Eikä tainnut oikeasti Hirose jäädä ilman miinuksia:
Palataan vielä lyhyesti tuohon peliin.
Tuo meni siis oikeasti niin, että vaikka pelin tilastoihin oltiin merkitty Woolle -5 ja Hiroselle nolla, niin tosiaan tuossa Juulsenin lahjoittamassa maalissa Hirose oli jäällä (syytön tuohon osumaan kuitenkin). Ilmeisesti jollain oli mennyt numerot #44 ja #41 sekaisin, kun Woo oli numero 44 ja Hirose 41. Eli näin ollen Woo oli "vain" -4 ja Hirosekin sitten miinuksilla yhden verran.
Sinällään tuo oli harvinainen tappio, että edellisen kerran kaksinumeroisilla lukemilla Vancouver oli hävinnyt vuonna 1984. Sen jälkeen suurimmat tappiolukemat nähtiin 1996 ja Tortorellan Canucks hävisi 2014 kahdeksalla maalilla.
Vancouver Provincen Patrick Johnston pisti myös pelistä asioita yhteen:
It's about more than just the 10-0 score line: it's how bad the Vancouver Canucks' process was on Sunday versus the Calgary Flames.
theprovince.com
- Silovsille peli oli tosiaan murheellinen ja melkoinen käänne tuossa edelliseen hänen pelaamaan peliin nähden, kun oli voittamassa Latvialle MM-kisoista pronssia. Tuossa pelissä USA:n maalilla oli muuten Casey DeSmith.
Tuo harjoituspeli ei tietenkään vie Silovsin tulevalta uralta kuitenkaan mitään pois, mutta ehkä se samalla osaltaan kertoo siitä, että saattoi olla hyvä aika vähän vahvistaa tuota kakkosvahdin tonttia. Saa nähdä sitten kuitenkin miten DeSmith tulee pelaamaan, sillä Kevin Woodley sanoi, että DeSmith toimisi Clarkin tekniikkaopeissa kuin öljy ja vesi. Minulla ei riitä tuohon kapasiteetti arvioida noita tekniikkapuolen asioita.
- Puolustuksen syvyys näytti hataralta ja esimerkiksi Rathbone sai Johstonilta lokaa niskaansa. Hän oli yksi kokeneimmista Vancouverin pakeista tuossa pelissä, mutta ei kuulemma näyttänyt siltä yhtään. Farmissa Rathbone on ollut kyllä hyvä, mutta NHL:ssä ei vaan näytä riittävän. Woo oli toinen odotuksia pettänyt pakki ja Johnston kritisoi etenkin hänen sijoittumista. Nämä toisen ja neljännen kierroksen varaukset Woo ja Rathbone pelasivat kuulemma selvästi heikommin kuin nämä yliopiston vapaat agentit Hirose ja McWard.
- Kolmas kritiikkiä kerännyt pakki oli Juulsen, jota soviteltiin leirin alkuun Hughesin pariksi, mutta on nyt kyllä tuosta tasosta ainakin tuon pelin perusteella kaukana. Juulsenin otteet NHL:ssä ovat olleet hyvin kaksijakoiset muutenkin ja hänelle on tullut ihan hirveitä pelejä ja sitten niitä, joissa hän on näyttänyt olevan mahdollinen syvyyspakki. Etenkään pakille tuollainen ei tietenkään lupaa hyvää jatkoon, kun virheet näkyvät usein heti ja valmentajien on pakko saada varmuutta siitä että voidaan luottaa.
- Alivoima näytti samanlaiselta kaaokselta miltä se näytti viimekin kaudella.
This is to say: They should have had some sense of what they were doing Sunday night. They shouldn’t have looked as hapless as they did in trying to keep the opposing power play to the outside. They gave away seven shots in 5:11 of power play time, two of those for goals. Their defensive scheme struggled to stay stable.
Jos Vancouver ei saa alivoimaansa eikä maalivahtitonttia pelaamaan hyvin, niin erittäin hankala on kuvitella voittojakin tulevan. Siellä oli viime kaudella paljon pelejä jotka hävittiin noihin asioihin ja nuo syövät joukkuettakin.
Johnston antoi joukkueesta positiivisia sanoja ainoastaan Höglanderille, mutta Tocchetilla on hänenkin peliään kohtaan kehittymisen toiveita;
He’s just got to learn that you can’t try to stickhandle through. Don’t get frustrated and try to stickhandle through guys, you’ve just got to stay in yourself. That’s the next level for him but I do like his effort.
***
Piti kaivaa ihan mielenkiinnosta viime kauden ensimmäisen harjoituspelin kokoonpanokin, minkä Boudreau pisti kasaan:
Höglander - Petan - Boeser
Di Giuseppe - Dickinson - Klimovich
Dries - Highmore - Lockwood
Arseneau - Stevens - Rempal
Rathbone - Schenn
Juolevi - Burroughs
Hunt - Bowey
Silovs
En kyllä ymmärrä miksei sitä edes pyritä jo näissä saamaan niitä ketjuja aikaan ja peliä rullaamaan. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi olla ykkösmiehistö, mutta jotain lenkkejä kuitenkin.
