Sistis:
Sinulle tehdyt selvitykset ovat todennäköisesti olleet nimeltään "suppea turvallisuusselvitys". Niinkuin minullekin. Minulle se tehtiin esimerkiksi silloin, kun hain töihin ydinvoimalaan. Siellä näkyy sitten esimerkiksi sellainen, jos olet ajanut törkeän rattijuopumuksen rajan ylittävässä humalatilassa autoa ja jäänyt siitä kiinni. Oikeudessa saat siitä vankeusrangaistuksen, joka on kuitenkin ehdollinen. et siis joudu lusimaan, mutta seuraavat viisi vuotta on turha hakea vaikkapa juurikin ydinvoimalaan töihin, koska he saavat tiedon että sinut on tuomittu vankeusrangaistukseen. Käsittääkseni edes oikeudessa saadut sakot eivät näy suppeassa selvityksessä ja ainakaan näpistyksestä saadut rikesakot eivät siinä näy.
Laajaa turvallisuusselvitystä sinulle tuskin on tehty, ellet sitten ole hakenut vaikkapa poliisikouluun. (Ja taisit aiemmin ilmoittaa että et ole hakenut) Vaikka mistä minä sen tiedän kuinka tärkeässä asemassa sinä olet, kun kerran noin älykäskin olet. Mutta siis todennäköisesti ihan loppuelämäänsä ei saa piloille vaikka vähän näpistelisikin. Haluan myös tässä yhteydessä huomauttaa, että esimerkiksi maan ylin poliisiviranomainen Mikko Paatero on moninkertainen liikenneterroristi ja häntä on useankin kerran rangaistu nimenomaan autolla törttöilystä. Mutta niin vaan hän on edelleen maan ylin poliisiviranomainen. Joten tuntuisi oudolta että jotain dippainssiä kiusataan jostain pienistä sakoista kun kerran maan turvallisuuden pääjehuakaan ei rangaista.
Ja kyllähän se niinkin on, että rapatessa joskus roiskuu. Onhan se teoriassa mahdollista että jonkun superälykkään kaverin ura on tuhoutunut kun hän on vahingossa laittanut jonkun mitättömän ostoksen epähuomiossa lastenvaunuihin, jonka ramboileva lihapäävartija on kaikesta tyhmyydestään huolimatta huomannut ja kaiken lisäksi vielä, sadisti kun on, vartija on vittumaisuuttaan vienyt asian "loppuun asti" eikä kuunnellut superälykkään kaverin asiallista ja uskottavaa selitystä. Voipi olla että näin on käynyt, mutta siitäkin huolimatta olen tyytyväinen että vartijoita on olemassa. Ei varmasti ole ihan mukavinta työtä ja kuten täältäkin saamme lukea, kovin aliarvostettua. Mutta zemppiä toivotan teille!
Sinänsä kyllä mielenkiintoinen skenaario tämä :) Siis jos käymme stereotypioiden kimppuun inssienkin osalta, eikä vain vartijoiden: koko peruskoulun ajan Urho-urheilija kiusasi ja kurmootti Onni-opiskelijaa. Urho oli hyvä urheilussa ja luokan johtohahmoihin kuuluva tuleva alfa-uros. Onni oli lukemisesta ja postimerkkeilystä kiinnostunut astmaatikko. Yhdeksän vuotta Onni jäi aina kakkoseksi Urholle joka asiassa paitsi matematiikassa ja äidinkielessä. Yläasteella Urho kävi vieläpä huvikseen viemässä Fanni-fanittajan neitsyyden, johon Onni oli palavasti rakastunut. Kun Onni veti ysiluokalla kotibileissä ensimmäisen känninsä, hän meni rohkeana haastamaan Urhoa, joka kuitenkin helposti pienellä liikkeellä selätti Onnin ja hajoitti tämän rillit.
Lukiossa Onni oli vihdoin kuin kotonaan. Siellä oli paljon hänen kaltaisiaan. Hän ei nähnyt enää vilaustakaan Urhosta, joka oli kuulemma mennyt amikseen metallipuolelle. Hyvä niin. Vuosien saatossa Onni unohti Urhon kokonaan ja hyvä niin. Elämä hymyili ja koulu maistui. Onni luki aikanaan itsensä diplomi-insinööriksi ja koko suku oli hänestä ylpeä. Niin oli Onni itsekin, hänestä oli tullut nyt tärkeä mies. Hän sai hyväpalkkaisen esimiesviran ja oli työssään erinomainen. Hän meni naimisiin lapsuuden rakkaansa, Fannin kanssa ja perusti perheen. Esimiehenä hän oli tiukka ja säntillinen. "Minun kanssani ei typerykset pelleile! Minä olen ankara mies!"-kuultiin Onnin joskus alaisilleen sanoneen.
Kului vuosia ja taas vuosia kun eräänä päivänä Onni, Fanni ja heidän kolme ihanaa lastaan kävivät kaupassa viikonloppuostoksilla. Kassalle maksettuaan ja ostoskärryjä parkkipaikkaa kohti työntäessään Onnin ja erään toisen hahmon katseet kohtasivat. Hahmon, jonka hän tunnisti välittömästi: Urho-urheilija! Ja vielä vartijan univormu päällään! Hah! Minäpä näytän kuka on kuka! Olenhan minä sentään diplomi-insinööri ja ankara mies! VARTIJA TÄNNE!-Onni huusi. Urho saapui ryhdikkäästi paikalle kysyen mikä miekkosella oli hätänä. Ilmeisesti Urho ei ollut tunnistanut Onnia, koska käytös oli Onnin mielestä jopa ylimielisen asiallinen. "Mitä te kyttäätte minua? Ettekö tiedä kuka olen? Minä olen tärkeä ja varakas mies! Te ette minua noin vain kyttäile, ettekä varsinkaan miekkostele! Teille minä olen HERRA Onni, tuliko selväksi!? Ja nyt: hakekaa esimiehenne paikalle, niin järjestän teille potkut! Minä olen vaikutusvaltainen mies ja nyt käytöksenne maksoi teille työpaikkanne, senkin kaljaa lipittävä houkka!"
Seurasi hetken hiljaisuus. Onni vapisi raivosta ja oli kauttaaltaan tulipunainen. Hän oli näyttänyt tuolle Urho-sialle, joka oli tuhonnut hänen nuoruutensa olemalla aina parempi, ja maksanut potut pottuina. Aivan kohta Urho lankeaisi polvilleen nyyhkyttäen hänen housujensa punttiin ja pyydellen anteeksi huonoa käytöstään. "No? Missä esimiehenne viipyy, vartija"-Onni sanoi, suorastaan sylkäisten halveksivasti lauseensa viimeisen sanan. "Asia selvä"-sanoi Urho. Onni hieman ihmetteli miksei Urho jo nyyhkyttänyt. "Mutta ensin.."-sanoi Urho, " katsoaan että mikäs täältä teidän lastenrattaiden välistä oikein pilkistää." Urho tempaisi määrätietoisin ottein jotain Onnin edessä olevista lastenrattaista. "Red Bull-tölkki! No tätä minä vähän epäilinkin kun aloin sinun touhujasi seurailemaan, MIEKKOSENI!" Onni ei ollut uskoa korviaan tai silmiään. Hän ei voinut käsittää mitä oli tapahtunut. Vielä kaksi sekuntia sitten hän oli tuntenut itsensä maailman valtiaaksi, mutta nyt hänen itsetuntonsa mureni pieniksi palasiksi pitkin marketin betonilattiaa ja häntä, isoa johtajaa ja ankaraa miestä MIEKKOSTELTIIN. Se tapahtui taas: Urho oli nyt vahvoilla.
"Mennäänpäs selvittelemään asiaa tuonne konttorin puolelle. Tässä näitä hommia on hieman kiusallista hoitaa ja kaunis vaimonnekin näyttää olevan hämillään. En nyt halua pelotella, mutta luultavasti tästä napsahtaa pieni sakko. Tulehan nyt ettei minun tarvitse taluttaa sinua sinne." Ei tarvinnut taluttaa, Onni käveli sinne itse. Pää painuksissa, naama vitivalkoisena, hikitippa nenän päässä roikkuen. Miten tässä saattoi taas käydä näin? Seuraavaan pariin tuntiin ei Onnin päässä tapahtunut muuta kuin outoa surinaa. Hän muisti peruskoulun synkeät ajat. Hän muisti kuinka Urho-urheilija oli vienyt hänen rakkaansa neitsyyden. Hän muisti kaiken muun paitsi viimeiset viisitoista menestyksen vuotta. Kaksi tuntia myöhemmin virkavalta saapui paikalle ja hetken vartija-Urhon kertomusta kuunneltuaan he totesivat sen, minkä Onni jo tiesi tapahtuvan: "tästä tulee rikesakko näpistyksestä. Pääsette kyllä heti kotiin perheenne luokse ja toivottavasti otitte tästä opiksenne."-sanoivat poliisit.
Mutta Onni ei kehdannut mennä kotiin. Hän oli liian häpeissään. Hän meni viikonlopuksi vanhempiensa kotiin ja nukkui vintin huoneessa, niinkuin silloin joksus kauan sitten. Maanantaina töihin mennessään hän oli varustautunut isolla matkalaukulla, koska tiesi jo mitä tuleman pitää: hänet oli erotettu virastaan, koska häntä ei pidetty enää luotettavana. Onni ei kehdannut mennä enää kotiinsa, vaan on asunut sen koommin vanhempiensa vinttikamarissa. Hän on kuuleman mukaan alkanut urheilemaan ja suunnittelee hakevansa työvoimatoimiston kautta vartijakursseille, sillä se on yksi harvoja paikkoja johon hänen tahriintuneella maineellaan voi enää päästä.
Mitäs teki Urho-urheilija? Hän lähetti facebookin kautta vanhalle valloitukselle Fanni-fanittajalle pahoittelunsa että joutui kohtelemaan tämän miestä niin tylysti. Mutta hän oli kuitenkin elämänsä varrella oppinut sen, että ikävätkin duunit pitää hoitaa jos niistä kerran palkankin saa. Lienee sanomattakin selvää että nopeassa aikataulussa Urho muutti Fannin ja lasten luokse asumaan Onnin maksamaan hulppeaan omakotitaloon ja nykyisin Fannin ja Onnin lapset kutsuvat Urhoa isäksi. Sen pituinen se.