Jatkuu edellisestä
Muutosten kesä
Vancouverin uusi manageri, pitkään muun muassa Bostonissa kakkosmanagerin tehtävissä toiminut Jim Benning joutui heti tullessaan varsin haastavan pöydän ääreen. Canucksin edellinen manageri Mike Gillis oli kasannut finaaleissa käyneen ja pääosin hienosti menestyneen, mutta jo ikääntyneen ryhmän, joka oli menossa alaspäin. Vancouverin kopissa luoton menettänyt valmennus oli saanut potkut, Canucks oli onnistunut hävittämään maalivahtinsa Roberto Luongon ja Cory Schneiderin ja seuran tärkeä hyökkääjä Ryan Kesler oli haluamassa uutta alkua ja uusia menestysmahdollisuuksia uralle.
Benningin ensimmäinen tehtävä ja päämäärä oli saada tärkeä Kesler jatkamaan joukkueessa. Hän kävikin viikon verran keskusteluja Keslerin kanssa jatkosta, mutta Kesler oli ilmeisesti jo näkemässä itsensä muualla. Benning ei halunnut voimakastahtoisen hyökkääjän synnyttävän eripuraa seuran sisällä eikä hän halunnut omien sanojensa mukaan pelaajaa, joka ei joukkueessa halunnut jatkaa. Näin ollen Benningin epäkiitolliseksi tehtäväksi uutena managerina jäi Keslerin kauppaaminen, Ja tuota asiaa vaikeutti merkittävästi Keslerilla sopimuksessa oleva NTC (siirtoja estävä pykälä ilman pelaajan halua).
Kesler jätti uudelle managerille vaihtoehdoiksi tasan kaksi seuraa (tällä hetkellä huipulla olevat Chicago ja Anaheim), joihin hän suostui siirtymään ja Benningin oli saatava kauppa aikaan jomman kumman kanssa tai istutettava Kesleria kotona. Koko NHL tiesi tilanteesta ja Benningin kädet olivat sidotut, joten kauppa oli erittäin hankala saada näyttämään edes kelvolliselta. Lopulta Kesler myytiin Anaheimiin, josta Vancouveriin siirtyi hyökkääjä Nick Bonino, puolustaja Luca Sbisa ja menneen kesän ensimmäisen kierroksen varausvuoro (Jared McCann).
Keslerin kaupan lopullista tuomiota on vielä liian aikaista sanoa, mutta siihen nähden millaiset kortit Benningilla oli tuo kauppa pelata, Vancouverissa voidaan olla varauksellisen tyytyväisiä saatuun vastineeseen. Kaupan avainpelaaja Canucksin kannalta on Nick Bonino, joka tulee pelaamaan Keslerin jättämää kakkossentterin roolia. Pelaajana Bonino ei Keslerin jättämiä saappaita pysty täyttämään, mutta hän on nuorempi, melkein kolme kertaa halvempi ja hän teki viime kaudella enemmän pisteitä kuin Kesler. Nähtäväksi jää, oliko Boninon viime kausi hänen NHL-uransa tuhkimotarina. mutta ainakin harjoituspeleissä hän on esittänyt pirteitä otteita.
Saatuaan Keslerin kaupan päätökseen, Benningin piti ratkaista epäselväksi mennyt maalivahtikuvio. Viime kaudella John Tortorella nosti tulokas Eddie Läckin seuran ykkösmaalivahdiksi ja peluutti lopulta tulokasvahtia käsittämättömät 19 peliä peräkkäin. Roberto Luongo hävisi Vancouverissa peluutuksen jo toisen kerran (ensimmäinen kerta oli Vigneaultin aikana Cory Schneideria vastaan) ja tämä riitti tähtivahti Luongolle, joka kaupattiin Floridaan. Läck pelasi paljon paremmin mitä varmaan kukaan seuraa läheltä seuraava pystyi ennustamaan ja hän on tehnyt paljon töitä kehityksensä eteen, mutta Benningin näkemyksen mukaan olisi ollut liian suuri riski lähteä kauteen Läck/Markström -kaksikolla.
Epävarman maalivahtitilanteen vuoksi Benning kiinnitti Vancouverin maalille kesän vapaiden agenttien markkinoiden suurimman nimen, Ryan Millerin, kolmen vuoden ja kuuden miljoonan dollarin vuosikohtaisella sopimuksella. Miller varattiin Buffaloon aikanaan Benningin oltua siellä seuran varaustoiminnassa tärkeässä roolissa, joten pelaaja ja Canucksin tuore manageri tunsivat toisensa hyvin. Viime kaudella Miller Buffalossa erinomainen, mutta ei sopeutunut loppukaudella St. Louisiin ja pelasi lopulta heikohkot playoffit Chicagoa vastaan. Tämä jättää kysymyksiä hänen jatkonsa suhteen myös Vancouverissa, mutta kauteen lähdettäessä harvat pitävät enää Vancouverin maalivahtitilannetta epävarmana. Kirittäjänä toimiva Läck haastaa Milleria tosissaan, mutta tähtivahti Miller lähtee kauteen ykkösvahtina.
Keslerin tapauksen ja maalivahtikuvion ratkettua Benningin kolmas tärkeä missio oli valita seuralle uusi valmentaja yhdessä seuran presidentiksi tulleen Trevor Lindenin kanssa. Valinnassa päädyttiin lopulta viime kaudella AHLn mestaruuden voittaneeseen Willie Desjardinsiin, jonka perässä oli vahvasti myös Pittsburgh Penguins. Desjardins on varsin mielenkiintoinen nimi valmentajaksi. Hän on todellinen pelaajavalmentaja, joka kiersi jo kesällä muun muassa Ruotsissa tapaamassa Sedinin kaksosia, Eddie Läckiä ja Alex Edleria sekä kierteli omasta halustaan tapaamassa myös muita Vancouverin pelaajia Pohjois-Amerikan päässä.
Erittäin ihmisläheiseltä ja lämpivältä persoonalta vaikuttava kohta kuusikymppinen valmentaja on voittanut mestaruuksia joka paikassa missä hän on valmentanut, mutta hänellä ei ole kokemusta päävalmentajan pestistä NHL:ssä. Tämä jättää kysymyksen valmentajatilanteeseen. Desjardinsille pyrittiin petaamaan helpompi lähtö, kun hänen näkemyksiä painotettiin kesän pelaajahankinnoissa. Sekä Los Angelesista saapunut Linden Vey sekä NY Rangersista tullut Derek Dorsett ovat entisiä Desjardinsin valmennettavia WHL:n Medicine Hatista. Saa nähdä miten uuden valmentajan teesit istuvat Canucksiin, mutta yhdestä asiasta voi ainakin olla varma. Kun Alex Burrows puhui pelottelutaktiikalla lähestyvän John Tortorellan kanssa vasta joulukuussa viime kaudella, Desjardinsin kanssa keskusteluyhteys on jo alkanut.
Neljäs isompi asia kesällä oli tuoda ykkösketjuun Sedinin kaksosten peliin virkistävää vaihtelua. Sedinit ovat pelanneet jo pitkään viime kaudella pahasti sukeltaneen Burrowsin kanssa ja vaikka heidän yhteistyönsä onkin ollut viime kautta lukuun ottamatta toimivaa, Sedinien peliin kaivatiiin ehkä uutta piristystä. Näin ollen Benning hankki kahden vuoden sopimuksella vapaana agenttina olleen Radin Vrbatan, joka puolestaan ehti nähdä Phoenixissa jo riittävästi ja kaipasi muutosta omalle uralleen. Oikealta laukova Vrbata tuo Kaksosten peliin lisää variaatioita ja voi olla vielä onnistunut hankinta.
Puolustuksessa nähtiin kesällä vain yksi isompi muutos, kun Jason Garrison kaupattiin Tampa Bayhin. Viime kaudella nivusestaan kärsinyt Garrison olisi ollut NHLn kallein vitospakki, joten tämä siirto oli pitkälle taloutta tasapainottava kauppa. Lisäksi Garrisonin mukana saatiin riveistä pois yksi Gillisin antama puolustuksen NTC-sopimus. Riski Garrisonista luopumisessa tulee siinä vaiheessa, mikäli joku top4-puolustaja loukkaantuu pidemmäksi aikaa, mutta kauppa vapautti palkkatilaa enemmän kysymysmerkein varustettuihin kohteisiin (käytäntö vasta näyttää oliko tuo oikea päätös, vai olisiko ollut viisaampaa käyttää Garrisoniin laitetut rahat häneen, eikä esimerkiksi Milleriin).
Kokonaisuutena Vancouverin kesässä oli hirvittävä määrä muuttujia, joista osa oli pakon sanelemia. Canucks hankki kaksi uutta top6-hyökkääjää (Bonino ja Vrbata) menettäen Keslerin ja osan kaudesta kakkosketjussa viime kaudella pelanneen Mike Santorellin. Syvyydesta lähti sympaattinen turhake David Booth, jonka sopimus ostettiin ulos ja tilalle tuli hyvä energiapelaaja Dorsett sekä kaivattua liikettä ryhmään tuova nuori Vey. Puolustuksessa Garrison vaihtui Keslerin kaupassa tulleeseen Sbisaan. Iso muutos nähtiin tietysti myös maalilla Millerin tulon seurauksena. Luultavasti suurin muutos on kuitenkin valmennuksessa, jossa pukukopin menettänyt Tortorella vaihtui täysin päinvastaisella valmentajalla Desjardinsila. Kun näin isot muutokset ravistelevat kuitenkin seuraa kerralla, tämä saattaa hyvinkin heijastua kentälle etenkin alkukaudesta.
Jatkuu