Parempi voitti, ei kysymystä. Onnea Bostonin leiriin!
Kyllä jos Thomas pesi Luongon maalivahtien taistossa, niin kyllä myös Julien pesi AV:n koutsien taiston hyvin selkeästi, oli siihen nähden ihme, että sarja venyi edes seitsemänteen otteluun. Voidaan sanoa, että Canucksien pillin mukaan pelattiin muutama erä koko sarjassa, joten kuten sanoin, parempi joukkue voitti. Thomas ja Bostonin puolustus pelasivat huikeasti ja jättivät Canucks-hyökkäyksen selvästi toiseksi.
Olen kuitenkin ylpeä joukkueesta, huikeaa taistelua loppuun asti ja kyllä he minusta yrittivät seitsemännessäkin loppuun asti. Huikea kevät kauttaaltaan, vaikka monet sanovat, että sama tippuuko ensimmäisellä kierroksella vai häviääkö finaaleissa, niin minä sanon, että tulen muistamaan tämän kevään todella pitkään, vaikka tämä päättyi näin ikävästi.
Muutama päällimmäinen harmitus finaaleista jäi:
- Todella ärsyttävät analyytikot, Mike Milburyn johdolla. Ei jiisus, Thelma & Louise. Todella ala-arvoista kommentointia. Eikö ennemmin voisi, vaikka kehua Bostonin puolustusta ja analysoida Seidenbergin ja Charan onnistumista heidän sulkemisessaan. Eikö tuo siskokset läppä ole tuoreudessaan Den Glider Inin kanssa samaa luokkaa? Miksi ylipäätään urheilu-analyyseissä niin usein nostetaan esiin epäonnistujat, eikä onnistujia, koska yleensä näihin epäonnistumisiin löytyy syy vastapuolelta. Kommentaattorien ja osin myös pelaajien trendi jauhaa jostain, yksittäisistä tapauksista, jotka sytyttävät joukkueet pelaamaan kuullostivat oudoilta, eikö Stanley Cup finaaleihin pitäisi syttyä pelaamaan ilman tällaisia ulkoisia motivaattoreita (ainakin niitä oli naurettavan paljon)?
- Valitettava määrä loukkaantumisia ja poissaoloja. En nyt tarkoita, että Vancouver olisi ainoastaan kärsinyt näistä, mutta mieluummin olisi nähnyt terveempien joukkueiden ratkaisevan mestaruuden. Näin sinilasien takaa Hamhuisin loukkaantuminen osoittautui kohtalokkaaksi.
- Vancouverin fanit, hurraaminen Luongon vaihtoon ottamiselle ja nyt tämä mellakka, ei näin!