Nopeasti meilläkin nyt putoaa kelan rahoille (onko se nyt 14 päivää?), eli täydellä palkalla ollaan max pari viikkoa. En tiedä miten tuo menee Ruotsissa.
Hyvin voisi muuttaa systeemiä vaikka niin, että pienennetään sairausloman palkkaa, mutta vastaavasti pidennetään tuota aikaa, jota palkkaa maksetaan. Ensimmäisen päivän omavastuu aiheuttaa niin helposti kiusauksen olla sairaana töissä.
Nykyisin tuo menee toisin päin. Osalla jengistä tuntuu olevan varsin matala kynnys jättäytyä saikulle, etenkin jos työnantaja vaatii sairauslomatodistuksen vasta kolmen päivän poissaolon myötä. Riippuu tietysti firmasta, onko tuo edes ongelma ylipäätään.
Niissä yrityksissä, joissa olen työskennellyt, ei motivaatiosaikuttelu ole ollut yleisesti kummoinenkaan pulma. Yksittäisiä tapauksia on aina, eikä sekään ole isossa kuvassa ollut erityisen asiatonta touhua. Silläkin on jotain positiivista merkitystä kokonaisuuden kannalta, jos työntekijä voi olla joskus päivän pois duunista, kun vaikka väsyttää tai vituttaa saatanasti. Olen esimiehenä katsonut tuollaista läpi sormien, jos työntekijä tekee hyvää työtä, deadlinet pitävät, ja kaveri vastaa muutenkin työnsä jäljestä menestyksekkäästi. Isossa määrin ja täysin avoimesti tuohon ei tietenkään pidä rohkaista. Riskinä on, että työyhteisö ottaa tuon epätasapuolisena kohteluna, ja ennen pitkää epämääräisiä poissaoloja alkaa ilmaantua yhä useammalla. Myös työntekijöillä, joiden kohdalla moista ei oikein pysty katsomaan läpi sormien.
Näin siis asiantuntijatehtävissä, kuten konsultoinnissa ja vastaavissa. Tuotannon tehtävissä yms. poissaolot voivat tietysti olla hankalampi juttu. Kun asiantuntijatöissä onnistuminen riippuu lopputuloksen laadusta ja aikataulusta, niin yksittäisen päivän poissaolo sairauden tai vitutuksen takia on sivuseikka. Sitten tilanne on toinen, jos yhden henkilön poissaolot vaarantavat omat ja muidenkin aikaansaannokset, tai kuormittavat liiallisesti muita henkilöitä. Johdon pitää olla tilanteen tasalla.
Minä voin nykyisessä duunissani tehdä vajaatehoisia työpäiviä snadisti sairaana tai sanotaanko nyt vaikka pikkusormen kutinan takia, ja merkitä ne työpäiviksi tai sairauspoissaoloiksi. Miten nyt on kulloinkin tarkoituksenmukaista. Jos ensimmäinen sairauspoissaolopäivä olisi jatkossa palkaton, niin ihan varmasti merkkaisin sairauspoissaoloja vain pakottavissa tapauksissa, mutta tilanteeni ei käytännössä muuttuisi nykyisestä paljoakaan. Merkkaisin vaan työajan seurantaan 7,5 tuntia jotain raporttien ym. aineistojen tarkistusta, suunnittelua, esitysten valmistelua ja sen sellaista (tuotakin pitää tehdä), ja tekisin todellisuudessa duunia jotakin nollan ja täyden työpäivän välillä. Vastaavasti teen nytkin joskus vaikka 12-tuntisia työpäiviä, ja merkkaan kuitenkin sisään tuon yhteisesti sovitun 7,5 tuntia. Ylitöitä ei meillä korvata, eikä ole tarpeenkaan korvata. Mielestäni tuo joustavuus kumpaankin suuntaan on niin hyvä juttu, että kysymys ylitöistä on kohdallani lähinnä teoreettinen. Teen siis runsaasti etätyötä sekä kotona että asiakkailla. Työnantajaani ei kiinnosta minkään vertaa, teenkö työt päivällä vai yöllä, maassa vai puussa, tai välillä alle 7,5 tunnissa per työpäivä, kunhan homma pelaa ja tulosta syntyy. Jos ei pelaisi eikä syntyisi, niin ei tietenkään paljoa auttaisi, vaikka olisin särmästi joka ainoa päivä konttorilla täyden päivän ja vähän ylikin.
Kaikki eivät voi tietenkään toimia samanlaisella joustavuudella kuin minä tuossa edellä turinoin. Erot toimialojen ja työntekijöiden toimenkuvien välillä ovat todella isoja. Kuvaamani kaltainen asiantuntijatyö on nykyään varsin yleistä, ja on jatkossa yleistymään päin. Kun työn tekemisen ja onnistumisen mittaaminen on tulosperusteista eikä aikaperusteista, niin johonkin pisteeseen saakka sairauspoissaoloilla ei ole työnantajan kannalta isoakaan merkitystä.