Tätä olen itsekkin miettinyt. Lopputulema on ollut lähinnä se, että kun korotetttu panos x10 ei tuo itselleni tällä hetkellä oikein mitään lisää. Taidan olla yhtä iloinein siitä viiden euron voitosta kuin 50 euron voiitosta.
Hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Mulle suurimman tyydytyksen tuottaa se, että oikean lopputuleman on onnistunut haistelemaan pienellä vaivalla, ei niinkään rahallinen voitto. Oikeastaan jo "verbaalinen liveveto" tuottaa sen tyydytyksen, vaikka tuosta ei pennin jeniä saisikaan. Rahalliset panokset ovat itselläni niin pieniä, että tuon takia en jaksa tehdä suurempaa vertailua. Omilla panoksillani joku 0,1 muutos kertoimeen on ihan se ja sama, eikä varsinaisesti maksa vaivaa. Ja kun rahakaan ei ole se suurin motivaattori, niin suurinta kerrointa ei vain jaksa metsästää. Mulle oleellisempaa on "olla oikeassa" ja löytää ne yllätykset, ei niinkään maksimoida tuottoja.
Toisaalta rehellisesti sanoen mulla ei perse kestä tappioitakaan. Vähänkään isompi tappio vituttaa sen verran, että sitä tunnetta ei vastaavasti korvaa isompi voitto. Hävitty kymppi tuntuu voitettua kymppiä kovemmalta ja tuota tunnetta en halua tällaisessa pienimuotoisessa harrastuksessa hakea. Mulla ei ole aikaa tai edes intressejä vetää tätä touhua sille tasolle, että tästä jaksaisi ottaa sen enempää stressiä. Vaikka pitkän ajan vedonlyöntihistoria on omalla kohdallani voitollinen, niin vain tuohon nojaten en ole valmis vetämään ns. isompaa vaihdetta silmään.
Muutamaa ongelmapelaajaksi muuttunutta tapausta on tullut todistettua ihan lähietäisyydeltäkin. Noissa tuntuu olevan yhteinen nimittäjä se, että pää ei kestä ja rationaalinen ajattelu katoaa "tiukassa" tilanteessa. Yhdenkin tapauksen kohdalla pitkä voitollinen putki käytännössä katkesi siihen, että pokerissa muutaman kerran isompi potti meni riverillä (olihan tämä se Texasin viimeinen kortti?) ohi vaikka todennäköisyydet osoittivatkin muuta. Huono kassanhallinta, pakonomainen halu voittaa hävityt takaisin ja usko omaan ylivertaisuuteen johtivat siihen, että onnen merkitys kasvoi jatkuvasti ja pelikuri katosi tyystin. Noiden tapahtumien pohjalta on ainakin itselleni muodostunut vankka fiilis siitä, että mua ei huvita panostaa sellaisia summia, että niiden häviäminen vituttaisi. Niin kauan kun panosta enemmän vituttaa väärässä olo, niin kaikki on mulle OK.
Mulle tämä oma pienten panosten peli on ihan riittävä homma. Nykytahdilla en tule vetämään mitään kuuden donan tienestejä vedonlyönnin kautta, mutta toisaalta en tule häviämään kolmea donaa jos jatkoajalla kiekko ottaa erikoisen kimmokkeen väärään suuntaan. Mutta mä olenkin kiekkomies enkä mikään camaboombetsari. Mulle hyvä matsi ja siihen perehtyminen ovat tärkeämpiä kuin riskirahalla vetäminen. Ylimääräiset pistän mielummin pörssiin tai rahastoihin kuin vedonlyöntifirmoille.