Jatkuu edellisestä viestistä...
Pakeista Alex Biega oli viime kaudella ja etenkin kevätpuolella Utican ykköspakki ja jatkanee kärkiparissa tulevallakin kaudella. Laadukkaana kahden suunnan pakkina tunnettu Biega oli yliopistokiekossa aikanaan Harvardin kapteeni ja myöhemmin Rochesterin varakapteeni AHL:ssa. Harvardissa hänen kanssaan samassa joukkueessa pelasivat samaan aikaan myös hänen veljensä Michael ja Danny. Biega on mielestäni hyvän tason top4 pakki AHL:ssa tällä hetkellä, mutta NHL-mahdollisuuksia ei oikein tahdo löytyä. Hän kärsii urallaan vähän kokonsa vuoksi.
Bob Sanguinetti tulee uutena puolustajana Uticaan. Entinen Rangersin ykköskierroksen varaus on hyvän kokoinen puolustaja, mutta fyysisenä puolustajana Sanguinettia ei voi pitää. Hän on kuitenkin hyvä kiekon kanssa ja hänellä on hyvät hyökkäyspään lahjat. Viimeksi AHL:ssa koko kauden pelatessaan (2011-12) hän teki Carolinan farmissa 60 pelissä 50 pistettä ja oli AHL:n pakkien pistepörssin kolmonen. Kaudella 2012-13 hän pääsi pelaamaan Carolinassa 37 pelin ajaksi. Hän on varmasti Uticalle hyvä ylivoimapakki, sellainen mikä joukkueelta viime kaudella puuttui. Todennäköisesti hyökkääjien pistesaldot nousevat nyt kun on joku kiekollinen pakki heitä tukemassa.
Mielestäni ehdottomasti farmin ensi kauden mielenkiintoisin puolustaja on Evan McEneny.. McEnenya ei ole koskaan varattu, mutta syy tuohon on muualla kuin pelitaidoissa. Hän pääsi jo 16-vuotiaana pelaamaan OHL:ssa 44 peliä, mutta loukkaantui koko kaudeksi hänen varausvuonnaan. McEneny pelasi Frankie Corradon kanssa samassa joukkueessa OHL:n Kitchenerissa ja osallistui Vancouverin prospectien leirille 2012. Canucks vakuuttui hänen taidoistaan ja teki sopimuksen.
Sen jälkeen McEneny sai polviongelmansa voitettua ja pelasi menneellä kaudella ensin Kitchenerissa ja sittemmin Kingstonin joukkueissa. Kingstonissa tuli 46 peliä ja niissä 35 pistettä. Jos hän olisi ollut Kingstonissa koko kauden ja pelannut tuolla tahdilla, olisi 50 pistettä mennyt rikki. McEneny on 188 senttinen ja 95 kiloinen hyvin liikkuva puolustaja, joka pärjää myös fyysisessä pelissä. OHL Prospect -toimittaja Brock Otten kirjoitti McEnenysta ennen 2012 varaustilaisuutta seuraavasti:
I remain steadfast in my opinion that had he played this year, McEneny would be in consideration for the top two rounds of the draft. He was impressive defensively as a 16 year old rookie, and it was clear through the preseason games and the first two games of the OHL season, that McEneny had added an offensive punch to his game. He's got size, mobility, physicality, and offensive potential from the back end. But he also suffered a season ending knee injury limiting his exposure to two games this year. If I was an NHL team, I'd take a flyer on him with a 7th round pick and hope he recovers well.
McEneny on kehittynyt hyvin koko ajan ja näytti hyvältä paketilta Vancouverin tämän kesän prospectien leirillä. Katsotaan miten ensi kausi lähtee kulkemaan, mutta ehdottomasti pidän häntä silmällä farmissa. Frankie Corrado sopisi mielestäni hänen pakkiparikseen, ellei Corrado ota NHL-paikkaa. Viime kaudella 21-vuotias puolustaja pelasi 15 peliä NHL:ssa ja on nyt valmiimpi. Sanguinetti, Biega, Corrado ja McEneny olisi mielestäni hyvä top4-ryhmä ja tuossa koostumuksessa olisi kohtalaisesti kiekollistakin osaamista.
Muista puolustajista Peter Anderssonin peliä tuli seurattua vuoden 2010 20-vuotisten MM-kisoissa. Ruotsilla oli kisoissa kova puolustus, mutta Andersson pelasi mielestäni ihan hyvin kisansa ja nosti rooliaan kisojen aikana. Seuraavalla kaudella häntä tuli seurattua myös Frölundassa jonkin verran ja sielläkin iso puolustaja pärjäsi, vaikkei tehoja tehnytkään. Tulevaisuuden NHL-pakkina en Anderssonia silti pidä tällä hetkellä ja tälle vitoskierroksen varaukselle en nyt muutenkaan kovin isoja odotuksia asettanut.
Utican toinen ruotsalaispakki Henrik Tömmernes oli Frölundassa jaetulla kakkossijalla pakkien pistepörssissä 2012-13 ja pelasi viime kaudella ensimmäisen AHL-kautensa. Utica odotti häneltä kiekollista panosta, mutta sitä ei juuri näkynyt ja hänellä oli joitakin ongelmia sopeutua AHL:n fyysiseen peliin. Tömmernes oli Vancouverin seitsemännen kierroksen varaus 2011 ja näyttää tällä hetkellä Utican vitos-kutospakilta (riippuen McEnenysta). Elitserienissa rooli voisi olla isompi, kun hän oli siellä Frölundassa top4-puolustajia jo ennen lähtöään.
Minun papereissa Jeremie Blain taistelee peliajoista seiskapakkina. Hän on 22-vuotias entinen Oilersin neljännen kierroksen varaus. Blain ei saanut sopimusta Oilersin kanssa, tuli Vancouverin prospectien leirille ja ansaitsi otteillaan farmijoukkueen sopimuksen. Kaksi viimeisintä kautta hän on pelannut pääosin ECHL:ssa ja on pelannut ihan hyvin: 72 peliä, 46 pistettä ja +27. Ennen ammattilaisuraansa hän oli QMJHL:ssa kaksi viimeistä kauttaan noin "piste per peli -puolustaja". Blain on kiekollinen puolustaja, joka pärjää myös fyysisesti. Hän on tosin kärsinyt vähän vammoista, mutta on nyt lähellä vakiroolia AHL:ssä.
Maalivahti Joacim Eriksson pelasi viime kaudella kaksijakoisen kauden. Alku oli hakeva, mutta kauden lopulla Eriksson pelasi jo hyvin ja hänellä oli osansa Utican hienoon loppukauteen. Ennen lähtöään AHL:aan Eriksson voitti Skellefteån paidassa Elitserienin mestaruuden kovilla tilastoilla: runkosarjassa 93.1%:n torjuntaprosentti ja 1.67 päästettyä maalia pelissä ja playoffeissa vielä paremmin, 95.2% ja 1.06 päästettyä maalia. Mestaruuskautta aikaisemmin Eriksson voitti Elitserienissä myös kaksi hopeaa. Hän on varmasti Uticalle hyvän luokan ykkösmaalivahti tulevallekin kaudelle ja etenkin nyt, kun on saanut jo kauden verran oppia erilaisesta kiekkomaailmasta.
Kakkosvahtina Uticalla on 24-vuotias Joe Cannata. Cannata on Vancouverin kuudennen kierroksen varaus kesän 2009 varaustilaisuudesta. Hän pelasi varauksen jälkeen hyvällä tasolla yliopistokiekkoa Merrimackin riveissä ja hänet valittiin muun muassa yliopistosarjojen Itäisen konferenssin ykköstähdistöön, mutta tällä hetkellä Cannatalla on pitkä matka NHL:aan Ryan Millerin, Eddie Läckin, Jacob Markströmin ja Joacim Erikssonin kilpailijana.
Ennakkoyhteenveto ensi kauden odotuksista
Utica Comets aloitti viime kaudella AHL:n ja lapsenkasvua oli nähtävillä. Joukkueen syksy oli heikko, mutta vuodenvaihteen jälkeen Travis Greenin, Nolan Baumgartnerin ja Paul Jerrardin valmennusteesit alkoivat toimia. Keväällä Utica oli AHL:n paras joukkue tammikuun puolivälistä runkosarjan loppuun. Joukkue jäi hyvästä loppukiristä huolimatta playoff-paikan ulkopuolelle, koska syksyllä annettiin liikaa etumatkaa muille. Erinomaista työtä WHL:n Portlandissa vielä toissa kaudella tehnyt entinen NHL-hyökkääjä Green on kuitenkin nouseva valmentajanimi tällä hetkellä.
Viime kaudella Uticalta puuttuivat kiekolliset puolustajat ja hyökkäyksessä ei ollut riittävästi maalintekovoimaa. Alex Biega oli joukkueen tehokkain puolustaja tekemällä 22 pistettä. Noilla tehoilla Biega oli AHL:n puolustajien pistepörssissä vasta 73. sijalla. Tulevalle kaudelle tuohon puutteeseen on pyritty vastaamaan tuomalla Bobby Sanguinetti sisään puolustukseen. Myös Evan McEnenysta saattaa olla kiekolliseen peliin hyötyä, mikäli hän saa paikan top4-ryhmässä. Mahdollisesti myös Tömmernes parantaa, sillä hänellä on mielestäni lahjoja nähtyä parempaan.
Hyökkäyksestä merkittävimmät lähtijät olivat joukkueen paras pistemies Pascal Pelletier, toinen kokenut hyökkääjä Benn Ferriero sekä joukkueen kapteeni Colin Stuart. Ensi kaudella Utica pyrkii vastaamaan hyökkäyspuolen lähtijöihin nuorilla Canucks-prospecteilla Foxilla, Shinkarukilla ja Gauncella sekä kokeneella Jeffreylla, joka oli voittamassa menneellä kaudella AHL:n mestaruutta. Myös Sveitsin mestaruuden voittaneesta Keninsista on uskoakseni hyötyä. Joukkueessa myös varmasti toivotaan, että nuoret hyökkääjät kuten Jensen, Zalewski, Grenier, Friesen ja Archibald ottaisivat entistä isompaa roolia.
Paperilla Utica on vahvistunut puolustuksen kiekollisessa pelissä Sanguinettin tulon myötä. Puolustuksen kokonaisuus on silti kysymysmerkki, sillä Stanley Cupin Anaheimissa kesällä 2007 voittaneella Kent Huskinsilla oli viime kaudella iso rooli pienistä pisteistä huolimatta. Yann Sauvea joukkue ei sen sijaan jää juuri kaipaamaan ja McEneny saattaa hyvinkin pelata Sauvea paremman kauden.
Hyökkäys on enemmän kysymysmerkkien täyttämä. Pelletier ja Ferriero olivat kokeneita AHL-hyökkääjiä, kun taas nuorista ei vielä tiedä millaisen ensimmäisen ammattilaiskauden he pystyvät pelaamaan. Maalilla ei muutoksia nähty, joten Erikssoniin on siellä hyvä luottaa ja toivottavasti hän jatkaa viime kauden kevään tasolla. Hankala arvioida joukkueen playoff-mahdollisuuksia, mutta näin fanin silmiin ensi kauden Utica on joka tapauksessa nuorista johtuen tällä hetkellä selvästi mielenkiintoisempi joukkue kuin viime kauden versio.
Pakeista Alex Biega oli viime kaudella ja etenkin kevätpuolella Utican ykköspakki ja jatkanee kärkiparissa tulevallakin kaudella. Laadukkaana kahden suunnan pakkina tunnettu Biega oli yliopistokiekossa aikanaan Harvardin kapteeni ja myöhemmin Rochesterin varakapteeni AHL:ssa. Harvardissa hänen kanssaan samassa joukkueessa pelasivat samaan aikaan myös hänen veljensä Michael ja Danny. Biega on mielestäni hyvän tason top4 pakki AHL:ssa tällä hetkellä, mutta NHL-mahdollisuuksia ei oikein tahdo löytyä. Hän kärsii urallaan vähän kokonsa vuoksi.
Bob Sanguinetti tulee uutena puolustajana Uticaan. Entinen Rangersin ykköskierroksen varaus on hyvän kokoinen puolustaja, mutta fyysisenä puolustajana Sanguinettia ei voi pitää. Hän on kuitenkin hyvä kiekon kanssa ja hänellä on hyvät hyökkäyspään lahjat. Viimeksi AHL:ssa koko kauden pelatessaan (2011-12) hän teki Carolinan farmissa 60 pelissä 50 pistettä ja oli AHL:n pakkien pistepörssin kolmonen. Kaudella 2012-13 hän pääsi pelaamaan Carolinassa 37 pelin ajaksi. Hän on varmasti Uticalle hyvä ylivoimapakki, sellainen mikä joukkueelta viime kaudella puuttui. Todennäköisesti hyökkääjien pistesaldot nousevat nyt kun on joku kiekollinen pakki heitä tukemassa.
Mielestäni ehdottomasti farmin ensi kauden mielenkiintoisin puolustaja on Evan McEneny.. McEnenya ei ole koskaan varattu, mutta syy tuohon on muualla kuin pelitaidoissa. Hän pääsi jo 16-vuotiaana pelaamaan OHL:ssa 44 peliä, mutta loukkaantui koko kaudeksi hänen varausvuonnaan. McEneny pelasi Frankie Corradon kanssa samassa joukkueessa OHL:n Kitchenerissa ja osallistui Vancouverin prospectien leirille 2012. Canucks vakuuttui hänen taidoistaan ja teki sopimuksen.
Sen jälkeen McEneny sai polviongelmansa voitettua ja pelasi menneellä kaudella ensin Kitchenerissa ja sittemmin Kingstonin joukkueissa. Kingstonissa tuli 46 peliä ja niissä 35 pistettä. Jos hän olisi ollut Kingstonissa koko kauden ja pelannut tuolla tahdilla, olisi 50 pistettä mennyt rikki. McEneny on 188 senttinen ja 95 kiloinen hyvin liikkuva puolustaja, joka pärjää myös fyysisessä pelissä. OHL Prospect -toimittaja Brock Otten kirjoitti McEnenysta ennen 2012 varaustilaisuutta seuraavasti:
I remain steadfast in my opinion that had he played this year, McEneny would be in consideration for the top two rounds of the draft. He was impressive defensively as a 16 year old rookie, and it was clear through the preseason games and the first two games of the OHL season, that McEneny had added an offensive punch to his game. He's got size, mobility, physicality, and offensive potential from the back end. But he also suffered a season ending knee injury limiting his exposure to two games this year. If I was an NHL team, I'd take a flyer on him with a 7th round pick and hope he recovers well.
McEneny on kehittynyt hyvin koko ajan ja näytti hyvältä paketilta Vancouverin tämän kesän prospectien leirillä. Katsotaan miten ensi kausi lähtee kulkemaan, mutta ehdottomasti pidän häntä silmällä farmissa. Frankie Corrado sopisi mielestäni hänen pakkiparikseen, ellei Corrado ota NHL-paikkaa. Viime kaudella 21-vuotias puolustaja pelasi 15 peliä NHL:ssa ja on nyt valmiimpi. Sanguinetti, Biega, Corrado ja McEneny olisi mielestäni hyvä top4-ryhmä ja tuossa koostumuksessa olisi kohtalaisesti kiekollistakin osaamista.
Muista puolustajista Peter Anderssonin peliä tuli seurattua vuoden 2010 20-vuotisten MM-kisoissa. Ruotsilla oli kisoissa kova puolustus, mutta Andersson pelasi mielestäni ihan hyvin kisansa ja nosti rooliaan kisojen aikana. Seuraavalla kaudella häntä tuli seurattua myös Frölundassa jonkin verran ja sielläkin iso puolustaja pärjäsi, vaikkei tehoja tehnytkään. Tulevaisuuden NHL-pakkina en Anderssonia silti pidä tällä hetkellä ja tälle vitoskierroksen varaukselle en nyt muutenkaan kovin isoja odotuksia asettanut.
Utican toinen ruotsalaispakki Henrik Tömmernes oli Frölundassa jaetulla kakkossijalla pakkien pistepörssissä 2012-13 ja pelasi viime kaudella ensimmäisen AHL-kautensa. Utica odotti häneltä kiekollista panosta, mutta sitä ei juuri näkynyt ja hänellä oli joitakin ongelmia sopeutua AHL:n fyysiseen peliin. Tömmernes oli Vancouverin seitsemännen kierroksen varaus 2011 ja näyttää tällä hetkellä Utican vitos-kutospakilta (riippuen McEnenysta). Elitserienissa rooli voisi olla isompi, kun hän oli siellä Frölundassa top4-puolustajia jo ennen lähtöään.
Minun papereissa Jeremie Blain taistelee peliajoista seiskapakkina. Hän on 22-vuotias entinen Oilersin neljännen kierroksen varaus. Blain ei saanut sopimusta Oilersin kanssa, tuli Vancouverin prospectien leirille ja ansaitsi otteillaan farmijoukkueen sopimuksen. Kaksi viimeisintä kautta hän on pelannut pääosin ECHL:ssa ja on pelannut ihan hyvin: 72 peliä, 46 pistettä ja +27. Ennen ammattilaisuraansa hän oli QMJHL:ssa kaksi viimeistä kauttaan noin "piste per peli -puolustaja". Blain on kiekollinen puolustaja, joka pärjää myös fyysisesti. Hän on tosin kärsinyt vähän vammoista, mutta on nyt lähellä vakiroolia AHL:ssä.
Maalivahti Joacim Eriksson pelasi viime kaudella kaksijakoisen kauden. Alku oli hakeva, mutta kauden lopulla Eriksson pelasi jo hyvin ja hänellä oli osansa Utican hienoon loppukauteen. Ennen lähtöään AHL:aan Eriksson voitti Skellefteån paidassa Elitserienin mestaruuden kovilla tilastoilla: runkosarjassa 93.1%:n torjuntaprosentti ja 1.67 päästettyä maalia pelissä ja playoffeissa vielä paremmin, 95.2% ja 1.06 päästettyä maalia. Mestaruuskautta aikaisemmin Eriksson voitti Elitserienissä myös kaksi hopeaa. Hän on varmasti Uticalle hyvän luokan ykkösmaalivahti tulevallekin kaudelle ja etenkin nyt, kun on saanut jo kauden verran oppia erilaisesta kiekkomaailmasta.
Kakkosvahtina Uticalla on 24-vuotias Joe Cannata. Cannata on Vancouverin kuudennen kierroksen varaus kesän 2009 varaustilaisuudesta. Hän pelasi varauksen jälkeen hyvällä tasolla yliopistokiekkoa Merrimackin riveissä ja hänet valittiin muun muassa yliopistosarjojen Itäisen konferenssin ykköstähdistöön, mutta tällä hetkellä Cannatalla on pitkä matka NHL:aan Ryan Millerin, Eddie Läckin, Jacob Markströmin ja Joacim Erikssonin kilpailijana.
Ennakkoyhteenveto ensi kauden odotuksista
Utica Comets aloitti viime kaudella AHL:n ja lapsenkasvua oli nähtävillä. Joukkueen syksy oli heikko, mutta vuodenvaihteen jälkeen Travis Greenin, Nolan Baumgartnerin ja Paul Jerrardin valmennusteesit alkoivat toimia. Keväällä Utica oli AHL:n paras joukkue tammikuun puolivälistä runkosarjan loppuun. Joukkue jäi hyvästä loppukiristä huolimatta playoff-paikan ulkopuolelle, koska syksyllä annettiin liikaa etumatkaa muille. Erinomaista työtä WHL:n Portlandissa vielä toissa kaudella tehnyt entinen NHL-hyökkääjä Green on kuitenkin nouseva valmentajanimi tällä hetkellä.
Viime kaudella Uticalta puuttuivat kiekolliset puolustajat ja hyökkäyksessä ei ollut riittävästi maalintekovoimaa. Alex Biega oli joukkueen tehokkain puolustaja tekemällä 22 pistettä. Noilla tehoilla Biega oli AHL:n puolustajien pistepörssissä vasta 73. sijalla. Tulevalle kaudelle tuohon puutteeseen on pyritty vastaamaan tuomalla Bobby Sanguinetti sisään puolustukseen. Myös Evan McEnenysta saattaa olla kiekolliseen peliin hyötyä, mikäli hän saa paikan top4-ryhmässä. Mahdollisesti myös Tömmernes parantaa, sillä hänellä on mielestäni lahjoja nähtyä parempaan.
Hyökkäyksestä merkittävimmät lähtijät olivat joukkueen paras pistemies Pascal Pelletier, toinen kokenut hyökkääjä Benn Ferriero sekä joukkueen kapteeni Colin Stuart. Ensi kaudella Utica pyrkii vastaamaan hyökkäyspuolen lähtijöihin nuorilla Canucks-prospecteilla Foxilla, Shinkarukilla ja Gauncella sekä kokeneella Jeffreylla, joka oli voittamassa menneellä kaudella AHL:n mestaruutta. Myös Sveitsin mestaruuden voittaneesta Keninsista on uskoakseni hyötyä. Joukkueessa myös varmasti toivotaan, että nuoret hyökkääjät kuten Jensen, Zalewski, Grenier, Friesen ja Archibald ottaisivat entistä isompaa roolia.
Paperilla Utica on vahvistunut puolustuksen kiekollisessa pelissä Sanguinettin tulon myötä. Puolustuksen kokonaisuus on silti kysymysmerkki, sillä Stanley Cupin Anaheimissa kesällä 2007 voittaneella Kent Huskinsilla oli viime kaudella iso rooli pienistä pisteistä huolimatta. Yann Sauvea joukkue ei sen sijaan jää juuri kaipaamaan ja McEneny saattaa hyvinkin pelata Sauvea paremman kauden.
Hyökkäys on enemmän kysymysmerkkien täyttämä. Pelletier ja Ferriero olivat kokeneita AHL-hyökkääjiä, kun taas nuorista ei vielä tiedä millaisen ensimmäisen ammattilaiskauden he pystyvät pelaamaan. Maalilla ei muutoksia nähty, joten Erikssoniin on siellä hyvä luottaa ja toivottavasti hän jatkaa viime kauden kevään tasolla. Hankala arvioida joukkueen playoff-mahdollisuuksia, mutta näin fanin silmiin ensi kauden Utica on joka tapauksessa nuorista johtuen tällä hetkellä selvästi mielenkiintoisempi joukkue kuin viime kauden versio.