Thaimaalaiset poimijat tulevat Suomeen turisteina. Viisumi heillä on vain siksi, että sattuvat olemaan Schengen-alueella viisumivelvollisen maan (Thaimaa) kansalaisia.
Turistiviisumia ei noin vain saa ellei pysty osoittamaan matkailuun riittäviä henkilökohtaisia varoja tai esittämään kutsua tai muuta dokumenttia, josta selviää suunniteltu majoitus. Lisäksi on oltava maksetut meno-paluuliput. Kun viisumi päättyy, on maasta poistuttava, muuten paukkuu sakkoja ja maahantulokieltoa.
Jokainen ymmärtää, että jos ketkä tahansa ummikot ulkomaalaiset lähtisivät omin nokkineen etsimään marjoja suomalaismetsistä, vuokraten itse tarvittavat kulkuneuvot ja etsimällä retkeilymajoja, leirintäalueita tai mitä tahansa majoitusta, ei heille jäisi sitäkään vähää euroja näppiin kuin nyt. Koska marjafirmatkin haluavat niitä marjoja, kannattaa heidän neuvoa turistipoimijoille marjastuspaikat, järjestää kulkuneuvot sekä majoitus ja opastusta terveydenhoidossa (turistella yleensä pitää olla matkavakuutus, en tiedä onko esim. thaimaalaisilla).
Siitä voidaan keskustella, minkä verran tämän palvelun järjestämisestä on kohtuullista veloittaa. Summia en ole nähnyt, mutta epäilen, että ne ovat lähellä omakustannushintoja.
Työlupa-asiasta kirjoitin jo aikaisemmin: sellaisen saanut on oikeutettu työsopimuksen mukaiseen minimipalkkaan, tuli sitten marjasaalista tai ei. Hän on myös oikeutettu Suomen sosiaaliturvaan. Työ- ja elinkeinoministeriö tulkitsee asian toistaiseksi niin, että marjanpoiminta nykyisellä tavalla ei täytä niitä kriteerejä, joita työluvan myöntäminen edellyttäisi.