Tunteikas ja viljalti muistoja pintaan tuonut paluu San Joseen toi kliinisen 1-3 voiton yöllä, joten Golden Knights on voittanut kaikki neljä syksyn harjoitusotteluaan. Heräsin katsomaan pari ensimmäistä erää jälleen ennen paluuta unten maille. Kokoonpano oli:
Pacioretty - Glass - Tuch
Zykov - Eakin - Smith
McKenzie - Roy - Duke
Pirri - Nosek - Kolesar
McNabb - Whitecloud
Merrill - Coghlan
Schuldt - Holden
Fleury
Ferguson
Avauserä oli pääosin San Josen hallintaa, sillä se vei laukaukset maalia kohti peräti 11-4. Varsinkin erän alkupuolella Vegas vain yritti selviytyä ja toimittaa kiekkoja ulos alueelta. San Jose sai muutamia vaarallisia paikkoja, kun vieraiden puolustus antoi harhasyöttöjä avatessaan peliä. Fleury oli kuitenkin maalissa erittäin hyvä ja määritti tahdin illalle heti alussa lähituplatorjunnalla sen jälkeen, kun Glass ja Tuch eivät olleet saaneet kiekkoa ulos alueelta. Vegas teki kuitenkin erän ainoan maalin 11. minuutilla, kun Paciorettyn ja Glassin yhtä aikainen paineistus keskialueella tuotti riiston. Glass nappasi irtokiekon, kuljetti hetken vasenta laitaa pitkin ja käänsi rystyltä takatolpalle Paciorettylle. Tämä ei osunut kiekkoon kunnolla, mutta sai sutaistua sen Jonesin patjaan kuitenkin. Taustalta Zykov tuli irtokiekkoon suoraan vaihdosta ja nosti sen puolityhjään maaliin.
Pelaajistosta väläytykset hyökkäyssuuntaan olivat melko vähissä avauserässä, kun Sharks tosiaan oli pelin päällä. Puolustuksesta kuitenkin Coghlan teki pari hyvää katkoa mailallaan, vaikka kertaalleen hän toki pelasi itsensä ulos jättäen Merrillin maalin eteen 1v2-asetelmaan ja Fleury joutui ottamaan ison lähitorjunnan jälleen. Merrill puolestaan oli hyvinkin varma kahteen suuntaan. Whitecloud pelasi muuten virheittä, mutta alivoimalla hän suti kerran ohi kiekosta maalin edessä ja Sharks sai puolittaisen maalipaikan. Schuldt puolestaan menetti myös kertaalleen vaarallisesti omalla alueella. Holdenin pelaamisesta voisi sanoa sen, että hänen siirtokiekkonsa rystypuolelta olivat melko epävarmoja. Hyökkääjistöstä Nosek oli hyvä omalla alueella. Hänen ketjutoverinsa Kolesar liikkui myös sulavasti ja kamppaili hyvin. Ykkösketju oli varmaankin paras hyökkäyssuuntaan. Glass ja Pacioretty alustivat komeasti avausmaalin. Tuch oli puolestaan paljon paremmin pelin sisässä kuin Los Angelesia vastaan, koska nyt hän sai pelata taas oikeana laiturina vasemman laidan sijaan. Mitä tulee kamppailuun kolmosketjun laiturin paikasta, Pirri oli suhteellisen näkymätön kiekollisena Zykoviin verrattuna. Muu hyökkääjistö oli melko harmaata massaa.
Toisen erän alussa Coghlan katkoi hyvin mailallaan poikittaissyötön Sharksin 2v1-hyökkäyksessä. Tuo oli jälleen osoitus siitä, ett hänen kiekoton pelaamisensa on mennyt valtavasti eteenpäin kesän aikana, koska niin hyvin hän luki tuon syötönkatkon ajoituksen. Vegas puolestaan sai ajassa 25:30 oman 2v1-hyökkäyksensä. Kolesar jakoi viereen Nosekille, joka latasi vasemmalta puolelta ranteella suoraan logoon suorasta luistelusta. Nosek-Kolesar kaksikko pelasi kuitenkin hyvin yhteen tässäkin erässä ja haluaisin ehkä nähdä tuon kaksikon yhdessä nelosvitjassa kauden alussa, jos Reaves on edelleen sivussa, sillä Kolesarkin pelasi sen verran mallikkaasti kiekollisena hyökkäysalueella maalin takana päädyssä vuotamatta. Puolivälissä erää Vegasin rintamahyökkäys päättyi siihen, että Smith kuljetti keskikaistaa pitkin siniviivan yli ja jakoi sitten oikeaan laitaan Glassille. Tämän no-look syöttö poikittain löysi Coghlanin, joka laukoi ranteella vasemmalta b-pisteeltä päin Jonesia. Hänen rannelaukauksensa on yllättävän pehmeä verrattuna hirmuiseen lyöntilaukaukseen. 35. minuutilla Vegas meni 0-2 johtoon. Maali syntyi taas riistosta. Smith meni irtokiekon perään hyökkäysalueen kulmaan karvaamaan. San Jose kierrätti kiekon maalin taakse, jonne oli kuitenkin ehtinyt myös Glass, joka sitten riisti kiekon itselleen ja pelasi heti maalin eteen Paciorettylle, joka viimeisteli varmasti läheltä. San Jose kavensi seuraavassa vaihdossa, kun se tuli oikeaa laitaa pitkin hyökkäysalueelle. Labanc pelasi ristiin viivaan Vlasicille, joka laittoi jäänuoliaisen maalin eteen ja Suomela ohjasi kiekon taitavasti oikeaan yläkulmaan, kun Glass ei saanut mailaa kuriin. 37. minuutilla Whitecloud sai hieman samanlaisen maalipaikan kuin Coghlan erän puolivälissä noustuaan tukemaan hyökkäystä painottomalta puolelta. Glassin sijasta poikittaissyötön antoi Pirri, mutta Whitecloudin rannari pysähtyi takapatjaan eivätkä Nosek ja Kolesar aivan ehtineet irtokiekkoon, joten toiselle tauolle mentiin 1-2 lukemissa. Päätöserän alussa Vegas teki ottelun viimeisen maalin ylivoimalla, kun Schuldt pudotti kiekon keskialueella vauhdilla takaa tulleelle Tuchille. Tämä pelasi Paciorettyn kanssa seinän ylittäessään siniviivan. Lopulta Tuch sai syötön takaisin vauhtiin ja laukoi sitten ranteella oikeasta laidasta kiekon ohi Jonesin.
Sitten vielä hajanaisia huomioita pelaajistosta. Maalissa Fleury oli oma itsensä ja otti pari tärkeää torjuntaa varsinkin avauserässä pitäen Vegasin pelissä mukana, kun puolustuksen huolellisuus kiekollisena ei ollut tapissaan. Loistava kauden avaus siis häneltä. Puolustuksessa Coghlan taisi jo melko lailla varmistaa pelipaikkansa ylhäällä, koska hän oli jälleen kieltämättä hyvä kahteen suuntaan. Kuten jo totesin, hän teki useita oikea-aikaisia katkoja mailallaan. Hyökkäyssuuntaan hän ei ollut niin säkenöivä kuin parhaimmillaan. Whitecloud toki oli varsinkin toisessa erässä myös erittäin hyvä, sillä hän piti pinchauksilla ja rännisiirroilla pelin painopisteen isäntien alueella useammassakin vaihdossa. Lisäksi hän löysi kertaalleen pitkällä avauksella Pirrin hyökkäyssiniviivalta, mutta tämä ei ihan päässyt karkuun. Schuldt puolestaan katosi kuvasta toisessa erässä melko pahoin. NHL-veteraanipuolustajista McNabbista, Merrillistä ja Holdenista ei ole mitään kummoista sanottavaa, koska jokaisen taso kyllä tiedetään. Holden oli tuon kolmikon heikoin odotetusti eikä kehitystä viime kauteen verrattuna näytä pahemmin tapahtuneen, kun jo harjoituspelissä hän oli ongelmissa omalla alueella kiekollisena paineen alla.
Sitten hyökkääjistöön. Tärkeimpänä huomiona oli se, että Cody Glass oli törkeän hyvä! Hän pelasi ilman muuta parhaan pelinsä toistaiseksi Vegasissa. Aiemmissa peleissä hän oli ollut hidas käynnistymään, mutta nyt avauserä ei mennyt enää ohitse, vaan hän tosiaan alusti maalit kummassakin katsomassani erässä. Lisäksi hän jakoi puolen tusinaa näyttävää syöttöä tasaviisikoin. Aiemmin noita vaativan tarkkoja poikittaissyöttöjä oli nähty lähinnä ylivoimalla, mutta tässä pelissä hän pystyi suorittamaan niitä ensi kerran myös jatkuvasti tasaviisikoin. Kuten joku totesi oivasti Twitterin puolella, Glass näytti siltä, että hän oli entistä enemmän sinut NHL:n pelinopeuden ja -temmon kanssa eikä enää näyttänyt kertaakaan hitaalta, vaan oli hyvin näkyvä kiekollisena. Eiköhän se paikka ylhäällä ole hyvin lähellä tuollaisen illan jälkeen. Pacioretty puolestaan jatkoi Arizonaa vastaan nähtyä kliinisyyttä ja keräsi kolme tehopistettä. Kahdessa harjoituspelissä hänellä taitaa olla nyt yhteensä seitsemän pistettä, joten edessä on kaiken järjen mukaan kausi, jonka aikana Pacioretty palaa vähintään 30 maalin mieheksi. Tehopisteitäkin pitäisi ropista lähemmäs 70, sillä niin hyvä hän on nyt ollut viime kevään pudotuspeleistä lähtien. Tuch täydensi ykkösvitjan ja kuten totesin, näytti taas enemmän omalta tutulta itseltään päästyään takaisin oikeaksi laituriksi. Kakkosketjusta Zykov oli taas hyvä. Koko ketju heräsi kunnolla vasta toisessa erässä, jossa se loi muutaman pidemmän hyökkäyksen. Eakin oli melko tasapaksu, mutta laiturit olivat ihan kivasti esillä. Alaketjuista pidin tosiaan hyvin paljon Nosek-Kolesar kaksikon yhteistyöstä ja kemiasta. Pirri puolestaan oli pelin edetessä näkyvämpi ja parempi, kun hän vielä avauserässä oli kiekollisena hieman hapuileva harvoissa kiekollisissa hetkissään. Royn ketju oli Vegasin turhin. Haula-kaupan vastineena itse tullut Roy ei kyllä vakuuttanut vaihteeksi ollenkaan, vaan oli tavallistakin hitaamman näköinen. Duke oli puolestaan ehkä viimeistä kertaa Vegas-nutussa tänä syksynä, koska ainoana suorituksena häneltä jäi mieleen yksi määrämittainen punaviivan alta kulmaan ilman, että tilanteesta vihellettiin pitkä kiekko. McKenzie oli Royn ketjun paras yksilö kaikilla osa-alueilla. Kokonaisuutena arvioiden toinen erä oli jo huomattavasti parempaa pelaamista Vegasilta. Laukauksetkin tasoittuvat pelin edetessä sen verran, että lopulta ne kirjattiin tasan 29-29.
Neljän harjoituspelin jälkeen on jo hieman helpompi arvuutella kokoonpanoa, jolla kausi alkaa:
Marchessault - Karsson - Smith
Pacioretty - Stastny - Stone
Zykov - Eakin - Tuch
Carrier - Nosek - Reaves/Kolesar
+ Glass, Pirri
McNabb - Schmidt
Theodore - Engelland
Merrill - Coghlan
+ Holden
Fleury
Subban
Maalivahtiosasto on selkeä, koska Dansk ja Sparks lähetettiin jo farmiin waivereiden kautta. Toivottavasti kumpaakaan ei poimita. Puolustuksessa Coghlan on se, joka on ollut vakuuttavin ja ansaitsee kyllä paikan ylhäällä. Whitecloud on mielestäni hänen lähin uhkaajansa. Hague ja Schuldt eivät ole esiintyneet niin hyvin kuin edellä mainittu kaksikko, joten yllätyn, jos heistä jompikumpi voittaisi vielä paikan pelaavassa kuusikossa. Mitä tulee puolustajapareihin, tulokaspuolustaja pelannee kolmosparissa oikealla puolella oli kyseessä sitten Coghlan tai Whitecloud. Merrill olisi luonnollinen pari, koska Engellandia ei kannata peluuttaa minusta väärällä puolella ja McNabbin pitää pelata vaativimpia minuutteja. Schmidtia puolestaan ollaan peluuttamassa oikealla puolella ja se olisi myös Theodorelle vahvempi puoli viime kauden perusteella, mutta koska kokoonpanossa on kaksi rightia, joita en peluuttaisi vasemmalla puolella, tässä hahmotelmassa Theodore joutuu nyt alkukaudesta ainakin keskenkuntoisena hieman joustamaan ja pelaamaan Engellandin parina vasemmalla puolella, kun McNabb-Schmidt pari palaisi yhteen ahmimaan suurimpia minuutteja vastustajan parhaita vastaan.
Hyökkäysosasto on kimurantein. Jos ja kun Gallant pitää kaksi kärkiketjua tutussa muotissa, on syytä mennä suoraan alaketjuihin. Kolmosketjussa on lähtökohtaisesti ollut auki toisen laiturin paikka. Nähtyjen otteiden perusteella Zykov ansaitsee paikan ennen Pirriä. Nelosketjussa puolestaan sentterin rooli on ollut kysymysmerkki. Roysta en ole siinä roolissa pitänyt läheskään yhtä paljoa kuin Nosekista, joka on näillä näkymin ykkösehdokas nelossentteriksi. Royn kohtalo lienee aloittaa kausi AHL:ssä.
Ylläoleva hahmotelma ei ole kuitenkaan se, millä minä haluaisin kauteen lähteä, sillä Glass olisi syytä saada pelaavaan kokoonpanoon jollain ilveellä. Se tarkoittaisi sitä, että Eakin pelaisi nelosketjun keskellä, koska laiturina Glassia ei minusta nähtyjen otteiden perusteella kannata peluuttaa, vaan nimenomaan sentterinä, koska hän on parantanut peli peliltä sillä pelipaikalla ja viime yönä Sharksia vastaan hän näytti ajoittain jopa dominoivalta totuttuaan yhä paremmin NHL-tempoon. Omat ideani kokoonpanosta olisivatkin:
Marchessault - Karlsson - Smith
Pacioretty - Stastny - Stone
Zykov - Glass - Tuch
Carrier - Eakin - Nosek
+ Pirri, Reaves (jos terve)/Kolesar
TAI
Marchessault - Karlsson - Stone
Pacioretty - Glass - Tuch
Zykov - Stastny - Smith
Nosek - Eakin - Kolesar/Reaves
+ Carrier, Pirri
Jälkimmäinen hahmotelma on jo villimpi, koska siinä kärkiketjut hajoitettaisiin tasapainoisimmiksi. Ykkösenä olisi Los Angelesia vastaan nähty kokeilu, jossa MM-kisoissa laituriparina pelanneet Joonatan ja Markku olisivat yhdessä Karlssonin kanssa. Kakkosvitjana olisi Sharksia vastaan dominoinut Pacioretty-Glass-Tuch. Glass-Tuch pariskunta tultaneen näkemään joka tapauksessa ensi kaudella yhdessä ainakin ajoittain. Kolmosketjussa olisivat sitten tasapainottava Smith, maalinsylkijä Zykov ja kiekkoa jakava Stastny, jonka tilanne on minulle pieni mysteeri, koska hän on Theodoren kanssa yhä ilman harjoituspelikokemusta tältä syksyltä. Nelosvitjassa pelaisivat sitten Nosek, Eakin ja mahdollisesti Kolesar, jos Reaves olisi yhä sivussa kauden alussa. Carrier voisi toki olla myös yksi laituri nelosketjussa. Ylempi hahmotelma on hieman realistisempi, koska kärkiketjut olisivat ennallaan, mutta Tuch saisi rinnalleen tosiaan potentiaalisemman pistelingon kuin Eakinin. Kolmen rightin ketju olisi erittäin kutkuva, kun Zykovkin on tehnyt itsestään laadukkaan NHL-pelaajan kesän aikana. Nelosvitjaan jäisivät Eakinin laidoille sitten Carrier, Nosek, Reaves ja Kolesar.
Pacioretty - Glass - Tuch
Zykov - Eakin - Smith
McKenzie - Roy - Duke
Pirri - Nosek - Kolesar
McNabb - Whitecloud
Merrill - Coghlan
Schuldt - Holden
Fleury
Ferguson
Avauserä oli pääosin San Josen hallintaa, sillä se vei laukaukset maalia kohti peräti 11-4. Varsinkin erän alkupuolella Vegas vain yritti selviytyä ja toimittaa kiekkoja ulos alueelta. San Jose sai muutamia vaarallisia paikkoja, kun vieraiden puolustus antoi harhasyöttöjä avatessaan peliä. Fleury oli kuitenkin maalissa erittäin hyvä ja määritti tahdin illalle heti alussa lähituplatorjunnalla sen jälkeen, kun Glass ja Tuch eivät olleet saaneet kiekkoa ulos alueelta. Vegas teki kuitenkin erän ainoan maalin 11. minuutilla, kun Paciorettyn ja Glassin yhtä aikainen paineistus keskialueella tuotti riiston. Glass nappasi irtokiekon, kuljetti hetken vasenta laitaa pitkin ja käänsi rystyltä takatolpalle Paciorettylle. Tämä ei osunut kiekkoon kunnolla, mutta sai sutaistua sen Jonesin patjaan kuitenkin. Taustalta Zykov tuli irtokiekkoon suoraan vaihdosta ja nosti sen puolityhjään maaliin.
Pelaajistosta väläytykset hyökkäyssuuntaan olivat melko vähissä avauserässä, kun Sharks tosiaan oli pelin päällä. Puolustuksesta kuitenkin Coghlan teki pari hyvää katkoa mailallaan, vaikka kertaalleen hän toki pelasi itsensä ulos jättäen Merrillin maalin eteen 1v2-asetelmaan ja Fleury joutui ottamaan ison lähitorjunnan jälleen. Merrill puolestaan oli hyvinkin varma kahteen suuntaan. Whitecloud pelasi muuten virheittä, mutta alivoimalla hän suti kerran ohi kiekosta maalin edessä ja Sharks sai puolittaisen maalipaikan. Schuldt puolestaan menetti myös kertaalleen vaarallisesti omalla alueella. Holdenin pelaamisesta voisi sanoa sen, että hänen siirtokiekkonsa rystypuolelta olivat melko epävarmoja. Hyökkääjistöstä Nosek oli hyvä omalla alueella. Hänen ketjutoverinsa Kolesar liikkui myös sulavasti ja kamppaili hyvin. Ykkösketju oli varmaankin paras hyökkäyssuuntaan. Glass ja Pacioretty alustivat komeasti avausmaalin. Tuch oli puolestaan paljon paremmin pelin sisässä kuin Los Angelesia vastaan, koska nyt hän sai pelata taas oikeana laiturina vasemman laidan sijaan. Mitä tulee kamppailuun kolmosketjun laiturin paikasta, Pirri oli suhteellisen näkymätön kiekollisena Zykoviin verrattuna. Muu hyökkääjistö oli melko harmaata massaa.
Toisen erän alussa Coghlan katkoi hyvin mailallaan poikittaissyötön Sharksin 2v1-hyökkäyksessä. Tuo oli jälleen osoitus siitä, ett hänen kiekoton pelaamisensa on mennyt valtavasti eteenpäin kesän aikana, koska niin hyvin hän luki tuon syötönkatkon ajoituksen. Vegas puolestaan sai ajassa 25:30 oman 2v1-hyökkäyksensä. Kolesar jakoi viereen Nosekille, joka latasi vasemmalta puolelta ranteella suoraan logoon suorasta luistelusta. Nosek-Kolesar kaksikko pelasi kuitenkin hyvin yhteen tässäkin erässä ja haluaisin ehkä nähdä tuon kaksikon yhdessä nelosvitjassa kauden alussa, jos Reaves on edelleen sivussa, sillä Kolesarkin pelasi sen verran mallikkaasti kiekollisena hyökkäysalueella maalin takana päädyssä vuotamatta. Puolivälissä erää Vegasin rintamahyökkäys päättyi siihen, että Smith kuljetti keskikaistaa pitkin siniviivan yli ja jakoi sitten oikeaan laitaan Glassille. Tämän no-look syöttö poikittain löysi Coghlanin, joka laukoi ranteella vasemmalta b-pisteeltä päin Jonesia. Hänen rannelaukauksensa on yllättävän pehmeä verrattuna hirmuiseen lyöntilaukaukseen. 35. minuutilla Vegas meni 0-2 johtoon. Maali syntyi taas riistosta. Smith meni irtokiekon perään hyökkäysalueen kulmaan karvaamaan. San Jose kierrätti kiekon maalin taakse, jonne oli kuitenkin ehtinyt myös Glass, joka sitten riisti kiekon itselleen ja pelasi heti maalin eteen Paciorettylle, joka viimeisteli varmasti läheltä. San Jose kavensi seuraavassa vaihdossa, kun se tuli oikeaa laitaa pitkin hyökkäysalueelle. Labanc pelasi ristiin viivaan Vlasicille, joka laittoi jäänuoliaisen maalin eteen ja Suomela ohjasi kiekon taitavasti oikeaan yläkulmaan, kun Glass ei saanut mailaa kuriin. 37. minuutilla Whitecloud sai hieman samanlaisen maalipaikan kuin Coghlan erän puolivälissä noustuaan tukemaan hyökkäystä painottomalta puolelta. Glassin sijasta poikittaissyötön antoi Pirri, mutta Whitecloudin rannari pysähtyi takapatjaan eivätkä Nosek ja Kolesar aivan ehtineet irtokiekkoon, joten toiselle tauolle mentiin 1-2 lukemissa. Päätöserän alussa Vegas teki ottelun viimeisen maalin ylivoimalla, kun Schuldt pudotti kiekon keskialueella vauhdilla takaa tulleelle Tuchille. Tämä pelasi Paciorettyn kanssa seinän ylittäessään siniviivan. Lopulta Tuch sai syötön takaisin vauhtiin ja laukoi sitten ranteella oikeasta laidasta kiekon ohi Jonesin.
Sitten vielä hajanaisia huomioita pelaajistosta. Maalissa Fleury oli oma itsensä ja otti pari tärkeää torjuntaa varsinkin avauserässä pitäen Vegasin pelissä mukana, kun puolustuksen huolellisuus kiekollisena ei ollut tapissaan. Loistava kauden avaus siis häneltä. Puolustuksessa Coghlan taisi jo melko lailla varmistaa pelipaikkansa ylhäällä, koska hän oli jälleen kieltämättä hyvä kahteen suuntaan. Kuten jo totesin, hän teki useita oikea-aikaisia katkoja mailallaan. Hyökkäyssuuntaan hän ei ollut niin säkenöivä kuin parhaimmillaan. Whitecloud toki oli varsinkin toisessa erässä myös erittäin hyvä, sillä hän piti pinchauksilla ja rännisiirroilla pelin painopisteen isäntien alueella useammassakin vaihdossa. Lisäksi hän löysi kertaalleen pitkällä avauksella Pirrin hyökkäyssiniviivalta, mutta tämä ei ihan päässyt karkuun. Schuldt puolestaan katosi kuvasta toisessa erässä melko pahoin. NHL-veteraanipuolustajista McNabbista, Merrillistä ja Holdenista ei ole mitään kummoista sanottavaa, koska jokaisen taso kyllä tiedetään. Holden oli tuon kolmikon heikoin odotetusti eikä kehitystä viime kauteen verrattuna näytä pahemmin tapahtuneen, kun jo harjoituspelissä hän oli ongelmissa omalla alueella kiekollisena paineen alla.
Sitten hyökkääjistöön. Tärkeimpänä huomiona oli se, että Cody Glass oli törkeän hyvä! Hän pelasi ilman muuta parhaan pelinsä toistaiseksi Vegasissa. Aiemmissa peleissä hän oli ollut hidas käynnistymään, mutta nyt avauserä ei mennyt enää ohitse, vaan hän tosiaan alusti maalit kummassakin katsomassani erässä. Lisäksi hän jakoi puolen tusinaa näyttävää syöttöä tasaviisikoin. Aiemmin noita vaativan tarkkoja poikittaissyöttöjä oli nähty lähinnä ylivoimalla, mutta tässä pelissä hän pystyi suorittamaan niitä ensi kerran myös jatkuvasti tasaviisikoin. Kuten joku totesi oivasti Twitterin puolella, Glass näytti siltä, että hän oli entistä enemmän sinut NHL:n pelinopeuden ja -temmon kanssa eikä enää näyttänyt kertaakaan hitaalta, vaan oli hyvin näkyvä kiekollisena. Eiköhän se paikka ylhäällä ole hyvin lähellä tuollaisen illan jälkeen. Pacioretty puolestaan jatkoi Arizonaa vastaan nähtyä kliinisyyttä ja keräsi kolme tehopistettä. Kahdessa harjoituspelissä hänellä taitaa olla nyt yhteensä seitsemän pistettä, joten edessä on kaiken järjen mukaan kausi, jonka aikana Pacioretty palaa vähintään 30 maalin mieheksi. Tehopisteitäkin pitäisi ropista lähemmäs 70, sillä niin hyvä hän on nyt ollut viime kevään pudotuspeleistä lähtien. Tuch täydensi ykkösvitjan ja kuten totesin, näytti taas enemmän omalta tutulta itseltään päästyään takaisin oikeaksi laituriksi. Kakkosketjusta Zykov oli taas hyvä. Koko ketju heräsi kunnolla vasta toisessa erässä, jossa se loi muutaman pidemmän hyökkäyksen. Eakin oli melko tasapaksu, mutta laiturit olivat ihan kivasti esillä. Alaketjuista pidin tosiaan hyvin paljon Nosek-Kolesar kaksikon yhteistyöstä ja kemiasta. Pirri puolestaan oli pelin edetessä näkyvämpi ja parempi, kun hän vielä avauserässä oli kiekollisena hieman hapuileva harvoissa kiekollisissa hetkissään. Royn ketju oli Vegasin turhin. Haula-kaupan vastineena itse tullut Roy ei kyllä vakuuttanut vaihteeksi ollenkaan, vaan oli tavallistakin hitaamman näköinen. Duke oli puolestaan ehkä viimeistä kertaa Vegas-nutussa tänä syksynä, koska ainoana suorituksena häneltä jäi mieleen yksi määrämittainen punaviivan alta kulmaan ilman, että tilanteesta vihellettiin pitkä kiekko. McKenzie oli Royn ketjun paras yksilö kaikilla osa-alueilla. Kokonaisuutena arvioiden toinen erä oli jo huomattavasti parempaa pelaamista Vegasilta. Laukauksetkin tasoittuvat pelin edetessä sen verran, että lopulta ne kirjattiin tasan 29-29.
Neljän harjoituspelin jälkeen on jo hieman helpompi arvuutella kokoonpanoa, jolla kausi alkaa:
Marchessault - Karsson - Smith
Pacioretty - Stastny - Stone
Zykov - Eakin - Tuch
Carrier - Nosek - Reaves/Kolesar
+ Glass, Pirri
McNabb - Schmidt
Theodore - Engelland
Merrill - Coghlan
+ Holden
Fleury
Subban
Maalivahtiosasto on selkeä, koska Dansk ja Sparks lähetettiin jo farmiin waivereiden kautta. Toivottavasti kumpaakaan ei poimita. Puolustuksessa Coghlan on se, joka on ollut vakuuttavin ja ansaitsee kyllä paikan ylhäällä. Whitecloud on mielestäni hänen lähin uhkaajansa. Hague ja Schuldt eivät ole esiintyneet niin hyvin kuin edellä mainittu kaksikko, joten yllätyn, jos heistä jompikumpi voittaisi vielä paikan pelaavassa kuusikossa. Mitä tulee puolustajapareihin, tulokaspuolustaja pelannee kolmosparissa oikealla puolella oli kyseessä sitten Coghlan tai Whitecloud. Merrill olisi luonnollinen pari, koska Engellandia ei kannata peluuttaa minusta väärällä puolella ja McNabbin pitää pelata vaativimpia minuutteja. Schmidtia puolestaan ollaan peluuttamassa oikealla puolella ja se olisi myös Theodorelle vahvempi puoli viime kauden perusteella, mutta koska kokoonpanossa on kaksi rightia, joita en peluuttaisi vasemmalla puolella, tässä hahmotelmassa Theodore joutuu nyt alkukaudesta ainakin keskenkuntoisena hieman joustamaan ja pelaamaan Engellandin parina vasemmalla puolella, kun McNabb-Schmidt pari palaisi yhteen ahmimaan suurimpia minuutteja vastustajan parhaita vastaan.
Hyökkäysosasto on kimurantein. Jos ja kun Gallant pitää kaksi kärkiketjua tutussa muotissa, on syytä mennä suoraan alaketjuihin. Kolmosketjussa on lähtökohtaisesti ollut auki toisen laiturin paikka. Nähtyjen otteiden perusteella Zykov ansaitsee paikan ennen Pirriä. Nelosketjussa puolestaan sentterin rooli on ollut kysymysmerkki. Roysta en ole siinä roolissa pitänyt läheskään yhtä paljoa kuin Nosekista, joka on näillä näkymin ykkösehdokas nelossentteriksi. Royn kohtalo lienee aloittaa kausi AHL:ssä.
Ylläoleva hahmotelma ei ole kuitenkaan se, millä minä haluaisin kauteen lähteä, sillä Glass olisi syytä saada pelaavaan kokoonpanoon jollain ilveellä. Se tarkoittaisi sitä, että Eakin pelaisi nelosketjun keskellä, koska laiturina Glassia ei minusta nähtyjen otteiden perusteella kannata peluuttaa, vaan nimenomaan sentterinä, koska hän on parantanut peli peliltä sillä pelipaikalla ja viime yönä Sharksia vastaan hän näytti ajoittain jopa dominoivalta totuttuaan yhä paremmin NHL-tempoon. Omat ideani kokoonpanosta olisivatkin:
Marchessault - Karlsson - Smith
Pacioretty - Stastny - Stone
Zykov - Glass - Tuch
Carrier - Eakin - Nosek
+ Pirri, Reaves (jos terve)/Kolesar
TAI
Marchessault - Karlsson - Stone
Pacioretty - Glass - Tuch
Zykov - Stastny - Smith
Nosek - Eakin - Kolesar/Reaves
+ Carrier, Pirri
Jälkimmäinen hahmotelma on jo villimpi, koska siinä kärkiketjut hajoitettaisiin tasapainoisimmiksi. Ykkösenä olisi Los Angelesia vastaan nähty kokeilu, jossa MM-kisoissa laituriparina pelanneet Joonatan ja Markku olisivat yhdessä Karlssonin kanssa. Kakkosvitjana olisi Sharksia vastaan dominoinut Pacioretty-Glass-Tuch. Glass-Tuch pariskunta tultaneen näkemään joka tapauksessa ensi kaudella yhdessä ainakin ajoittain. Kolmosketjussa olisivat sitten tasapainottava Smith, maalinsylkijä Zykov ja kiekkoa jakava Stastny, jonka tilanne on minulle pieni mysteeri, koska hän on Theodoren kanssa yhä ilman harjoituspelikokemusta tältä syksyltä. Nelosvitjassa pelaisivat sitten Nosek, Eakin ja mahdollisesti Kolesar, jos Reaves olisi yhä sivussa kauden alussa. Carrier voisi toki olla myös yksi laituri nelosketjussa. Ylempi hahmotelma on hieman realistisempi, koska kärkiketjut olisivat ennallaan, mutta Tuch saisi rinnalleen tosiaan potentiaalisemman pistelingon kuin Eakinin. Kolmen rightin ketju olisi erittäin kutkuva, kun Zykovkin on tehnyt itsestään laadukkaan NHL-pelaajan kesän aikana. Nelosvitjaan jäisivät Eakinin laidoille sitten Carrier, Nosek, Reaves ja Kolesar.