Vancouver Canucks 2013–2014

[nuck]

Ryan Keslerkin palasi kentille Vancouverin voittaessa Buffalon 4-2, joten joukkueen hyökkäys alkoi olla jo melkein kasassa. Henrik Sedin kuitenkin loukkaantui jälleen huonon tuurin vuoksi Tyler Ennisin törmättyä Canucks-kapteenin polveen. Näin ollen vielä pari peliä sitten liekeissä olleesta ykkösestä (Jensen-Henrik Sedin-Burrows) on poistunut hetkessä kaksi pelaajaa. Tyypillistä tämän kauden Canucksilta, joukkue ei ole pelannut yhtään peliä täydellä hyökkäyksellä.

Sabres-pelin sankari oli Zack Kassian, joka antoi pelissä neljä syöttöä ja "voitti" CoHon aika pystyyn tässä pelissä. Mielestäni erityisen hyvin Kassianin peli toimi Richardsonin ja Matthiaksen kanssa ja tuossa ketjussa (ketju teki Sabresia vastaan yhdeksän pistettä) olisi ainesta kovaksi kolmoseksi ensi kaudellakin mikäli Kassian tuon kolmosketjun paikan pitää eikä esimerkiksi Horvat aja jo Richardsonista ohi. Kassian ja Matthias samassa ketjussa toisivat kokoa ketjuun ja kyllä heiltä sen verran taitoakin löytyy, että voisi kuvitella tuon yhdistelmän toimivan.

pari viivaa:

- Kassianilla on 22 tasakenttäpistettä, mikä on vain kolme vähemmän kuin Daniel Sedinilla ja kaksi vähemmän kuin Keslerilla. Toki vastustajat pyrkivät enemmän puolustamaan Keslerin ja Sedinin ketjua vastaan, mutta toisaalta Kassianilla on selvästi huonommat ketjukaverit ja hänelle tulee myös selvästi vähemmän peliaikaa.

- Jääkylmä David Booth teki viimein maalin. Booth tarvitsi vastustajalle maalivahdiksi Nathan Lieuwenin saadakseen kiekon verkkoon.

- Kesler pelasi paluuottelussaan 22:26. Pisteitä ei tullut, mutta aloituksissa Kesler oli hyvä (15-7, eli 68%).

- Daniel Sedin pelasi paluuottelussaan 17:52 ja oli ahkera laukoja, mutta jäi myös pisteittä.

- Eddie Läckille tuli vain 16 torjuntaa. Jälleen Ryan Stanton teki oman maalin (jo kolmas oma maali noin viikon sisään hänelle), yrittäessään blokata Jamie McBainin vetoa ja kiekon muuttaessa suuntaa Stantonin mailasta. Läckillä olisi jo selvästi paremmat tilastot elleivät nuo joukkuekaverit yrittäisi noin usein huonontaa niitä.

- Vancouverin pudotuspelimahdollisuudet nousivat 0.3%:sta 2.8%:iin...

 

[nuck]

Henrikille 1000 täyteen

Niin ja unohtui sanoa tuossa muiden höpinöitten ohessa, että Henrik Sedin palkittiin Buffaloa vastaan uransa 1000 NHL-pelistä (kysehän on tietysti runkosarjasta ja tällä hetkellä niitä pelejä on jo 1005).

Video palkitsemistilaisuuteen.

Henrik on pelannut meillä komean ja mikä tärkeintä näin fanin näkökulmasta, hän on pelannut Danielin tavoin koko uransa NHL:ssä vain Vancouverissa. Molempien kaksosten uria on ollut todella hieno seurata aina varauksesta nykypäivään ja nähdä heidän kasvunsa pelaajina. Alku NHL:ssä ei ollut ison mediarummutuksen jälkeen mitenkään kovin hyvä ja katsomossakin oli "Sedinit eivät osaa edes luistella" -kylttejä. Sedinien ketju oli lisäksi tuon 2000-05 välisen ajan tuon ajan kovan ykkösketjun (Näslund-Morrison-Bertuzzi) varjossa.

Merkkejä kaksosten tulemisesta oli kuitenkin pitkään jo ennen työsulkukautta 2004-05, mutta vasta työsulkukauden jälkeen Sedinit nousivat lopullisesti läpi ja heistä tuli NHL:n tähtiä. Henrik voitti NHL:n pistepörssin kaudella 2009-10 ja samalla kaudella hänet valittiin myös NHL:n ykköstähdistöön sekä palkittiin kauden jälkeen NHL:n arvokkaimpana pelaajana Hart Trophylla. Melkein samanlainen menestys seurasi Henrikiä myös seuraavalla kaudella 2010-11, jolloin hänet valittiin uudelleen ykköstähdistöön ja hän oli pistepörssin neljäs. Kaksi peräkkäistä valintaa sentterinä NHL:n ykköstähdistöön on luonnollisesti seuran historiassa ainutlaatuista. Vancouverin kapteenina Henrik on ollut tämän kauden jälkeen neljä kautta.

Vancouver Provincen Ed Willes kirjoitti Sedineistä.

Fyysisen puolen valmentaja Roger Takahashi on työskennellyt Sedineiden kanssa yli 11-vuotta, joten hänellä on näkemystä Kaksosista.

“I’ve thought about that. And this is the thing that stands out for me. They never played in the minors. That can change a lot of people. I’ve seen guys come up, play a few (NHL) games and they change. It’s the old one-year, 10-year thing (an old hockey adage: been in the league for one year, act like they’ve been in it for 10).

“But that’s not them. They were the same guys in ’03 (Takahashi’s first year) as they are now. They want to stay in the background and they do a lot of things for a lot of different people, so the stories really don’t come out. And I think that’s the biggest story about them: the non-story.”

Samantyylistä tekstiä tuli myös Vancouverin kokeneelta huoltajalta Pat O’Neillilta, joka on ollut mukana seuran nousuissa ja laskuissa peräti vuodesta 1988 saakka;

“When I did meet them, they were probably the quietest, most polite hockey players I’ve ever met. And they still are, although they’re not as quiet. It’s hard for me to tell you about the respect they treat us all with.”

O'Neillin apulainen Brian Hamilton kertoi jutussa Henrikistä muun muassa seuraavaa nyt kuuden viikon takaa, kun Canucks pelasi Torontoa vastaan viimeisen pelin ennen olympiataukoa;

About six weeks ago, the Canucks were in Toronto in their last game before the Olympic break and Henrik was out of the lineup with a rib injury. As it happened, Hamilton’s wife Corine and five-year-old daughter Ashley were on the trip.

“He grabbed Ashley and took her on a tour of the hotel. He showed this five-year-old girl the pool and the gym and all around the place. I was thinking, that doesn’t happen every day in professional sports, where you get a big star doing something like that and that’s just a fraction of who they are.

“People ask me about them all the time, and it’s hard to pinpoint why they’re such great people. There isn’t one thing. They’re just who they are.”

Loppuun pari videota Henrikin uran varrelta;

Kauden 2011-12 parhaita syöttöjä

Henrik voittaa Hartin

Kaksosten kemiaa

Henrikistä tulee kaikkien aikojen eniten pisteitä tehnyt Canucks-pelaaja

Trevor Linden (jota minä pidän edelleen kaikkien aikojen parhaana Canucks-kapteenina) kertoo Henrikin johtajuudesta

 

[Mr. Smith]

- Vancouverin pudotuspelimahdollisuudet nousivat 0.3%:sta 2.8%:iin...

Nousu itseasiassa oli vain tuon 0,3 yksikköä eli 2,5%:sta 2,8%:iin. Todella pienet on saumat ja nyt tietysti ne täysin käsittämättömät tappiot tuossa ennen Olympialaisia sekä maaliskuun alussa harmittavat. Nyt pitäisi sitten kaikki pelit (tai lähes kaikki) voittaa mikäli mielisi playoffeihin. Siellä on vastassa mm Ducks kahdesti, Avs kahdesti ja Kings kerran, joten jos noi kaikki voittavat niin sitten on saumat pitkällekin. Mutta tosiaan tällä hetkellä todennäköisimmät sijat ovat 10 ja 11, joten playoffit ovat todella kaukainen haave.

 

[nuck]

Nousu itseasiassa oli vain tuon 0,3 yksikköä eli 2,5%:sta 2,8%:iin. Todella pienet on saumat ja nyt tietysti ne täysin käsittämättömät tappiot tuossa ennen Olympialaisia sekä maaliskuun alussa harmittavat.

Niinpä tietysti ja tuosta ennen Olympialaisia olleista tappioista päästäänkin kätevästi siihen, että Henrik Sedinin sairausloman pituudeksi arvioidaan kaksi viikkoa. Viimeksi kun Henrik kolattiin parin muun Canucks-pelaajan lisäksi Martin Hanzalin toimesta sivuun (joku ennätys tuossa tosiaan oli...), Canucks pelasi 10 peliä saldolla 2 voittoa ja 8 tappiota sekä maalierolla 19-33 (jos mukaan lasketaan ne kaksi välipeliä Detroitia ja Bostonia vastaan ennen Henrikin uutta sairauslomaa, joissa Henrik ei ollut kunnossa vaikka pelasi). Saa nähdä mitä tuo Henrikin sairausloma tekee joukkueelle ja esimerkiksi Jensenille, joka on saanut pelata tähän mennessä noin 100 pelaamastaan minuutista Henrikin kanssa melkein 84 minuuttia.

 

[nuck]

Vancouver jatkoi voittoputkeaan jo kolmen pelin mittaiseksi, kun Canucks kävi voittamassa vieraissa Minnesotan maalein 2-5. Erikoinen peli: tehtiin viisi maalia varsinaisella peliajalla, mitä ei ole tapahtunut sitten viime vuoden joulukuun 14. päivän Boston-pelin. Lisäksi David Booth teki kaksi maalia ( 1 ja 2 - turha varmaan edes sanoa, että tämä oli Boothin tämän kauden ennätys) ja Daniel Sedin teki maalin! Maali oli hänelle ensimmäinen tämän vuoden puolella. Muut Canucksin maalintekijät olivat Kassian ja Kesler. Edellisessä Sabres-pelissä neljä syöttöä antaneen Kassianin maali oli voimahyökkääjän maali ja siinäkin Boothin peli aloituksen jälkeen oli hyvä.

Joukkue taistelee onneksi edelleen hyvin, vaikka mahdollisuudet pienet ovatkin. Ensi yönä on heti seuraava peli, kun Vancouver jatkaa matkaansa Coloradon vieraaksi.

***

- Dan Hamhuisista tuli Prince George Cougarsin yksi omistajista yhdessä Eric Brewerin kanssa (uutinen). Molemmat pelasivat juniorivuotensa Prince Georgessa.

- OHL:n pudotuspeleissä Dane Fox teki 3+1 Erien voittaessa Saginawin vieraissa maalein 3-7. Samassa pelissä Brendan Gaunce teki yhden maalin. Fox johtaa OHL:n pudotuspelien pistepörssiä neljän pelin jälkeen 10 (6+4) pisteellä. Gauncella on kuusi (3+3) pistettä samoista neljästä pelistä. Muutenkin Vancouverin varaukset ovat aloittaneet playoffinsa OHL:ssä hyvin, sillä Horvat on tällä hetkellä pistepörssin 7. sijalla (3 peliä, 3+4=7) ja Cassels 14. sijalla (3, 2+4=6). OHL:n playoffien pistepörssi. Kaikkien Canucksin OHL-prospectien joukkueet London (Horvat), Erie (Fox ja Gaunce), Oshawa (Cassels) ja Kingston (McEneny) ovat menossa ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon. London tosin kärsi pahan menetyksen, kun heidän ykkösmaalivahtinsa Anthony Stolarz (joka on yksi CHL:n parhaista maalivahdeista) hölmöili itsensä kahdeksan pelin pelikieltoon huitomalla Windsorin hyökkääjää Josh Ho-Sangia mailalla päähän. Kova menetys Londonille jatkossa.

 

[nuck]

Viime yön pelistä Coloradoa vastaan saatiin enemmän mitä olisin uskonut (vieraissa piste toisena peräkkäisenä iltana pelatusta pelistä), mutta Canucksin pudotuspelimahdollisuudet pienenivät siitä huolimatta Phoenixin voittaessa New Jerseyn rankuilla. Canucks pääsi pelissä viisi kertaa ylivoimalle ja pelasi tällä kertaa ihan hyvän näköistä ylivoimaa, mutta ei saanut kuin yhden ylivoimamaalin (prosenteissa sen pitäisikin mennä suunnilleen noin, mutta paikkoja oli nyt saada lisääkin). Vähän jäi harmittamaan se, että kun molemmat joukkueet antoivat toisilleen paikkoja pienillä virheillä, Canucks ei pystynyt tätä(kin) elintärkeää peliä kääntämään.

Vancouver teki pelissä avausmaalin ylivoimalla, kun kiekko tuli Jensenin kautta hyvin maalille nousseelle Weberille ja tämä laukoi kiekon varmasti ohi Varlamovin. Avs tasoitti kuitenkin avauserässä Duchenen toimesta vähän epäselvässä tilanteessa. Schroederilla olisi ollut ensin paikka purkaa paine, mutta kun hän ei onnistunut, Colorado sai paineen Läckin maalille parin kimmokkeen kautta ja Duchene jäi vapaaksi. Daniel Sedinilta tilanteessa vähän laiskaa puolustamista, kun aikaa oli kuitenkin riittävästi pelata maalin edestä miehet kiinni.

Colorado meni johtoon toisessa erässä Landeskogin maalilla, jossa Jensen puolestaan puolusti huonosti ja Läck ylipelasi maalillaan toisen puolen kiekon ollessa maalin takana - Canucksin tulokaskautta pelaavilta pelaajilta huono pelinluku molemmilta. Ilmeisesti tuo maali musersi Jensenin itseluottamusta tuossa erässä, sillä erä oli häneltä tämän ylöskutsumisjakson heikoin. Häneltä nähtiin tuon maalin lisäksi erässä kaksi kiekonmenetystä ja keskittyminen tuntui olevan kateissa. Hän istuikin myöhemmin koko kolmannen erän.

Vancouverin hienosti viime aikoina toiminut kolmosketju iski tasoituksen toisen erän lopussa Kassianin ollessa terävänä maalin edessä. Hamhuis lähetti maalille "toivotaan toivotaan -kiekon" ja Kassian teki jälleen "bertuzzimaisen" maalin pelaamalla ensin vastustajan pakin (Sarich) pois työntämällä tätä ja hyödyntämällä sen jälkeen saamansa tilan. Kassianille maali oli jälleen tietysti tasakenttämaali ja nosti hänet yhden maalin päähän Keslerin tasakenttämaaleista. Itse kokeilisin jo Kassiania säännöllisesti tuossa maalin edessä ylivoimalla, kun hän on siihen hommaan vahva, iso ja sopivan halukaskin, mutta ilmeisesti Tortorella haluaa ajaa häntä sisään kärsivällisemmin.

Toinen erä mielestäni Coloradon, mutta Canucks tuli kolmanteen erään hyvin. Joukkue pelasi kolmella ketjulla, kun Jensen istui koko erän ja Sestito ja Schroeder pelasivat vain yhden vaihdon. Canucksin kolmonen oli koko erän vahva ja etenkin Kassian erottui edukseen voittamalla erässä monta kulmavääntöä. Lisäksi sentteri Richardson oli erinomainen aloituksissa ja Booth'kin käytti nopeuttaan edukseen.

Toinen Vancouverilta onnistunut ketju oli Hansenin, Daniel Sedinin ja Matthiaksen kolmikko, josta etenkin Matthias oli Kassianin tavoin vahva kulmissa - pidän hänen pelistään. Vancouver pelasi kolmannen erän viidellä pakilla Bieksan jouduttua jättämään kenttä Landeskogin taklauksen jälkeen (nyt Vancouver on jo kutsunut ylös farmista Frank Corradon, joten tuo Bieksan loukkaantuminen saattoi olla taas yksi lisäpelaaja loppukauden kestävään sairauslomalaisten listaan).

Coloradokin pelasi hyvän kolmannen erän ja etenkin Avsin puolustus saa erästä hyvät paperit. Vaikka Colorado pelissä ehkä vähän parempi olikin kun kokonaisuutta katsotaan ja Canucksin pelissä näkyi joissakin paikoissa edellisenä iltana pelattu peli, tasatulos varsinaisen peliajan jälkeen oli aika oikeutettu. Jatkoajalla Colorado iski nopean ratkaisun Tyson Barrien maalilla ja se oli yksi isoista takaiskuista Vancouverin tälle kaudelle. Näin Canucks-lasien takaa katsottuna peli jäi harmittamaan sen tärkeyden vuoksi, mutta kaikki kunnia Coloradolle, joka on ottanut hyviä askeleita ylöspäin.

Huomioita:

Nyt pitää antaa pisteitä Alex Edlerille, jota en ole tällä kaudella vielä varmaan kertaakaan kehunutkaan. Edler oli Coloradoa vastaan hyvä ja sen näkee tilastoistakin: 24:38 peliaikaa, 7 laukausta, 2 blokkia, 1 taklaus ja kolme riistoa (ei yhtään menetystä).

Brad Richardson oli jälleen Vancouverin avainpelaaja aloituksissa: 11-5 ja 68.8%. Hän hävisi vain kolme aloitusta viimeisten 40 minuutin sisään.

Daniel Sedin alkaa olla takaisin parhaassa kunnossaan. Hän jäi nyt tosin pakkaselle tehotilastossa (-2) ja puolusti vähän laiskasti tuon ensimmäisen Coloradon maalin, mutta otti kolme riistoa ja keräsi yhden syötön. Henrikiä hänkin kuitenkin kaipaisi sentterikseen. Matthias on kova työntekijä ja isona pelaajana pärjää kulmissa, mutta syöttäjänä eroa Henrikiin on melko paljon.

Tom Sestito hävisi tappelun Patrick Bordeleaulle, mutta otti jälleen yhden tappelun listaansa. Niitä onkin tullut ihan hyvin.

Seuraavaksi Ducksin kimppuun. Joukkueet ovat kohdanneet toisensa tällä kaudella kolme kertaa (kaikki Anaheimissa) ja kaikki kolme peliä on päättynyt Anaheimin voittoon. Kaksi ensimmäistä keskinäistä peliä oli tiukkoja, mutta kolmas repesi täysin ja Anaheim voitti sen peräti 9-1. Toivottavasti nyt pystyttäisiin edes tuosta parantamaan.

 

[nuck]

Vancouver Provincen Ed Willes kertoi omia näkemyksiään Tortorellasta ja Canucksista.

Talked to a longtime NHL scout on Wednesday in St. Paul who delivered the defining word on the Vancouver Canucks under John Tortorella.

“They play so slow,” the scout said.

The problem, of course, is they aren’t built to play that way.

Tortorella’s failure this season has been in taking a team that was one thing for five years under Alain Vigneault and trying to turn it into something almost the opposite.

When they were at their best under Vigneault, the Canucks played a speed and puck-possession game that was driven from the back end by a mobile, creative defence and, upfront, by the diverse skills of their top nine forwards. It didn’t always have the desired effect, but the Canucks knew what they were and played to their strengths most nights.

This season, Tortorella has attempted to turn them into a grinding, shot-blocking, defensive-first team — which is fine if you’ve got the personnel of, say, a Los Angeles or St. Louis. But the Canucks don’t and their attempts to play that way have been a disaster. Defensively, they’re eighth in the West in goals allowed and tied with Edmonton for the fewest goals scored in the conference.

It looks like one and done for Tortorella, who made a fatal coaching mistake this season: He tried to mould his players to his system instead of moulding his system to his players.

Olen pitkälle samaa mieltä Willesin kanssa, joskin jättäisin itse nuo suurimmat värikynät ja kärjistykset pois, ottaisin huomioon myös Vancouverin tämän kauden monet avainpelaajien loukkaantumiset, tulokasmaalivahdin (verrattuna esimerkiksi viime kauden Luongo-Schneider -tandemiin), ja antaisin vielä yhden lisäkauden aikaa näyttää saako Tortorella hommaa toimimaan. Mutta totta on, että nykyinen joukkue on kasattu hyvin pitkälle seitsemän vuotta seuraa valmentaneen Vigneaultin muottiin. Siinä mielessä on vähän ihmeellistä, että Tortorella pyrkii peluuttamaan sitä siitä huolimatta omalla tavallaan.

Yksi näkyvä muutos on pelin avauksissa. Tortorellan aikana joukkue on jättänyt keskustan kautta pelaamisen paljon vähemmälle ja pyrkinyt usein purkamaan peliä laitojen kautta tai antamaan pakki-pakki-syötön ja pelaamaan toiselta puolelta laidan kautta ylös. Lisäksi pakkien nousuja ei nähdä enää samassa mittakaavassa kuin ennen. Tarkoitus olisi tuolla vähentää oman pään riskejä. Kolikon toisella puolella on tuo, että pelistä on tullut hitaampaa ja siinä on vähemmän variaatioita kuin ennen. Lisäksi Vancouver ei saa hyödynnettyä noiden kiekollisten pakkiensa osaamista tällä tavalla parhaalla tavalla.

Toinen iso muutos on ollut se, että V:n aikana joukkue ei antanut vastustajille samanlaista painetta kuin se nyt pyrkii antamaan jokaisella kentän alueella. Alex Burrows sanoi tästä Hockey Newsin jutussa; "It's much different. In all three zones it's different. I don't know if there's one (system) that's better with different players. There's a lot of different guys in the locker-room this year. We've shown signs that the system really works. If we're playing it to a tee, I think it works."

V sanoi tuossa samassa Hockey Newsin jutussa (kuin piikkinä Tortorellalle, vaikkei varmaan sitä tarkoittanutkaan), että hän on pyrkinyt muokkaamaan pelitapaansa joukkueen mukaan;

"You've definitely have to tailor (your system) to the team that you have and the personnel that you have. I don't have the same personnel now. There are some things that we do similar, but it's a different team."

Mahdoton sanoa mikä on paras pelitapa joukkueelle ja tuskin ainoaa oikeaa onkaan, mutta siihen näkemykseen yhdyn, että nykyisen joukkueen kokoonpano ja pelitapa eivät osu parhaalla tavalla yksiin. Ennen tätä kautta pelanneista kokeneista pelaajista oikeastaan vain Chris Higgins on pystynyt pelaamaan hyvän kauden. Toki joukkueella on ollut paljon vammojakin, joten annan tuossa vähän anteeksi yksilöiden onnistumisille.

Hyvää on ollut kuitenkin se, että uudet pelaajat Brad Richardson, Mike Santorelli, Ryan Stanton, Yannick Weber ja Shawn Matthias ovat olleet onnistuneita hankintoja rooleihinsa. Lisäksi nuoret Zack Kassian, Nicklas Jensen ja Chris Tanev ovat kehittyneet ja saaneet hyvät roolit. Esimerkiksi Tanev nousi aina ykköspariin saakka ennen loukkaantumistaan ja Jensen laitettiin ykkösketjuun joukkueen pelatessa kaudestaan. Tuo uusien miesten ja nuorten onnistuminen sekä näiden rohkea peluuttaminen voisi luvata jatkon kannalta hyvääkin.

 

[Moustache Dave #44]

Yksi näkyvä muutos on pelin avauksissa. Tortorellan aikana joukkue on jättänyt keskustan kautta pelaamisen paljon vähemmälle ja pyrkinyt usein purkamaan peliä laitojen kautta tai antamaan pakki-pakki-syötön ja pelaamaan toiselta puolelta laidan kautta ylös. Lisäksi pakkien nousuja ei nähdä enää samassa mittakaavassa kuin ennen. Tarkoitus olisi tuolla vähentää oman pään riskejä. Kolikon toisella puolella on tuo, että pelistä on tullut hitaampaa ja siinä on vähemmän variaatioita kuin ennen. Lisäksi Vancouver ei saa hyödynnettyä noiden kiekollisten pakkiensa osaamista tällä tavalla parhaalla tavalla.

Toinen iso muutos on ollut se, että V:n aikana joukkue ei antanut vastustajille samanlaista painetta kuin se nyt pyrkii antamaan jokaisella kentän alueella.

Niin, etenkin tuolla kiekolliseen peliin tottuneella puolustuksella on ollut näissä muutoksissa suuria ongelmia. Vanhoista Tanev on ehkä ainoana pärjännyt tasollaan, mutta muiden (ml. Frank Corrado) otteet ovat olleet aiempaa epätasaisempia. (Sivuhuomiona, aiempaa heikompanakin Hamhuis on minusta edelleen puolustuksen MVP, vaikka Tanev siis tasonsa pitänyt parhaiten.)

Painopiste on siirtynyt pois siitä, että kiekko olisi hallussa, ja enemmän siihen, että kiekko on tai ei ole jollakin alueella. Tällä muutoksella ei olla tosiaan pelattu miehistön luontaisilla vahvuuksilla. Ja sitten tuo aiempaa paineistavampi pelaaminen. Puolustuspäässä se on näkynyt siinä, että hyökkääjät pelaavat alempana, mikä vielä entisestään hidastaa lähtöjä toiseen päähän. Eli ei välttämättä edes yritetä hallitusti ylös, mutta pelataan kuitenkin miehistönä niin alhaalla, ettei purku- / päätykiekkoihinkaan kunnolla ehditä. Kyllähän se suoranainen ihme on, että tuolla systeemillä on ylipäätään hyökkäämään päästy. Hyökkäyspäässä paine on sitten pyritty pitämään niin ylikorostetusti, että takaisin päin lähdetään aivan yhtä kaukaa, eikä puolustukseen tietenkään ehditä, joten siinä jää rookie veskarille arvottavaksi kummalta takatolpalta vapaa kaveri lapioi kiekkoa sisään.

Kyllähän se aika farssin jatke olisi antaa Tortorellalle kenkää, kun siitä jäisi neljä vuotta Aquilineille maksettavaa. Itsekin katsoisin vielä, miten ensi kausi Tortorellalla lähtee sujumaan.

 

[nuck]

NHL.comissakin oli juttua tuosta Vancouverin pelisysteemistä. Advanced-tilastojen mukaan joukkue ei olisi ihan niin paljon jäljessä V:n aikoja, miltä se taulukossa näyttää;

Advanced statistics even hint at a slight improvement in 5-on-5 possession for the Canucks in their first season under Tortorella, according to ExtraSkater.com.

While Vancouver slipped slightly from 52.8 percent last season (eighth in the NHL) to 52 percent (ninth) now in Corsi (which measures all shots directed at the net), their Fenwick percentage, which does not include blocked shots, rose from 51.9 percent (12th) to 52.1 (ninth).

Mutta...

But even if those metrics don't indicate a substantial fall off in overall play, the drop in the standings has left many wondering if Tortorella's style of play, with its collapsing, shot-blocking defense and an aggressive forecheck, as well as his early insistence on playing his top forwards more and harder minutes, is a fit for the skilled but aging Canucks.

Daniel Sedin sanoo jutussa, että hän uskoo vielä systeemiin, vaikka on pelaamassa hyökkäyspään tilastojen valossa hänelle huonoa kautta;

Daniel Sedin, who is on pace for his fewest points in a decade with 42, insists that's not the case. He pointed to a three-game season sweep of the Western Conference-leading St. Louis Blues as a sign they can succeed playing Tortorella's way.

"When we played our best, we've played with the best teams so it's not a question in my mind. When we play the system 100 percent, we're successful. We got away from that from Game 40 to Game 60 and that's why we are where we are."

Niin, jos tuo 20 pelin pätkä 40 ja 60 pelin väliltä (jonka Canucks pelasi surkeasti saldolla 4-13-3) otettaisiin laskuista pois, Vancouverin saldo olisi nyt 30-18-8. Mutta ikävä kyllä ne pelit kuuluivat tämän kauden otteluohjelmaan siinä kuin mitkä tahansa muutkin ja sikäli tuo on turhaa jossittelua. Kauden aikana joukkue on kyllä pelannut hyviäkin pelejä ja jaksoja (kuten nuo kolme voittopeliä Bluesista tai esimerkiksi 6-2 kotivoitto Itäisen konferenssin kärkijoukkue Bostonista), joten kyllä tällä tyylillä saatetaan ainakin yksittäisiä kovia pelejä voittaa. Pidemmän päälle voittaminen ja tasaisuus vaatisi kuitenkin jotain muutosta systeemiin.

 

[secord]

Gillis sai sitten lähteä: Mike Gillis relieved of president & GM duties. Huhuissa pyörii Trevor Lindenin nimi uudeksi presidentiksi.

 

[Mr. Smith]

Gillis sai sitten lähteä: Mike Gillis relieved of president & GM duties. Huhuissa pyörii Trevor Lindenin nimi uudeksi presidentiksi.

Eipä tuota enää yllätyksenä voi pitää, sen verran heikosti Gillis onnistui kauppojen tekemisessä reilun vuoden ajan. Tilanne toki oli varsin hankala, mutta ei tuota suoritusta voi hyvänä pitää. Epäonnistuneet muutokset joukkueeseen, huono valmentajan valinta (ainakin joukkueen pelaajistoon nähden) sekä surkeasti sujunut kausi riittivät potkuihin.

Saas nähdä olisiko Lindenistä jo nousemaan seuran johtoon. Kovia päätöksiä pitäisi tehdä heti alkuunsa, joten varsin haastava olisi tilanne kokemattomalle seuralegendalle.

 

[larzzon]

Gillis sai sitten lähteä: Mike Gillis relieved of president & GM duties. Huhuissa pyörii Trevor Lindenin nimi uudeksi presidentiksi.

Gillisillä oli ymmärtääkseni aika monta vuotta sopimusta jäljellä (kuten on myös Tortorellalla). Kalliiksi tulee.

Jossain mielessä tämä oli tietenkin nähtävissä. Huhujen mukaan Keslerin ja Edlerin kaupat DL:lla kaatuivat siihen, ettei Gillis saanut omistajilta lupaa painaa liipasinta. Pensin toimistolta taidettiin vuotaa medialle aika suoraan, että epäilevät Gillisin valtuuksia tehdä kauppoja.

Erittäin mielenkiintoinen tilanne kaikkinensa näin ulkoa päin katsottuna. Mihin saakka uuden GM:n pestaaminen venyy? muut seurat eivät yleensä tässä vaiheessa kautta ole kovin innokkaita myöntämään lupaa henkilöstönsä keskusteluille uusista työpaikoista, kun drafti ja ensi kauden strategiat ovat jo työn alla. Jos CAnuckin GM-hakuprosessi venyy loppukesälle, se vaikuttaa väistämättä myös siihen, miten Canucks ensi kauteen lähtee: nykyinen runko saa todnäk vielä yhden tilaisuuden, sillä yksinkertaisesti uudelle miehelle ei jää aikaa tehdä suurempia muutoksia.

Itse toivon Brian Burkea ;)

 

[Mr. Smith]

Mihin saakka uuden GM:n pestaaminen venyy?

Jos CAnuckin GM-hakuprosessi venyy loppukesälle, se vaikuttaa väistämättä myös siihen, miten Canucks ensi kauteen lähtee: nykyinen runko saa todnäk vielä yhden tilaisuuden, sillä yksinkertaisesti uudelle miehelle ei jää aikaa tehdä suurempia muutoksia.

Ei tuo uuden GM:n hakeminen varmastikaan 4-5 kuukautta vie vaan itse väittäisin, että hyvissä ajoin ennen draftia GM:n tontti on täytetty. Ja kun ajatellaan, tuota draftia ja tulevia kesän sopimusneuvotteluita niin GM:n on pakko olla valittuna ennen kesäkuuta.

 

[larzzon]

Ei tuo uuden GM:n hakeminen varmastikaan 4-5 kuukautta vie vaan itse väittäisin, että hyvissä ajoin ennen draftia GM:n tontti on täytetty. Ja kun ajatellaan, tuota draftia ja tulevia kesän sopimusneuvotteluita niin GM:n on pakko olla valittuna ennen kesäkuuta.

Esim. Flamesin GM:n haku venyy juuri mainitsemastani syystä: seurat eivät anna palkollisilleen lupaa jutella Flamesin kanssa.

Canucks voi tietysti palkata GM:ksi jonkun kortistosta, mutta sikäli kun se haluaa edes haastatella NHL-organisaatiossa työskenteleviä ihmisiä, se tapahtuu todennäköisimmin vasta heinäkuussa.

 

[Mr. Smith]

Canucks voi tietysti palkata GM:ksi jonkun kortistosta, mutta sikäli kun se haluaa edes haastatella NHL-organisaatiossa työskenteleviä ihmisiä, se tapahtuu todennäköisimmin vasta heinäkuussa.

Vapainakin on paljon mahdollisia (pahimpana Jay Feaster), mutta myös Vancouverin organisaatiosta (tai Canucks-taustaisista) voisi tulla mahdollinen korvaaja kokeneena vaihtoehtona Gilman tai sitten kokemattomana Linden tai Näslund. Sitten jos Vancouver päättäisi alkaa parantaan suhteita NHL:ään niin hyvä valinta olisi Bob Nicholson, joka sopivasti pari päivää sitten lopetti edellisen pestinsä. Hockey Canada CEO and president Bob Nicholson stepping down - NHL.com - News

 

[Glory Hunter]

Vaikka Canucks ei millään tavalla kuulu suosikki jengeihin niin silti olin jollain tapaa iloinen GM Gillisin potkuista. Vancouverissa aletaan varmasti nyt luoda uutta pohjaa tulevaisuuden cupjahtiin.

Habsin miehenä toivon kyllä Nucksille menestystä kunhan ei tule oman joukkueen kustannuksella ;) Tällä kaudella on ollut aika masentavaa seurata kanadalaisjoukkueiden rämpimistä. Toivotaan että tästä lähtee ainakin Vancouverin osalta uusi nousu käyntiin.

 

[nuck]

Vaikea kertoa ajatuksista, enkä oikein osaa sanoa olivatko Gillisin potkut hyvä vai huono asia. Olisin itse antanut hänelle vielä vuoden tai kaksi aikaa, mutta toisaalta ymmärrän hyvin omistajiakin. Mielestäni Gillis oli hyvä toimitusjohtaja kun katsoo kokonaisuutta, mutta viimeisinä vuosina joukkueella oli isoja ongelmia ja niissä Gillisilläkin oli osuutensa. Gillis teki urallaan Vancouverissa virheitä, mutta teki hän myös paljon hyvää.

Gillisin aikakaudesta joukkue tullaan muistamaan ainakin tunteita herättävänä ryhmänä. Canucks ei ollut koskaan kokonaisuudessa NHL-kiekkokartalla väritön tai mauton Kanadan länsirannikon ryhmä, vaan joukkue herätti voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan myös USA:n puolella. Lähes jokaisella NHL-fanilla oli oma mielipiteensä seurasta, minkä lasken pelkästään positiiviseksi asiaksi.

Gillis sai aikanaan haltuunsa keskitason joukkueen. Canucksilla oli lupaava kärki, mutta syvyyttä puuttui ja prospectirintamalla oli melko hiljaista. Tuon kokonaisuuden Gillis nosti parilla täsmähankinnalla pariksi vuodeksi liigan kärkeen ja aina finaaleihin saakka. Finaalikevään jälkeen voidaan sanoa kuitenkin potku-uhan olleen ilmassa jo vähän aikaa.

Joukkueen pelillinen ilme oli menossa alaspäin jo Vigneaultin kahden viimeisen kauden aikana, jolloin nähtiin virkamieskiekkoa runkosarjassa ja kaksi nopeaa ensimmäisellä kierroksella putoamista pudotuspeleissä. Tämä kausi oli sitten ilmeisesti omistajille se viimeinen niitti, kun alaspäinmeno jatkui ja Canucks jää nyt kokonaan ulos pudotuspeleistä. Tästä kaudesta pitää muistaa kuitenkin se, että odotettavissa olikin heikompi kausi jo syksyllä, eikä monet avainpelaajien loukkaantumiset tuota asiaa ainakaan auttaneet.

Koska vähän jo ikääntyneen joukkueen pelillinen kokonaiskuva on ollut laskeva ja esimerkiksi viime kesänä oli hankala tehdä isompia muutoksia palkkakaton laskun vuoksi, Gillis ehti jo aloittaa rakennustyön tulevaisuuteen. Nyt kun tuo työ jäi kesken, olen vähän yllättänyt ja pettynytkin omistajien tavallaan ymmärrettävään ratkaisuun. Olisin mielellään vielä nähnyt mihin suuntaan Gillis olisi joukkuetta vienyt.

Managerin merkitys seuralle on valtava, mutta hänen onnistumista on kokonaisuutena vähän hankala arvioida seurajohdon vuoksi. Joissakin seuroissa managerien kädet on sidotut taloudellisten asioiden vuoksi ja joissakin seuroissa omistajien huhutaan vaikuttaneen managerin tekemiin kiekkopuolen päätöksiin. Gillisin aikakaudella huhuissa on ainakin ollut omistajien puuttuminen Luongon (ja tätä kautta Schneiderin) kaupan kiemuroihin, Tortorellan palkkaamiseen sekä mahdollisesti myös tuohon Keslerin tapaukseen. Todellista vaikutusta kukaan joukkueen ulkopuolinen ei saa tietää ja siksi noissa asioissa on hankala arvioida Gillisinkään onnistumista.

Ehkä kokonaiskuvaa voisi jotenkin tarkastella joukkueen menestyksen ja prospectien onnistumisten/syvyyden (tulevaisuuden) kautta. Jos Vancouverin menestystä katsoo sekä joukkue- että yksilötasolla Gillisin aikakaudella, niin seuraava manageri saa painaa aika pitkää päivää päästäkseen samaan:

5 Luoteisen divioonan mestaruutta
2 runkosarjan voittoa
1 Stanley Cupin finaali
1 Vuoden parhaan managerin valinta
1 Vuoden parhaan valmentajan valinta
2 Pistepörssin voittoa
1 Hart Trophyn voitto
1 Selke Trophy voitto
1 William M. Jennings Trophyn voitto

455 Peliä - 260 voittoa - 144 tappiota - 51 tasapeliä

Kuitenkin pitää muistaa noita lukuja katsoessa se, että yksilöistä Sedinit, Kesler, Bieksa, Edler, Hansen ja Schneider varattiin jo ennen Gillisin aikakautta. Lisäksi esimerkiksi Luongo, Salo ja Burrows hankittiin jo ennen Gillisin aikaa. Ehkä Gillisin ansioksi voisi laskea sen, että hän pystyi pitämään tuon jo ennen hänen aikaa hankitun joukkueen avainryhmän kasassa, tekemään pitkiä jatkosopimuksia ja hankkimaan siihen pari tärkeää palasta (Hamhuis, Malhotra, Ehrhoff, Higgins, Torres, Lapierre, Sundin, Samuelsson) mukaan tueksi.

Gillisin aikakauden suureksi miinukseksi voidaan puolestaan laskea se, että omista varauksista ei ole tullut vielä yhdestäkään varauksesta merkittäviä apuja ylös (Jensen, Horvat, Shinkaruk, Gaunce, Cassels, Hutton ja Corrado varmaan lähimpinä tulevaisuudessa). Tosin Gillisin varaus Hodgson vaihdettiin Kassianiin, joten tätä kautta Gillisin aikakauden varaus voidaan laskea hyödylliseksi.

Kauppapuolella Gillisin suureksi epäonnistumiseksi lasketaan yleensä hänen tekemä maalivahtisirkus, mutta tuo voidaan arvostella vasta parin kauden päästä kun tiedetään Läckin, Horvatin, Markströmin, Matthiaksen ja vapautuneen palkkakattotilan tulevaisuuden merkitys. Muuten häneltä nähtiin pari heikkoa kauppaa (esimerkiksi Ballard ja Booth), mutta toisaalta hän myös onnistui esimerkiksi Higginsin, Lapierren ja Ehrhoffin kohdalla sekä hankki muutamia hyviä vapaita agentteja. Kokonaisuutena Gillisin kauppaamalla hankkimat pelaajat ovat kuitenkin nykyjoukkueessa vähissä.

Itse annan Gillisille kokonaisarvosanaksi hänen vuosistaan B+ ja pidän häntä hyvänä managerina, vaikka puutteitakin oli ja joukkueen suunta oli kääntynyt laskuun. Jatkossa pitää vaan toivoa, että tuleva manageri (kuka nyt sitten onkaan - omissa toiveissa kärjessä managerin pestiin ovat Laurence Gilman, Paul Fenton ja Joe Will ja presidentin pestiin Trevor Linden tai Bob Nicholson) uskaltaa jatkaa tuota Gillisin aloittamaa rakennustyötä, vaikka se ei alkuun suurinta menestystä toisikaan ja omistajaporras vaatisi välitöntä menestystä mahdollisesti nuorten kustannuksella.

 

[Dissonanssi]

Nuo omistajapuolen mahdolliset puuttumiset operatiiviseen johtamiseen voivat osoittautua aika merkittäväksi tekijäksi, kun uutta miestä pestiin haetaan. Nimittäin kunnianhimoiset ja omanarvonsa tuntevat kaverit kiertävät tuollaiset pestit kaukaa, jos on riskinä, että omistajaporras rupeaa säheltämään operatiivisella puolella.

 

[nuck]

Nuo omistajapuolen mahdolliset puuttumiset operatiiviseen johtamiseen voivat osoittautua aika merkittäväksi tekijäksi, kun uutta miestä pestiin haetaan. Nimittäin kunnianhimoiset ja omanarvonsa tuntevat kaverit kiertävät tuollaiset pestit kaukaa, jos on riskinä, että omistajaporras rupeaa säheltämään operatiivisella puolella.

Tuo on totta, vaikka nuo toimintaan puuttumiset spekulaation asteella ovatkin ja kanadalaisessa kiekkokaupungissa erilaiset spekulaatiot saavat joskus liiankin herkästi tuulta purjeisiin. Toisaalta managerin pestiin harkittavat vaihtoehdot voivat olla Vancouverin tapauksessa kiinnostuneita siinä mielessä, että pelejä on helppo myydä, halli ja puitteet ovat hyvät, omistajaportaalla on rahapuoli kunnossa ja myös halua sijoittaa toimintaan. Kun Gillisin aikana seura oli omistajista huolimatta (tai niidenkin ansiosta) kuitenkin finaaleissa, niin joku kunnianhimoinen manageri saattaa nähdä tilaisuutensa hyväksikin operoida tarvittaessa maksimipalkkakatolla kiekkokaupungissa.

No, tuo on pelkkää spekulaatiota. Katsotaan nyt kuka sieltä seuraa vetämään ryhtyy. Minun pitkäaikainen toiveeni taitaa joka tapauksessa täyttyä presidentin pestin suhteen: CANUCKS TO EXPLAIN GILLIS FIRING; LINDEN COMING ABOARD

 

[Defensefirst]

Sitten jos Vancouver päättäisi alkaa parantaan suhteita NHL:ään niin hyvä valinta olisi Bob Nicholson, joka sopivasti pari päivää sitten lopetti edellisen pestinsä.

Millä perusteella suhteet liigaan parantuisivat jos nimittäisi virkaan NHL:n vihollisen? Eikös Nicholson ole ollut vain IIHF:n ja Hockey Canadan hommissa?

On se kyllä hieman kaksipiippuinen juttu että onko Gillis hoitanut hommansa hyvin vaiko huonosti. Silti olen sitä mieltä että Luongo sekoilun ja lopulta kahden ykkösmaalivahdin hukkaaminen ovat varsin pätevä syy potkuihin, tosin en voi tietää paljonko johtoportaalla on ollut noiden asioiden kanssa tekemistä.

Hankala paikka joka tapauksessa uudelle miehelle. Ei ole kunnollista ykkösmaalivahtia joukkueella ja Sedinit alkavat olla sen verran iäkkäitä että Cupista ei heidän johdollaan 3 vuoden päästä taistella.

 

[Köpi]

Minun pitkäaikainen toiveeni taitaa joka tapauksessa täyttyä presidentin pestin suhteen: CANUCKS TO EXPLAIN GILLIS FIRING; LINDEN COMING ABOARD

Trevor Linden named Vancouver Canucks president of hockey operations - NHL.com - News

Ja taitaa olla jo faktaa eli seuraikoni astuu Canucksin ruoriin.

 

[nuck]

Trevor Linden named Vancouver Canucks president of hockey operations - NHL.com - News

Ja taitaa olla jo faktaa eli seuraikoni astuu Canucksin ruoriin.

Niin siinä tosiaan kävi. Minulle mielenkiintoisin Vancouveria koskeva uutinen pitkään pitkään aikaan, kun nuoruusvuosien ehdoton sankari palasi pitkän tauon jälkeen seuraan ja sen keulakuvaksi. Lindenin paluuta kiekon pariin olen odottanut monta vuotta ja luulin jo, että häntä ei muilta bisneksiltä jääkiekon pariin enää saada, mutta olin väärässä.

Veri veti takaisin jääkiekon pariin:

Part of the reason you love the game as a player is you love the thrill of victory and the agony of defeat. It becomes addictive. Part of the reason about being back in this chair today is the opportunity to win, the chance to win, a chance to do something special here in Vancouver.

Lindenin rooli seuran kiekkoasioista päättävänä henkilönä on suuri:

In his role, Linden will be responsible for all hockey operations, including the coaching and scouting staffs, player procurement and development, and minor league affiliations and operations.

Linden sijoittuu presidenttinä organisaation hierarkiassa omistajien taakse luomaan joukkueen tulevaisuuden suuntaa. Häneltä kysytään nyt johtajuutta, visiota tulevaisuuteen ja paljon oikeita päätöksiä. Hänen pitää saada vierelleen ammattitaitoista väkeä tueksi. Ensimmäisenä tehtävänä Lindenillä on löytää sopiva manageri, joka kantaa julkisuuteen päävastuun ja jonka kanssa Linden saisi toimivan yhteistyön. Vähän kuin Coloradon tapauksessa, jossa Sakic operoi isoja linjoja ja Sherman kantaa ulospäin vastuuta. Linden kertoi medialle, että hänellä on mielikuva sopivasta managerista, mutta muuten hän ei vielä suostunut sanomaan enempää.

Edessä olevat haasteet ovat isot ja faneilta ja omistajilta vaaditaan kärsivällisyyttä. Linden saa nyt haltuun vaikeassa tilanteessa olevan joukkueen. Vancouver on tällä hetkellä vähän ikääntyvä joukkue, maalivahtitilanne herättää kysymyksiä jatkon suhteen, valmentajatilanne ei ole varmalla pohjalla ja lisäksi Gillisin aikana tehtiin yhdeksän sopimusta, joissa on jonkunlainen siirtoja estävä pykälä - Lindenin ja tulevan managerin kädet ovat vähän sidotut noiden sopimusten vuoksi.

Siinä kun Gillis otti aikanaan vastaan joukkueen, jossa oli paljon noin 25-vuotiaita eteenpäin meneviä pelaajia, varma huippumaalivahti, hyvä valmentaja ja joukkueelle tuttu pelitapa, nykyinen tilanne on kovin erilainen. Nyt prospectipuoli on ehkä paremmassa kunnossa (esimerkiksi tällä hetkellä peräti neljä Vancouverin prospectia on kahdeksan parhaan joukossa OHL:n playoffien pistepörssissä) ja joukkueessa on pari lupaavaa nuorta NHL-uriensa alussa (Kassian, Tanev, Jensen, Läck, Markström), mutta muuten tilanne on huonompi kuin Gillisin uran alussa.

Linden tyytyi kommentoimaan tätä nykyistä tilannetta seuraavasti:

There are many moving parts. I've got some ideas, but I'm not willing to share them today. I like this core because there are good people there and they're character players and they deserve the right to be where they are. Having said that, at this juncture, there needs to be a full evaluation of how we get better and what that looks like.

Linden tarttuu tähän haasteeseen ilman kokemusta seurajohtamisesta. Hänellä on kyllä 20 vuoden kokemus NHL-pelaajana, useiden vuosien kokemus kapteenina toimimisesta, kahdeksan vuoden kokemus NHL:n pelaajayhdistyksen presidenttinä toimimisesta (juuri Lindenin aikana pelaajayhdistys joutui käymään läpi verisimmän taistelun omistajia vastaan - NHL:n palkkakaton), valtava määrä siteitä ympäri liigan ja todellinen johtajaluonne, mutta hän ei ole tehnyt vielä ainuttakaan päätöstä seuran johdossa.

Isot haasteet ja kokematon henkilö vastaamassa noista haasteista... pelottavan oloinen tilanne näin ennakkoon, mutta jotenkin minulla on luottoa Lindeniin. Se on ainakin varmaa, että Lindenin sydän on täysillä mukana seuran vetämisessä. Häntä oltiin kysytty muutamiakin kertoja pelaajauran jälkeen muiden seurojen vahvuuteen, mutta hän ei halunnut jättää Vancouveria, jonne hän kuuluu. Hän pelasi aikanaan ikimuistoisimman pelin mitä muistan kenenkään Canucks-pelaajan koskaan pelanneen (kesällä 1994 Stanley Cupin finaaleissa seitsemännessä pelissä molempien puolien kylkiluut poikki ja kaksi maalia finaalissa, vaikka Canucks tuon ratkaisevan pelin 2-3 hävisikin) ja toivottavasti häneltä nähtäisiin tulevaisuudessa samanlainen ikimuistoinen hetki seuran presidenttinä.

Uskon Lindenin isän Lane Lindenin sanoihin:

“He went through that bloody NHLPA situation – some of the worst times – and it wore him down but it didn't break him. That experience will bode well for him with this position.

He may have the effect of selling tickets, but from Trev's part, he's there to do a job. He didn't finish it with a Stanley Cup ring with the Canucks in 1994, but that objective is still front and centre. He may not get it in a year. It may take a long time. But by the end, he'll get that job done, too.

Loppuun lehdistötilaisuusvideo Lindenin nimittämisestä.

 

[nuck]

Dane Fox valittiin odotetusti OHL:n parhaaksi yli-ikäiseksi pelaajaksi, uutinen. Runkosarjassa Fox teki 64 maalia ja 107 pistettä 67 peliin. Nyt playoffeissa hänellä on yhdeksään peliin seitsemän maalia ja 16 pistettä. Mielenkiintoinen seurattava syksyn Canucksin leirillä. Eriessa myös Gauncella kulkee, sillä hänellä on 14 pistettä ja on samoissa pisteissä kuin kesänä 2015 varattava huippulupaus Connor McDavid. Gauncella on jo seitsemän peräkkäisen pelin pisteputki menossa, vaikka hänen päätehtävänsä on ollut aloittaa lähinnä omasta päästä puolustavassa ketjussa (laitureina useimmiten Joel Wigle ja Jake Evans).

Bo Horvatin London on sen sijaan isoissa ongelmissa runkosarjan voittanutta Guelphia vastaan. Guelph on ottamassa sarjassa jo 3-1 johtoa parhaillaan (johtaa 2-1 toisessa erässä). London pelaa edelleen ilman pelikiellossa olevaa selkeää ykkösvahtiaan Anthony Stolarzia. Lisäksi heiltä puuttuu loukkaantumisten takia kaksi fyysistä top4 puolustajaa. Zach Bellin kausi on paketissa jalkavamman vuoksi ja Brady Austin (jonka isä kuoli juuri syöpään - fyysistä Sabres-prospectia koetellaan nyt tosissaan) on sivussa luultavasti ainakin tämän sarjan. Horvat on siirretty pakkien loukkaantumisten vuoksi puolustajaksi. Horvatilla on kahdeksan pelin jälkeen 11 pistettä.

Cole Cassels teki jälleen maalin Oshawalle. Genarals on pistämässä parhaillaan sarjaa nippuun suoraan neljässä pelissä Peterboroughia vastaan, kun johtaa 4-2 toisessa erässä. Casselsilla on sarjassa nyt neljään peliin neljä maalia ja yhteensä playoffeissa kahdeksaan peliin 13 pistettä.

Edit: Horvatin London hävisi lopulta noin 9000 peliä tulleen katsojan pettymykseksi 3-6 ja on nyt sarjassa tappiolla 1-3, Horvat ei tehnyt pisteitä tässä neljännessä ottelussa. Guelph vaikuttaa olevan nyt sen verran vahvempi ja ennen kaikkea terveempi, että Londonin playoffit taitavat päättyä mahdollisesti seuraavassa pelissä. London isännöi tänä vuonna Memorial Cupia, joten joukkueen kausi ei pääty kuitenkaan seuraavassakaan pelissä. Casselsin Oshawa sen sijaan voitti 5-2, jyräsi Peterboroughin yli suoraan neljässä pelissä ja eteni Itäisen konferenssin semifinaaleihin. Casselsin tehoiksi tässä sarjan viimeisessä pelissä jäi tuo maali.

Läntisen konferenssin finaalivastustajaksi Erien seuraksi taitaa tulla nyt entisen Canucks-pelaajan Scott Walkerin valmentama Guelph - kova finaali kahden laadukkaan juniorijoukkueen välillä. Idässä Oshawan vastustaja on vielä täysin auki Barrien ja North Bayn käydessä kovaa taisteluaan.

 

[Dissonanssi]

Tuo on totta, vaikka nuo toimintaan puuttumiset spekulaation asteella ovatkin ja kanadalaisessa kiekkokaupungissa erilaiset spekulaatiot saavat joskus liiankin herkästi tuulta purjeisiin. Toisaalta managerin pestiin harkittavat vaihtoehdot voivat olla Vancouverin tapauksessa kiinnostuneita siinä mielessä, että pelejä on helppo myydä, halli ja puitteet ovat hyvät, omistajaportaalla on rahapuoli kunnossa ja myös halua sijoittaa toimintaan. Kun Gillisin aikana seura oli omistajista huolimatta (tai niidenkin ansiosta) kuitenkin finaaleissa, niin joku kunnianhimoinen manageri saattaa nähdä tilaisuutensa hyväksikin operoida tarvittaessa maksimipalkkakatolla kiekkokaupungissa.

No, tuo on pelkkää spekulaatiota. Katsotaan nyt kuka sieltä seuraa vetämään ryhtyy. Minun pitkäaikainen toiveeni taitaa joka tapauksessa täyttyä presidentin pestin suhteen: CANUCKS TO EXPLAIN GILLIS FIRING; LINDEN COMING ABOARD

Spekulaatiotahan tuo tosiaan on. Uskoisin kuitenkin, että noissa piireissä kandidaatit tietävät asioiden laidan, jos huhuissa perää on.

Canucks noin muuten ehdottomasti on varmasti houkutteleva paikka, koska organisaatiolla on resursseja ja tilanne haasteistansa huolimatta on kaikkea muuta kuin synkkä.

***

Lindenin nimittäminen on tilanteeltaan oikeastaan täydellisesti verrattavissa LaFontainen nimittämiseen samaan positioon Sabres-organisaatiossa tuossa loppuvuodesta. Varsin samanlaisen taustan ja statuksen omaava henkilö saapuu organisaatioon samanlaisella tittelillä ja tehtävällä.

Buffalossahan tuo järjestely ei lopulta aivan toiminut, kun hyvin epäselvien tapahtumien jälkeen LaFontaine tuolta pestiltä poistui. Jo tuon järjestelyn aikoina hieman mietin, miten tuo käytännössä toimii, ja ilmeisesti se ei lopulta toiminut. Voihan se toimiakkin, jos tehtävissä on oikeat henkilöt ja asetelmat ovat 100% selvät kaikille. Coloradossa homma saattaa toimia siitä yksinkertaisesta syystä, että Sakic on operatiivisella puolella melko statisti, kun Roy ja Sherman sirkusta oikeasti pyörittävät - ja tämä asetelma sopii Sakicille.

Nimittäin siinä vaiheessa kun uusi GM on valittu taloon, voi tuo organisaatiorakenne ruveta rakoilemaan aivan samalla tavalla kuin kävi Buffalossa. Mikä viime kädessä jää tuon omistajatahon ja operatiivisen johdon väliin jäävän position jokapäiväiseksi tehtäväksi? Se nimittäin ei saa liiaksi puuttua operatiiviseen puoleen, koska se sotkee GM:n tehtäviä. Jos se taas vastaa enemmänkin yhtiön hallituksen roolia, on vaikea nähdä mitä tällainen henkilö tekee jokapäiväisenä hommana, ellei sitten enemmän ole pr-hommia. Nopeasti nimittäin jonkinlainen tylsistyminen siinä tulee vastaan, jos ei täysin selkeätä tehtävänkuvaa ja toimivalta-aluetta positiolla ole.

Myöskin on tuotava esille se ehkä hieman omalla tapaansa huvittava seikka, että tuon position ehdottomasti vaativin tehtävä on se uuden GM:n palkkaaminen. Tämä kuitenkin tulee tapahtumaan, kuten LaFontainen osalta, heti ensimmäisenä tehtävänä, jolloin ei paljoa kuherruskuukausia ole. LaFontaine kuitenkin onnistui tehtävässään yllättävän hyvin (sen perusteella mitä Murraysta voi tämän astisen osalta sanoa), joten en näe syytä, miksei Linden onnistuisi myös.

Kaiken kaikkiaan on mielenkiintoista nähdä, onko tuo organisaatiorakenteellinen ratkaisu pidempi-ikäisempi kuin se oli Buffalossa.

 

[nuck]

Spekulaatiotahan tuo tosiaan on. Uskoisin kuitenkin, että noissa piireissä kandidaatit tietävät asioiden laidan, jos huhuissa perää on.

Varmasti tietävät ja nyt tietävät vielä kenen kanssa töitä tulevat tekemään.

Lindenin nimittäminen on tilanteeltaan oikeastaan täydellisesti verrattavissa LaFontainen nimittämiseen samaan positioon Sabres-organisaatiossa tuossa loppuvuodesta. Varsin samanlaisen taustan ja statuksen omaava henkilö saapuu organisaatioon samanlaisella tittelillä ja tehtävällä.

En tiedä tarkasti tuota LaFontainen pestin laajuutta ja päätäntävaltaa asioissa, mutta se on tosiaan ainakin yhteistä, että molemmista tuli presidenttejä ja molemmilla on kunnioitettavat urat takana. Tietysti LaFontaine ja Linden ovat erilaiset ihmiset ja heillä on erilaiset omistajat takanaan. Joukkueista ja aikakausista riippuen nuo presidentin tehtävät ovat vähän vaihdelleet ja esimerkiksi Gillisillä oli aikaisemmin Vancouverissa täydellinen autonomia, kun hän oli managerin pestin lisäksi myös presidentti.

Perinteisesti presidentti on ollut monissa joukkueissa monien mielestä ulospäin eräänlainen pr-henkilö. Jossain luin joskus vertausta, että presidentti on kuin laivan keulakuva ja manageri on laivan kapteeni. No eihän se noin helppoa ole ollut ainakaan Vancouverin historiassa sen perusteella mitä minä olen lukenut ja kuullut - muista joukkueista en mene sanomaan sen tarkempaa kun en heidän tilannettaan tiedä samalla lailla.

Perinteisesti presidentti on luonut joukkueelle suunnan, johtanut esimerkillään, pyrkinyt tunnistamaan erilaiset ongelmat ja pyrkinyt ratkaisemaan ne. Useimmat ongelmat ovat varmastikin koskeneet kiekkopuolen ongelmia ja/tai ihmisten välisiä ongelmia, mutta ongelmia lienee myös businespuolella. Harvoilla ihmisillä on oikeasti kyky toimia noin laajassa tehtäväkentässä menestyksellisesti, kun tuo tehtävä vaatii paitsi tarkkaa ja monipuolista tilannekuvaa tästä hetkestä kentällä ja organisaatiossa yleensä, mutta myös isoa ja onnistunutta visiota organisaation tulevaisuudesta.

Tuossa tehtävässä olevalta ihmiseltä vaaditaan noiden kiekkopuolen näkemysten lisäksi päivittäisessä tehtäväkuvassa ongelmanratkaisukykyjä, hyvää ihmistuntemusta, johtajuutta ja hänen pitää pystyä toimimaan erilaisten ihmisten kanssa - kiekko-organisaatio kun on hyvinkin monimuotoinen organisaatio etenkin NHL:n puolella. Tuo tehtävä on ollut varmaankin monien fanien mielestä pelkkä pr-tehtävä vain sen vuoksi, että presidentin tehtäviä ei juurikaan näe ulospäin. Silti tuo tehtävä on ollut joukkueen edessä merkityksellinen, kaikkea muuta kuin pelkkä pr-tehtävä tai tuo laivan keulakuva.

Käytännössä presidentti ja manageri ovat usein varmasti paljonkin tiiviissä yhteistyössä. Pahin mahdollinen skenaario jommalle kummalle olisi, jos hänen pitäisi alkaa vääntämään presidentin/managerin tai omistajien kanssa tosissaan joukkueen tulevaisuuden suunnasta tai yksittäisistä isoista joukkueen tulevaisuuteen vaikuttavista asioista. Vielä pahempaa olisi, jos noita asioita ei saataisi ratkaistua (kuten mahdollisesti kävi Gillisin ja omistajien kanssa - tosin sekin spekulaatio on mahdollinen, että Linden kertoi nyt olevansa valmis siirtymään takaisin kiekkoon ja ajankohta oli otollinen).

En tiedä olenko oikeassa, mutta eikö Buffalossa käynyt juuri niin, että LaFontaine olisi halunnut jatkaa Ryan Millerin sopimusta, Tim Murrayn halutessa kauppaa ja toteuttaessaan sen? Tuo LaFontainen lähtö tuli ainakin heti tuon kaupan jälkeen ja tuosta heidän välisestä näkemyserosta oli puhetta. Mikäli tilanne oli tämä ja kun kyseessä oli Sabresin kannalta niinkin iso pelaaja kuin Miller (tai kapteeni Ott) oli, LaFontainen olisi voinut ollut hankala jatkaa Murrayn kanssa hedelmällistä yhteistyötä. Toki tuo oli LaFontainelle jo toinen lähtö johtotehtävistä hänen entisestä seurastaan (tosin Islandersissa hän oli "vain" neuvonantaja, mutta huhujen mukaan riitautui reilun kuukauden päästä Wangin kanssa tämän erottaessa Smithin), joten tiedä sitten miten voimakas LaFontaine oli noissa pyrkimyksissään seuran johdossa vai missä vika oli kun nuo yritykset eivät toimineet.

Mitä Lindenin tehtävään tulee, niin nyt Vancouverissa Linden saa presidentin tehtävässä täydet valtuudet operoida kiekkopuolen asioissa ainakin sen perusteella mitä Aquilini kertoi medialle:

Yes Trevor will make all of the decisions on hockey related personnel - players, coaches, free-agents. Trevor will be in charge of all hockey operations and make all the decisions

Mikäli tuossa kuviossa käy kuitenkin niin, että Linden palkkaakin managerin jonka kanssa yhteistyö ei vaan suju ja manageri painaa siirtonappulaa Lindenin toisenlaisesta halusta huolimatta (mikäli Buffalossa tilanne oli siis tämänlainen, totuutta en tiedä), en tiedä kuka siinä vaiheessa lähtee ja onko tuo ylipäänsä mahdollista kun Linden saa omistajan mukaan täydet valtuudet päättää pelaajista, vapaista agenteista ja valmentajasta - nuo ovat olleet käsitykseni mukaan usein niitä managerin tehtäviä, mutta presidentin tehtäväkuvat vaihtelevat hieman. Uskoisin Lindenin päättäessä käytännössä asioista kuitenkin yhdessä tulevan managerin kanssa, sillä muutenhan Canucks olisi nimittänyt Lindenin suoraan myös manageriksi.

Linden itsekin kertoi hänellä olevan täysi hallinta mitä tulee kiekkopuolen asioihin:

They've given full control to make the right decisions and full autonomy. Obviously a good working relationship with ownership is important, so I intend to spend time working with them, having them understand the decisions we make and why, but I'm fully comfortable with the autonomy that I'll have.

Businespuolen asioista Linden puolestaan vastaa yhdessä pitkään seurassa toimineen Victor DeBonisin kanssa, DeBonisin johtaessa kuitenkin edelleen sitä puolta ja Lindenin toimiessa hänen avustajanaan.

Coloradossa homma saattaa toimia siitä yksinkertaisesta syystä, että Sakic on operatiivisella puolella melko statisti, kun Roy ja Sherman sirkusta oikeasti pyörittävät - ja tämä asetelma sopii Sakicille.

Käsitykseni mukaan Sakicilla on Coloradossa isompikin rooli kuin statistin rooli. Vancouver Sunissa lähes ikuisuuden toiminut kiekkotoimittaja Iain MacIntyre sanoi tuosta Coloradon tilanteesta näin:

But understand clearly: Linden is in charge of all hockey operations. The Canuck management model, when finished, will look a lot like the Colorado Avalanche's. Vice-president of hockey operations Joe Sakic runs the Denver team, with a lot of input on personnel from coach Patrick Roy. Technically, Greg Sherman is the general manager.