Vancouver Canucks 2011-2012

[Moustache Dave #44]

Tuli All-Stars tauolla hieman kelailtua kuluvaa kautta kokonaisuutena. Nostetaanpa muutamia onnistujia eri puolilta kokoonpanoa tähän mennessä.

Alexandre Burrows
Burrowsia on heitelty kokoonpanossa piristämään milloin ketäkin alavireistä pelaajaa. Ylivoimallakin häntä on nähty totuttua enemmän. Laukaisumäärä on noussut ja 30 maalia saattaa rikkoutua.

Chris Higgins
Burrowsin tavoin pitänyt yllä tasaisen korkeaa suoritustasoa koko kauden. Epäilin hänen mahdollisuuksiaan kakkosketjun pelaajana, mutta jos Higgins pystyy pitämään parhaan tasonsa illasta toiseen, niin ei hän mahdoton ratkaisu top 6:ssa ole. Sanoisin että Higgins pelaa uransa parasta kautta, tehot jäänevät hieman hänen ennätyksistään, mutta ennätyskaudella Higgins pelasi yli minuutin /peli enemmän ylivoimaa kuin nyt.

Cody Hodgson
Hodgson pelaa vihdoin läpimurtokauttaan ja on ollut monessa pelissä jopa joukkueen paras pelaaja. Hodgsonille ei ole annettu mitään ilmaiseksi, hän pelasi paikan itselleen, syrjäyttäen veteraanit Mikael Samuelssonin ja Marco Sturmin edeltään.

Jannik Hansen
Hansen pelaa uransa parasta kautta ja laukoo totuttua enemmän, aiemmin Hansen haki useammin syöttöä ykkösvaihtoehtonaan. Laukaisuprosentti on Hansenille poikkeuksellisen hurja 16,7%. Voi olla, että tahti hieman tästä hidastuu, 20 maalin rajaan on silti mahdollisuuksia.

Dale Weise
Weise näyttää ottaneen vakiopaikan kokoonpanosta. Muutama loukkaantuminen on ehkä auttanut tässä, mutta Weise on joka tapauksessa pistänyt itsensä likoon ja paikkansa ansainnut. Ei varsinainen tappelija, mutta hoitanut hanskattomat tehtävät Oreskovichia paremmin ja on pelaajana taitavampi kuin Volpatti.

Puolustajat
Vaikka yhtä kovan luokan puolustajaa on ehkä aiheellisestikin kaipailtu lisää, ovat nykyiset pakit mielestäni paikanneet Ehrhoffin lähdön varsin onnistuneesti. Bieksa on noussut uransa pohjamudista ja kokonaisuutena parantanut kentän molemmissa päissä. Hamhuis on ottanut isompaa roolia hyökkäyspäässä. Edler pelaa uransa tehokkainta kautta. Salo on tehnyt muutaman näyttävän YV maalin, mutta hänen merkityksensä joukkueen puolustuspeliin on ollut ehkä tehojakin tärkeämpää. Ballard ei ole noussut top 4 pakiksi, mutta on silti parantanut viime kaudesta. Aaron Rome sai kentille palattuaan Norris-suonenvedon. Koko kuusikko on mielestäni nostanut pelinsä tasoa, satunnaisista sähellyksistä huolimatta.

Cory Schneider
Schneider sai Luongon alkukauden vaikeuksien ja pienen loukkaantumisen aikana aloittaa peräkkäisiä pelejä ja pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan ykkösvahtina olemista NHL:ssä. Cory osoitti korkean tasonsa pitävän pelimäärän kohotessakin ja pystyvänsä voittamaan pelejä vastustajan hallinnasta huolimatta.

-- -- --
En maininnut kulmakivipelaajiamme onnistujissa, vaikka he toki joukkuetta edelleen kannattelevatkin, enkä sanoisi heidän epäonnistuneenkaan. Jos heitä vielä muutamalla sanalla kommentoisin.

Sedinien esitykset ovat heitelleet nerokkaasta dominoinnista ennalta arvattavaan ja turhautuneeseen. Pistekeskiarvot ovat jäljessä viimevuotisia, Henrikin laukaisumäärät ovat harvinaisen alhaisia.

Kesler aloitti kauden selvästi puolikuntoisena ja alkukausi oli ketjukavereiden kanssa melkoista hakemista.

Malhotra samoin oli alkukaudesta, ehkä loukkaantumisen takia, harvinaisen heikko. Malhotra on edelleen joukkueen paras aloittaja ja pelaa vaikeimmat minuutit, mutta hyökkäyspäässä hänen panoksensa kokonaisuutena on ollut entistäkin vähäisempi. Cody Hodgson ja Maxim Lapierre ovat toisinaan ohittaneet Malhotran peluutusjärjestyksessä. Lapierren offensive zone start rate on pudonnut viime kauden 46%:sta 17%:iin. Tämä kertonee osin siitä, että Lapierre on vienyt Malhotralta jonkin verran vaikeita minuutteja. Osin tämä toki selittyy sillä, että Malhotra ja Lapierre ovat aiempaa enemmän samaan aikaan jäällä, joten Lapierren luku luonnollisesti lähenee Malhotran vastaavaa.

Luongo on kauden edetessä ryhtynyt ryöstämään pisteitä huippupeleillä, mutta alkukauden ongelmat olivat ehkä odotettuakin pahempia.

Oikeastaan tässä jäi mainitsematta vain Booth ja Raymond. Sanottakoon yleisluontoisesti, että he ovat kokonaisuutena esiintyneet odotuksiani vastaavalla tasolla, niin saadaan koko joukkue läpileikattua.

 

[nuck]

Hyvin pitkälle samanlaisia ajatuksia pelaajista Moustache Daven kanssa. Hyviä huomioita yksilöistä, eikä tuohon olisi juuri mitään lisättävää, mutta sanotaan nyt kuitenkin jotain tähän astisesta kaudesta;

Joukkueena Vancouverilla on täsmälleen saman verran voittoja (30) kuin viime kaudella tähän aikaan (49 peliä pelattuna). Erona viime kauteen on ollut nyt se, että nyt ollaan hävitty "huonommin". Viime kaudella meillä oli tähän aikaan 10 varsinaisen peliajan tappiota, kun nyt niitä on 15. Kahdeksan noista 15 tappiosta on tullut käytännössä yhden maalin erolla. Viimeisiin 35 peliin Vancouver on hävinnyt yli maalin erolla vain kolme kertaa.

Tasaisuus on asia, johon tulee kiinnitettyä itse usein huomiota, sillä hyvälle joukkueelle tulee harvoin pitkiä tappioputkia. Toissa kaudella mestari Chicago ei hävinnyt kertaakaan yli kolmea peliä peräkkäin. Viime kauden mestari Boston koki vain kerran neljän peräkkäisen tappion putken. Viime kaudella Vancouverilla oli puolestaan kaksi kertaa neljän peräkkäisen tappion putki. Tällä kaudella Canucks ei ole vielä toistaiseksi hävinnyt kartaakaan yli kahta peliä peräkkäin.

Erikoistilanteet ovat usein isossa asemassa ja Canucks on ollut niissä jälleen hyvä. Ylivoima oli viime kaudella NHL:n parasta (24.3%) ja tälläkin kaudella Vancouver (23%) keikkuu ylivoimatilaston kärjessä. Alivoimalla Canucks (85.4%) on nyt NHL:n kuudes (ja toiseksi paras Läntisestä konferenssista), kun viime kaudella Canucks (85.6%) oli NHL:n kolmanneksi paras. Erikoistilanteissa ei ole siis juurikaan muutosta viime kauteen.

Yksilöistä voisin nostaa esiin sen, että joukkueen kärkipelaajilla olisi nykyisestä vielä parannettavaa. Kuten Moustache Dave kirjoitti, Sedinit eivät ole olleet ihan viime kauden tasolla, Keslerilla oli etenkin alkuun ongelmia ja ketjumuutokset vaikuttivat rytmiin pääsemistä (viimeiset 30 peliä ovat tuoneet kuitenkin kakkosketjun sentterille jo hyvät 11+15=26 pistettä) ja Luongon alkukausi oli tosiaan odotettuakin pahempi.

Vancouverin onneksi Edler on ollut jopa odotettuakin parempi, sillä en olisi uskonut hänen olevan tässä vaiheessa kautta ihan top5-ryhmässä NHL:n pakkien pisteissä (eroa kakkossijaan vain piste). Hodgson on pelaamassa puolestaan väkevämpää tulokaskautta mitä odotin - hän saattaa tehdä harvinaisen tempun ja taistella tosissaan kolmosketjun sentterinä pelatessaan jopa Calderista, mikäli jatkaa näin. Lisäksi Schneider, Hansen ja Higgins ovat pelanneet paremmin mitä odotin - kahden ensin mainitun kohdalla kyse lienee puhtaasti luonnollisesta kehityksestä, Higgins taitaa tosiaan pelata vain muuten uransa parasta kautta.

 

[Mr. Smith]

Uusimpina niminä Vancouveriin tulijoiksi on heitetty Travis Moen ja Adrian Aucoin.

Aucoinhan on Vancouverin varaus 20 vuoden takaa ja kohtuullisen uran Aucoin teki Vancouverissa ennen pitkää turneeta muissa joukkueissa. Nyt Aucoin on pelannut sen 1000+ ottelua ja vetelee viimeisiä (viimeistä?) kausia, joten ihan varma en ole olisiko Aucoinista enää tuohon TOP4-pakin rooliin. Vaikkakin hän hienosti kykenee pelaamaan edelleen sitä 25-minuuttia per matsi. Mutta tehot ovat kadonneet ja painaako luistin jo liikaa? Sinällään en uskoisi Aucoinin hinnan olevan kovinkaan kova, kun Phoenixillä on hyviä pakkeja katsomossa tai farmissa (Rozsival, Summers, Rundblad).

Moen on sitten vähän sen tyyppinen laituri mitä kolmoseen tarvittaisiin, mutta tuoko siltäkään riittävästi lisää esim Raymondiin verrattuna. Kovuutta toki tulisi, mutta taitoa ja nopeutta lähtisi. Onhan Moen tehnyt nyt 9 maalia (+7 syöttöä), kun on päässyt Montrealin kärkiketjuihin, mutta ihan äärirajoilla mennään noissa tehoissa. Moen on myös UFA kauden jälkeen, joten ei hänestäkään mitään mahdottomia varmasti pyydetä, mutta varmaankin enemmän kuin Aucoinista.

Mitäs porukka on Aucoinista tai Moenista mieltä? Omasta mielestä syvyyshankintana kumpi tahansa menisi, mutta vastaavasti kauheasti heistä ei voisi juuri syvyyshankintana maksaa. Missään nimessä näissä kaupoissa ei puhuttaisi Raymondista vaan Alberts, middle round pickistä tai keskinkertaisesta prospectista (tyyliin Ellington).

 

[Ferguson]

Aucoinhan on Vancouverin varaus 20 vuoden takaa ja kohtuullisen uran Aucoin teki Vancouverissa ennen pitkää turneeta muissa joukkueissa. Nyt Aucoin on pelannut sen 1000+ ottelua ja vetelee viimeisiä (viimeistä?) kausia, joten ihan varma en ole olisiko Aucoinista enää tuohon TOP4-pakin rooliin. Vaikkakin hän hienosti kykenee pelaamaan edelleen sitä 25-minuuttia per matsi. Mutta tehot ovat kadonneet ja painaako luistin jo liikaa? Sinällään en uskoisi Aucoinin hinnan olevan kovinkaan kova, kun Phoenixillä on hyviä pakkeja katsomossa tai farmissa (Rozsival, Summers, Rundblad).

Aucoin saattaa olla hyvinkin kauppatavaraa, sillä syvyyttä on puolustuksessa aivan tarpeeksi ilman Aucoiniakin. Hinta olisi varmasti hyvin maltillinen, luultavasti joku keskikierrosten pick.

Roolista sen verran, että Aucoin on tällä kaudella pelannut OEL:n kanssa parina, jonka takia hänen roolinsa on ollut entistä puolustavampi. Ylivoimallakaan Aucoinia ei ole peluutettu käytännössä yhtään, koska ylivoimissa Tippett peluuttaa lähes aina neljää hyökkääjää, ja ylivoima minuutit menevät puolustuksessa Yandlelle ja OEL:lle. Mutta Aucoin on kuitenkin erittäin käyttökelpoinen pelaaja edelleen. Hän osaa avata peliä varsin hyvin, puolustustehtävät hoituvat mallikkaasti (ok on se hidas, mutta korvaa sen hyvällä sijoittumisella), minkä lisäksi kova laukaus on edelleen tallella. En ole Canucks pelejä tarkemmin seurannut, mutta uskoisin, että esimerkiksi Edlerin parina Aucoin saattaisi olla hyödyllinen. Muutenkin Aucoinista tulee mieleen erittäin paljon Sami Salo. Omaan silmään erittäin samantapaisia pelaajia.

 

[nuck]

Täydellinen peli Hawksia vastaan: Canucks vei ensimmäistä erää, Hawks toista, kolmas oli tasainen ja jatkoilla Kaksoset tekivät Bollandin naamarista vielä normaalia naurettavamman. Q:n pitäisi hakea seuraavaan Apinoiden planeetta -elokuvan koekuvauksiin - viikseltä oli sen verran teatraalinen näytös jatkoilla koukusta, että jopa omat nauroivat. No, tuosta saa taas lukea seuraavan kuukauden - vaikka jokainen näitä pelejä ilman paksuja värilaseja katsova Hawks-fani varmasti tosiasiassa ihmettelee, miten ihmeessä Hawks on selvinnyt kahdesta viime Canucks-pelistä ilman ainuttakaan alivoimaa.

 

[Timbit]

Olihan tosiaan melkoinen peli. Ei olisi ollut väärin, jos ensimmäisen erän jälkeen peli olisi ollut 3-0, toisen jälkeen 3-3 ja kolmannen jälkeen 5-5. Todella suuria vaihteluita pelin hallinnassa erien välillä. Kolmannen erän loppupuolella alkoi selvästi näkyä se, että molemmat haluavat vähintään pisteen ja katsoa sitten jatkoilla tai arpajaisissa, kumpi saa yhden lisää, sen verran rankasti pelin tempo laski ja varmistelu alkoi. Jatkoilla mentiin sitten päästä päähän, Hawks taisi saada kaksi läpiajoa peräkkäin kunnes Canucks pyöritti kiekon hienolla kuviolla maaliin. Myös maalia ennen tapahtunut Sedin-Sedin-Sedin-Sedin-Sedin-Sedin-syöttely oli näyttävä.

Veikkaanpa, että Schneider on maalissa myös huomisessa pelissä Detroitia vastaan. Tai ainakin toivon näin. Pääsisi poika todella näyttämään, miten torjuntatyöskentely sujuu näitä todellisia huippujoukkueita vastaan.

 

[nuck]

Tipaton tammikuu takana, mutta onneksi ei pisteetön. Vancouverin tammikuun saldoksi tuli nimittäin joistakin pelillisistä ongelmista huolimatta lopulta ihan hyvä 7-2-2. Joukkue voitti kuukauden aikana kovista seuroista Bostonin, St. Louisin, San Josen ja Chicagon. Rankkutappiot koettiin San Josea ja Los Angelesia vastaan.

Kuukauden pelaaja-tittelin antaisin Cody Hodgsonille, joka teki tammikuun 11 pelissä 6+4=10 pistettä melko vaatimattomalla kolmosketjun peliajalla. "The Bust" aloitti kuukauden 1+1 tehoilla San Josea vastaan 2-3 rankkutappioon päättyneessä pelissä. Hodgson valittiin pelin ykköstähdeksi. Viisi päivää Sharks-väännön jälkeen CoHo kuittasi jälleen ykköstähden palkinnon ja 1+1 pistettä (voittomaali), kun Vancouver kävi kaatamassa vieraskentällä viime kauden finaalivastustajan Bostonin 3-4 tuloksella.

Tammikuun 21. päivänä Vancouverin voittaessa San Josen kotonaan 4-3 Hodgson nousi jälleen ykköstähden arvoisesti esiin tehden kaksi maalia - toinen maaleista oli jälleen pelin kolmannen erän voittomaali. Seuraavassa pelissä Oilersia vastaan Cody iski puolestaan ratkaisevan rankkarin sisään, jonka kautta Canucks merkkautti lisäpisteen. Ja lopuksi The Bust päätti tammikuunsa tekemällä kuun viimeisessä pelissä kolmannen erän tasoitusmaalin Chicagoa vastaan, jonka avulla Canucks selvisi jatkoille.

Hodgson tunnettiin jo OHL:ssa ja Kanadan nuorten maajoukkueissa tärkeistä maaleista ja nyt kun saanut seurata hänen ensimmäistä todellista kauttaan NHL:ssä, niin pakko todeta, että hänessä on paljon samaa kuin Trevor Lindenissa aikanaan - Hodgsonillakin on kyky nousta tiukoissa paikoissa esiin. Hodgsonin ensimmäistä todellista kautta NHL:ssa on ollut hieno seurata ja mikä parasta, peli on parantunut koko ajan.

Ennen kauden alkua asetin kauden yhdeksi toiveeksi Hodgsonille pelipaikan petaamisen. Hänelle ei olla kuitenkaan annettu mitään ilmaiseksi, vaan CoHo on itse pelannut tieltään viime kaudella kolmosen keskellä onnistuneet Manny Malhotran ja Maxim Lapierren ja vienyt kahdelta kokeneemmalta pelaajalta roolin top9-ryhmässä. Samalla Hodgson on tuonut selvästi lisää syvyyttä ja vaarallisuutta Vancouverin hyökkäykseen - hyvinä esimerkkeinä tammikuun pelit, joissa Hodgsonilla oli monessa suuri rooli voitoissa.

Kahden kovan sentterin (Henrik Sedin ja Kesler) takana pelaaminen ei ole tuonut peliä kohden keskimäärin kuin alle 13 minuuttia peliaikaa. Silläkin hän kuitenkin 23 maalin ja noin 50 pisteen tahdissa ja mikäli kehittynyt pistetahti jatkuu ja mies pysyy kunnossa, niin kuka tietää, vaikka Hodgson pystyisi hätyyttelemään tuolta kolmosketjusta käsin jopa lähelle 30 maalin tahtia. No, ei kannata katsella liikaa eteenpäin toivoen, mutta joka tapauksessa CoHon tulokaskausi on ollut niin hyvä, että hän on näillä näytöillä kisaamassa Calder Tropyhysta.

Entä tulevaisuus? V:n systeemi nuorten pelaajien sisään ajamisessa on usein ärsyttävän hidasta. Samalla se on kuitenkin hyvin kehittävää ja Hodgson onkin parhaillaan kasvamassa korkoa vähän pienemmilla paineilla. Nyt pitää tapahtua ihmeitä, mikäli Hodgson ei tule olemaan kahden vuoden päästä kakkosketjussa sentteröimässä Kesleria. The Bust tulee olemaan liian hyvä pelaaja jatkamaan pidempään kolmosessa ja Kesler on näyttänyt olevansa erinomainen pelaaja myös laidalla.

***

Mr. Smith kyseli tuossa vähän aikaa sitten mielipiteitä Moenista ja Aucoinista, joten vastataan noihin.

Aucoin'han on tuttu pelaaja meille omana varauksena ja hän onkin pelannut Vancouverissa enemmän uransa aikana kuin muualla. Takavuosina Aucoinin lämäri teki kovaa tuhoa puolustuksessa - parhaalla kaudella tuli peräti 23 maalia. Hän joutui aikanaan meillä kuitenkin Crawfordin "koirankoppiin" oman pään virheiden seurauksena ja hänestä luovuttiin - saihan Burke tilalle "tulevaisuuden maalivahtinsa" Dan Cloutierin.

Sittemmin Aucoin on kiertänyt kiekkoareenoita enemmänkin ja hänestä on tullut päälle 1000 pelin veteraani. Phoenixissa Aucoin on ollut tällä kaudella puolustuksen kolmanneksi eniten peliaikaa saanut puolustaja (edellä Yandle ja Ekman-Larsson ja takana mm. Morris, Rozsival ja Klesla). Minulle tulee miehen lämäriä muistellessa vähän yllätyksenä (huolimatta siitä, että Yandle ja Ekman-Larsson ovat päteviä yv-pakkeja), että hänellä on ollut kovin pieni rooli ylivoimassa Kojoottivuosina - Aucoinille on tullut vain kaksi ylivoimamaalia, kun tasakentin hän on osunut pakkina 12 kertaa.

Vancouverissa roolina olisi kolmosparin puolustajana toimiminen ja tuskin ylivoimaakaan kauheasti tulisi. Hänen tulonsa tietäisi luultavasti Romen putoamista seiskapakiksi ja Albertsin putoamista puolestaan kahdeksanneksi puolustajaksi (Tanev olisi vielä varalla). Mikään välttämättömyys Aucoin ei meille olisi, mutta kokeneelle ja tunnetusti kelvolliselle joukkuepelaajalle voisi olla käyttöä. Kuten nimimerkki Ferguson kirjoitti, Aucoin muistuttaa pelityyliltään Saloa, joten hän voisi olla Salon paikkaaja mikäli Salolle käy "Salot". Joku kolmos-/neloskierroksen varaus voisi olla sopiva vastine Aucoinista.

Moen taas... kolmeen ensimmäiseen ketjuun en näkisi hänellä käyttöä meillä, sillä ennemmin annan Raymondin jatkaa nopeampana ja hyvänä kahden suunnan laiturina kolmosessa, mutta nelosketjuun Weisen tilalle ehkä.. Pidän Moenia arvossa playoff-taistelijana lähinnä Ducksin mestaruuskausi mielessäni ja siksi hän voisi olla sopiva taistelija meillekin. Ja jos joku on niin hullu, että ottaa Ellingtonin vaihdossa, niin heti vaihtokauppa.

 

[nuck]

Pääsin katsomaan vasta tänään eilisen Detroit-pelin, mutta laitetaan nyt tuostakin jotain. Canucks-koutsi Alain Vigneault summasi tosin pelin jo hyvin yhteen;

"We got taken to school. I mean, it was obvious to everybody here watching the game or at home watching the game. They were playing the right way and we weren't and that's why they totally dominated us. Tonight the best team on the ice was obviously by far Detroit."

Eipä tuohon ole juuri lisättävää. Vaikka Canucks hävisikin vasta arvoilla ja sai pisteen, Detroit oli selvästi terävämpi pelissä. Etenkin kaksi ensimmäistä erää oli NHL:n tämän hetken ehkä parhaalta joukkueelta aika vahvaa dominointia. Tuon seurauksena Canucks muutti ketjunsa kolmanteen erään täysin (esimerkiksi Sedinit erotettiin toisistaan) ja kolmas erä olikin Vancouverilta parempi - Wings sai ensimmäisen laukauksensa vasta erän 12 minuutilla (ja teki muuten samalla hyökkäyksestään heti maalin).

Vancouver on kerännyt aika hyvin pisteitä (tämän vuoden saldo toistaiseksi 7-2-3) tämän vuoden puolella, mutta peli ei ole ollut useimmissa otteluissa kovin hyvää. Joukkue elääkin selvästi pelillisellä puolella aallonpohjallaan. Useissa tämän vuoden peleissä otteet ovat vaihdelleet paljon, mutta joukkue on selvinnyt yksilötaidoillaan huonoimmista jaksoistaan melko kuivin jaloin. Nyt kuumaa Detroitia vastaan tuo nykyvire näkyikin sitten selvästi, mutta onneksi Luongo pelasi jälleen hyvän pelin - Luongo ei ole muuten hävinnyt Wingsia vastaan varsinaisella peliajalla viimeisiin kahdeksaan peliin.

Canucks-kapteeni Henrik Sedin kertoi joukkueen nykytilasta seuraavaa;

"There's times during the season when you are not going to have everyone at 100 per cent. And I think right now we are in a stretch where we're not executing. That's fine when you have one or two guys (struggling) but when it's a lot of guys who are not playing up to their standards, that's when you see games like this."

"But we have a good group in here and we are going to be in a lot of games, we are going to battle back in a lot of games. But this is not the way we want to get our points."

Hyvän joukkueen merkki tietysti, että pisteitä tulee huonommallakin pelillä, mutta kuten Hank totesi, saisi olla turvallisemmalla mielellä jos pisteitä tulisi paremmalla pelillä.

Ensi yönä katsotaan jälleen Canucksin nykyvirettä, kun joukkue matkustaa Coloradon vieraaksi. Sedinit on pistetty peliin taas yhteen. Canucks nosti ylös myös hyökkääjä Byron Bitzin. Ilmeisesti joukkue haluaa nyt testata kunnolla Bitzin tasoa ylhäällä, ennen mahdollisia hankintoja hyökkäyksen syvyyteen.

 

[Timbit]

Ensi yönä katsotaan jälleen Canucksin nykyvirettä, kun joukkue matkustaa Coloradon vieraaksi. Sedinit on pistetty peliin taas yhteen. Canucks nosti ylös myös hyökkääjä Byron Bitzin. Ilmeisesti joukkue haluaa nyt testata kunnolla Bitzin tasoa ylhäällä, ennen mahdollisia hankintoja hyökkäyksen syvyyteen.

Nykyvire tuntuu olevan enemmän duuria kuin mollia, kun kerran sekä Coloradoa että Nashvillea vastaan otettiin vieraskentällä pisteet voittolaukauskilpailulla. Vaikka peli on edelleen mielestäni hieman hakusessa, niin silti pisteitä otetaan tasaiseen tahtiin. Tietty olisi kivaa välillä lopettaa peli jo 60 peliminuutin jälkeen voittoisasti. Bitz pelasi eilen Sedinien kanssa ykkösketjussa, ja teki tehot 1+1. Puolestani voisi vaikka jatkaakin tuossa, ainakin muutaman pelin lisää. Aika erityylinen pelaaja kuin Kesler, fyysisempi mutta kieltämättä aika puukäsi Kesleriin verrattuna.

 

[Jay79]

Sedin misses practice; will have CT scan on injured ankle

 

[nuck]

Sedin misses practice; will have CT scan on injured ankle

Harmi jos Henrikin 552 peräkkäisen ottelun peliputki katkeaa. Ykkössentteri käänsi edellisen(kin) pelin vähän kuin huomaamatta antamalla syötöt kahteen peliä kääntäneeseen maaliin. Sitä edeltävässä pelissä Hank syötti syötti puolestaan Bieksan tasoitusmaalin ottelun viimeisellä minuutilla. Kyllähän joukkueen syöttötaito putoaisi yhden miehen poistumisella tässä tapauksessa aika paljon.

Henrikin lisäksi hyökkäyksestä puuttuvat edelleen Chris Higgins ja nyt ehkä myös energiapelaaja Dale Weise.

Nykyvire tuntuu olevan enemmän duuria kuin mollia, kun kerran sekä Coloradoa että Nashvillea vastaan otettiin vieraskentällä pisteet voittolaukauskilpailulla. Vaikka peli on edelleen mielestäni hieman hakusessa, niin silti pisteitä otetaan tasaiseen tahtiin. Tietty olisi kivaa välillä lopettaa peli jo 60 peliminuutin jälkeen voittoisasti.

Peli on ollut viime aikoina kehnoa, mutta silti voittoisaa. Canucks on voittanut kuudesta viime pelistään viisi ja ainoa tappiokin tuli vasta rankuilla. "Most succesful slump ever" on hyvän joukkueen merkki, mutta pitää tosiaan toivoa, että peliä pystytään parantamaan pari pykälää pudotuspeleihin.

- Byron Bitz on ollut todella pirteä. Hänen paikkansa ei tule mitä luultavimmin olemaan pidemmällä tähtäimellä kärkiketjuissa, mutta hän tulee olemaan noilla esityksillä vähintään hyvä nelosketjun pelaaja.

- Luongo ei ole hävinnyt varsinaisella peliajalla 12 viime peliin kertaakaan, kun on joutunut torjumaan +40 kutia - selvästi hän pitää noista otteluista, jotka pitävät miehen lämpimänä.

- Ensi yönä kohdataan Minnesota vieraissa. Näiden kahden joukkueen keskinäiset pelit menevät usein siten, että kotona Canucks korjaa aika vakuuttavat voitot (tällä kaudella 4-0 ja 3-0 ja viime kaudella 5-1 ja 5-0 voitot), mutta Minnesotan pelatessa kotonaan asetelmat kääntyvät vahvasti - (tällä kaudella 5-1 ja viime kaudella 4-0 ja 6-2 tappiot Vancouverille).

 

[KokkosEsa]

Kohta jo kuukausi viimeisestä 0p tappiosta. Peli on kuitenkin ollut mielestäni pääosin sekavaa ja tuloksiin nähden vaisua. Toki pitää olla iloinen, että pinnoja ropisee, mutta nälkä kasvaa syödessä ja haluaisi aina vaan nähdä omien pelaavan myös kaksi ensimmäistä erää kolmannen lailla.

Nyt taas kolme kotipeliä, joista ihan otettavissa 6p perus pelaamisella. Saa nähdä millaisia kauppoja kuun lopussa tulee, jotain piristystä kaivataan joukkueeseen, mielestäni ihan näillä ei välttämättä päätyyn asti mennä...

 

[Moustache Dave #44]

Saa nähdä millaisia kauppoja kuun lopussa tulee, jotain piristystä kaivataan joukkueeseen, mielestäni ihan näillä ei välttämättä päätyyn asti mennä...

Se mennäänkö tällä ryhmällä loppuun saakka, vai löytyisikö sopivaan hintaan vahvistuksia, on varmaan Gillis & co:lla kovassa pohdinnassa. Viime aikoina on muuteltu ketjuja ja peluutuksia hieman omituisestikin. Edler ja Salo ovat aloittaneet tavallista enemmän puolustuspäässä, eikä välttämättä niin hyvälläkään menestyksellä. Byron Bitz pelaa yllättävän paljon. Cory Schneider on aloittanut ns. kovia pelejä.

En oikein näe epäoptimaaliselle peluutukselle muuta järjellistä syytä, kuin että valmennus varautuu eri skenaarioihin, joitakin pelaajia peluutetaan mukavuusalueensa ulkopuolella ja esim. Bitzin osalta scouttaus on varmaan osin kesken, joten minuutteja halutaan antaa, jotta nähdään mitä annettavaa hänellä voisi kevättä ajatellen olla.

En oikein osaa odottaa Canucksin tekevän mitään merkittäviä siirtoja, mutta yllätyksinä ne isot siirrot kai useimmiten tulevatkin. Playoff-rosteriin voi nostaa ”ilmaiseksi” ainakin Tanevin ja Reinprechtin, jotka eivät ole sinänsä mitään vahvistuksia, mutta voivat olla tarpeen tullen käyttökelpoisia paloja.

On kyllä hämmentävä määrä ollut näitä kolmen pisteen pelejä, kuten viimeöinen unettava Phoenix-vääntö. Joku voisi pitää tällaista ”kokeiluvaihetta” runkosarjan keskellä ja pre-seasonin kokoonpanosäännöillä kikkailua jonkinlaisena ylimielisyytenä, mutta jos siihen on varaa, niin kai se sitten pidemmällä tähtäimellä joukkuetta palvelee. Toivotaan vaan, että tappamisen meininki löytyy, kunhan kausi tästä vielä etenee.

 

[Mr. Smith]

On kyllä hämmentävä määrä ollut näitä kolmen pisteen pelejä, kuten viimeöinen unettava Phoenix-vääntö. Joku voisi pitää tällaista ”kokeiluvaihetta” runkosarjan keskellä ja pre-seasonin kokoonpanosäännöillä kikkailua jonkinlaisena ylimielisyytenä, mutta jos siihen on varaa, niin kai se sitten pidemmällä tähtäimellä joukkuetta palvelee.

Oli kyllä heikko matsi tuo viimeöinen peli. Ainoa maali tuli Boothin hyvän yksilösuorituksen jälkeen, mutta muuten hyökkäyspeli oli varsin ankeaa. Ehkä paras osoitus tuosta ankeudesta on kolmikon Sedin-Sedin-Kesler laukaisumäärä ottelussa elikkäs pyöreä nolla. Ja kolmikko sentään pelasi 4 minuuttia ylivoimaa, mutta kukaan heistä ei siis laukonut kertaakaan.

Pelissä tuntui, ettei päästä hyökkäyksiin oikein mitenkään ja omassakin päässä tulee ajatuskatkoja joidenka seurauksena vastustaja on vapaana maalin edessä. Onneksi Luongo oli jälleen kerran hyvä, pl tuo maali joka menee hänen sekä Bitzin piikkiin. Toki myös Salo olisi voinut pelata tilanteen eri tavalla.

Omasta mielestä tuo kokeiluvaihe on enemmänkin joukkueen herättelyä kuin ylimielisyyttä, vaikkakin siinä testataan pelaajia juurikin loppukautta silmällä pitäen. On vaan kyllä vaikea tässä vaiheessa kautta nähdä mihin Bitz, Duco, Rome tai Alberts riittävät. Ja Raymond on sitten yksi haastava tapaus, joka itseä tällä hetkellä vituttaa rankkareissa yli kaiken. Jostain syystä valmennusjohto käyttää kuitenkin Raymondia rankkareissa varsin paljon. Eihän 2/7 (tämä kausi) ja 6/19 (ura) mitään älyttömään huonoja ole, mutta yritykset ovat viime matseissa näyttäneet siltä että ideat loppuvat kesken ja ajaudutaan vain maalivahdin syliin. Eikä Raymondin peli kentälläkään ole silmiä häikäissyt vaikka nopeutta riittää muillekin jaettavaksi.

 

[KokkosEsa]

Viimeset 10 peliä 7-0-3, eli 17/20 pisteestä saatu. Harvinaisen tylsää puurtamista oli viime yönä. Voisiko jonkunlainen motivaation puute olla puserossa? Kokoajan tunnutaan menevän aidan alta sen matalimmasta kohdasta. Kuitenkin lännen top3 sijoitus on jo turvattu (ero 16pinnaa)!!! Oikeastaan ainoa panos on pelata lännen voitosta Wingsejä tai Bluesia vastaan.

26 peliä vielä tähteellä, ja sen aikana pitää löytyä oikeat koostumukset ja peli-ilo on kaivettava esiin. Kannattaisiko peluuttaa Hodgsonia kakkoskentässä Boothin kanssa laidoilla? Higgins-LaPierre/Malhotra/Hansen kolmoseen... Raymondille tuntuu olevan vaikeaa löytää minkäänlaista roolia tälla hetkellä joukkueesta.

 

[nuck]

Olipa tosiaan tylsä peli, mutta iso osa tuosta on myös vastustajalla. Tippett on saanut joukkueensa pelaamaan erittäin tiivistä ja tarkkaa peliä, eikä tämän hetken Coyotesia ole helppo kaataa. Phoenixillahan oli alla viisi peräkkäistä voittoa ja noiden joukossa muun muassa varsinaisen peliajan voitot Detroitista ja San Josesta. Vancouver oli nyt parin minuutin päässä jättää vieraat pisteittä, mutta Bitzin ja Luongon virheet petasivat tasoituksen pelin lopussa. Ehkä tuo tasoitus oli ansaittukin, sillä niin hyvän puolustuspelin Coyotes pelasi (pelissä taidettiin nähdä Canucksin matalin ykkössektorin laukausmäärä koko kaudella).

- Cody Franchise pelasi jälleen hienon pelin - harmi vaan, kun se yksi komea nousu kentän läpi ei tuottanut tulosta. Hänen peliaikansa nousi kun hän pääsi pelaamaan Keslerin ja Boothin kanssa yhteen ja mielestäni ketju onnistui varsin hyvin. Valmennukselta nähtiin myös luottamuksen osoitus CoHoa kohtaan, kun he laittoivat hänet avaamaan arpajaiset (eikä Hodgson jättänyt tilaisuutta käyttämättä).

- David Booth... onpa hieno nähdä Raymondin nopeudella varustettu pelaaja, joka osaa myös viimeistellä. Juuri tällaisissä "tarkan markan -peleissä" Boothin nopeus korostuu, kun hän pääsee vastustajan systeemin alta karkuun henkilökohtaisella vahvuudellaan. Booth teki tärkeän maalin, meni hyvin maalille, teki komean rankkumaalin ja häneltä nähtiin Canucksin korkein laukausmäärä - ansaittu ykköstähti.

- Dan Hamhuis... jälleen kerran huikea näkymätön peli. Reilu 26 minuuttia peliaikaa, neljä laukausta, kaksi riistoa ja erittäin hyvää puolustuspeliä ja alivoimaa. Hammer ei ole kentän näkyvin pelaaja, mutta hän on erittäin älykäs pelaaja, jolta harvoin näkee virheitä.

- Byron Bitz... viisi taklausta, mutta huono peli pelin lopussa, jonka kautta Coyotes pääsi jatkoille. Kuitenkin kokonaisuutena olen tyytyväinen Bitzin otteisiin toistaiseksi - iso mies, joka taklaa ahkerasti. Vaikea sanoa, kannattaako Canucksin lähteä hakemaan hänen tilalle ketään toista saman roolin pelaajaa ulkopuolelta.

- Martin Hanzal... vahva esitys Phoenixin isokokoiselta hyökkääjältä. Erinomainen kahden suunnan peli ja painavia taklauksia, hankala pelata noin isoa miestä vastaan pienessä tilassa. Ainoastaan aloituksissa (44.4%) olisi ollut parannettavaa.

- Coyotesin alivoima... todella hyvää, aggressiivista alivoimaa. Joukkue pelasi tiiviisti keskustan ja antoi painetta juuri sopivissa paikoissa. Coyotes ei lähtenyt rynnimään kulmiin (jonne Sedinit yrittävät vastustajat saada), vaan pelasivat juuri sopivan aggressiivisesti alivoimansa.

- Vancouver ei ole hävinnyt nyt viimeisiin 92 peliin yhtään ottelua varsinaisella peliajalla, jos Canucks on johtanut kahden erän jälkeen. Joskus on tuntunut, ettei Canucks osaisi pelata johdossa, mutta tulokset kertovat toista kieltä.

 

[Henkka]

Voisiko jonkunlainen motivaation puute olla puserossa? Kokoajan tunnutaan menevän aidan alta sen matalimmasta kohdasta. Kuitenkin lännen top3 sijoitus on jo turvattu (ero 16pinnaa)!!! Oikeastaan ainoa panos on pelata lännen voitosta Wingsejä tai Bluesia vastaan.

No sehän on juuri tuo se syy. Ei tarvitse veren maku suussa tapella divisioonansa voittaakseen ja voi säästellä jo pleijareihin. Rutiinitaso on kuitenkin niin kova että pisteitä kertyy riittävästi.

Detroit, St. Louis ja Nashville näyttää sen sijaan olevan hyvinkin motivoituneita päinvastaisessa tilanteessa. Kukaan ei halua joutua ensimmäisellä kierroksella heti toisiaan vastaan.

 

[nuck]

Vancouver nosti farmista puolustaja Chris Tanevin ylös. Nosto parantaa selvästi kolmosparin kiekollista peliä. Keith Ballard (joka pelasi ennen loukkaantumistaan ehkä Canucks-aikojen parasta peliään) on edelleen sivussa loukkaantumisen vuoksi, eikä hänen paluuaikatauluaan tiedetä.

Onkohan Alberts kaupan, kun Tanev nostettiin ylös?

 

[Timbit]

Onkohan Alberts kaupan, kun Tanev nostettiin ylös?

Ballard taisi olla puolustajista se, jota pidettiin todennäköisimpänä kauppatavarana. Tuskinpa ketään top 4 -pakkia kaupataan, ellei toiseen suuntaan liiku todella isoa kalaa, joten kaipa se sitten Alberts olisi.

Mielestäni Canucks teki pienoisen profiilinnoston taannoisessa Avalanche-pelissä. Vauhtia ja ajatusta oli vähän enemmän kuin aiemmissa noin kymmenessä pelissä. Hansenin hiipuneet tehot ehdittiin erikseen mainita ennen kuin tämä laukoi voittomaalin, joten toivottavasti seuraavaksi ihmetellään ääneen Raymondin heikkoja viimeistelytaitoja.

 

[nuck]

Ballard taisi olla puolustajista se, jota pidettiin todennäköisimpänä kauppatavarana. Tuskinpa ketään top 4 -pakkia kaupataan, ellei toiseen suuntaan liiku todella isoa kalaa, joten kaipa se sitten Alberts olisi.

Totta, Ballardin rooli puolustuksen kolmosparissa ei sovi yksiin hänen päälle neljän miljoonan palkkansa kanssa ja siksi hän on varmaan tulevaisuudessakin pelaaja, jonka ympärillä siirtohuhuja liikkuu - ainakin niin pitkään, kunnes roolina on tuo kolmosparin paikka. Mitenkään pakkorakona en näe kuitenkaan hänen kauppaamistaan. Ballard pelasi hyvää peliä kun sai olla nyt tämän kauden aikana pitkään terveenä ja toi lisäarvoa kolmospariin sekä puolustuksen liikkeeseen ja fyysisyyteen - loukkaantuminen tulikin pahaan paikkaan sekä hänelle, että joukkueelle.

Ballardia voi myös olla hankala kaupata palkan vuoksi, mutta Alberts voisi olla jollekin joukkueelle ihan mahdollinen hankinta. Hän on mielestäni Ballardin kanssa toinen puolustuksen ylipalkattu pelaaja, sillä Alberts saa päälle miljoonan kaudessa (vielä ensi kauden ajan) ja istuu tuolla palkalla kuitenkin aika usein katsomossa, kun puolustus on terveenä. Huonona syvyyspakkina en häntä kuitenkaan pidä ja ehkä hän saisi pysyvämmän kolmosparin roolin jossain toisessa joukkueessa.

Alberts on Vancouverille käyttökelpoinen syvyyspelaaja ja taklaajana jopa hyvä, mutta hän on vähän liian yksipuolinen ja hidas pelaaja Canucksin tarpeisiin. Aaron Rome hoitaa usein paremmin saman kuin Alberts ja lisäksi farmissa tällä kaudella kasvatettu Chris Tanev on fyysisen pelin puutteista huolimatta mielestäni parempi puolustaja. Takaa on tulossa lisäksi Kevin Connauton, mutta ehkä hänen aikansa tulee vasta ensi- tai sitä seuraavalla kaudella. Albertsin kauppaaminen tämän vuoden puolella ei ole kuitenkaan välttämätöntä, sillä puolustuksessa on hyvä olla syvyyttä etenkin nyt kauden loppuun.

Itse odotan Vancouverilta kokonaisuutena melko maltillista siirtojen takarajaa. Mason Raymondin tilalle kolmosketjuun joukkue saattaa hakea nostoa ja samoin Albertsin tilalle voi olla tulossa joku tasokkaampi puolustaja. Raymond on kuitenkin mainettaan parempi kahden suunnan pelaaja, Albertsilla on vahvuutensa ja joukkue on pysynyt tällä kaudella paremmin ehjänä kuin vuosi sitten, joten tuskin Gillis lähtee ainakaan kovin aggressiivisesti hakemaan uusia pelaajia.

Gillis'han teki varmaankin jo kauden suurimman hankintansa, kun hän hankki David Boothin Floridasta. Booth on ollut esimerkiksi nyt helmikuussa yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista ja odotan häneltä aika paljon myös kauden lopussa. Viime kaudella Kesler jäi playoffeissa (etenkin Higginsin saatua vammaa) lopulta aika yksin kakkosketjussa, mutta nyt tuo kakkosketjun tilanne näyttää paremmalta Boothin ansiosta. Kun tuohon lisätään se, että myös kolmonen näyttää Hodgsonin ansiosta vaarallisemmalta kuin vuosi sitten, niin hyökkäykseen on saatu sen kaipaamaa syvyyttä tehopuolelle.

***

Leafsia vastaan tuli viime yönä vakuuttava 6-2 voitto ja ykkönen nousi pitkästä aikaa pelin ratkaisijaksi tekemällä 10 pistettä. Vancouver on hävinnyt viimeksi varsinaisella peliajalla pelin 13 peliä sitten ja tuosta on jo yli kuukausi aikaa. Itäisen konferenssin seuroja vastaan peli näyttää myös kulkevan, sillä viimeisistä 11 idän joukkueita vastaan pelatuista peleistä saldo on 9-2-0.

Nyt edessä olisi kauden toinen ja viimeinen vieraspelien rutistus, kun Canucks lähtee kuuden vieraspelin mittaiselle kiertueelle. Kun viime yön Leafs-peli lasketaan mukaan, Vancouver pelaa seuraaviin 10 päivään seitsemän ottelua. Ensimmäinen peli noista tulevista vieraspeleistä käydään jo tulevana yönä Edmontonissa, jossa kotonaan odottava Oilers yrittää katkaista kahden tappion putkensa.

 

[nuck]

Vieraspelikiertue alkoi 2-5 voitolla Edmontonista. Kaikki Canucksin maalit menivät eri pelaajille (Henrik ja Daniel Sedin, Higgins, Bieksa ja Salo) ja vielä sopivassa suhteessa hyökkääjien ja pakkien välille. Maalilla Schneiderille kirjattiin 26 torjuntaa. Salolle maali oli samalla uran 300. piste, joten onnittelut Samille siitä.

Kokonaisuutena pelissä nähtiin tuttua kaavaa Vancouverilta: ensimmäisessä erässä vahvaa otetta (erän laukaukset 17-5 ja maalit 2-0), jonka jälkeen himmailtiin toinen erä ja turvattiin kolmannessa johtoasemaa. Peli on ollut kokonaisuutena kuitenkin viime aikoina taas parempaa kuin vielä tammikuussa ja kuun vaihteessa. Tuohon otti kiinni myös Schneider;

"It doesn't even seem like the run has gone on that long because we weren't playing our best in the first half of that streak. We were just finding a way to scratch out points. We've really been playing good hockey for the last six or seven games though. I feel like we are hitting our stride right now and have a little more energy than we did."

Tuo "streak", josta Schneider tuossa puhuu, käsittää varmaankin viimeiset 12 ottelua. Noissa peleissä NHL:n 'yliarvostetuimman joukkueen' Canucksin saldo on 10-0-2. Alkukaudesta ja tuon jakson aikana otteet olivat niin vaihtelevia, että pitää ihmetellä, miten joukkue keikkuu vielä tällä hetkellä NHL:n kakkosena - ja vain kahden pisteen päässä piikkipaikasta ja joukkueesta, joka on vetänyt oman "streakkinsa" aikana NHL:n kaikkien aikojen parasta kotipeliä.

Vancouverin hyökkäystehoja katsoessa esiin nousee tällä kaudella tasaisuus. Joukkue on ollut viime kautta tehokkaampi, vaikka Sedinit ja Kesler ovat olleet 15% viime kauden tehoistaan jäljessä. Tuo on hyvä merkki kokonaisuudelle, kun joukkue ei ole niin riippuvainen kolmesta parhaasta pelaajastaan. Hyökkäystehojen leviäminen laajemmalle olikin kauden yksi tärkeimmistä tavoitteista.

Oilers-pelistä vielä pari viivaa;

- Schneider on erinomainen maalivahti, mutta tuo miehen kiekonkäsittely... se tuottaa usein kylmiä väreitä. Tulee mieleen Luongo etenkin tämän tultua Vancouveriin.

- Ykkösketju on ollut kahdessa viime pelissä pitkästä aikaa kovassa vedossa ja tehnyt kahteen peliin yhteensä 16 pistettä. Kuinkahan paljon tuossa on "Leafs- ja Oilers-lisää" ja kuinka paljon ketjun parantunutta peliä?

- Kakkosketjun peli on ollut hiljaista viime peleissä, mutta ketjun ei ole myöskään tarvinnut nousta esiin, kun ykkönen on toiminut. Keslerilta nähtiin kuitenkin seitsemän kutia ja 66.7%:n aloitukset, joten mies oli tehottomuudestaan huolimatta näkyvä ja hyödyllinen.

- Kolmonen ja nelonen toimivat hyvin. Weise tietää paikkansa olevan ahtaalla nyt huilanneen Bitzin vuoksi ja hän pelasi hyvän pelin. Nelosen kilpailuasetelma Weisen ja Bitzin välillä tuo hyvää taistelua tuonne ketjun toiseen laitaan jatkossakin, eikä Canucks mielestäni kaipaa tuonne vahvistusta.

- Tanevilta nähtiin joitakin tulokasvirheitä (ei mitenkään kovin näkyviä kuitenkaan) ja hän tarvitsisi lisää lihasta, mutta kokonaisuutena pidän hänen pelistä ja lahjakkuudesta paljon. Melko pitkä, hyvin liikkuva ja erinomaisesti peliä lukeva puolustaja - mahdollisuuksia hyvän joukkueen top4-pakiksi. Hänen paras puolensa on pelisilmässä, jota on hankala opettaa.

 

[nuck]

Henrik Sedin on enää kolmen pisteen päässä Trevor Lindenista Vancouverin kaikkien aikojen runkosarjan pistepörssissä. Henrik nousi Oilers-pelin kahdella pisteellä 730 pisteeseen, kun kaikkien aikojen tilaston kakkosena olevalla Lindenilla on Canucks-uralta 733 pistettä. Pörssin kärjessä on Markus Näslund 756 pisteellä, eli Henrikin pitäisi tehdä tällä kaudella 27 pistettä jäljellä olevissa 23 pelissä, jotta hän nousisi jo tällä kaudella pörssin ykköseksi. Ihan mahdollista, mikäli Hank pysyy kunnossa.

Vancouverin kaikkien aikojen pistepörssissä Daniel Sedin on pörssin neljäs 712 pisteellä, eli hänkin saattaa nousta tällä kaudella Lindenin ohi. Kaikkien aikojen pörssissä Ryan Kesler on 16. sijalla (329). Hän noussee tällä kaudella pörssin 15. sijalle Patrik Sundströmin (342) ohi ja ensi kaudella KesLord mennee jo top 10 joukkoon. Sedinien lisäksi Alex Burrows (258) ja Sami Salo (231) ovat kaikkien aikojen pörssissä 30 parhaan joukossa.

Salo on puolustajien pörssissä 6. sijalla vain kolmen pisteen päässä Ed Jovanovskista. Lisäksi Salo on kaikkien aikojen puolustajista kolmanneksi paras maalintekijä. Ja mainittakoon, että hän on ykkönen kaikkien aikojen Canucks-pakkien ylivoimamaaleissa, voittomaaleissa ja jatkoaikamaaleissa. Toinen pitkän linjan suomalainen Canucks-pakki Jyrki Lumme on kaikkien aikojen puolustajien pisteissä (321)- ja maaleissa (83) kakkosena Mattias Öhlundin takana.

Maalivahtien tilastoissa Luongolla on kaikkien aikojen eniten voittoja ja nollapelejä. Pelatuissa peleissä Luongo (372) nousee pian King Richardin (377) ohi. Kirk McLean on Vancouverin kaikkien aikojen maalivahtien pelatuissa peleissä edelleen selvä ykkönen 516 pelillä, mutta muut tärkeät tilastot ovat jo Luongon nimissä.

 

[Moustache Dave #44]

Weise tietää paikkansa olevan ahtaalla nyt huilanneen Bitzin vuoksi ja hän pelasi hyvän pelin. Nelosen kilpailuasetelma Weisen ja Bitzin välillä tuo hyvää taistelua tuonne ketjun toiseen laitaan jatkossakin, eikä Canucks mielestäni kaipaa tuonne vahvistusta.

Weise pelasi erittäin hyvän pelin. Harmi vaan, että Bitzin huilin syynä on kipeytynyt lonkka. Lonkkahan häneltä muun muassa leikattiin tuossa loukkaantumiskierteen aikana. Toivottavasti Bitz & Weise pysyvät pelikuntoisina, jolloin en itsekään lähtisi neloseen enää uusia kavereita hankkimaan.

-- -- --
Canucks pelaa tänään Nashvillessä. Ottelu tulee olemaan Alex Burrowsille uran 500. NHL:n runkosarjaottelu. Melko nopeasti on aika mennyt Burrowsin debyytistä, tammikuusta 2006. Tuolloin Canucks hävisi St.Louisille 1-4, Blues-maalia vartioi Canucks-mörkö Curtis Sanford, Mike Sillinger (2+1) & Doug Weight (1+2) veivät peliä. Canucksin ainoan maalin teki Anson Carter ylivoimalla Sedinien syötöstä, Sami Salo loukkaantui ja Nolan Baumgartner pelasi Canucks puolustuksessa yli 26 minuuttia. Burrows pelasi Canuckseista vähiten ja pääsi pöytäkirjaan tappelemalla Dennis Widemanin kanssa. Tuosta Burrows on hiljalleen hilautunut kokoonpanossa ylöspäin, ensin Keslerin ja sittemmin Sedinien tutkapariksi. Burrowsin ensimmäiset 250 peliä tuottivat 72 tehopistettä, seuraavissa 249:ssä niitä on syntynyt 186. Aika kovia lukuja varaamattomalta pelaajalta, jonka AHL:n Manitoba Moose poimi aikanaan ECHL:stä nelosketjuunsa loukkaantumissumaa paikkaamaan.

-- -- --
Torstaina Canucks pyrkii rikkomaan Detroitin kotivoittojen ennätysputken. Canuckseilla on eniten vierasvoittoja liigassa tällä hetkellä. Riippuen miten ensi yön ottelut menevät, panoksena voi olla myös konferenssin piikkipaikka, joka tapauksessa mielenkiintoinen peli odotettavissa.

 

[Mr. Smith]

Canucks pelaa tänään Nashvillessä. Ottelu tulee olemaan Alex Burrowsille uran 500. NHL:n runkosarjaottelu.

Tuosta Burrows on hiljalleen hilautunut kokoonpanossa ylöspäin, ensin Keslerin ja sittemmin Sedinien tutkapariksi. Burrowsin ensimmäiset 250 peliä tuottivat 72 tehopistettä, seuraavissa 249:ssä niitä on syntynyt 186. Aika kovia lukuja varaamattomalta pelaajalta, jonka AHL:n Manitoba Moose poimi aikanaan ECHL:stä nelosketjuunsa loukkaantumissumaa paikkaamaan.

Itse juurikin päivä-pari sitten mietin Burrowsia, hänen merkitystään joukkueelle ja uutta sopimusta. Omasta mielestä Gillisin tärkein tehtävä 1.7. jälkeen on saada jatkosopimus Burrowsille aikaiseksi. Burrows on kohta pelannut 7 kautta Vancouverissa ja tienannut siltä ajalta vain alle 8 miljoonaa dollaria. Jos taas lasketaan maalit neljältä viime kaudelta (tämäkin huomioiden) niin Burrows lienee NHL:n top20:ssä. Ja tuo on vain sitä mitä tilastot kertovat. Likainen työ, jäähyjen tappaminen, taistelu - nämä eivät juurikaan näy tehopisteissä, mutta joukkueen pisteissä ne näkyvät.

Itse maksaisin 4-5 miljoonan luokkaa Burrowsin jatkosopparista vaikkakin hän on nykyisen sopimuksen loppuessa jo 32 vuotias. Mutta kyllä nyt ainakin näyttää siltä, että virtaa riittää parin-kolmen vuoden jatkosoppariin helposti - miksei neljänkin, mutta sitten caphit saa olla lähempänä 4 miljoonaa.

Toiseksi tärkein tehtävä Gillisillä on 1.7. jälkeen saada aikaan Edlerin jatkosopimus, mutta se onkin sitten toinen stoori.

 

[reme]

Tässäpä pohdittavaa mistä tämä johtuu. Vancouver Canucks on pelaajien mielestä NHL:n yliarvostetuin joukkue.