Vancouver Canucks 2011-2012

[nuck]

Weise pelasi erittäin hyvän pelin. Harmi vaan, että Bitzin huilin syynä on kipeytynyt lonkka. Lonkkahan häneltä muun muassa leikattiin tuossa loukkaantumiskierteen aikana. Toivottavasti Bitz & Weise pysyvät pelikuntoisina, jolloin en itsekään lähtisi neloseen enää uusia kavereita hankkimaan.

Kyllä, harmittavaa kun raaputuksen syy selvisi. Toivottavasti Bitzin lonkassa ei ole nyt mitään sen pahempaa, sillä sen vuoksi mies on tosiaan kärsinyt urallaan ennenkin. Jos Bitz joutuu hyppäämään pois kyydistä tässä vaiheessa, Canucks tarvitsee mielestäni (Weisen hyvistä otteista huolimatta) sinne yhden vaihtoehdon lisää syvyyteen.

Canucks pelaa tänään Nashvillessä. Ottelu tulee olemaan Alex Burrowsille uran 500. NHL:n runkosarjaottelu. Melko nopeasti on aika mennyt Burrowsin debyytistä, tammikuusta 2006.

Muistan vielä tuon Blues-pelin. Canucksilla oli tuolloin todella iso slumppi päällä ja Burrows antoi positiivisen kuvan heti alusta lähtien pelaamalla kaikki tilanteet täysillä - ehkä tuo Widemanin kanssa käyty avausottelun tappelukin kertoi jotain hänen asenteestaan. Tuon avauspelin jälkeen Burrows teki viidennessä pelissään 1+1 pisteet Torontoa vastaan pienellä jääajalla ja avasi tuossa pelissä NHL-uransa pistetilastot.

Avauskaudella Burrowsilla oli kuitenkin myös omat ongelmansa. Hän aloitti hyvin ja teki joitakin maaleja, mutta sitten iski pitkä maaliton putki päälle. Burrows veti ensimmäisen NHL-kautensa viimeiset 30 peliä muuten kokonaan maaleitta, mutta Los Angelesia vastaan hän syttyi ja iski hattutempun - tuohon aikaan se lähinnä huvitti, sillä eihän joku alexburrows ollut mitään muuta kuin nelosketjun ärsyttäjä. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olen miettinyt, että hän näytti jo tuolloin lahjakkuuttaan, mutta sitä ei vaan osattu arvostaa.

Tulokaskauden jälkeinen kausi oli Burrowsille kaikkein hankalin pisteellisesti (vain yhdeksän pistettä 81 pelissä), mutta samalla kaudella hänestä kasvoi lopullisesti alivoimapelin erikoismies yhdessä Keslerin kanssa. Burrows raatoi pelistä toiseen omassa näkymättömässä roolissaan pienellä jääajalla ja kunnostautui lähinnä ärsyttäjänä ja kiekkojen riistäjänä. Hänestä tuli joukkueelle arvokas pienemmän roolin pelaaja, mutta kiekollisen pelin piilossa pysyneet lahjat näyttivät estävän nousun joukkueen hierarkiassa ylöspäin.

Oikeastaan vasta kolmannen NHL-kauden jälkimmäisellä puolikkaalla Burrows alkoi viimein saamaan valmennukselta kunnon luottoa ja häneltä alettiin nähdä säännöllisesti päälle 15 minuutin iltoja ja myös enemmän pisteitä (kauden viimeiset 30 peliä tuottivat kolmosketjussa 15 pistettä). Roolina hänellä oli edelleen tuo puolustava räksyttävä rooli, mutta vastuuta alkoi tulla jo niin paljon, että hän sai peliä kohden enemmän tasakenttäjääaikaa kuin esimerkiksi Morrison, Pyatt (joka pelasi kuitenkin Kaksosten kanssa) tai Linden. Pitkälle Burrowsin ansiosta Canucksin toisen saman roolin pelaajan Cooken vastuu hiljalleen pieneni ja lopulta Cooke kaupattiin pois.

Neljännen NHL-kauden alussa Burrows oli jo liigan eliittiä puolustavassa roolissa. Hän pelasi isoja alivoima-aikoja, uurasti joka vaihto täysillä, teki rooliinsa nähden kelvollisesti tehoja, loisti kiekottomassa pelissä ja pelasi paljon. Burrows ja Kesler olivat erinomainen tutkapari Vancouverin kolmosessa (tai oikeastaan kakkosessa, sillä he pelasivat usein enemmän kuin esimerkiksi Sundin, Demitra, Pyatt tai Bernier) ja pidin tuota kaksikkoa tuon joukkueen parhaana yksittäisenä alueena.

Neljännellä kaudella Vancouver joutui kuitenkin pitkään tappioputkeen tammikuussa ja tuo saattoi jopa kääntää Burrowsin uraa. Tutkapari Burrows ja Kesler päätettiin erottaa viimein toisistaan joukkueen "viimeisenä ratkaisuna" ennen valmentajan vaihtoa - Kesler meni Sundinin ketjun laitaan ja Burrows tuli monen yllätykseksi Kaksosten ketjuun. Siirrot käänsivät heti koko joukkueen peliä, Canucks marssi voitosta voittoon ja Burrowsin tulon jälkeen Kaksoset nousivat uudelle tasolle.

Tuon kauden jälkeen Burrowsin ei ole tarvinnut katsella taakseen. Burrowsista on kasvanut varaamattomana pelaajana farmin nelosketjun kautta ensin NHL:n nelosketjun pienen roolin pelaaja, sittemmin erinomainen kolmosketjun pelaaja ja lopulta tämä nykyhetken Alex Burrows - viime kauden finalistijoukkueen ykkösketjun laituri. Burrowsin ura on harvinainen laatuaan ja se käy esimerkkinä kaikille siitä, että menestykseen ei tarvita välttämättä suurimpia lahjoja. Puhtaasti kovalla ja määrätietoisella työllä voi saavuttaa huipun, kun uskoo itseensä ja pitää jalat maassa.

Jos ihan rehellinen olen, niin en olisi koskaan uskonut Burrowsin pelaavan 500. NHL-peliä - saati sitten, että hän tulisi pelaamaan tuon merkkipaalun joukkueen ykkösketjussa. Loistava nähdä kuitenkin missä hän nyt menee. Hänestä on kasvanut tarinansa ja työnteon kautta yksi suurimpia suosikkejani ja joukkuepelaajana Burrows on esimerkillinen - hän oli pari kautta sitten valmis laskemaan tulevaa palkkaansa ja esitti lisäksi muille joukkueen pelaajille julkisen toiveen, että nämä seuraisivat perässä ja mahdollistaisivat tuota kautta paremman joukkueen kasaamisen.

Otan Canucks-lakin päästä ensi yönä Burrowsin pelatessa uransa 500. pelin. Burrows on pelaaja, jonka jokainen haluaisi omaan joukkueeseen, mutta kukaan ei haluaisi pelata häntä vastaan.

Vancouver Sunin Brad Ziemerin juttu Burrowsista.

Ensi yön Nashville-pelistä muuten sen verran, että Predators on:

- Saldossa 14-3 viimeisistä 17 kotipeleistään...

Ja liigan eniten vierasvoittoja kerännyt Canucks puolestaan:

- Saldossa 5-0 viimeisistä viidestä vieraspelistään, jonka joukkue on pelannut päälle 60%:n kotivoittoprosenttia pitävää joukkuetta vastaan.

Joten vastakkain ovat kovat koti- ja vierasjoukkueet. Mielenkiintoinen peli tulossa. Vancouver on voittanut tällä kaudella kaksi keskinäistä (toisen niistä tosin vasta rankuilla) ja Predators yhden (vaikka oli pelissä Trotzinkin mukaan täysi vastaantulija). Oikeastaan kaksikin todella mielenkiintoista peliä tulossa seuraavaksi, kun pelataan vieraissa Nashvillea ja Detroitia vastaan.

***

TSN:n mukaan Dallasin Steve Ott olisi mahdollisesti kaupan. Jos niin on, niin toivottavasti Gillis laittaa heti puhelua siihen suuntaan. Ott olisi juuri sellainen pelaaja, jonka haluaisin nähdä meidän kolmosessa Hodgsonin vierellä. Vancouverin arvo muiden joukkueiden listoillakin nousisi kivasti pykälän, kun Lapierren ja Burrowsin lisäksi riveistä löytyisi myös tuollainen kolmas rakastettava hyökkääjä.

Jos Ott olisi kaupan, niin mitähän hänestä pitäisi antaa: Ott <-> Mason Raymond + ?

***

reme: Canucks oli viime kaudella listan kakkonen ja meni finaaleihin seitsemään peliin. Viime kaudella Caps oli selvä ykkönen, mutta on nyt pudonnut, kun joukkue ei ole menestynyt totutusti. Vancouverin osakkeita nostaa tuossa varmaankin se, että joukkue voitti viime kauden runkosarjan ylivoimaisesti, mutta ei voittanut kuitenkaan mestaruutta. Minun puolesta voidaan olla pelaajien mielestä yliarvostettuja jatkossakin...

 

[Moustache Dave #44]

Tässäpä pohdittavaa mistä tämä johtuu. Vancouver Canucks on pelaajien mielestä NHL:n yliarvostetuin joukkue.

Kelaillessani viime otteluiden maaleja, pohdin lähinnä, kuinka paskoja nää kaikki meidän kiekon perässä juosten puolustavat vastustajat sitten objektiivisella reaaliarvostustasolla tarkasteltuna oikein olisi…

Canuckshan oli myös vihatuin jengi jossain kyselyssä, tässä on periaatteessa vain kyse samasta asiasta. Kumma kyllä Canucks on aika korkealla aina kun kysytään ”missä joukkueessa mieluiten haluaisit pelata?”.

 

[nuck]

Vancouver Province kirjoitti David Boothista.

Booth on pelannut Vancouverissa 33 peliä ja tehnyt niissä 11+11=22 pistettä. Hänen uransa alkoi uuden joukkueen peliä ja systeemiä hakiessa ja harmittavasti juuri kun Booth pääsi hyvään lentoon, Coloradon Porter ajeli hänet sairauslistalle polvitaklauksella. Nyt helmikuussa Booth on ollut taas yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista. Hän on tehnyt 11 maalia ja yhteensä 20 pistettä viimeisissä 27 pelissä (tuon ajanjakson aikana kärsinyt siis myös polvestaan) ja melkein kaikki hänen pisteistään ovat tulleet tasakentin.

Vancouverille Boothin merkitys näkyy pisteiden ja maalien lisäksi hyvässä karvauksessa ja kovassa työnteon määrässä. Booth pelaa voimahyökkääjän peliä ja on vahva nostamaan kiekkoa omista ylös. Kentän ulkopuolella Booth vaikuttaa olevan liikkeellä positiivisella asenteella, mistä hänen juniorivuosien valmentaja Mike Eaves'kin kertoi tuossa Provincen jutussa; "“Just a great kid. His bad days are most people’s good days.

Boothiin kaupatuista pelaajista Mikael Samuelsson on saanut Floridassa melko hyvän roolin ja tehnyt 31 pelissä seitsemän maalia ja 16 pistettä. Marco Sturmilla ei mene sen sijaan yhtä hyvin. Sturm on kärsinyt tällä kaudella päästään ja jälleen kerran polvestaan ja on tällä hetkellä pitkäaikaisloukkaantuneiden listalla. Pelejä Sturmilla on tältä kaudelta 34 ja noissa hän on tehnyt 2+1 pistettä. Sekä Samuelsson, että Sturm ovat kesällä UFA-pelaajia ja Sturmin on vaikea nähdä jatkavan NHL-uraa.

Booth oli Gillisin viime vuoden suurin hankinta - joukkueessa oli tilausta voimahyökkääjätyypille kakkosketjussa ja sellainen onnistuttiin saamaan, vaikka ei ihan tämän kauden ensimmäisissä peleissä mukana ollutkaan. Maxim Lapierre ja Chris Higgins olivat toki hekin viime vuoden tärkeitä hankintoja viime kauden siirtojen takarajalla, mutta ihan samalle tasolle he eivät pääse. Erinomaisia kauppoja kuitenkin Gillisilta kaikkien kolmen hankinnat ja nuo muistossa onkin mielenkiintoista nähdä, tuleeko sieltä taas joku täsmähankinta.

 

[Mr. Smith]

Booth oli Gillisin viime vuoden suurin hankinta - joukkueessa oli tilausta voimahyökkääjätyypille kakkosketjussa ja sellainen onnistuttiin saamaan, vaikka ei ihan tämän kauden ensimmäisissä peleissä mukana ollutkaan. Maxim Lapierre ja Chris Higgins olivat toki hekin viime vuoden tärkeitä hankintoja viime kauden siirtojen takarajalla, mutta ihan samalle tasolle he eivät pääse. Erinomaisia kauppoja kuitenkin Gillisilta kaikkien kolmen hankinnat ja nuo muistossa onkin mielenkiintoista nähdä, tuleeko sieltä taas joku täsmähankinta.

Vielä kun muistaa minkälaisista lähtökohdista oikeastaan kaikki kolme pelaajaa tulivat. Booth toki oli pelaajista paras ja ennakkoon kovin nimi, mutta hänkin oli kärsinyt loukkaantumisista, jonka jälkeinen kausi oli odotuksia huomattavasti heikompi ja alku tälle kaudelle oli vieläkin heikompi (6 ottelua 0+1 ja -6).

Lapierre vastaavasti oli viime kaudella treidattu jo kertaalleen ja uudessa joukkueessa peli ei toiminut ollenkaan (21 ottelua, 0+3 ja -3). Loppukaudella Lapierre haki vielä parasta teräänsä, mutta playoffeissa hän oli jo hyvä, kuten myös tällä kaudella. Higginsillä taasen oli takana jo kolme rikkinäistä kautta ja samassa tutuksi oli tullut neljä eri joukkuetta. Viimeisessä joukkueessa eli Floridassa homma alkoi vähän toimimaan, mutta erilaisia loukkaantumisia taisi tulla reilussa puolessa kaudessa 3-4. Myös Higginsin loppukausi meni ihan hyvin, mutta hän on parantanut tällä kaudella entisestään ja jopa yllättäen noussut kakkoseenkin pelaamaan. Toki tälläkin kaudella Higginsillä on ollut vaivaa jos jonkinlaista (käsi, jalka, virus?).

Se mitä tällä hain oli scouttauksen onnistuminen. Näköjään taustatyöt oli tehty hyvin, kun kaikki hankinnat olivat viime vuosina vähän epäonnistuneita pelaajia, jotka sopivat jostain syystä hyvin Vancouverin pelitapaan (sen opittuaan). Toivotaan, että myös nyt taustatyöt tehdään hyvin, osui hankinta sitten kehenkä tahansa. Toki Steve Ott oli näin amatöörin näkökulmasta loistava hankinta, mutta katsotaan nyt miten Gillis näkee Ottin tai muut saatavilla olevat pelaajat.

 

[nuck]

Se mitä tällä hain oli scouttauksen onnistuminen. Näköjään taustatyöt oli tehty hyvin, kun kaikki hankinnat olivat viime vuosina vähän epäonnistuneita pelaajia, jotka sopivat jostain syystä hyvin Vancouverin pelitapaan (sen opittuaan).

Kyllä, scouttaus on ollut onnistunutta useimmissa tapauksissa Gillisin aikana ja lisäksi kaupoissa on onnistuttu aika hienosti. Ballardin kauppaa voi tosin pitää epäonnistuneena tällä hetkellä, mutta eipä huomannut myöskään Florida Grabnerissa esiintyvää lahjakkuutta, vaan päästi hänet waivereissa pois. Lisäksi Ballardista puhuttaessa pitää muistaa se, että on hänellä käynyt meillä myös huono tuuri. Ennen Canucks-aikaa hän oli pelannut neljä täyttä 82 pelin kautta ja vain yhdellä (06-07) kaudella hän oli kärsinyt loukkaantumisesta ja pelannut 69 peliä. Nyt hän on kärsinyt Vancouverissa heti kummallakin kaudella vammoista ja tuo on varmasti näkynyt otteissa.

Mutta eipä siitä mihinkään pääse, että palkkaan nähden Ballardin kauppa on ollut kaikesta huolimatta epäonnistunut, sillä vitospakki ja päälle neljän miljoonan dollarin sopimus ei ole kovin hyvä yhdistelmä. Gillisin parhaina kauppoina voi puolestaan pitää:

- Christian Ehrhoffin kauppaa San Josen kanssa. Sharksin piti saada tilaa Heatleylle, mutta olisihan joukkue voinut jotain muutakin saada vastineeksi kuin kaksi huonoa prospectia (Patrick White ja Daniel Rahimi - Whitesta Sharks sai tosin toisen kierroksen varauksen, mutta tuokin oli kuitenkin olematon hinta 50 pisteen pakista). Gillis odotti koko kesän sopivaa hetkeä puolustajan hankkimiseksi ja kärsivällisyys palkittiin kun toisen joukkueen piti leikata budjettiaan. Ehrhoffista tuli Vancouverissa 50 pisteen puolustaja ja hän tienaa tältä kaudelta Buffalossa 10 miljoonaa dollaria. Canucks ja Ehrhoff hyötyivät ainakin tästä siirrosta molemmat.

- David Boothin kauppaa Floridan kanssa. Boothia voi pitää kunnossa ollessaan +30 maalin voimahyökkääjänä ja lisäksi sellaisena, jota vastaan vastustajan on raskas pelata ja joka pystyy omilla taidoillaan ja nopeudellaan tekemään tiukoissa tilanteissa ratkaisuja. Jälleen sopivaan aikaan tehty siirto: Canucks haki koko kesän sopivan oloista kakkosketjun laituria, mutta ei näyttänyt löytävän sellaista. Samaan aikaan Booth aloitti kauden heikosti Floridassa ja hän vapautui markkinoille. Vaihto Sturmiin ja Samuelssoniin oli ihanteellinen Canucksin kannalta katsoen.

- Chris Higginsin kauppa Floridan kanssa. Higginsista tuli viime kauden lopussa aika nopeasti tärkeä lenkki kakkosketjua, vaikka peli ei näkynyt suoraan tulostaululla. Hän on nopea ja kova työntekijä, jonka vahvuuden näkee parhaiten pienistä asioista (esimerkiksi neljän viime kauden aikana riistojen ja menetysten välinen ero on peräti +120). Ratkaisijana Higgins on parhaimmillaan hyvä (tehnyt työsulkukauden jälkeen kolme kertaa yli 20 maalia), mutta epätasainen.

Playoffeissa Higgins oli Canucksin hyökkäyksestä neljänneksi paras maalintekijä (edellä Sedinit ja Kesler) sekä kolmella playoffien voittomaalillaan kaikista NHL-pelaajista toiseksi paras. Higginsista annettiin pakkiprospecti Evan Oberg ja kesän 2013 kolmannen kierroksen varaus. En usko Obergin mahdollisuuksiin NHL:ssä ja tuon kolmannen kierroksen varauksen menettämisen Gillis paikkasi jo Booth-kaupassa takaisin. Higginsin kanssa tehtiin sen sijaan kahden vuoden jatkopahvi.

- Maxim Lapierren kauppa Anaheimin kanssa. Lapierren tulo herätti alkuun pieniä kysymyksiä, sillä vaikka hänen pelinsä aikaisemmin Montrealissa olivat menneet hyvin, Ducksissa hän oli epäonnistunut lyhyellä visiitillä. Alain Vigneault (joka valmensi Lapierrea aikanaan junioreissa) varmasti kuitenkin tiesi mitä joukkue saisi. Minä en sen sijaan tiennyt miten hyvän nelosketjun sentterin Canucks Lapierresta lopulta saikaan, mutta nyt tiedän.

Lapierre pelasi playoffit Malhotran silmävamman vuoksi läpi kolmosessa ja oli kaikista playoff-pelaajista toiseksi ahkerin taklaaja, voitti aloitukset voittopuolisesti ja osoitti, että hän kykenee kantamaan puolustavan kolmossentterin tonttiakin. Arvokkaasta nelosketjun sentteristä annettiin käytännössä tulevan kesän kolmannen kierroksen varaus, mikä ei ole mielestäni paha hinta, kun tietää kuinka pitkään Canucks on hyvää nelosketjun sentteriä yrittänyt hakea. Lapierren kanssa tehtiin jo kahden vuoden jatkosopimus.

Kokonaisuutena Gillisin ja scouttipuolen työ on ollut hyvää myös kaupoissa ja siksi voi rauhassa odotella mitä sieltä tulee tällä kerralla. Kuten todettu, luultavasti Gillis on tehnyt jo kauden suurimman hankintansa hankkimalla Boothin ja tällä kaudella en usko kahden pelaajan saman aikaiseen tuloon, mutta joku pieni viilaus voi hyvin olla mahdollinen. Ott kelpaisi minulle - Bostonin mafiallakin olisi taas ihmeteltävää.

 

[Moustache Dave #44]

Jaa ettei pistettäkään tarttunut Nashvillestä, harvinaista tänä vuonna. Pekka Rinne makseli kalavelkoja kauden aiemmista nöyryytyksistä. Burrows rupesi juhlaottelussaan haikailemaan uransa alkuvaiheita ja saikin Weberin nahisemaan kanssaan. Weise yrittää edelleen vakuuttaa olevansa pelipaikan arvoinen, nelonen pelasi taas hyvin. David Booth oli myös vaarallisen oloinen. Sami Salolta harvinaisen synkkä ilta. ...Detroit-pelistä hieman hohto hiipui Datsyukin loukkaannuttua, höh.

 

[Mr. Smith]

Sami Salolta harvinaisen synkkä ilta. ...

Ainakin koosteen perusteella voisi pakistolta kysellä, että missänä olitte.

 

[nuck]

Ensimmäistä kertaa 18 otteluun, kun Canucks ei saanut kahta maalia ja ensimmäinen varsinaisen peliajan tappio sitten tammikuun 15. päivän... Ehdittiinhän sitä tahkota viisi viikkoa viimeisen varsinaisen peliajan tappion jälkeen, joten tuntui oudolta hävitä tuolla tavalla. Ei sillä, ihan ansaittu voitto Predatorsille, jota on erittäin vaikea voittaa heidän kotonaan, jos joukkue saa avausmaalin.

"Valmentaja Veen" kommentit kertovat pelistä olennaisen;

“I really liked our first two periods, it was a hard-fought game by both teams, battling for every inch on the ice. Both goaltenders were doing a good job."

“But in the third period, they took their game up a notch and they were the better team."

“At the end of the day, they deserved to win.”

- Molemmat maalivahdit pelasivat hienot pelit. Kummallakin kävi toki myös tuuria parin tolpan ansiosta.

- Juhlaottelun pelannut Alex Burrows pelasi pirteästi ja näkyvästi. Taklaus Weberiin oli puhdas, mutta Weber näki hyvän paikan vähän ojentaa miestä. Kolme laukausta (lisäksi yksi ohi) oli selvästi paremmin kuin Danielilla (1) tai Henrikilla (0). Burrows ei saanut juhlapelissään tehoja, mutta hän pelasi omalla tyylillään, kovasti yrittäen. Sen ansiosta hän on tuolla missä on.

- David Booth oli vähän epäonnekas kun ei saanut maalia. Kuusi vetoa ja yksi tolppa.

- Mason Raymond pelaa tällä hetkellä liian monimutkaisesti - yritys on väkinäistä ja tehotonta.

- Salolta ei parasta peliä. Ensimmäisessä hän olisi saanut pelata takatolpan tiukemmin kiinni ja toisessa hän hävisi siniviivan ylivoimalla. Joskus hyvillekin pelaajile tulee näitä iltoja, jolloin pienet virheet näkyvät isoina.

- Kolmosketjulta jälleen hyvä peli, mutta ei tulosta. Uskon ketjun saavan nimeä taulullekin lähiaikoina, sillä kemia toimii.

- Mike Fisher pelasi erinomaisen pelin Predatorsille. Hänestä on tullut todellinen Canucks-tappaja - kolmeen viime peliin Vancouveria vastaan 4+2 pistettä.

- Kaikki NHL:n kärkijoukkueet hävisivät pelinsä viime yönä, joten sarjataulukossa ei nähty kärjessä liikettä.

Seuraavaksi Detroit...

 

[nuck]

Vancouver onnistui katkaisemaan viime yönä Detroitin 23 pelin kotivoittojen putken 3-4 jatkoaikavoitolla. Canucks avasi pelin hyvin ja vei ensimmäistä erää selvästi, mutta Detroit oli joukkueista ainoa, joka onnistui maalinteossa. Kevin Bieksa koomaili jalkakikkaa hyökkäyssiniviivalla kesken vahvan Canucks-painostuksen ja Darren Helm pääsi tekemään nousunsa päätteeksi 1-0 maalin Wingsille.

Kuten useissa Vancouverin peleissä tämän vuoden puolella, Canucksin vahvan avauksen jälkeen vastustaja on vienyt toista erää ja tuo kaava toistui tälläkin kertaa. Detroit oli toisessa erässä hallitsevampi joukkue. Tällä kertaa se oli kuitenkin Vancouver, joka onnistui erässä ainoana maalinteossa. Sedinit onnistuivat jatkamaan Edlerin maalille heitetyn syötön ohi Howardin ja tuomaan Canucksin tasoihin.

Kolmannen erän alkupuolella Wings onnistui tekemään 2-1 johtomaalin Coloradosta juuri Detroitiin siirtyneen uusvanhan puolustajan Kyle Quinceyn toimesta. Canucks tuli pelissä kuitenkin tasoihin Cody Hodgsonin kauden 16. maalilla erän puolivälin jälkeen. Tulokashyökkääjän maali oli osin onnekas, sillä syötöksi tarkoitettu kiekko meni Howardin ohi Detroitin puolustajan luistimesta (toisaalta mikäli syöttö ei olisi ottanut kimmoketta, takatolpalla päivystäneellä Boothilla olisi ollut tyhjä maali edessään).

Detroit meni kuitenkin jälleen johtoon melkein heti Hodgsonin maalin jälkeen, kun hyvin pelannut Wingsin kolmosketju loi maalinedushässäkän, josta kiekko kimpoili Justin Abdelkaderin toimesta ohi Luongon. Abdelkaderille kauden seitsemäs osuma. Detroit oli tuon maalin ansiosta erittäin lähellä jatkaakseen kotivoittojen putkea 24 peliin, mutta Canucks ei luovuttanut. Vancouver otti maalivahdin pois, voitti hyökkäyspään aloituksen, Henrik Sedin löysi hienosti maalin takaa siniviivan lähelle pudonneen veljensä Danielin ja tämä iski tasoituksen upealla laukauksella vain 16 sekuntia ennen loppua.

Pelin varsinaisen peliajan tulos 3-3 oli mielestäni oikeutettu tapahtumiin nähden, sillä kummallakin riitti maalipaikkoja, raudat kilisivät tasan ja molemmat olivat voittaneet yhden erän selvästi. Jatkoillakin joukkueet loivat ihan tarpeeksi tilanteita, mutta eivät onnistuneet maalinteossa. Peli meni arpoihin, joissa onnistui vasta kuudentena laukojana Canucksin Burrows. Vancouver onnistui näin katkaisemaan tuon Wingsin pitkän 23 pelin kotivoittojen putken.

- Luongolle jo yhdeksäs peli putkeen, jossa ei ole tullut tappiota Detroitille varsinaisella peliajalla.

- Canucks ja Wings ovat pelanneet tällä kaudella 29 ylivoimaa saamatta aikaan yhtään maalia. Erikoinen tilasto joukkueiden taitotaso huomioiden.

- Ryan Kesler vei aloitukset 70.6 (12-5)% ja pelasi 22:24.

- David Booth oli jälleen näkyvä ja hyvä, vaikka ei saanut tehoja aikaan ja missasi rankkarin. Vigneaultilta peliliike pistää lähisukunsa edessä pelannut Boothin ampumaan rankkaria.

- Bieksa ja Hamhuis pelasivat tasoon nähden heikon ottelun ensimmäisen puolikkaan, mutta paransivat onneksi toisella.

- Molemmilta maalivahdeilta hyvää peliä, vaikka kolme maalia menikin kumpaankin päähän.

- Sedinit nousivat tärkeässä pelissä avainrooleihin: Danielilta kaksi maalia, Henrikilta kaksi syöttöä ja 55%:n aloitukset. Daniel oli lähellä tehdä hattutempunkin, mutta yksi kova laukaus osui vain ylärimaan.

- Hodgson nousi maalillaan tulokkaiden maalipörssissä jaetulle ykkössijalle yhdessä Flyersin Matt Readin kanssa (16). Edler on puolustajien pisteissä edelleen kolmantena 40 pisteellä - eroa ykköseen Ottawan Karssoniin on tosin jo 20 pistettä.

Vancouver jatkaa tänä yönä kauttaan "selkä-selkä -tilanteessa" Devilsia vastaan. Devilsilla on neljä peräkkäistä voittoa ja 11 viime pelistä joukkue on voittanut yhdeksän, eli Canucksilla on jo kolmas peräkkäinen hankala vieraspaikka pelata.

 

[nuck]

No huh huh, olipa melko väsynyt esitys Devilsia vastaan, mutta onneksi Schneider pelasi jälleen kerran hienon ottelun ja pelin avauspuolikkaalla hankittu kahden maalin johto piti loppuun. Etenkin kolmannessa erässä näki joka tilanteessa, että bensa on loppu - toisaalta ei mikään ihme, kun Devils-peli oli joukkueelle viides seitsemään iltaan ja yksin viime yönä Detroitia vastaan tankit saatiin ihan riittävän tyhjiksi rankuille menneessä pelissä.

Hyvät naiset ja herrat, Vancouver Canucks johtaa taas NHL:ää!

 

[nuck]

Jäi tuon Devils-pelin kommentointi lyhyelle, joten kirjoitellaan vielä vähän lisää.

Vancouver on nyt tuon pelin jälkeen tältä kaudelta saldossa 26-0-0 peleissä, joita Canucks on johtanut kahden erän jälkeen. Viime kaudella vastaava saldo oli 38-0-3 ja kaudella 2009-10, 32-1-0. Viimeisten kolmen kauden sisään saldo on siis 96-1-3 - aika hyvä luku tukemaan systeemiä.

Peliin lähtotilannehan oli se, että Canucksin tiedettiin olevan tämän kauden kovimmassa peliruuhkassa (kun miettii vielä viimeisten vastustajien ja Devilsinkin tasoa) ja Devilsin tiedettiin olevan puolestaan erittäin kovassa kunnossa, joten ottelusta oli tiedossa selviytymistaistelu. Vancouverilta vaadittiin peliin kokonaisuutena onnistunutta "painepeliä" (pelaajien piti olla oikealla puolella peliä ja ajoittaa taklauksensa hyvin), pakeilta hyvää irtokiekkojen peittoa, senttereiltä onnistunutta aloituspeliä ja maalivahti Schneiderilta jälleen yhtä vahvaa iltaa.

Laitan pelin lopputuloksesta valmennukselle kiitosta. Vigneault kertoi Devilsin olevan pääosin kolmen ketjun joukkue, joten V oli muokannut Canucksin ketjuja Vancouverin pelitilanteeseen ja illan peliin nähden. Ykkönen oli pysynyt ehjänä, mutta Keslerin (peliaikaa 20:01) ympärille oltiin kasattu puolustava ketju, jossa laidoilla pelasivat Higgins (18:57) ja Hansen (19:04). Molempien Keslerin ketjun puolustavien laitureiden peliaika oli selvästi normaalia korkeampi.

Toinen hyökkäyksessä näkynyt peluutuksellinen asia oli toisen checking linen käyttö. Malhotra (14:29) pelasi kuukauden korkeimmat peliaikansa ja myös Lapierre (12:32) pelasi hänelle ylätason peliaikaa. Detroitia vastaan onnistuneet Hodgson (9:52) ja Booth (10:44) eivät sen sijaan pelanneet kovinkaan paljon. Hyökkäykseen oli tehnyt myös yksi muutos lisäenergian saamiseksi, kun Byron Bitz pelasi ja Dale Weise huilasi. Puolustuksessa muutos oli tehty puolestaan akselilla Salo->Alberts. En ole ainakaan huomannut missään Salon kärsivän vammasta, joten luulen tuon vaihdoksen olleen perua vain siitä, että V halusi tuoreita jalkoja, kokoa ja fyysisyyttä ahkerasti maalille tulevaa Devilsia vastaan.

Miten nuo peluutukselliset muutokset toimivat? Peli muistetaan hienosti pelanneen Schneiderin uutena taidonnäytteenä ja ihan ansiosta, mutta pitää nostaa esiin myös Canucksin olosuhteisiin nähden onnistunut painepeli: joukkue kaapi aloitukset 42-19, voitti taklaukset 30-21 ja menetti kiekkoa vain viisi kertaa. Puolustajat siivosivat hyvin irtokiekot (joita tosin Schneider antoi hyvin vähän) ja helpottivat Coryn hommaa pitämällä Devilsin hyökkääjät pois näkökentän edestä.

Malhotran ja Lapierren välinen aloitusyhteistyö (he aloittavat eri kätisyyksien vuoksi samassa kentässä eri puolilta) toimi kiitettävästi 73.35% saldolla. Kesler pelasi puolestaan aloituksia 60%:n teholla ja Henrik peräti 70%:n onnistumisella. Väsyneelle joukkueelle pelin aloitukset olivat isossa roolissa illan pelissä, kun kiekkoa ei jouduttu hakemaan itselle hävittyjen aloitusten vuoksi. Faneilta on kuulunut taas narinaa CoHon peliajasta, mutta valmennukselta oli vain hyvä veto pistää Hodgsonin peliaikaa pienelle tuohon peliin, jossa haettiin vahvasti puolustamisen kautta voittoa.

Devilsista muuten sen verran, että Zach Parise on kyllä aivan loistava kiekkoilija. Seurasin häntä tarkasti jo aikanaan nuorten MM-kisoissa ja aina kun näen hänet, hän tekee uuden vaikutuksen. Ehdoton moottori joukkueelle. Henrique oli myös hyvä ja nyt tiedän paremmin miksi hän on mukana Calder-kisassa tänä vuonna. Kovalchuk oli hänkin näkyvä ja selvästi hän pelaa aikaisempaa paremmin joukkueelle - miehen peliaika oli peräti 26:34. Myös Clarkson näytti miksi hän on pelaamassa uransa parasta kautta. Joukkueena Devils on vahva ja pidän heidän tyylistään.

Kannattaa lukea: Martin Brodeur puhuu Luongosta ja paineista.

I asked Brodeur this morning if he felt bad for Luongo and, in answering, the future Hall of Famer revealed a little about himself and how he handles criticism, as well.

“It’s never easy,” Brodeur said. “When you set the table to get yourself in position to be the guy, if something goes wrong, you’ll get blamed. That’s part of what we do. If you choose to be a backup, everybody is going to think you’re the best all the time. Or you try to be the best. It’s easy to be the best for two, three weeks, but to be the best for years and years, people are looking to take you down. It comes with the territory. Any good athlete will tell you that.

“You feel bad because I go through all of that every day. Regardless, people expect you to shut down everybody all the time. That’s kind of good. You should take that as a compliment and don’t get offended by it too much.”

“If he played in Phoenix or maybe even New Jersey, you have the ability to go around it a little bit,” he said. “But over there, it’s tough. People demand your performance day in and day out. And it goes with the glory too. When you win, you take it. But when you lose, it’s the other way, and that’s a tough thing to handle. He signed there for another 10 years, so he has to deal with it. I decided to stay here for a reason.”

“I’m a big fan of his,” Brodeur said. “To me, I judge you by the kind of person you are. I know him. He grew up two streets away from me and I got to know him real well, his family and everything, and I’m happy he bounced back from earlier in the season. That kind of (carried over) from what happened in the playoffs and now it seems like he was able to shake everything off.”

“I went through the Team Canada thing of being the backup of Patrick (Roy) and being behind Cujo (Curtis Joseph) and I finally got the (opportunity in the 2002 Olympics) and was able to do some good stuff,” Brodeur said. “(Luongo) sat behind me a few times and went to the World Championships and did really well and he got the opportunity and he was able to pull off a win – a big win against the Americans – to get the gold (in the 2010 Olympics) and now the expectations are like, he’s won a gold, now he’s playing for a team that won the President’s Trophy during the regular season and had a couple of hiccups bounced back and got to the Finals and lost in Game 7.

“I’ll take that any day for that one opportunity to win a Stanley Cup. I’ve lost one to Colorado (in 2001) and I lost a Game 7 in double overtime against the Rangers (in the 1994 conference finals) and you know what? There’s a lot of good things you do. You need to learn how to lose sometimes in a way to be able to win. This guy has everything for him. He has a good team. He’s got a good coach, a good system in front of him. It’s just a matter of being patient and not worrying too much.”

Yksi kaikkien aikojen maalivahdeista ja todellinen "class act" herneen nekkuunsa vetävien thomasien ja howardien joukossa.

 

[Mr. Smith]

Mitäs täällä olisi porukka valmis maksamaan Dustin Brownista? Hänhän olisi juuri sitä mitä Vancouver on hakenut pitkään. Ja muistelen, että Brownia on mietitty Vancouveriin jo vuosia.

Ilmeisesti Brownista haetaan kahta nuorta pelaajaa, joten tuo rajaa vähän tarjottavia. Vielä jos/kun Kings ei halua nuorta maalivahtia niin vaikeaksi menee. Luulen, että taso mitä haetaan on Schneider/Hodgson luokkaa ja tätä Vancouverilla ei ole ihan hirveästi ko kaksikon lisäksi. En tiedä sitten ovatko Edler ja Hansen liian vanhoja 25-vuotiaina tai Raymond 26-vuotiaana.

Farmista mahdollisia tarpeeksi hyviä olisi lähinnä Jordan Schroeder, Chris Tanev ja Kevin Connauton.

Itse olisin valmis tarjoamaan mainituista pelaajista lähes minkä tahansa paketin, kunhan siinä ei ole Hodgsonia tai Edleriä. Ikävä kyllä omasta mielestä silloin paketti jää liian huonoksi vaikka siihen laittaisi vielä varauskierroksenkin päälle. Ei vaan Hansen + Schroeder + 1st ole tarpeeksi kiinnostava - ainakaan omasta mielestä. Ja taas Hodgsonin kanssa paketista tulisi liian kova. Ja Edler taas on pakiston kulmakiviä, joten häntä ei voida treidata hyökkääjään.

 

[Aunt Wang]

Itse olisin valmis tarjoamaan mainituista pelaajista lähes minkä tahansa paketin, kunhan siinä ei ole Hodgsonia tai Edleriä.

Jensen+Raymond+Ballard+1st

Hehheh. Ei ylläisi jos näin kävisi, Lombardi on kuitenkin Lombardi. Eli vietävissä kaupoissa, jätkä antoi Penneristä huippuprospectin...

 

[nuck]

Brown olisi kova saalis, mutta en usko hänen meille päätyvän. Hänestä jouduttaisiin luultavasti maksamaan liian tärkeitä palasia joko nykyjoukkuetta (Edler) tai sitten tulevaisuutta (Hodgson) ja Edleriin tai CoHoon en kuitenkaan suostuisi Brownia vaihtamaan. Jos hyökkääjästä puhutaan, niin ehkä Moen tai Ott voisivat tulla kyseeseen, mutta Brown vaikuttaa olevan liian kaukana.

Vancouverin tilanne on sikäli ihan hyvä, että välttämätöntä tarvetta joukkueen vahvistamiseen ei ole, mutta jos jotain, niin Canucks kaipaisi kaikista hyökkääjähuhuista huolimatta eniten pakkia; Tanev on ehkä vielä liian kokematon/heikko fyysisesti, Ballardin runkosarjan loppu saattaa mennä sairauslistalla, Alberts ei ole ratkaisu ja sitten on Salo, joka on kyllä terveenä ollessaan erinomainen kokenut puolustaja, mutta...

 

[Mr. Smith]

Johan laittoi Gillis tuulemaan!

Samuel Påhlsson <-> 4th round 12 & 4th round 12
Zack Kassian, Marc-Andre Gragnani <-> Cody Hodgson, Alex Sulzer
Andrew Gordon <-> Sebastian Erixon

Kokoonpanoon tuli siis Påhlsson, Gragnani ja ehkä Kassian ja varamieheksi sitten Gordon. Rosterista poistui Hodgson ja vain 12-peliä pelannut 8/9-pakki Sulzer.

Gragnani saattaa hyvinkin nousta suoraan pakistoon syrjäyttäen Romen tai Tanevin. Käsiä Gragnani tuo hyvin lisää ja veikkaanpa että ylivoimalla hänestä on vielä paljon iloa. Hyökkäyksen osalta ei ole pienintäkään hajua miten ketjut menevät, mutta heitetään nyt jotain arvausta. Hyökkäyksestä poistui vain yksi pelaaja ja tuli kaksi lisäystä (+Gordon).

Sedin-Sedin-Burrows
Booth-Kesler-Kassian
Higgins-Påhlsson-Hansen
Raymond-Lapierre-Malhotra

Onhan tuossa laatua ihan riittävästi, mutta myös kysymysmerkkejä. Toimiiko Kassian kakkosessa? Saako Påhlsson luotua peliä laitureille? Riittääkö nelosessa fyysisyys? Toki tuonne neloseen on sitten heittää myös Weisee, Bitziä, Ebbettiä tai Gordonia. Laajuutta siis löytyy, mutta riittääkö sekään?

Haluttua kovuutta tuli hyökkäykseen, mutta vähän väärä palanen sieltä lähti. Nyt tulee aika selkeät hyökkäävät ketjut ja puolustavat ketjut. Toki H & H voivat kolmosessa nakutella vielä silloin tällöin maaleja ja voihan tuo Påhlssonkin tuosta herätä, vaikka vähän epäilen. Ja ainahan voi vaihtaa vaikkapa Higginsin kakkoseen ja Raymondin kolmoseen ja Kassian tipahtaa näin ollen neloseen ja siihen fyysiseen rooliin.

 

[Timbit]

Sedin-Sedin-Burrows
Booth-Kesler-Kassian
Higgins-Påhlsson-Hansen
Raymond-Lapierre-Malhotra

Ei ole tapana osallistua ketjuarvailuihin, mutta nyt osallistun. Mitä jos Kassian ja Hansen vaihtaisi paikkaa päikseen? IMHO siinä olisi myös kakkosketju sellainen, jossa kuka tahansa on kykenevä sekä maalintekoon että rakentamaan paikkoja muille. Raymond nelosketjussa olisi hauska jokerikortti, muut jarruttelee vastustajaa ja Raymond polkee kahdeksikkoa ympärillä.

 

[Mr. Smith]

Ei ole tapana osallistua ketjuarvailuihin, mutta nyt osallistun. Mitä jos Kassian ja Hansen vaihtaisi paikkaa päikseen? IMHO siinä olisi myös kakkosketju sellainen, jossa kuka tahansa on kykenevä sekä maalintekoon että rakentamaan paikkoja muille. Raymond nelosketjussa olisi hauska jokerikortti, muut jarruttelee vastustajaa ja Raymond polkee kahdeksikkoa ympärillä.

Hyvät naurut tuli tuosta nelosketjun kuvauksesta! Mutta joo, kyllähän tuo vaihto tasoittaisi myös fyysistä osastoa ketjujen välillä. Oikeastaan kumpi tasansa H & H kaksikosta käy kakkos/kolmosketjuihin. Toisaalta jos kolmoseen laitetaan Påhlsson & Kassian niin siinä on kaksi uutta kaveria opettelemassa joukkueen pelityyliä - onko parempi jakaa kaverit eri ketjuihin?

 

[Walkin]

Ei ole tapana osallistua ketjuarvailuihin, mutta nyt osallistun. Mitä jos Kassian ja Hansen vaihtaisi paikkaa päikseen? IMHO siinä olisi myös kakkosketju sellainen, jossa kuka tahansa on kykenevä sekä maalintekoon että rakentamaan paikkoja muille. Raymond nelosketjussa olisi hauska jokerikortti, muut jarruttelee vastustajaa ja Raymond polkee kahdeksikkoa ympärillä.

Pakko tulla sen verran huutelemaan, että Kassian ei vielä ole valmis NHL-kokoonpanoon, ainakaan Canucksin meinaan kaveri ei pystynyt lunastamaan itselleen paikkaa Sabresista niin en usko, että Canucksista pystyisi. Tulevaisuudessa varmasti todella kova luu, mutta ei ihan vielä kummiskaan.

 

[Mr. Smith]

Pakko tulla sen verran huutelemaan, että Kassian ei vielä ole valmis NHL-kokoonpanoon, ainakaan Canucksin meinaan kaveri ei pystynyt lunastamaan itselleen paikkaa Sabresista niin en usko, että Canucksista pystyisi. Tulevaisuudessa varmasti todella kova luu, mutta ei ihan vielä kummiskaan.

Voihan se näinkin olla, mutta siinä tapauksessa vaikea ymmärtää Vancouverin osalta tuota kauppaa. Miksi antaa hyvin kokoonpanoon sopiva kolmossentteri ja kakkosylivoiman pyörittäjä pois, jos ei saada mitään (tälle kaudelle) tilalle? Itse uskon, että Kassian saa mahdollisuuden lunastaa paikkansa joukkueesta, mutta jos se ei toimi niin aina riittää kavereita joita nostaa ylemmäs (Higgins, Hansen, Raymond) ketjuissa ja sitten pihviä (Weise, Bitz) tilalle neloseen. Mutta en millään usko, että Kassian laitetaan loppukaudeksi farmiin edes kokeilematta häntä tällä kaudella.

Ja vaikka puhutaan, ettei "mahtunut Buffaloon, ei voi mahtua Vancouveriin" niin tuo Buffalon hyökkäys on varsin laaja, vaikka joukkue onkin tällä kaudella flopannut. Kun miettii, että TOP9 hyökkäykseen on Vanek, Pominville, Leino, Boyes, Roy, Stafford, Adam, Gerbe ja Ennis, joiden jälkeen jää vielä Gaustad, Hecht, Kaleta ja Ellis niin olihan tuolta kohtuu vaikea ottaa pelipaikka. Vancouverissa vastaavasti olisi roolia tarjolla.

 

[Walkin]

Voihan se näinkin olla, mutta siinä tapauksessa vaikea ymmärtää Vancouverin osalta tuota kauppaa. Miksi antaa hyvin kokoonpanoon sopiva kolmossentteri ja kakkosylivoiman pyörittäjä pois, jos ei saada mitään (tälle kaudelle) tilalle? Itse uskon, että Kassian saa mahdollisuuden lunastaa paikkansa joukkueesta, mutta jos se ei toimi niin aina riittää kavereita joita nostaa ylemmäs (Higgins, Hansen, Raymond) ketjuissa ja sitten pihviä (Weise, Bitz) tilalle neloseen. Mutta en millään usko, että Kassian laitetaan loppukaudeksi farmiin edes kokeilematta häntä tällä kaudella.

Varmasti saa mahdollisuuden sitä en epäile ja voihan mies yllättää minut, mutta kumminkin epäilen sitä että nappaisi vakituisen paikan jo nyt Canucks kokoonpanosta. Mutta jottein kukaan saa mitään väärinkäsityksiä niin loistava pelaaja kyseessä jolla on varmasti kirkas tulevaisuus.

 

[Timbit]

CoHon poistuminen antaa muille kolmos-nelosketjun kavereille lisää tilaa näyttää osaamistaan. Sanoisin, että aika terveeltä vaikuttava kilpailutilanne siellä on. Se on varmaan totta, että Påhlssonin ja Kassianin laittamista samaan ketjuun yritetään välttää ainakin aluksi. Ja jos sitten Kassian on tasolla, jolla ei pelata ylhäällä, niin ei sitten - siihen vaan samaan jonoon kamppailemaan peliajasta Bitzin ja kumppaneiden kanssa. Peliaikaa saa, kun se kyetään ottamaan, eikä Kassian varmasti saa tässä mitään erikoiskohtelua suuntaan jos toiseenkaan.

 

[KokkosEsa]

Miksi, oi miksi? Oliko CoHo pakko treidata nyt? Varsinkin kun vastineista ei välttämättä ole hyötyä tämän vuoden kannujahdissa enempää kun Hodgsonista. Mahdollisuuksia tulevaisuudessa Kassianin hyödyntämiseen laiturina on varmasti enemmän kum Codyn käyttöön keskustassa Hankin ja KesLordin takana, sitä kai tässä haettiin..?

Mutta jos CoHosta piti päästä eroon, ni miksi ei odotettu kesään asti? Olisi sitten voitu lyödä samaan kauppaan Schneider. Mitä sillä paketilla olisi saatu? Ja varsinkin jos meidän Hodgson olisi onnistunut pleijareissa loistavasti. No aika näyttää miten tämä siirto onnistu Canucksin kannalta. Mutta, kun mielestäni kaiken tulisi nyt tähdätä tämän vuoden pleijareihin!

 

[Moustache Dave #44]

Ei hitto, tulipas enemmän sulateltavaa, mitä odotin. Täytyy vain toivoa, että Kassianista kehittyy uusi Cam Neely, eikä uusi Alex Stojanov… Jos hieman koittaisi itsekin purkaa näitä kauppoihin sisältyneitä pelaajia.

Tulleet:
Zack Kassian
Cap hit 0,870 RFA 2014
2011-2012 GP 27 G 3 A 4 PIM 20
oikealta ampuva laituri
13th overall pick 2009

Marc-Andre Gragnani
Cap hit 0,550 RFA 2012
2011-2012 GP 44 G 1 A 11 PIM 20
vasemmalta ampuva puolustaja
87th overall pick 2005

Samuel Pahlsson
Cap hit 2,650 UFA 2012
2011-2012 GP 61 G 2 A 9 PIM 22
vasemmalta ampuva sentteri
176th overall pick 1996

Andrew Gordon
Cap hit 0,538 UFA 2013 (sopimus muuttuu yksisuuntaiseksi kaudelle 2012-2013)
2011-2012 GP 37 G 2 A 3 PIM 6
oikealta ampuva laituri
197th overall pick 2004

Menneet:
Cody Hodgson
Cap hit 1,667 RFA 2013
2011-2012 GP 63 G 16 A 17 PIM 8
oikealta ampuva sentteri
10th overall pick 2008

Alexander Sulzer
Cap hit 0,700 UFA 2012
2011-2012 GP 12 G 0 A 1 PIM 2
vasemmalta ampuva puolustaja
92nd overall pick 2003

Sebastian Erixon
Cap hit 0,900 RFA 2013 (kaksisuuntainen sopimus)
Ei NHL kokemusta
vasemmalta ampuva puolustaja
Varaamaton Canucksin signaus 2011

Suurin välitön pelillinen vaikutus on Hodgsonin vaihtuminen Pahlssoniin. Canucksille tulee selkeämmin kaksi puolustavaa ja kaksi hyökkäävää ketjua. Canucks menettää yhden hyökkäyspään aseistaan, ratkaisuarsenaali kapenee, ja tätä lähdetään paikkaamaan puolustuksella.
Hodgsonin oman pään pelissä on paljon parannettavaa. Hodgson oli myös Canucksin ylivoimaisesti huonoin aloittaja (ainoa alle 50%:n aloittaja joukkueessa). Pahlsson taas on ylivoimaisesti Columbuksen käytetyin aloittaja (aloittanut 839 kertaa, kun toisena oleva Mackenzie on ottanut 379 aloitusta), useimmin puolustuspäässä vaihtonsa aloittava pelaaja ja tunnettu alivoimapelaaja ja cup-voittaja. Pahlsson on selkeä rental-pelaaja.

Zack Kassianista haetaan pidemmän tähtäimen ratkaisua. Kassianin tyylistä pelaajaa ei Canucksin prospekti osastolta löydy ja hänelle on pitkällä tähtäimellä helpommin löydettävissä merkittävä rooli syvyyskartasta, kuin mitä Hodgsonille olisi ollut tarjolla.

Sekä Kassian että Hodgson pelasivat junioreina OHL:ssä, jossa CoHon pistetahti oli parhaimmillaan n. 1,7 pistettä / peli, Kassian tehoili viimeisellä kaudellaan myös hyvin lähes 1,4 ppg. Hodgson pelasi tosin parhaan OHL kautensa Kassiania nuorempana, jonka jälkeen Hodgson joutui pahaan loukkaantumiskierteeseen.

CoHon kauppa-arvo oli nyt varmasti korkein sitten hänen varauksensa, joten voisi ajatella, että Canucks onnistui pari kautta selkäänsä kuntouttaneesta pelaajasta maltillisesti kehittämään arvokkaan palasen, jolla saatiin harvinainen ja kauan kaivattu kovan profiiliin voimahyökkääjä prospekti.

Ongelma on vain tuossa prospekti sanassa. Canucks ottaa enemmän riskiä tässä kaupassa, sillä Hodgson on Kassiania valmiimpi ja tällä hetkellä kaupan paras pelaaja, eli vanhan viisauden mukaan Buffalo kyllä voitti tässä vaiheessa. Yksi ihmettelyn aihe on ollut, miksei tätä kauppaa tehty vasta kesällä? Canucksin alempia ketjuja vastaan on varmasti nyt epämiellyttävämpää pelata, mutta toisaalta hyökkäyspään vaarallisuutta menetettiin. Hodgson on jo osoittanut, että viihtyy isoissa peleissä, enkä usko että hän olisi playoffeissa mihinkään hyytynyt.

Hodgsonin menettäminen arveluttaa, mutta Kassian tuskin millään Mason Raymond paketilla olisi lähtenyt. Playoffeja ajatellen Raymond on itse asiassa Hodgsonia parempi puolustuspelaaja ja rohkeammin vaikeille alueille peliä vievä pelaaja. Ratkaisijana Raymond on kuitenkin harmittavan kehno, enkä usko Canucksin tekevän hänelle kesällä qualifying offeria nykyiseen 2,6 millin paperiin.

Yksi nimi, joka tässä myös tuli mieleen on Jordan Schroeder. Hieman Codyn tyylinen sentteri prospekti, joka on kauden edetessä ottanut isoja harppauksia eteenpäin AHL:ssä. Kassian tasapainottaa prospekti karttaa tässä mielessä. Schroederin pistetahti alkoi kiihtyä joulukuun puolivälin paikkeilla. Hän on saanut lisää peliaikaa ja erikoistilannevastuuta kaikissa tilanteissa. Schroeder on ominaisuuksiltaan Hodgsonia monipuolisempi sentteri ja puolustussuuntaan varmempi, mutta hyökkäyspelissä vastaavasti Hodgsonia jäljessä. Ehkä Canucks katsoo, että Schroeder voisi sopia pidemmällä tähtäimellä Sedinin ja Keslerin taakse kolmosketjun rooliin, kun taas Hodgsonille olisi pitänyt löytää paikka top 6:sta.

Byron Bitz laitettiin kuulemma farmiin, näinköhän Kassiania nyt heti kokeillaan ylhäällä, olisihan hänet mielenkiintoista nähdä. Ja iso rightin puolen pelaaja tietty heti ykkösketjuun, jotta nähdään mihin siitä on. Ja sitten Sedin – Sedin – Kassian = Kurri – Gretzky – Semenko?

-- -- --

Muista pelaajista vielä parilla sanalla.

Marc-Andre Gragnani tuli puolustukseen. Canucks on hakenut oikealla puolella pelaamaan kykenevää puolustajaa, joka olisi parempi kuin Chris Tanev. En tiedä miten Gragnani oikealla viihtyy, ei ainakaan ammu oikealta, mutta eipä niin tehnyt Ehrhoffkaan. Muutenkin Gragnani vaikuttaa köyhän miehen Ehrhoffilta, pelannut itse asiassa paljon hänen parinaan. Paljon hyökkäyspään aloituksissa ja ylivoimilla käytetty puolustaja, yhtä hyökkäävää pakkia haluttiin lisää, joten ainakin syvyyttä tälle osastolle saatiin. Gragnani valittiin AHL:n parhaaksi puolustajaksi 2010-11 ja oli Buffalon paras +/- pelaaja kuluvalla kaudella.

Sulzer oli menettänyt luottamuksen, kun Tanev nostettiin kokoonpanoon hänen edelleen, Romen ja Albertsin hoitaessa fyysisemmät tehtävät, joten siinä mielessä Sulzerissa ei menetetty mitään.

Andrew Gordon on nopealiikkeinen energiapelaaja, joka on läpäissyt waiveritkin tällä kaudella. Pelasi surkeassa alkukauden Anaheimissa lähinnä Coglianon ja Smith-Pellyn kanssa.

Sebastian Erixonilla on ollut tulokaskaudellaan vaikeuksia mahtua Wolvesin AHL-kokoonpanoon. Jossain vaiheessa oli huhua, että Erixon palaisi Ruotsiin, nyt Canucks sai ainakin jotain takaisin, eikä Erixonista ole alun perin maksettu mitään. Ducksilla voi olla paremmin tilaa Erixonille, jolla on kaikesta huolimatta Gordonia parempi upside.

--
edit. Huvittavaa sinänsä, Kassian ottaa Hodgsonin pelinumeron #9 (Pahlsson valitsi #26:n, Gragnani #5).

 

[Moustache Dave #44]

Chris ”sika” Tanev meni ja otti NHL-uransa ensimmäisen jäähyn. Playoffit mukaan lukien 44 jäähytöntä peliä ehti Taneville kertyä ennen viimeöistä Shane Doanin kampitusta.

Juttujen mukaan Tanev-Rome kaksikko ei herättänyt suurta luottamusta Phoenixiä vastaan. Tanevin esitykset ovat viime aikoina olleet hieman ailahtelevia. Gragnania Vigneault ei kuitenkaan vielä laskenut kokoonpanoon, vaan Gragnani tarvitsee kuulemma muutamat harjoitukset joukkueen kanssa ensin. Eiköhän tuo Tanev <> Gragnani vaihto kuitenkin piakkoin nähdä.

Pahlsson ja Kassian olivat ilmeisesti ihan hyvin esillä, kuten pelaajilla treidien jälkeen taipumusta on. Pahlssonin myötä Vigneault pääsee nyt toteuttamaan ihannepeluutusfilosofiaansa, kun saa heittää Pahlsson, Malhotra, Lapierre korista jonkun aina syömään ikäviä minuutteja, eikä Kesleriä tarvitse enää niin paljon kuormittaa. Pahlsson pääsikin heti pelaamaan alivoimia ja pyörimään puolustuspään aloituksiin.

Kassiania ehdittiin pelin aikana kokeilla Malhotran & Lapierren kanssa, Sedinien kanssa ja Keslerin & Raymondin kanssa. Jännä nähdä ottaako Kassian suoraan pelipaikan ja mistä. Viisi taklausta hänelle merkittiin ja näyttääpä tuo koosteen perusteella hyökkäyskuvioistakin melko hyvin hajulla olevan.

 

[Aunt Wang]

Gragnanihan on pelaillut kanadan maajoukkueessakin, joten sikäli ihmeellistä että on jumittunut AHL:n viime vuosina...