Biskille:
Jääkiekossa vaan on kaudesta toiseen otettava ne riskit, mikäli mielii koskaan menestyä, se on siis toimintaympäristö, kuten sanoin. Tottakai pitää olla visio pitkälle aikavälille, mutta ei se halvaannuttaa ja estää toimimasta aktuellien tilanteiden kanssa.
Mitään odotteluja, jos jotain meinataan tehdä, on tässä vaiheessa kautta enää turha harrastaa. Liian myöhään tehdyt toimenpiteet on turhia tuloksen kannalta ja haittaavat näin ollen niitä pitkän aikavälin suunnitelmia. Mieluummin lasketellaan lomille ja keskitetään massit tulevaan.
Kalpa toisaalta ei ole toitotellut mistään missiokausista, ja lähtevät vain parantamaan aiempaa menestystään. Heilläkin on kuitenkin selkeät rappuset eteenpäin pyrkiessään. Jyp sensijaan vuodesta toiseen ottaa kuokkaan sääleissä, sikäli kun sinne selviää. Yli kymmenen vuoden periodille se antaa ainoastaan signaalin kyvyttömyydestä ja osaamattomuudesta.
Yrityselämän ja nimenomaan liigabisneksen realiteetti on, mitä korkeammalle pyrit, sitä suuremmat riskit joudut ottamaan ja tähän ne lahtelaisetkin on usein karahtaneet, mutta silti heillä on periaate ollut oikea: vain pyrkimällä menestykseen sen voi saavuttaa.
Kirjoituksessasi sanot, ettet ymmärrä pikavoittojen tavoittelua, minulle siitä puolestaan välittyi ajatus, ettet ymmärrä voittojen tavoittelua, sillä pelon sävyttämällä muniin puhaltelulla niitä voittoja ei koskaan tule, eikä voikaan tulla.
Jos sinne HPK:n suuntaan katsot, pitää ensin katsoa kumpi on jypille pätevämpi toimintaympäristö ry. vai Oy, mulle on ihan sama kumpi, kunhan jokaisena kautena lähdetään tosissaan suomen mestaruudesta pelaamaan, pelit sitten näyttää mihin päädytään, mutta se on ja voi olla ainoa olemassa oleva tavoite, siitä koko sarjassa pelataan. Osallistuminen voi toki jollekulle riittää, mutta tässä tapauksessa ollaan väärässä sarjassa, alemmissa sarjoissa voi höntsäillä ja tulee paljon halvemmaksi.
Seppäsen saappaisiin sen enempää en pysty asettumaan, mutta hänenä kai ajattelisin, että hyvä, mulla on tässä nyt lätkäjengi käsissä, mitäs sillä voi/pitäs tehdä, jos kattoisin että on liian tyyristä, myisin pois tai ajaisin hallitusti alas, jos taas uskoisin, että kun panostetaan, jotain saavutetaan ja jotain haluan saavuttaa, niin lähtisin toteuttamaan tätä.
Sen toki hyväksyn, että aina ei voi onnistua ja joskus tulee lunta sisään ovista ja ikkunoista, mutta se ei sovi pirtaan että pelkuruuttaan ei saata tarttua härkää sarvista, vaan piiloutuu jonkun hahmottoman pitkän tähtäimen suunitelman taakse voidakseen olla tekemättä mitään. Missionsahan se jyp julkitoi jo muutama vuosi sitten ja epäilykset itsellä alkoi herätä jo paljon tätä kautta ennen, koska sille pitkän tähtäimen suunnitelmallekaan ei tunnuttu tehtävän yhtään mitään, sitä kun ei polkaista pystyyn ihan hetkessä. Tämän voi käydä tsekkaamassa viestihistorioista, ken haluaa. Jotenkin en siis enää luota mihinkään pitkän tähtäimen suunnitelmiin jypissä, sillä miksi niitä muka nytkään tehtäisiin, kun ei ole aiemminkaan mitään tehty. Tämän päivän toimettomuutta ei siis voi enää puolustella millään tulevaisuuteen katsomisella, se peruste ei ole enää uskottava.
Mieleen tulee myös, että mitä järkeä on mihinkään tulevaisuuteen sijoittaa, jos ole totista pyrkimystä sitä joksikin konkreettiseksi realisoida(onnistuminen), niukki naukki hengissä pysyminen menestymättä ja vailla siitä toivoa ei minun ymmärrykseni mukaan ole tavoiteltavaa, mieluummin konkan kautta alasarjoihin, jos ei muuhun eväät riitä.
