Olipa erikoinen ottelu Dallasia vastaan viime yönä. Dallas viimeisteli huimalla prosentilla heti pelin alkuun ja ottelu oli käytännössä ohi jo melkein ennen kuin ehti alkaakaan. Ehkä vähän huonoa tuuriakin tai ainakin huolimattomuutta Vancouverilta nähtiin pariinkin maaliin: Burrows ohjasi ensimmäisen omiin, Tanev luisteli ennen kolmatta maalia suoraan Milleria päin kaataen tämän ja Miller teki neljännessä vähintäänkin erikoisen kilpikäden torjunnan ohjaten kiekon omasta mailantupestaan torjunnan jälkeen maaliin. Ilta oli niitä, jolloin jopa kaikki ohi menevät kaikki pomput näyttivät menevän sisään.
Miller kertoi tuosta Tanevin kanssa törmäilystään pelin jälkeen:
I think we can classify this as really not my night.
The way Tan and I ended up, we were face to face. I almost wanted to laugh. It’s just ridiculous situations and they are going to come up. Hockey is a sport where mistakes happen, quite a bit actually. Tonight just some odd situations presented themselves early and I found myself on the bench.
Bennin maalista Miller sanoi puolestaan;
It hit my blocker and it hit my knob (of his stick). Like, I couldn’t do that again if I tried. . .he kind of fanned on it and I reached for it and it hit my blocker and was going wide and hits my stick, I think. I don’t know what to say. I haven’t done that one before in the NHL. I have done a lot of stupid things, but that is a new one.
Desjardins ei täysin yhtynyt pelin jälkeen pelkästään "huonoa tuuria" -selityksiin;
I thought they put lots of pressure on us. They’ve got good speed on their attack. They went to the net hard and the goals, they look fortunate, but they got goals because they worked hard and put pressure on our net.
They didn’t get lucky goals. They went to the net and they got chances. I thought we played pretty hard in the third. I didn’t think we gave up. That’s the only positive.
Olen tavallaan samaa mieltä siinä mielessä, että Dallas pelasi todella hyvin ja ehdottomasti ansaitsi voittonsa. Mutta olen kyllä myös sitä mieltä, että todella hyvästäkään vastustajasta huolimatta harvoin ensimmäistä vastustajan kutia laituri on oman maalin edessä ohjaamassa sisään, Tanevin tasoinen pakki ei usein omaa maalivahtia blokkaa nähdyllä tavalla pois tai maalivahti ohjaa laukausta sisään kuten Miller teki. Dallas ansaitsi voittonsa, mutta Vancouverin huolimattomuus ja tuuri olivat jopa koomista katsottavaa.
Vancouverin puolelta olen Desjardinsin tavoin tyytyväinen tuohon asenteeseen, millä joukkue taisteli selvässäkin tappioasemassa. Parin viime kauden aikana joukkue on lopettanut yrittämisen jos pelin alku on noin vaikea. Nyt joukkue sentään taisteli loppuun saakka. Toki Dallasin löysäämisellä selvässä johtoasemassa oli merkitystä sille että Canucks laukoi lopulta 46 kertaa Starsin 28 kutia vastaan, mutta pitää olla silti tyytyväinen, että joukkue sentään yritti loppuun asti ja sai kolme maalia lohtuna tuosta.
Ottelun kulkua ja tilastoja ei oikeastaan kannattaisi edes sen tarkemmin analysoida. Stars iski alkuun käyttäen maalipaikkansa (samalla kun esimerkiksi Hansen tuhri läpiajon) ja sai pari avustusta Canucksilta. Canucks vei kahta viimeistä erää aika selvästi kun jaksoi yrittää ja toinen oli jo höllännyt kaasua. Erikoisen pelin tilastot ovat siksi kummallisia sekä hyvässä että pahassa ja esimerkiksi Canucksin Corsi% 65 on harvinaisen korkea.
Jos nyt jotain kuitenkin poimisi, niin negatiivisena sen, että hyvin tämän kauden aloittanut Canucksin kakkonen sai ruman -3 tehopörssiinsä ja isohkon kysymysmerkin puolustavana ketjuna käytöstä. Positiivisena voisi taas poimia Vancouverin ykkösen tilaston: Daniel Sedinin tai Vrbatan ollessa jäällä, Dallas ei saanut tasakentin koko pelissä yhtään laukaisuyritystä Vancouverin päähän ja Henrik Sedininkin aikana vain yhden. Puolustajista tuossa tilastossa heikoiten pärjäsi kahdessa viime pelissä häkki päässä pahasti sukeltanut Hamhuis, mutta hänkin jäi nollille (14-14). Paras taas oli Sbisa +10 (22-12) lukemalla.
Pari ajatusta:
- Edellisessä pelissä todella hyvin torjunut Miller ei ollut parhaimmillaan, pari maalia olisi ollut otettavissa. Lehtonen veikin maalivahtien taistelun.
- Pelien alut ovat tärkeitä: Vancouver päästi jo toisessa peräkkäisessä pelissä ensimmäisen maalia kohti tulleen laukauksen sisään, tällä kertaa maalintekijänä oma pelaaja.
- Canucksin puolustus sukeltaa (jo) nyt. Bieksa on ollut koko alkukauden huono ja nyt tuohon samaan tasoon on laskeutunut kahdessa viime pelissä Hamhuiskin, joka aloitti sentään kauden vahvasti. Tuohon kun lisää luotettavan Stantonin loukkaantumisen ja Weberin pelaamisen, saadaan jalkeille surkea alakerta Hamhuisin ja Bieksan pelatessa noin. Pitäisi tehdä jotain...
- Ykkönen ja nelonen pelasivat mielestäni hyvin. Vey sittenkin piristi nelosen peliä ja Hansen jatkoi Tampa-pelissä alkanutta nousuaan, vaikka missasikin läpiajon tärkeällä hetkellä. Myös Dorsett pelasi hyvin.
- Kassian parantaa. Hän ei saa kuitenkaan vieläkään riittävästi peliaikaa. Dallasia vastaan hän pelasi 10 minuuttia, eikä ollut ylivoimilla. Siitä huolimatta hän teki maalin. Valmennus ei näytä luottavan hänen puolustuspeliin?
- Canucksin ylivoima ei tehnyt maaleja neljällä yrittämällä. Jälleen maalinteossa onnistunut Vrbata pelasi siellä vähän isommalla säteellä kuin ennen.
- Canucksin surkea aloittaminen jatkui, nyt 43%. Siihen nähden kiekonhallintaprosentit ovat olleet näissä tappiopeleissä Tampaa ja Dallasia vastaan yllättävänkkn kovat. Tuohon pitää saada kuitenkin ehdottomasti parannusta. Nick Boninolla voisi esimerkiksi olla rahkeita parempaan. Hänellä oli viime kaudella Ducksissa 48.8% aloitukset ja nyt vain 42.7%.
- Dallasin ykkönen on kyllä kadehdittavan kova ketju.
Vancouver jatkaa vieraskiertuettaan St. Louisiin, jossa pelataan torstain ja perjantain välisenä yönä levännyttä kotijoukkuetta vastaan. Erittäin vaikea peli tulossa, vaikka Canucks vei viime kaudella yllättäen joukkueiden kohtaamiset.