Pikaisesti vilkaisin, mitä paleodieetti meinaa, eikä se kyllä mielestäni kovin paljon Välimeren meiningistä poikennut. Kasviksia, lihaa, kalaa, öljyä ja pienissä määrin hiilareita. Millä osa-alueella se vie taiston 6-0?
No otetaan esimerkiksi tämä Staffan Lindebergin ja kumppanien
tutkimus. 12 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa toinen ryhmistä nautti välimeren dieettiä ja toinen paleoliittista ruokavaliota. Tutkimuksessa käytetty välimeren ruokavalio perustui täysjyväviljoihin, vähärasvaisiin maitotuotteisiin, perunoihin, palkokasveihin, kasviksiin, hedelmiin, rasvaiseen kalaan sekä kasviöljyihin. Paleoliittinen ruokavalio taas koostui vähärasvaisista lihatuotteista, kaloista, hedelmistä, kasviksista (lehtikasvit, ristikukkaiskasvit), juureksista (rajattu määrä perunaa), kananmunista ja pähkinöistä.
12 viikon aikana molemmat ryhmistä kavensivat jonkin verran vyötärönympäryksistään (paleoryhmä hieman enemmän) ja pudottivat painoaan suurinpiirtein yhtäläisesti. Poikkeavia tuloksia esiintyi verensokeriarvoissa: paleorynmää tiputti 6 viikossa 20 % ja toisella 6 viikolla vielä 8 % lisää. Välimerendieetti-ryhmä sen sijaan paransi lukemiaan ensimmäisellä jaksolla vain 10%, mutta toisella arvot puolestaan nousivat 4 %! Ensimmäisellä kuuden viikon jaksolla molemmat ryhmät pudottivat insuliinitasojaan 22%, mutta tästä eteenpäin positiivisia tuloksia nähtiin vain paleodieettiryhmässä. Paleodieettiryhmässä jokaisen koehenkilön verensokeriarvot olivat 12 viikon jälkeen niin sanotuissa normaalilukemissa, kun taas välimeri-ryhmässä samoihin tuloksiin ylsi vain seitsemän henkilöä (7/15).
Paleoryhmässä nautittiin enemmän pähkinöitä ja hedelmiä ja taas reilusti vähemmän kasviöljyjä/margariinia, vilja- ja maitotuotteita kuin välimeren dieetti-ryhmässä. Yllättäen kalan, lihan ja kasvisten kulutus ei juurikaan poikennut ryhmien välillä. Kokonaisenergiasaantiin (E%) nähden paleoryhmässä nautittiin enemmän proteiinia ja vähemmän hiilihydraatteja (= enemmän rasvaa) kuin verrokkiryhmässä. Tutkijat huomauttavat paperissa, kuinka viljatuotteiden kulutuksella oli selvä korrelaatio vyötärönympäryksen paisumisen kanssa, kun taas hedelmillä yhteys oli päinvastainen.
Loppujen lopuksi kahden ryhmän välille muodostui kuilu, joka koostui pääasiassa kolmesta vaikuttajasta: kasviöljyt, sekä maito- ja viljatuotteet. Siinä missä näitä ruokia nautittiin välimeren ruokavaliossa runsaasti, jätettiin ne paleoryhmässä minimiin.
Mutta eikös tuo määrä nimenomaan ole tarkoitus pitää pienenä, jos se kerran myrkkyä on?
Makroravinnesuhteet ovat asia erikseen. Kuten tuolla aikaisemmassa viestissä huomautin esimerkiksi kitanavalaiset rikkovat biasia korkeammalla hiilihydraattimäärällään. On ehkä eri asia ottaa hiilihydraatteja mukuloista, juureksista, vihanneksista ja marjoista kuin tavaroista jotka räjäyttävät verensokerit kattoon tai repivät suolistoa. Toisaalta on genotyyppejä, jotka voivat huomattavasti paremmin matalilla hiilareilla. Tanskaan muuttaneet inuiitit sairastuvat natiivitanskalaisia huomattavasti useammin elintasosairauksiin "näennäisen" terveellisestä ruokavaliosta riippumatta.
Jotenkin tuosta tulee mieleen taas uusi trendivouhotus, vaikka siinä paljon ideaakin on.
Oikeastaan ihmiset alkavat miettiä asioita vasta sitten kun on sairastuttu vakavasti. Itselläni viljat eivät ole aiheuttaneet painonnousua, johtuen ehkä siitä että geneettisesti en ole kovin lihovaa sorttia ja olen aina harrastanut raskasta liikuntaa. Sen sijaan puuroaamiainen nostaa verensokerit kattoon ja nälkä iskee viimeistään kahden tunnin kuluttua. Tuttavapiirissä on henkilöitä joilla akne, masennusoireet ja jopa suolistosairaus on siirtynyt remissioon viljojen poisheiton myötä - ja näillä henkilöillä ei ollut diagnosoitua keliakiaa.
Vaikea kuvitella, että jengi olisi syönyt paskaa ympäri maapalloa useita tuhansia vuosia.
Ihmisten keskipituus ja kallojen kokokin lähestyivät vasta teollistumisen myötä sitä, mitä ne olivat ennen maanviljelystä.
Vehnä, sokeri ja glukoosi-fruktoosisiirappi. CDC:n tilastojen perusteella jenkkien lisääntyneistä kaloreista valtaosa on 1970-2000-lukujen välillä on tullut maissi-siirapista ja seuraavaksi eniten prosessoiduista viljatuotteista. Kiinassa alettiin kunnolla lihoa koko maan historian aikana vasta, kun maissisiirapin ja vehnän kulutus alkoi lisääntyä - tuossa järjestyksessä. Kun kaloreita aletaa tarjoat tarpeeksi, vehnä ja sokeri, erityisesti maissisiirappi tuntuvat sotkevan aineenvaihduntaa, luultavasti ainakin insuliinimetabolian ja leptiiniresistenssin kautta.
En oikein luottaisi sellaisiin ruokiin, jotka on liitetty kiinteästi sivilisaation sairauksiin koko sen naurettavan lyhyen olemassaolon ajan. Luonto toki muuttuu eivätkä kaikki neoliittisen ajan agentit ole pahoja, mutta vehnä ja sokeri/teollinen fruktoosi ovat listan kärjessä. Kaikki mitä tapahtuu prosessoinnin ja massaviljelyksen myötä on ekstramiinusta jo muutenkin pitkään ongelmien listaan.
Kun ei luota täysin luontoon eikä varsinkaan elintarviketehtaaseen, alkaa olla lähellä sitä mindsettiä minkä varassa lukuisat luonnonkansat ovat säilyneet terveinä kuin pukit lähes nykypäivään.
Seuraavaksi varmasti tulee tutkimustulos, jonka mukaan afrikkalainen nälkädieetti onkin se ihmisille luontaisin juttu.
Ongelmia aiheuttaa myös se, että ihmiset syövät niinkuin jokapäivä olisi joulu. Nälkä ja ajoittainen paastoilu on evoluutiohistoriassa ollut ajoittain (pakonsanelemana) arkipäivää. Sitten kun syödään, niin syödään kokonainen elikko nirsoilematta sisäelimiä myöten.
Se nyt on selvää, että tämä nykyinen pitkälle jalostettu lisäainekura ei ole kropalle hyväksi pitkällä aikavälillä, mutta itse kyllä vedän rajan hifistelylleni siihen.
Etenkin nuorena ihmisen kroppa kestää uskomattoman paljon, joka vääristää kuvaa kaikkivoipaisuudesta. Vanhempana ravinnon laatu korostuu, mikäli haluaa viettää siedettävää elämää.