Vancouver Canucks 2011-2012

  • 143 388
  • 496

Raincouver

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jim Hughson & Luongolian spin-o-rama
No saatiinhan tuosta 07 draftista sentään kaksi kautta Christian Ehrhoffia, joten omissa kirjoissa käännän tuon asteen verran katastrofia paremmaksi draftiksi. Ja tähän hymiöitä.

Patrick Whitella menee näköjään aika lujaa Saksan kakkosdivarissa, melkein 2.0 ppg. Aikamoinen WTF-pikki tuo oli silloin kun kerran kesäyönä valvoin, Nonis-varailua parhaimmillaan. Toivottavasti tämä on viimeinen kerta kun tämä Nucksfani lausuu Patrick Whiten nimen. Patrick White.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Vancouverin luottopakin Dan Hamhuisin haastattelu After Hoursissa. Hammer toi avoimessa haastattelussa esiin asioita joukkueen ympäriltä:

Oake: This is the fifth time this season the Canucks have given up three or more [goals] in the third period. How do you explain it?

Hamhuis: I don't know. It's not a very good stat for us. . . . That's a little bit concerning. We're watching a lot of tape right now, we know the playoffs are just around the corner, so we're really trying to get our game in order for the playoffs.

Simpson: How do you compare the drive right now this year to last year? . . . Where do you gauge where your mindset is this year compared to last at this time?

Hamhuis: It seems a little bit different this year. Last year we were really in the moment, there was expectations for us but different expectations than this year. This year the expectations are so high, so many people are looking ahead to the playoffs, not just to the playoffs but to the Finals, getting back to the Finals. . . . When we win it's expected. Wins this year haven't been as exciting. Losses are traumatic for us. We don't expect to lose.

It's been a bit of a different year dealing with those expectations. But our record's good this year, we're second or third in the league right now and we gotta take some credit from that and build off of that. [But] everyone's looking ahead a bit to the playoffs, kind of excited to get there, but we've got to get our game a little better here before then.

Hamhuisin kommentit osuvat hyvin yksiin siihen nähden, milainen käsitys minullekin on jäänyt joukkueesta - ero viime kauteen on ollut iso. Nyt odotukset joukkueen sisällä ovat olleet tällä kaudella (viime kauden selvän runkosarjavoiton ja finaalipaikan jälkeen) vähän ylimitoitetut. Voitot ovat olleet kuin "normaalitila", eikä joukkue ole saanut niistä sellaista positiivista virtaa, voittokierrettä ja "lisätappamisen tahtoa", jota voitoista usein saa. Vancouverin otteista on puuttunut sellainen muille näyttämisen halu, joka viime kaudella leimasi vahvasti joukkuetta.

Koko kauden on tuntunut siltä, kuin Canucksilla olisi selkeä iso suunnitelma ja projekti, jossa runkosarja olisi isossa kuvassa vain jonkinlainen lämmittelyvaihe. Huolimatta "pakkopullasta", Canucks on kuitenkin kerännyt NHL:n kolmanneksi eniten pisteitä ja sijoitus Läntisessä konferenssissa tulee mitä todennäköisemmin olemaan vähintään toinen. Vaikka tämän hetken paha slumppi herättääkin huolta, niin kertoohan se joukkueesta hyvää, että vaikka monessa pelissä otteet ovat olleet laiskan näköisiä, silti joukkue on keikkunut jo pitkään NHL:n kolmen kärjessä. Canucksin syvyys ja lahjakkuus on tuonut usein pisteitä huonoinakin iltoina.

Canucks ei ole kuitenkin huonossa kierteessään yksin. Kun katsoo keskitalven mestarikandinaattien viime pelejä...:

NYR: 2-3-1
BOS: 3-5-0
DET: 3-5-1
VAN: 3-3-2


...Niin monella muullakin kovalla joukkueella on ollut vaikeuksia herätä tämän hetkiseen tilanteeseen playoff-paikan käytännössä jo varmistuttua. Tällä hetkellä St. Louis Blues vaikuttaakin vahvimmalta runkosarjan voittajasuosikilta - Bluesilta ei ole kokenein kovien pelien kokoonpano kärkipelaajien osalta, mutta joukkueella vaikuttaisi olevan eniten nälkää näyttää muille.

***

Vancouverin yhdestä maalivahtiprospectista Joe Cannatasta oli juttua Vancouver Sunilla.

Cannatan kausi on ohi, mutta Canucksilla on paljon luottoa vahvan kauden pelanneeseen maalivahtiprospectiin. Cannatan numerot menneeltä kaudelta olivat 92.5% ja 2.18 päästettyä maalia pelissä. Hän oli joukkueensa arvokkain pelaaja ja lausunnot Cannatasta kertovat myös hyvää;

Vancouverin kakkosGM Lorne Henning:

"We're very high on him and we are in the process right now of trying to sign him. We love him and have been watching him all year. Dave Gagner (director of player development) was actually just in there to watch him and he is very high on our list."

"He has been awesome this year. We have had several people tell us from other teams who have been in there watching their people play that he has been outstanding."

"He still has his school to deal with. It's very similar to what Cory (Schneider) went through. Ideally, you'd like to get him signed and get him into Chicago. But we have to work with him and obviously he wants to graduate."

"He's certainly ready to take another step, that's for sure."

Mainen (joukkue, joka pudotti Cannatan Merrimackin) valmentaja Tim Whitehead;

"Vancouver has a special player. He made so many key stops in the third. They were pushing, trying to get a guy out to open up the ice and they knew with him back there they could."

Merrimackin valmentaja Mark Dannehy;

"in my opinion, the best goalie in the country."

Vancouverilla on kaksi korkean luokan maalivahtiprospectia Luongon ja Schneiderin takana. Farmissa Eddie Läck on yksi AHL:n nuorimpia ja parhaita maalivahteja ja Cannata on tulossa kovaa alhaalta ylös. Vancouver tulee tekemään lähitulevaisuudessa (ehkä ensi kesänä) maalivahtikaupan ja sille on nyt myös hyvä paikka, kun syvyyttä löytyy. Läckin ja Cannatan lisäksi Canucks varasi viime kesänä kolmannella kierroksella QMJHL:n Victoriaville Tigresin David Honzigin ja kesällä 2010 tarttui mukaan kuudennella kierroksella myös Bluesin Jonathan Iilahti.
 
Suosikkijoukkue
Canucks
Voitot ovat olleet kuin "normaalitila", eikä joukkue ole saanut niistä sellaista positiivista virtaa, voittokierrettä ja "lisätappamisen tahtoa", jota voitoista usein saa. Vancouverin otteista on puuttunut sellainen muille näyttämisen halu, joka viime kaudella leimasi vahvasti joukkuetta.
Sitä tappamisen meininkiä on oikeastaan löytynyt vain näitä hampaankolo-vastustajia vastaan, kuten aiemmin olet kirjoittanut, ensimmäiset kohtaamiset playoff-vastustajia vastaan ovat menneet hyvin. San Jose ja Detroit pelit ovat olleet varsin hyvätasoisia tällä kaudella, Bostonista haettiin voitto, Chicagollekin on pärjätty, Rinne ammuttu pari kertaa vaihtoon, St. Louis voitettiin juuri.

Ainoa voitto viimeiseen neljään peliin on Winnipegistä, jonka organisaatiossa on paljon Vigneaultin tuttuja, Canucks oli heitäkin vastaan tappiolla, mutta tiivisti peluutustaan ja selvästi halusi puristaa voiton tuosta pelistä. Montrealia vastaan aloitettiin hyvin, etenkin Keslerin ketju oli erittäin vahva, mutta kolmas erä lässähti todella brutaalilla tavalla, Canucks ei pystynyt vastaamaan mikkihiiri-Montrealin fyysiseen peliin, mikä oli jotenkin kuvaavaa, loukkaantumisten välttäminenkö se tämän hetken päätavoite onkin.

Canucks on viettänyt täyslepoa nämä välipäivät, eivät ole edes harjoitelleet, joten kokoonpano keskiviikon peliin on vielä täysi arvoitus. Montrealia vastaan Vigneault alkoi rikkoa pakkipareja, saa nähdä jatkuuko kokeilut ja tuleeko ykkösketjuun muutoksia.

--
edit. no tänään päästiin treenaamaan ja Vee on pistänyt pakan sekaisin. Raymond ykköseen, Burrows kolmoseen, kakkos ja nelosketjut ennallaan. Pakkiparit tosiaan rikottu seuraaviksi: Edler-Bieksa, Gragnani-Salo, Hamhuis-Tanev. Ylivoimaan koottu erikoiskoostumus: Sedinit & Burrows ja viivalla Kesler & Edler.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Canucks
Canucks antoi Phoenixiä vastaan kaikille sopupelisuunnittelijoille oivan oppitunnin siitä, kuinka peliä voi dominoida täysin, kuitenkaan voittamatta sitä. ”Unohdetaan” vastustaja aina sopivasti vapaaseen paikkaan. Omista paikoista ”vahingossa” vedetään ohi maalin, on se kumma. No kunnon lumevakuudeksi värkätään kuitenkin pari näyttävää maalia.

Pakkiparikokeilut vaikuttavat melko katastrofaalisilta. Ei aina oikein tiedä yrittääkö Vigneault rakentaa mestarijoukkuetta vai harjoittaa jotain maksimaalista egoboostailua. Alkaa hiipiä sellainen surkuhupaisan epäuskoinen fiilis, mitähän tältä joukkueelta uskaltaa tosipeleissä odottaa... No mutta hei, Luongon piikkiin.

Pakko mainita vielä, jälleen, Alex ”MacGyver” Burrows, kaverille arvottiin taas ihan oudot pelikaverit, joista hän sitten teippaili ja liimaili kasaan pelin parhaan ja räjähtävimmän ketjun. Kertoo vaan siitä kuinka yliarvostettuja Sedinit ovat, helposti Antti Miettinen ja Timo Pärssinenkin olisivat voittaneet peräkkäiset Art Rossit, jos olisivat vaan päässet Burrowsin kanssa samaan ketjuun.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Vancouver Sunin jutussa Henrik Sedin, Dan Hamhuis ja Alain Vigneault kertoivat Vancouverin tämän hetken ongelmista.

Hamhuis:

"I would say that (complacency) has probably been our issue in the games we haven't played well. The urgency to win probably isn't as high as it could be and that's probably a direct result of the long season last year and (being) late season this year."

"We are not competing as hard as we can and having some mental lapses and maybe the urgency level isn't as high as it could be. It's always a little harder toward the end of the season when you are not fighting for a playoff spot. But we have important things to play for like home-ice advantage and making sure we put ourselves in a good position heading into the playoffs."

Hammer puhuu asioista, joihin ollaan täälläkin viitattu. Canucks on pelannut vahvoja pelejä isoissa otteluissa ja kaatanut monta kovaa joukkuetta näiden ollessa parhaassa iskussaan, mutta Vancouver ei ole syttynyt lähellekään kaikkiin peleihin viime aikoina. Esimerkiksi viimeiset seitsemän ottelua ovat olleet pääosin heikkoja ja noista on tullut myös tämän kauden huonoin jakso kaksi voittoa ja viisi tappiota. Noista seitsemästä viime pelistä peräti kuusi peliä on pelattu "yllättäen" sellaisia joukkueita vastaan, jotka eivät ole menossa tällä hetkellä playoffeihin ja ovat Vancouverin jatkolle mitään sanomattomia joukkueita juuri nyt.

Hyvänä tyyppiesimerkkinä Canucksin tämän hetken ottelusta käy Vancouverin viimeisin peli, joka pelattiin Minnesotaa vastaan. Wild oli hävinnyt ennen tuota peliä viimeisistä yhdeksästä ottelusta kahdeksan (ja ainoan voitonkin se oli ottanut vasta rankuilla) ja noissa yhdeksässä pelissä Minnesotalle oltiin tehty 36 maalia, mutta Canucks "onnistui" häviämään myös Minnesotalle ja vielä lisäksi nollilla. Canucks hävisi pelissä maalien ja laukausten lisäksi taklaukset, aloitukset, riistot ja vielä blokitkin. Tuli ihan mieleen, että pelaajat olivat keskittyneet illan aikana itse otteluun samalla intensiteetillä kuin se yksi Hanson aikanaan tulevaan peliinsä.

Kapteeni Henrik Sedin näki asian seuraavalla tavalla pitkässä jutussaan:

"We have to realize that wins are the most important thing here. We get a lot of pressure from the outside, fans, media … and a lot of times winning 1-0 seems to not be good enough for us. That has been a problem the whole year. We need to get back to that. I think it's easy now when the playoffs are getting closer to realize that is the only thing that matters."

Even when we went through a winning stretch in January where we won like 13 out of 15, if the right guys aren't scoring we are still facing questions like what's wrong and stuff like that.

If you look at where we are as a team — I won the scoring race, Daniel won the scoring race, Kes (Ryan Kesler) won the Selke and scored 40 goals, other guys had career years, we went to the seventh game of the Stanley Cup final. I mean, what can beat that? The only thing that can beat that is winning it all.

You go through 82 games and we have been winning games and things haven't been good enough anyway. It's been tough that way, we're (he and Daniel) on a point-a-game pace, Kes is scoring not at the same pace as last year and is always facing questions about why he's not scoring 40. Even if the team has won three in a row it's always there. That means he is going to start pushing to get those goals instead of being happy about winning games and playing sound. It's been a struggle this year going through all that in a long season.

You barely are seeing anyone on our team having a career year, so I think we are pushing too much to get those goals instead of just playing as a team and giving our third or fourth line maybe a chance to be heroes. I think right now a lot of guys are staying on the ice too long, just pushing to get that goal and all of a sudden we are giving up chances the other way and we're tired and should have been off the ice half a minute ago.

Valmentaja-V sanoi jutun lopussa puolestaan joukkueen epätasaisuudesta;

I think we have been very consistent at being inconsistent. Except for the game against St. Louis (a 2-0 home-ice win on March 1) we have been lacking consistency either from shift to shift or period to period. It's something that we're not accustomed to seeing from these guys, but it's there so we have to deal with it and work with our players and try to get this group here back to playing the way they can.

Ja siitä Blues-pelistä on jo kahdeksan ottelua aikaa...

Ensi yönä Vancouverin pelatessa Chicagoa vastaan (vieraissa) nähdään, onko Canucksin viime aikojen epätasaisen ja melko kehnon pelin vuoksi syytä olla enemmän huolissaan. Blackhawks on hävinnyt Canucksille tällä kaudella kaksi peliä ja nyt olisi taas Chicagon vuoro "kuitata". Kun Canucks on heikossa vireessä, Blackhaws on puolestaan parhaillaan kovassa vireessä (10 viime pelistä kahdeksan voittoa) ja vaikka Chicago pelasi viime yönä, Columbus ei käynyt heille kuin lämmittelystä. Canucksin ainakin pitäisi syttyä verivihollistaan vastaan selvästi parempaan peliin kuin on viime aikoina nähty, mutta katsotaan pystyykö joukkue siihen. Voittoa toivotaan, mutta ennen kaikkea toivotaan viime pelejä parempia otteita. Yön peli kertoo Canucksin tilanteesta.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Voittoa toivotaan, mutta ennen kaikkea toivotaan viime pelejä parempia otteita. Yön peli kertoo Canucksin tilanteesta.
Ja kertoihan se. Vancouver tuli peliin voittamaan ja vaikka jatkoilla hävisikin, otteet vieraissa olivat selvästi parempia kuin viime peleissä. Suurimmat miinukset pelistä tulevat ensimmäisen erän huonoista ylivoimista ja toisesta erästä, joka kulutettiin epäolennaisuuksiin Duncan Keithin likaisen taklauksen seurauksena. Toisaalta ymmärrän hyvin joukkuetta tuossa asiassa ja hyväkin, kun jotain sentään pyrkivät tuon jälkeen tekemään - kyse oli kuitenkin "vain" runkosarjapelistä.

Chicago vei pelin laukaukset, mutta tilastoituja maalipaikkoja Canucks sai varsinaisella peliajalla yhden enemmän, vaikka hukkasikin toisen erän keskittymällä väärään asiaan. Tunteikas peli kokonaisuutena, kuten näiden joukkueiden välillä on ollut tapana. Molemmilta maalivahdeilta hyvät esitykset ja näiden parhaat kaverit tolpat kilisivät myös kiitettävästi.

Ottelun puhutuin tapahtuma oli Duncan Keithin kyynerpäätaklaus Daniel Sedinin päähän. Kyseessä oli selvä kosto aiemmasta Sedinin taklauksesta Keithia kohtaan. Sedin vei tuossa taklauksessa taklauksensa Keithia kohtaan pään alueelle (koska Keith jäi ihailemaan syöttöään ja oli asennossa, jossa rintaan tähdätty taklaus osui pään alueelle), mutta toisin kuin Keithin kosto, tuo oli Sedinilta taklaus, joita näkee kulmissa lähes joka ilta. Tällä kerralla tuo nostetaan esiin vain Keithin likaisen koston "selityksenä" - olen varma, että ilman tuota Keithin kostoa koko Sedinin taklausta ei näkyisi missään.

Henrik Sedinin mukaan Keith oli sanonut Danielille taklauksen jälkeen kuittaavansa taklauksen ("I'm going to get you"). Hawks-pakki tosiaan sai kostonsa ja Danielin sivuun, sai pikkujäähyn tilanteesta ja sekoitti tuolla liikkeellään samalla Canucksin toisen erän pakoilemalla kuittia hakemaan tulleita Canucks-pelaajia. Kukaan ei haluaisi nähdä noita pelissä, mutta nyt sillä sai vielä hyvän lopputuloksen, joten kelvannee Blackhawksille? Toivottavasti Daniel ei vaan joutuisi olemaan pitkään sivussa.

Viivoja:

- Zack Kassian oli pirteä päästyään Danielin tilalle ykköseen Henrikin ja Burrowsin viereen. Kärsi tuomarilinjasta toisen erän joukkomyllyssä, mutta loi hyvin tilaa sekä pelasi vahvan ja lupauksia nostaneen pelin. Iso mies syttyy kun pelissä ja tunnetta ja se voi luvata hyvää playoffeihin.

- Chris Tanev pelasi jälleen hyvin. Joutui muutamaan todella pahaan paikkaan aggressiivisen Hawks-karvauksen alla, mutta selvisi illasta hienosti. Ei ole väliä kenen kanssa Tanev pelaa, hän pelaa aina todella rauhallisesti ja liikuttaa kiekkoa hyvin. Tärkeä runkopakki tulevaisuudessa.

- Luongolta hyvä peli. Luki peliä hyvin, reagoi hyvin ristikkäissyöttöihin ja irtokiekkokontrolli oli hyvällä tasolla. Kanen maalille hän ei voinut mitään ja jatkoilla Hawksilla kävi tuuria voittomaalissa (Oduyan laukaus olisi mennyt ohi, mutta se ohjautui maaliin Shawn luistimesta).

- Kolmosketju (Påhlsson-Hansen-Higgins) toimii hyvin, vaikka olikin vastaanottamassa Kanen maalia. Hansenilta ja Påhlssonilta erityisen vahva peli. Hansen teki maalin, laukoi kolme kertaa, taklasi neljä kertaa ja teki paljon arvokasta kiekotonta työtä. Påhlsson syötti maalin, voitti aloituksensa 13-3, otti kolme riistoa ja pelasi päälle neljä minuuttia alivoimaa (eniten Vancouverin hyökkäyksestä), joka nollasi Hawksin ylivoiman. Påhlssonista tulee olemaan vielä paljon iloa, älykäs pelaaja.

- Manny Malhotra oli ensimmäistä kertaa miehen Canucks-uralla "terveraaputus". Tuskin kyse on kuitenkaan mistään isommasta asiasta. Valmennus näyttää tällä hetkellä vain lepuuttavan pelistä huolimatta joitakin pelaajia - esimerkiksi Salo ja Raymond huilasivat edellisen ottelun.

- Niin, Mason Raymond pelasi hyvän pelin päästyään takaisin kokoonpanoon. Pelin korkein laukausmäärä Canucksin puolelta (5), kolme taklausta ja päälle 20 minuuttia peliaikaa. Harmi kun yksi ohjaus osui vain tolppaan.

Vancouverin ja Chicagon väliset pelit menivät tällä kaudella runkosarjassa tasan. Molemmat voittivat toisensa kerran murskalukemin ja lisäksi molemmat voittivat toisensa kerran jatkoilla. Tämän kertainen peli tulee jatkamaan näiden kahden välistä vihasuhdetta tulevaisuuteenkin ja mahdollinen ottelusarja näiden kahden välillä pudotuspeleissä olisi varmasti ainakin täynnä tunnetta.
 

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Canucks, BC Lions
Ja kertoihan se. Vancouver tuli peliin voittamaan ja vaikka jatkoilla hävisikin, otteet vieraissa olivat selvästi parempia kuin viime peleissä. Suurimmat miinukset pelistä tulevat ensimmäisen erän huonoista ylivoimista ja toisesta erästä, joka kulutettiin epäolennaisuuksiin Duncan Keithin likaisen taklauksen seurauksena. Toisaalta ymmärrän hyvin joukkuetta tuossa asiassa ja hyväkin, kun jotain sentään pyrkivät tuon jälkeen tekemään - kyse oli kuitenkin "vain" runkosarjapelistä.

Toinen erä oli melkein masentavaa katsottavaa. Kyynärpää-episodin jälkeen koko joukkue tuntui olevan aivan tolaltaan, ja Henrik Sedin olisi ihan oikeatsi pitänyt viltittää loppueräksi - hänestä oli jäällä vain haittaa joukkueelleen. On ymmärrettävää, että vastustajan likainen temppu saa tunteet pintaan, mutta ei sen pitäisi peliä viedä kokonaan raiteiltaan. Tuohon ei ole varaa pudotuspeleissä.

Positiivisimpana asiana näin Luongon esityksen. Haparointi oli taaksejäänyttä, ja kaveri oli maalillaan itse varmuus. Tämä lupaa erittäin hyvää jatkoa ajatellen.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Ottelun puhutuin tapahtuma oli Duncan Keithin kyynerpäätaklaus Daniel Sedinin päähän.
Keith sai siis tuosta kyynerpääiskustaan viiden pelin pelikiellon. Daniel ei saanut rangaistusta taklauksesta, kuten ei pitänytkään. Kyse kun oli oikeastaan NHL:n malliesimerkki pään alueelle kohdistuneesta taklauksesta, joka ei ole "headshot". Kontakti oli kohdistettu rintaan, tilanteessa ei käytetty kyynerpäätä, taklaaja taklasi (teknisesti) kiekollista pelaajaa ja pääkontakti johtui pääosin vastaanottavan pelaajan huonosta asennosta.

Keithin viiden pelin pelikielto oli mielestäni melko hyvä sanktio. Tosin niitäkin löytyy, joiden mukaan tuo rangaistus oli liian pieni. He perustelevat kantaansa sillä, että jos tuollaisella täysin tarkoituksellisella päähän kohdistuneella kyynerpääiskulla saa vastustajan tähden pitkäksi aikaa sivuun kauden tärkeimmistä peleistä ja joutuu kärsimään siitä "vain" viiden pelin pannan, rangaistus on kovin pieni sellaisen joukkueen pelaajalle, jonka joukkue ei taistele kynsin ja hampain playoff-paikasta (esimerkiksi Chicagon asema on tällä hetkellä jo melko turvattu).

Keithin teko oli tarkoituksellisuudessaan yksi törkeimpiä mitä olen saanut Canucks-pelaajiin kohdistuneena koskaan katsoa, mutta rangaistuksessa pelikiellon pituuteen vaikutti Keithin asema "ei-uusijana". Kyse on aiemminkin kyynerpäällään vastustajia murjoneesta pelaajasta, mutta tästä tai tästä kun ei aikanaan pelikieltoja jaettu, Keith oli teknisesti ensikertalainen. Nyt jatkossa Keithin pitää säilyttää kyynerpäänsä paremmin alhaalla ja olla tarkempana siinä, miten hän kuittaa taklaukset.

Vaikka onkin periaatteessa ihan sama keneen pelaajaan tuollainen rike kohdistuu, joukkueen parhaalle maalintekijälle tuollaista loukkaantumista ei haluaisi tietenkään koskaan tulevan. Daniel Sedin on puhdas pelaaja. Vuosien aikana Canucksilla ja Blackhawksilla on ollut useita verisiä yhteenottoja, mutta Daniel Sedin on edustanut noissa koitoksissa vain puhdasta taitopelaamista.

Daniel Sedin ei ole agitaattori, eikä pelaaja, joka pelaisi sääntöjen rajalla. Olisi ollut odotetumpaa jos Keithin teko olisi kohdistunut pelaajiin, joiden taklauksissa ja pelaamisessa olisi ollut vuosien aikana paljon enemmän kyseenalaistamista - kuten Lapierreen tai Burrowsiin tai jopa Kesleriin tai Bieksaan. Mutta ehkä Keith tietää, että heiltä olisi tullut myös takaisin henkilökohtaisesti.

Vancouverin kannalta Keithin pelikiellon pituus ei ole kuitenkaan se tärkein tekijä. Tärkein on Daniel Sedinin kunto ja aivotärähdys. Aivotärähdykset ovat aina ongelmaisia, sillä kyse on joka kerta uniikeista tapauksista, joiden parantumisennusteita on mahdoton arvioida. Tämä ennalta arvaamattomuus tuo tähänkin tapaukseen suuren riskin tulevaisuuteen. Ei voi kuin toivoa, että Daniel Sedinin pääsäryt eivät olisi pitkäkestoisia tai jatkuvia ja joukkue pystyisi menestymään nyt ilman tehokkainta laitahyökkääjäänsä.

Kaksi ensimmäistä ilman Daniel Sedinia pelaamaansa peliä Canucks on voittanut vieraissa, joten alku on ollut hyvä. Usein joukkueurheilussa avainpelaajan loukkaantuminen voi kääntyä myös hyväksi, kun joukkue sitoutuu yhteen entistä paremmin, alkaa pelaamaan aikaisempaa parempaa joukkuepeliä ja joukkueen muut yksilöt alkavat nostaa tasoaan.

***

Vancouver voitti viime yönä Coloradon vieraissa jatkoajalla. Mason Raymond jatkoi viime aikojen hyviä otteitaan tekemällä kavennusmaalin ja Vancouverin tämän kauden "Unsung Hero" Chris Higgins iski seuraavaa kaksi osumaa. Vancouverin voittaessa ja Calgaryn hävitessä viime yönä, Canucks varmisti Luoteisen divarin voiton neljännen kerran peräkkäin. Lisäksi joukkue on enää yhden pisteen päässä saavuttaa 100 pisteen raja neljännen kerran peräkkäin. Koko NHL:n kärkipaikkakin on vain kahden pisteen päässä.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Mason Raymond jatkoi viime aikojen hyviä otteitaan tekemällä kavennusmaalin ja Vancouverin tämän kauden "Unsung Hero" Chris Higgins iski seuraavaa kaksi osumaa.

Raymond on tosiaan hienosti pelannut viime peleissä ja näköään tuo vastuun antaminen hänelle kantaa nyt hedelmää, kun muuten hyökkäys sakkaa. On tuo Vancouverin hyökkäyspeli ollut melkoisen heikkoa nyt pidemmän aikaa, mutta toivottavasti tuo nousu kahden maalin takaa voittoon piristäisi joukkueen muitakin hyökkääjiä.

On muuten jännä juttu tuo uusien pelaajien sopeutuminen joukkueeseen. Kassian näytti sopeutuvan melko nopeasti uuteen ympäristöön taklaten ja taistellen sekä saaden pistetilinsäkin auki heti alkuunsa. Sen jälkeen yhdeksässä seuraavassa pelissä onkin tullut 0+0 tehot. Hodgson vastaavasti veteli Buffalossa kovalla vastuulla 10 ensimmäistä peliä tehoin 0+0, mutta viime viikolla tuli mukavat 3+3 tehot neljään peliin. Pitää toivoa, että Kassiankin saisi välillä onnistumisia uudessa tiimissään, jottei itseluottamus ihan pääse romahtamaan.

Ens yönä sitten vastassa Kings, joka on noussut haastamaan Bluesia NHL:n vähiten maaleja päästäneenä joukkueena. Onkin ihme, että Kings on vasta lännen kahdeksas, kun päästetyissä maaleissa joukkue on NHL:n kakkonen. Toki maalinteko on tökkinyt ihmeellisen pahasti ja Kings onkin yksi vähiten maaleja tehneitä joukkueita. Playoffeissa joukkue on varmasti paha vastustaja, joten voitolla Vancouver voisi aiheuttaa vaikeuksia Kingsien playoff-haaveille. Jos pitäisi veikata niin vähämaalista peliä veikkaisin (eli 5-5 lopputulos on taattu).
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Pitää toivoa, että Kassiankin saisi välillä onnistumisia uudessa tiimissään, jottei itseluottamus ihan pääse romahtamaan.
Sitä toivotaan. Samalla pitää kuitenkin tiedostaa se, että Kassianin kanssa mennään kärsivällisesti ja hiljaa eteenpäin - hänestä odotetaan kunnon ratkaisijaa ehkä vasta kolmen kauden aikajänteellä ja toivottavasti nuorukainen ei itse luo ylisuuria odotuksia nyt hyvän startin jälkeen. Toki onnistumiset pisteiden kautta tänä päivänä olisivat plussaa, mutta lähinnä hänen tehtävänsä olisi tuoda vastustajaa väsyttävää kokoa sekä taklaus- ja vääntövoimaa kuluttaviin playoff-vääntöihin. Joukkueella oli yksilötasolla tilausta hänenkaltaiselle voimahyökkääjälle.

Suoraan Hodgsonin tilalle tullut pelaaja on Påhlsson. Hodgsonin tulevaisuus on varmuudella selvästi parempi kuin Påhlssonin, mutta Canucksin tähtäin on nyt lähitulevaisuudessa ja tuossa Påhlssonista odotetaan enemmän. Hänestä onkin tullut ehkä hyökkäyksen eniten käytetty alivoimapelaaja (auttaa toivottavasti saamaan Keslerista enemmän irti toisaalla), erinomainen aloittaja (viimeisten pelien prosentit 54.5, 75, 81.3, 57.1 ja 61.1%), selvästi CoHoa ahkerampi taklaaja ja parempi karvaaja ja samalla Vancouverin kolmonen on nostanut tasoaan. Kokonaisuudelle Påhlssonin tulo on tehnyt hyvää.

Mr. Smith kirjoitti:
Playoffeissa joukkue on varmasti paha vastustaja, joten voitolla Vancouver voisi aiheuttaa vaikeuksia Kingsien playoff-haaveille. Jos pitäisi veikata niin vähämaalista peliä veikkaisin (eli 5-5 lopputulos on taattu).
Aika hankala peli etukäteen tulossa. Canucksille pelin merkitys on aika lailla eri tasolla kuin Kingsille ja kun Kings on pelannut viime aikoina panostensa mukaisesti (kuusi voittoa viimeisistä seitsemästä), niin vaikeaa tulee varmaan olemaan. Mutta toivotaan, että pelistä tulisi tasainen ja viihdearvoltaan hyvä.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Vancouver näytti Luongon johdolla erittäin hyvälle puolustavalle joukkueelle puolustamista ja otti vaikeasta vastustajasta 1-0 voiton. Voitolla Canucks nousi neljännen kerran peräkkäin päälle 100 pisteeseen. Kings jatkaa puolestaan taisteluaan Läntisen konferenssin tiukassa playoff-taistossa viivalla - joukkue on nyt yhdeksäs.

Voitolla Canucks jatkoi voittoputkeaan nyt kolmen pelin mittaiseksi. Joukkueen tämän vuoden puoleisesta epätasaisuudesta kertoo se, että viimeksi meillä on ollut kolmen (tai yli) pelin mittainen voittoputki ennen tätä helmikuun 19. päivänä ja tuosta on jo 17 peliä aikaa. Tosin, toisaalta Canucksin tasaisuudestakin kertoo samalla se, että Vancouverilla ei ole vieläkään koko kaudelta yli kahden pelin mittaisia tappioputkia.

Laa-Laata vastaan pelin selkeä ykköspelaaja oli Roberto Luongo, joka joutui torjumaan 38 kertaa ja joutui venymään pariin "ottelutorjuntaan" (kuten tässä). Luongon lisäksi Vancouverilta nousi esiin mielestäni parhaiten jälleen kolmosketju Påhlsson-Hansen-Higgins sekä joukkueen muut hyvät puolustavat hyökkääjät (Kesler, Burrows, Malhotra, Lapierre) sekä puolustus kokonaisuudessaan. Uudet parit näyttävät toimivilta näin.

Joukkueena Vancouver on terävöittänyt puolustuspelaamistaan viime aikoina. Viimeisissä neljässä pelissä Vancouverille on tehty varsinaisella peliajalla neljä maalia. Noista peleistä Canucks on kerännyt kahdeksasta mahdollisesta pisteestä seitsemän. Maaliskuu on ollut joukkueelle kauttaaltaan vaikea, mutta nyt kuukauden loppu tuo vähän valoa jatkoon (vaikka Canucks menettikin parhaan maalintekijänsä).

Tämän kuun lopussa on kuitenkin vielä edessä kolme haastavaa peliä Coloradoa, Dallasia ja Calgarya vastaan. Jokainen tuosta kolmikosta taistelee kynsin ja hampain playoff-paikasta ja kaudestaan, joten jatkossakin pelien tärkeystekijät pysyvät vahvasti vastustajilla. Hyvää loppukaudessa voi olla se, että Canucks on jo pelannut kauden kaikki vieraspelit yhtä lukuun ottamatta ja nyt joukkue pelaa kuudesta viimeisestä pelistään viisi kotona.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Vancouver jatkoi viime yönä voittoputkeaan neljään peliin voittamalla Coloradon jalkapallolukemin 1-0. Voitto tarkoitti sitä, että Canucks voitti kaikki kuusi tämän kauden Canucks-Avalanche -kohtaamista - yhden tosin vasta jatkoilla ja yhden rankuilla. Vancouver nousi voitolla samalla 103 pisteeseen ja pysyi kahden pisteen päässä liigaa johtavista St. Louisista ja Rangersista. Coloradolle tappio oli puolestaan iso - joukkue oli oikeastaan pakkovoiton edessä.

Vancouverin kaksi peräkkäistä viime peliä (Kings ja Avalanche) päättyivät molemmat noihin 1-0 jalkapallolukuihin kaudestaan pelanneita joukkueita vastaan ja molemmat pelattiin eri maalivahdeilla. Luongo loisti Kingsia vastaan ja Avsia vastaan oli Schneiderin vuoro. Molemmissa peleissä oli sama käsikirjoitus: Canucks iski avauserässä johtomaalin ja sen jälkeen alkoivat energiaa säästäneet puolustusharjoitukset, joissa Canucksin alivoima, joukkueen aloitusosaajat ja maalivahdit nousivat esiin.

Kuten todettu, Vancouver on terävöittänyt puolustustaaan viime peleissä. Viiteen viime peliin Vancouverille on tehty varsinaisella peliajalla neljä maalia. Tuossa onnistumisessa maalivahdeilla on iso rooli, mutta Canucks on myös onnistunut puolustushommissa kokonaisuutena hyvin: joukkue on siivonnut irtokiekot, maalivahdit ovat nähneet yleensä laukaukset, ylivoimahyökkäyksiä ei ole juurikaan tullut ja oman pään aloitukset on pystytty voittamaan hyvällä prosentilla.

Pakko kuitenkin nostaa jälleen esiin - ties kuinka monetta kertaa - Cory Schneiderin nimi. Cory vetää huipputekniikallaan helpon näköistä maalivahtipeliä illasta toiseen. Joulukuun 29. päivästä lähtien miehen saldot ovat 11-2-1, 94.24% ja 1.78 päästettyä maalia pelissä. Pitää lisäksi muistaa, että noiden huippulukujen sisällä on vielä pitkä heikompi jakso joukkueelta, joiden sisällä Luongon tilastot eivät olleet kovin kaksiset. Lähitulevaisuuden iso kysymys vaikeutuu koko ajan.

Noita Coryn lukuja tärkeämpää on se tyyli, jolla hän maalillaan pelaa. Erittäin varman ja rauhallisen näköistä maalivahtipeliä, oli kyse sitten alivoimista, vastustajan yrittäessä kuudella pelaajalla tasoitusta tai ylivoimahyökkäyksistä. Vastustajasta riippumatta mikään ei näytä vaikuttavan Schneiderin peliin. Hänen irtokiekkokontrollinsa on huippua ja matalissa laukauksissa Cory on varmasti NHL:n parhaita. Avsia vastaan nollapeliin tarvittiin 43 torjuntaa ja noin 15 ykkössektorin torjuntaa.

Samuel Påhlssonin tulo kolmosketjun keskelle on nostanut puolestaan kolmosketjun tämän hetken toimivimmaksi kokonaisuudeksi hyökkäyspäässä. Påhlsson tietää mitä keskellä pitää tehdä myös puolustuspäässä, hän osaa sijoittua, karvata ja hän tekee monia asioita kokeneena ja älykkäänä pelaajana oikein. Laiturit Hansen ja Higgins ovat nousseet hänen kanssaan pelatessa lentoon ja ketju on ollut viime peleissä kentän paras yhdistelmä. Avsia vastaan ketju teki pelin ainoan maalin alivoimalla, kun Påhlsson syötti karvauksen jälkeen kiekon läpiajoon Higginsille.

Påhlsson <-> CoHo -sentterivaihdolla Gillis selvästi vahvisti keskustaa tämän vuoden playoffeihin. Påhlssonilla on paljon näyttöjä erinomaisista playoffeista ja kaapissa myös Stanley Cup, joten tulokkaan vaihtaminen tuollaiseen kokeneeseen playoff-pelaajaan oli hyvä liike nimen omaan tätä kautta ajatellen. Påhlsson pelaa paljon alivoimaa, raapii tärkeitä aloituksia ja tekee hyvää jälkeä kiekottomassa pelissä sekä riistäjänä että taklaajana.

Påhlssonin tilastot viidestä viime pelistä ovat 0+3 sekä komea 64.66% aloitusprosentti. Lyhyellä Canucks-uralla hänen aloituksensa ovat menneet toistaiseksi 55.7% ja riistojen/menetysten välinen ero 10-1. Hän on ollut erinomainen lisä Vancouverin puolustavien hyökkääjien laadukkaaseen joukkoon: Ryan Kesler - Manny Malhotra - Samuel Påhlsson - Maxim Lapierre - sentterinelikolla on hyvä lähteä vääntämään playoffeihin aloituksia, alivoimaa ja puolustuspäätä.

Maalivahdit ja puolustavat hyökkääjät Vancouverilla on erinomaisessa kunnossa, puolustuskin on pelannut taas hyvin (erityismaininta siellä nuorelle Chris Taneville, jonka puolustuspeliä on ollut hieno katsoa), mutta kahden kärkiketjun tehottomuus herättää huolta. Sedinit - Kesler - Burrows ja Booth -ryhmä on tehnyt yhteensä vain 12 maalia viiteen mieheen 15 viime peliin. Daniel Sedin on toki nyt sivussa, mutta tuon 15 viime pelin sisään viisikko on kuitenkin pelannut yhteensä 71 peliä, joten 12 maalia tuohon aikajaksoon on kovin vähän joukkueen kärkihyökkääjille, jotka ottavat isoa roolia ylivoimillakin.

Booth ei ole onnistunut maalinteossa viimeisiin kuuteen peliin, Burrowsin ja Keslerin maalittomat putket ovat nyt seitsemän peliä, Daniel Sedin teki ennen loukkaantumistaan vain kaksi maalia viimeisissä 12 pelissä ja Henrik Sedin on tehnyt yhden maalin viimeisissä 23 pelissä. Jotenkin en usko koko ryhmän kadottaneen maalintekotaitoaan ykskaks kauden lopussa, joten pitää vain toivoa, että he säästelisivät tällä kaudella itseään playoffeihin aikaisempaa enemmän.
 

KokkosEsa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks
Tulokset ovat olleet hyviä, vaikka paras maalintekijä on sivussa. Kolmoskentän osalta selvää tason nostoa on nähty viimeisissä peleissä, kun taas vastaavasti kärkiketjujen miehet kantavat selässään kivitalon kokoista apinaa! Esim. Burrows jätti jopa vetämättä siniviivan jälkeen, vaikka kaverin maali oli tyhjä! Kesler suti tyhjistä sivuverkkoon. Booth missasi läpiajon, ja hän myös tappeli, vaikka mielestäni se on liian suuri riski teveydelle tässä vaiheessa kautta. Paikkoja on kyllä, mutta nyt vaan ei uppoa. Kyllä ne maalit sieltä näille kavereille tulevat vielä, viimeistään sitten pudotuspeleissä.

Viime kaudellakin viimeisissä runkosarjapeleissä oli pientä pelillisen otteen kirpoamista, mutta kun kiekko putosi jäähän ekassa Chicago pelissä oli meno kuin eri planeetalta. Eiköhän se taas mene näin. Saas nähdä tervehtyykö Daniel parin viikon aikana, toivottavasti!

Maalivahtipeli on tällä hetkellä hyvällä mallilla.

Viime yön voittopelin viimeiseltä minuutilta jäi pari asiaa mieleen. Mitä helvettiä Schneider yritti, kun syötti suoraan vastustajan lapaan? Hänen mailatyöskentelyssä on todella paljon parannettavaa. Ja Chris Higginsin taistelu viimeiseen kiekkoon joka tappoi pitkän kiekon pari sekuntia ennen pelin loppua.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Paikkoja on kyllä, mutta nyt vaan ei uppoa. Kyllä ne maalit sieltä näille kavereille tulevat vielä, viimeistään sitten pudotuspeleissä.
Mitä Vancouverin kärkihyökkääjien peliin tulee, niin Henrik Sedinin peli on näyttänyt jo pidemmän aikaa vaatimattomalta hänen normaalitasoonsa nähden. Ykkösketjun laituri Raymond on sen sijaan pelannut etenkin "terveraaputuksensa" jälkeen hyvin. Tämän hetken "kakkosketjun" (Kesler-Booth-Burrows) pelissä on puolestaan hyvää se, että he tekevät töitä molempiin suuntiin. Coloradoa vastaan kolmikko loi pari hyvää paikkaa ja menestyi hienosti kulmissa (Burrowsin alivoimavaihto neljää Avs-pelaajaa vastaan oli yksi osoitus tuosta). He laukoivat yhteensä vain kuusi kertaa, mutta tuo määrä kertoo vain osan heidän pelistään.

Kesler vei aloitukset 66.7%:n teholla, pelasi päälle neljän minuutin edestä alivoimaa (joka siis onnistui jäähyjen tapossa), luisteli isot määrät ja pelasi totutusti joukkueen hyökkäyksen eniten. Burrowsille sopivat samat sanat kuin Keslerille alivoimassa ja uhrautuvassa joukkuepelissä - Burrows pelasi hyökkäyksen toiseksi eniten. Booth sai vähemmän peliaikaa kuin Kesler ja Burrows (hänellä on toisaalta myös pienempi rooli erikoistilanteissa), mutta oli koko joukkueen jaetulla ykkössijalla sekä riistoissa, että laukauksissa.

Kärkihyökkääjien peli - etenkään kakkosketjun peli - ei ole ollut sinällään huonoa, mutta tehotonta se on ollut. Ja kärkiosastolta pitäisi saada onnistumisia tehojenkin kautta, jos joukkue aikoo mennä pudotuspeleissä pitkälle. Minäkin uskon kuitenkin tehojen löytyvän vielä jatkossa.

KokkosEsa kirjoitti:
Viime yön voittopelin viimeiseltä minuutilta jäi pari asiaa mieleen. Mitä helvettiä Schneider yritti, kun syötti suoraan vastustajan lapaan? Hänen mailatyöskentelyssä on todella paljon parannettavaa.
Schneiderin selkeä iso miinus on tuo mailapeli ja se on ollut sitä jo kauan. Sydän pysähtyy joka kerta kun Cory alkaa pelata mailalla. Onneksi kyse on kuitenkin pienestä asiasta maalivahdilla. Pitää toivoa, että tuo alue menisi eteenpäin jatkossa ja ehkä se voi sitä tehdäkin, sillä ainakin Luongon mailapelissä on tapahtunut hänen Canucks-vuosiensa aikana selvää kehitystä. Tullessaan hän oli yhtä katastrofaalinen mailapelissä kuin Cory tänä päivänä, mutta tällä hetkellä hän on Schneideria selvästi edellä tuossa (vaikkei olekaan lähellekään liigan parhaita).

Schneiderilla on muuten NHL:n maalivahdeista paras alivoiman torjuntaprosentti. Hän on kopannut alivoimissa kiekot kiinni 95.7% teholla, kun vertailun vuoksi Lundqvistin vastaava luku on 91%, Quickin 91.8%, Elliotin 90.8%, Millerin 89.3%, Rinteen 88.5%.

KokkosEsa kirjoitti:
Ja Chris Higginsin taistelu viimeiseen kiekkoon joka tappoi pitkän kiekon pari sekuntia ennen pelin loppua.
Kyllä, tuo oli yksi esimerkki Higginsin esimerkillisestä pelaamisesta Coloradoakin vastaan.

M10 kirjoitti:
Higgins on ollut erittäin hyvä viime aikoina. Soveltuu oivallisesti hiukan puolustavampaan rooliin.
Higgins on ollut siinä mielessä hieno pelaaja, että hän on nostanut jokaisen ketjun tasoa missä on pelannut. Mies tekee käsittämättömän paljon työtä kiekottomana, pelaa esimerkillisellä asenteella, on erinomainen joukkuepelaaja ja erittäin monipuolinen ominaisuuksiltaan. Hän on nostanut tällä kaudella kakkosketjua, mutta on ehkä vielä parempi nykyisessä paikassaan kolmosketjussa. Fantastinen pelaaja ja yksi minun ehdottomista suosikeista joukkueessa. Tämän kauden Vancouverin "Unsung Hero".

Ryan Kesler sanoi Higginsista vähän aikaa sitten; "(Higgins is) one of the most underrated players in the game. He plays with a lot of energy. He has a great skill set. He's easy to play with. I love playing with the guy.

Kesler haluaisi varmaan pelata Higginsin kanssa, mutta kun homma toimii noin hyvin nyt Påhlssoninkin kanssa, niin antaa mennä näin. Pitää vaan toivoa, että ne mystiset vaivat eivät palaisi ja hän pystyisi pelaamaan ehjät pudotuspelit. Sen verran muuten Higginsista numeroina, että loukkaantumiset saattoivat vesittää hänen 20 maalin rajapyykin rikkoutumisen (kasassa on nyt 16 osumaa), mutta kiekotonkin peli toimii: koko NHL:ssä on vain yhdeksän hyökkääjää, joilla on parempi kiekonriistojen ja -menetysten välinen suhde. Yksi heistä pelaa tällä hetkellä Higginsin ketjussa sentterinä.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Mitä Vancouverin kärkihyökkääjien peliin tulee, niin Henrik Sedinin peli on näyttänyt jo pidemmän aikaa vaatimattomalta hänen normaalitasoonsa nähden. Ykkösketjun laituri Raymond on sen sijaan pelannut etenkin "terveraaputuksensa" jälkeen hyvin. Tämän hetken "kakkosketjun" (Kesler-Booth-Burrows) pelissä on puolestaan hyvää se, että he tekevät töitä molempiin suuntiin.

Kesler haluaisi varmaan pelata Higginsin kanssa, mutta kun homma toimii noin hyvin nyt Påhlssoninkin kanssa, niin antaa mennä näin.

Nyt oli sitten laitettu ketjut uusiksi pl tuo hyvin toiminut kolmosketju. Burrows palasi ykköseen ja uutena kokeiluna sinne tuli Lapierre. Kakkoseen tuli sitten Raymond ja nelosessa oli Weise-Malhotra-Kassian. Jostain syystä, vai Burrowsista johtuen, Henkka Sedin pelasi parhaan pelinsä pitkään aikaan. Koko ykkösketju Lapierre-Sedin-Burrows oli hyvä ja Lappy ja Sedin kasasivat mukavat kolme pistettä ukkoa kohti. Burrows oli sitten maaleissa siellä maalinedustalla, josta yhden maalin tekikin.

Nyt kun maaleja tehtiin enemmän kuin monessa viime pelissä yhteensä niin toivottavasti se vähän avaamaan hyökkäyspään lukkoja. Toki samalla omiinkin meni aiempiin matseihin nähden enemmän maaleja, mutta toinen maali tuli ottelun ratkettua joten menköön nyt sitten löysäilyn piikkiin.

Tänään sitten vastassa Calgary jolta panokset ja motivaatiokin taitaa olla vähissä. Vancouver taas lähestulkoon varmisti paikkansa lännen TOP2:ssa - vielä toki on saumaa ihan koko NHL:n kärkeenkin. Saas nähdä tuleeko pelistä hyvä rentoutunut peli vai panoksien puuttuessa pakkopullainen surffailu.
 

orpo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks, Kärpät
Pitkästä aikaa vois tännekki kirjotella (ei oo oikein kehannu, ku Canucksin osioissa on niin paljon hyviä kirjottajia ja asiantuntemusta).

Canucks nousi viime yönä liigan kärkeen tasapisteissä Rangersin kanssa. Ragseilla tosin enemmän voittoja ja keskinäinen peliki menee heille (Lundqvistille) joten Vancouver on siis liigan kakkosena. Aika paljon on viime aikoina tullu jatkoaikavoittoja, tai tuntuu jopa että muita voittoja ei tulekaan tai jos tulee niin ottelu on erittäin vähämaalinen. Mutta syynä lienee juuri tuo tiivis puolustuspelaaminen, mutta hyvähän se ois maalihanoja availla pleijareita silmällä pitäen. Toisaalta, puolustumallahan ne Cupit viedään, eikö?

Nojoo, tossa tommosta perusjargonia mitä on tässä ketjussa puitu jo paljon. Mutta heitämpä semmosen kysymyksen ilmoille, että ketä palstaveljet toivois vastustajaksi ekalle kiekalle? Todennäköisestihän se tulee olemaan joku näistä Pacificin joukkueista, jotka vuoronperään taistelevat divarin voitosta ja samalla pleijareihin pääsystä. Sinänsähän seon ihan sama kuka tulee vastaan, kun kaikki on voitettava mutta kyllähän ekalla vastustajalla on merkitystä Cup Runin flowta ajatellen. Itse toivoisin vastustajaksi Dallasia, joka tuntuisi helpoimmalta kohdattavalta. Toivon mukaan Hawkseja ei tänä vuonna kohdata pudotuspeleissä, koska niiden pelien seuraaminen lyhentää ikää ihan liikaa.
 
Suosikkijoukkue
Canucks
Mutta heitämpä semmosen kysymyksen ilmoille, että ketä palstaveljet toivois vastustajaksi ekalle kiekalle?
Itselläni ei ole mitään toiveita vastustajan suhteen. Helpolla ei tulla pääsemään kuitenkaan. Kyllähän sitä voisi ajatella, että paperilla Phoenix ja Dallas ovat hieman heikompia, mutta toisaalta uskon, että Sharks tai Kings-sarjasta voisi tulla pelillisesti paljon mielenkiintoisempi seurattava.

Phoenixin uskoisin olevan playoffeissa hermoja raastavan Nashvillemäinen vastustaja, jolle ei montaa maalia tultaisi tekemään ja sarjan pelit voisivat ratketa muutamaan virheeseen. Dallas on vähän sellainen hyvä kaikessa muttei loistava missään joukkue. Hekin ovat kaudella osoittaneet pystyvänsä meitä vastaan peliä viemään. Dallas ja Phoenix ovat liigan huonoimmat ylivoimajoukkueet.

Kingsillä ja Sharksilla on huipputaitoa enemmän ja Sharksin tukala tilanne on itselleni yllätys. Kingsillä maalivahtipeli ja puolustus toimivat todella hyvin, he ovat päästäneet liigassa toiseksi vähiten maaleja. Johnsonin lähtö ei mielestäni ole Kings puolustusta edes heikentänyt, vaan tuntemattomammat Voynov ja Martinez ovat pelanneet hyvää peliä. Maalinteko Kingseillä on huppunimistä huolimatta tökkinyt pahasti. Syy tuohon on kenties heikohko bottom 6 osasto. Kärkiketjut pois pelaamalla, Kingsistä voi tehdä melko aseettoman. Uskoisin, että Vigneaultilta peluutusideoita tähän suuntaan löytyy. Kings on näistä joukkueista kenties potentiaalisin sekoittamaan pakkaa fyysisellä pelillä, jos jäävät alakynteen. Sharksin hyökkäyssyvyys on huomattavasti parempi kuin Kingseillä, mutta Niemi on minun papereissani Quickiä heikompi maalivahti. Sharksin heikkous on alivoimissa, joten ylivoiman olisi tuossa sarjassa toimittava.

Vastustajasta riippumatta toivon hyvätasoista ja vauhdikasta sarjaa, josta Canucks etenisi terveenä jatkoon. Danielin paluu olisi toki äärimmäisen tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää olisi, että puolustuksen kärkinelikko, etenkin Dan Hamhuis, pysyisi terveenä.
 

Ralph

Jäsen
Vancouverissa taitaa olla muitakin pelaajia kuin vain Jannik Hansen. Nimittäin Alexander Edler, joka on kyllä aivan loistava pelaaja. Kehuin häntä viime vuonna, mutta nyt hän on vielä astetta parempi. Heitän ilmoille ehdotuksen, että Edler ansaitsee Norris Trophyn. Upeat 48 (11+37) pistettä ja siihen päälle 140 taklausta ja blokkausta. Helvetin vaikea ohitettava, mutta samalla erinomainen hyökkäyspäässä. Vielä ensi kaudellakin tienaa vain vähän päälle kolme miljoonaa, mutta kesken tulevan kauden Vancouver tehnee tälle UFA-pakille pitkähkön, lähemmäs viiden millin sopparin. Tai ainakin hän ansaitsee sen.

Mutta mites ensi kesänä Cory Schneiderin RFA-sopimus? Mitä luulette, lähetetäänkö jossain kaupassa jonnekin toisalle vai vieläkö jaksaa Schneider toimia kakkosmaalivahtina? On jo aivan valmis ykkösmaalivahdiksi, mutta Vancouverissa hieman paremman Roberto Luongon varjossa ei ole luvassa kuin n. 30 ottelua runkosarjaa. Toronto, Columbus tai NY Islanders voisi olla kiinnostunut. Lisäksi heilta kaikilta löytyy mahdollisesti top-5 varaus tälle kesälle, joten ykkösvaraus vaihdossa Cory Schneideriin?
 

orpo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks, Kärpät
Toronto, Columbus tai NY Islanders voisi olla kiinnostunut. Lisäksi heilta kaikilta löytyy mahdollisesti top-5 varaus tälle kesälle, joten ykkösvaraus vaihdossa Cory Schneideriin?

Vancouver ei mielestäni "tarvitse" varausvuoroja, vaan enemmin top 4 pakin. Luke Schenn - Cory Schneider vois olla mahdollinen. En tosin ole Schennin pelaamista seurannut, mutta eiköhän hänessä vieläkin paljon potentiaalia nähdä, joten tuskin Burke tommoseen diiliin lähtee. Schneider on vähän vaikea kaupattava, kun on kuitenkin vaan kakkosmolarin statuksella liikenteessä, joten kovin paljoa hänestä ei välttämättä voi pyytää tai ainakaan saada takaisin. Automyynnin termejä käyttääkseni, Schneiderin käyttöarvo on suurempi kuin vaihtoarvo.
 
Suosikkijoukkue
Canucks
Heitän ilmoille ehdotuksen, että Edler ansaitsee Norris Trophyn.
Jos jollekin NHL:ää seuraamattomalle näyttäisi pari Edlerin parasta peliä, hänelle voisi helpostikin uskotella, että tuossa on liigan paras puolustaja. Pidemmällä otannalla Edlerin ongelmana on kuitenkin otteiden ailahtelevuus. Hyvän ja huonon pelin ero on ehkä hieman liian suuri, jotta voitaisiin ihan Norris-pakista puhua. Parhaimmillaan Edler on kyllä aivan liigan kärkeä.

Mutta mites ensi kesänä Cory Schneiderin RFA-sopimus? Mitä luulette, lähetetäänkö jossain kaupassa jonnekin toisalle vai vieläkö jaksaa Schneider toimia kakkosmaalivahtina?
Schneiderin jatkaminen Luongon kakkosena on varmasti se epätodennäköisin vaihtoehto. Ensi kauden maalivahtitilanne on kuitenkin avoin ja Canucksin preferenssit voivat kevään edetessä vielä muuttuakin.

Todennäköisesti Schneider kaupataan ja luulen kyllä ottajia löytyvän, en kuitenkaan lähde spekuloimaan, mitä meille päin voisi olla tulossa. Kolmatta vaihtoehtoa, Schneiderin jatkoa ja Luongon kauppaamista en pidä täysin mahdottomana, vaikkakin paljon epätodennäköisempänä vaihtoehtona.

Luongon osalta pallo on NTC:n vuoksi hänellä, jos kevät menee jostain syystä penkin alle ja maiseman vaihto alkaa houkutella, luulisin että Luongon sopimukselle ja potentiaalille löytyisi myös ottajia. Cap hit on kuitenkin kohtuullinen ja monikaan ei varmasti usko, että Luongo tulee pelaamaan sopimuksensa loppuun saakka.

Schneiderin uskon pärjäävän ykkösvahtina, mutten tiedä onko hän Luongoa parempi, rauhallisempi hän tuntuu olevan ja näytöt tältä kaudelta ovat sellaiset, että mikäli Luongon hermot pettäisivät, on kynnys vaihtaa aloittavaa maalivahtia playoffeissa Canucksilla nyt selvästi viimevuotista matalampi.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Jos jollekin NHL:ää seuraamattomalle näyttäisi pari Edlerin parasta peliä, hänelle voisi helpostikin uskotella, että tuossa on liigan paras puolustaja. Pidemmällä otannalla Edlerin ongelmana on kuitenkin otteiden ailahtelevuus. Hyvän ja huonon pelin ero on ehkä hieman liian suuri, jotta voitaisiin ihan Norris-pakista puhua. Parhaimmillaan Edler on kyllä aivan liigan kärkeä.

Juurikin näin. Edler voi tosiaan olla pitkät tovit ihan Norris-tasoa, mutta sitten tulee heikompia jaksoja jossa Edler näyttää enemmän Karlssonilta kuin siltä totutulta Edleriltä. Eli kun otteisiin saadaan vielä tasaisuutta ja lisää virtaa painaa koko kausi lävitse samalla tasolla niin sitten voidaan palata asiaan Norrisin suhteen.

Ihan vaan heittona, että Hamhuis olisi omasta mielestä parempi vaihtoehto Vancouverista ehdolle Norrisiin vaikka hänen tehonsa eivät ihan Edlerin luokkaa olekaan. Mutta omassa päässä Hamhuis onkin sitten aivan kärkitasoa ja nostaa pakkiparinsa (yleensä Bieksa) tasoa valtavasti. Eikä noi tehot nyt ihan huonoja ole, vaan päälle 30-pistettä tällä kaudella on tullut kuitenkin.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Hyvin pitkälle samoilla linjoilla Edlerista kuin Moustache Dave ja Mr. Smith.

Edlerin vahvuudet ovat monipuolisuudessa: hän on pätevä ylivoimilla, alivoimilla, blokeissa, taklauksissa, liikkeessä ja hän laukoo hyvin. Hän on fyysinen paketti: iso, ulottuva ja voimakas - joskus ilkeäkin. Ikävä kyllä hän on tosiaan aika ajoin omassa päässä epätasainen ja tuo laskee kokonaisarvosanaa.

Hyvää Edlerissa on Sedin-tyylinen kehitys: hän on kehittynyt vuosien aikana toistaiseksi kausi kaudelta, eikä huippua ehkä olla vieläkään nähty. Yksi taso olisi kuitenkin vielä otettavissa ja sitten voitaisiin tosiaan puhua jo Norris-luokasta. Nyt hän on kokonaisvaltaisen pelinsä ansiosta parhaimmillaan siellä, mutta ei vielä jatkuvasti.

Minunkin mielestä Canucksin ykköspakki on Dan Hamhuis, sillä hän pelaa jatkuvasti korkealla tasolla ja nostaa pakkiparinsa ja edessä pelaavan ketjun tasoa enemmän kuin kukaan toinen. Ja niin kauan kun Hammer on ykköspakki, Edler ei kai voisi oikein olla Norris-kisassa mukana? Tosin toisaalta, Norris-kisaan voi päästä mukaan juuri Edlerin näyttävyydellä, pisteillä ja riittävän usein toistuvilla "tähtihetkillä" helpommin kuin Hamhuisin luotettavuudella, oman pään varmalla pelillä, pelin yksinkertaisuudella ja läpi kauden kestävällä tasaisuudella.

Kun tässä on Canucks-pakeista puhetta, niin laitetaan tänne Sami Salon tuoreita kuulumisia Vancouver Provincesta.

Salo on pysynyt tällä kaudella normaalia paremmin kunnossa. Hän menetti muutamia pelejä pieneen nivusvammaan, muutamia pelejä Boston-rotan Marchandin "saalistustaklauksen" vuoksi ja pari peliä on menty terveraaputuksena Vigneaultin säästellessä luottopakkia, mutta jos hän pelaa loppukauden pelit, hän tulee pelaamaan eniten otteluja sitten kauden 2003-04.

Salo kertoo olleensa loppukaudesta kunnossa, vaikka huilasi pari peliä;

"I felt really good in them," said Salo. "Maybe a well-oiled engine gets better when you use it. I haven't felt fatigue or anything at all. A good base was having a good summer with proper training and luck has been on my side except for the Marchand hit because I could have broken my neck. I've maybe paid a little bit more attention to recovery and trying to take the optional skates off and reserving energy and it seems to be working.

"It was interesting because I didn't need it [rest] last trip. We discussed it briefly and I agreed with whatever they decided."


Salo kertoo jutussa myös jatkavansa pelaamista ensi kaudella (toivottavasti Vancouverissa);

"For sure, I'll be playing somewhere next year. I feel really good and the key has been being healthy and playing with a lot of good teammates has made it fun."

Nuoret Canucks-pakit Chris Tanev ja Marc-Andre Gragnani ovat molemmat kehuneet suurin sanoin Salon veteraani-lisää puolustukseen;

"He's a great player and a person," said Gragnani. "He's very quiet but very serious and very professional. You learn so much and it's good for our future. He's always even-keeled — never too high or too low."

Tämän kauden Vancouverin joukkueesta Sami kertoo;

"There's a quiet confidence, but we're not overly confident for sure. We know how things can change over the course of a playoff series and we have to prepare to get our game in top shape and go from there."

Salo on kärsinyt urallaan niin lukuisista vammoista, tullut takaisin aina niiden jälkeen ja päässyt jo niin lähelle Stanley Cupia, että hänelle jos jollekin toivoisi viimein unelman täyttymistä.

***

Sota kaipaa harvoin (ainakaan runkosarjassa) yhtä tai kahta miestä. Nyt Daniel Sedinin loukkaantuminen on poikinut Vancouverille kauden pisimmän kuuden pelin mittaisen voittoputken. Voitoilla Canucks on jälleen Läntisen konferenssin ykkösenä ja mukana runkosarjan voittotaistelussa (tasapisteissä Rangersin kanssa, yhtä monta peliä pelattuna).

***

Mitä tulee tuohon Vancouverin maalivahtikysymykseen, niin Luongolla jatkaminen on varmastikin tulevaisuudessa todennäköisempi vaihtoehto, mutta kumpi tahansa kävisi minulle hienosti. Kysymyksestä tulee joka tapauksessa haastava ja päätöstä tullaan varmaan pyörittelemään pitkään päätöksen jälkeen, joten helppoa ratkaisua tuossa asiassa ei tule olemaan. Tämän kauden pudotuspelit näyttelevät varmaan osaansa tuossa ratkaisussa.

Uskon Schneiderin olevan jo pidemmän aikaa muutamien joukkueiden tutkan alla (Gilliskin on kertonut saaneensa Corysta jo aikaisemmin paljon tarjouksia) ja koska mies on vain kehittynyt Luongon takana ja näyttänyt viimeistään tällä kaudella erinomaisia otteita pitkälle Vancouverin ulkopuolelle, uskon myös mielenkiintoisen kilpailutilanteen olemassaoloon markkinoilla. Luongollakin olisi varmasti arvoa, sillä kuten Moustache Dave jo sanoi, miehen ch on melko hyvä hänen tasoiselle maalivahdille ja maalivahdin hyviä pelivuosiakin olisi vielä reilusti edessä.

Luongon ja Schneiderin takana Vancouverilla on tulossa kaksi nuorta ja lahjakasta maalivahtia (Eddie Läck ja Joe Cannata), joten maalivahtiosaston tulevaisuuskin näyttää tällä hetkellä hyvältä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös