25/82 Vegas vs. Edmonton
Fleury jatkoi maalissa. Holden korvasi Merrillin alakerrassa. Hyökkäyksessä Pacioretty ja Marchessault vaihtoivat paikkoja eli Joonatan otti oman paikkansa ykkösvitjasta jälleen.
Avauserässä vedot olivat tasan 9-9, mutta kyllä Oilers oli pelin päällä valtaosan erästä ja varsinkin alussa. Se myös puolusti paremmin omalla alueellaan kuin Vegas. Avausmaali syntyi viiden minuutin kohdalla, kun 3v3-asetelmasta kulmauksesta McDavid irtosi oikea-aikaisesti Smithista, sai syötön Draisaitlilta, jäädytti Fleuryn sivuttaisliikkeessä ja upotti kiekon maalin edestä sisään. Öljyn toinen maali syntyi 16. minuutilla. Tuolloin kakkosketju oli puolestaan jäällä. Draisaitl suojasi syvyydessä kiekkoa Stonelta ja löysi viivasta täysin vapaana Bearin, joka otti tyhjät pois ja laukoi kiekon Fleuryn patjan alitse maaliin ennen kuin Schmidt ehti peitolle. Vegasin parhaat ja oikeastaan ainoat maalipaikat erässä tulivat Paciorettylle. Ensin Stonen keskialueen katko vapautti Eakinin ja Paciorettyn 2v1-tilanteeseen. Eakin syötti viereen, mutta Pacioretty laukoi Russellin luistimeen. Hetken päästä Pacioretty pääsi ajamaan vasemmasta laidasta maalille vapaasti, mutta rystynosto läheltä kilpistyi Smithiin, kun Nurse peitti jäässä maatessaan poikittaissyöttöä. Kolmas paikka tuli puolittaisesta 2v1-hyökkäyksestä, kun Stone tarjosi paikan, mutta laukaus kohti vasenta etuyläkulmaa meni liian korkealle. Viimeisellä minuutilla tosin sitten Eakinin vitja sai palkinnon, kun Stone ja Eakin kaivoivat yhdessä kulmasta kiekon viivaan Holdenille, joka laukoi sen ruuhkaan maalille. Eakin ehti itse reboundiin ja suti sen sisään Sheahanin ja Nygårdin välistä. Holden kuitenkin sai vain syöttöpisteen osumaan. Viimeisillä sekunneilla vielä Marchessault loi itselleen kärkimiinalla vetopaikan, mutta Smithin hanskakäsi toimi nopeasti ja hän poimi kiekon etukulmasta. Pelitapahtumiin nähden vielä tasoitusmaalikin erän loppuun olisi ollut epäansaittu, vaikka erän toinen puolikas olikin Vegasilta vähän parempi. Puolivälissä erää nelosketju pelasi niin energisen vaihdon, että sen jälkeen isännät saivat hieman momentumia puolelleen, mutta siltikin Eakinin vitjaa lukuun ottamatta paikat olivat kortilla ja omalla alueella McDavidin vitjaa ei vain saatu kuriin. Joka tapauksessa repesin ääneen peliä nauhalta katsoessani noiden Carrierin lanausten päätteeksi, koska miestä kaatui kuin meren mutaa:
Toista erää pelattiin viisi minuuttia, kunnes Fleury ryösti takatolpalta Archibaldin Nugent-Hopkinsin poikittaissyötöstä. Holden-Engelland pari jäi telineisiin omia miehiään vastaan tuon suorahyökkäyksen puolustamisessa. Kolme minuuttia myöhemmin McDavid puolestaan laukoi Schmidtin jaloista lyhyellä virityksellä vasempaan tolppaan vasemmasta laidasta, vaikka Schmidt periaatteessa puolusti hyvin ja olevinaan piti kämmenen kiinni, mutta niin vain todella nopeilla käsillä Connor loi itselleen tekopaikan. Heti perään McNabb otti sitten jäähyn estämisestä. Alivoimalla Smith vapautti Karlssonin läpiajoon, mutta Smith torjui rystynoston samalla, kun McDavid antoi takapainetta Wiljamille. Toisella puolikkaalla 32. minuutilla Öljy siirtyi taas kahden maalin johtoon, kun Granlund siirsi rystyltä irtokiekon maaliin maalin edestä. Tuossa tilanteessa Vegasilla oli ensi kerran Glass sentterinä jäällä, muttei maali mennyt hänen piikkiinsä, koska hän oli seurannut miestään maalin taakse ja maalin edessä puolestaan Schmidt ei osunut pyörivään kiekkoon eikä myöskään merkannut Granlundia ollenkaan. Ja koko tilannehan lähti siitä, että Hague menetti päädyssä noutamansa kiekon, kun ketään ei ollut lähellä tukemassa. Parin minuutin päästä Vegas kavensi, kun Theodore katkoi keskialueella Oilersin hyökkäyksen ja leikkasi laidasta röyhkeästi Larssonin ja Klefbomin välistä maalin eteen viimeistelemään kiekon oikeaan alakulmaan. Maali oli Theodorelle vasta kauden toinen. Viimeisillä minuuteilla Holden-Engelland pari joutui pelaamaan peräti 3:04 mittaisen vaihdon, kun he eivät päässeet millään pois omista eikä asiaa auttanut se, että McDavidin vitja tuli tuoreilla jaloilla vielä sisään kesken kaiken jatkamaan tivolia. Kassian veivasi Holdenin kertaalleen täysin pihalle b-pisteiden välissä luoden itselleen vetopaikan, mutta Fleury otti tärkeän patjatorjunnan, joten tauolle mentiin vain 2-3 lukemissa. Toisen erän vedot olivat 6-13, joten se, että erä päättyi 1-1, oli jo lottovoitto isännille.
Päätöserään lähdettiin tilanteesta, jossa Oilersin saldo oli 9-0-1 niissä peleissä, joita se oli johtanut kahden erän jälkeen. Vegasin saldo puolestaan oli ennen tätä iltaa 1-7-1 niissä peleissä, joissa se oli ollut tappiolla kahden erän jälkeen. Noiden tilastojen trendeihin ei saatu muutosta, kun heti erän alussa sarjan paras ylivoima iski lukemat 2-4:ään. Paciorettyn turhan hyökkäyspään estämisjäähyn jälkeen Draisailt kilautti tolppaan McDavidin poikittaissyötöstä ylivoiman alkajaisiksi ja hetken päästä hänen syöttönsä päädystä löysi vasemmasta laidasta McDavidin, joka upotti kiekon ohi Fleuryn, joka seikkaili ties missä. Holden puolestaan ei saanut syöttöä katki McDavidille ja McNabb hävisi päädyssä kamppailun saksalaiselle panssarivaunulle. Maali roikkui periaatteessa ilman koko ylivoiman ajan. 47. minuutilla ketjuralli jatkui ja ensi kerran kehissä nähtiin paljon toivottu Carrier-Glass-Tuch kolmikko, joka sai heti paineen vieraiden alueelle, muttei päässyt kulmasta maalipaikkaan. Seuraavassa vaihdossa uusittu nelosketju Nosek-Stastny-Reaves otti jäähyn, kun Reaves antoi poikkaria turhan kovaa, mutta seuranneen alivoiman Vegas kuitenkin selvitti melko vaivatta. Avauskympillä maalipaikat olivat grafiikan mukaan 0-6 ja se piti varmasti kutinsa. Oilers puolusti hyvin kiekolla ja Vegas juoksi perässä. 55. minuutilla tuli ensimmäinen kunnollinen paikka vasta, kun Smith pääsi ampumaan vapaasti rystyltä oikealta kaarelta, mutta Smith poimi maskittoman vedon. Sitä ennen toisessa päässä Kassian oli tuhlannut avopaikan maalin edestä Fleuryn oltua taas oudosti sijoittuneena. Hetken päästä puolestaan kuitenkin Fleury pysäytti Kassianin yrityksen 2v1-hyökkäyksen päätteeksi McDavidin syötöstä. Lopussa sitten Vegas otti maalivahdin pois reilut pari minuuttia ennen loppua, mutta kiri jäi vaisuksi. Jotenkin silti toisella puolikkaalla päätöserässä Vegas sai toimitettua kiekkoja laidasta maalille sen verran, että vedot maalia kohti merkittiin 10-9, mutta Oilers vei laadukkaat paikat selvällä erolla.
Tämä olisi ollut tärkeä peli voittaa, koska nyt ero divisioonan kärjessä porskuttavaa Oilersiin venyi seitsemään pisteeseen, kun se olisi voinut olla kolme pistettä. Peli-ilme oli kolmea edeltävää kotipeliä heikompi ja siihen Gallantkin oli pettynyt lehdistötilaisuudessa. Vegasilla oli toki paikkoja tasoittaa kahdessa ensimmäisessä erässä, mutta Smith oli ratkaisevilla hetkillä parempi kuin Fleury ja otti ne voittavat torjunnat, mutta toki Oilersin puolustusalueen puolustuspelaaminen oli myös Golden Knightsia jämäkämpää ja tiiviimpää. Kiekonmenetykset olivat peräti 13-1, joka kertoo myös siitä, että Oilers oli todella hyvä kiekollisena eikä menettänyt sitä juuri ollenkaan, vaan Vegas juurikin juoksi perässä karvauspelaamisessaankin, kun puolestaan isäntien kiekkovarmuus oli luvattoman heikkoa. Pacioretty ja Marchessault menettivät kolmesti sekä Stone, McNabb ja Eakin kahdesti.
Arvosanataulukko
++
+ Theodore, Carrier, Nosek, Eakin
+/- Hague, Marchessault, Stone, Glass, Tuch, Reaves
- Fleury, Holden, Engelland, McNabb, Schmidt, Pacioretty, Stastny, Karlsson, Smith
--
Fleury hävisi veskaristaiston, siksi miinusta. Hän höntyili maalillaan yllättävän paljon kerrankin. Puolustuksessa Holden-Engelland ja McNabb-Schmidt parit olivat eniten ongelmissa omalla alueella. Pacioretty tuhlasi niin monta paikkaa jo avauserässä, että ansaitsee siksi miinuksen. Stastny oli yhä paljon pelin ulkopuolella ja ansaitusti putosi nelosvitjaan asti kesken ottelun. Ykkösvitja hävisi oman pelinsä McDavidin vitjalle melko selvästi ja oli useammin ottavana osapuolena kuin toisin päin, jonka vuoksi Karlsson ja Smith erityisesti saavat miinukset, koska Smith aiheutti avausmaalin, Karlssonkaan ei ollut puhdas pulmunen omissa ja lisäksi hän tuhlasi läpiajon alivoimalla.
Plussalle pääsevät Theodore maalillaan ja teholukemalla +2, Carrier ja Nosek nelosketjun pirteimpinä yksilöinä ja Eakin tehtyään kolmannen osumansa neljänteen kotipeliin sekä oltuaan muutoinkin ehkä jopa paras sentteri kummassakin päässä kenttää.
Hague oli muutoin ihan OK Theodoren rinnalla pl. se Granlundin maali, jossa hän toki jäi ilman apuja päätyyn ja menetti siellä kiekon, mutta muutoin hän todella monta kertaa hitaudestaan huolimatta pystyi sitomaan hyökkääjän mailan toimintakyvyttömäksi ja saamaan stopin aikaan laidassa tai kulmassa. Marchessault oli ykkösketjun tasapainoisin pelaaja eikä joudu siksi miinuksille. Kakkosketjussa Stone jäi pisteittä kahdeksannen kerran viimeisen kymmenen pelin aikana, mutta silti hän oli kiekottomana luotettava ja muiden paremmalla viimeistelyllä jokin syöttöpiste olisi voinut napsua. Twitterissä taisi kuitenkin pyöriä joku tilasto, jonka mukaan Stone ei ole tehnyt tasaviisikoin yhtään pistettä Eakinin kanssa samassa ketjussa pelatessaan. Tänään toki niitä olisi tullut, jos Pacioretty olisi viimeistellyt paremmin, mutta ei tuo Eakin kakkosen keskelle voi olla kestävä ratkaisu, vaikka nyt tämän neljän pelin kotiputken hän pelasi jo lähes viime kauden malliin. Alaketjuista Reaves olisi muutoin saanut plussan, mutta hän otti sen yhden turhan jäähyn päätöserässä hidastaen kirin alkua, jota ei lopulta edes tullut. Jos viime pelissä taklauksia kertyi 12, nytkin niitä tuli peräti kahdeksan ja Carrierille kuusi. Kolmosketjusta Tuch säväytti parilla hyvällä takakarvauksella, vaikka väläytykset ylöspäin jäivät vähiin. Glass puolestaan vaihtoi pelipaikkaansa kesken pelin pari kertaa, joka varmasti sekoitti jonkin verran, joten häntä ei voi tuomita yhtä turhaksi kuin Stastnya, koska kuitenkin ne pari vaihtoa, jotka Glass pelasi keskellä, Vegas sai painopisteen vieraiden alueelle, vaikka maalipaikkojen luonti ontui.
Seuraavaksi sitten edessä on kahden pelin vieraskiertue, joka alkaa Dallasista ja päättyy Nashvilleen. Yksi voitto noista otteluista on vähimmäisvaatimus. Sen jälkeen Vegas pelaa kotona tärkeän pelin divisioonavihollista Arizonaa vastaan, kunnes edessä on reissu itärannikolle Rangersin, Devilsin ja Islandersin vieraaksi joulukuun alussa.
Fleury jatkoi maalissa. Holden korvasi Merrillin alakerrassa. Hyökkäyksessä Pacioretty ja Marchessault vaihtoivat paikkoja eli Joonatan otti oman paikkansa ykkösvitjasta jälleen.
Avauserässä vedot olivat tasan 9-9, mutta kyllä Oilers oli pelin päällä valtaosan erästä ja varsinkin alussa. Se myös puolusti paremmin omalla alueellaan kuin Vegas. Avausmaali syntyi viiden minuutin kohdalla, kun 3v3-asetelmasta kulmauksesta McDavid irtosi oikea-aikaisesti Smithista, sai syötön Draisaitlilta, jäädytti Fleuryn sivuttaisliikkeessä ja upotti kiekon maalin edestä sisään. Öljyn toinen maali syntyi 16. minuutilla. Tuolloin kakkosketju oli puolestaan jäällä. Draisaitl suojasi syvyydessä kiekkoa Stonelta ja löysi viivasta täysin vapaana Bearin, joka otti tyhjät pois ja laukoi kiekon Fleuryn patjan alitse maaliin ennen kuin Schmidt ehti peitolle. Vegasin parhaat ja oikeastaan ainoat maalipaikat erässä tulivat Paciorettylle. Ensin Stonen keskialueen katko vapautti Eakinin ja Paciorettyn 2v1-tilanteeseen. Eakin syötti viereen, mutta Pacioretty laukoi Russellin luistimeen. Hetken päästä Pacioretty pääsi ajamaan vasemmasta laidasta maalille vapaasti, mutta rystynosto läheltä kilpistyi Smithiin, kun Nurse peitti jäässä maatessaan poikittaissyöttöä. Kolmas paikka tuli puolittaisesta 2v1-hyökkäyksestä, kun Stone tarjosi paikan, mutta laukaus kohti vasenta etuyläkulmaa meni liian korkealle. Viimeisellä minuutilla tosin sitten Eakinin vitja sai palkinnon, kun Stone ja Eakin kaivoivat yhdessä kulmasta kiekon viivaan Holdenille, joka laukoi sen ruuhkaan maalille. Eakin ehti itse reboundiin ja suti sen sisään Sheahanin ja Nygårdin välistä. Holden kuitenkin sai vain syöttöpisteen osumaan. Viimeisillä sekunneilla vielä Marchessault loi itselleen kärkimiinalla vetopaikan, mutta Smithin hanskakäsi toimi nopeasti ja hän poimi kiekon etukulmasta. Pelitapahtumiin nähden vielä tasoitusmaalikin erän loppuun olisi ollut epäansaittu, vaikka erän toinen puolikas olikin Vegasilta vähän parempi. Puolivälissä erää nelosketju pelasi niin energisen vaihdon, että sen jälkeen isännät saivat hieman momentumia puolelleen, mutta siltikin Eakinin vitjaa lukuun ottamatta paikat olivat kortilla ja omalla alueella McDavidin vitjaa ei vain saatu kuriin. Joka tapauksessa repesin ääneen peliä nauhalta katsoessani noiden Carrierin lanausten päätteeksi, koska miestä kaatui kuin meren mutaa:
Toista erää pelattiin viisi minuuttia, kunnes Fleury ryösti takatolpalta Archibaldin Nugent-Hopkinsin poikittaissyötöstä. Holden-Engelland pari jäi telineisiin omia miehiään vastaan tuon suorahyökkäyksen puolustamisessa. Kolme minuuttia myöhemmin McDavid puolestaan laukoi Schmidtin jaloista lyhyellä virityksellä vasempaan tolppaan vasemmasta laidasta, vaikka Schmidt periaatteessa puolusti hyvin ja olevinaan piti kämmenen kiinni, mutta niin vain todella nopeilla käsillä Connor loi itselleen tekopaikan. Heti perään McNabb otti sitten jäähyn estämisestä. Alivoimalla Smith vapautti Karlssonin läpiajoon, mutta Smith torjui rystynoston samalla, kun McDavid antoi takapainetta Wiljamille. Toisella puolikkaalla 32. minuutilla Öljy siirtyi taas kahden maalin johtoon, kun Granlund siirsi rystyltä irtokiekon maaliin maalin edestä. Tuossa tilanteessa Vegasilla oli ensi kerran Glass sentterinä jäällä, muttei maali mennyt hänen piikkiinsä, koska hän oli seurannut miestään maalin taakse ja maalin edessä puolestaan Schmidt ei osunut pyörivään kiekkoon eikä myöskään merkannut Granlundia ollenkaan. Ja koko tilannehan lähti siitä, että Hague menetti päädyssä noutamansa kiekon, kun ketään ei ollut lähellä tukemassa. Parin minuutin päästä Vegas kavensi, kun Theodore katkoi keskialueella Oilersin hyökkäyksen ja leikkasi laidasta röyhkeästi Larssonin ja Klefbomin välistä maalin eteen viimeistelemään kiekon oikeaan alakulmaan. Maali oli Theodorelle vasta kauden toinen. Viimeisillä minuuteilla Holden-Engelland pari joutui pelaamaan peräti 3:04 mittaisen vaihdon, kun he eivät päässeet millään pois omista eikä asiaa auttanut se, että McDavidin vitja tuli tuoreilla jaloilla vielä sisään kesken kaiken jatkamaan tivolia. Kassian veivasi Holdenin kertaalleen täysin pihalle b-pisteiden välissä luoden itselleen vetopaikan, mutta Fleury otti tärkeän patjatorjunnan, joten tauolle mentiin vain 2-3 lukemissa. Toisen erän vedot olivat 6-13, joten se, että erä päättyi 1-1, oli jo lottovoitto isännille.
Päätöserään lähdettiin tilanteesta, jossa Oilersin saldo oli 9-0-1 niissä peleissä, joita se oli johtanut kahden erän jälkeen. Vegasin saldo puolestaan oli ennen tätä iltaa 1-7-1 niissä peleissä, joissa se oli ollut tappiolla kahden erän jälkeen. Noiden tilastojen trendeihin ei saatu muutosta, kun heti erän alussa sarjan paras ylivoima iski lukemat 2-4:ään. Paciorettyn turhan hyökkäyspään estämisjäähyn jälkeen Draisailt kilautti tolppaan McDavidin poikittaissyötöstä ylivoiman alkajaisiksi ja hetken päästä hänen syöttönsä päädystä löysi vasemmasta laidasta McDavidin, joka upotti kiekon ohi Fleuryn, joka seikkaili ties missä. Holden puolestaan ei saanut syöttöä katki McDavidille ja McNabb hävisi päädyssä kamppailun saksalaiselle panssarivaunulle. Maali roikkui periaatteessa ilman koko ylivoiman ajan. 47. minuutilla ketjuralli jatkui ja ensi kerran kehissä nähtiin paljon toivottu Carrier-Glass-Tuch kolmikko, joka sai heti paineen vieraiden alueelle, muttei päässyt kulmasta maalipaikkaan. Seuraavassa vaihdossa uusittu nelosketju Nosek-Stastny-Reaves otti jäähyn, kun Reaves antoi poikkaria turhan kovaa, mutta seuranneen alivoiman Vegas kuitenkin selvitti melko vaivatta. Avauskympillä maalipaikat olivat grafiikan mukaan 0-6 ja se piti varmasti kutinsa. Oilers puolusti hyvin kiekolla ja Vegas juoksi perässä. 55. minuutilla tuli ensimmäinen kunnollinen paikka vasta, kun Smith pääsi ampumaan vapaasti rystyltä oikealta kaarelta, mutta Smith poimi maskittoman vedon. Sitä ennen toisessa päässä Kassian oli tuhlannut avopaikan maalin edestä Fleuryn oltua taas oudosti sijoittuneena. Hetken päästä puolestaan kuitenkin Fleury pysäytti Kassianin yrityksen 2v1-hyökkäyksen päätteeksi McDavidin syötöstä. Lopussa sitten Vegas otti maalivahdin pois reilut pari minuuttia ennen loppua, mutta kiri jäi vaisuksi. Jotenkin silti toisella puolikkaalla päätöserässä Vegas sai toimitettua kiekkoja laidasta maalille sen verran, että vedot maalia kohti merkittiin 10-9, mutta Oilers vei laadukkaat paikat selvällä erolla.
Tämä olisi ollut tärkeä peli voittaa, koska nyt ero divisioonan kärjessä porskuttavaa Oilersiin venyi seitsemään pisteeseen, kun se olisi voinut olla kolme pistettä. Peli-ilme oli kolmea edeltävää kotipeliä heikompi ja siihen Gallantkin oli pettynyt lehdistötilaisuudessa. Vegasilla oli toki paikkoja tasoittaa kahdessa ensimmäisessä erässä, mutta Smith oli ratkaisevilla hetkillä parempi kuin Fleury ja otti ne voittavat torjunnat, mutta toki Oilersin puolustusalueen puolustuspelaaminen oli myös Golden Knightsia jämäkämpää ja tiiviimpää. Kiekonmenetykset olivat peräti 13-1, joka kertoo myös siitä, että Oilers oli todella hyvä kiekollisena eikä menettänyt sitä juuri ollenkaan, vaan Vegas juurikin juoksi perässä karvauspelaamisessaankin, kun puolestaan isäntien kiekkovarmuus oli luvattoman heikkoa. Pacioretty ja Marchessault menettivät kolmesti sekä Stone, McNabb ja Eakin kahdesti.
Arvosanataulukko
++
+ Theodore, Carrier, Nosek, Eakin
+/- Hague, Marchessault, Stone, Glass, Tuch, Reaves
- Fleury, Holden, Engelland, McNabb, Schmidt, Pacioretty, Stastny, Karlsson, Smith
--
Fleury hävisi veskaristaiston, siksi miinusta. Hän höntyili maalillaan yllättävän paljon kerrankin. Puolustuksessa Holden-Engelland ja McNabb-Schmidt parit olivat eniten ongelmissa omalla alueella. Pacioretty tuhlasi niin monta paikkaa jo avauserässä, että ansaitsee siksi miinuksen. Stastny oli yhä paljon pelin ulkopuolella ja ansaitusti putosi nelosvitjaan asti kesken ottelun. Ykkösvitja hävisi oman pelinsä McDavidin vitjalle melko selvästi ja oli useammin ottavana osapuolena kuin toisin päin, jonka vuoksi Karlsson ja Smith erityisesti saavat miinukset, koska Smith aiheutti avausmaalin, Karlssonkaan ei ollut puhdas pulmunen omissa ja lisäksi hän tuhlasi läpiajon alivoimalla.
Plussalle pääsevät Theodore maalillaan ja teholukemalla +2, Carrier ja Nosek nelosketjun pirteimpinä yksilöinä ja Eakin tehtyään kolmannen osumansa neljänteen kotipeliin sekä oltuaan muutoinkin ehkä jopa paras sentteri kummassakin päässä kenttää.
Hague oli muutoin ihan OK Theodoren rinnalla pl. se Granlundin maali, jossa hän toki jäi ilman apuja päätyyn ja menetti siellä kiekon, mutta muutoin hän todella monta kertaa hitaudestaan huolimatta pystyi sitomaan hyökkääjän mailan toimintakyvyttömäksi ja saamaan stopin aikaan laidassa tai kulmassa. Marchessault oli ykkösketjun tasapainoisin pelaaja eikä joudu siksi miinuksille. Kakkosketjussa Stone jäi pisteittä kahdeksannen kerran viimeisen kymmenen pelin aikana, mutta silti hän oli kiekottomana luotettava ja muiden paremmalla viimeistelyllä jokin syöttöpiste olisi voinut napsua. Twitterissä taisi kuitenkin pyöriä joku tilasto, jonka mukaan Stone ei ole tehnyt tasaviisikoin yhtään pistettä Eakinin kanssa samassa ketjussa pelatessaan. Tänään toki niitä olisi tullut, jos Pacioretty olisi viimeistellyt paremmin, mutta ei tuo Eakin kakkosen keskelle voi olla kestävä ratkaisu, vaikka nyt tämän neljän pelin kotiputken hän pelasi jo lähes viime kauden malliin. Alaketjuista Reaves olisi muutoin saanut plussan, mutta hän otti sen yhden turhan jäähyn päätöserässä hidastaen kirin alkua, jota ei lopulta edes tullut. Jos viime pelissä taklauksia kertyi 12, nytkin niitä tuli peräti kahdeksan ja Carrierille kuusi. Kolmosketjusta Tuch säväytti parilla hyvällä takakarvauksella, vaikka väläytykset ylöspäin jäivät vähiin. Glass puolestaan vaihtoi pelipaikkaansa kesken pelin pari kertaa, joka varmasti sekoitti jonkin verran, joten häntä ei voi tuomita yhtä turhaksi kuin Stastnya, koska kuitenkin ne pari vaihtoa, jotka Glass pelasi keskellä, Vegas sai painopisteen vieraiden alueelle, vaikka maalipaikkojen luonti ontui.
Seuraavaksi sitten edessä on kahden pelin vieraskiertue, joka alkaa Dallasista ja päättyy Nashvilleen. Yksi voitto noista otteluista on vähimmäisvaatimus. Sen jälkeen Vegas pelaa kotona tärkeän pelin divisioonavihollista Arizonaa vastaan, kunnes edessä on reissu itärannikolle Rangersin, Devilsin ja Islandersin vieraaksi joulukuun alussa.