Vancouver Canucks 2011-2012

[nuck]

Tuohon Mr. Smithin tämän / viime kauden rosterivertailuun. Näen itsekin, että bottom 6 osasto on nykyisellään toimivampi. Higginsin pelikäsitys on valtavasti Torresia edellä.

Ehdottomasti kolmosketjun kokonaisuus pitäisi olla parempi näin - sanon pitäisi, koska vielä ketju ei ole pelannut yhtään kokonaista runkosarjapeliä yhdessä. Alku oli ainakin lupaava ja uskon, että myös varsinaiset runkosarjan pelit menevät ketjulta mallikkaasti.

Ketjusta tekee paremman se, että Higgins on yksinkertaisesti jääkiekkoilijana parempi kuin Torres ja toivottavasti Malhotra on nyt lisäksi ratkaisupeleissä mukana. Monet tuntuvat muuten unohtaneen jossakin toisissa keskusteluissa kokonaan Mannyn viime kauden otteet kolmosketjussa. Kauden puolivälissä esimerkiksi nhl.com rankkasi hänet kauden siihen mennessä parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi koko NHL:ssä ja sivuston näkemykseen oli helppo yhtyä. Hänen merkityksensä joukkueelle oli erittäin iso ennen silmävammaa, joten pitää toivoa nyt vammojen olevan mennyttä.

Mitä Higginsiin tulee, niin hän oli viime kauden playoffeissa (etenkin ennen loukkaantumistaan) hyvä jopa kakkosketjussa Keslerin kanssa, mutta parhaimmillaan Higgins on kuitenkin mielestäni kolmosessa. Hän on erinomainen kaivamaan kiekkoja itselleen laitojen läheltä, ottaa hyvin osaa puolustukseen ja pystyy käyttämään ketjukavereitaan hyödyksi selvästi paremmin kuin Raffi. Eikä hän ole mikään maailman pehmeinkään pelaaja, vaikkei Torresin tasoinen taklaaja olekaan.

Olen ihan samaa mieltä kanssasi tuosta, että Torres oli viime kaudella kolmosketjun yksinäinen sooloilija. Toisaalta pidin hänen panoksestaan sikäli, että hän oli kova taklaaja ja juuri tuollainen taklaaja Vancouverin hyökkäyksestä on puuttunut. Canucks kärsi aikaisemmin esimerkiksi Chicagoa vastaan usein siitä, että Blackhawksin fyysiset kolmen ensimmäisen ketjun hyökkääjät kuten Ladd, Byfuglien ja Brouwer dominoivat meitä vastaan kovilla niiteillä, eikä Canucksilla ollut laittaa oikein ketään isomman roolin hyökkääjää vastaamaan.

Minulla ei olisi ollut mitään Raffin jatkoa vastaan, mutta jos hän olisi jatkanut, hänen paikkansa olisi ollut nelosketjussa. Kolmeen ensimmäiseen ketjuun Torresin pelisilmä ja otteiden tasaisuus ei täysin riitä, jos meillä on mahdollisuus laittaa Higgins ja/tai Hansen samaan rooliin. Minulle jäi Torresista kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan positiivinen kuva omassa roolissaan. Vaikkei hän ketjun kokonaisuutta juurikaan edistänyt, hän täytti miljoonan dollarin palkkansa kaiken kaikkiaan ihan kelvollisesti.

Toinen iso parannus on Maxim Lapierre. En oikeastaan pitänyt Lapierrestä yhtään hänen tullessaan Canuckseihin. Hänellä oli huono maine ärsyttävänä, rottamaisena pelaajana, hänen taitotasostaan en tiennyt juuri mitään. Nyt kun olen nähnyt hänen pelaavan enemmän, ja jos miettii pelkästään pelillisiä ominaisuuksia, en äkkiseltään keksi liigasta montaakaan parempaa nelosketjun sentteriä, joissain jengeissä Lapierre voisi mennä kolmosestakin.

...Niin kuin meni meilläkin runkosarjan lopun ja playoffit päälle ja onnistui vielä tuossa kolmosketjun roolissa. Playoffeissa Lappy oli kaikista NHL-hyökkääjistä ahkerin taklaaja, otti yhdeksän kiekonriistoa ja vain yhden menetyksen ja aloitti voittopuolisesti. Hän täytti nelossentterinä puolustavan kolmossentterin haalarit hienosti, vaikka etenkin finaaleissa miehen hermokontrolli oli parissa kohtaa koetuksella.

Hän oli minulle viime kaudella pelaaja, joka oli alkuun suurennuslasin alla. Minullakin kun oli Lapierren tullessa pelko puserossa, eikä sitä vähentänyt se, että Canucks oli hänelle viime kaudella jo kolmas joukkue. Väkisin sitä hiipi ajatus joukkueen syövästä. Toisaalta luotin siihen, että Lapierrea junioreissa valmentaneelta Vigneaultilta oltiin kysytty millainen persoona hän on, ja mitä Canucks hänestä saisi.

Kaiken kaikkiaan Lapierren kausi Vancouverissa oli erittäin hyvä ja mies sai sen vuoksi ansaitusti kahden vuoden jatkosopimuksen. Tällä hetkellä en vaihtaisi häntä ehkä keneenkään toiseen nelosketjun sentteriin. Hänen merkityksensä on joukkueelle siinä mielessä vielä arvokas, että vaikka hän on nelosketjun sentteri, viime kauden perusteella hänet voidaan nostaa kolmoseenkin (toki siinä hommassa Malhotra on selvä ykkösvaihtoehto).

Kokonaisuutena Vancouverin kaksi alinta ketjua ovat menneet kiitettävästi eteenpäin viimeisen noin vuoden sisään. Malhotra ja Higgins ovat suuria parannuksia kolmoseen vertailussa Wellwoodiin ja Bernieriin (jotka ovat kummatkin ehkä ilman vakipaikkaa tätä nykyä). Lapierre on taas huomattava tason nosto edellisiin nelosketjun senttereihin kuten Marc Chouinardiin, Alex Bolduciin tai taistelija Ryan Johnsoniin. Kun noiden kolmen pelaajan lisäksi oma varaus Jannik Hansen on kehittynyt hyvin askelin arvokkaaksi kolmosketjun laituriksi, niin kokonaisuus on paljon toimivampi kuin aikaisemmin.

***

Yleensä näihin aikoin tulee omasta suosikkijoukkueesta esiin pelaajia, joiden otteet kiinnostavat tavallista enemmän. Minulla nuo pelaajat ovat usein niitä vähän pienemmän roolin pelaajia tai sitten nuoria tulevaisuuden pelaajia. Ensi kaudelle Vancouver yrittää ilmeisesti ajaa sisään kahta meille poikkeuksellisen mielenkiintoista nuorta pelaajaa, sentteri Cody Hodgsonia ja puolustaja Chris Tanevia.

Hodgsonista riittää puhetta vähän joka puolella, mutta minulle tavallaan vielä mielenkiintoisempi tapaus on puolustaja Tanev, jonka otteita tuli ihasteltua jo viime kaudella ja joka on nyt ajanut ohi ilmeisesti Aaron Romesta (toki loukkaantuminenkin vaikuttaa tähän, mutta jo ennen sitä vaikutti kuin Tanev olisi ohittanut Romen), Andrew Albertsista ja Alexander Sulzerista. Tanev on pelaaja, joka hyötyy Christian Ehrhoffin lähdöstä, mutta hän olisi varmasti ottanut paikan viime kauden näytöillä muutenkin lähitulevaisuudessa.

Vancouverin joukkueesta lentäviin lauseisiin erikoistunut puolustaja Kevin Bieksa sanoi hänestä jo viime kaudella hyvin; "He could have played with a cigarette in his mouth.” Tuo vertaus kuvastaa Tanevin peliä mielestäni aika hyvällä tavalla. Hän lukee peliä ja liikkuu kentällä niin hyvin, että hän voisi samalla poltella luistellessaan tupakkaa, eikä hänen pelinsä kärsisi.

Vancouver Sun kirjoitti jutun tästä kokonaan varaamattomasta pelaajasta.

Vancouverin kakkosvalmentaja Rick Bowness sanoi Tanevista tuossa jutussa seuraavaa mielestäni täysin osuvaa tekstiä;

“The game is not going 100 miles an hour in his head. He's able to see 1-2 steps ahead and let the seam open up for a pass, or let the forechecker come at him hard and roll off him. Players with as much hockey sense and feel for the game as Chris has, they see the game a little slower.”

“It's rare that a player comes right out of the woodwork like Chris did. There is no question it is rare. These kinds of players don't put up big numbers, which doesn't draw attention to them. When I was in Phoenix, we had Zbynek Michalek, who was never drafted but had so much hockey sense and look where he's ended up. Chris certainly has that hockey sense as well. Hockey people recognize hockey sense.”

Bieksa jatkaa samasta aiheesta;

“Usually when you have a young guy back there with the puck, they're jittery and they want to get rid of it. He makes those unbelievable outlet passes and sometimes you're sitting on the bench in awe. I think everybody has seen from the beginning how composed he is on the ice.”

Totta, Tanev ei näytä jäävän mistään tilanteesta ulos tuon pelisilmänsä vuoksi, eikä hänen ole tarvinnut rikkoa vastustajia. Tuntuu erikoiselta tilastolta, että 21-vuotias pakki on vetänyt jo 34 NHL-peliä ottamatta ainuttakaan jäähyä. Seuraan missä vaiheessa mies tuon kuparisensa tulee rikkomaan. Toivottavasti siihen menee vielä aikaa.

 

[Moustache Dave #44]

Nelosketjun laiturikisa jatkuu… Dan Murphyn mukaan Canucks on poiminut Dale Weisen waivereista ja laittanut Victor Oreskovichin tilalle.

 

[Mr. Smith]

Nelosketjun laiturikisa jatkuu… Dan Murphyn mukaan Canucks on poiminut Dale Weisen waivereista ja laittanut Victor Oreskovichin tilalle.

Näköjään tuo nelosen toisen laiturin paikka oli jo "pedattu" Pinizzotolle, joten nyt sitten hankittiin stuntti hänelle. Ja näköjään sitten pakiston laajuus halutaan säilyttää eikä esim Sulzeria laitettu farmiin.

 

[nuck]

Aika yllättävä siirto. Kuvittelin joukkueen olevan kasassa, mutta nyt VO lähteekin pois ja tilalle tulee pelaaja, jonka sopeutumisesta ei ole mitään tietoa. Lebrun oli tosin ensin kertonut, että Canucks olisi yrittänyt jo viime kaudella kaupata Weisea ja tuon uutisen varmisti Vancouverin apulaismanageri Laurence Gilman, toteamalla;

“He’s a big right-handed shot who can play a physical game and has the ability to play in both ends. Our pro scouts have watched this player a lot and we’ve tried to acquire him since last season.”

...joten ehkä häntä on sitten seurattu jo jonkin aikaa? Pitää sitten toivoa, että tuo seuraaminen olisi ollut myös onnistunutta. Oreskovichiin verrattuna Weise on ollut ainakin tehokkaampi AHL:ssä pelatessaan - viime kaudella hän teki 38 pistettä 47 pelissä ja kun katsoo hänen pistekehitystään, niin se tietää kertoa mahdollisesta jonkinlaisesta upsidesta.

Ehkä tämän siirron yksi tekijä on siinä, että Canucks haki kuitenkin neloseen toiselle puolelle vähän pelaavampaa vaihtoehtoa (Oreskovichiin tai Volpattiin verrattuna), jolle Lapierre voisi lainata kiekkoa. Oreon myötä ketjusta katosi nyt voimaa ja liikettä suoraluisteluun, mutta tilalle tulee käsiä ja ehkä parempi puolustava hyökkääjä(?). Mr. Smithin kanssa olen samoilla linjoilla sen suhteen, että Pinneria pidän hänen tervehdyttyään nelosen laiturin paikkaan edelleen kuitenkin suosikkina ja jos Bitz kuntoutuu, niin myös hän tulee vielä haastamaan tuon paikan.

Weisen scouttiraportti:

ASSETS: Has good size and plays the game with honest effort and sound work ethic. Excels as a forechecker.

FLAWS: Doesn't have natural talent, so points are always the result of maximum effort--even at lower levels.

CAREER POTENTIAL: Depth winger.

Ja youtube-video toissa kaudelta.

 

[Moustache Dave #44]

Ehkä tämän siirron yksi tekijä on siinä, että Canucks haki kuitenkin neloseen toiselle puolelle vähän pelaavampaa vaihtoehtoa (Oreskovichiin tai Volpattiin verrattuna), jolle Lapierre voisi lainata kiekkoa.

Vigneaultin kommentit tuntuvat olevan sen suuntaisia, että Oreskovichin tilalle haettiin fyysisempää vaihtoehtoa, Weise on kuulemma ”more busy, more physical” kuin Oreskovich, kiekollisesta pelaamisesta ei ole puhuttu mitään. Exit meetingissä keväällä oli Oreskovichille ilmeisesti sanottu, että odottavat häneltä fyysisempää peliä. Vähän erikoistahan tässä on se, että Weise on Oreskovichiä pienempi ja Oreskovichin taklauspeli on kyllä varsin hyvätasoista.

Tästä on mielestäni tulkittavissa, että tappeluhalukkuutta halutaan lisää, kyllähän siitä vähän kertoo sekin, että Oreo lähti ennen Volpattia (tai eihän Oreskovichia nyt vielä ole kukaan edes poiminut). Vigneault ilmeisesti varautuu siihen, että jos vastustajalle ”kostaminen” ylivoimapelin kautta ei keväällä toimi, niin hihasta löytyy enemmän vanhan koulukunnan temppuja. Eivätkä miehet ainakaan lopu kesken, muutaman voi hyvin uhrata pelikieltoon parilla strategisella Bure-Churla tyyppisellä poistolla, ja silti meillä olisi samanveroisia säätäjiä pari ketjullista reservissä.

EDIT: Chicago Wolvesin mukaan Oreskovich on läpäissyt waiverit.
Prospect leirillä säväyttäneistä try-outeista Antoine Roussel sai Chicagolta AHL-sopimuksen, Nathan Longpre jatkaa leiriryhmässä ilman sopimusta, Karel St. Laurent on pudotettu. St. Laurent sai ilmeisesti näyttöaikaa ainoastaan puolikkaan harjoituspelin verran. Pudotusuutisen tultua Providence Bruins on ilmeisesti tarjonnut heti sopimusta St.Laurentille, saas nähdä kuullaanko tästä miehestä vielä.

 

[nuck]

Vigneaultin kommentit tuntuvat olevan sen suuntaisia, että Oreskovichin tilalle haettiin fyysisempää vaihtoehtoa, Weise on kuulemma ”more busy, more physical” kuin Oreskovich, kiekollisesta pelaamisesta ei ole puhuttu mitään. Exit meetingissä keväällä oli Oreskovichille ilmeisesti sanottu, että odottavat häneltä fyysisempää peliä. Vähän erikoistahan tässä on se, että Weise on Oreskovichiä pienempi ja Oreskovichin taklauspeli on kyllä varsin hyvätasoista.

Jos Oreskovichia jostain saa kritisoida tuohon nelosketjun rooliin, niin tuo tappeluhaluttomuus on yksi niistä näkyvimmistä. Viime kaudella hän pelasi AHL:ssa ja NHL:ssa yhteensä 56 peliä ja tappeli noissa kaksi kertaa. Toissa kaudella vastaavat lukemat olivat (peräti) 84 ottelua ja myös kaksi tappelua. Weisen vastaavat lukemat olivat viime kaudella (AHL ja NHL) 57 peliä ja 10 tappelua sekä toissa kaudella 73 peliä ja kuusi tappelua.

Eli kahden viime kauden aikana Oreskovich on pelannut NHL:ssa ja AHL:ssa yhteensä 140 ottelua ja tapellut noissa neljä kertaa. Weisen vastaavat luvut samalta ajalta NHL:ssa ja AHL:ssa ovat 130 ottelua 16 tappelua. Eihän Weisekaan mikään liigan ahkerin tappelija ole, mutta on hänellä kuitenkin jo kahden viime kauden sisään neljä kertaa enemmän tappeluja kuin VO:lla, vaikka on pelannut 10 peliä vähemmän.

Vigneaultin mainostama fyysisyys on sitten käsite, josta voidaan olla montaa mieltä. Kuten kirjoitit, Oreskovich (6-3, 215) on Weisea (6-2, 202) isompi ja hänen taklauksensa ainakin näyttävät usein kovemmilta. Tilastoja katsomalla kumpikin on puolestaan suurin piirtein yhtä ahkera taklaaja (Weise taklasi viime kaudella NHL:ssa 20 taklausta 10 peliin, kun Oreon vastaavat luvut olivat 28 taklausta 16 peliin). Tappelijana kumpaakaan ei voi pitää kovin erikoisina, mutta Weise on tosiaan ahkerampi.

En tiedä, aika vaikea kuitenkaan vielä verrata noita kahta keskenään. V kertoi tosiaan Weisen olevan ahkerampi fyysisessä pelissä ja kyllä hän varmasti tappelijana sitä onkin. Minulle nousee noiden kahden erosta kuitenkin esiin tuo Weisen tehokkuus Oreskovichiin verrattuna. Viime kaudella Weiselle tuli AHL:ssa 18 maalia ja 38 pistettä 47 peliin, kun Oreskovich teki AHL:ssa puolestaan vain neljä maalia ja 12 pistettä 40 peliin.

Weise oli joukkueensa tehokkaimpia pelaajia pelattuihin peleihin nähden, kun taas Oreskovich oli omassa joukkueessaan "nelosviulun soittajia". Ainakin AHL-tilastojen perusteella Weisella pitäisi siis olla enemmän annettavaa joukkueen kiekolliselle pelille kuin Oreskovichilla, mutta toki myös joukkue ja valmentaja vaikuttavat noihin lukemiin. Se on sitten eri juttu, miten tuo tehokkuus käytännössä tulee toteutumaan nelosketjussa pelatessa. Tuskin siellä kumpikaan mitään isoja tehoja tulee tekemään, mutta uskon Weisen olevan parempi kiekon kanssa kuin Oreon.

Ihan puhtaasti taklaajana pidän näkemäni perusteella isompaa Oreskovichia hieman parempana kuin Weisea, mutta Weisen tyylinen pelaaja voi olla Vancouverin tarpeisiin sopivampi pelaaja, jos hän: 1. on raporttien mukainen kova työntekijä ja hyvä karvaaja, 2. jos hän pystyy auttamaan Lapierrea ja ketjuaan muutenkin vähän enemmän kiekollisessa pelissä kuin Oreskovich ja 3. jos hän ottaa osaa tappeluihin aktiivisemmin kuin sillä rintamalla saamaton Oreskovich.

Katsotaan nyt miten Weise meille sopeutuu. Hän saa ainakin uuden startin uralleen, joka ei oikein auennut vakituisesti NHL-kiekkoon Rangersissa. Toivottavasti hänen pelityylinsä sopii Vancouverille paremmin kuin Rangersille. Minä pidän Oreskovichista, mutta ehkä hänelle ei kuitenkaan ollut luottoa, vaikka hän harjoituspelien jälkeen näytti jo ottavan paikan. Hänen sopimuksensa syntyminenkin meni syyskuulle, joka kai (näin jälkikäteen ajateltuna, vaikkei siinä mikään kiire ollutkaan) kertoi jo jotain seuran luotosta ennen tätä ratkaisua.

 

[Moustache Dave #44]

Harvinainen Penguins vierailu avasi kauden, Vancouverilaisilta jäi Crosby näkemättä, oma rotta puri nilkkaan ja rankkareiden jälkeen poistuttiin häviäjinä. Pari lyhyttä (raportit & highlights –pohjalta).

- Ykkös- ja kolmosketjut onnistuivat. Sedinien lisäksi Higgins on saanut paljon kehuja.
- Hodgsonin ja Lapierren ketjut ovat laukausten valossa pyörineet enemmän omalla kenttäpuoliskollaan. Lapierrellä itsellään tosin paremmat laukaisuratiot, kuin laitureillaan Weiselle ja Volpattilla.
- Vigneault taisi lukea kesällä yhden viestini, jossa sanoin että Ballardia pitäisi peluuttaa Sedinien takana.
- Erikoistilanteissa olimme huonoja, aloituksissa hyviä.
- Laiska alku, laiska Luongo, hyvä nousu ja yksi piste sarakkeeseen. Melko ok avaus, vastus oli kuitenkin kausiveikkailujen kovimmasta päästä.

Canuckseilla nyt edessä pitkä viikonloppu, ensi viikolla neljän pelin vieraskiertue, tiistaina 18. päivä seuraava kotipeli, jonka yhteydessä Canucks tulee muistamaan Rick Rypieniä.

 

[nuck]

Olipa "yllättävä" ensimmäinen peli: Matt Cooke onnistui Vancouverissa, Luongo oli lokakuun Luongo, Canucks vei kolmatta erää ja jatkoaikaa ja lopulta Canucks hävisi rankut. Mutta kausi on nyt avattu ja pisteillekin päästy. Lisäksi loukkaantumisia ei tullut, joten tästä on hyvä jatkaa kautta.

Ihan hyvä tulos kun ottaa tosiaan huomioon Pittsburghin joukkueen tason (myös ilman Crosbya) ja kauden alun perinteiset vaikeudet. Viime kaudella Canucks hävisi myös kauden avauksen (Kingseille) ja myös rankuilla. Viime kaudella neljästä ensimmäisestä pelistä tuli kolme tappiota. Kaudella 2009-10 hävittiin puolestaan kolme ensimmäistä peliä suoraan.

Niille jotka eivät kauden avausta nähneet, niin pieni yhteenveto pelistä Valaslasien takaa:

1. erä.

Canucks tuli hitaan näköisenä peliin ja Penguis vei alkua selvästi. Viiden minuutin kohdalla Cooke menetti tasapainonsa Kevin Bieksaa vastaan taistellessa ja Canucks sai kyseenalaisen jäähyn. James Neal käytti Luongon ruususen unet hyödykseen ja avasi pelin maalitilin. Täysin Luongon piikkiin menevä osuma.

Canucks ei vastannut Pittsburghin avaukseen, vaan jatkoi katseluaan. Jannik Hansen otti erän puolivälissä typerän hyökkäyspään jäähyn kyynerpäätaklauksesta ja vaikka Canucks jo näyttikin selviävän tällä kerralla alivoimastaan, Penguis iski Cooken toimesta jo 0-2 lukemat ylivoimansa loppuun.

Pittsburghin avauksen jälkeen Canucks sai edes vähän painetta myös toiseen päähän. Erän viimeisellä neljänneksellä Vancouverin nelosketju pelasi hyvän vaihdon ja painoi peliä Pittsburghin päätyyn. Maxim Lapierre vain sutaisi kiekon kulmasta maalille ja Fleury leikki Luongoa - Maxim Lapierresta tuli tämän kauden ensimmäinen Canucks-maalintekijä. Kummaltakin joukkueelta pelaamaan pystyvät "rotat" avasivat siis joukkueidensa kauden maalitilit.

Lapierren maali avasi Vancouverin jalkoja ja Canucks alkoi saada enemmän painetta Fleuryn eteen. Noin minuutti Lapierren maalista Daniel Sedin nousi maalin takaa maalin kulmalle ja ampui jo puolityhjään maaliin, mutta Fleury otti komean kopin. Minulle tosin näytti kuin kiekko olisi ollut maalissa (Fleuryn räpylän sisällä), mutta sitä ei ilmeisesti pystytty näyttämään varmaksi.

Ensimmäisen erän positiiviset Canucks-pelaajat olivat vähissä: Chris Higgins, alivoimalla mielestäni hyvin pelannut Marco Sturm ja ehkä nelosketju. Kokonaisuutena erä oli Pittsburghin ja etenkin Cooken, joka järjesti joukkueelleen ensin 0-1 maaliin johtaneen ylivoiman ja iski sitten 0-2 osuman jatkoksi. Ykkössektorin laukaukset Pittsburghille 5-2.

2. erä.

Toiseen erään tuli erinäköinen Canucks kuin ensimmäiseen. Malkin rikkoi erän alussa Higginsia ja Penguins joutui alivoimalle. Ylivoimalla Burrowsilla oli erinomainen paikka, mutta maalin iski kuitenkin Penguis: Ensimmäisen erän sankari Cooke käytti Kevin Bieksaa maskinaan 1-1-tilanteessa ja nukkuva Luongo oli yllätetty jo illan toisella helpolla maalilla.

Cooken maali näytti rauhoittavan Vancouverin peliä. Kokonaisuutena erä oli Vancouverin, vaikka laukaukset melko tasan menivätkin. Erän viimeisellä neljänneksellä Sedinit pelasivat jälleen hyvää kulma-/laitapeliä ja petasivat paikan Keith Ballardille. Mielestäni pirteästi esiintynyt Ballard kavensi toisen erän loppuun. Toisen erän hahmo Vancouverilta: edelleen Higgins. Ykkössektorin laukaukset kääntyivät: Canucks 6, Penguis 1.

3 erä ja OT.

Hyvätasoinen kolmas erä oli tyypillistä Canucksia viime kaudelta: siihen mennessä vähän huilanneen ykkösen minuutteja nostettiin, Canucks pelasi vahvan kolmannen erän ja vei peliä vaikka Pittsburgh pelasi sekin hyvää ja vauhdikasta peliä. Erän toisella neljänneksellä ykkönen sai hyvän paineen. Burrowsia rikottiin ja Pittsburghille oli tulossa alivoima, mutta ykkösketju ei antanut vieraiden koskea kiekkoon hyökkäyspäässä. Tällä kerralla Daniel Sedinin osumaa ei hylätty ja komea ranne toi pelin tasoihin.

Erän lopussa Lapierrella ja Hodgsonilla oli kummallakin hyvät paikat, mutta Fleury peitti. Hodgsonin osuma pelin kahden viimeisen minuutin kohdalla olisi ollut valasleiriin harvinaisen maukas, mutta se jäi nyt odottamaan. Kolmannen erän laukaukset Vancouverille 15-6, mutta ykkössektorin paikat vain 7-5. Kolmannen erän näkyvin osu Vancouverista oli ykkösketju.

Jatkoaika oli sekin mielestäni selvästi Vancouverin, vaikka laukauksissa sitä ei juuri huomaakaan (vain 2-1). Rankut olivat puolestaan selvästi Pittsburghin, kuten odottaa sopikin. Avauspiste pelistä tuli kuitenkin mukaan, mikä on tosiaan ihan hyvä saavutus Pittsburghia vastaan kehnosti menneillä erikoistilanteilla ja kahdella Luongon hörpyllä. Pelin tähdet Daniel Sedin - Matt Cooke - Chris Higgins olivat mielestäni ansaitut.

Pieniä ranskalaisia yksilöistä:

- Vancouverin kapteeni Henrik Sedin pelasi 500. peräkkäisen pelinsä. Henrik ei ole jättänyt ainuttakaan peliä väliin 21.3.2004 lähtien.

- Daniel Sedin oli mielestäni pelin paras pelaaja. Kahden maalin ilta oli erittäin lähellä.

- Hodgson aloitti pelin vähän näkymättömästi (kuten oikeastaan koko Canucksin joukkue), mutta pelasi hyvän pelin lopun ja oli lähellä ratkaista koko homman kolmannen erän lopussa. Aloitukset menivät 6-6, mikä on hänelle hyvä saldo. Mielestäni CoHo oli kakkosketjun paras pelaaja - tosin se ei paljon vaadi tämän hetken Sturmin ja Samuelssonin otteilla. Molemmet ovat kärsineet vammoista, eivätkä olleet lähellekään sillä tasolla kuin toivoisin kakkosketjun pelaajien olevan. Kesleria ja Raymondia on jo nyt ikävä.

- Vancouverin kolmosesta nousi esiin parhaiten Higgins, joka jäi pisteittä, mutta teki kaiken muun erittäin hyvin. Paljon parempaa laiturin peliä häneltä kuin Sturmilta tai Samuelssonilta.

- Hansenille miinus ensimmäisen erän tyhmästä jäähystä, mutta muuten häneltä nähtiin paljon töitä. Malhotra onnistui jälleen puolustuspelissä, mutta hyökkäysalueella hän oli näkymätön.

- Lapierre ainoa valopilkku kahden AHL-pelaajan ketjussa. Annetaan tosin laitureille nyt aikaa, Weise pelasi vasta ensimmäisen pelinsä Vancouverissa.

- Edler oli hieman epätasainen. Hyvää fyysistä peliä yhdessä vaihdossa ja sitten poistui kuvasta. Laukoi paljon, mutta vielä ilman tulosta. Salo oli Edlerin parina oma varma itsensä. Hän on alakerralle todella tärkeä pelaaja hyvän oman pään pelin ansiosta.

- Bieksa oli heikompi kuin pakkiparinsa Hamhuis. Hammerin varmaa oman pään peliä on Salon ohella myös hieno katsoa. Pakkipari kantoi Vancouverin suurimmat minuutit ja kumpikin pelasi yli 25 minuuttia.

- Ballardin peliä oli ilo katsoa. Nousi muutamaan kertaan erittäin hyvin omista jaloilla ja teki tärkeän maalin. Hän on "high risk high reward -pelaaja" ja hyvinä iltoina tärkeä lenkki koko viisikolle. Tanev teki yhden virheen, mikä on hänelle harvinaista. Muuten pelasi vahvan oman pään pelin.

- Luongo... Eipä yllättänyt ollenkaan. Samaa Luongoa on nähty lokakuussa sen jälkeen kun hän meille siirtyi.

 

[Moustache Dave #44]

Canucksille kauden avausvoitto, Columbus kaatui vieraissa 3-2. Cory Schneider pelasi Canucks maalilla, muuten ketjukoostumukset olivat periaatteessa ennallaan. Higgins, Hodgson ja ylivoimalla maalin edessä survonut Burrows onnistuivat maalien tekijöinä.

- Canucksin peliote muistuttaa viime kauden runkosarjaa, päästetään vastustaja johtoon, roikutaan pari erää laiskahkosti mukana ja sitten kolmannessa erässä aletaan pelaamaan ja kiritään takaa ohi.

- Canucks aloitti päästämällä Columbuksen 5-3 YV:lle, en tiedä johtuiko jäähyistä vai mistä, mutta rikkonaisen oloiseksi meni Vancouverin peli, ketjut ja pakkiparit oli aika ajoin sekaisin, eikä puolustuspeli ollut kovin vakuuttavaa.

- Alivoima toimi kuitenkin hyvin, eikä Columbus pystynyt riittäviin ratkaisuihin ylivoimista ja rankkaristaan huolimatta. Vaikealta näyttää Blue Jacketseilla, Steve Masonin kanssa ei kaksi tai kolme tehtyä maalia tule kovin moneen voittoon riittämään, ylivoima tökkii, yleisöä ei kiinnosta.

- Hodgson onnistui ohjaamaan kauden avausmaalinsa. Kokonaisuudessa kakkosketjun pelissä ei vieläkään ole hirveästi ideaa, kukaan ei oikein tunnu haastavan vastustajaa ja pakkien kautta pelataan paljon. Ketjulla on ehkä kaksi viikkoa näyttöaikaa, kunnes Kesler palaa. Tämän hetken näytöillä pitäisin Codyn joukkueessa ja kakkosketjussa, mutta sentterin paikalta ottaisin hänet pois, luisteluvoima ja omanpään pelaaminen ovat Codyllä niin paljon Kesleriä jäljessä, etten näe mitään järkeä peluuttaa Codyä keskellä Keslerin sijaan. Neloseen pudottaisin näillä näytöillä Sturmin

- Ballard - Tanev pelasi pakeista selvästi vähiten, eikä Tanev ollut tässä pelissä parhaimmillaan. Ballard sai Sedinien kanssa kuitenkin taas joitakin vaihtoja, toivottavasti V jatkaa näiden mahdollisuuksien antamista.

- Canucksin kaikki aloittajat voittivat taas yli 50%:n tehokkuudella ja omissa rooleissaan vieläkin paremmin. Canucksin zone start filosofiaa ajatellen, Henrik hyökkäyspäässä 64%, Manny puolustuspäässä 67%, Lapierre puolustuspäässä 73%.

- Marc Methot näytti ajaneen Henrikiä suoraan numeroihin laidan vieressä, katsotaan tuleeko sheriffi hätiin.

-- -- --

- AHL:n puolella Wolves on avannut kautensa rankkaritappiolla ja tappiolla. Läck tojui pisteen hyvillä prosenteilla (94%), tappio pelissä torjui Climie (88%). Hyökkäyspeli on ollut enimmäkseen veteraanien (Darren Haydar & Kevin Doell) varassa. Archibald on saanut tehtyä ensimmäisen AHL-maalinsa ja Polasek saanut ensimmäisen AHL-pisteensä. Mancari on myös avannut maalitilinsä. Schroederillä ei pisteitä ja joukkueen huonoin +/- lukema (-3), Oreskovich myös pisteittä.

- Jets järjesti oman Rick Rypien tribuuttinsa kotiavauksessaan. Kuvakooste sisälsi nuoruuskuvien lisäksi kohokohtia Moosen ja Canucksin ajoilta, lopuksi Rickin äiti kävi pudottamassa pelin avauskiekon. Näytti muuten olleen Jarkko Ruutu, joka poimi ja vei Rickille kiekon, tämän tehtyä ensimmäisen NHL-maalinsa.

- Vielä OT sivuosuma bongaus, Helsingin Ducks – Sabres pelissä kuulutettiin maali-/videotuomariksi Kay Whitmore, jos kyseessä on The Kay Whitmore, on hänellä ainakin kokemusta siitä, miten kiekko ylittää maaliviivan.

 

[Erämaan kettu]

- Vielä OT sivuosuma bongaus, Helsingin Ducks – Sabres pelissä kuulutettiin maali-/videotuomariksi Kay Whitmore, jos kyseessä on The Kay Whitmore, on hänellä ainakin kokemusta siitä, miten kiekko ylittää maaliviivan.

Onhan se:

http://en.wikipedia.org/wiki/Kay_Whitmore

Currently, Whitmore is serving as a goaltending supervisor for the NHL.

 

[George Parros]

Millähän järjellä Dan Hamhuis ei saanut syöttöpistettä Hodgsonin tekemään 2-2 tasoitukseen Columbus-matsissa?

 

[Moustache Dave #44]

Millähän järjellä Dan Hamhuis ei saanut syöttöpistettä Hodgsonin tekemään 2-2 tasoitukseen Columbus-matsissa?

Ei millään. Hamhuis saanee pisteen tilastoihin jälkikäteen, jos Canucks huomauttaa asiasta.

 

[Mr. Smith]

- Hodgson onnistui ohjaamaan kauden avausmaalinsa. Kokonaisuudessa kakkosketjun pelissä ei vieläkään ole hirveästi ideaa, kukaan ei oikein tunnu haastavan vastustajaa ja pakkien kautta pelataan paljon.

- Ballard - Tanev pelasi pakeista selvästi vähiten, eikä Tanev ollut tässä pelissä parhaimmillaan. Ballard sai Sedinien kanssa kuitenkin taas joitakin vaihtoja, toivottavasti V jatkaa näiden mahdollisuuksien antamista.

Hodgson tosiaan avasi maalitilinsä tällä kaudella ja toivottavasti tuosta itseluottamus kasvaa. Ketjun peli ei tosiaan ole mitään hääviä, mutta luotetaan siihen, että konkareilla alkaa hiljalleen peli rullaamaan. Luulisi Sturmin ja Samuelssonin ymmärtävän että toista heistä kutsuu nelosketju Keslerin saapuessa ellei peli parane huomattavasti. Nyt Hodgsonilla on selvä etulyöntiasema heihin nähden.

Tanev oli lähellä ottaa uransa avausjäähyn, mutta pelastui kun tilanteesta tuli "vain" rankkari. Mutta rankkarista ei toki tullut maalia, joten ei kostautunut sekään rike.

 

[Moustache Dave #44]

Tanev oli lähellä ottaa uransa avausjäähyn, mutta pelastui kun tilanteesta tuli "vain" rankkari. Mutta rankkarista ei toki tullut maalia, joten ei kostautunut sekään rike.

Eli Tanevin jäähytön putki on 31 ottelua (+5 playoff peliä voisi lisätä). Vähän on vielä matkaa Kyle Wellwoodin 159:n ottelun jäähyttömään putkeen. Jos pakki pääsee noihin lukuihin, voisi kyllä sanoa, että ”pelaa kovempaa”.

 

[nuck]

Eli Tanevin jäähytön putki on 31 ottelua (+5 playoff peliä voisi lisätä). Vähän on vielä matkaa Kyle Wellwoodin 159:n ottelun jäähyttömään putkeen. Jos pakki pääsee noihin lukuihin, voisi kyllä sanoa, että ”pelaa kovempaa”.

Uskon kyllä Bownessin sanovan tuossa tapauksessa, että jatka vain samaa rataa niin kauan kun pystyt. Mutta tuskin Tanev nyt noin kauaa pysyy pois jäähyltä. Tanev'han on vähän Salon tyylinen puolustaja omassa päässä. Hän osaa lukea peliä, liikkua ja sijoittua siten, että hänen ei tarvitse juurikaan roikkua ja rikkoa. Hän pelaa paljon peliälynsä kautta ja osaa ennakoida tilanteita, joten hän on harvoin ongelmissa 1-1 -tilanteissa.

Tanev ei paljon taklaa, mutta uhrautuu kuitenkin joukkueelle muuten mm. blokkaamalla kuteja. Kehitettävää toki löytyy vielä ja etenkin voimapuolelta (Canucks.com ilmoittaa mitoiksi 6-2 ja pakille vaatimattoman 185). Kuitenkin pitkälle tuon peliälyn vuoksi Tanev on nyt pelannut ja kokeneempi ja selvästi parempi taklaaja Andrew Alberts istunut terveenä raaputuksena.

Tosin, Columbus-pelissä melko vähän jääaikaa saanut Tanev (pelasi 12:30, tuohon jääaikaan vaikutti tosin Vancouverin asema pääosin pelin takaa-ajajana) ei ollut tosiaan parhaimmillaan (kuten ei ollut muukaan puolustus, mutta ehkä tuo pieni jääaika vaikutti negatiivisesti Taneviin). NHL-uran ensimmäinen jäähykin oli lähellä, kun Tanev sulki kiekon käteensä Schneiderin alueella juuri ennen kuin Schneider olisi sen saanut haltuunsa.

Jatkossa ei ole kuitenkaan ehkä kovin kaukana, jos veikkaa Albertsin olevan pian kentällä. Tuo vaihto ei tulisi johtumaan kuitenkaan ehkä niinkään Tanevin otteista, vaan siitä, että Albertsillekin olisi hyvä saada minuutteja. Alberts on kuitenkin ihan pätevä fyysinen syvyyspakki, joka taklaa paljon, tuo kentälle fyysisyyttä ja on varmasti nälkäinen saadessaan peliaikaa. Hän olisikin ollut monessa muussa joukkueessa varmasti pelaavassa kokoonpanossa nyt alkukaudesta.

Columbus-peli oli noin muuten vähän samanlainen kuin kauden ensimmäinen Pittsburgh-peli. Canucks oli jälleen pelin alkupuolella vastaantulijana, mutta sai taas pelinsä kulkemaan kolmanteen erään ja sai tällä kerralla iskettyä kahdesti kiekon vastustajan maalivahdin taakse. Kauden ensimmäinen voitto oli tervetullut, vaikka se ei helpolla tavalla tullutkaan. Columbus on sopinut meille joukkueena - viimeisistä yhdeksästä pelistä on tullut kahdeksan voittoa.

Yksilöistä voisi poimia maalivahti Cory Schneiderin ja hyökkääjä Hodgsonin. Joissakin siirtohuhuissa oleva Schneider pelasi jälleen hyvän pelin saatuaan vastuuta. Hän piti Vancouveria pinnalla pelin alussa ja hänen rankkaritorjuntansa kolmannen erän alussa oli pelin kulun kannalta luultavasti ratkaiseva - siitä maali ja Columbus olisi ollut 3-1 kotijohdossa.

Hodgson puolestaan oli jälleen ketjunsa paras pelaaja - muutenkin kuin tekemällä maalin. Hamhuis petasi hänelle jo toisen eräs ylivoimassa hyvän maalipaikan, mutta tuolloin hän joutui vain pyörittämään päätään. Kolmannen erän alussa jälleen hyvän pelin pelannut Hammer löysi uudelleen CoHon, joka ei sillä kerralla enää erehtynyt ja toi Canucksin tasoihin.

Hodgsonilla on ollut kahdessa ensimmäisessä pelissä nyt kolme hyvää maalipaikkaa: Penguis-pelin lopussa oli vähän huonoa tuuriakin ja nyt hän sai kaksi hyvää paikkaa, joista onnistui toisella. Hyvä tietenkin, että pääsee paikoille ja jos tuo tahti jatkuu, niin onnistumisia on luvassa jatkossakin. Ehkä pienenä yllätyksenä Columbusta vastaan tuli se, että Hodgson pelasi enemmän ylivoimaa kuin Sedinit - valmennus näyttää taas jakavan vastuuta ainakin osassa pelejä, mikä voi olla jälleen pidemmän päälle hyvä juttu.

 

[nuck]

Täysin ansaittu tappio Flyersin vieraana viime yönä Vancouverille. Huonoa puolustusta, huonoa maalivahtipeliä, tyhmiä jäähyjä jälleen kerran ja jo kolmannen kerran kolmeen peliin tällä kaudella todella surkea pelin alku - ensimmäisiin 10 minuuttiin neljä kakkosta ja kokonaisuutena järkevämmin pelannut ja paremmin liikkunut Flyers iski noista 2-0 johdon taululle.

Toisessa erässä Philadelphia johti myös kahdella maalilla (4-2), mutta Canucks rimpuili itsensä pelin kulkuun nähden epäoikeutetusti kolmannen erän alussa tasoihin. Meszarosin kolmannen erän voittomaali olikin kotijoukkueelle ansaittu. Ansaittu sikäli, että Canucksilta nähtiin ehkä 20-30 minuuttia kohtalaisen hyvää peliä, mutta muun illan joukkue vietti vapaata.

Vancouver on antanut kaikissa tämän kauden peleissään vastustajalle avaimet käteen heti alkuun päästämällä avausmaalin. Yleensä tuo avausmaali tietää huonoa päätöstä, sillä avausmaalin merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa. Viime kaudella Vancouver oli NHL:n paras joukkue tehtyään avausmaalin. Canucksin saldo oli 41-2-6, joten avausmaali tiesi lähes varmoja pisteitä. NHL:n viime kauden "keskiarvojoukkue" vastaavassa tilastossa oli Nashville saldolla 30-5-8, joten heillekin avausmaali tiesi yleensä täysiä pisteitä ja todella harvoin pisteiden menetystä.

Canucks on avannut kautensa saldolla 1-1-1, mikä ei ole kovin kehuttuva suoritus, vaikka noista kaksi peliä on pelattu vieraissa, vaikka joukkueelta on puuttunut sen tärkein yksittäinen pelaaja ja vaikka vastassa ovatkin olleet kautensa vahvasti aloittaneet Pittsburgh ja Philadelphia. Ehkä kuitenkin tuota saldoakin huonompi tilanne joukkueella on ollut nimenomaan siellä tärkeimmässä, eli kentällä. Toistaiseksi Vancouverilta on nähty vain pari hyvää erää, joten ei ole mikään ihme, että pisteitä on kasassa kolmesta pelistä kolme.

Toisaalta tuo saldo ei kyllä yllätä ollenkaan. Vigneaultin aikana tätä samaa virttä on veisattu tässä vaiheessa ihan joka kausi: Viime kaudella Canucks aloitti kautensa saldolla 3-3-2, ennen kuin pääsi kunnolla voittojen makuun ja eteni 117 pisteeseen. Kaudella 2009-10 joukkue aloitti kauden saldolla 3-5-0, sitä ennen 4-5, sitä ennen 4-7-1 ja ensimmäisellä V:n kaudella 8-10-1. Huonot kauden alut ovat olleet siis V:n aikana enemmän sääntö kuin poikkeus.
Viiden Vigneaultin vetämän kauden aikana Canucks on kuitenkin rikkonut neljä kertaa 100 pisteen rajan.

Kapteeni Henrik Sedin kertoi Vancouver Sunissa Canucksin tilanteesta;

“If it's like this after 10 games, then we can talk about a concern. Again tonight, we played a lot better than we did early in the first two games, but penalties killed us. If you're in the penalty box eight minutes in the first 12 or 13 minutes, it's tough to get a good start.

“We've got a group in here that battles really hard, but you're not going to win too many games if you're down two or three goals in this league. We didn't play our best and they really took it to us. That's something we've got to realize; every team is going to be up for the challenge when we come into their building. That's what happens when you have a successful team.”

Puolustaja Bieksa sanoi puolestaan samassa jutussa;

“Five on five, we're strong. With the man-advantage, we're strong. It's just mistakes right now. We can score goals. Right now, we just have to keep them out of our net a little better. We have to do a little better job in our zone.”

Ja Alex Burrows jatkoi;

“Defensively, obviously it's still early in the year and we have to talk more and sort things out in our zone. We can't give up those Grade-A scoring chances. We're seeing some good things, but we're still making a few mistakes here and there. It's a long season and it's a process and we're going to get better every day.”

Yksilöistä voisi poimia lyhyesti pari juttua Flyers-pelistä;

- Kuten vähän veikkasinkin, Andrew Alberts pelasi ja Chris Tanev huilasi. Tanev on ehkä taas Detroitia vastaan kentällä ensi yönä.

- Dan Hamhuis oli jälleen kentän paras Canucks-pakki.

- Cody Hodgson jatkaa vahvoja otteitaan ja on pelaamassa viimein itseään tosissaan läpi. Flyersia vastaan CoHo laukoi kuusi kertaa ja oli jälleen hyvä ja näkyvä, vaikka ei nyt pisteille päässytkään.

- Valmennus kuormitti nyt vuorostaan Sedineita: kumpikin pelasi noin 23 minuuttia, tuloksena molemmille 1+1 pistettä. Edellisessä Columbus-pelissä Hodgsonin taakse yv-ajassa jääneet kaksoset pelasivat nyt ylivoimaa noin yhdeksän minuuttia, kun Hodgson jäi kolmeen minuuttiin.

- Chris Higgins jatkoi vahvoja otteitaan, jälleen maali ja vahvaa kahden suunnan peliä. Samalla Marco Sturm sen sijaan jatkoi vaelteluaan pois parrasvaloista ja hänet pudotettiin välillä jo kokoonpanon ulkopuolelle.

- Mikael Samuelsson teki kauden avausmaalinsa ylivoimalla.

- Roberto Luongon tilastot vaikuttavat ihan siltä kuin nyt olisi lokakuu: saldo 0-1-1, 3.89 päästettyä maalia pelissä ja 85.5% torjuntaprosentti.

- Flyersin tilanne vaikuttaa hyvältä. Erityishuomiota sai pelissä menneen kesän ykköskierroksen varaus (8. kaikista) Sean Couturier, josta tulee vielä hyvä pelaaja. Vancouveria vastaan 92-syntynyt pitkä hyökkääjä pelasi melkein 18 minuuttia.

 

[Moustache Dave #44]

Kuten vähän veikkasinkin, Andrew Alberts pelasi ja Chris Tanev huilasi. Tanev on ehkä taas Detroitia vastaan kentällä ensi yönä.

Kuten aiemmin kirjoitit, ihan hyvä antaa Albertsillekin vähän minuutteja, vaikka Tanevin otteita onkin hauska seurata. Kauden alku ei Tanevilta kuitenkaan mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla, jos olisi pakko laittaa pakit järjestykseen, sanoisin että Tanev oli kahdessa ensimmäisessä pelissä meidän kuudesta puolustajasta huonoin. Ne muut viisi ovat toki sen verran kokeneita pakkeja, että näinhän sen pitäisi mennäkin. Alberts oli ihan ok, ei ottanut jäähyjä!, vastustaja sen sijaan joutui rikkomaan häntä pariin otteeseen.

Cody Hodgson jatkaa vahvoja otteitaan ja on pelaamassa viimein itseään tosissaan läpi. Flyersia vastaan CoHo laukoi kuusi kertaa ja oli jälleen hyvä ja näkyvä, vaikka ei nyt pisteille päässytkään.

Viimeistään nyt voidaan lopettaa puheet siitä, että valmennus ei luottaisi Cody Hodgsoniin. Cody pelasi välillä tuplavaihtoja ja oli ylimääräisenä hyökkääjänä, vieläpä aloittajana, jäällä pelin lopussa. Hodgson näyttää peli peliltä vahvemmalta, luistelukin tuntuu parantuvan. Laukaisumäärän kohoaminen ja aktiivinen maalineduskahinointi kertovat myös kohentuneesta itseluottamuksesta. Miinuksena aloituksissa Cody jäi nyt 31%:iin ja puolustuspäässä hän oli ihan yhtä pihalla kuin koko muukin joukkue.

Chris Higgins jatkoi vahvoja otteitaan, jälleen maali ja vahvaa kahden suunnan peliä. Samalla Marco Sturm sen sijaan jatkoi vaelteluaan pois parrasvaloista ja hänet pudotettiin välillä jo kokoonpanon ulkopuolelle.

Marco Sturm vietti tosiaan pitkiä toveja penkillä. Pientä käsivammaa tai ei, peli ei kulje ja V:llä näyttää pikkuhiljaa hihna lyhenevän, ketjulotto lähti pelin tuoksinassa käyntiin. Ketjuloton ansiosta huomasin muuten ensimmäistä kertaa kolmessa pelissä Dale Weisen, kumma kyllä hän pystyi osallistumaan peliin paremmin Samuelssonin tai Hodgsonin, kuin Volpattin kanssa.

Chris Higgins on ollut alkukauden positiivisimpia yllätyksiä. En ajatellut hänellä olevan mahdollisuuksia kakkosketjuun, mutta nyt kieltämättä houkuttaisi nähdä kakkosketju muodossa Hodgson – Kesler – Higgins. Higgins pystyisi varmasti kaivamaan Hodgsonille kiekkoja paremmin kuin hidasjalkaiset veteraanit ja hänellä on Keslerin kanssa pelaamisesta kokemusta maajoukkueen puolelta.

Roberto Luongon tilastot vaikuttavat ihan siltä kuin nyt olisi lokakuu: saldo 0-1-1, 3.89 päästettyä maalia pelissä ja 85.5% torjuntaprosentti.

Hirveä muka haloo taas käynnissä Luongon asemasta. Ihan päteviltäkin tahoilta tulee kommenttia, että Luongo on suunnilleen ylivalmennettu niin sekaisin, että hänen luontaiset lahjansa ovat rapistuneet. Luongo ajattelee liikaa, toimii liian vähän, antaa hirveitä reboundeja, on koko ajan mahallaan. No eihän hän alkukauden parhaita maalivahteja ole ollut, mutta eipä ole ollut ennenkään. Puhuitkin jo aiemmin tuosta lokakuun Luongosta, kauden toinen peliviikko on usein Luongolle se synkistä synkin. Jos katsotaan milloin Luongo on ensimmäistä kertaa kesken pelin vaihdettu pois maalilta kauden alusta laskien:

- Kaudella 2010-11, kuudennessa pelissä
- 2009-10, kolmannessa pelissä ja kuudennessa pelissä
- 2008-09, kolmannessa pelissä
- 2007-08, kolmannessa pelissä
- 2006-07, ei otettu vaihtoon ensimmäisen kuukauden aikana
- 2005-06, viidennessä pelissä

En tiedä ovatko lahjat rapistuneet, eihän tuo peli juuri nyt hyvältä näytä, mutta tuo lokakuun historia kun on ennenkin ollut tällaista, niin ehkä katsotaan hieman pidemmälle. Tästä Flyers pelistäkään en lopulta Luongon piikkiin laittaisi kuin kolmannen maalin, puolustuspään merkkauspeli on Canuckseilla nyt todella surkeaa katsottavaa, eikä tee maalivahdin pelaamisesta helppoa. Maalivahtitilanteen kannalta on kuitenkin hyvä, jos Luongo & Schneider voivat nyt vuorotella, ja jos Schneiderin voittosarake joulun tienoilla on Luongon vastaavaa lihavampi, niin puhutaan siitä Luongon aseman menetyksestä sitten.

 

[nuck]

Kauden alku ei Tanevilta kuitenkaan mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla, jos olisi pakko laittaa pakit järjestykseen, sanoisin että Tanev oli kahdessa ensimmäisessä pelissä meidän kuudesta puolustajasta huonoin.

Niin minäkin tuon näkisin. Harjoituspelit näyttivät, että Tanev voisi olla jopa vitospakki, mutta Ballard on ollut alkukaudesta parempi kuin hän. Tällä hetkellä näkisin Tanevin aika lähellä Albertsin (joka oli Flyersia vastaan jälleen kerran tosiaan "ok") tasoa.

Viimeistään nyt voidaan lopettaa puheet siitä, että valmennus ei luottaisi Cody Hodgsoniin. Cody pelasi välillä tuplavaihtoja ja oli ylimääräisenä hyökkääjänä, vieläpä aloittajana, jäällä pelin lopussa. Hodgson näyttää peli peliltä vahvemmalta, luistelukin tuntuu parantuvan.

Kyllä, valmennus luottaa Hodgsoniin ja täysin ansiosta. Detroitia vastaan hän oli mielestäni Vancouverin paras hyökkääjä (harmi vain, että kiekko meni noin 0,2 sekuntia myöhässä maaliin). Mielenkiinnolla seuraan miten Keslerin paluu vaikuttaa CoHon peliin. Tuleeko ketjuvaihtoa kolmosen keskelle vai laitetaanko Kesler ja Hodgson samaan ketjuun ja jos näin, niin kumpi tulee keskelle.

Chris Higgins on ollut alkukauden positiivisimpia yllätyksiä. En ajatellut hänellä olevan mahdollisuuksia kakkosketjuun, mutta nyt kieltämättä houkuttaisi nähdä kakkosketju muodossa Hodgson – Kesler – Higgins. Higgins pystyisi varmasti kaivamaan Hodgsonille kiekkoja paremmin kuin hidasjalkaiset veteraanit ja hänellä on Keslerin kanssa pelaamisesta kokemusta maajoukkueen puolelta.

..Kuten myös jo viime kauden lopulta playoffeissa, jossa Higgins pelasi mielestäni hyvin. Detroitia vastaan Higgins pelasi H-ketjussa Hodgsonin ja Hansenin kanssa. Ketju aloitti hyvin, mutta oli mielestäni vähän näkymätön pelin lopussa (ehkä väsymys - kolmas peli neljään iltaan - vaikutti tuohon).

Hirveä muka haloo taas käynnissä Luongon asemasta. Ihan päteviltäkin tahoilta tulee kommenttia, että Luongo on suunnilleen ylivalmennettu niin sekaisin, että hänen luontaiset lahjansa ovat rapistuneet.

Minulla ei ole ainakaan pätkääkään huolta Luongosta kun puhutaan kokonaisuudesta. Hänellä on ollut tosiaan vastaavia käynnistymisvaikeuksia joka kausi (ja jopa Floridassa kauden alut näyttivät oleven vaikeita), mutta joka kausi hän on saanut pelinsä kulkemaan myöhemmin.

***

Detroitia vastaan tuli tappio, mikä ei yllättänyt tässä muutenkin vaisujen otteiden seassa. Pelin alku oli kerrankin ihan hyvä, mutta nyt toisen erän surkea peli tappoi Canucksin ja kolmannessa erässä näytti siltä, että kaikki sylinterit eivät olleet tässä alkukauden peliruuhkan keskellä käynnissä. Mielestäni Alain Vigneault summasi pelin osuvasti Vancouver Sunissa;

“We weren't out of sync the first 25 minutes. We were defending real well against a real strong opponent and we were pushing the pace and playing fast the way we like to play.

“We had some Grade-A scoring chances to take the lead and we just couldn't. Their goaltender made some key saves at key times. Halfway through. . . they sort of picked up their pace and their intensity and we had a tough time following.”

Peli oli kokonaisuutena mielestäni kauden tylsin Canucksin peli (pettymys kun muisteli joukkueiden viime kauden paria erittäin hyvää peliä) ja NHL:n "taklauskielto" nosti päätään muun muassa Keith Ballardin suhteen. Ottelun kaikki maalit tehtiin Detroitin täysin hallitseman toisen erän 2½ minuutin sisällä ja kolmas erä oli kuin olisi seurannut maalin kuivumista.

 

[Murmeli]

Minulla ei ole ainakaan pätkääkään huolta Luongosta kun puhutaan kokonaisuudesta. Hänellä on ollut tosiaan vastaavia käynnistymisvaikeuksia joka kausi (ja jopa Floridassa kauden alut näyttivät oleven vaikeita), mutta joka kausi hän on saanut pelinsä kulkemaan myöhemmin.

Erityisen ilahduttavaa on ollut nämä kaksi Schneiderin peliä. En ole kovin paljoa mieheen luottanut mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Schneider pystyy tekemään riittävän hyvää työtä tarjotakseen joukkueelleen mahdollisuuden voittaa.

Detroit -ottelussa hämmensi se, että kotijoukkue vei varsinkin ekassa erässä myös fyysistä puolta pelistä aika selkeästikin. Ymmärtäähän sen kuitenkin, kun tällaisia Ballard -jäähyjä tulee ja muutenkin oli ottelussa varsin varovainen tuomarilinja puolin ja toisin.

Paljon oli huonoa tuuria (toisen erän loppu, Burrowsin tyhjä maali) mutta uskoisin sen johtuvan myös heikosta keskittymisestä. Onko jengillä tällä hetkellä olo, että hommat hoituu itsestään? Ei muuten hoidu, töitä on tehtävä.

 

[nuck]

Erityisen ilahduttavaa on ollut nämä kaksi Schneiderin peliä. En ole kovin paljoa mieheen luottanut mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Schneider pystyy tekemään riittävän hyvää työtä tarjotakseen joukkueelleen mahdollisuuden voittaa.

Onhan Schneider tosiaan hyvä kakkosvahti NHL-tasolla. Mies oli erittäin hyvä pari kautta sitten AHL:ssa (valinta mm. AHL:n parhaaksi maalivahdiksi ja ykköstähdistöön) ja siitä Cory on mennyt vain eteenpäin. Ilman Luongoa pelejä tulisi varmasti paljon enemmän ja uskon, että hän voisi olla ykkösenä jossakin toisessa joukkueessa.

Schneider pelasi jo viime kaudella hyvin saatuaan vastuuta (saldo 16-4-2, 2.23 ja 92.%), mutta joutui maaliin usein vaikeissa paikoissa: kesken jo hävityn pelin, "selkä-selkä -peleissä" (kuten nytkin Detroitia vastaan) ja otteluruuhkissa, joissa edessä oleva joukkue ei ollut ihan parhaimmillaan. Kirosin pariinkin kertaan viime kauden aikana sitä, kun Schneiderin edessä ollut joukkue pelasi (ehkä väsymyksestä johtuen) laiskan näköisesti Coryn kanssa. Schneider pystyi kuitenkin kääntämään pelejä hyvin.

Tämän kauden kahdessa ensimmäisessä pelissään Schneider on ollut mielestäni kummassakin hyvä. Detroitia vastaan tappiota ei voi ainakaan hänen piikkiin laittaa (kahdella päästetyllä maalilla maalivahti tarjoaa mahdollisuuden voittoon) ja Columbusta vastaan Cory petasi meille kauden ensimmäisen voiton pitämällä pelin alussa numerot tasaisina ja torjumalla kolmannen erän alkuun rankkarin (siitä rankkarista maali ja kotijoukkue olisi mennyt 3-1 johtoon).

Noissa kummassakin pelissä Schneider ja Hodgson olivat mielestäni meidän parhaat pelaajat - mikä kertoo paitsi noiden kokemattomien pelaajien hienosta kehityksestä, mutta myös joukkueen veteraanien kauden alusta. Hodgsonille on varattu osa tulevaisuudesta, mutta tavallaan on sääli, että Schneiderille ei taida löytyä meidän tulevaisuudesta omaa paikkaa.

***

Vancouver Province kirjoitti juttua Hodgsonista Detroit-pelin jälkeen.

Thursday was baptism time for the 21-year-old. Having pulled the rip cord on patience, head coach Alain Vigneault iced a lineup that left Hodgson's line with immense responsibility both offensively and defensively. This was Detroit, and Hodgson was going to be pitted against the riveting Pavel Datsyuk and the unrelenting Henrik Zetterberg.

"I loved it, I loved playing against those guys," Hodgson said. "Obviously, you have to be aware of where they are at all times. And even when you're with them, you have to make sure you can check them. Because you can be running right beside them and they'll still be making plays.

"I thought we did pretty well against them."

He's right. Hodgson may not have scored, but he more than held his own. He showed some slick moves when he was controlling the puck in the offensive zone and with them forced Johan Franzen to take a first period penalty.

He developed quick chemistry with both linemates, Jannik Hansen and Chris Higgins.

 

[Moustache Dave #44]

Canucks haki lauantaina Nugent-Hopkins hypen keskeltä Edmontonista sarjapisteet 4-3 voitolla. Öljyn nuoret pelasivat suuremman osan pelistä kenties meitä paremmin, mutta Oilersin kokemattomuus ja puolustuskaluston aneemisuus näkyi heidän pelatessaan omalla alueellaan. Canucks osasi hyödyntää Oilersin heikot kohdat, teki tarvittavat maalit ja Luongo pelasi hyvin.

Sami Salo oli pelin nimi Canucks leiristä. Hyvä, että viivasta tulee onnistumisia ilman Ehrhoffiakin. Monet joukkueet pelaavat Canucksia vastaan hieman timanttityylistä alivoimaa, tarkoituksena on varmaan saada paine laidoille, jolloin Sedineille jää vähemmän tilaa. Tila jää tällöin viivaan ja Ehrhoff osasi tämän tilan hyödyntää.

Ylivoimatilastoja katsomalla Ehrhoffin saappaiden täyttämisessä Salo on ollut tärkeässä asemassa. Jo viime kaudella ylivoimassa viivassa pelanneen Samuelssonin ylivoimatehokkuus (aika/tehopisteet) oli samaa luokkaa Ehrhoffin kanssa. Edlerin tehokkuus oli hieman heikompi, laskennallisesti Edler olisi tarvinnut reilun minuutin enemmän YV-aikaa per peli päästäkseen suhteellisesti samoihin ylivoimatehoihin Ehrhoffin kanssa.

Alkukauden viiden pelin otoksella Samuelsson käyttää ylivoima-aikansa yhtä tehokkaasti kuin viime kaudella. Edlerillä on vasta yksi ylivoimapiste, joten hän saa laskennallisesti huonot lukemat, jos kuitenkin otetaan Salon lukemat mukaan ja verrataan kolmen eniten peliaikaa per peli saaneen viivamiehen yhteistehokkuutta, päästään aivan vastaavaan viivatehokkuuteen kuin viime kaudella (eli 2010-2011 Ehrhoff, Edler, Samuelsson vastaan 2011-2012 Edler, Samuelsson, Salo).

Jos vertaillaan hieman ylivoima-ajan corsi lukuja, tällä kaudella tähän mennessä ykkös ja kakkos YV ovat luoneet molemmat melko tasapainoisesti vetopaikkoja. Viime vuonna ykkös ja kakkos YV:n välillä oli valtava ero näissä luvuissa. Sedins & Burrows yhdistelmän corsit ovat toki heikompia kuin Sedins & Kesler yhdistelmän, mutta kakkosylivoiman parantuneet luvut kompensoivat tätä. Suuri merkitys tässä on varmaan Cody Hodgsonilla, hänen lukunsa ovat nimittäin lähelle viime kauden Sedinien ylivoiman corsilukuja. Toki Cody saa vastaansa ehkä heikommat AV-pelaajat kuin Sedinit, mutta joka tapauksessa parannus esim. Mason Raymondin lukuihin nähden on todella huomattava. Vielä kun Kesler saadaan takaisin, niin ylivoiman suhteen ei pitäisi olla mitään huolta.

Loppuun, jos olisi taipumusta vahingoniloisuuteen, niin Darcy ”ase talossa” Dordichuckin viiden sekunnin ottelun päättyminen Keith Ballardin lonkkaan, voisi antaa aiheitta tällaiseen...

 

[Mr. Smith]

Chris Tanev lähti hakemaan peliaikaa ja vastuuta farmista, mikä onkin varmasti kaikkien osapuolten kannalta järkevä vaihtoehto. Alberts saanee näin ollen jatkaa kokoonpanossa ja mikäli käsiä kaivataan lisää niin Sulzer hyppää kehiin. Ajankohta tosin vähän ihmetyttää, kun Chicagolla on seuraava peli vasta perjantaina, joten ei tuolla Tanev heti kentälle pääse. Olisiko Rome jo kohta tulossa takaisin?

Toki ilmassa (tai netissä) on myös huhua, että Kesler pelaisi jo tiistaina Rangersia vastaan, mutta tuo tulee kyllä varsin nopeasti, joten ihan vielä ei uskalla tuohon luottaa. TSN jo uutisoikin Keslerin mahdollisesta paluusta Canucks C Kesler set to return on Tuesday against Rangers


edit. Laitetaan myös harkoissa olleet ketjut tähän.

Sedin-Sedin-Burrows
Higgins-Kesler-Hodgson
Hansen-Malhotra-Samuelsson
Volpatti-Lapierre-Weise

Eli Sturm hakisi vauhtia katsomosta. Mielenkiintoinen kokoonpano tuo Higgins - Kesler - Hodgson, joten odotukset tiistain peliä kohtaan nousivat melkoisesti.

 

[nuck]

Canucks haki lauantaina Nugent-Hopkins hypen keskeltä Edmontonista sarjapisteet 4-3 voitolla.

Mainittakoon Oilers-pelistä vielä sen verran, että alkukaudesta peliään hakenut Canucks oli muokannut pakkiparejaan: Hamhuis ja Bieksa jatkoivat yhdessä, mutta Edler oli saanut parikseen Ballardin ja Salo puolestaan Albertsin. Olen samaa mieltä siitä, että Oilers pelasi pääosin ehkä meitä paremmin, mutta Salon pari maalia oli Vancouverin pelin kohokohta yhdessä Higginsin ja Luongon onnistumisten kanssa.

Sedins & Burrows yhdistelmän corsit ovat toki heikompia kuin Sedins & Kesler yhdistelmän, mutta kakkosylivoiman parantuneet luvut kompensoivat tätä. Suuri merkitys tässä on varmaan Cody Hodgsonilla, hänen lukunsa ovat nimittäin lähelle viime kauden Sedinien ylivoiman corsilukuja.

Hodgson on luova pelaaja, joka puuttui viime kaudella kakkosylivoimasta. Kun on seurannut CoHon ylivoimapeliä, niin näkee kuinka hän on tottunut kantamaan aikaisemmin urallaan ylivoimissa kiekollista vastuuta. Hän tekee ylivoimalla paljon pieniä ja näkymättömiä, mutta kuitenkin tärkeitä juttuja. Esimerkiksi viime pelissä Salon avausmaalia edeltänyt 'näkymätön' rystysyöttö oli yksi näistä tilanteista.


Ryan Keslerista oli juttua Vancouver Provincessa.

“Obviously, I’m a competitive guy and I don’t like to see the team lose. You think about coming back sooner, but it wouldn’t be smart for me. I have to keep reminding myself to be patient and let my hip and body tell me when I’m ready and not my mind and my heart.

“It’s smart for me to take my time now and let everything heal. I’m not a guy who plays on the perimeter, I want to get in there and battle. I’m getting closer but obviously I still feel it [hip] at times out there — just certain movements I don’t feel comfortable doing yet. I’m not going to come back until I feel comfortable or I’m 100 per cent.”

 

[Moustache Dave #44]

Tänään Rangers pelin alla luvassa vielä pieni hetki Rick Rypienille.

- Canucks.com lähettää live streamia ottelun alkuseremonioista (aamu viideltä suomen aikaan).
- Illan Rypien aiheinen käsiohjelma on ladattavissa PDF-tiedostona Canucksin sivuilta (linkki vie suoraan tiedostoon, koko viitisen megaa).
- Päivän Vancouver Sunissa Kevin Bieksa puhuu hyvin avoimesti Rypienistä Iain Macintyren haastattelussa.

“My wife stayed up to five in the morning talking to him every night,” Kevin said. “We did what we could. . . just tried to get him through this. He loved hockey, loved coming to the rink. I remember him saying he just missed sitting in the dressing room and listening to guys chirping Hordy (ex-Canuck Darcy Hordichuk). Things like that. Those were the things he enjoyed, the camaraderie. He didn’t like to be alone.”

Bieksa taisi olla ainoa joukkuekaveri, jolle Rypien pystyi kunnolla puhumaan ongelmistaan. Jutussa kerrotaan lisäksi mm. kuinka Bieksa ja Manitoba Moosen GM Craig Heisinger lähtivät kahdestaan etsimään Rypieniä tämän kotikyliltä Rickin kadottua joukkueen vahvuudesta vuonna 2008. Myöhemmin samalla kaudella Bieksa otti vaimoineen Rypienin luokseen asumaan, ja kun Rypien pääsi muuttamaan omaan asuntoon, oli Bieksalla tapana välillä kävellä Rypienin asunnon ohi, tarkistaakseen onko Rypienillä valot päällä.

 

[Moustache Dave #44]

Canucks sai Keslerin takaisin, 40 laukausta kohti maalia, pelasi 8 ylivoimaa, hallitsi ensimmäiset 45 minuuttia kiekkoa ja hävisi kotonaan Rangersille 0-4. Pelaajahaastattelujen mukaan Canucks lähti hakemaan paljon laukauksia ja niitä kyllä saatiin. Ratkaisut jäivät vain mielikuvituksettomiksi ja heikkolaatuisiksi. Sellaisiksi, joita huippumaalivahti torjuu mielellään. Canucksin kaavamaisuus näkyi myös siinä, että Rangers pystyi helpohkosti katkomaan ja blokkaamaan Canucksin rakenteluja. Canucks ampui pelissä 23 kertaa blokkiin ja 19 kertaa ohi, noiden 40:n torjutun laukauksen lisäksi.

Canucks tuli peliin Keslerin johdolla ryminällä ja hyvällä intensiteetillä, mutta sai pelin kaksi ensimmäistä jäähyä, eikä ihan samanlaisia menohaluja enää tämän jälkeen nähty. Canucksin tuntuu olevan vaikea virittää sopivaa latausta itselleen, jos mennään täysillä, tuntuu tulevan jäähyjä, ja jäähyjä vältellen viimeinen puristus puuttuu. Tämän pelin jäähyt eivät mitenkään edes johtuneet kovasta pelistä, mutta jotenkin vain tuntui, että Canucks yritti vältellä suurempia riskejä jäähyjen jälkeen.

Peli ei miltään ketjulta ollut varsinaisesti huonoa, muttei sitä parastakaan, viimeinen vaihde jäi käyttämättä. Sedineiltä ei löytynyt tarpeeksi juonikkuutta ja Burrowsin tulisi parantaa vetojensa laatua. CoHo ja Kesler eivät vielä olleet ihan samalla sivulla ajoitusten kanssa, vaikka Kesler uhkui kyllä pelihaluja ja teki kovasti töitä, toivottavasti kroppa kestää tuota pelityyliä, kun noinkin nopeasti tuli takaisin. Kolmosessa Samuelsson on sellainen pelaaja, että silmät pitää panna kiinni, jos kiekko on omalla kenttäpuoliskolla. Ylivoimalla Sammy on käyttökelpoinen, mutta muuten jotenkin huolimaton. Nelosessa Lapierreltä pari näyttävää ylöstuontia ja Weiselta yksi tärkeä blokki.

Vigneault oli koonnut peliin ennakolta arvioiden hasardi pakkiparin Bieksa – Ballard. Pari toimi kuitenkin ilman suurempia ongelmia, olivathan he toki pari kertaa molemmat yhtä aikaa hyökkäyksen kärkinä, mutta nousut olivat hyvin ajoitettuja. Etenkin Ballardin spurtit toisesta aallosta tuottavat monia hyviä paikkoja. Salo – Alberts oli myös toimiva pari. Salolta ei ihan parasta peliä puolustusalueella, mutta hyökkäyspäässä hän onnistui hyvin, vedon kohdistus on kunnossa, maskissa ja reboundeissa pitäisi vain miesten olla paremmin hereillä. Alberts pelasi hienosti oman roolinsa, pysyi oikeilla linjoilla, oli varma kiekon kanssa ja pääsi muutaman kerran taklaamaan. Hamhuis – Edler parissa päänvaivaa aiheutti Edler. Hyvän ja huonon vaihdon ero on järkyttävä, ihmeellistä miten ote voi pelin sisällä vaihdella noin paljon, välillä nerokkaita välähdyksiä ja toisinaan ihan järjettömiä ratkaisuja. Hamhuis oli ihan tasollaan.

Ylivoimassa Higgins – Hodgson – Burrows oli miltei Sedinejä vaarallisempi. Alivoima… no Rangers YV on niin järjetöntä, että varmaan Oilerskin olisi nuo tappanut.

Luongo, tappoi ensimmäisessä erässä momentumin ottamalla viivytysjäähyn, kun viskasi kiekon paineettomassa tilanteessa katsomoon. Voittomaalissa iso rebound suoraan Ruppille, mutta ei tämä peli maalivahdista ollut kiinni.

Ajattelin että tapahtuman luonteeseen kuuluisi Bieksalta tänään joko maali tai tappelu, ja niin vain hanskat näyttävät lopuksi pudonneen. En valitettavasti ehtinyt katsoa peliä ihan loppuun, joten Bieksan lopputempaus on vielä näkemättä. Alun Rypien tribuutista jäi oikeastaan positiivinen ja eteenpäin suuntaava fiilis, ihan hyvä ettei vedetty liian sentimentaaliseksi.