Vancouver Canucks 2011-2012

[nuck]

Sportsnetin Dan Murphyn muistokirjoitus Rypienista on mielestäni mielenkiintoista luettavaa. Kirjoitus kertoo omaa kieltään Rypienista joukkuepelaajana:

One year, Rypien showed up at prospects camp even though I'm pretty sure he wasn't required to. Rypien set the pace in the drills and conditioning, setting an example to the younger players in attendance. He would crush the Grouse Grind in 37 minutes while the rest of the prospects were labouring in towards the 50-60 minute mark and then encourage them up. Thus supporting them while also showing them how hard they would need to work in order to get into proper shape.

Rick was a great teammate. Ask anyone. In fact two years back goaltender Josh Harding called Rypien the best captain he ever had (the two played together in Regina). Remember, Harding said this when he had already been in the NHL for a number of years. That is a great compliment.

 

[nuck]

Vuoden hiljaisin NHL-kuukausi on kohta takana ja pikku hiljaa alkaa tulla jutunaiheita. Pelin avaa NHL.Comin juttusarja, jonka on vuoro kertoa Vancouverista:

Game 7 loss in Final should motivate Canucks.

Mielenkiintoista kyllä nähdä mitä tuo finaalitappio, kauden venyminen pitkälle ja playoffeissa tulleet loukkaantumiset joukkueelle tekee. Nyt kun mukana on vielä tuo Rypienin kuolema (joka tosin ehkä pystytään käyttämään myös voimaksi), niin vähän epävarmaa oloa pukkaa väkisin päälle. Hyvää ensi kaudelle on kuitenkin se, että kaikki tärkeimmät pelaajat pysyivät mukana ja parilla tärkeällä lenkillä kehityskäyrä näyttää edelleen ylös.

Ensi kauden omat toiveet:

1. Että Cody Hodgson ja Chris Tanev pystyisivät ottamaan paikat kokoonpanosta.

- Hodgson on vetänyt viimeinkin ehjän kesän ja nyt hänen pitäisi olla valmis haastamaan kokeneemmat miehet tosissaan. Kolmen ensimmäisen ketjun keskelle hänestä ei silti ole (Henrikia, Kesleria ja Malhotraa ei ohiteta näiden rooleissa), mutta laiturin paikkakin käynee. Kauden alussa Cody saattaa saada kuitenkin jopa kakkosketjun paikan, jos Kesler on sivussa.

- Chris Tanev osoitti viime kaudella olevansa valmis hyvään peliin NHL:ssä. Hän sai paljon kehuja valmennukselta ja ohitti hierarkiassa välillä Albertsin ja/tai Ballardin kaltaiset kokeneemmat ja melko hyvään peruspeliin kykenevät NHL-puolustajat. Erikoinen tilasto Tanevilla oli se, että hän ei ottanut ainuttakaan jäähyä 34 peliin - tuo kertoo paljon siitä, että hän ei jäänyt tilanteissa juuri koskaan jälkeen.

2. Että pakkien loukkaantumisia ei nähtäisi samaan tapaan kuin viime kaudella.

- Viime kaudella Vancouver oli runkosarjan ylivoimaisesta voitosta huolimatta koko kauden puolustuksesta rikki. Pahimmillaan sivussa oli viisikin runkopakkia ja saivatpa muuten ehjää uraa aikaisemmin pelanneet Keith Ballard ja Dan Hamhuis'kin osansa. Nyt kun Ehrhoff vaihtoi maisemaa, top4-osaston (Edler, Hamhuis, Bieksa, Salo) pitäisi pysyä viime kautta paremmin kunnossa. Syvyyttä puolustuksessa on kyllä paljon, mutta kärkipakkien menetys näkyy pahalla tavalla kuten Dan Hamhuisin loukkaantuminen finaaleissa osoitti.

3. Että Alex Edler ja Ryan Kesler pysyisivät kunnossa ja menisivät vieläkin eteenpäin.

- Kova vaatimus, mutta molemmat ovat kehittyneet kausi kauden jälkeen tähän mennessä ja vielä ei ole ainakaan tullut seinää vastaan. Pian se tulee ja nykytasokin on jo hyvä, mutta etenkin Edlerin osalta odotan sitä pientä hyppyä, mikä voisi tehdä hänestä tähtipakin. Lahjoja siihen kyllä löytyy, mutta pieni epätasaisuus vaivaa. Keslerin loukkaantuminen lupailee puolestaan hidasta alkua, mutta toivottavasti kevätkausi kompensoisi tilannetta.

4. Että Keith Ballard onnistuisi.

- Ballardin varaan ollaan suunniteltu enemmän mitä viime kaudella nähtiin. Myös palkka (4.2 miljoonan ch) on kova, joten hänen pitäisi pystyä ottamaan valmennusjohdon luotto. Viime kausi lähti jo alusta saakka loukkaantumisineen huonosti liikkeelle, mutta nyt hän on ollut terveenä, joten se auttaa. Lisäksi ehkä myös Ehrhoffin lähtö tuo hänelle lisää peliaikaa ja vastuuta?

Tuossa omat kärkitoiveet kaudelle. Jotenkin nyt on vähän sellainen pessimistinen tunne kokonaiskuvaa katsoen, että tuleva kausi ei tulisi olemaan joukkueelle vähän hankalan lähtötilanteen vuoksi viime kauden kaltainen, mutta pettynyt olen, jos Canucks ei keräisi tällä joukkueella 100-110 pistettä.

***

Cody Hodgsonista oli juttua Vancouver Provincella. Cody saa henkilökohtaista neuvontaa entiseltä NHL-pelaajalta Claude Lemieuxilta, joka kertoi omasta NHL-uran alustaan jutussa seuraavasti;

“I've been through a lot of different situations in my career and I think I'm going to be able to help the players I work with both on and off the ice with both mental and physical preparation,” says Lemieux, who now lives in Toronto, given his own son is an aspiring hockey player.

“I remember a situation in New Jersey about two months into the season I was at rock bottom and thinking 'I need to get out of here, I want a different start in a new organization.' But Lou Lamoriello [Devils GM] and I talked and he expressed faith in me, and a few months later I was the MVP of the playoffs. A fresh start in another city wasn't what I needed at all. I needed to make some adjustments in my attitude and look at the team around me differently.

“Vancouver is one of the best organizations in the game; why would you want to go to another team? You have to look at your surroundings in the right way and I think Cody's definitely doing that.”

 

[Moustache Dave #44]

Kyllä näitä hiljaisia viikkoja taitaa olla vielä jokunen edessä. Mielenkiinnolla kyllä odotan harkkaleirien alkua, nyt on paljon näyttöpaikkoja jaossa, varsinkin jos Raymond – Kesler – Samuelsson kolmikon kauden alku viivästyy. Lisäksi Raffi Torresin pelipaikka on täytettävä. Ylempiin ketjuihin näyttöjä varmaankin kuvittelevat ainakin antavansa herrat Hodgson, Sturm, Ebbett, Mancari, Nolan, Archibald, Schroeder ja Sweatt. Lisäksi nelosketjuun uusia yrittäjiä on vielä tarjolla puolisen tusinaa.

Haastattelujen perusteella Cody Hodgsonilla pitäisi nyt olla fysiikka ja asenne kohdallaan, joten hän on ennakkoon ykkösehdokas kakkosketjuun alkukaudeksi. Marco Sturm on myös vakuutellut kunnon olevan kohdallaan ja hänkin lähtee varmasti paikkaa kakkosketjusta tavoittelemaan. Alkukauden loukkaantumisten paikkaajina paikkaa ylhäältä tavoittelevat lisäksi Andrew Ebbett, Mark Mancari, sekä try-outille tuleva Owen Nolan, viimeksi mainitut tyytyvät varmasti myös nelosketjun rooliin.

Prospect osastolla mustana hevosena on OHL:stä vapaana agenttina signattu Darren Archibald, joka pelaajatyypiltään voisi sopia Keslerin ketjuun, miehen otteet ammattilaisia vastaan ovat kuitenkin vielä täysi arvoitus. Muista prospecteista lähimpänä pelipaikkaa lienevät Jordan Schroeder ja Bill Sweatt. Näistä kahdesta ei kesän aikana ole hirveästi kirjoiteltu missään ja varsinkin Schroederin viime kausi oli hankala. Nyt olisi näytettävä, että kesän aikana on menty eteenpäin.

Puolustus on paperilla heikentynyt Ehrhoffin verran. Ehrhoffin lähdön paikkaamiseksi vaadittaisiin Nuckin toiveiden toteutumisia, eli vähemmän loukkaantumisia ja Edlerin & Ballardin tason nostoa. Vigneault saisi nyt antaa kunnolla luottoa Ballardille, eli Sedineiden taakse ja ylivoimaan pelaamaan, jos ei homma toimi niin sitten ei voi mitään, mutta ei Ballardia kannata missään nimessä enää Romen / Albertsin muottiin sovittaa.

Tulokasleirin suomalaismielenkiinto heikkeni hieman, kun Jonathan Iilahti ei lähde/pääse mukaan. Canucks antoi tulokas try-outin Iilahden sijaan Vancouver Giantsin maalivahdille Brendan Jenssenille. Perinteisesti Canucks muuten kutsuu aina jonkun varaamattoman Vancouver Giantsin pelaajan tulokasleirilleen, varmasti hieno kokemus näille ei niin korkean profiilin junioreille. Viime vuonna kunnian sai Giantsin kapteeni James Henry, joka lähtee nyt yli-ikäisenä jauhamaan viidettä kauttaan Giantseissa.

 

[Mr. Smith]

Ylempiin ketjuihin näyttöjä varmaankin kuvittelevat ainakin antavansa herrat Hodgson, Sturm, Ebbett, Mancari, Nolan, Archibald, Schroeder ja Sweatt. Lisäksi nelosketjuun uusia yrittäjiä on vielä tarjolla puolisen tusinaa.

Itse antaisin kakkosen paikan ilman muuta Hodgsonille ja vähintään se 10 peliä riittävällä vastuulla ennenkuin katsotaan, että kuinka sujui. Mikäli homma ei toimi kakkosessa niin sitten farmiin ykkösen sentteriksi.

Nelosen paikkojen suhteen hieman ihmetyttää Oreskovichin tilanne, kun sopimusta ei näytä kuuluvan. Toki kilpailua nelosen laitureiden paikoista on varsin mukavasti ilman Oreskovichiakin, kun siellä on Mike Duco, Byron Bitz, Steve Pinizzotto ja Aaron Volpatti jo ylempänä mainittujen lisäksi.

 

[nuck]

Lisäksi Raffi Torresin pelipaikka on täytettävä.

Vielä ei olla kuuluteltu mitään kirkoissa eikä muuallakaan, mutta minusta näyttäisi kuin Chris Higginsia kaavailtaisiin eniten tuohon Torresin paikkaan. Hyökkääjätyyppeinä Higgins ja Torres ovat vähän erilaisia, mutta kokonaisuus ei välttämättä tuosta laske. Tosin, Torres pystyi antamaan viime kaudella todella kovia (ja välillä likaisiakin) taklauksia ja niitä tulee varmasti ikävä - etenkin peleissä, joissa vastustaja onnistuu taklauspelissä Canucksin paremmin.

Pelaajana pidän kuitenkin muuten Higginsia Torres'ta parempana. Yksi asia mikä tekee Torresta selvästi luistelevammasta Higginsista hyvän pelaajan joukkueelle, on miehen kyky voittaa kiekottomana kaksinkamppailuja. Faneille nuo yksittäiset voitot eivät jää mieleen samalla tavalla kuin esimerkiksi Torresin niitit jäivät, mutta valmennus arvostaa niitä aivan varmasti.

Viime kaudella Higgins otti runkosarjassa 40 riistoa ja 12 menetystä. Toissa kaudella miehen saldot olivat 44 riistoa ja 14 menetystä, sitä edeltävällä kaudella 40 riistoa / 20 menetystä ja sitä ennen 50 riistoa / 18 menetystä. Jos noita vertaa Torresin vastaaviin lukuihin viime kaudesta lähtien (31r/24m, 21/28, 5/11, 9/26, 39/81), niin Torresilla on ollut viime kautta lukuun ottamatta aina paljon enemmän menetyksiä kuin riistoja.

Periaatteessa Torres ei ollut nimen omaan puolustavana hyökkääjänä edes mitenkään kovin kehuttava tuossa kolmosen laidassa. Ehkä hänen puolustusvelvoitteiden onnistumisesta kertoi sekin, että hän ei pelannut koko kauden aikana alivoimaa kuin yhteensä 19 sekuntia (vertailun vuoksi Higgins pelasi melkein kaksi tuntia - 1:45 peliä kohden), eikä ottanut juurikaan blokkeja (vain 19, kun Higginsilla oli 36).

Mutta jotta tämä ei menisi Torresin liiaksi kritisoimiseksi, niin pitää sanoa, että Torres sopi tuohon kolmosen laitaan erittäin kovaa taklaavana pelaajana. Pitkästä aikaa Vancouverilla oli kolmessa ensimmäisessä ketjussa pelaaja, joka kunnolla pystyi taklauksillaan vaikuttamaan vastustajan tekemiseen. Juuri taklauspelissä Higgins häviääkin Torresille, vaikka muuten vie kaksikon välisen vertailun ja on puolustavana hyökkääjänä toista maata.

Saa nyt sitten nähdä miten Higgins sopeutuu tuohon kolmosen laitaan (jos häntä nyt sinne ylipäänsä suunnitellaan, kuten oletan). Torresin taklausvoima oli viime kaudella arvokas lisä ketjulle ja kun Manny-Hansen -kaksikko hoiti puolustusvelvoitteet kiitettävästi, Torresilta ei vaadittu puolustuspäähän ihmeitä. Hän siis sopi systeemiin. Higgins ei sen sijaan kolmosessa juurikaan pelannut, joten hänen panoksensa ketjulle on vielä auki. Viime kaudella kolmonen toimi erittäin hyvin, mutta en ihmettelisi mikäli kokonaisuus nousisi Higginsin kanssa.

Mitä noihin nuoriin pelaajiin tulee, niin Sweattin näen ainoastaan puolustassa roolissa näillä näytöillä (en ehkä kuitenkaan vielä ensi kaudella). Kyseessä on erittäin nopea pelaaja, jonka kädet ovat kuitenkin huonot. Vähän kuin Jannik Hansen siis, mutta näyttäisi olevan vielä astetta huonommilla käsillä. Hansenin pelinrakennuskyvyt laiturin paikalta ovat aliarvostetut ja itse asiassa tanskalainen ei ole koko kentän alueella niin kädetön pelaaja kuin missatut maalipaikat kertovat. Hän on jopa kohtalaisen hyvä järjestämään laidalta peliä ja maalipaikkoja muille.

Hodgsonin suhteen olen Mr. Smithin linjoilla. Hänelle pitää antaa kunnon näyttöpaikka ja nimen omaan ylemmissä ketjuissa. Tanner Glassien kanssa pelaaminen nelosketjun hajavaihdoilla ei Hodgsonin parhaita puolia tuo kuitenkaan esiin. Oreskovichin tilanne on sen sijaan erikoinen, sillä ihan pelkästään viime kauden näyttöjen perusteella pelipaikan olisi luullut olevan melko varma. Onkohan taustalla siis jotain mistä ei tiedetä? Ja se huhuissa pörrännyt Brad Winchester'kin on edelleen ilman sopimusta, joten luulisi sieltä ainakin toisen vielä tulevan.

 

[Moustache Dave #44]

Canucksin tulokasleirin aikataulu ja rosteri on julkistettu. (linkki vie canucks.comiin pdf tiedostoon)

Leiriin sisältyvässä Young Stars turnauksessa pelataan Oilersin, Flamesin, Sharksin & Jetsin prospect-joukkueita vastaan. Pelit pitäisi olla katsottavissa canucks.comin kautta.

Turnauksen omille sivuille tulee juttua myös muiden joukkueiden kokoonpanoista. (linkki vie canucks.comille, Young Stars-turnaus osioon)

Eipä tuossa Canucksin rosterissa mitään kovin yllättävää ole. Tuossa aiemmin jo yhteen niputtamani Archibald, Schroeder ja Sweatt ovat varmaan seuraamisen arvoinen taistelukolmikko. Myös kesän ykkösvarauksen, Nicklas Jensenin, otteet kiinnostavat. Lisäksi mainittakoon Ruotsin maajoukkueessa piipahtanut Timra pakki Sebastian Erixon sekä 2009 kakkoskierroksen varaus Anton Rödin.

 

[Mr. Smith]

Vancouver jatkaa veteraanien kutsumista training campille, tällä kertaa vuorossa Steve Begin ja Manny Legace. Näistä Legace taistelee farmin kakkosmoken paikasta, mutta Beginillä toki voisi olla saumat Vancouverin neloseen, kun sen kokoonpano on vielä varsin auki. Nyt tosin alkaa sitten olla tusina täynnä pelaajista, jotka ottelevat kahdesta nelosen laiturin paikasta.

Jos ei muuta niin mielenkiintoinen camppi tulee kyllä, kun löytyy 10 vuoden takaisia huippuja Owen Nolanin, Manny Legacen ja Steve Beginin muodossa. Tai no, eihän siitä ole kuin viisi vuotta kun Legace taisteli Vezinasta ja samoihin aikoihin Beginkin oli parhaimmillaan, kun teki 10+ maalia ja 100+ jäähyminuuttia.

 

[nuck]

Legace tekee paluun Vancouveriin, sillä hän kävi meillä jo viime vuosituhannen lopussa penkillä ennen kuin Detroit kutsui miehen takaisin. Nyt en osaa kuitenkaan sanoa mitä hyötyä hänestä voisi olla, sillä Luongo-Schneider -kaksikkoa hän ei pystyne syrjäyttämään. Toivottavasti hän ei veisi ainakaan hienosti viime kaudella pelanneelta Läckilta liikaa pelejä farmissa, jos hän Chicagoon päätyy.

Beginin onnistumista onkin sitten mielestäni mielenkiintoisempi seurata. Kyse on entisestä Roberto Luongon joukkuekaverista Quebecin junioriliigasta (Val d'Orista), jolla voi olla vaikka mahdollisuudet pelipaikkaan nelosessa. Nyt Vancouverin neloseen onkin sitten ainakin vaihtoehtoja tarjolla. Jos ajatellaan, että Kesler pystyisi pelaamaan kauden alussa, mutta Raymond on sivussa, niin näkisin kilpailutilanteen seuraavanlaiseksi:

Sedin - Sedin - Burrows
Hodgson tai Sturm - Kesler - Samuelsson
Higgins - Malhotra - Hansen
? - Lapierre - ?

Ykkösen ja kolmosen näkisin tällä hetkellä noin ja olen noihin ketjuihin tyytyväinen. Kakkoseen Samuelsson olisi aika selvä valinta laidalle, mutta toiselle puolelle jäisi sitten kirittävää Sturm-Hodgson -kaksikon kohdalla. Toisaalta jos Kesler ei ole kunnossa kauden alussa, Hodgson ja Sturm saattavat olla molemmat kentillä. Neloseen jää sitten paljon kysymysmerkkejä, sillä ketjun kahteen ?-kohtaan olisivat tarjolla:

- Owen Nolan (Yli 1200 NHL-ottelun veteraani on kaukana parhaiden kausien tasosta, mutta rooliksikin kaavaillaan jotain muuta kuin ennen. Johtajana hänestä voisi olla kenties vielä apuja)
- Steve Begin (Taisteleva hyökkääjä pelasi toissa kaudella Bostonissa 77 NHL-ottelua. Pelannut kaikkiaan yli 500 peliä NHL:ssä)
- Mark Mancari (Viime kaudella AHL:n ykköstähdistöön valittu voimakas hyökkääjä teki 20 NHL-pelissä kahdeksan pistettä. Kolkutteli Buffalossa NHL:n portteja)
- Byron Bitz (Iso hyökkääjä missasi koko viime kauden loukkaantumiseen, mutta pelasi toissa kaudella Bostonissa ja Floridassa 52 NHL-peliä)
- Billy Sweatt (Erittäin nopea hyökkääjä pelasi hyvän ensimmäisen AHL-kauden viime vuonna. Kuuluu tällä hetkellä Canucksin tulevaisuuteen)
- Steve Pinizzotto (Ei vielä NHL-kokemusta, mutta joidenkin Caps-fanien mukaan ansaitsisi jo näyttöpaikan)
- Mike Duco (Energisellä ja koko ajan kehittyneellä hyökkääjällä on 12 NHL-peliä kahden viime kauden sisään)
- Todd Fedoruk (545 NHL-pelin veteraani yrittää paluuta yhden välivuoden jälkeen. Siviilipuolen ongelmat poissa?)
- Aaron Volpatti (Viime kaudella 15 NHL-peliä)
- Victor Oreskovich (Viime kauden onnistuja playoffeissa on vielä RFA)
- Andrew Ebbett (Viime kaudella 33 NHL-peliä, parhaalla kaudella NHL:ssä 32 pistettä 48 peliin)

Eli Oreskovichin kanssa leirillä on 11 pelaajaa tarjolla kahteen laiturin paikkaan ja lisäksi Brad Winchester on ollut huhuissa. Kilpailutilannetta kiristää lisäksi sitten vielä (ilman uusia pitkiä loukkaantumisia) Mason Raymondin paluu kentille joskus marraskuussa(?). Kilpailutilanteen näen vain hyvänä asiana ja luultavasti joku noista löytää itsensä Brendan Morrisonin tavoin vielä jostain toisesta joukkueesta. Vancouveriin jää kuitenkin valmennusjohdon mielestä noista ne parhaat vaihtoehdot, joten mielenkiintoista seurattavaa riittää leirillä myös hyökkäyksessä.

 

[Hiisi_van_Holten]

Surulliset uutiset saavat jatkoa. Vancouver Canucksin organisaatiossa on kohdattu viime vuosina näitä ikäviä tragedioita ja vaikka Rypien ei enää Canucksin listoilla ollutkaan, niin hänen poismenonsa koskettaa erityisesti Vancouverin joukkuetta. Luc Bourdon, Taylor Pyattin kihlattu ja nyt Rick Rypien, hiljaiseksi vetää.

Ja valitettavasti lista vain jatkuu, lepää rauhassa Pavol Demitra. Canucks paidassa NHL-uransa päättänyt slovakki, oli tyylikäs taitopelaaja, hänen sulavaa luisteluaan, taitavia syöttöjään ja muutoinkin pehemeitä käsiään oli hieno seurata jo pitkään ennen Canuks-paitaan siirtymistään. Puhdas vanhantyylin Eurooppalainen taitopelaaja, kaiken kaikkiaan hieno pelaaja.

Voisivat jo nämä Canucks-perheen poismenot jo pikkuhiljaa vähentyä, sillä kohtalo on koetellut yhtä seuraa viime aikoina poikkeuksellisen kovalla kädellä. Toki Lokomotivin tuska on tässä suurin asia, mutta voisivat jo nämä jääkiekko-aiheiset suru-uutiset pikkuhiljaa vähentyä. Haluan tämänkin ketjun kautta välittää osanottoni Jaroslavin suuntaan.

 

[Mr. Smith]

Oreskovich sai lopulta jatkosopparin Vancouveriin. Vielä ei näkynyt missään sopimuksen kestoa tai arvoa, mutta veikataan jotain 700 000 dollarin luokkaa eikä haittaa vaikka vuosia olisi vaikkapa kaksi.

Saas nähdä vieläkö huhuissa mainittu Winchester tulee joukkoon pieneen mukaan.

Edit. Ja Gillis laittoi lähes satatonnia halvemmaksi mitä arvelin ja vielä kaksisuuntaisen sai tehtyä. Soppari siis 605 000 / 105 000.

Vain Mancari ja Ebbett lähtevät nelosen laituripaikan hakijoista yhden suunnan sopparilla liikenteeseen ja ovat ehkä sen karvan verran edellä muita. Muut, Oreskovich, Bitz, Duco, Volpatti ja Pinizzotto, omaavat sitten kaksisuuntaisen sopparin ja näiden lisäksi vielä Begin ja Nolan ovat sitten tryoutilla liikenteessä.

Ja jos en väärin laskenut niin 48 sopparia sekä noi kaksi tryouttia tällä hetkellä.

 

[nuck]

Oli kyllä todella monelta kantilta koskettava pommi tuo Lokomotivin onnettomuus. Paljon kiekkokentiltä tuttuja kasvoja hetkessä poissa iäksi ja kun kiekkoperhe on niin pieni, niin kyllähän tuo monia koskettaa. Menehtyneiden lähiomaisia, ystäviä ja joukkueen faneja tietysti kaikkein kovimmalla kädellä. Aivan järkyttävä kesä kaiken kaikkiaan.

Yksi lentokoneturman kuolleista oli tosiaan Pavol Demitra, joka pelasi meillä kaksi kautta ja lopetti noiden kausien aikana NHL-uransa. Demitralle tuli henkilökohtaisella tasolla vähän liikaa loukkaantumisia Vancouverissa, mutta kunnossa ollessaan hän oli NHL-uran viimeisilläkin kilometreillä puhtaana eurooppalaistyylisenä veteraanina edelleen hyvän luokan kakkosketjun laituri.

Parhaiten minä muistan hänet NHL:stä kaudelta 2008-2009, jolloin kevätkaudella päätettiin koota yhteen ketju Kesler-Sundin-Demitra. Tuo ketju oli ensimmäistä kertaa yhdistelmä ties kuinka pitkään aikaan, joka otti Sedineiltä ketjuna paineita ja huomiota pois ja pystyi ratkaisuihin useina iltana. Tuo oli myös ensimmäinen kerta, kun Ryan Kesler nostettiin pelaamaan kahteen ensimmäiseen ketjuun. Sundin-Demitra -kaksikolle lieneekin kiitoksen paikka siitä, että Kesler alkoi uskoa itseensä myös hyökkäävänä pelaajana.

Yksi asia näytti olevan Demitran kohdalla selvää; hän oli joukkueen sisällä todella pidetty pelaaja. Ei liene myöskään mikään salaisuus, että hänellä ja Canucks-managerilla Mike Gillisilla oli erittäin lämpimät välit jo ennen Demitran Canucks-kausia (Demitra oli yksi Gillisin entisistä asiakkaista kun MG toimi vielä agenttina) ja tämä suru koskettaa siksikin voimakkaasti jälleen syvältä myös Vancouverin seurajohtoa.

Mutta jos tuo kausi 2008-09 jäi minun mieleen parhaiten Demitralta seurajoukkueessa NHL:stä, niin paras Demitra-muisto on kuitenkin Vancouverin Olympialaisista 2010. Noissa kisoissa Demitra oli loistava. Hän voitti kisojen pistepörssin, oli avaintekijänä kaatamassa kivikovana maana pidettyä Ruotsia (1+2 pistettä Slovakian 4-3 voittoon päättyneestä pelistä) ja olisi luultavasti saanut enemmän henkilökohtaista kunniaa esimerkiksi kisojen parasta hyökkääjää valitessa, jos Slovakia olisi saanut kisoista jotain muuta kuin neljännen sijan.

Noista kisoista minulle jää kuitenkin aina mieleen se Demitran miljoonan taalan paikka (ja Luongon torjunta) semifinaalien loppusekunneilla, joka lopulta saattoi ratkaista jopa Olympiakullan kohtalon:

http://www.youtube.com/watch?v=GFt9B35p0EQ

Tuo sisään, ja kuka tietää vaikka... No, turhaa jossittelua, joka ei vähennä tippaakaan Demitran kisojen arvoa. Tuon ottelun jälkeinen Luongon ja Demitran välinen keskustelu jää minulle myös hyvin mieleen; http://www.youtube.com/watch?v=DLdIJLL1f-c&feature=related

Lepää rauhassa Pavol Demitra ja koko Jaroslavin joukkue!

***

Oreskovichin jatkosopimus oli hyvä uutinen. Viime kaudelta tutulta Oreskovichilta tietää suurin piirtein mitä saa, joten sopimus tuo tiettyä turvallisuutta tuonne neloseen. Lisäksi tuo sopimus lisää vain entisestään kilpailua. Sopimuksen kaksisuuntaisuus oli asia, joka saattoi hiertää tässä sopimuksessa näin pitkään ja hyvä, että tässä tilanteessa saatiin aikaan kaksisuuntainen paperi kun tuosta nelosen laiturin paikasta löytyy kilpailua. Itse en pidä tällä hetkellä kuin Lapierren asemaa nelosessa varmana.

Ja kasassa on minunkin muistini mukaan nyt 48 sopimusta, joten esimerkiksi Winchesterille löytyisi vielä tilaa.

 

[Mr. Smith]

Vancouver otti sitten odotetusti Edmontonin junnuilta pataan ja tulos oli 2-7. Vancouverin maalit tekivät Jordan Schroeder ja Darren Archibald (1+1). Kehuja ei kauheasti ole kukaan jakanut, mutta ilmeisesti Archibaldin ketju, jossa oli lisäksi Nicklas Jensen ja Alex Friesen oli vähiten huono. Lisäksi Yann Sauve oli pakiston paras. Muuten voisi mainita Adam Polasekin tyrmäyksen, jossa kohteena oli Colton Teubert.

Tänään on sitten ohjelmassa toinen ottelu ja vastassa Calgary.

Edit. Osa pelin nähneistä huutelee jo Archibaldia mukaan kisaan nelosketjun paikoista. Mielenkiintoinen pelaaja Archibald on joka tapauksessa ja mukava nähdä hänen otteitaan varsinaisella campillä.

 

[nuck]

Kaksi erää tuli katsottua tuota Vancouverin ja Edmontonin prospect-peliä, joten kai senkin perusteella voisi jotain pientä tänne laittaa:

Ensimmäinen erä oli mielestäni melko tasainen ja molemmilla oli paikkansa. Toiseen erään Vancouverille osui sitten todella surkea jakso ja oman pään isot virheet sekä maalivahti Honzigin epävarmat otteet antoivat liikaa tasoitusta Oilersin laadukkaita prospecteja vastaan. Kolmatta erää en jaksanut enää katsella, kun nuorten selkäranka heidän parhaaseen peliin näytti katkeavan jo toisen erän huonoon jaksoon.

Noin yleisesti Vancouverilla ei ole nuorissa puolustajissa tällä hetkellä riittävästi laatua syvyydessä. Ykköspari Sebastian Erixon ja Yann Sauve pelasivat hyvin, mutta heidän jälkeen taso putosi todella paljon ja kun valmentaja Craig MacTavish jakoi vastuuta (ihan viisaastikin tietysti tällaiseen otteluun), niin ykkösparin jälkeen muiden pakkien huonot otteet paistoivat melkein vaihto vaihdon jälkeen toisessa erässä silmään ja Oilers pääsi iskemään osumia.

Canucksin nuorissa pakeissa on näkyvissä tällä hetkellä odotusarvoilta kolmen kärki ja ikävä sanoa, mutta lahjakas kiekollinen puolustaja Kevin Connauton vaikuttaa putoavan tästä kelkasta (ainakin tämä Oilers-peli antoi viitteitä siitä, että hänen puolustuspeli ei ole kehittynyt mihinkään). Organisaation selvästi paras nuori pakki Chris Tanev ei tähän turnaukseen osallistu, mutta turnauksessa mukana olevista pakeista Sauve ja Erixon vaikuttavat molemmat lupaavilta. Noiden kolmen (Tanev, Sauve ja Erixon) jälkeen puolustajista Henrik Tommernesin ja Patrick McNallyn otteita olisi kiva seurata.

Vancouverin prospect-pakit ovat ohuella narulla (tietysti tuolla syvyydellä ei sinällään ole merkitystä jos kärkipakeista tulee jotain) ja lisäksi nuoria lupaavia maalivahtejakaan ei tässä turnauksessa prospect-puolella näytä olevan, kun Eddie Läck ei näihin peleihin osallistu ja Honzigin peli oli ainakin tässä ensimmäisessä ottelussa hirveän epätasaista. Tuli vähän Flames-Sharks -pelissä Calgaryn maalilla pelannut Jani Ortio mieleen kun katseli Honzigin peliä.

Hyökkäyksessä oli puolestaan tosiaan kiva katsoa Nicklas Jensenin ja Darren Archibaldin otteita. Kummatkin pelasivat sillä tasolla, jolla heidän toivoinkin pelaavan. Jensen on ulottuvana hyökkääjänä erinomainen pitämään kiekkoa ja hän näytti muutaman kerran hyviä väläyksiä pelisilmästään. Archibald pelasi puolestaan sellaista nuoren voimahyökkääjän peliä, että tulee kisaamaan näillä näytöillä tuosta nelosen paikasta.

Tämän kesän ykkösvaraus Jensen oli minulle varausnumerosta huolimatta positiivinen yllätys, Archibaldilta pystyi toivomaankin jotain tällaista - tulihan OHL:ssä viime kaudella kuitenkin 41 maalia 61 peliin ja kun kokoakin löytyy 6-3, 210, niin paketti vaikuttaa lupaavalta. Pettymyksiä löytyi hyökkäyksestä lähinnä Jordan Schroederin ja Prabh Rain osalta. Yhden ottelun perusteella ei hyökkääjistäkään voi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä, mutta Schroeder ei ikävä kyllä vaikuta tällä hetkellä tulevaisuuden NHL-pelaajalta.

 

[Moustache Dave #44]

Prospect turneen toinen peli päättyi 4-3 jatkoaikavoittoon Calgarystä. Vieraiden Joni Ortio paikkaili jonkin verran asetelmiaan, pelaamalla tappiosta huolimatta kohtuu hyvän pelin. Kevin Connauton sen sijaan epäonnistui jälleen, Connauton näyttää puolustuspäässä todella heikolta kaksinkamppailussa ja ajoituksissakin on ongelmia. Ylivoimissa hän pelasi kuitenkin hyvin.

Canucksille pelin ratkaisivat ihan oudot miehet. Joukkueen vanhin pelaaja, try-out mies Nathan Longpre tasoitti ensin pelin 15 sekuntia ennen loppua, Canucksin pelatessa ilman maalivahtia, ja järjesteli vielä voittomaalin jatkoajalla. Longpre oli onnistunut tätä ennen maalinteossa jo kertaalleen toisessa erässä.

Vahvasti Canucksilta pelasi myös ensimmäisen pelin kokonaan huilanneet hyökkääjät Kellan Tochkin, Stefan Schneider ja Antoine Roussel (try-out pelaaja hänkin). Bill Sweatt on ollut pettymys näissä peleissä. Hän avasi nyt pistesaldonsa hieman tuurisyötöllä Longpren ensimmäiseen maaliin. Tehoista huolimatta ketjun peli ei juuri silmiä hivellyt. Vanhempina pelaajina Sweatt & Longpre menivät junnuista enemmän voimalla kuin taidolla läpi.

Ensimmäisessä pelissä onnistuneet Archibald ja Jensen pelasivat nyt Schroederin kanssa. Ketju pelasi ihan ok peliä, mutta jäi ilman tehopisteitä. Schroeder oli parempi kuin ensimmäisessä pelissä. Luulen, että Canucksin heikot pakit syövät Scroederin peliä tässä turnauksessa. Schroeder joutuu paikkaamaan pakkeja todella paljon ja hän on lähes aina ensimmäinen hyökkääjä pakkien apuna.

Tuntuu, että joka campillä joku pakki menee hierarkiassa Connautonin ohi, nyt se on Sebastian Erixon. Erixon näyttää ihan ammattilaiselta junioreiden joukossa. Hän oli tärkeässä osassa myös ottelun lopussa, kun peli kääntyi Canuckseille, vaikkei tehopisteitä saanutkaan.

Maalissa Karel St. Laurent oli huomattavasti parempi kuin David Honzik eilen. En ihmettelisi vaikka St. Laurent saisi entry-level sopparin jostain näillä näytöillä. Nimimiehistä Anton Rödin, Prab Rai ja Adam Polasek eivät pelanneet.

 

[nuck]

Moustache Davelta tulikin jo hyvä kertaus tuosta prospectien Flames-ottelusta, joten tämä on osaltaan kertausta. Canucks oli jo siis hyvin lähellä hävitä pelin, mutta Nathan Longpre tasoitti ottelun vain 15 sekuntia ennen loppua ja jatkoajalla Antoine Roussel iski sitten lopullisen niitin Longpren syötöstä. Longpren toimesta syntyi pelissä toinenkin maali ja yksi osuma merkittiin Kellan Tochkinille. Flamesilta onnistui kahdesti Patrick Holland ja kerran Michael Ferland.

Ottelussa oli vastakkain kaksi ensimmäisissä peleissä tyrmättyä joukkuetta, joten ainakin yritys näytti olevan molemmilla kova ja laukauksia sateli kumpaakin päähän hyvään tahtiin. Ottelu oli "uusintapeli" joillekin pelaajille henkilökohtaisella tasolla ja esimerkiksi Flamesin maalilla jatkanut Joni Ortio oli ihan eri maalivahti verrattuna edellisyön onnettomaan Sharks-otteluun.

Vancouver oli vaihtanut puolet joukkueestaan ensimmäisestä pelistä, sillä kentällä nähtiin yhdeksän 'uutta' pelaajaa ja maalillakin Oilers-pelin aloittanut (ja siinä ottelussa epäonnistunut) Honzig oli vaihtunut Karel St. Laurentiin. Vaihdokset olivat tehneet luonnollisesti myös muutoksia ketjuihin, vaikka tiettyjä parivaljakoita pyrittiinkin pitämään yhdessä. Käydään ottelun onnistujia ja epäonnistujia vähän läpi:

Nathan Longpre: Minun piti laittaa hänestä jotain pientä jo ensimmäisen pelin jälkeen (jossa hän pelasi hyvin), mutta jätin kirjoittamatta. Nyt on kuitenkin jo pakko laittaa kun 2+1 tehojen jälkeen hän oli kentän ratkaisija. Longpre on hyvä luistelija ja hänellä on hyvä laukaus. Ehkä parasta Longpressa on kuitenkin pelisilmä, jonka vuoksi hän tekee monia pieniä, mutta tärkeitä asioita hyvin. Ehdottomasti mielestäni pelaaja, jonka kortit kannattaa katsoa kokonaan.

Longpre on -88 syntyneenä vanhin Canucksin turnauksen prospecteista ja ikä näkyy tällä tasolla, mutta ikä ei vie mitään Longpren hienosta illasta pois. Mukana esimerkiksi Vancouverin joukkueessa on kuitenkin muun muassa viime kauden hyviä Elitserien- ja AHL-pelaajia, joten kyllä se lahjakkuudesta kertoo, jos pystyy tuosta ryhmästä nousemaan esiin.

Sebastian Erixon: Jälleen hyvä peli. Erixon on rauhallinen ja hyvin liikkuva puolustaja, joka pystyy nostamaan peliä omista jaloilla paineen alla. Hyvät avaukset ja pelaa ainakin näissä peleissä myös varmasti omaa päätä. Fyysinen peli on vielä kysymysmerkki, mutta uskon hänestä tulevan Chicagolle arvokas puolustaja nyt lähitulevaisuudessa.

Karel St. Laurent: Hyvä peli maalilla, eikä hän voinut maaleille mitään. Toistaiseksi St. Laurent on torjunut kahdessa pelissä 57 kutia yhteensä 61 laukauksesta. Rauhallinen perhostyylinen maalivahti, joka saanee lisää mahdollisuuksia kun Honzigin itseluottamus saattoi horjua tuon Öljy-pelin jälkeen.

Jordan Schroeder: Pelasi samassa ketjussa Nicklas Jensenin ja Darren Archibaldin kanssa ja pelasi paremman pelin kuin ensimmäisessä ottelussa. Schroeder näyttää osallistuvan aikaisempaa enemmän puolustuspeliin ja hän tuki pakkeja (Kevin Connauton kiittää) hyvin. Nyt hän pääsi myös laukomaan kolme kertaa. Itselleni Schroeder on kyllä ristiriitainen pelaaja, sillä tuollaisena miniatyyrikokoisena, mutta taitavana pelaajana olen suunnitellut omissa fantasioissani hänelle kahden ensimmäisen ketjun hyökkäävää roolia NHL:ssä (lähinnä kakkosketjun laidalta), mutta onko tuo kuinka realistista kun esimerkiksi Nathan "Nathan" Longpre on tehokkaampi näissä peleissä ja ylivoimankaan avulla JS ei lauo kuin keskimäärin kaksi kutia pelissä?

Jenkkien nuorisomaajoukkueiden piste-ennätyksen haltija Schroederin kokonaisvaltainen pelaaminen on kyllä parantunut ja sitä kautta hän saattaa saada tulevalla kaudella viime kautta enemmän peliaikaa AHL:ssä, mutta pysyvä NHL-paikka vaikuttaa tälle kesän 2009 Canucksin ykkösvaraukselle tällä hetkellä kiviseltä kun hyökkäyspelaaminen on pikkunäppärää ja sinänsä nättiä, mutta tehotonta. Jos häntä miettii NHL:ään, niin kahteen kärkiketjuun ei näytä riittävän tehokkuus ja tahto ratkaista ja syvyyspaikoille näen itse ennemmin isompia pelaajia kuten Hansen, Higgins tai vaikka Torres.

Vähän pelkään nykymenon jatkuessa, että hänestä tulee Josh Holdenin kaltainen eurokiertolainen, mikä on ykkösvarauksesta tietysti pettymys. Mutta toisaalta, varauksesta ei ole kuin kaksi vuotta, joten annetaan nyt vielä toiset kaksi kautta aikaa, niin ollaan vähän viisaampia hänen suhteen. Tuo Moustache Daven heittämä pakkien heikko pelaaminen voi olla kyllä ihan osuva arvio Schroederin tehottoman pelin takana. Siitä huolimatta toivoisin häneltä aktiivisempaa otetta hyökkäyspäässä.

Billy Sweatt: Toinen hyökkäyksen pettymys näissä kahdessa ottelussa. Sweatt näytti tosin nyt toisessa erässä nopeuttaan joukkueiden pelatessa neljällä neljää vastaan, mutta muuten on ollut hiljaista. Vahva viime kausi AHL:ssa on kuitenkin hänellä jotain sellaista mitä esimerkiksi Schroederilla ei ole ja kun hänelle voisi helpommin kuvitella nelosen paikkaa kuin Schroederille kakkosen paikkaa, niin Sweattilla näen enemmän toivoa pääleirillä.

Muista pelaajista Darren Archibald ja Nicklas Jensen jatkoivat hyviä otteitaan ja lisäksi Yann Sauve oli edelleen hyvä. Joukkkueen kannalta hyvä asia on se, että nuo kaikki ovat noin 190 senttisiä pelaajia, joten prospect-pelien parhaissa nuorissa (yhdessä Erixonin kanssa) on myös kokoa.

***

Huhuissa pyörinyt Brad Winchester ei tule Vancouveriin, vaan yrittää hakea paikkaa Sharksin harjoitusleirin kautta.

Oma hyökkäystoive ilman loukkaantumisia:

Daniel Sedin - Henrik Sedin - Burrows
Hodgson - Kesler - Raymond
Higgins - Malhotra - Hansen
Samuelsson - Lapierre - Sturm

Hodgson saisi omissa toiveissa kunnon mahdollisuuden Keslerin vieressä, vaikka tuo tarkoittaisi samalla sitä, että Samuelsson ja Sturm menisivät neloseen. Nelonen olisi noin äkkiä katsottuna aika pehmeä tuollaisena, mutta etenkin Lapierrelta ja Samuelssonista löytyy kaksinkamppailuvoimaa. Lisäksi ketju pystyisi tuomaan kiekkoa ylös ja tekemään tehojakin. Vancouverin nykylinja näyttää olevan muutenkin aikaisempaa kiekollisempi, mikä on tarkoittanut käytännössä sitä, että vastustajat ovat pukeneet aika harvoin tappelijoita Canucksia vastaan (tai jos ovat pukeneet, niin heidän peliaikansa on ollut minimissä).

Mutta aika lailla auki tuo tilanne on vielä nyt käytännössä. Esimerkiksi Nolanin ja/tai Beginin mahdolliset onnistumiset leirillä voivat muuttaa tuota ja kun tiedetään Vigneaultin tahto kasata nelosketju enemmän tuota minun toivemallia ryskäävämmäksi, niin Hodgson saattaa löytää itsensä jälleen farmista (mikäli hyökkäys onnistuu välttämään suurimmat loukkaantumiset).

Syvyyspaikoista kisaavat näillä tiedoilla lähinnä Oreskovich/Nolan/Begin/Bitz/Mancari/Sweatt/Archibald/Ebbett/Duco/Fedoruk/Pinizzotto ja Volpatti... Ehkä tuonne nelosen laitaan riittää siis ilman Winchesteriakin kilpailua.

 

[nuck]

Pari linkkiä:

Vancouver Province kirjoitti lyhyen jutun Jordan Schroederin parantuneista otteista prospect-turnauksen toisessa pelissä.

He was nearly invisible until he scored a late goal on Sunday, but Jordan Schroeder found his legs Monday afternoon against the Flames.

Although he didn’t score, he and his linemates created several opportunities, and as importantly he was hustling around in his own end on effective backchecks.

***

Marco Sturm viihtyy Vancouverissa ja kertoo lisäksi, että Ehrhoff on "osasyyllinen" miehen tuloon länsirannikolle.

En itse aseta Sturmin varaan tällä hetkellä vielä mitään ja tämä hankinta oli Gillisiltakin selkeä riskiveto, joten hänen mahdollinen onnistuminen olisi pelkkää bonusta. Sturm on rikkonut urallaan seitsemän kertaa 20 maalin rajan ja kertoo jutussa ensi kauden yhdeksi tavoitteekseen tuon saman rajapyykin, mutta samalla pitää muistaa miehen polvivaivat. Jos saksalainen pääsee Keslerin laitaan ja jos hän pysyy kunnossa, niin tuonne +20 maaliin on mahdollisuudet. Pelityyli sopii Keslerin ketjuun, joten sikäli tämä hankinta voi toimiakin.

***

Vancouver Province kirjoitti juttua nuoresta voimahyökkääjälupauksesta Darren Archibaldista.

Chicago Wolvesin valmentaja Craig MacTavish on jo ilmoittautunut Archibaldin tukijoukkoihin:

“I like a lot about him,” Craig MacTavish, who will probably have Archibald playing for him with the Chicago Wolves, said. “The obvious things are the size and the strength on the puck. And his skill level with the puck, he's got a good set of hands.”

Ensi kaudesta tulee mielenkiintoinen seurattava farmitasolla. Archibald ja Anton Rödin ovat ainakin hyökkääjätulokkaista nimiä, joita tulee seurattua tarkasti (ellei nyt sitten Archibald yllätä ja nappaa paikkaa ylhäältä).

***

Vancouver Province kirjoitti hyvin esiintyneestä tämän vuoden ykkösvarauksesta Nicklas Jensenista.

Craig MacTavish kertoo Jensenista jutussa seuraavaa:

“The pass he made on the first goal — that was a high-level pass. That was a big-time play.”

“For an 18-year-old kid he was pretty polished, he was strong on the puck. He's got some things he's got to work on, like we all do. Just some positional stuff, taking more responsibility in a few areas, a little bit of quickness. He's got good hockey sense, he's got good hands, he reads the ice very well, a few things we can continue to work on.”

Tässä tuo syöttö, josta MacTavish puhui.

Jensen kertoo puolestaan Vancouver Sunin jutussa enemmänkin tanskalaisesta kiekkoilusta.

 

[Moustache Dave #44]

Kolmas prospect peli päättyi 5-3 voittoon Sharkseista. Canucks pelasi aika nimettömällä ryhmällä, kun kokoonpanosta puuttuivat Schroeder, N. Jensen, Sweatt, Erixon, Sauve ja Connauton. Kokoonpanoon palanneet Anton Rödin, Prab Rai ja Adam Polasek tekivät maalin mieheen. Turnauksen suurimpiin onnistujiin lukeutuva Darren Archibald teki myös hienon maalin. Archibald oli nyt saanut ketjukavereikseen edellisottelun sankarin Nathan Longpren sekä Anton Rödinin. Canucksin avausmaalista vastasi 18-vuotias try-out pelaaja Steven Janes.

Hieman yllättäen Canucksin puolustus toimi nyt melko hyvin, vaikka parhaat pakit puuttuivat. En tiedä pelasiko Polasek Edmontonia vastaan lyijypainot nilkoissa, kun liike oli nyt paljon kelvollisemman näköistä. Polasek hoiti johtavan puolustajan roolin varsin mallikkaasti, maali perus YV-lämärillä, upea syöttö Rödinin maaliin ja lisäksi hyvää työtä Archibaldin maaliin johtaneessa vaihdossa. Muista pakeista Edmonton pelissä kammottavana hasardisählääjänä mieleen jäänyt Frankie Corrado oli nyt kuin eri pelaaja, esittäen paljon maltillisempaa ja fiksumpaa peliä.

Ykkösketjun Longpreltä tämä oli turnauksen huonoin peli. Anton Rödin on ollut, sanoisinko pehmeähkö, hän teki todella näyttävän maalin, mutta odotin kokonaisuutena Elitserien-mieheltä ehkä hieman liikoja, kuvittelin hänen olevan jo lähempänä NHL-tasoa.

Viime peliin irti päästetyt duunarit Kellan Tochkin, Stefan Schneider ja Antoine Roussel jatkoivat hyviä otteitaan. Tochkin ja Roussel ovat aika pienikokoisia tuohon rooliin, mutta Schneider voi hyvinkin nousta vielä nelosketjun NHL-pelaajaksi.

Maalille palannut nuori raakile David Honzik jatkoi jo Edmonton pelissä nähtyä epävarmaa panikointiaan, mutta pystyi nyt napsimaan voittoon riittäneet torjunnat.

Bill Sweattin huhutaan loukkaantuneen. Häneltä jäänee turnauksen päätöspeli Winnipegiä vastaan väliin. Todennäköisesti Archibald ja Longpre ovat myös päätöspelistä sivussa, sillä MacTavish aiemmin puhui, että kukaan ei pelaisi neljää peliä.

 

[nuck]

Kommentoin paria kohtaa tuosta Moustache Daven kattavasta peliraportista.

Turnauksen suurimpiin onnistujiin lukeutuva Darren Archibald teki myös hienon maalin. Archibald oli nyt saanut ketjukavereikseen edellisottelun sankarin Nathan Longpren sekä Anton Rödinin.

Pari ponttia tästä:

- Kun katsoo Archibaldin peliä, niin ei voi olla ihmettelemättä sitä, miksei häntä olla varattu mihinkään. Jälleen puhutaan siitä, kuinka scouttauksen kehittymisen seurauksena lahjakkaita pelaajia ei pääse lipumaan "sormien läpi", mutta tässä on yksi hieno esimerkki näistä. Toki kyse on selvästä myöhäiskehittyjästä ja en sano häntä tässä vaiheessa seuraavaksi Brendan Shanahaniksi tai edes tämän hetken Todd Bertuzziksi, mutta kun kokoa löytyy 190cm/96kg, kädet ja jalat ovat kunnossa ja asennekin näyttää olevan hyvä, niin puhutaan yhdestä tämän turnauksen lupaavimmista pelaajista.

Se, kuinka hyvin tuo paketti saadaan lopulta yhteen NHL-tasolle ja kehitettyä vielä tästä hetkestä tasaisesti eteenpäin, riippuu Archibaldista itsestään ja oikeasta pelaajan sisäänajosta. Itse ajaisin siksi häntä vielä AHL-portaiden kautta sisään ennemmin kuin istuttaisin nelosketjuun. Hän on jatkuvasti kehittymässä oleva iso hyökkääjä, josta saattaa kasvaa parhaassa tapauksessa vielä jotain todella tärkeää ylemmäs.

- Anton Rödin pelasi paremman pelin kuin Edmontonia vastaan, mutta ei hän vielä ole NHL-tasolla tai edes kunnolla haastamassa sinne. Rödin kärsi viime kauden aikana paljon olkapäästään (vaikka pelasi) ja pelasi kuulemma pelejä Elitserienissa, joissa ei pystynyt edes laukomaan. Nyt olkapää on jo parempi, mutta hän ei pystynyt tekemään esimerkiksi hänelle tärkeää punttitreeniä yläkroppaan sen vuoksi kesällä, joten kyllä hänen pelistään tuon näkee. Vaikka hän taklasi pari kertaa Sharks-pelin alussa paljon isompaakin kaveria, niin hän selvästi kokonaisuutena varoo olkapäätään.

Olen sen verran nähnyt Rödiniltä nuorten maajoukkue- ja miesten tasolla Elitserien-pelejä, että uskon hänellä hyvinkin voivan olla kahden ensimmäisen ketjun tulevaisuutta NHL:ssä. Pienikokoisena (5-11, 176) pelaajana onkin mielenkiintoista seurata hänen portaitaan uralla. Nyt jokainen Canucks-fani varmasti sympatioi ja toivoo tästä omasta varauksesta NHL-pelaajaa. Jos hänestä sellainen kasvaa, niin niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin, odotan seuraavaksi koska alkavat ne tyypilliset puheet pehmeästä europelaajasta, joka pitäisi vaihtaa pois. Mutta onneksi niihin puheisiin on vielä pitkä matka.

Hieman yllättäen Canucksin puolustus toimi nyt melko hyvin, vaikka parhaat pakit puuttuivat. En tiedä pelasiko Polasek Edmontonia vastaan lyijypainot nilkoissa, kun liike oli nyt paljon kelvollisemman näköistä. Polasek hoiti johtavan puolustajan roolin varsin mallikkaasti, maali perus YV-lämärillä, upea syöttö Rödinin maaliin ja lisäksi hyvää työtä Archibaldin maaliin johtaneessa vaihdossa.

Totta, Polasekin ero ensimmäiseen peliin nähden oli järkyttävä. Hän sanoi itsekin Vancouver Provincessa tämän pelin olleen ensimmäistä paljon paljon parempi.

“It was much, much better. This one was *closer to my game, what I think I can play.”

Hyvä, että ymmärtää ilmeisesti itsekin ensimmäisen pelin olleen surkea. Oliko se ensimmäisen pelin koomailu seurausta jännityksestä, puristiko luistin vai oliko hänellä nuo lyijypainot mukana, mutta nyt kentällä oli täysin eri pelaaja. Näillä näytöillä nostan tsekkipakin ehdottomasti mukaan ainakin sinne Henrik Tömmernesin ja Patrick McNallyn luokkaan, mitä pakkiprospectien odotusarvoihin tulee. Jää nähtäväksi sitten se, että onko Polasek sitten todellisuudessa noin epätasainen pelaaja mitä nämä kaksi ottelua antavat kertoa vai oliko se ensimmäinen peli vain huono esimerkiksi liian jännityksen vuoksi.

Ja Frankie Corradolle voisi tosiaan laittaa myös nyt plussan edellisen pelin piiitkän miinuksen sijaan. En tiedä sitten sytittivätkö seurakaverit Sefton ja Sgarbossa pelaamaan? Noin kokonaisuutena hän on kyllä oikein hyvä luistelija ja ensi kaudella on mielenkiintoista seurata hänen kehitystään OHL:ssa.

 

[Moustache Dave #44]

Young Stars turnaus päättyi ilmeisen yksipuoliseen peliin, jossa Jets myllytti Canuckseja. Raporttien mukaan try-out maalivahti Karel St. Laurentin loistopeli piti lukemat kuitenkin siedettävinä, Canucks hävisi 0-2.

Canucksilta pelistä puuttuivat oikeastaan kaikki nimekkäät hyökkääjät Rödiniä ja Jenseniä lukuun ottamatta. Pakeista puuttuivat Sauve ja Connauton. Rödin oli kuulemma tähän peliin edelleen pystynyt hieman parantamaan. Pakeista Polasek ja Corrado jatkaneet lähempänä Sharks kuin Oilers pelin tasoaan, lisäksi Erixon oli ilmeisesti onnistunut taas kohtuullisesti.

Canucks ei turnauksen jälkeen ilmoittanut karsivansa muita kuin try-out pelaajia, eli periaatteessa kaikki omat varaukset / signaukset voivat lähteä pääleirille ainakin aluksi mukaan. Lisäksi neljä try-out pelaajaa puuttui karsittujen listalta, joten he ovat ilmeisesti saaneet kutsun pääleirille. Nämä pelaajat ovat maalivahti Karel St. Laurent, tehohyökkääjä Nathan Longpre, pariin otteeseen täällä mainitsemani duunarihyökkääjä Antoine Roussel sekä puolustaja Marc Anthony Zanetti.

 

[Mr. Smith]

Huhut näköjään pitivät paikkansa ja lisää tryoutteja tuli campille Anders Erikssonin ja Niko Dimitrakosin muodossa. Eipä kummallakaan pitäisi olla oikein mitään saumaa lunastaa paikkaansa kokoonpanosta, mutta katsotaan nyt sitten.

Porukkaa leirillä ainakin riittää, kun ilmeisesti 65 (37+21+7) pelaajaa on nyt sitten mukana.

 

[Mr. Smith]

Jos ajatellaan, että Kesler pystyisi pelaamaan kauden alussa, mutta Raymond on sivussa, niin näkisin kilpailutilanteen seuraavanlaiseksi:

Sedin - Sedin - Burrows
Hodgson tai Sturm - Kesler - Samuelsson
Higgins - Malhotra - Hansen
? - Lapierre - ?

Nyt sitten on varmistumassa, että Kesler on Raymondin kanssa poissa vähintään marraskuun puoleen väliin, joten paikkoja onkin useampia jaossa. Lisäksi Malhotra on poissa vielä 2-3 viikkoa, joten saattaa olla että hänkin missaa vielä pelin tai pari. Näin ollen Hodgson kyllä luultavasti saa tuon kakkosen sentterin paikan. Mutta jos Malhotrakin missaa sen pari peliä niin olisikohan kokoonpano jotain tämmöistä:

Sedin - Sedin - Burrows
Sturm - Hodgson - Samuelsson
Higgins - Schroeder/Ebbett - Hansen
Nolan - Lapierre - Oreskovich
Duco, Mancari

Toki Schroeder näyttää olevan kaukana NHL-tasosta, mutta pakko myöntää että olisi houkuttelevaa nähdä hänen tasonsa pelin tai parin aikana NHL:ssä. Toki Ebbett on sitten varmempi valinta ja sopiikin hieman paremmin tuohon kolmosen keskelle.

 

[Moustache Dave #44]

Kesler ja Raymond ovat tosiaan sivussa. Malhotra on ilmeisesti luistellut campilla C-harjoitusryhmässä, joka koostuu lähinnä matalamman profiilin prospekteista, joten ei hänkään normaalissa kunnossa ole.

Mitä tuohon sentterivajeeseen tulee, mielenkiintoinen huomio leiriltä on, että Higgins on vetänyt treenejä sentterinä Samuelsson laidallaan. En tiedä onko tuo realistinen vaihtoehto, mutta ehkä jokin b-suunnitelma, jos Hodgson ei onnistu ja Kesler & Malhotra puuttuvat.

Alempiin ketjuihin löytyy paljon variaatioita. Lapierre menisi tuuraajana kolmosessakin ja nelosen keskelle olisi mahdollisuuksina Ebbettin lisäksi vielä Begin ja Stefan Schneider.

 

[Mr. Smith]

Jos noista harjoitusten ketjuista pitäisi vetää johtopäätöksiä niin ketjut olisivat seuraavat:

Sedin - Sedin - Burrows
Sturm - Ebbett - Nolan
Higgins - Malhotra - Hansen

Ja neloseen olisi sitten kolme eri variaatiota:

Duco - Hodgson - Oreskovich
Samuelsson - Lapierre - Sweatt

Kyseisistä kokoonpanoista vain Hodgsonin ja Ebbettin ketjut esiintyvät tänään Calgary otteluissa ollen joukkueidensa ykkösketjuja. Muut ketjut ovat sitten

Pinizzotto - Schroeder - Jensen
Volpatti - Schneider - Rodin
Clackson - Roussel - Tochkin

Dimitrakos - Longpre - Mancari
Archibald - Begin - Fedoruk
Anthony - Friesen - Grenier

Mutta tuskinpa näistä vielä liikaa voi lukea, ainoastaan tuo ykkösketju nyt pysyy varmaan entisellään, muissa on sitten paineita muutoksiin loukkaantumisten takia. Joka tapauksessa mielenkiintoiset harkkamatsit ovat nyt edessä.

 

[Mr. Smith]

Ensimmäiset pudotukset campilta tulivat, kun Sawyer Hannay palautettiin junnuihin ja Marc Anthony Zanetti vapautettiin.

Ja harkkamatsit ovatkin tänään, eilen meni näköjään päivät sekaisin.

Hockeysfuture laittoi taas Vancouverin prospectit järjestykseen Hodgson still tops in Vancouver prospect pool - Hockey's Future Laajuutta omasta mielestä löytyy todella hyvin, mutta kärkiosaaminen on vähän heikkoa. Toki jos Hodgson ottaa nyt isoja askeleita kiekolliseen peliin niin se pelastaa jo paljon. Hivenen ihmetyttää Archibaldin jääminen TOP20:n ulkopuolelle.

 

[Moustache Dave #44]

Preseason tuli avattua kahdella Calgary-pelillä. Ekan matsin lähtökohdat oli sellaiset, että Flamesin NHL-painotteinen ryhmä kohtasi Canucksin, jonka kokoonpanossa oli vain yksi viime kaudella NHL:ssä yli 40 ottelua pelannut pelaaja (Andrew Alberts). Peli meni alivoimaharjoitteluksi Canucksin saadessa 12 kaksiminuuttista Flamesin kahta vastaan. Canucks hävisi 1-5. Try-out yllättäjä Nathan Longpre pääsi pisteille saatuaan syötön Canucksin ainoaan maaliin, jonka sörkki Mark Mancari.

Toinen peli oli tasaväkisempi ja Canucks nousi kolmannessa erässä 4-3 voittoon. Marco Sturm oli pirteällä pelipäällä, rebound maali ja hieno syöttö Chris Tanevin alivoimalla syntyneeseen 2 vs. 1 vastahyökkäysmaaliin. Tanev - Ballard pakkipari oli Sturmin lisäksi ottelun parhaimmistoa. Muista Canucks maaleista vastasi Jensen - Schroeder - Pinizzotto ketju. Jensen on ollut koko leirin ajan parempi mitä olin osannut odottaa. Vigneault taas sanoi ennen peliä pitävänsä Pinizzottosta ja haluavansa nähdä mitä hän saisi aikaan hyökkäävässä ketjussa. Tehot 0+2 varmaan avittavat Vigneaultin kaverikirjaan pääsemistä.

Tanevin ja Ballardin takana muu puolustus onnistui heikommin. Rome - Polasek ehkä jo kuulostaa painajaismaiselta yhdistelmältä, siltä se myös näytti. Ryan Parent ei myöskään vakuuttanut. Nelosketjun Antoine Roussel jatkoi Young Stars turnauksesta tuttua jäähyminuuttikeräilyä, nyt minuutteja kertyi 15 ja hanskat putosivat viime kauden Canuckia Guillaume Desbiensiä vastaan. Desbiens oli isompana hieman niskan päällä. Itse pelissä Roussel oli enemmänkin hukassa.

Molemmissa peleissä aloittaneet maalivahdit (Legace & Schneider) hieman epäonnistuivat. Voittopelin jälkimmäisen puoliskon pelannut Läck oli erinomainen. Legacelle tuo epäonnistuminen tuli huonoon saumaan. Olisi jännä nähdä Karel St Laurent vielä näissä peleissä. David Honzik karsittiin tänään (päivän ainoa pudotus), hänen tasostaan Young Stars -pelit kertoivatkin kyllä jo ihan riittävästi.

Byron Bitz näkyy ilmestyneen IR-listalle, hänet voinee siis pudottaa nelosketjukilpailusta, ainakin alkukauden ajaksi.