Vancouver Canucks 2011-2012

[Moustache Dave #44]

Sportsnetin Dan Murphyltä tuli mielenkiintoinen huomio, koskien pelipaikan saanutta Alexander Sulzeria. Sulzer pelaa luonnostaan oikealla puolella, kun taas kilpakumppanit Ballard, Alberts ja Rome pelaavat kaikki luontevammin vasenta puolta.

Chris Tanevin lähdettyä sopimusteknisistä syistä farmiin Vigneaultin ”puolisuustasapaino” meni hieman sekaisin ja hän yrittikin tasapainottaa puolia siirtämällä Edlerin oikealle puolelle, ensin Ballardin, sitten Hamhuisin pariksi. Edlerin peli meni tuossa kuitenkin sekaisin, joten Vigneault palautti Edlerin omalle paikalleen ja jatkoi tasapainotuskokeilua vaihtamalla oikealla pelaamaan tottuneen Sulzerin Albertsin paikalle.

Sulzer onnistuikin jopa yllättävän hyvin ja on toistaiseksi saanut pitää paikkansa. Sulzer ei ole erityistä huippua millään osa-alueella, mutta pelaa älykästä, varmaa peliä, osaa tulla oikea-aikaisesti vastaan, tehdä itsensä pelattavaksi ja löytää joukkuekaverinsa tarkoilla syötöillään. Kaiken kaikkiaan pelaaja, jonka kautta peliä on mahdollista rakentaa. Sulzerilla ei ole tehoja, eivätkä corsinumerotkaan kovin hyviltä näytä, mutta hän aloittaa pakeista vähiten hyökkäyspäässä ja pelaa yllättävän paljon vastustajan parhaita pelaajia vastaan.

Aaron Rome matkustaa jo joukkueen mukana ja hänen paluunsa pelikuntoon lähestyy. Mielenkiintoista nähdä, missä vaiheessa Rome tai Alberts taas pelaavat ja siirtyykö neljän miljoonan Ballard katsomoon, vai pistetäänkö joku kolmikosta Ballard, Rome, Alberts kokeilemaan epämukavaa oikeaa puolta. Hyvähän tässä on se, että pelityylillisesti sijoilla 5-8 on erityylisiä pakkeja, joten kokoonpanoa voi hienosäätää vastustajan pelityylinkin mukaan.

 

[Moustache Dave #44]

Minnesota epäurheilijamaisesti järkytti maailmanjärjestystä, jatkamalla pelaamista vaikka Canucks oli jo tehnyt pelin ensimmäisen maalin, mitäs hittoa tuo tuollainen on… Eihän Canucks voinut tietää, ettei Wild tuossa tilanteessa tajunnut luovuttaa pisteitä meille. Kun Canucks oli ymmärrettävästi lopettanut pelaamisen, oli Wildin helppo tehdä uusi seuraennätys laukausten määrässä kotiottelussa.

Kevin Bieksan mukaan tämä oli huonoin Canucks-peli, jossa hän on ikinä ollut mukana. Jotenkin ei niin harmita, että jätin pelin katsomatta.

Salo oli sivussa nivusvamman takia, Alberts pelasi hänen paikallaan, Edler – Alberts pari oli kuulemma järkyttävän huono ja Vigneault vaihtoikin Edlerin pariksi pelin tuoksinassa Hamhuisin. Lisäksi V sotki ketjuja vaihtamalla päikseen: Hodgson <> Burrows, Lapierre <> Malhotra. Ylivoimassakin nähtiin taas Sulzeria ja Ballardia, kun Bieksa ei siellä ilmeisesti onnistunut.

Malhotra on monissa arvioissa ollut pelin huonoin pelaaja. Malhotran ketju päästi näköjään kaksi maalia yhden vaihdon aikana, sitten Malhotra pudotettiin nelosketjuun ja taas soi omissa. Näyttää siellä kyllä Hansen ja Volpattikin olevan highlighteissa aika pihalla.

Schneider on saanut puhtaat paperit monelta ja kyllähän noiden highlight torjuntojen perusteella peli olisi voinut päättyä todella paljon pahemminkin. Hyökkääjistä Hodgson, Booth ja Burrows ovat ilmeisesti jonkin verran jaksaneet yrittää, pakeista Ballard-Sulzer on ollut varmin kaksikko. Ballard on kyllä high event pelaajana hauska seurattava, lonkka aiheutti taas kärhämää.

Tänään mennään Alex Steen peikkoa vastaan taas, saas nähdä putoaako Malhotra Ebbettin tieltä ja tuleeko Salon kunnosta mitään lisätietoa.

Josh Hardingilla ihan kohtuullinen viikko. Ehkä sen hänelle kaikkien vaikeuksien jälkeen suo. Mutta kyllä Xcel Center se vaan on ”paska maa”.

 

[Timbit]

Kevin Bieksan mukaan tämä oli huonoin Canucks-peli, jossa hän on ikinä ollut mukana. Jotenkin ei niin harmita, että jätin pelin katsomatta.

En ole nähnyt kaikkia niitä Canucksin pelejä, joissa Bieksa on ollut mukana, mutta niistä, jotka olen nähnyt, tämä oli huonoin. Oli huonoin, vaikka laskettaisiin mukaan myös ne näkemäni pelit, joissa Bieksa ei ole ollut mukana. Tekemisessä oli ajatusta aina hetkittäin, mutta ne kohtaukset menivät äkkiä ohi. Suurin osa ajasta meni Wildin perässä juoksemiseen. Ero Flames-peliin verrattuna oli valtava.

 

[nuck]

Mutta kyllä Xcel Center se vaan on ”paska maa”.

Onneksi en minäkään nähnyt peliä, sillä vaikka Wild on Oilersin tavoin tällä hetkellä jännästi Läntisen konferenssin top-nelosessa, Vancouverin otteet olivat kuuleman mukaan todella surkeita.

Vancouverilla on ollut ihmeellisenä tapana romahdella täydellisesti Minnesotassa viime kausina. Toissa kaudella Canucksilla meni keväällä kovaa, Wildilla ei niinkään, mutta Minnesota kaatoi Vancouverin kotihallissaan näytöstyyliin maalein 6-2. Viime kaudella Minnesota jäi reilusti playoffeista ja Canucks vei runkosarjan, mutta Wild korjasi kaksi ensimmäistä kohtaamista kotihallissaan yhteismaalein 10-2. Xcel Energy Center on tosiaan "paska maa".

Ja noista samanlaisista maista puhuttaessa, Canucks pelaa pian St. Louisissa, jossa meillä on yksi varsinaisen peliajan voitto (ja toissa kaudelta 1-6 tappio) viimeisistä viidestä pelistä. Ikävä juttu tässä tapauksessa on lisäksi se, että nyt pelataan vielä "selkä-selkä -tilanteessa". Pitää vaan nyt toivoa, että tuo viime yön murhenäytelmä ei toistuisi.

 

[nuck]

Kausi jatkui St. Louisissa, jossa Blues otti jo tapansa mukaan kotivoiton Canucksista. Kauden alku on ollut Vancouverille vaikea ja epätasaiset otteet seuraavat joukkuetta pelistä toiseen. Pitkälle mennyt viime kausi, monien pelaajien loukkaantumiset ja se, että Canucksia ei edes yritetty saada valmiiksi kauden alkuun mennessä (harjoituspeleissä ei peluutettu täyttä kokoonpanoa missään vaiheessa) ovat heiluttaneet joukkueen yhtenäisyyttä.

Vancouverin saldo on tällä hetkellä 6-7-1, kun se oli viime kaudella tähän samaan aikaan 8-4-2. Kyse on tässä vaiheessa vain parin pelin kääntymisestä väärinpäin, mutta "isommassa kuvassa" alkukauden tilanne on haastavampi kuin vuosi sitten. Joukkue ei ole tämän kauden alussa niin yhtenäinessä ja tasapainoisessa tilanteessa kuin vuosi sitten tähän aikaan.

(teko)Syitä tilanteeseen voidaan hakea yksilötasoltakin. Esimerkiksi Keslerin loukkaantuminen (ei ole vieläkään 100% iskussa), kakkosketjuun tehdyt muutokset ja ketjun pelin jatkunut hakeminen, Malhotran (vaivaako silmä vieläkin?) ja Hansenin vaisuus useimmissa peleissä ja Luongon totuttu vaisuhko alkukausi ovat pistäneet yksilötasolla esiin. Puolustus taas on pelannut kauttaaltaan (Sami Saloa lukuun ottamatta) mielestäni epätasaisesti. Mutta nämä ovat vain vaikeuttaneet peliä, nämä eivät ole syynä esimerkiksi kahden viime pelin tappioihin.

Peli St. Louisissa oli tappiosta huolimatta joukkuetasolla mielestäni ihan kohtalaista vieraspelaamista - etenkin kun ottaa huomioon "selkä-selkä -tilanteen" ja meille aina vaikean paikan. Jälleen peliin saatiin avausmaali (jonka merkitys ei näytä olevan nyt kuitenkaan totuttu) ja riittävästi maalipaikkoja. Blues oli vain maalien edessä tehokkaampi ja teki yksilötasolla pykälää vähemmän virheitä.

Pari viivaa:

Alex Burrows joutui jättämään pelin kesken selkävaivan vuoksi (kuuleman mukaan day-to-day -tilanne). Burrows ei pelannut kuin reilu seitsemän minuuttia, mutta teki siinäkin ajassa yhden maalin, laukoi kolme kertaa ja otti yhden blokin. Burrowsilta onnistuu pelaaminen missä tahansa ja toivottavasti tuo selkävamma ei ole pitkäkestoinen.

David Booth hakee vielä peliään ja tappelukin saattoi olla vain turhautumista omiin esityksiin, samoin kuin kolmannen erän "laiskan miehen jäähy" kampituksesta. Neljä kutia, joista vain kaksi kohti maalia ja reilu 15 minuuttia peliaikaa.

Cody Hodgson sai tehomerkinnän -2, mutta näytti vaaralliselta ajoittain. Hodgson näyttää saavan peli peliltä hieman lisää varmuutta samalla kun Boothin pelissä näkyy peli peliltä enemmän tuskaa tehottomuuteen.

Kesler teki maalin, laukoi kolme kertaa ja voitti aloitukset 53.8%:sti. Molemmat Vancouverin maalit olivat seurausta hänen maalille ajamisestaan ja hän nosti pelinsä tasoa. Mutta hän ei ole vielä täydessä iskussa ja vastapainoksi maalilleen, hän otti myös kaksi turhaa jäähyä (Kesler ja Booth olivat ainoat Vancouverin jäähyt ottaneet pelaajat).

Maxim Lapierre pelasi Hodgsonin kanssa ja jälleen hyvän ottelun. Tilastoihin merkittiin tosin surkeat 16.7% aloitukset ja yksi laukaus, mutta Lapierre käytti hienosti nopeuttaan ja oli ahkerana fyysisellä puolella neljällä taklauksellaan. Lapierre, Higgins ja Burrows saavat minulta joukkueen puhtaimmat paperit alkukauden yrityksestä ja pelistä.

Jannik Hansen pelasi Sedinien ketjussa. Tanskalainen laukoi kaksi kertaa ja otti kaksi riistoa. Hän teki hyvin töitä ja täytti sikäli Burrowsin roolia, mutta ei näyttänyt riittävän vaaralliselta hyökkäyspäässä. En tiedä, ehkä tuo paikka sopii nyt Hansenille, jos Burrowsia ei tuossa paikassa kerran nähdä.

Alexander Sulzer pelaa hyvää kautta puolustuksessa - ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että Vancouverin proscoutit ovat tehneet hyvää työtä hänen suhteen. Puolustuspäässä Sulzer näyttää rauhalliselta ja lisäksi hän osaa tukea hyökkäyksiä. Ehkä hänelle voisi antaa enemmän ylivoimavastuutakin, sillä ainakin AHL:ssa Sulzer on tehnyt kovaa jälkeä ylivoimilla.

Luongo pelasi kohtalaisen pelin. Tappio ei ollut missään nimessä hänen vikansa, mutta ehkä hän ottaisi ainakin yhden maalin "pois" jos saisi.

Alex "Ovechkin" Steen jäi ihmeellisesti ilman pisteitä Vancouveria vastaan. Sen sijaan Brian "BrianElliot" Elliot oli jälleen kerran itse varmuus.

Kausi jatkuu seuraavaksi Chicagossa, jossa Blackhawks tulee tekemään varmasti pelistä hyvin vaikean. Chicagolla on meitä vastaan viime kaudesta hampaankolossa ja uskon sen näkyvän parhaiten tuossa ensimmäisessä ottelussa.

 

[Moustache Dave #44]

Joukkue ei ole tämän kauden alussa niin yhtenäisessä ja tasapainoisessa tilanteessa kuin vuosi sitten tähän aikaan.

No ei, Canucksilla ketjujen aivoitukset eivät vain nyt osu yhtään yksiin.

Puolustuspään pelissä, varsinkin parhaan vetosektorin puolustamisesta, on kommunikaatio kateissa. Jos pakit siirtyvät molemmat painolliselle puolelle, pois maalin edestä, tuntuu että sentteri ja laiturit eivät tiedä mihin menisivät. Yleensä Canucks sentteri tai laituri menee tuossa aluksi maalin eteen, pakin tonttia paikkaamaan, mutta ei sitten jostain syystä oikein otakaan sitä pakin roolia, vaan alkaa seurata kiekkoa. Tällöin Canucksilla on kolme pelaaja kiekon suuntaan sumpussa, ja kaksi muuta hyökkääjä ylempänä vastustajan pakkeja vastaan, keskustaan jää aukko, jota ei ota kukaan, ja kun pelin paino siirtyy sinne, on Canucks tässä vaiheessa aina askeleen vastustajaa jäljessä. Tähän soppaan kun vielä lisätään yksittäisiä aivopieruja, kuten tässä pelissä Alberts pyytää Henrikiltä mailan (kun oma on poikki), vaikka kiekko on metrin päässä omasta maalista ja Henrik on lähempänä kiekollista pelaajaa. Niin onhan se helppo Vigneaultin todeta, että vastustaja oli maalin edessä parempi.

Hyökkäyspään peli ja alueelle tuleminen ovat myös tuskaista katsottavaa. Kontrollia ei saada, syötöt eivät mene perille, kiekko pomppii. Blues pelin kolmannessa erässä Canucks ei avausminuutin ylivoimamaalin jälkeen saanut rakennettua oikeastaan ainuttakaan kunnon maalipaikkaa. Jos hyökkäyskalustossa on taitoa sen verran, mitä meilläkin pitäisi olla, on päivän selvää, että tätä taitoa ei saada hyödynnettyä, jos ainoa tapa ylittää siniviiva on kiekko päätyyn ja kulmaan painimaan.

Pitää myös muistaa, ettei hyökkäysten rakentaminen ole vain hyökkääjistä kiinni. Lähdöissä ovat Canucksilla pakit ja hyökkääjät monesti eri aaltopituudella. Kannattaa seurata, kun Canucks saa kontrolloidun hyökkäyksen vastustajan päätyyn, mikä pakkipari oli hyökkäyksen lähtiessä jäällä. Nyt esim Sedinien kentän, onnistuneen hyökkäyspään paineen alkusysäys lähtee usein, ehkä yllättäen, kolmospakkiparista Ballard-Sulzer. Tällä pakiston-hyökkääjistön saamisella samalle sivulle voi olla todella ratkaiseva merkitys. Väittäisin, että vaikka esim Toronton hyökkäys on juuri nyt todella tehokas, hyökkääjät sinänsä eivät viime kaudesta ole suuresti parantuneet. Suurin muutos on siinä, että he ovat löytäneet alakertaan parempaa kiekollista taitoa, varmempia syöttäjiä, joiden kautta peli virtaa puolustuksesta saumattomammin ylös hyökkäykseen.

Yksilötasolla puolustuksessa:
- Edler ei tunnu löytävän paikkaansa, pompottelu eri puolille ja eri pakkipareihin ei ole auttanut yhtään. Sama pätee Kevin Bieksaan.
- Saloa paikkaava Alberts pelasi alkukauden kolmosparissa hyvin, mutta nykyinen kakkosparin vastuu on aivan liikaa hänelle, mitä nopeampi pelitempo sitä suuremmissa vaikeuksissa Alberts on. Blues-pelin kolmannen erän viimeisen puolikkaan Alberts istui penkillä ja Canucks pelasi viidellä pakilla.
- Toimivin pari tasakentällisin on kolmospari Ballard-Sulzer ja näinhän sen ei pitäisi mennä. Tällä parilla ajatukset ovat kuitenkin parhaiten kohdallaan. Sulzerin rauhallisuus sopii Ballardille hyvin.

Hyökkäyksestä pari kommenttia näihin Blues-pelin havaintoihin:

Alex Burrows joutui jättämään pelin kesken selkävaivan vuoksi (kuuleman mukaan day-to-day -tilanne). Burrows ei pelannut kuin reilu seitsemän minuuttia, mutta teki siinäkin ajassa yhden maalin, laukoi kolme kertaa ja otti yhden blokin. Burrowsilta onnistuu pelaaminen missä tahansa ja toivottavasti tuo selkävamma ei ole pitkäkestoinen.

Burrows - Kesler - Higgins vaikutti hyvältä ketjulta sen aikaa, mitä sai pelata. Mielestäni kyllä enemmän Burrowsin kuin Keslerin ansiosta, joka ei tosiaan näytä olevan vielä 100% kunnossa. Burrowsin merkitys vaikutti nyt aika suurelta, kun Sedinien pelin taso laski Burrowsin siirryttyä kakkoseen ja Keslerin peli näytti vastaavasti siksi aikaa piristyneen, mitä Burrows oli mukana.

Jannik Hansen pelasi Sedinien ketjussa. Tanskalainen laukoi kaksi kertaa ja otti kaksi riistoa. Hän teki hyvin töitä ja täytti sikäli Burrowsin roolia, mutta ei näyttänyt riittävän vaaralliselta hyökkäyspäässä. En tiedä, ehkä tuo paikka sopii nyt Hansenille, jos Burrowsia ei tuossa paikassa kerran nähdä.

Hyvin vähän lisäarvoa Hansenista ketjulle oli, eikä Sedineilläkään kulkenut. Ykkösketju aloitti tasavoimin hyökkäyspäässä 11 kertaa ja puolustuspäässä vain kerran. Silti vastustaja sai Canucksia enemmän maalipaikkoja, kun Sedinit olivat jäällä.

Hansen ei olisi huono veikkaus jatkamaan ykkösketjussa, jos Burrows ei pysty pelaamaan, mutta ei hän tuossa paikassa nyt kyllä onnistunut. Hodgson, Booth tai Higgins voisivat myös olla kokeiltavissa tuohon paikkaan. Hodgson on ollut Sedinien jälkeen hyökkääjistä selvästi vaarallisimman oloinen ja pelannut hyvällä maltilla, antanut vastustajan ottaa jäähyjä, eikä ole itse turhautunut, toisin kuin Sedinit ja Kesler toisinaan. Jokeriveto voisi olla Lapierre ykkösketjuun, stunttaisi Burrowsia monessakin mielessä. Ongelma on vain siinä, että kannattaako tämän hetken parasta puolustavaa sentteriämme siirtää hyökkäävään rooliin laituriksi, kun puolustuspää on jo valmiiksi sekaisin.

David Booth hakee vielä peliään ja tappelukin saattoi olla vain turhautumista omiin esityksiin, samoin kuin kolmannen erän "laiskan miehen jäähy" kampituksesta. Neljä kutia, joista vain kaksi kohti maalia ja reilu 15 minuuttia peliaikaa.

Booth oli nyt Hodgsonin ja Lapierren kanssa vielä enemmän hukassa kuin Keslerin ketjussa. Tuntuu ettei Booth saa yhtään syöttöä haltuunsa, hän yrittää nopeasti eteenpäin, mutta kannattaisi keskittyä siihen, että saisi kiekon mukaan. Nyt hän vain luistelee itsensä ulos tilanteista. Eikä Boothilla tunnu vedotkaan onnistuvan, lisäksi tuolla loukkaantumishistorialla, kun lähtee tappelemaan, voisi yrittää suojatakin. Ja tuo jäähy. Booth ja Steen olivat kaukana pelin ulkopuolella ja hieman jäljessä ollut Booth kamppasi Steenin takaapäin. Peliä jäljellä kuusi minuuttia, oma joukkue maalin tappiolla. Jos nelosketjun pelaaja ottaisi tuollaisen jäähyn, hän istuisi seuraavan pelin katsomossa.

Mainittakoon vielä Volpattin tilalla pelannut Ebbett, joka tuhosi jatkomahdollisuuksiaan. Voittomaaliin johtava kiekonmenetys omalla alueella, ja seisoville jaloille jääminen sen jälkeen, kertovat ihan tarpeeksi. Pinizzotton kuntouduttua Ebbett taitaa löytää itsensä waivereista.

Kausi jatkuu seuraavaksi Chicagossa, jossa Blackhawks tulee tekemään varmasti pelistä hyvin vaikean.

Sunnuntaina voi tulla rumat lukemat. Ehkä tässä tarvitaan kunnon rivalry tappio, jotta jengi saadaan hereille.

 

[nuck]

Rumat lukemat tulivat. Vancouver pelaa kyllä ihmeellisen epätasaisesti. Toisaalta nähdään täydellisiä pelillisiä romahduksia (kuten Minnesotassa nähtiin viime viikolla) ja sitten nähdään näitä pelejä, joissa etukäteen vaikeat vastustajat kuten Nashville (5-1 voitto), Washington (7-4 voitto) tai Chicago (6-2 voitto) kaatuvat selvällä suurinumeroisesti. Joukkueessa on kyllä lahjoja, mutta tasaisuutta ei ole ollut nimeksikään.

Voitto Blackhawksista oli kuitenkin kaikkea sitä, mitä lääkäri määräsi tähän väliin. Odotin melkein varmaa tappiota kahden huonon pelin jatkoksi, mutta joukkue antoikin esityksen vaarallisuudestaan 2-6 vierasvoitolla. Canucksin näkökulmasta katsottuna erikoinen voitto, kun tietää Canucksin ja Blackhawksin viha-rakkaus-suhteen ja peilaa tätä viime kauden playoffeihin ja tämän kauden Canucksin sekavaan alkuun.

Vancouver sai peliin jälleen avausmaalin, kun David Booth iski kauden ensimmäisen osumansa ylivoimalla Hodgsonin ja Higginsin syötöistä. Boothin tuuletuksen perusteella osuma oli hänelle arvokas ja toivottavasti se avaisi maalinteon tukkoisuutta. Chicago tuli avauserässä kuitenkin tasoihin, kun Frolikin helppo kaukolaukaus yllätti räpiköineen Luongon. Avauserän 1-1 -tilanne ei kertonut pelistä, sillä Vancouver sai erässä kymmenkunta ykkössektorin paikkaa ja laukoi yhteensä 17 kertaa Chicagon yhdeksää vastaan.

Vancouver pääsi aloittamaan toisen erän ylivoimalla ja onnistui maalinteossa kentälle palanneen puolustajan Aaron Romen toimesta. Yllättäen Rome pelasi ylivoimalla heti ensimmäisessä pelissään pitkän tauon jälkeen ja kyllähän tuo kuuluisasta Romen suosikkiasemasta valmennuksen silmissä kertoo - epäilen vahvasti, että esimerkiksi Ballard tai Alberts eivät olisi ylivoimavastuuta saaneet ensimmäisessä paluuottelussaan. Toisaalta eihän tuosta valittaa voi, kun mies teki maalin. Romen maaliin syöttäjiksi jälleen Hodgson ja Booth.

Romen johtomaalin jälkeen Chicagon Brian Bickell otti kakkosen ja jälleen Canucks iski ylivoimalla - Daniel Sedinille kauden kuudes maali. Maalin jälkeen oli Vancouverin vuoro jäähyillä Lapierren ja Albertsin toimesta, mutta helpon avausmaalin jälkeen itsensä kasannut Luongo ja alivoima piti pelin 1-3 lukemissa. Chicago onnistui kuitenkin kaventamaan pelin toisen erän viimeisen neljänneksen alettua Marcus Krugerin toimesta. Hetki ennen Krugerin kauden toista maalia Volpatti ja Carcillo nyhjäsivät keskenään viiden minuutin edestä.

Vancouverin kannalta tärkeä 2-4 maali tuli alle minuutin päästä Krugerin osumasta. Sedinit pelasivat tyhjän maalin Jannik Hansenille, joka teki kauden toisen osumansa. Hansenin maalin jälkeen Blackhawksin Stålberg otti kakkosen ja jälleen oli Vancouverin ylivoiman vuoro onnistua - hyvin ylivoimalla pelannut Dan Hamhuis teki 2-5 maalin Henrik Sedinin ja Alexander Edlerin syötöistä. Toisen erän loppuun Kevin Bieksa ja Jamal Mayers vaihtoivat pari iskua.

Chicago laukoi toisessa erässä peräti 20 kutia Vancouverin 13 vastaan, mutta erä ja käytönnössä koko peli ratkesi erikoistilanteissa. Canucks tappoi erässä kaksi jäähyään ja iski kolmella ylivoimallaan kolmesti kiekon ohi C6rey Crawf6rdin. Kolmas erä oli pelailua. Vancouver sai yhden ylivoiman ja teki sillä jälleen ylivoimaosuman, kun Edlerin syöttö tavoitti Henrik Sedinin. Vancouver onnistui pelissä siis kokonaisuutena viidesti ylivoimalla kuudella yv-kerralla ja tappoi puolestaan kaikki viisi Chicagon saamaa ylivoimaa.

Pari viivaa:

- Sedineita säästeltiin ja kumpikin pelasi vain reilun 15 minuuttia. Tästä huolimatta Henrikilta nähtiin neljän- ja Danielilta kolmen pisteen ilta. Kumpikin on jälleen NHL:n pistepörssissä viiden joukossa.

- Edler pelasi reilut 26 minuuttia, taklasi kolme kertaa ja antoi kaksi syöttöä. Hän johtaa tällä hetkellä NHL:n pakkien pistepörssiä (15 peliä ja 15 pistettä) ja on ottamassa juuri sellaista hyökkäävämpää roolia, mitä toivottiin ja odotettiin Ehrhoffin lähdön jälkeen.

- Kesler ei saanut pisteitä ja laukoikin vain kerran, mutta oli isossa asemassa parissakin maalissa.

- Hodgsonin hyvät otteet jatkuvat. Nyt tuli kahteen ensimmäiseen Vancouverin maaliin ykkössyötöt ja aloituksetkin tulivat kotiin yli 60%:sti. Hän on joukkueen toiseksi paras syöttäjä ja on saamassa koko ajan enemmän luottoa myös Vigneaultilta, joka selvästi haluaa ajaa CoHoa sisään hiljalleen (mikä onkin ehkä järkevä tapa).

- David Boothille tuli pelin tärkeä avausmaali oli samalla myös uran ensimmäinen maali Vancouverin paidassa. Booth laukoi neljä kertaa kohti maalia ja toivottavasti tuo maali helpottaa hänen tuskaa jatkossa. Lahjoja miehellä selvästi on.

- Aaron Rome teki paluun loukkaantumisen jälkeen, pelasi reilut 14 minuutia ja iski maalin ylivoimalla. Rome on ollut monen fanin hampaissa hänen suosikkiasemansa johdosta, mutta ymmärrän kyllä miksi V ja Bowness mieheen luottavat. Hän näyttää vähän hitaalta, mutta hän pelaa yksinkertaisesti ja varmasti, mutta samalla fyysisesti. Arvokas syvyyspakki joukkueelle.

- Koska pelistä oli odotettavissa fyysinen, Alexander Sulzer huilasi ja Andrew Alberts sekä Rome pelasivat. Vancouverin puolustuksen tilanne on sikäli hyvä, että joukkue pystyy vaihtamaan pakkejaan otteluiden mukaan.

- Booth ja Ballard saivat molemmat -2, vaikka Canucks voitti 2-6. Booth kertoi aiemmin hänen viime kauden tehosaldonsa selittyneen osaksi huonolla tuurilla ja uskon miestä tuossa nyt nähdyn perusteella. Ei hän ole mikään "ryankesler" puolustuspelissä, mutta miinuksia on kerääntynyt meilläkin tilanteissa, joihin hänellä ei ole ollut osaa eikä arpaa.

- Vancouverin erikoistilanteet alkavat taas toimia: joukkue on nyt kakkosena ylivoimassa (26.4%) ja neljäntenä alivoimassa (88.9%). Ylivoimaprosentti on sikäli yllättävänkin hyvä, että Canucks joutui pelaamaan pitkään ilman ylivoimaan tärkeää Kesleria. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Ehrhoffin lähtö pystytään paikkaamaan.

Nyt neljän peräkkäisen vieraspelin saldo on kaksi voittoa ja kaksi tappiota. Voitot (Calgarysta ja Chicagosta) on tulleet yhteismaalein 11-3 ja tappiot (Minnesota ja St. Louis) taas yhteismaalein 3-8. Pelin taso on heitellyt paljon, joten pitää nyt toivoa jatkossa ennen kaikkea lisää tasaisuutta. Seuraava yritys tasaisuuden löytämiseksi nähdään torstain ja perjantain välisenä yönä Los Angelesissa.

 

[Moustache Dave #44]

Booth ja Ballard saivat molemmat -2, vaikka Canucks voitti 2-6. Booth kertoi aiemmin hänen viime kauden tehosaldonsa selittyneen osaksi huonolla tuurilla ja uskon miestä tuossa nyt nähdyn perusteella. Ei hän ole mikään "ryankesler" puolustuspelissä, mutta miinuksia on kerääntynyt meilläkin tilanteissa, joihin hänellä ei ole ollut osaa eikä arpaa.

Boothilla on tosiaan joukkueen heikoin +/- lukema (Ballardin kanssa -11) ja viimekaudella Booth oli Floridan heikoin pelaaja tässä tilastossa. Selityksenä ”huono tuuri” ei tässä tapauksessa kuitenkaan ole ihan mahdoton.

Boothin ollessa jäällä tasakentällisin tällä kaudella Canucks maalivahtien torjuntaprosentti on ollut 85,2%, kun kokonaistorjunta% on 90,3 %. Tämä voisi ehkä olla vähän muna vai kana osaston pohdintaa, mutta kun puhutaan kuitenkin pelaajasta, jolla on joukkueen toiseksi paras corsi luku (eli vetopaikat menevät kuitenkin Canucks voittoisesti, kun Booth on jäällä), voisi olettaa, että osa tuosta selvästi keskimääräistä huonommasta torjuntaprosentista selittyy jollain muullakin kuin Boothin henkilökohtaisella huonolla puolustuspelaamisella, eli ehkä pelaaja on vain sattunut olemaan ”helppojen” maalien aikaan jäällä.

Toinen puoli on sitten tehottomuudessa, eli vaikka Boothin ollessa jäällä peli pyöriikin hyökkäyspäässä, ei hän ole ollut jäällä kuin yhden tasakentällisin tehdyn maalin aikana, eli plussia ei ole miinuksien vastapainoksi kertynyt. Esim. Malhotralla ja Hansenilla on Boothia enemmän miinusmaaleja, mutta heillä vastaavasti on myös enemmän plusmaaleja kokonaisuutta tasapainottamaan (Malhotran -10 on tosin aivan Boothin tuntumassa).

Floridassa Boothilla oli viime kaudella vähän samanlainen kohtalo, veskarit torjuivat kokonaisprosentilla 91,8 %, mutta Boothin ollessa tasakentällisin jäällä prosentti oli 88,9%. Corsiluvut olivat Floridassakin joukkueen parhaimmistoa. Boothin huippukaudella 08-09, maalivahtien torjuntaprosentti Boothin ollessa jäällä tasakentällisin (92,4%) vastasi heidän kokonaistorjuntaprosenttiaan kaudella (92,5%). Tuolloin Boothin +/- oli joukkueen kolmanneksi paras (+10). Vertailun vuoksi samalta kaudelta Floridan heikoimman +/- pelaajan Brett McLeanin (-12) ollessa jäällä tasakentällisin maalivahtien torjuntaprosentti oli 92,5%. Parhaan pelaajan, Stephen Weiss +19, kohdalla 92,9%. Eli kaikkien pelaajien takana maalivahdit torjuivat keskimääräisellä tasollaan. Olkoonkin, että +/- vs torjuntaprosentti tarkastelu sisältää hieman kehäpäätelmäriskiä, voisi tästä kai olettaa, että jos Booth saa saman tuen torjuntaprosenteista kuin muu joukkue, hänellä pitäisi olla kaikki edellytykset hilata plusmiinuksensa lähemmäksi joukkueen kärkeä.

Puolustuksen miinuskuninkaan Ballardin luvuissa on varmaan myös huonoa tuuria mukana. Suurin osa johtuu kuitenkin plusmaalien puutteesta, niitä on vain kaksi. Miinusmaaleja Ballardille on kertynyt suurin piirtein samassa suhteessa Bieksan, Hamhuisin ja Albertsin kanssa, yksi reilua 17:ta pelattua tasakentällisminuuttia kohden. Edler on aavistuksen tätä joukkoa edellä 19:sta minuutissa ja Salo ylivoimaisena 34:ssä minuutissa. Tosin Edler ja Salo aloittavat pakeista suhteessa eniten hyökkäyspäässä. Sulzerilla on vain yksi miinusmaali, mutta minuutteja vielä niin vähän, ettei häntä ole mielekästä ottaa vertailuun.

Chicago pelissä tosiaan Booth & Ballard saivat taas syyttä yhdet miinukset Luongon imaisusta. Toiset miinukset sitten tulivat enemmän aiheesta. Krugerin maalissa kävi tuo aiemmin puhumani tämän kauden tyyppivika, eli alin hyökkääjä (Booth) on keskialueella vielä Krugerin alapuolella, mutta jättää miehensä ja menee kiekon perässä ulos tilanteesta, taklaamaan Ballardin miestä. Ballard ei sitten ehdi enää vaihtamaan keskelle ja Krugerille jää tyhjä väylä luistella pistämään kiekko parhaalta vetosektorilta sisään.

Ei tästä joukkueesta kyllä ota selvää. Canucks antaa näköjään vastustajan määrätä pelin tason. Jos tämä linja jatkuu, on tältä viikolta odotettavissa selkeä voitto Kingseistä huippupelillä ja perään flegmailu tappio Anaheimissa.

 

[nuck]

Chicago pelissä tosiaan Booth & Ballard saivat taas syyttä yhdet miinukset Luongon imaisusta. Toiset miinukset sitten tulivat enemmän aiheesta.

Mielenkiintoisia tilastoja etenkin Boothin Floridan ajoista, sillä viime kauden Panthersin tilastoja en olekaan katsonut vielä noin tarkasti.

Olen kiinnittänyt huomiota noihin Boothin +/- -lukujen kehittymiseen tässä viime aikoina ja nyt kun Chicagokin teki ensimmäisensä miehen ollessa askissa tuollaisella kaukolaukauksella (josta tietenkin tuli hänelle jälleen miinus), niin kyllähän tuo erikoisten sattumien suma sai jälleen täydennystä. Toisessa maalissa vikaa oli Boothissakin, mutta tuohan ei ollut illan ainoa kerta kun vastustajan mies hukkui joltakin pelaajalta keskialueella. Se, että Chicago onnistui kuitenkin juuri Boothin aikana maalinteossa, sopi 'hyvin' tuohon käsikirjoitukseen, jota on viime aikoina saatu lukea.

Ballardin kertomus vastaavasta aiheesta on sekin karua kieltä. Kuten kirjoitit, Ballardin aikana omissa ei ole soinut sen enempää kuin Bieksan, Hammerin tai Albertsinkaan, mutta tehosaldo on pahasti pakkasella kun ei ole tullut plusmaaleja. Onko vika sitten Ballardissa vai muissa, se on vaikeampi sanoa. Erikoinen tilasto on joka tapauksessa sekin, että Aaron "kultaranne" Rome sai heti ensimmäisessä pelissään yhden "plussan" ja Ballardilla noita on tullut koko kauden aikana vain kaksi. Jos tämä näin jatkuu, pian Romekin kiilaa tässä tilastossa Ballardin ohi.

 

[Iskender]

Canucksfaneilla ollut kai näköjään jonkinlainen fanimatka Californiaan kun LA ja Anaheim peleissä oli hyvä määrä kannattajia paikalla ja iso meteli päällä kun Canucks teki maalin.

 

[nuck]

Canucksfaneilla ollut kai näköjään jonkinlainen fanimatka Californiaan kun LA ja Anaheim peleissä oli hyvä määrä kannattajia paikalla ja iso meteli päällä kun Canucks teki maalin.

Canucks-fanit kiertelevät noin muutenkin aika paljon noissa peleissä, joihin saa lippuja. "Omat" Luoteisen divarin pelit ovat yleensä loppuunmyytyjä (erityisesti Edmonton, Calgary ja Minnesota vetävät hyvin yleisöä), mutta esimerkiksi Tyynenmeren divarin joukkueita vastaan käytyihin peleihin on päässyt aika hyvin paikalle. Esimerkkiä Canucksin vieraskannatuksesta voi katsoa vaikka viime kauden maaliskuun pelistä Phoenixia vastaan.

 

[Moustache Dave #44]

Laitetaanpa pieni kertaus loppuviikon tapahtumista. Canucks voitti torstaina LA:ssa (3-2), hävisi perjantaina Anaheimissa (3-4) ja voitti viime yönä kotonaan Islandersin (4-1).

Hieman ounastelinkin, että voitot Kalifornian peleistä menevät juuri noin, odotin vain selkeämpiä maalieroja. Kingsejä vastaan Canucks hallitsi ensimmäistä erää. Trevor Lewis jyräsi Bieksan viiden minuutin jäähyn arvoisesti. Tuon jäähyn aikana Canucks pääsi vielä 5-3 YV:lle Doughtyn hakattua Kesleriä n:n kerran maalineduspelissä. Paluun kokoonpanoon tehnyt Sami Salo heitettiin tuossa vaiheessa yllättäen jäälle ja 5-3 spesialistimme pääsi lämäämään kauden neljännen maalinsa. Saman ylivoiman aikana Andrew Ebbett siirsi Canucksin kahden maalin karkumatkalle, ja kun Aaron Romekin onnistui viivalta vielä ennen erän loppua, Canucks vei pisteet loppupelin surffailustaan huolimatta.

Anaheimissa homma kääntyi sikäli päälaelleen, että Canucks sai viisiminuuttisen Romen taklattua kädet korkealla Smith-Pellyä vaihtoaitioiden edessä. Ducks teki jäähyn aikana kaksi maalia ja Canucks ilmeisesti pelasi nytkin vain yhden erän, mutta ensimmäisen sijasta kolmannen. 0-4 tappioasemasta Canucks nousi maalin päähän Bieksan viivasta tulleella ylivoimamaalilla, sekä kahdella Jannik Hansenin maalinedustaisteluosumalla. Alex Burrows palasi tässä ottelussa kokoonpanoon.

Ducks-pelin surkea toinen erä sai Vigneaultin muokkaamaan ketjuja ja muutokset pitivät Islanders peliin. Canucks hyökkäys on tätä nykyä muodossa:
Sedin – Sedin – Hansen
Burrows – Kesler – Higgins
Booth – Lapierre – Hodgson
Volpatti – Malhotra – Weise

Ainakin Islandersia vastaan tuo taidon jakaminen kolmeen ketjuun toimi hienosti, kolme ylintä ketjua saivat kaikki luotua vaarallisia tilanteita. Hansen on saanut vähän paremmin juonesta kiinni Sedinien kanssa. Keslerin otteet paranevat hiljalleen ja yhteistyö vanhan ketjukaverin Burrowsin kanssa näyttää edelleen toimivan. Canucksin miltei vaarallisin osa oli kuitenkin kolmosketju. Hodgsonin juonikkuus ja Boothin & Lapierren nopeus vaikuttaa toimivalta yhdistelmältä. Ketju toimi hyvin kahteen suuntaan pelatessaan Islandersin ykkösketjua vastaan.

Aaron Rome oli jälleen esillä 1+2 tehoillaan. Pelin avausmaalissa kiekko karkasi maalia kiertäneeltä Boothilta Romelle maalin eteen, josta Rome kauhoi kiekon rystyltä verkkoon. Ylivoimalla Romen jäätävä viivalta heitetty lättyropelli laskeutui suoraan maalinkulmalle Hodgsonin lapaan, josta CoHo ohjasi kiekon ohi Nabokovin. Toinen syöttö tuli sitten Boothin tyhjään maaliin tekemään osumaan.

Rome kultti on saanut Rory Fitzpatrickmaisia piirteitä, sarkastinen All-Stars / Norris kirjoittelu on ilmiliekeissä. Rome on koonnut nyt neljässä pelissä uransa yhden kauden parhaat tehot 3+2. Hänen aiempi kausiennätyksensä on 1+4. Maaleja ennen tätä kautta oli ylipäätäänkin kertynyt vain kaksi 131 ottelussa. Tällä kaudella niitä voisi olla yksi enemmänkin, kun Romelta hylättiin yksi maali Kings pelissä Hansenin (muka) häirittyä maalivahtia. Erään teorian mukaan Rome ei itse asiassa ollut alkukautta loukkaantuneena, vaan Canucks on parannellut Romen kehoa biomekaanisin implantein Kuuden Miljoonan Dollarin Mies –TV-sarjan tyyliin. Rome wasn’t build in a day, kuten sanotaan.

Luongo on aloittanut kaikki kolme viimeisintä peliä, Schneider pelasi Ducks-pelin kolmannen erän. Andrew Ebbett loukkasi jalkansa Kings-pelissä, muttei Burrowsin paluun myötä nyt terveenäkään mahtuisi kokoonpanoon. Canucks kohtaa seuraavaksi Chicagon kotonaan keskiviikkona. Hawks pääsee hakemaan revanssia viime viikon nöyryytyksen jälkeen.

 

[nuck]

Laitetaanpa pieni kertaus loppuviikon tapahtumista. Canucks voitti torstaina LA:ssa (3-2), hävisi perjantaina Anaheimissa (3-4) ja voitti viime yönä kotonaan Islandersin (4-1).

Pitkälle samoilla laseilla katsottiin taas pelejä.

Kingsia vastaan Canucks sai peliin "liiankin hyvän" startin - ensimmäisessä erässä vieraissa 0-3 johtoon ja Kings pääsi laukomaan erässä vain kolme kertaa. Tuon jälkeen veikkasin loppupelistä hieman vaikeaa ja aika vaikea siitä tulikin. Mitään romahdusta ei kuitenkaan nähty, mutta Los Angeles pääsi maalin päähän noin minuutti ennen pelin loppua, joten "yhden maalin peli" siitä kuitenkin tuli.

Anaheimia vastaan seuraavana iltana Canucks pelasi mielestäni hyvän avauserän vieraspeliksi, mutta ei saanut maalia. Toisen erän puolivälissä Romen saaman vitosen aikana Canucks päästi kaksi omiin ja tuo hetki käänsi peliä kun jalat näyttivät olevan kuudennessa peräkkäisessä vieraspelissä vähän tukossa. Kolmannessa erässä Canucks tuli kuitenkin vahvasti vielä mukaan peliin, voitti erän laukaukset 22-2 ja teki kolme osumaa, mutta ei saanut tasoitusta aikaan.

Mielestäni Canucks pelasi tuona iltana kaksi hyvää vieraserää, joten joukkueen esitykseen en ollut (tilanne huomioiden) tappiosta huolimatta pettynyt. Toisen erän vitosen alivoimaan olin sen sijaan pettynyt, mutta toisaalta, joskus alivoiman on pakkokin pettää. Vancouver oli päästänyt ennen tuota vitosta 44 edellisessä alivoimassa vain kaksi maalia.

Viime yönä Islandersia vastaan nähtiin puolestaan Aaron Romen vastustajia karmaiseva tehokkuus: tehot 1+2, +2 ja kolme vetoa. Rome on pelannut loukkaantumisen jälkeen hienosti ja hänen pelinsä sai Canucks-pelaajiakin ainakin osittain sarkastisiin kommenttehin;

Luongo Romesta; "Lots of skill, great hands, a ton of speed".

Bieksa Romesta; "We're fighting over who gets on the ice with him, who changes for his partner so you get a couple seconds out there with him just in case (he scores). Everything he touches is turning to gold."

Romen tämän kauden saldot neljän pelatun pelin jälkeen ovat 3+2, +3 ja 21 minuuttia. Kelpo tilastot syvyyspakille.

Islanders-pelin ykköstähti oli Romen huippuillasta huolimatta Cody Hodgson, joka parantaa edelleen koko ajan. Tuon tämän hetken kolmosketjun peliä on mukava katsoa ja Hodgson'kin näyttää löytävän hyvän kemian David Boothin kanssa. Mikäli Hansen jatkaa tulevaisuudessa hyvää peliä Kaksosten ketjussa, Kesler jatkaa pelinsä parantamista kakkosen keskellä ja tuo kolmonen toimii näin hyvin, niin joukkue ottaa kokonaisuutena varmasti hyviä askeleita eteenpäin.

Edit: Islanders-pelin tilastoharvinaisuus oli Vancouverin selviäminen pelistä ilman jäähyjä. Tuo oli vasta toinen kerta sitten vuoden 2002 (ja kauemmas en jaksanut selata), kun Canucks pelasi kokonaan jäähyttömän pelin.

Seuraavasta pelistä on tosin tulossa varmasti hankala, kun Chicago saa näin nopean kuitin maksun tilaisuuden viikon takaiselle murskatappiolle. Silloin tarvitaan "Norris-Romeltakin" jälleen venymistä.

 

[Moustache Dave #44]

Steve Pinizzotton kausi on ohi, olkapää vaatii leikkaushoitoa. Siihenköhän se NHL-unelma sitten hänen osaltaan katkesi. 27-vuotias AHL-jyrä on ensi kesänä taas UFA, joten sopimuksen ja pelipaikan taisteleminen vuoden pelaamattomuuden jälkeen tulee olemaan vaikeaa.

Pinizzotton harjoituspelien aikaisista haastatteluista sai sen kuvan, että hänelle olisi todella iso juttu saada edes se yksi NHL-peli joskus tilastoihinsa. Pinizzotto kertoi, että Washingtonissa tuo oli aikanaan lähellä, kun hänet oli kerran kutsuttu ylös illan peliin. Pinizzotton kaverit olivat kuulemma hommanneet liput peliin tämän kuultuaan. Lopulta kävi sitten kuitenkin niin, että Pinizzotto seurasi pelin kavereidensa kanssa katsomon puolelta, kun valmentaja ei ylöskutsusta huolimatta pukenut Pinizzottoa peliin. Tuolloin Pinizzotto kertoi ajatelleensa, ettei tilaisuutta Washingtonissa taida tulla koskaan, ja olisi aika katsella muita mahdollisuuksia.

Pinizzotto päätyi Vancouveriin, joka tarjosi kovaa AHL-palkkaa $275,000, ja jossa nelosketjun laituripaikat olivat auki. Harjoitusleirillä Pinizzotto onnistui voittamaan pelipaikan noin kymmenen potentiaalisen yrittäjän joukosta. Viimeisessä vaiheessa Canucks pudotti Victor Oreskovichin pitääkseen Pinizzotton rosterissa. Ilman harjoituspelissä tullutta vammaa, Pinizzotto olisi mitä todennäköisimmin merkkauttanut uransa ensimmäisen NHL-pelin Canucksin kauden avauksessa.

-- -- --
Roberto Luongolla on jotain pientä vammaa, eikä hän pelaa tänään. Ebbett ei myöskään ole pelikuntoinen. Canucks ei ole toistaiseksi kuitenkaan kutsunut Wolvesista ketään ylös. Blackhawksilta puuttuu ainakin Bolland ja ehkä myös Seabrook.

Wolvesissa näyttää muuten Matt Climie kammenneen pienen yliotteen Eddie Läckista. Climie on aloittanut kolme peliä putkeen ja pelannut todella vahvasti. Läck ei ole huonosti pelannut hänkään, mutta McT ei ole voittavaa vahtia vaihtanut. Viikonloppuna kuitenkin selkä-selkä, joten molemmat saanevat aloitukset, ellei toista kutsuta ylös.

 

[Timbit]

Roberto Luongolla on jotain pientä vammaa, eikä hän pelaa tänään.

Välttämättä ei ole mitään vammaa. Alain Vigneault sanoi eilen näkemässäni TSN:n(?) haastattelussa, että koska nykyään ei enää tiedä, mitä kaikkea vastustajan maalivahdille saa tehdä, ja koska vastassa on arkivihollinen, niin on parempi laittaa kakkosmaalivahti pelaamaan. Antoi aika suoraan ymmärtää, että ylävartalovamma on vain tekosyy. Vaan mistäpä noita oikeasti tietää.

 

[Mr. Smith]

Välttämättä ei ole mitään vammaa. Alain Vigneault sanoi eilen näkemässäni TSN:n(?) haastattelussa, että koska nykyään ei enää tiedä, mitä kaikkea vastustajan maalivahdille saa tehdä, ja koska vastassa on arkivihollinen, niin on parempi laittaa kakkosmaalivahti pelaamaan. Antoi aika suoraan ymmärtää, että ylävartalovamma on vain tekosyy. Vaan mistäpä noita oikeasti tietää.

Luongo taisi missata pari reeniäkin, joten eiköhän siellä jotain vammaakin ole taustalla. Toinen asia on sitten, että olisiko siitä huolimatta pelikuntoinen. Loukkaantumista tukee myös Läckin kutsuminen ylös, mutta toki sekin voi olla osa harhautusta.

Voitto olisi matsista kiva.

 

[Moustache Dave #44]

Potut pottuina, eli VAN 1 – CHI 5. Pari huomiota.

Chicago oli todella vaarallinen vastahyökkäyksissä. Varsinaisia päätypyörityksiä he eivät juuri saaneet. Ylivoimahyökkäyksiä edesauttoi Canucks hyökkääjien laiskannäköinen puolustaminen, pakkien nousuja ei edelleenkään paikkaa kukaan. Varmaan kolme kertaa neljästä, kun Canucks puolustaja nousee jonkun Canucks hyökkääjän yläpuolelle, seurauksena on kiekonmenetys ja YV-hyökkäys omaan päähän. Hyökkääjät ehtivät alas ehkä siinä vaiheessa, kun vastustaja hakkaa kolmatta reboundiaan.

Ensimmäinen erä eteni tasaisissa merkeissä. Canucks siirteli yllättävän paljon, turhaankin, kiekkoa vetopaikoissa, alkukaudella on usein ammuttu paljon hanakammin. Keith Ballard loukkaantui erän puolivälin paikkeilla, eikä enää palannut peliin. En nähnyt loukkaantumiseen johtanutta tilannetta, kuulemma jokin vahinkotörmäys Carcillon kanssa.

Toisen erän alku oli pelin paras vaihe Canucksilta. Reiluun minuuttiin Canucks loi kolme vaarallista maalipaikkaa, joista yksi tuotti tulostakin, kun Hansen viimeisteli maalinkulmalta Sedinien esityöstä. Weise stunttasi Tanner Glassia turhankin tarkkaan, sutien avopaikasta vain pölyt kiekon päältä. Canucksin paine kesti neljä minuuttia ja katkesi Keslerin täysin turhaan hyökkäyspään jäähyyn. Chicago tasoitti ylivoimalla pelin. Canucks ei saanut otetta takaisin ja Chicago teki erän puolivälin jälkeen myös toisesta ylivoimastaan maalin. Chicago kosti edellisen alivoimanöyryytyksensä käyttämällä nyt omat YV:nsä, lisäksi joukkue ei antanut Canucksille yhtään ylivoimapeliä. Erän lopuksi Kesler lensi rajusti päin laitaa, mutta pelasi kuitenkin taas kolmannessa erässä.

Päätöserän alkuun Canucks joutui jälleen alivoimalle Higginsin mailan osuttua Bollandia kupoliin. (Bolland siis aamupäivän tiedoista poiketen, pystyi kuitenkin pelaamaan. ) Tällä YV:llä Chicago ei päässyt tolppaa lähemmäksi. Hansen sen sijaan pääsi läpiajoon, muttei pystynyt tasoittamaan peliä. 12 minuutin jälkeen tuli lopullinen ratkaisu, kun Chicago pääsi ties kuinka monenteen ylivoimahyökkäykseensä, Toews teki Hossan rynnistyksen jälkitilanteesta lähes tyhjiin Chicagon kolmannen maaliin. Tuon jälkeen Canucksilta ei enää löytynyt yritystä, eikä sitä oikeastaan juuri löytynyt enää Chicagon ylivoimamaalien jälkeenkään.

Yksilöistä Crawford piti Hawksit pelissä, silloin kun Canucksilla vielä oli jotain mahdollisuuksia. Hossa oli Canucksin kiekkoa seuraavan puolustuksen painajainen, imi pelaajat puoleensa luoden muille valtavasti tilaa. Sami Lepistöäkin näki pitkästä aikaa, aika lailla yliyrittämistä häneltä, mikä johti pahoihin kiekonmenetyksiin, ilmeisesti pelipaikan puolesta jänskättää sen verran ettei rentoutta löydy.

Canucksin yksilöistä ei ole paljon sanomista. Keslerin ketjun kova yritys meni turhautumisen puolelle, mikä kostautui jäähyinä ja vastahyökkäyksinä, paljon eforttia vähän järkeä, suoraan sanottuna huono peli kakkosketjulta. Vigneaultilta ”hieno” koulutus Hodgsonille, laittoi Weisen tämän tilalle ja Weise suti avopaikoista tyhjää, mitähän Cody olisi noista paikoista saanut aikaan… Ja joukkueen paras ja arvokkain ja komein ja viisain pelaaja Aaron Rome ei viitsi edes maalia tehdä, kusi noussut päähän, selvästi.

 

[nuck]

Hyvä ja kattava peliraportti jälleen Moustache Davelta. Käyn peliä silti ominkin sanoin läpi.

Ensimmäisessä erässä molemmilla oli paikkoja, mutta maalivahdit venyivät. Erästä voisi poimia Ballardin taklauksen Carcilloon, jossa Ballardin jalka ilmeisesti vääntyi ja Canucks joutui pelaamaan viimeiset 50 minuuttia viidellä pakilla. Toinen erän "kohokohta" näin Canucks-laseilla oli yksi Hodgsonin huono vaihto, jonka aikana hän taisi menettää kiekon kolmekin kertaa ja jonka seurauksena hänet vaihdettiin päittäin Dale Weisen kanssa. Erässä lähimmäs maalia pääsi Kevin Bieksa, joka osui tolppaan.

Joukkuetasolla Canucks taklasi yli puolet enemmän, mutta Chicago voitti puolestaan selvästi blokit. Chicagolta harvinainen erä, sillä kaikki joukkueen laukaukset kohdistuivat kohti maalia, kun Vancouver paukutti viisi kutia ohi tai yli. Kiekko oli hieman enemmän Chicagon puolustusalueella, mutta erän jälkeinen tasatilanne oli kuitenkin melkolailla ansaittu.

Toisen erän ensimmäisessä vaihdossa Henrik Sedin löysi komealla syötöllä Hansenin takatolpalta. Komea 2-1 hyökkäys, joka osoitti NHL:n parhaan syöttäjän syöttötaitoa. Jannik "lapa jäähän ja nimi tähdistöön" Hansen alkaa päästä ykkösketjussa vauhtiin. Stålberg ja Leddy saivat maalista "syöttöpisteet". Vancouverin saldo oli ennen peliä 7-2-0 kun joukkue oli tehnyt avausmaalin.

Hetkeä myöhemmin Canucksin avausmaalin jälkeen Ryan Kesler pelasi vahvan vaihdon. Tulinen rannelaukaus viuhui ensin hieman Crawfordin maalin ohi, mutta Kesler voitti Boothin avustuksella omasta laukauksesta tulleen kulmakiekon ja löysi maalin edestä täysin vapaana olleen Weisen, joka pääsi laukomaan kahdesta metristä vapaana, mutta laukoi lumet kiekon päältä.

Hetkeä myöhemmin Weisen paikasta Sedinit pelasivat vapaan paikan tyhjän maalin eteen tulleelle Hansenille, mutta kiekko pomppi hieman tanskalaisen lavan yli. Tästä seuraavassa vaihdossa Canucksin kakkonen pelasi vahvaa vaihtoa, mutta Vancouverin hyvä ote katkesi Keslerin ottamaan hyökkäyspään kampitusjäähyyn, jossa Kesler kaatoi Chicagon päädyn b-pisteella Stålbergin.

Canucksin näkökulmasta Keslerin jäähy paitsi tappoi vahvan erän alun, mutta poiki myös Chicagon tasoituksen. Maali tuli näyttävän rintamahyökkäyksen seurauksena, jossa kiekko pelattiin oikealta vasemmalle vanhan Canucks-tappajan Andrew Brunetten toimesta maaliin. Maalin alustivat hyvillä syötöillä Marcus Kruger ja viime aikoina muutenkin tehoillut peruspuolustaja Steve Montador.

Vancouver oli vienyt ennen Keslerin jäähyä toisen erän laukauksia 5-0, mutta pelin tasoitusmaalin jälkeen erä selvästi tasoittui. Erän puolivälissä Vancouverin kakkonen ja puolustaja Edler yrittivät pitää liian vahvasti painetta hyökkäyspäässä, Chicago karkasi 2-1 hyökkäykseen ja tilanteeseen myöhässä takakarvannut Alex Burrows otti kakkosen huitomalla Duncan Keithia mailaan. Ylivoimalla Chicago iski jälleen maalin, kun Edler yritti blokata Kanen laukausta, osuen kiekkoon vain puolittain - kiekko muutti Edlerin blokista suuntaa sen verran, että lipui ohi Schneiderin.

Chicagon johtomaalin jälkeen Keslerilla oli erinomainen tasoitusmaalin paikka ja myöhemmin erässä Keith pelasti todennäköisen tasoituksen onnistumalla katkomaan Weisen syötön maalin kulmalle Lapierrelle Vancouverin 2-1 hyökkäyksessä. Erän lopussa Kesler paiskautui vielä kovalla vauhdilla päin päätyä haastaessaan Keithia 1-1 -tilanteessa, mutta tuosta selvittiin ilmeisesti säikähdyksellä, sillä Kesler pelasi tosiaan kolmannen erän.

Joukkuetasolla Chicagolla oli erässä jälleen selvä johtopaikka blokeissa (2-8), aloitukset (11-13) ja taklaukset (7-8) menivät sen sijaan vain niukasti vieraille. Vancouver iski ensin ja hallitsi erän ensimmäistä viittä minuuttia selvästi, mutta otti sitten erässä kaksi jäähyä, jotka molemmat maksoivat takaiskun. Vancouver loi erässä hieman enemmän tilanteita, mutta hävisi erän jäähyihin. Chicagolta tehokasta työtä, kun kolmesta ykkössektorin laukauksesta kaksi meni sisään.

Kolmannen erän ensimmäinen vaihto näytti jo erän tulevaa suuntaa. Canucks pyrki tappioasemassa riskeihin, Hamhuis lähti nousemaan, menetti kiekon ja Chicago iski vastaan 3-1 hyökkäyksellä, jonka Schneider vielä selvitti. Tilanteen jälkeen Higgins pelasi huolimattomasti laitapelin ja otti kakkosen huidottuaan Bollandia pään seudulle. Jäähyn aikana Toews osui tolppaan ja toiseen päähän tuli tilanne, kun Hansen katkaisi Keithin huolimattoman syötön karkaamalla läpiajoon. Lisäosumia ei ylivoiman aikana kuitenkaan nähty.

Kolmannen erän puoltaväliä ennen Vancouver haki tiukasti tasoitusta ja etenkin ykkösellä ja kakkosella oli hyvät tilanteet. Puolustajista parhaat paikat tulivat Bieksalle ja kahdesti Edlerille, mutta maaleja Canucks ei saanut. Peliä oli jäljellä reilu seitsemän minuuttia, kun Canucksin kakkosen paineen jälkeen Hossa karkasi pitkää vaihtoa pelanneelta Edlerilta, löysi Stålbergin ja tämä löysi puolestaan Toewsin, joka sai lyödä kiekon tyhjään maaliin.

Toewsin 1-3 maali pakotti Vancouverin pelaamaan vielä suuremmalla riskillä. Edellisessä joukkueiden keskinäisessä pelissä murskatappion kokenut Blackhawks sai tuon vuoksi pelin lopussa paikkoja kuin vähän puoli-ilmaiseksi ja oli edellisen pelin muisto mielessään tietysti nälkäinen. Kane karkasi ensin läpiajoon, jonka seurauksena tuli 1-4 maali Carcillon toimesta.

Hetkeä myöhemmin Sharp, Hjalmarsson ja Kane porhalsivat keskeltä 3-1 ylivoimahyökkäyksessä (ei maalia) ja Montador iski lopulliset 1-5 lukemat 3-2 ylivoimahyökkäyksestä, kun peliä oli jäljellä noin kolme minuuttia. Loppupeli oli enemmän pelailua ja loppusummerin odottelua. Chicago sai näin maksettua potut pottuina.

Jos peliä käy lyhyesti läpi, niin ensimmäinen erä oli tasainen, kummallakin oli paikkoja ja maalivahdit ottivat pari tärkeää koppia. Toisen erän alku oli Vancouverin, joka sai peliin avausmaalin ja paikkoja oli lisäosumiinkin, mutta tällä kerralla niitä ei nähty. Chicago pääsi peliin mukaan Canucksin tyhmien jäähyjen (etenkin Keslerin jäähy oli sellainen) ja onnistuneen ylivoiman ansiosta ja sai johtomaalin pompun kautta toisessa erässä, joka piti sitten loppuun saakka.

Loppulukemat eivät kuvasta peliä, mutta kieltämättä Chicago ansaitsi voittonsa pelaamalla erittäin kurinalaisesti. Nykypäivänä on vaikea voittaa, jos vastustaja ei anna yhtä ainutta ylivoimapeliä ja itse ottaa vastapainoksi pari tyhmää ja pelin kulkuun vaikuttavaa jäähyä. Tosin, on sanottava sekin, että hieman tuo Chicagon "alivoimattomuus" johtui myös tuomareista, sillä pari kertaa jäin ihmettelemään kun vihellystä ei kuulunut mielestäni melko selvässäkään paikassa.

Yhtä kaikki, hyvä vieraspeli Chicagolta. Vancouverilta sen sijaan jäin minäkin kaipaamaan parempaa hyökkääjien tukea pakeille. Etenkin nyt kun jouduttiin pelaamaan 50 minuuttia viidellä pakilla, tuo olisi ollut arvokasta. Mitä lähemmäs pelin loppua mentiin, sitä enemmän kuorma näkyi esimerkiksi muuten hyvää peliä pelanneen Edlerin otteista. Ketjuista kakkosketju oli "Mr. Hydena" liiankin innokkaan hyökkäämisen ja kahden turhan jäähyn vuoksi.

Seuraavaksi Canucks pelaa vasta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Ottawaa vastaan.

 

[nuck]

Alain Vigneaultin sanat Ottawa-pelistä...;

"We did have quite a few missed assignments or turnovers with the puck. But maybe winning ugly and getting a real solid performance by one of our goaltenders might help us get on the right track."

“I thought Schneids tonight was our best player on the ice. For me, that's the No. 1 positive area. We needed one of our goaltenders to come in and steal us a game where it wasn't pretty, and that's what Schneids did tonight.”

...Kertovat hyvin pelistä. Ottawa oli ihan hyvä, eikä joukkueella varmasti vahingossa ollut takana kolmea peräkkäistä voittoa. Vancouverin esitys joukkueena ei sen sijaan ollut kovinkaan kehuttava. Canucksin selvästi paras pelaaja Senatorsia vastaan oli maalivahti Cory Schneider, joka pelasi pisteet kotiin. En syytä Vancouverin alkukauden ongelmista maalivahteja, mutta eipä näitä pelejä, joissa maalivahdin voidaan sanoa tuoneen pisteet, ole kovin usein tällä kaudella ollut (itse asiassa en nyt muista ihan heti yhtään tällaista peliä).

Vancouverin suurimmat ongelmat ovat 5-5 -pelissä. Viime kaudella Canucks oli tuossa hommassa NHL:n toiseksi paras, kun nyt ollaan 24. sijalla. Oikeastaan yksikään ketju ei pelaa tällä hetkellä 5-5 -peliä siten kuin on viime kausien aikana totuttu. Esimerkiksi kakkosketjun sentteri Kesler on tehnyt tällä kaudella 15 pelissä tasan yhden tasakenttäpisteen, kun viime kaudella tuli 39 tasakenttäpistettä ja vuotta aikaisemmin 46 tasakenttäpistettä.

Tuntuu, henkisesti erilaisia tunteiden ääripäitä sisältänyt ja pitkälle mennyt viime kausi olisi leipäännyttänyt joukkueen samalla lailla kuin monet faneistakin (myönnän itsekin, että nyt alkukaudesta ei ole tullut elettyä samalla lailla peleissä mukana kuin viime kauden aikana). Lyhytkestoisiin erikoistilanteisiin jaksetaan panostaa ja niissä myös menestytään kohtalaisesti (ylivoima on NHL:n parasta 26.7%:n teholla, alivoima 11. parasta 85.4% teholla), mutta tasakenttäpelissä tulee luvattoman paljon huonoja ja pelejä maksavia jaksoja.

Seuraavaksi Vancouver jatkaa pelinsä hakemista Coloradon vieraana keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Ávalanche on hävinnyt tässä kuussa melkein kaikki pelinsä, mutta mikäli yhtään vanhoihin merkkeihin on luottamista, niin tuossa Luoteisen divarin keskinäisessä pelissä voi taas käydä miten tahansa.

 

[Mr. Smith]

Vancouverin esitys joukkueena ei sen sijaan ollut kovinkaan kehuttava. Canucksin selvästi paras pelaaja Senatorsia vastaan oli maalivahti Cory Schneider, joka pelasi pisteet kotiin.

Oikeastaan yksikään ketju ei pelaa tällä hetkellä 5-5 -peliä siten kuin on viime kausien aikana totuttu.

Tästä pelistä ei tullut nähtyä kuin kooste, mutta melkoisen pahalta näytti pelaaminen. Varsinkin kolmannen erän loppupuolella Schneider joutui venymään useampaan huipputorjuntaan, jotta edes yksi piste saatiin varmistettua.

Jännä juttu tosissaan tuo 5-5 peli ja sen toimimattomuus, kun kuitenkin taitoa on tullut melkoisesti lisää verrattuna viime kauden alkuun (Burrows, Booth, Hodgson, Higgins). Nyt pitäisi olla kolme hyvää hyökkäävää ketjua, mutta jostain syystä minkään ketjun peli ei oikein toimi tasakentällisin. Vaikka Hansen on ollut ihan hyvä ja tehokas ykkösessä niin silti laittaisin Burrowsin "omalle paikalleen". Toisaalta Kesler pitää saada jollain herätettyä, mutta siihen nyt sitten kokeilemaan H & H kaksikkoa eli Higgins - Hansen. Booth ja Hodgson ovat pelanneet ihan hyvin yhteen, joten heidät voisi pitää yhdessä. Oman mausteensa tuo sitten Raymond jossain vaiheessa - toivotaan että viimeistään silloin löydetään toimivat ketjut.

 

[nuck]

Vaikka Hansen on ollut ihan hyvä ja tehokas ykkösessä niin silti laittaisin Burrowsin "omalle paikalleen".

Valmennus on kanssasi samaa mieltä tuosta Burrowsin paikasta, sillä ketjut ovat olleet nyt harjoituksissa:

Sedin-Sedin-Burrows
Higgins-Hodgson-Hansen
Raymond-Kesler-Booth
Volpatti-Lapierre/Malhotra-Weise

 

[Napsteri]

Nämä uudet kentät näyttävät erittäin tasapainoisilta ja 1-3 kentillä on valmiudet tehokkaaseen peliin. Yksi ongelma, joka Canucksin pelissä mättää tällä hetkellä on neloskenttä. Se joutuu koko ajan pelaamaan omassa päässä ja on siellä täydellisessä hukassa. Maaleja on mennyt omiin ja eikä se ole pystyny tarjoamaan arvokasta huiliaikaa/hyökkäyspään aloituksia kärkikentille. Kilpailu puute taitaa olla yksi syy siihen: kaikki syvyyspelaajat joita hankittiin ovat loukkaantuneina. Myös AV viittasi asiaa kun kysyttiin Malhotra pelaamisesta, joka ei ole tällä hetkellä pysty auttamaan joukkueettaan. Volpatti vaikuttaa loukkaantuneelta (pari kovaa tööttiä joutunu ottaamaan vastaan). Tälläinen päänavaus meikäläiseltä.

 

[Timbit]

Myös AV viittasi asiaa kun kysyttiin Malhotra pelaamisesta, joka ei ole tällä hetkellä pysty auttamaan joukkueettaan. Volpatti vaikuttaa loukkaantuneelta (pari kovaa tööttiä joutunu ottaamaan vastaan). Tälläinen päänavaus meikäläiseltä.

Minulle henkilökohtaisesti Malhotra on ollut yksittäisistä pelaajista suurin pettymys. Liekö sitten se loukkaantuminen vaikuttanut kuitenkin miehen otteisiin, vai mistä johtuu, kun ei vaan näy sitä samaa taistelijan luonnetta mitä ennen näkyi. Perhana, suomalaisethan rakastavat juuri niitä pelaajia, jotka eivät taidoillaan häikäise mutta sisulla ja asenteella paikkaavat kaikki puutteensa, mutta tuohan pelaa nyt kuin kananmunat kainaloissa.

 

[nuck]

Sattuu sanoa, mutta viime kaudella loistavasti pelannut ja omien suurimpien suosikkieni joukkoon noussut Manny Malhotra on ollut kerrassaan surkea. Jonkin verran on ollut puhetta siitä, näkeekö hän ollenkaan vaurioittuneella silmällään, mutta itse uskon näön olevan ainakin pääosin tallella. Mutta koska en keksi muutakaan selkeää syytä miehen onnettomaan peliin, niin ehkä tuo "kananmunat kainalossa" pelaaminen johtuu kuitenkin tuosta silmästä.

En ole silmäongelmien suurin asiantuntija (enkä voi sanoa olevani muutenkaan edes "lukuja vaille lääkäri"), mutta olen miettinyt, että välttääkö Manny kaksinkamppailuja esimerkiksi siksi, ettei silmään tulisi liikaa 'painetta'? Kaiken kaikkiaan vähän hankala kritisoida vielä tänä vuonna tuollaisesta vaikeasta silmäleikkauksesta selvinnyttä pelaajaa tässä sen enempää, mutta 0 maalia ja -10 alkukaudesta ei nyt kuitenkaan juhlia synnytä. Tällä hetkellä en ihmettelisi ollenkaan, mikäli hän löytäisi itsensä katsomosta.

Ja kun viime kaudella erittäin tärkeänä kolmosketjun sentterinä ollut Malhotra on ollut nyt useissa peleissä todella huono, niin aina tärkeän keskustan ongelmia on korostanut lisäksi nyt myös Ryan Keslerin heikko peli. Moni on spekuloinut sillä, palasiko Kesler liian aikaisin vakavasta leikkauksesta kentälle, sillä ei hän ainakaan normaalissa pelikunnossaan ole - mies on ollut nyt todella kaukana siitä KesLordista, jonka on totuttu näkemään dominoivan kahden suunnan pelillään kenttää.

Viime kaudella Kesler-Malhotra -kombinaation toimivuus kakkos- ja kolmosketjujen keskellä oli iso asia joukkueelle, ja kun he ovat olleet nyt paljon viime kautta jäljessä tahoillaan, niin eihän tuo asia voi olla vaikuttamatta kokonaisuuteen. Pitää sanoa, että onneksi Gillis hankki kuitenkin viime kauden siirtotakaralla Maxim Lapierren, joka on ollut yksi joukkueen suurimmista onnistujista. Lisäksi pitää sanoa, että onneksi Cody Hodgsonia ei kaupattu sentteritilanteen näyttäessä loistavalta viime kaudella, sillä hänestä on tulossa vielä arvokas pala kokonaisuutta.

Mitä noihin nelosketjun pelaajiin tulee, niin itse olen pitänyt Dale Weisen pelistä. Volpattihan on tuollainen marginaalinen nelosketjulainen, mutta positiivisena puolena hänessä on se, että hän pystyy vetämään aika ajoin todella kovia pommeja.

Ja tervetuloa Napsterille minun puolesta, on aina hieno saada lisää väkeä tänne!

 

[Timbit]

En ole silmäongelmien suurin asiantuntija (enkä voi sanoa olevani muutenkaan edes "lukuja vaille lääkäri"), mutta olen miettinyt, että välttääkö Manny kaksinkamppailuja esimerkiksi siksi, ettei silmään tulisi liikaa 'painetta'?

Sairastin bellin pareesin (Wikipedian englantilainen artikkeli siitä) kohta kuusi vuotta sitten, ja vieläkin olen arka silmäni suhteen. En voinut räpytellä toista silmääni kolmeen viikkoon, ja siitä jäi sellainen pelkotila päälle, että mitä jos silmälleni tapahtuu uudelleen jotain. Terveenä pysyneellä puolella tätä ei ole, eli pelkoni koskee vain sitä puolta, jolla halvaus oli. Täyttä keittiöpsykologiaa tämä on, mutta mahtaisiko Manny ihan vaan pelätä, että silmä ottaa taas vauriota?