Laitetaan myös toinen prospect-rankkaus tähän perään. Daniel Wagnerin "prospect-pyramidissa" on otettu mukaan myös nuo vähän myöhemmin kehittyneet nuoret pelaajat ja rankattu nuo omille tasoille.
A Canucks prospect ranking using the greatest shape known to mankind: the mighty triangle.
www.vancouverisawesome.com
Taso 1: -
Ykköstasolle päästäkseen tuossa mallissa prospectin pitäisi olla erittäin hyvillä mahdollisuuksilla kehittyäkseen joko ykkösketjuun, ykköspakkipariin tai eliittiluokan maalivahdiksi. Näitä "varmoja tapauksia" Vancouverilla ei tällä hetkellä ole. Tuo on myös yksi isoista syistä, miksi Canucksin prospectit eivät ole yleisesti listoilla korkealla. Tilanne voisi olla erilainen, mikäli sitä OEL:n kauppaa ei oltaisi nähty. Tosin en tiedä ovatko esimerkiksi Dylan Guenther tai Cole Sillinger menossa ihan sinne ykkösketjuun, mutta silti tuo oman kärjen laajuus olisi parempi.
Taso 2: Lekkerimäki, Willander
Vuoden-kahden päästä Willander tai Lekkerimäki saattavat onnistuessaan olla tuolla ykköstasolla, mutta itsekin lähtisin kaavailemaan noita tällä hetkellä ennemmin onnistuessaan kakkosketjuun/kakkospakkipariin. Ykköstasolle päässeiden Petterssonin ja Hughesin taso prospecteina oli kuitenkin aikanaan selvästi parempi, vaikka ei välttämättä juuri varausiässä sitä vielä ollutkaan (tai ei ollut varmuutta sellaisesta).
- Lekkerimäki oli Wagnerin listalla viime vuonna ykköstasolla, mutta kolmen eri loukkaantumisen kausi ei häntä siellä pitänyt. Minun kirjoissa Lekkerimäki on aika "boom or bust -tyylinen" varaus ja nyt tuon viime kauden jälkeen vaaka näytti kallistuvan jo jälkimmäiselle, mutta onneksi sitten playoffit menivät hienosti. Toivottavasti jatkaisi siitä ensi kaudella SHL:ssa.
- Willander on prospectina nähdäkseni enemmän kakkosparin kuin ykkösparin prospecti. Pitää kyllä samalla sanoa, että lähes kaikkia muitakin nyt olleita ykköskierroksen varauksia ihan terävintä kärkeä lukuun ottamatta pidän enemmän kakkosketjun-/kakkosparin prospecteina. Ensi kausi näyttää paremmin suuntaa jatkuuko tuo menneellä kaudella nähty hieno kehitys yliopistossa.
Taso 3: Räty, Silovs, Pettersson, Hirose, Klimovich, McDonough
Kolmostason pelaajilla on hyvät edellytykset kehittyä NHL-pelaajiksi, mutta enemmän sinne kahteen alempaan ketjuun / kolmospakkipariin / kakkosmaalivahdiksi.
- Räty näyttää lyhyen tarkastelun jälkeen juuri nyt siltä, että hänestä olisi kasvamassa NHL-pelaaja. Kuten Wagner kirjoitti, kysymysmerkkinä on sitten se taso millä hän tulisi mahdollisesti olemaan. Luistelu on tuossa varmaan se suurin kysymysmerkki. Muuten Räty on melko kookas sentteri hyvällä pelisilmällä ja taidoilla.
- Silovs saattaa olla kaiken mennessä nappiin mahdollinen tulevaisuuden ykkösvahti, mutta tuolle tasolle mahdollinen kasvaminen ottaa vielä aikaa. Hän on kuitenkin kehittynyt hyvin eikä noita tuossa iässä tuollaisia otteita esittäneitä farmiveskareita liikaa ole ollut.
- Pettersson on älykäs ja fyysinen puolustava puolustaja, jonka viime kausi Örebrossa meni selvästi odotuksia paremmin. Wagner totesi Petterssonin olevan tässä kolmostasolla yläosan prospecti ja näkee mahdollisuuden kehittyä top4-pakiksi NHL:ssä. Hän ei ole käsistään mikään virtuoosi, mutta näkee avautuneet tilat hyökkäyspäässäkin. Toivottavasti ensi kaudella Petterssonin rooli kasvaisi SHL:ssä vielä lisää.
- Hirose pelasi viime kauden lopun NHL:ssä ihan hyvin (vaikka edistyneet tilastot eivät tuosta kertoneetkaan) ja silmiin pistävää oli etenkin hänen rauhallisuutensa ja pelisilmänsä. Tuntui, että hänellä tuli harvoin kiire ja tuo on merkki hyvästä peliälystä. Toisaalta taas noiden perusteella on vaikea arvioida. Nuo loppukauden pelit kun olivat joukkueelta melko paineetonta pelaamista kokonaisuutena, kun ei ollut enää suurinta merkitystä voittojen suhteen (toki ammattilaistason pelaajat haluavat silti voittaa ja juurikin yksilötasolla Hirose saattoi luoda vaikka kuinka kovat paineet onnistumisen puolesta).
- McDonough ja
Klimovich ovat vähän saman tyylisiä laitureita, eli kookkaita laitahyökkääjiä hyvällä laukauksella. Molemmilla luistelu on yksi suurimmista kysymyksistä jatkon suhteen. McDonough on kohta jo 24 vuotias, joten ensi kaudella pitäisi alkaa tapahtua enemmän asioita myös ammattilaistasolla. Hän näytti kuitenkin ihan positiivisia merkkejä pelaamissaan peleissä. Kumpaakaan näistä en pidä tulevaisuuden joukkueessa tärkeänä pelaajana, mutta molemmat voivat olla parhaimmillaan päteviä syvyyshyökkääjiä.
Taso 4: Rathbone, Kudryavtsev, Bains, Truscott, Forsell, McWard, Bloom, Tolopilo, Brz
Nelostason prospectit ovat kysymysmerkkejä, jotka saattavat vielä kasvaa NHL-tasolle, mutta tie on luultavasti vähän pidempi. Ehkä rooleina ovat enemmän kuitenkin ne selkeät syvyyspaikat. Tosin esimerkiksi Tampaan ison sopimuksen eilen tehnyt Brandon Hagel saattoi olla juuri tätä ryhmää aikanaan. Siinä mielessä nämäkin voivat olla vielä parhaimmillaan tärkeitä pelaajia.
- Rathbone on vähän pudonnut prospectien kartalla. Pari vuotta sitten Bone teki AHL:ssa yli piste per peli -tahdilla pisteitä ja oli joukkueen lahjakkain pakkiprospecti, mutta hänen NHL-pelinsä eivät ole olleet aina kovin hyviä. Ensi kausi olisi tärkeä onnistumisen mittari.
-
Kudryavtsev oli OHL:ssa hyvä puolustaja ja etenkin kun ottaa huomioon, että hän oli vasta seitsemännen kierroksen varaus '22 kesänä. Hän sijoittui korkealle niissä OHL:n valmentajien äänestyksissä etenkin puolustuspään osaamisissa ja pisteitäkin tuli ihan hyvät 50 pistettä 67 peliin. Vähän yllättäen Pronmanin artikkelissa häntä ei mainittu lainkaan.
-
Bains tuli organisaatioon vapaana agenttina menestyksekkään WHL-uran jälkeen ja pelasi mielestäni viime kaudella AHL:ssa hyvin. Hyvää kahden suunnan pelaamista ja alivoimaa kertyi tilille enemmän mitä osasin ennen kautta odottaa ja Bains näytti otteillaan, että on aika lailla muuta mitä odotin WHL:n pistepörssin voittajalta. Hän ei kuitenkaan ollut mitenkään kädetön myös hyökkäyspäässä. Ehkä juuri nyt hän on kuitenkin ennemmin matkalla sinne syvyystonteille kuin kärkeen, mutta juuri nyt näen realistisena mahdollisuutena luoda NHL-ura. Bainsiakaan ei löytynyt Pronmanin listoilta.
-
Truscott on kehittynyt yliopistotasolla hyväksi kahden suunnan pakiksi ja hän on ensi kaudella Michiganin kapteeni. Oli alkuvuodesta Athleticin Wheelerin listalla jopa kakkosena Canucksin prospecteissa, mutta itse en kyllä osaa hahmottaa hänen tulevaisuuden NHL-roolia oikein mitenkään tällä hetkellä. Ehkä sellainen Dermottin kaltainen pakki sitten jos joskus NHL:aan saakka kehittyy?
-
Forsell oli viime kaudella SHL:ssa parempi mitä olisin odottanut ja vaikka tuo kehityspolku on ollut pitkä (kuten se seiskakierroksen vuoroilla on), tehot tuossa iässä SHL:ssa olivat samaa tasoa mitä se oli Artturi Lehkosella, Jakob Silfverbergilla ja Nils Höglanderilla. Ensi kaudella nähdään sitten paremmin kuvaa sen suhteen mihin tuo ura tuosta tulee menemään.
-
McWard pelasi Hirosen tavoin ihan hyvin viime kauden lopulla NHL:ssa sen mitä pelasi, mutta vakituiseen paikkaan pääseminen ottanee parhaassakin tapauksessa aikaa pari vuotta. McWardin katto on tällä hetkellä aika auki, mutta itse näkisin hänet parhaassa tapauksessa siellä kutospakin tontilla. Toivottavasti ensi kausi muuttaisi kuitenkin noita näkemyksiä.
-
Bloom tuli Buffalosta Riley Stillmanin kaupassa tuomaan syvyyttä prospecteihin. OHL:ssa melko kookas ja hyvä luistelija teki vähän yli piste per peli -tahdilla tulosta, joten ei nyt mitään älytöntä pistetehtailua, mutta kuitenkin sellaista, että hyvä häntä on katsella eteenpäin. Ensi kaudella Bloom tulee pelaamaan Abbotsfordissa ja silloin nähdään sitten miten onnistuu hyppy ammattilaistasolle.
-
Tolopilo oli näitä viime kauden vapaita agentteja ja on molariarpojen joukossakin kysymysmerkki. Isokokoinen valkovenäläinen pelasi oikein hyvin Allsvenskanissa viime kaudella ja on tulossa pelaamaan Pohjois-Amerikkaan ensi kaudeksi. Luultavasti siellä paikka löytyy ECHL:sta ainakin alkuun. En osaa hänen kohdalle laittaa oikein minkäänlaisia odotuksia puoleen tai toiseen. Ensi kausi näyttää sitten suuntaa.
- Brz oli tämän kesän kolmannen kierroksen varaus, joten Wagner on luultavasti sijoittanut hänet siksi vasta tälle tasolle tässä vaiheessa (ei puhuta kuitenkaan mistään ihan kärkipään varauksesta). Lupaavan oloinen jenkkipakki kuitenkin, jonka taso tällaisessä vastaavassa rankkauksessa tulee toivottavasti nousemaan sitten ensi kaudella.
Taso 5: Sasson, Alriksson, Karlsson, Johansson, Mynio, Woo, Nielsen, Dorrington, Jurmo, Zlodeyev
Tämän tason prospecteja Wagner pitää enemmän pidemmän tähtäimen prospecteina syvyyteen, mutta jättää kuitenkin auki sen mahdollisuuden, että oikealla kehityspolulla pysyminen toisi lopulta hyvänkin palkkion. Itselleni tuli vähän yllätyksenä noista etenkin Woo, mutta myös Jurmo ja Nielsen. Woon näen itse mahdollisena haastajana pelipaikasta ylös (joskaan en pidä mitenkään kovin korkeana kattoa) ja Jurmo oli Scott Wheelerin alkuvuoden listalla Canucksin prospecteista kolmas Lekkerimäen ja Truscottin jälkeen (tosin tuo lista oli mitä oli, mutta silti).