Vancouver Canucks vs. Boston Bruins - Stanley Cup Finals

[nuck]

Thelma ja Louis hämmentävät tehottomasti mukana ja turha heidän loukkaantumisasteitaan on selitellä, koska erilaisia loukkaantumisia on varmasti toisessakin joukkueessa. Ellei ole pelikuntoinen niin istuu sitten penkin päässä.

On toki ja tietysti niin kauan kun pystyy pelaamaan, asiat eivät ole kovin huonosti kuitenkaan. Historiahan tuntee tapauksia, joissa on noustu playoffeissa avainrooliin loukkaantuneena. Tuo on se toinen puoli - vaikka olisi millainen vamma alla, niin aina voi olla näissä peleissä ratkaisuroolissa. Tuossa Hank ei ole onnistunut nyt samalla tavalla kuin Sharksia vastaan, jolloin hän oli isoissa liekeissä. Mutta viides peli oli Henrikin sarjan paras toistaiseksi.

Muuten pelistä sen verran, että olipa iso voitto - Vancouverin seurahistorian suurin yksittäinen voitto ja todella hieno nousu Bostonin sekamelskan jälkeen. Peli oli tasoltaan mielestäni erittäin hyvä, vaikka nähtiin vain yksi maali. Fyysisyyttä ja vauhtia riitti alusta loppuun ja peli oli jännitykseltään hermoja raastava. Tunnelmakin oli näille peleille juuri sopiva - NHL.comilla oli erillinen mittari äänenvoimakkuudelle.

Luongo oli Vancouverin maalilla erinomainen. Jo toinen nollapeli sarjaan. Hän on ollut jokaisessa kolmessa Canucksin voitossa Vancouverin ehdoton ykköspelaaja - suuri syy sille, miksi Canucks johtaa sarjaa 3-2, vaikka on tehnyt vain kuusi maalia viiteen peliin. Thomas on pelannut Bostonilla kyllä myös todella hyvin, eikä ole voinut tappioille mitään. Hänen merkityksensä Bruinsin voittoihin on ollut pienempi kuin Luongon merkitys Vancouverin voittoihin.

Luongokin tarvitsee kuitenkin tukea. Canucksin pakit heittivät miehen Bostonissa kahdessa pelissä leijonille (tai karhuille) ja tulos oli nähtävissä. Nyt Vancouver oli muuttanut pakkiparejaan ja homma toimi. Puolustuksen top4 oli erittäin hyvä. Bieksa pelasi sarjan parhaan pelinsä Edlerin parina ja syötti Vancouverin maalin. Edler oli puolestaan fyysisyydessä omaa luokkaansa - 10 taklausta tähän peliin.

Ehrhoff ja Salo antoivat hyvää tukea toisessa parissa ja kolmas pari, tulokas Chris Tanev ja Andrew Alberts, pelasivat vähemmät minuuttinsa varmasti. Tanevin peliä oli ilo seurata - hänestä on kasvamassa laatupuolustaja. Korkean luokan pelikäsitys, hyvä liike ja kylmähermoisuus yhdistyvät tässä padawanissa. Todella iso hyppy viime kaudesta Stanley Cupin finaaleihin. Tällä kaudella Manitoban paras puolustaja pelaamissaan peleissä ja ensi kauden vakipakkeja Vancouverissa ellei ihmeitä satu. Hyviä ja huonoja liikkeitä tulee: Keith Ballard ja Tanev käyvät niistä esimerkkeinä. Bostonilta ykköspari Chara-Seidenberg pelasi jälleen vahvan pelin. Chara käyttää mailaansa todella ahkerasti.

Hyökkäyksessä Vancouverin kakkos- ja kolmosketju nousivat mielestäni parhaiten esiin. Kolmosketju oli tekemässä maalia (Hansen tosin puuttui ja Malhotra pelasi maalin aikana) ja Lapierrelle tuli uran tärkein maali hänen eniten vihaamaa seuraa vastaan. Hansenilta, Raymondilta, Malhotralta, Burrowsilta ja Keslerilta arvokasta alivoimaa ensimmäisessä erässä, jolloin Canucks hölmöili itsensä pari kertaa jäähylle. Kummankaan joukkueen kärkihyökkääjät eivät onnistuneet tälläkään kerralla, kun peli pysyi vähämaalisena.

Viivoja:

- Vancouver voitti taklaukset 47-27, riistot 16-5 ja ykkössektorin laukaukset 12-6. Yleensä noilla lukemilla viedään pelit melko selvästi, mutta yleensä ei ole vastassa Tim Thomas'ta ja Bostonin todella fyysisesti sota-aluetta puolustavaa puolustusta.

- Boston sai viimeisten 45 minuutin aikana kaksi laukausta ykkössektorilta Luongolle - siinä yksi syy Luongon nollapelille.

- Kuten Moustache Dave tuolla otteluseurantaketjussa kirjoitti, Tanner Glass pelasi huonon ottelun. Tanev petasi miehelle hienosti tuhannen taalan paikan , jonka hän sähläsi täydellisesti. Jos Bruins olisi onnistunut pelin viemään, Glassin epäonnistuminen muistettaisiin Vancouverissa todella pitkään.

- Maxim Lapierre laukoi kolmannessa erässä ykkössektorilta peräti kolme kertaa - todella paljon kolmosketjun pelaajalle. Maali tuli sikäli ihan oikealle miehelle.

- Vancouverin voitosta huolimatta Bostonilla on edelleen NHL:n tämän hetken paras pelaaja, joka pystyy kääntämään vielä koko sarjan.

- Avausmaalin merkitys oli jälleen merkittävä.

- Sarja on 3-2 ja Vancouver ei ole ollut vielä koskaan näin lähellä Stanley Cupia. Vielä on kuitenkin voitettava se vaikein peli. Vancouverilla on kaksi ottelupalloa jäljellä ja kotona Canucks ei ole hävinnyt kuuteen viime peliin.

 

[Momesso]

kyllahan oli hieno peli eilen. Ensimmaista kertaa Rogers Arenalla paikan paalla katsomassa. Olihan huikee tunnelma. Boston oli hiukan niskan paalla, mut loppua kohti Canucks paransi pelia. Kovaa oli huuto kylla kun Canuckseille tuli jaahy. REFEREE SUCK REFEREE SUCK! Hieno oli meininki myos downtownissa. Kaikki heitti ylafemmoja tullessa vastaan ja autojen torvet soi viela aamuyosta. Nahtiin taalla yks Turkulais porukkakin ja heilla oli hyva meno paalla. Huomenna lahto kohti suomee.

 

[morningstar]

kyllahan oli hieno peli eilen. Ensimmaista kertaa Rogers Arenalla paikan paalla katsomassa.

Oliko lipun saanti vaikeaa ja paljonko maksoi?

 

[matskulainen]

Game 7 tässä ilmeisesti alkaa jo haista, kun Vancouverin vierasvoitto tuntuu vain niin epätodennäköiseltä. Ei se tietenkään nyt vaadi kuin yhden vierasvoiton, mutta näkisin silti Thomasn ja muun Bruinsin kotivireen liian vahvana Vancouverille. Jännäksi menee.

Ryan Kesler ei muuten ole tänään harjoituksissa, Hamhuisin lisäksi ainoa poissaolija. Saattoi löytyä lisäperusteita Keslerin huhutulle loukkaantumiselle, onhan kahden kierroksen jälkeen selkeän MVP-suosikin viittaa kantanut Kesler ollut finaalissa yössä. Mielenkiintoista. Toivottavasti saa peliään kuntoon pienen ylimääräisen levon seurauksena.

edit: Keslerin poissaolon syy siis alavartalovamma. Vigneaultin mukaan turha hätäillä:

He's fine, just gave him a little day off.

 

[Hiisi_van_Holten]

15 down 1 to go! Ou baby!

Nyt kaikki Canucksien kannattajat ovat huikeassa tilanteessa, yhden voiton päässä himoitusta Stanley Cupista. Seuraamme innolla joka kesäisiä drafteja, vapaiden pelaajien markkinoita, lokakuisia runkosarja nyhjäyksiä, farmisarjoja sekä siirtotakarajoja, kaikki nämä kaikki kuitenkin ovat vain esinäytöstä yhtä tavoitetta varten, jotta jonain päivänä olisi mahdollisuus taistella kannusta. Nyt tuo jääkiekkomaailman ultimaalinen tavoite on yhden - h*lvetin vaikean - voiton päässä!

Jos tilastoja selaisi ilman tietoa voittajista, pidettäisiin lähes varmana, että Boston olisi jo voittanut kannun. Tilastojen valossa, ja monessa mielessä myös pelillisesti, on edennyt Bruins käsikirjoituksen mukaisesti. Siltikin Canucks johtaa sarjaa. Sarja näytti jo hetken olevan kääntymässä Bruinsille, mutta nyt se onkin Canucks, jolla on sarja katkolla kuudennessa pelissä.

Viidennessä pelissä Canucks sai karvauspeliään rullaamaan mm. hyvän taklauspelin ansiosta. Bostonissa kotijoukkue jyräsi yksinkertaisella dump-and-chase kiekolla Canucks puolustuksen, joka sortui huonoihin kiekollisiin ratkaisuihin paineellisina. Etenkin purkupeli oli paikoin karmivaa katsottavaa ja se kostautui etenkin pelien toisissa erissä, joissa matka vaihtoalueelle oli kaikista pisin. Bruins onkin ollut toisissa erissä selkeästi vahvin tähän asti ja viidennessäkin pelissä Bruins sai toisessa erässä (heidän kannaltaan) mukavia mylläköitä Canucks-päätyyn juuri toisessa erässä. Bruins ratkoi molemmat Bostonin pelinsä juuri toisessa erässä ja Vancouverissakin tehdyt 2 maalia ovat molemmat toisessa erässä. Btw. Bruins on tähän asti tehnyt vain yhden maalin ensimmäisissä erissä.

Vancouverin kannalta tällaista kiekkoa pelaavaa joukkuetta vastaan korostuvat järkevät kiekolliset pelaamiset omassa päädyssä. Jos pakit saavat kiekot varmasti alueelta pois, on Bostonilla vaikeuksia saada peliä rullaamaan. Yksi rohkaisevimmista asioista kuudetta ottelua ajatellessa on Chris Tanevin peli viidennessä pelissä. Hän pelasi juuri niin varmaa kiekkoa kuin kolmosparin pakilta vaaditaankin, high percentage plays, kuten valmetaja Vigneault on niin monesti sanonutkin. Juuri tässä pelin osa-alueessa Ballard oli suurissa vaikeuksissa.

Kuten tsn-analyytikotkin mainitsivat oli Canucks-ryhmä tasaisesti parempi viidennessä pelissä, oikeastaan jokainen osa-alue. No ehkäpä Laperriere oli selvästi parempi. Ylivoimakin näytti jo paremmalta ja peli rullasi ihan mukavasti Bruins-päädyssä. Laatupaikkoja ei nähty paljoakaan, mutta minä ainakin luottaisin nykyisiin koostumuksiin, toisin kuin tässä ketjussakin on ehdotettu. Osa menestyvää valmennusta on mielestäni myös luottaa luottomiehiinsa heikkojenkin jaksojen aikana, kuten esimerkiksi Luongon peluuttaminen game 5:ssa osoitti. Omaan tekemiseen pitää luottaa, kuten esimerkiksi jalkapallossa Saksan maajoukkue. Se huonoissakin peleissä jauhaa omalla systeemillään alusta loppuun ja yleensä se kantaa hedelmää, vaikka aika ajoin näyttäisikin huonolta. YV:ssä voi olla yhdestä onnistumisesta kiinni.

Kuudennessa pelissä alun ja ensimmäisen maalin merkitys nousee suureen asemaan. Jos Bruins pääsee aluksi johtoon, on riski, että Thomas ja huonot otteet Beantownissa nousee jälleen peikoksi valaspaidoille. Edelliset Bostonin pelit ovat olleet alussa kohtalaisen tasaisia, mutta loppua kohden kääntyneet Bruinsille selkeästi. Esimerkiksi edellinen ottelu oli pitkään jopa Nucks-hallinnassa, mutta kun et käyttänyt omia paikkojasi vastustaja rokotti. Nyt olisi hienoa nähdä pelin etenevän viimeiseen erään meidän kannaltamme vähintään tasatilanteessa, sillä niissä peleissä Canucks on ollut vahva.

Seuraavassa muutama irrallinen pointti seuraavaan peliin Canucks-näkulmasta:

- Varmat purut. Kuten selitin täten Boston ei saa mylläkkäpeliään toimimaan.

- Irtokiekot maalilta pois sekä hyökkääjien mailat pitää puolustaa tarkasti. Boston teki aivan liikaa maaleja aivan maalin edestä edellisissä kotipeleissään.

- Ruuhkaa maalilla toisessa päädyssä, poikittaissyöttöjä sekä hämylaukauksia. Kuten Luongo mainitsi Thomasin torjuntatyylissä on myös omat heikkoutensa. Kun Thomas joutuu selostajien lanceeraamaan scramble-modeen, ovat valashyökkääjät saaneet aikaan luvattoman heikkoja laukauksia ja esimerkiksi miehen pötköttäessä maalillaan kiekkoa ei olla saatu millään nousemaan.

- Sataan kertaan toitotettu: Canucksien tulee pelata vihellyksestä vihellykseen fyysisesti, ei niiden jälkeen. Kun peli alkaa mennä tökkimiseksi ja ehkäpä likaiseksi Boston on vahvoilla.

Loppuun muutama sana Bostonista. Sarjan alussa eri palstoilla kaikuivat lauseet: Bruins on päässyt tuurilla, huonosta itäisestä konferenssista finaaleihin. Ja muistan kuinka tällakin palstalla toivottiin Bruinsin leirissä toivottiin heidän tippuvan jo ensimmäisellä kierroksella, jotta se pakottaisi muutoksiin ja Julienin vaihtamiseen. Nyt kautta on jäljellä korkeintaan 2 matsia ja tuskin kukaan selväjärkinen sanoo, että Bostonilla ei ole mahdollisuutta mestaruuteen. Vaikka osa analysoijista on jo haukkunut finaalien tasoa, niin mielestäni finaaleissa on nähty mukavaa kiekkoa: fyysistä, nopeaa ja tasaista ja pitäisin nyt jo varmana, että tämä on hyvä sarja.

Bruins pelaa yksinkertaista, mutta tehokasta jääkiekkoa. Pelaaminen ei perustu Canucksien tapaan nopeuteen ja kiekonhallintaan. Boston pelaa perinteisempää Pohjois-Amerikkalaista, fyysistä taistelevaa kiekkoa, joka on mitoitettu mielestäni juuri oikein joukkueen materiaalille. Huikean taitavia kiekkoilijoita ei löydy kovinkaan paljoa (Krejci selkeiten), joten tilanteet rakennetaan kovalla ja fyysisellä karvauspelillä, joka saa parhaimmillaan joukkueen kuin joukkueen pakkilinjat tutisemaan. Kirsikkana kakun päällä on huikeaa kevättä pelaava Tim Thomas, jonka vahvuus alkaa olla sitä luokkaa, että hän taitaa olla Conn Smythe Trophy suosikki, oli voittaja sitten kumpi joukkue tahansa. Jos tässä kävisi niin onnettomasti, että Bruins veisi kaksi viimeistä kamppailua, olisi kannu täysin ansaittu (ellei nyt viimeissä peleissä sattuisi mitään oikeusmurhaa), sen verran tasaisia ovat Canucksien voitotkin olleet. Sanon tämän vain siksi, etten varmaankaan pystyisi tätä kirvelevän tappion hetkellä sanomaan. Tavallaan sääli, että Bruins pääsi finaaleihin juuri tänä vuonna, sillä muutoin olisin varmaan heidän puolellaan. Arvostan Bostonia monella tapaa, ehkäpä Peverleytä lukuunottamatta. Ei siltikään eivät nämä seikat juurikaan lohduttaisi tappion hetkellä.

Puoluettomasti arvioituna voidaan sanoa, että sarja ansaitsisi 7 ottelun. En kuitenkaan pysty millään olemaan niin hieno ihminen, että vastaavaa toivetta esittäisin. Toivon mestaruuden ratkeamista kuudennessa pelissä jo senkin vuoksi, että menen torstaina game 7:n päivänä seiskaan aamuun töihin ja sellaisena päivänä ei pitäisi mennä töihin, sillä silloin olisivat pelissä niin suuret tunteet päättyisi peli kuinka tahansa, jotta samana päivänä pystyisi olemaan viileä töitä tekevä ammattilainen.

No oli Walleniusmaisen jaaritteleva kirjoitus, mutta antaa olla, eteenpäin sano rekkakuski tullissa...

 

[Amerikanihme]

Hyvä kirjoitus, Hiisi.

Kun Thomas joutuu selostajien lanceeraamaan scramble-modeen, ovat valashyökkääjät saaneet aikaan luvattoman heikkoja laukauksia ja esimerkiksi miehen pötköttäessä maalillaan kiekkoa ei olla saatu millään nousemaan.

Tätä en kykene ymmärtämään. Ylös käsittääkseni pitää nykymaalivahdeilla ampua, sillä moket torjuvat kyllä ylisuurilla patjoillaan kaikki laakavedot jään pinnasta. Yhä vaikeampi sitä five-holeakin on saada aukaistua tai pidettyä auki tarpeeksi pitkään. Mutta tuntuu, että sinne ne vaan yrittävät maalivahdin kanssa kahden päästyään (ja tämä pätee siis lähes kaikkiin pelaajiin, ei ainoastaan Canucksin miehiin). En ymmärrä. Tiedän kyllä, että kiekon nostaminen vaatii vähän enemmän yritystä kuin vain jäätä pitkin supaisu, mutta kyllähän sen pitäisi ammattimiehiltä onnistua. Olen itsekin kokeillut (vaikken ammattimies olekaan, mutta ranne vääntyy sentään tarvittavan määrän), ja sinnehän se kiekko uppoaa kun sen enemmän tai vähemmän läheltä maalia vippaa tai nostaa yläkulmaan. Onko se todella noin vaikeaa, kun näyttää, ettei sitä läheskään joka tilanteesta edes yritetä sinne ylös?

Kirsikkana kakun päällä on huikeaa kevättä pelaava Tim Thomas, jonka vahvuus alkaa olla sitä luokkaa, että hän taitaa olla Conn Smythe Trophy suosikki, oli voittaja sitten kumpi joukkue tahansa.

Tästä haluaisin myös kysellä. Jos (ja kun?) Vancouver voittaa kannun, niin kuka Conn Smythe Trophyn saajaksi? Onko se sitten Luongo? En oikein löydä ketään muuta sen ansaitsevaa Canuckseista. Ja Luongokin on vähän kyseenalainen, joskin jos hän pelaa loput pelitkin (tai pelin) nollilla, niin ehkä sitten. Tai sitten ei. Olisiko Thomas tosiaan parempi vaihtoehto siinäkin tapauksessa? Mutta kyllä Timmyllekin upposi ainakin Tampaa vastaan kiekkoja aika hyvällä (tai hänen kannaltaan huonolla) prosentilla, mutta kenelle muulle sen Trophyn antaisi? Kesler, Sedinin siskokset, Ehrhoff, Edler, Bieksa, Burrows...not worthy! Ennen ottelusarjan alkua ajattelin Zdeno Charaa potentiaalisena Conn Smythe-kandidaattina, mutta jotenkin vaisu mielestäni hän on ollut. Tuolla massalla ja koolla pitäisi dominoida enemmän.

On kyllä ollut niin yllätyksettömät finaalit otteluvoittajien suhteen, että jotain yllätystä sopii kyllä toivoa tähän loppuun. Joten käännän takkini ihan sen takia ja toivon, että Vancouver vie tämän kuudennen pelin, niin tulee sitten ainakin yksi yllätysvoitto (ja samalla nuck:in ja minun ottelutulosveikkaukset menevät väärin...).

 

[matskulainen]

kuka Conn Smythe Trophyn saajaksi?

Mestarijoukkueen maalivahti voittaa. Luongo ja Thomas ovat olleet koko pudotuspelien hahmoja. Jos Bruins vie Cupin, on Thomas mielestäni selkeä voittaja. Canucksilla tehot ovat menneet sikäli ristiin, että toisten harhaillessa (esim. Sedinit vs. Nashville), ovat toiset (Kesler) tehneet tehot, ja välillä sitten (vs. San Jose) on mennyt toisinpäin. Kaikki ei ole ollut yhden kortin varassa, ja siksi maalivahti on yksilönä selkeä valinta Canucksinkin puolelta.

Kenttäpelaajista veikkaan ehdokkaiksi (järjestyksessä) Burrowsia, Krejciä, Danielia, Kesleriä, Henrikiä tai jopa Marchandia.

 

[siffa]

Tätä en kykene ymmärtämään. Ylös käsittääkseni pitää nykymaalivahdeilla ampua, sillä moket torjuvat kyllä ylisuurilla patjoillaan kaikki laakavedot jään pinnasta. Yhä vaikeampi sitä five-holeakin on saada aukaistua tai pidettyä auki tarpeeksi pitkään. Mutta tuntuu, että sinne ne vaan yrittävät maalivahdin kanssa kahden päästyään (ja tämä pätee siis lähes kaikkiin pelaajiin, ei ainoastaan Canucksin miehiin). En ymmärrä. Tiedän kyllä, että kiekon nostaminen vaatii vähän enemmän yritystä kuin vain jäätä pitkin supaisu, mutta kyllähän sen pitäisi ammattimiehiltä onnistua. Olen itsekin kokeillut (vaikken ammattimies olekaan, mutta ranne vääntyy sentään tarvittavan määrän), ja sinnehän se kiekko uppoaa kun sen enemmän tai vähemmän läheltä maalia vippaa tai nostaa yläkulmaan. Onko se todella noin vaikeaa, kun näyttää, ettei sitä läheskään joka tilanteesta edes yritetä sinne ylös?

Maailman parhaat pelaajathan siellä pelaavat ja ylös yrittävät. Kun vastassa ovat myös maailman parhaat pelaajat, niin tila ja aika on vähissä, jolloin eivät näytä kiekot ylös nousevan. Rangaistuslaukaukset nousevat nätisti niin kämmeneltä kuin rystyltäkin yläkulmiin, kun tilaa ja aikaa on laukauksen suorittamiseen.

Tästä haluaisin myös kysellä. Jos (ja kun?) Vancouver voittaa kannun, niin kuka Conn Smythe Trophyn saajaksi? Onko se sitten Luongo? En oikein löydä ketään muuta sen ansaitsevaa Canuckseista. Ja Luongokin on vähän kyseenalainen, joskin jos hän pelaa loput pelitkin (tai pelin) nollilla, niin ehkä sitten. Tai sitten ei. Olisiko Thomas tosiaan parempi vaihtoehto siinäkin tapauksessa?

Eiköhän se ole kummassakin tapauksessa Tim Thomas, joka palkitaan tänä vuonna Conn Smythe Trophy palkinnolla. Näin ilman muuta, jos Boston voittaa Stanley Cup mestaruuden. Mikäli Vancouver voittaa, niin Henrik Sedin saattaisi mennä Thomasin ohi, jos on viimeisen ottelun kahdessa ensimmäisessä erässä noussut ratkaisijan rooliin.

 

[Ralph]

Harmi ettei Conn Smytheä jaeta vain finaalien perusteella. Tällöin Vancouverin voittaessa palkinto kuuluisi jollekin kolmosketjusta eli joko Raffi Torres, Maxim Lapierre tai Jannik Hansen voittaisi. Vain Roberto Luongo voisi haastaa, mutta ne kolmas ja neljäs peli..

Vancouver on tehnyt finaaleissa kuusi maalia (Bostonin 14:sta vastaan) ja näistä kuudesta puolet on tehnyt kolmosketjulainen. Lapierre, Torres ja Hansen ovat tehneet maalit mieheen, kaksi voittomaalina. Lopuista kolmesta ovat vastanneet ykkösketjun Daniel Sedin ja kahdesti Alexandre Burrows. Huomioitavaa on, että nämä ovat pelanneet paljon enemmän kuin kolmosen kolmikko. Tai ei minulla ole antaa faktoja, mutta mitä olen itse katsonut, näin asia olisi.

Kolmosketju on mielestäni pelannut paremmin kuin muut ketjut. Ykkönen saa ehkä paremmin pyöritystä, mutta kolmonen pelaa muuten aggressiivisemmin ja viimeistelee kovemmalla prosentilla. Mielestäni ekan pelin paras Vancouverin kenttäpelaajista oli Hansen, toisen Burrows, kolmannen taas Hansen, neljännen jopa Torres ja viidennen vuorostaan Lapierre.

Siltikään he eivät pääse edes yrittämään ylivoimalla vaikka Sedinit ovat jo samassa pelissäkin yrittäneet yli viidesti tuloksettomasti.

Eli evääni kuudenteen ja ohjeeni samalla Alain Vigneaultille, lisää peliaikaa kolmosketjulle ja eritoten ylivoimalla. He ovat sen ansainneet.

 

[nuck]

Pitää tosiaan muistaa, että Conn Smythe ei mene välttämättä finaalien näkyvimmälle tai parhaalle pelaajalle. Viime kaudella Conn Smythe meni Chicagon Jonathan Toewsille, joka teki kuudessa finaalipelissä 0+3 ja sai tehosaldoon -5 lukeman. Toews oli tuolloin toki tehokkaampi kuin Sedinit ja/tai Kesler nyt, mutta tuolloin ei ollut Thomasin tasoista maalivahtia vastassa. Chicago teki finaalisarjassa 25 maalia, joista Conn Smythe voittaja oli mukana kolmessa. Mielestäni tuo Conn Smythe meni kuitenkin oikeaan osoitteeseen.

Tällä kaudella Bostonin voittaessa se menee finaalien parhaalle pelaajalle (Thomas), mutta mikäli Vancouver voittaa, ehdolle nousee useampi vaihtoehto ja tuolloin ratkaisuksi nousee ehkä enemmän aikaisemmat sarjat. Itse antaisin edelleen ääneni Ryan Keslerille, vaikka hänenkin tehonsa ovat nyt finaaleissa jäätyneet melkein täysin (0+1 viiteen peliin). Katsotaan vähän Keslerin aikaisempia pelejä ja sarjoja näissä playoffeissa sarja kerrallaan:

Chicago-sarja:

Ei tehnyt paljon tehoja (0+4 ja +4 tehosaldo seitsemään peliin), mutta pelasi Chicagon kapteenia Toewsia jatkuvasti pois. Toews teki nyt sarjaan yhden maalin ja neljä pistettä, kun viime kaudella hän tuhosi Vancouverin iskemällä 12 pistettä kuudessa pelissä. Iso sulka Keslerille tuosta sarjasta noin kokonaisuutena, vaikka tehoja ei kovin paljon tullutkaan.

Nashville-sarja:

Yhtä dominoivaa yhden pelaajan sarjaa en muista yhdenkään Canucks-pelaajan pelanneen playoffeissa. Oli jokaisessa pelissä erinomainen ja käänsi itse muutaman pelin: kolmannessa pelissä kaksi maalia (toinen jatkoajalla) ja ykköstähti... Neljännessä pelissä kolmannessa erässä pelin voittomaali ja jälleen ykköstähti... Kuudennessa ja ratkaisevassa pelissä petasi molemmat Vancouverin maalit ja jälleen ykköstähti.

San Jose -sarja

Neljännessä pelissä tärkeä avausmaali toisessa erässä vahvan Sharks-alun jälkeen. Maali käänsi pelin ja Vancouver meni pelissä sen jälkeen menojaan. Ottelusarjassa Vancouver nousi jo melkein ratkaisevan tuntuisesti 3-1 johtoon. Seuraavassa viidennessä pelissä teki 14 sekuntia ennen loppua pelin tasoituksen ja vei ottelun jatkoajalle, jossa Kevin Bieksa ratkaisi lopulta onnekkaalla osumalla sarjavoiton ja finaalipaikan.

Kesler on ollut monessa isossa maalissa mukana pisteellisesti, mutta tuo ei kerro pelkästään hänen vahvuudesta. Hän on ykkösenä playoffien riistoissa, kolmantena taklauksissa, ykkösenä hyökkääjien blokeissa ja on kaiken lisäksi aloituksissa enemmän aloittaneista selvästi Vancouverin paras 55%:n lukemalla (kakkonen on Lapierre 51.7% lukemalla). Kesler on myös pelannut Canucksin hyökkääjistä selvästi eniten peliä kohden (22:51 - kakkosena on Henrik Sedin 20:57) ja hän on ollut Burrowsin kanssa joukkueen käytetyin alivoimahyökkääjä.

Finaaleissa Kesler ei ole ollut samassa vireessä hyökkäyspäässä kuin aikaisemmissa sarjoissa, mutta pitää antaa kyllä tunnustusta myös Bostonille, joka on toisaalta myös hyvin puolustanut Thomasin johdolla nuo Canucksin kärkipelaajat. Ja tekosyykin Keslerin finaalisarjan vaisuudelle löytyy, mutta jätetään se nyt tänne laittamatta. Kerrotaan sen sijaan, että esimerkiksi viidennessä pelissä Keslerilla oli iso rooli avauserän alivoimien tappamisessa, joka näytteli sitten myöhemmin osaansa pelin voitossa.

 

[The Hawks]

Toivottavasti Bruins voittaa tulevana yönä ja nähdään Game 7. Niin suuresti ei ole väliä sillä kumpi mestaruuden voittaa, vaan ennemminkin olisi hienoa nähdä seitsemäs ottelu Cup finaaleissa. Sen suurempaa draamaa ja jännitystä saa urheilupuolelta hakea.

Vaikea paikka TD Garden Canucksille tulee varmasti ensi yönäkin olemaan. Väkisinkin takaraivossa kuitenkin kummittelevat kolmas ja neljäs peli joissa heillä ei ollut loppupeleissä mitään jakoa. Kuten joku kirjoittikin niin vierailijan kannalta paras olisi että peli etenisi tasatilanteessa tai jossain maalin johdossa kohti loppuaan, silloin Canucks voisi olla vahvoilla kun on pudotuspeleissä useasti menestynyt pelin kriittisillä hetkillä. Itselläni on sellainen tunne että tänään myös Sedinit ja Keslerin ketju heräävät ainakin jossain määrin. Keslerin ketju oli jo viidennessä pelissä ajoittain pirteä, varsinkin laiturit Raymond ja Higgins näkyivät enemmän kuin aiemmin. Ja muutenkin, nyt on Canucksilla sellainen tilaisuus joka ei välttämättä ihan heti toistu. Siinäkin mielessä vahvaa efforttia voi kärkipelaajilta odottaa.

Bruinsin kotivireestä ja Thomasin kunnosta on kaikki jo kirjoitettu, joten tyydynpä vaan toteamaan että samankaltaisiin suorituksiin on pakko nytkin venyä jos meinaavat voittaa.

Conn Smytheen on mun mielestä vaan yksi ehdokas, joka on Thomas. Miehen numerot ovat pudotuspeleistä niin vahvat että samankaltaisia saa hakea Hasekin -02 ja Royn -96 ajoilta. Ja jos miettii että Giguere voitti luuserina palkinnon -03 niin on Thomas ainakin yhtä hyvin pelannut tänä keväänä. Ilman tuollaista maalivahtipeliä Boston olisi kaatunut tehottoman hyökkäyksensä ja YV-pelinsä vuoksi jo ajat sitten.

 

[Ralph]

Toivottavasti Bruins voittaa tulevana yönä ja nähdään Game 7. Niin suuresti ei ole väliä sillä kumpi mestaruuden voittaa, vaan ennemminkin olisi hienoa nähdä seitsemäs ottelu Cup finaaleissa. Sen suurempaa draamaa ja jännitystä saa urheilupuolelta hakea.

Olisi hienoa jos nimenomaan Vancouver pääsisi nostamaan kannua kotiyleisön edessä. Siksi itse toivon Game Seveniä koska luotan että Vancouver ei häviä kotonaan. Mutta pahoin "pelkään" että Vancouver voittaa tänäyönä.

 

[ML17]

Harmi ettei Conn Smytheä jaeta vain finaalien perusteella. Tällöin Vancouverin voittaessa palkinto kuuluisi jollekin kolmosketjusta eli joko Raffi Torres, Maxim Lapierre tai Jannik Hansen voittaisi. Vain Roberto Luongo voisi haastaa, mutta ne kolmas ja neljäs peli..

Vancouver on tehnyt finaaleissa kuusi maalia (Bostonin 14:sta vastaan) ja näistä kuudesta puolet on tehnyt kolmosketjulainen. Lapierre, Torres ja Hansen ovat tehneet maalit mieheen, kaksi voittomaalina.

Viisi peliä, 6 maalia, hyökkäyksen vai puolustuksen voitto?

 

[Pica]

Kauden viimeinen peli lähenee ja vaikka kausi tähän loppuukin niin odotan Bruinseilta omaa, 111% asenteella pelattavaa kovaa peliä ilman sikailuja.
Veikkaus 1-2 Vancouverille ja tarkasti sitten niissä lentokoneen portaissa.

 

[SaucerPass]

Conn Smythe -veikkailuun täytynee ottaa itsekin osaa. Aloitetaan siitä helpoimmasta joskin tällä hetkellä epätodennäköisemmästä skenaariosta, eli kuka pokkaa pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkinnon Bruinsin voittaessa. Tästä tuskin tulee edes vääntöä, joten todetaan vain, että B'sin voittaessa Conn Smythe kuuluu Tim Thomasille. Finaaleissa ei voi tapahtua enää mitään, mikä muuttaisi tämän.

Nucksin osalta homma meneekin vaikeammaksi. Vancouverilla jokaisessa sarjassa on eri pelaaja noussut esiin. Oma mielipide kuitenkin on, että finaaleja tulee korostaa tässä. Siksi Kesler ja Henrik Sedin tippuvat pois. Siksi kääntyisin Luongoon, vaikka hänelle sattuikin kaksi katastrofipeliä. Noista "What time is it? It's 12 past Luongo" -peleistäkin Luongon kunniaksi on sanottava, että hän kokosi itsensä taas Nucksin kotipeliin, joka oli joukkueelle kliseisesti pakkovoittopeli ja nollasi Bruinsin. Henkilökohtaisesti minulle on sillä ja sama, kuinka monta kiekkoa veskan taakse menee tappiopeleissä (varsinkin kun viimeiset maalit olivat vain pelkkää kuorutusta kakun päällä), jos maalivahti myös antaa joukkueelleen mahdollisuuden voittaa tasaisesti. Kolmessa Vancouverin voittopelissä Luongo on kuitenkin päästänyt taakseen vain kaksi maalia ja nollannut B'sin kahdesti. Yhtälö? Jos Roberto pelaa hyvin Nucks voittaa, jos Luongo on epävarma Bruins vie.

Jos aletaan vertailemaan Nucksin kolmea ennakolta kovinta suosikkia Conn Smytheen, niin Luongo on tainnut kuitenkin pelata parhaiten joskin myös ailahtelevimmin. Ajoittain hän on ollut onneton, ajoittain todella hyvä. Kesler ja Sedin(it) ovat taas olleet kaukana niistä dominoivista pelaajista, jotka aikaisemmin lähes yksin ratkoivat voittoja Nucksille. Luongo on ehkä ollut osasyyllinen Vancouverin kahteen tappioon, mutta myös suurin tekijä Nucksin kolmessa voitossa. Jos Nucks voittaa cupin, niin yhtä vaikeaa on oikean MVP:n löytäminen kuin viime vuonnakin. Kertooko trendi siitä, että nykyliigassa on yhden pelaajan todella vaikea dominoida lemieuxmäisesti neljän kierroksen ajan.

Vaikka Thomas periaatteessa voisi viedä Conn Smythen myös Vancouverin voittaessa, niin toivon, ettei tätä tapahdu. Vaikka olenkin sitä mieltä, että 2003 Giguere oli todellisuudessa pudotuspelien arvokkain pelaaja niin ei niin selkeästi, että hänet olisi pitänyt palkita. Tuolloin Brodeur olisi ollut voittavan joukkueen veskana ja loistavat pudotuspelit pelanneena oikea valinta IMHO. Nyt Thomas on ollut ehkä vieläkin olennaisempi osa Bruinsin menestystä kuin J-S Anaheimin vuonna 2003. Silti mesruuden hävinneen joukkueen pelaajan palkitseminen kuitenkin tuntuu aina haetulta. Kalkkiviivoilla hyytyneitä ei palkita, ja lajin raakuus ja hienous piilee siinä, että yhtä vähän kaudesta jää käteen finaalit hävinneen joukkueen pelaajille kuin kokonaan pudotuspelit missanneille. Kyllä lajia seuraavat muistavat Thomasin loistopelit ilman Conn Smytheakin niin kuin olisivat muistaneet Giguerenkin, joten annetaan palkinto vain voittaneen joukkueen pelaajalle.

 

[Sutter #16]

Peliin alkuun enään tunti ja vähän alkaa jo olemaan fiilis kohdallaan. Vaikka tämän vuoden finaaleja ei ole ihan niin tarkkaan tullut katsottua kuin viime vuosina on taas tämän yön koitokselle fiilikset kohdallaan ja jännitystä riittää, että joko lähtee kannu Vancouverin mukana kotio vai pystyykö Boston tänään taistelemaan voiton ja viemään itsensä kanssa Vancouveriin, jossa sitten kohdataan game sevenin parissa, paitsi jos Vancouver tänään sen voiton saa raastettua. Itse uskon, että Boston taistelee kotiedun turvin sarjan game seveniin. Toivottavasti sarja menisi tuohon game seveniin, jotta näkisi kaikista otteluista sen kaikista tärkeimmän taiston..

 

[Momesso]

Oliko lipun saanti vaikeaa ja paljonko maksoi?

lippujen saanti ratkesi viime keskiviikkona ja torstaina lennettiin Seattleen. Lippujen saannissa auttoi eräs Bostonin scoutti...

Juuri palannut kotiin ja kerkesin näkemään kuinka Boston jyrää taas kotonaan.

Liput oli 556 Kanadan taalaa. 13 rivi alaalta päin Luongon räpsästä hiukan kulmaanpäin. Olisihan niistä saanu hinnan useampikertaisena takaisin. Siis eka ja kolmannessa erässä Luongon takana

 

[KupittaanVelho]

Taisi Luongolla mennä kakat housuun. Ensin vähän pikkupoika uhoa Thomasin suuntaan ja tämän jälkeen taas kerran surkea suoritus Bostonissa. Noh, kai Lu siellä tolppien välissä taas seisoo seuraavassa matsissa. Saa nähdä miten käy...

TSN:n eksperttien kanssa olen samalla linjalla siitä että Luongolle on hyvä asia että enää ei tarvitse pelata Bostonissa. Ottelut Vancouverissa ja Bostonissa ovat täysin eri tyyppisiä taisteluja. On odotettavissa että myös viimeinen ottelu seuraa samaa kaavaa eli Luongo parantaa ja Game 7 tulee olemaan tiukka ja vähämaalinen.

Näissä otteluissa pienet pomput voivat ratkaista. Veikkaukseni on että viimeinen ottelu ratkeaa jatkoaikamaaliin. Maalintekijänä.......... Lucic. Kaupungin oma poika :)

 

[reme]

Viisi peliä, 6 maalia, hyökkäyksen vai puolustuksen voitto?

Ei vaan jäisi Vancouverille luu käteen.

Olipa Bostonin näytöstä jälleen kerran. Boston latoi neljä maalia ekassa erässä 4:14 minuutin sisään mikä on uusi cup ennätys.

Luongo oli tutun vahva Bostonissa, Luiii seisoi finaalisarjassa Bostonissa 65 laukauksen edessä ja päästi peräti 15-maalia, huikea suoritus. Ja tämänkin tilaston lopullisen rumuuden pelasti Vigneault ottaessaan hänet vällyn alle ajassa 8:35. Heh Louin torjuntaprosentti tässä matsissa 0.625%.
Mason Raymondin loukkaantuminen heikentää Vancouverint tulivoimaa entisestään ja tilanne muuttuu todella tiukaksi.

Omat veikkaukseni loppuratkaisusta.

Conn Smythe - Tim Thomas.
Stanley Cup 2011 - Boston tulivoimaisemman hyökkäyksen, tiiviimmän puolustuksen ja selvästi tasaisemman maalivahtipelin ansiosta.

EDIT:
Heh maukas otsikko nam nam.

 

[Salama15]

Ei vaan jäisi Vancouverille luu käteen.

CLIP

Conn Smythe - Tim Thomas.
Stanley Cup 2011 - Boston tulivoimaisemman hyökkäyksen, tiiviimmän puolustuksen ja selvästi tasaisemman maalivahtipelin ansiosta.

Jos näin käy on Boston kautta historian SC mestari joka on antanut vastustajan laukoa omalle maalivahdilleen ylivoimaisesti eniten! TimppaTomppa taitaa olla tällä hetkellä kys.tilastossa kakkosena Nucksien Macleanin jälkeen ja tilaston top-6 ei kys.vuotena voittanut SC:ia.

Tiukka vääntö tulee => game seven / hockey heaven (summer is coming, Luongo melts)!!

 

[M10]

Kyllä lajia seuraavat muistavat Thomasin loistopelit ilman Conn Smytheakin niin kuin olisivat muistaneet Giguerenkin, joten annetaan palkinto vain voittaneen joukkueen pelaajalle.

En ihan ymmärrä tällaista ajattelutapaa.

Ei mitään väliä kuka voittaa game seiskan. Conn Smythe-voittajaksi on tänä vuonna vain yksi vaihtoehto: Tim Thomas. Ei synny edes keskustelua.

 

[Kental]

Kotipelit kyllä toimivat, harmi vain että seiska on vieraissa. Noh, Canucks veti huikean runkosarjan ja saanee niistä 82:sta pelistä (ja toki siitä että ovat päässeet tänne asti) nyt palkinnon Stanley Cupin muodossa. Mutta ovat he kyllä surkeita olleet näissä Bostonin peleissä.

Tampa-sarjan täydellisessä yössä hiihdellyt Recchi jatkaa finaalitehoilujaan. Mä kun jo luulin että siltä loppui virta, ei kai pitäisi tuosta herrasta niin kuvitella koskaan. Kaberle on myös kiva heti kun pelirohkeutta ja fiksuja ratkaisuja löytyy. Toivotaan että löytyy viimeisessäkin pelissä vähintään kuten tuossa kuutosessa.

Ilman tuollaista maalivahtipeliä Boston olisi kaatunut tehottoman hyökkäyksensä ja YV-pelinsä vuoksi jo ajat sitten.

Totta, mutta ilman kenttäpelin onnistumisia Boston olisi kaatunut maalivahtipeliinsä jo ensimmäisellä kierroksella... Thomas on ollut fantastinen, mutta ei tätä kevättä nyt voi pelkästään hänen ansiokseen laittaa, vallankin kun tuo pelityyli vaatii paljon tukea muilta pelaajilta. Tietysti Timpalle kaikki kunnia, ei siinä mitään.

 

[orpo]

Nyt on pakko myöntää, että ei kauheesti oo uskoa Canucksiin game 7:ssa. Jotenki tuo Bostonin dominointi kotihallissaan sai mun uskon omaan suosikkiin horjumaan. Varsinkin kun Canucks on nihkeästi juuri ja juuri voittanut omat kotipelinsä.

Mutta eise auta ku toivoa parasta ja todellakin pelätä pahinta. Jännittää ainaki ihan pirusti.

 

[Sutter #16]

Game seveniä päästään katsomaan keskiviikkona. Aivan loistava päätös tälle sarjalle ja koko kaudelle. Boston ollut paljon paljon parempi vieraissa kuin Vancoucer ja näin ollen on parempikin, että seitsemäs ottelun pelataan Vancouverin kotiluolassa. Eli edessä on tasaväkinen taistelu, mutta suuremmat paineet ovat varmasti Luongolla ja Vancouverilla. Itse uskon, että Boston tulee taistelemaan Thomasin avulla itsensä jatkoajan kautta mestariksi ja Thomas saa Conn Smythen kaappiinsa.

 

[Andi]

Huikeasti kyllä Bruinsin porukka on pystynyt tällä kaudella kampeamaan takaa-ajo asemasta tärkeisiin voittoihin, ja on nyt erittäin lähellä koko pottia. Suosikkia on vaikea sanoa enää tässä vaiheessa kun game 7:ssa voi tapahtua mitä vaan. Toki Canuks on hoitanut kotimatsinsa tähän asti himaan, joten heillä on sikäli pienoinen etu. Mutta myös Julienin porukka tietää tasan tarkasti että se ryöstön mahdollisuus on edelleen olemassa.

Vuosi takaperin näihin samoihin aikoihin jännitettiin South-Bostonin alueen irkkubaareissa Celtics-Lakers game seveniä. Lopulta turpiin tuli Celticsille, ja baaritkin sitä myöten tyhjenivät ennätysajassa erittäin vaisuissa tunnelmissa. Osaan arvata nuo huikean odottavat fiilikset noilla seuduilla myös nyt ja todella sydämestäni toivon että keskiviikkona nuo kapakat räjähtävät riemuun. Mikäpä olisi hienompaa jos voittomaali menisi Vancouverin omalle pojalle ja TD Gardenin suosikki numero 1. eli Milan Lucicille... No okei, kyllä sen Recchillekin suo. Pääasia että karhuista joku sen pystyy niittaamaan.