Vancouver Canucks 2018–2019

[nuck]

Athleticin Scott Wheelerin erinomainen artikkeli Johathan Dahlenista. Kieltämättä hienosti Wheeler on pistänyt Dahlenin hyökkäyspään pelin videoiden avulla pakettiin. Dahlenin alku farmissa ei ole ollut niin tehokasta kuin monet toivoivat ja kasassa on "vain" neljä pistettä kuuteen peliin, mutta uskon hänen parantavan kunhan joukkueen peli tulee tutummaksi. Hänellä on kaikki lahjat murtautua tällä tai ensi kaudella Canucksin kokoonpanoon.

Joukkuetasolla Utica kärsii tällä hetkellä vähän senttereistään kun Gaudette on ylhäällä ja sentterinä pelaamaan pystyvä Gaunce loukkaantuneena. Kero ei ole ainakaan vielä ollut Chaputin tasolla ja muut tämän hetken sentterit Cam Darcy, Carter Bancks ja Brendan Woods ovat AHL:ssä ehkä vain noin 30 pisteen senttereitä. Tuossa kokonaisuudessa Dahleniltakin puuttuu ketjusta hyvä hyökkäyspään sentteri, joten saa nähdä sitten millaisia tehoja siellä on tulossa.

Maalilta puuttuu ykkösmaalivahti Demko loukkaantumisen vuoksi ja puolustuksessakin Utica antaa tasoitusta sarjan kovimmille joukkueille, kun neljä pakkia (Juolevi, Chatfield, Brisebois ja Sautner) ovat vielä nuoria ja kehityspolulla. Mutta mielenkiintoinen joukkue Uticalla on kyllä jalkeilla muuten. Joukkue teki juuri AHL:n ennätyksen peräkkäisten loppuunmyytyjen pelien määrässä.

Olli Juolevi teki muuten juuri pari päivää sitten AHL-uransa avausmaalin tällä tavalla. Hyvin lähtee laukaus nopeasti viivalta. Juolevilla on nyt seitsemään peliin 1+3=4 pistettä. Hänelläkin on vielä opeteltavaa farmitason pelissä, mutta uskon myös Juolevin menevän eteenpäin kun kausi etenee. Biega tuli puolustuksen kärkipariin Sautnerin pariksi ja Juolevi saa pelata Chatfieldin kanssa.

 

[nuck]

Canucks pelasi kauden toisen kotipelinsä yöllä Bostonia vastaan ja otti kauden toisen kotivoittonsa, nyt 2-1 lukemin. Canucks meni ensimmäisessä erässä johtoon ja johto pysyi aina kolmenteen erään saakka, vaikka Bruins osui pari rautoihin ja sai tilanteita. Vähän liikaa joukkue taas puolusti johtoaan ja Bruinsin tasoituksen jälkeen kenttätapahtumat tasoittuivat heti.

Bo Horvat oli pelin paras Vancouverilta muutenkin kuin tuon jatkoaikaosuman vuoksi. Horvat oli koko pelin ajan pelin keskiössä ja pelasi vahvan kahden suunnan fyysisen pelin. Tilastoihin merkittiin maalin lisäksi tappelu ja yli 20 minuuttia peliaikaa. Jatkoajalla ennen tuota maaliaan Horvat raatoi 1:14 pituisen vaihdon tuon muutenkin paljon pelatun ottelun jälkeen. Vain aloituksissa (41%) Horvat jäi normaaleista lukemista. Horvatilla on nyt viisi maalia kahdeksaan peliin.

Ykköstä Green sekoitteli vaihdellen vähän Bärtschiä ja Goldobinia toisella laidalla. Heistä Goldobin jatkoi vahvaa alkukauttaan ja pohjusti Boeserille parikin hyvää paikkaa. Boeserille sen sijaan etenkin jatkoajat näyttävät sopivan hyvin. Hän ratkaisi Pittsburgh-pelin keskiviikkona ja antoi nyt hienon syötön Horvatin voittomaaliin. Hänellä on nyt 2+2 viimeisistä viidestä pelistä, mutta tykkipeliä ei olla vielä nähty.

Maalille palannut Markström palkittiin pelin parhaana pelaajana ja hän pelasikin hyvän pelin torjuen 30 kutia. Markström on viettänyt paljon aikaa maalivahtivalmentaja Ian Clarkin opeissa viime ajat Nilssonin saatua ykkösvahdin asema ainakin hetkeksi. Saa nyt sitten nähdä kauanko tuo asetelma pysyy, sillä Markstömin otteet voivat kyllä lupailla taas jatkoa.

Loui Eriksson tilastot ovat aika harvinaiset: 0+0 ja kaikki laukaukset, laukausyritykset, blokit, riistot ja menetykset, jäähyt ja blokit nollissa. Tilastojen perusteella olisi taas helppo manata Erikssonia saamattomuudesta. Nyt hän pelasi kuitenkin mielestäni muuten hyvän pelin. Hänen tyylinsä tuntuu sopivan Sutterin laitaan ja toivottavasti saa jatkaa tuossa.

Eihän tuo "kuuden miljoonan taalan puolustava laituri" hyvältä kuulosta, mutta kun hyökkäyspäässä ei tapahdu mitään, niin tuossa hänestä on sentään apujakin. Eriksson pelasi reilu 12 minuuttia tasakentin Bruinsin kovaa ykköstä vastaan ja Sutter-Eriksson-Roussel piti ketjun paikat vähissä. Tosin tätä en nyt tähän kirjoittaisi jos Bergeronin ylärimaan osunut laukaus olisi mennyt pari senttiä alemmas.

Gudbranson on ollut nyt jäällä kuuden peräkkäisen omiin tulleen maalin aikana. Tuo ensimmäisen erän vaihto, missä hän otti jäähyn, menee taas sinne mustaan kirjaan isoilla kirjaimilla; ensin omassa päässä kiekonmenetys, sitten hyökkäyspäässä surkea syöttö josta Bruins pääsi puolittaiseen läpiajoon (Huttonin hyvä puolustuspeli pelasti tilanteen) ja lopuksi koukki Kuralya käsille vaarattomassa tilanteessa ottaen kakkosen. Muuten Gudbransonin peli oli ihan kelvollista, mutta jälleen tuollainen sysimusta vaihto piti häneltä katsella.

Elias Petterssonin paluu lähestyy. Hänen odotetaan pääsevän taas pelikuntoon ensi viikolla.

 

[Mr. Smith]

Bo Horvat oli pelin paras Vancouverilta muutenkin kuin tuon jatkoaikaosuman vuoksi. Horvat oli koko pelin ajan pelin keskiössä ja pelasi vahvan kahden suunnan fyysisen pelin. Tilastoihin merkittiin maalin lisäksi tappelu ja yli 20 minuuttia peliaikaa. Jatkoajalla ennen tuota maaliaan Horvat raatoi 1:14 pituisen vaihdon tuon muutenkin paljon pelatun ottelun jälkeen. Vain aloituksissa (41%) Horvat jäi normaaleista lukemista. Horvatilla on nyt viisi maalia kahdeksaan peliin.

Horvat oli tosiaan loistava! Tosin pitää todeta, että hän on niin tärkeä kaveri, joten joku toinen voisi hoitaa noi nyrkkihipat. Vaikka toki sekin näytti häneltä onnistuvan. Horvat - Pettersson - Gaudette alkaa näyttämään entistä paremmalta sentteristöltä ja se on sitten ihan sama kuka on nimellinen ykkössentteri ja kuka kakkonen. Mikäli Pettersson tiputtaa joskus Horvatin kakkoseksi niin eipä tuossa voi välttyä Sedin - Kesler vertailulta.

Tuossa tuli jo Gaudette mainittua ja hänelle toivoisin nyt kyllä lisää peliaikaa. Omasta mielestä hän pelaa ihan hyvin, mutta peliaika laski nyt 7 minuuttiin. Omiin ei ole mennyt kolmessa pelissä maaliakaan ja Gaudette ei nyt erityisen huono ole ollut. Vähän peliaikaa ja vapauksia lisää ja katsotaan miten sujuu. Itse näen, että saattaisi sujua varsin hyvinkin.

Michael Del Zotto on nyt sitten istunut kuusi peliä putkeen poppareilla ja surkealla pelilläkään Gudbranson ei häntä sieltä syrjäyttänyt. En tiedä mikä Greenin ajatus on MDZ:n osalle, mutta ei ole helppoa tulla jossain vaiheessa kentälle kun takana on (vähintään) parin viikon pelaamattomuus.

Toinen joka on nyt katsomossa istunut pitkään on Leipsic. Hänellä katsomossa on viisi peliä putkeen vaikkei hän nyt erityisen huono ollut ensimmäisissä kolmessa ottelussa. Maalinkin sai tehtyä. Green ei selvästikään halua nyt sekoittaa pakkaa kuin pakon edestä. Ja onhan nyt viimeisen viiden matsin saldo neljä voittoa, joten miksi tuota nyt sitten turhaan muuttamaankaan.

Goldobinin peli on tosiaan näyttänyt hyvältä, mutta tehot ovat olleet nyt kateissa. Viimeiseen 5 matsiin 0+0. Ja vastaavasti Bärtschi on tehnyt kahdessa ottelussa pisteitä (2+3), mutta loput 6 ottelua on mennyt tehoitta. Tältä kaksikolta odottaisi tasaisemmin tehoja, kun sentteristö joutuu nyt aika pitkälti vastaamaan tehoista yhdessä Boeserin kanssa. Ja toki Virtaselle voisi edelleen enemmän antaa sitä peliaikaa. Hänellä luistin liikkuu ja ajatuskin paremmin kuin aiemmin.

 

[nuck]

Horvat oli tosiaan loistava! Tosin pitää todeta, että hän on niin tärkeä kaveri, joten joku toinen voisi hoitaa noi nyrkkihipat. Vaikka toki sekin näytti häneltä onnistuvan. Horvat - Pettersson - Gaudette alkaa näyttämään entistä paremmalta sentteristöltä ja se on sitten ihan sama kuka on nimellinen ykkössentteri ja kuka kakkonen. Mikäli Pettersson tiputtaa joskus Horvatin kakkoseksi niin eipä tuossa voi välttyä Sedin - Kesler vertailulta.

Horvatin tappelu oli tosiaan vähän turha hänelle kun ajatellaan pelaajan merkitystä joukkueelle, mutta tuo tuli niin pelin sisällä elämisestä, että eipä tuota moittiakaan voi. Ennemmin tuollaista katselee kun jonkun pelin ulkopuolella hiihtämistä. Horvat sanoi, että ei edes tiennyt kuka oli vastassa. Hän vain vastasi Acciarin antamaan haasteeseen, mikä oli seurausta Horvatin avojään taklauksesta. Onneksi tuossa ei käynyt mitään ja tosiaan kunnialla Bo noista kahdesta NHL-tappelustaan on selvinnyt (Darnell Nursea vastaan tuli se ensimmäinen toissa kaudella).

Tuossa tuli jo Gaudette mainittua ja hänelle toivoisin nyt kyllä lisää peliaikaa. Omasta mielestä hän pelaa ihan hyvin, mutta peliaika laski nyt 7 minuuttiin. Omiin ei ole mennyt kolmessa pelissä maaliakaan ja Gaudette ei nyt erityisen huono ole ollut. Vähän peliaikaa ja vapauksia lisää ja katsotaan miten sujuu. Itse näen, että saattaisi sujua varsin hyvinkin.

Minunkin mielestä Gaudetten peli on ollut hyvää ja tosiaan hänelle ja Virtaselle toivoisi enemmän minuutteja. Tuo Granlund-Motte-Schaller -kolmikko söi nyt Gaudetten ja Virtasen peliaikaa, kun heille tuli kaikille erikoistilanteita (ketjulotto pyöri heille luontaisemmin) ja muutenkin Green näytti luottavan heihin toisena puolustavana ketjuna Sutterin ketjun ohella. Eikä siinä mitään, ihan hyvin he tuosta omasta hommastaan selvisivät. Kokonaisuutena Sutter ja Horvat raatoivat noin 20 minuuttia, joten vahvasti Green noita kahta pelikuntoista luottosentteriään peluutti.

Green ei näytä luottavan Gaudetteen ainakaan aloituksissa kun kauden 19 aloituksesta vain kolme on tullut omista. Nyt tuli Bruinsia vastaan koko pelissä yhteensä vain kaksi aloitusta. Tuo on peliajan kanssa jonkinlainen ongelma, sillä jos puolustuspään aloituksia ei uskalleta antaa, usein valmennus voi lykätä hyökkäyspään aloituksiin puolestaan esimerkiksi Horvatin ketjun. Mutta luultavasti Gaudette kehittyy aloituksissa ja tulee saamaan vielä jossain kohtaa luottoakin. Kyllä minäkin silti liputtaisin suuremman peliajan puolesta jo nyt, kun peli on muuten ollut hyvää. Ehkä laiturina pelatessa sitä jääaikaa tulisikin enemmän.

Goldobinin peli on tosiaan näyttänyt hyvältä, mutta tehot ovat olleet nyt kateissa. Viimeiseen 5 matsiin 0+0. Ja vastaavasti Bärtschi on tehnyt kahdessa ottelussa pisteitä (2+3), mutta loput 6 ottelua on mennyt tehoitta. Tältä kaksikolta odottaisi tasaisemmin tehoja, kun sentteristö joutuu nyt aika pitkälti vastaamaan tehoista yhdessä Boeserin kanssa. Ja toki Virtaselle voisi edelleen enemmän antaa sitä peliaikaa. Hänellä luistin liikkuu ja ajatuskin paremmin kuin aiemmin.

Goldobin on ollut tehoton, mutta tuossa on kyllä ollut kyse nyt ketjukavereiden hukkaamista paikoista. Väittäisin, että hän on paikkoja pystynyt luomaan lähinnä syötöillään joukkueen kärkipään tasolla. Goldobin on varmaan kolmen parhaan syöttäjän joukossä tämän hetken joukkueessa ja siksi tuo peli voisi sopia Boeserin kanssa hyvin yhteen tulevaisuudessakin. Mutta tottahan se on, että esimerkiksi Goldobin-Bärtschi -kaksikolta pitää saada myös tulosta enemmän.

Joukkueena Vancouver on tehnyt vain seitsemän varsinaisen peliajan maalia viimeisiin neljään peliin (eli alle kaksi maalia pelissä), joten aika harvalle niitä tehoja on muutenkin tullut. Joukkueen peli oli vieraissa pitkälle tiiviiseen puolustuspeliin pohjautuvaa viisikkotasolla, eikä varsinaisia kauneuspisteitä nähty. Kun joukkue on onnistunut ottamaan kolme voittoa neljään peliin, niin joukkue lienee kuitenkin nyt viime aikojen otteisiin tyytyväinen.

 

[nuck]

Tuossa kun oli puhetta Goldobinin syöttämisestä, niin Canucks Army teki juuri tänään tuosta artikkelin. Tuossa on hyvä kattaus viime pelien syötöistä Goldbonilta videoilla. Aika kovassa seurassa hän on nyt alkukauden ollut mitä tulee noihin tilastoihin, mutta saa nähdä sitten jatkuuko meno kuinka kauan. Toivottavasti tuo viime pelien vire säilyy. Toistaiseksi hän on ainakin aloittanut kauden odotuksia paljon paremmin, vaikka tosiaan niitä tehoja pitäisi tulla.

 

[nuck]

Capitalsia vastaan ei ollut mitään jakoja viime yönä ja tuo peli osoitti miten kaukana oikeasti ollaan NHL:n kärjestä. Murskaavin erä vastustajalle tällä kaudella tuo ensimmäinen, vaikka Caps ei saanut siinä kuin yhden maalin. Tuossa maalissa ei ollut Gudbranson jäällä, joten katkesi se "Gudbransonin putkikin" tuohon.

Toisen erän alku oli Canucksilta parempaa peliä ja lisäksi joukkue onnistui tasoittamaan pelin Dowdin jeesattua (viime kauden muistoilla?) viime kauden seuraansa. Sitten Gudbranson päätti auttaa NHL:n parasta ylivoimaa ottamalla hölmön kostojäähyn ja Capitals ratkaisi heti tuolla murhaavalla ylivoimallaan. Nuo hölmöt kostojäähyt ovat etenkin Capitalsia vastaan hölmöimmästä päästä. Ovechkin teki erän lopussa vielä kimmokkeilla koppimaalin.

Kolmannen erän alussa Bärtschi katkaisi viiden pelin maalittoman putkensa ylivoimalla, mutta vaikka Canucks olikin kolmannessa erässä vain maalin päässä, tuntui että voitosta joukkue ei tosissaan taistellut tuossakaan vaiheessa. Ovechkin rankaisi erässä jälleen ylivoimalla ja loppulukemat 2-5 pisti Oshie tyhjiin. Kokonaisuutena tasoeron vuoksi aika mitäänsanomaton peli, josta ei jää jälkipolville mitään kerrottavaa.

Jos meillä Canucks-kiekossa saadaan nauttia ylivoimilla Boeser-Pettersson kaksikosta (silloin kun he ovat terveinä), Washington pistää samaan aikaan jäälle Ovechkinin, Kuznetsovin, Bäckströmin, Carlsonin ja Oshien. Eipä tuohon viisikkoon ole mitään saumaa vastata. Ei voi kuin nauttia ja katsella miten timanttinen tuo Capsin ylivoima on silloin kun peli kulkee.

Horvat kehui ihan aiheesta vastustajaa;

“I think it’s a big wake up call for us. There’s a reason they are Stanley Cup champions."

“They come hard. They play as a team. And their power play is quite a weapon and they capitalized on it.”

Puolustuksessa John Carlsonin peliä on hieno seurata. Canucks oli sekaisin ensimmäisessä maalissa kun Carlson sekoitti nousullaan koko pakan ja teki maalin. Stecher hidasti vähän keskialueella vauhtiaan nähdessään, että hänen miehensä Eller on pidetty. Carlson polki takamatkalta ohi ja teki pelin tärkeän avausmaalin ennen kuin Stecher edes huomasi.

Sutter totesi tuosta osumasta; “There are maybe five defencemen in the game who can do something like that.” Vancouverilla oli tuollainen puolustaja ajoittain 18 vuotta sitten. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa. Toivottavasti Hughesista kehittyy tuollainen puolustaja, joka pystyy luistelutaidollaan saamaan vastustajan puolustuksen sekaisin.

Kun taitoero on näin suuri, sitä toivoo entistä enemmän jotain tasoittavaa taitopuolella. Elias Petterssonia tuli ikävä pelaajillekin. Horvat sanoi Petterssonista ja hänen merkityksestään; “In a game like tonight, you want to have skill, you need a guy like him who can create offence. I think to get him back here shortly is going to help out our group a lot."

Vancouver odottaa paljon pelaajalta, joka ei ole vielä täyttänyt edes 20 vuotta. Siinä mielessä ihan syystä, että Pettersson on pelannut puolet vähemmän kuin muut, mutta johtaa edelleen joukkueen pistepörssiä. EP:n pitäisi tehdä paluu mahdollisesti seuraavaan peliin.

Vancouverin puolelta ei voi montaa pelaajaa kehua tämän "isät vastaan pojat -pelin" jälkeen. Horvat oli jälleen kuitenkin vahva. Hän sai nousuillaan pari maalipaikkaa ja pelasi yli 22 minuuttia. Goldobin järjesteli myös jälleen hyvin peliä - juuri Goldobin syötteli nuo Horvatin paikat ja lisäksi hän vapautti Boeserin läpiajoon. Nyt Green ei ollut kuitenkaan muuten tyytyväinen hänenkään peliin; “As much as I’ve said I’ve liked his game, I didn’t like it tonight". Aika tylyä tekstiä tuon pelin jälkeen ja saa nähdä missä vaiheessa Green antaa vastaavaa palautetta "10 miljoonan kuolleelle painolle" Erikssonille ja Gudbransonille.

 

[nuck]

Sanotaan tuosta Washington-pelistä vielä sen verran, että Gaudetten peliaika nousi edellisestä Bruins-pelistä lähes viisi minuuttia. Varmasti osasyy tuohon oli se, että Canucks oli tappiolla lähes koko pelin ja käytti siksi vähemmän noita kahta puolustavaa ketjuaan. Mutta kuitenkin, Gaudetten peli oli jälleen kahteen suuntaan hyvää. Hän oli jäällä Canucksin avausmaalin aikana ja pärjäsi nyt aloituksissakin (50%) ihan hyvin. Hänen nopeutensa on kehittynyt viime kaudesta ja tuosta saatiin hyvä esimerkki toisessa erässä kun hän polki kahden-kolmen metrin takamatkalta Capsin hyökkäyksen kiinni ja esti 2-1 hyökkäyksen.

Gaudette on aina tunnettu kovana työntekijänä ja hän on pystynyt parantamaan pelinsä osa-alueita varauksen jälkeen koko ajan. Nyt hän keskittyi omien sanojensa mukaan parantamaan viime kesänä liikettään, jossa huomasi puutteita tullessaan viime kauden lopulla NHL:ään.

“I spent a lot of time doing footwork in the summer. Lengthening out my stride. I wanted to get it longer and then bring it to the middle so it smooths out a little more."

“My first three steps is what I worked on a lot. And my crossovers."

“Getting up the ice now, guys are using crossovers a lot more than skating straight forward.”

Tuon työnteon huomaa kyllä auttaneen häntä luistelussa selvästi.

Saa nyt sitten kuitenkin nähdä onko hän alas pudotettava pelaaja kun Pettersson palaa. Canucks koittaa ehkä rakentaa edelleen kaksi puolustavampaa ketjua ja kaksi vähän hyökkäävämpää. Horvat ja Pettersson sentteröivät noita hyökkäävämpiä ketjuja ja Sutter sekä Granlund varmaan noita puolustavampia ketjuja. Uskoisin Greenin ketjulotossa löytyvän Granlundiin vielä enemmän luottoa kuin Gaudetteen tällä hetkellä. Lisäksi tuo sopimuskuviokin vaikuttaa tuossa. Ehkä tuo farmi on Gaudetten kehityksellekin paras paikka. Tai siellä hän pääsee ainakin enemmän kiekolliseen rooliin ja saa enemmän peliaikaa.

 

[Mr. Smith]

Olipa kallis voitto Vegasista. Valmiiksi poissa oli Boeser, Pettersson ja Beagle ja tuossa matsissa tipahti sitten Bärtschi, Edler ja Tanev. Bärtschi ei vielä yksinään olisi ollut mahdoton korvattava, mutta kun kaksi parasta pakkia tippuu pois niin tuosta on lähes mahdoton toipua. Ainakin kun kyseessä on Vancouverin heikko pakisto.

Mutta aloitetaan positiivisista. Vegas tosiaan voitettiin Horvatin kahden maalin sekä Markströmin loistavan pelin ansiosta. Granlund upotti tuon rankkarin ja Markström otti kaikki Vegasin vetäjät kiinni. Vähän oli heikkoja yrityksiä siihen asti varsinkin Goldobin ja Leipsicin osalta. Horvatin yritys nyt ei jäänyt paljosta kiinni.

Horvat teki jo kauden 6. ja 7. maalinsa ja tuo on kova saldo kauden 10 ensimmäiseen peliin. Horvat taisi nousta toiseksi kaikkien aikojen Canucks-listalla tuolla saavutuksella. Mutta onhan tuo laitureiden maalimäärä melko heikko verrattuna senttereihin. Horvat + Pettersson kaksikko on tehnyt 15 pelaamassaan ottelussa 12 maalia. Siihen kun lisätään Sutterin 3 ja Granlundin 1 maali niin senttereillä on 16 maalia. Laiturit ovat kokonaisuudessaan saaneet tällä kaudella aikaiseksi 11 maalia...

Vegasin eka maali meni täysin Pouliotin piikkiin - ei noin heikosti vaan voi puolustaa! Horvat vastaavasti näytti jatkoajalla miten puolustaa, siitä saisi Pouliot ottaa vähän mallia. Horvat onkin tällä hetkellä melkoisessa beast modessa. Pitää toivoa, että hän pysyy ehjänä, kun viereltä porukka lakoaa.

AHL:stä kutsuttiin ylös Biega ja Brisebois. Aamulla jäällä on nähty MDZ, Boeser, Pettersson, Archibald ja Tanev. MDZ nyt lienee varmuudella kokoonpanossa, mutta Tanevin tilanteesta riippuu sitten Biegan tai Briseboisin pelaaminen. Hyökkääjistä ilmeisesti Boeser on todennäköisemmin pelaava pelaaja kuin Pettersson.

 

[nuck]

Olipa kallis voitto Vegasista. Valmiiksi poissa oli Boeser, Pettersson ja Beagle ja tuossa matsissa tipahti sitten Bärtschi, Edler ja Tanev. Bärtschi ei vielä yksinään olisi ollut mahdoton korvattava, mutta kun kaksi parasta pakkia tippuu pois niin tuosta on lähes mahdoton toipua. Ainakin kun kyseessä on Vancouverin heikko pakisto.

Oli tosiaan kovin kallis. Vain Vancouverissa kauden 10 pelin jälkeen sivussa on kaksi parasta pakkia, kolme top6-hyökkääjää ja alivoiman ykkösmies.

Tuo Bärtschin kolaaminen menisi kyllä tuonne "rottailu-ketjuun", mutta kun kyseessä ei ole NHL:n kärkipään pelaaja, niin laitetaan vain tänne. Harmittaa silti sveitsiläisen puolesta ja toivottavasti tuo aivotärähdys ei ole pitkäkestoinen.

Jollain ihmeen kaupalla tuosta pelistä saatiin revittyä irti kuitenkin voitto. Mahtaa Horvatin selkä olla kipeä, sillä niin ison kuorman hän ottaa tällä hetkellä joukkueesta reppuselkäänsä. Pelistä toiseen erinomaista peliä. Nyt tuli kaksi maalia, 21:47 jääaikaa, neljä taklausta ja aloitukset 15-7 (68%). Niin ja tietysti ykköstähti. Ihan hirveässä iskussa Bo tällä hetkellä.

Ja ihan sama vielä nyt näköjään keiden kanssa hän pelaa. Nyt ketjussa oli kaksi uutta miestä, kun Eriksson ja Leipsic pääsivät tuohon. Erikssoniltakin nähtiin pitkästä aikaa peli, jossa hänet huomasi hyökkäyspäässä. Hän oli tosin illan tuhlaajapoika tuhlaten läpiajon ja yhden erinomaisen paikan maalin edessä, mutta joka tapauksessa hän pääsi tilanteisiin. Mietin jo, että pitäisikö tuo ketju pitää kasassa ja antaa Petterssonille Boeser ja Goldobin. Sitten kun Pettersson ja Boeser ovat kunnossa.

Puolustuksessa Green kehui aiheesta Huttonia, joka pelasi 29:25 (kiitos Edlerin 3:10 peliajan) ja kantoi tuon ihan kunnialla jopa Vegasin ykkösketjua vastaan. Hän otti jopa Edlerin roolia blokeissa, kun tilille merkittiin kuusi blokkia.

He was awesome. Opportunity shows a lot about guys and I’m happy for him. He comes up with a big game and plays big minutes. He has prepared for it and is in good shape. He has put himself in a spot to respond and you’re happy when he does well.

Tuossa on menty huomattava askel eteenpäin Greenin sanomisista viime kauden Huttoniin. Green antoi hänelle viime kaudella kovaa palautetta ajoittain, mutta samalla myös uskoi häneen kuten esimerkiksi helmikuussa nähtiin (Vancouver Provincen artikkeli)

It’s doing everything you can to play your best hockey in practice or a game. It’s a fine line when he’s playing good and not. His play hasn’t been as good as it was at a certain point in the year. It dipped a bit, but it hasn’t gone down in the dumps. There are certain things I want and he knows exactly what they are and when that happens he will play.

For me, with the young guys, it’s not all about what you’re doing in games. It’s becoming a great pro and we need to get him re-focused. I still have high hopes. I think he’s going through some adversity. He’s a young D-man learning his way. He’s going to be fine.

Tuossa samassa artikkelissa Sven Bärtschi (joka oli Greenin valmentamassa juniorijoukkueessa Portlandissa) sanoi Greenista;

He hasn’t changed a bit.

He’s the same coach he has always been and has high expectations for everybody. He wants to get the best out of you and you can feel it as a player.

Sometimes, he’s harder on certain guys — but that’s a good thing. When he cares and sees potential, he’ll even chase you around at practice. That’s how he is and it’s usually a good sign.

Juuri nyt näyttäisi siltä, että Hutton olisi saanut Greenilta ison luoton. Silti tuo tilanne ei kyllä hyvältä näytä jos Edler ja Tanev ovat pitkään sivussa. Ei Hutton ole mielestäni kärkiparin puolustaja, vaikka hyviä pelejä pystyykin nyt pelaamaan parhaimmillaan ja pystyy ehkä yksittäisessä pelissä kantamaan tuon kärkiparin roolinkin. Huttonin lisäksi myös Gudbranson oli nyt yllättävän hyvä. Hänelle tuli päälle 23 minuuttia peliaikaa ja hän näytti jopa kiekollista peliä. Samat sanat menevät kyllä hänellekin kuin Huttonille jatkon suhteen.

Näkisin, että noiden pakkien loukkaantumiset ovat joukkueelle vielä pahempi uutinen kuin hyökkääjien loukkaantumiset, vaikka Pettersson-Boeser -kaksikko jätti paljon kiekollista taitoa muutenkin kapeasta rintamasta pois. Brisebois ja Biega sieltä nyt nosteltiin ylös ja tietysti heille hieno tilaisuus päästä pelaamaan, mutta kyllähän tasoero Edler-Tanev -kaksikkoon on suuri (sanokoon sitten kehittyneet tilastot tuosta Canucksin kärkiparista mitä tahansa). No, näillä on mentävä ja onhan tähän jo totuttu.

 

[nuck]

Canucks pelasi ihan hyvän vieraspelin viime yönä Coyotesin vieraana kun ottaa huomioon joukkueen loukkaantumistilanteen ja toisena peräkkäisenä iltana pelatun pelin. Paitsi, isot virheet maksoivat hintaa. Ensimmäisessä erässä Canucks antoi kotijoukkueelle vain kolme laukausta ykkössektorilta, mutta ei pystynyt toisaalta itse käyttämään 2-1 hyökkäystä (Eriksson sai hyvän tarjoilun Horvatilta) ja Pouliotin laukaus osui vain tolppaan ylivoimalla.

Toisessa erässä DJ Del Zotto pelasi oman pään puolustustilanteen huonosti ja Coyotes teki avausmaalin. En voinut olla ajattelematta, että kolmen viikon istumisella katsomossa oli tuossa Del Zotton peliin merkitystä. Tuohon maaliin Canucks vielä vastasi kun kauden ensimmäisen NHL-pelinsä pelannut Darren Archibald ohjasi Stecherin laukauksen sisään. Gaudette sai tuossa uransa ensimmäisen pisteen NHL:ssä.

Tuon maalin jälkeen asiat alkoivat mennä fyysisempään suuntaan. Ensin Roussel ja Crouse nahistelivat maalinedushässäkästä kakkoset. Tuon jälkeen Roussel kohteli tylysti Clayton Kelleria ja Crouse tuli väliin - päätyen lopulta Gudbransonin alle. Ja lopuksi Keller ryntäsi Gudbransonia päin ja joutui aloittamaan kolmannen erän aivotärähdystä seurailtavana. En tiedä yrittikö Keller kalastaa jäähyä tuossa vai eikö hän vain huomannut Gudbransonia, mutta tuo tilanne näytti erikoiselta.

Kuitenkin heti päästyään takaisin peliin kolmannen erän kolmannella minuutilla, Keller kävi tekemässä pelin voittomaalin. Pouliot lahjoitti toisessa peräkkäisessä pelissä tuossa maalin vastustajalle. Hänen alkukautensa oli hyvä, mutta nyt kahdessa viimeisessä pelissä nuo alakerran seikkailut ovat maksaneet kaksi osumaa tärkeillä hetkillä.

Canucks ei tuohon luovuttanut ja sai yrittää ylivoimalla tasoitusta kolmannen erän puolivälin jälkeen. Illan teemaan sopi tuohon tilanteeseen se, että koko pelin vahvaa luistelutaitoaan esittänyt Leipsic kompuroi ylivoimalla omiin jalkoihinsa ennen kuin syöttö tavoitti hänet ja Coyotes pääsi alivoimalla karkaamaan maalintekoon. Entinen Canucks-pelaaja Brad Richardson iski kauden toisen alivoimamaalinsa ja toinen entinen Canucks-pelaaja Kevin Connauton sai maaliin syötön. Loppulukemat Kojootit tekivät pari minuuttia ennen loppua, kun Crouse osui tyhjiin. Maaliin sai syötön myös entinen Canucks-pelaaja Michael Grabner.

- Huttonilta jälleen vahva peli ja noin 25 minuuttia jääaikaa. Ehkä hänen paras pelinsä NHL:ssä ja etenkin kolmannessa erässä Canucksin hakiessa tasoitusta Hutton oli näkyvästi esillä. Myös Gudbranson pelasi jo toisen hyvän pelinsä peräkkäin. Pouliot ja DJ tasoittivat tilannetta noilla virheillään.

- Hyökkäyksessä Horvatin ketju kantoi jälleen suuren kuorman, mutta nyt ei tulosta tullut. Turhan yksin tuo ketju on vaan tällä hetkellä eikä ihme kun kolme top6-hyökkääjää puuttuu riveistä. Leipsic tuossa ketjussa tuo kyllä hyvän kiekollisen pelaajan, mutta saisi välillä vähän yksinkertaistaa pelaamistaan. Gaudettelle tuli voittopuoleisesti aloitukset ja uran avauspiste. Archibaldilla myös hyvä kauden ensimmäinen peli. Virtanen otti peräti kaksi menetystä kun koko kaudella noita oli ennen tuota peliä tullut yksi. Hänellä on silti joukkueen paras menetysen ja riistojen suhde. Kaikista hyökkääjistä Jake on NHL:n jaetulla kakkossijalla riistoissa.

- Nilsson pelasi maalilla ihan hyvän pelin eikä tappiota voi hänen piikkiin ainakaan laittaa.

- Loukkaantuneista pelaajista Edlerilla saattaa olla edessä pitkä sairausloma. Beagle on myös muutaman viikon sivussa. Bärtschin ja Tanevin tilanteista ei tiedetä. Pettersson ja Boeser ovat lähimpinä pelikuntoa.

- Tämä kahden pelin mittainen vieraskiertue oli Canucks-pelaajien isille yhteinen reissu poikiensa kanssa. Yksi voitto ja yksi tappio oli tuloksena, joten sen puoleen ei tämä ei ollut kovin huono, mutta kovin kallis noiden loukkaantumisten kanssa. Brent Sutterilla näytti ainakin olevan hauskaa...

 

[nuck]

Boeser ja Pettersson palasivat jäälle sairauslomiltaan Penguinsia vastaan, mutta vieraat kävivät hakemassa voiton tylyin 0-5 lukemin. Ensimmäinen erä oli hyvää peliä Canucksiltakin, mutta tuon jälkeen asiat menivät yksi kerrallaan pieleen ja lopulta kovassa vireessä oleva Penguins oli vain parempi joukkue. Nyt näkyi ensimmäistä kertaa kunnolla tuon kärkiparin puuttuminen puolustuksesta ja Markstömiä kävi vähän sääliksi maalilla. Canucksin onneksi peli loppui ennen kuin numerot olisivat olleet erittäin rumat.

Vancouverin puolustus on tällä hetkellä surkea. Ei se mikään eliittiryhmä ollut Edlerin ja Tanevinkaan kanssa, mutta nyt tuo osasto häviää luultavasti joka joukkueelle. Hutton-Gudbranson parin tasoista kärkiparia ei ole varmaan missään seurassa. Stecher-Pouliot -kaksikko ei ole kakkosparin tasolla missään nimessä ja kolmosparissa pelannut Del Zotto on ollut alkukaudella surkea. Onko hän menettänyt kokonaan itseluottamuksensa olla NHL-puolustaja alkukauden penkittelyjen jälkeen vai kestääkö tuon pelin hakeminen pitkän pelaamattomuuden jälkeen vielä.

Pitää tosin sanoa alakerran puolustukseksi se, että nyt tuli vain liian kovia vastakkain peluutuksia. Kun Hutton-Gudbranson koitti paimentaa Crosbyjä, Pouliot-Stecherille jäi ennen peliä 15 pistettä kahdeksaan peliin tehnyt Malkin ja hänen ketjunsa. Ei tuossa mitään kristallipalloa tarvittu tietääkseen miten tuossa tulee käymään. Poulioton kiekonmenettelyt alimpana miehenä jatkuivat, eikä Stecher riittänyt paikkaamaan. Pouliot ja Stecher pelasivat hyvin alkukaudesta yhdessä pienessä roolissa, mutta nyt rooli oli vain Malkinin ketjua vastaan ihan liian raskas.

Kokonaisuutena tuon alakerran ongelmalista on pitkä, mutta silmiinpistävää on taidon ja liikkeen puute. Sen tietää jo etukäteen mitä tulee käymään kun kiekko tulee puolustajille keskialueella tai hyökkäyspäässä - peli kuolee siihen paikkaan ellei viereltä löydy helppoa syöttöä hyökkääjälle. Pakit eivät kykene menemään kenenkään ohi, eivät löydä oivaltavilla syötöillä hyökkääjille paikkoja, eivät saa aina edes helppoja syöttöjä perille ja laukaukset jäävät järjestäen vastustajiin. Tämän hetken puolustus on tehnyt yhteensä yhdeksän pistettä alkukauden peleissä eikä tuo johdu joukkueen pelityylistä.

Syytä tuohon alakerran saamattomuuteen voidaan hakea seuran manageripallilta. Jim Benning oli peliurallaan yksi WHL:n kaikkien aikojen tehokkaimmista puolustajista ja teki parhaalla kaudellaan 139 pistettä puolustajana (WHL:n ykköstähdistö ja Portlandin selvä pistepörssin voitto samalla kaudella). NHL:ssä hän ei koskaan puhjennut ihan odotusten mukaiseen lentoon, mutta rikkoi sielläkin 50 pisteen rajan. Manageriaikoina hän oli mukana luomassa mestaruuden voittaneeseen Bostoniin hyvää puolustusta, jossa oli myös taitoa.

Tuolla taustalla odottelin hänen saavan myös Vancouverin puolustuksen kuntoon, mutta hänen pelaajahankintansa ovat jääneet toistaiseksi kovin kevyiksi. Gudbransonilla, Stecherilla, Del Zottolla ja Pouliotilla ei kisata NHL:n kovimpia joukkueita vastaan. Toki hän on ollut seurassa "vasta" viisi vuotta ja varauksista esimerkiksi Hughes-Juolevi -kaksikko on näkemättä, mutta eihän tuo nyt hyvältä vaikuta.

Ehkä ainoa hyvä asia hänen aikana on ollut se, että joukkue on ainakin pyrkinyt osaksi varaamaan myös niitä puolustajia ensimmäisillä varauksillaan. Benningin aikana Vancouver on varannut kaksi puolustajaa ykkösvarauksenaan viiteen vuoteen, kun tuota ennen joukkue veteli kahdeksan vuotta ilman ainuttakaan pakkivarausta ensimmäisellä kierroksella ja tuo viimeisin ykköskierroksella varattu puolustaja ennen Benningin aikakautta.. hänkin kuoli. Nyt tuo vuosien laiminlyönti puolustajien kärkipään varauksissa näkyy. Toki niitä puolustajia olisi mahdollista saada myös muuta kautta, mutta tuossakaan ei olla nyt onnistuttu riittävän hyvin.

Mutta se puolustuksesta. Jos tuosta Penguins-pelistä poimisi muita asioita vielä;

- Canucks oli kasannut toiveideni mukaisesti ykkösketjuksi Petterssonin kanssa Boeserin ja Goldobinin. Kuten pelin numerot kertovat, tuokin ketju jäi ilman tulosta, mutta kyllä heillä paikkoja oli. Pettersson oli mielestäni Vancouverin paras pelaaja, vaikka taukoa edellisiin peleihin oli pari viikkoa. Yksi ylärima jäi lähimmäksi maalia ja pari muutakin paikkaa Pettersson rakensi. Hän kritisoi itseään pelin jälkeen ja sanoi ettei ollut pelaamattomuuden vuoksi vielä täysin valmis peliin, mutta mielestäni ihan turhaan.

- Boeserin liikkeessä näkyi samoja ongelmia kuin alkukauden peleissä. Hän kertoi nivusensa vaivaavan vieläkin (varmaan tuo liike jää piippuun sen vuoksi), mutta sanoi että noita vammoja tulee kauden aikana ja pitää vain taistella läpi tämän jakson. Ilmeisesti vamma äityi sen verran pahaksi tuossa, että nuo pari peliä oli pakko jättää väliin. On hän silti tuollakin tasolla yksi joukkueen parhaista pelaajista. Nyt tuo ketju voitti laukaukset tasakentin 7-2.

- Horvat ei kyennyt nyt nousemaan edellispelien tasolle ja mielestäni suurin syy tuossa oli laiturien heikko peli. Eriksson näytti vetävän ihan "ohipelin illan" ja Leipsic kaatuili joka viides sekunti. Horvat joutui pelaamaan omaan päähän normaalia alemmas paikkaamassa laiturien peliä. Yksi heikompi peli oli ihan odotettavaa pitkän vahvan tekemisen jälkeen.

- Sutterilta ja Mottelta hyvä peli. Sutter raatoi tapansa mukaan vahvaa kahden suunnan peliä isolla jääalalla ja Motte komppasi sentteriään. Kumpikin onnistuivat alivoimilla omassa pelissään.

- Virtaselta ihan hyvä pelin alku, mutta hirveä vaihto Penguinsin toisessa maalissa toisen erän loppupuolella. Tuon jälkeen Jake ei paljon enää pelannut. Kolmannessa erässä tuli vain kaksi minuuttia.

- Rousselille synkkä peli, mutta osittain tuomareiden vuoksi. Hänen saama 2+2 jäähy korkeasta mailasta ei ollut aiheellinen, kun maila oli Dominik Simonin maila Guentzelin naamaan. Vierestä tilanteen seurannut tuomari pisti kuitenkin Rousselin jäähylle ilmeisesti maineen vuoksi? Crosbyn kaatamisesta Roussel manasi itseään kun meni helppoon.

- En olisi uskonut tätä koskaan sanovani.. Minulla tuli Edlerin rauhoittavaa panosta ylivoimalla ikävä.

***

Quinn Hughes teki viime yönä 1+2 tehot kun hänen joukkueensa Michigan voitti St. Lawrencen maalein 3-1. Hughesilla on nyt viiteen peliin 2+4=6 pistettä. Ei voin kuin toivoa, että hänestä on joskus ottamaan isoa roolia tuolla puukäsipakkien puolustuksessa.

 

[nuck]

Maksullisessa Athleticissa hieno artikkeli Petterssonin puolustuspelistä videoilla; Video Room: Elias Pettersson’s work on defence is just as impressive as his offensive game

Tuo koko jään peli nousi heti alkuun Petterssonin pelissä esiin ja tuosta Brandon Sutter sanoi heti toisen pelin jälkeen; "To see a guy who is 19 years old who is that talented offensively but is still working that hard coming back, that sends a message to your team.” Viime kaudella tuli muutama kymmenen peliä Petterssonilta nähtyä ja niiden perusteella pystyi uskomaan hyökkäystaitojen sopivan hyvin myös NHL:ään, mutta en olisi millään uskonut tuon koko jään pelin olevan tuolla tasolla jo tässä vaiheessa uraa. Ylipäänsä sentterinä pelaaminen NHL:ssä heti alkuun oli minulle kysymysmerkki. Ei ole enää.

 

[nuck]

Anders Nilsson on seuraava loukkaantunut Canucks-pelaaja. Hän kärsii sormestaan ja on sivussa arviolta muutaman viikon. Nilsson on pelannut tällä kaudella kuusi peliä ja ottanut noissa kolme voittoa. Hänen torjuntaprosenttinsa (91.2%) ja päästetyt maalit ottelua kohden (2.67) ovat paremmat kuin nimellisen ykkösvahdin Markströmin vastaavat lukemat, mutta nyt Nilsson oli häviämässä Arizonalle, Washingtonille ja Winnipegille kolme viimeistä peliään.

Canucks nosti farmista Richard Bachmanin paikkaamaan Nilssonia. Demko olisi varmasti ollut muuten nostettavana pelaajana, mutta hän ei ole vielä pelannut peliäkään leirillä tulleen aivotärähdyksen vuoksi. Muutenkin tuolla Uticalla on ollut samaa loukkaantumiskierrettä taas heti alkuun kuin Canucksilla. Nyt Gaunce onneksi palasi parin viikon tauon jälkeen peliin, mutta edelleen siellä on Demkon lisäksi Wacey Hamilton, Kole Lind, Ashton Sautner, Jalen Chatfield ja Reid Boucher sivussa. Eli ykkösmaalivahti, pari runkopakkia ja kaksi tärkeintä hyökkääjää ehtineet loukkaantua ensimmäisten 10 pelin sisään.

 

[nuck]

Tuntuu nuo voitot olevan joukkueella aina kovia paikkoja. Minnesota voitettiin viime yönä kotona maalein 5-2, mutta Sutter loukkaantui tällä kertaa ja on sivussa näillä näkymin viikkoja. Nyt ei siis kuitenkaan lähtenyt puolustuksen ykkösparia kerralla pois kuten viime voitossa Vegasista, mutta tärkeä ison roolin sentteri kuitenkin. Joukkueen onneksi Horvat ja Pettersson ovat kovassa iskussa. Horvat raapi aloituksia Sutterin jäätyä sivuun yhteensä 36 kappaletta ja päätyi lopulta 55.6% lukemiin. Peliaikaa Horvatille tuli yli 22 minuuttia ja nyt alkoi tulla alivoimakuormaakin "pakon edessä" (Green on koittanut sitä muuten nyt rajata, jotta jäisi energiaa muualle).

Pettersson ansaitsee pari omaa kappaletta, sillä niin kovassa iskussa alle parikymppinen pelaa. Kaksi maalia ja jälleen lähes koko pelin ajan hyvää puolustuspeliä. Wildin ensimmäinen maali tehtiin hänen edestä ja tuo oli häneltä kauden ensimmäinen missä nuori herra varmaan manaa tilannetta, mutta toisaalta oli hän tuossakin oman maalin edessä puolustamassa ja edes mukana tilanteessa. Useimmat muut olisivat jääneet tuosta koko tilanteesta ulos. Lisäksi Petterssonille tuli joukkueen korkein blokkimäärä ja toinen hänen maaleistaan oli seurausta omasta blokista.

Nuo molemmat maalit olivat hyviä esimerkkejä pienistä, mutta tärkeistä asioista miten Pettersson kykenee nuo tilanteet käyttämään hyväkseen. Maksullisen Athleticin toimittaja Jason Botchford kirjoitti peliraportissaan havainnollistavan esimerkin tuosta ensimmäisestäkin maalista.

Tuossa Pettersson on huomattavasti keskemmällä kenttää Del Zotton saadessa Goldobinilta syötön, mutta liikkuu todella nopeasti taaksepäin kohti laitaa ja avaa hetkessä tilanteen tuolle laukaukselle. Toisessa maalissa Petttersson "lukitsi" jalkansa läpiajossa ja Dubnyk taisi odottaa harhautusta, mutta Elias veti kiekon yläputken alle hetkessä eikä Dubnyk ehtinyt tehdä mitään tuolle. Hattutemppukin jäi aika lähelle, kun Pettersson oli jäällä tuon Huttonin tyhjiin tehdyn maalin aikana. Hän vain jäi puolustuksen avuksi tilanteessa mahdollista Wildin vastaiskua varten. Huttonille kyllä ansaittu osuma palkitsemaan kovasta työnteosta.

Muuten yksilötasolla tuosta pelistä:

- Markström pelasi hyvän pelin ja antoi joukkueelle mahdollisuuden voittoon ottaen 37 torjuntaa.

- Del Zotto paransi selvästi peliään, vaikka pari heikompaa oman pään tilannetta sattuikin. Myös Hutton-Gudbranson pelasi hyvän pelin. Huttonille tuli 28 minuuttia jääaikaa ja Gudbranson jäi tuosta pari minuuttia kun hän ei ylivoimaa pelaa. Eihän heitä tuollaisiin minuutteihin ole tarkoitettu, mutta nyt pystyivät tuon kuorman kantamaan. Ei varmasti kukaan olisi uskonut ennen kauden alkua Huttonin olevan nyt joukkueen ykköspakki?

- Granlundilta kauden selvästi paras peli, kauden toinen maali, kuusi vetoa ja yli 21 minuuttia peliaikaa. Siirto Horvatin laitaan selvästi piristi nuorempaa Granlundia. Harmi, että tuo kokeilu taisi jäädä nyt tuohon yhteen peliin. Granlund ottanee Sutterin paikan nyt jatkossa taas keskeltä. Samoin Schallerilta tuossa ketjussa vahvaa peliä ja hänen hyvä karvauksensa avasi paikan tuolle ensimmäiselle maalille.

- Virtaselta myös hyvä peli; kauden kolmas maali ja pari hyvää taklausta. Vähän tuli taas peliaikaa, mutta nyt on ollut hieno nähdä Jaken saama ylivoimavastuu toisessa ylivoimakentässä.

***

Canucks Armyn artikkeli Olli Juolevista; Olli Juolevi doing good things in Utica but patience is required

 

[nuck]

Takavuosien lohikäärme Chicago näyttää sopivan Vancouverille näinä hetkinä. Viime kaudella Canucks voitti joukkueiden väliset pelit ja nyt tuli kauden ensimmäisestä pelistä jälleen voitto, tällä kertaa 4-2 lukemin. Peli sinällään olisi voinut kääntyä toiseenkin suuntaan ja kummallakin oli paikkansa, mutta kiekko näyttää pomppivan nyt näissä keskinäisissä peleissä Vancouverin suuntaan. Jake Virtanen ja Jacob Markström olivat Canucksilta illan näkyvimmät pelaajat, vierailta etenkin Brandon Saad aiheutti jatkuvaa päänvaivaa Canucks-puolustukselle.

Elias Pettersson jäi pelissä toisen kerran tämän kauden aikana ilman tehoja ja nyt tuli kauden virhesyöttöjen määrä tuplattua, mutta muuten Pettersson pelasi jälkeen hyvän pelin. Hän järjesteli Nikolai Goldobinille ja Loui Erikssonille vapaat maalintekopaikat, mutta ketjukavereiden ruuti oli taas märkää. Lisäksi hän itse pelasi pariin kertaan paikan maalintekoon, mutta ei saanut nyt tulosta. Tuosta yhdestä noususta kun olisi saanut kunnon Crawfordin yllättävän vedon aikaan, niin maali olisi ollut hieno.

Petterssonin sijaan kaksi muuta Canucksin lähikausien ykköskierroksen varausta onnistuivat nyt maalinteossa, kun sekä Jake Virtanen että Brendan Gaunce saivat osumia. Virtanen teki peräti kaksi osumaa ja nosti kauden maalimääränsä viiteen (tämän vuoden puolella Virtanen on tehnyt 10 maalia 39 peliin). Lisäksi Jaken panos fyysisellä puolella oli jälleen hyvä. Hieno nähdä että hän löysi sisältään ammattiurheilijan alkuaikojen laiskottelujen jälkeen. Hän on joukkueen piste- ja maalipörssissä kolmas, vaikka ei kuulu vielä Greenin luottoratsujen joukkoon.

Virtanen tiesi itsekin mistä tuo peliajan vähäisyys johtuu, mutta sanoi tuossa omasta mielestä tapahtuvan kehitystä;

“It is a learning experience for me."

“I’m always told to earn my ice. It can’t just be one game though. It can’t be three or four out of 10 games. It has to be eight or nine out of 10."

“I do feel I’ve had a good game and then a bad game. Or two good games in a row and then two games that aren’t very good."

“I have to be more consistent. I feel like it’s coming."

“I feel like I’m doing a lot better than I was.”

Kieltämättä noita huonoja iltoja ja vaihtoja on nähty nyt paljon vähemmän kuin alussa. Ehkä tuo vielä tuosta ja Jaken tapauksessa voi sanoa rehellisesti työnteon kannattaneen.

Gaunce onnistui myös jälleen Chicagoa vastaan. Peli oli hänelle kauden ensimmäinen. Aika vaiherikas alkukausi Gauncella, kun hänet pistettiin ensin Motten ja Goldobinin leirien onnistumisten vuoksi farmiin, meni siellä pariksi viikoksi loukkaantuneiden listoille ja palattuaan sai roolia ylhäältä, jossa onnistui ensimmäisessä pelissään. Monet farmielämää kiertäneet pelaajat tietävät NHL-kiekon raadollisuuden ja siksi osaavat iloita toisten puolesta. Markström sanoi pelin jälkeen Gauncesta;

“I loved it. I just loved it."

“I’ve been there. I’ve been up and down to the minors. I know the feeling. I know how hard it is to stay positive when you work really hard in the summer, you come in, you feel good and then it doesn’t go your way at camp."

“To go down perform and come up and play like he did is a great story."

“I thought he looked really good."

“He’s a really smart player.”

Totta tuo viimainen lause. Samoin Gaunce on isokokoinen, pelaa aina kovalla asenteella ja minun mielestä hänelle kuuluisi paikka ylhäältä. Tosin, en lähde tuossa nyt moittimaan valmennustakaan. Motte on ollut hyvä karvaaja Sutterin laidassa ja Goldobinin alkukausi on ollut muuten oikein hyvä, mutta tehoja ei ole tullut. Hän tuo kuitenkin Petterssonin ketjuun paljon taitoa ja kaksikolla vaikuttaisi olevan hyvät keskinäiset välit muutenkin. Ehkä Canucks toivoo tuosta rakentuvan jotain pysyvämpää.

Pelin negatiivisena puolena oli jälleen yhden puolustajan poistuminen riveistä kun Stecher sai aivotärähdyksen törmäiltyään Brandon Manningin kanssa. TIlanne näytti alkuun likaiselta, mutta tuossa taisi olla lopulta vain huonoa tuuria mukana ja vahinko. Canucks on menettänyt tällä kaudella kolme pelaajaa aivotärähdysten vuoksi sivuun, eikä yhdestäkään ole tullut rangaistusta. Tämä oli ensimmäinen, josta sitä ei ehkä oikeasta pitänytkään tulla. Saa nähdä nyt kauanko Stecher on sivussa. Nyt alakerrasta on sivussa kolme tärkeää puolustajaa.

Bo Horvatia käy nyt jo vähän sääliksi. Ei siinä mitään, kukaan ei kiistä hänen merkitystään joukkueelle. Mutta onhan tuo kuorma jo melko älytön Sutterin ja Beaglen ollessa sivussa. Nyt tuli yhteensä 30 aloitusta kun koko muu joukkue aloitti 32 kertaa. Omasta päästä tuli noista 16, kun yksikään toinen ei ottanut enempää kuin yhden. Kun Greenilla oli tarkoitus vapauttaa Horvat pelaamaan enemmän tasakenttiä ja ylivoimaa ja Horvat vastasikin huutoon tehden 10 ensimmäisiin peliin seitsemän maalia, nykyisessä tilanteessa tuo suunnitelman mukainen peluutus on mahdotonta.

Canucks kaipaisi Sutteria kipeästi takaisin alivoimiin. Tuo on ollut sen jälkeen pelillisesti selvästi heikompaa kun hän lähti. Sutter ei ollut jäällä kuin yhden vastustajan ylivoimamaalin aikana kauden 13 pelissään ja hän oli Beaglen kanssa joukkueen eniten kuormitettu alivoimahyökkääjä. Tuohon yhteenkin maaliin Sutter vastasi tekemällä alivoimaosuman. Tilastojen perusteella Canucks päästi Sutterin ollessa alivoimalla puolet vähemmän vaarallisia maalintekopaikkoja kuin ilman häntä. Merkitys näkyy selvästi pelissä. Onneksi nuo jäähyt pystyttiin nyt pitämään vain kahdessa. Toisen aikana Chicago teki pelin toisen maalinsa.

 

[Nickelback]

Pisti ottelusta silmään Del Zotton 11 tilastoitua taklausta, joka on melkoisen paljon. Kyllä tuolla määrällä pitää olla jo asenne kohdallaan, mikä ihmetyttää että peliaikaa ei heru kun vasta nyt loukkaantumisten takia.

 

[nuck]

Pisti ottelusta silmään Del Zotton 11 tilastoitua taklausta, joka on melkoisen paljon. Kyllä tuolla määrällä pitää olla jo asenne kohdallaan, mikä ihmetyttää että peliaikaa ei heru kun vasta nyt loukkaantumisten takia.

Kyllä hänellä asenne on kunnossa. Viima kaudellakin tuli paljon taklauksia ja muutenkin tuo homma ei jää asenteesta kiinni. Pidän hänen tyylistäänkin pyrkiä olemaan fyysinen puolustaja. Mutta omaan päähän Del Zotto ei ole luotettavin pelaaja. Yksi esimerkki tuosta on esimerkiksi viime kauden laukaisukartta, joka esitettiin Canucks Armyn jutussa ja näyttää tuon ykkössektorin laukaukset suhteessa Ben Huttoniin. Hutton oli viime kaudella monissa peleissä tuo seitsemäs puolustaja.

 

[nuck]

Olihan viihdyttävä kiekkopeli viime yönä Coloradoa vastaan. Varmaan samalla valmentajien painajainen, mutta tuo ei sinällään haittaa näin fanina. Kyllä on hurjassa vireessä tuo Avsin ykkönen, mutta Canucks pystyi nyt pitkästä aikaa voittamaan tuollaisen runsasmaalisen pelin ja teki tuon nuorten Petterssonin (2+3) ja Boeserin (2+2) johdolla. Normaali-iltana Boeser olisi saanut tuollaisen pelin jälkeen suuren hehkutuksen aikaan, mutta juuri tällä hetkellä hän jää Petterssonin varjoon. Ja ihan aiheesta. Petterssonin kaltaista tulokassentteriä ei ole ollut Vancouverilla koskaan.

Petterssonista tuli uransa yhdeksännessä NHL-pelissä viiden pisteen illan jälkeen Canucksin historiassa nuorin viiteen pisteeseen pelissä kyennyt pelaaja. Kaikki pisteet olivat vielä "ykköspisteitä". Hänellä on nyt kasassa yhdeksän maalia ja 15 pistettä yhdeksään peliin. Juuri lokakuun parhaaksi NHL-tulokkaaksi valittu Pettersson johtaa NHL-tulokkaiden pistepörssiä seitsemällä pisteellä, vaikka missasi kuusi peliä aivotärähdyksen vuoksi.

Pettersson on yllättänyt minut tehoillaan ja myös sillä, että hän näyttää olevan NHL:ssä vielä näkyvämpi kuin Elitserienissä. Kausi on vielä alussa, laukausprosentti ei tuollaisena tule pysymään ja hänellä on heikkouksiakin, mutta tuohon en olisi millään uskonut ennen kauden alkua. Pelikäsitys on toisesta maailmasta muihin Canucks-pelaajiin nähden.

Boeser oli kauden parhaassa lennossaan ja laukoi ensimmäisessä erässä neljä kutia Canucksin yhteensä kahdeksasta. Hän päätti iltansa kahteen maaliin ja hattutemppukin oli lähellä kolmannessa erässä Petterssonin syötön jälkeen. Matt Calverin poikittaisen mailan jälkeen Boeserin peli ei ollut yhtä lentävää kuin ennen sitä, joten toivottavasti tuo mahdollinen selkävaiva ei tule näkymään jatkossa hänen pelissä.

Calvert "kunnostautui" illan aikana tuossa myös Petterssonin selkään, mutta kummastakaan ei jäähyä tullut. Ja kun noista nyt on puhetta, niin Horvatin jäähy oli etenkin noihin nähden käsittämätön puhallus kolmannen erän lopussa. Samoin oli se, että Pettersson ei saanut rankkaria jatkoajalla. Tuosta tuli nyt maali lopulta tilannetta seuranneella ylivoimalla ja lopputulokseen tuolla ei ollut merkitystä, mutta ihan selvä rankkarin paikkahan se oli.

Horvat oli jälleen kerran Vancouverin "unsunghero" eikä saanut juuri palstatilaa, mutta hänen roolinsa joukkueessa etenkin tällä hetkellä Sutterin ja Beaglen ollessa sivussa on korvaamaton. Nyt tuli 35 aloitusta (65.7%) ja yli 25 minuuttia peliaikaa. Hänen pistetehtailunsa on loppunut noihin muiden senttereiden loukkaantumisiin, mutta tuo ei vähennä hänen arvoaan joukkueen peliin.

Puolustuksesta Pouliot teki ylivoimalla voittomaalin. Erikoinen tilasto, että hänen uran kaikki maalit ovat olleet voittomaaleja. Harmi vaan, kun maaleja on tullut niin harvoin. Muuten tuo hänen pelaamisensa ei ole ylivoimaan riittävää. Ennen tuota maalia Canucks ei ollut saanut ykkösylivoimallaan yhtään maalia Edlerin loukkaantumisen jälkeen 17 ylivoimalla.

Olen usein kritisoinut Edleria turhan yksinkertaisesta ylivoimapelistä, mutta onhan tuo ero hänen ja Pouliotin kanssa iso koko viisikon peliin. Edler tekee usein kuitenkin oikeita ratkaisuja viivalla, Pouliotin kanssa on vähän erilailla. Muuten Pouliot on pelannut mielestäni ihan hyvän alkukauden - jopa ottaen huomioon ne parit helpot menetykset alimpana miehenä.

Del Zotto ja Biega olivat tilastojen valossa jälleen hyviä (ellei katso peliaikaa). Kummallekin merkittiin kuusi taklausta ja aika harvoin pakkipari kerää yhteensä 12 taklausta pelissä. Heidän pelissä sattui kuitenkin jälleen nukahduksia ja pahimpana tuo Kerfootin käveleminen heidän välistään maalintekoon. Ei noin voi yhdessä puolustaa tällä tasolla. Muista puolustajista Stecherin mahdollisesta aivotärähdyksestä selvittiin onneksi vain säikähdyksellä ja hän pelasi.

Vancouver päätti neljän kotipelin sarjansa hienosti kolmeen peräkkäiseen voittoon. Joukkueella on silti paljon ongelmia tällä hetkellä ja pitkälle loukkaantumisten vuoksi. Joukkue kaipaa kipeästi Sutteria alivoimaan ja Edleria ylivoimaan. Myös Tanev, Beagle, Bärtschi ja kakkosvahti Nilsson olisi tärkeä saada takaisin. Joukkue kuitenkin taistelee ja mikä tärkeintä, nuoret pelaavat hyvin.

Edessä on raskaat ajat, kun joukkue lähtee kuuden pelin mittaiselle vieraspelireissulle. Yhdeksään iltaan pelataan kuusi peliä ja kaksi noista peräkkäisinä iltoina. Avs-pelin kaltaisista ilotulituksista on turha haaveilla sen reissun aikana. Jollain tavalla tuosta pitäisi vaan selvitä.

 

[nuck]

Prospectipuolelta lyhyttä päivitystä parista puolustajasta;

- Quinn Hughes teki viime yönä maalin Lake Superiorita vastaan, mutta Michigan hävisi pelin. Hughesilla on nyt seitsemästä pelistä seitsemän (3+4) pistettä, mutta joukkuetasolla Michiganilla on ollut odotusten mukaisia pieniä ongelmia. Joukkueesta lähti kesällä kolme viime kauden tehokkainta hyökkääjää ja nyt on uusien kuvioiden opettelun aika vähän samaan tapaan kuin Boeserilla aikanaan toisella yliopistokaudella North Dakotassa Caggiulan, Schmaltzin ja Stecherin lähdettyä ensimmäisen kauden jälkeen. Hughes pelaa raporttien ja videoiden perusteella hyvin, mutta joukkuetasolla Michiganin kausi vaikuttaa ainakin nyt alkuun siltä, etten yllättyisi jos Hughes nähtäisiin vielä loppukaudella Canucksin paidassa.

Noilla viime kesän monilla muilla ykköskierroksen varauksilla on muuten ollut aika hidas kauden startti yliopistokiekossa. Oliver Wahlstromilla (11. varattu pelaaja viime kesänä) on kuuteen peliin yksi maali, Joel Farabeella (14.) on kuuteen peliin 2+1 ja Jay O'Brien (19.) on vielä ilman tehoja viiden pelin jälkeen. K'Andre Miller on sentään aloittanut Hughesin tavoin kauden tehokkaasti ja kahdeksaan peliin on kahdeksan (2+6) pistettä. Tuo on monesti vaikea paikka pelaajan hypätessä tulokkaana yliopistokiekkoon kun vastustajat saattavat olla paljon vanhempia ja tietysti fyysisiltä ominaisuuksiltaan paljon edellä.

- Jack Rathbone on tuossa yliopistokiekon tulokaspelaajien vertailussa aloittanut kautensa hienosti. Kesällä 2017 tuo Rathbonen varaus USHS:sta neljännellä kierroksella tuli vähän puskista, mutta Brackett tuota perusteli sillä, että tuntee pelaajan ennestään hyvin. Viime kausi meni edelleen tuolla USHS:ssa (Dexterin kapteeni teki 17 pelissä 30 pistettä puolustajana) ja tuo kehityspolku tuntui turhankin pitkältä. Nyt on sitten ensimmäiset yliopistokiekon pelit takana ja noissa Rathbone on tehnyt kolmeen peliin kuusi (2+4) pistettä pakin paikalta. Tuskin jatkuu noin hurjana tuo pistetahti, mutta alku on ainakin lupaamassa hyvää kautta. Aika paljon tuollainen Quinn Hughesin tyylinen puolustaja hänkin, eli erinomainen luistelija ja kiekollista taitoa löytyy, mutta pieni koko (178cm, 77kg) on kysymysmerkki.

- OHL:ssa puolustaja Matthew Brassard on aloittanut kautensa myös tilastojen mukaan hyvin ja on 12 pelin jälkeen 10 (3+7) pisteessä, tehopörssin ollessa +7 lukemassa. Hän on laukonut OHL-pakeista eniten peliä kohden (peräti 4.8 laukausta pelissä keskimäärin) ja hänellä on kokoakin puolustajaksi (190cm ja 90kg). Ainoa isompi kysymysmerkki hänellä on puolestaan tuo luistelu. Hän on ihan hyvä luistelija kun pääsee liikkeelle, mutta siinä kun Hughes on jo ottanut muutaman metrin paikaltaan lähtiessä ja on kiinni irtokiekossa, Brassard vasta miettii milloin lähteä. Noilla on isoa merkitystä kun mennään ylemmäs ja peli nopeutuu. Jos hän saa tuota paremmaksi, niin Brassard saattaa olla vielä yllättäjiä tulevaisuudessa.

- WHL:ssä Vancouverin viime kesän toisen kierroksen varaus Jett Woo ei ole ollut tilastoilla mitattuna puolestaan mitenkään erikoinen ja hänellä on vain viisi (1+4) pistettä kauden 11 pelistä. Woo on pelannut kuitenkin erinomaista fyysistä peliä ja on pelote jäällä taklaustensa ansiosta. Hänen juniorivalmentajansa Tim Hunter vertasi Woon pelityyliä Athleticin artikkelissa Scott Stevensiin.

Eihän Woo koskaan mikään Stevens tule olemaan ja pelikin on muuttunut paljon Stevensin ajoista, mutta Woo on WHL:ssa yksi sarjan kovimmista pelaajista ja kykenee lisäksi pelaamaan hyvällä tasolla kiekollisena. Varmaan hänellä olisi pisteitä enemmän jos pelaisi joukkueensa ykkösylivoimassa. Tuo paikka on ollut nyt Woota vuotta vanhemmalla Montrealin kesän 2017 toisen kierroksen varauksella Josh Brookilla. Woo on kisaamassa Kanadan nuorten maajoukkueeseen ja hänellä on sinne ihan realistiset mahdollisuudet.

***

Loukkaantuneista pelaajista sen verran, että Sven Bärtschin agentti Andre Rufener kävi aika kierroksilla Vegas-pelin jälkeen Bärtschin puolesta.

A cheap shot by Hyka who had no consequences for the hit. Sven is recoivering very slow so far, it's going to take a while.

Ja olihan tuo täysin tarpeeton päähän tullut taklaus. Paluuaikataulua ei tiedetä vielä tällä hetkellä. Bärtschi on saanut osakseen nyt alle kahden vuoden aikana jo kaksi tuollaista päähän tullutta taklausta. Cody McLeod niittasi häntä päähän 2017 helmikuussa. Kummastakaan ei jäähyä tai muita sanktioita tullut. Erittäin ikäviä tuollaiset tietysti muutenkin ja syövät nyt parhaassa peli-iässä olevan Bärtschin uraa kovalla kädellä.

 

[Mr. Smith]

Kiitokset taas @nuck, mukava lueskella noita laadukkaita juttuja. En tiedä oletko seurannut AHL:ää, mutta mielellään kuulisi miten siellä nuo rookiet ovat pelanneet. Jostain Athleticin jutusta ymmärsin, että Jonathan Dahlen saa peliaikaa alle 10 minsaa per peli ja tuo kuulosti aika huolestuttavalta. Toki se selittäisi oikeastaan kaikkien tulokkaiden heikot tehopinnat.

Johathan Dahlen, 12 ottelua 2+3
Lukas Jasek, 8 ottelua 2+1
Kole Lind, 6 ottelua 0+2
Jonah Gadjovich, 6 ottelua 0+0
Petrus Palmu, 6 ottelua 0+0

Onhan tuo AHL:ssä varmasti vaikeaa kun pitäisi menestyä ja samalla kehittää organisaation prospecteja. Mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että noille nuorille ei oikein uskalleta antaa vastuuta. Pitää toivoa, että tilanne muuttuisi kauden aikana.

 

[nuck]

Kiitokset taas @nuck, mukava lueskella noita laadukkaita juttuja. En tiedä oletko seurannut AHL:ää, mutta mielellään kuulisi miten siellä nuo rookiet ovat pelanneet. Jostain Athleticin jutusta ymmärsin, että Jonathan Dahlen saa peliaikaa alle 10 minsaa per peli ja tuo kuulosti aika huolestuttavalta. Toki se selittäisi oikeastaan kaikkien tulokkaiden heikot tehopinnat.

Onhan tuota Uticaa jonkin verran tullut seurattua ja tietysti raportteja peleistä sitäkin enemmän. Mitä olen noita nuoria laitureita katsonut, niin tosiaan pitkälle tuo menee peliajan piikkiin, mutta tuo aika pitäisi ansaita. Lisäksi Utican sentteritilanne on huono. Joukkueella on kaksi sentteriä pelaamassa jotka olisivat monessa joukkueessa ECHL-tason senttereitä, eikä muuten hienoa pelaajaa Carter Bancksia voi hyvällä tahdollakaan sanoa pelaajaksi, joka osaisi hyökkäyspäässä tehdä jotain.

Viime pelissä Lavalia vastaan joukkueen ykkössentterinä oli Cam Darcy. Hän oli toissa kaudella vielä puoliksi ECHL:ssa pelannut pelaaja ja hänen piste-ennätyksensä farmin puolelta on 24 pistettä. Tuollaista ykkössentteriä ei ole yhdelläkään farmijoukkueella. Ilmeisesti Canucksin suunnitelmissa oli pistää Gaudettea, Mottea ja Gauncea farmin puolelle, muuten en voi oikein ymmärtää miksei sentteritilanteelle tehty mitään. Toki Kero sinne hankittiin, mutta ainakin alun perusteella tuossa mentiin taaksepäin Chaputiin nähden.

Varmaan suurin syy noiden laitureiden tehoihin on kuitenkin yksinkertaisesti se, että farmi on monelle kova paikka. Peli ei ole lähellekään niin huonoa kuin tunnutaan ajattelevan ja etenkin moni Euroopan sarjoista tullut pelaaja on joutunut huomaamaan tuon pelin kovuuden ja tason alussa aika karulla tavalla. Dahlenilla ei ole esimerkiksi tosiaan nyt kuin kaksi maalia 11 peliin, mutta jos häntä vertaa noihin joihinkin muihin ruotsalaishyökkääjien ensimmäisiin farmipeleihin, niin aika lailla samoilla laihoilla tuloksilla moni muukin on farmissa aloittanut:

- Mika Zibanejad avasi aikanaan farmiuransa tekemällä kolme maalia ensimmäisiin 20 peliin. NHL:ssä tuli viime kaudella 27 maalia.

- Viktor Arvidsson teki ensimmäisissä 25 farmipelissään kuusi maalia. NHL:ssä on tullut kahden viime kauden aikana keskimäärin 30 maalia.

- Jacob Silfverbergilla oli tehoilla mitattuna identtinen alku Dahlenin kanssa ensimmäisten 11 pelin jälkeen.

- Suomalaispelaajista Kasperi Kapanen teki farmissa ensimmäisissä 20 pelissä viisi maalia ja Teuvo Teräväinen kolme maalia ensimmäisiin 25 peliin.

Osa noista on toki myös hyviä pelinrakentajia eikä heitä voi pelkästään maaleilla mitata (tosin ei voi Dahleniakaan), mutta kuitenkin farmin taso tuntuu tulleen monelle alkuun vähän yllätyksenä. Saa nyt sitten nähdä miten käy esimerkiksi Dahlenin jatkossa. Eihän tuo tahti ainakaan tällä hetkellä lupaavalta vaikuta, mutta uskoisin tuohon tulevan parannusta vielä.

Noista muista Lindilla on ollut alkukaudella loukkaantumishuolia ja Palmu hakee vielä paikkaansa joukkueessa. Jasekia on peluutettu välillä keskelläkin peliajan toivossa, mutta hänelläkin on ollut ongelmia saada kunnon roolia. Gadjovich noista on esiintynyt nyt ihan hyvin. Hän pelaa hyvässä puolustavassa ketjussa Brendan Woodsin ja Vincent Arseneaun kanssa ja kunnostautuu etenkin karvauksissa ja kulmissa. Viime pelissä häntä käytettiin ylivoimalla maskimiehenä.

Kokonaisuutena odotin noilta nuorilta paljon enemmän, mutta jälleen on huomattu että tuo lupaava tausta ei välttämättä avaa heti ovia kirkkaisiin valoihin farmissa. Joukkuetasolla Utica saisi tehdä vähän enemmän maaleja jotta yksilötkin erottuisivat paremmin (samaa vikaa kuin Canucksilla) ja lisäksi tuolle joukkueen sentteritilanteelle pitäisi tehdä jotain. Kyllähän tuossa joku Dahlen menee vähän hukkaan Darcyn kanssa pelatessa, mutta eipä siellä nyt paljon vaihtoehtoja ole tarjolla.

 

[nuck]

Elias Pettersson valittiin menneen viikon NHL:n kakkostähdeksi. Pettersson merkkautti seitsemän pistettä kolmessa pelissä ja teki tuon tyylillä.

Meni muuten yleensä sanavalmis valmentaja Travis Green'kin aika sanattomaksi tuon Avs-pelin jälkeen Petterssonin pelistä. Tuossa tuo lehdistötilaisuus.

 

[nuck]

Wings-pelistä kertausta;

Canucks oli sekoittanut taas ketjujaan tuohon viime öiseen Wings-peliin. Brock Boeser puuttui (vamman vakavuutta ei tiedetä, mutta kyse on ilmeisesti samasta nivusvaivasta minkä vuoksi hän on joutunut olemaan jo sivussa alkukaudella) ja Chris Tanev teki onneksi paluun takaisin. Brendan Leipsic ja Darren Archibald tekivät paluut kokoonpanoon. Boeserin lisäksi kolme pistettä kahteen viime peliin tehnyt Gaunce oli otettu pois. Puolustuksessa Biega teki tilaa Taneville. Tanev pelasi Pouliotin parina ja Stecher Del Zotton kanssa. Näin ollen vain Hutton-Gudbranson -kaksikko oli pysynyt ennallaan.

Tanevin merkitys puolustukselle oli heti suuri kuten odottaa sopikin. Hän pelasi suurimmat tasakenttäminuutit Pouliotin kanssa ja oli joukkueen paras puolustaja. Puolustuksen pelaamisessa ei ollut nyt muutenkaan suurempaa vikaa. Myös maalilla Markström pelasi hyvän pelin. Maaleille hän ei voinut oikein mitään. Toinen Wingsin varsinaisen peliajan maali meni sisään Stecherin jalasta ja ensimmäisessäkin oli pomppua. Rankuissa hän "hävisi" Howardille, mutta ei voi tuossa maalivahtia syyttää jos joukkue ei saa yhtään osumaa. Lisäksi Howard on ollut NHL:n paras rankkumaalivahti viimeisten kolmen kauden aikana.

Hyökkäyksessä komealla lämärillä maalin tehnyt Pettersson nousi jälleen kerran esiin. Nyt tuli vertauksia jopa Gretzkyyn (maalissa) ja Datsyukiin. Häntä on verrattu Sedineihin, Bäckströmiin, Forsbergiin ja nyt Datsyukiin. Kovia vertauksia kun Elias on pelannut NHL:ssä 10 peliä ja on alle kaksikymppinen. Toki onhan tuo pelin tasokin kova ja 10 maalia 10 pelissä sellainen asia, joka saakin erilaisia vertauksia aikaan. Horvat sanoi noista vertauksista mielestäni hyvin;

"He’s been compared to a lot of great hockey players so far."

“I think he’s one of a kind, to be honest with you."

“I think he does things that are special in his own way."

“He does have shades of other great players but he’s just Elias Pettersson."

“And this is what he does, which is make something happen every shift.”

Jälleen kerran Petterssonin iltaan mahtui lisäksi paljon muutakin videomateriaalia. Millloin hyvästä puolustuspelistä, milloin ketjukavereiden ruokkimisesta ja milloin yksittäisistä asioista kuten tilanteesta ensimmäisen loppupuolella, kun Pettersson pääsi puolittaiseen läpiajoon. Tilanne näytti normaalilta, mutta hidastuksessa näytettiin kuinka Pettersson katseli tulostaululta jäljellä olevaa aikaa samalla kun oli puolittaisessa läpiajossa.Hän varastaa joka pelissä show'n tällä hetkellä. Pelin negatiivisena puolena Petterssonilla oli jatkoajalla tullut ylärima. Tuo sentin alemmas ja pelin jälkeen oltaisiin puhuttu yhden miehen näytöksestä.

Petterssonin lisäksi Horvat pelasi hänelle tällä hetkellä tyypilllisen pelin ja raatoi oman pään asioissa. Omista tuli 20 aloitusta kun Canucks aloitti joukkueena omista 24 kertaa. Kaksi noista omista tulleista aloituksista joissa Horvat ei ollut mukana olivat pitkän kiekon jälkeisiä aloituksia ja yksi alivoimalla, kun jäällä olivat Roussel ja Motte. Green pisti siis hänet oman pään aloituksiin aina kun oli mahdollista. Nyt Horvat jäi pisteittä eikä saanut hyökkäyspäässä oikein muuten aikaan paitsi jatkoajalla vahvan nousun seurauksena.

Muuten Canucksin hyökkäys onnistui nyt kapealla rintamalla. Eriksson kunnostautui paikkojen tuhlaajana ja Goldobinin peli on ollut pari viime viikkoa vähän alkua vaisumpaa. Leipsic ei saanut juuri mitään aikaan ja Virtaseltakin nähtiin normaalia heikompi ilta. Gaudette on mielestäni parantamassa hiljalleen ja pelasi nyt ihan hyvän pelin. Tilastoihin tuli yksi syöttö, neljä taklausta ja 50% aloitukset, mutta hän on ollut pelin sisällä alkua paremmin. Ylivoima sakkasi pahasti. Sieltä puuttui kolme vakipelaajaa, joten selitys lienee osaksi tuossakin.

 

[nuck]

Pari tilastoa ja muuta höpinää näin lyhyellä otannalla Petterssonista ja hänen merkityksestä alkukaudella joukkueelle:

Petterssonin uran alku on ollut piste/peli -mittarilla NHL:n tulokkaista tehokkainta vuodesta 1990 lähtien kun lasketaan kauden alusta tähän päivään yli 10 peliä pelanneet tulokkaat. Pettersson on tehnyt 1.6 pistettä pelissä. Kakkosena on kaudelta 1992-93 Joe Juneau 1.58 pisteellä/peli ja 1993-94 Alexei Yashin 1.58 pisteellä/peli, neljäntenä Teemu Selänne (92-93) 1.43 pistettä/peli ja viidentenä Sidney Crosby (05-06) 1.27 pistettä peli.

Viime kaudella NHL:n tulokkaiden ykkönen tähän aikaan piste/peli tilastossa oli Boeser 1.17 pisteellä pelissä. Barzal ohitti Boeserin kauden aikana tuossa tilastossa ja silloin kun Boeser loukkaantui, hänellä oli 0.9 pistettä pelissä, kun Barzalilla oli 1.02 pistettä pelissä. Maaleissa Boeser oli selvä ykkönen loukkaantumisen aikaan 29 maalilla (0.48 maalia pelissä) kun Barzalilla oli siihen aikaan 18 maalia.

Petterssonilla on nyt tuo hurja 1 maali pelissä, mutta eihän tuo noin kovana tule millään pysymään. Saa nyt sitten nähdä miten tuo pistekeskiarvo tuosta tulee putoamaan. Se on ainakin varmaa, että pudotusta tulee ja joukkue tarvitsisi toimivan ylivoiman jotta Petterssoninkin pisteet eivät hirveästi notkahda. Tällä hetkellä tuosta ylivoimasta puuttuu kolme viidestä pelaajasta ja tuo on huonoa. Elias on tehnyt nyt lähes kaikki tehonsa tasakentin kun ei tuo ylivoima tuota.

Lisäksi hän tarvitsisi tehokkaammat laiturit kuin viime pelissä nähdyt yhden maalin miehet Eriksson ja Goldobin. Boeser toki auttaisi paljon jos hän olisi kunnossa nopeasti. Huomionarvoista on se, että Petterssonin kauden tehoista vain yksi on ollut kakkossyöttö. Olisi hienoa jos ketjukaverit olisivat pystyneet tuottamaan myös jotain keskenään.

Vancouverin kauden saldo on Petterssonin kanssa on 6-3-1, kun se ilman häntä on 3-3-0. Laukauksia Canucks on tuottanut Petterssonin kanssa 29.5 pelissä ja ilman Petterssonia 25.5 laukausta pelissä. Pettersson on ollut 10 pelissään neljä kertaa pelin tähdillä ja suurempaankin määrään olisi mielestäni ollut oikeutettu. Tosin välillä on nähty noita edellisen Wings-pelin kaltaisia pelejä, joissa kummatkin maalivahdit ovat olleet ihan oikeutetusti tähdillä.

Elias johtaa yli 10 peliä pelanneista pelaajista NHL:n tilastoa "pisteitä/60 minuuttia" (5.39). Kakkosena on Auston Matthews (5.03), kolmantena Evgeni Malkin (4.72) ja neljäntenä Mikko Rantanen (4.57). Pettersson on pelannut eniten tällä kaudella Erikssonin ja Goldobinin kanssa. Erikssonin laukausprosentti on 5% ja Goldobinin 3.2%. Noissa lukemissa olisi paljon parantamisen varaa, sillä paikkoja heillä on ollut paljon.

Edit: Lisätty kauden 1992-93 Joe Juneau

 

[nuck]

Olipa kummallinen peli Bruinsia vastaan yöllä. Canucks iski peräti kahdeksan kiekkoa sisään ja teki tuon pelissä jossa Pettersson (0+1) ei ollut hyökkäyspäässä kovinkaan näkyvä. Vancouver luisteli ja taisteli läpi pelin hienosti, mutta suuri ansio noista maaleista menee Bruinsin maalivahtien sekä oman pään nukahdusten ja toisaalta Canucksin tuurin piikkiin. En silti sano itse voittoa tuurin kautta tulleeksi, vaan tuon pohjana oli joukkueen työmäärä.

Vancouver on yllättäen tässä vaiheessa kautta vielä NHL:n toiseksi eniten maaleja tehnyt joukkue. Canucksin ei pitäisi olla tuollainen joukkue edes nyt alkukaudesta kun katsoo lähikausien historiaa, ylivoimaa, pelaajamateriaalia ja loukkaantuneita pelaajia, mutta siellä he keikkuvat. Canucks on onnistunut kääntämään Sedineiden lopettamisen positiiviseksi asiaksi muille pelaajille ja nuoret pelaajat ovat onnistuneet vastaamaan heiltä toivottuun peliin.

Bo Horvat sai palkinnon kovasta työstään Bostonia vastaan 2+2 tehojen muodossa. Pisteet tulivat osin tuurillakin, mutta Horvat jos joku on ansainnut vähän pomppimista. Horvat oli alkukaudesta tehokas ja teki 10 ensimmäiseen peliin yhdeksän pistettä (7+2). Hän sai joukkueen suunnitelman mukaan hyökkäyspään aloituksia ja hänet oltiin otettu pois alivoimista. Jay Beaglen hankinta Sutterin oheen oli kesällä ajateltu juuri Horvatia ja mahdollisesti Petterssonia.

Kummatkin puolustavat sentterit kuitenkin loukkaantuivat ja Horvat on joutunut nyt pelaamaan vaikeita minuutteja suurella oman pään kuormalla. Ennen Bruins-peliä Horvat oli tehnyt kuuteen peliin vain 0+2 tehot, vaikka jääaikaa tuli jatkuvasti yli 20 minuuttia (kahdessa viimeisessä pelissä ennen Bruins-peliä tuli 25 ja 24 minuuttia). Hänellä on ollut roolituksesta huolimatta tilanteita, mutta kiekko ei ole pomppinut. Nyt sitten pomppi. Horvat sanoi tuosta asemastaan;

“I do want to be a complete player but it gave me a chance to focus on other things."

"I was getting a lot more O-zone time. And it gave me one solidified role which makes sure you’re not thinking about too much at one time."

"(Green) never explained to me that he was taking me off the PK."

"I still went to all the meetings. I always kept a close eye on it, just in case."

"You never know."

“My game has changed since Suttsy(Sutter) got hurt. It felt like before that I was getting all the O-zone draws."

“Your mind just has to change a little bit. I had to take a step back and I had to be more defensive. I can’t be thinking offensive all the time."

“It’s tough to create offence. But for me, it’s about hard work and it paid off tonight because you have to make the most of your chances."

Horvatin asenteesta joukkueeseen kertoo osaltaan tuo, että hän osallistui koko ajan alivoimapalavereihin vaikka ei kuulunut alivoimaa pelaavien pelaajien joukkoon. Tuo ei ole ihan jokapäiväistä NHL-ammattilaisten joukossa. Hänen on monta kertaa kerrottu olevan työnarkomaani myös pelin opettelussa videoiden kautta.

Tuota samaa kiekon pomppimista voisi sanoa tuon pelin jälkeen myös kaksi maalia tehneestä Loui Erikssonista. Erikssonilla on tapana onnistua entistä seuraansa Bruinsia vastaan. Hän on tehnyt tämän vuoden puolella 40 pelaamastaan pelissä viidessä pelissä vähintään yhden maalin. Noista viidestä pelistä kaksi peliä on pelattu Bostonia vastaan ja kummallakin kerralla hän on iskenyt kaksi osumaa. Sytyttäisipä jokainen vastustaja Erikssonin tuohon tapaan kuin entinen joukkue.

Gudbranson oli toinen onnistujista tekemällä kauden ensimmäisen maalin ja samalla pelin voittomaalin. Hän ehti pelaamaan 31 ottelua ilman maalia. GUdbranson on ollut vähän perässä vedettävä Ben Huttonille, mutta hän on pelannut viime peleissä alkua paremmin. Greenin mukaan hänen pelissään tapahtui selvä muutos Vegas-pelin jälkeen;

“I felt both their games took a step. I thought Guddy’s game turned in Vegas and since then it’s probably the best we’ve seen.”

Juuri Vegas-pelissä lähti puolustuksen ykköspari sivuun loukkaantumisten vuoksi. Vaikka olen antanut Gudbransonille välillä kritiikkiä hänen puolustuspelistään, pitää nyt kyllä sen verran kehua, että tuollainen on asia miksi jotain arvostaa. Hän on nostanut pelinsä tasoa nyt kun ollut pakko ja hänelle tuli isompi rooli. Vancouver selvisi yllättävän pienin vaurioin kärkiparin loukkaantumisen, koska Hutton ja Gudbranson pystyivät vastaamaan heille langenneeseen normaalia isompaan vastuuseen.

Vancouver on voittanut viidestä viime pelistään nyt neljä ja sai tuosta ainoasta tappiostakin pisteen, Joukkue johtaa Luoteista divaria ja on tehnyt NHL:n toiseksi eniten maaleja alkukaudella. Nuo Canucks on tehnyt ykköspakkiparin ja kahden lahjakkaimman hyökkäyspään hyökkääjän kärsiessä loukkaantumisista. Käsi ylös joka olisi voinut ennustaa tälläisen startin kauteen.

Boeserin tilanne huolestuttaa. Hän palasi Vancouveriin kesken vieraspelireissun ja menee spesialistin pakeille tarkempiin tutkimuksiin. Ei Green hänen pelaamistaan tällä kiertueella kokonaan sulkenut pois, mutta eihän tuo nyt hyvältä vaikuta.