Mainos

Vancouver Canucks 2013–2014

  • 102 086
  • 336
Suosikkijoukkue
Ilves, Bulls, Arsenal, Canucks ja Three Lions
Minulla on ollut viime aikoina hieman vähän aikaa kirjoitella tälle palstalle ja totuuden nimissä en ole seurannut Canucksien otteita läheskään yhtä tarkasti kuin aiempina vuosina, joten en nyt yritäkään lähteä mihinkään pelillisiin analyyseihin tästä kaudesta. Totta puhuen minulla meni hetkeksi maku koko touhusta mielestäni täysin järjettömän Schneider kaupan jälkeen.

Joukkueen tilanne kiinnostaa minua kaikesta huolimatta ja minua kiinnostaisi tietää miten esimerkiksi nuck näkisit nyt seuran tulevaisuuden tällä hetkellä?

Onko nyt aika aloittaa jonkin asteista jälleenrakennusta ja jos on niin minkä asteista? Riskinähän on lypsää tämän rungon viimeiset vuodet playoff taistossa viivan ylä ja alapuolelle ilman todellisia mestaruusmahdollisuuksia ja toisaalta ilman kärkipään draftivuoroja, kuten esimerkiksi naapuriseura Flamesilla kävi. Toki onneksi Flamesiin verrattuna emme ole ainakaan toistaiseksi hassanneet näissä taisteluissa hirvittävän paljoa varausvuoroja.

Nyt siis olennainen kysymys kuuluu, että uskotteko, että tästä rungosta on vielä taistelemaan mestaruudesta tosiaan vai vaatiiko uusi sauma mestaruustaisteluun kokonaan uutta runkoa? Toki uudella gm:llä ei tosiaankaan ole kaikki kortit kädessään joukkueen rungolla olevien siirron estävien pykälien vuoksi. Toisaalta myös voimakkaan jälleenrakennuksen aloittaminen on erittäin kivulias prosessi, varsinkin kiekkohullussa Kanadalaisessa kaupungissa ja tässä vaiheessa nousee kysymykseksi myös Aquilinin kärsivällisyys.

Toki näihin kysymyksiin kulminoituu myös Tortorellan mahdollinen jatko seurassa. Jos päätetään lähteä kauteen motolla "kerran vielä pojat!", niin Tortorella voi vielä tulla kysymykseen, mutta en näe häntä pitkän ja kivisen jälleen rakennustien valmentajana.

Henkilökohtaisesti suurin pelkotila minulla on siis tuo jumittuminen tollaiseksi keskikastin joukkueeksi, jolla ei ole todellisia menestymismahdollisuuksia, muttei myöskään huippuvarausvuoroja ja siten ei "oikotietä" huipulle (Oilers huutaa hep!;)). Ja jos siitä joukkueen rungosta päätettäisiin luopua, niin se pitäisi tehdä ajoissa, kun sillä on vielä arvoa, jälleen kerran vrt. Flames.

Tässäpä vähän ajatusten pyörittelyä, mutta kiinnostaisi tietää millaikseksi näette Canucksien tulevaisuuden tällä hetkellä?
 

KokkosEsa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks
Jos Canucks meinaa lähitulevaisuudessa taistella minkäänlaisesta menestyksestä, on joukkue rakennettava/muokattava suuntaan, jolla pannaan Kalifornian kolmelle kovalle luu kurkkuun. Tällä kaudella noita vastaan 14 peliä statseilla 2-9-3 maaliero -30. Eli 28 mahdollisesta pisteestä 7. Aika rankka tilasto joukkueita vastaan, jotka pudotettuaan oltaisiin vasta puolessa välissä play off taivalta..

Siinä onkin sitten pohdittavaa uudelle seurajohdolle. Tehtävä ei todellakaan ole helppo! Luottoa löytyy kuitenkin..
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Hiisi_van_Holten kirjoitti:
Minulla on ollut viime aikoina hieman vähän aikaa kirjoitella tälle palstalle ja totuuden nimissä en ole seurannut Canucksien otteita läheskään yhtä tarkasti kuin aiempina vuosina, joten en nyt yritäkään lähteä mihinkään pelillisiin analyyseihin tästä kaudesta. Totta puhuen minulla meni hetkeksi maku koko touhusta mielestäni täysin järjettömän Schneider kaupan jälkeen.
Kiva nähdä Hiisiäkin taas täällä. Sinulle kävi siis kuten monille muillekin. Schneiderin kauppa oli kova pettymys, kun hänen kehitystään oltiin seurattu niin kauan ja toivottu hänestä tulevaisuuden ykkösvahtia ja juuri kun hän sinne nousi, hänet kaupattiinkin pois. Se oli raju isku seurajohdolta monien fanien vyön alle, vaikka Horvat lupaava hyökkääjä onkin ja Läck pelasi paremmin mitä varmaan kukaan odotti. Luongon kaupan aikaan Läckillä oli jopa vielä suunnilleen samanlaiset tilastot kuin Schneiderilla - tosin sitten hänenkin tasonsa laski loppukaudesta, kun Tortorella peluutti tulokasta järjettömät 19 peräkkäistä peliä ja nyt hänen tulevaisuudestaan onkin hankala sanoa mitään.

Nyt siis olennainen kysymys kuuluu, että uskotteko, että tästä rungosta on vielä taistelemaan mestaruudesta tosiaan vai vaatiiko uusi sauma mestaruustaisteluun kokonaan uutta runkoa?
Tuo on juuri se olennainen avainkysymys, jota Lindenkin parhaillaan miettii. Aika vaikea paikka hänellä, tämä nettimanagerointi on paljon helpompaa.

Mutta tuohon kysymykseen; todella hankala kuvio tällä hetkellä kokonaisuutena ja liikkuvia palasia on hirveä määrä. Epävarma maalivahtitilanne, epävarma valmentajatilanne ja Keslerin mahdollinen lähtö ovat kuitenkin nyt ne tekijät, joiden vuoksi uskoisin joukkueen alkavan hieman rakentaa. Itse en kuitenkaan lähtisi rakentamaan Oilers-tyyliin (ja se ei ole oikein edes mahdollista noilla pelaajien erilaisilla siirtoja estävillä pykälillä), mutta nuoria pitäisi ajaa kuitenkin sisään lähikausia aktiivisemmin ja nyt pitäisi olla myymättä noita varausvuoroja, joilla Vancouver hankki Gillisin aikana menestä hakiessaan muun muassa Ballardin, Higginsin, Bernierin, Royn ja Lapierren.

Itse rakentaisin nyt samalla jo tulevaa, mutta jättäisin kuitenkin mahdollisuudet menestyä kaiken mennessä putkeen jo tässä hetkessä. Tosiaan haastava tilanne, että ei käy "calgaryja", mutta ei tämä Vancouverin nykyjoukkueen kokoonpano toivoton ole mikäli oikeita liikkeitä osataan tehdä, pelaajat pysyvät terveinä ja pari nuorta onnistuu. Nyt tulevana kesänä joukkueella on lisäksi pitkästä aikaa katossaan tilaa jotain muutakin kuin ryanstantonin tai mikeweberin hankinnat. Kuitenkin kokeneiden UFA-pelaajien hankinnat voivat taas olla pois esimerkiksi hyökkäyksessä Jenseniltä ja Kassianilta, joten en sinne avainrooleihin lisää pelaajia hankkisi.

Hyökkäys:

Jos Vancouverin NHL-miehistöä katsoo hyökkäyksen osalta, niin uskoisin Sedinien pystyvän pelaamaan huipulla vielä 4-6 kautta. Heidän pelinsä perustuu pitkälle peliälyn varaan ja he ovat saaneet pelata ehjät urat, joten en usko iän näyttelevän heillä niin isoa merkitystä jatkossa. Sedinien taakse on pakko onnistua hankkimaan tuossa ajassa laatua lähinnä onnistuneilla varauksilla / onnistuneilla nuorten vapaiden agenttien sopimuksilla, kaupoilla nuoriin ja omalla kasvatustyöllä. Tämän lisäksi pitää vaan toivoa, että nämä nuoret ehtivät vielä onnistumaan ylhäällä ennen kuin Kaksosten ajat ykkösketjussa ovat takana. Tämän hetken nuorista hyökkääjistä Kassian ja Jensen ovat molemmat pelaajia, joilla on mahdollisuuksia nousta 1-2 ketjun rooliin jo ensi kaudella.

Minä lähtisin rakentamaan ensi kauden hyökkäyksen top6-ryhmää niin, että ajaisin lupauksia herättäneitä Jensenia ja Kassiania rohkeasti sisään:

Sedin - Sedin - Jensen
Kassian - ? - Burrows

En usko Sedinien tai Burrowsin pelaavan toista tällaista kautta putkeen ja mikäli Jensen/Kassian -duo kehittyy, tuo voisi olla ihan kelpo top6-ryhmä. Tuo kakkosen sentterin tontti on tosin nyt iso kysymysmerkki, kun Keslerin lähdöstä oli huhua siirtotakarajalla. Mikäli hänet myydään, yrittäisin kaupata Keslerilla varaustilaisuudessa ylös ja hankkia Vancouverissa syntynyttä Sam Reinhartia.

Reinhart pelasi Kanadan nuorten MM-joukkueessa Bo Horvatin kanssa samassa ketjussa laidalla ja erittäin korkean peliälyn omistavalle Reinhartille voisi sopia tulevaisuudessa mikä paikka tahansa hyökkäyksessä. Reinhartin isä Paul (jolla oli aikanaan myös Samin tavoin erinomainen peliäly - hän pelasi Calgaryssa välillä hyökkääjänäkin, toki ajat olivat erilaiset) pelasi Vancouverissa Lindenin tuloskaudella joukkueen tähtipakkina (samalla kaudella Petri Skriko ampui muuten jo neljännen kerran peräkkäin yli 30 maalia). Ikävä selkävamma lopetti isä-Reinhartin uran, mutta hän jäi Vancouveriin ja Sam syntyi viisi vuotta uran lopettamisesta. Sam Reinhartista voisi kehittyä kotikaupungissaan vaikka tuleva Franchise-pelaaja.

Toki tuo Reinhartin saaminen on melkoisten kivien alla tällä hetkellä, kun hänen uskotaan menevän top4-ryhmässä, Keslerilla on päätäntävaltaa tulevasta joukkueestaan ja mahdollisille kauppakumppaneille Reinhartin saaminen olisi myös varmasti tärkeää. En siis usko hänen saamiseensa, eikä hänestä ehkä vielä ensi kaudella hyötyä olisi, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten hyvin hän suoraan NHL:ään sopeutuisi. Reinhartin saaminen olisi kuitenkin minulla kesän toivelistan kärjessä, niin vaikeaa kuin hänen saamisensa meille todellisuudessa onkaan.

Mike Santorelli voisi tulla kysymykseen tuossa kakkosketjun keskellä kuitenkin Reinhartista huolimatta, sillä hän oli loukkaantumiseensa saakka mielestäni joukkueen hyökkäyksen harvoja valopilkkuja tällä kaudella ja pelasi aika useinkin kuin ykkösketjun hyökkääjä. Kuitenkin Santorelli kakkosen keskellä olisi melkoinen pudotus Keslerista kahden suunnan pelissä. Santorellille voisi sopia Kassian ja Burrows laitureiksi kuitenkin hyvin, joskin Kassianin puolustuspeli ja tasaisuus herättää pieniä kysymyksiä vielä tällä hetkellä (nyt on pelannut tosin jo kaksikin kuukautta mielestäni erittäin hyvää kiekkoa).

Top6-ryhmä olisi kokonaisuutena kysymysmerkki vaikka Kesler jäisikin lähinnä noiden nuorten pelaajien vuoksi, mutta alempiin ketjuihin jäisi tuolla top6-ryhmällä vielä hyviä roolipelaajia ja mielenkiintoa seurattavaksi.

Higgins - Horvat - Matthias
Sestito/Dalpe - Richardson - Hansen

Zalewski/Archibald

Schroederille en näe oikein käyttöä nykyisillä otteilla ja Booth saatetaan tuolta ostaa ulos, vaikka olenkin pitänyt paljon hänen pelistään nyt viime aikoina kun hän on ollut terve. Ikävä kyllä Boothin sopimus on niin iso ja vammahistoriaa löytyy paljon, että hän ei ole siirtonsa jälkeen ollut lähellekään sellainen hyöty joukkueelle mitä toivoin. Horvat saattaa pelata vielä ensi kaudenkin junioreissa (ei se kahden juniorivuoden pelaaminen minkä työsulku aiheutti tehnyt huonoa mm. Perrylle ja Getzlafillekaan aikanaan) ja siinä tapauksessa joko Richardson tai Matthias pelannee kolmosen keskellä.

Tuo kolmonen voisi toimia hyvin, mikäli Horvat onnistuu. Higgins on pirun tasainen kiekottomassa pelissä (kiekollisena pelaa pitkiä kuivia putkia, mutta on tästä huolimatta tehnyt tällä kaudella toiseksi eniten maaleja Vancouverissa) ja Matthias on ominaisuuksiltaan (iso, voimakas, kova, hyvä luistelija, kahden suunnan pelaaja ja osaa tehdä tehojakin) erinomainen kolmosketjun pelaaja. Hansen ja Dane Fox onnistuessaan lienevät Matthiaksen haastajat. Foxin pelissä on agitaattorin ominaisuuksiakin ja kun hän olisi tulokas, uskon hänen haastavan lähinnä kolmosketjun laitureita.

Nelosketjun Richardson on ollut tällä kaudella harvoja yllättäjiä ja on joukkueen parhaana aloittajana käyttökelpoinen pelaaja monissa tilanteissa, kuten alivoimalla. Hansen on puolestaan parhaimmillaan A-luokan kolmosketjun hyökkääjä, mutta en tiedä mikä hänellä tällä kaudella on ollut (ei nähtävästi sovellu ollenkaan Tortorellan systeemiin?), joten ennakkoon listaan hänet tämän huonon kauden jälkeen neloseen. Sestito täyttää paikkansa nelosessa ahkerana tappelijana (vaikka ei liigan parhaita olekaan, on usein valmis vastaamaan haasteisiin) ja Dalpen sekä Archibaldin pelistä olen pitänyt tällä kaudella. Zalewski pelasi mielestäni odotuksiin nähden ihan hyvän uran ensimmäisen NHL-pelin Oilersia vastaan, mutta yhden pelin perusteella on vielä mahdoton sanoa hänen tilanteesta mitään.

Kokonaisuutena hyökkäys heikentyisi Keslerin lähtiessä paperilla tästä kaudesta selvästi, mutta toisaalta en usko noin monien yksilöiden vetävän ensi kautta yhtä pahasti alle tasonsa kuin nyt. Tuo hyökkäys olisi tuollaisena pitkälle nuortenkin pelaajien onnistumisen varassa, mutta pitäisin ensi kauden tavoitteena kuitenkin nuorten ajamista sisään tai suurempiin rooleihin tärkeänä. Kassian, Jensen, Horvat ja mahdollisesti Fox haastavat kokeneempia pelaajia rooleissaan ja lisäksi jos Kesler vaihdetaan pois, hänen kaupallaan tilalle tuleva sentteri (sentteriä Keslerillä ainakin itse hakisin tilalle) voisi olla yksi nuori kokoonpanoon tyrkyllä oleva pelaaja. Tuo kolmen-viiden nuoren hyökkääjän sisäänajo olisi tärkeä askel tulevaisuuteen ja kyllä tuolla hyökkäyksellä voisi playoff-paikasta kuitenkin jo nyt taistella, mikäli pelaajat pysyvät suunnilleen terveinä eikä tämän kauden näköistä tunkua sairastuvalle ole.

Jatkuu...
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Jatkuu edellisestä viestistä:

Puolustus:

Puolustuksessa liikuteltavia palikoita on hyökkäystä vähemmän. Sopimustilanne on sellainen, että peräti neljällä pakilla on NTC-pykälä, joten heitä on hankala lähteä kauppaamaan. Ominaisuuksiltaan Vancouverin puolustus on koottu hyvin liikkuvien puolustajien varaan, mutta mikäli Tortorella jatkaa valmentajana, tuota elementtiä ei hyödynnetä riittävästi.

Nuorista pakeista Tanev otti taas isoja askeleita eteenpäin pelaajana ja nousi ennen loppukauden kestänyttä loukkaantumistaan ykköspariin saakka. Hänelle pitää saada tehtyä järkevä jatkosopimus kesällä, joten tuossa on yksi kesän isoista tavoitteista. Toinen nuori puolustaja Corrado pitäisi puolestaan ajaa ensi kaudella sisään ja mielestäni se tapahtuisi parhaiten jonkun kokeneen ja varman puolustajan kanssa.

Lindenille kovin tuttu Willie Mitchell on ainakin UFA nyt kesällä, joten Port McNeillin kasvatti on yksi varteenotettava vaihtoehto lyhyellä sopimuksella. Hänhän oli myös ensimmäisiä Lindeniä presidentin valinnasta onnitelleista ihmisistä ja hänelle lopettaminen kotiseudullaan voisi olla hyvä päätös uralle, kun Stanley Cup -sormuskin on jo olemassa. Mitchell olisi varmasti Corradolle hyvä opettaja NHL:ään ja hän toisi joukkueeseen myös johtajuutta.

Hamhuis - Tanev
Garrison - Bieksa
Corrado - Mitchell
Stanton/Weber
?
McEneny

Uskoisin Lindenin/tulevan managerin pyrkivän vaihtaa jonkun noista top4 pakeista raivatakseen Taneville tilaa ja Edler sopii tähän tilanteeseen noista puolustajista vaihtoarvon vuoksi. Edlerilla on varmasti vielä hyvin vaihtoarvoa (vaikka saattaa hävitä koko NHL:n tehotilaston tällä kaudella), sillä managerit tietävät sen, että yksi huono kausi ei ole Edlerin ikäisen pelaajan loppu ja Edler on ollut kuitenkin tulokaskautensa jälkeisen koko uransa 40-50 pisteen kovaa taklaava ja kiekkoa ylös tuova puolustaja. Itse hakisin Edlerilla varausvuoroa tai prospectia. Muista tämän kauden puolustajista Alberts saattaa joutua lopettamaan uransa aivotärähdyksen vuoksi, enkä muutenkaan enää hänen sopimustaan jatkaisi. Tällä kaudella mitat täyttäneelle syvyyspakki Weberille voisi tarjota puolestaan uutta sopimusta.

Kokonaisuutena puolustus muuttuisi melko vähän, mutta ensi kauden toiveissa olisi kuitenkin se, että Tanev pystyisi pitämään tuon ykkösparin pakin paikan koko kauden ja hänen hyökkäyspelinsä kehittyisi jälleen lisää. Toinen toive olisi Corradon nouseminen vakituiseen rooliin. Mikäli Garrison pysyisi terveenä (hän on pelannut tätä kautta lukuun ottamatta ehjää uraa - tällä kaudella pelannut toki yhtä vaille kaikki pelit, mutta kunnossa hän ei ole ollut tammikuun jälkeen) ja Hamhuis/Bieksa -kaksikolle ei tulisi loukkaantumisia, ensi kauden puolustus olisi tätä kautta parempi ilman Tanevin kehitystä tai Corradon nousemista Stanton/Weber -kaksikosta ohi.

Kesän varaustilaisuudesta toivoisin Vancouverin poimivan ykkösvarauksella Red Deerin puolustajan Haydn Fleuryn tuonne kehittymään, mikäli listat pitävät suunnilleen paikkansa eikä Dal Colle tai Draisaitl ole vapaana. Hamhuis, Tanev ja Garrison olisivat tulevaisuuden avainpakit ja toivottavasti heidän taakseen saataisiin lisää hyviä nuoria puolustajia kehittymään (Corrado ja Hutton sinne ovat jo tulossa omista varauksista - toivottavasti parin kuukauden päästä yksi tai kaksi pakkia lisää).

Maalivahdit:

Nykyinen maalivahtitilanne on mielenkiintoinen. Vielä alle vuosi sitten Vancouverilla oli yksi liigan parhaista kaksikoista Schneider ja Luongo, kun nyt siellä on kolme kokematonta ruotsalaista. Eddie Läck oli menneen kauden ykkösmaalivahti ja vaikka hän aloittikin hyvin ja pelasi jo Luongonkin ohi, loppukausi oli vaikea. Osaltaan tuo menee Tortorellan älyttömän peluuttamisen piikkiin (tulokasta harva valmentaja peluuttaa 19 peräkkäistä peliä), mutta iso osa on varmasti myös koko joukkueen otteilla, selkeän ykkösvahdin paineilla ja kokemattomuudella. Luultavasti Läckille annetaan nyt kuitenkin ensi kaudellakin ykkösvahdin rooli tuon tämän kauden hyvän reilun ensimmäisen puolikkaan vuoksi ja toivotaan, että kokemus ja ehkä järkevämpi peluuttaminen poikisi jatkossa paremman tuloksen kokonaisuuden kannalta.

Markström oli vielä reilu vuosi sitten yksi kiekkomaailman suurimmista lupauksista, mutta ei onnistunut tällä kaudella Floridassa ja kaupattiin Luongo-kaupassa Vancouveriin. Vancouverissa kuuluisa maalivahtivalmentaja Roland Melanson tekee nyt Markstömin kanssa rajusti töitä ja katsotaan parin kauden päästä mikä on lopputulos. Lahjakkuutta parimetriseltä ruotsalaiselta ei puutu ja minulla on tunne, että Canucks luottaa juuri Markstömiin tulevaisuuden ykkösmaalivahtina. Kolmas maalivahti Läckin ja Marksrömin rinnalla on Markströmin ikäinen Vancouverin farmin Utican ykkösvahti Joacim Eriksson, joka on pelannut ihan kelvollisen tulokaskauden AHL:ssa - hänellä on aika lailla samanlaiset tilastot AHL:stä kuin Marksrömillä tältä kaudelta, mutta sama ongelmakin, eli epätasaisuus vaivaa vielä.

Kolme nuorta maalivahtia olisi nyt siis tarjolla varman Luongo/Schneider -kaksikon sijaan ja joukkue toivoo tietysti yhden noista lyövän kunnolla läpi parin seuraavan kauden aikana. Mitään takeita onnistumisesta ei tietenkään ole tällä hetkellä ja siksi maalivahtitilanne herättääkin paljon kysymyksiä. Luultavasti ainakin Gillisin ajatuksena oli se, että Canucks olisi antanut kuitenkin kolmikolle parin kauden ikkunan onnistua hommassaan. Lindenin ja tulevan managerin ajatuksista ei maalivahtitontilla tiedä senkään vertaa kuin muualla joukkuetta voisi kuvitella, joten tämä tilanne on täysin auki. Siitä ajatuksesta lähtisin kuitenkin, että Canucks katsoo vielä nuo maalivahdit läpi ja toivoo yhden onnistuvan.

Kaiken kaikkiaan Vancouverin tilanne tulevaisuuden suhteen on tällä hetkellä siis täynnä kysymyksiä. Itse lähtisin kuitenkin tästä eteenpäin niin, että pyrkisin kasvavasti lisäämään nuorten prospectien määrää ja laatua vaikka joitakin veteraaneja (Edler ja mahdollisesti Hansenkin, mikäli Tortorella jatkaa valmentajana) kauppaamalla sekä pyrkisin antamaan nuorille pelaajille kunnon roolit onnistua. Tämä voisi poikia flamestyylisen parin seuraavan kauden tulevaisuuden, mutta en usko Lindenin tätä meidän palapeliä kokonaan rikkovan ja se olisi myös hankalaa noiden pelaajien siirtopykälien vuoksi.

"Kerran vielä pojat" -tarinaankaan en nyt oikein jaksa uskoa vaikka tilaa katossa voisi ollakin parilla siirrolla, kun mielestäni olisi joka tapauksessa tärkeää tuoda nuoria sisään. Onhan tässä sekin mahdollisuus, että joku maalivahdeista lyö läpi ja pari nuorta onnistuu, jolloin menestysmahdollisuudet ja samalla myös tulevaisuus näyttäytyisivät hyvänä. Tämä vaihtoehto on ehkä vähän liian toiveajattelua ainakin tämän kauden jälkeen, mutta mielestäni joukkue ei ole lähellekään noin huono lahjakkuudeltaan miltä se on tällä kaudella usein kentällä näyttänyt.

Avaintekijäksi nousee tässä nyt korostuneesti varaustoiminnan onnistuminen ja noiden nuorten vapaiden agenttien hankinnan onnistuminen. Viime kesänä joukkue onnistui mielestäni hyvin noissa varauksissa (vaikka Hunter Shinkarukin kausi menikin Canucks-prospectille tyypillisesti loukkaantumiseen) ja etenkin OHL:n puolella vaikuttaa lahjakkaita Canucks -prospecteja olevan nyt enemmän kuin ehkä koskaan. Ikävänä puolena Gillisin aikakaudelta voidaan kuitenkin todeta se, että aivan liian harvasta ensimmäisen kierroksen ulkopuolella varatusta pelaajasta on kasvamassa edes NHL-paikkaa haastava pelaaja. Lindenin pitäisikin keksiä jotain tuolle varauspuolelle ja tässäkin on yksi iso haaste tulevaisuuteen.

Tämän hetken nuorista Bo Horvat saattaa nousta tulevaisuuden kakkosketjuun, tosin hänen pitää saada vielä lisää hyökkäystehoja aikaan jotta tuolla toiveella olisi realistisemmat mahdollisuudet toteutua. Hunter Shinkaruk on pelaajatyypiltään kahden ensimmäisen ketjun pelaaja, mutta hänen kehityksestään on hankala sanoa nyt mitään kun oikeastaan koko kausi meni pieleen vammojen vuoksi. OHL:ssä kovat maalilukemat iskenyt Dane Fox on iso kysymysmerkki, kun esimerkiksi OHL:ssä tuolla yhdelläkin lisävuodella on usein isoa merkitystä. Brendan Gauncen ja Cole Casselsin näkisin tulevaisuudessa lähinnä kolmosketjussa (molemmat ovat senttereitä ja toivoisin toisen heistä lyövän läpi).

Kesän varaustilaisuus on meille iso juttu, kun oma varausnumero on korkein 15 viime vuoteen. Tuosta hyvä pelaaja ja Keslerin ja/tai Edlerin kaupoilla lisää varausvuoroja tai prospecteja, niin prospectipuoli ja tätä kautta tulevaisuus paranee vielä tästä hetkestä huomattavasti.
 

Dissonanssi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Moderaattorit
En tiedä olenko oikeassa, mutta eikö Buffalossa käynyt juuri niin, että LaFontaine olisi halunnut jatkaa Ryan Millerin sopimusta, Tim Murrayn halutessa kauppaa ja toteuttaessaan sen? Tuo LaFontainen lähtö tuli ainakin heti tuon kaupan jälkeen ja tuosta heidän välisestä näkemyserosta oli puhetta. Mikäli tilanne oli tämä ja kun kyseessä oli Sabresin kannalta niinkin iso pelaaja kuin Miller (tai kapteeni Ott) oli, LaFontainen olisi voinut ollut hankala jatkaa Murrayn kanssa hedelmällistä yhteistyötä. Toki tuo oli LaFontainelle jo toinen lähtö johtotehtävistä hänen entisestä seurastaan (tosin Islandersissa hän oli "vain" neuvonantaja, mutta huhujen mukaan riitautui reilun kuukauden päästä Wangin kanssa tämän erottaessa Smithin), joten tiedä sitten miten voimakas LaFontaine oli noissa pyrkimyksissään seuran johdossa vai missä vika oli kun nuo yritykset eivät toimineet.

Lyhkäisesti tähän, että ymmärtääkseni tuo Miller-kauppa ei ollut tässä se ongelma, koska LaFontainen lähtö oli tiedossa, joskaan ei julkistettu, jo viikko ennen deadlinea. Mitään varmaa ei voi sanoa, mutta ymmärtääkseni ongelmat eivät olleet Murrayn ja LaFontainen välisiä, vaan enemmänkin LaFontainen ja muun ylemmän johdon (uskoisin, että toimivaltakiistaa tuli Joe Battistan ja LaFontainen kanssa, ja Pegula halusi pitää itsellensä tutumman Battistan remmissä LaFontainen sijaan). Ja LaFontainehan toimi tuossa Wang-jupakassa oikeastaan ainoalla mahdollisella tavalla, koska Wanghan erotti Smithin vain alle kaksi kuukautta palkkaamisen jälkee, mikä nyt on aika täysin järjetöntä.

Mitä Lindenin tehtävään tulee, niin nyt Vancouverissa Linden saa presidentin tehtävässä täydet valtuudet operoida kiekkopuolen asioissa ainakin sen perusteella mitä Aquilini kertoi medialle:

Mikäli tuossa kuviossa käy kuitenkin niin, että Linden palkkaakin managerin jonka kanssa yhteistyö ei vaan suju ja manageri painaa siirtonappulaa Lindenin toisenlaisesta halusta huolimatta (mikäli Buffalossa tilanne oli siis tämänlainen, totuutta en tiedä), en tiedä kuka siinä vaiheessa lähtee ja onko tuo ylipäänsä mahdollista kun Linden saa omistajan mukaan täydet valtuudet päättää pelaajista, vapaista agenteista ja valmentajasta - nuo ovat olleet käsitykseni mukaan usein niitä managerin tehtäviä, mutta presidentin tehtäväkuvat vaihtelevat hieman. Uskoisin Lindenin päättäessä käytännössä asioista kuitenkin yhdessä tulevan managerin kanssa, sillä muutenhan Canucks olisi nimittänyt Lindenin suoraan myös manageriksi.

Linden itsekin kertoi hänellä olevan täysi hallinta mitä tulee kiekkopuolen asioihin:

Tähän täytyy nyt sanoa, että käsitin Lindenin toimivaltuuksien laajuuden olevan väliaikaista, kuten se oli LaFontainella. Jos tilanne on tuo, että Lindenilla on kaikki toimivalta, niin mitä ihmettä he GM:llä tekevät? Uskoisin vielä vähemmän kenenkään GM:n haluavan pestiä, jossa hän on käytännössä enemmänkin konsultti kuin päätöksentekijä.

Ihan organisaatioteoreettisestikkin tarkasteltuna tuollainen järjestelmä on aika kyseenalainen. Sehän ei ole hajautettua päätöksentekoa, koska käytännössä samalla horisontaalisella operatiivisella tasolla toimii useampi henkilö. Tuossakin tilanteessa jollakin on oltava se viimekätinen valta - ja vastuu. Kukaan järjissään oleva GM ei lähde pestiin, jossa hän kantaa vastuun, mutta ei valtaa.

Käsitykseni mukaan Sakicilla on Coloradossa isompikin rooli kuin statistin rooli. Vancouver Sunissa lähes ikuisuuden toiminut kiekkotoimittaja Iain MacIntyre sanoi tuosta Coloradon tilanteesta näin:

Muodollisesti varmasti näin. Se on kuitenkin täysin eri asia, kuka sitä tosiasiallista valtaa käyttää. Tästä oli kovasti puhetta Colorado-ketjussa vuosi sitten, mutta tuo tilanne siellä on vähintäänkin erikoinen. Entinen valtaposition haltija jää edelleen organisaatioon, lisänä sitten vielä Roy, jolla on enemmän kokemusta takana kuin viimekätisen vastuun kantavalla Sakicilla. Sellaiset johtajat ovat aika harvassa, jotka katselisivat edellisen johdon naamoja edelleen organisaatiossa. Yleensähän uusi johto siivoaa myös henkilöstöä, koska haluavat varmistaa oman toimintansa tehokkuuden, ja tämä ei välttämättä onnistu, jos organisaatiossa edelleen työskentelee aikaisemman johdon henkilöitä.

En usko Sedinien tai Burrowsin pelaavan toista tällaista kautta putkeen ja mikäli Jensen/Kassian -duo kehittyy, tuo voisi olla ihan kelpo top6-ryhmä. Tuo kakkosen sentterin tontti on tosin nyt iso kysymysmerkki, kun Keslerin lähdöstä oli huhua siirtotakarajalla. Mikäli hänet myydään, yrittäisin kaupata Keslerilla varaustilaisuudessa ylös ja hankkia Vancouverissa syntynyttä Sam Reinhartia.

Kuten itsekin totesit, on tuo hyvin epätodennäköistä. Ainoa mahdollisuus olisi lienee se, että joku sellainen joukkue, joka haluaa menestystä aivan välittömästi ja omaa myös aidot edellytykset sille (jotta Kesler sinne menisi), voittaisi tuon lotteryn ja olisi valmis pickista luopumaan. Tosin on vaikea kuvitella, että pelkkään Kesleriin 1st overall vaihtuisi.

Itse olen äärimmäisen yllättynyt, jos Reinhart ei mene kolmen ensimmäisen varauksen joukossa. Tehollisesti hän pesee tällä hetkellä Nugent-Hopkinsia hänen varausvuonnaan, mutta omaa siihen lisäksi erittäin hyvän puolustuspelaamisen. Ovat toki hyökkäyspäähän erityylisiä senttereitä.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Lyhkäisesti tähän, että ymmärtääkseni tuo Miller-kauppa ei ollut tässä se ongelma, koska LaFontainen lähtö oli tiedossa, joskaan ei julkistettu, jo viikko ennen deadlinea. Mitään varmaa ei voi sanoa, mutta ymmärtääkseni ongelmat eivät olleet Murrayn ja LaFontainen välisiä, vaan enemmänkin LaFontainen ja muun ylemmän johdon (uskoisin, että toimivaltakiistaa tuli Joe Battistan ja LaFontainen kanssa, ja Pegula halusi pitää itsellensä tutumman Battistan remmissä LaFontainen sijaan).
Ilmeisesti Battistalla oli tosiaan isoa roolia Sabresin kuvioissa LaFontainen lähdön aikaan. Buffalo Newsin juttu.

TSN's Bob McKenzie and Hockey Night in Canada's Elliotte Friedman have both tweeted this afternoon about discord in the Buffalo front office. One possible result is LaFontaine possibly leaving the organization just 3 1/2 months after he triumphantly entered following the firing of general manager Darcy Regier.

LaFontaine was one of the scheduled speakers at yesterday's Power Play Luncheon in the Lexus Club at First Niagara Center but was a late scratch as the crowd was told he was not feeling well.

Any issues surrounding LaFontaine would most likely involve new general manager Tim Murray -- the man LaFontaine hired in January to replace Regier.

LaFontaine was also not seen nor heard from last night during the activity surrounding the trading of Ryan Miller and Steve Ott. LaFontaine, remember, spoke out strongly about the Sabres keeping Miller on multiple occasions. And for LaFontaine to not be seen on the night a face-of-the-franchise player like Miller was traded was highly unusual.

In addition, interim coach Ted Nolan revealed during his postgame news conference that he was told by Joe Battista, the team's VP of hockey-related businesses, to pull Miller from the lineup. Battista then returned to tell Nolan to pull Ott. Why wouldn't LaFontaine be doing that? Battista, a longtime friend of Pegula, was just hired this year from Penn State and has zero NHL experience.

Vaikuttaisi tuon perusteella siltä, että LaFontainen näkemyksiä ei seurassa kuunneltu ja hän teki varmasti oikean ratkaisun lähtiessään. Samoin kävi Islandersin kanssa aikaisemmin. Ehkä LaFontaine on vaan ollut kahdessa väärässä organisaatiossa tai sitten hän ei ole jostain syystä saanut ääntään riittävästi kuuluviin noissa päätöksissä. Vaikea täältä käsin tietää mikä on totuus noissa asioissa, mutta se nyt ei ole ainakaan koskaan hyvä jos on liikaa kokkeja hämmentämässä samaan aikaan. Eikä sekään ole LaFontainen kannalta hyvä, että hän on lähtenyt nyt kahdesta eri joukkueesta menemään - olkoonkin sitten, että seurajohdot ovat liikaa sotkeutuneet kuvioihin.

Dissonanssi kirjoitti:
Tähän täytyy nyt sanoa, että käsitin Lindenin toimivaltuuksien laajuuden olevan väliaikaista, kuten se oli LaFontainella. Jos tilanne on tuo, että Lindenilla on kaikki toimivalta, niin mitä ihmettä he GM:llä tekevät? Uskoisin vielä vähemmän kenenkään GM:n haluavan pestiä, jossa hän on käytännössä enemmänkin konsultti kuin päätöksentekijä.
Ehkä samaa kuin Shermanin uskotaan Coloradossa tekevän. Esimerkiksi Denver Post kirjoitti tuosta Sakicin ja Shermanin kuviosta viime kesänä näin:

Joe Sakic rolling up his sleeves and making all the player personnel decisions for the Avs for the foreseeable future – that’s a winner of a hire for Josh Kroenke.

I know there are some strikes against Sakic, namely: He only two years of management experience, and that was only as something of an intern. Great players don’t make great coaches/GMs.

Both are true. But I speak as only one person: I think Sakic is a home run hire for the Avs. He always has been. He knows what a real hockey player is. He’s going to do well.

Other observations from today:
- It’s in my story for tomorrow’s paper, but Greg Sherman took what was factually a demotion in good stride. I guess. I’m sure it bothers him down deep, losing the power of having the final say on player personnel matters. But he swallowed his pride enough to put on a brave face today for the media.

Yes, I have questions going forward though. How much will his opinion really matter behind closed doors with Sakic – and, I believe it will be that way – to Josh Kroenke? Isn’t it going to be more than a little awkward to have Sherman around for those two?

Yet, I think the situation is this: Sherman will be the numbers guy, the contract negotiations guy, the cap guru guy. And he’ll have some input on personnel decisions. But his veto power is gone. Sakic has it now. I think Sakic will rely heavily on the advice of guys like Craig Billington (who didn’t get an official promotion today, but in the abstract sense, I think he did. I think Billington will have Sakic’s ear a lot more than he did with Sherman. That’s my opinion anyway) and guys like pro scout Brad Smith and chief scout Rick Pracey. I wouldn’t be surprised to see Pracey get a promotion at some point.

Sakicilla on Coloradossa viimeinen päätäntävalta kiekkopuolen asioissa, vaikka Sherman on nimellisesti GM. Juuri Sakic, ei Sherman, valitsi seuralle myös Royn valmentajaksi, vaikka usein valmentajanimitykset tehdään julkisuuteen managerien toimesta, Hockey Newsin juttu:

Hiring Roy was Sakic's first move in charge of the Avalanche.

Dissonanssi kirjoitti:
Ihan organisaatioteoreettisestikkin tarkasteltuna tuollainen järjestelmä on aika kyseenalainen. Sehän ei ole hajautettua päätöksentekoa, koska käytännössä samalla horisontaalisella operatiivisella tasolla toimii useampi henkilö. Tuossakin tilanteessa jollakin on oltava se viimekätinen valta - ja vastuu. Kukaan järjissään oleva GM ei lähde pestiin, jossa hän kantaa vastuun, mutta ei valtaa.
Lindenilla on Vancouverin tapauksessa nyt se viimeinen valta ja myös vastuu, kun tuo hänen päätäntävaltansa koskee esimerkiksi vapaita agentteja. Kuten Aquilini kertoi: "Trevor will be in charge of all hockey operations and make all the decisions".

Dissonanssi kirjoitti:
Itse olen äärimmäisen yllättynyt, jos Reinhart ei mene kolmen ensimmäisen varauksen joukossa. Tehollisesti hän pesee tällä hetkellä Nugent-Hopkinsia hänen varausvuonnaan, mutta omaa siihen lisäksi erittäin hyvän puolustuspelaamisen. Ovat toki hyökkäyspäähän erityylisiä senttereitä.
Minäkin uskon hänen menevän kolmen ensimmäisen joukossa ja tuo hänen saamisensa on vain haave, jonka tiellä on varmaan liikaa asioita toteutuakseen (tosin niin se oli aikanaan Sedinienkin kohdalla). Mutta uskoisin Lindenin häntä jollain lailla kuitenkin yrittävän etenkin nyt kun Kesleria voidaan käyttää yhtenä pelinappulana. Tarinana Reinhartin saaminen olisi hieno, samoin joukkueen tämän hetken tilanteen kannalta. Hyvä varausvuoro kesän draftissa on joka tapauksessa haavissa.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Hyvä varausvuoro kesän draftissa on joka tapauksessa haavissa.

Tämä on tosiaan todella harvinaista herkkua, että päästään varaamaan yksinumeroisella luvulla. 2000-luvulla tämä on tapahtunut vain kerran ja silloinkin (eli viime kesänä) siitä vuorosta (#9) maksettiin ihan posketon hinta. Nyt tämä parempi vuoro (#6) saatiin onneksi halvemmalla - riitti kun pelattiin runkosarja paskasti. Toki se maksoi työpaikan Gillisille ja saa nähdä lähteekö Tortorellakin, kunhan vain uusi GM palkataan ja Linden pääsee sisään hommiinsa.

Mutta tuohon harvinaiseen herkkuun eli korkeaan varausvuoroon. Vancouver ei tosiaan ollut 2000-2012 vuosina varannut kertaakaan TOP10:ssä ja se toki osittain näkyy sitten joukkueessa. Sieltä ihan ne kirkkaimmat nuoret pelaajat puuttuvat, mutta onneksi myöhäisemmillä (ykköskierroksen) pickeillä on varattu kohtuu tehokkaasti.

#16 R.J. Umberger - pelaajana ihan kohtuu hyvä, muuten sitten epäonnistunut valinta
#23 Ryan Kesler - täydellinen valinta myöhäisellä ykköskierroksen varauksella. Toki siellä Richards ja Perry olivat vielä varaamatta, mutta eipä myöskään otettu Anthony Stewartia, Jeff Tambellinia tai Patrick Eavesia.
#26 Cory Schneider - loistava valinta TOP2:sen jälkeen heikossa draftissa
#14 Michael Grabner - kohtuullinen valinta, vaikka tätä ei maltettukaan katsoa loppuun asti. Eikä siellä vapaana ollut kuin Nick Folignoa, Patrik Berglundia ja Chris Stewartia - ja noi olivat ne parhaat. Grabnerin jälkeen menivät Riku Helenius ja Ty Wishart, joten sekin kertoo paljon.
#25 Patrick White - täysin epäonnistunut valinta. Seuraavana valittiin sitten David Perron ja Brendan Smith. Kumpikin kelpaisi mulle. Tämän vuoden varaukset voisi unohtaa täysin ja antaa potkut kaikille jotka noita varauksia valmistelivat, tuli meinaan 6/6 epäonnistumista.
#10 Cody Hodgson - edelleen hyvä valinta, vaikka maltilla kasvatettua Hodgsonia ei sitten maltettu kasvattaa loppuun asti.
#22 Jordan Schroeder - ehkä liian aikaista antaa lopullista tuomiota, mutta ei tämä nyt ainakaan erikoisen hyvin osunut, vaikka Schroederistä NHL-pelaaja tulikin.

2011-13 jätin vielä listaamatta, kuten myös Bourdonin. Mutta kyllä noilla huonommillakin ykköskierroksen varauksilla on kohtuu hyvin osuttu, vaikka toki yks selvä hutikin on tullut. Mutta nyt kun käsissä on #6 niin osuma pitää saada osumaan täydellisesti. Sinällään olisi mielenkiintoista saada yksi huippulupaus hyökkäykseen, jolloin siellä olisi todella kattava prospectspooli (herra x, Horvat, Shinkaruk, Cassels, Gaunce, Jensen). Toisaalta pakistossa tuo vastaava pooli on lähinnä Corrado ja ehkäpä Hutton, joten kyllähän sinnekin sellainen ykköstykki mahtuisi.
 

Dissonanssi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Moderaattorit
Ilmeisesti Battistalla oli tosiaan isoa roolia Sabresin kuvioissa LaFontainen lähdön aikaan. Buffalo Newsin juttu.

Vaikuttaisi tuon perusteella siltä, että LaFontainen näkemyksiä ei seurassa kuunneltu ja hän teki varmasti oikean ratkaisun lähtiessään. Samoin kävi Islandersin kanssa aikaisemmin. Ehkä LaFontaine on vaan ollut kahdessa väärässä organisaatiossa tai sitten hän ei ole jostain syystä saanut ääntään riittävästi kuuluviin noissa päätöksissä. Vaikea täältä käsin tietää mikä on totuus noissa asioissa, mutta se nyt ei ole ainakaan koskaan hyvä jos on liikaa kokkeja hämmentämässä samaan aikaan. Eikä sekään ole LaFontainen kannalta hyvä, että hän on lähtenyt nyt kahdesta eri joukkueesta menemään - olkoonkin sitten, että seurajohdot ovat liikaa sotkeutuneet kuvioihin.

Vaikea tosiaan sanoa. Mutta hankalahan sinne roolia oli keksiä, kun tuolla business-puolella on jo Ted Black sekä Battista. Battista ymmärtääkseni pääasiassa on vastannut tuosta Harbor center -rakennushankkeesta, mutta hänen vastuualueensa on saattanut kasvaa sillä aikaa, kun LaFontaine suoritti GM:n etsintää - hehän liittyivät organisaatioon aika samoihin aikoihin. Urheilupuolelle sitten LaFontaine nimenomaisesti palkkasi Craig Patrickin konsultiksi treidiasioihin Murraylle.

Ehkä samaa kuin Shermanin uskotaan Coloradossa tekevän. Esimerkiksi Denver Post kirjoitti tuosta Sakicin ja Shermanin kuviosta viime kesänä näin:

Tuollaiseen positioon varmasti sopii joku pienemmän profiilin kaveri - eihän tuo kamalasti enempää tarjoa kuin apulais-gm-titteli. Mutta kovanluokan kaveria en millään usko tuohon saatavan. Ilmeisesti Sherman näki paremmaksi pitää edes jokin työ, mikä tekee tilanteesta hieman erilaisen.

Sakicilla on Coloradossa viimeinen päätäntävalta kiekkopuolen asioissa, vaikka Sherman on nimellisesti GM. Juuri Sakic, ei Sherman, valitsi seuralle myös Royn valmentajaksi, vaikka usein valmentajanimitykset tehdään julkisuuteen managerien toimesta, Hockey Newsin juttu:

No tuota todellisen vallankäytön tematiikkaa lienee turha tässä käydä, mutta tuollaiset asetelmat ovat omiaan epäsuoran vallankäytön ilmentymiselle päätöksenteossa.

Lindenilla on Vancouverin tapauksessa nyt se viimeinen valta ja myös vastuu, kun tuo hänen päätäntävaltansa koskee esimerkiksi vapaita agentteja. Kuten Aquilini kertoi: "Trevor will be in charge of all hockey operations and make all the decisions".

Mielenkiinnolla tosiaan seuraa, millaisiin ratkaisuihin siellä päädytään ja kuinka ne kantavat.

Minäkin uskon hänen menevän kolmen ensimmäisen joukossa ja tuo hänen saamisensa on vain haave, jonka tiellä on varmaan liikaa asioita toteutuakseen (tosin niin se oli aikanaan Sedinienkin kohdalla). Mutta uskoisin Lindenin häntä jollain lailla kuitenkin yrittävän etenkin nyt kun Kesleria voidaan käyttää yhtenä pelinappulana. Tarinana Reinhartin saaminen olisi hieno, samoin joukkueen tämän hetken tilanteen kannalta. Hyvä varausvuoro kesän draftissa on joka tapauksessa haavissa.

Erityisesti absoluuttisessa kärjessä olevien draft pickien arvo on noussut aika pirusti tuosta 90-luvun lopusta, joten tuollaisen manööverin suorittaminen nykyään lienee liki mahdotonta. Lottery-tulos ei myöskään Vancouverin asemia tilanteessa parantanut.

Tuo Vancouverin 6. pick on ehkä kaikkein "ärsyttävimmällä" sijalla varaavan joukkueen näkökulmasta, koska oletuksellisesti varattavien pelaajien taso laskee selvästi juuri tuossa kohtaa. Kuitenkin tuossakin kohtaa on saatavilla potentiaaliltaan hyvän tason top-6-laitahyökkääjiä aika hyvin, vaikkakaan sellaisia menestyvän joukkueen runkopalasia ei oletuksellisesti olekkaan saatavilla.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Mielenkiintoinen kesä edessä kaiken kaikkiaan ja etenkin tuon varaustilaisuuden kannalta. Mielestäni Canucks onnistui Gillisin aikana hyvin ykkösvarauksissaan pääosin heikoista vuoronumeroista huolimatta, mutta muualta ei sitten saatukaan juuri laatua. Tosin Cassels, Corrado ja mahdollisesti Grenier ja Hutton saattavat pelastaa vielä. Osaltaan tuo johtui myös varausvuorojen myymisistä - 2012 ei ollut kolmannen eikä neljännen kierroksen varauksia, 2011 myytiin toisen kierroksen varaus ja kesälle 2010 myytiin kaikki kolme ensimmäistä varausta.

Näin jälkeenpäin nuo varausvuorojen myynnit lisättynä noihin myöhäisiin ykköskierroksen varauksiin jätti aukon prospectipuolelle, jota onneksi pystyttiin edes vähän paikkaamaan onnistuneilla nuorten vapaiden agenttien hankinnoilla ja onnistuneella viime kesän toiminnalla varauksissa - tosin tuo maksoi hintaakin Schneiderin verran. Kolikon toisella puolella tuo kauppa saattoi pedata meille myös tänä kesänä paremman varauksen.

Lyhyesti vielä omat näkemykset parista ykköskierroksen varauksesta:

Mr. Smith kirjoitti:
#14 Michael Grabner - kohtuullinen valinta, vaikka tätä ei maltettukaan katsoa loppuun asti.

Grabneria yritettiin kehittää varauksen jälkeen kärsivällisesti. Hän pelasi junioreissa yhden kauden varauksensa jälkeen, jonka jälkeen kolme kautta farmissa. Kolmannella kaudella hän pääsi pelaamaan NHL:ssä ja näytti väläyksiä. Grabner oli ja on selkeä kahden ensimmäisen ketjun pelaaja ja maalintekijä, jonka tie Vancouverissa oli vähän tukossa kun Canucks haki enemmän fyysistä ja kokonaisvaltaisempaa pelaajaa Keslerin ketjuun joukkueen hakiessa Stanley Cupia seurahistorian parhaalla kokoonpanolla (lisäksi Raymond oli vähän samantyylinen kuin Grabner), päätyen lopulta Boothiin - jonka uraa taas haittasivat monet vammat.

Mielestäni Grabnerin peli ei vaan kehittynyt niin kuin toivottiin ja pelaaja oli itse tästä vastuussa. Hänelle annettiin mahdollisuuksia farmissa isossa roolissa ja yritettiin ajaa kolme vuotta sisään, mutta hänen esteenään oli koko uran ajan ahtaisiin paikkoihin menemisen pelko ja se näkyi jo farmissa. Eipä hänelle löytynyt käyttöä myöskään Floridassa, joka pisti kaupan jälkeen hänet pois waivereiden kautta. Vasta Islandersissa Grabner löysi pelinsä ja teki kaudella 2010-11 hienot 34 maalia, millä irtosi NHL:n maalipörssin 11. sija. Sen jälkeen on ollut vähän hiljaisempaa.

Varauksena Grabner oli mielestäni hyvä haku kaikesta huolimatta. Esimerkiksi tsn oli rankannut Grabnerin vasta 36. sijalle, kun Canucks otti hänet jo ensimmäisen kierroksen puolivälissä. Tosin jo junioreissa hänen pelistään oli näkyvissä pientä yksipuolisuutta, arkuutta ja kiekottoman pelin jättämistä vähän kesken, joka sitten korostui ammattilaissarjoissa kun vastassa oli koko ajan fyysisempiä puolustajia. Siltikin, hänestä tuli lopulta yli 30 maalia ampunut pelaaja, mitä voidaan pitää hyvänä hakuna tuosta draftista.

Mr. Smith kirjoitti:
#25 Patrick White - täysin epäonnistunut valinta. Seuraavana valittiin sitten David Perron ja Brendan Smith.

Whiten pelilliset taidot eivät olleet niin huonot mitä yleisesti nyt annetaan ymmärtää. Hän oli varausikäisenä rankattu ensimmäisen kierroksen viimeiselle kolmannekselle josta Canucks myös hänet otti. Esimerkiksi ISS arvioi Whiten laukauksen/maalinteon parhaalla kirjaimellaan A:lla, samoin kuin hänen kokonsa/voimansa. Selviä pelillisiä heikkouksia Whitella ei ollut ja ISS rankkasi hänet 23. sijalle, mikä oli aika lähellä tuota varausta. Ilmeisesti Whiten kohdalla kuitenkin epäonnistuttiin yhdessä asiassa pahasti, hänen haluaan kehittyä ei selvitetty riittävästi.

Pelaajana White ei ollut varausiässä huono, mutta varauksena White oli joka tapauksessa pahasti epäonnistunut ja yksi seurahistorian huonoimmista varauksista, ellei peräti huonoin.

Mr. Smith kirjoitti:
#10 Cody Hodgson - edelleen hyvä valinta, vaikka maltilla kasvatettua Hodgsonia ei sitten maltettu kasvattaa loppuun asti.

Hodgson oli erinomainen varaus ja hän oli jopa koko kiekkomaailman paras prospecti aikanaan. Ikävä kyllä pahat varauksen jälkeiset selkävammat hidastivat hänen kehitystään tärkeinä kehitysvuosina - sinällään ihan normaali Canucksin ykkösvaraus siis, ja toi mieleen Jim Sandlakin, Mattias Öhlundin, Josh Holdenin, Bryan Allenin ja Luc Bourdonin, jotka kaikki kärsivät erilaisista pahoista vammoista varauksen jälkeen (Bourdon kuoli).

Hodgsonin kasvatustyöstä sen verran, että en usko joukkueen maltin loppuneen tässä tapauksessa kun tilalle kaupattiin vielä häntäkin enemmän projektipelaajana tunnettu ja vuotta CoHoa nuorempi Kassian. Joukkue vaan kaipasi enemmän laituriprospectia siihen väliin ja lisäksi finaalitappio fyysiselle Bostonille sai Gillisin ajatukset muuttumaan selvästi fyysisen pelin suuntaan.

Mr. Smith kirjoitti:
#22 Jordan Schroeder - ehkä liian aikaista antaa lopullista tuomiota, mutta ei tämä nyt ainakaan erikoisen hyvin osunut, vaikka Schroederistä NHL-pelaaja tulikin.

Ei osunut, vaikka Schroeder oli vuoroon nähden mielestäni oikeutettu valinta kuitenkin. Hän oli esimerkiksi tsn:n rankingissa ennen varausta 15. paras kaikista ja Hockey News sijoitti hänet kympin joukkoon. Mielestäni Canucks yritti ajaa häntä myös oikein sisään peluuttamalla häntä kolme kautta farmissa, mutta Schroeder ei vaan ole saanut kiekollisia lahjojaan hyödynnettyä.

Pieni koko ja epätasaisuus rajoittaa paljon edelleen hänen pelaamistaan. Tulevaisuus Vancouverissa on myös kysymysmerkki, etenkin jos Kesler jatkaa seurassa. Henrik Sedin, Kesler, Matthias, Richardson ja mahdollisesti Horvat ovat sentterihierarkiassa tällä hetkellä korkeammalla. Tulevaisuudessa Horvatin lisäksi keskelle ovat tulossa vielä mahdollisesti Gaunce (joka on pelannut jälleen erinomaiset playoffit OHL:ssa) ja Cassels, joten miniatyyrisentteri Schroederilla tekee tiukkaa.

Kuka muuten vielä muistaa, kuka huusi Schroederin nimen varaustilaisuudessa?

Dissonanssi kirjoitti:
Tuollaiseen positioon varmasti sopii joku pienemmän profiilin kaveri - eihän tuo kamalasti enempää tarjoa kuin apulais-gm-titteli. Mutta kovanluokan kaveria en millään usko tuohon saatavan. Ilmeisesti Sherman näki paremmaksi pitää edes jokin työ, mikä tekee tilanteesta hieman erilaisen.
Minäkään en usko nyt ainakaan mihinkään manageriin, jolla olisi pitkä kokemus manageroimisesta ja voimakkaat mielipiteet tämän seurauksena takanaan. Tuo kokemattomuus ei onneksi estä hyvän näkemyksen managerin saamista Lindenin avuksi. Shermanin kaltainen tilanne saattaa tulla eteen myös Gillisin aikaiselle apulaismanageri Laurence Gilmanille, mikäli Linden kokee hänen kanssaan hedelmällisen yhteistyön jatkamista.

Gilmanilla on ainakin pitkä kokemus NHL-maailmasta. Hän tuli sinne mukaan lakiopintojensa jälkeen Winnipeg Jetsiin jo vuonna 1991 ja toimi 13 vuotta Winnipegin/Phoenixin organisaatioissa, ollen muun muassa viisi vuotta Phoenixin apulaismanageri. Nyt hän on ollut Vancouverin apulaismanageri vuodesta 2008 lähtien.

Minulla on vain kahdenlainen käsitys Gilmanista. Toisaalta hän on tehnyt kuuleman mukaan hyvää työtä talouspuolella ja joukkueen palkkapolitiikan suunnittelussa. Toisaalta hänen vastuullaan on ollut muun muassa sopimusten tekoon osallistuminen, farmitoiminnasta vastaaminen ja kykyjenetsintä. Noissa asioissa Canucks on onnistunut Gilmanin aikana vaihtelevasti. Hänen pitkä kokemuksensa voisi auttaa Lindenia, mutta Linden saattaa yrittää muuttaa joukkueen johtoa nyt enemmänkin.

Dissonanssi kirjoitti:
Erityisesti absoluuttisessa kärjessä olevien draft pickien arvo on noussut aika pirusti tuosta 90-luvun lopusta, joten tuollaisen manööverin suorittaminen nykyään lienee liki mahdotonta. Lottery-tulos ei myöskään Vancouverin asemia tilanteessa parantanut.
Kyllä, on noussut ja tuo Reinhart olikin vain kesälomalla olevan fanin fantasiatoive. Käytännön kanssa sillä ei ole tekemistä ja kuten sanoin, en usko hänen tuloonsa. Silti pitää olla haaveita ja uskon Lindenin ainakin yrittävän vancouverilaista erittäin lahjakasta pelaajaa tässä tilanteessa. Kohtuuttomia hintoja hänestä ei kannata kuitenkaan maksaa, ettö ei vahingossakaan käy "turrisit".

Lottery-tulos ei parantanut asetelmia, mutta ei myöskään huonontanut. Vancouverilla oli 6.2%:n mahdollisuus nousta ykköseksi ja 17%:n mahdollisuus pudota 7. sijalle, mutta joukkue otti odotetusti tuon kutosvuoron, johon mahdollisuudetkin olivat 76.8%:ia.

Dissonanssi kirjoitti:
Tuo Vancouverin 6. pick on ehkä kaikkein "ärsyttävimmällä" sijalla varaavan joukkueen näkökulmasta, koska oletuksellisesti varattavien pelaajien taso laskee selvästi juuri tuossa kohtaa. Kuitenkin tuossakin kohtaa on saatavilla potentiaaliltaan hyvän tason top-6-laitahyökkääjiä aika hyvin, vaikkakaan sellaisia menestyvän joukkueen runkopalasia ei oletuksellisesti olekkaan saatavilla.
Tulevaisuuden runkopalasia on varmasti saatavilla, joskaan ei ehkä tulevaisuuden pelillistä johtajaa. Olen vähän eri mieltä tuosta monissa paikoin esille nousseesta käsityksestä, että taso putoaisi selvästi viiden ensimmäisen jälkeen. Ehkä ihan kirkkain kärki on jo jotenkin vakiintunut, mutta muuten tuo viiden kärki ei ole mitenkään kiveen hakattu, enkä näe siinä selvää tason putoamista.

ISS rankkasi Nylanderin viidenneksi, McKeen's sijoitti Ehlersin viidenneksi, Hockey Prospect rankkasi tuoreimmassa listassaan Ehlersin kolmanneksi ja Ritchien viidenneksi ja ESPN:n Pronman sijoitti tammikuun lopussa Nylanderin neljänneksi. Nuo kolme (Ritchie, Nylander ja Ehlers) saattavat etenkin sotkea vielä pakkaa ja jos Ehlers onnistuu loppukaudella ja mahdollisesti esimerkiksi vielä Memorial Cupissa, viiden kärki saattaa hyvinkin muuttua.
Kirjoittelen ainakin vielä noista Ritchiesta, Nylanderista ja Ehlersista tännekin, kunhan aikaa löytyy.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Varauksista

nuck kirjoitti:
Kirjoittelen ainakin vielä noista Ritchiesta, Nylanderista ja Ehlersista tännekin, kunhan aikaa löytyy.
Sain kiekon katsomisen ohessa kirjoitettua parista mahdollisesti Canucksin vuorolle tippuvasta lahjakkaasta pelaajasta pienen katsauksen.

Eli Vancouver sai pitää draft-arvonnassa tulleen kuutosvuoronsa tämän kesän varaustilaisuudessa. Vuoro on meidän korkein tällä vuosituhannella ja tuo mukavasti lisämielenkiintoa kesään. Ennakkoon varaustilaisuudessa on monien mielestä viiden kärki: OHL-pelaajat Aaron Ekblad, Sam Bennett ja Michael Dal Colle sekä WHL:stä Sam Reinhart ja Leon Draisaitl.

Taso putoaa monissa ennakoissa tuon viisikon jälkeen (itse en näe siinä isoa pudotusta ja jopa odotan, että tuo viisikko ei menisi kokonaisuudessaan kärjessä), mutta kirkkaan kärjen takaakin on saatavissa mielenkiintoisia pelaajia. Käsittelin tässä nyt kuitenkin niitä pelaajia, joita ei ole listattu yleisesti tuohon viiden kärkeen.

Kirjoitan nämä pelaaja pelaajalta osissa, kun juttu ei mahdu kerralla tänne.

NICK RITCHIE - MrGrizzly

LW, 6-3, 236, L
13-14: Peterborough Petes (OHL): 61ott, 39+35=74, +4, 136min
Bob McKenzien Draft Lottery sijoitus (16.4): #6

Ritchie on tyypillinen voimahyökkääjä. Hän rakastaa pelata fyysistä peliä ja miksi ei, kun kokoa ja voimaa löytyy kuin pienestä kylästä. OHL:n valmentajat äänestivät Ritchien vuosittaisessa äänestyksessään konferenssinsa parhaaksi taklaajaksi nuoresta iästään huolimatta. Fyysisen pelin lisäksi Ritchie on koostaan huolimatta keskitasoa parempi luistelija ja hänellä on erinomainen, kova ja nopeasti lähtevä laukaus. Hän oli Peterboroughin paras maalintekijä OHL:n runkosarjassa ja playoffeissa.

Joidenkin mielestä Ritchie menestyy junioreissa pelkän kokonsa vuoksi. Olen eri mieltä sen perusteella mitä olen häneltä nähnyt. Toki taklauksissa siitä on paljonkin hyötyä, että hän on jo nyt isompi kuin esimerkiksi yksikään Canucksin pelaajista. Lisäksi Ritchie tekee tietysti osan maaleistaan siltä alueelta mistä maaleja eniten yleensäkin tulee ja käyttää kokoaan hyödyksi, mutta hän tekee hyökkäyspäässä ison osan pisteistään myös kovan ja nopeasti lähtevän laukauksensa, pelinäkemyksen ja syöttötaitojensa ansiosta.

Tämä videokooste tältä kaudelta kertoo hänen hyökkäyspään lahjoistaan:

Nick Ritchie 2013-2014 OHL Highlights - YouTube

Pidän Ritchien luistelun, koon, voiman ja laukauksen sekoituksesta paljon. Hän on pitkä pelaaja ja pelaa lisäksi pitkällä mailalla, joten hänen ulottuvuutensa on vaikuttava. Lisäksi hänen kerrotaan olevan hyvä joukkuepelaaja (seurajoukkueensa varakapteeni) ja hänen asenteensa vaikuttaisi olevan kunnossa. Hän on pelaajatyypiltään pelaaja, jota voi käyttää sekä kahdessa ensimmäisessä ketjussa, että myös kahdessa alemmassa ketjussa. Ylivoimalla hänestä voisi olla paljonkin hyötyä laukojana tai maskimiehenä tulevaisuudessa. Kaiken kaikkiaan aika harvinainen yhdistelmä - hänen kokoisia pelaajia on vähän ja vielä vähemmän löytyy pelaajia, joilla on yhdistää noihin mittoihin hänen tasoiset luistelu, laukaus ja peliäly.

Ritchien menneen kauden pistetilastot eivät kerro ihan kaikkea hänen hyökkäyspään osaamisestaan. Hän oli toki noillakin tehoilla selvästi joukkueensa paras pistemies, mutta Peterborough oli heikko hyökkäyspään joukkue. Ritchie sai vasta tammikuun alussa ketjuunsa peliä tekevän sentterin Hunter Garlentin Guelphista vaihtokaupan jälkeen (Garlent on OHL:ssa noin piste/peli -pelaaja). Tuon kaupan jälkeen Ritchie takoi 27 pelissä 21+21=42 pistettä, eli 1.5 pistettä pelissä. Mikäli Garlent olisi pelannut koko kauden Ritchien ketjussa ja tuo pistetahti olisi ollut tuollainen mikä se Garlentin tulon jälkeen oli, Ritchie olisi ollut 10 parhaan pistemiehen joukossa ja samoissa tehoissa muun muassa Sam Bennettin ja Michael Dal Collen kanssa.

Tulevaisuudessa Ritchien pitäisi ehkä saada NHL-joukkueen harjoitus- ja ruokaohjelmilla muutama kilo painoa pois, jotta hänen luistelunsa toimisi vielä nykyistäkin paremmin. Iso koko riittäisi oikein hyvin siinäkin tapauksessa perinteiseen voimahyökkääjän peliin.

Bob McKenzie:

Nick is a powerful player and when he is skating and driving hard, he is extremely difficult to stop. He has a nose for the net and will take the puck to the net and can score with a very good shot or in tight around net. Very good along the boards and can quickly win a puck battle and create a scoring chance. With his skating and size, he opens up lots of opportunities for his line mates. Players like him, are not common.

Peterboroughin GM Mike Oke:

He's been dominant physically holding off defenders and forcing himself to the net, making it very difficult to defend against him. I can really notice a maturation in his physical abilities. Nick comes in early in the morning for workouts before heading off to school. I think he's really trying to establish those daily habits and the routine of being a pro hockey player. Understanding that you have to put the time in."

Ritchie on tämän hetken Vancouverin joukkueesta pelaajatyypiltään lähimpänä Kassiania. Tosin mielestäni Kassian on fyysisempi ja parempi tekemään peliä, Ritchie on parempi laukoja ja luistelija. Voi olla, että Ritchiellakin kehitys kulkisi isona pelaajana vähän hitaammin, mutta kun hän sinne kehityksensä huipulle pääsisi, tuloskin voisi olla erittäin hyvä. Kassianin ja Ritchien pelaajakohtainen vertailu on muuten sikäli mielenkiintoinen, että kummatkin voimahyökkääjät pelasivat/pelaavat juniorina samassa joukkueessa.

Ritchie varausiässä: 6-3, 229, Peterborough OHL: 61 peliä, 39+35=74, 136min
Kassian varausiässä: 6-3, 210, Peterborough OHL: 61, 24+39=63, 136min

Ritchie vuotta ennen varausta: Peterborough OHL: 41, 18+17=35, 50min
Kassian vuotta ennen varausta: Peterborough OHL: 58, 9+12=21, 74min

Kassianin pistekehitys varausvuodelle oli parempi, mutta Ritchie teki molemmilla kausilla enemmän tehoja. Toki noita ei ihan pelkästään tehojen perusteella pysty vertailemaan pelikavereista johtuen, mutta väittäisin, että Kassianilla oli varausvuonna parempi tuki vierellä Romanossa ja Spoonerissa kuin Ritchiella tällä kaudella.

Tulevaisuuden Milan Lucicina en Ritchieta näkemäni perusteella pidä, mutta hän on joka tapauksessa erittäin mielenkiintoinen lupaus tulevaisuuden voimahyökkääjänä. Jotenkin olisi melko helppo uskoa häneen tulevaisuuteensa NHL:ssä, mutta mille tasolle hän yltää, se on iso kysymys. En pidä häntä hyökkäyspään lahjoiltaan esimerkiksi Nylanderin tai Ehlersin tasolla, mutta hänellä on paljon muutakin annettavaa kuin pelkät tehopisteet. Samaan ketjuun Kassianin kanssa ja vastustajille tulisi kiire kun nuo kaksi painaisivat kohti?

Jatkuu..
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Jatkuu edellisestä...

NIKOLAJ EHLERS - ElectricEhl

LW, 5-11, 165, L
Halifax, QMJHL: 63ott, 43+55=104, +65, 51min
McKeen's Hockey (13.3.): #5
TSN Bob McKenzien Lottery Edition (15.4): #7
Hockey Prospect (28.2.): #3

Tanskassa syntynyt, mutta jo nuorena Sveitsiin muuttanut Ehlers (isä Heinz - joka oli ensimmäinen NHL:ään varattu tanskalainen - on valmentajana Sveitsissä) on erittäin taitava ja nopea hyökkääjä, joka ei pelkää ahtaita paikkoja. Hän pystyy tekemään peliä täydestä vauhdista, on todella hyvä mailankäyttäjä, yksi varaustilaisuuden nopeimmista luistelijoista ja hän pystyy käyttämään laukaustaan monipuolisesti. Erittäin näyttävä hyökkäävä pelaaja, joka selvästi nauttii kiekollisena pelaamisesta ja jonka peliä on nautinto katsoa. Ehlers on ollut tämän kauden puolella erilaisissa scouttilistoissa kova nousija ja tuo lupaa usein hyvää.

Viime kaudella Ehlers pelasi Sveitsissä Bielin joukkueessa (samassa joukkueessa kävivät pelaamassa muun muassa Patrick Kane ja Tyler Seguin) vain 16-vuotiaana 11 peliä tehoilla 1+1 ja Bielin A-nuorissa nuori hyökkääjä oli joukkueensa tehokkain ja koko sarjan viidenneksi paras pistemies, tehden 32 pelissä 26+23 eli 49 pistettä. Tämä kausi on ollut Ehlersille ensimmäinen Pohjois-Amerikassa ja ilmeisesti hänen nopea nousunsa Sveitsin A-junioreista Kanadan junioriliigojen yhdeksi tehokkaimmista pelaajista on yllättänyt monet, ehkä myös Ehlersin itsensä.

Ehlersin miinuksina pidetään yleisesti vielä keskentekoista fyysistä puolta (etenkin jalat näyttävät vielä kanankoivilta) ja puolustuspäähän pelaamista. Lisäksi hänen epäillään hyötyneen seurakaveri Jonathan Drouinin (viime kesän draftin kolmosvaraus) kanssa pelaamisesta. Tosiasiassa Ehlersin pisteistä vain noin 25% tuli Drouinin kanssa pelatessa (Ehlersin kanssa pelasivat pääosin Andrew Ryan ja Brent Andrews). Toki Drouin on ollut varmasti hyvä roolimalli kentällä Ehlersille ja tuonut ehkä helpompia pakkipareja vastaan, vastustajien keskittyessä enemmän Drouinin ketjun paimentamiseen. Joka tapauksessa Ehlersin viime kauden menestys vain 16-vuotiaana Sveitsin A-nuorissa ja tämän kauden menestys Quebecin junioriliigassa kertovat omaa kieltään siitä, että suurin osa hänen tähän astisesta menestyksestään on ollut hänestä itsestään johtuvaa.

Ehlersin pari videota:

Ehlersin ensimmäinen päivä Halifaxin harjoitusleirillä (huomioikaa jalat - noihin on vielä saatavissa paljon lihasta)

Ehlers (#24) näyttää syöttöjään ja laukaustaan

Nikolaj Ehlers Highlights - YouTube

Ehlers olisi erittäin mielenkiintoinen hyökkäyspään lupaus Vancouverille. Canucksilla on hyvin senttereitä prospectipuolella tulossa, mutta Ehlersin kaltaiset taitavat hyökkäysvoimaiset laiturit ovat vähissä. Jos ja kun Ehlers saisi treenattua jalkoihinsa oikealla tavalla voimaa, hänen nopeutensa kehittyisi vielä lisää ja samalla hän saisi lisää painoa. Puolustuspeliä Ehlers ehtinee varmastikin opetella aikanaan enemmän ja kehittyä näin kokonaisvaltaisemmaksi pelaajaksi. Hänestä ei tule koskaan kovaa kulmapelaajaa tai taklaajaa, mutta hän pystyy pelaamaan ruuhkissa, hän on oivaltava syöttöjen katkoja nopeutensa ansiosta ja häneltä löytyy paljon kiekollisia taitoja, joilla voi kääntää pelejä.

Ehlers vaikuttaa lausuntojensa perusteella olevan myös melko "jalat maassa" oleva tapaus isosta hypestä huolimatta, Chronicle Heraldin juttu:

I know it’s going pretty well but I couldn’t have done this without my teammates. We’re on a winning streak right now and sometimes you’re a bit lucky when you’re winning. Sometimes goals happen that wouldn’t normally go in. I’ve been lucky the past few games. But we have been playing good hockey and you can see when you watch our games that I’m just getting goals because the team is playing well.

Seurakaveri Darcy Ashley:

As soon as we saw him in training camp, we knew how speedy he was. Anybody that’s fast like that and has some skill to go with it, they’re going to be an electrifying player. I think you saw before Christmas how good he was but he’s really taken off after the world juniors. He’s got a lot of confidence right now and he’s got one of the best shots in the league. He’s also one of the quickest skaters so if you put that together, it’s a pretty dangerous combination.

He’s one of those players who might not be as big as some of the other guys in the draft right now but scouts are looking at two or three years down the road. If you want someone on your team who can score goals, you’re not going to be looking for an 18-year-old to do that right away. You’re looking for a guy to do that starting when he’s 21 or 22. Nik’s a guy that will put on size. When you can skate like that and when he puts on 20 pounds or maybe even grows an inch or two, he’s going to be a superstar in the NHL.

One of the biggest things we noticed right away is he plays like a North American. I think sometimes it takes Euros time to adjust, coming from the big ice and maybe not being used to the game being as physical over there. But he looks forward to the physical play. He’s a big gamer. When you have someone on your team like that, it brings a sense of leadership. He’s a first-year player but he’s someone the guys look up to because of the way he plays.

Ehlers saattaa sotkea tämän varausikäluokan ennakoitua viiden kärkeä vahvan loppukauden ansiosta. Esimerkiksi Edmontonin manageri Craig MacTavish sanoi hänestä:

He looked pretty good to me. He’s a pretty dynamic, a very dynamic player. He’s really exciting to watch. Every time he’s on the ice you can see he has a hunger and intense desire to play the game: high-speed skill, quickness, great stick skill. He looks very dangerous to me.

Saa nähdä milloin Ehlersin varaus tapahtuu ja tuleeko hänestä korkeimmalla varattu tanskalaispelaaja tähän mennessä. Prospectina Ehlers on varmasti hyvä projekti nopeuden ja korkeiden hyökkäystaitojen ansiosta. Kun voima- painopuoli on suurin murhe tulevaisuuteen ja nuori hyökkääjä on kova tekemään töitä, tämäkin puoli korjaantunee jatkossa.

jatkuu...
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Jatkuu...

JAKE VIRTANEN - Jake The Snake

RW, 6'0, 213, R
Calgary WHL: 71ott, 45+26=71pts, +23, 100min
Central Scouting NA: #6
Bob McKenzie Draft Lottery Edition (15.4): #8

Isä Rainerin puolelta suomalaissukuinen ja Vancouverin lähistöllä lapsuutensa viettänyt Virtanen on varausikäluokan yksi parhaista laukojista. Tämän lisäksi Virtanen on ikäluokkansa mahdollisesti nopein luistelija, voimakas taklaaja ja hän on fyysisesti hyvin kehittynyt nuoresta iästään huolimatta (Virtanen on yksi varausikäluokkansa nuorimmista pelaajista). Virtasen peli muistuttaa minua vähän laidalla pelaavan Ryan Keslerin peliä, joskin sillä erotuksella, että Kesler on selvästi parempi puolustuspään pelaaja.

Tältä videolta voi katsoa miten laukaukset ja taklaukset lähtevät tältä juniorilta (#18):

Trevor Lindenia idolinaan lapsuudessaan pitänyt Virtanen kertoo olevansa Rick Nashin tai Ryan Getzlafin tyylinen pelaaja. Tällä kaudella Virtanen oli WHL:n maalipörssin kuudes ja voisi kuvitella kehityksen jatkuessa, että ensi kaudella menee 50 maalin raja rikki. Pitää muistaa, että tällä kaudella Virtanen pelasi pääosin Calgaryn kakkosketjussa ja kakkosylivoimassa, ollen Hitmenin joukkueesta vasta neljänneksi eniten ylivoimamaaleja tehnyt hyökkääjä ja ensi kaudella ainakin yli-ikäiseksi jäävä Brassart lähtee pois.

Virtasen laukaus lähtee oikea käsi alhaalla todella nopeasti ja kovaa ja kun kokoa, luistelutaitoa ja suoraviivaisuutta löytyy sekä nuori hyökkääjä taklaa kuin rekka, tästä parin kauden takaisesta Bantam Draftin ykkösvarauksesta saattaa kehittyä NHL-tasolle hyvä maalintekijä ja voimahyökkääjä. Hänet tunnetaan myös hyvänä joukkuepelaajana kentän ulkopuolella. Hänen peliälyä on epäilty joissakin paikoissa, mutta näkisin itse, että Virtanen on saanut nuo moitteet lähinnä roolinsa ja pelityylinsä vuoksi - hän on maaleja tekevä voimahyökkääjä ja hyvä siinä hommassa, ei pelinrakentaja. Toki hän olisi vielä monipuolisempi mikäli saisi hyödynnettyä ketjukavereitaan paremmin ja siihen varmasti Calgaryssa tehdään töitä. Jatkossa Virtasen pitää keskittyä joka tapauksessa ainakin enemmän puolustuspeliin.

Red Line Reportin katsaus Virtasesta:

Virtasen valmentaja Mike Williamson

Jake's got an incredible skill set. He's got good size, is a very, very dynamic skater who handles the puck well with a great release. He has all the tools to be a successful NHL player one day.

I don't think I've seen a player with the tools Jake already has at such a young age. I've coached and played with some high-end players at this level, and he's right up there with the best. He's going to have to continue to get stronger… he's got the size right now to do it in junior, but it's a different story in pro hockey, so he needs to keep developing physically and in his understanding of the game [and] using his teammates consistently.

Virtanen omista vahvuuksistaan:

I think my skating is my best asset and my shot's pretty good as well. Overall, I just try to be a two-way power forward and use my speed in the offensive and defensive zones. I try to be a leader, even though I'm still a younger player on my team. I try to go out and lead by example and put in the work in all situations.

Virtasen luistelusta saatiin yksi näyte CHL:n tähdistöpelin yhteydessä pidetyssä taitokisassa, jonka Virtanen voitti. Hän kellotti muun muassa 30 metrin sprintissä ajan 3.92 sekuntia ja takaperin 4.55 sekuntia - molemmat voittoaikoja tuossa taitokisassa.

Virtanen olisi Vancouverille erittäin kiinnostava pelaaja siinä mielessä, että hän on kasvanut nuoruutensa Vancouverin lähistöllä ja kannattanut seuraa koko ikänsä. Lisäksi suomalaistaustasta saa pisteitä. Hän olisi tietysti myös pelillisestikin hyvä prospecti, koska hänet tunnetaan voimahyökkääjänä, nopeudestaan ja hyvänä maalintekijänä ja Canucksilla ei niitä liikaa tällä hetkellä prospectipuolella ole tulossa. Jatkossa Virtasesta voisi saada esimerkiksi Henrik Sedinin vierellä tehoja irti paljonkin. Jotenkin näkisin Virtasen upsiden tällä hetkellä kuitenkin kakkosketjussa NHL:ssä.

Virtanen pelaa parhaillaan 18-vuotisten MM-kisoja Suomessa Kanadan joukkueessa, joten hän on päässyt isän puolelta sukunsa maahan. Hänellä on neljän pelin jälkeen kasassa Kanadan joukkueesta eniten pisteitä 2+2=4 ja korkein laukausmäärä (11) yhdessä Brendan Perlinin kanssa. Hänet valittiin Ruotsia vastaan Kanadan joukkueesta parhaaksi pelaajaksi.

Jatkuu...
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Jatkuu...

WILLIAM NYLANDER - TheWizard

C/RW, 5'11, 170, R
Södertälje Allsvenskan: 17ott, 11+8=19, +2, 6min
Central Scouting Euro: #2
ISS (15.4): #5
Corey Pronman ESPN: #4

Mikael Nylanderin poika William Nylander on erittäin taitava hyökkäyspään pelaaja, jonka peliä on Ehlersin tavoin hieno katsoa. Nylanderin hyökkäyspään kiekolliset lahjat saattavat olla jopa tämän ikäluokan korkeimmat ja monet ruotsalaiset kiekkofanit pitävät hänen hyökkäyspään lahjoja parhaimpina pitkään, pitkään aikaan nuorille ruotsalaishyökkääjille. Nylander on erittäin hyvä luistelija; hän on nopea, hänellä on hyvä tasapaino, hän on äärimmäisen ketterä ja todella hyvä teränkäyttäjä. Nylanderiin verrattuna muut samanikäiset näyttävät usein kuin liikkuisivat hidastettuina kentällä.

Luistelutaidon lisäksi Nylanderilla on taitava mailatekniikka, hän on oivaltava syöttäjä, hänellä on hyvä oikealta puolelta lähtevä laukaus ja hänen pelisilmänsä hyökkäyspäähän on korkealla tasolla. Hän on vaarallinen 1-1 tilanteissa ja pelaa erittäin itsevarmalla pelityylillä. Miinusta Nylanderille tulee siitä, että hän on pienikokoinen ja vielä heikko, hänellä on tapana pitää kiekkoa joskus liiankin pitkään ja lisäksi hänen puolustuspelinsä (joka kehittyi kauden aikana) vaatii edelleen kehitystä.

Nylander tuli tähän kauteen kovien ennakko-odotusten saattamana, mutta loukkasi harjoituspelissä olkapäänsä ja oli sivussa muutaman viikon. Hän aloitti kuntouduttuaan kauden isänsä Michaelin kanssa Allsvenskanin Röglessä, mutta aloitti heikosti. Ruotsalaismediassa spekuloitiin olkapäävamman tai mahdollisesti kesällä voimaharjoittelun tuomien lisäkilojen vaikuttaneen Williamin alkukauden peliin.

Nylander kuitenkin paransi selvästi loka- ja marraskuussa peliään ja marraskuun lopussa tuli ensimmäinen kutsu ylös Modon paitaan. Modossa Nylander aloitti hyvin, mutta putosi melko nopeasti joukkueen nelosketjuun, eikä pelannut kuin 7-10 minuutin ottelukeskiarvolla hajavaihtoja. Hän oli selvästi kuin poika miesten sarjassa ja ihan liian heikko Elitserienin peliin. Kutsu ylös oli Williamille kuitenkin varmasti tärkeä, jotta hän näki miten Ruotsin korkeimmalla tasolla hommia tehdään ja millaista peli on.

Vain 11 Modo-pelin (0+2) jälkeen tuli joulukuun lopussa kutsu lainalle Allsvenskanin Södertäljeen. Södertäljessä Nylander löysi loistavan kemian David Pestrnakin kanssa ja tammikuun lopussa hän oli jo tehnyt enemmän Allsvenskan-pisteitä kuin Filip Forsberg hänen varausvuotenaan. Ennen Nylanderin tuloa pohjilla Allsvenskanissa ollut Södertäljekin nousi kisaamaan playoff-paikasta. Tehottomuudesta kärsinyt Modo (12 maalia kuuteen peliin) nosti Nylanderin takaisin tammi-helmikuun vaihteessa olympiataukoa edeltäviin peleihin, antoi tällä kertaa hänelle kunnon roolin ja Nylander oli selvästi parempi kuin edellisellä visiitillään. Hän teki heti ensimmäisessä pelissään maalin ja oli yksi joukkueen parhaimmista pelaajista.

Helmikuun puolivälissä Nylander siirrettiin takaisin Södertäljeen olympiatauon ajaksi ja hän teki heti ensimmäisessä pelissä kaksi maalia. Helmikuun puolivälissä Nylander oli tehnyt Allsvenskanissa 12 pelissä 15 pistettä ja hänellä oli takana jo pari erinomaista kuukautta aikuisten sarjoissa takanaan. Helmikuun lopussa Olympialaisten jälkeen Nylander sai vielä mahdollisuuden Modossa ja tämä kolmas visiitti oli häneltä kauden parasta peliä. Nylander oli erinomainen top6-hyökkääjä samassa ketjussa Kirill Kabanovin ja Samuel Påhlssonin kanssa ja pelasi peräti yli 22 minuutin iltoja.

Kokonaisuutena tämä menevä kausi oli siis Nylanderille kaksijakoinen; heikkoa alkua seurasi vahva kauden jälkimmäinen puolikas ja Nylanderin hyökkäyspään lahjat jättivät Filip Forsbergin varausvuoden hyökkäysotteet Allsvenskanissa (43 peliä, 17 pistettä) kauas taakse (Forsberg oli tosin fyysisesti valmiimpi). Kokonaisuutena Nylanderille saattoi myös tehdä hyvää pelata miesten sarjassa, vaikka hän olikin vielä voimatasoiltaan kaukana useimmista muista. Hän sai opetella puolustuspeliä ja fyysistä peliä aikuisten sarjassa ja pyrkiä vastaamaan koviin haasteisiin näillä hänen heikoilla alueillaan. Ensi kaudella Nylander on varmaan jo valmiimpi Elitserienissä.

Nylander olisi pelaajatyypiltään selkeä kahden ensimmäisen ketjun lupaus. Hänestä saattaa vielä kehittyä ykkösketjun peliä tekevä sentteri tai sitten hän löytää itsensä tulevaisuudessa laidalta. Nylander on huippupeliälynsä ansiosta enemmän peliä tekevä pelaaja kuin laukoja, vaikka hänen laukauksensa on erittäin tarkka ja lähtee nopeasti. Hänen pelityylinsä muistuttaa minua Chicagon Patrick Kanesta. Hän rakastaa kuljettaa kiekkoa ja sujuvalla liikkeellä ja taitavalla mailalla hän pyöritti jo menneellä kaudella miehiä vastaan ylivoimaa joskus niin, että hän kiersi kierrosta hyökkäyspäässä puolustusneliön ympärillä parikin kertaa, haki syöttöpaikkaa tai omaa tilaa nousta ratkaisuihin - erittäin poikkeuksellista peliä hänen ikäiseltään pelaajalta Allsvenskanissa, joka on kuitenkin kova sarja.

Todennäköisesti tuollaiset kikat eivät NHL:ssä toimi, mutta älykäs pelaaja osaa varmasti huomata milloin on aika keskittyä lyhyempään kiekon pitoon. Hänen pitää saada jatkossa selvästi lisää voimaa pärjätäkseen NHL:ssä, mutta hyökkäyspään lahjat hänellä on todella korkealle tasolle ja itseluottamusta pelata vahvuuksillaan. Nylanderia pidetään kentän ulkopuolella joidenkin ruotsalaislähteiden mukaan vähän ylpeänä tapauksena, mutta tuo piirre saattaa karsiutua vielä hänen saadessa lisää elämänkokemusta ja vuosia.

Parhaillaan Nylander junior pelaa 18-vuotisten MM-kisoja Suomessa Virtasen tavoin. Hän johtaa turnauksen pistepörssiä - neljän pelin jälkeen on kasassa 11 pistettä (4+7). Nylander on tehnyt kentällä välillä mitä on halunnut ja vienyt täysin ikäluokkalaisia näiden MM-kisoissa. Hän on A-luokan lahjakkuus ja hänellä on todella korkea "upside", mutta hänessä on myös riskinsä siinä mielessä, miten hän saa voimaa jatkossa ja miten sopeutuu Pohjois-Amerikkaan. Isä Michael tunnettiin kovana harjoittelijana, joten poika on saanut ammentaa häneltä oppeja ja varmasti myös motivaatiota kehittyä isää paremmaksi pelaajaksi.

Nylanderin Highlight-kooste

***

Omat suosikkini Vancouverin varaukseksi tuon "viiden kärjen jälkeen" olivat tässä. Minulle kelpaisi tuosta nelikosta kuka tahansa, mutta jos ja kun yksi pitää valita, niin ottaisin ehkä Nylanderin. Näen hänessä ainesta tulevaisuuden ykkösketjun pelaajaksi noista pelaajista korkeimman peliälyn ja korkeimpien kiekollisten lahjojen vuoksi. Mikäli niin kuitenkin käy, että Nylander otetaan ensimmäisten viiden joukossa (mikä on mielestäni ihan odotettuakin tällä hetkellä), Oshawan Dal Colle olisi suosikkivalintani. Jokainen voi katsoa miten hyvin hänen ja Canucks-prospecti Cole Casselsin kemia toimii yhteen (Cassels numero #19, Dal Colle #71). Yhtään en pistäisi pahaksi myöskään esimerkiksi saksalaisen Leon Draisaitlin valintaa - hän nakutti WHL:ssä vaatimattomat 44 pistettä enemmän kuin seuraavaksi paras hyökkääjä hänen joukkueessaan Prince Albertissa.

Vancouver on saamassa kesällä hienon lahjakkuuden riveihinsä, kävi varaustilaisuuden järjestykselle miten tahansa.
 
Viimeksi muokattu:

Largo

Jäsen
Hyviä pelaaja-arvosteluja. Nylander on mielestäni tuon viiden kärjen jälkeen se mikä kannattaa ottaa. Toki muutoksia voi tulla vielä paljonkin ja sieltä voi esimerkiksi Dal Colle tai Bennett olla vapaana 6.pickillä. Oli miten oli, kyllä sieltä kovan prospektin kuudennelta sijalta pokkaa. Tuo Haydn Fleury menee siinä kympin paikkeilla ja McKeown 15-20. Voipi olla, ettei pakkeja ekalla kiekalla montaa mene. Veikkaan Ekblad, Fleury, McKeown menee ja Honka, Peters, DeAngelo vähän siinä ja tässä. Onko Canucksilla tokan kiekan picki jäljellä? Sieltä sitten pakkia lapaan. Esim. DeAngelo voisi olla mielenkiintoinen haku, jos vielä jäljellä on.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Onko Canucksilla tokan kiekan picki jäljellä? Sieltä sitten pakkia lapaan. Esim. DeAngelo voisi olla mielenkiintoinen haku, jos vielä jäljellä on.
Onhan meillä, toisella kierroksella numero #36. Vancouverilla on aika tyhjää puolustajissa ja puolustajaa toivoisin jos ensimmäisellä kierroksella päädytään hyökkääjään (kuten vähän nyt näyttää tämän tarjonnan olevan kutosvuorolla tällaista - en varaisi vielä Fleurya niin aikaisin kuitenkaan). DeAngelo vähän pelottaa henkisiltä ominaisuuksiltaan, vaikka taitava kiekollinen pakki onkin ja taidollisesti sopisi meille hyvin.

Travis Sanheimia olen yrittänyt katsella nyt vähän nuorten kisoista ja ainakin toistaiseksi näyttänyt hyvältä (neljään peliin kolme syöttöä). Hän on ottanut isoja askeleita kehityksessään muutenkin, kun hänet varattiin Bantamissakin vasta yhdeksännellä kierroksella ja nyt on mukana kisoissa. Pelasi Hitmenissa hyvän loppukauden (35 pelissä 22 pistettä). Hyvin liikkuva ja varmasti omaa päätä pelaava pakki, joka kehittynyt hyvin hyökkäyspelissäkin. Mittaakin ihan hyvät 6-3, painoa (189) saisi tulla kyllä lisää. Sanheim oli Centralin listoilla vasta #53, mutta uskon, että varataan aikaisemmin.

Kirkland sitten kolmannella kierroksella jos on vapaana.

Edit: Niin ja jos Honka on vapaana toisella kierroksella Canucksin vuorolla, toivoisin joukkueen ottavan hänet.

Edit2: Niin, ja kiitokset kehuista, ne lämmittävät aina.
 
Viimeksi muokattu:

Largo

Jäsen
Edit: Niin ja jos Honka on vapaana toisella kierroksella Canucksin vuorolla, toivoisin joukkueen ottavan hänet.

Veikkaan toisen kiekan alussa menevän pakkeja reippaasti. Vaikea uskoa Hongan olevan vapaana, mutta voihan se ollakin. Menee varmaan numerolla #35 kumminkin. *hymiö*

DeAngelo on tosiaan erittäin lahjakas, mutta myös iso riski. Joku tuon riskin tulee ottamaan ja se on high-risk-high-reward. Hänestä saattaa tulla kiekollinen liideri NHL-joukkueen takalinjoille tai sitten AHL-jyrä.

Travis Sanheim on mulle sen verran vieras, etten sano mitään.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Veikkaan toisen kiekan alussa menevän pakkeja reippaasti. Vaikea uskoa Hongan olevan vapaana, mutta voihan se ollakin. Menee varmaan numerolla #35 kumminkin. *hymiö*
Todennäköisesti menee tosiaan suurin piirtein noilla paikkeilla ja ei yhtään yllättäisi jos joku ottaisi hänet juuri ennen Vancouverin vuoroa. Niin monta kertaa joku minun "suosikki" otettu ennen meidän vuoroa, että ei voi kovin isoja toiveita enää laittaa... Mutta katsotaan ketkä siellä putoavat, ihan mielenkiintoisia nimiä hyökkääjinä ja pakkeina vielä tuossa kohtaa varmasti tarjolla.

Jos hyökkääjää katsoisi tuossa kohtaa, niin esimerkiksi Oshawan Hunter Smith olisi yksi mielenkiintoinen nimi. Hän oli niissä OHL-valmentajien "eniten kehittynyt pelaaja" äänestyksissä kolmen joukossa tällä kaudellla ja Central Scouting nosti hänen sijoitustaan kauden puolivälistä kauden lopun listoihin 101 sijaa. Viime kaudella parimetrinen hyökkääjä teki yhden pisteen 30 peliin ja nyt tuli runkosarjassa 40 pistettä 64 peliin. Iso kehitys isolle pelaajalle vuoden aikana ja Oshawa tuottaa kyllä hyvin pelaajia tällä hetkellä. Smith on vain syntynyt syyskuussa -95, joten hän on melkein vuoden vanhempi kuin esimerkiksi Virtanen ja tuossa iässä tuolla on merkitystä.

Largo kirjoitti:
DeAngelo on tosiaan erittäin lahjakas, mutta myös iso riski. Joku tuon riskin tulee ottamaan ja se on high-risk-high-reward. Hänestä saattaa tulla kiekollinen liideri NHL-joukkueen takalinjoille tai sitten AHL-jyrä.
Niinpä, mutta jotenkin nuo päästään isoilla kysymysmerkeillä varustetut pelaajat varoittavat liikaa, vaikka lahjoja olisikin. Chicago on esimerkiksi hyvä esimerkki näistä pelaajista Aliun ja Beechin kautta. Voihan toki olla, että DeAngelo tuosta vielä saa hommat kasaan kun kokemusta tulee ja ehkä toisella kierroksella hän olisikin riskin arvoinen. Kiekollisena tosiaan kova lahjakkuus: OHL:ssa pakille 71 pistettä 51 peliin kertoo hyökkäyspelin lahjakkuudesta ja siihen päälle se OHL:n valmentajien "paras hyökkäävä puolustaja" -titteli.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Kiitokset täältäkin nuckin suuntaan loistavista analyyseistä mahdollisten pelaajien suhteen. Innostus kesän draftia kohtaan nousi taas parilla pykälällä. Noiden juttujen jälkeen tuolta meidän sijoilta voisi ottaa useammankin pelaajan :)

Itse en myöskään ymmärrä noita "TOP viiden jälkeen taso tippuu" puheita, kun siellä varsinkin Nylander on sen luokan lupaus ettei niitä usein nähdä edes meidän rakkaasta naapurimaasta. Ja sitten kun itse en osaa vielä edes päättää haluaisinko ennemmin toisen kaksikosta Ritchie - Virtanen vai sen Nylanderin.

Nyt jos noita lupaavia pelaajia saadaan organisaatioon enemmänkin niin myös valmentaja pitäisi olla sellainen joka niitä uskaltaa peluuttaa sekä myös osaa käsitellä niitä kehittävällä tavalla. Täksi kaudeksihan tarvetta olisi ollut jättää joku hyvin onnistunut nuori hyökkääjä ylös, mutta jostain syystä Tortorella ei nähnyt sitä tarpeelliseksi / järkeväksi. Näin ollen meidän tehokkain laituri oli Higgins 17 maalilla. En väitä, että joku Shinkaruk (esimerkkinä) olisi tehnyt enempää tai edes 10 maalia, mutta kyllähän meiltä tällä kaudella hyökkäyksestä nimenomaan käsiä puuttui. Sen lisäksi ettei tuo taktiikka sopinut pelaajistoon oikein ollenkaan. Mutta katsotaan nyt mitä tapahtuu valmennuksen ja pelaajiston osalta kesän aikana.
 

Zborik_

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jääkiekko
Nyt kun olen seurannut 18-vuotiaiden kisoja tiiviisti, miten olisi Jakub Vrana Vancouveriin tuolla kakkoskierroksen vuorolla? Vranan kausi oli seurajoukkueessa Linköpingissä erittäin kaksijakoinen ja jopa keskinkertainen, mikä on pudottanut hänet monien papereissa ykköskierroksen ulkopuolelle. Turnauksessa Vrana on ollut kuitenkin ikätovereitaan vastaan erinomainen ja pisteitä on jo kuusi neljässä ottelussa (5+1). Vranan laukaus on jo tässä vaiheessa erittäin hyvä ja hänellä on hyvä pelikäsitys ja kiekolliset taidot. Vrana voisi olla todella hyvä varaus kakkoskierroksella. Itselle tulee Vranan lisäksi mieleen Brynäsin Oskar Lindblom, joka pelaa hyvää kahden suunnan peliä.

Kolme pakkia, jotka ovat kohentaneet asemiaan draftia varten 18-vuotiaiden kisoissa, ovat Jack Dougherty, Nikita Lyamkin ja Gustav Forsling. Dougherty on kahden suunnan puolustaja, ja Lyamkin muistuttaa joidenkin mielestä Nikita Zadorovia. Voisi sanoa, ettei tuo ole ihan tuulesta temmattua, sillä Lyamkin on iso, fyysinen ja osaa liikuttaa kiekkoa hienosti. Forsling on kisojen parhaita hyökkääviä pakkeja ja uhka ylivoimalla kovan laukauksen sekä kiekollisten taitojen ansiosta.

Siinä hieman omaa näkemystä potentiaalisista pelaajista 2. kierroksella. Kiitokset nuckille hyvistä kirjoituksista draftista.
 

Dissonanssi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Moderaattorit
Täältäkin kiitokset kattavista analyyseista nucksille.

Oma käsitykseni pelaajista on ollut nucksin kanssa hyvin samankaltainen. Joskin täytyy kysyä, että onko erityistä syytä, että Brendan Perlinia et tarkasteluun kelpuuttanut?

Nylanderista täytyy todeta sama kuin toiseen ketjuun, eli kyseessä on varsinainen villikortti. Hänellä on potentiaalia olla draftin paras pelaaja hyökkäyssuuntaan, mutta kysymysmerkkejä paljon (koko, voimatasojen kehittäminen, soveltuvuus pienempään kaukaloon ja intensiivisempään pelityyliin jne). Jos hän ei taas lunasta hyökkäyspään potentiaaliaan, jää hänen lisäarvonsa aika vähäiseksi, koska hän ei oikeastaan mitään muuta kykene tarjoamaan. Tässä suhteessa on helppo ymmärtää, miksi Draisaitl ja Dal Colle ovat todella monen mielestä hänen edelleen sijoitettu.

Nostaisin vielä esille potentiaalisista kakkoskierroksen pakeista kaverin nimeltä Jack Glover. Isokokoinen, hyvin liikkuva, fyysinen kahdensuunnan rightin mies, joka pystyy antamaan avaussyötöt laadukkaasti, vaikka hyökkäyssuuntaan ei mikään älytön pelote olekkaan.
 

Zborik_

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jääkiekko
Nostaisin vielä esille potentiaalisista kakkoskierroksen pakeista kaverin nimeltä Jack Glover. Isokokoinen, hyvin liikkuva, fyysinen kahdensuunnan rightin mies, joka pystyy antamaan avaussyötöt laadukkaasti, vaikka hyökkäyssuuntaan ei mikään älytön pelote olekkaan.

Glover on myös hyvä, joskin kaverin kausi on ollut kaikkiaan hieman heikko. Luistelua tosiaan kehutaan paljon, mutta meillä FC Hockeyssa skoutit ovat nähneet heikkouksia kahden suunnan pelissä ja kiekonkäsittelyssä. Glover oli kuitenkin vielä viime kauden jälkeen hyvinkin mahdollinen ykköskierroksen varaus, joten potentiaalia kuitenkin on. Siksi hänet voidaankin varata aikaisemmin kuin on ennustettu.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Kiitos positiivista sanoista Mr. Smithille, Dissonanssille ja Zborik_:lle.

Zborik_ kirjoitti:
Nyt kun olen seurannut 18-vuotiaiden kisoja tiiviisti, miten olisi Jakub Vrana Vancouveriin tuolla kakkoskierroksen vuorolla?
Kelpaisi, joskin mielestäni Vranan kyvyt riittävät ykköskierroksen lopulle. Mielestäni hän oli pelaaja, jonka draft-sijoitukseen näillä kisoilla oli ennakkoon ehkä normaaliakin isompi merkitys tuon kaksijakoisen ja ehkä odotuksiin nähden normaalia heikomman kauden vuoksi (pelasi Linköpingissä paljon nelosketjussa). Ja näissä kisoissa Vrana on ollut hyvä; erittäin hyvä kokonaispaketti hyökkäyspäähän vahvalla luistelulla ja hyvä työmoraali. Pystyy tekemään peliä kääntäviä asioita kentällä. Suomea vastaan Vrana oli Tsekin ykköspelaaja. Linköpingin fyysisen puolen valmentaja Lars Thörnholm kehui Vranaa jo syksyllä yhdeksi joukkueensa vahvimmista pelaajista, vaikka on -96 syntynyt. Hänestä voi tulla top6-pelaaja NHL:ään jos intohimo peliin pysyy. Draft Combine ratkaisee.

Dissonanssi kirjoitti:
Nylanderista täytyy todeta sama kuin toiseen ketjuun, eli kyseessä on varsinainen villikortti.
Kyllä, Nylander on boom tai bust -pelaajan malli. Silti ottaisin hänen kanssaan riskiä ainakin 4-6 sijoilla varaavana joukkueena, sillä kiekolliset taidot ja luistelussa teränkäyttö/ketteryys ovat poikkeukselliset. Menee täysin spekuloimiseksi, mutta uskon hänen draft-sijoituksensa olevan korkeampi mikäli hän olisi pelannut CHL:ssä, eikä Ruotsissa miesten sarjaa. Silti hänessä olisi ollut edelleen ne samat riskit jos NHL:ää ajatellaan.

Dissonanssi kirjoitti:
Oma käsitykseni pelaajista on ollut nucksin kanssa hyvin samankaltainen. Joskin täytyy kysyä, että onko erityistä syytä, että Brendan Perlinia et tarkasteluun kelpuuttanut?
Ei sinällään ollut. Pyrin ottamaan tuohon kertaukseen yhden pelaajan jokaisesta juniorisarjasta (Ritchie - OHL, Virtanen - WHL, Ehlers - QMJHL) ja yhden eurooppalaisen pelaajan. Ritchie tuntui jostain syystä olevan Canucksille todennäköisempi vaihtoehto kuin Perlini.

***

Jack Dougherty on tehnyt vaikutuksen hyvänä kahden suunnan pakkina ja tehnyt pari todella hyvää nousua maalipaikkaan kisoissa. Ensi kaudeksi hän menee Wisconsinin Mike Eavesin kiekkokouluun. Varmaan muutaman kauden projekti, mutta kaikki eväät nousta top4-pakiksi. Olen tähän mennessä pitänyt hänestä enemmän kuin Gloverista, mutta vielä on pelejä jäljellä.

Ja täällä pari päivää sitten mainitsemallani Sanheimilla on nyt viiden pelin jälkeen kasassa 0+5 ja +4 tehopörssissä. Hän tekee kovaa nousua listoilla.
 

Razzers

Jäsen
Suosikkijoukkue
Minnesota Wild, Marian Gaborik
Nucks on erottanut ihan odotetusti John Tortorellan sekä apulaisvalmentaja Mike Sullivanin.

Tortsille kenkää (nhl.com)

Kukakohan tuohon nyt istutetaan sitten tilalle? Löytyy kenties organisaatiosta jo mahdollinen paikkaaja?
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Aika odotettu uutinen tuo Tortorellan erottaminen. Olisin tosin ehkä itse antanut kuitenkin vielä yhden kauden aikaa näyttää, sillä tuskin ensi kaudella olisi ollut yhtä paljon avainpelaajien loukkaantumisia kuin menneellä kaudella oli ja lisäksi pelitaktiikka olisi ollut heti alusta saakka tuttu. Mutta samalla ymmärrän täysin Lindenin liikkeen. Hän haluaa joukkueen penkin taakse "oman miehen" ja viime kauden aikana monet tapahtuneet asiat puolsivat erottamista. Tortorella halusi muuttaa kerralla liikaa asioita pelillisesti ja taisi menettää lisäksi joukkueen luoton häntä kohtaan.

Normaalisti kannatan yhdeltä valmentajalta vähintään kahden-kolmen kauden ajanjaksoa näyttää kykynsä enkä ole yleensä potkujen kannattaja myöskään kesken kauden, mutta tässä tapauksessa tilanne on erilainen kuin normaalisti. Joukkueesta ihan liian monet pelaajat pelasivat uransa heikoimmat kaudet ja pelisysteemi ei ollut joukkueen pelaajille toimivin. Joukkue pelasi menneellä kaudella heikoimman kauden loppunsa sitten 1998-99 kauden ja ilmeisesti tuo kauden loppu etenkin sinetöi tässä tapauksessa Tortorellan tulevaisuutta.

Tortorellan aikana Vancouver pelasi saldon 36-35-11 ja joukkue jäi ensimmäistä kertaa playoffien ulkopuolelle sitten 2007-08 kauden. Joukkueen pistesaldo 83 pistettä oli matalin kauden 1999-2000 jälkeen. Tortorellasta tuli seurahistoriassa neljäs alle 100 peliä valmentanut valmentaja. Tammikuun 18. päivästä alkanut alamäki (tuona päivänä Canucks oli vielä villikortti-paikassa kiinni, kun Tortorella sai kuuden pelin sanktion yrittäessään Flamesin pukukoppiin ratkomaan kiistansa Hartleyn kanssa ja menettäessään ilmeisesti samalla joukkueen arvostusta häntä kohtaan) koitui lopulta loppukaudella ilmeisesti joukkueen alaspäin menneen syöksykierteen avaintekijäksi. Tuon pelin jälkeen Vancouverin saldo oli 11-19-2, kun se oli ollut ennen sitä 25-16-9.

Näen Tortorellan erottamisen oikeana liikkeenä, vaikka olisin ehkä itse kuitenkin katsonut vielä yhden kauden. Linden kommentoi Tortorellan erottamista seuraavasti; "At the end of the day I kept coming back to a lot of things I didn't like that I saw trending. I just felt to move forward and kind of put a new perspective and new direction, it was the right thing to do."

Mielenkiinnolla seuraan kuka on seuraava valmentaja. Oma ehdokas tuohon paikkaan on Kevin Dineen, jolle antaisin vielä toisen mahdollisuuden NHL:ssä - ensimmäiset potkut kasvattavat usein valmentajista parempia. Mutta ehkä tuo kysymys ottaa aikaa (viime kaudellakin Vigneaultin potkuista kesti noin kuukausi ennen Tortorellan nimitystä) ja tuota valmentajanimitystä ennen uutisoitaneen tulevan managerin nimitys. Oma suosikki siihen on nyt Bostonissa apulaismanagerina seitsemän vuotta toiminut Jim Benning, joka pelasi Lindenin kanssa aikanaan Vancouverissa pari kautta.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Pelaaja-arvostelut / hyökkääjät

Laitetaan Vancouverin tämä kausi omalta osalta pakettiin arvostelemalla joukkueen pelaajat. Arvostelen pelaajat odotusarvojen perusteella ja siten, miten hyvin he täyttivät heille suunnitellut roolinsa. Aloitetaan hyökkääjistä ja pistetään pakit pakettiin myöhemmin.

Hyökkääjät:

Osa 1.

#7 David Booth: 66ott, 9+10=19, +1, 18 minuuttia

Iso pettymys siirtonsa jälkeen ja loukkaantumiset eivät ole hänen peliään ainakaan helpottaneet. Entisestä 31 ja 23 maalin nopeasta voimahyökkääjästä on tullut 10 maalin hyökkääjä. Plussaa joukkueen hyökkäyksen taklaustilaston jaetusta kakkossijasta ja voittopuolisista riistojen ja menetysten välisestä erosta. Voisin vaikka pitää nopeasta Boothista kolmosketjussa, mikäli hänen palkkansa (4.25 miljoonaa kaudessa) olisi hänen tasolleen sopiva ja hän pystyisi pelaamaan selvästi tasaisemmin. Nyt Booth syö palkkaa joukkueen katosta aivan liikaa tuloksiin nähden. Boothin sopimus jatkuu vielä ensi kauden, ellei häntä osteta ulos.

D

Tyypillinen Boothin maali, joita on vain nähty ihan liian vähän


#9 Zack Kassian: 73, 14+15=29, -4, 124min

Aloitti kauden hitaasti, mutta paransi loppua kohden selvästi. Vei kiekollisena pelinsä tasoa eteenpäin ja teki kolmosketjusta Richardsonin ja Boothin kanssa pelatessa enemmän pisteitä tasakentin kuin Ryan Kesler kakkosen keskellä ja enemmän maaleja tasakentin kuin ykkösketjun Daniel Sedin. Olisi ansainnut tehoillaan enemmän ylivoima-aikaa kuin vasta joukkueen hyökkäyksen 11. eniten.

Tehoista ja kehittyneestä hyökkäyspelistä huolimatta Kassian on edelleen projekti - hänen puolustuspelinsä vaatii kehitystä ja hänen pitää pystyä pelaamaan fyysisesti järkevämmin. Nyt hän otti kauden aikana pari typerää pelikieltoa ja on nyt noiden liikkeiden vuoksi "seurattujen pelaajien listoilla". Tulevaisuus hyvänä top6-voimahyökkääjänä on kuitenkin nyt täysin realistinen ja se on paljon enemmän mitä ennen kautta oli käsissä. Kassian on kesällä rajoitettu vapaa agentti.

B

Kassian tekee paljon pr-työtä kiekon pelaamisen ohella


#13 Jeremy Welsh: 19, 1+0=1, -1, 6min

Iso, hyvä luistelija, painava taklaaja, kiekollisenakin hyvää tasoa alempiin ketjuihin (oli yliopistossa kahdella viimeisellä kaudellaan piste/peli -pelaaja). Miinusta tulee kuitenkin pelisilmästä. Welsh näytti aika ajoin olevan sivuraiteilla sentteripelistä ja tuo tekijä ilmeisesti pudotti hänet farmiin. En osaa vielä sanoa onko tuo pelisilmän puute seurausta pienestä kokemuksesta ammattilaissarjoista, ketjukavereista (Sestiton kanssa ei kovin luovaa peliä pelata), pienestä ottelukohtaisesta peliajasta vai eikö tuota puolta vain ole. Pidin kuitenkin Welshin pelistä ne pienet hetket kaudesta, jolloin hän oli kentällä. Welsh on kesällä rajoittamaton vapaa agentti.

C


#14 Alexandre Burrows: 49, 5+10=15, -9, 71min

Uran heikoin kausi takana ja iso pettymys kokonaisuudelle. Normaalisti arvokas ykkösketjun laituri pelasi ensimmäiset 35 peliä maaleitta valtava apina selässään. Kun hän sai viimein maaliskuussa onnistumisen, Burrows teki viisi maalia ja kahdeksan pistettä neljään otteluun. Kautta varjostivat myös loukkaantumiset, mutta kokonaan näiden taakse ei Burrowsin epäonnistumista voida laittaa. Ilmeisesti Burrowsin ja Tortorellan kemiat eivät kohdanneet missään vaiheessa. Jatkaa Vancouverissa nykyisellä sopimuksellaan (NTC) vielä kolme kautta.

D-


#15 Brad Richardson: 73, 11+12=23, +1, 39min

Richardson täytti odotukset ja jopa ylitti niitä hieman ollen arvokas pelaaja joukkueelle kolmosketjun keskellä. Hän oli Vancouverin paras aloittaja (55.2%), arvokas pelaaja alivoimilla ja toi myös tehoja. Miinusta monen muun Canucks-pelaajan tavoin pitkälle kuivalle kaudelle tammikuun alusta maaliskuun loppuun, jonka aikana Richardson teki vain kaksi pistettä 22 pelissä. Mielestäni hän oli kuitenkin kokonaisuutena parempi pelaaja kuin Maxim Lapierre, jonka roolia hän tuli täyttämään. Sopimus jatkuu vielä ensi kauden, jonka jälkeen hän on rajoittamaton vapaa agentti. Toivottavasti hän pystyisi ensi kaudella tekemään tehoja tasaisemmin ja pitämään muuten tuon paketin aloituksissa ja alivoimilla kunnossa.

B


#17 Ryan Kesler: 77, 25+18=43, -15, 81min

Lonkkavaivat voittanut tärkeä sentteri pelasi vähän kaksijakoisen kauden. Hän teki joukkueen korkeimmat 25 maalia, mutta pistesaldot ottivat taka-askelta Mike Santorellin loppukauden loukkaantumisen jälkeen. Kesler oli joukkueen hyökkäyksen ykkönen taklauksissa, riistoissa ja blokeissa sekä kakkonen aloituksissa. Hän pelasi hyökkäyksestä eniten alivoimaa peliä kohden ja sai toiseksi eniten tasakenttä- ja ylivoima-aikaa.

Miinusta Keslerille tulee tasakentin hyökkäyspelistä, johon tosin koko kakkosketjulla ja joukkueen pelitavalla oli osuutensa. Kesler jäi 11 syöttöön tasakentin ja näin samoihin määriin kuin Brad Richardson ja Chris Tanev. Kakkosketjun paljon pelanneelle sentterille tuo määrä on kaukana riittävästä, mutta ei Keslerille mitenkään harvinaista olla joukkueen tasakenttäsyötöissä kaukana kärjestä. Keslerin arvostuksesta saatiin yksi osoitus Olympialaisissa, joissa hän oli USA:n eniten pelannut hyökkääjä. Hänen huhuttiin pyytäneen kauden aikana myös siirtoa. Hän tosin itse kiisti nuo huhut, mutta ei ehkä savua ilman tulta. Nykyinen sopimus (NTC) jatkuu kaksi kautta.

B-

Tämä Keslerin maali muistetaan kaudelta parhaiten


#20 Chris Higgins: 78, 17+22=39, -14, 30min

Oli yksi joukkueen pirteimpiä pelaajia koko kauden. Hänen 17 maalia oli joukkueen toiseksi korkein määrä ja pisteissä monipuolinen laituri oli neljäs. Lisäksi Higgins teki joukkueen toiseksi eniten voittomaaleja ja oli neljänneksi ahkerin laukoja. Higgins on arvokas pelaaja joukkueen kokonaisuudelle monipuolisuutensa ansiosta. Häntä pystytään peluuttamaan kahdessa alemmassa ketjussa tai kahdessa kärkiketjussa ja hän tuo aina ketjuun vähintään hyvää kiekotonta pelaamista, arvokasta kahden suunnan osaamista ja usein myös parantaa hyökkäystä. Higginsilla on sopimusta jäljellä vielä kolme kautta.

Tyypillinen maali Higginsilta ja kertoo paljon hänen monipuolisesta osaamisestaan (taklaus, riisto ja maalin eteen meno)

B+


#21 Zac Dalpe: 55, 4+3=7, -7, 6min

Dalpe paransi otteitaan kauden mittaan ja näytti kentällä usein paremmalta kuin tehopisteet kertovat. Häntä kokeiltiin Sedinienkin ketjussa, mutta Dalpe ei löytänyt kunnon roolia oikein missään vaiheessa kautta. Dalpe on kohtalaisen kokoinen, nopea luistelija ja hänen rannelaukauksensa on hyvä, mutta hän ei ole ehkä ihan riittävän lahjakas kiekollisena hyökkääviin ketjuihin vakirooliin eikä toisaalta ihan riittävän hyvä puolustava hyökkääjäkään. Veikkaan, että hänestä tulee kiertolainen, joka pelaa aika ajoin NHL:ssä ja pääosin AHL:ssa. Dalpesta tulee rajoitettu vapaa agentti.

C-


#22 Daniel Sedin: 73, 16+31=47, +/-, 38min

Suurten pettymysten täyteinen kausi takana. Daniel oli tosin vielä joulukuun lopussa noin piste/peli -tahdissa, mutta sukelsi keväällä pahemmin kuin kertaakaan hänen urallaan ja pelasi tammikuun ensimmäisestä päivästä lukien 23 peräkkäistä peliä ilman maalia ykkösketjussa. Ei soveltunut Tortorellan systeemiin oikein missään vaiheessa ja sukelsi pahemmin kuin veljensä Henrik. Molemmille kaksosille valmentajanvaihto tekee varmasti hyvää. Sopimusta (NTC) on jäljellä vielä neljä kautta.

D

Daniel juhli Minnesotaa vastaan 23 peräkkäisen maalittoman pelin putken katkeamista kuin olisi tehnyt uransa ensimmäisen maalin.


#25 Mike Santorelli: 49, 10+18=28, +9, 6min

Yksi suuria positiivisia yllättäjiä, ellei jopa suurin. Vancouverissa syntynyt pelaaja tuli harjoitusleirille joukkueen kovimmassa kunnossa ja pelasi vahvan kauden tammikuiseen loukkaantumiseen saakka. Hän oli todellinen piristysruiske muutenkin kuin tehojen puolesta kakkosketjun peliin ja valmennus näytti luottoa antamalla hänelle juuri ennen loukkaantumista yli 22 minuutin peliaikoja. NHL:n minimipalkalla pelannut Santorelli oli erittäin pidetty pelaaja fanien ja ilmeisesti joukkueenkin keskuudessa. Loukkaantuminen ja kesken jäänyt kausi verottaa arvosanaa miinuksella. Hänestä tulee kesällä rajoittamaton vapaa agentti ja toivottavasti pysyy seurassa.

A-

Mike Santorelli elää unelmaansa
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös