Menee vähän ketjun aiheen ohi, mutta tuo korkeakoulutus vaatimus on omasta mielestä vähän hassu ylipäätään.
Jos joku on tehnyt esim. yksityisellä puolella vaativissa asiantuntijatehtävissä 20v hommia, niin ei kelpaa julkiselle duuniin kun ei nuorena käynyt kaivamassa nenää koulussa.
Varmasti tarkoitettu toki enemmän karsimaan hakijoiden määrää ja takaamaan jonkun "perustason", mutta nykyään siihenkin on parempiakin keinoja kun ei tartte paperihakemuksia/cv.tä plärätä.
Vähän otsikon ulkopuolelta:
Virkaan voidaan vaatia tietty tutkinto ja tietty kielitaito sekä muitakin asioita. Yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. (Wikistä lainaus).
Tuolla
kyvyllä viitataan tutkintoon ja työkokemukseen,
taidolla henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Koetellulla kansalaiskunnolla viitataan nuhteettomuuteen ja kansalaistoimintaan, mitä jälkimmäinen sitten ikinä tarkoittaakaan. Juju on siinä, että virkanimityksistä voi valittaa. Ja näitä valituksia toisinaan tulee, esim. opettajat ovat viroissa, joten vakipaikan saaminen voi kahden määräaikaisen keskinäisessä valinnassa johtaa siihen, että valitsematta jäänyt kokeneempi valittaa.
Tarkoitus on alkujaan ollut nimenomaisesti se, että virkoihin ei valittaisi suosikkeja tai sukulaisia. Mutta esim. IT-alalla kyvykkäitä opiskelijoita on palkattu suoraan duuneihin ja joillakin on tutkinnot jääneet tekemättä.
Mitä poliittisempi virka on, sitä joustavammin virkanimitysperusteisiin poliitikot ovat suhtautuneet. Tämä on monella tapaa väärin, etenkin sen vuoksi, että virkauraa miettivät voivat päätyä muualle, jos toteavat, ettei kiinnosta, koska ilman sopivaa puoluekirjaa törmää lasikattoon. Suurin osa virkamiehistä ei ole jäsenenä missään puolueessa.
Ylipäätään suomalaisissa poliitikoissa on varsin vähän henkilöitä, joilla on uraa yksityiseltä puolelta. Muutama ex-yrittäjä, Elina Valtonen ja siinäpä ne melkein ovat.
Arhinmäkeä mun on vaikea nähdä missään yksityisessä yrityksessä. Myöskään sosiologian aloitetut (ja lopetetut?) opinnot eivät tätä tue. Paavolle riittää agitaattorin rooli politiikassa ja nimen pysyminen näkyvillä, jotta kerää riittävästi ääniä seuraavissa vaaleissa. Hyvä kysymys onkin se, onko Paavo saanut aikaan enemmän hyvää itselleen kuin kansalle, jota edustaa. Saman kysymyksen voi kyllä esittää monelle muullekin poliitikolle.