Eivät olleet sitoutuneet, vaan pahempaa, heidät oltiin erehdytetty sellaiseen asemaan jota ihmisoikeusaktivistit pitävät orjatyönä / pakkotyönä / ihmiskauppana.
Ihmisoikeusaktivistit voivat pitää sitä ihan minä haluaa, Suomen lain mukaan rikosta ei ole tapahtunut.
Marjanpoimijoilla olisi ollut halua ja kykyä poimia satakunta litraa päivältä, mutta heidät toiselta puolen maapalloa poimimaan kutsunut matkustusasiakirjoilla ja yhteistyön lopettamisella kiristävä Jansa siirrätti heidät paikkoihin joissa marjoja ei ollut.
Mitä ihmeen järkeä Jansalla on siirtää poimijat paikkaan joissa marjoja ei ollut? Jansa saa tulonsa marjojen myynnillä, jos poimijat eivät löydä marjoja niin Jansalla ei ole myytävää.
Jansan liiketoiminnan näkökulmasta tilanne on tietenkin ollut herkullinen. Hän on kohdellut thaikkuja ikään kuin he olisivat Jansalla töissä, mutta heille ei ole kuitenkaan tarvinnut maksaa palkkaa kuin pari euroa tunnilta saati noudattaa mitään työn teettämistä sääteleviä lakeja. Hän on voinut ohjailla poimijaresursseja omien intressiensä mukaisesti vähät välittämättä poimijoiden toimeentulosta.
Kuten jo aikaisemmin totesin, markkinatalouden mukainen kilpailu korjaa Jansan kaltaiset tapaukset pois. Thaikut pistävät oman putiikin pystyyn ja hups, Jansalla ei ole työväkeä kun kilpailija maksaa paremmin. Olisiko Anderssonin kannattanut opettaa tätä aspektia yrittämisestä?
Ja Jansa ei maksanut poimijoille aikaperusteisesti tuntipalkkaa vaan kerätyistä litroista. Thaimaalaisten efektiivinen tuntipalkka on siis kiinni siitä miten he saavat kerättyä marjoja. Koska Jansa ei voi taata marjojen määrää tehdessään sopimuksen poimijoiden kanssa, poimijat toimivat yrittäjäriskillä. Kuten myös Jansa tekee. Jansan riskiin kuuluu se ettei saa työvoimaa jolloin hänen yrityksensä tekee turskaa.
Jos joku luotettavasti osoittaa että Jansa määräsi tietyt poimijat tahallaan alueelle jossa ei ole marjoja eikä poimijoilla ei ollut oikeutta siirtyä muille alueille niin siinä tapauksessa Jansan toiminta on tuomittavaa.