Vegas Golden Knights 2022–2023

[Salming]

VGK Sign Goaltender Carl Lindbom to Three-Year, Entry-Level Contract | Vegas Golden Knights

Vegas Golden Knights General Manager Kelly McCrimmon announced today that the team has signed goaltender Carl Lindbom to a three-year, entry-level contract.

www.nhl.com

Lindbom, who was drafted by Vegas in the seventh round of the 2021 NHL Entry Draft (222nd overall), recently completed his first full season playing in Sweden's HockeyAllsvenskan with Djurgårdens IF. Lindbom was named the league's Goalie of the Year and Rookie of the Year after leading all netminders with a 1.86 GAA and seven shutouts in 36 games during the 2022-23 season.

Ainoa Euroopassa tällä hetkellä kiekkoileva varaus Carl Lindbom solmi kolmivuotisen tulokassopimuksen Golden Knightsin kanssa. Tiettävästi edessä on kuitenkin lainapesti ensi kaudeksi Färjestadiin, koska Djurgården ei SHL:ään noussut ja kyllähän Lindbomin mieluummin SHL:ssä kuin ECHL:ssä näkisi, koska Patera ja Saville varmaankin jakavat torjuntavastuun Silver Knightissa ensi kaudella ja Vikman lienee Ghost Piratesissa toisena maalivahtina.

Eilisiä harjoituksia oli puolestaan ollut seuraamassa niin paljon ihmisiä, että tästä päivästä eteenpäin kapasiteetti on rajoitettu 250 katsojaan.

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1664331199240880129?s=20

 

[Salming]

1/7 Vegas Golden Knights vs. Florida Panthers

Dallas-sarjan kutospelin voittava kokoonpano oli ennallaan. Vieraat antoivat tasoitusta Luostarisen puuttumisella.

Golden Knights:

Smith-Karlsson-Amadio
Barbashev-Eichel-Marchessault
Howden-Stephenson-Stone
Carrier-Roy-Kolesar

Martinez-Pietrangelo
McNabb-Theodore
Hague-Whitecloud

Hill
Quick

YV

Stone
Eichel Stephenson Marchessault
Theodore

Roy
Karlsson Barbashev Smith
Pietrangelo

AV: Karlsson-Smith-McNabb-Pietrangelo, Stephenson-Stone-Hague-Whitecloud, Howden-Roy

Panthers:

Duclair-Barkov-Verhaeghe
Cousins-Bennett-Tkachuk
Lomberg-Lundell-Reinhart
Dalpe-Staal-White

Forsling-Ekblad
Staal-Montour
Mahura-Gudas

Bobrovsky
Lyon

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1665147166627618822?t=eDTV4CyaenZL2k73Hxdu2g&s=19

Arvosanataulukko
++
+ Hill, Theodore, McNabb, Whitecloud, Eichel, Barbashev, Marchessault, Howden, Stephenson, Stone
+/- Hague, Pietrangelo, Karlsson, Smith, Amadio, Carrier, Roy, Kolesar
- Martinez
--

1. erä

Avauserän peluutus:

Roy vs. Bennett
Eichel vs. Barkov
Stephenson vs. Lundell
Karlsson vs. Lundell

Eichel vs. Lundell/Bennett (hyökkäyspään aloitus pitkän jälkeen)
Roy vs. Bennett (lyhyt stintti neloselta ja heti kun Bennettin ketju vaihtoon, hekin perässä)
Stephenson vs. Staal/Barkov
Karlsson vs. Barkov/Lundell

Eichel vs. Bennett
Roy vs. Staal
Stephenson vs. Barkov
Karlsson vs. Lundell

Eichel vs. Bennett
--- jäähy
Roy vs. Bennett
--- jäähy

Eichel vs. Staal
Stephenson vs. Lundell
Roy vs. Barkov/Bennett
Karlsson vs. Bennett

Karlsson vs. Barkov
Roy vs. Bennett
Eichel vs. Lundell

Arvelin etukäteen, että Karlssonin ketju pelaisi Bennettia, Stephenson Barkovia ja Eichel Lundellia vastaan. Avausvaihdon sai kuitenkin vyölleen Royn johtama nelonen, mutta se on ennenkin aloittanut pelejä antaakseen mallia muille työnteosta, joten vasta toisesta ja kolmannesta vaihtokierrosta alkaen peluutuksesta sai paremman kuvan. Todellisuus oli sitten se, että joukkue nojasi nyt enemmän kotikaukalossaankin neljän ketjun rotaatioon kuten Dallasia vastaan vieraissa kutospelissä ketjujärjestyksen oltua aina erien aluissa Roy-Eichel-Stephenson-Karlsson ja toisesta vaihtokierroksesta alkaen Eichel-Roy-Stephenson-Karlsson, jolloin vastinparitkin muotoutuivat sitten enemmän sellaisiksi kuin Maurice halusi, koska Cassidy ei niin hirveästi tiettyjen vastinparien jahtaamisesta välittänyt.

Etukäteispohdinnasta poiketen kolmesta kärkiketjusta Eichelin ketju olikin se, joka eniten pelasi alkuun Bennettia vastaan ja Karlsson sai vastaansa sitten useimmin Lundellin ketjun, kun neljän ketjun rotaatio oli yllä kuvatun kaltainen. Stephenson-Barkov vastakkainasettelu piti sentään kutinsa aika monessa vaihdossa ja se, että nelosketju nykymuodossaan kykeni sekin pelaamaan vaihtoja vastustajan kärkiketjua (Bennett) vastaan. Royn ketju oli jopa ykkösoptio vastaamaan Bennettin ketjun fyysisyyteen eritoten toisesta erästä alkaen eikä Eichelin vitjaa väen väkisin peluutettu enää sitä vastaan niin paljoa, kun avauserä ei tuolta ketjulta ollut kovin hyvä. Kieltämättä kuitenkin vähän yllätyin Cassidyn aiempiin sarjoihin nähden poikenneesta kotipeluutuksesta.

Stanley Cupin finaalit alkoivat Royn aloitustappiolla Bennettille. Florida löi kiekon heti selustaan ja Martinez vuoti paineen alla päätykiekkoa hakiessaan, mutta nopeasti Vegas pääsi uudelleen kiekkoon ja Pietrangelo hoiti sen keskialueelle ja Carrier syvyyteen toiseen päätyyn. Toisessa vaihdossa Theodore pysäytti hyökkäyksen omalla sinisellä ja käänsi pystyyn ohi Floridan 1-2-2:n. Barbashev kuljetti vasemmalta kiekon sisään ja jätti McNabbille, joka ei lähtenyt laukomaan, vaan siirsi kiekon kulmaan Marchessaultille, mutta tämän epätoivoinen one-timer todella pienestä kulmasta ei Bobrovskylle vaikeuksia tuottanut. Ajassa 1:30 Hill puolestaan kirjasi ensimmäisen torjuntansa. Sitä edelsi Howdenin siirtokiekko syvyyteen punaviivalta, mutta Stephensonin jatkopaine oli myöhässä ja Florida pääsi paineen alta kääntämään 4v3-hyökkäykseen, joita ennakoinkin sille joitakin tulevan, jos Vegasin karvatessa ajoitukset sakkaavat. Lomberg päätti tuon suorahyökkäyksen rannelaukaukseen vasemmasta laidasta päin Hillia.

Seuraavassa vaihdossa puolestaan karvaus toimi, kun Amadio siirsi kiekon oikeaa laitaa pitkin päätyyn ja luisteli itse perään karvaamaan sen takaisin Gudakselta. Smith yritti syöttää kulmasta takaisin Amadiolle, joka oli ehtinyt maalin eteen, mutta veto epäonnistui. Minuutti myöhemmin Eichelin ketju kohtasi ensi kertaa Bennettin enkä sitä tosiaankaan odottanut näkeväni tässä pelissä. McNabbin purku jäi siniviivaan Forslingiin. Jatkotilanteessa päätypassista Ekblad tälläsi vastakiekkolämärin maalille läpi Barbashevin peiton, mutta Vegasin alakerta hoiti kakkoskiekon maalin edestä väljemmille vesille kuten tapana on ollut.

Ajassa 3:30 nähtiin yksi tapa Floridalta murtaa pelaamalla Vegasin 1-2-2. Pakki-pakkisyötön jälkeen Forsling otti tyhjän tilan pois kärkikarvaajan (Stone) ohitettuaan ja avasi taskuun kohti Staalia. Ruotsalaispuolustajan jalkavat nousut tekivät vaikutuksen jo Carolina-sarjan nelospelissä ja taas hän loi etua sellaisella, kun Golden Knightsin keskimmäisen tason hyökkääjän (Howden) oli välittömästi vaihdosta askiin hypättyään reagoitava kuljetukseen ja tultava hieman vastaan, jolloin viisikko ei enää ollut niin tiivis, vaan sen sisältä löytyi tilaa. Syöttö vain sattui nyt karkaamaan Pietrangelolle, jonka jälkeen irtonainen maila häiritsi purkamista ja Stephenson siirsi kiekon suoraan takaisin Forslingille, joka tälläsi Hillin syliin.

Neljän minuutin kohdalla ennakoitu kaksintaisto Stephensonin ja Barkovin ketjujen välillä toteutui ensi kertaa. Ekblad menetti vaihdon aikana mailansa ja potkaisi kiekon keskialueella suoraan Stonelle, josta aiheutui omiin 2v1-tilanne. Stonen syöttö ohi Forslingin vapautti Howdenin läpiajoon, mutta tämä laukoi suoraan Bobrovskyn räpylään, joten maalinteon tehokkuus ei vielä alussa ollut tapissa. Seuranneen aloituksen Karlsson kaapi Barkovilta, mutta Amadio laukoi syliin kaarelta.

Viidennellä minuutilla Eichel kohtasi toistamiseen Bennettin. Kolmospari näytti mallia paineen alta lähdöstä yhden kosketuksen siirroilla, joita toivoinkin puolustajilta näkevän, koska muutoin Floridan karvauksen kanssa tulisi ongelmia. Whitecloudin ja Haguen rännisiirtoa oli vastassa Barbashev, joka sai jatkettua kiekon ykkösellä keskialueelle ohi eteenpäin puolustaneen Ekbladin. Seurauksena oli puolittainen 2v1-hyökkäys, mutta Cousins polki aika hyvin Eichelin kiinni ja Forsling hoiti loput, joten Florida selvisi pälkähästä, mutta Carolina-sarjan nelospelin tapaan sen kiekottomassa pelikirjassa olivat tosiaan yhä Dallasin tapaan pelin puolen puolustajan voimakkaat pinchaukset tai V. Niemisen termiä käyttääkseni haukkailut. Vegas sai jo viime sarjassa harjoitella paineen alta lähtöjä tuollaista karvausta vastaan ja tutusti sille aukeni tässäkin pelissä reippaasti tilaa hyökätä, jos ja kun se vain sai siirrettyä kiekkoa ykkösellä eteenpäin ohi karvausaallon.

Myöhemmin samassa vaihdossa Whitecloud avasi alhaalta pystyyn puhkoen Floridan löyhän viisikon. Barbashev kuljetti jalalla sisään ja käänsi vasemmasta laidasta syötön maalille kohti Marchessaultia tuloksetta. Sitä seurasi 3v2-hyökkäys omiin, kun tasapaino ei ollut kunnossa, vaan Eichel turhan syvällä. Hill kuitenkin pysäytti Ekbladin rannelaukauksen toisesta aallosta kilvellään. Hetken päästä puolestaan kolmosketjun transition lopuksi Stephensonin jätöstä Stone laukoi yli maalin Montourin lavan kautta.

Seitsemännellä minuutilla McNabb teki oikean valinnan Floridan jopa 1-4:ksi valunutta trapia vastaan. Hän ei leikkinyt voitolla, vaan ymmärsi siirtää kiekon selustaan, kun tilaa murtaa siniviiva pelaamalla ei ollut. Kypsä valinta. Stephenson tuli painottomalta puolelta hyvällä ajoituksella vastaan ristikulmaan ja kampesi Verhaeghen irti kiekosta, mutta sitä seurannut rystylätty ei tavoittanut maalilta Howdenia.

Ajassa 7:40 puolestaan Reinhart siirsi kiekon punaiselta syvyyteen ja Lomberg spurttasi perään loistavalla ajoituksella. Hän oli Haguen iholla, kun tämä koski kiekkoon ja taklasi pelivälineen irti Vegas-puolustajalta. Vieraiden fyysisyys oli tapissa pelin alussa ja tuossakin tilanteessa se näkyi hyvin. Jatkotilanteessa riiston jälkeen Lundell laukoi ranteella terävästi kiekon Hillin haltuun pompun kautta, joten kevään 11. maalia Panthers ei tehnyt viisi sekuntia riistosta. Minuutin päästä Eichelin ketju oli taas huolimaton suorahyökkäyksessä ja peli kääntyi omii keskialueelta. Kiekko ajautui vastaiskussa vasempaan kulmaan, mutta Cousins karvasi sen takaisin Whitecloudilta ja Tkachuk käänsi jatkotilanteessa toiselta laidalta syötön maalin eteen. Siellä oli 2v0-tilanne, kun Hague ja Whitecloud olivat hetkellisesti jossain ihan muualla, mutta Hill pelasti tilanteen nollaten Cousinsin rystykudin. Tämä lähti sen jälkeen jäähylle jälkipelistä, mutta Eichelin ketjun kiekkovastuu ei ollut avauskympillä siis riittävää muihin verrattuna.

Panthersin alivoimalla Barkov oli kertaalleen erinomaisesti lapoineen välissä, kun Eichel haki oikeasta siivestä poikittaissyöttöä Marchessaultille. Eikä kauaa siitä mennyt, kun Florida meni 0-1 johtoon. Karlssonilta katkesi maila ja sen perään Smithin pudotussyöttö viivaan kohti Pietrangeloa oli epätarkka. Lundell pääsi väliin ja kiersi keskialueella uuden mailan hakeneen Karlssonin, jonka jälkeen hän syötti eteenpäin Staalille, joka upotti vanhanaikaisella kiekon reppuun etukulman ylipelanneen Hillin kautta. Tämä hieman oettingermaisesti hörppäsi nollakulmakäännön sisään omien varusteidensa kautta ajassa 9:40.

Vegas oli tasoittaa erän toisen puolikkaan alkuun, kun Carrier karvasi kulmassa etukäteen ajateltuna yhdeltä mahdolliselta heikolta lenkiltä Mahuralta limpun ja löysi sitten painottomalta puolelta Whitecloudin, joka kilautti maalirautaan ranteella. Carrier päätti vaihtonsa kuitenkin rangaistukseen vajaan 12 minuutin kohdalla. Bennett pysäytti vieraiden ylivoimalla hyvin oikeassa laidassa McNabbin ja Stephensonin purkuaikeet kamppailuvoitollaan ja Tkachuk syötön saatuaan kilautti vasemmasta siivestä tolppaan. Lähellä oli se, ettei omissa olisi soinut taas Stephenson-Stone parin oltua jäällä. Lopussa Whitecloud otti luistinblokin Verhaeghen laukaukseen niin ikään vasemmalta puolelta. Huomionarvoista oli taas se, että Hague pelasi kakkosalivoimaa Martinezin paikalla kuten viime pelissäkin, joten selkeästi tätä ei haluta kuormittaa nyt alivoimalla, vaan säästää energiat 5v5-peliin, jottei hän olisi niin suuri taakka ja sortuisi väsyneenä virheisiin, viisasta.

Jäähyn jälkeen 14. minuutilla Martinez kuitenkin Eichelin aloitusvoiton jälkeen aikaili oman maalin takana avaussyötössään ja White luisteli häneen kiinni riistäen pelivälineen. Maalipaikkaa vieraat eivät sentään kyenneet rakentamaan jatkotilanteesta. Vartin kohdalla puolestaan Ekblad selvitti hyvin oman maalin takana Stephensonin jatkopaineen ja siirsi rystyltä kiekon ulos. Vegas vyöryi uudelleen ilmaiseksi sisään vieraiden vaihdon oltua kesken. Theodore sai päädystä syötön viivaan, mutta laukoi ohi. Floridan laiturit olivat vaihteeksi niin matalalla, että viivasta oli tilaa laukoa. Minuutti myöhemmin M. Staal lahjoitti paineen alla kiekon Smithille, mutta Bobrovsky selvitti nollakulmalaukauksen. Jatkotilanteessa Mahura otti kuitenkin estämisrangaistuksen.

Ylivoimalla sisäänviennit toimivat. Ensin Marchessault syötti sinisen jälkeen kiekon maalille leikanneelle Stonelle, mutta Bobrovsky jatkoi jumalamoodissa nollaten kämmenveivin patjallaan. Mutta seuraava yritys tuotti 1-1 tasoituksen. Theodore mursi kuljettamalla itse siniviivan, kun jättömahdollisuutta ei ollut ja mailaviidakon keskeltä hän sai chipattua kiekon ohi Lundellin oikeaan laitaan vauhtiin Stephensonille. Tämä kiersi vauhdilla päätyyn ja Montour lähti sinne höntyilemään maalin edestä, vaikka M. Staal sinne oli jo menossa, jolloin Marchessault jäi täysin vapaaksi viimeistelemään rystypassista kiekon ykkösellä ohi Bobrovskyn, joten etukäteisvuotoepäilty Montour kaiketi suurin syyllinen takaiskuun oli:

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1665165992748515329?t=n75Sj9-Ke4LDcK4KcfNm7w&s=19

18. minuutilla puolestaan Karlssonin ketju juoksi omissa kiekon perässä Barkovin ketjua vastaan, mutta omissa ei soinut, vaikka Hill oli hetkellisesti takapuoli jäässä. Minuutti ennen taukoa Kolesar paini kulmassa Forslingia vastaan. Barbashev tuli apuun lähelle kuten ennen ottelusarjaa oli puhetta ja nappasi irtokiekon. Vanhanaikaiskääntö ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Jatkotilanteessa Marchessault syötti vielä ristiin Theodorelle, jonka laukaus oli tulokseton, mutta tuo vaihto oli kuitenkin ensimmäinen, kun Eichelin ketju kohtasi Lundellit ja peli pyöri heti oikeassa päässä.

Tauolle mentiin aika tasaisen erän jälkeen 1-1 luvuissa. Vedot kohti maalia olivat 4-9, mutta kaikki vedot 18-17 ja vaaralliset paikat 5-5 erään tilaston mukaan. Vegas ei vain saanut viivakuteja tolppien väliin. Se karvasi minusta hieman paremmin ja vieraiden pakisto oli aavistuksen verran enemmän ongelmissa paineen alla, vaikka vieraillakin oli toki pari hyvää riistoa karvaamalla mm. Hagueta ja Martinezia vastaan. Vegasin kiekkovarmuus hyökkäys- ja keskialueella ei ollut varmastikaan Cassidyn toivomalla tasolla etenkään Eichelin ketjulla ja päästetyssä AV-maalissakin Smith antoi luokattoman syötön kohti Pietrangeloa. Niinpä Florida sai turhan monta kaaosmaista suunnanmuutosta, joiden puolustaminen ei ollut Vegasin näpeissä. PAPP:ssa keskusta oli tiiviydeltään tyydyttävä ja sama päti keskialueen puolustamiseen. Florida oli toki osin pelikirjansa mukaisesti tyytyväinen päätydumppauksiin, mutta kyllä se pelaamallakin läpi pääsi joitain kertoja.

 

[Salming]

2. erä

Heti avausvaihdossa nähtiin yksi kauden komeimmista torjunnoista, kun Hill teki saman Cousinsille kuin Holtby viisi vuotta sitten Tuchille. Hän ojensi mailansa tyhjän maalin eteen ja Cousins onnistui laukomaan siihen Tkachukin esityöstä, mutta tuossakaan tilanteessa suunnanmuutoksen puolustaminen ei ollut nelosketjun hallussa:

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1665168566633795584?t=z4-16hfAXwzDmM9fjS7kQA&s=19

Seuraavissa vaihdoissa Vegas purki Floridan karvauksen komeasti. Ensin Floridan karvauksen oltua myöhässä ja Vegasin liikutettua kiekkoa vikkelästi, Barbashev pääsi ylittämään keskialueen jalalla tyhjää jäätä hyödyntäen. Kääntöpassi toiseen aaltoon löysi Eichelin, joka laukoi rystyltä päin vasemmasta laidasta. Sen perään kakkospakkipari siirsi kiekon loistavasti paineen alta ykkösellä eteenpäin ränniin Stonelle, joka jatkoi pelivälineen vauhtiin Stephensonille. Tämä spurttasi yli keskialueen ja päätti lopuksi suorahyökkäyksen laukaukseen puolustajan jaloista ohi maalin. Barkovin ketjun jatkopaine purettiin todella näyttävästi kaikkinensa. 23. minuutilla puolestaan Karlsson kohtasi Lundellin, joten avauserän ketjujärjestys oli ennallaan ja vastinparit sen mukaiset. Amadio punnersi jalalla oikeasta laidasta ohi M. Staalin aina päätyyn saakka ja syötti sieltä slottiin Smithille, mutta tämä pyyhki pölyt kiekosta. Floridan merkkaus petti kuitenkin välillä Carolina-sarjassakin.

Hetken päästä kenttämestarin erikoinen oli Vegasin puolella, kun Gudaksen purku kimposi lasista Carrierille ja tämä löysi maalin edestä Kolesarin, joka missasi tekopaikan maalin edestä, mutta sai kalastettua jäähyn. Ylivoimalla Barbashev ohjasi korkealta Pietrangelon viivapassin kohti maalia ja Roy sai melkein jatko-osuman aikaan maalin edestä. Juuri kun Florida tuli puolestaan täysilukuiseksi, Stone laukoi vielä keskustasta syliin Howdenin kulmapassista. 26. minuutilla M. Staal sortui toistamiseen paineen alla heikkoon syöttöön ja Stone pääsi väliin. Tämä pujotteli aina slottiin saakka siniviivalta ja laukoi mailaviidakon keskeltä niukasti ohi kaatuessaan. Seuraavaksi puolestaan Whitecloud haastoi Floridan 1-2-2:n jalalla. Hän ei saanut ketään irtoamaan vastaan, joten valintana oli täten dumppaus päätyyn punaiselta. Barbashev laittoi kulmassa Mahuran istumaan vastataklaamalla, mutta pyöritys ei sen kummempaan maalipaikkaan johtanut. Vedot kohti maalia olivat 8-3 mainoksille mentäessä, joten avausvaihdon jälkeen ote oli kotijoukkueella ja se oli avauserää paremmin pelin päällä.

28. minuutilla Hague kiepsahti jalalla hyvin itse Lombergin paineen alta, kun syöttöväylä viereen Whitecloudille oli tukittuna, mutta avaussyöttö vain karkasi sitten pitkäksi. Tuo oli kuitenkin positiivinen signaali kyvystä tunnistaa tilanne ja tehdä oikea pelivalinta. Yhden kosketuksen siirron sijaan Hague ymmärsi pysyä kiekossa ja selvittää paineen jalalla. Seuraavaksi puolestaan Stephensonin viisikko ei ollut vesitiivis keskialueella, vaan Barkov pääsi vasemmalta sisään ja laukoi vasemmasta laidasta patjaan. Minuutti myöhemmin Royn ketju vaihdettiin sisään aloitukseen Bennettia vastaan, joten se alkoi tosiaan olla ykkösoptio Eichelin sijaan Floridan tehoketjua vastaan. Suunnanmuutospuolustaminen sujui tuolla kertaa paremmin Royn hyökkäysalueen harhasyötön jälkeen, vaikka Cousins saikin laukauksen aikaan Martinezin jaloista. Jatkotilanteessa sen sijaan Florida hyödynsi oivallisesti monesti esiin nostamani haavoitusmahdollisuuden. Roy oli kamppailemassa irtokiekosta vasemmassa laidassa ja keskusta oli täten hetkellisesti tyhjä. Tkachuk syöttikin kulmasta keskelle liikkuneelle Bennettille, joka pääsi ampumaan jopa kahdesti, kun Carrier ei painottomana laiturina pudonnut riittävästi tukkimaan tyhjää tilaa, mutta Hillin tuplatorjunta piti lukemat tasoissa.

Ajassa 30:54 peli oli 2-1. Stephensonin ketju siirtyi vastakkainasettelussa Barkovia vastaan 1-0 johtoon, kun Theodore kisutti siniviivassa Duclairia ja laukoi sitten ranteella kiekon alakulmaan Gudaksen ja Howdenin tehtyä maskin Bobrovskylle. Tukitoimi oli kunnossa. Koko pyörityshän alkoi siitä, kun Howden vei kiekon vasemmalta sisään ohi siniviivaa puolustaneen Gudasin, joten Vegas pääsi aika monta kertaa samasta raosta sisään kuin Dallas-sarjankin avauspelissä. Nähtäväksi jää se, että saako Florida tukittua oman sinisensä kakkospelissä paremmin:

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1665173790396141570?t=mix2qm_wNFrHkiH0bnX_ww&s=19

32. minuutilla Eichelin ketju möyri Lundellia vastaan oikeassa päässä ja lopuksi Hague laukoi siniviivasta syliin tyhjää tilaa hyödyntäen. Toisessa päässä Martinez puolestaan sortui Bennettin karvausta vastaan harhasyöttöön suoraan Tkachukin lapaan, mutta kiekko onneksi karkasi hieman tältä eikä laukausta avopaikasta koskaan tullut. Vaikkei Alecia ollakaan viltittämässä, Hutton voisi silti olla kokeilemisen arvoinen kortti Pietrangelon vierellä, kun Martinez ei enää alivoima-aikaakaan saa. Mutta en siis usko tuon tapahtuvan ilman loukkaantumisia tai tappioputkea.

33. minuutilla Eichel takakarvasi kiekon hyökkäysalueella E. Staalilta, mutta nopea laukaus oikeasta laidasta meni logoon. Minuutin päästä Montour puolestaan puhkoi Vegasin 1-2-2:n kuljettamalla keskeltä läpi jalalla, mutta lämäri kaukaa oli marja Hillille. Vegasin toisella alivoimalla puolestaan ykköspari McNabb-Pietrangelo pelasi loistavan vaihdon. Pietrangelo purki kahdesti ja McNabb blokkasi Montourin kudin, joka tuli ohi Karlssonin peiton. Ylivoiman toisella puolikkaalla Haguen purku sen sijaan katkesi Ekbladiin ja nopeasta kierrätyksestä Lundell laukoi logoon vasemmalta.

Kolme minuuttia ennen taukoa White sortui menetykseen Barbashevin karvauksen alla, Eichel otti taustalta karkin haltuun ja Theodore laukoi viivalämärin maskitta syliin. Sen jälkeen Karlssonin ketjun karvaus puhkottiin yhdellä ristipistolla ja Barkov kilautti ristikkoon laidasta Martinezin jätettyä turhan paljon etäisyyttä kiekolliseen pelaajaan. Toiseksi viimeisellä minuutilla Stephenson viistokuljetti kiekon hyökkäysalueelle ja siirsi kulmasta Forslingia vastaan kiekon päätyyn Stonelle, joka löysi maalin edestä heti Howdenin vapaana, kun Bennett oli ollut tuplaamassa Stephensonia eikä ehtinyt enää ajoissa suojaamaan keskustaa, mutta Bobrovsky pelasti vieraat isolla torjunnalla. Floridan puolustusalueen 1v1-puolustamisen puutteet näkyivät kakkoserässä useammassa tilanteessa.

20 sekuntia ennen taukoa Pietrangelon purkua ei ollutkaan Barbashev jatkamassa siniviivan kulmasta keskialueelle, vaan tämä karkasi pystyyn turhan ajoissa ja Montour pääsi väliin pitäen paineen alueella, joten tuo oli puolestaan osoitus pelin puolen puolustajan pinchauksesta, joka johti riskin sijasta palkintoon. Montourin laukaus viivasta kilahti tolppaan ja Florida sai vielä yhden aloituksen hyökkäyspäähän. Barkov kaivoi sen Stephensonia vastaan ja Duclairin välitön laukaus yllätti Hillin. Kiekko sujahti längistä läpi ja tauolle mentiin 2-2 lukemissa. Samalla Barkovin ketju tasoitti iltapuhteensa Stephensonin ketjua vastaan 1-1:een.

 

[Salming]

3. erä

41. minuutilla Florida ylitti keskialueen taas mukavasti pidemmällä syötöllä, joita se viljeli Carolinaakin vastaan. Noiden parempi puolustaminen on avainasemassa kakkospelissä, koska puolustajat jäivät tässä pelissä turhan usein 1v1-tilanteisiin takasinisellä Floridan hyökkääjiä vastaan sen jälkeen, kun Vegasin hyökkääjät oli tosiaan ohitettu yhdellä pystyavauksella pakki-pakkilevityksen jälkeen (kuten jo se kolmannen peliminuutin klippi osoitti). Ristipistosta Duclair kiersi McNabbin puoliksi ja punnersi maalille, mutta Hill otti lähitorjunnan patjoillaan. Runkosarjassa Carolinaa vastaan vieraissahan Vegasin puolustajat kyllä selvisivät hyvin 1v1-puolustusvaateesta jatkuvasti pystyyn pelannutta vastustajaa vastaan (Florida ei toki samalla lailla kiskonut kiekkoa pystyyn koko aikaa, mutta välillä), mutta tässä pelissä suorahyökkäyspuolustamisessa oli parannettavaa. Ehkä jatkossa kaksi alempaa hyökkääjää voisivat olla hitusen lähempänä pakkeja tai sitten syöttösuuntien peitto mailoilla on oltava tehokkaampaa.

43. minuutilla Eichelin ketju oli ongelmissa omissa Barkovia vastaan. Rouhinnan jälkeinen lätty takatolpalle ei kuitenkaan Verhaeghen lapaan puhtaasti pudonnut. Minuutti myöhemmin McNabb puolestaan puhkoi Floridan 1-2-2:n tarkalla avauksella taskuun Roylle, joka sinisen päältä jatkoi kiekon eteenpäin Howdenille, mutta Forslingin viime hetken mailapuolustus esti viimeistelyn. Seuraavan aloituksen Karlsson kaapi kotiin Whitea vastaan. Martinez laukoi heti viivasta ja Pietrangelo nousi painottomalta puolelta maalin kulmalle reboundiin, mutta Bobrovsky torjui. Tuota aloituskuviotahan Vegas on monesti käyttänyt tälläkin kaudella, mutta silloin kiekko on levitetty Pietrangelolle heti vetopaikkaan eikä tämän ole tarvinnut itse liikkua reboundiin.

3-2 voittomaali syntyi ajassa 46:59. Eichelin ketju pyöri ensin pitkään omissa Sashan ketjua vastaan, mutta sitten Marchessault sai tuupattua kiekon keskialueelle ohi M. Staalin pinchauksen. Puolittaisesta 2v1-vastaiskusta Eichel löysi lätyllään Barbashevin, joka vaikeasta asennosta laukoi patjaan, mutta jatkotilanteessa hän sai pudotettua kiekon ohi Barkovin taklauksen viivaan Whitecloudille, jonka rannelaukaus sivuttaisliikkeestä upposi etualakulmaan ohi osin maskissa olleen Bobrovskyn. Oli vain ajan kysymys, koska Vegas rankaisisi Floridaa sen puolustajien myöhästyneistä pinchauksista ja nyt niin kävi päätöserässä. Nähtäväksi jää se, että käskeekö Maurice puolustajien jatkossa pysyvän pelin alla kuten Viasatin studiossa ainakin Nieminen tekisi. Whitecloudin voittomaali joka tapauksessa lämmitti mieltä, koska se luonnollisesti nostaa hänen nimikirjoituksella varustetun pelipaidan arvoa, heh.

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1665201653560274944?t=E7c4-RWFInwchfTHX50vcA&s=19

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1665186651222540290?t=VRs5f2VurFkTStzW84uUeQ&s=19

Päätöserän avauskympin lopussa Florida sai yrittää kolmatta kertaa ylivoimalla ja prosenttien valossa sen olisi pitänyt onnistua, mutta Vegas tukki häiritsi hyvin mailoillaan ja vieraat liikuttivat kiekkoa hitaasti, joten uhkaa ei ollut. Vegas vuorostaan pääsi päätöskympin alkuun ylivoimalle, kun Barbashev vastaanotti slotissa kovan iskun E. Staalilta keskivartaloonsa, mutta kotijoukkueenkaan ylivoimasta ei kerrottavaa jäänyt. Sen jälkeen kuitenkin Howdenin karvauksen alla Forsling sortui harhasyöttöön suoraan Stonelle, joka laukoi kaukaa hanskaan. 54. minuutilla Howden puolestaan luistelukisassa Gudasta vastaan sai pelin pysähtymään oikeaan kulmaan. Bennett tuli apuun, mutta sortui sitten menetykseen ja Stephenson kiersi vasempaan laitaan hakien passia takatolpalle Howdenille, mutta se ei mennyt perille. Jatkotilanteessa kuitenkin Stone otti ilmasta alas mailallaan Tkachukin purun ja vippasi kiekon oikeaan yläkulmaan. Ymmärrettävästi Maurice haastoi osuman korkeana mailana, kun Stone otti hartialinjansa tienoilta kiekon alas, mutta 4-2 maali jäi voimaan.

Päätösvitosen ylivoimalla Eichel vei kiekon keskeltä sisään ja levitti oikealle Pietrangelolle, jonka poikittaissyötön Theodore jatkoi Marchessaultille, mutta rannelaukaus avopaikasta päätyi Bobrovskyn räpylään. Vegas pelasi ylivoimaa kahden maalin johdossa varman päälle peluuttamalla kahta puolustajaa ja kuluttamalla vain sekunteja kellosta. Lopussa Eichelin jätöstä Stone jatkoi keskeltä syötön oikealle takatolpalle Pietrangelolle, mutta Bobrovsky veti toistamiseen pidemmän korren tätä vastaan. Jälkipeleistä Tkachuk lähti pesulle vapaalyönnistään Haguen naamariin, kun tätä pideltiin kiinni. Vegas sai jauhaa viimeiset neljä minuuttia ylivoimalla, mutta Montour onnistui vielä lähettämään Reinhartin läpiajoon kolmosparin selustaan. Hill kuitenkin torjui läpiajon patjavenytyksellään ja loppuluvut 5-2 iski tyhjiin Smith Eichelin oman alueen takakarvauksen jälkeen.

Golden Knightsin suunnanmuutospuolustamisessa, puolustusvalmiudessa ja viisikkopuolustamisessa organisoiduissakin hetkissä oli puutteita, mutta siitä huolimatta tuloksena oli voitto. Kauden teeman mukaisesti epätäydellinen ryhmä löysi jälleen yhden tavan voittaa, vaikka Cassidynkin mukaan pelissä oli aukkoja ja tunne vei ehkä hieman järkeä ajoittain. Vaikka maalipaikkoja tuhlattiin, maalinteon tehokkuus oli lopulta riittävä ja Bobrovskyn torjuntaprosentti jäi 87,9%:een Vegasin aiemmissa sarjoissa kohtaamien veskareiden tavoin. Osin Floridan omienkin pelaajien maskin ansiosta maalinteon tukitoimet olivat kunnossa ja Cassidyn ryhmälleen jankuttama Bobrovskyn näkökentän sumentaminen toteutui. Kaikkinensa ennakointiin nähden isoin yllätys oli peluutuksessa nojaaminen niin paljon neljän ketjun rotaatioon sen sijaan, että Karlsson olisi esim. pimentänyt Bennettia, mutta muutoin aika hyvin etukäteen tiedetyt pelilliset asiat molempien joukkueiden pelaamisessa toteutuivat. 5v5-pelin Vegas vei 3-1 ja sen maalisuhde playoffeissa on nyt tasaviisikoin peräti 51-24 eli +27, kun se runkosarjassa 82 pelin otannassa oli +26.

Linkki: https://twitter.com/SinBinVegas/status/1665236067723649025?t=ds6r3Gb4Sxd5tZWy00Sf6Q&s=19

Stephensonin ketjulta toivoin pientä petrausta viime sarjasta ja se toteutui heti. Ketju voitti maaliodottamansa 0.75-0.09 ja teki kaksi maalia tasaviisikoin. Stone teki lukuisia katkoja siniviivan alla ja Howdenin karvaaminen oli vahvaa läpi illan. Stephenson hyödynsi nopeuttaan monesti ja alusti 1-1 maalin. Omissa ei ongelmia juuri ollut ja Barkovin vitja pysyi keskinäisissä vaihdoissa aika hyvin kurissa aloitustappiota lukuun ottamatta. Eichelin ketjullekin annan plussan, koska Marchessault teki 1-1 tasoituksen ja he myös värkkäsivät voittomaalin. Vaikka avauserä oli heikohko kiekkovarmuudelta ja puolustusvalmiudelta, viimeiset 40 minuuttia sujuivat paljon paremmin ja yleistyneet vaihdot esim. Lundellin ketjua vastaan auttoivat momentumin haalimisessa. Silti ketju jäi maaliodottamassa pakkaselle ja salli ainoana yli maalin verran odottamaa Floridalle, mutta eiköhän puolustussuunnan ohipeli kuittaannu jo ensi pelissä enkä usko kolmikon toistamiseen vuotavan noin paljon alaspäin.

Nelosketju hoiti hommansa melko hyvin Bennettia vastaan ja vastasi fyysisyyteen. Siitä hyvästä plussa olisi melkein ollut ansaittu, mutta 0-0:n pelaaminen vaati Hillin unelmapelastuksen kakkoserän alussa, joten jätän ketjun neutraaliksi. Karlssonin ketjulla oli puolestaan aika tasapaksu iltapuhde. Se oli viimeisenä rotaatiossa, joten siksi Karlsson ja Smithkin pelasivat vain noin 14 minuuttia ja Amadio vain reilut kahdeksan minuuttia. Toisaalta ainakin ensin mainitut pysyivät tuoreina alivoimalle.

Theodore teki puolestaan alakerrasta toivotun tasonnoston kiekollisena ja säväytti 1+1 tehoillaan. Hän oli jopa paras kultainen ritari tässä ottelussa. Virheet paineen alla olivat poissa ja 2-1 maali oli hävytön taidonnäyte. Pakkipari McNabb oli alivoimalla mies paikallaan ja yhdessä Theodoren kanssa he voittivat maaliodottamansa 0.65-0.07. Ainoa tahra oli melkeinpä Duclairin haasto päätöserän alussa. Whitecloud saa vuorostaan voittomaalistaan tietysti kehut eikä hänelläkään sen suuremmin ongelmia ollut paineen alla kuin ehkä kertaalleen avauserässä Cousinsia vastaan. Kilauttipa mies myös maalirautaan jo avauserässä kiekon. Hieman tuollaista hurlumhei-kiekkoa kolmospari välillä esitti, kun maaliodottamat olivat molempiin suuntiin päälle yhden heidän jäällä ollessaan, mutta teholukema jäi plussalle maalin verran. Medialle Whitecloud totesi ottelun jälkeen kysyttäessä, että yhteinen kokemus AHL-finaaleista Haguen parina on pieni selkänoja, johon voi nojata, vaikkeivat ne tasoltaan vertaudukaan NHL-finaaleihin, mutta he oppivat miten pienistä virheistä voi kertautua suuria ja harvoin jonkun kanssa tulee pelattua niin kauan yhdessä. He ovat toisilleen kuulemma myös rehellisiä siitä, mitä pitää kulloinkin parantaa.

Martinezille menee puolestaan jälleen miinus hänen oltuaan puolustuksen heikoin lenkki. Tämä oli nyt häneltä kolmas heikko matsi neljään viime peliin eikä paineen alla avaaminen vieläkään luonnistunut virheittä. Jos Vegas ei pelejä voittaisi, Huttonia voisi hänen tilallaan kokeilla yksittäisessä ottelussa. Maalissa Hillin iltapuhteen plussalle käänsivät lopun läpiajotorjunta sekä tietysti kakkoserän alun mailavenytys, joka esti varman osuman. Molemmissa takaiskuissa jäi vähän jossiteltavaa ja tolpatkin olivat välillä miehen apuna, mutta 33 torjuntaa hän kuitenkin lopulta otti.

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1665170734983913472?t=rg9e5lGFJRR0Hq0tlUr_rw&s=19

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1665202392667914241?t=fVIAWnk2nG9O1AES-MAJzQ&s=19

 

[Salming]

2/7 Vegas vs. Florida

Kokoonpano oli kahden edellispelin kopio.

Arvosanataulukko
++
+ Hill, Karlsson, Amadio, Barbashev, Eichel, Marchessault, Howden, Stephenson, Stone, Carrier, Roy, Hague, Whitecloud
+/- Martinez, Pietrangelo, Theodore, McNabb, Smith, Kolesar
-
--

1. erä

Avauserän peluutus:

Roy vs. Bennett
Eichel vs. Barkov
Stephenson vs. Lundell
Karlsson vs. Staal/Bennett

Roy vs. Lundell
Stephenson vs. Lundell
Eichel vs. Barkov
Karlsson vs. Bennett

Stephenson vs. Staal
Roy vs. Lundell
Eichel vs. Barkov
Karlsson vs. Bennett

Roy vs. Bennett
Karlsson vs. Barkov
Stephenson vs. Lundell
Eichel vs. Staal/Barkov

Roy vs. Lundell
Stephenson vs. Lundell
Eichel vs. Barkov

Eichel vs. Staal
Stephenson vs. Bennett
Karlsson vs. Staal

Neljän ketjun peluutus ei ollut ihan niin orjallista kuin avauspelissä. Toki aina neljän vaihdon ryppäissä kukin vitja kävi vuorollaan ammeessa, mutta järjestystä Cassidy halusi hieman enemmän muokata tässä pelissä eikä toisesta vaihtokierrosta alkaen enää Eichelin ketju aloittanut aina uutta kiertoa kuten avausmatsissa tapahtui, vaan esim. Stephensonin ketjua pyrittiin peluuttamaan Lundellia ja Eichelia Barkovia vastaan. Royn ja Karlssonin ketjut uurastivat Bennettia vastaan ja siksi toki Karlssonin vitja pysyi sentään edelleen rotaatiossa aika järjestelmällisesti viimeisenä yhtä jäähyn jälkeistä vaihtoa lukuun ottamatta, jotta joko se tai Roy oli lähes aina jäällä Bennettia vastaan.

Toisessa vaihdossa Barbashev karvasi hetkeksi Ekbladilta kiekon Floridan maalin takana, mutta Barkov tuli apuun selvittäen lopulta tilanteen toisessa kulmassa. Toisessa päässä Barkov puolestaan ehti päätykiekkoon ennen Theodorea ja haki poikittaissyötöllä Verhaeghea, mutta McNabb piti tämän kiinni varmasti päästen syötönkatkoon.

Ajassa 1:15 puolestaan Vegas jatkoi siitä, mihin se ykköspelissä jäi. Hill pysäytti kiekon maalin takana, Whitecloud löi sen ykkösellä ränniin ohi Floridan jatkokarvauksen ja Stone puolestaan jatkoi laidasta kiekon keskelle ohi Mahuran myöhästyneen haukkauksen. Stephenson kiihdytti tutusti pistelinjaa pitkin pystyyn. Reinhart toki oli nyt alimpana hyökkääjänä ajoissa varmistamassa ja huolehti kenttätasapainosta siten, että Vegas ei päässyt 2v1-hyökkäykseen, vaan asetelma oli 2v2. Stephenson päätti suorahyökkäyksen omaan laukaukseen takapatjaan ja painottomalta puolelta mukaan tullut Hague käänsi reboundin laidasta tuloksetta takaisin maalin eteen. Vaikka Florida jatkoi itsepäisesti puolustajien pinchauksia pelin puolta pitkin pystyyn, on sen kunniaksi sentään sanottava se, että jossain määrin alin hyökkääjä osasi lukea noita hetkiä paremmin kuin avauspelissä ja pudota keskialueelle varmistamaan kuten Reinhart tässä klipissä.

Tuohon yllä olevaan klippiin on lisättävä vielä se, että muistin eilen Jack Hanin kirjoittaneen kuplapudotuspelien aikaan siitä, miten Vegas saa senttereistään irti paljon vaatimalla näiltä vain yksinkertaisia asioita, joten systeemiin on helppo hypätä mukaan. Asiasta voi lukea tarkemmin tästä viestistä vanhasta kausiketjusta, mutta mikään uusi asia ei ole se, että oman alueen lähdöissä sentteri tekee itsensä tarjottavaksi pelin puolen pistelinjalle, vaan sitäkin on jauhettu jo monta kautta ja nyt yhteistyöjääkiekko on viimeistään tällä kaudella alkanut tuottaa hedelmiä kilokaupalla. Ja siksikin esim. kahdessa viimeisimmässä ottelusarjassa Dallasin ja Floridan karvaukset on kyetty purkamaan niin vaivattoman näköisesti suurimmaksi osin, koska Stephenson, Karlsson ja Roy ovat olleet osa joukkuetta vuosia ja Eichel puolestaan älykkäänä eliittiyksilönä on kyennyt omaksumaan samaiset avauspelin periaatteet lyhyessä ajassa. Ja kun sentterinelikko Royta lukuun ottamatta on sarjan parhaimmistoa suoraluistelussa, ei se sattumaa ole, että Golden Knightsin keskialueen ylitykset ovat olleet taidetta. Alla on muistin virkistykseksi samaisen Hanin vajaat kolme vuotta sitten koostama video Vegasin sentteripelaamisesta.

I previously discussed the importance of puck acquisition in determining a player’s effectiveness, using Jonathan Drouin as an example.

Vegas’ centers have three key locations from which to receive passes from their wingers and defensemen:


1) On the breakout: Strong-side dot lane
2) On OZ entries: Strong-side dot lane
3) On NZ regroups: Middle of the ice near the Ds

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=1ITU7hmoxto&t=2s

Kahden minuutin kohdalla Martinez siirsi kiekon punaviivalta syvään ja Karlsson karvasi sen onnistuneesti takaisin. Jatkopeli tuotti vetopaikan viivaan Pietrangelolle, joka laukoi maalille, jossa olivat hetkellisesti jopa kaikki kolme hyökkääjää aiheuttamassa kaaosta, mutta Florida selvitti tilanteen. Ajassa 2:30 puolestaan ykköspakkiparin lähtö paineen alta oli ihan OK ja he liikuttivat kiekon toivotusti ykkösellä eteenpäin ränniin, mutta sillä kertaa laituri ei vain ajoissa ollut paikalla jatkamassa kiekkoa ulos, vaan Forsling sai pidettyä ilmaiseksi siniviivan kulman kiinni. Tämä laukoi heti maalille, josta Tkachuk ohjasi ohi maalin. Tuo tilanne oli sitten puolestaan osoitus siitä, että joskus vieraiden puolustajien epäperuuttelu myös palkittiin katkolla. Hetkeä myöhemmin puolestaan Gudas ajoi punaviivalle vastaan Carrieria ja pysäytti tämän etenemisen hurjalla töötillä. Peli kääntyi Vegasin päätyyn, mutta Reinhartin kuti oikeasta laidasta jäi blokkiin. Neljännellä minuutilla puolestaan ensin Eichelin vitja vastahyökkäsi ja keskikaistalta Jack lirutti kiekon vasempaan laitaan Pietrangelolle, jonka heitto maalille jäi vajaaksi. Lyhyen pyörityksen jälkeen Florida pääsi väliin ja Verhaeghe karkasi pystysyötöstä Martinez-Pietrangelo kaksikon selustaan. Hill kuitenkin oli iskussa ja vangitsi rystynoston syliinsä helponnäköisesti.

Viidennellä minuutilla McNabbin avaus paineen alta tavoitti Howdenin, joka jatkoi kiekon jälleen keskemmäs pistelinjalle vauhtiin Stephensonille. Tämä lensi yli keskialueen, mutta suorahyökkäys päättyi sillä kertaa laukauksen sijaan umpikujaan. Siltikin Stephensonin johtama ketju oli esimerkkiketju paineen alta lähtemisessä ja pidin kaikkinensa Golden Knightsin sisääntulosta otteluun avausvitosella. Kuudennella minuutilla Kolesar kiiruhti painotonta laitaa pitkin ristikulmaan Martinezin dumppauksen perään ja taklasi Mahuran jäähän. Kiekko jäi täten Vegasille, Martinez laukoi viivasta maalille ja Roy melkein pääsi käsiksi irtopalaan maalin edessä. Jatkokarvaamisessakin ajoitukset toimivat erittäin kivasti ottelun alussa ja riistoja hyökkäysalueella kotijoukkue kykeni tekemään päätydumppaustensa jälkeen.

Tovi myöhemmin Vegas pääsi ylivoimalle, kun Lomberg jakoi poikittaista mailaa Marchessaultin naamariin. Gudas puolestaan loukkaantui Barbashevin vastataklauksesta. Ylivoimalla Marchessault osoitti jälleen kerran sen, miksi häntä kannattaa peluuttaa ylivoimalla siivessä eikä esim. DeBoerin aikakaudelle tyypillisesti välillä slotissa, jossa hän meni täysin hukkaan. Rannelaukaus oikeasta siivestä painui verkkoon ohi Forslingin peiton. Stone teki hyvän maskin samalla Bobrovskylle, joka jäätyi paikoilleen. Kevään 11. maalillaan Joonatan siirtyi sisäisen maalipörssin kärkeen ja venytti pisteputkensa seitsemään otteluun. Vegas myös ensi kertaa sitten joulun onnistui ylivoimalla kolmannessa ottelussa putkeen:

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1665882515251548160?t=pImg2MISrAyxxPlq3W8X_Q&s=19

Kahdeksannella minuutilla nelosvitja piti paineen Bennettin ketjua vastaan oikeassa päässä ja sitä seuraavassa vaihdossa Fitzgerald avausvaihdossaan Gudasin paikkaajana menetti kiekon oman alueen kulmassa Karlssonille. Amadio pudotti viivaan, josta Martinez laukoi päin Barkovin blokkia. Sen perään Pietrangelon toimitus oli vähän vaarallisempi. Viivan kautta pelatessa maalilla oli jälleen ruuhkaa ja kaaosta vaikeuttamassa Floridan merkkausta ja Bobrovskya kuten ennen ottelusarjaa toivoinkin. Avauserän puolivälissä puolestaan Montour pinchasi ajoissa vastaan ja esti Howdenin jatkon keskialueelle, mutta menetyskään ei ollut vaarallinen, kun se tapahtui laidassa ja pelin alla oli riittävästi miehiä. 12. minuutilla Stephensonin ketju lähti taas mallikkaasti paineen alta ja M. Staal ryntäsi itsensä ulos. Reinhart oli kyllä jälleen varmistamassa, mutta kun Theodore liittyi mukaan hyökkäykseen, Vegas sai 3v2-tilanteen aikaiseksi. Theodore kuitenkin hukkasi lopuksi kiekon keskikaistalla, kun hänen olisi pitänyt laukoa.

13. minuutilla Hague puolestaan melkein menetti kiekon oman alueen kulmassa, mutta kykeni suojaamaan sitä jopa kahta pelaajaa vastaan ja siirrettyä lopulta kiekon vielä eteenpäin Stephensonin lapaan, joka voimaluisteli toiseen päähän tyhjää jäätä pitkin ja laukoi lopuksi Bobrovskyn syliin. Tuohon avauspelaamiseen liittyen on sekin todettava, että kun Vegas kerran avaa laitoja pitkin, niin vaikka välillä laituri menettääkin ehkä kiekon vastustajan puolustajan pinchauksen seurauksena, menetys sattuu kuitenkin sikäli vaarattomalla alueella, että muut ehtivät usein vielä organisoitua nopeasti tukkimaan keskustan tai tulemaan auttamaan laitaan staattiseen vääntötilanteeseen. Siksi riski-hyötysuhde ei oikein ole Floridalle edullinen noissa puolustajien haukkailuissa, koska Vegasin laiturit eivät juuri anna harhasyöttöjä keskustaan, vaan vain silloin kun väylä on selvä, he jatkavat syötön sentterin lapaan. Muutoin sitten he yrittävät chipata vain laidan kautta kiekon keskialueelle tai sitten ottavat puolustajan pinchaustaklauksen vastaan ja puurouttavat pelin laitaan.

14 minuutin kohdalla Montour rusikoi vuorostaan Marchessaultia siniviivan kulmassa lähtien istunnolle. Stephensonilla oli yksi tontti laukoa slotista, mutta hän haki vielä turhaan syöttöä Stonelle maalin kulmalle. Florida vuorostaan pääsi perään ylivoimalle Royn hyökkäyspään jäähyn myötä. Barkov laukoi terävästi oikeasta siivestä ohi McNabbin peiton ja Tkachuk oli tämän takana reboundissa, mutta Hill kykeni selvittämään sen eikä Tkachuk tehnyt robertsoneja ainakaan vielä tässä ottelussa kuten ennen ottelusarjaa ounastelin. Samalla ylivoimalla Montourin eräs kuti tuli läpi hyökkääjän peitosta huolimatta, mutta Hill otti massiivisen patjavenytyksen alakulmasta ja Vegas sai purettua paineen.

Pari minuuttia ennen taukoa peli muuntui 2-0:aan. Jäähyn jälkeiseen vaihtoon Eichelin alivoimaa pelaamaton ketju pääsi hyödyntämään edullisempaa peluutusta Floridan alaketjua eli Staalin koostumusta vastaan, koska Panthers oli kärkimiehensä uuvuttanut ylivoimalla. Eichel itse suoritti katkon omissa keskustan tukkien, joten noppavitonenkin toimi viime matsia paremmin ja Vegasin keskustan puolustamisenhan Nieminenkin nosti yhdeksi teemaksi esiin ennen tätä peliä. Eichel nosti itse jalalla vastaiskun toiseen päätyyn. Hän luovutti sitten kiekon Barbasheville, joka tarjoili kikkailujensa päätteeksi syötön painottomalle puolelle ja Martinez laukoi kiekon hankalasta asennosta etuyläkulmaan ohi Mahuran epäonnistuneen blokin.

Puolitoista minuuttia ennen taukoa McNabb kiskaisi kiekon päätyyn ja Bennettin purku paineen alla oli huolimaton. Stone pääsi väliin siniviivan alla ja haki heti takatolpalta Howdenia, mutta M. Staal puolusti tämän viime hetkellä irti kiekosta eikä peli muuntunut jo 3-0:aan, mutta jälleen yhden onnistuneen hyökkäysalueen riiston Golden Knights teki päätykiekon jälkeen jatkokarvaamalla. Stephensonin ketju vielä näytti mallia hyvästä suunnanmuutospuolustamisestakin Chandlerin laukauksen epäonnistuttua. Sekin osa-alue oli korjattu avausotteluun peilaten.

Avauserä oli kaikkiaan erittäin vahva kotijoukkueelta. Oman alueen lähdöt toimivat ja muutamat laitureiden menetykset pinchaavia puolustajia vastaan eivät johtaneet välittömiin maalipaikkoihin, vaan peli puuroutui niinä hetkinä vain Vegasin alueella laitaan ja viisikko tosiaan ehti joko organisoitua tukkimaan keskustan tai mennä auttamaan vääntötilanteeseen. Golden Knightsin jatkokarvaaminenkin dumppausten jälkeen oli huomattavasti vierasjoukkuetta tehokkaampaa. Ajoitukset olivat priimaa ja Floridan alakerta oli helisemässä. Siniviivan kautta pelatessa puolestaan maalinteon tukitoimet olivat aika hyvin hanskassa.

2. erä


Yksi parantunut osa-alue oli myös Vegasin kiekoton keskialueen tukkiminen 1-2-2:lla. Ehdotin viime pelin jälkeen, että keskimmäisen tason hyökkääjät voisivat olla vähän lähempänä puolustajia, jotta Florida ei niin selkeästi pystysyötöillään pääsisi ohittamaan kerralla kaikkia kolme ritarihyökkääjää ja luomaan 2v2-tilanteita takasiniselle Vegasin puolustajia vastaan suorahyökkäyksissä. Esimerkiksi toisen erän alussa toive oli toteutettu. Keskimmäisen tason hyökkääjät ovat tässä kuvassa nyt lähempänä pakkeja kuin kärkikarvaajaa, joka on kuvan ulkopuolella pelattu pihalle.


Keskialue oli paremmin siis tukittuna ja Vegas sai luotua selkeämmin koko kaudelta tutun 4v3-ylivoiman vastustajan sisäänvientiä vastaan. Seurauksena olikin onnistunut suorahyökkäyspuolustus, kun Pietrangelon laitaan kiilaama Lomberg oli ahdistettuna pakotettu siirtämään kiekon päätyyn ja sen haki ensimmäisenä Martinez ennen Lundellia. Howdenin sivu- tai Stephensonin takapainetta puolustajat eivät oikeastaan tällä kertaa edes tarvinneet avukseen, vaan molemmat voittivat omat 1v1-tilanteensa puhtaasti.

22. minuutilla trap toimi jälleen ja McNabb oli ensimmäisenä päätykiekossa siirtäen sen ykkösellä jälleen eteenpäin, mutta Floridan pinchannutta puolustajaa vastaan Eichelin laiturit eivät saaneetkaan kiekkoa jatkettua ulos. Jatkotilanteessa Cousins syötti päädystä viivaan ja Ekblad lämäsi yli maalin, jonka jälkeen Eichel hoiti irtokiekon ulos omista. Vaikka tuossakin tilanteessa lähtö omista epäonnistui, laiturin menetyksen jälkeen Vegas ehti kuitenkin saada noppavitosensa kuntoon ja ulkokehältähän vastustaja saa laukoa miten paljon haluaa Golden Knightsia vastaan.

Kauaa ei mennyt edeltävästä tilanteessa ja Vegas siirtyi 3-0 johtoon. Carrier otti keskialueella irtokiekon haltuunsa ja kuljetti sen Floridan alueelle. Roy punnersi vasemmasta kulmasta esiin Verhaeghen ja Fitzgeraldin välistä ja viimeisteli sitten ranteella kiekon ohi Bobrovskyn, joka olisi laukauksen voinut torjua. Roylle tehopiste oli yhdeksäs viimeisiin 13 kamppailuun. Tuossa tilanteessa hänen ei edes tarvinnut voittaa 1v1-vartioijaansa, koska sellaista ei ollut. Ehkä Panthers sitten ajatteli, että puolustusalueen 1v1-puolustaminen ei voi vuotaa, jos vastustajat jätetään suosiolla merkkaamattomiksi, heh.

24. minuutilla kolmosketjulta nähtiin jälleen loistava lähtö omista. Vaikka Bennett varmisti keskialueella Forslingin pinchauksen, niin Stephenson pistelinjalle kiekon täyteen vauhtiin saatuaan kiersi hänet melko vaivattomasti ja vauhtieron turvin seurauksena oli puolittainen 2v1-tilanne, mutta Stephensonin passi Howdenille ei lapaan napsunut. Puoli minuuttia myöhemmin Whitecloud puolestaan avasi nopeasti pystyyn katkosta ja Barbashev punnersi keskialueella ohi Ekbladin. Soolo päättyi tanssinomaisiin veiveihin kohti keskustaa, mutta laukaus jäi lopulta piippuun ja mies lensi vain itse maalin perukoille. 26. minuutilla puolestaan kolmospari purki paineen norsukiekolla. Carrier kamppaili pelivälineen sinisellä itselleen ja siirsi sen viereen Kolesarille, jonka one-timer laidasta painui ohi maalista.

Minuutin päästä Montour puolestaan laukoi viivasta ja Hill torjui eteensä. Kakkoskiekkoa eivät olleet siivoamassa omat, vaan siihen pääsi käsiksi oikealla puolella Bennett, joka nosti rystyltä kiekon kuitenkin ohi maalin. Kun Florida ei tehnyt maalia, Vegas kuittasi neljättä kertaa. Keskustan puolustaminen oli jälleen hyvää, vaikka Stonella maila menikin katki ja käytössä oli hetkellisesti vain neljä pelaajaa, mutta Theodore sai tökättyä kiekon irti Bennettilta ja Howden siirsi irtokiekon Stephensonille, joka nosti jalalla yli keskialueen ennen levitystä Stonelle, joka oli juuri ehtinyt saada uuden työvälineen huoltajalta. Poikittaissyöttö löysi Howdenin, joka ajoi tutusti suoraviivaisesti maalille ja uitti rystyltä kiekon ohi Bobrovskyn 3v2-vastaiskun päätteeksi. Se riitti venäläisvahdille ja Lyon vaihdettiin sisään, kun Vegas oli tehnyt neljä maalia 13 laukauksella kohti maalia. Kaksi sanaa: maalinteon tehokkuus.

28. minuutilla Vegasille sattui tähän peliin harvinaisempi kiekonmenetys keskialueella ja peli kääntyi siitä omiin, mutta Hill nappasi hanskaansa Barkovin laukauksen keskeltä. Tasavajaalla tovi myöhemmin Hague puolestaan pysyi ilmiömäisesti kiekossa hyökkäysalueen oikeassa kulmassa ja liikkui päätyyn, josta hän petasi tekopaikan Karlssonille slottiin, mutta tämä tykitti suoraan syötöstä logoon. Toisen erän jälkimmäisen kympin aluksi Florida sai puolestaan kaksi perättäistä ylivoimaa, mutta suurin uhka oli erään sisäänviennin jälkeen Montourin rannelaukaus keskeltä, jonka Hill tyylikkäästi koppasi räpyläänsä. Erikoistilanteiden piti olla Floridan lievä etu, mutta kahden pelin jälkeen niin ei ole ollut.

36. minuutilla nähtiin yksi hyvä lisänäyte parantuneesta suunnanmuutospuolustamisesta, kun Floridan 4v2-vastaisku katkesi Martinezin loistavaan takapaineeseen ja syötönkatkoon. Siitä peli kääntyi puolestaan toiseen suuntaan ja Vegasin vastaava 4v2-hyökkäys päättyi Marchessaultin rannelaukaukseen päin veskaria. Minuutin päästä Stephenson puolestaan ties kuinka monetta kertaa illan aikana ylitti keskialueen jalkavasti kuljettamalla ja päätti hyökkäyksen päin Lyonia puolustajan jaloista. Uskomattoman hieno ottelu Chandlerilta.

Pari minuuttia ennen taukoa puolestaan Ekblad heitti kiekon maalille ja Pietrangelo hävisi reboundin Barkoville, mutta Barbashev putosi juuri ajoissa alemmas auttamaan ja sai estettyä viimeistelyn, kun Hill oli puoliksi jäissä. Sen perään sitten kun Eichel lähti jalalla nostamaan vastahyökkäystä (saatuaan kiekon laidasta Barbashevilta sovitusti taas pistelinjalle), Tkachuk tuli sivusta häntä kohden ja taklasi todella lujaa käsivarteen. Eichel huomasi taklauksen viime tipassa ja tosiaan onneksi kontakti ei osunut kupoliin, vaan häneltä lähtivät vain ilmat pihalle ja mies palasi askiin päätöserään. Pelin jälkeen hän hieman syytti itseään taklatuksi tulemisesta eikä Cassidykaan todennut taklauksesta muuta kuin sen, että se oli puhdas. Kakkoserän lopussa vielä Lomberg riisti kiekon päädyssä ja nousi esiin laukoakseen, mutta Hill otti lähitorjunnan.

 

[Salming]

3. erä

Päätöserän avausvaihdossa Florida kavensi 4-1:een. Kukas muukaan kuin Martinez vuoti jatkokarvauksen alaisena, kun Duclair riisti häneltä kiekon ja Lundell laukoi sen maalin edestä sisään tuurilla Martinezin jalan kautta, mutta itse maalipaikan rakentamisesta sattuma oli kaukana. Tuohon saakka Martinez oli pelannut hyvän ja virheettömän matsin, mutta niin vain vaikeudet paineen alla lopulta tulivat tässäkin ottelussa ilmi. Erän toisessa vaihdossa sentään Stephensonin ketju ja kolmospakkipari puolustivat omissa sitkeästi keskustaa Floridan vyöryä vastaan.

Kolmas vaihto tuotti puolestaan 5-1 maalin. Stone jatkoi laidasta kiekon pistelinjalle Eichelille, joka siirsi itseäni toistaen voimaluistelulla painopisteen toiseen päätyyn. Mahura kiilasi hänet laitaan, mutta Eichel löysi toisesta aallosta Marchessaultin, joka suoraan vaihdosta tultuaan pääsi nokikkain Lyonin kanssa ja jopa tavaramerkkilaukauksella upotti kiekon oikeaan kulmaan, kun Ekblad lähti keskustasta haahuilemaan laitaan onnistumatta kuitenkaan pysäytyksessä. Samaan reikäänhän Joonatan monesti on laukonut rankkarikisoissa, joten siksi kutsuin viimeistelyä tavaramerkkimäiseksi. Eichel nousi syöttönsä myötä 22 tehopisteellä jakamaan Smithin seuraennätystä yhden kauden playoffpisteissä:

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1665908955988787205?s=20

Linkki: https://twitter.com/VGK_PR/status/1665909205218512896?t=NxAUl04cjfCshQafz6aSVw&s=19

48. minuutilla M. Staal menetti kiekon oman maalin takana Amadiolle, joka pääsi jatkotilanteessa sutimaan kiekkoa maalin edestä, mutta se osui vain tolppaan. Sen verran pitää kahden pelin pelin perusteella M. Staalista sanoa, että Carolina-sarjan nelospeli hämäsi näemmä minua, koska sen ottelun kaltainen jalkavuus ja kyky operoida paineen alla ovat Vegasia vastaan loistaneet poissaolollaan, kun hän on ollut Floridan kolmospariakin isompi ongelma vierasjoukkueelle. Golden Knightsin 6-1 maalissa ykkösvitjakin pääsi lopulta vihdoin tulostaululle, kun Karlsson tökkäsi kiekon itselleen eteenpäin ohi Mahuran myöhästyneen pinchauksen. Reinhartin varmistus oli ensimmäistä kertaa illan aikana myöhässä ja niinpä takapaine Karlssoniin jäi vajaaksi. Montour joutui kaventamaan kohti kiekollista eikä saanut katki Wiljamin syöttöä takaviistoon Amadiolle, joka puttasi tyhjiin tylysti:

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1665934535887048704?t=Jerbsw0dH5coGQLNRFeoIw&s=19

Päätöskympillä Florida kipusi neljän maalin päähän, kun Mahura teki jotain oikeinkin ja puolusti omaa siniviivaa onnistuneesti. Seuranneesta käännöstä Bennett hidastettiin kohtalaisen hyvin kohti oikeaa laitaa, mutta sieltä lähteneen rystykudin Hill vain torjui suoraan Tkachukin lapaan ja tämä iski paluukiekon varmasti maaliin. Neljä minuuttia ennen loppua Theodore puolestaan hukkasi kiekon siniviivalla ja Lundell polki puolittain karkuun, mutta laukoi yli maalin suoraluistelusta.

Sen perään Vegas sai ylivoimaa, mutta Lyon ryösti komeasti Smithin one-timerin Karlssonin esityöstä. Tietysti johtoasemassa alaketjujenkin yksilöt saivat ylivoima-aikaa ja he käyttivät sen hyväkseen. Carrier kuljetti kiekon oikeasta laidasta syvään ja tarjoili sieltä rystypassin luukulle. Amadion hipaisujatkosta Howden kiskaisi ranteella kiekon Mahuran kautta längistä sisään. Carrier-Amadio-Howden kolmikon tehoilu ylivoimalla oli kieltämättä asia, jota en odottanut näkeväni näissä finaaleissa. Carrierille kyseessä oli muuten uran ensimmäinen YV-piste, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Lopputulokseksi jäi 7-2 enkä täten turhaan ottelua edeltävänä päivänä laittanut finaalihupparia tilaukseen, vaan se palkittiin timanttisella esityksellä.

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1665917046176256001?t=469s3LovRFLgKIaI7SNwCQ&s=19

Voittopelissä Vegas taas kerran iski vähintään neljä maalia kuten tapana on tänä keväänä ollut. Bobrovskyn torjuntaprosentti kahden pelin jälkeen on vain 82,6%, nam. Yhdeksän eri maalintekijää kahden ensimmäisen SC-finaalin jälkeen on eniten koskaan. Cassidy totesi pelin jälkeen, että syvyys on suurin syy siihen, miksi he pelaavat vielä jääkiekkoa tähän aikaan vuodesta. Hänen mukaansa he ovat sarjan paras joukkue pelaajasta 1 pelaajaan 20. Golden Knights teki myös seurahistoriaa ennätyksellisellä 14. playoffvoitollaan saman kauden aikana. Debyyttikauden 13 playoffvoittoa on nyt unholassa. Paikan päällä oli myös eniten yleisöä sitten huhtikuun 2019 eli reilut 18 500 henkeä.

Onnistujia oli jälleen monia. Hill otti pelin alussa tärkeän läpiajotorjunnan Reinhartia vastaan ja oli alivoimilla viimeinen lukko. Puolustuksesta kolmospari esiintyi taas vahvasti. Whitecloudin operointi paineen alla oli jalalla kiitettävää ja senkin ansiosta hän selviytyi Floridan karvauksen alla ongelmitta. Hague puolestaan pysyi ihailtavasti kiekossa pariin otteeseen niin puolustus- kuin hyökkäysalueen kulmassa. Valmennus myös vaihteeksi peluutti heitä eniten tasaviisikoin ja kaksikko selviytyi siitä moitteetta maaliodottamien oltua molempiin suuntiin noin puoli maalia.

Hyökkäyksessä plussat menevät kaikille muille paitsi Kolesarille ja Smithille. Stephensonin ketju oli oman alueen lähdöissä ylitse muiden ja mieli teki jopa jakaa kaksi plussaa Chandlerille hänen keskialueen ylittäneistä kuljetuksistaan, mutta jätin sen kuitenkin väliin, kun muutama suorahyökkäyksen päätös ei ihan optimaalinen ollut. 0+2 tehot hän silti nakutti. Howden puolestaan osui kahdesti ja kyseessä oli jo miehen toinen kahden maalin ilta näihin pudotuspeleihin, kun aiemmalla uralla niitä ei ollut yhtään edes runkosarjassa. Stone puolestaan kirjasi yhden syötön, mutta jatkoi kiekkoja hyvin laidasta vauhtiin niin Stephensonille kuin 5-1 maalissa Eichelille.

Eichel merkkautti 0+2 tehot ja olisi ansainnut syötön myös 2-0 maaliin, mutta Marchessault varasti sen välikosketuksellaan. Mutta joo, Stephensonin tavoin keskialueen ylittävät voimaluistelut onnistuivat hyvällä prosentilla. Marchessault puolestaan jatkoi maalivirettään ja hänellä taitaa olla nyt 12 kaappia viimeisiin 12 otteluun. Oilers-sarjasta alkaen ruuti on ollut kuivaa. Barbashev puolestaan dominoi jälleen kaukaloa fyysisyydellään ja oli värkkäämässä Martinezin maalia. Ykkösvitjasta plussat menevät kahden pisteen Amadiolle, joka karvasikin ihan hyvin ja finaalien pistetilinsä niin ikään avanneelle Karlssonille, joka oli vielä Amadiotakin tehokkaampi kiekonriistäjä ja ketjunsa paras karvaaja. Nelosketju puolestaan rakensi yhden maalin, josta palkitsin Carrier-Roy parin plussalla.

Martinez oli plussassa kiinni ennen päätöserää, mutta 4-1 maalin takia arvosana putosi neutraaliin. Pietrangelo hävisi yhden maalinedustilanteen puolestaan Barkoville ja avauserän alussa kommunikaatio Martinezin kanssa ei pelannut, vaan Verhaeghe karkasi läpi, joten eipä hänelle täten plussaa voinut edes harkita. McNabb-Theodore kaksikolla oli puolestaan sopivan näkymätön ilta kahteen suuntaan.

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1665908822450532352?s=20

 

[Salming]

Karlsson missasi tänään harjoitukset oltuaan hieman flunssainen, mutta Cassidyn mukaan hänen pitäisi olla iskussa huomenna.

*****

Vegas Golden Knights Have Had Extension Talks With Adin Hill

No one in or around the Vegas Golden Knights organization is thinking about anything other than tomorrow's Game 3 of …

www.prohockeyrumors.com

Välipäivänä voinee jo pohtia ensi kautta. Golden Knights kuulemma tarjosi Hillille maaliskuussa jatkosopimusta heti tämän loukkaannuttua, mutta Hillin vedonlyönti itsensä puolesta on kannattanut, joten eiköhän McCrimmon saa unohtaa aiemman tarjouksensa. Sopimuksen tarjoaminen seuran oltua edullisessa neuvottelupositiossa ei kuitenkaan yllätä minua, vaan mm. Whitecloud saatiin siten sitoutettua pitkään pahviin, kun tämä hyväksyi jatkosopimuksen loukkaantuneena. Vähän sellainen kutina on, että Lehner ei enää peliäkään ritareissa pelaa johtuen kentän ulkopuolisistakin asioista, joten Hill-Thompson olisi ihan jees maalivahtikaksikko ensi kaudeksi.

RFA-pelaajista Howdenin saanee jatkamaan maltilliseen parin miljoonan hintaan, mutta Barbashevin pitäminen vaatisi jotain pelaajakauppaa. Luonnollisesti Martinezin olisin kevään takeltelun vuoksi valmis uhraamaan. Hague voi ottaa vakituisen paikan kakkosalivoimasta Whitecloudin viereltä kuten hän on jo pudotuspeleissä tehnyt, jolloin Pietrangelon vieressä voisi tasaviisikoin pyörittää esim. Huttonia tai sitten nostaa Theodoren ykköspariin ja peluuttaa esim. Korczakia McNabbin vierellä, koska näiden kymmenkunta runkosarjamatsia yhdessä sujuivat puolustussuuntaan aika rautaisesti mitä tulee sallittuun maaliodottamaan. Samalla tuo voisi olla paperilla kolmospari, koska playoffotteillaan Hague ja Whitecloud ovat ansainneet entistä enemmän jääaikaa ja Korczak tulokkaana saisi hieman suojatumpia minuutteja vyölleen. Toki jos Barbashev päästetään kävelemään, Cotter ja Dorofeyev pystyvät ainakin runkosarjassa stunttaamaan TOP9-roolissa vallan mainiosti, mutta Ivanista maksettiin kuitenkin Dean, joten eiköhän seuran intresseissä ole tehdä jatkosopimus. Blueger, Kessel ja Brossoit päästettäneen joka tapauksessa muualle, joten Cotter ja Dorofeyev saavat kyllä peliaikaa riittämiin loukkaantumisten sattuessa.

Alla oleva skenaario jättäisi vielä hyvin tilaa mahdolliselle Lehnerin ulosostolle, siirtotakarajahankinnalle puolustukseen ja/tai Barbashev-Hill -kaksikon suuremmille palkkavaatimuksille, koska palkkakattohan nousee 83,5 miljoonaan dollariin. Kuemper sai mestariveskarina reilun viiden miljoonan pahvin, mutta hänellä oli taustalla torjuntaprosenteiltaan ja pelimääriltään Hillia hieman parempia kausia, joten maksimissaan neljä miljoonaa voisi olla hyvä arvaus Adin Vuoren uuden sopimuksen vuotuisesta arvosta.

Vegas 2023-2024:

Smith 5,0 - Karlsson 5,9 - Amadio 0,76
Barbashev 5,0 - Eichel 10,0 - Marchessault 5,0
Howden 2,0 - Stephenson 2,75 - Stone 9,5
Carrier 1,4 - Roy 3,0 - Kolesar 1,4
+ Cotter 0,78, Dorofeyev 0,8

Theodore 5,2 - Pietrangelo 8,8
Hague 2,3 - Whitecloud 2,75
McNabb 2,85 - Korczak 0,8
+ Hutton 0,85

Hill 4,0
Thompson 0,77

= 81,6M

YV

Stone
Eichel Stephenson Marchessault
Theodore

Roy
Karlsson Barbashev Smith
Pietrangelo

AV

Karlsson Smith
McNabb Pietrangelo

Howden Roy
Hague Whitecloud

Stephenson Stone
Korczak

 

[Dagoberto]

Kiitokset @Salming Vegasin kausiketjut ovat olleet palstan parasta luettavaa, joita on tullut seurailtua ensimmäisestä kaudesta lähtien. Ihan mielenkiinnosta, että katsotko pelit moneen kertaan näin seikkaperäisten otteluraporttien tuottamiseksi, vai onko taustalla vain harjaantunut silmä sekä ymmärrys Bruce Cassidyn pelitavasta? Lisäksi perustuvatko antamasi pelaajien plussat ja miinukset puhtaasti subjektiiviseen näkemykseesi vai onko taustalla esim. edistyneempiä tilastoja?

The Athleticissä oli muuten pitkä juttu Adin Hillistä. Itseni ainakin yllätti, että vähän kuten Whitecloudin ja Haguen tavoin myös duolla Hill ja Thompson on yhteys. He ovat lapsuuden naapureita ja pelanneet samassa juniorijoukkueessa.

 

[Amerikanihme]

Korczak siis kuitenkin, eikä esim. Cormier? No, kai Korczak on vähän kypsempi pelaaja, ja isompikokoinen, mikä sopii paremmin nykymuottiin, mutta kyllä Cormier pelaajana minua enemmän miellyttäisi, ja taisi hän saada aika hyvin plussiakin noissa aikaisemmin esitetyissä Silver Knightsien loppuarvosteluissakin? Muuten joukkue miellyttäisi minua noissa @Salmingin kaavailuissa, mutta aina sieltä tulee jotain yllätyksiä pelaajamuutoksineen, joten tuskin ensi kauteen ihan täsmälleen noilla nimillä lähdetään.

Ja eiköhän tuo olisi suomeksi Adin Mäki.

 

[Salming]

Kiitokset @Salming Vegasin kausiketjut ovat olleet palstan parasta luettavaa, joita on tullut seurailtua ensimmäisestä kaudesta lähtien. Ihan mielenkiinnosta, että katsotko pelit moneen kertaan näin seikkaperäisten otteluraporttien tuottamiseksi, vai onko taustalla vain harjaantunut silmä sekä ymmärrys Bruce Cassidyn pelitavasta? Lisäksi perustuvatko antamasi pelaajien plussat ja miinukset puhtaasti subjektiiviseen näkemykseesi vai onko taustalla esim. edistyneempiä tilastoja?

The Athleticissä oli muuten pitkä juttu Adin Hillistä. Itseni ainakin yllätti, että vähän kuten Whitecloudin ja Haguen tavoin myös duolla Hill ja Thompson on yhteys. He ovat lapsuuden naapureita ja pelanneet samassa juniorijoukkueessa.

Katson pelit kertaalleen, mutta tarvittaessa kelaan saman tien taaksepäin yksittäisen tilanteen, jotta en syytä tai kehu vääriä pelaajia. Plussat ja miinukset perustuvat pitkälti silmätestiin, vaikka nyt pleijareiden aikana olen maaliodottamiakin ketjuilta ja pakkipareilta tutkinut enemmän, mutta aika harvoin jaan negaa joillekin pelaajille/ketjulle, joka on maaliodottamissa ollut alakynnessä, jos kuitenkin todellisuudessa omissa ei ole soinut heidän aikanaan. Takaiskuihin johtaneista erheistä sen sijaan rokotan, jos ne ovat selkeästi jonkin yksittäisen pelaajan syytä. Ja päinvastoin en myöskään anna plussia pelkän maaliodottaman perusteella, vaan jotain todellista tuotantoa tulostaululle pitäisi kyetä saamaan aikaan. Poikkeuksena ovat jotkut tappiopelit, joista ei muutoin keksi helposti onnistujia, jolloin saatan "pirteydestä" palkita plussalla, vaikkei kiekko maaliin olisi mennytkään.

Korczak siis kuitenkin, eikä esim. Cormier? No, kai Korczak on vähän kypsempi pelaaja, ja isompikokoinen, mikä sopii paremmin nykymuottiin, mutta kyllä Cormier pelaajana minua enemmän miellyttäisi, ja taisi hän saada aika hyvin plussiakin noissa aikaisemmin esitetyissä Silver Knightsien loppuarvosteluissakin? Muuten joukkue miellyttäisi minua noissa @Salmingin kaavailuissa, mutta aina sieltä tulee jotain yllätyksiä pelaajamuutoksineen, joten tuskin ensi kauteen ihan täsmälleen noilla nimillä lähdetään.

Ja eiköhän tuo olisi suomeksi Adin Mäki.

Pidin kyllä Cormierin tulokaskaudesta, mutta silti hän tarvitsee vielä toisen kokonaisen AHL-sesongin valmistautuakseen painimaan raavaita miehiä vastaan NHL:ssä. Eikä hänelle olisi YV-roolia tarjolla ylhäällä, kun puolestaan Korczakia voi käyttää alivoimalla silloin tällöin. Ja kyllä, Hill suomentuu mäeksi, mutta siellä rapakon toisella puolen hänen sukunimensä on jo kasvanut Mountainiksi ja onpa eräs lempimi Hillimanjaro, joten siksi käytin itsekin sanaa "vuori".

3/7 Golden Knights vs. Panthers

Hill pysyi maalissa ja kenttäpelaajistokin oli muuttumaton.

Arvosanataulukko
++
+ Marchessault, Eichel
+/- Hill, Pietrangelo, Martinez, Hague, McNabb, Theodore, Barbashev, Stone, Howden, Karlsson, Smith, Amadio, Roy, Kolesar
- Carrier, Stephenson, Whitecloud
--

1. erä

Avausvartin peluutus:

Lundell vs. Roy
Barkov vs. Stephenson
Bennett vs. Eichel
Lundell vs. Karlsson

Lundell/Barkov vs. Eichel (Eichelit sisään hyökkäyspään aloitukseen Floridan pitkän jälkeen)
Staal vs. Roy
Bennett vs. Stephenson
Lundell vs. Karlsson

Barkov vs. Eichel
Bennett vs. Roy
-- jäähy

Barkov vs. Eichel
Lundell vs. Roy
Bennett vs. Karlsson
Lundell vs. Stephenson

Barkov vs. Eichel
-- jäähy
Bennettin sekaketju vs. Eichel
Lundell vs. Stephenson


Vegasin neljän ketjun rotaatio oli ennallaan, mutta kakkospelin tapaan pieniä viilauksia ketjujärjestykseen Cassidy saattoi tehdä tarjoten esim. Eichelin ketjulle totutusti hyökkäyspään aloituksia ja Karlssonin kolmikolle puolustuspään startteja. Neljän vaihdon ryppäissä kaikki kuitenkin kävivät kehissä vuorotellen. Florida puolestaan pyrki enemmän sitten peluuttamaan aika odotetusti Barkovin ketjua Eichelia vastaan. Lundell puolestaan uurasti Karlssonia ja Stephensonia vastaan pitkälti kuten toki Bennettkin. Nelosketjuaan Florida uskalsi peluuttaa vain Vegasin nelosta vastaan.

Avausminuutilla Pietrangelo pinchasi myöhässä ohi kiekosta, mutta varmistus oli kuosissa. Niinpä Montour päätti tasavoimaisen hyökkäyksen laukaukseen kaukaa yli maalin. Seuraavaksi vuorostaan Ekblad ja Barkov selvittivät oman maalin takana taitavasti Stephensonin ja Howdenin jatkokarvauksen. Verhaeghen ristipisto paineen alta tavoitti Forslingin, joka päätti 2v3-hyökkäyksen kutiin laidasta ohi takakulman. Kahden minuutin kohdalla Whitecloud ehti päätydumppaukseen ennen Cousinsia ja siirsi kiekon ränniä pitkin ulos. Keskialueella Eichel sai melkein riistettyä kiekon Mahuralta ja luotua 2v1-tilanteen. Karlssonin ketju avausvaihdossaan puolestaan sai kulmarallin käyntiin Lundellin ketjua vastaan, mutta päätypassi Wiljamilta slottiin kohti Smithia katkesi mailaviidakkoon. Pidin kuitenkin yrityksestä syöttää A-luokan maalipaikkaan, koska sen puolesta Cassidykin puhui jo silloin syksyllä. DeBoerin aikakaudella todennäköisesti Karlsson olisi syöttänyt kiekon viivaan ja sieltä olisi lähtenyt vaarattomampi laukaus.

Ajassa 3:30 nelosketjut olivat vastakkain. Vegasin 1-2-2 tuotti stopin punaviivalla Montourin avattua pelin puolta pitkin sumppuun. Keskialueen käännön lopuksi Kolesar syötti vasemmasta kulmasta toiseen aaltoon Whitecloudille, joka painottomalta puolelta laukoi ohi Whiten peiton. Roy teki maskin, mutta Bobrovsky kykeni näkemään vedon ja torjui sen kilvellään. Sen perään suunnanmuutospuolustaminenkin toimi, kun Carrier polki alas tehden Floridan vastahyökkäyksestä 3v3-tilanteen ja Whitecloud katkaisi sen lopuksi sijoittumalla syöttölinjalle.

Ajassa 4:08 Panthers siirtyi 1-0 johtoon. Vegasilla oli hieman vaihto kesken, joten M. Staal sai aika vapaasti kuljettaa kiekon keskeltä hyökkäysalueelle. Peli puuroutui päätyyn, josta Hague yritti syöttää lopulta eteenpäin Marchessaultille, mutta Cousins oli välissä. Montour laukoi viivasta nopeasti ohi maalin, mutta Tkachuk ehti irtopalaan vasempaan laitaan ennen Howdenia. Tämä täytti sentterin paikkaa, joten hänen pitikin irrota kamppailemaan. Stephenson painottomana laiturina putosi tukkimaan oikeaoppisesti slotin, mutta juuri kun Tkachuk sai syötettyä Howdenin ja Stonen välistä kohti keskustaan syntynyttä tilaa, Stephenson päättikin ottaa pari askelta kohti toista laitaa. Se jätti Montourille juuri riittävän tilan laukoa. Klassinen Vegasin noppavitosen haavoituskeino toimi (sentteri "houkuteltuna" pois paikaltaan) ja Montourin rannelaukaus painui yläriman alle, kun Staal vielä peitti Hillin näkökentän. Chandler lopetti sekunnin liian aikaisin Howdenin "tuuraamisen" ja se kostautui. Muutoin hän olisi saanut lapansa vedon tielle. Pieniä ovat marginaalit.


Tässä näkyy se, kuinka Howden on irronnut irtokiekon perään laitaan tyhjentäen keskustan. Noin hänen pitkin tehdä, koska hän tunnisti tilaisuuden riistoon, sillä peliväline ei ollut Tkachukin hallussa. Samalla Stephenson painottomana laiturina putosi tukkimaan slottiin jääneen tilan. Kaikki on kunnossa vielä tässä kohdin!


Mutta sitten Stephenson lähti palaamaan kohti "omaa" paikkaansa sekunnin liian ajoissa. Montour syötön saatuaan lähti ajamaan kohti slottia, josta Stephenson oli liikkumassa juuri muualle eikä tämä saanut ajoissa jarrutettua ja muutettua suuntaansa enää uudelleen.


Niinpä Stephenson ei saanutkaan lapaansa Montourin laukauksen tielle. Pysymällä keskustassa hän olisi kenties saanut blokattua vedon jopa kropallaan.

Heti perään viiden minuutin kohdalla Florida haavoitti toistamiseen Vegasin sentterin jättämää tilaa, jota painoton laituri ei riittävän huolellisesti tukkinut. Floridalla oli 3v4-alivoima sisäänviennissä Vegasin 1-2-2:ta vastaan, mutta Verhaeghe upealla viistokuljetuksellaan pääsi pujahtamaan vasemmasta laidasta hyökkäysalueelle ohi Eichelin sivupaineen. Hän kiersi vauhdilla päätyyn, jonne McNabb tuli auttamaan Eichelia. He eivät kuitenkaan saanut kiekkoa riistettyä, vaan Verhaeghe jätti sen päädyssä Barkoville, jonka nopea oivallus löysi slottiin leikanneen Duclairin. Marchessault painottomana laiturina oli stephensonmaisesti ikään kuin oikein sijoittunut, muttei sitten todellisuudessa kuitenkaan saanut lapaansa joko syötön tai vedon tielle, vaan oli metrin verran sivussa. Vegasin onneksi Duclair tuhlasi avopaikan. Oilershan teki kaksi maalia konferenssivälieräsarjassa samalla tavoin Vegasin sentterin jättämästä tilasta, mutta Dallas-sarjassa Golden Knights pääsi näistä eroon ja Robertson kilautti vain kertaalleen ylärimaan. Nyt sitten oli vaihteeksi aika vuotaa parissa perättäisessä vaihdossa.

Kuudennella minuutilla Roy antoi loistavan takapaineen, vaikka Florida kiekotteli omista taitavasti ulos vegasmaisen lyhyillä siirroilla laitaa pitkin, mutta 3v2-hyökkäys tosiaan kuihtui, kun Roy vielä polki vastustajat kiinni saadan lapansa poikittaissyötön väliin. Sen perään Kolesar satutti taklauksellaan Tkachukia sen verran, ettei tämä ollut enää oma itsensä loppupelissä, vaan pelasi puolikuntoisena. Carrier puolestaan samaisessa vaihdossa otti rangaistuksen korkeasta mailasta. Floridan YV-pyöritys kesti reilun minuutin. Barkov syötti siivestä päätyyn ja Tkachuk jatkoi slottiin Reinhartille, mutta Howden alempana hyökkääjänä sitoi hyvin tämän mailan yhdessä McNabbin kanssa, joten Golden Knights selvitti alivoiman. Samalla kuviollahan Panthers silloin tammikuun kohtaamisessa teki maalin Vegasissa, joten eipä tuo yllätyksenä ole tullut, että Florida on samaa kuviota hakenut koko sarjan ajan.

Ajassa 9:30 Barkovin ketju oli taas kehissä Eichelia vastaan. Verhaeghen vanhanaikainen oli tulokseton, mutta sen verran voimia puolustaminen vei, ettei 3v3-vastaiskussa Marchessault jaksanut kuin siirtää kiekon toiseen päätyyn. Puolivälissä avauserää kolmospari tuli kahdesti putkeen paineen alta ongelmitta pois. Ensimmäinen valinta oli norsukiekko, joka jäi kuitenkin Floridan puolustajille. Toisella yrittämällä Kolesar jatkoi rännisiirron laidasta keskialueelle, mutta omia ei ehtinyt juoksukiekon perään. Florida tukahdutti vieraiden suorahyökkäämistä ensimmäisiä pelejä paremmin, vaikka puolustajat yhä pinchasivatkin, mutta nämä eivät olleet niin rajusti myöhässä, vaan ehtivät kiinni selkään vaikeuttamaan Vegasin laiturin jatkopassia ja toisaalta alin hyökkääjä varmisti myös entistä kurinalaisemmin puolustajan vastaanajon. Samalla myös Vegasilla sakkasi toteuttamisen taso. Syöttöjen laatu jäi osin Floridan parempien ajoitusten myötä heikoksi eivätkä ajoituksetkaan ihan pelanneet laiturin ja sentterin kesken, vaan monesti jatkosyöttö laidasta meni sen metrin verran liian eteen eikä Golden Knights päässyt kiihtyvästi yli keskialueen.

11. minuutilla Pietrangelo laukoi siniviivasta päin Lundellia. Tämä siirsi vastaiskusta kiekon viisaasti ongelmatapaus Martinezin selustaan. Alec ehti kulmaan ensin, mutta kompuroi paineen alla ja menetti kiekon Lombergille, joka löysi heti maalin edestä Lundellin, mutta Hill esti kilvellään 2-0 lukemat. Minuutti myöhemmin Barkov vuorostaan viistokuljettamalla ohitti Vegasin trapin taidokkaasti ja taas Eichelin vitjan vaihto kului omissa pääosin puolustaen. Lopulta kulmaralli päättyi, kun Eichel irtosi maalin taakse kamppailemaan ja Vegas sai staattisesta tilanteesta kaivettua kiekon itselleen. Barbashev oli lähtemässä vastaiskuun Marchyn kera, kun M. Staal veti häneltä jalat alta estäen 2v1-hyökkäyksen synnyn. Muutoin kotijoukkueen kannalta vaihto sujui varmasti toivotusti, mutta lopun jäähy jätti karvaan maun. Vegasin ylivoima oli kuitenkin ponnetonta, vaikka lopussa Smith oli maalilla ohjaamassa Pietrangelon laukausta.

Vartin kohdalla puolestaan oli juuri hyvä klippi siitä, kuinka Vegasin omista lähdöt sakkasivat ajoitusongelmien ja syöttöjen laadun vuoksi. Puolustajat saivat paineen alta kyllä siirrettyä kiekon eteenpäin, mutta Howdenin jatko laidasta karkasi hieman liian eteen eikä Stephenson ehtinyt luistelemaan pistelinjaa pitkin kiekolle, vaan varmistamaan pudonnut Anton "h3" Lundell pääsi väliin pysäyttäen Golden Knightsin suorahyökkäyksen. Osansa Howdenin harhasiirtoon oli myös tosiaan Floridan puolustajan Ekbladin paremmin ajoitetulla haukkaamisella, kun aikaa ja tilaa oli vähän.

Kuuntelin eilen ennen peliä The Hockey PDOcastia, jossa Jack Han totesi, että Vegasin pystysuunnan pelitapa on aika vaativa, koska pelaajien tulee kyetä ottamaan peliväline haltuun kovassa vauhdissa usein niin, että syöttö tulee selkäpuolelta ja samalla toisesta suunnasta vastaan ajaa vastustajan pelaaja. Siksi se ei ole helposti kopioitavissa alemmille tasoille, koska huonommilla pelaajilla paine jää usein omiin samaa avausmallia käytettäessä, kun taitotaso ei riitä yhtä korkealaatuiseen toteuttamiseen kuin Vegasilla. Ja tässä pelissä näkyi varsinkin avauserässä se, että kun Vegasillakaan ei ollut paras päivänsä toteuttamisen laadun osalta, suorahyökkääminen sakkasi.

Päätösvitosella Carrier karvasi kiekkoa Gudasilta, mutta taklasi tämän laitaan turhan rajusti saaden jäähyn. Peliä jatkettiin kuitenkin tasavajaalla tsekkipakin kostettua niitin. Ja hetkeä myöhemmin Duclair jalkakampitti Whitecloudin, joten Vegas sai jauhaa vajaat pari minuuttia 4v3-ylivoimaa. Se tasoittikin 1-1:een, kun Theodore pudotti oikeasta siivestä viivaan, Marchessault laukoi suoraan syötöstä ja Stone oli yksin maalilla ohjaamassa. Floridan puolustajat Forsling ja Ekblad keskittyivät peittämään vedot siivistä jättäen maalivahdin vastuulle Stonen, joka kiitti siitä. Theodorelle syöttöpiste oli uran 50. playoffeissa ja hän sivusi aktiivipuolustajien ennätystä (Pietrangelo) yltäen rajapyykkiin 105. pudotuspeliottelussaan. Marchessault puolestaan venytti pisteputkensa kahdeksaan otteluun, joka on uusi pudotuspelien seuraennätys.

17. minuutilla Pietrangelo menetti kiekon viivassa Barkoville eikä saanut transitiota puolustettuaan kiilaamallakaan pysäytettyä Sashaa. Stephenson ehti pelin alle, mutta jäi 1v2-tilanteeseen. Reinhart ei kuitenkaan osunut Barkovin lättyyn. Pari minuuttia ennen taukoa Dalpe puolestaan haavoitti keskustassa ollutta tilaa, kun Roy-Kolesar kaksikosta kumpikaan ei sitä ajoissa ollut tukkimassa, mutta Hill koppasi kaukaa lähteneen vedon hanskaansa. 20 sekuntia ennen taukoa puolestaan Bennettin ketju ei päässyt karvauksen alta pois omista. Jatkotilanteessa Stone ohjasi kiekon maalin eteen 2v0-tilanteeseen, mutta Stephenson ei saanut pomppivaa kiekkoa jatkettua Howdenin lapaan takatolpalle, joten tauolle mentiin 1-1 luvuissa.

Laukaukset kohti maalia olivat vain 5-6. Sen verran heikko avauskymppi oli, että tasatulos kelpasi varmastikin ritareille. Oman alueen lähdöt sakkasivat tosiaan toteuttamisen laadun osalta ja osansa siihen oli Floridan paremmin ajoitetuilla vastaantuloilla ja varmistuksilla, jolloin suorahyökkäykset tyssäsivät viimeistään keskialueelle eikä Vegas päässyt viemään painopistettä toiseen päätyyn saatika mylläämään siellä. Vegasin trapin Florida puolestaan puhkoi pari kertaa yksilöiden viistokuljetuksilla, kun sen verran passiivisesti Vegasin miehet välillä keskialueella seisoivat. Annan tuostakin kehut Mauricen valmennusporukalle. PAPP:ssa Vegasille sattui 2-3 nukahdusta keskustan tukkimisessa painottoman laiturin osalta. Yksi niistä maksoi maalin ja toinen melkein. Vastapainona erikoistilanteissa vaakakuppi oli kuitenkin edelleen Vegasin puolella.

 

[Salming]

2. erä

Toisen erän alussa Carrier kampitti Whiten suunnanmuutosta puolustettuaan. Noita ei mielellään näkisi, kun etu on aina Vegasin puolella nelosketjujen kohdatessa toisen. Carrierille jäähy oli myös jo ottelun kolmas ja siitä hyvästä annoin hänelle miinuksenkin taulukkoon. Alivoima kuitenkin yhä toimi ja kakkosnelikossa Howden pelasi vahvan vaihdon katkoen yhden hyökkäyksen keskialueella ja blokaten sitten laukauksen omissa. 23. minuutilla jäähyn jälkeisessä vaihdossa Eichel pääsi möyhentämään Floridan alaketjuja. Etu johti onnistuneeseen sisäänvientiin keskeltä, mutta suorahyökkäys päättyi kiekon pomppimiseen veskarin haltuun ja sitten Sasha vaihdettiinkin jo lyhyen levon jälkeen puolustamaan Eichelin ketjua. Minuutti myöhemmin keskialueen käännöstä Smith vei kiekon oikealta sisään ja jätti sen yhä kehissä olleelle Eichelille, joka löysi poikittaissyötöllään Haguen, mutta Bobrovsky potki vastaan ja koppasi rannelaukauksen hanskaansa.

Seuraavassa vaihdossa Ekblad roikkui Stephensonin liivissä jäähyn arvoisesti. Eichel syötti oikeasta siivestä keskelle Stephensonille, joka jatkoi kiekon niin ikään pienellä siirrolla Marchessaultille, mutta one-timer vasemmalta osui patjaan. Uuden haun jälkeen Marchessault löysi poikittaissyötöllään Stonen, joka laukoi Bobrovskyn syliin läheltä, mutta mukavasti jälleen ykkösviisikko loi uhkaa. Lopuksi kakkosviisikon maskimies Roy nosti läheltä kiekon yli maalin rystyltä Bobrovskyn kautta. 28. minuutilla puolestaan Gudas rikkoi mailansa ja siksi Howden ehti häntä ennen päätydumppaukseen, mutta siirto laidasta keskelle katkesi Bennettiin, joka vapautti heti Duclairin pystyyn. Tämä haastoi 1v1-tilanteessa McNabbin ja puoliksi ohi päästyään sai hankittua ylivoiman. Jälleen Florida haki Reinhartin lapaa keskeltä ja se olikin auki vähemmän yllättäen silloin, kun askissa oli kolmoshyökkääjäpari Stephenson-Stone sekä Martinez tuuraamassa McNabbia. Reinhart kuitenkin kiskaisi laukauksen vasemmalta ohi.

32. minuutilla Pietrangelo antoi paineen alta upean ristipiston Smithille, joka jatkoi kiekon keskelle vauhtiin Karlssonille, mutta peliväline karkasi tältä hieman. Onneksi M. Staal lahjoitti sen takaisin ja Karlsson oli katkossa sinisen alla. Poikittaissyöttö löysi McNabbin, joka laukoi vasemmasta laidasta kohti ylänurkkaa kuten oli scoutatt, mutta Bobrovsky sai sivuttaisliikkeessä torjuttua laukauksen. Lähes heti perään Theodore puolestaan laukoi suoraluistelusta ja Bobrovsky pomputti kiekon oudosti kilven ja hanskan kautta suoraan Howdenille, mutta paikkasi sitten erheensä liukuen maalin kulmalle kilpitorjumaan Howdenin reboundin.

34. minuutilla puolestaan Forsling laukoi päin Eichelia ja Vegas pääsi 3v2-vastaiskuun. Siitä ei tullut valmista, mutta ylivoiman Vegas sai, kun Barkov näytti kapteenin esimerkkiä ja lanasi poikittaisella mailalla Whitecloudin jäähän pelin ulkopuolella Golden Knightsin maalin edessä. Estämisjäähy kostautui, kun Eichel antoi kermaleivoksen neliön läpi ja Marchessault pyssytti etuylänurkkaan täydellisen laukauksen ohi Ekbladin peiton. Tuota Bobrovskykaan ei voinut torjua. Joonatanin viimeistely oli sählymainen. Sen sijaan, että hän olisi virittänyt lämärin kokonaan, hän vain napautti kiekon sisään eteenpäin suuntautuneella liikkeellä. Kyseessä oli samalla toinen kerta tällä kaudella, kun Vegas teki ylivoimaosuman neljännessä pelissä putkeen. Lisäksi sekä Eichel että Marchessault tekivät seurahistoriaa lyömällä yhtä aikaa Smithin avauskauden piste-ennätyksen (22) ja nousivat 23 tehopisteeseen. Marchessaultista tuli myös kolmas pelaaja (Yzerman, Guentzel) 35 vuoteen, joka on maalannut kolmessa ensimmäisessä loppuottelussa.

Linkki: https://twitter.com/ViaplayUrheilu/status/1666996587745222657?s=20

Linkki: https://twitter.com/BR_OpenIce/status/1666990627748298755?s=20

Neljä minuuttia ennen taukoa Mahura laukoi blokkiin ja Kolesar melkein karkasi Floridan kolmosparin välistä karkuun. Toisessa päässä aloitusvoiton jälkeen Martinez esti kiekotonta Lombergia karvaamasta ja lähti istunnolle, voivoi. Ylivoimalla Florida haki samaa kuviota pohjasta ja nyt ykkösnelikkokin oli vähän unessa, kun Reinart sai vedon aikaan McNabbin ja Karlssonin keskeltä, mutta Hill vangitsi vedon. Lopuksi Barkovin poikittaissyöttö lävisti samaisen nelikon, mutta Bennettin väärän puolen one-timer meni ohi kehikosta. Jäähyn loputtua Bennett puolestaan menetti kiekon alimpana pelaajana ja Stephenson pääsi läpi, mutta Bobrovsky piti länget kiinni. Lundell puolestaan otti jäähyn päätösminuutilla ja Stephenson ehti laukoa Stonen päätypassista terävästi yli maalin neliön keskeltä ennen taukosummeria. Jos avauserässä vaaralliset paikat olivat Floridan puolella, nyt ne kääntyivät Vegasille Nemon laskelmien mukaan 1-6. Kakkoserä oli siis hyvä kuten se on aiemminkin näissä pudotuspeleissä ollut.

3. erä

Jämäylivoimaa Vegas ei saanut hyödynnettyä. Sen jälkeen tasaviisikoin Martinezin poikittaissyöttö laidasta löysi keskeltä Amadion, joka laukoi olkapäähän. Tuossakin pyrkimys oli ampua ylös Bobrovskyn oltua sivuttaisliikkeessä. 43. minuutilla nelosketjun trap oli tiivis ja Kolesar pysäytti mailapaineellaan hyökkäyksen. Toisessa päässä onnistunut jatkokarvaus johti pudotukseen viivaan Pietrangelolle, joka laukoi ja Kolesar ohjasi ohi maalin. Tovin päästä Lombergille lähetettiin norsukiekko, mutta McNabb selvitti 1v1-tilanteen alimpana toisin kuin kakkoserässä. Minuutti siitä ja Howden haki vasemmasta laidasta vielä pehmeää syöttöä slottiin Stephensonille, mutta Montour oli välissä. Kolmosketjulla viimeiset ratkaisut olivat läpi illan puutteellisia.

46. minuutilla Martinez laukoi syliin ykkösketjun tehokkaan karvauksen jälkeen. Karlssonit jäivät kehiin hyökkäyspään aloitukseen ja Amadio löysi päätypassillaan maalille unohdetun Karlssonin, joka laukoi logoon avopaikasta. Reinhartille sattui klassinen merkkausvirhe, kun hän aloituksen jälkeen sentterin paikalta liikkui tuplaamaan tuloksetta maalin taakse ja täten Karlsson sitten jäi ihan vapaaksi. Toisessa päässä seuraavaksi Eichel lähti boksiin koukkaamisesta, mutta Floridan YV takkusi yhä. Vegasin hyökkääjät tekivät hyvää työtä häiriten aktiivista takakolmiota ja pakottaen nämä siirtoihin, jotka eivät kerryttäneet flow'ta. Lopussa toki McNabb joutui venyttämään jalkansa Bennettin laukauksen tielle oikeasta laidasta. Jäähyltä päästyään Eichel puolestaan antoi lätyn maalille leikanneelle Karlssonille, joka ohjasi läheltä syliin.

Päätöskymppi alkoi tasavajaalla. Pietrangelo syötti keskialueelta taskuun ja Stephenson laukoi suoraluistelusta pleksiin. 54. minuutilla Karlssonin ketju tuli paineen alta hyvin pois, mutta suorahyökkäyksen lopuksi syöttö laidasta maalille oli osoitteeton. Hitusen sekava vaihe pelissä oli meneillään tuolloin, mutta Vegas puolusti sitkeästi johtoaan ja Florida pyöri ulkokehällä Vegasin alueella. Neljä minuuttia ennen loppua johtoasemassa entistä useammin nähty 1-4 trap puri, kun Mahura kuljetti umpikujaan. Keskialueen käännöstä seurasi 2v1-hyökkäys. Marchessault syötti viereen Barbasheville, joka laukoi ranteella maalirautaan. Maalinteon tehokkuus ei tässä pelissä ollut läsnä.

Niinpä kun Vegasille ei maistunut, Florida tasoitti ilman maalivahtia 2-2:een reilut kaksi minuuttia ennen loppua. Ekblad levitti siipeen, Verhaeghe laukoi suoraan syötöstä, Hill torjui eteensä ja Tkachuk siivosi reboundin sisään. Hague sitoi Barkovia, joten hän ei päässyt alkuperäiselle blokkilinjalle. Whitecloud puolestaan jäi Tkachukin väärälle puolelle, kun hänen piti huolehtia myös mahdollisesta takaovione-timerista, joten hänen oli oltava jossain määrin Tkachukin etupuolella siltä varalta, että Ekblad olisikin levittänyt vasempaan siipeen. Niin ei kuitenkaan käynyt ja sitten hän ei enää ennättänyt ajoissa sitomaan Tkachukia. Minuutti ennen summeria Ekbladin laukaus oli vielä pomppia sisään Hillin maattua jäässä. Jatkoerän Vegas sai aloittaa puolestaan ylivoimalla, kun aivan lopussa Stephenson leikkasi laidasta keskelle vauhdilla ja Forsling kampitti hänet ainakin tuomarien mukaan.

Jatkoerä

Jatkoaikasaldot pudotuspeleissä ennen tätä peliä olivat Floridalla 6-0 ja Vegasilla 3-1. Arvelin Floridan voittoputken jatkuvan, koska Vegas oli jäämässä alle neljään tehtyyn maaliin, mikä tarkoittaisi tappiota tämän kevään tarinaan sopien. Erän alun ylivoima ei mitään tuottanutkaan, kun E. Staalin takapaine Stoneen esti tätä laukomasta keskeltä ja perään sama mies blokkasi Theodoren vedonkin. Voittavia tekoja. 63. minuutilla Eichel puolestaan laukoi suoraluistelusta yli maalin Barbashevin keskialueen käyttösyötöstä.

Voittomaali syntyi ajassa 64:27. Whitecloudin siirto paineen alla maalin taakse Haguelle karkasikin kulmaan saakka ja sieltä Hague joutui kaapimaan vaikean syötön eteenpäin Howdenille, joka menetti kiekon omalla sinisellä sivupaineen myötä. Florida käänsi nopeasti pelin pystyyn eikä Stone saanut pysäytettyä Bennettin sisäänvientiä oikeasta laidasta. Tämän viivästetty syöttö löysi keskeltä Verhaeghen, jonka rannelaukaus leijaili yläkulmaan. Kosketusta ei matkalla näyttänyt olevan, joten maali meni mielestäni Hillin piikkiin. Maskiakaan ei oikeastaan ollut ja Cassidykin sanoi pelin jälkeen, että hän piti siitä, miten Vegas tuon tilanteen puolusti rakenteellisesti. Whitecloudilla oli kontrollissaan maalille ajanut Tkachuk ja Hill tosiaan näki kyllä kiekon riittävän hyvin.

Ottelun jälkeen Cassidy sanoi, että hän piti paljosta tässä pelissä. Stone puolestaan kommentoi, että he eivät käyttäneet maalipaikkoja riittävän tehokkaasti ja yhdyn siihen näkemykseen. Ohipelin makuisen avauserän jälkeen kakkoserä oli kiitettävä ja päätöserässäkin Florida pysyi poissa vaarallisilta maalipaikoilta loppua lukuun ottamatta. Mahdollisuus 3-0 sarjajohtoon oli olemassa, mutta vierasvoiton hakeminen jäi nelospelin varaan. Vegas on kertaalleen hävinnyt tänä keväänä kaksi peliä putkeen Dallas-sarjassa, mutta tokkopa niin toistamiseen käy? Luotan siihen, että pienillä ajoitusviilauksilla suorahyökkääminen palautuu kotipelien veroiseksi ja nelospelin jälkeen sarja on lukemissa 3-1.

Eichelin ketju ei tasaviisikoin Barkovia vastaan juhlinut, vaan maaliskuun tapaan se oli alakynnessä (en tosin muista, että pelasiko silloin Barkov kuinka paljon Eichelia vastaan) vieraissa. Silloin tosin kaikki vedot taisivat olla peräti 8-15 vastustajan eduksi, kun Eichelin ketju oli jäällä. Nyt ne olivat "vain" 11-13. Siltikin Marchessaultille ja Eichelille on plussat annettava YV-tehoilusta ja historiallisiin pistelukemiin yltämisestä, koska tasaviisikoin se selviytyi ilman päästettyä maalia. Stephensonin ketju puolestaan oli jäällä kaikkien takaiskujen aikana keräten teholukeman -3. Lisäksi ajoitukset sakkasivat suorahyökkäyksissä ja muutama potentiaalinen maalipaikka kuihtui heikkoihin viimeisiin valintoihin. Stephensonkin tuhlasi yhden läpiajon. Howden kuitenkin pelasi hyvää alivoimaa ja Stone teki YV-osuman, joten annan miinuksen vain Stephensonille, joka oli se varsinainen syntipukki 1-0 maaliinkin.

Carrierin ja Karlssonin ketjut eivät sallineet maaliodottamaa juuri ollenkaan, mutta eivät hekään hirveästi luoneet. Toki ykkösketjulla oli pari jopa ihan hyvää maalipaikkaa kahdessa viimeisessä erässä, mutta Karlsson ja Amadio tuhlasivat ne b-pisteiden välistä. Carrier puolestaan saa tosiaan miinuksen kolmesta jäähystä yhdeksän minuutin jääajalla.

Puolustuksessa kolmospari puolestaan keräsi miinukset päästettyihin maaleihin, mutta ensimmäinen oli Stephensonin syy, viimeinen Hillin ja lähinnä siinä keskimmäisessä Whitecloud olisi voinut reagoida eri tavalla, mutta kuten todettua jotain piti jättää väkisin auki yhden miehen vajaalla ja hänen piti keskittyä myös vasemman siiven uhan eliminointiin Tkachukin lisäksi. Koska voittomaalia edelsi kuitenkin se Whitecloudin hieman heikko siirto paineen alla, joka johti Haguen kiireavaukseen, Whitecloud saa niukin ja naukin miinuksen minulta. Hague kuitenkin rouhi ja kaksinkamppaili läpi illan sen verran hyvin, että arvio on neutraali. Ykkösparissa Martinezilla oli kaksi heikkoa hetkeä (menetys 11. minuutilla ja jäähy kakkoserässä), mutta muuten hän selvisi hyvin ja antoi hyvän syötön Amadion maalipaikkaan. Jääaikaa kertyi reilut 16 minuuttia, joten kyllä valmennus vain yrittää piilottaa häntä jatkuvasti. Pietrangelo uurasti puolestaan alivoimaa yli kuusi minuuttia, josta annan kunniamaininnan.

Kakkospari ei suuremmin säväyttänyt. McNabb vuoti kertaalleen aiheuttaen alivoiman, mutta paikkasi sen muutoin blokeillaan. Theodoren iltapuhteesta jäi käteen YV-syöttöpiste. Hill puolestaan torjui 20/23 kertaa. Hän nollasi avauserässä mm. Lundellin lähietäisyydeltä, mutta voittomaali upposi liian helposti. Dallas-sarjassa hän piti kutospelissä nollat hörpättyään edeltävässä pelissä Dellandrean kudin, joten povaan, ettei ensi pelissä enää helppoja mene selän taakse.

 

[Salming]

4/7 Florida vs. Vegas

Kokoonpano oli viidettä peliä putkeen sama.

Arvosanataulukko
++
+ Hill, Stephenson, Stone, Howden, Amadio, Karlsson, Smith, Roy, Marchessault, Barbashev, Theodore, McNabb, Hague, Whitecloud
+/- Pietrangelo, Martinez, Eichel, Carrier, Kolesar
-
--

1. erä

Peluutuksia en tällä kertaa piiruntarkasti ottanut ylös, mutta kolmospelin tapaan Barkovin ketju pelasi useimmiten Eichelia ja Lundell Karlssonia vastaan. Lisäksi nelosketjuaan Maurice uskalsi peluuttaa yhä vain Royn ketjua vastaan. Bennettin vitjan ykkösoptiona oli puolestaan Stephensonia vastaan operointi, mutta joitain vaihtoja se pelasi myös Vegasin muita kärkiketjuja vastaan. Ja toki sitten Floridan ketjuruletin käynnistyttyä alkuperäiset peluutukset osin menettivät merkitystään.

Avausvaihdossa Theodore esti oivasti Cousinsin sisäänviennin ja keskialueen käännöstä Eichel vapautti ristipistolla Barbashevin puolittain karkuun, mutta lämäri suoraluistelusta jäi Bobrovskyn syliin. Amadio puolestaan raapi seuraavan aloituksen omille. Martinez syötti viivasta syvyyteen Smithille, joka pudotti kiekon Karlssonille. Tämän syöttö vasemmasta laidasta maalille kohti Amadiota oli hyvä, mutta Reinhart onnistui sitomaan miehensä irti tilanteesta. Kolmannessa vaihdossa Stephenson haki samanlaista syöttöä vasemmasta laidasta takatolpalle Howdenille, mutta passi meni ohi lavan. Pidin silti siitä, että alusta asti maalilla oli hyvin kaaosta vaikeuttamassa Bobrovskyn toimintaa. Samassa vaihdossa Vegas kuitenkin meni 0-1 johtoon. Stonen pudotus viivaan karkasi keskialueelle, mutta Whitecloud haki nopeasti kiekon ja käänsi sen takaisin pystyyn. Syöttö löysi taskusta Stephensonin, joka purjehti keskeltä läpi Ekbladin lähdettyä väärään aikaan vaihtoon. Viimeistely längistä rannelaukauksella upposi toisin kuin viime pelissä.

Nelosketjujen ensimmäisessä keskinäisessä vaihdossa puolestaan lopuksi Duclair tavoitteli syötöllään oikeasta kulmasta maalin edestä Staalia, joka ohjasi ohi takakulman. Sen jälkeen pari perättäistä vaihtoa kuluivat Vegasin alueella, mutta keskusta oli aika hyvin tukossa ja Florida juuttui pyörimään laitoihin. Viiden minuutin kohdalla kuitenkin Martinezin rännisiirto oman maalin takaa eteenpäin kohti Marchessaultia ei johtanut purkuun, koska Ekblad pinchasi ajoissa tämän iholle ja pysäytyksen tehtyään laukoi heti maalille. Tkachuk ohjasi kiekon patjaan eikä reboundikaan maalin kulmalta uponnut, vaan Hill otti tuplatorjunnan. Kuudennella minuutilla puolestaan Carrier ja Kolesar olivat hyvin painottomalla puolella vastassa Royn siirtokiekkoa eikä Florida päässyt paineen alta pois. Laiturikaksikko pudotti kaksinkamppailut voitettuaan kiekon viivaan Martinezille, joka levitti Pietrangelolle. Samalla Carrier ehti liikkua ypöyksin maalin eteen, mutta Pietrangelon laukaus oli rinnankorkuinen ja siten liian haastava ohjattavaksi.

Minuutti myöhemmin kakkosketjun jatkokarvaus vuorostaan toimi. Eichel dumppasi rystyltä kiekon päätyyn ja Marchessault ehti siihen ennen Forslingia. Eichel tuli apuun ja tarjosi nopean seinän, jonka jälkeen Marchessault petasi maalin eteen avopaikan Barbasheville, joka kuitenkin laukoi päin avopaikasta. Jälleen yksi karkea merkkausvirhe lisää isännille, joita nähtiin Carolinaakin vastaan. Bennett lähti höntyilemään keskustasta maalin taakse tuplaamaan tuloksetta, joten hyvin kyllä Vegas vaihteeksi hyödynsi Floridan alakolmion taipumuksen olla yhtä aikaa päätyviivan alapuolella. Vain viimeistely jäi ontumaan. Yhdeksännellä minuutilla puolestaan Lundell sai puolustajalta hyvän avauksen taskuun siniviivan päälle Vegasin trapin sisään. Hän kuljetti kiekon aina päätyyn saakka jalkamiinalla Hagueta vastaan. Siellä Lundell jarrutti ja syötti viivaan Ekbladille, joka antoi syötön takaisin oikeaan laitaan kiertäneelle suomalaiselle, mutta laukaus jäi kesyksi. Noin muutoin avauskympillä Vegas puolusti omaa siniviivaa mielestäni kohtalaisesti ja sai kiilauksilla siniviivojen kulmissa pakotettua Floridan heittämään päätykiekkoja sen sijaan, että se olisi päässyt pelaamalla läpi. Floridan jatkokarvaus tosin varsinkin avausvitosella oli ihan hyvää ja johti niihin muutamaan pidempään hyökkäysalueen pyöritykseen.

Avauserän puolivälissä Bennett pelasi välivaihdon Eichelia vastaan. Eichel hävisi oman pään aloituksen, Montour laukoi välittömästi maalille ohi Marchessaultin ja irtokiekkoon pääsi käsiksi Hillista katsottuna vasemmalla Tkachuk, mutta Adin venyi isoon pelastukseen patjoineen. Haguella ja Whitecloudilla oli omat painiparinsa maalin edessä, joten Eichelin olisi pitänyt havainnoida paremmin Tkachukin liike eikä vain tuijottaa kiekkoa. Jatkotilanteessa toki Eichel oli tarpeeksi aggressiivinen ja tökkäsi kiekon irti Tkachukilta. 3v2-vastaiskussa Marchessault syötti poikittain Barbasheville, joka haki kuitenkin liian korkeaa lättyä Eichelille vasemmalle takatolpalle. Lukuun ottamatta Eichelin tämän vaihdon aggressiivisuutta, muutoin Vegasin PAPP oli minusta vähän passiivista eikä joukkue saanut tarpeeksi stoppeja, vaan Floridan kulmarallit venyivät liiaksi. Ehkä viime pelin jälkeen liikaakin oli sitten painotettu keskustan tukkimista entistä huolellisemmin eivätkä pelaajat sen vuoksi uskaltaneet säntäillä tarpeeksi aggressiivisesti laitoihin irtokiekkojen perään.

12. minuutilla nähtiin tämän ottelun hyökkäyspelisuunnitelmasta oiva näyte. Vegas hyökkäsi esim. kolmospeliä määrätietoisemmin ja suoraviivaisemmin Floridan selustaan juoksukiekoilla. Se oli minusta ihan hyvä vastaus valmennustiimiltä Floridan parantuneeseen keskialueen tukkimiseen ja Vegasin suorahyökkäysten tukahduttamiseen, koska aika hyvällä prosentilla läpi illan Golden Knightsin hyökkääjät joko voittivat luistelukisat tai jatkokarvasivat kiekon takaisin syvyydessä. Viime pelissä VGK ei kuitenkaan ehkä toista erää lukuun ottamatta niin paljoa päässyt viemään painopistettä vastustajan alueelle ja mylläämään kulmissa, mutta nyt Floridan puolustukselle saatiin jälleen enemmän painetta luotua. Tässä klipissä Pietrangelo ottaa tyhjät pois ja ohittaa sitten Floridan 1-2-2 trapin chipillä linjan taakse. Stephenson ehti kiekolle loistavalla ajoituksella ennen Ekbladia ja Stone pudotti viivaan Martinezille, joka laukoi ohi maalin. Howden oli korkeassa maskissa ohjaamassa tuloksetta. Tämä ketju oli muuten Vegasin paras ottelun alussa saaden toisteisesti paineen Floridan alueelle.

13. minuutilla Barkov leikkasi suoraan vaihdosta keskustaan saatuaan poikittaissyötön Verhaeghelta, mutta laukoi Eichelin lavan kautta yli maalin. Hieman helisevältä Vegasin oman alueen täyttö näytti tuossa tilanteessa suunnanmuutosta puolustettaessa, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Minuutti myöhemmin Karlssonin ketju puolestaan näytti, miksi se saa harteilleen niin paljon oman alueen startteja. Reinhart voitti hyökkäyspään aloituksen, mutta Pietrangelo irrotti Lombergin kiekosta maalin takana ja Martinez siirsi kiekon ykkösellä eteenpäin ränniä pitkin ohi koko Floridan hyökkäyskolmikon jatkokarvauksen. Reinhart alimpana hyökkääjänä oli liian syvällä, joten Vegas pääsi hyökkäämään kolmella kahta vastaan. Smith jatkoi laidasta kiekon vauhtiin Karlssonille, joka keskikaistalta antoi hapuilevan syötön takaisin vasempaan laitaan, mutta Reilly laukoi yli maalin.

Ajassa 14:20 Stephenson raapi aloitusvoiton Barkovista. Theodore tanssi siniviivassa taitavasti ja laukoi ohi peiton. Howden oli jälleen mies paikallaan maskissa ja sai lapansa väliin, mutta Bobrovsky torjui vaivalloisesti kilvellään. Mainio vaihto taas kolmosketjulta. 16. minuutilla puolestaan Karlsson pudotti päädystä viivaan Theodorelle, joka laukoi ruuhkaan tuloksetta. Sen perään Amadio esti karvaamalla Verhaeghen purun ja Karlsson siirsi irtokiekon vasemmasta laidasta slottiin uineelle Theodorelle, mutta laukaus läheltä jäi Bobrovskyn syliin. Minuutin päästä puolestaan pitkä avaus alakerrasta tavoitti takasiniseltä Carrierin, joka punnersi hyökkäysalueelle väkisin puolustajan oltua selässä. Kiekko karkasi maalivahdille, mutta Bobrovsky syötti suoraan Roylle, joka laukoi kuitenkin ohi puolityhjän rysän. Puolitoista minuuttia ennen taukoa puolestaan Amadion siirtokiekko syvään jäi vajaaksi ja keskialueen käännön lopuksi Tkachuk laukoi vasemmalta hentoisen rannelaukauksen sivuverkkoon suoraluistelusta.

Laukaukset kohti maalia tasattiin 12-12. Golden Knights petrasi jälkimmäisellä puolikkaalla, mutta suorahyökkääminen lyhytsyötöin oli silti yhä hieman nuhaista, kun Floridan alimpien hyökkääjien varmistukset olivat ajantasalla. Päädyn kautta pelaamalla, karvaamalla ja riistoja seuranneista vastaiskuista Vegas kuitenkin sai tililleen hyökkäysalueaikaa. Tukitoimet olivat myös aika hyvin kunnossa siniviivavedoissa, joissa lähes jokaisessa oli jonkin sortin maski Bobrovskya häiritsemässä kuten jo ennen ottelusarjaa toivoinkin.

2. erä

Avausvaihdossa Floridan jatkokarvaus toimi hetkellisesti ja Barkov sai estettyä paineen alta lähdön päätydumppauksen jälkeen, mutta nopeasti Vegas riisti pelivälineen ja lähti 3v3-vastaiskuun kiekotellen ohi karvauksen. Barbashevin jätöstä Marchessault laukoi kaukaa syliin. 23. minuutilla puolestaan oman siniviivan suojeleminen toimi jälleen, kun Hague kiilasi Tkachukilta reitin umpeen ja tämä oli pakotettu siirtokiekkoon. Sen haki Whitecloud, joka avasi kulmasta eteenpäin ajoissa ohi Bennettin. Stephensonin vitja kiihdytti yli keskialueen jouhevasti. Stonelta kiekko hieman karkasi, mutta hän karvasi sen takaisin päädyssä Ekbladilta ja petasi sitten toiseen aaltoon keskustaan tontin Howdenille, joka laukoi suoraan syötöstä logoon. Barkovin sekaketju vaihdettiin sitten jäälle nollaamaan Vegasin siihen mennessä parasta vitjaa, mutta Staal lähti boksiin kampattuaan Stonen.

Ylivoiman aloitti kakkosviisikko, kun Stonella ja Stephensonilla oli allaan pitkät vaihdot. Pietrangelo oli kuitenkin epävarmasti viivassa kahdesti ja Lundellin paineistusta seurasi pelikatko. Ykkösviisikko loi Marchessaultille rannelaukauspaikan oikeaan siipeen, mutta Mahura blokkasi sen ja 1v3-vastaiskussa Barkov sai kulutettua hieman kelloa vyöryttäen pelin toiseen päähän. Lopussa Eichel vielä petasi pudotussyötöllään one-timerin Theodorelle, joka laukoi vasemmalta ohi.

Ajassa 25:30 Bobrovsky siirsi kiekon ränniin, mutta M. Staalilta kiekon irrotti taklaamalla Amadiolle. Smith laukoi keskustasta irtopalan Sergeyn syliin. Maalinteon tehokkuus oli toistamiseen vähän vajavaista, joten ottelu pysyi maalin pelinä. Ykkösvitjan hyvästä karvaamisesta ja kaksinkamppailupelaamisesta tämä vaihto oli kuitenkin taas yksi osoitus. Pari minuuttia myöhemmin Theodore chippasi kiekon syvään ja Karlsson ehti kiekolle ensin, mutta syöttö päädystä keskelle ei omia löytänyt. Amadion takapaine kuitenkin tuotti riiston keskialueella.

Seuraavaksi puolestaan McNabb avasi nopeasti keskialueelta taskuun sinisen päälle kuten Whitecloud avausmaalissa ja Stephenson pujahti keskeltä melkein taas läpi. Takaviistosyöttö ei ihan lopulta löytänyt Howdenia Montourin luistimen oltua välissä, mutta vaihdon lopussa kolmosketju vei illan toisellaan Vegasin 0-2 johtoon. Floridan hyökkäys tyssäsi jälleen Vegasin siniviivalle ja Hague haki siirtokiekon kulmasta. Kotijoukkueella oli osin vaihto kesken, joten Nic avasi vasenta laitaa pitkin pystyyn keskialueelle Stephensonille, joka jatkoi kiekon pistelinjalle vauhtiin Stonelle, joten roolit olivat kerrankin päinvastaiset. Stone vei kiekon hyökkäysalueelle ohi Ekbladin sivupaineen ja jarrutti sitten Barkovin edessä. Viivästetty syöttö löysi toisesta aallosta Stephensonin, joka scoutatusti laukoi one-timerin ylös eikä Bobrovsky saanut sitä torjuttua hanskallaan sivuttaisliikkeessä. Hieno maali, jossa yhdistyivät tiivis viisikkopuolustaminen ja tuttu suorahyökkäyskuvio:

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1667708139456679936?t=JgmHR3jgjcTDZstYI-Xh5A&s=19

28. minuutilla Eichelin vitja piti paineen Sashaa vastaan Vegasin kannalta oikeassa päädyssä eikä Barkov väsyneenä jaksanut vastahyökkäyksessä kuin laukoa oikeasta laidasta Hillin syliin löysän kudin. Pari minuuttia myöhemmin Verhaeghe puolestaan laukoi terävästi suoraluistelusta ja pääsi vielä käsiksi omaan reboundiin, mutta laukoi vasemmasta laidasta ohi takakulman. Minuutti myöhemmin McNabb pinchasi oikea-aikaisesti vastaan ja Marchy sitoi päädyssä Forslingin irti kiekosta. Barbashev tarjoili syötön päädystä slottiin, mutta Eichel ei päässyt laukomaan, kun viime hetkellä vastustajan lapa oli välissä. Oiva idea kuitenkin jälleen Vegasilla oli päädyn kautta luoda paikka nopeasti keskustaan eikä tyytyä riskittömämpään pudotussyöttöön siniviivaan.

Voittomaali syntyi ajassa 31:04. McNabb vuorostaan dumppasi kiekon keskialueelta selustaan. Barbashev ja Marchessault rouhivat kiekon takaisin ritareille Gudasia ja Forslingia vastaan. Marchessault tökkäsi rystyltä kiekon kohti viivaa Haguelle, joka vuorostaan liikkui tyhjään tilaan slottiin ja laukoi ohi Duclairin peiton päin Bobrovskya. Samalla Karlsson irtaantui Gudasista ja paiskasi reboundin verkkoon voimalla. Kun viime pelissä kolmosparin teholukema oli -3, nyt se oli +3. Marchessault puolestaan venytti pisteputkensa ennätyksellisesti yhdeksän pelin mittaiseksi ja nousi 24 tehopisteellä pudotuspelien pörssikärkeen sekä yksin sisäisesti että sarjan laajuisesti:

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1667709594578178048?s=20

Maalinjälkeisessä vaihdossa ykkösketju tuli näyttävästi vaihteeksi paineen alta. Smithin ristipisto löysi Karlssonin, joka 4v2-hyökkäyksessä antoi rystysyötön halki kentän takaisin Smithille, mutta Bobrovsky liukui ajoissa takatolpalle pysäyttäen Reillyn. Hetken päästä Theodoren tanssittua viivassa maalille oli taas kaksi ukkoa maskissa. Irtopala pomppi Marchessaultille, joka laukoi oikeasta laidasta maalirautaan. Mainosten jälkeen aloitusvoitosta Theodore ajoi puolestaan itse keskelle ja laukoi rannarin niukasti ohi yläkulman. Kaikki vedot olivat kakkoserässä 9-21 vartin peluun jälkeen.

Päätösvitosella Karlsson haastoi vastaiskussa Ekbladin ja toisen puolustajan, muttei aivan päässyt keskeltä läpi vetopaikkaan. Kolesar puolestaan rouhi päädystä kiekon b-pisteelle Martinezille, joka tykitti syliin vastakiekkolämärin. Neljä minuuttia ennen taukoa Florida kavensi tuurilla 1-3:een. Oman siniviivan suojaaminen toimi taas ja Barkov oli pakotettu lusikkapuolen päätykiekkoon, jonka McNabb löi ilmasta alas. Kiekko kuitenkin jäi siniviivan kulmaan Montourille, joka laukoi heti kohti maalia ja peliväline kimposi sisään McNabbin ja Theodoren jalkojen kautta. Lundell nappasi kakkossyötön. Minuutti ennen taukoa puolestaan Eichel riisti hyökkäysalueella kiekon Lundellilta ja jatkotilanteessa Marchessault laukoi häntä korvan seudulle vastustajan mailan kautta. Eichel poistui koppiin ja tauolle mentiin 1-3 luvuissa.

Playoffien erinomaiset kakkoserät saivat jatkoa, vaikka yksi kauneusvirhe lopussa tapahtuikin. Lähdöt omista olivat puhtaimpia sitten sarjan kakkospelin ja se johti entisestään lisääntyneeseen hyökkäysalueaikaan ja kulmaralleihin. Niin paljoa päädyn kautta tässä erässä ei siis tarvinnut pelata, vaikka sitäkin kyllä tapahtui ja 0-3 maali syntyi jatkokarvaamalla. Jotain mystistä tauolle tapahtui, koska toisessa erässä Floridan ajoitukset karvatessa olivat myöhässä samaan tapaan kuin kahdessa ensimmäisessä matsissa. Mitä tulee maaliodottamiin, Karlssonin ketjun xG oli 40 minuutissa 0.92-0.08, Stephensonin yllättäen vain 0.29-0,35 ja Eichelin 0.52-0.84. Jokainen pakkipari oli lievästi plussalla, vaikka kolmosparin aikana kaikki vedot olivatkin 20-10, mutta Floridan kudit lähtivät heikoista paikoista tai jäivät blokkeihin.

3. erä

Päätöserä alkoi ilman Eichelia, joten Karlssonin ketju aloitti vierailta Lundell-Barkov-Reinhart kolmikkoa vastaan. Toisessa vaihdossa Martinez uhrasi kroppansa Forslingin todella lujan lyöntilaukauksen eteen. Joukkue on painattanut t-paidat, joissa lukee "It Hurts To Win". Se tuli taas todistetuksi. Stonekin blokkasi perään Ekbladin laukauksen viivasta. Karlsson puolestaan pelasi niin lyhyen vaihdon aluksi, että hän tuli uudelleen askiin kolmanteen vaihtoon tuuraamaan Eichelia, jota yhä paikkailtiin kopin puolella. 43. minuutilla Carrierin syöttö omissa meni suoraan Cousinsin lapaan, mutta Hill paikkasi sen alakulmapysäytyksellä. 2v1-vastaiskusta Roy laukoi itse oikealta terävästi, mutta Bobrovsky oli muuri.

Eichel tervehtyi pelikuntoon ja palasi askiin 44. minuutilla. Ensimmäisessä vaihdossa omissa kuitenkin soi heti, kun Florida kavensi 2-3:een. Viime pelissä Eichelin ketju pystyi selviytymään takaiskutta 5v5-pelissä, vaikka oli silloin alakynnessä, mutta nyt maaliodottamien valossa vuotanut ketju otti miinuksen tililleen, kun Marchessault ryntäsi 1-4 trapissa itsensä pihalle tukkiessaan Floridan vasenta laitaa. Theodore joutui paikkaamaan puolustamalla eteenpäin, muttei saanut hidastettua Lundellia siniviivan päällä. Tämä antoi hidastetun syötön selustaan, jonne kiiruhti Montour. Tämä käänsi vuorostaan laitaan tiivistäneen McNabbin edestä poikittaissyötön ja Barkov naulasi oikeasta laidasta kiekon Hillin läpi ehkä vähän helposti. Eichel sitoi maalille ajanutta Reinhartia eikä siksi saanut syöttöä katki.

Minuutin päästä nelosketjun suorahyökkäys päättyi Carrierin laukaukseen puolustajan jaloista. Roy ajoi maalille reboundiin, mutta suti sen rystyltä ohi takakulman. 49. minuutilla Eichel puolestaan teki huolimattoman pitkän kiekon puolivillaisella rystysiirrolla. Hän ei kyllä ollut ihan oma itsensä otettuaan osumaa ja muutoinkin toki Golden Knights passivoitui hieman liikaa johtoasemassa vetäytyen totutun herkästi 1-4 trapiin. Hyökkäyspeli oli kateissa hyvän kakkoserän jälkeen.

Päätöskympin aluksi Barkovin ketju suorahyökkäsi hyvin. Sashan poikittaissyötöstä Reinhart yritti syöttää oikeasta laidasta maalille takaisin kohti suomalaisia, mutta nämä eivät saaneet kiekkoa ruuhkasta sisään. Mainosten jälkeen puolestaan Vegaskin tiivisti peluutustaan ja aiempien sarjojen tehokas pimennysketju Smith-Karlsson-Roy koottiin yhteen. 52. minuutilla Barbashevin ja Marchessaultin jatkokarvaus päädyssä tuotti taas tulosta. Marchessault ehti itse asiassa kiekolle jopa ennen Forslingia ja Barbashev siirsi päädystä kiekon maalin eteen ohi jälleen myöhässä olleen Bennettiin. Eichel oli jäänyt Montourilta merkkaamatta vähemmän yllättäen, mutta supertähti laukoi avopaikasta tuhnun vedon Florida-kassarin vatsalaukkuun.

53. minuutilla Pietrangelo puolestaan paineen alla sidottuna oman maalin takana syötti suoraan Lundellille, mutta Hill koppasi rystyvedon hanskaansa läheltä. Viisi minuuttia ennen loppua Stephenson puolusti ensin Barkovia vastaan hyvin kiilaten tämän kulmaan ja vastaiskusta hän siirsi kiekon riskittä syvään. Yhdessä Stonen kanssa he pääsivät kiekkoon takaisin käsiksi ja petasivat Howdenille vetopaikan, mutta tämä laukoi vastustajien mailoista ohi maalin. Minuutti myöhemmin Mahura laukoi matalan vedon viivasta ja Martinez hukkasi reboundi näkökentästään painien Bennettia vastaan, mutta Karlsson putosi pelastavaksi enkeliksi hoitaen kakkoskiekon muualle.

Kolmisen minuuttia ennen loppua puolestaan Barbashev siirsi omista kiekon laitaa pitkin keskialueelle, jossa Marchessault väisti Gudasin taklauksen ja puolittaisesta läpiajosta laukoi oikealta kohti etukulmaa, mutta Bobrovskyn toispolvipeitto oli liikaa. Jatkotilanteessa kuitenkin Joonatan karvasi kiekon takaisin ja syötti Barbasheville, joka laukoi slotista patjaan. Sitä seurasi vielä pitkä pyöritys, jonka lopuksi Stone poimi Pietrangelon nousun, mutta tämä haki vielä hyvästä vetopaikasta syöttöä nollakulmaan Stephensonille, joka ei lähtenyt edes yrittämään hattutemppua, vaan pysyi kiekossa kelloa kuluttaen. Päätöskympin ensimmäiset 7-8 minuuttia olivat ihan pätevää johtoasemapelaamista ennen Floridan lopputyöntöä, koska vaaralliset paikat kirjattiin 0-4 vieraille.

Bobrovsky lähti maaliltaan 2:30 ennen loppua kuten viime pelissä. Cassidy luotti Smith-Karlsson-Roy-McNabb-Pietrangelo viisikkoon isosti. He kestivät minuutin paineen, joka laukesi Tkachukin oltua veskarin alueella. Karlsson katkaisi yhden poikittaissyötön oivasti ja Hill torjui Montourin lämärin, joka tuli ruuhkan läpi. Keskusta oli mukavasti ummessa. Pelikatkon tultua Vegas vaihtoi hetkeksi Stephenson-Eichel-Stone kolmikon askiin, mutta piti alivoimien ykkösparin McNabb-Pietrangelo kehissä. 15 sekuntia myöhemmin tuli uusi katko ja Karlssonin ketju palasi kehiin. Roy pääsi omissa irtokiekkoon ja avasi keskialueelle, mutta syöttö meni vähän liian eteen eikä Smith päässyt laukomaan tyhjiin. Florida otti aikalisän 45 sekuntia ennen loppua paitsion myötä ja se tarjosi hengähdysaikaa Vegasinkin sitkeälle viisikolle, joka jäi jäälle puolustamaan johtoa. Pietrangelo sai kiekon kerran lasin kautta ulos ja syötyä kellosta 20 sekuntia, mutta 17 sekuntia ennen loppua toinen purkuyritys nousi katsomoon ja Vegas joutui 6v4-alivoimalle.

Whitecloud tuli stunttaamaan Pietrangeloa ja Smith poistui vaihtoon, koska jäälle haluttiin jättää kaksi aloitustaitoista hyökkääjää Roy ja Karlsson. Florida kuitenkin raapi aloituksen itselleen, mutta Whitecloud blokkasi mailanvarrellaan Reinhartin one-timerin ja samalla maila meni säpäleiksi. Se ei haitannut, vaan Hill torjui vielä Verhaeghen one-timerin ja vaikka Florida kaivoi irtokiekon päädystä maalille, summerin soidessa Hill pysäytti patjansa kärjellä Tkachukin laukauksen maalin edestä. Ottelusarjan kolmas voitto irtosi maalein 2-3 ja täten himoittu Stanley Cup on enää voiton päässä. Viime pelistä oli opittu ja nyt kaikista luotettavimmat yksilöt olivat jäällä puolustamassa 5v6-tilannetta väsymyksen uhallakin.

Kyseessä oli vasta kevään toinen voittopeli alle neljällä tehdyllä maalilla. Tekopaikkoja toki oli, mutta Bobrovsky teki tästäkin ottelusta maalin pelin. Hillista tuli historian ensimmäinen maalivahti, joka on voittanut pudotuspeleissä 10 ottelua pelaamatta avauskierroksella. Lopun varvastorjunta kruunasi puhteen. Ehkäpä Barkovin maali olisi ollut estettävissä parhaana päivänä, kun paketti hieman hajosi sivuttaisliikkeessä, mutta Tkachukin hän nollasi lähietäisyydeltä illan aikana neljästi, joten se käänsi arvosanan plussalle.

Puolustuksessa Hague-Whitecloud palasi teholukemassa reippaasti plussalle osin vaikean kolmospelin jälkeen, vaikkei heitä takaiskuista sinällään voinut oikeastaan syyttää. Hague saalisti pari syöttöpistettä ja lähdöt paineen alta sujuivat aika mallikkaasti läpi pelin. Kakkospakkiparista Theodore puolestaan säkenöi hyökkäysalueella ja oli dynaamisempi kuin vielä kertaakaan tänä keväänä. Ehkä rikkinäinen käsi on parantunut, kun hän on finaaleissa ollut parhaimmillaan hyökkäyssuuntaan. McNabb puolestaan kuittaa plussan 0-3 maalin alustuksesta siirtokiekollaan ja lisäksi johtoaseman suojaamisessa hän oli lopussa äärimmäisen tärkeä luottomies. Ykkösparin arvosana on puolestaan neutraali. Martinez selvisi virheittä yhtä reboundia lukuun ottamatta ja se oli hyvä asia. Pietrangelo puolestaan oli aktiivinen ylöspäin ja välillä jopa hyökkäyksen kärkenä, mutta antoi sitten paineen alla pari hassia ja otti jopa jäähynkin, mutta onneksi ne eivät kostautuneet.

Hyökkäyksessä silmätesti piti eniten Stephensonin ketjusta, joka alusta asti toisteisesti sai paineen vastustajan alueelle ja iski tehokkaasti kaksi ensimmäistä maalia. Tasonnosto kolmospelistä oli merkittävä. Stone merkkautti 0+2 tehot ja jalka liikkui sen verran hyvin, että hänkin pystyi jopa karvaamaan kiekkoja vastustajan alakerralta kiilaamalla kylkeen. Howden puolestaan saa plussan siitä hyvästä, että hän hoiti oman roolinsa kunnialla ja teki jatkuvasti maskia hyökkäysalueella. Yksi ohjauksista oli mennä alakulmaan pompun kautta.

Karlssonin ketju puolestaan loisti karvauspelissä. Amadio näytti esimerkkiä useammassa tilanteessa ja Karlsson iski osuman onnistuneen karvauksen jälkeen, vaikka laiturit olivatkin jo vaihtuneet Eichelin laitureiksi. Lopussa myös johtoaseman puolustus ja keskustan tukkiminen sujui laadukkaasti Amadion vaihduttua Royhin. Stone totesi pelin jälkeen, että valmentajana hän haluaisi Karlssonin ketjun ottavan kaikki oman pään aloitukset, heh.

Eichelin ketjulla numerotulos jäi kauden kolmannessakin vieraspelissä Floridassa nolliin, mutta tällä kertaa erona oli sentään se, että hyviä paikkoja oli 3-4 kappaletta. Moneypuckin mukaan se hävisi maaliodottamansa 0.68-0.88, mutta silmätesti piti heistä enemmän, koska iso osa tuosta sallitusta maaliodottamasta tuli kaiketi Tkachukin tekopaikasta avauserässä aloitustappion jälkeen. Eichelin ketju oli myös se, joka parhaiten haavoitti Floridan hapuilevaa puolustusalueen puolustuspelaamista syöttämällä nopeasti päädystä maalin eteen, kun väylä oli auki. Vuorotellen herrat vain tuhlasivat avopaikat b-pisteiden välistä. Marchessault ja Barbashev saavat kuitenkin plussat siksi, että he karvasivat erinomaisesti läpi ottelun ja Marchessault jopa voitti pari luistelukisaa ollen ensimmäisenä siirtokiekossa Floridan maalin takana. Toki tämä sitten säntäili trapissa 2-3 kavennuksessa, mutta positiivisia asioita oli enemmän kuin negatiivisia.

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1667734674527977472?t=GuE2xBBoPKxRSg6nqoi-NQ&s=19

 

[ritaripervonen]

Huikeat fiilikset, hieno tarina erityisesti alkuperäisille kuudelle ritarille ja tietysti koko organisaatiolle. Missään vaiheessa pleijareita ei oltu veitsi kurkulla. Toisissa erissä nämä ratkottiin joka sarjassa ja myös ratkaisupelissä. Myös erikoistilannepelaaminen toimi finaalisarjassa, sekä yli- että alivoima.

Marchessault oli oikea ja luonnollinen valinta pudotuspelien arvokkaimmaksi äijäksi, vaikka toki Hillkin teki historiaa. Menestyksen tärkein avain oli kuitenkin raudanluja, koko joukkueen, puolustuspeli.

Dynastiaa on tosiaan turha toivoa, kun joukkue on jo aika iäkäs, mutta eiköhän tässä vielä ainakin parina seuraavanakin kautena olla kannutaistoissa mukana, koska joukkueen runko pysyy hyvin kasassa. Mutta vaikka tämä jäisi seurahistorian ainoaksi mestaruudeksi, niin kultaisten ritarien menestystarina on ollut alusta alkaen historiallinen ja ilmiömäinen.

Nyt ei malta mennä nukkumaan, mutta kai sitä on töihin kuitenkin kohta puoliin mentävä, vaikka ajatukset ovat taatusti tänään aivan muualla kuin työtehtävissä. Kolmisenkymmentä vuotta on tullut NHL:ää aktiivisesti seurattua ja on tämä ehdottomasti yksi hienoimpia hetkiä omalla lätkänseuraajauralla. Tästä on hyvä jatkaa ja onnea myös muille palstan Vegas-kannattajille.

 

[jalapeeno]

Onnittelut Vegasilaisille! Ansaittu voitto.

 

[nuck]

Viha-rakkaussuhde itselläni tuohon joukkueeseen alusta saakka, mutta pitää kyllä sanoa, että Vegasissa on tehty erinomaista kiekkotyötä nämä vuodet ja kun joukkue osaa tehdä sen, niin pakko nostaa hattua oikeasta kiekkotyöstä. Nyt tuosta tuli sitten ansaittu palkinto.

Nicolas Hague on ainoa finaaleissa pelannut oma varaus, muuten rohkeita ja näin jälkeenpäin katsellen ainakin pääosin oikeita liikkeitä matkalla mestaruuteen. Mestaruus varmasti on unelmien täyttymys tämänkin palstan Vegasin faneille, onnittelut!

 

[Mängimies]

Onnittelut @Salming @Amerikanihme @ritaripervonen ja muut Vegas-fanit mestaruudesta. Hieno kausi ja ylivoimainen playoff runi eikä mitään epäselvyyttä mestarista.

 

[Henkka]

Onnea Vegasille ja faneille.

Todistivat, että NHLssä on sentäs 1 hyvin valmennettu joukkue ja 31 heikosti valmennettua.

Boston-fanit varmasti iloitsevat Bruce Cassidyn puolesta. Cassidy voitti Cupin ja hänen tekemille pohjille voitettiin myös President's Trophy.

 

[EmeraldSapphire]

Onnittelut Vegasille ja Vegas-faneille tämän vuoden Stanley Cupista!

Vastauksena Jatkoajan tuoreen mielipidekirjoituksen "Haluammeko enää nähdä yllätyksiä keväisin?" kysymykseen vastaan ainakin omalta osaltani, että kyllä haluan. Toki 9-3 lopputulos ratkaisevassa finaaliottelussa on aika hävytöntä, mutta kokonaisuudessaan pidin näissä pudotuspeleissä ennalta-arvaamattomuudesta ja siitä, että runkosarjan jälkeen ei pystynyt oikein veikkaamaan, mikä joukkue veisi Stanley Cupin, koska potentiaalisia voittajia oli enemmän kuin mitä yhden käden sormilla pystyi laskemaan. Mieluummin näin, että finaalissa on vastakkain Vegas ja Florida, kuin että finaalissa olisi ollut vastakkain Boston ja Edmonton, joista edellinen olisi sweepannut kolme ensimmäistä sarjaa ja jälkimmäinen kilpailisi siitä, kumpi superkaksikosta saa ensin kasaan 50 pleijaripistettä tämän kevään pudotuspeleistä.

Vaikka finaalien lopputulos oli täysin selvä, matka finaaliin oli kaikkea muuta. Florida oli hiuskarvan varassa tippua runkosarjan piste-ennätystä hallussa pitävää Bostonia vastaan heti ensimmäisellä kierroksella. Vegasin konferenssifinaalien Game 2:ssa peli oli hyvin Dallasin hallussa, mutta sitten Suterin karmean virheen jälkeen Vegas tuli tasoihin ja voitti jatkoajan alussa. Seuraavassa pelissä Dallas oli sitten kipsaantunut ja sarja oli käytännössä ratkennut. Jos Dallas olisi tuossa saanut ottelusarjan tasoihin 1-1, konferenssifinaalit olisivat voineet mennä suuntaan tai toiseen.

Vegasille täytyy antaa myös tunnustusta tasaisen hyvästä joukkueesta. Samalla kun Florida kärsi heikosta ylivoimasta, loukkaantumisista sekä leveyden puutteesta ja joukkue oli Bobrovskyn varassa, tai Dallasilla on Heiskasta lukuunottamatta heikompi pakisto, Vegasilla oli kaikin puolin vahva joukkue. Hyökkäysketjut toimivat kaikilla sylintereillä ja koko pakisto oli laadukas. Maalivahtitilanne nosti ennakkoon kysymysmerkkejä, mutta Hill hoiti tonttinsa tyylikkäästi pudotuspeleissä.

 

[Paridae]

Hienoa, että Stone ja Vegasin alkuperäiset pelaajat saivat kruunun haarniskalleen. (Edelleen katkerana Wilsonin sikamaisesta taklauksesta Marchessaultiin. Siitä ulosajo ja pelikielto ja jo avauskauden sarja olisi voinut olla toinen. Eikä edes mainita Pavelskia...)

Tulin kysymään, miltä näyttää Stonen jatko? Selkä ollut niin pahasti jumissa useamman kauden ja käsittääkseni tuli tälläkin kaudella saikulta takaisin vain jonkun LTIR-täsmätarpeen takia. Nyt kun kannu tuli kapteenina niin vieläkö meinaa jatkaa uraansa?

Upea pelaaja. Maaginen karvaaja.

 

[Mängimies]

Tulin kysymään, miltä näyttää Stonen jatko? Selkä ollut niin pahasti jumissa useamman kauden ja käsittääkseni tuli tälläkin kaudella saikulta takaisin vain jonkun LTIR-täsmätarpeen takia. Nyt kun kannu tuli kapteenina niin vieläkö meinaa jatkaa uraansa?

Upea pelaaja. Maaginen karvaaja.

En tiedä luonnollisestikaan mitään Stonen jatkoaikeista, mutta jos paskana olevalla selällä pystyy pelaamaan tuollaisella tasolla, niin kovin sääli olisi jos lopettaisi.

Ja onhan sekin sanottava, että Vegas on täysin eri joukkue Stonen kanssa ja ilman.

 

[Big But]

Pakko ihailla tuota joukkuetta, oli vaan niin jäätävä esitys koko finaalisarja. Hyvin roolitettu ja jokainen hoiti ruutunsa. Iso respect vaikka en Vegasin fani olekaan

 

[Zohan]

Pakko kyllä tykätä tyylistä millä tää jengi rakennettiin. Isoilla diileillä Eichel ja Stone sisään. Pietrangelo UFA-markkinoilta jättidiilillä sisään. Trade deadlinella tuotiin yksi parhaista saatavilla olevista pelaajista - Barbashev sisään. Ehkäpä se paras vapailla ollut päävalmentaja sisään. Siellä on ammuttu isoilla ja ei olla pelätty antaa tulevaisuutta pois menestyäkseen nyt. Oikea mentaliteetti ja se palkittiin. Vegas on jo monta vuotta ollut contender, joten tämä oli tuloillaan.

Ja mikään ei viittaa siihen, että Vegas tästä hirveästi hyytyisi.

 

[Toby Dammit]

Pakko kyllä tykätä tyylistä millä tää jengi rakennettiin. Isoilla diileillä Eichel ja Stone sisään. Pietrangelo UFA-markkinoilta jättidiilillä sisään. Trade deadlinella tuotiin yksi parhaista saatavilla olevista pelaajista - Barbashev sisään. Ehkäpä se paras vapailla ollut päävalmentaja sisään. Siellä on ammuttu isoilla ja ei olla pelätty antaa tulevaisuutta pois menestyäkseen nyt. Oikea mentaliteetti ja se palkittiin. Vegas on jo monta vuotta ollut contender, joten tämä oli tuloillaan.

Ja mikään ei viittaa siihen, että Vegas tästä hirveästi hyytyisi.

Tämä on ihan kiinnostava tarina tuosta Vegasin joukkueen rakentamisesta kaikkine vaiheineen. Äsken tuli just lukaistua läpi.

Wyshynski: How the Golden Knights disrupted the NHL, won the Stanley Cup

From a team of "Golden Misfits" to some big-swing trades that paid off, here's the inside scoop on Vegas' six-year journey from inception to coronation.

www.espn.com

Heitetään myös tällainen tilasto perään:

Linkki: https://twitter.com/travisyost/status/1668996561181786112

 

[Zeic]

Pakko kyllä tykätä tyylistä millä tää jengi rakennettiin. Isoilla diileillä Eichel ja Stone sisään.

Ennen kauden alkua Yle-puheen nhl-ennakossa Mäkinen & co puhelivat että Vegasista on tullut joukkue jota kaikki vihaavat. Yhtenäisyys on kärsinyt kun pidetty Fleury potkittiin pois Vezinan jälkeen. Pokaali kotona voi todeta että hyviä liikkuja. Ykköslaiturin, sentterin ja pakin tuominen sisään diileillä ei ole helppo temppu.

 

[Salming]

Spoileri: 5/7 Vegas Golden Knights vs. Florida Panthers

5/7 Vegas Golden Knights vs. Florida Panthers

Muutoksia ei kokoonpanossa tietenkään ollut kuin aloituskentällisessä, joka oli koottu alkuperäisistä jäsenistä. Kakkospakkiparin McNabb-Theodore yläpuolella hyökkäsivät avausvaihdossa Smith, Karlsson ja Marchessault. Se tosin jäi livenä näkemättä, koska minulle kävi sikäli klassisesti, että herätyskello kyllä soi 2.45, mutta havahduin todellisuudessa hereillä vasta 3.22 eli pari minuuttia avauskiekon putoamisen jälkeen, jolloin päätin kelata avauserän jälkijunassa tabletilta ja siirtyä vasta toiseen erään TV-ruudun äärelle. Eipä tuo kuitenkaan sen suuremmin haitannut, vaan oli sopivakin juttu, kun vuosien saatossa eniten juuri tabletilta pelejä on tullut tulospiilosta katsottua.

Arvosanataulukko
++ Stone
+ Hill, Eichel, Marchessault, Karlsson, Smith, Roy, Kolesar, Howden, Theodore, McNabb, Hague, Martinez, Pietrangelo
+/- Barbashev, Amadio, Carrier, Stephenson, Whitecloud
-
--

1. erä

Avauskympin peluutus:

Karlsson vs. Barkov
Roy vs. Bennett
Stephenson vs. Staal
Eichel vs. Barkov

Karlsson vs. White/Bennett
Roy vs. Bennett
Stephenson vs. Staal/Barkov
Eichel vs. Bennett

Karlsson vs. Staal
Roy vs. Barkov
--- jäähy

Peluutus oli puhdas neljän ketjun rotaatio siltä ajalta avauskympillä, kun sitä tarkemmin tarkkailin. Floridan kulloisestakin vitjasta jäällä ei välitetty, vaan Cassidy rullasi ketjunsa askiin järjestyksessä Karlsson-Roy-Stephenson-Eichel. Toisessa erässä järjestys vain vaihtui (Karlsson-Stephenson-Eichel-Roy), kun Amadio aloitti Karlssonin laidalla normaalisti eikä Marchessaultille tarvinnut antaa kahden vaihdon huilia toisin kuin ottelun ensimmäisessä vaihtokierroksessa, jolloin Joonatan tuli siis jäälle vielä myös osana Eichelin ketjua.

Ottelun avausvaihdossa Barkovin ketju sai painopisteen isäntien alueelle, kun Lundell ehti hyvin jatkokarvaamaan päätykiekon perään ja Theodore luki kiekon liikeradan hieman väärin. Toki lähes saman tien sitten McNabb sai pelivälineen maalin takana ja siirsi sen eteenpäin Smithille, jonka tueksi laitaan tullut Karlsson vippasi kiekon keskialueelle. Seuraavaan päätykiekkoon ehti ajoissa puolestaan Barkov liimaten McNabbin laitaan, mutta Vegas kamppaili kiekon itselleen. Marchessaultilla poltti peliväline lavassa kuitenkin sen verran, että hän nosti kiekon omalta alueelta omaan vaihtoaitioon tasan puolen minuutin kohdalla. Roy hävisi Bennettille oman pään aloituksen ja M. Staal latasi heti lujan lyöntilaukauksen, mutta Martinez kamppaili hyvin maalin edessä itsensä Verhaeghen etupuolelle ja blokkasi laukauksen. Minuutin kohdalla Stone oli puolestaan oikeassa laidassa vastassa Haguen päätyrännitystä, mutta jatko keskelle meni suoraan Bennettin lapaan ja tämä päätti vastaiskun kaukorannelaukaukseen Hillin syliin.

Ajassa 2:30 hermostunut alku sai jatkoa, kun Hill pysäytti mailallaan päätykiekon ja siirsi sen viereen McNabbille. Eichel haki normaalisti kiekon vauhtiin pelin puolen pistelinjalla, mutta epäonnistui McNabbin avaussyötön haltuunotossa, vaikka se kyllä minusta tuli suoraan lapaan eikä jäänyt liian taakse. Lundell hyödynsi kiekonkäsittelyvirheen ja pääsi nokikkain Hillin kanssa, mutta tämä nollasi suomalaisen alakulmasta elegantisti. Kolmen minuutin jälkeen Karlsson puolestaan hävisi oman pään aloituksen ja Montour laukoi välittömästi maalille. Floridalla oli parikin pelaajaa aiheuttamassa hämminkiä Golden Knightsin maalilla, mutta Denisenko ja White miekkailivat ilmasta kiekon ohi maalin Golden Knightsin ykköspakkiparin hävittyä reagointikyvyssä. Yllättävän vähän silti jotenkin sarjan aikana Florida onnistui aiheuttamaan ongelmia Vegasin alakerralle maalinedustan siivoamisessa. Odotin panttereilta Carolina-sarjan perusteella paljonkin väkevämpää reboundpelaamista.

Neljännellä minuutilla puolestaan Karlssonin ketjun vaihto kului omissa kera kolmosparin, mutta eipä Bennettin ketju saanut ulkokehältä luotua mitään, vaan se pyöri aikansa kulmissa, kunnes Whitecloud irtosi liimaamaan oman miehensä Reinhartin laitaan ja samanaikaisesti Karlsson luki sentterinä tilaisuuden riistoon, joten hän liikkui auttamaan, voitti irtokiekon, siirsi sen ohi Bennettin laitaa pitkin Marchessaultille ja tämä jatkoi pelivälineen ulos omista vuorostaan ohi puolustajan pinchauksen. Carrier painottomana laiturina oli koko tämän ajan valunut riittävän alas tukkiakseen Karlssonin keskustaan jättämän tilan. Vastahyökkäämiseen virtaa ei kuitenkaan enää riittänyt, mutta vaihto oli erinomainen osoitus koko kauden ajan hioutuneesta yhteistyöjääkiekosta ja siksi tein siitä GIFin. Kyseessä ei ollut välttämättä tämän finaalin säkenöivin vaihto, mutta voittava vaihto se oli.

Ajassa 4:40 Vegasin karvaaminen puolestaan toimi ja sen seurauksena Theodore pääsi laukomaan oikealta b-pisteeltä ranteella Bobrovskyn syliin. Seuraavassa vaihdossa puolestaan Barkovin ketjua väsytettiiin pakottamalla se puolustusalueen puolustuspelaamiseen Stephensonin vitjaa vastaan. Howden teki tutusti tukitoimet huolella ja oli McNabbin pinchausta varmistamaan pudonneen Stephensonin viivavedossa maskissa, muttei saanut ohjattua kiekkoa sisään veskarin naaman edestä. M. Staal hukkasi kuitenkin hänet kontrollistaan aika totaalisesti. Minuutti myöhemmin Eichelin ketju sattui jäälle Bennettia vastaan ja loi suorahyökkäyksestä puolittaisen maalipaikan aika tutulla kaavalla. Theodore syötti poikittain ja Martinez jatkoi kiekon oikeaa laitaa pitkin eteenpäin Marchessaultille, joka hyökkäyssinisen päältä taidokkaasti löysi syöttöväylän pistelinjaa pitkin kiihdyttäneelle Eichelille Panthersin 1-2-2 karvauksen "alanelikon" läpi. Eichel ajautui lähes nollakulmaan, joten Bobrovsky torjui etukulmaan suuntautuneen rannelaukauksen vaivatta.

Mainosten jälkeen seitsemännellä minuutilla E. Staal oli siniviivassa Karlssonin purkukiekon tiellä ja laukoi heti maalille. Hill pomputti eteensä, mutta Whitecloud sitoi Cousinsin irti reboundista. Puoli minuuttia myöhemmin M. Staal nousi syvyyteen ja yritti vasemmasta kulmasta epätoivoista syöttöä Vegasin noppavitosen sisään. Se oli kuitenkin tutun tiivis ja syöttö jäi mailaviidakkoon. Kolesar nosti jalalla vastahyökkäyksen aina toiseen päätyyn saakka. Peli puuroutui oikeaan kulmaan ja Floridan koko viisikko niin ikään tutusti valui laitureineen b-pisteiden alapuolelle, joten se jätti Theodorelle rutkasti tilaa laukoa siniviivasta, kun hän sinne sai pudotussyötön syvyydestä Carrierilta. Bobrovsky kuitenkin venytti patjansa alakulman eteen ja torjui, vaikka Carrier ehti vielä tekemään hyvän maskin syöttönsä jälkeen.

Ensimmäinen ylivoima nähtiin heti perään, kun Ekblad taklaamalla esti kiekotonta Howdenia jatkokarvaamasta oman siirtokiekkonsa jälkeen. Marchessault laukoi oikeasta siivestä ranteella ohi takakulman ja sen perään logoon. Kolmas yritys tuli keskustasta väärän puolen one-timerilla, kun hän liikkui tyhjään tilaan Floridan neliön rakoiltua, mutta jatko slotista Eichelin syötöstä jäi ponnettomaksi. Avauserän puolivälissä jäähyn umpeuduttua Smith puolestaan rouhi irtokiekon vasemmassa laidassa haltuunsa ja pelasi nopean seinän kulmassa olleen Kolesarin kanssa, mutta laukaus keskeltä meni plekseihin. Kolesar puolestaan otti sen perään turhan rangaistuksen estämisestä vastustajan vaihtoaition edessä.

Floridan ylivoimalla Montour tärisi siniviivassa Royn aktiivista mailahäirintää vastaan ja seurauksena oli paitsio. Puolivälissä ylivoimaa kuitenkin Floridan sisäänvienti onnistui ja Barkoville pedattiin Verhaeghen poikittaissyötöllä avopaikka vasemmalle takatolpalle, mutta Hill venyi massiiviseen varvastorjuntaan rystyviimeistelyä vastaan. Seuraava sisäänvienti puolestaan epäonnistui, kun Bennettin jättösyöttö karkasi keskialueelle ohi Verhaeghen lavan. Stone kiiruhti irtokiekon perään ja pääsi Stephensonin kanssa 2v1-vastaiskuun. Montour antoi aivan liikaa tilaa isäntien kapteenille ja keskittyi vain estämään poikittaissyöttöä. Stone tekikin oikean ratkaisun kävellessään Bobrovskyn naaman eteen asti ja vipaten sitten kiekon terävästi yläkulmaan. Johtomaali ajassa 11:52 oli syntynyt. Koska myöhemmin Vegas ei enää jäähyillyt, Floridan YV-saldoksi sarjassa jäi murheellinen 0/14 ja Vegas jäi jopa maalin verran plussalle alivoimistaan. Stone puolestaan ylsi tehopisteille jokaisessa loppuottelussa tämän maalin myötä.

13. minuutilla Ekblad yritti tanssia siniviivassa, mutta menetti kiekon Smithille. Tämä polki puolittain karkuun ja laukoi suoraluistelusta lämärin Bobrovskyn räpylään. Minuutti myöhemmin Vegas siirtyi 2-0 edelle. Paineen alta lähtö tutulla tavalla tuotti tulosta. Marchessault jatkoi oikeasta laidasta kiekon vauhtiin keskelle Eichelille ohi M. Staalin myöhästyneen pinchauksen. Kukaan hyökkääjistä ei varmistanut ajoissa, joten Vegas pääsi vaihteeksi 2v1-hyökkäykseen, vaikka Lomberg lujaa yrittikin polkea omiin päin. Eichel leikkasi keskelle laukomaan ja sai käsiinsä oman reboundinsakin, mutta Bobrovsky torjui sen kilvellään. Irtokiekko jäi kuitenkin maalivahdin alueelle ja taustalta mukaan tullut Hague tökkäsi sen verkkoon. Koska Barbashev ei kiekkoon maalin edessä osunut, Marchessault sai kakkossyötön ja saavutti sitä myöten ensimmäisenä kultaisena ritarina kymmenen ottelun pisteputken runkosarja mukaan lukien.

Kolme minuuttia ennen taukoa Floridan jatkokarvaus toimi Vegasin kolmosparia vastaan. Kiekko pelattiin syvyydestä viivaan, mutta Mahuran kuti viuhui railakkaasti ohi. Eichelin ketju joutui kuitenkin vielä painimaan pidemmän pätkän omissa eikä saanut kiekkoa millään ulos Staalin ketjua vastaan, mutta muita tekopaikkoja ulkokehältä vastustajan viisikko ei kyennyt luomaan. Kaksi minuuttia myöhemmin puolestaan Vegasin nelonen pelasi Barkovin vitjaa vastaan. Sasha yritti väkisin puskea keskeltä läpi kuljettamalla, mutta Vegasin alanelikon lävitse ei oikein tilaa ollut murtaa hyökkäyssiniviivaa, kun yhtäaikainen paine tuli monesta suunnasta. Toki jotenkin Barkov yksilötaidollaan sai punnerrettua kiekon Vegasin alueelle ja Lundellkin otti alas ilmasta Martinezin purun, mutta Roy kamppaili sen perään siniviivan tuntumassa kiekon ulos omista ja tauolle mentiin 2-0 lukemissa. Hermostuneen alun jälkeen lopulta Golden Knights pääsi kohtalaisesti pelin päälle ja vei vaaralliset maalipaikat 4-2 sekä maaliodottaman 1.12-0.73. Vaikka vierailla pari pidempää kulmarallia erän aikana olikin, keskusta pysyi hyvin noppavitosella tukossa puolustusalueen puolustuspelissä ja puolustajat siivosivat kohtalaisen mallikkaasti kakkoskiekot viivakutien jälkeen. Erän aikana Vegas myös ylitti 100 blokin rajapyykin finaalisarjassa.

2. erä

Toisten erien maalisuhde pudotuspeleissä ennen tätä ottelua oli 30-10 eli +20. Avausvaihdon hoiti jälleen Karlssonin ketju puolustaen rutiininomaisesti Barkovin vitjaa vastaan, vaikka jälleen vieraat saivatkin erän alussa painopisteen vyörytettyä isäntien alueelle. Vajaan 22 minuutin kohdalla puolestaan Bennettin poikittaiskäännöstä Verhaeghe laukoi rintalastaan vasemmasta laidasta. Erän kolmannella minuutilla Florida puolestaan kavensi 2-1:een. Se murtautui Vegasin alueelle päätykiekon kautta. Hague oli toki sitä ensimmäisenä hakemassa, mutta kiekko pomppasi hänen lavastaan oman maalin eteen, josta Whitecloud huitoi sen takaisin laitaan. Barbashev ei kuitenkaan saanut kiekkoa puretuksi, vaan epäonnistui vastataklauksessaan. Cousins pudotti riistosta kiekon viivaan Ekbladille. E. Staal teki maskin ja laukaus leijaili ruuhkan läpi yläriman alle. Florida siis kavensi sille tyypillisellä playoffmaalilla eli hyökkäysalueen riistosta alle viidessä sekunnissa.

24. minuutilla Amadiolla vuorostaan poltti kiekko lavassa, kun hän menetti kiekon helpohkosti hyökkäysalueella vasemmassa laidassa sitä suojatessaan, joten ei hermostuneisuus vieläkään täysin kotijoukkueen pelaajistosta ollut poistunut. Puoli minuuttia myöhemmin kuitenkin kolmosketjun jatkokarvaus toimi, kun Howden irrotti taklaamalla M. Staalin kiekosta ja Stephenson siirsi irtopalan päädystä maalin eteen Stonelle, mutta tämä ei keskeltä saanut kutia aikaan. Jatkotilanteessa Hague haki puolestaan pitkää poikittaissyöttöä Howdenille, mutta one-timer ei napsunut kohdilleen syötön tultua luistimiin. 25 minuutin tienoilla vuorostaan oman pään aloituksesta Hague siirsi kiekon eteenpäin, mutta kerrankin Floridan puolustajan pinchaus oli oikea-aikainen ja Gudas riisti kiekon Howdenin etupuolelta. Välitön laukaus oikeasta laidasta kiersi kuitenkin ohi takakulman. Erän alun vedot olivat 1-7, joten alku oli taas kotijoukkueelta uinuva.

26. minuutilla puolestaan Barbashev jatkoi kiekon vasemmasta laidasta pistelinjalle vauhtiin Marchessaultille, joka laukoi suoraluistelusta Ekbladin jaloista päin Bobrovskya. Vajaan minuutin päästä toisessa päässä Montourin kuti siniviivasta osui Hillin patjaan ilman, että Reinhart sai maalin edestä ohjattua. Tuota edelsi Bennettin ilmainen sisäänvienti vasemmasta laidasta, kun Vegasilla oli vaihto kesken, mutta hyvin samainen herra pysyi kiekossa maalin takana ennen pudotusta siniviivaan. Ajassa 27:20 puolestaan Whitecloud sai lapansa auki viivassa ja Amadio teki maskia, mutta Bobrovsky näki laukauksen riittävän hyvin kopatakseen sen. Minuutin päästä Whitecloud kiemurteli omissa paineen alla sulavasti ja sai avattua pelin pystyyn, mutta ykkösketjun suorahyökkäys kuihtui Amadion lapaan siniviivan ylittämisen jälkeen, joten tuossa kohden näytti siltä, että ilta ei olisi Amadion. 29. minuutilla Stephensonin vitja kulutti vaihteeksi lisää Barkovin vitjaa pitäen painopisteen vieraiden alueella. Toki McNabbin ohi maalin viuhunutta painavaa lämäriä kummempaa tekopaikkaa Vegas ei luonut.

Ajassa 29:30 puolestaan Pietrangelo pyörähti taitavasti Reinhartin paineen alla ja käänsi omista pelin nopeasti pystyyn Bennettin siirtokiekon jäätyä vajaaksi. Sen perään Montour puolusti keskialueella myöhässä eteenpäin eikä saanut katki Marchessaultin perussiirtoa laidasta Eichelille täyteen vauhtiin. Tämä haki 2v1-hyökkäyksessä vaikeahkoa lättyä Barbasheville eikä se niin hyvin lapaan pudonnut, että Ivan olisi saanut laukausta aikaan. Seurauksena oli kuitenkin tasan minuutin mittainen hyökkäysalueen hyökkäyspeli, jonka aikana mm. Eichel laukoi slotista rystyltä kääntökudin kohti maalia ja Marchessault oli reboundissa, muttei saanut nostettua sitä sisään. Lisäksi Pietrangelon yksi lämäri meni niukasti ohi vasemman alakulman. Seuraavassa viivatoimituksessa oli vuorostaan Marchessaultin ohjaus korkeasta maskista, mutta Bobrovsky venyi alakulman tielle, jonka jälkeen Verhaeghe sai vihdoin haettua irtokiekon laidasta ja luisteltua punaviivalle, mutta sivu- ja takapaineen johdosta siirto syvään jäi vajaaksi. Niinpä vieraiden vaihdettua hyökkääjiä, Pietrangelo palautti kiekon nopeasti takasiniselle Eichelille, jonka jätöstä Martinez kiskaisi takayläkulmaan 3-1 johtomaalin, kun Floridan tuoreet nelosketjun hyökkääjät eivät ehtineet millään takapaineistamaan, vaan Vegas hyödynsi 3v2-vastahyökkäyksen tylysti. Koko tapahtumaketju periaatteessa siis alkoi Montourin huonosta suorahyökkäyspuolustamisesta ja huipentui takaiskuun reilun minuutin päästä. Mainosten jälkeen peli oli toki ollut enimmäkseen yhtä päätä, joten osuma oli jossain määrin ajan kysymys. Eichelista tuli samalla historian 11. pelaaja, joka on alustanut playoffeissa vähintään 19 osumaa teholukemalla +13.

Maalinjälkeisessä vaihdossa nelosketju ja kolmospakkipari jatkoivat siitä, mihin muut viisikot olivat jääneet ja pistivät pystyyn hurjan klinikan niin ikään vieraiden nelosta ja kolmosparia vastaan. Kaikki alkoi siitä, kun Mahura vuoti päädyssä Kolesarin jatkokarvausta vastaan ja Vegas sai hyökkäysalueen hyökkäyspelin tulille siitä. Laiturit tekivät maskia, kun Roy liikkui viivaan luomaan 3v2-tilanteen, mutta kuti meni ohi oikealta. Pyörityksen lopussa Floridan viisikko oli pakkautunut vuorostaan niin pieneksi, että Whitecloudilla oli tilaa viivatanssia sivuttain ja ampua matala kuti Dalpen jaloista, mutta sekin meni ohi kehikon.

Karlssonin ketju tuli sen jälkeen lennosta jatkamaan vyöryä todella väsynyttä Floridan viisikkoa vastaan. Mahuralla oli yksi paikka purkaa, mutta Amadio taisi estää sen ilmasta siniviivan kulmassa askiin hypättyään. Sen jälkeen hetkellisen päätygrindauksen päätteeksi Karlssonin päätypassi löysi maalille nousseen Theodoren, mutta tämä laukoi ykkösellä logoon. Paine kuitenkin pysyi yhä Floridan alueella ja lopulta 4-1 maali oli väistämätön seuraus. Smith kiersi vuorostaan korkealle luomaan 3v3-tilanteen, jolloin maalin eteen eristyi selkeämpi 2v2-asetelma. Theodore päätti laukoa ohi laiskasti peittäneen Denisenkon, jolla toki oli piimää pohkeissa. Maalin edessä Amadio nosti Gudasin mailan ja Karlsson siirsi jalkojensa välistä kakkoskiekon ohi Mahuran Smithille, joka ehti liikkua korkealta takaisin syvään maalin kulmalle eikä White jaksanut merkata enää häntä. One-timer upposi etualakulmaan ja jäi lopulta myös historialliseksi voittomaaliksi. Hienoa, että sen värkkäsivät kolme alkuperäistä jäsentä Theodore, Karlsson ja Smith, vaikka Amadiokin olisi avustuspisteen ansainnut mailannostostaan. Maalia edelsi minuutin ja 33 sekunnin mittainen yhtäjaksoinen hallintavaihe, koska Kolesarin riisto tapahtui silloin, kun erää oli jäljellä 9:20 ja Smithin maalin synnyttyä kelloon jäi 7:47:

Linkki: https://twitter.com/ViaplayUrheilu/status/1668796903914450950?s=20

34. minuutilla Lomberg jysäytti Hagueen kovan taklauksen ja sai tämän irti kiekosta, mutta riistosta hyökkäysalueella ei sillä kertaa tullut maalipaikkaa, vaan syöttöharhan jälkeen vastaisku omiin, koska Eichel oli lapoineen välittömästi välissä. Marchessault pelasi 2v2-tilanteessa seinän Barbashevin kanssa ja liikkui syvyyteen. Sieltä hän jakoi ovelan syötön rystyltä selkänsä takaa taustalta etutolpalle liikkuneelle Eichelille, mutta Bobrovsky tukki etukulman ajoissa. Puoli minuuttia myöhemmin Hill näki hyvin Verhaeghen rannelaukauksen oikeasta laidasta vangiten sen hanskaansa. Neljä minuuttia ennen taukoa Barkov ja Lundell väsyivät taas lisää jouduttuaan puolustamaan omissa ensin Vegasin nelosketjua vastaan ja lopuksi Barbashev tuoreena yksilönä laukoi slotista patjaan. Minuutin päästä Vegas sai jälleen 3v2-hyökkäyksen, kun Florida vaihtoi hyökkääjiään ja Pietrangelo käänsi nopeasti pystyyn. Ristipisto tavoitti Karlssonin, joka pudotti vasemmasta laidasta toiseen aaltoon Amadiolle, mutta tämä laukoi avopaikasta vasemmalta ohi maalin. Bobrovsky saattoi saada kilpensä väliin.

Ajassa 37:15 numerot olivat 5-1. Pietrangelo haki purkukiekon omalta alueelta ja ohitti kärkikarvaajan pystysyötöllä. E. Staal keskimmäisen tason vasempana hyökkääjänä vuoti keskialueella Howdenia vastaan rynnäten itsensä pihalle. Howden syöttönsä jälkeen pyörähti mukaan 3v3-hyökkäykseen. Stephenson vei kiekon sisään oikealta ja jätti sitten takaisin Howdenille, jonka poikittaissyöttö rystyltä laskeutui Stonen lapaan. Gudas jätti liikaa etäisyyttä ja Stonen one-timer lirahti kainalosta etukulmaan. Se ei vielä riittänyt, vaan seitsemän sekuntia ennen summeria Smith otti ilmasta alas Gudasin vaisun purun ja heitti kiekon maalille, jossa Amadio oli ohjaamassa. Bobrovsky torjui ykköskiekon, muttei enää toista, jonka Amadio nosti verkkoon kaatuneen Mahuran vierestä. Hyökkäysalueen riistopelaaminen on Vegasinkin vahvuus ollut Jets-sarjan puolivälistä alkaen ja tuotti taas yhden osuman lisää.

Niinpä Golden Knights johti kahden erän jälkeen peräti 6-1. Se mankeloi Floridan toisessa erässä maalein 4-1 ja paransi kakkoserien maalisuhteensa +23:een (34-11) näissä pleijareissa. Ensimmäisen mainostauon jälkeen Florida juuttui omalle alueelleen ja Vegas vyörytti pitkiä hyökkäyksiä jatkuvaa syöttöä. Laukaukset kohti maalia olivat 25-14 40 minuutin jälkeen. Toisessa erässä yleisö myös yltyi "We want cup" -huutoihin.

3. erä

Kolmannessa erässä puristelin lähinnä sitä, että voittomaali jäisi Haguen nimiin, koska tämä oli ryhmän ainoa oma varaus ja vieläpä osa ensimmäistä vuosikertaa, joten se olisi ollut mukava lisäyksityiskohta mestaruudessa. Vegasin erän alku oli kuitenkin pelillisesti jälleen vaisu ja vaatimustaso minimisuorittamistakin alempana viiden maalin johdossa. Puolen minuutin kohdalla Duclair laukoi kaukaa hanskaan Lundellin maskin oltua riittämätön. Karlssonin ketju piti Lundell-Barkov-Duclair kolmikon ulkona ytimestä ja Hill tutusti hoiti ykköskiekon. 42. minuutilla Cousins puolestaan roikutti oikeasta laidasta kiekon maalille, mutta Hill selvitti pomppukiekon reaktioillaan. Minuutti myöhemmin Reinhart laukoi oikeasta laidasta Martinezin jaloista kohti etukulmaa tuloksetta keskialueen nopean 3v3-käännön lopputulemana. 44. minuutilla puolestaan Forsling yritti siniviivasta luoda uhkaa, mutta laukoi päin Hillia ja perään Barbashevia. Vegasin jalat olivat totaalisesti jääneet kyllä pukukoppiin, kun vasta viiden minuutin kohdalla nelosketju sai ensimmäisen pidemmän paineen aikaan toiseen päähän. Sasha kuitenkin sitoi Carrierin irti kiekosta slotissa ja kun Roy pudotti syvyydestä kiekon viivaan, Haguen maila meni rikki lämärissä. Ennen mainoskatkoa vielä Pietrangelo menetti kiekon paineen alla omissa ja seurauksena Montour tarjoili poikittaissyötön Verhaeghelle, joka laukoi vasemmalta b-pisteeltä yli takakulman. Vedot olivat kohti maalia 1-7 tuossa kohden erää.

Mainosten jälkeen Stone rosvosi kiekon keskialueelta Ekbladilta päästen puolittain läpi, mutta vastaiskun lopuksi rannelaukaus suoraluistelusta meni oikealta ohi takakulman eikä hattutemppu täydentynyt. Vastaiskun 3v2-vastaiskussa Lundell siirsi kiekon keskelle Barkoville, joka rynni röyhkeästi McNabbin ja Theodoren välistä kohti maalia ja petasi sitten viereen loistopaikan Duclairille, mutta Mountainin hanska heilahti suoraan syötöstä lauotun vedon tielle, wau. Ajassa 47:20 Hill otti heti perään toisen laatutorjunnan, kun Vegasin korkea 1-2-2 karvaus puhkottiin parilla syötöllä. Amadio ehti vielä palata omiin jotenkin, mutta 4v3-suorahyökkäyksen lopuksi M. Staalin hidastettu syöttö siniviivan päältä löysi keskeltä Bennettin, joka laukoi ranteella b-pisteiden välistä alavatsaan. Hirvittävää katsottavaahan avoimien ovien päivä Vegasin alueella oli Haguen voittomaalivankkureiden takia.

Ajassa 48:22 Golden Knights vastoin päätöserän pelitapahtumia kuitenkin meni 7-1 johtoon. Eichelin ketju otti klassisesti hyökkäyspään aloituksen ja Jack kaapi sen viivaan. Theodoren laukaus kilpistyi Lundelliin, mutta Eichel liikkui slottiin irtokiekkoon ja laukoi sen rystyltä maalille, kun Barkov ei pysynyt hänen perässään. Maalin edestä Barbashev puolestaan lusikoi kiekon sisään Forslingia vastaan. Unelma Haguen voittomaalista mureni kuitenkin pian, kun Florida kavensi 7-2:een. Reinhart löi siniviivassa ilmasta alas Stephensonin löysän purun lasin kautta. Bennett siirsi irtokiekon laidasta keskelle takaisin Reinhartille, jonka salamannopea lämäri painui taka-alakulmaan. Vieraiden illan toinenkin osuma näki päivänvalon siis hyökkäysalueen riistosta, joten ainakin loppuun asti vierasjoukkue pysyi oman näköisenään.

Päätöskympin alussa M. Staalin syöttö kulmasta maalille katkesi toistamiseen illan aikana tiiviiseen noppavitoseen ja Marchessault lähti nostamaan jalalla 4v3-vastaiskua. Nopeasti hän luovutti kiekon vielä paremmalle transitiopelaajalle Eichelille, joka vei kiekon vasemmalta sisään ja pudotti sitten takaviistoon vapaalle miehelle Pietrangelolle. Tämä ei laukonut, vaan petasi vielä tekopaikan takaisin Marchessaultille, mutta esteetön rannelaukaus vasemmalta puolelta kilpistyi Bobrovskyn hanskan/patjan reunaan. Floridan kauden viimeinen osuma syntyi ajassa 51:39 ja siirsi voittomaalin Martinezin nimistä alkuperäiselle ritarille Smithille. Se kävi minulle oikein hyvin tuossa vaiheessa. Se tuli taas todistetuksi, että ohjaukset ovat yksi tapa haavoittaa ritarien oman alueen puolustuspeliä. Reinhart syötti maalin takaa siniviivaan, jossa oli tilaa. Forsling levitti ja korkealle noussut Bennett tykitti one-timerin puolustajien välistä maalille. Pietrangelo ohjasi epäonnekseen kiekon oman maalin kattoon. Mainiosti hän kuitenkin oli kamppaillut itsensä Verhaeghen etupuolelle blokkausasemaan.

Panthers otti maalivahtinsa pois 6:43 ennen loppua. Stone laukoi heti tolppaan. Uusi yritys pitkän kiekon jälkeisestä aloituksesta meni puolestaan kokonaan ohi, mutta kolmas kerta sanoi toden ajassa 54:06. Florida ei tuollakaan kertaa onnistunut keskilinjan puhkovassa syötössä, vaan Stone kuoletti Bennettin poikittaissyötön ja sijoitti kiekon tyhjiin omalta alueelta. Golden Knights kahdeksan, Panthers kolme. Samalla Stonesta tuli sataan vuoteen ensimmäinen pelaaja, joka on ratkaisevassa SC-finaalissa tehnyt hattutempun. Hän myös nousi illan maaleillaan neljäntenä miehenä (Marchessault, Karlsson, Stephenson) tänä keväänä kaksinumeroiseen maalimäärään ja Vegasista tuli ylipäätään historian neljäs joukkue, jolla on yksissä pudotuspeleissä ollut noin monta vähintään kymmenen maalin miestä. Aiemmat kolme joukkuetta olivat kaikki Oilersin seurahistoriaan kuuluneita vuosilta 1985, 1988 ja 1990. Hattutempun jälkeen lakkeja vain satoi jäälle ja kärryt olivat täynnä paikalla olleen A. Mäkisen mukaan:

Linkki: https://twitter.com/ViaplayUrheilu/status/1668813423952506880?s=20

Viimeistään kotijoukkueen kahdeksannen maalin jälkeen loppuaika oli enemmän tai vähemmän pelailua ja päätössummerin odottelua. 62 sekuntia ennen loppua kauden viimeinen kihaus kuitenkin näki Vegasin kirkkaat valot. Gudas yritti ohittaa Vegasin 1-2-2:n pitkällä ristipistolla, mutta syöttö karkasi pitkäksi kiekoksi. Roy voitti hyökkäyspään aloituksen Whitea vastaan. Theodore laukoi kiekon maalille sen jälkeen, kun McNabbin toimitus oli jäänyt matkalle. Maalin edessä Roy punnersi Whiten väkisin sivuun ja taisteli kiekon reppuun, joten myös nelosketju pääsi tulostaululle. Hienoa, että viimeinen maali jäi livenä nähdyn yksilön nimiin ja tosiaan osoitus rosterin laajuudesta oli taas se, että kaikki ketjut onnistuivat maalinteossa tässä ottelussa. Yhdeksän tehtyä maalia yksittäisessä finaalissa puolestaan sivusi NHL-ennätystä (Detroit -36 & Toronta -42).

Päätösminuutilla jäällä kellon kuluttivat pitkälti loppuun identiteettiketju Carrier-Roy-Kolesar ja alkuperäiset puolustajat McNabb ja Theodore. Sekin oli omalla tavallaan kaunista. Karlsson toki hyppäsi jäälle pomppimaan 20 sekuntia ennen loppua Royn kurvattua vaihtoon eikä sen jälkeen muu joukkue enää malttanut odottaa, vaan he seurasivat perässä jäälle jo kymmenkunta sekuntia ennen loppusummeria. Vihoviimeisenä kiekkoa leipoi McNabb ennen riemun purkautumista. Seurahistorian suurin yleisömäärä 19058 todisti T-Mobile Areenalla historiallista suoritusta.