En ehtinyt eilen kirjoittamaan mitään kotiavauksesta, mutta laitetaan nyt kuitenkin.
Vancouverin kannalta ikimuistoinen ilta. Bo Horvat nimitettiin seurahistorian 14. kapteeniksi, Quinn Hughes teki ensimmäisessä kotipelissä uransa avausmaalin NHL:ssä ja Canucks vei pelin lukemin 8-2 Kingsia vastaan. Kapteenin julkistamisen iltana Canucksilla oli pakkovoiton paikka ja sen joukkue teki.
Kapteeni Horvat
Bo Horvatin nimittäminen seuran kapteeniksi ei tullut yllätyksenä. Canucksin fanitkin olivat lähes yksimielisiä erilaisissa seuran tulevaa kapteenia koskevissa äänestyksissä kesällä. Horvat on ollut fanien suosikki kokonaisvaltaisen pelaamisen ja työnteon vuoksi hänen ensimmäisistä luistimenpiirroista alkaen Canucksin paidassa. Horvat ei ole aina ollut kentän näkyvin pelaaja hyökkäyspäässä, mutta ihan joka ilta yksi kovimmista työntekijöistä. En ole nähnyt häneltä vielä koskaan peliä, jossa hän ei laittaisi itseään täysillä peliin ja olen nähnyt häneltä kahta lukuun ottamatta kaikki NHL-pelit.
Horvat tuli Canucksin organisaatioon kesän 2013 varaustilaisuudessa ensimmäisellä kierroksella. Tuolloin silloinen seurajohto sai ison kasan roskaa niskaansa kun oikeudet Horvatin varaukseen saatiin vaihdossa fanien suosikkiin ja odotettuun tulevaisuuden ykkösmaalivahtiin Cory Schneideriin. Horvat varattiin tuolloin lisäksi vähän odotettua aikaisemmin, mikä lisäsi Schneiderista luopumisen tuskaa. Tuolla kaupalla oli riskit mennä surkeaksi kaupaksi aikanaan, mutta näin jälkeenpäin katsottuna kauppa oli sitä mitä Canucks tarvitsi.
Horvatin ensimmäinen kosketus NHL:aan ei ollut aikanaan helppo. Hän muisteli myöhemmin, miten oli tullut leirille uskotellen itselleen olevansa kovassa fyysisessä kunnossa junioriaikojen jälkeen. Totuus paljastui ihan toiseksi kun Sedinit lähtivät vetemään joukkueen kuntoharjoituksia ensin juoksulenkin kautta. Horvat oli joukkueen viimeisten joukossa ja hän huomasi käytännön opilla miten iso matka hänellä on olla ammattilaistason joukkueen kuntotesteissä parhaita.
Tuon kokemuksen jälkeen hän päätti kuitenkin olla tulevaisuuden esimerkki ja on tehnyt hurjan määrän töitä saavuttaakseen tavoitteensa. Tällä hetkellä Horvat on joukkueen sisällä paitsi pelillinen johtaja, myös johtaja kentän ulkopuolella. Hänen tekemä päivittäinen työ on esimerkkinä jokaiselle seurassa pelaavalle pelaajalle. Horvat ei ole ikänsä puolesta (24 vuotta) saavuttanut ainakaan vielä niitä meriittejä ja yleistä arvostusta mitkä edellisellä kapteenilla Henrik Sedinilla oli aikanaan kapteeniksi valitsemisen aikaan kolmekymppisenä, mutta Horvat on johtaja jonka esimerkki näkyy työnteon kautta.
Horvat sai aikanaan Sedineilta esimerkkiä johtajuudesta. Hän kertoi katsoneensa Kaksosia aina ylöspäin ja yritti ottaa heiltä asioita itselleen tulevaisuuden varalle. Omasta mielestäni Horvat olisi ollut valmis seuran kapteeniksi jo vuosi sitten jos katsoo miten hän näytti esimerkkiä joukkueen eteen pelaamisesta, mutta tuolloin Canucks halusi vielä antaa aikaa ja seurata tilannetta vähän pidemmälle. Ehkä tuo oli järkevä päätös. Horvat on nyt taas vuoden kypsempi.
Horvat on kokemuksen puolesta joukkueessa pelaaja, joka on ollut joukkueen veteraanien ja nuorten välillä eräänlaisena siltana. Hän kuuluu ikänsä puolesta edelleen joukkueen nuoriin, mutta on aina ollut ikäistään kypsemmän oloinen tekemisissään ja sanomisissaan, minkä johdosta kokeneetkin pelaajat arvostavat häntä. Horvatin tekemä työmäärä on huomattu myös muualla kuin Vancouverissa. Kolme Stanley Cupia kapteenina voittanut Chicagon kapteeni Jonathan Toews nosti tänä kesänä juuri Horvatin nimen esiin kun häneltä kysyttiin onko NHL:ssä nuorta pelaajaa, jonka pelin katsomista Toews itse ihailee.
Horvat on erinomainen pelaaja viemään seuraa tulevaisuuden kausiin. Hän on edelleenkin kehittyvä pelaaja, hänellä on mahdollisesti yli 10 vuotta uraa edessä korkealla tasolla, hän on saanut ammentaa johtajuutta Kaksosilta ja hän on erittäin arvostettu pelaaja paitsi omassa joukkueessaan, myös muualla. Horvat on ollut minun suosikkipelaaja joukkueessa ja toivottavasti ura kapteenina olisi onnistunut.
Pari videota:
Green kertoo joukkueelle kapteenin valinnasta ja joukkue saa yllätysvieraita koppiin:
Seuran ensimmäinen kapteeni Orland Kurtenbach ja seuran viimeisin kapteeni Henrik Sedin ojentavat Horvatille kapteenin paidan:
Ja vielä loppuun entisen kapteenin Markus Näslundin avoin kirje Horvatille maksullisen Atheticin julkaisemana:
The former Canucks captain offers his advice to the team's newly minted leader — including what he would've done differently with hindsight.
theathletic.com
***
Muuten tuosta Kings-pelistä:
Canucks oli muuttanut vähän hyökkäyksen kokoonpanoja peliin. Miller oli noussut ykkösketjuun Petterrsonin ja Boeserin ketjuun, Ferland oli kolmosessa Gaudetten ja Sutterin kanssa, Leivo oli Horvatin ketjussa ja Virtanen oli nelosessa Beaglen ja Schallerin kanssa. Eriksson jatkoi poppariosastolla. Pakkiparit olivat samoina kuin kahdessa ensimmäisessä kauden pelissä.
Miller - Pettersson - Boeser
Pearson - Horvat - Leivo
Ferland - Gaudette - Sutter
Schaller - Beagle - Virtanen
Edler - Myers
Hughes - Tanev
Benn - Stecher
Markström
Peli ei ollut lukemien 8-2 mukainen, mutta nyt kiekot pomppivat Canucksille. Varmaan Kingsia painoi lisäksi pelaaminen toisena peräkkäisenä iltana. Silti hieno kotiavaus kaudelle monenkin asian vuoksi. Canucksin voitto noin suurilukemaisena oli siinäkin mielessä yllätys, että kärki ei juuri tehoillut - Pettersson oli ainoa kolmesta kärkihyökkääjästä, joka osui.
- Millerin siirto ykkösketjuun piristi heti ketjun peliä. Tähän mennessä tällä kaudella Miller on ollut tae siitä, että ketju missä hän on pelannut, on ollut joukkueen paras. Miller teki pelissä 1+3 tehot, Pettersson teki maalin ja Boeserille merkittiin syöttö.
- Pettersson katkaisi pitkän maalittoman putkensa tasakentin. Paikkoja hänellä on kyllä ollut aikaisemmissa peleissä paljonkin, mutta kiekot eivät ole vain menneet sisään. Nyt sitten pomppi kun syöttö tuli vähän kuin vahingossa maalipaikkaan. Hän ei ole sanonut ottavansa tuosta paineita, mutta ehkä noin pitkällä maalittomalla putkella on alitajuntaan kuitenkin merkitystä, vaikka yrittäisi sulkea tuon pois. Toivottavasti tuo nyt helpottaisi jatkossa.
- Boeserilla on vielä maalihanat avaamatta. Edellisessä pelissä hänelle merkittiin kuusi laukausta ja nyt ylärima, mutta kiekko ei ole mennyt vielä perille. Viime kaudella hän teki 12 ensimmäisiin peliin kaksi maalia, joten saa nyt sitten nähdä tuleeko toinen hitaampi kauden aloitus pisteellisesti.
- Horvatilla on Boeserin tavoin myös maalihanat avaamatta toistaiseksi, mutta nyt tuli sentään syöttö. Yhtä vähän olen hänestä huolissaan kuin Boeserista. Kyllä ne maalihanat jossain vaiheessa aukeavat varmasti ja tuskin tuohon menee pitkään. Paljon Horvatille tuli puolustusvastuuta taas kerran ja ehkä se noissa lukemissa pysyykin nyt jos/kun Gaudette pelaa keskellä ja Greenilla ei näytä häneen vielä luottoa irtoavan.
- Ferland on aloittanut uransa Canucksissa peliä hakien ja vastuu putosi nyt vain reiluun 11 minuuttiin. Hän saa katsella vähän peiliin myös Toffolin maalissa, kun jäi mies merkkaamatta. En tiedä sitten kuinka paljon sitkeällä flunssalla juuri ennen kauden alkua on merkitystä vaikeaan kauden alkuun.
- Puolustuksessa Hughes teki uransa avausmaalin NHL:ssä. Ensin hän kuskasi kiekon ylivoimalla hyökkäyspäähän, syötti Gaudettelle jouduttuaan ahtaaseen tilaan ja sai vähän myöhemmin tilaisuutensa.
Maalinsa lisäksi Hughes toimi ykkössyöttäjänä Tanevin maalissa:
Tuossa maalissa Green oli huutanut penkiltä pakkikaksikolle, että tulkaa nyt toinen omaan päähän, mutta ei tuo huono lopputulos ollut. Aika harvinaista nähdä Tanevin rynnivän noin hyökkäyspäähän. Tanev näyttää todella nauttivan pelaamisesta Hughesin kanssa. En ole nähnyt häneltä tuollaista peli-ilmettä muutamaan kauteen ja hän sanoi itsekin olevansa erittäin innostunut tilanteesta opettaa nuorta poikaa NHL-kiekkoon sisään.
Hughes pääsi pelissä nyt minuutiksi ykkösylivoimaan kun Edler oli pelannut ennen tuota ison kuorman alivoimaa ja heti tuo homma näytti toimivan, vaikka tulosta ei tullutkaan. Hughesin aivoitukset tuntuisivat sopivan etenkin Petterssonin kanssa hienosti yksiin. Vaikka Greenin vakuuttaminen monessa asiassa tuntuisi ottavan aikaa enemmän kuin pari peliä, voisi olla aika nostaa hänet sinne nyt pysyvästi.
- Benn-Stecher sai kerrankin vähän enemmän luottoa. Ehkä tuo johtui pelin selvästä tilanteesta, mutta eipä ole Stecherille ensimmäinen kerta kun hän aloittaa takajoukoista kauden. Tuo sama kaava on toistunut joka kausi, kunnes ainakin tähän saakka ollaan huomattu keväällä miten hän onkin kärkiparissa. Benn tuntuisi olevan ainakin alun perusteella paitsi hyvä alivoimapuolustaja, mutta myös arvostettu hahmo kopin puolella.
- Myers-Edler -kaksikosta Edler pelasi hienosti alivoimaa ja teki kauden toisen maalinsa. Myers pelasi ihan kelpo pelin, vaikka ei tilastoihin päässyt. Ainakin toistaiseksi Myers on ollut selkeä vahvistus puolustukseen.
- Maalilla Markström pelasi hyvän pelin. Peli olisi voinut kääntyä vähän erilaiseksi ottelun kuluksi ilman hänen paria hyvää torjuntaa. Ensi viikolla on varmasti Demkon vuoro päästä myös pelaamaan, kun Canucks pelaa erikoisesti peräti kolmena peräkkäisenä iltana vieraspelit (järjestyksessä Blues, Devils ja Rangers).
