Viime yön ottelu Rangersia vastaan jää muistoihin lähinnä Rick Rypienin muistotilaisuudesta. Mielestäni jälleen kerran erittäin hyvin tehty osuus organisaatiolta, mutta vaikka noista alkaa olla meillä jo kokemusta, toivottavasti noita vastaavia ei enää koskaan tarvitse nähdä.
Pelistä..
Canucks ampui yhteensä 82 kutia kohti Henrik Lundqvistin maalia, tuloksena nolla tehtyä osumaa. Kun jäädään nollille, niin ne samat tutut mantrat nousevat pintaan mitkä aina näissä tilanteissa: omien laukausten laatu, vastustajan uhrautuva peli ja päällään seissyt vastustajan maalivahti.
Kapteeni Henrik Sedinin oli helppo kiteyttää illan ottelu;
“We should have had that game after two periods. “But we didn’t. That’s tough to take."
“It’s a bit of both. Some of it was [Lundqvist] and how well he played. And some if it is on us.”
Illan ottelun avausmaalin merkitys oli jälleen suuri ja tällä kerralla ehkä jopa poikkeuksellisen suuri. Kun Canucks ei paikoistaan tehnyt ja Rangers sai kolmannen erän alussa yhden, pelin luonne muuttui. Vancouver alkoi avaamaan hyvin pelannutta pakettiaan, joka oli päästänyt kahdessa ensimmäisessä erässä vieraat ampumaan vain yhdeksän kertaa kohti Luongoa, ja Rangers onnistui iskemään lisää.
“That’s when you have to be very strong. But they got their first goal and that’s when we started forcing things."
“They were good at counter attacking from there. The goals they had, you can’t blame Luongo. They had 2-on-1s, 3-on-2s and back-door empty netters.” (Henrik Sedin)
Pelin lopputulos oli tietysti kenttätapahtumiin nähden pettymys ja kun pelattiin vielä Rypienin muisto-ottelua, niin tämä ottelu olisi pitänyt hoitaa. Kuten Moustache Dave kirjoitti, Vancouver tuli peliin kovalla asenteella, mutta pelin alun jäähyt veivät tuosta sen ihan parhaan terän ja joukkue alkoi pelaamaan vähän käsijarru päällä joitakin tilanteita. Ei Vancouver pehmeästi pelannut alun jälkeenkään, mutta jokin latauksessa jäi puuttumaan.
Rangersista voisi sanoa sen, että kaksi ensimmäistä erää joukkue turvautui vahvasti maalivahti Lundqvistiin ja pelasi joukkueena samalla uhrautuvasti oman pään (korkea blokkimäärä kertoo tuosta) ja onnistui syöttöjen peitoissa. Hyökkäysten käynnistämisessä ja/tai ylivoimassa Rangers ei sen sijaan vakuuttanut. Kolmannen erän alun maali oli heille todella tärkeä ja pelin luonne muuttui. Yksilöistä Lundqvist oli selkeä ykkönen, mutta myös puolustaja McDonagh pelasi hyvää kiekkoa.
Voitto oli muuten Rangersille ensimmäinen Vancouverissa sitten lokakuun 1997.
Pelin viivoja:
- Ryan Kesler teki paluun. KesLordille tuli pelissä peliaikaa 19:07, kolme laukausta, kaksi ohilaukausta, kolme taklausta, aloitukset 58.8% ja yksi jäähy. Hänen tulonsa näytti tekevän ylivoimasta vaarallisemman oloisen, mutta kun joukkue jäi nollaan yv-maaliin, niin tehokkuudesta ei voi puhua. Myös alivoima parantui mielestäni Keslerin päästyä askiin. Kokonaisuutena hänen pelinsä näytti kuitenkin vähän siltä, kuin hän olisi missannut koko harjoitusleirin ja harjoituspelit sekä viisi ensimmäistä peliä. Silti, hänen paluunsa paransi tappiosta huolimatta joukkuetta ja hän otti isomman roolin mitä kuvittelin tässä ensimmäisessä pelissä.
- Kakkosketjussa Hodgson otti Keslerilta "pois jääneet" aloitukset 62.5%:sti ja Higgins oli jälleen näkyvä - ehkä hieman yllättäen hän pelasi jopa hyökkäyksen toiseksi eniten tasakenttäpeliä. Ketjun kemiat eivät olleet kuitenkaan vielä parhaat, mikä nyt oli odotettuakin Keslerin tultua pitkältä sairauslomalta "uutena" ketjuun. Uskon ketjun kuitenkin parantavan jatkossa ja ketjussa on aineksia kovaksi kahden suunnan ketjuksi.
- Kolmosessa Hansen on aloittanut kauden melko vaatimattomasti (alivoima sentään toimii ihan hyvin), mutta minulla on uskoa tanskalaiseen. Hän oli sentterinsä Malhotran (aloitukset jälleen hienosti kotiin, 62.5%) kanssa aika pienellä jääajalla tällä kerralla, sillä molemmat saivat vain reilut 10 minuuttia peliaikaa.
- Puolustuksessa pakkipareja oltiin tosiaan jälleen sotkettu ja mikä minulle yllättävää, viime kaudella erinomaisesti pelannut ja tälläkin kaudella hyvin onnistunut Hammer-Bieksa pari oli hajotettu. Ballard pelasi Bieksan parina kuitenkin hyvää kiekkoa, joten ei tuo muutos välttämättä huono ole ja saapahan Ballard'kin nyt sitten sitä toivottua roolia.
- Edler on ollut puolestaan tosiaan edelleen liian epätasainen ollakseen joukkueen ykköspakki, mutta tasaisen varma Hamhuis paikkaa luultavasti jatkossa niitä heikompia hetkiä. Alberts oli hyvä sen mitä pelasi - kuusi taklausta peliin on kova määrä ja muuten hän oli tasaisen varma. Salon lämäri näkyi jälleen - yhteensä seitsemän kutia.
- Luongo on saanut taas niskaansa kritiikkiä, vaikka ei tappio hänestä johtunut. Tietysti kun vastustajan maalivahti onnistuu niin hyvin miten Lundqvist onnistui ja jos tulee tappio, niin saahan se näyttämään kenet tahansa huonossa valossa.
- Ai niin, Sedinit... Ei paras peli heiltä. Kumpikin pelasi yli 20 minuuttia, kumpikin laukoi vain kerran, Henrik otti jäähyn ja voitti joukkueen tilaston kiekonmenetyksissä. Lundqvist ja Rangersin uhrautuva peli etenkin kahdessa ensimmäisessä erässä sai heidät näyttämään yhtä lailla saamattomilta kuin Thomas ja Boston sai viime kauden finaaleissa (ja Rinne sekä Predators toisella kierroksella).
Pelistä..
Canucks ampui yhteensä 82 kutia kohti Henrik Lundqvistin maalia, tuloksena nolla tehtyä osumaa. Kun jäädään nollille, niin ne samat tutut mantrat nousevat pintaan mitkä aina näissä tilanteissa: omien laukausten laatu, vastustajan uhrautuva peli ja päällään seissyt vastustajan maalivahti.
Kapteeni Henrik Sedinin oli helppo kiteyttää illan ottelu;
“We should have had that game after two periods. “But we didn’t. That’s tough to take."
“It’s a bit of both. Some of it was [Lundqvist] and how well he played. And some if it is on us.”
Illan ottelun avausmaalin merkitys oli jälleen suuri ja tällä kerralla ehkä jopa poikkeuksellisen suuri. Kun Canucks ei paikoistaan tehnyt ja Rangers sai kolmannen erän alussa yhden, pelin luonne muuttui. Vancouver alkoi avaamaan hyvin pelannutta pakettiaan, joka oli päästänyt kahdessa ensimmäisessä erässä vieraat ampumaan vain yhdeksän kertaa kohti Luongoa, ja Rangers onnistui iskemään lisää.
“That’s when you have to be very strong. But they got their first goal and that’s when we started forcing things."
“They were good at counter attacking from there. The goals they had, you can’t blame Luongo. They had 2-on-1s, 3-on-2s and back-door empty netters.” (Henrik Sedin)
Pelin lopputulos oli tietysti kenttätapahtumiin nähden pettymys ja kun pelattiin vielä Rypienin muisto-ottelua, niin tämä ottelu olisi pitänyt hoitaa. Kuten Moustache Dave kirjoitti, Vancouver tuli peliin kovalla asenteella, mutta pelin alun jäähyt veivät tuosta sen ihan parhaan terän ja joukkue alkoi pelaamaan vähän käsijarru päällä joitakin tilanteita. Ei Vancouver pehmeästi pelannut alun jälkeenkään, mutta jokin latauksessa jäi puuttumaan.
Rangersista voisi sanoa sen, että kaksi ensimmäistä erää joukkue turvautui vahvasti maalivahti Lundqvistiin ja pelasi joukkueena samalla uhrautuvasti oman pään (korkea blokkimäärä kertoo tuosta) ja onnistui syöttöjen peitoissa. Hyökkäysten käynnistämisessä ja/tai ylivoimassa Rangers ei sen sijaan vakuuttanut. Kolmannen erän alun maali oli heille todella tärkeä ja pelin luonne muuttui. Yksilöistä Lundqvist oli selkeä ykkönen, mutta myös puolustaja McDonagh pelasi hyvää kiekkoa.
Voitto oli muuten Rangersille ensimmäinen Vancouverissa sitten lokakuun 1997.
Pelin viivoja:
- Ryan Kesler teki paluun. KesLordille tuli pelissä peliaikaa 19:07, kolme laukausta, kaksi ohilaukausta, kolme taklausta, aloitukset 58.8% ja yksi jäähy. Hänen tulonsa näytti tekevän ylivoimasta vaarallisemman oloisen, mutta kun joukkue jäi nollaan yv-maaliin, niin tehokkuudesta ei voi puhua. Myös alivoima parantui mielestäni Keslerin päästyä askiin. Kokonaisuutena hänen pelinsä näytti kuitenkin vähän siltä, kuin hän olisi missannut koko harjoitusleirin ja harjoituspelit sekä viisi ensimmäistä peliä. Silti, hänen paluunsa paransi tappiosta huolimatta joukkuetta ja hän otti isomman roolin mitä kuvittelin tässä ensimmäisessä pelissä.
- Kakkosketjussa Hodgson otti Keslerilta "pois jääneet" aloitukset 62.5%:sti ja Higgins oli jälleen näkyvä - ehkä hieman yllättäen hän pelasi jopa hyökkäyksen toiseksi eniten tasakenttäpeliä. Ketjun kemiat eivät olleet kuitenkaan vielä parhaat, mikä nyt oli odotettuakin Keslerin tultua pitkältä sairauslomalta "uutena" ketjuun. Uskon ketjun kuitenkin parantavan jatkossa ja ketjussa on aineksia kovaksi kahden suunnan ketjuksi.
- Kolmosessa Hansen on aloittanut kauden melko vaatimattomasti (alivoima sentään toimii ihan hyvin), mutta minulla on uskoa tanskalaiseen. Hän oli sentterinsä Malhotran (aloitukset jälleen hienosti kotiin, 62.5%) kanssa aika pienellä jääajalla tällä kerralla, sillä molemmat saivat vain reilut 10 minuuttia peliaikaa.
- Puolustuksessa pakkipareja oltiin tosiaan jälleen sotkettu ja mikä minulle yllättävää, viime kaudella erinomaisesti pelannut ja tälläkin kaudella hyvin onnistunut Hammer-Bieksa pari oli hajotettu. Ballard pelasi Bieksan parina kuitenkin hyvää kiekkoa, joten ei tuo muutos välttämättä huono ole ja saapahan Ballard'kin nyt sitten sitä toivottua roolia.
- Edler on ollut puolestaan tosiaan edelleen liian epätasainen ollakseen joukkueen ykköspakki, mutta tasaisen varma Hamhuis paikkaa luultavasti jatkossa niitä heikompia hetkiä. Alberts oli hyvä sen mitä pelasi - kuusi taklausta peliin on kova määrä ja muuten hän oli tasaisen varma. Salon lämäri näkyi jälleen - yhteensä seitsemän kutia.
- Luongo on saanut taas niskaansa kritiikkiä, vaikka ei tappio hänestä johtunut. Tietysti kun vastustajan maalivahti onnistuu niin hyvin miten Lundqvist onnistui ja jos tulee tappio, niin saahan se näyttämään kenet tahansa huonossa valossa.
- Ai niin, Sedinit... Ei paras peli heiltä. Kumpikin pelasi yli 20 minuuttia, kumpikin laukoi vain kerran, Henrik otti jäähyn ja voitti joukkueen tilaston kiekonmenetyksissä. Lundqvist ja Rangersin uhrautuva peli etenkin kahdessa ensimmäisessä erässä sai heidät näyttämään yhtä lailla saamattomilta kuin Thomas ja Boston sai viime kauden finaaleissa (ja Rinne sekä Predators toisella kierroksella).
Viimeksi muokattu: