Vegas Golden Knights 2019–2020

[Salming]

46/82 Vegas vs. Pittsburgh

Fleury jatkoi maalissa. Marchessault oli kolmannen pelin putkeen sivussa, mutta Eakin palasi kokoonpanoon 17 pelin tauon jälkeen. Glassin alaraajavamman tilaa tarkkaillaan viikoittain, mutta kyse on kai vain luumustelmasta. Veikkaan silti, että koko tammikuu saattaa mennä ohitse. Stephenson pelasi ykkösen laidassa, Stastny palasi kakkoseen, Carrier-Eakin-Tuch oli kolmonen ja Nosek-Roy-Reaves nelonen. Merrill oli viltissä.

Kolmannella minuutilla Schmidtin viime pelien heikot otteet jatkuivat, kun hän avasi suoraan Malkinin lapaan ja peli kääntyi omiin 2v3-hyökkäyksenä. Kahun heitti laidasta maalille kohti Rustia, Fleury torjui eteensä, mutta Malkin siirsi rystyltä reboundin verkkoon maalin edestä. Tämä oli jo neljäs kerta putkeen, kun vastustaja teki avausmaalin. Seitsemän minuutin kohdalla peli oli 0-2, kun Stastny hävisi oman pään aloituksen, Letang levitti viivassa, Johnson laukoi patjaan ja Hörnqvist siirsi reboundin sisään tietysti Schmidtin jäätyä väärälle puolelle.

Avauserässä Vegasin uusvanha kakkonen loi ainoat mestat, joista paras tuli Stastnylle jo ennen vieraiden osumia, kun Stone tarjosi kulmasta paikan slottiin, mutta avoin veto meni ohi. Vajaan 17 minuutin kohdalla puolestaan oli 2v1-tilanne, mutta Letang ohjasi hyvin Paciorettyn ampumaan kaukaa laidasta. Puolivälissä erää Vegas sai yhden ylivoiman, jonka aikana Stonen levityksestä oikeasta laidasta vasemmalle puolelle Tuch pääsi ampumaan läheltä, mutta veto meni vasemmalta ohi avopaikasta. Vedot kohti maalia olivat lopulta 13-8, joista kahdeksan tuli kakkosketjulta, kun Vegas oli varsinkin erän toisella puolikkaalla melko hyvin kiekkoa hallinnut joukkue. Ketjuista kakkosen lisäksi nousi esiin Tuchin johdolla kolmonen, joka pystyi myös tulemaan yli keskialueen tämän liikkeen ansiosta ja saamaan jotain pieniä pyörityksiä aikaan vieraiden alueella. Pensin laukaukset toisella puolikkaalla olivat vähissä ja yksittäisiä.

Toisen erän alussa Hague joutui boksiin mailasta kiinnipitämisestä. Pens ei kuitenkaan saanut kertaakaan kuviota kuntoon kuin vasta kymmenen sekuntia ennen loppua ja sitten onnistui heti, kun Marino syötti oikeasta laidasta keskelle Kahunille, joka otti kiekon haltuun säärisuojalla ja laukoi sitten rystyltä kiekon längistä sisään. Schmidtin maila olisi voinut lähempänä tuossakin tilanteessa. Joka tapauksessa Pens onnistui vihdoin 16. yrittämällä tekemään historiansa ensimmäisen YV-maalin Vegasia vastaan viimeisenä organisaationa. Illan paras ketju kuitenkin kavensi ennen puoliväliä päätyrallin lopuksi, kun Hague piti viivan kiinni vastustajan purkuyrityksessä, laukoi Letangia päin ja Paciorettyn nopea kuti irtokiekkoon slotista ohitti Johnsonin kautta Jarryn.

Maalin jälkeen Golden Knights aloitti avauserän toisen puolikkaan kaltaisen tasaisen vyöryn ja vedot olivat muun muassa 12-4 17 minuutin kohdalla. 13. minuutilla Karlsson kampattiin kulmassa. Ylivoima toi tulosta, kun Theodore laukoi viivasta ja Stastny ohjasi kiekon maaliin. Uutuutena tässä viisikossa sekä Tuch että Stastny olivat yhtä aikaa monesti samassa keskilinjassa sekä korkeassa että maalinedusmaskissa, kun yleensä yksi pelaaja on ollut enemmän maalin kulmalla kuin veskarin edessä. Heti maalin jälkeen Stone tarjosi vielä Stastnylle tekopaikan päädystä maalin eteen, mutta hän ampui Jarrya kypärään. Lopulliset vedot erässä olivat viime minuuttien olemattomuuksien jälkeen 12-4 ja kahden erän jälkeen 25-12. Statsnylla ja Paciorettylla oli sama määrä vetoja eli 12 kuin Pensillä yhteensä kahden erän jälkeen. Käsikirjoitus oli toisessa erässä sama kuin ensimmäisessä eli mitä pidemmälle erä eteni, sitä paremmin isännät hallitsivat pelivälinettä vieraiden keskityttyä puolustamiseen.

Päätöserän alussa McNabb purki maalin edestä kiekon suoraan Simonin lapaan, mutta Fleury pelasti isännät kilpitorjunnalla. Minuutin päästä hän ei kuitenkaan enää torjunut, kun Letang avasi syvältä omista pystyyn oikeaa laitaa pitkin, Tanev otti kiekon suojaukseen, kiersi Haguen ja uitti kämmeneltä kiekon sisään. Tulokaspuolustaja maksoi oppirahoja 1v1-tilanteen puolustamisessa. Seuraavaksi Nosek nosti kiekon katsomoon, mutta Vegas kesti alivoiman. Ensimmäinen puolittainen maalipaikka tuli vasta seitsemännellä minuutilla, kun Tuch loi itselleen vetopaikan vasemmasta laidasta puolustajan jaloista, mutta kuti meni päin Jarrya. Seuraavaa odoteltiin kahden maalin tappioasemassa neljä minuuttia, kunnes Haguen levityksestä Theodore ampui viivasta ja Pacioretty oli ohjaamassa maalin edessä tuloksetta. 13 minuutin kohdalla kavennus kuitenkin syntyi, kun Stephenson käänsi maalin takaa rystyltä maalin eteen ohi Letangin ja Smith suti maalin kulmalta kiekon ohi Jarryn.

Viisi minuuttia ennen loppua mieleen jäi Selke-Stonen upea polkeminen alaspäin, jonka päätteeksi hän heittäytymällä esti 2v0-tilanteen. Vajaat kolme minuuttia ennen loppua Theodore hankki liikkeellään hyökkäysalueella ylivoiman Malkinia vastaan. Fleury otettiin maaliltaan 2:23 ennen loppua, kun ylivoimaa oli jäljellä 100 sekuntia. Paras paikka tuli Tuchille maalin vasemmalta kulmalta, mutta hän laukoi päin Jarrya kahdesti. Lopussa sitten Stone sai vielä loistopaikan, kun päädystä kiekko rouhittiin maalin eteen viisi sekuntia ennen loppua, mutta Kivi laukoi yli maalin, joten lopputulos oli 3-4 eikä nousu kolmen maalin takaa onnistunut sentään toistamiseen. Päätöserässäkin Pens teki ensimmäisen maalin, mutta tällä kertaa kotijoukkue ei enää päässyt kunnolla pelin päälle erän edetessä, joten huonot erien alut, tehottomuus ja maalivahtipelaaminen maksoivat voiton. Vedot olivat lopulta peräti 35-16.

Arvosanataulukko
++
+ Pacioretty, Stastny, Stone, Tuch, Theodore
+/- McNabb, Holden, Hague, Engelland, Nosek, Roy, Reaves, Eakin, Carrier, Karlsson, Smith, Stephenson
- Fleury, Schmidt
--

Arvosanat on helppo perustella. Schmidt oli pääsyyllinen kahteen ensimmäiseen maaliin. Edelleen kalleimmalta puolustajalta odottaisi paljon varmempaa pelaamista. Ehkä se kauden alun jalkavamma yhä hieman näkyy liikkeessä, joka on Schmidtin suurin vahvuus. Fleury puolestaan torjui vain 11 kertaa ja päästi neljä. Kaksi viimeistä olivat eritoten otettavissa, kun Kahunin veto meni längistä ja Tanevin maalissa hänen tökkäys ei osunut kiekkoon.

Kakkosketju loi tekopaikkoja puolestaan enemmän kuin muut ketjut yhteensä. Stastny teki väkevän paluun tuohon ketjuun laukoen peräti kuudesti ja yksi ohjausmaali oli ansaittu palkinto. Pacioretty pisti vielä paremmaksi yhdeksällä vedolla kohti maalia. Yhteensä laukaisuyrityksiä hänellä taisi olla 16. Stone kirjasi syötön ja oli oma erinomainen itsensä molempiin suuntiin. Muista hyökkääjistä Tuch loi liikkeellään itselleen tukun tekopaikkoja sekä siirsi painopisteen keskialueen yli Pensin alueelle. Jääaikaa tuli 17:15 ylivoimienkin ansiosta, mutta kyllä hän selkeästi oli kolmosketjun dynamo kuten hänen jatkossakin pitää olla. Puolustajista Theodore pelasi yli 26 minuuttia ja syötti yhden maalin sekä hankki yhden ylivoiman. Loistava iltapuhde ilman virheitä.

Ykkösketju oli melko pimennossa, vaikka tekikin viimeisen maalin. Uusittu nelonen ei myöskään oikein toiminut hyökkäyssuuntaan energiakenttänä kuten parhaimmillaan. Puolustuksessa McNabb kärsi Schmidtin virheistä teholukemassa. Holden oli mukavan näkymätön 20:46. Hague alusti yhden osuman ja pelasi toistamiseen rohkeasti ja itseluottamusta uhkuen siniviivassa, mutta voittomaalissa hän maksoi tosiaan oppirahoja 1v1-puolustamisessa. Engelland pelasi vain 14 minuuttia, mutta ihan kunnialla. Theodorea kuormitettiin paljon takaa-ajoasemassa Engellandin paikalla.

 

[Salming]

Jääkiekkokausi on aika lailla puolivälissä, joten on hyvä aika käydä läpi lupausaltaan poikien tekemistä omissa seuroissaan alkukaudella. Pelaajat ovat siinä järjestyksessä kuin ne olivat kesän rankingeissani: Vegas Golden Knights 2019–2020

Ennen rankingeja linkkaan kuitenkin tähän tunnin pituisen soittolistan, joka on kuulemma Golden Knightsin pelaajien suosikki kopissa ennen ottelua The Athleticin artikkelin mukaan:

Linkki: https://soundcloud.com/twofriendsbigbootie/bb15

Slovakian MM-kisoissa Thomas Chabot oli tutustuttanut nykyisen DJ:n Shea Theodoren Soundcloudista löytyviin soittolistoihin ja nykyään sitten Eakinin sijasta Theodore toimiikin joukkueen musiikkivastaavana etsien tasaiseen tahtiin internetistä vastaavia valmiita musiikkisekoituksia joukkuetovereiden arvosteltavaksi, mutta tuo linkkaamani musiikkisekoitus on tosiaan toistaiseksi saanut eniten suosiota, koska siinä yhdistyvät sopivasti vanhat ja uudet kappaleet, joten jokaiselle on jotakin, kun ikähaitarikin on 20-37. Pakko todeta, että jo reilun 11 minuutin kuuntelunkin perusteella annan hyväksynnyn ritarien musiikkimaulle.

EDIT: Samaan syssyyn suosittelen kahdeksan minuutin minidokumenttia Karlssonin lapsuudenkodista: https://t.co/yKshZBOH6A

Keskushyökkääjät:

1. Cody Glass, 189cm/84kg, right
- Glass on pelannut koko kauden ylhäällä tehoin 5+7 37 pelissä. Rooli on vaihdellut kakkossentteristä kolmosketjun molempiin laitoihin. Tasaviisikoin hän oli alkukaudella vielä kohtalainen, mutta sittemmin anti jäi lähinnä ylivoimalla loistamiseksi. Harmillisesti hän on kärsinyt jo kaksi loukkaantumista, jotka eivät ole kumpikaan olleet pieniä vammoja, vaan ensin hän loukkasi päätään taklaustilanteessa ja nyt luumustelma pitää hänet sivussa viikosta viikkoon.

2. Nicolas Roy, 193cm/94kg, right
- Roy on pelannut tasapainoisen kauden. AHL:ssä 22 pelissä hän on tehnyt 16 pistettä ja NHL:ssä 10 pelissä jopa 2+3 tehot, vaikka rooli on ollut aina nelossentteri. Roy on ollut positiivinen yllätys liikkeensä myötä, mutta hänestä lisää sitten runkosarja-arvioissa huhtikuussa.

3. Gage Quinney, 180cm/91kg, left
- Quinney on 28 pelissä tehnyt 22 pistettä. Häneltä jäi kymmenen peliä väliin loukkaantumisen takia, mutta Elvenesin kanssa hän on löytänyt kemiaa tasaviisikoin ja ylivoimalla. Sisäisessä pörssissä hän on kolmas väliin jääneistä peleistä huolimatta. Viime kaudella syntyi 43 pistettä 68 pelissä, joten tahti on ollut paljon parempi, kun edestä on väistynyt esimerkiksi Tynan.

4. Reid Duke, 183cm/87kg, right
- Dukella on 12 pistettä 35 pelissä. Kaikkien aikojen ensimmäinen Vegasiin sopimuksen tehnyt pelaaja ei ole kyllä lyönyt tälläkään kaudella vielä läpi miesten peleissä. Sisäisessä pörssissä hän on yhdeksäs. Viime kaudella hän teki 44 pelissä 16 pistettä, joten tahti on ollut suurin piirtein sama, mutta tällä kaudella pelejä pitäisi kertyä sentään paljon enemmän ja hän saa ehjän vuoden alle kahden repalaisen kauden jälkeen, jos loukkaantumisia ei tule. Teholukema -11 on jaettu toiseksi heikoin.

5. Ben Jones, 183cm/86kg, left
- Jones on debyyttikaudellaan miesten peleissä tehnyt Wolvesissa 2+3 tehot 22 ottelussa. Edellinen peli on joulukuun alusta, joten ilmeisesti hän on parhaillaan loukkaantuneena. Ensimmäisessä 12 pelissä hän saalisti vain yhden syötön, mutta viimeisessä kymmenessä pelissä hän teki sentään jo neljä pinnaa ennen oletettua vammaansa.

6. Ivan D. Morozov, 186cm/81kg, right
- Morozov teki U20-kisoissa kolme pinnaa ja ratkaisi välierän jatkoajalla, mutta kotiintuomisena oli vain hopeaa karmean sulamisen jälkeen. Seurajoukkueessaan hän ei ole ihan hirveästi saanut pelejä alle. KHL:n farmisarjassa VHL:ssä on kasassa 1+5=6 tehot kymmenessä pelissä ja MHL:ssä 2+1=3 tehot kolmessa pelissä. En sitten tiedä, että oliko hänelläkin jotain pientä vammaa syksyllä ennen kisoja, kun pelimäärä on vielä niin pieni.

7. Paul Cotter, 183cm/87kg, left
- Cotter on avauskaudellaan Wolvesissa koonnut 35 pelissä 1+4=5 tehot, joten Jonesin tavoin sopeutuminen miesten sarjaan vie näemmä aikaa. Eiköhän siis ensi kausikin mene AHL:ssä, vaikka hän oli hyvä jo syksyllä harjoitusleirillä energisessä roolissa, mutta ensin olisi hyvä "pelata AHL läpi" niin sanotusti ja tällä kaudella se ei vielä tapahdu. Teholukema -12 on huonoin Wolvesissa kaiken lisäksi. Parhaillaan Cotter on viiden pelin pisteettömässä putkessa. Pisin putki kesti 10 peliä kauden alusta lähtien.

8. Jake Leschyshyn, 180cm/86kg, left
- Ensimmäisen draftin kakkoskierroksen varaus Leschyshyn on Wolvesissa ensimmäisellä täydellä kaudellaan tehnyt vain 2+2=4 tehot 38 ottelussa. Samat sanat pätevät häneen kuin Jonesiin ja Cotteriin eli sopeutuminen vie näemmä aikansa. Hän päätti 17 ottelun pisteettömän putken kolme päivää sitten syöttöpisteellä Rockfordia vastaan.

9. Peyton Krebs, 180cm/82kg, left
- Krebs ehti kuntoutua akillesjännevammastaan Kanadan U20-leirille, muttei mahtunut mukaan vielä tällä kertaa. Ensi jouluna sitten. Winnipeg Icessa WHL:ssä hän on ollut hyvä tehoin 3+19=22 17 pelissä. Pistekeskiarvolla mitaten hän on viidenneksitoista paras.

10. Ryder Donovan, 191cm/83kg, right
- Donovan on NCAA:ssa tehnyt 15 pelissä 1+1 tehot. Tämä on hänen ensimmäinen kautensa kyseisessä sarjassa, mutta toistaiseksi tulosta ei ole pahemmin tullut. Toki ei hän olekaan mikään pistelinko, vaan alaketjujen jyrä.

11. Mason Primeau, 195cm/92kg, left
- Primeau on OHL:ssä tehnyt 33 pelissä tehot 8+6=14. Viime kaudella hän keräsi 26 pistettä 49 ottelussa samassa North Bay Battalion joukkueessa, joten taaksepäin on menty pistekeskiarvon suhteen. Teholukema on hirveä -31. Toki Primeau pelaa sarjan huonoimmassa joukkueessa, joka on voittanut vain yhdeksän peliä, joten sikäli ruma lukema ei yllätä, mutta on se silti joukkueen huonoin ja myös koko sarjankin. Pisteissä hän on seitsemäs sisäisessä pörssissä.

12. Nick Campoli, 180cm/86kg, left
- Campoli on NCAA:ssa tehnyt 18 pelissä 0+4 tehot. Viime kaudella hän keräsi 4+5 tehot 39 pelissä, joten pistetahti on suunnilleen sama, mutta maalitili on yhä avaamatta. Vaikea nähdä Campolille kerta kaikkiaan mitään tulevaisuutta Golden Knightsissa enää jatkossa enkä usko, että hänelle tarjotaan edes sopimusta.

Uusi keskushyökkääjien ranking:
1. Cody Glass
2. Nicolas Roy
3. Gage Quinney
4. Reid Duke
5. Ivan D. Morozov
6. Peyton Krebs
7. Ben Jones
8. Paul Cotter
9. Jake Leschyshyn
10. Mason Primeau
11. Ryder Donovan
12. Nick Campoli

Laitahyökkääjät (LW/RW):

1. Keegan Kolesar, 188cm/103kg, right
- Vaikeaa on ollut Kolesarilla toistaiseksi, kun 23 pelissä hän ei ole osunut kertaakaan ja syöttänyt vain kahdeksan maalia. Hän pääsi lähelle NHL:ää ollen mukana yksissä alkulämmöissä, muttei päässyt jäälle, kun Nosek pystyi pelaamaan. Saapa nähdä, pääseekö hän enää toistamiseen yhtä lähelle kirkkaita valoja. Viime kaudella syntyi sentään 20 maalia ja 16 syöttöä, mutta nyt ei ole kyllä kulkenut ollenkaan.

2. Jonas Røndbjerg, 188cm/88kg, left
- Rondbjerg on pelannut vasta yhden pelin, koska hän ilmeisesti loukkasi kättään heti kauden avauspelissä ja on ollut siitä asti sivussa. Toivottavasti hänet nähdään vielä keväällä kaukaloissa tai muutoin avausvuosi rapakon takana on ollut täysi huti.

3. Lucas Elvenes, 185cm/78kg, left
- Kauden komeetta. Elvenes johtaa sisäistä pörssiä kahdeksan pisteen erolla ja valittiin AHL:n tähdistöpeliin, koska hän johtaa sarjan tulokkaidenkin pörssiä 31 tehopisteellä. Hän on pystynyt lunastamaan Wolvesista heti TOP6-roolin Quinneyn rinnalta ja ollut ylivoimalla oikeassa laidassa loistava pelinrakentajana. Positiivista on se, että hän on 24 syötön lisäksi osunut jo seitsemän kertaa, kun kahdella viime kaudella hän teki yhteensä kahdeksan osumaa SHL:ssä.

4. Jack Dugan, 188cm/84kg, right
- Toinen laiturikomeetta Dugan johtaa NCAA:n pistepörssiä tehoin 7+30=37 21 pelissä Providencessa. Eroa on kuusi pistettä seuraavaan, joka on joukkuetoveri Tyce Thompson. Dugan on vielä vuoden Elvenesiakin vanhempi eli 21-vuotias ja siksi jotkut ovat jopa väläytelleet, että hän liittyisi Vegasin matkaan, kun juniorikausi on ohi. Noh, mene ja tiedä sitten tuosta, mutta peli on kulkenut. Hän oli mukana Vegasissa viime viikolla neljän joukkueen kutsuturnauksessa ja palkittiin MVP:nä, kun hän teki voittomaalin rankkarikisassa.

5. Pavel Dorofeyev, 184cm/74kg, left
- Dorofeyevista ei tarvitse hirveästi kertoa mitään uutta. Näin hänet livenä marraskuussa ja hän oli mukana voittamassa hopeaa U20-kisoissa tehden kolme osumaa kisoissa. KHL:ssä hän on tehnyt 4+3 tehot 36 pelissä ja saapuu Helsinkiin 15. helmikuuta.

6. Brandon Kruse, 175cm/70kg, left
- Kruse on tehnyt NCAA:ssa 22 pelissä 20 pistettä, joka on ihan hyvin. Tosin viime kaudellakin hän pystyi piste per peli -tahtiin, joten sikäli mikään ei ole muuttunut Bowling Green Staten yliopistossa. Pistepörssissä hän on 41:s ja tosiaan Dugania perässä 17 pistettä.

7. Marcus Kallionkieli, 186cm/87kg, left
- Kallionkieli aloitti kautensa vasta joulukuussa paranneltuaan vammaansa. 10 pelissä on syntynyt uudessa seurassa Brandon Wheat Kingsissa tehot 1+3=4. Noistakin tehoista 1+2 syntyi muistaakseni yhdessä ja samassa pelissä heti ensipeleissä, joten viime ajat ovat olleet hiljaisempia suomalaiselle. Toivottavasti meno paranee, jotta hän olisi mukana Suomen U20-leirityksessä kesällä, koska hänen raameilleen olisi käyttöä pienessä kaukalossa ensi jouluna.

Uusi laitahyökkääjien ranking:
1. Lucas Elvenes
2. Jack Dugan
3. Keegan Kolesar
4. Pavel Dorofeyev
5. Jonas Røndbjerg
6. Brandon Kruse
7. Marcus Kallionkieli

Vasemmat puolustajat (LD):

1. Jimmy Schuldt, 185cm/93kg, left
- Schuldt on 37 pelissä AHL:ssa kasannut tehot 5+11=16, joten lukemat vertaantuvat aika lailla Coghlaniin. Alussa hän ei muistaakseni hirveästi pisteillä juhlinut, mutta on muun joukkueen parantaessa peliään ollut myös itse parempi.

2. Nicolas Hague, 197cm/97kg, left
- Hague on pelannut lähes koko kauden ylhäällä tehoin 0+10=10 33 ottelussa. AHL:ssä hän on välissä piipahtanyt viidessä pelissä kasaamassa kaksi syöttöä. Tietysti nyt jälkiviisaana hänen olisi pitänyt olla puolustajien rankingykkönen, koska muut nuoret puolustajat eivät ole syrjäyttäneet Hagueta.

3. Slava Demin, 188cm/86kg, left
- Demin ei lopulta mahtunut USA:n U20-joukkueeseen. NCAA:ssa hän on tehnyt kahdeksan pistettä 19 ottelussa. Viime kaudella hän teki 14 pistettä 41 pelissä, joten tahti on hieman kovempi, muttei paljoa. Tietysti eivät pisteet juuri ole merkitsevässä roolissa häntä arvioidessa.

4. Peter Diliberatore, 183cm/77kg, left
- Diliberatore on joulukuussa Kanadan U20-leiriryhmässä, mutta ei mahtunut kisakoneeseen. NCAA:ssa hän on 19 pelissä tehnyt 3+9=12 tehopisteet. Viime kaudella hän teki 3+16 tehot, joten maalimääräänsä hän on jo nyt sivunnut ja tahtikin on hieman viime kauden puoli pistettä per peli -tahtia parempi. Jossain lukemassani haastattelussa Diliberatorea kehuttiin melkoiseksi kuntoihmeeksi ja atleetiksi, joten sikäli hänen urheilullisuutensa ja terrierimäisyytensä voivat kantaa NHL:ään asti, kun hiljalleen hän on omaksunut myös alivoimapelaamista. Köyhän miehen Nate Schmidt.

5. Layton Ahac, 188cm/85kg, left
- Ahac kävi viime viikolla Vegasissa pelaamassa neljän joukkueen kutsuturnauksessa. NCAA:ssa Ohio Staten yliopistossa hänellä on koossa vaivaiset kaksi syöttöä 20 ottelussa. Tietysti hän on peruspuolustaja, mutta odotin enemmän. Viime kaudella hän sentään teki BCHL:ssä 32 pistettä ja pudotuspeleissä 17 ottelussa yhtä monta pistettä.

Uusi vasemmalta ampuvien puolustajien ranking:
1. Nicolas Hague
2. Jimmy Schuldt
3. Peter Diliberatore
4. Slava Demin
5. Layton Ahac

Oikeat puolustajat (RD):

1. Zach Whitecloud, 188cm/95kg, right
- 27 otteluun vain tehot 2+2. Tehotilastokin on -6, joten kaukana on Whitecloud viime kauden luvuista +39 ja 6+22. Pelejä en ole nähnyt, joten otteista on vaikea sanoa mitään kummempaa, mutta vaikea on uskoa siihen, että Whitecloud kutsuttaisiin enää ylös tällä kaudella.

2. Dylan Coghlan, 188cm/86kg, right
- 37 ottelua ja 6+10=16. Tehotilasto on -10. Hyökkääjäosaston kaventuminen näkyy siis Coghlaninkin tehosarakkeessa melko rajusti, kun viime kaudella hän oli neljä pykälää plussalla. Tehoja on sentään tullut melko hyvin, mutta viime kauden 15 maaliin ja 40 pisteeseen 66 pelissä hän ei kyllä ihan tule yltämään.

3. Xavier Bouchard, 191cm/88kg, right
- Bouchard teki alkukaudella QMJHL:ssä 4+6=10 pistettä 31 ottelussa. Viime kaudella samassa seurassa Baie-Comeau Drakkarissa syntyi 60 pelissä 46 pistettä, joten takapakkia tuli. Niinpä hänet kaupattiin Cape Breton Eaglesiin, jossa on mennyt paremmin ja kasassa on viidessä pelissä jo seitsemän pistettä. Hänet nimettiin myös joulukuun viimeisen viikon joukkueeseen hyvien otteiden ansiosta uudessa seurassaan. Uusi seura on sarjataulukossa viidentenä konferenssissaan, kun puolestaan Drakkar on pari sijaa alempana, mutta jo kahdeksan pistettä perässä. Joukkueita konferenssissa on kymmenen.

4. Kaedan Korczak, 188cm/87kg, right
- Korczak on täyttänyt hyvin Thompsonin jättämät saappaat Kelowna Rocketissa. Viime kaudella hän teki 33 pistettä 68 pelissä, mutta nyt 38 pelin jälkeen hänellä on jo 32 pistettä tehtynä (7+25). Toivo elää, että kausi jatkuu samanlaisena ja hän mahtuisi mahdollisesti Kanadan U20-joukkueen kesän leiriryhmiin mukaan. Pidän kuitenkin tästä valinnasta viime kesän toisella kierroksella yhä enemmän ja enemmän. Puolustajien pörssissä hän on viides. U20-kisoissa loistaneet Kanadan Addison ja Venäjän Zamula ovat Korczakin takana sijoilla kahdeksan ja yhdeksän muutaman pisteen vähemmän tehneinä, mutta he toki missasivat osan peleistä kisojen takia.

5. Connor Corcoran, 188cm/87kg, right
- Corcoran on ollut OHL:ssä vastaavassa vireessä kuin Korczak WHL:ssä. Kasassa on 36 pelissä tehot 10+22=32, joten jo nyt hän on sivunnut viime kauden pistemääräänsä 68 ottelussa. Puolustajista hän on ollut sarjansa kahdeksanneksi tehokkain, mikä on ollut mukava yllätys. Tulevan kesän TOP10-varaus Drysdale on muun muassa kolme pistettä perässä.

UUSI. Brayden Pachal, 183cm/91kg, right
- Pachal sai sopimuksen Wolvesiin hyvien otteiden ansiosta tulokkaiden leirillä ja myöhemmin varsinaisella harjoitusleirillä. AHL:ssä 20-vuotias puolustaja on tehnyt toistaiseksi 1+4=5 tehot 28 ottelussa. Tehotilasto on kuitenkin +1. Viime kauden 51 pistettä WHL:ssä eivät ole vielä siirtyneet aikuisten tasolla, mutta ehkä jo ensi kaudella, koska raporttien mukaan Pachal on sopeutunut hiljalleen yhä paremmin AHL:ään.

Uusi oikealta ampuvien puolustajien ranking:
1. Dylan Coghlan
2. Zach Whitecloud
3. Connor Corcoran
4. Kaedan Korczak
5. Xavier Bouchard
6. Brayden Pachal

Maalivahdit (G):

1. Dylan Ferguson, 188cm/88kg, left
- Ferguson on pelannut yhdeksän peliä ECHL:ssä torjuntaprosentilla 86,2% ja GAA on todella ruma 4.19. Merkittävimpiä ovat kuitenkin AHL-tilastot, sillä kahdessa pelissä GAA on 1.60 ja torjuntaprosentti 94,1%. Jos en nyt ihan väärin muista, Ferguson otti voiton heti AHL-debyytissään, vaikka avauserässä pari kiekkoa livahti selän taakse, mutta sitten kasasi itsensä. ECHL:ssä Fort Wayne Komets on divisioonansa kolmantena ja kolmesta maalivahdista Fergusonin tilastot ovat heikoimmat (vain kaksi voittoa yhdeksästä pelistä), joten sikäli noihin numeroihin ei voi olla tyytyväinen, mutta en ole huolissani, koska ne AHL-otteet olivat hyviä Twitter-klippien perusteella. Toki toivottavasti hän nyt pystyy ECHL:ssäkin parantamaan sen verran, että peliaikaa tulee enemmän, koska pelejä on kuitenkin ollut jo 34 ja niistä Ferguson on pelannut siis vain yhdeksän. Muiden veskarien GAA-lukemat ovat 2.80 ja 3.19, joten parantaa pitää.

2. Jordan Kooy, 189cm/87kg, left
- Kooyn kausi on ollut haastava OHL:ssä. Kun kuudesta ensimmäisestä pelistä London Knightissa ei tullut voiton voittoa ja numerot olivat rumat (GAA 4.65 ja torjuntaprosentti 84,2%), hänet treidattiin Sarnia Stingiin. Numerot eivät ole siellä viidessä pelissä parantuneet, vaan GAA on 4.53 ja torjuntaprosentti reilut 88%. Juuri eilen sitten julkistettiin seuraava pelaajakauppa eli Kooy jatkaa matkaansa Oshawa Generalsiin. Näillä otteilla hän putoaa maalivahtirankingin pohjalle.

3. Isaiah Saville, 185cm/88kg, right
- Saville oli junnukisoissa Yhdysvaltojen kolmosmaalivahtina, muttei saanut peliaikaa. USHL:n viime kauden paras maalivahti on nyt NCAA:ssa 14 pelissä pysäyttänyt kiekot 88,9% varmuudella ja GAA on 3.04. Vähintään kymmenen peliä pelanneista maalivahdeista torjuntaprosentti oikeuttaa vasta sijaan 57/62, joten ei ole Savillellakaan kulkenut vielä Nebraska-Omahan yliopistossa. GAA on puolestaan kymmenenneksi huonoin. Puolet vähemmän pelanneella kakkosveskarilla tilastot ovat marginaalisesti paremmat.

4. Jiri Patera, 188cm/94kg, left
- Pateralla sen sijaan on kulkenut Brandon Wheat Kingsissa. 22 pelin jälkeen GAA on 2.61 ja torjuntaprosentti 92,0%. Hänet nimettiin päättyneen viikon sarjan maalivahdiksi, koska hän voitti kolme starttiaan pysäyttäen 94/95 kiekkoa. Hän piti pari nollapeliä ja putki päättyi itse asiassa vasta eilen ajassa 156:23. Saldo on 22 pelin jälkeen 12-7-0-2.

Uusi maalivahtiranking:
1. Dylan Ferguson
2. Jiri Patera
3. Isaiah Saville
4. Jordan Kooy

 

[ritaripervonen]

Vegasiin on iskenyt ihmeellinen avauserien unisuus viime matseissa. Kolmessa edellisessä pelissä on jokaisessa otettu vähintään kolme maalia omiin, kunnes on sytytty kamppailuun. Mitään paniikkimielialaa ei toki vielä tarvitse lietsoa, sillä laukaukset maalia kohti on viety kahdessa viime pelissä yhteensä 80-39. Silti noista molemmista otteluista tuli tappio. Pelien aluissa on jatkossa oltava parempi tai muuten hukka perii.

 

[Salming]

47/82 Vegas vs. Los Angeles

Subban oli maalissa pitkästä aikaa. Marchessault oli sivussa neljännen pelin putkeen, joten Stephenson jatkoi ykkösen laidassa. Alaketjuissa Nosek oli kolmosen laidassa ja Carrier palasi neloseen Royn ja Reavesin rinnalle. Merrill oli alakerrasta yhä katsomossa.

Arvosanataulukko
++
+ Pacioretty, Stone, Smith
+/- Stastny, Stephenson, Karlsson, Nosek, Tuch, Carrier, Roy, Reaves, Theodore, McNabb, Holden, Schmidt, Hague, Engelland
- Eakin
-- Subban

Avauserä päättyi 0-4. Vedot kohti maalia olivat 10-18 ja isäntien ainoa maalipaikka tuli keskialueen riiston jälkeisestä 3v1-hyökkäyksestä, mutta Smithin syöttö oikeasta laidasta kohti maalia polkeneita Karlssonia ja Stephensonia ei osunut lapaan. Kings sen sijaan oli äärimmäisen tehokas Subbanin avustuksella. Kaksi ensimmäistä maalia menivät täysin maalivahdin piikkiin, kun ensin 13. minuutilla Martinezin maskiton viivakuti helähti räpyläkäden yläkulmaan ja heti perään Hutton laukoi vasemmasta laidasta painavalla lyöntilaukauksella kiekon Subbanin längistä sisään. Seuraavan maalin teki puolestaan Kopitarin aloitusvoiton jälkeen Toffoli todella nopealla rannelaukauksella jälleen räpyläkäden kulmaan. Eakin sidottiin tylysti irti kiekosta aloituksessa. Vielä neljä sekuntia ennen erätaukoa puolestaan Roy latasi viivasta patjaan, McNabb ja Hague hävisivät reboundpainin Amadiolle ja tämä käänsi miinuskulmasta kiekon takaisin maalin eteen. Subban oli poissa maaliltaan peittämässä Amadion yritystä, joten maalialueelle pyyhältänyt Kempe survoi kiekon tyhjään rysään Stastnyn jäätyä alakynteen seisovin jaloin. Tuossakin osin voi syyttää Subbania ylipelaamisesta.

Kaksi viimeistä erää olivat puolestaan sitten luonnollisesti Vegasin hallintaa, kun Kings luovutti kiekonhallintaa isännille johtoasemassa. Toisen erän kudit olivat 24-3 ja päätöserän 12-2 eli yhteensä viimeisen 40 minuutin aikana Vegas laukoi kohti Campbellia 36 kertaa ja Subban pysäytti vain viisi kiekkoa. Vegas sai aikaan kaksi kavennusosumaa minuutin sisään toisen erän loppupuolella, kun ensin Stephenson pakotti karvauksellaan Kingsin maalin takana Dustin Brownin syöttöerheeseen. Smith nappasi irtokiekon maalin kulmalta ja pyöräytti sen takakulmaan nopeilla käsillä. Stephenson ei kuitenkaan koskenut välissä kiekkoon, joten syöttöpisteitä ei kirjattu, vaikka sellaisen Stephenson olisi ansainnut. Minuutin päästä vuorostaan Stone karvasi päädyssä kiekon Walkerilta, pelasi maalin eteen, Stastny siirsi vielä sivuun ja Pacioretty sai viimeistellä tyhjiin. Muutoin Campbell torjui häntä kohti tulleet laukaukset enkä kyllä muista, että seassa olisi ollut ihan hirveästi edes mitään paraatipelastuksia. Vegas toki laukoi paljon, mutta osin vaarattomistakin paikoista, koska oikein mikään ketju ei ollut ylitse muiden.

Päätöserässä molemmat ottivat yhdet jäähyt. Vegas ei omaa ylivoimaansa hyödyntänyt, mutta yhdeksän sekuntia ennen päätössummeria sen sijaan Kempe kyyristyi aloitukseen Royta vastaan ja ampui suoraan aloituksesta kiekon Subbanin längistä sisään, joten loppuluvut olivat 2-5. Kingsin tehokas avauserä Subbanin avustuksella riitti voittoon. Kahdessa viimeisessä erässä vieraat tyytyivät vain puolustamaan, mutta tekivät sen riittävän jämäkästi ja Campbell hoiti loput maalin suulla. Maaliodottamat olivat 3.7-2.52, joten nuokin luvut kuvastavat suurta eroa maalivahtipelissä.

Subban saa tosiaan kaksi miinusta siksi, että jokaikinen maali oli jopa torjuttavissa ja varsinkin kaksi ensimmäistä menivät luvattoman helposti selän taakse. Kauden huonoin esitys häneltä. Eakin saa yhden miinuksen hävittyään kolmanteen maaliin johtaneen aloituksen omassa päässä ja puolestaan hyökkäyssuuntaan hän ei toisessakaan pelissään paluunsa jälkeen saanut mitään mainittavaa aikaan. Hän kirjasi yhden alibilaukauksen ja lisäksi kaksi menetystä, joka oli eniten isännistä. Surullinen tilasto on se, että Eakinin kanssa saldo on 11-11-5, mutta ilman häntä 15-6-1. Ei se nyt vain voi olla täysin sattumaa, että kauden paras jakso oli juuri silloin, kun hän oli 17 peliä sivussa.

Pacioretty ja Stone laukoivat yhteensä 12 kertaa (8+4), joten siksi annan heille plussan sen lisäksi, että kumpikin pääsi tehoille toisessa kavennusmaalissa. Stastny toki oli myös siinä maalissa mukana, mutta hän ei laukonut kertaakaan ja ei ollut niin valovoimaisen hyvä kuin edellispelissä. Ykkösketjusta puolestaan Smith kirjasi kuusi vetoa kohti maalia osuen kertaalleen jo kauden 18. osumallaan. Pacioretty puolestaan rikkoi ensimmäisenä 20 maalin rajapyykin. Vaikka tuo Stephenson-Karlsson-Smith kolmikko on päässyt tulostaululle maali per ilta -tahdilla, silti Marchessaultin puuttuminen on näkynyt ykkösketjun pelaamisessa molempiin suuntiin ikävä kyllä ja sellainen tasaisen laadukas peruspelaaminen ei ole oikein onnistunut.

Puolustajista ei ole pahemmin mitään sanottavaa, kun maalit olivat enimmäkseen Subbanin syytä. Theodore pelasi peräti 25:58 ja Schmidtkin yli 21 minuuttia, kun Gallant halusi kuormittaa heitä takaa-ajoasemassa. Theodore sai viisi laukausta kohti maalia. Holden, Schmidt ja Hague puolestaan kolme, mutta ei kukaan heistä mitenkään säkenöinyt hyökkäyssuuntaan. Alaketjuista nelonen oli lievä pettymys, koska Carrierin paluu siihen vitjaan ei tuonutkaan tuttua energisyyttä tuon vitjan pelaamiseen. Jääaikakin toki jäi alle yhdeksään minuuttiin. Kolmosketjussa Tuch oli yksinäinen valopilkku kyeten kyllä useasti tuomaan kiekon hyökkäysalueella jalkavuutensa ansiosta, mutta sitten keinot loppuivat kesken ja ratkaisuna oli kierrätys ränniin tai epätoivoinen laukaus kaukaa laidasta suorasta luistelusta.

Vegasiin on iskenyt ihmeellinen avauserien unisuus viime matseissa. Kolmessa edellisessä pelissä on jokaisessa otettu vähintään kolme maalia omiin, kunnes on sytytty kamppailuun. Mitään paniikkimielialaa ei toki vielä tarvitse lietsoa, sillä laukaukset maalia kohti on viety kahdessa viime pelissä yhteensä 80-39. Silti noista molemmista otteluista tuli tappio. Pelien aluissa on jatkossa oltava parempi tai muuten hukka perii.

Ja viidessä viime kotipelissä tämän kauden pisimmän kotiputken aikana vastustaja on tehnyt avausmaalin, joten väkisin tulee mieleen se, että liekö kyse jostain mukavuuden tunteeseen turtumisesta, kun pelaajat saavat tosiaan viettää parhaillaan pitkän tovin kotikaupungissa tutuissa piireissä. Uskon, että kun pian Vegas lähtee puolestaan tähdistöottelun molemmin puolin kahdelle erilliselle neljän ottelun vieraskiertueelle pelaten yhteensä kahdeksan ottelua putkeen vieraissa, kuri ja keskittyminen palaavat jokapäiväiseen tekemiseen.

 

[Amerikanihme]

Kiekon liike, ei pelaajan. Ja tietty pieni harhautusliike sallitaan.

Kiitos. Joo, luin läpi nuo säännöt itsekin. Minun nähdäkseni siinä rankkarin lopussa liikkui takaviistoon sekä Marchessault että kiekko hänen mukanaan enemmän kuin "pikkuharhautuksessa". Joku HFBoardsin matsiketjussa kommentoi samaa. Joten olen sitä mieltä, että maali olisi pitänyt hylätä, mutta eihän näitä enää jälkikäteen muuteta.

 

[Salming]

48/82 Golden Knights vs. Blue Jackets

1. Keegan Kolesar, 188cm/103kg, right
- Vaikeaa on ollut Kolesarilla toistaiseksi, kun 23 pelissä hän ei ole osunut kertaakaan ja syöttänyt vain kahdeksan maalia. Hän pääsi lähelle NHL:ää ollen mukana yksissä alkulämmöissä, muttei päässyt jäälle, kun Nosek pystyi pelaamaan. Saapa nähdä, pääseekö hän enää toistamiseen yhtä lähelle kirkkaita valoja. Viime kaudella syntyi sentään 20 maalia ja 16 syöttöä, mutta nyt ei ole kyllä kulkenut ollenkaan.

Fleury oli maalissa. Merrill korvasi Haguen. Hyökkäyksessä puolestaan nähtiin kauden neljäs NHL-debytantti, kun toissa yönä kauden kaksi ensimmäistä AHL-maaliaan iskenyt Kolesar sai kutsun ylös toistamiseen ja pääsi tällä kertaa pelaavaan kokoonpanoonkin, kun Roy lähetettiin vaihdossa farmiin. Kolesar pelasi kolmosketjussa Carrierin ja Stastnyn kanssa. Tuch palasi ykköseen, Stephenson kakkosen keskelle ja nelosvitjassa pelasi puolestaan ensi kerran kaiketi Vegas-urallaan Eakin sentterinä. Nosek ja Reaves olivat laidoissa. Joidenkin huhujen mukaan Reaves saattaa olla kauppatavaraa helmikuussa, joten siksikin Kolesar haluttiin nähdä hänen mahdollisena korvaajana tositoimissa ylhäällä.

Todetaan myös se, että Max Pacioretty valittiin vihdoin 31-vuotiaana uransa ensimmäiseen tähdistöotteluun, joten nyt Vegasillakin on edustusta jäällä eikä vain penkin takana. Valintaan ei tarvittu edes lisäpelaajaäänestyksen voittoa, kun Ducksin Silfverberg jää tapahtumasta sivuun lapsensa syntymän vuoksi. Sitten itse ottelun läpikäyntiin.

- Avauserä oli kaksijakoinen. Columbus ei laukonut kertaakaan yhdeksään minuuttiin, mutta puolestaan Vegasilla oli myöhemmin erässä kymmenen minuutin jakso ilman laukaustakaan kohti Merzlikinsia. Vegas päästi vieraat mukaan peliin kahdella rangaistuksella, joista toinen koitui kohtaloksi 16. minuutilla, kun Bemström laukoi vasemmasta siivestä one-timerin ohi Fleuryn Jonesin levityksestä. Takakolmion kolmas jäsen Stenlund sai kakkossyötön. Alivoimalla oli tapahtunut hienoisia muutoksia hyökkääjäpareissa, sillä Eakin-Stone oli kakkosalivoimapari ja Nosek-Stephenson kolmas. Joka tapauksessa Vegas päästi kuudennen kerran putkeen jo avausmaalin ja viidennessä pelissä putkeen AV-maalin, joten enää alivoima ei ole sarjan TOP10-kamaa, vaan lähempänä sijaa 20
- Avauserästä jäi mieleen se, että Fleury ylipelasi muutaman tilanteen melko rajusti ja sinkoili maaliltaan suuntaan jos toiseenkin. Debytantti Kolesar puolestaan sai päätösminuutilla puolittaisen maalipaikan, kun puolittaisesta 2v1-hyökkäyksestä Carrier käänsi kiekon takatolpalle, mutta Kolesar ei ihan häirittynä saanut aikaan kunnollista laukausta
- Toisen erän avauskympin vedot olivat 7-1, mutta Columbus hyödynsi ainoan tilanteensa, kun Dubois ohjasi maalin edestä Harringtonin jäänuoliaisen yli Fleuryn patjan. Golden Knightsin vaarallisin tilanne oli puolestaan avauskympin lopun ylivoimalla, kun Eakin oli maalin edessä valppaana viivatoimituksen jälkeisessä reboundissa, mutta ei saanut nostettua sitä Elviksen patjan yli. Ylivoimaviisikoissa oli tapahtunut muutoksia, sillä ykkösviisikko oli Theodore-Stone-Pacioretty-Stastny-Tuch ja toinen Schmidt-Karlsson-Eakin-Smith-Stephenson. Myöhemmällä ylivoimalla toki Stephenson siirtyi päädystä Eakinin tilalle oikeaan siipeen ja Reaves puolestaan korvasi Eakinin tullen maskimieheksi
- Toisen puolikkaan paras paikka Vegasille tuli myös ylivoimalla, kun Pacioretty antoi poikittaissyötön vasemmalle puolelle Stastnylle, mutta tämän yhden kosketuksen jatko kilpistyi patjaan. Fleury puolestaan nollasi yhden läpiajon, kun Robinson polki heittämällä Engellandin ohi laidan puolelta. Tasaviisikoin oikein minkään ketjun kemiat eivät toimineet siten, että paikkoja olisi syntynyt tasaiseen tahtiin, mutta puolustus toki toimi siten, että Columbus sai aikaan vain kaksi kutia kohti Fleurya erän aikana, kun Vegas laukoi 11 kertaa kohti Elvistä. Tasaviisikoin peli oli melko puuduttavaakin katsottavaa
- Päätöserän alussa maalitorvi ehti jo käynnistyä, mutta Smithin laukaus läpiajosta osui vain ylärimaan. Schmidt avasi hyvin pystyyn siniviivalle ja Tuch jatkoi syötön Smithin luistelulinjalle täyteen vauhtiin. Toinen maalipaikka oli Nosekin ja Reavesin 2v1-hyökkäyksestä, mutta jälkimmäinen ampui päin Elvistä oikeasta laidasta
- Blue Jackets sai pari kertaa avauskympillä kiekon jo maaliviivalle asti pyörimään maalinedusruuhkissa. Lopulta se sai kiekon maaliinkin 48. minuutilla, kun Werenski avasi laitaa pitkin pystyyn, Gerbe jatkoi keskialueelta eteenpäin sinisen kulmaan, Stenlund siirsi keskelle ja Wennberg laukoi suorasta luistelusta ranteella vasemmalta b-pisteeltä kiekon liian helposti etualakulmaan ilman maskia ohi Fleuryn. Tuo maali ratkoi pelin lopullisesti. Maali oli Wennbergille vasta kauden toinen tasakentin
- Päätöskympillä isäntien kiri oli olematon, kun vastassa oli sarjan vähiten maaleja kolmoserissä päästänyt joukkue (31), joten yhden saatika kolmen maalin tekeminen oli liikaa vaadittu. Blue Jackets puolusti loppuun asti kurinalaisesti ja voitti puhtaasti 0-3 Elviksen uran ensimmäisellä nollapelillä maailman kenties kovimmassa jääkiekkosarjassa

Hyvä alku kaikkiaan seitsemän ottelun kotiputkelle. Seuraavaksi vastaan tulevat Anaheim, Philadelphia, St. Louis, Pittsburgh, Los Angeles ja Columbus. Neljä voittoa kuudesta on minimitavoite noista peleistä.

Ei tullut neljää voittoa, vaan ainoastaan kolme. Seitsemän ottelun kotiputken tavoitteena ollut 5-2 saldo vaihtui tulokseen neljä voittoa ja kolme tappiota, kun kolmestä viimeisestä pelistä ei irronnut pistettäkään, joten kotijakso ei ollut onnistunut missään määrin kokonaisuutena, vaikka se alkoi hyvin. Seuraavista 34 pelistä Vegas pelaa 20 vieraissa, joten divisioonan kärkitaistelussa pysyminen on hieman hankalampaa. Joukkueista ovat kohtaamatta tällä kaudella Sabres, Canes, Panthers ja Lightning, joita kaikkia vastaan Vegas pelaa seuraavien kahdeksan ottelun vierasputken aikana. Buffaloa vastaan Vegas on itse asiassa pelannut viimeksi toissa vuonna eli alkukaudella 2018-2019.

Arvosanataulukko
++
+
+/- Nosek, Eakin, Reaves, Carrier, Stastny, Kolesar, Pacioretty, Stephenson, Stone, Tuch, Smith, McNabb, Schmidt, Merrill, Engelland
- Fleury, Holden, Theodore, Karlsson
--

Fleury torjui vain 19 kertaa ja yksi helppo meni selän taakse päätöserässä, joten annan siksi miinuksen, vaikka vastapainona oli yksi läpiajotorjunta ja pari maalinedusvenymistä. Lisäksi ennen toista maalia hän hukkasi kiekon päädyssä ja kymmenen sekuntia myöhemmin kiekko oli omassa maalissa. Avausmaalista en syytä ketään, koska Bemströmin laukaus oli niin tarkka takayläkulmaan. Karlsson puolestaan ei toisessa maalissa sitonut Duboisia riittävästi maalin edessä, joten hän saa siitä miinuksen. Puolustajista Holden ja Theodore saavat miinuksen, koska he olivat jäällä kahden viimeisen maalin aikana. Kolmannessa maalissa Theodore irtosi keskeltä laitaan, muttei saanut katki Stenlundin siirtoa keskelle Wennbergille ja puolestaan Holden ei sitten kaventanut ajoissa omalta puoleltaan keskemmäs, vaan Wennberg ehti laukomaan. Fleuryn piikkiin maali toki silti meni suurimmalti osin, mutta tuo kakkospuolustajaparikin oli osasyyllinen. Theodore toki vastapainona 25 minuutissa riisti kolmesti kiekon.

Yhtään onnistujaa en löytänyt, joka olisi ollut selkeästi muiden yläpuolella peli-ilmeeltään. Kuten todettua, yksikään hyökkäysketju ei saanut luotua tasaisesti tilanteita tasaviisikoin. Marchessaultia on ikävä hänen missattuaan viidennen peräkkäisen pelin, kun aiemmin koko Vegas-uralla hän oli yhteensä ollut viidestä pelistä pois. Stephenson oli ehkä lähinnä plussaa, koska hän petasi kertaalleen ylivoimalla syvyydestä hyvän paikan Smithille maalin eteen neliön keskelle, mutta tämä ampui päin ja muutoin sitten Stephenson vakuutti nopeudellaan sekä nälkäisellä mailallaan. Hän myös pysyi hyvin kiekossa hyökkäysalueella ja voitti 70% aloituksistaan, mutta olisin kaivannut vielä piirun lisää luovuutta hyökkäysalueella häneltäkin, jotta olisin heltynyt antamaan plussan. Kolesar pelasi debyytissään 12:06, laukoi kerran kohti maalia päätöserässä pienestä kulmasta vasemmasta laidasta, taklasi kahdesti ja voitti 100-prosenttisesti harvat aloituksensa. Eakin puolestaan nelossentterinä uurasti 13:51 erikoistilannevastuiden vuoksi. Laukauksia kertyi yksi, taklauksia kaksi, blokkeja yksi ja riistoja yksi, joten sikäli hän oli ihan OK tuossa roolissa.

 

[Salming]

Ivan Morozov pelasi tänään kauden ensimmäisen KHL-pelinsä, kun SKA kaatoi Dynamo Moskovan 2-1. Hän pelasi nelosketjussa yhdessä U20-veljien Marchenkon ja Podkolzinin kanssa. Tuo vitja tasoitti pelin päätöserässä 1-1:een ja Morozov olisi ansainnut KHL-uransa ensimmäisen tehopisteen 12. esiintymisessään, mutta jostain syystä hänelle ei merkitty syöttöpistettä tilanteesta, jossa maalin edessä oli hirmuinen ruuhka, Morozov onnistui sutimaan kiekon kohti maalia ja irtokiekon siirsi maalin kulmalta reppuun Ozhiganov sumpun keskeltä.

Kaiken kaikkiaan, Morozov näytti yllättävän valmiilta pelaajalta aikuisten seurassa ja voitti aloituksistaan 4/7, joten junnukisojen hyvä aloitusvire kantoi myös KHL:ään. Hänen luistelunsa ei ollut ongelma kuten etukäteen pelkäsin. Itse asiassa, hän jopa pari kertaa ohitti heittämällä laidan puolelta vastustajan kuljettaessaan kiekon keskialueelta hyökkäysalueelle. Myös kiihtyvyys ja ensimmäiset askeleet olivat yllättävän räjähtäviä. Hänen pelissään oli myös tuttua rauhallisuutta kiekollisena, sillä muutamaan otteeseen hän kykeni antamaan Podkolzinille peliä edistäviä syöttöjä, jotka johtivat laukaisupaikkoihin. Kokonaisjääaika oli 9:24, mutta koko tuon nuorisoketjun esitys oli niin energinen, että toivottavasti häntä ei lähetetä takaisin farmiin. SKA vierailisi vielä helmikuun lopussa Helsingissä, joten silloin olisi mahdollista nähdä Morozov livenä, jos hän olisi yhä edustusjoukkueen matkassa.

Asiasta toiseen, luin The Athleticista ja HFBoardsilta spekulaatioita mahdollisista puolustajista, jotka voisivat täydentää Golden Knightsin TOP4-pakiston, koska yhdelle tuollaiselle puolustajalla on tarve eikä se ole mikään salaisuus. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi DeAngelo, Vatanen, Martinez, Dillon, Gustafsson, Gardiner ja DeMelo. Minä toivon vain sitä, että tällä kertaa hintana ei ole kukaan nykyisistä "huippulupauksista", vaan ennemmin luopuisin tulevaisuuden varausvuoroista. Koskemattomina pelaajina pidän Royta, Morozovia, Krebsia, Elvenesia, Dugania, Dorofeyevia ja Korczakia. Muutoin antaisin vapaat kädet vaikkapa Coghlanista tai Whitecloudistakin luopumiseen tarvittaessa. Jos heitä olisi jo haluttu kokeilla ylhäällä Haguen tilalla, niin olisi todennäköisesti jo tehty, joten kummastakaan tuskin on suurempaa apua juuri nyt, kun ikkuna on auki Fleuryn ollessa vielä terveenä maalin suulla. Mitä tulee sitten noihin puolustajavaihtoehtoihin, innostun lähinnä Vatasesta tai DeMelosta, jotka ovat ennen kaikkea righteja. DeAngelo lienee liian kallis, Martinez ja Dillon eivät tuo lisäarvoa riittävästi lefteinä, Gustafssoniin en uskaltaisi sitoutua tulevaisuudessa vain yhden huippukauden perusteella ja Gardiner on loukkaantumisherkkä.

Vatanen sen sijaan kiinnostaisi suomalaisuutensa vuoksi ja hän täyttää kesällä vasta 29 vuotta, joten hyviä pelivuosia olisi vielä 3-4 jäljellä. Vatanen toisi alakertaan kaivattua liikkuvuutta oikealle puolelle eikä hän puolustussuuntaankaan ole mikään katastrofi enää, vaan on edistyneiden tilastojen mukaan ollut Devilsin parhaimpia puolustajia kiekottomanakin. Esimerkiksi hänen ollessaan jäällä omaa maalia kohti on lauottu 30.87 kertaa 60 minuuttia kohti (joukkueen paras lukema) ja myös vastustajan maaliodottama 60 minuuttia kohti on ollut vain 1.99 (niin ikään paras lukema puolustajista). DeMelo puolestaan olisi liikkuvampi ja jämäkämpi versio Engellandista. Hän olisi pelaaja, jollaiseksi Whitecloud parhaimmillaan voi kehittyä. DeMelollakin on ikää vain 26 vuotta. Etuna olisi myös alle miljoonan cap hit, joten hänet saisi luultavasti hankittua pelkillä varausvuoroillakin, kun Vatasta hankkiessa toiseen suuntaan pitäisi saada Eakin, Holden tai Reaves vähintään kaupan päällisiksi, vaikka Vatasen cap hit ei toki ole enää tässä vaiheessa kautta vajaata viittä miljoonaa, vaan esimerkiksi reilut 1,5 miljoonaa, jos hänet hankitaan 60 päivää ennen runkosarjan loppua eli kuukauden päästä.

Ongelmana on tietysti se, että Vatasen cap hit on 4,875 miljoonaa ja sen halvemmalla hän tuskin olisi Vegasissa jatkamassa. Tällä hetkellä sopimuksenalaisia pelaajia ensi kaudelle on 8+4+1, jotka kustantavat $44,513,333 + $14,441,667 + $7,000,000 =$65,955,000. Tilaa olisi siis noin 15 miljoonaa 12 pelaajalle, jos palkkakatto pysyy samana. Subbanin voisi saada jatkamaan kakkosmaalivahtina samalla 850 000 dollarin lapulla. Puolustuksessa ovat kiinnitettyinä Schmidt, McNabb, Theodore ja Hague. Vatanen voisi olla viides nimi vaikkapa hatusta heitettynä 5,5 miljoonan sopimuksella, joka asettuisi Theodoren ja Schmidtin välimaastoon, jos ja kun hän pelaa nyt sen 40 pisteen kauden. Merrill olisi kuudes nimi miljoonan sopimuksella ja seitsemäs puolustaja olisi sitten Coghlan, Whitecloud tai Schuldt. Ehkä jopa Engelland.

Hyökkääjille jäisi rahaa jaettavaksi noin 7,345 miljoonaa. Kiinnitettyinä ovat Marchessault, Karlsson, Smith, Pacioretty, Stastny, Stone, Tuch ja Glass. Näin ollen loput jaossa olevat rahat menevät alaketjujen pelaajille, joita pitäisi raapia kasaan siis viisi. Stephenson ja Nosek pelaavat noin miljoonan sopimuksilla. Carrier puolestaan 725 000 dollarilla, joka on ryöstö. Vaikka Stephensonille tarjoaisi kesällä kaksi miljoonaa ja Nosekille sekä Carrierille yhteensä kolme miljoonaa, tilaa jäisi reilut pari miljoonaa kahdelle hyökkääjälle. Toinen olisi luultavasti Roy Nosekin ja Carrierin kokoluokan reilun miljoonan pahvilla ja toinen sitten mahdollisesti Elvenes 776 000 dollarin sopimuksella. Näin ollen Vatasen hankkimiseksi kyllä olisi tilaa palkkakatossa, kun tarkemmin miettii ja hän varmasti viihtyisi Vegasissa. Reavesin, Eakinin ja Holdenin päättyvät sopimukset tuovat yllättävän paljon pelivaraa, kun nyt oikein pohtii.

Golden Knights vuosimallia 2020-2021 voisi näyttää seuraavalta, ei pöllömpää:

Marchessault - Karlsson - Smith
Pacioretty - Glass - Stone
Elvenes - Stastny - Tuch
Carrier - Nosek - Stephenson
Roy

Schmidt - Theodore
McNabb - Vatanen
Hague - Whitecloud/Coghlan/Schuldt/Engelland
Merrill

Fleury
Subban

 

[ritaripervonen]

Asiasta toiseen, luin The Athleticista ja HFBoardsilta spekulaatioita mahdollisista puolustajista, jotka voisivat täydentää Golden Knightsin TOP4-pakiston, koska yhdelle tuollaiselle puolustajalla on tarve eikä se ole mikään salaisuus. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi DeAngelo, Vatanen, Martinez, Dillon, Gustafsson, Gardiner ja DeMelo. Minä toivon vain sitä, että tällä kertaa hintana ei ole kukaan nykyisistä "huippulupauksista", vaan ennemmin luopuisin tulevaisuuden varausvuoroista. Koskemattomina pelaajina pidän Royta, Morozovia, Krebsia, Elvenesia, Dugania, Dorofeyevia ja Korczakia. Muutoin antaisin vapaat kädet vaikkapa Coghlanista tai Whitecloudistakin luopumiseen tarvittaessa. Jos heitä olisi jo haluttu kokeilla ylhäällä Haguen tilalla, niin olisi todennäköisesti jo tehty, joten kummastakaan tuskin on suurempaa apua juuri nyt, kun ikkuna on auki Fleuryn ollessa vielä terveenä maalin suulla. Mitä tulee sitten noihin puolustajavaihtoehtoihin, innostun lähinnä Vatasesta tai DeMelosta, jotka ovat ennen kaikkea righteja. DeAngelo lienee liian kallis, Martinez ja Dillon eivät tuo lisäarvoa riittävästi lefteinä, Gustafssoniin en uskaltaisi sitoutua tulevaisuudessa vain yhden huippukauden perusteella ja Gardiner on loukkaantumisherkkä.

Vatanen sen sijaan kiinnostaisi suomalaisuutensa vuoksi ja hän täyttää kesällä vasta 29 vuotta, joten hyviä pelivuosia olisi vielä 3-4 jäljellä. Vatanen toisi alakertaan kaivattua liikkuvuutta oikealle puolelle eikä hän puolustussuuntaankaan ole mikään katastrofi enää, vaan on edistyneiden tilastojen mukaan ollut Devilsin parhaimpia puolustajia kiekottomanakin. Esimerkiksi hänen ollessaan jäällä omaa maalia kohti on lauottu 30.87 kertaa 60 minuuttia kohti (joukkueen paras lukema) ja myös vastustajan maaliodottama 60 minuuttia kohti on ollut vain 1.99 (niin ikään paras lukema puolustajista). DeMelo puolestaan olisi liikkuvampi ja jämäkämpi versio Engellandista. Hän olisi pelaaja, jollaiseksi Whitecloud parhaimmillaan voi kehittyä. DeMelollakin on ikää vain 26 vuotta. Etuna olisi myös alle miljoonan cap hit, joten hänet saisi luultavasti hankittua pelkillä varausvuoroillakin, kun Vatasta hankkiessa toiseen suuntaan pitäisi saada Eakin, Holden tai Reaves vähintään kaupan päällisiksi, vaikka Vatasen cap hit ei toki ole enää tässä vaiheessa kautta vajaata viittä miljoonaa, vaan esimerkiksi reilut 1,5 miljoonaa, jos hänet hankitaan 60 päivää ennen runkosarjan loppua eli kuukauden päästä.

Ongelmana on tietysti se, että Vatasen cap hit on 4,875 miljoonaa ja sen halvemmalla hän tuskin olisi Vegasissa jatkamassa. Tällä hetkellä sopimuksenalaisia pelaajia ensi kaudelle on 8+4+1, jotka kustantavat $44,513,333 + $14,441,667 + $7,000,000 =$65,955,000. Tilaa olisi siis noin 15 miljoonaa 12 pelaajalle, jos palkkakatto pysyy samana. Subbanin voisi saada jatkamaan kakkosmaalivahtina samalla 850 000 dollarin lapulla. Puolustuksessa ovat kiinnitettyinä Schmidt, McNabb, Theodore ja Hague. Vatanen voisi olla viides nimi vaikkapa hatusta heitettynä 5,5 miljoonan sopimuksella, joka asettuisi Theodoren ja Schmidtin välimaastoon, jos ja kun hän pelaa nyt sen 40 pisteen kauden. Merrill olisi kuudes nimi miljoonan sopimuksella ja seitsemäs puolustaja olisi sitten Coghlan, Whitecloud tai Schuldt. Ehkä jopa Engelland.

Lisää kiekollisuutta puolustus kieltämättä kaipaisi. Kiekollisuutta nykypakistossa edustavat lähinnä Theodore sekä Schmidt. Näistä jälkimmäinen on vieläpä ollut tällä kaudella vähintään lievä pettymys. Myös Haguesta voi kehittyä hyvä tekijä tulevaisuudessa, mutta hän on kuitenkin vielä raakile. Jotenkin en silti innostu Vatasesta. Hän on kieltämättä mainettaan huomattavasti parempi puolustuspäässä. Minään hyökkäyspään velhona tai tehokkaana ylivoiman pyörittäjänä en häntä kuitenkaan näe tällä tasolla. Noista muista mainituista DeAngelo voisi, etenkin nykyvireessään, olla riittävän laadukas seppä, mutta lienee tosiaan turhan kallis kaveri.

 

[Salming]

49/82 Buffalo vs. Vegas

Fleury oli maalissa. Hague palasi puolustukseen Merrillin tilalle Engellandin pariksi. Hyökkäyksessä Marchessault palasi kokoonpanoon viiden pelin tauon jälkeen. Hänellä oli ollut ongelmia nivusensa kanssa ilmeisesti. Stephenson oli kakkosen keskellä, Nosek-Stastny-Tuch kolmonen ja Carrier-Eakin-Reaves nelosketju.

Sabres vei avauserässä vedot kohti maalia 13-4, mutta laatupaikkoja sillä oli vain pari enemmän, koska se pyöri enimmäkseen laidoilla Vegasin puolustaessa keskustaa omalla alueella. Toki koska vieraiden tapa puolustaa oli kovin staattinen, Buffalo sai aikaan rutkasti pitkiä hyökkäyksiä, joiden jäljiltä vierailla ei oikein ollut energiaa itse enää hyökätä, kun omalla alueella ei saatu ajoissa stoppeja, vaan kiekkoa jahdattiin monesti vain selkäpuolelta tuloksetta. Vegasin harvat paikat tulivat transitioista eli tilanteenvaihdoista eli vastahyökkäyksistä eli vastaiskuista eli hyökkäyksistä epäorganisoitunutta puolustusta vastaan. Karlssonin ja Stastnyn vitjat saivat lisäksi pari lyhyehköä kulmarallia aikaiseksi. Kahdeksannella minuutilla Dahlin käveli viivasta kohti maalia ja veivasi ensin Smithin sekä heti perään McNabbin vipuun, mutta laukaus vasemmalta kaarelta meni päin Fleurya. Vastaiskusta Smith vapautti Karlssonin käytännössä nokikkain Ullmarkin kanssa, mutta rystynosto meni syliin. Puolivälin jälkeen puolestaan Jokiharju esti heittäytymisellään Nosekin syötön poikittain kohti Tuchia takatolpalle sen jälkeen, kun Sabres oli hukannut kiekon oman siniviivan alla. 16. minuutilla puolestaan Frolik tarjosi vasemmasta laidasta suorasta luistelusta loistopaikan takatolpalle nousseelle Millerille, mutta tämän kurotus meni tolpan kautta ohi maalin. Pari minuuttia ennen erätaukoa puolestaan Rodrigues sai syötön päädystä slottiin ja ampui one-timerin. Fleury venyi sen eteen, mutta jatkotilanteessa maalin kulmalla oli kiekkoa survomassa sisään Vesey. Fleury piti kuitenkin patjansa tiellä, joten tauolle mentiin 0-0 lukemissa.

Toisen erän alussa Theodore avasi alhaalta oikeaan laitaan vauhtiin Stephensonille. Tämä pujotteli hyökkäysalueelle Shearyn ja Dahlinin välistä. Sitten hän yritti maalin oikealta kulmalta rystypassia poikittain maalin eteen Nosekille. Montour ja Johansson luistelivat samalla kohti omaa maalinedustaa. Stephensonin syöttö näytti aluksi kimpoavan joko Montourin tai Johanssonin luistimista omaan maaliin, mutta lopulta Nosek ilmeisesti sai hipaistua kiekkoa, koska maali merkittiin hänelle, mutta loistavan esityön Stephenson kuitenkin teki nopeudellaan ja ketteryydellään. Positiivista oli se, että ensi kerran seitsemään peliin Vegas teki avausmaalin. Heti perään Vegas sai ylivoiman, kun Miller kaatoi Eakinin maalin kulmalla, mutta Golden Knights ei saanut ylivoimallaan mitään aikaan. Kakkosviisikossa oli tapahtunut sellainen muutos, että Smith ja Marchessault olivat siivissä, Karlsson neliön keskellä, Stephenson päädyssä ja Hague viivassa. Oman ylivoiman tuhlaamisen jälkeen Pacioretty otti hyökkäyspäässä jäähyn taklauksestaan Ristolaiseen. Tuo kostautui, kun Buffalo tasoitti ylivoimallaan. Karlsson ei purkanut ajoissa kiekkoa, vaan Sheary ehti takakarvata sen takaisin isännille siniviivan alla, Reinhart siirsi irtokiekon nopeasti keskelle Okposelle ja tämän rannari slotista meni ylänurkkaan ohi Engellandin blokin.

Ennen erän puoliväliä Engelland väläytti kykyjään nousemalla painottomalta puolelta nollakulmaan asti. Ullmark ylipelasi samalla jättäen maalinedustan tyhjäksi, mutta Engellandin käännettyä kiekon kohti maalinedustaa, se lipui ohi Karlssonin Marchessaultille asti, joka tykitti tolppaan ruuhkan keskeltä. Hetken päästä puolestaan Eichel peippaili keskialueella ja Tuch nappasi tältä kiekon. Seurauksena hän tavoitteli Stastnya takatolpalta poikittaissyötöllä, mutta Ullmark venyi isoon torjuntaan. 16. minuutilla puolestaan Theodore katkoi viivassa isäntien purun, otti pari potkua ja laukoi sitten ranteella tulisesti tolppaan. Heti perään toisessa päässä Eichel tarjosi laidasta paikan slottiin Reinhartille, jonka one-timerin Fleury vaivoin torjui patjoillaan. 18. minuutilla Stone puolestaan riisti maalin takaa kiekon Ullmarkilta ja Larssonilta. Pacioretty kuitenkin rähmäsi maalin edessä eikä saanut vetoa aikaan. Jatkotilanteessa Theodore syötti oikeasta laidasta poikittain Stephensonille viisikon halki, mutta tämä laukoi ohi täysin tyhjästä maalista. Kun omat paikat eivät kelvanneet, Buffalo iski toistamiseen ylivoimalla. Vegas otti jäähyn päätösminuutilla, kun sillä oli liikaa pelaajia jäällä. Eichel syötti vasemmasta laidasta syvyyteen maalin kulmalle Ristolaiselle, joka jatkoi neliön keskelle ja Reinhart nosti läheltä kiekon yläkulmaan, kun McNabb oli mailoineen hitusen liian kaukana eikä hän myöskään saanut katki RR55:n nopeaa jatkoa keskelle. Sabres oli tässä erässä tehokkaampi paikoissaan varsinkin ylivoimalla, sillä vedot olivat vieraille kuitenkin 5-12. Alivoimalla Vegasilla on nyt useamman pelin heikompi vaihe menossa ja tällä hetkellä AV-prosentti 78,8% oikeuttaa vasta 19. sijaan, kun vielä kuukausi sitten alivoima oli TOP8-tasoa. Osansa on toki silläkin, että Fleury ei ole ollut alkukauden jumalavireessään enää.

Päätöserän alussa Vegas sai neljän minuutin ylivoiman, kun Miller kamppasi Nosekin ja otti toisen jäähyn epäurheilijamaisuudesta. Heti jäähyn aluksi Karlsson voitti aloituksen, Theodore levitti oikeaan laitaan ja Smith ampui tarkasti takakulmaan tasoituksen. Toinen huippupaikka ylivoiman aikana tuli, kun Smith murtautui vasemmasta laidasta alueelle ja petasi paikan maalin eteen liukuneelle Marchessaultille, mutta tämä laukoi niukasti ohi. Seitsemännellä minuutilla puolestaan Stastny pääsi pyörähtämään vapaasti maalin eteen sen takaa, mutta rystynosto kilpistyi Ullmarkiin. Minuutti myöhemmin Buffalo teki voittomaalin. Ykkösketjun päätylautakarvaus ohitettiin Millerin siirtokiekolla eikä pinchaava Holdenkaan saanut peliä katki siniviivan kulmassa, vaan Reinhart siirsi kiekon laidasta keskikaistalle vauhtiin Eichelille. Theodore joutui 1v2-tilanteeseen. Girgensons luisteli oikealle takatolpalle, mutta Eichel teki oman ratkaisun. Hän harhautti 1v1-tilanteessa Theodoren ohittaen tämän vasemmalta, ajaen maalille ja sitten nostaen kiekon etukulmasta sisään, kun Fleury haisteli mailansa kanssa poikittaissyöttöä. Päätöskympillä vieraiden kiri ole olematon. Se otti yhden jäähynkin, jonka se tosin selvitti kunnialla ilman ongelmia ensi kerran pelin aikana, mutta oikeastaan vasta kun Fleury otettiin maaliltaan kaksi minuuttia ennen loppua, tuttu kuuden hyökkääjän variaatio sai aikaan puolentoista minuutin paineen, mutta isäntien puolustussumppu kesti ja Lazar nosti kiekon lopulta tyhjiin omalta alueelta, joten kahdeksan ottelun vierasputki käynnistyi 4-2 tappiolla. Seuraavaksi sitten Ottawaan, jossa kohtaavat kahdeksan ja neljän ottelun tappioputkissa olevat seurat. En tiedä voiko se olla sattumaa, että neljän pelin tappioputki alkoi siitä päivästä lähtien, kun Eakin palasi kokoonpanoon. Saldo hänen kanssaan on 11-13-5 ja ilman häntä 15-6-1...

Arvosanataulukko
++
+ Tuch, Smith, Nosek, Stephenson
+/- Carrier, Eakin, Reaves, Stastny, Marchessault, Stone, Hague, Theodore, Schmidt, McNabb, Engelland
- Holden, Karlsson, Pacioretty, Fleury
--

Holden saa miinuksen voittomaaliin johtaneesta epäonnistuneesta pinchauksesta, joka aiheutti ylivoimahyökkäyksen omaan päätyyn. Karlsson puolestaan oli pääsyyllinen 1-1 tasoitukseen harvinaisella kiekonmenetyksellään omalla alueella aikailun päätteeksi. Pacioretty puolestaan otti jäähyn, jonka seurauksena Buffalo pääsi tasoittamaan pian Vegasin johtomaalin jälkeen. Lisäksi hän ei saanut kiekkoa haltuun siinä toisen erän paikassa, jossa maali oli tyhjä. Fleury puolestaan oli osasyyllinen voittomaalin jätettyään etukulman liiaksi auki. Onnistujia oli neljä kappaletta. Tuch oli todella pirteä kolmosketjussa, joka loi ykkösen ohella ne pisimmät kulmarallit. Nosek puolestaan hankki ainakin yhden ylivoiman, teki maalin ja oli myös vahva jässikkä päätypaineissa. Smith puolestaan oli ykkösketjun paras yksilö maalillaan, neljällä laukauksella, avopaikan petauksella Marchessaultille ja luotettavalla kahden suunnan tekemisellä. Stephenson puolestaan saa plussan avausmaalin alustuksestaan, vaikka hän lisäksi tuhlasi yhden tyhjän maalin, mutta hyviä asioita oli kuitenkin enemmän kuin huonoja.

Nelosketju oli melko hajuton ja mauton. Eakin ei osoittanut ainakaan hyökkäyssuuntaan mitään, miksi hänet pitäisi nostaa takaisin ylemmäs. Omissa hän teki toisessa erässä yhden hyvän katkon laidan lähellä käynnistäen vastahyökkäyksen ja lisäksi aloitukset hoituivat 71-prosenttisesti. Stastny oli ihan OK pysymään kiekossa hyökkäysalueella, mutta väläytykset ja tehot puuttuivat, joten siksi hän ei saa plussaa ketjutoverien tapaan. Marchessaultin paluu puolestaan palautti ykkösketjun pelaamiseen tasaisuuden paikkojen luonnissa. Alakerrassa Hague pääsi monesti laukomaan viivasta, mutta viritykset kestivät liiaksi ja yhtä lukuun ottamatta muut vedot blokattiin. Hän ja Engelland pelasivat vain reilut 15 minuuttia, mutta ilman suuria erheitä. Engelland teki sen yhden hyvän nousun ja uurasti alivoimalla, muttei valitettavasti saanut blokattua 1-1 tasoitusta. Ykköspari McNabb-Schmidt oli tasaisen harmaa. McNabb toki olisi voinut estää 2-1 maalin paremmalla sijoittumisella alivoimalla. Theodore puolestaan keräsi 0+2 tehot rutiinisyötöillä, mutta koska Eichel alisti häntä voittomaalissa, en voi antaa millään plussaa, vaan neutraalin arvosanan.

 

[Salming]

Vegas Golden Knights Make Coaching Changes; Name Peter DeBoer Head Coach | Vegas Golden Knights

DeBoer to join team in Ottawa for Golden Knights/Senators game on Thursday, January 16

www.nhl.com

VEGAS (January 15, 2020) - Vegas Golden Knights General Manager Kelly McCrimmon announced today, January 15, changes to the team's coaching staff: Gerard Gallant and Mike Kelly have been relieved of their coaching duties and Peter DeBoer has been named head coach.
McCrimmon will be available to the media in Ottawa on Wednesday, January 15 at 12:30 p.m. ET/9:30 a.m. PT before the team's 1 p.m. ET/10 a.m. PT practice at Canadian Tire Centre. A transcript will be provided by the Golden Knights Communications Staff.

"In order for our team to reach its full potential, we determined a coaching change was necessary. Our team is capable of more than we have demonstrated this season," said Vegas Golden Knights General Manager Kelly McCrimmon. "We would like to thank Gerard and Mike for their service to the Vegas Golden Knights. They were both instrumental to the success we have enjoyed in our first two-plus seasons and we wish them all the best moving forward. In Peter DeBoer, we have a proven, experienced head coach who we believe can help us achieve our ultimate goal. We are excited to welcome Peter and his family to the Vegas Golden Knights organization. We look forward to a strong finish to the 2019-20 season with Peter at the helm and a successful tenure in the seasons to come."

DeBoer is expected to join the team on Thursday in Ottawa prior to the Golden Knights/Senators game at 7:30 p.m. ET. His media availability will be confirmed at a later time.

DeBoer owns a career NHL coaching record of 415-329-111 as well as 46 playoff victories following stints with San Jose, New Jersey and Florida. He was named the eighth coach in San Jose Sharks franchise history on May 28, 2015. With San Jose, DeBoer guided the Sharks to a 198-129-34 record over five seasons, including a trip to the first Stanley Cup appearance in team history in 2016.

Prior to joining San Jose, DeBoer coached the New Jersey Devils for three and a half seasons, posting a 114-93-41 record and leading the Devils to the 2012 Stanley Cup Final. DeBoer finished his coaching tenure with the Devils as the second-winningest coach in New Jersey franchise history behind Jacques Lemaire (276).
DeBoer spent three seasons prior to his stint with the Devils as head coach of the Florida Panthers, compiling a 103-107-36 mark behind the Panthers' bench.

Before coaching in the NHL, DeBoer was one of the most distinguished coaches in the Ontario Hockey League's history. He spent 13 seasons coaching with Detroit, Plymouth and Kitchener in the OHL, including winning a Memorial Cup Championship in 2003 and the OHL Championship in 2003 and 2008 with Kitchener.
A two-time winner of the OHL Coach of the Year Award in 1999 and 2000 with Plymouth, he was also named the Canadian Hockey League's Coach of the Year in 2000. During his time in the OHL, he led his team to the league's best overall record four times (1998-99, 1999-2000, 2002-03, 2007- 08) and is one of only eight coaches in OHL history to reach the 500+ win mark. He ranks eighth on the OHL all-time coaches win list (539) and 12th in games coached (878).

Internationally, DeBoer has frequently been selected to represent his native Canada, including serving as an assistant coach for the Canadian World Championship squad in 2015 (gold medal), 2014 and 2010. Additionally, he was a member of the coaching staff for Canada's World Junior Championship team in 2005 (gold medal) and 1998. He also served on the Team Canada coaching staff for the 2007 Canada-Russia Super Series.

Ensimmäinen ajatukseni luettuani valmentajanvaihdoksesta Twitteristä oli se, että jos johtoporras päättää vaihtaa valmentajaa, ettehän te nyt ihan oikeasti voi valita seuraajaksi San Jose Sharksin edellistä päävalmentajaa. Sain ja saan yhä vilunväristyksiä tuosta yhteydestä. Toki annan rehellisen mahdollisuuden DeBoerille, mutta tuo Sharks-yhteys vain puistattaa hieman. Onneksi kuitenkin kuuntelin kesällä The Athleticista Full 60 -podcastin jakson, jossa DeBoer kävi läpi jossain valmentajaseminaarissa viime kevään seiskapeliä Vegasia vastaan yksityiskohtaisesti ja tuon haastattelun perusteella hän sai arvostukseni tavastaan puhua kunnioittavasti ja lempeästi.

Valmentajapotkut olivat silti todella kummallinen ratkaisu McCrimmonilta ja McPheelta, kun matkaa divisioonan kärkeen on kuitenkin vain kolme pistettä. Lisäksi Gallant johdatti miehensä kahdella viime kaudella pudotuspeleihin ja niin hän todennäköisesti olisi tehnyt tänäkin vuonna, jos aikaa olisi vain annettu loppuun asti.

Tilastoja tutkimalla kuitenkin selviää se, että tällä kaudella Gallantin alaisuudessa Vegas on laukonut toiseksi eniten ottelua kohden kohti maalia, 34,0 kertaa. Golden Knights on myös päästänyt yhdeksänneksi vähiten laukauksia, 30,5 kappaletta iltaa kohden, joten nuo numerot ovat erinomaisia. Laukaisuyritysten erotuksessa (2412-2088) Golden Knights on kolmanneksi paras (+324). 5v5-pelissä puolestaan Golden Knights on tehnyt kymmenenneksi eniten maaleja, 98. Suurin ongelma on ollut laukaisuprosentti, joka on vain 8,9% (yhdeksänneksi huonoin), jonka johdosta varsinainen pisteprosentti on 55,1% ja se on sarjan 19. paras eli hieman keskiarvon alapuolella, mutta kaiken järjen mukaan noiden hyvien laukaustilastojen olisi pitänyt näkyä jossain vaiheessa laukaisuprosenteissakin ja sitä kautta pistesarakkeessa. Tehottomuus on siis ajoittain vaivannut ja siitä Gallant nyt kärsii mielestäni epäansaitusti, kun ei tuossa materiaalissa ole liikaa kliinisiä maalintekijöitä yksinkertaisesti.

Päästettyjen maalien keskiarvo on puolestaan 3.04, joka on täsmälleen sarjan puolivälin tasoa, johon voi mielestäni nykyisellä puolustuksella olla tyytyväinen, koska puolustusmateriaalin kapeus on suurin heikkous ja juuri varsinkaan alakerrasta ei Theodorea lukuun ottamatta löydy tällä hetkellä pelaajia, jotka ovat todellisia uhkia hyökkäyssuuntaan, kun Schmidtkin pelaa heikointa kauttaan Vegasissa varmasti johtuen osin heti avauspelin polvivammastaan, joka heijastuu hänen suurimpaan vahvuuteen luisteluun ainakin jossain määrin. Hague, Engelland, Merrill ja McNabb ovat tehneet yhteensä neljä maalia, Holden ja Schmidt kumpikin neljä ja Theodore kuusi, mutta viimeksi mainitulla on lisäksi 22 syöttöpistettä. Toki Schmidtillekin on kertynyt 4+14 tehot kaikkinensa, mutta ei hän tue hyökkäyksiä läheskään yhtä hyvin kuin aiemmilla kausilla. Hyökkäyksessä puolestaan Pacioretty-Smith-Stone-Marchessault nelikko on tehnyt yhteensä 70 maalia ja siihen päälle Karlsson vielä kymmenen, joten viisi hyökkääjää on tehnyt 80 kaappia, kun yhteismäärä on 148 eli muut hyökkääjät ovat tehneet yhteensä 50 osumaa. Toki kärkimiesten tuleekin vastata pääosin tehoista, koska he pelaavat eniten, mutta kokonaisuutena voisi todeta, että Gallant on kuitenkin saanut tuon rosterin pelaamaan tilastojen valossa melko hyvää jääkiekkoa ja enemmän laittaisin kyvyttömyyttä parempaan tuloksentekoon yksilöiden kuin pelisysteemin syyksi.

Ehkä tässä nyt sitten näkyy se, että omistaja Foley haluaa tosiaan voittaa Stanley Cupin ensimmäisen kuuden vuoden aikana ja siksi tällainen päätös tehtiin. Toisaalta se on hyvä asia, että vaatimustaso halutaan pitää korkealla ja tämänhetkinen sarjasijoitus ei riitä McCrimmonille ja kumppaneille, mutta oliko kuitenkaan järkevää potkia valmentaja, jonka voittoprosentti Vegasissa on 60% kahden ja puolen kauden ajalta? Kokonaissaldo oli runkosarjassa Golden Knightsin peräsimessä 118-75-20 ja pudotuspeleissä 16-11. Nuo lukemat ovat Gallantin ajanjaksolta NHL:n yhdeksänneksi ja kolmanneksi parhaat.

DeBoer joutuu nyt lyhyellä varoitusajalla tutustumaan organisaatioon, pelaajistoon ja niin edelleen samalla, kun pitäisi kerätä pisteitä, jotta pudotuspelit eivät jää haaveeksi. Toki hän on valmentanut juuri samassa divisioonassa, joten sikäli urakka on hieman helpompi. Ehkä suurimmalla mielenkiinnolla odotan sitä, että saavatko jotkin AHL-pelaajat näyttöpaikkoja ylhäällä tämän myötä (Whitecloud, Coghlan, Schuldt, Roy, Elvenes). Toivon toki, että ainakaan Elvenesia ei nosteta ylös, koska hänen kehitykselleen kokonainen kausi AHL:ssä tekisi hyvää ennemmin. Samalla pitää ristiä kädet entistä kovemmin myös sen suhteen, että siirtotakarajalla ei uhrata koko tulevaisuutta (Krebs, Dugan, Korczak, Elvenes, venäläiset).

E: Hups, melkein unohdin kiittää Gerard Gallantia erinomaisesta työstään organisaatiossa kahden ja puolen kauden ajan, joten kiitos ja hyvää jatkoa!

 

[Apheu]

Nyt oli hämmentävät potkut. Gallant tehnyt erinomaista työtä aiemmilla kausilla, ja kuluva kausikin mennyt sinänsä kelvollisesti, että playoffpaikassa joukkue on. Nyt melkein sanoisin, että hätiköity virheratkaisu.

 

[aessi]

Käyköhän yhtä hyvin kuin Floridassa ja kohta Vegas majailee siellä lännen keskikastissa. Harmi, kun nyt sai potkut. Olisi kyllä mieluinen vaihtoehto Tampaan, jos ei playoffit taaskaan putkeen mene. Gallantia pidän kyllä yhtenä paremmista valmentajista ja ilmeisemmin pelaajienkin keskuudessa pidetty. Ei varmaan kauaa tarvitse vapailla notkua.

 

[Salming]

Lisätietoja keskustelusta median kanssa:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=GELQep1QgoA

- Apuvalmentajista jatkavat Ryan Craig (ylivoima), Ryan McGill (puolustus), Dave Prior (maalivahdit) ja Tommy Cruz (video). Gallantin mukana lähteneen Mike Kellyn paikkaa ei toistaiseksi täytetä
- DeBoer saapuu Ottawaan tänään illalla tai huomisaamuna. Yhteydenotto häneen tapahtui viimeisen vuorokauden sisällä, joten asiat etenivät nopeasti valmentajavalinnassa sen jälkeen, kun päätöstä oli toki harkittu jonkin aikaa. McCrimmon totesi, että DeBoerilla on aina ollut pelaajilta saama kunnioitus ja hän tulee toimeen pelaajien kanssa. Lisäksi DeBoerin joukkueissa erikoistilanteet toimivat
- Pääsyy potkuille oli se, että McCrimmonilla ja muilla oli vain tunne, että tarvitaan muutos, jotta alisuorittaminen ja tasaisuuden puute loppuisivat

Stone puolestaan totesi, että tämä on raskas päivä. Pelaajat tietävät, että ryhmänä he eivät ole onnistuneet täyttämään odotuksia. Hän myös sanoi, että heidän pitää vain pelata paremmin ja että joukkueessa on hienoja pelaajia. Fleury puolestaan oli sanonut, että on luultavasti helpompaa päästää Gallant pois kuin vaihtaa 15 pelaajaa.

Törmäsin muuten eilen Twitterissä mielenkiintoiseen viestiin David Perronilta:

Linkki: https://twitter.com/DP_57/status/1216811472556306433?s=20

Tuossa hän siis toteaa, että Golden Knights ei ikinä tehnyt hänelle jatkosopimustarjousta. Hiljaiseksi vetää, kun hän voisi Bluesissa tienaamallaan neljällä miljoonalla olla huikea vahvistus vielä Vegasillekin ja ainakin minä liputin Perronin pitämisen puolesta ja olin ennemmin sitten valmis päästämään pois Nealin. Golden Knightissa tosiaan syntyi 50 syöttöä ja 66 pistettä 70 runkosarjapelissä. Bluesissa tahti ei ole hyytynyt, vaan kasassa on kahdelta viime kaudelta 92 pistettä 104 ottelussa.

Mielestäni jatkuvuus on kaiken A ja O, joten Haulan laitureista vähintään toinen olisi hyvä pitää seurassa ja en usko, että molempia voidaan pitää. Karlsson on itsestäänselvyys. Jos on pakko valita, mieluummin Perron kuin Neal Haulan laitureista

Harmittaa niin vietävästi, että Perron palasi St. Louisiin ja vieläpä edullisella hinnalla eli neljällä miljoonalla per kausi. Mutta ilmeisesti hän on vain sitten kotiutunut sinne niin hyvin, että Vegas oli vain pakollinen yhden kauden visiitti. Jossain Players Tribunen haastattelussakin Perron taisi mainita kiintymyksestään St. Louisia kohtaan.

Perron on mielestäni isompi menetys, koska 50 syöttöpisteen miehiä ei kasva joka oksalla. En laittaisi hirveän suurta painoarvoa pudotuspelien esitykselle, koska niissä hänen otteisiinsa vaikutti selvästi runkosarjan lopussa tullut vamma.

Noh, jälkiviisaus on aina hauskaa, mutta Perronin kohdalla nyt ainakin olin oikeassa siinä, että oli virhe päästää hänet pois ja hankkia tilalle kolme miljoonaa kalliimpi Pacioretty sekä kuuden miljoonan Stastny, vaikka kummatkin ovat olleet pitkässä juoksussa vahvistuksia, mutta Perronin hinta/laatu -suhde olisi vielä parempi melko varmasti ja sen ansiosta viime kesän kaltaisia ongelmia palkkakaton suhteen ei välttämättä olisi syntynyt.

E: Yksi lainaus vielä Pierre LeBrunilta The Athleticista, jonka perusteella potkut asettuvat entistä kummempaan valoon: "Just a few months ago, I heard through the grapevine that Gallant and the Golden Knights were talking extension (Gallant has one more year on his deal after this season). Obviously that never came to pass, but just the fact they were talking tells you this was a rather quick change of opinion on the coach. Sometimes you have a GM and coach that aren’t on the same page as far as tactics and deployment. That may have played a part here as far as Kelly McCrimmon and Gallant not seeing eye to eye on everything."

 

[ritaripervonen]

Tuli kyllä ihan puskista Gallantin potkut. Kausi on ollut aika epätasainen ja alla neljän pelin tappioputki, mutta en ole havainnut yhtään kenenkään spekuloineen mahdollisilla potkuilla etukäteen.

Vegas on kuitenkin laajennusjoukkue, joka meni heti ensimmäisenä vuotenaan lähes päätyyn saakka, eikä toinenkaan kausi heikko ollut. Myös tällä kaudella oltiin menossa pudotuspeleihin. Mitä valmentajilta oikein odotetaan, jos eivät edes tällaiset näytöt riitä?

No, kaikkeahan ei voi tietää, mitä joukkueen sisällä on tapahtunut. Ehkä tämä oli ainoa mahdollinen vaihtoehto joukkueen herättelyyn. Viime vuosina on useampikin joukkue, joka on vaihtanut valmentajaa kesken kauden, vienyt mestaruuden. Kovasti epäilen, onko DeBoerista moiseen urotemppuun, mutta antaa kaverin yrittää.

Twitterissä mielenkiintoiseen viestiin David Perronilta:

Linkki: https://twitter.com/DP_57/status/1216811472556306433?s=20

Tuossa hän siis toteaa, että Golden Knights ei ikinä tehnyt hänelle jatkosopimustarjousta. Hiljaiseksi vetää, kun hän voisi Bluesissa tienaamallaan neljällä miljoonalla olla huikea vahvistus vielä Vegasillekin ja ainakin minä liputin Perronin pitämisen puolesta ja olin ennemmin sitten valmis päästämään pois Nealin. Golden Knightissa tosiaan syntyi 50 syöttöä ja 66 pistettä 70 runkosarjapelissä. Bluesissa tahti ei ole hyytynyt, vaan kasassa on kahdelta viime kaudelta 92 pistettä 104 ottelussa.


Noh, jälkiviisaus on aina hauskaa, mutta Perronin kohdalla nyt ainakin olin oikeassa siinä, että oli virhe päästää hänet pois ja hankkia tilalle kolme miljoonaa kalliimpi Pacioretty sekä kuuden miljoonan Stastny, vaikka kummatkin ovat olleet pitkässä juoksussa vahvistuksia, mutta Perronin hinta/laatu -suhde olisi vielä parempi melko varmasti ja sen ansiosta viime kesän kaltaisia ongelmia palkkakaton suhteen ei välttämättä olisi syntynyt.

Samaa mieltä olin ja olen Perronista. Samaten tämän kauden alla Haula ja Bellemare olisi varsinkin jälkiviisaasti kannattanut pitää ja luopua Eakinista sekä Reavesista.

Tuosta Perronin twiitistäkin pilkistää se uniikki joukkuehenki, joka Vegasissa oli avauskaudella ja joka siivitti joukkueen uskomattomaan lentoon. Olen ollut siinä uskossa, että Gallant oli pelaajien suursuosiossa ja tärkein tekijä hyvän joukkuehengen muodostamisessa. Ehkä tiettyjen yksittäisten pelaajien, kuten juurikin esim. Perronin ja Bellemaren vaikutus joukkuedynamiikkaan olikin arvaamattoman tärkeä. Ei joukkuehenki edelleenkään huonolta vaikuta, mutta ihan samanlaista yhteenhitsautuneisuutta ei ehkä enää viime kaudella ja etenkään tällä alkukaudella enää ollut, kuten avauskaudella. Stone, Pacioretty ja Stastny ovat hyviä pelaajia jokainen ja sinällään varmasti myös mukavia sällejä, mutta heidän hankintansa vaikutus paitsi ajautumisessa palkkakaton tuntumaan, niin myös joukkueen sisäiseen dynamiikkaan, on taatusti ollut suuri.

Gallantin joukkue oli menettänyt ainakin osan alkuperäisestä identiteetistään, joten DeBoerin ei ole pakko, eikä kannatakaan rakentaa juuri mitään sen varaan. Fleury on toki edelleen tärkein luottomies, mutta odotan ja toivonkin näkeväni DeBoerilta ihan uusia kuvioita ja ketjukoostumuksia. Toivotaan, että vaihdos piristää myös niitä alkuperäisen rungon edustajia, jotka ovat pelanneet alle odotusten.

 

[Amerikanihme]

Kuorona vastataan: tosiaan puskista tuli tämä Gallantin potkut -uutinen. Jotenkin olin tykästynyt mieheen, mutta niinhän se on, että aina pitää sekoittaa ja yrittää jotain uutta, ettei hyydy vanhoihin kaavoihin. Ehkä sitten olivat sukset menneet ristiin joukkuenjohdon kanssa tai jotain. Toisaalta Vegasissa ovat kovat menestyspaineet, mikä hiljattaiselle laajennusjoukkueelle on ehkä vähän omituista, mutta toisaalta fanina kivaa, että tähtäin on korkealla. Kyllähän joukkue on vähän sen ensimmäisen kauden neljänneksi viimeisen matsin jälkeen ollut sellainen "also ran" -joukkue, josta magiikka katosi. En nyt mene sanomaan, että tällainen valmentajan vaihdos tuo sen takaisin, mutta kai jotain tarvitsee yrittää, että saataisiin se ensimmäisen kauden meno takaisin. Kuten Fleury sanoi, helpompi vaihtaa kaksi valmentajaa kuin 15 pelaajaa. Enpä kovin suurilla odotuksilla lähde jatkomenestystä odottamaan, mutta aina parempaa toivon, tietenkin.

 

[Salming]

Peten ensimmäinen lehdistötilaisuus kuunneltu. Totean yhä sen saman kuin eilen, että hän osaa kyllä ilmaista itseään sujuvasti ja tyynenrauhallisesti, joten sikäli lämpenen hiljalleen hänen valinnalleen, koska hänestä huokuu ammattimainen olemus ja hän tietää mitä tehdä ilman hätiköintiä. Lehdistötilaisuudessa DeBoer totesi, että Golden Knights on juuri hänen näköisensä joukkue, jossa on hänen näköisiään pelaajia, jotka pelaavat nopeasti, kovaa ja raskaasti. Hän sanoi myös, että joukkue on ollut hyvin valmennettu eikä hän halua todellakaan muuttaa kaikkea. Vastustajan valmentajana hän on saanut hyvin positiivisen vaikutelman joukkueesta ulkopuolelta katsottuna. Seuraavat kolme peliä hän arvioi sitä, että missä nyt mennään joukkueen ja pelaajiston suhteen. Puhelinsoiton tultua hän istui uima-altaalla perheensä kanssa ja etsi lisäksi huoneistoa Etelä-Floridasta, mutta tuo suunnitelma meni nyt uusiksi. Päätöstä siirtyä Vegasiin ei tarvinnut kauaa miettiä, vaikka hän ei olekaan aiemmin tullut valmentajaksi kesken kauden, mutta hän kuitenkin keskusteli aiheesta muutamien ystävien kanssa, jotka ovat urallaan tulleet sisään kesken kauden (kuten Jetsin valmentaja Maurice). Jäällä DeBoeria ei nähty aamuharjoituksissa, jotka olivat vapaaehtoiset, koska hän lensi Ottawaan suoraan Floridasta ilman pukua tai luistimia. Lisäksi ensimmäinen lento peruutettiin, joten hän saapui paikalle vasta parikymmentä minuuttia ennen median eteen astumista.

 

[Amerikanihme]

Nyt kiinnostaa sitten tietää onko Pete de Boer myös katolinen, eli jatkaisi tätä Vegas Golden Knightsin vahvaa katolisperinnettä. Sukunimi on peräisin Hollannista, ja siellä katoliset ovat suurin uskovaisten ryhmä (joskin ei-uskovaisia on kai virallisesti yli 50%). Joten mahikset ovat, että de Boer on katolista perimää, vaikken mitään julkisuuden tunnustuksia siitä löytänytkään.

Löysin sitten kyllä mielenkiintoista tietoa Haulasta. Hän kävi katolista koulua pelatessaan Omaha Lancersissa aikoinaan. Joten tämä katolinen yhteys tuntuu löytyvän vähän joka puolelta Vegasin organisaatiossa. Mielenkiintoisesti löysin myös artikkelin, jossa todettiin Nashville Predatorsin olevan NHL:n katolisin seura. Löytyy sitten kai ortodoksejakin, erityisesti venäläispelaajien joukosta. Mm. Tampan Andrei Vasilevski näyttäisi olevan todella harras ortodoksi...no tämä menisi kai jo paremmin yleisen NHL-keskustelun puolelle.

 

[Amerikanihme]

Wild Bill sitten vuorostaan rikki. Viikosta viikkoon mennään, ylävartalovamma. Ensimmäinen poissaolo ottelusta hänen Vegas-aikanaan. Harmin paikka. Onko selvillä, mikä paikka on rikki?

Ja Ottawan tappaja Stastny vienyt Kultaiset Ritarit (missä se kultainen kolmosesiintymisasu edelleen viipyy?) johtoon heti ensimmäisessä vaihdossa Petterin alaisuudessa. Näin sitä tuli uutta virtaa valmentajanvaihdoksesta?

 

[Salming]

50/82 Ottawa Senators vs. Vegas Golden Knights - Stonen paluu ja DeBoerin debyytti

Fleury aloitti maalissa. Sen sijaan shokki oli se, että William Karlssonin ilmoitettiin ottelun alla olevan sivussa viikosta viikkoon ylävartalovamman takia, joten viimeinenkin teräsmies joutui taipumaan eikä enää kukaan pelaaja ole esiintynyt jokaisessa Vegas Golden Knightsin ottelussa. Sydämeni särkyi putken jäätyä 213 runkosarja- ja 27 pudotuspeliotteluun eli yhteensä 240 otteluun. Stephenson paikkasi ykkösketjun keskellä, Stastny palasi kakkoseen, Nosek-Eakin-Tuch oli kolmonen ja Carrier-Roy-Reaves nelonen. Puolustuksessa Merrill huilasi ja parit olivat McNabb-Schmidt, Holden-Theodore ja Hague-Engelland.

Avausvaihdossa Schmidt avasi omalta puolustussiniseltä pystyyn toiselle siniviivalle Stastnylle, joka käytti kiekon laidassa Stonella ja tämä petasi laidasta paikan takaisin keskelle. Stastny laukoi keskeltä puolustajien välisestä kunniakujasta kiekon alakulmaan, joten DeBoerin aikakausi sai unelma-alun Vegasin peräsimessä. Neljännellä minuutilla puolestaan Marchessault kikkaili siniviivalla alueelle mentäessä, levitti Schmidtille viivaa pitkin ja tämä löysi takatolpalle liukuneen Smithin, mutta ohjaus meni vinoon. Ottawan ensimmäinen laukaus kohti maalia tuli ajassa 5:30, kun Duclair laukoi vasemmasta laidasta pienestä kulmasta kohti Fleurya tuloksetta. Ensimmäisellä mainoskatkolla Stone sai puolestaan videotervehdyksensä ja hän pyörähti sen jälkeen lyhyesti yksin jäällä kiittämässä ja tervehtimässä yleisöä.

Vegas sai ensimmäisen ylivoiman vajaan seitsemän minuutin kohdalla. Uudessa kakkosviisikossa Theodore oli viivassa, Marchessault ja Hague siivissä, Smith keskellä ja Stephenson päädyssä. Toista viisikkoa isännöi Schmidt seuranaan Tuch ja kakkosketju. Paras paikka tuli alivoimalla purkukiekon jälkeen Aadawalle, kun Theodore luki keskialueella laitapompun jotenkin väärin ja Anisimov polki karkuun, mutta Fleury esti laukauksen oikea-aikaisella syöksytökkäyksellä. Toisessa päässä Marchessault sai yhden poikittaissyötön neliön läpi, mutta Hague ampui hieman ohi takakulman. Pidin kuitenkin muutoksesta asettaa hänet one-timer uhaksi, koska AHL:ssäkin hän pelasi paljon ylivoimaa samalta paikalta ja Joonatan puolestaan sai pyörittää peliä vasemman kautta. Avauskympillä vedot olivat peräti 1-10, joten vieraiden alku oli odotetusti hyvin väkevä ja se hallitsi kiekkoa vyöryen tasaisesti kotijoukkueen alueelle. Lisäksi puolustajat laukoivat ahkerasti viivasta ja heille myös saatiin pelattua paljon syvyydestä kiekkoja, mikä taisi olla San Josenkin tapa luoda paikkoja hyökkäysalueella. Vastus tietysti oli mitä oli, mutta kyllä ritarien alakerta näytti nyt kokonaisuudessaan vaarallisemmalta hyökkäyssuuntaan kuin aiemmin tällä kaudella. Toki tuo viivasta laukominen ei sinänsä ole uusi asia tälle seuralle, koska avauskaudellahan Vegas loi myös paljon vetopaikkoja viivaan puolustajille, mutta ainakin tällä kaudella tähän mennessä puolustajat ovat herkemmin kierrättäneet kiekon takaisin syvyyteen kuin toimittaneet itse kohti maalia, mutta nyt DeBoer oli rohkaissut toisin.

11. minuutilla puolestaan Smith karkasi läpi Joonatanin pystysyötöstä laidan läheltä puolustussiniviivalta, mutta kuti meni päin Andersonia eikä längistä sisään. Vartin jälkeen laukaukset olivat 6-14, joten Senators kykeni hieman luomaan puolittaisia kulmaralleja toisella puolikkaalla, muttei mitään vaarallista, vaan lähinnä yksittäisiä vetoja laidoista. Erän päätyttyä vedot olivat 10-17 lopulta. Reilu minuutti ennen taukoa Fleury seikkaili hieman maalinsa takana, mutta ehti ajoissa maalilleen estämään vähemmän yllättäen matalan laukauksen laidasta, joten tauolle mentiin 0-1 lukemissa. Varsinkin avauskymppi oli hyvin vahva Golden Knightsilta ja sen jälkeen suurin alkuhuuma laantui, jonka myötä Ottawakin sai aikaan yksittäisiä laukauksia laidoista, mutta keskustan Vegas puolusti huolellisesti omissa. Kärkiketjut olivat ylöspäin parhaimmat koostumukset, mutta Smith tuhlaili liikaa.

Toisen erän alussa Tkachuk pääsi ampumaan rystyltä maalin edestä, mutta Fleury pysäytti hänet. Toisessa päässä Pacioretty hidasti siniviivalla ja vapautti sitten Stastnyn ajamaan oikeasta laidasta maalille, mutta Anderson torjui patjallaan etukulmasta Borowieckin avustuksella laukauksen. Parin minuutin päästä puolestaan Stephenson petasi oikeasta laidasta paikan slottiin nousseelle Engellandille, mutta tämä ampui Andersonin syliin. Hetkeä myöhemmin Tuch ajoi maalille ja irtokiekkotilanteesaa Nosek koukki itsensä jäähylle turhaan maalin takana. Ykkösalivoimapari oli Karlssonin poissaollessa Eakin-Smith, toinen Stone-Stephenson ja kolmas Stastny-Eakin(Nosek). McNabb ja Engelland pelasivat alakerrassa lähes koko alivoiman. Paras paikka tuli Reillyn viivakudin jälkeen vasemmalle takatolpalle Brownille, mutta tämä aikaili sen verran, että Stone ehti sitomaan mailan ja pelastamaan maalin, kun Fleury oli yhä jäissä.

Kahdeksannella minuutilla Duclair ampui itse oikealta puolittaisesta 2v1-hyökkäyksestä, mutta Fleury torjui patjalla varmasti. Minuutin päästä pitkän staattisen tilanteen lopuksi Reaves löysi syötöllään kulmasta Royn maalin edestä, mutta tämä ei saanut ihan kurotettua kunnolla kiekkoon puolustajan pihdeistä. Seuraavassa vaihdossaan he loivat hieman vastaavan tilanteen suorahyökkäyksestä, mutta Reavesin passin jälkeen Roy pudotti maalin edestä vielä takaviistoon Carrierille, joka tykitti yli takayläkulman. Puolivälissä iltaa laukaisuyritykset olivat 20-42 ja kudit kohti maalia 14-24. Toisen erän avauspuolikas ei ollut ritareilta kovin hyvä, vaan Sens oli jopa pelin päällä.

Viisi minuuttia ennen taukoa Stone laukoi tulisesti ranteella ylitettyään siniviivan, mutta Anderson torjui vaivoin. Hetkeä aiemmin Stephensonin slotista ohjaama viivatoimitus oli puolestaan mennä alakulmaan. 17. minuutilla Vegasin erän paras ketju nelonen loi taas kerran paikan hyökkäysalueella, kun Roy löysi kulmasta kiekossa pysyttyään painottomalta puolelta maalille nousseen Holdenin, mutta tämä ampui avopaikasta päin maalivahtia. Hetken päästä puolestaan Marchessault loi itselleen vetopaikan slotista suorasta luistelusta haastamalla. Anderson torjui juuri ja juuri alakulmasta. Toisessa päässä puolestaan Reilly lähti kiertämään maalia ja Fleuryn ylipelattua koko maali jäi tyhjäksi, mutta onneksi vanhanaikaisyritys lopulta ei onnistunut. Vegas sen sijaan iski 0-2:een vielä ajassa 38:55, kun Paciorettyn oikeasta laidasta laukomaan paluukiekkoon ehti ensin Stone, joka käänsi vanhanaikaisella kiekon reppuun osuen siten entistä seuraansa vastaan. Maaliaan hän tuuletti yhtä antaumuksella kuin aina. Stastny sai kakkossyötön laitapainistaan Paciorettyn rinnalla. Erän loppupuolisko oli kohmean alun jälkeen hyvä vierailta, joten sikäli maali oli ansaittu ja vedotkin kohti maalia olivat lopulta aktiivisen viimeisen viiden minuutin ansiosta jopa pelitapahtumien vastaisesti peräti 8-19 Vegasille. Maaliodottamat 40 minuutin jälkeen olivat 1.06 & 2.25, joten sikäli lukemat olivat suhteellisen oikein. Laukaisuyritykset olivat puolestaan 26-55.

Päätöserän alkuun Pacioretty petasi heti pitkällä poikkisyötöllä one-timerin Stastnylle, mutta tämä laukoi patjoihin oikeasta laidasta. Hetken päästä Ennis ajoi kulmasta voimalla maalille ohi Engellandin, muttei saanut vetoa aikaan. Toisessa päässä Tuch haastoi jalalla 1v1-tilanteessa Reillyn, mutta Anderson koppasi maskittoman rannarin.

Vajaan viiden minuutin kohdalla Smith koukki itsensä keskialueella boksiin Chabotin kiihdytettyä hänen ohitseen. Nosek korvasi Smithin Eakinin rinnalla alivoimalla. Schmidt ja Holden muodostivat muuten toisen puolustajaparin alivoimalla. Jäähyn toisella puolikkaalla Stephenson katkaisi keskialueella Chabotin löysän rystysyötön ja viimeisteli läpiajosta tylysti kilpialakulmaan tehden Vegasin kauden seitsemännen alivoimakopan. Hänelle piste oli puolestaan kahdestoista 21. ottelussa Vegasissa. Senators kuitenkin kavensi tasan minuutin kuluttua, kun Namestnikov pääsi lapioimaan vapaasti kiekon takatolpalta sisään sen jälkeen, kun Brown oli siniviivan kulmasta siirtänyt kiekon keskelle ja Tierney veivannut Tuchin vipuun ennen suorahyökkäyksen kliimaksia. Engelland puolestaan hukkasi hieman Namestnikovin, kun Hague oli pelannut itsensä ulos voimakkaalla niitillä Browniin saamatta kuitenkaan peliä katki laidassa. Ennen puoliväliä McNabb Haguen tavoin yritti taklaamalla pysäyttää vastahyökkäyksen siniviivan kulmaan, mutta DeMelo sai pelattua eteenpäin Duclairille. Schmidt peitti syötön puolittaisessa 1v2-tilanteessa ja Fleury torjui rannelaukauksen.

Seuraavassa vaihdossa nelosketju sai ansaitun palkinnon, kun Royn päätydumppauksen jälkeen Anderson hukkasi kiekon maalin takana karvanneelle Carrierille, joka syötti Reavesille maalin eteen tyhjiin. Päätöskympin aluksi Schmidt kampitti itsensä oman alueen kulmassa jäähylle hukattuaan ensin kiekon jalkoihinsa ja sohittuaan sitten huolimattomasti mailallaan. Rangaistus kostautui, kun Stephenson jätti Brownin mailan vapaaksi neliön keskelle ja White löysi hänet oikeasta laidasta, joten alivoiman vuotaminen jatkui tässäkin pelissä lopulta. Viimeisistä 59 vastustajan yrityksestä Golden Knights on päästänyt kaiketi 18 alivoimaosumaa ja seitsemässä pelissä putkeen sille on tehty YV-osuma. Reilut kolme minuuttia ennen loppua Sens sai uuden ylivoiman, kun Holden kaatui voimalla kulmassa ja Tkachuk pääsi siksi kävelemään vapaasti maalille. Hän ehti laukomaan rystyltä jäänuoliaisen takapatjaan, mutta jatkokiekosta Smith sitoi hänet väkisin irti jäähynarvoisesti.

Ensimmäinen minuutti jäähystä ei johtanut mihinkään, joten Anderson otettiin maaliltaan kaksi minuuttia ennen loppua. Seuraavaksi Brown saikin päädystä pelattua Anisimoville paikan maalin eteen, mutta Fleury sulki yhden kosketuksen vedon syliinsä. Sitä seuraava yritys lähti Duclairilta vasemmasta laidasta, mutta maalinedusruuhkastakaan isännät eivät saaneet sohittua kiekkoa sisään, vaan Vegas kesti alivoiman ja voitti lopulta 2-4, joten DeBoerin debyytti oli voitokas vieraskaukalossa kuten Gallantilla aikanaan Dallasia vastaan lokakuussa 2017. Summerin soitua Marchessault poimi vielä kiekon muistoksi talteen uudelle päävalmentajalle. Lopulliset vedot olivat 35-43, kun Sens tappioasemassa painosti.

Ennen peliä DeBoer oli puhunut myös lyhyiden vaihtojen tärkeydestä ja se on kuulemma osa-alue, josta ei jousteta tai neuvotella. Tässä pelissä keskimääräiset vaihtojen pituudet olivat puolustajista Schmidtilla, Haguella ja Holdenilla 44, Theodorella 49, Engellandilla 46 ja McNabbilla 57 sekuntia. Kahdella viimeksi mainitulla runsas AV-vastuu pidensi vaihtoja luonnollisesti, mutta Theodoren vaihdoissa olisi pieni ripaus lyhentämisen varaa lähemmäs 45 sekuntia, kun nyt hän ei pelannut ylivoimaakaan kuin 1:31. Hyökkääjistä Stephensonin, Marchessaultin, Paciorettyn, Smithin, Tuchin ja Stonen vaihdot olivat alenevassa järjestyksessä 54 sekunnista 47:ään. Eakin, Roy, Carrier ja Reaves sen sijaan pelasivat 40 sekunnin tai jopa sen alle olleita vaihtoja. Stastnyn keskiarvo oli 45 sekuntia.

Arvosanataulukko
++
+ Fleury, Stone, Stastny, Pacioretty, Marchessault, Stephenson, Carrier, Roy, Reaves
+/- Eakin, Tuch, Nosek, Smith, McNabb, Schmidt, Holden, Theodore, Hague, Engelland
-
--

Kakkosketju oli lopulta hyökkäyssuuntaan paras koostumus vastaten kahdesta ensimmäisestä maalista. Stone ja Stastny kirjasivat 1+1 tehot, joten Kivi palasi Aadawaan onnistuneesti. Nelosketju oli puolestaan viimeiset pari erää erinomainen ylöspäin ja sai palkinnon päätöserässä, kun Anderson lahjoitti maalin. Jääajat olivat 10-11 minuuttia kolmikolla Carrier-Roy-Reaves, mutta he saivat paljon hyvää aikaan. Ykkösketjusta Stephenson osui alivoimalla ja Marchessault oli tasapainoisen hyvä, mutta Smith ei saa plussaa tuhlattuaan tukun paikkoja ja otettuaan vielä laiskan takakarvajäähyn päätöserässä. Fleury oli voittava maalivahti yli 30 torjunnalla ja tuli hyvin vastaan peittämään suoria laukauksia läpi illan.

Selkeitä epäonnistujia ei ollut, vaikka vieraiden avausmaaliin osasyyllisiä olivat eritoten Hague ja Tuch sekä toiseen Stephenson, mutta se oli YV-maali. Kuten todettua, koko alakerta oli selkeästi rohkeampi ja aktiivisempi ylöspäin. Engelland teki pari nousua syvään ja Holden nousi toisessa erässä hyvin painottomalta puolelta tekopaikkaan. Molemmat kirjasivat jopa viisi laukausta kohti maalia. Schmidtkin näytti jo hieman viime kausien itseltään hyökkäysalueella, mutta vastaavasti omalla alueella hän kahdessa viimeisessä erässä teki pari pelinlukuvirhettä, joten en anna plussaa kuitenkaan kokonaisuudesta. Hague laukoi neljästi, joista paras yritys oli ylivoimalla uudessa roolissa oikeasta laidasta. Taklauksia kertyi kolme, mutta yksi niistä johti takaiskuun, kun samalla hän pelasi itsensä ulos, kun peli katkennutkaan puolustussiniviivan kulmaan. McNabb on selkeästi ollut esimerkkinä, koska hän puolustaa monesti samoin rintamahyökkäyksiä. Hyökkääjistä Smithin lisäksi ilman plussaa jää kolmosketju. Tuch ja Nosek loivat oikeastaan kahdestaan pari puolittaista paikkaa ja he laukoivat molemmat kahdesti kohti maalia, kun Eakin puolestaan ei laukonut kertaakaan ja hänen iltansa kohokohdat olivat alivoimalla, jossa hän tosin oli hyvä, mutta tasaviisikoin anti jäi vaisuksi.

 

[Salming]

Lisäksi puolustajat laukoivat ahkerasti viivasta ja heille myös saatiin pelattua paljon syvyydestä kiekkoja, mikä taisi olla San Josenkin tapa luoda paikkoja hyökkäysalueella. Vastus tietysti oli mitä oli, mutta kyllä ritarien alakerta näytti nyt kokonaisuudessaan vaarallisemmalta hyökkäyssuuntaan kuin aiemmin tällä kaudella. Toki tuo viivasta laukominen ei sinänsä ole uusi asia tälle seuralle, koska avauskaudellahan Vegas loi myös paljon vetopaikkoja viivaan puolustajille, mutta ainakin tällä kaudella tähän mennessä puolustajat ovat herkemmin kierrättäneet kiekon takaisin syvyyteen kuin toimittaneet itse kohti maalia, mutta nyt DeBoer oli rohkaissut toisin.

Tummennetun kohdan lisäksi uutuutena DeBoer haluaa tuoda sisään enemmän pystysuuntaista kuin leveyssuuntaista jääkiekkoa varsinkin keskialueella, jotta vaarallisilta menetyksiltä vältytään.

Hyvä esimerkki tuosta oli esimerkiksi ottelun kuudennella minuutilla. Schmidt nostaa jalalla maalin takaa pelin auki. Kiinnittäkää huomiota Paciorettyn sijaintiin kuvan alalaidassa. Gallantin alaisuudessa hän olisi pysynyt vasemmassa laidassa pitämässä leveyttä ja mennyt sitten kenties vastaan oikeasta laidasta ammuttua rännikiekkoa, mutta tässä tilanteessa hän tekee kaarroksen myötä itsensä pelattavaksi samalle kaistalle, jossa Stone jo on pystysuunnassa. Schmidt avaa laitaan Stonelle ja tämä jatkaa kiekon pystysuoraan kohti Paciorettya sen sijaan, että hän olisi antanut ristipiston vasempaan laitaan siniviivan kulmaan kuten olisi tapahtunut Gallantin alaisuudessa, jolloin Pacioretty olisi jäänyt tosiaan polkemaan vasenta laitaa pitkin ylöspäin. Jatkotilanteessa on esimerkki puolestaan puolustajien aktivoinnista. Pacioretty ja Stone raapivat päädyssä kiekkoa omille. Kun Stone voittaa sen, Hague irtoaa viivasta kohti maalia. Syöttö ei vain tällä kertaa osunut kuin Namestnikovin lapaan, mutta tässäkin näytteessä oli hyvä esimerkki puolustajille ohjeistetusta rohkeudesta ja hyökkääjien alkukautta paremmasta tukemisesta. Riskinä toki on, että omiin tulee enemmän ylivoimahyökkäyksiä, mutta sitä varten koko viisikon tulee kurinalaisesti takakarvata ja kolmannen hyökkääjän mahdollisesti hieman varmistaa toisen puolustajan nousua, jotta kenttätasapaino säilyy kuten tässä näytteessä kävikin.

Toisen erän lopusta puolestaan toinen näyte puolustajien lisääntyneestä aktiivisuudesta hyökkäysalueella. Roy pysyy taitavasti kulmarallin aikana kiekossa kiinni laidassa. Molemmat puolustajat ovat vielä siinä vaiheessa siniviivalla, kunnes Roy käännähtää uudestaan kohti syvyyttä, jolloin Holden tunnistaa tilanteen, nousee painottomalta puolelta ypöyksin maalin eteen ja Roy syöttää, mutta viimeistely ontui eikä kauden viidettä maalia syntynyt Holdenille.

Otetaan vielä yksi näyte, joka yhdistää taas puolustajien laukaisuhalukkuuden/nousut viivasta sekä keskialueen ylitykset pystysuunnan jääkiekolla. McNabb siirtää omissa kiekon laitaa pitkin eteenpäin Nosekille. Oikea laituri Tuch tekee saman kuin Pacioretty ylempänä eli ei jää pitämään leveyttä omalle laidalleen ja odottamaan syöttöä poikki kentän, vaan kaarroksen myötä leikkaa/kaventaa samalle kaistalle kuin Nosek. Sentteri Eakin sen sijaan pysyy keskikaistalla ja tällä kertaa Nosek poimii hänet (joka on sallittua, koska syöttö leveyssuunnassa on niin lyhyt oman vapaan pelaajan ollessa ihan vieressä, mutta pidempiä poikittaissyöttöjä pyrittäneen jatkossa välttämään keskialueella), mutta Tuch teki aivan identtisen liikkeen kuin Pacioretty ensimmäisessä näytteessä. Hyökkäysalueella puolestaan Eakin ja Nosek liikkuvat kulmaan kamppailemaan, Nosek voittaa kiekon, ei roiskaise maalille tai yritä kierrättää maalin taakse, vaan antaa toki hänelle hyvin tyypillisen ristisyötön kulmasta viivaan ja Holden pyssyttää Andersonin syliin.

Loppukevennyksenä vielä yön ehkä hauskin tilanne ennen toisen erän alkua. Nelosketjun pojat tarjosivat DeBoerillekin aistien virkistäjää ja seurauksena oli veijarimaista hymähtelyä:

Linkki: https://twitter.com/i/status/1217999900652101632

 

[laamis]

Pakko nyt sanoa kun miettinyt jo pitkään.
Kiitos @Salming raporteista!
Katselin aikasemmin aina Vegasin kotiotteluita kun piti vaan vähän aikasemmin herätä mutta kun lapsi syntyi niin ei sitä luppoaikaa ollutkaan, joten raporttisi korvasi matsinkattomisen.

 

[Amerikanihme]

Sen sijaan shokki oli se, että William Karlssonin ilmoitettiin ottelun alla olevan sivussa viikosta viikkoon ylävartalovamman takia, joten viimeinenkin teräsmies joutui taipumaan eikä enää kukaan pelaaja ole esiintynyt jokaisessa Vegas Golden Knightsin ottelussa. Sydämeni särkyi putken jäätyä 213 runkosarja- ja 27 pudotuspeliotteluun eli yhteensä 240 otteluun.

Ajattelinkin, että tämä on sinulle varmaan kova paikka, koska Billy-boy on ollut suosikkejasi ja nämä "statistiset" eli tilastolliset asiat ovat sinulle tärkeitä.

Kuten todettua, koko alakerta oli selkeästi rohkeampi ja aktiivisempi ylöspäin. Engelland teki pari nousua syvään ja Holden nousi toisessa erässä hyvin painottomalta puolelta tekopaikkaan. Molemmat kirjasivat jopa viisi laukausta kohti maalia.

Mitäs mieltä tuosta, että Holden johti koko joukkuetta jäällaoloajassa? Onko tuossa jotain uutta peluutustrendia havaittavissa? No, yhden pelin perusteella tietenkään ei voi oikein sanoa mitään, mutta mielenkiintoinen juttu mielestäni. Milloin on Holden johtanut joukkuetta jäällaoloajassa ennen?

Joo, noista huumorijutuista vielä sen verran, että ottelun jälkeisessä haastattelussa, jos nyt oikein kuulin, Petteriltä kysyttiin, onko Reaves tullut häntä jo halailemaan. Pete vastasi, että kyllä, mutta hän kieltäytyi tarjouksesta.

 

[Salming]

Ajattelinkin, että tämä on sinulle varmaan kova paikka, koska Billy-boy on ollut suosikkejasi ja nämä "statistiset" eli tilastolliset asiat ovat sinulle tärkeitä.

Mitäs mieltä tuosta, että Holden johti koko joukkuetta jäällaoloajassa? Onko tuossa jotain uutta peluutustrendia havaittavissa? No, yhden pelin perusteella tietenkään ei voi oikein sanoa mitään, mutta mielenkiintoinen juttu mielestäni. Milloin on Holden johtanut joukkuetta jäällaoloajassa ennen?

Onneksi Karlssonin pitäisi olla DeBoerin mukaan lähellä paluuta jo helmikuun ensimmäisenä päivänä, kun Vegas aloittaa toisen neljän pelin vierasrupeaman tähdistöviikonlopun ja sitä seuraavan vapaan viikon jälkeen, joten häneltä saattaa jäädä väliin vain kolme peliä, kun jäljellä ovat vielä ottelut Montrealissa ja Bostonissa ennen lepoa. Jos joskus pidempi tauko tulee hyvään paikkaan, nyt on se hetki.

Holdenin jääajasta en vedä suurempia johtopäätöksiä. Hän kuitenkin pelasi Gallantinkin aikana ajoittain yli 20 minuuttia illassa. Ja nyt kun tarkistin, eilinen jääaika 23:49 oli toki hänen Vegas-uransa korkein, mutta jo lokakuussa kolmessa ensimmäisessä pelissä hän pelasi 23:37, 22:52 ja 23:29. Yli 22 minuutin iltoja oli aiemmin tullut jo viisi kappaletta tällä kaudella, joten ei tuo mikään uusi asia ollut enkä usko, että hän jatkossa pelaa yhtä kovia minuutteja kuin niissä harvoissa peleissä, joissa hän on kuuma kuten eilen jossain määrin, vaikka tehopisteitä ei tullut.

 

[Salming]

Nyt kiinnostaa sitten tietää onko Pete de Boer myös katolinen, eli jatkaisi tätä Vegas Golden Knightsin vahvaa katolisperinnettä. Sukunimi on peräisin Hollannista, ja siellä katoliset ovat suurin uskovaisten ryhmä (joskin ei-uskovaisia on kai virallisesti yli 50%). Joten mahikset ovat, että de Boer on katolista perimää, vaikken mitään julkisuuden tunnustuksia siitä löytänytkään.

DeBoer totesi jossain eilen kuuntelemassani Golden Knightsin oman podcastin haastattelussa, että hänen isänsä muutti Hollannista Amerikkaan 17-vuotiaana, joten se täsmäisi sinun havaintoihisi.

51/82 Montreal vs. Vegas

Fleury jatkoi maalissa. Kenttäpelaajistokin oli sama eli Merrill jatkoi katsomossa eikä ketjuissa ollut muutoksia.

- Puolentoista minuutin kohdalla Smith polki karkuun katkottuaan poikkisyötön omalla alueella lähellä siniviivaa, mutta Domi sai vielä takakarvattua häneltä kiekon ennen laukausta
- Kuudennella minuutilla peli oli 1-0, kun päätydumppauksen jälkeen Hague hävisi ykköskiekon kulmassa. Engelland ja Roy menivät yhtä aikaa maalin edestä sen taakse kakkoskiekkoon ja samalla Cousins jäi yksin maalin eteen. Hän sai syötön Weiselta, pakotti Fleuryn jäihin sivuttaisliikkeessä ja siirsi sitten kämmeneltä kiekon reppuun tarpeeksi pitkälle harhautuksen vietyään. Järkyttävää puolustamista, mutta onneksi maalia seurannut alivoima hetken päästä sujui paremmin ja ainoa uhka oli Suzukin yksi one-timer kaukaa laidasta. DeBoer oli ohjeistanut alivoimaa olemaan hieman aggressiivisempi omalla alueella ja se toimikin. Muita jäähyjä pelissä ei vieraille sitten tullutkaan kuin tämä yksi avauserän alussa
- Vegas oli lähellä tasoittaa puolivälissä, kun Price syötti maalin takaa suoraan vastustajalle. Tuch sai kiekon lapaansa maalin eteen, mutta Price ehti vielä pelastamaan oman erheensä saamalla mailan Tuchin laukauksen eteen metrin päästä tyhjistä
- 13. minuutilla Habs meni 2-0 edelle. Tatar nosti vastahyökkäyksen ja veivasi kärkimiinalla sekä Stonen että Stastnyn jäihin, mutta Schmidt sai takakarvattua kiekon ennen laukausta. Hän purki sen suoraan kuitenkin Danaultille, joka laukoi kohti maalia ja Kovalchuk siirsi reboundin maaliin, kun McNabb puolusti pehmeästi
- 18. minuutilla syntyi 3-0 osuma, kun Theodore ohjasi Kulakin viivavedon ohi Fleuryn. Maali toki merkittiin Armialle, joka kai vielä hipaisi kiekkoa maalin edessä maskissa. Tuota maalia edelsi hukattu ylivoima sekä tasaviisikoin Paciorettyn ja Stonen hukatut maalipaikat. Pacioretty pääsi ampumaan suorasta luistelusta rystyltä maskitta, mutta Price torjui vedon maalin taakse. Jatkotilanteessa Stone sai syötön päädystä maalin eteen, mutta laukaus kohti oikeaa kulma kilpistyi niin ikään Priceen
- Laukaukset olivat suhteellisen tasan 9-8, mutta ero oli tehokkuudessa. Kumpikaan ei esittänyt mitään kovin dominoivaa viisikkopelaamista, mutta vieraiden oman alueen puolustuspelaaminen oli vain parissa tilanteessa liian sekavaa ja pehmeää. Yhden pelin ajan valmentajanvaihto näemmä auttoi avauserien sekoiluihin

- Toisessa erässä Carrier ja Nosek vaihtoivat paikkoja eli Carrier nousi kolmoseen Eakinin ja Tuchin viereen
- Ensimmäiseen mainoskatkoon asti ei tapahtunut mitään. Molemmat kamppailivat vahvasti laitojen lähellä eivätkä päästäneet vastustajaa keskustaan laatupaikoille. Syöttöketjut olivat lyhyitä
- Yhdeksännellä minuutilla Vegas kavensi. Stephenson voitti aloituksen, Theodore levitti viivasta oikeaan laitaan Marchessaultille, tämä laukoi ohi maalin, päätykiekon poimi Smith ja hän tarjosi taitavalla rystykäännöllä uuden mahdollisuuden Joonatanille b-pisteiden väliin eikä tämä erehtynyt. Armia ja Domi eivät kumpikaan seurannut Marchessaultin nousua avopaikkaan tämän ensimmäisen vedon jälkeen
- Toisen puolikkaan alkuun Lehkonen lätytti kiekon oikeasta laidasta maalin eteen, mutta Poehlingin haltuunotto oli louhikkoinen eikä tämä päässyt vastaliikkeellä nostamaan kiekkoa rystyltä patjan yli
- Ajassa 14:30 Pacioretty puolestaan petasi kulmasta ristipassilla avopaikan Holdenille vasemmalle kaarelle, mutta tämä aikaili ja veto jäi piippuun, mutta tuossa oli taas malliesimerkki puolustajien hyödyntämisestä hyökkäysalueella. Heti perään Hague nousi b-pisteiden väliin, sai Stonelta syötön kulmasta ja Armian katsellessa vierestä Stastny hakkasi maalin edestä reboundin sisään kaventaen pelin 2-3:een. Syöttöpisteitä ei kuitenkaan merkitty jostain syystä
- 17. minuutilla ykkösketju pääsi 3v1-hyökkäykseen, mutta Marchessaultin syöttö poikittain kohti Smithia katkottiin. Tuota edelsi puolestaan Danaultin huippupaikka takatolpalla kulmasta tulleeseen poikkisyöttöön, mutta Fleury oli venyttänyt patjansa eteen nelosketjun puolustettua taas vähän kehnosti ykkösparin ohella
- Laukaukset erässä olivat 6-12 ja hallinta kääntyi erän edetessä hieman vieraiden eduksi, joka oli luonnollista tappioasemassa, mutta mitään valtaisaa vyöryä neljän ketjun voimin ei nähty. Hyökkäysalueella puolustajat olivat hieman rohkeampia kuin avauserässä, mikä johti lisääntyneisiin maalipaikkoihin

- Päätöserässä oli kolme tapahtumaa ennen ensimmäisiä mainoksia. Armia pääsi käsiksi yhteen viivalaukauksen jälkeisiin reboundiin, mutta nosti sen rystyltä ohi maalin. Sitten hän tarjosi itse ohjurin laidasta maalille Suzukille, mutta tämä ohjasi rystyltä yli maalin. Toisessa päässä rintamahyökkäyksen lopuksi Smith veivasi yhden puolustajan jäihin ja tarjosi paikan oikealle tolpalle Marchessaultille, mutta Price venyi huimaan torjuntaan
- Juuri ennen päätöskympin alkua Habs sai kaksi perättäistä 2v1-hyökkäystä. Ensimmäisessä Poehling jakoi viereen, mutta Lehkosen surkea haltuunotto pilasi maalipaikan. Ajassa 9:40 sen sijaan Montreal onnistui siirtymään 4-2 johtoon. McNabb pinchasi siniviivalla rohkeasti vastaan ja Nosek tuli samaan tilanteeseen laitaan siniviivan kulmassa sen sijaan, että hän olisi varmistanut. He hävisivät tilanteen ja Nosek taisi vielä epäonnekseen tökätä kiekon keskialueelle siten, että se livahti ohi McNabbin. Seurauksena oli 2v1-hyökkäys omiin Schmidtia vastaan, joka ei saanut Weisen syöttöä katki, vaan Cousins sai nautiskella illan toisestaan varmalla viimeistelyllä. Tuollaisia virheitä on sattunut viime aikoina liikaa kuten voittomaalissa Buffalossakin esimerkiksi
- 13. minuutilla Vegas sai toisen ylivoimansa. Sen puolivälissä Stephenson tarjosi loistopaikan päädystä maalin eteen nousseelle Haguelle, mutta tämä ampui päin Pricea eikä uran avausmaalia syntynyt vieläkään. Tuo taisi olla jopa paras paikka siihen toistaiseksi, vaikka joitakin tolppakuteja hänellä on aiemmista peleistä
- Kiri oli oikeastaan melko olematonta, kunnes Fleury lähti maaliltaan pari minuuttia ennen loppua. Stastny hävisi hyökkäyspään aloituksen, mutta Petryn ränniin ampuvaa kiekkoa Kovalchuk ei saanut keskialueelle, vaan Theodore otti kiekon haltuun siniviivassa, levitti Paciorettylle ja tämän rannari painui patjan yli maaliin hivenen helposti jopa kaukaa viivasta. Eikä siinä vielä kaikki, vaan Vegas tuli tasoihin kahdeksan sekuntia ennen loppua. Se haki vauhtia omalta alueelta vielä parikymmentä sekuntia ennen loppua ennen kuin kiekko saatiin pelattua päätyyn. Petry oli taas siellä ensimmäisenä ja ampui kiekon ränniin. Stone kuitenkin sitoi Kovalchukin irti kiekosta laidassa. Theodore levitti taas vasemmalta puolelta oikealle, Stastny antoi ohjattavan jäänuoliaisen viisikon keskelle ja Smith ohjasi kiekon maaliin

- Jatkoajalla ensimmäiset kolmikot olivat Stone-Marchessault-Theodore, Pacioretty-Stastny-Schmidt, Eakin-Smith-Theodore ja Tuch-Pacioretty-Schmidt, joten tiettyjä pelaajia kuormitettiin tuplavaihdoin. Habs piti kiekkoa valtaosan jatkoajasta. Ensimmäiseen kolmeen minuuttiin Vegas koski ehkä kerran kiekkoon. Domi muun muassa loi itselleen parissakin eri vaihdossa vetopaikat ja Schmidtilla oli hieman vaikeuksia hänen puolustamisessaan. Lisäksi Marchessault hukkasi keskialueella kiekon juuri, kun muut olivat vaihtamassa. Seurauksena oli 2v0-hyökkäys. Danault syötti vielä viereen ja Chiarot laukoi ahdistettuna one-timerin, jonka eteen Fleury kuitenkin venyi. Reilu minuutti ennen jatkoajan loppua puolestaan Armia nosti omalla alueella kiekon suoraan karvanneen Stastnyn kasvoihin. Verta tuli paljon, naama aukesi ja hän jäi keräämään jopa hampaitaan jään pinnasta. Auts. Päätösminuutilla Pacioretty-Smith-Theodore päästi Kovalchukin läpiajoon kehnolla kenttätasapainolla hyökkäysalueen menetyksen jälkeen. Fleury kuitenkin heittäytyi kyljelleen patjat päällekkäin ja koppasi laukauksen räpylän reunallaan yläkulmasta. Irtokiekosta käynnistyi 2v1-hyökkäys ja Vegasin jatkoajan paras maalipaikka. Pacioretty jakoi viereen Theodorelle, mutta tämän rannari oikealta puolelta oli osoitteeton
- Rankkareilla Kovalchuk osui längistä ja Marchessault hiipi tutusti vasemmalta laukoen sitten suoralla vedolla kiekon ohi maalivahdin. Saldo on nyt tältä kaudelta 4/4. Toisessa parissa Cousins ampui patjaan ja Theodore patenttirystyn räpylään epäonnistuen siinä nyt toistamiseen putkeen, joten hänen saldonsa on 2/4 enää tältä kaudelta. Kolmosparissa Armia pelästyi Fleuryn tökkäystä ja hukkasi kiekon totaalisesti saamatta edes laukausta aikaan, heh. Tuchilla oli paikka ratkoa. Hän sai kiemurtelullaan Pricen jäihin, mutta kämmennosto ei mennyt patjan yli, joten hänenkin saldonsa on enää 1/2 tältä kaudelta. Neljännessä parissa Fleury tökkäsi ohi kiekosta ja Tatar sai kämmeneltä nostaa kiekon maalin kattoon. Fleury totesi odottaneensa kutia räpyläkädelle, mutta Tatar siirsikin nopeasti kiekon Fleuryn kilpikäden puolelle. Smith oli Vegasin neljäs ampuja, mutta hän ampui suoraan patjaan, joten lisäpistettä ei tarttunut matkaan ja kun seuraavaksi vastassa on Boston, pelkään sitä, että vierasreissun saldo on 3/8 pistettä. Yksi piste tästä pelistä oli ihan OK tulos avauserän jälkeen ja lähellä oli seurahistorian toinen nousu kolmen maalin takaa voittoon ensimmäisen tultua Bluesia vastaan edellisen kotiputken aikana. Lopputulos tästä pelistä oli kuitenkin 5-4 Habsille ja tuo tulos on nyt toistunut kolmesti neljässä viime kohtaamisessa, jotka kaikki Montreal on voittanut yhdellä maalilla!

Arvosanataulukko
++
+ Theodore, Marchessault, Smith, Stephenson, Stastny, Pacioretty
+/- Fleury, Schmidt, Holden, Engelland, Carrier, Reaves, Tuch, Stone, Eakin
- McNabb, Hague, Roy, Nosek
--

Nelosketju oli todella heikko puolustussuuntaan. Siihen syyllisiä olivat ennen kaikkea Roy ja Nosek. Roy lähti avausmaalissa turhaan maalin taakse ja Nosek sitten kaksi viimeistä erää nelosvitjassa pelatessaan lahjoitti pari paikkaa vieraille kuten 4-2 maalin. Laitureista Reaves ja avauserän osalta Carrier saavat synninpäästöt, koska he olivat luotettavia ja taklasivat yhteensä 16 kertaa. Puolustajista Hague oli helisemässä yllättävän paljon omissa 1-0 maalin lisäksi. Toisessa päässä hän toki alusti nousullaan 3-2 kavennuksen, mutta lisäksi hukkasi yhden avopaikan. Kamppailukovuus ei ollut tänään hyvällä tasolla. McNabb puolestaan pinchasi jatkuvasti epäonnistuneesti aiheuttaen ylivoimahyökkäyksiä omiin. Lisäksi toisessa maalissa hän oli luvattoman pehmeä maalin edessä reboundissa. Schmidt kärsi hänestä ja siksi tuon parin saalis oli -2.

Theodore keräsi kolme syöttöpistettä ja oli virheetön alakerrassa. Hän pelasi peräti 28:43, kun jatkoajallakin tuli vastuuta joka toisessa vaihdossa. Schmidtkin pelasi muuten 26:41. Kärkiketjuissa oli viisi onnistujaa. Ykkösketjusta Smith keräsi 1+1 tehot, Marchessault 1+0 ja Stephenson 0+0, mutta viimeksi mainittukin olisi ansainnut päästä tehoille, koska hän oli kolmossyöttäjä avausmaalissa, tarjosi hyvän paikan päätöserässä Haguelle ja ylipäätään oli hyvin pelin sisässä nopeudellaan. Marchessaultin pelaamisesta pidin ehkä jopa eniten puolestaan hyökkäysalueella. Stastny puolestaan saalisti myös 1+1 tehot ja menetti hampaansa jatkoajalla, mutta toivottavasti yksi plussa lohduttaa. Pacioretty puolestaan osui kertaalleen kuudella laukauksella. Toki hän sitten tuhlasikin pari vapaata laukauspaikkaa oikeasta laidasta, mutta astui esiin, kun piti suorittaa lopulta. Hän pelasi 19:57, joka oli Stonen jälkeen toiseksi eniten hyökkääjistä. Stonelle en antanut plussaa, koska hän jäi tehoitta (toki olisi ansainnut syötön 3-2 maaliin), mutta hän ei kuitenkaan sitten ollut minusta ihan niin hyvä kiekollisena kuin Pacioretty.

Fleurylta nähtiin kokonaisuudessaan lähempänä neutraalia kuin plussaa ollut peli. Jatkoajalla hän toki oli ilmiömäinen. Maaleista en häntä syytä, vaan ne olivat kenttäpelaajien syytä. Holden pelasi 18:54 eli minuutit vähenivät reippaasti, mutta silti hän oli kolmanneksi eniten jäällä alakerrasta. Viime pelin tapaan hän nousi pari kertaa hyvin esiin hyökkäysalueella vetopaikkaan, mutta viimeistely ontui. Engelland oli muutoin OK 13:19 jääajalla, mutta avausmaalissa hän ei saanut katki Weisen syöttöä maalin eteen. Tuch oli melko neutraali eikä esittänyt oikeastaan yhtään mitään kummassakaan päässä kenttää, vaikka jääaikaa tuli vajaat 18 minuuttia. Avauserässä hän tuhlasi sen yhden tyhjän maalin. Eakin puolestaan pelasi 16:21 ja oli toiseksi paras aloittaja Vegasista Royn jälkeen 69%:lla, mutta muutoin hän oli melko pimennossa taas ja kiekollisena tuntuu olevan jatkuvasti kiire eivätkä syötöt löydä omia. Kamppailuissakaan hän ei ole oma jämäkkä itsensä vielä ollut loukkaantumisten jäljiltä.

Linkki: https://twitter.com/i/status/1218692873832427522

Linkki: https://twitter.com/i/status/1218727962117206019

 

[Amerikanihme]

Marchessaultin pelaamisesta pidin ehkä jopa eniten puolestaan hyökkäysalueella.

Ehdottomasti mielestäni Vegasin paras pelaaja tässä pelissä.

Pitää vielä puuttua tuohon Kultaisten Ritarien jatkoaikapelaamiseen. Siinä ei ollut päätä eikä häntää. Toivottavasti valmentaja-Petteri puuttuu tähän. Aloitukset hävittiin usein sata-nolla, kiekko annettiin suosiolla vastustajalle, ja sitten kun se joskus loppujen lopuksi saatiin haltuun, niin ei mitään vauhtia, ei mitään kuvioita, ei mitään yritystä pitää kiekkoa hallussa mahdollisimman pitkään, päämääränä näytti olevan kiekon mahdollisimman nopea menettäminen vastustajalle. Ainoastaan Fleury oli tullut pelaamaan jatkoaikaa Vegasin joukkueesta. Ei hyvä, ei ollenkaan, tästä tulisi piiiiiiiitkä miinus kaikille kenttäpelaajille, jotka siellä kävivät jatkoajalla, jos olisin valmentaja.,