Yleistä lätinää..
Nyt tulee avautumista Suomen kriminaalipolitiikasta:
Suomi on oikeusvaltio. Suomessa jokaiselle pystytään takaamaan puolueeton oikeudenkäynti, jossa syytetyn, anteeksi, rikosasian vastaavan oikeusturva on viety maksimiinsa. Miten sitten on tavallisen kaduntallaajan laita?
70-luvun tietyt radikaalit menivät ja uudistivat suomalaista kriminaalipolitiikkaa oikein olan takaa. Siinä sai huutia poliisi ja muut viranomaiset, kun rikoksesta epäilyillä ja tuomituilla oli kurjat olot ja pitkät vankeustuomiot. Nähtiin, että kaikki mikä rajoittaa ihmisen toimintaa on pahasta ja vankeusrangaistusta ei nähty keinona torjua rikollisuutta, vaan se oli välttämätön paha, jota sai käyttää vai äärimmäisessä tapauksessa. Samoin syyttävä sormi osoitti uhreja, jotka uudistajien mielestä olivat vain koston haluisia ja tekaistuja kanteita nostavia raakalaisia. Uhri nähtiin vahvana ja rikoksen tekijä heikkona ja teko itse onnettomien yhteensattumien summana. Hyvin usein sattumanvaraista oli kuulemma se, kumpi osapuolista on uhri ja kumpi rikoksen tekijä.
Niinpä kaikki haluttiin uudistaa. Suomen kansalaisille haluttiin tuoda oikeusturvaa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että mahdollisuudet rikoksesta kiinni jäämiseksi minimoitiin ja kiinni jäädessä rangaistuksia lievennettiin. Mitä oikeusturvaa tämä on? Tiettyjen poliittisten tahojen päähän oli ja on iskostunut kuva, jonka mukaan valtio on vastuussa kansalaisten tekimistä rikoksista ja yhteiskunta on syypää rikolliseen käyttäytymiseen. Näin ollen veron maksajien ja uhrien tulisi kantaa rikollisuudesta syntyvä taakka.
Rikollisella on oikeusturvansa, mutta miten on tavallisella kaduntallaajalla? Väitetään, että tuomioden koventamisella ei ole merkitystä. Tekoa ei saada tekemättömäksi ja eikä kova tuomio lievennä uhrien ja omaisten tuskaa. Ja paskat sanon minä! Ehkä tekoa ei saada tekemättömäksi, mutta kyllä se omaisten oloa parantaa, jos he tietävät, että tekijä sai oikeudenmukaisen rangaistusen. Esimerkiksi eräs henkilö, puukotti noren miehen, joka kuoli saamiinsa vammoihin. Henkilö tuomittiin vankeuteen taposta viideksi vuodeksi, josta ensikertalainen lusi puolet, eli yhteensä 2v6kk. Voiko jonkun henki olla näin halpaa! Minusta tuntuisi aivan kamalalta, jos minun lapsenii, vaimoni tai minun itseni henki olisi vain tuon arvoinen, varsinkin kun kyseessä on tarkoituksella suoritettu teko, eikä mitkään välillinen tuottamus. Yleisen oikeuskäsitys on ollut jo kauan poissa ylemmistä oikeusasteista.
Suomessa henki on halpaa, täällä tapetaan saatanasti ihmisiä. Henki on halpaa millä mittarilla vaan ja ehkä ikävintä on se, että se on halpaa myös oikeuslaitoksen mielestä. Jos joku tarkoituksella, tietäen tekonsa seuraukset, riistää hengen toiselta ihmiseltä, niin mielestäni silloin tulisi rangaistuksen olla tuntuva. Oikeudessa langetetut tuomiot ovat mielestäni oikeudenmukaisia, mutta niiden puolittaminen ja osittaminen lyhetntää tuomiota liikaa. Tappo on peruuttamaton teko, mitä ei voi korvata millään.
Yhtälailla Suomi on väkivaltainen maa. Toista saa lyödä, potkia ja puukottaa, ilman sen suurempaa tuomiota.
http://www.iltalehti.fi/2006/05/08/200605084492711_uu.shtml Omaisuus kyllä on oikeudellisesti suojattu oikeushyvä. Asia minkä voi korvata ja mitä voi saada lisää. Terveyttä, saatikka sitä ainoaa ei voida korvata. Siksi onkin käsittämätöntä, miksi Suomen valtio suhtautuu niin kevyesti törkeisiin väkivalta- ja henkirikoksiin syyllistyneisiin rikollisiin. Oma mielipide on se, että törkeät henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset voisi suorittaa minimissään 2/3 ja uusimisesta seuraisi rangaistuksen kokonaan suoritus.
Suomen vankiloissa kuntoutetaan, mikä onkin oikein. Jos edes 5%:a saadaan kuntoutuksen avulla pysymään poissa vankiloista tai huumeiden kimpusta, saavutetaan suuri säästö. Kuten tiedämme, vankiloita vaivaa suuri yliasutus ja resurssipula. Näin ollen kuntoutusta ei voida kaikille antaa. Mielestäni sitä ei pidäkään antaa. Siis totta kai jos henkilö kuntoutusta haluaa ja eroon rikoksista pyrkii, niin mikä ettei. Mutta voimavarat tulisi kohdentaa tarkemmin ja nimenomaan nuoriin ja ensikertalaisiin. Ennen kaikkea nämä edellä mainitut tulisi pitää erillään paatuneista rikollisista. Tiettyjen tosiasioiden myöntäminen olisi paikallaan. Vankilakierteeseen joutunut on lähes menetetty tapaus. Ei siinä oikeasti ole paljon tehtävissä. Ensikertalaisille kuntoutusta ja paatuneille linnakundeille inhimillinen ja turvallinen lusiminen, jossain suljetussa laitoksessa, missä perusasit on kunnossa ja pääsääntöinen tehtävä olisi vangin säilössä pito ja rikollisen toiminnan estäminen.
Noh, tämä on yhden miehen avautuminen. Ei taida olla päätä eikä häntää, mutta tulihan sanottua…
