Vancouver Canucks 2011-2012

[nuck]

Täyttä keittiöpsykologiaa tämä on, mutta mahtaisiko Manny ihan vaan pelätä, että silmä ottaa taas vauriota?

Keittiöpsykologiasi voi hyvinkin osua. Mannyhan pelaa joka tapauksessa todella varovasti, mikä puoltaa tuota asiaa. Ikävänä puolena tässä voi olla se, että hänen koko uransa lähtee alamäkeä, eikä silmä koskaan palaudu sille tasolle mitä NHL:ssä eliittitason puolustavalta sentteriltä vaadittaisiin.

Keslerin suhteen olen sikäli luottavainen, että hän tulee varmasti vielä. Malhotran suhteen olen huolissani.

 

[nuck]

Pitäisiköhän tässä alkaa useammin haukkua pelaajia? Sen kerran kun avasin suuni sanomalla Malhotran alkukautta surkeaksi, niin tämä tulee, tekee kauden avausmaalinsa ja pelaa muutenkin varsin hyvän ottelun. Helpottava nähdä, että Manny pystyy vielä näin hyviin esityksiin. Hyvä mies ei ole vielä kokonaan pilalla tuon silmänsä vuoksi.

Joukkuetasolla Vancouverilta nähtiin yksi kauden ehjimmistä esityksistä. Joukkue tuli peliin hyvin, pelasi keskialueen tarkasti, voitti laukaukset ja aloitukset, blokkasi paljon kuteja, ei antanut Avsille koko pelissä kuin yhden riiston ja ansaitsi voittonsa. Kokonaisuutena Canucks pelasi kolmannen erän kahta jäähyä (kiekko katsomoon -jäähy ja Hamhuisin turha takavyöheitto) lukuun ottamatta varsin onnistuneen vieraspelin aina vaikeassa paikassa.

Maalilla Schneider jatkoi vahvoja otteitaan, joita nähtiin jo edellisessä pelissä Ottawaa vastaan ja pelasi nollapelin. Varman oloista työskentelyä perustyössä. Mailapelin Schneider saisi jättää pakeille. Corykin vain parantaa aina saadessaan enemmän peliaikaa ja nyt kun noita pelejä on tullut hänelle harvinaisesti kolme peräkkäin, niin kahdessa viimeisessä hänet on valittu kentän ykköstähdeksi. Saa nähdä saako hän jatkaa nollapelin ansiosta seuraavassa ottelussa vai onko jo Luongon vuoro.

Puolustuksessa Vancouver onnistui mielestäni hienosti, vaikka peli ei ollutkaan helpoin mahdollinen Aaron Romen jätettyä kentän ensimmäisen erän jälkeen (syytä en tiedä). Pakit pelasivat Kevin Bieksan paria "pakollista" lukuun ottamatta varmaa peliä. Edlerilta taisi napsua taas parikin mailaa poikki - kallis mies. Edler, Hamhuis, Bieksa ja Salo kellottivat päälle 20 minuuttia.

Hyökkäyksessä ykköskenttään palannut Burrows oli terävällä pelipäällä - yksi maali ja kahdeksan vetoa (kolme noista ohi). Sedinit olivat sen sijaan aika näkymättömiä hyökkäyspäähän tällä kerralla ja keräsivät yhteensä vain kaksi laukausta. Henrik kunnostautui sen sijaan aloituksissa ja kyllähän peliä hyökkäyspäässä pääosin heidän aikana jälleen pelattiin.

Muista hyökkääjistä pitää nostaa esiin Malhotran maalin syöttänyt Cody Hodgson. CoHo on 40 pisteen tahdissa, mikä on kolmosketjun peliajoilla pelaavalle tulokashyökkääjälle varsin mukava saldo tässä vaiheessa kautta. Tulevaisuudessa kun hän saa tuon peliaikansa hilattua sinne top6-ryhmään, niin uskon pisteitä tulevan melko hyvin. Hän on käsistään mielestäni Sedinin kaksosten jälkeen hyökkäyksen kolmanneksi paras pelaaja jo nyt, ja kiekoton peli kehittyy koko ajan.

Vancouverin saldo oli muuten viime kaudella tähän samaan aikaan 11-7-3, kun se on nyt 11-9-1.

Loppuun... Volpatti ja Alberts, masentaa katsoa teidän peliä! (ja nyt odotellaan, kun herrat tekevät seuraavassa pelissä maalit)

 

[nuck]

Unohtui eilen mainita, että Alain Vigneaultista tuli Colorado-voiton jälkeen Vancouverin seurahistorian eniten voittoja kerännyt valmentaja. Vigneaultilla on nyt 247 voittoa, kun Marc Crawford pääsi aikanaan 246 voittoon. Vigneault pääsi ennätykseen valmentamalla vielä 98 peliä vähemmän kuin Crawford aikanaan.

Vigneault on ollut urallaan kolme kertaa ehdolla NHL:n parhaaksi valmentajaksi. Ensimmäinen ehdokkuus tuli Montrealissa vuonna 2000, seuraava Vancouverissa vuonna 2007 ja sitten tuorein ehdokkuus viime kauden jälkeen. Vuonna 2007 hän voitti tuon Jack Adams Awardin NHL:n parhaana valmentajana. Stanley Cupia V ei ole vielä koskaan voittanut, mutta viime keväänä se oli niin lähellä kun olla voi, kun finaalisarjaa pelattiin seitsemään peliin.

Itse olen arvostanut V:ta aina korkealle. Mahdoton tietää mitä joku toinen valmentaja olisi saanut aikaan, mutta Vigneaultin aikana esimerkiksi omasta pelaajatuotannosta nousseet pelaajat kuten Sedinit, Kesler, Burrows, Edler, Hansen ja Bieksa ovat nousseet hienosti esiin. Turhaa spekulaatiota, mutta sanon silti; jos joku toinen valmentaja olisi noista pelaajista saanut vielä enemmän irti, niin hän olisi ollut Chuck Norristakin kovempi.

Valmentajana V on pystynyt muuttamaan joukkueen pelitapaa alkuvuosien puolustavammasta tyylistä viime kausien nopeaan ja kiekollisempaan peliin. Tuo jos mikä kertoo hyvää kieltä ammattitaidosta. V on seurannut kiekon kehitystä, pyrkinyt ja pystynytkin kehittämään itseään vuosien aikana, ajamaan oppeja joukkueelle ja saanut joukkuemenestyksen kautta yksilötkin esiin.

Toki Vigneault on saanut Canucks-kausien aikana tuekseen myös laadukkaan joukkueen, jonka kanssa työn tekeminen on ollut varmasti antoisaa. Ydinryhmä on pysynyt kasassa ja tuttu pelitapa on ollut helppo omaksua. Tästä huolimatta Vigneaultin joukkueille on ollut tyypillisenä piirteenä selkeä kasvuprosessi; peli on ollut usein vähän hakusessa alkukausista, mutta kehittynyt hyvin askelin pitkin kautta ja Vancouver onkin tehnyt hienoja nousuja sarjataulukossa kevätkausilla.

Playoffeissa tie on pysähtynyt viimeisten viiden kauden aikana kaksi kertaa tulevalle mestarille (Anaheim 2007 ja Chicago 2010). Viime kaudella Canucks meni joukkueena viimein eteenpäin ja aina finaaleihin saakka. Vigneaultista tulikin viime kaudella seurahistorian kolmas valmentaja, joka luotsasi joukkueen finaaliin. Lisäksi Canucks voitti viime kaudella runkosarjan ylivoimaisesti - jopa harvinaisen ylivoimaisesti nykypäivän kiekkoon, kun katsoo menestystä muutenkin kuin vain voittojen kautta.

Täysin ongelmitta Vigneaultin aikakausi ei silti ole mennyt. Kaudella 2007-08 Vancouver jäi kokonaan ulos pudotuspeleistä lähinnä ison loukkaantumissuman ja vaatimattoman kärkiosaamisen johdosta. Seuraavalla kaudella V oli varmasti todella lähellä kuilun reunaa, kun joukkue hävisi edelliskauden pettymyksen jälkeen joulu- ja tammikuussa ennätykselliset yhdeksän kotipeliä peräkkäin (ja tuohon ajanjaksoon hävittiin muutenkin 16 pelistä 13). Uskon valmentajan potkujen olleen tuolloin niin lähellä kuin voi olla.

Seurajohdon kärsivällisyys kuitenkin palkittiin noiden isojen ongelmien jälkeen ja nyt Vigneaultilla on vankka asema joukkueen peräsimessä. Viime kauden finaalikevät varmasti kasvatti tuota asemaa entisestään ja siksi V saattaakin nousta vielä melkein tavoittamattomiin tuossa Canucks-valmentajien voittotilastossa. Valmentajana V on siis jo nyt voittanut todella paljon, mutta yksi iso palkinto on kuitenkin vielä voittamatta.

***

Edit: marraskuinen tietokilpailukysymys; kuka Canucksin hyökkääjä on kerännyt Sedinin kaksosten jälkeen marraskuussa eniten pisteitä?

 

[nuck]

marraskuinen tietokilpailukysymys; kuka Canucksin hyökkääjä on kerännyt Sedinin kaksosten jälkeen marraskuussa eniten pisteitä?

Eipä tullut vastauksia, joten kerrotaan; Cody Hodgson seitsemällä pisteellä.

Tänä yönä vastassa Phoenix. Phoenix on hyvin valmennettu joukkue, joka on voittanut viimeisista kuudesta pelistä neljä - noiden joukossa muun muassa 3-0 voitto San Josesta vieraissa. Viisi noista joukkueen edellisistä kuudesta pelistä pelattiin vieraissa. Helppoa peliä ei ole varmasti luvassa.

Canucksin puolustus elää; Colorado-ottelussa kentän ensimmäisen erän jälkeen jättänyt Rome on ulkona, Ballard sen sijaan mukana. Bieksan pelikyky mitataan ottelun alla. Mikäli hän ei pysty pelaamaan, Sulzer pelaa. Mason Raymond on vielä sivussa. Maalilla jatkaa Schneider.

 

[nuck]

Hieno 0-5 voitto Phoenixista takana. Vancouverin esitys oli ehkä toistaiseksi kauden paras kokonaisuus huomioiden. Joukkue teki koko pelin ajan kiitettävästi töitä, vähän virheitä, maalivahti Schneider jatkoi hienoja pelejä ja joukkue sai onnistumisia myös "toisesta aallosta", pakeilta ja kakkosketjusta. Voitto oli Canucksille kolmas peräkkäinen ja kuudes viimeisistä kahdeksasta pelistä. Toivottavasti vaikea alkukausi kääntyisi tästä.

Toisaalta tähteydestä on lyhyt matka entiseksi menestyjäksi, kun puhutaan Vancouverista. Cory Schneider sanoi pelin jälkeen; “We just followed our best game of the season with our best game of the season. That's pretty impressive.”... jota Chris Higgins jatkoi osuvasti; “Until we lose again.” Näinhän se menee. Fanien silmissä Vancouver voi olla yhtenä hetkenä liigan paras ja seuraavana päivänä liigan huonoin joukkue.

Maalivahti Schneider näytti Coyotesia vastaan mihin hän pystyy kun saa pelata vähän enemmän otteluja peräkkäin. Kolmessa viimeisessä pelissä Schneider on ollut kaikissa kentän ykköstähti ja päästänyt viimeisten 180 minuutin sisään yhden maalin. Nollapeliputkea on nyt takana noin 196 minuuttia tehokasta peliaikaa. Ilman Sidney Crosbyn paluuta ja onnistumista Cory valittaisiin viikon parhaaksi NHL-pelaajaksi.

Puolustuksessa Sami Salo teki jo kauden viidennen maalinsa ja kolmannen voittomaalinsa. Salo on pelaamassa jälleen kerran komeaa kautta - kuten aina kun vain pysyy kunnossa. Kaksi muuta erinomaisesti pelannutta puolustajaa olivat Alex Edler ja Dan Hamhuis. Edler niittaili jälleen kerran komeita taklauksia ja alusti pariinkin kertaan erinomaiset paikat muille - harmi vaan, että noita ei pystytty käyttämään hyödyksi. Hammer taas... hän pääsee oman pään pelissä tasolle, johon todella harva puolustaja pystyy.

Hyökkäyksessä kakkosketjulta nähtiin viimein kaivattuja onnistumisia. Ryan Kesler pelasi kauden selvästi parhaan pelinsä ja näytti nyt siltä KesLordilta, joka on totuttu näkemään: tehot 1+1, neljä laukausta, peräti viisi blokkia, aloitukset 58.8% ja erinomaista kahden suunnan peliä läpi illan. Avasiko edellisen pelin tyhjiin osuttu maali peliä vai mistä on kyse, mutta Kesler oli erinomainen nyt ensimmäistä kertaa tällä kaudella.

Keslerin laitureista David Booth teki kolmen maalittoman pelin jälkeen maalin. Boothilla on viimeisistä kahdeksasta pelistä 3+3=6 pistettä ja nyt näyttää siltä, että hän alkaa päästä sisään Vancouverin peliin. Chris Higgins oli puolestaan jälleen vahva läpi illan, vaikka ei päässytkään nyt viidestä laukauksesta huolimatta tehoille. Higgins on monipuolinen ja arvokas pelaaja joukkueelle monessakin suhteessa. Hän pukee illasta toiseen oikean työmiehen haalarit päälle ja antaa isoja avuja Canucksille ja ketjulleen myös kiekottomassa pelissä.

Komean vierasvoiton jälkeen olisi hienoa fiilistellä voitolla, mutta ei auta - Canucks jatkaa pelejään jo ensi yönä San Josen vieraana. Vancouver on ottelussa "selkä-selkä -tilanteessa" vieraskiertueella ja vastassa joukkue, joka pudotettiin viime kaudella ulos playoffeissa ja joka tulee nyt varmasti iskemään ekstra-fiiliksillä vastaan. Kun naapuri on noiden lähtökohtien lisäksi voittanut viimeisistä seitsemästä pelistä kuusi ja saanut levätä pari päivää kotona, niin... no, parempi, etten lähde ennustamaan mitään. Toivotaan kuitenkin tasaista ja kovaa vääntöä.

 

[KokkosEsa]

Tulevana yönä olis paikka ottaa nyt ehkä se tärkeä voitto isosta vastustajasta, joka potkasee kauden käyntiin toden teolla. San Josen alivoima on ollu todella huonoa numeroilla mitattuna tällä kaudella ja vastassahan on nyt sarjan paras ylivoima. Jos Hai-lauma innostuu jäähyilemään, ni odotettavissa on todella vaikea ilta Niemelle.

Nyt sain vihdoin hommattua käyttikset tänne hienolle palstalle, jossa on todella asiantuntevaa porukkaa kirjottelemassa Canucksien edesottamuksista. Itse olen kyseistä joukkuetta fanittanut liki 20-vuotta ja tohon ajanjaksoon on mahtunut hienoja ja vähemmän hienoja hetkiä. Viimeiset vuodet on ollut hienoa seurata pelejä, varsinkin kun on nähnyt "omien" poikien kehittyvän joukkueen kantavaksi voimaksi.

 

[nuck]

Tännehän alkaa tulla lisää kirjoittajia, mikä on hieno asia. Tervetuloa KokkosEsallekin! Mielenkiintoinen peli tulossa aamuyöstä viime kauden Läntisen finaalivastustajaa vastaan, vaikka sitä voi vähän varjostaa tuo Canucksin pelikalenteritilanne vieraissa "selkä-selkä -asemassa". Schneider jatkaa edelleen luukulla ja katsotaan nyt sitten kuinka pitkään tuo nollaputki kestää. Muut mahdolliset muutokset tehdään vasta pelin alla.

 

[Turboteippi]

Noniin, jospa sitä itsekkin koittaisi jotain raapustaa tämän kauden osalta. Muutamaa lukuunottamatta on kaikki pelit tullut katsottua. Alkukausi on ollut hyvin samanlainen, kuin muutamat edelliset kaudet. Alkuun yhden kokonaisen pelin pelaaminen on tuntunut ylivoimaiselta haasteelta, mutta alkukankeuden jälkeen homma rupeaa luistamaan. Tällä hetkellä ollaankin jo neljän pelin voittoputkessa. Voittoputken arvoa nostaa se, että kolme viimeistä peliä on ollut vieraissa.

Tänne on sen verran hyvää tekstiä tullut, että eipä ole ollut paljon lisättävää, mutta jos nyt koittaisi viime yön pelistä muutamia viivoja laittaa.

- Schneiderilta jälleen loistava peli. 45 vetoa maalia päin ja kaksi päästettyä maalia, kummastakaan maalista ei voi Schneideria syyttää. Näistä 45 vedosta peräti 19 oli puolustajien laukomia. Saa nähdä kummalla veskarilla seuraavaan peliin lähdetään. Itse jatkaisin kyllä Schneiderilla.

- Onneksi San Josea vastaan ei tarvitse seuraavaan kuukauteen pelata. Eihän tuota mailalla huitomista pitemmän päälle kenenkään kroppa kestä. Varsinkin Joe "kovin ikinä koskaan" Thornton harrasti halonhakkuuta muutamaan kertaan. Ei siinä Burrowsille tainnut onneksi pahemmin käydä.

- Aloitukset Canucks hävisi 20/30. Varsinkin H.Sedinillä oli vaikeuksia aloituksissa (5-18/28%). Esimerkiksi Thorntonia vastaan Sedin hävisi jokaisen aloituksen. Paras aloittoja valaspaidoilta oli Kesler (6-11), jonka prosentti (55%) olikin ihan hyvä. No, olihan Volpattin prosentti 100%, mutta hän ei ottanutkaan kuin yhden aloituksen.

- Ylivoimia Canucks ei saanut kuin yhden, mutta siitäkin rankaistiin. Viime kauden tapaan Canucks on NHL:än paras ylivoimajoukkue prosentin ollessa 25.2. Alivoimakin toimi tänään hyvin ja siinäkin tilastossa ollaan liigan kärkipäässä (kuudes prosentilla 87%). Ainot mikä näissä erikoistilanne tilastoissa on huonoa on se, että Canucks on ollut koko liigan yhdeksänneksi eniten alivoimalla ajassa mitattuna. Eroa vähiten alivoimalla olleeseen Sharksiin on noin 46 minuuttia.

- Hyvien asioiden sekaan mahtuu monesti myös huonoja. Tänään se oli Edlerin loukkaantuminen toisessa erässä. Jonkinlainen ylävartalovamma ilmeisesti kyseessä. Toivottavasti Edler ei kovin pitkälle sairaslomalle joudu. Hän on pelannut hyvän alkukauden ja ollut tärkeä palanen hyvin toiminutta ylivoimaa.

Nyt on tämä kausi avattu omalta osalta. Siihen nyt tuli muutakin kuin viime yön pelin asioita, mutta jatkakoon hienoja kirjoituksia alkukaudella raapustaneet Moustache Dave ja nuck tästä.

 

[nuck]

Cory SChneider varasti jälleen kerran illan päätähden roolin, kun Canucks kaatoi yllättäen selkä-selkä -pelissään San Josen maalein 2-3. Voitto selkä-selkä -tilanteessa oli Canucksille kauden ensimmäinen - neljä tämän kauden edellistä vastaavassa tilanteessa pelattua peliä päättyi tappioihin. Lisäksi kun kyseessä oli kolmas vieraspeli viimeisten neljän päivän sisään ja vastassa kova San Jose, niin tulokseen pitää olla erittäin tyytyväinen.

Ottelun ensimmäinen erä oli mielestäni aika tasainen ja Vancouver pystyi vastaamaan yllättävän hyvin kotijoukkueen liikkeeseen. Manny Malhotra teki onnekkaasti pelin avausmaalin Douglas Murrayn jalan kautta ja Andrew Murray tasoitti pelin erän lopussa. Erässä nähtiin Brad Winchesterin ja Aaron Volpattin välinen uusinta hanskattomalla lähtövirralla - tällä kerralla voitto Winchesterille pisteillä. Ensimmäisen erän laukaukset 11-10 Vancouverille.

Toinen erä oli mielestäni 5-5 -pelissä Vancouverin ja jopa nelosketjulta nähtiin pitkähkö pyöritysjakso Sharksin päässä. San Jose sai kuitenkin erässä kaksi ylivoimaa (jotka eivät kumpikaan vastanneet pelin linjaa) ja pääsi ylivoimilla vaarallisesti Schneiderin maalille. Cory kesti paineen hyvin ja kun Vancouver teki omalla ainoalla ylivoimallaan maalin Henrik Sedinin toimesta sekä heti perään toisen osuman tehopakki Albertsin löysällä siniviivakudilla, Canucks karkasi erässä kahden maalin päähän.

Toisessa erässä nähtiin pari huonompaa tapausta, joilla voi olla vaikutusta Canucksin jatkoon. Joe Thornton hakkasi pitkällä ja jälleen kovin aktiivisesti käyvällä mailallaan Alex Burrowsin käden rikki ja Burrows loukkasi sormeaan. Hän palasi kuitenkin kentälle, mutta pelin jälkeen vasta nähdään sormen todellinen tila. Erän lopussa Sharksin Jamie McGinn sai jälleen yhden Canucks-pakin sivuun taklauksella, kun Alex Edler loukkasi ilmeisesti päätään. McGinnin taklaus näytti puhtaalta eikä siitä tullut jäähyäkään, mutta pitää todella toivoa, että jälleen hienosti kauden aloittaneelle Edlerille ei tulisi tuosta pidempää sairausjaksoa.

Vancouverin piti jaksaa Edlerin loukkaantumisen vuoksi koko kolmas erä viidellä pakilla ja erästä tulikin lähinnä selviytymistaistelua tuoreemmilla jaloilla liikkunutta kotijoukkuetta vastaan. Vancouver kesti Schneiderin johdolla lähes koko erän, mutta erän lopussa San Jose pääsi vielä maalin päähän kuuman Patrick Marleaun maalilla. Vancouver kesti kuitenkin loppuun saakka ja otti maukkaalta maistuvan voiton vaikeasta paikasta.

Sharksin valmentaja McLellan kehui pelin jälkeen joukkueensa esitystä ehkä joukkueensa parhaaksi viimeisten viiden pelin sisään ja kieltämättä Sharks oli ottelussa hyvä. Vancouverin taktiikkana näytti olevan keskustan tavallista tiukempi pelaaminen ja se avasi San Josen pakeille paikkoja laidoille. Schneider pelasi kuitenkin ykköskiekot hyvin ja puolustus onnistui ottamaan mahdolliset irtokiekot.

Pelin yksilöistä Cory SChneider oli jälleen erinomainen, vaikka nyt meni kaksi osumaa selän taakse. Hänet on valittu nyt neljässä peräkkäisessä pelissä kentän parhaaksi ja mies vain parantaa mitä enemmän pelaa. Outo tilanne Vancouverilla, kun Luongo istuu jättisopimuksella penkillä ja Cory pelaa selkä-selkä -pelitkin. Vielä kun tietää sen, että Luongon istuminen ei johdu hänen huonosta pelistään (Luongon torjunta% on marraskuussa hyvä 92.4%), niin vain oudommaksi menee.

Peluutus kertoo kuitenkin vain selvää kieltä Schneiderin pelin tasosta tällä hetkellä. Pitkästä aikaa ykkösvahdin valtikka onkin vaihtunut hetkeksi Vancouverissa ja ihan ansaitusti - ei Schneideria ole voinut näillä otteilla oikein ottaa poiskaan maalilta. Jotkut fanit ovat vaihtamassa "hyvältä tyypiltä" vaikuttavaa Corya tulevaksi ykkösvahdiksi Vancouverissa ja kyseenalaistavat samalla Luongon persoonan.

Itse en voi millään yhtyä vielä noin isoon muutosajatteluun ja etenkään siihen, että fanit kertovat pelaajien persoonasta totuuksia haastattelujen perusteella. On kuitenkin täysin eri asia sanoa toisen maalivahdeista pelaavan vain tällä hetkellä paremmin ja ansaitsevan siksi ykkösvahdin aseman, kuin kertoa toisen persoonasta suuria asioita ja kokonaisuuksia sen perusteella, mitä näkee pintaraapaisulla haastatteluissa.

Vancouverilla on kuitenkin kokonaisuutena positiivinen maalivahtiongelma tällä hetkellä ja se on pidemmän päälle iso vahvuus. Vaihtuvuus maalilla on tulevaisuudessa mahdollista, mutta ei kuitenkaan vielä. Vasta tämän kauden jälkeen on aika miettiä tulevaisuutta ja siihen vaikuttavat muun muassa mahdolliset playoffit keväällä. Ensi kevään/kesän päätös tulee olemaan joka tapauksessa vaikea ja merkittävä.

Schneiderin lisäksi positiivista näyttäisi olevan tällä hetkellä David Boothin koko ajan parantuneet otteet. Alku meni selvästi opetellessa uuden seuran kuvioita, mutta viime aikoina Booth on alkanut pelata vaistoillaan ja ollut paljon vaarallisempi. Hänestä näyttäisi kehittyvän Vancouverille juuri sellainen pala kakkosketjua, mitä haettiin.

 

[Hiisi_van_Holten]

Noniin, sain vihdoin tuohon Ottawa peliin tuon Viasatin palvelun rullaamaan ja kuinkas mukavasti siitä edespäin on mennytkään. Neljän voiton putki. Tämän lisäksi pelillinen käyrä näyttää sekä joukkueella, että monella yksilöllä selvästi ylöspäin (siihen vähään nähden mitä olen alkukaudesta nähnyt). Kommentoin nyt kahta edellistä peliä tarkemmin.

Kuten nuck mainitsi esitys Phoenixia vastaan oli erinomainen. Jo maalittomassa ensimmäisessä erässä valaspaidat olivat selvästi joukkueista parempi ja jotenkin heti alusta lähtien tuntui, että tulemme voittamaan tämän pelin. Toisen erän vahvan pari minuuttisen jäljiltä tuskin kennelleklkään ei ollut epäselvää kuka ottelun tulee voittamaan. Joukkue oli todella hyvällä jalalla liikenteessä ja kauttaaltaan joukkueen taisteluilme oli kiitettävää luokkaa, esimerkkinä tästä käynee Lapierren maali. Meitlä löytyy lukuisia loistavia karvaajia, jotka vaikeuttavat vastustajien puolustajien pelinavausta huomattavasti.

Pelissä San Josea vastaan voittoputki joutui todella kovaan testiin. Kotijoukkueena oli yksi liigan kovimmista joukkueista, hyvään vireeseen päässyt hailauma. Heti ensimmäisistä vaihdoista lähtien kävi selväksi, että tästä tulee hankalampi ilta kuin edellisestä Arizonassa. Patrick Marleau karkasi läpiajoon Higginsin vaihtovirheen seurauksena jo ensimmäisessä vaihdossa. Schneider jatkoi siitä mihin edellisissä otteluissa jäi ja esti Sharksia saamasta huikean tärkeää avausmaalia.

Malhotra avasi maalinteon Doug Murrayn suosiollisella avustuksella. Toisen Murrayn osuessa valaspäädyssä, oli Coryn nollaputki poikki. Schneider oli maalista huolimatta erän hahmo, sillä kokonaisuudessaan erä oli selkeästi kotijoukkueen ja Cory otti lukuisia mahtavia torjuntoja.

Toinen erä oli Canucksilta ottelun paras, vaikkakin se alkoi haipaitojen hallinnalla. Etenkin Lapierren tyhmän hyökkäyspään jäähyn aikana San Josella oli monta laatupaikkaa, mutta Cory oli maalissa erinomainen. Jäähyn loppuessa Joe Thornton sai kaksi minuuttisen, jonka aikana Henrik teki vei Canucksit johtoon. Maalissa Niemi ei ollut mielestäni parhaimmillaan. Kuten Coyotes pelissä tässäkin ottelussa Vancouver osui toisessa erässä heti toistamiseen. Keslerin vahvan kulmapelin jälkeen, kauttaaltaan vahvasti pelannut Andrew Alberts laukoi ranteella yläkulmaan. David Booth laukoi hetken päästä vielä poikkipuuhun, joten pelin ratkeaminen toisessa erässä oli hyvin lähellä.

Viimeinen erä oli jälleen kotijoukkueen hallintaa. Kavennusmaalissa he onnistuivat kuitenkin vasta noin minuuttia ennen loppua, joten Canucks vei pisteet 3-2 voitolla. Viimeinen erä oli kuitenikin San Josen painostuksesta huolimatta kontrolloitu esitys Nuckseilta. Painostuksesta huolimatta emme joutuneet paniikkiin, vaan puolustimme kurinalaisesti loppuun asti. Kaiken kaikkiaan ottelu oli, hyvä ja Sharks oli tappiosta huolimatta hyvä.

Kärjistäen ero joukkueiden välillä oli tolppien välissä. Schneider voitti ottelun Canucksille. Valaspaidat eivät saaneet paljoakaan hallintajaksoja ottelussa ja hyviä maaliapaikkoja rakennettiin huomattavasti vähemmän kuin kotijoukkue. Huomioiden kotijoukkueen taso, sekä se, että he olivat levänneet ennen tätä ottelua toisin kuin Vancouver, oli Canucksin esitys hyvä. Sitten yksilöistä:

Cory Schneider
Jälleen häkellyttävän hyvä esitys. 43 torjuntaa ja valinta ottelun parhaaksi. Hyvin rauhallinen esitys kauttaaltaan. Cory on kuin modernin maalivahdin muotokuva. Hyvin peittävä, nopea, notkea ja erinomainen nopeus poikittaisliikkessä. Jäät pysyvät loistavasti peitossa ja kun kädetkin ovat nopeat on häneltä hyvin vaikea löytää heikkouksia. Eniten minua Coryn pelissä vakuuttaa on melkeimpä hänen eleettömyytensä. Hyvän sijoittumisensa ja nopeutensa ansiosta, hän ei joudu juurikaan tekemään niin kutsuttuja "desperation saveja". Aika vaikea kuvitella, että Canucksilla olisi varaa myydä tätä maalivahtia.

Andrew Alberts
Mielestäni oikein vahva esitys. Fyysistä, yksinkertaista peliä, omia vahvuuksia käyttäen. Mielestäni oikein vahva esitys, jossa voittomaali kirsikkana kakun päällä.

Kevin Bieksa
Mielestäni jo parempaa peliä kuin alkukaudesta. Miinuksena tyhmä pitkä kiekko aivan lopussa. Muutama huono purku, mutta peruspeli jo paremman näköistä.

Dan Hamhuis
Hyvää peruspeliä ja etenkin yksi tärkeä blokki jäi vahvasti mieleen.

Chris Higgins
Yksi suosikkejani joukkueessa. Ei anna millään periksi, taistelee, karvaa ja tekee työtä joukkueen eteen joka vaihdossa. Luo välillä maalipaikkoja aivan tyhjästä.

Manny Malhotra
Vaikka maali oli tuurimaali, pelasi mielestäni aivan kelpo kiekkoa. Hyviä purkuja ja viisasta oman pään peliä. Hyökkäyspäässäkin muutama tilanne. Paremmata näyttää.

Ryan Kesler
Ei mikään huikea peli, mutta kauttaaltaan Ryanin ja koko kakkoskentällisen pelin positiivinen suuntaus näytti jatkuvan.

Hyökkäyssuuntaan tämä esitys ei ollut mikään näytös, mutta hyvä taistelu koko joukkueelta. Miinuksena oli lähinnä aloitukset, joita kotijoukkue hallitsi.

 

[nuck]

Cory on kuin modernin maalivahdin muotokuva. Hyvin peittävä, nopea, notkea ja erinomainen nopeus poikittaisliikkessä. Jäät pysyvät loistavasti peitossa ja kun kädetkin ovat nopeat on häneltä hyvin vaikea löytää heikkouksia.

Schneiderilla on kyllä erinomainen tekniikka. Paketti pysyy hienosti kasassa ja hän pitää liikkeensä hallittuina ja kroppaa säästävinä. Erittäin nopea ja ketterä jaloilla ja pitää perhostyylissä selkänsä vahvana ja suorana, kun joutuu liikkumaan sivuttaissuunnassa. Kuten sanoit, modernin maalivahdin muotokuva, jonka pelistä on hankala löytää (kokemusta lukuun ottamatta) heikkouksia.

Jos Coryn tyyliä vertaa Luongon vastaavaan, niin Roberto on erinomainen sijoittuja ja hän peittää maalinsa hienosti. Luongolla on myös vahva kokemus puolellaan, joka auttaa häntä lukemaan pelaajien ratkaisuja ja pelin kulkua etukäteen. Luongo pelaa maalinsa vielä isommin kuin Cory, vaikka koossa ei olekaan käytännössä juuri eroa (Luongo 6'3, 205 <-> Schneider 6'2, 195).

Luongo menee jäihin toisinaan liian helposti ja vaikka kokonaisuus huomioon ottaen Luongo on urallaan enemmän tiukkoja paikkoja kääntänyt maalivahti kuin hävinnyt, hän on myös pettänyt pariin kertaan tärkeillä hetkillä odotuksia. Yhdyn kyllä osaltaan myös niihin näkemyksiin, joiden mukaan koko joukkue on ollut parissa tärkeässä kohdassa aneeminen, eikä suurin vika ole kuitenkaan löytynyt maalilta, vaikka sinne katseet eniten ovat kääntyneet.

Kokonaisuutena tuo Luongon heikkouksien löytyminen menee pitkälle myös sen piikkiin, että Luongo on pelannut toistaiseksi paljon komeamman uran kuin Schneider ja joutunut myös niihin erityisen koviin paikkoihin paljon useammin. Sinne päästäkseen Luongon on jo pitänyt voittaa monia isoja esteitä, mutta yleensä niistä ei muisteta kuin se viimeinen peli. Schneiderin ei voida sanoa jäätyneen kovissa paikoissa vielä kun mies ei ole niihin koskaan kunnolla joutunut (ellei AHL:n finaalisarjaa lasketa).

Aika vaikea kuvitella, että Canucksilla olisi varaa myydä tätä maalivahtia.

Ei nyt, mutta se aika tulee vielä, jolloin joukkueen pitää tehdä kova päätös tai sitten antaa Schneiderin valua käsistä myöhemmin ilmaiseksi. Tuskin Cory nimittäin pidempää kakkosvahdin paperia suostuu tekemään, jos toisaalla olisi mahdollisuus luoda uraa selkeänä ykkösenä. Tämän kauden jälkeen Schneider on rajoitettu vapaa agentti ja tullee luultavasti silloin tekemään vain minimimittaisen sopimuksen mikäli Canucks näyttää jatkavan Luongon kanssa.

Sikäli Schneiderin myyminen olisi kyllä kova paikka, että hän on organisaation kaikkien aikojen lahjakkain oma varaus maalille. Häntä on myös ajettu sisään pidemmän kaavan mukaan ja satsattu harjoitusmääriin paljon aikaa ja taloudellista puolta: ensin yliopistosarjassa kolme kautta rauhassa eteenpäin ja sen jälkeen AHL:ssä rauhassa kolme kautta, vaikka menestys siellä oli erinomaista kun sitä vertaa esimerkiksi moneen muuhun Schneiderin kanssa AHL:ssa pelanneeseen ja NHL:ssä jo aiemmin pelanneeseen maalivahtiin.

Ehkä Schneiderin ajatuksissa kävi AHL:ssa tunne, että tasan ei mene karkit, kun naapuriseuroista nousi NHL:aan maalivahtia, jotka olisivat olleet selkeinä Schneiderin kakkosina AHL:ssa samassa joukkueessa pelatessaan. Ehkä se pidempi ja kärsivällisempi kehitystyö poikii nyt sitten kuitenkin lopulta kiitosta. Onneksi etenkin maalivahdiksi Schneiderilla on vielä paljon pelivuosia jäljellä. Saa nyt sitten vain nähdä, että missä joukkueessa. Nautitaan nyt me niin kauan kun mies tuollaista peliä pelaa ja Vancouverilla on maalilla tuollainen kaksikko.

Dan Hamhuis
Hyvää peruspeliä ja etenkin yksi tärkeä blokki jäi vahvasti mieleen.

Hammerin merkitystä ei usein muista tuoda esiin niin paljon kuin pitäisi. Hän on tuolle meidän alakerralle kantava puolustaja, joka pitää paketin kasassa omassa päässä vaikeina hetkinä hienosti ja jonka merkityksen näki selvästi kun hän loukkaantui kesken viime kauden tai viime kauden finaalisarjassa.

Kaiken kaikkiaan Hammer on ylittänyt niitä minun odotuksia joita latasin hänen varaan kun hän kesällä 2010 meille tuli, vaikka odotuksissa oli jo alunperin paljon. Sharksia vastaan Hamhuis pelasi kolmannessa erässä puolet (9:40) ja kellotti kokonaisuutena 23:33 jääaikaa. Tuloksena illan panoksesta yksi syöttö ja joukkueen korkein blokkimäärä (4). Viimeisiin 13 peliin on tullut vahvan puolustamisen lisäksi 11 pistettä, joten hän on joka suuntaan liekeissä.

 

[nuck]

Luongo: "Schneider has been 100 % behind me since the start so there's no reason why I wouldn't be behind him 100%."

Schneider jatkaa edelleen maalilla myös Columbusta vastaan keskiviikko-aamuyön pelissä, joten hän saa jo kuudennen peräkkäisen starttinsa. Vigneault kertoili ihmeellisestä tilanteesta, että Luongo on edelleen joukkueen ykkösvahti, mutta Schneiderin annetaan nyt vain pelata kun homma toimii noin. Kuulostaa vähän erikoiselta kun tuota joutuu edes kertaamaan, mutta joukkueessa annetaan siis edelleen vastuuta pelkästään otteiden perusteella, mikä onkin ihan oikein. Viime kaudella vastaava tilanne nähtiin puolustuksessa, jossa "hottina" ollut Rome pelasi Ballardin sijaan.

Sharksia vastaan Thorntonilta iskun sormeen saanut Burrows oli missannut harjoitukset (oli kuitenkin harjoituksissa kentän laidalla) ja Raymond oli puolestaan nähty Sedinien ketjussa. Mikäli valmennus tosiaan suunnittelee Raymondin peluutusta Sedinien ketjussa, niin aika nopea nousu hänelle tulisi selkäleikkauksen jälkeen ykkösketjun laitaan. Toisihan se kyllä lisää mielenkiintoa peliä kohtaan. Toivottavasti vain Burrowsilla ei ole mitään pidempää sairauslomaa edessä.

 

[Moustache Dave #44]

Olen sopivasti syyslomaillut tämän voittoputken. Toivotaan, että putki saa jatkoa tänään, haaste on tosin kova sillä vastustajan maalilla on todennäköisesti Curtis Sanford. Sanfordin uran saldo Canucksia vastaan on 5-0-2, eli kertaakaan emme ole häntä varsinaisella peliajalla voittaneet. St.Louisissa Sanford oli niin ylittämätön este, että Canucksin oli pakko hankkia hänet itselleen ja taannuttaa AHL:ään. Juoni toimi kahden vuoden ajan täydellisesti ja olisi toiminut edelleen ilman Mark Dekanichin loukkaantumista, mutta nyt näyttää vääjäämättä siltä, että mörkö Sandman palaa Vancouveriin.

Viime viikolla prosentit (tai tuuri) näyttää Canucksin osalta hieman korjaantuneen, eli voitettiin vaihteeksi pari peliä, joissa hallinta ei ollut meillä. Kun noita joukkuekohtaisia tilastoja pyörittelee, niin ne ovat nyt tämän kauden osalta normalisoituneet lähelle keskimääräistä pitkän aikavälin tasoa. Eli tästä nyt voisi lähinnä päätellä sen, että tällä kaudella ollaan suurin piirtein kerätty sen verran pisteitä, kuin on pelillisesti ansaittukin.

Vastustaja Columbuksen pistesaldo on sen sijaan hieman hämäävä. Joukkueen statistiikat ovat alkukaudelta niin selvästi alle pitkän aikavälin keskiarvojen, että uskon jonkinlaisen korjausliikkeen tapahtuvan ennen pitkää.

Canucks piipahti playoff-paikallakin ja näyttää tällä pelillä kyllä kahdeksan joukkoon hilautuvan. Jonkun sieltä pitäisi tosin pudota tieltä pois, mitä nykyisessä kahdeksikossa oleviin ”yllättäjiin” tulee, vaikuttaa St.Louis minusta kokonaisuutena vakuuttavimmalta. Minnesota, Dallas, Phoenix kolmikon kuvittelisin taantuvan nykytahdistaan.

Tässä vaiheessa vaikuttaa, että Burrows ja Edler pelaavat tänään, joten kokoonpanoon ei olisi tulossa muutoksia.

 

[nuck]

Ennen peliä oli vähän pelko puserossa sen suhteen, miten Vancouverin asennepuoli toimisi Columbusta vastaan. Asennepuolta ei voi kehua, mutta pelistä tuli kuitenkin viides peräkkäinen voitto. Huomionarvoista noissa voitoissa on se, että kaikissa näissä Cory Schneider on valittu kentän parhaaksi. Columbusta vastaan Schneider joutui venymään peräti 47 torjuntaan ja vaikka Blue Jacketsin yrityksistä monet olivat kauempaa, niin joukkue sai kuitenkin lähelle parikymmentä kutia ykkössektorilta. Schneider vaikuttaa ottaneen yhden askeleen eteenpäin maalivahtien kartalla ja tulevaisuus näyttää niin hyvältä kuin tässä on pari kautta jo toivottu.

Vancouverin esitys jätti tänään paljon toivomisen varaa. Canucks teki jo pelin alussa isoja virheitä ja pelasi läpi pelin laiskan näköistä kiekkoa. Etenkin keskialueella olisi ollut paljon toivomisen varaa tässä pelissä. Yksilöistä on pakko nostaa nyt esiin Kevin Bieksa, jonka peliäly vaikutti jälleen joissakin paikoissa kuin siellä olisi ollut Homer Simpson kentällä. Canucksin onneksi kakkosketju ja ykkösestä Burrows pystyivät tuomaan oikeanlaista energiaa joukkueelle. Toki pitää tässä samalla antaa täysi tunnustus myös Columbukselle, joka teki läpi pelin kovasti töitä ja olisi ansainnut varmasti tänään pisteet, jos työnteosta palkittaisiin.

- Schneiderin viiden viimeisen pelin torjuntaprosentti on "kohtalainen" 98.02%.

- David Booth jatkaa pelinsä tason nostamista ja näyttää nauttivan pelaamisesta. Nyt tuli maali, kuusi vetoa (taisi osua kahdesti tolppiin), kolme taklausta, eikä näkyviä puolustuspään virheitä. Kuten on todettu, hän näyttää pelaajalta, jollaista Vancouverilla ei oikein ollut esimerkiksi viime kauden playoffeissa laidalla (kovaan peliin pystyvä voimakas ja melko isokokoinen hyökkääjä, joka pystynee tekemään hyvään tahtiin "likaisia maaleja").

- Malhotralle hyvä puolustuspeli: Aloitukset 66.7 (10-5), kolme blokkia ja paljon hyvää alivoimaa.

- Keslerilta komea lämärimaali kolmannessa erässä tilanteessa, jolloin Columbus oli tulossa lähelle. Muutenkin Keslerilta hyvää peliä ja hän näyttää peli peliltä paremmalta vaisun startin jälkeen.

- Hamhuis oli jälleen kentän paras puolustaja ja sai jälleen pisteen.

- Edler ja Burrows pelasivat, mikä on pidemmän päälle ehkä illan tärkein juttu.

- Hodgsonille heikko peli. Menetti kerran kiekon pahasti omassa päässä (onneksi Schneider paikkasi) vaarallisella alueella ja oli muutenkin jotenkin hukassa. Aloituksetkin 1-7 (12.5%) kertovat nukkumisesta. Pelin plussana hyvä syöttö Hansenille maalipaikkaan. Toivottavasti tämä yksi huono peli ei kuitenkaan sysää häntä kokoonpanosta ulos Raymondin tehdessä paluun luultavasti seuraavaan peliin. Nuorelle ja kokemattomalle pelaajalle huonot illat kuin kuuluvat osaksi kehitystä, mutta niistä ei saisi rangaista pudottamalla ulos kokoonpanosta.

- Sami Salo jätti pelin kesken. Tällä kerralla kyseessä on ilmeisesti nivusvamma. Vamman vakavuudesta ei ole tietoa.

- Columbuksen puolelta Ryan Johansen vaikuttaa pelaajalta, josta voi tulla vielä jotain isoa. Pakkipari Tyutin-Nikitin ei sen sijaan juurikaan vakuuttanut. Maalivahti Sanfordille harvinainen tappio Canucksia vastaan, kuten "Viiksi Daven" viestistä voi lukea.

Seuraavaksi vastassa viime kauden playoff-vastustaja Nashville perjantaina aamuyöstä. Toivottavasti puolustuspeliin saadaan lisää asennetta siihen otteluun.

 

[Miksu00]

Kyllä Salon loukkaantumiset alkavat melkein jo olla yhtä koomisia kuin Kuningas-Litmasen nuuskapurkkisilmään yms. Kiekon potkaisusta nivunen rikki? Tietty eihän tuo nyt mikään naurun paikka ole, mutta jotenkin tuntuu vaan Salon olevan aina ekana kun paikkoja loukkaantumisille jaetaan.

 

[Moustache Dave #44]

Vancouverin esitys jätti tänään paljon toivomisen varaa. Canucks teki jo pelin alussa isoja virheitä ja pelasi läpi pelin laiskan näköistä kiekkoa. Etenkin keskialueella olisi ollut paljon toivomisen varaa tässä pelissä /.../ Toki pitää tässä samalla antaa täysi tunnustus myös Columbukselle, joka teki läpi pelin kovasti töitä ja olisi ansainnut varmasti tänään pisteet, jos työnteosta palkittaisiin.

Työnteosta huolimatta, ei tuo peli kyllä missään vaiheessa näyttänyt siltä, että Columbus pisteitä ottaisi. Aika mielikuvituksetonta peliä molemmilta. Canucks tyytyi pelaamaan kiekkoa maalille ja parin voitetun maalineduskamppailun myötä päästiin kaksi maalia iskemään avauserään. Sen jälkeen ei selvästikään ollut enää haluja ottaa kaikkia tehoja irti. Columbus sai pelin alkupuolikkaalla paikkoja lähinnä Canucksin virheistä, mutta pelasi ylivoimahyökkäyksetkin laput silmillä yhtä kaistaa maalia kohti.

Canucksin Amex-ketju näyttää saaneen pelirohkeutta lisää, ajoituksetkin alkavat toimia paremmin. Keslerin parantuneella pelillä on iso merkitys tässä, mutta kyllä laitureillakin näyttää kulkevan. Koko kauden hyvällä tasolla pelannut Higgins paini nytkin monta kertaa kulmasta kiekon omille parin isomman vastustajan estelyistä huolimatta. Boothilla ei enää kiekko polta niin pahasti kuin muutama viikko sitten ja ratkaisuissa alkaa olla ajatusta.

Nelosketju oli myös paikoin näyttävästi esillä, saivat muutaman painostusjakson ja ehtivät taklaamaankin. Sedinit pyörittävät kyllä, kunhan saavat kiekon hyökkäyspäätyyn, mutta muuten jäi parantamisen varaa. Danielille tuli nyt kuitenkin maali kahdeksan pelin kuivan kauden jälkeen. Hodgson oli tosiaan merkillisen heikko tässä pelissä. Malhotra alkaa sen sijaan piristyä.

Salon liikkuminen näytti minusta alusta lähtien tavallista vaikeammalta, joten voi olla että vamma on tullut jo aiemmin, tai sitten viime viikon kolme peliä neljään päivään rasitti liikaa. Ehkä Saloa ei kannattaisi selkä-selkä peleihin pukea… Onneksi Hamhuis on huippuvedossa.

Ja ottaahan Schneider tässä tosiaan askeleita eteenpäin, kun pääsee noinkin monta peliä peräkkäin aloittamaan. Pelirytmi ja itseluottamus varmaan petraantuvat, kun saa peräkkäisiä aloituksia. Pitäähän jonkun Antti Niemenkin hakea itseään joka vuosi about 40 peliä ennekuin suoritustaso vakiintuu hupputasolle. Hyvä vain, jos joukkueesta löytyy kaksi tasaisesti aloittavaa huippumaalivahtia, eipä nuo edellisten vuosien Cup voittajatkaan runkosarjassa mitään aloitusrohmuja ole olleet.

 

[Napsteri]

Asenne ei ollut kunnossa viime yönä, mutta onneks Schneider oli jälleen mies paikallaan. Joukkue luultavasti ajatteli et vastassa on vaan Columbus ja vielä kotipeli. No onneksi klaarattiin homma. Sit spekuloinnin pariin: Kun Mason Raymond palaa niin mihin kenttää vai mahtuuko tämän hetkiseen rosteriin ollenkaan? Pelaako Schneider tällä hetkellä "liian" hyvin? Ajatellen mahdollista uutta sopimusta. Vai näillä esityksillä ei jää muita vaihtoehtoja kuin kaupata hänet jossain vaiheessa.

 

[nuck]

Työnteosta huolimatta, ei tuo peli kyllä missään vaiheessa näyttänyt siltä, että Columbus pisteitä ottaisi.

No ei, kyllähän Canucksilla olisi ollut varmasti laittaa yksi vaihde lisää jos oikein tiukoille oltaisiin jouduttu. Mutta mielestäni Columbuksen peli näytti kokonaisuutena paremmalta kuin näiden joukkueiden kauden ensimmäisessä keskinäisessä pelissä ja en enää yhtään ihmettele sitä, että Blue Jackets tuli peliin vain yksi varsinaisen peliajan tappio viimeisten viiden pelin sisään. Arniel näyttää saavan joukkueestaan irti aika paljon juuri haalaripuolella.

Kun Mason Raymond palaa niin mihin kenttää vai mahtuuko tämän hetkiseen rosteriin ollenkaan?

Jos saisin päättää, niin pitäisin kaksi ensimmäistä ketjua nykyisellään, joten Raymondin pitäisi mennä kolmoseen tai neloseen. Hodgsonin arvo joukkueelle on nähty ja hänet pitäisin vaisusta Columbus-pelistä huolimatta kolmosessa. Samoin Malhotra on mennyt nyt eteenpäin ja joukkue tarvitsee hänen puolustus- ja aloitusosaamistaan mielestäni kolmeen ensimmäiseen ketjuun, joten en lähtisi pudottamaan häntäkään.

Lähinnä näkisin Raymondin haastavan toista vauhtilaituria Hansenia kolmosessa, mutta mielestäni Raymondille tekisi hyvää ainakin aloittaa nelosesta, vaikkei hän olekaan tyyppinä nelosketjun pelaaja (Hansen on enemmänkin tuollainen, joka voi pelata missä tahansa ja Raymondin pitäisi taas saada olla kiekon kanssa tekemisissä). Raymondin suhteen kyse on kuitenkin pelaajasta, joka katkaisi selkänsä finaaleissa ja joka on ollut puoli vuotta pois peleistä, joten hänen kanssa pitää olla nyt kärsivällinen - siksi aloitus nelosketjusta.

Jos saisin valita, kasaisin ketjut nyt näin:

Daniel Sedin - Henrik Sedin - Burrows
Higgins - Kesler - Booth
Hansen - Hodgson - Malhotra
Raymond - Lapierre - Weise

Volpatin pistäisin nyt toistaiseksi "terveeksi raaputukseksi".

Pelaako Schneider tällä hetkellä "liian" hyvin? Ajatellen mahdollista uutta sopimusta. Vai näillä esityksillä ei jää muita vaihtoehtoja kuin kaupata hänet jossain vaiheessa.

Mielestäni Luongon ja Schneiderin jatkaminen tulevaisuudessa samassa joukkueessa ensi kauden jälkeen on kaiken kaikkiaan käytännössä melkein mahdottomuus, vaikka itse tuota haluaisinkin. Mutta sitä ei olla vielä sanottu, kumpi maalivahdeista lähtee. Kummankin kauppa-arvo on varmasti korkealla ja Canucks tulee kuittaamaan takaisinkin jotain arvokasta. Mikäli kaupattavan maalivahdin hiukset ovat punaiset, niin näillä tämän hetken näytöillä tuo tulevaisuuden kauppa-arvo vain nousee. Mikäli Canucks päättäisi puolestaan pitää Coryn, niin ei nämä näytöt tulevaisuuteen ainakaan huonoa lupaa. Schneider pelaa siis tällä hetkellä juuri "sopivan hyvin".

 

[Mr. Smith]

Yksilöistä on pakko nostaa nyt esiin Kevin Bieksa, jonka peliäly vaikutti jälleen joissakin paikoissa kuin siellä olisi ollut Homer Simpson kentällä.

- Keslerilta komea lämärimaali kolmannessa erässä tilanteessa, jolloin Columbus oli tulossa lähelle. Muutenkin Keslerilta hyvää peliä ja hän näyttää peli peliltä paremmalta vaisun startin jälkeen.

Vaikka tuohon nuckin viestiin ei juuri ole lisättävää niin kommentoidaan näitä paria kohtaa. Bieksaa on tullut ihmeteltyä viime matseissa ja mietittyä hänen sopimustaan. Kuinka järkevää oli sittenkään tehdä hänestä joukkueen ykköspakkia palkkojen osalta ja pitkää sopimusta, kun hänestä ei todellista ykköspakkia koskaan tule. Bieksa intoutuu joskus huimaan vireeseen, mutta se on lähinnä loistavan pakkiparin sekä onnistumisten tuoman itseluottamuksen ansiota - ja näin ollen kestää aina vain osan kaudesta. Tällä hetkellä noita älyttömyyksiä - joita ei kukaan omista tajua - tapahtuu lähes joka pelissä ja sen lisäksi tulee vielä kasa muita huonoja ratkaisuita. Taas pitää toivoa, että vire nousee loppukautta ja playoffeja kohden.

Kesler oli tosiaan ihan hyvä, mutta omasta mielestä Keslerinkin parhaat vaihdot tulivat kun Burrows on kentällä - varsinkin alivoimalla kaksikko oli hyvä. Jostain pitäisi kloonata Burrows sekä Sedinien että Keslerin ketjuun. Ehkäpä Booth tuosta kans paremmin pääsee koko ajan joukkueen pelitapaan sekä Keslerin ajatuksiin sisään, joten siinä voisi olla Burrowsin "korvaaja".

Ja kun Burrowsiin päästiin niin hän taitaa johtaa tällä hetkellä sekä Vancouverin maalipörssiä että plussia. Lisäksi tuo työmäärä kentällä on valtava, joten Burrowsin merkitys joukkueelle on varsin suuri. Burrows on suurelle yleisölle tuntematon tai vain "likainen" pelaaja, mutta väittäisin että hän on yksi NHL:n parhaista maalintekijöistä jos tarkastellaan viimeistä kolmea kautta. Ei toki mikään TOP10 maalintekijä, mutta 15-30 joukossa luultavasti.

 

[nuck]

Bieksaa on tullut ihmeteltyä viime matseissa ja mietittyä hänen sopimustaan. Kuinka järkevää oli sittenkään tehdä hänestä joukkueen ykköspakkia palkkojen osalta ja pitkää sopimusta, kun hänestä ei todellista ykköspakkia koskaan tule.

Bieksa pelaa tosiaan tällä hetkellä ylihintaisella sopimuksella - mikä taas johtuu aika pitkälle viime kaudesta. Hän on puolustaja, joka pystyy olemaan parhaimmillaan hyvä ja monipuolinen (liike, kiekollinen peli ja fyysinen peli ovat parhaimmillaan korkealla tasolla ja hän on puolustuksesta harvoja, jotka kykenevät vastaamaan likaiseen peliin fyysisesti) ja sitten taas tällainen "homersimpson", mikä hän on ollut useissa tämän kauden peleissä. Taso heittelee paljon ja pitää tosiaan toivoa, että hänestä olisi sitten tämänkin vuoden playoffeissa (mikäli Canucks sinne nyt edes menee) joukkueelle apua.

Bieksan sopimushan johtui luultavasti pitkälle siitä, että viime kauden pelit näyttivät sujuvan Hamhuisin kanssa niin hyvin, että Canucks halusi pitää tuon pakkiparin yhdessä pitkälle tulevaisuuteen. Ymmärrän täysin joukkueen ratkaisun pakkiparin erinomaisen kauden jälkeen ja olisin itsekin tehnyt juuri Bieksan kanssa tuon vuoksi sopimuksen, vaikka se tarkoittikin Ehrhoffista luopumista. Parhaimmillaan juuri Bieksan monipuolisuus teki hänestä saksalaista arvokkaamman puolustajan joukkueelle. Lisäksi Ehrhoffin playoffit eivät menneet samalla lailla putkeen kuin Bieksalla.

Olen miettinyt Mr. Smithin tavoin Bieksan arvoa ja tuota palkkaa. Se ei ole minunkaan mielestä täysin kohdallaan (Hamhuis ja Edler ansaitsisivat pakeista eniten kun otteita katsoo), mutta samalla pitää muistaa se, että Bieksankin todelliseen arvoon vaikuttavat muutkin asiat. Se tiedetään, että varakapteeni Bieksa on joukkueen sisällä arvostettu pelaaja. Sekin tiedetään, että Ryan Keslerin läheisenä ystävänä (mm. kämppäkavereita vierasmatkoilla) olevalla Bieksalla on niin isoa roolia joukkueen sisällä jo kokeneena Canucks-pelaajana, että tuota joukkueen sisäistä kemiaa vältetään rikkomasta.

Nämä joukkueen sisäiset asiat vaikuttivat varmasti Bieksan sopimukseen pelillisten asioiden (hyvä ensimmäinen kausi Hamhuisin parina) lisäksi. Näin joukkueen ulkopuolelta ei voi kuin arvailla kuinka ison merkityksen joukkueen manageriporras näkee esimerkiksi kaverusten Bieksan ja Keslerin pitämisellä yhdessä, mutta uskon, että tuollainenkin asia saa maksamaan (kohtuuden rajoissa tietenkin). Varmasti UFA-statuksen vaarassa olleelle Bieksalle olisi ollut myös muitakin maksajia viime kauden jälkeen ja myös siksi Bieksalla oli neuvotteluissa hyvä asema.

 

[Timbit]

Mielestäni Luongon ja Schneiderin jatkaminen tulevaisuudessa samassa joukkueessa ensi kauden jälkeen on kaiken kaikkiaan käytännössä melkein mahdottomuus, vaikka itse tuota haluaisinkin. Mutta sitä ei olla vielä sanottu, kumpi maalivahdeista lähtee.

Minkähänlainen purkupykälä mahtaa Luongon sopimuksessa olla? Jos puhtaasti rahan kannalta asiaa miettii, niin lähtijä on ilman muuta Schneider. Pelillisesti taas tällä hetkellä näyttää siltä, että Canucksilla on todella hyvinpalkattu kakkosmaalivahti. Tiedän, on todella liian aikaista alkaa julistaa noiden kahden nokkimisjärjestystä, mutta viime peleissä Cory on pelannut ja Roberto katsellut, ja valinta on tehty peliesitysten perusteella.

Sitten taas tietenkin pitää muistaa, että kyllä Luongon kaltaisesta pelaajasta on moni joukkue valmis laittamaan ison rivin dollareita likoon. Kuten myös se, että Schneiderin palkka on varmasti nykyistä suurempi seuraavassa sopimuksessa, minkä tahansa joukkueen riveissä.

 

[nuck]

Minkähänlainen purkupykälä mahtaa Luongon sopimuksessa olla?

Tarkoitat NTC-pykälän purkamista?

Gillis on parissakin kohdin kertonut, että tule pyytämään pelaajiltaan NTC-pykälien purkamista.

Pari vuotta sitten Gillis kertoi muun muassa KuklasKornerissa;

Q. You’ve seen how other GMs have dealt with players with no-trade clauses. How have you and how might you do things differently in discussions with those players at this time of the season?

MIKE GILLIS: Well, you know, having been on the player’s side for a number of years, I know that there is a quid pro quo that goes along with no-trade or no-movement clauses. The players are making a commitment to that city and team for a variety of reasons. There’s a price to be paid for that commitment and the security of not moving.

My philosophy has always been not to waive a no-trade clause. If a player comes to us and is dissatisfied or feels they might have a better opportunity elsewhere, obviously we would listen and try to accommodate those wishes.

But I am not going to ask a player to waive a no-trade If we felt that there was dissatisfaction on the player’s part, we would perhaps discuss what his wishes would be. But that would be the extent of it.

Toistaiseksi mikään ei viittaa ainakaan siihen, että Gillis ei tulisi sanojaan noudattamaan. Hän tietää entisenä "ison nimen pelaaja-agenttina", että pelaajat arvostavat paljon rehellisyyttä ja seurajohdon tukea. Mikäli siis Gillis tosiaan seisoo sanojensa takana tässäkin asiassa, Luongon jatkaminen Vancouverissa tulevaisuudessa on todennäköisempää kuin hänen kauppaamisensa.

Schneider on pelannut nyt erinomaista peliä ja saa jatkaa ehkä jopa niin kauan kunnes hänelle tulee ensimmäinen tappio tai vain muuten huonompi peli. Luongo odottaa nyt vuorostaan tilaisuuttaan ja uskon hänen olevan nälkäinen päästessään jälleen jossain vaiheessa maalille. Jatkossa uskon maalivahtien peluutuksen ainakin tasoittuvan ja kun niin käy, Luongo on jälleen tyytyväinen asemaansa. Hän tuskin tulee pyytämään siirtoa niin kauan kunnes joukkue menestyy ja hänen asemansa tyydyttää.

Tällä hetkellä on faneille herkullista miettiä, mitä Luongolla voisi saada tilalle. Parhaassa tapauksessa Luongolla saisi tärkeän palan hyökkäykseen tai puolustukseen, Schneiderista kehittyisi Luongon tasoinen NHL:n top5-maalivahti pysyvästi vielä kauemmas tulevaisuuteen kuin Luongosta ja Coryn cap hit saataisiin vielä pienemmäksi kuin Luongon 5.3 miljoonaa. Mutta tuossa kuviossa on myös riskinsä.

Canucks ei pysty peluuttamaan Schneideria kuitenkaan niin paljon, että voisimme ottaa kunnolla selvää, onko hänestä kantamaan esimerkiksi yli 50 pelin painolastia esimerkiksi kahden kauden ajan. Ja mitä jos hänestä ei sittenkään kehity niin hyvää maalivahtia, miltä kehitys nyt näyttää? Ei Luongoa enää siinä vaiheessa saisi takaisinkaan ja Schneiderin palkka voisi olla liian korkea.

Luongon suhteen voi olla sikäli luottavainen, että hän on ollut muun muassa urallaan muutaman kerran ehdolla Vezina Trophyyn, voittanut kansainvälisellä tasolla kultamitaleita arvokisoista, johdattanut Vancouverin NHL:n runkosarjan selvään voittoon sekä vienyt joukkueensa Stanley Cupin finaaleihin. Hän on ollut huipulla pitkään kausi kauden jälkeen ja se on kuitenkin melko harvinaista nykypäivänä. Häneen voi siis luottaa ja vaikka mies ei kaikissa peleissä olekaan loistanut, kokonaisuus on sillä tasolla, minkä toivoisinkin ykkösvahdilla olevan.

Olen itse seurannut Vancouveria yli parikymmentä vuotta ja tiedän, kuinka harvinaista se on, kun joukkueella on maalilla huippunimi. Kerrankin on saanut nukkua rauhassa, kun on tiennyt maalivahtitontin olevan kunnossa. Canucksin 40-vuotisen seurahistorian paras ajanjakso ajoittuu tähän "Luongon aikaan" ja vaikka joukkue on kokonaisuutena kilpailukykyinen muutenkin, niin ei se sattumaa ole, että Canucks on ollut juuri Luongon aikakaudella tuollainen menestyjä jo pidempään. Tuon rinnalla Schneiderin viime aikojen upea peliputki on kuitenkin kaiken kaikkiaan melko pientä.

Nykytilanne on loistava ja antaa mennä tämä kausi näin. Tulevaisuudessa joukkue tulee tekemään ison päätöksen ja veikkaan (ottamatta kantaa sen enempää siihen, kumpaa vaihtoehtoa itse kannatan - en oikein itsekään tiedä), että siitä päätöksestä tullaan keskustelemaan vielä pitkään päätöksen jälkeen.

 

[KokkosEsa]

Kyllähän Schneiderin otteet ovat olleet huikeita viime peleissä. Tämä jos mikä voi toimia myös herätyksenä Luongolle. Enkä epäile hetkeäkään etteikö Luongo olisi huikea päästessään takaisin luukulle.

Otteluohjelma suosii nyt Canucksia. Pelejä lähes joka toinen päivä ja seutaava selkä-selkä vasta kuun lopussa. Otteluohjelma antaa myös mahdollisuuden peluuttaa tulikuumaa maalivahtia. Eikä tästä huilista ole varmasti haittaa Luongolle. Mutta sitten Luongon ehkä pitää jo huolestua asemastaan joukkueess jos ei saa aloittaa ens viikon torstaina Montrealissa.

 

[Moustache Dave #44]

Jatketaan muutamalla mietteellä maalivahtitilanteesta. Canucks on varmasti tietoinen, ettei molempien maalivahtien pitäminen tule kovin pitkään onnistumaan. En usko joukkueen hakevan aktiivisesti kauppaa tällä hetkellä, mutta kaupan mahdollisuuteen on joka tapauksessa varauduttu. Tämä näkyy siinä, että sen lisäksi, että Schneider on liian hyvä kakkosmaalivahdiksi, on Matt Climie osoittautunut ”liian hyväksi” AHL:n kakkosvahdiksi.

Joukkueessa uskotaan ilmeisesti kovastikin Eddie Lackin pitkän tähtäimen potentiaaliin, joten voisi ajatella olevan suotavaa, että hän saisi paljon startteja AHL:ssä. Lackille ei kuitenkaan hankittu selkeää kakkosvahtia, vaan hyvätasoinen kilpailija. Climie on pelannut aiemmin ykkösenä AHL:ssä ja pelasi vuonna 2010 Calder Cup finaaleissakin. Asetelma valmistaa siihen, että mahdollisen treidin ilmaantuessa, Canucksin ei tarvitse miettiä maalivahdin hankintaa tilalle, vaan Climie / Lack kaksikko kelpaisi sellaisenaan kakkos & kolmosvahdeiksi.

Kuvittelisin Schneiderin kauppa-arvon olevan korkeimmillaan kesken tämän kauden. Sikäli on järkevää, että Canucks antaa hänelle startteja nyt alkukaudesta, jotta ”arvo nousisi” ja nimi jäisi mieleen. Vaikka kauppaa ei aktiivisesti haettaisikaan, Canucks varmasti kuuntelee mielellään tarjouksia. Mikäli jollekin joukkueelle tulee loukkaantumis- tai muista syistä tarvetta hakea maalivahtia kesken kauden, löytyy Schneiderin nimi varmasti monen joukkueen shortlistiltä. Canucks on tällöin jo etukäteen parantanut neuvotteluasemiaan antamalla Schneiderin todistaa kykynsä.

Mikäli sopivaa tarjousta ei tule, on Schneiderin pitäminen kesään asti myös hyvä skenaario. Tällöin meillä olisi parempi maalivahtikaksikko keväällä, vaikka Schneiderin kauppa-arvo RFA-tilanteessa olisikin hieman alhaisempi. Schneiderin sopimus tullee kyllä nousemaan korkeammaksi kuin mihin Canuckseilla on varaa, joten kyllä Canucks varmaan toivoo tarjouksia tai offer sheettiä, ennen mahdollista välimieskäsittelyä.

Luongoa ei kesken kauden tulla kauppaamaan. Jos tämä kausi menee katastrofiksi, niin kesällä Luongon siirtyminenkin voisi olla mahdollista, mutta vain jos Luongo sitä itse haluaa. Pidän Schneiderin siirtymistä kuitenkin todella paljon todennäköisempänä vaihtoehtona. Näissä maalivahdin kauppa-arvo puheissa täytyy muistaa, että oikea ajoitus on monesti tärkeämpi tekijä, kuin maalivahdin pelillinen taitotaso. Aloituspaikkoja on kuitenkin vain se 30.

 

[Timbit]

Tarkoitat NTC-pykälän purkamista?

Gillis on parissakin kohdin kertonut, että tule pyytämään pelaajiltaan NTC-pykälien purkamista.

Juuri sitä, ja kiitos erittäin tyhjentävästä vastauksesta. Samoin kiitokset KokkosEsalle ja Davelle, on hienoa lukea noin selkeitä ja asiapitoisia kirjoituksia. Keltanokka oppii ja paljon. Jos Canucksilla on maalivahtiongelma, niin se on ehdottomasti positiivinen ongelma, ja kaikki mahdolliset ratkaisut ovat hyviä. Olispa tuolla suosikillani SM-Liigassa samanlainen tilanne...