Vancouver Canucks 2011-2012

[Parker27]

Itse tykkään paljon Kassianin hankinnasta vaikka osa onkin puhunut muuta tälläkin palstalla. Kassianista yritettiin leipoa Buffalossa ihan vääränlaista pelaajaa ja jos hän olisi siellä jatkanut niin pilalle olisi koko kaveri mennyt. Kassian omaa melkoisen meanstreakin ja elää tunteella pelissä mukana. Hänen pitää saada pelata omilla avuillaan ja jotenkin tuntui että hänet sidottiin väärään rooliin ja väärällä tavalla entisessä seurassa.

Kassian on vanhan hyvän ajan power forward jonka pitää saada vähän pimahtaa välillä näin karkeasti sanottuna :-) Mies on paljon rauhoittunut juniorivuosista jolloin hän oli melkoinen pelote kaikille. Tappeli, taklasi, teki mitä vain että joukkue pärjäsi. Ja vertaus Milan Luciciin ei todellakaan ole kaukaa haettu. Kunhan Kassianin annetaan pelata niinkuin hän itse haluaa pelata. Ei rankaista heti jos vähän rapatessa roiskuu.

Jos kaikki menee niinkuin tähtiin on kirjoitettu niin Vancouverilla on Kassianista sata kertaa enemmän hyötyä tulevaisuudessa kuin Hodgonista. Vanhan liiton power forwardeja ei nyt ihan joka puussa kasva mutta taitopelaajia rajallisilla fyysisillä ominaisuuksilla on paljon helpompi minusta löytää.

 

[Deko]

Ihmettelen vähän kuinka positiivisesti te Canucks-kannattajat tunnutte suhtautuvan tähän Hodgson-treidiin. Näin ulkopuolisena pitää sanoa että en melkeinpä uskonut silmiäni kun tästä kaupasta tiistaiaamuna teksti-tv:stä luin, ajattelin että pakkohan tässä on vähintään ykköskiekan pickin Vancouverin pitänyt saada, sen verran tuntui että nyt kyykytti Regier 100-0 Gillistä. Sen ymmärrän hyvin että Vancouverilla oli haussa rightin maalintekotaitoinen laituri, mutta luulisi että Hodgsonilla olisi saanut jonkin Kassiania valmiimman tapauksen, esimerkiksi Buffalolta löytyy tuohon kuvaukseen täsmäävä, jo kertaalleen urallaan yli 30 maalia paukuttanut Stafford, vai olisiko cap tullut tässä tapauksessa vastaan? Kassian on ehdottomasti lupaava, mutta nyt jäi sellainen kuva että Canucks ampui itseään jalkaan, jos mietitään Cupin tavoittelua tänä keväänä. Blues-fanina en kyllä olisi esimerkiksi Stewartia vaihtanut vaikkapa Tim Erixoniin, vaikka periaatteessa organisaatiossa olisi selvä tarve olemassa laadukkaalle leftin puolustajalle.

Kuten KokkosEsa edellisellä sivulla kirjoitti, jos Hodgsonilla ei ollut paikkaa Canucksin pidemmän aikavälin suunnitelmissa, niin olisi nyt Gillis odottanut edes kesään asti, laittamalla samaan pakettiin Schneideriin olisi toiseen suuntaan voinut saada jotain todella laadukasta. Esimerkiksi Capsilla olisi tarve ykkösmaalivahdille ja kenties sentterillekin ja tarjolla vaikkapa 17 maalia tällä kaudella paukuttanut, alunperin BC:stä lähtöisin oleva Brouwer sekä Carlson puolustukseen, tai sitten Toronto ja Vancouveriin vaikka Lupul sekä provinssin oma poika Franson tai Schenn.

 

[Mr. Smith]

Sen ymmärrän hyvin että Vancouverilla oli haussa rightin maalintekotaitoinen laituri, mutta luulisi että Hodgsonilla olisi saanut jonkin Kassiania valmiimman tapauksen, esimerkiksi Buffalolta löytyy tuohon kuvaukseen täsmäävä, jo kertaalleen urallaan yli 30 maalia paukuttanut Stafford, vai olisiko cap tullut tässä tapauksessa vastaan?

Kyllähän tuosta kaupasta on kirjoitettu ketjuun ja trade deadline kauppojen analyysi ketjuun paljonkin tekstiä. Ja vielä enemmän olisi varmasti kirjoitettu ja kritisoitu jos Hodgson olisi vaihtunut Staffordiin. Joo, Staffordilla on yksi yli 30 maalin kausi ja tasan saman verran yli 20 maalin kausia eli tuo samainen kausi. Neljän millin pitkä soppari on melkoinen riski tässä tapauksessa.

Nyt haettiin maalintekoon kykenevää FYYSISTÄ LAITURIA tyyliin Dustin Brown. Ja Brownista haettiin kahta huippulupausta, joita meillä ei todennäköisesti ollut tarjota. Näin ollen Gillis otti riskin ja hankki pelaajan, josta sellainen voidaan kasvattaa.

Tällä kaudella Hodgson <-> Kassian kaupassa varmasti hävittiin, mutta Gragnani voi tasoittaa tilannetta jo tällä kaudella. Hänessä saatiin kiekollinen pakki mikä on puuttunut ylivoimasta.

Toki Gillis varmasti miettii myös tulevia kausia ja niissä Kassianin (ja mahdollisesti Gragnanin) halpa soppari mahdollistaa joukkueen vahvistamisen muilta osin. Hodgsonin soppari olisi loppunut seuraavan kauden jälkeen yhdessä mm Edlerin ja Burrowsin kanssa, joten siinä riittää haasteita nytkin. Ja jos tuohon olisi tullut kallis soppari (tyyliin Stafford 4 M$) Kassianin tilalle niin oltaisiin oltu ongelmien edessä jo tulevana kesänä.

 

[Napsteri]

Seurasin Phoenix pelissä erityisellä silmällä Kassiania, ja täytyy sanoa et tykkäsin kovasti näkemästäni. Vahvaa pelaamista molemmissa päissä ja kruununa hieno riisto mikä johti melkein maaliin. V palkitsi miehen heti lisäämällä peliaikaa (siirtyi Boothin tilalle kakkoskenttään). Canucks on kaivannut tälläistä pelaaja joukkoihinsa. Iso,vahva ja hyvä luistelija.

Mutta silti oletan Canucksin häviävän kaupassa tämän kauden osalta ellei Kassian pelaa entistä paremmin jatkossa. CoHon taitotasoa ja ratkaisukykyä tulee luultavasti ikävä kevään tiukoissa peleissä.

Haluaisin nähdä tulevissa peleissä kentän Booth-Kesler-Kassian. Fyysistä voimaa ja ratkaisukykyä samassa paketissa. Onneksi on vielä 18 matsia aikaa hakea ihannekokoonpanoa.

 

[KokkosEsa]

Ensijärkytyksestä toivuttu. Kun tarkemmin tutkii kauppaa, niin rupeaahan siitä löytymään positiivisiakin asioita. Kaikki muistavat Hodgsonin huikean tammikuun vireen, mutta helmikuun otteluissa putki ei enää kulkenutkaan tavalla, johon ainakin jo itse totuin yhden kuukauden perusteella. Ja toisaalta pitäähän sitä tarkastella myös siltä kannalta, että Kassian --> Hodgson on tällä hetkellä meille hieman tappiollinen, mutta jos Gragnani tasoittaisi tätä hieman jo tällä kaudella. Tulevaisuutta ajatellen on vaikea nähdä suoraa tappiota tässä kaupassa. Ja kuitenkin huomioon on otettava, että meille hankittiin kolmoseen uutta verta keskustaan Hodgsonin tilalle. Tämä roolittaa ketjuja tavalla, jossa CoHo:sta ei olisi ollut suurta hyötyä joukkueelle.

Nyt meillä on selkeästi kaksi alempaa kentällistä, joilta ei huikeita panoksia hyökkäys suuntaan odoteta. Hansen kärsii tästä ehkä eniten kun tarjoilu vähenee. Toivoisin, että Kassian ottaisi paikan joukkueessa jo tällä kaudella. Kesällä hän saakin ottaa suuren harppauksen ja ensi kevääseen mennessä hänen tulee lunastaa lupaukset ja pelata Sedinien rinnalla ykkösessä. Jos Kassian tosiaan murtautuu kokoonpanoon ja ottaa isoa roolia joukkueessa, on se huomattava etu Hodgsoniin nähden caphitin ansiosta...

No loppu meni toiveajatteluksi...

 

[Moustache Dave #44]

Mr. Smithin ja KokkosEsan ajatuksista jatkaen, kyllä tuo tulevaisuus elementti tuossa kaupassa on se risk/reward tekijä. Tietysti tuo tulevaisuuteen katsominen on hankalampaa, kun tavoite on voittaa nyt ja se tässä hieman hiertää. Kassianilla on kuitenkin edullista sopimusta kauden 13-14 loppuun saakka. Tuolloin nykyiset sopimukset ovat voimassa vielä seuraavilla pelaajilla, suluissa heidän ikänsä tuossa vaiheessa.

Sedinit (33)
Kesler (29)
Booth (29)
Hansen (27)

Bieksa (32)
Hamhuis (31)
Ballard (31)
Luongo (34)

Lisäksi siis Kassian ja myös viime kesän ykkösvarauksella Niklas Jensenillä olisi tuolloin vielä tulokassopimus voimassa, mikäli hän NHL-pelaajaksi kehittyy.

Kuten Mr. Smith jo mainitsi tuolle 2013-2014 kaudelle Canucksin tulisi tehdä jatkosopimukset Burrowsin (tuolloin 32 vuotias) ja Edlerin (tuolloin 27 vuotias) kanssa. Jos Hodgson olisi mukana tässä vaiheessa, hänkin tarvitsisi uuden sopimuksen, jonka hinta saattaisi jo ylittää Canucksin maksukyvyn, ja joka tapauksessa Hodgson olisi sentterinä edelleen Sedinin ja Keslerin takana. Jos Kassian siis on vuonna 2013 top6 pelaaja, konkretisoituu tuo sopimusrakennehyöty Canucksin kannalta parhaalla tavalla.

Jos noita mainitsemieni pelaajien ikiä kaudella 2013-2014 miettii, uskoisin että Sedinit eivät ala hyytymään ennen kuin lähempänä neljääkymppiä, heidän pelityylinsä kun ei perustu nopeuteen. Muutkin ovat vielä hyvässä peli-iässä. 32-vuotias Burrows saattaa olla jo lähellä parasta ennen päiväystään, mutta ehkä hänen rooliaan voidaan tuolloin jo pienentää Kassianin kehityksen myötä.

Canucks haluaa voittaa nyt, mutta joukkuetta ei ole rakennettu ”all in” periaatteella. Tämä pelaajarunko ja palkkarakenne kyllä kestävät ainakin tuonne kauden 2013-2014 loppuun, eli kävi miten kävi, kyllä se mestaruus-ikkuna on auki vielä pari kautta tämän jälkeenkin.

 

[nuck]

Enpä olisi uskonut Gillisin olevan noin aktiivinen NHL:n kärkijoukkueen johdossa, mutta ilmeisesti hän pitää siirtotakarajasta..? Alkuun siirrot (tai lähinnä CoHon siirto) tulivat minulle täydellisenä sokkina, mutta nyt kun niitä on pureskellut tässä pari päivää ja antanut itselle aikaa rauhoitella tunteita, niin ehkä tässä vaiheessa voisi jo purkaa ajatuksia tännekin.

Påhlsson <--> 2*4th round + Ellington

SAMUEL PÅHLSSONIN PELAAJAKORTTI

ASSETS: Has good instincts and defensive prowess. Is strong on his skates and works hard. Excels in checking opposing top centers and killing penalties. Also adept at winning face-offs.

FLAWS: Doesn't produce a lot of points for the amount of ice time he receives at the NHL level. Lacks the instincts to shoot the puck when in good scoring position.

CAREER POTENTIAL: Veteran checking center.

Påhlsson on pelaaja, jota olen toivonut Vancouveriin jo kauan. Luotettava kolmosketjun puolustava sentteri, joka on nollannut Sedinit playoffeissa täydellisesti ja nostanut rooliaan aina playoffeissa pelatessaan. Moni on puhunut miehen tason olevan pudonnut, mutta ainakaan tilastoista tuota ei huomaa - kun puhutaan miehen päätehtävästä. Påhlsson pelasi Columbuksessa erittäin vaikeita minuutteja. Hän oli jäällä joukkueen hyökkääjistä takaiskumaaleissa tasakentin toiseksi vähiten (per 60 minuuttia), vaikka pelasi selvästi kovempia minuutteja kuin saman tilaston kakkonen.

Lisäksi Påhlssonin aloitusluvut, kiekonriisto-/-menetysluvut ja taklaukset ovat hyvällä tasolla. Påhlsson on koko NHL:n top10 joukossa voitetuissa alivoima-aloituksissa ja kokonaisuutena selvästi eniten käytetyin aloittaja Blue Jacketsissa (seuraavaan Columbuksen pelaajaan eroa peräti 454 aloitusta). Hänellä oli jälleen päälle 100 taklausta jo tässä vaiheessa kautta (Vancouverin hyökkäyksestä vain Lapierrella on päälle 100 taklausta), hän oli joukkueen hyökkäyksen kakkonen blokeissa ja kolmonen riistoissa. Lisäksi hän oli joukkueen hyökkäyksen viiidenneksi eniten käytetty hyökkääjä tasakentin (ja selvä ykkönen alivoimilla), vaikka Blue Jackets on ollut useimmissa peleissä takaa-ajajana ja usein puolustavien senttereiden peliajat eivät silloin nouse.

Jos katsotaan Påhlssonin numeroita tarkemmin viimeisten kolmen kauden sisään, niin huomaa kuinka tasaisen kovaa jälkeä hän on tehnyt puolustavassa tehtävässä (järjestyksessä: QualComp Rank / OZone Starts / Corsi-luku):

2011/12: 3rd / 32.2% / -9.9
2010/11: 2nd / 34.2% / -6.7
2009/10: 1st / 33.1% / -8.3

Tuo viime kauden corsiluku on suunnilleen samanlainen kuin Malhotran viime kauden 9.5 corsi. Viime kaudella Mannylla oli 25% hyökkäyspään prosentti. Malhotra sai vastaansa vähän kovempia vastustajia, mutta pelasi vastaavasti parempien pelaajien kanssa (Påhlssonin eniten käytetyt ketjukaverit olivat Dorsett ja Clark, kun Manny pelasi Hansenin, Torresin ja Samuelssonin kanssa).

Påhlsson on pelaaja, jota ei juurikaan huomaa kentällä, sillä hän on useimmiten oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hän ei ole NHL:n nopeimpia pelaajia, mutta hän on vahva luistimilla. Hän on myös keskitasoa parempi syöttäjä, erittäin hyvä puolustava hyökkääjä ja alivoimapelaaja, kova työntekijä ja kokenut kovien pelien pelaaja - kaapista löytyy niin Elitserienin mestaruus, Olympiakulta kuin myös Stanley Cup.

Kun katsoo Påhlssonin historiaa, niin hän on nostanut järjestäen arvoaan playoffeissa. Esimerkiksi viimeksi hänen pelatessa playofffeja Chicagon paidassa, Påhlsson pelasi peliä kohden enemmän kuin Kane, Toews, Sharp tai Havlat. Ducksin mestaruuskeväänä hän pelasi puolestaan peliä kohden enemmän kuin Selänne, Perry tai McDonald - vain Getzlaf pelasi hyökkäyksestä enemmän. Påhlssonin joukkueet ovat menneet myös vain yhtä poikkeusta lukuun ottamatta playoffeissa pitkälle.

Nyt Påhlsson tulee tasapainottamaan kahta alinta ketjua ja saa hyvän paikan hyvässä joukkueessa. Malhotra, Lapierre ja Påhlsson on kolmikko, jonka varaan voi hyvin luottaa alivoimilla ja puolustavissa tehtävissä playoffeissa ja kun noiden päälle heitetään Kesler, Burrows, Hansen, Raymond ja Higgins, niin puhutaan jo kasasta hyviä puolustavia hyökkääjiä.

Vancouverin kolmosketju vahvistui tällä siirrolla (Hodgson<-> Påhlsson) puolustussuuntaan ja alivoimaan, mutta heikkeni hyökkäyssuuntaan ja ylivoimaan. Luultavasti Ryan Keslerin vastuuta tullaan vähentämään alivoimissa, jolloin Keslerille vapautuisi lisää energiaa tasakentille ja ylivoimiin. Viime kaudellahan Kesler oli loistava etenkin silloin kun Malhotra työsti ennen vammaansa menestyksellä kolmosketjun puolustavaa tehtävää.

Nyt valmennus haluaa, että joukkueella on viime kauden tapaan kaksi selkeää hyökkäävää ketjua ja kaksi puolustavaa ketjua. Hodgsonin kanssa Vancouverin kolmonen oli vähän kuin välimallin ketju - ei selkeä puolustava ketju, eikä myöskään selkeä hyökkäävä ketju. Nyt joukkueessa varmasti ainakin toivotaan, että kolmosen puolustavat laiturit (mahdollisesti Hansen ja Higgins) pystyisivät keskittymään paremmin omien vahvuuksien käyttämiseen - siis nollaamaan vastustajia ja iskemään nopeudellaan vastaiskuista.

Påhlsson onnistui hyvin ainakin ensimmäisessä pelissään Canucks-paidassa Phoenixia vastaan omassa hommassaan - kahdeksan oman pään aloitusta, eikä yhtään hyökkäyspään aloitusta (aloitusprosentti 50%), kolme laukausta, kaksi taklausta, yksi riisto ja melko paljon alivoimaa. Voisi kuvitella, että alivoimavastuu nousee jatkossa lisää ja samalla Keslerin vastuuta pyritään ottamaan pois.

Arvio kaupasta: Laadukas kauppa, etenkin kun sitä miettii yksittäisenä kauppana, ei kauppana suurempaa suunnitelmaa. Påhlsson on vahvistus kahteen alempaan ketjuun ja tuo arvokasta kokemusta joukkueeseen playoffeihin. Canucks menetti kaksi neljännen kierroksen varausta, mutta noilla kierroksilla saa tulevan NHL-pelaajan keskimäärin alle 8%:n mahdollisuudella. Joukon jatkona Canucks sai myös viimein pois sopimustilannetta kuluttamasta ECHL-tasoisen puolustajan Taylor Ellingtonin sopimuksen. Columbus sai odotetusti joukkueen kaipaamia varauksia.

Jatkuu...

 

[nuck]

Jatkuu edellisestä...

Hodgson+Sulzer <--> Kassian+Gragnani

Olen ollut kova Cody Hodgson -fani kesästä 2008 lähtien. Ihastelin CoHon pelejä OHL:ssa, Kanadan nuorten maajoukkueessa ja Manitobassa, olen puolustanut häntä useissa keskusteluissa kun hänellä on vaikeaa ja sain viimein tänä talvena seurata pitkään pitkään aikaan parhaimman Canucks-tulokkaan hienoa läpimurtoa NHL:ään. CoHo teki kolmosketjusta hienosti pisteitä, iski tärkeitä osumia ja toimi syöttäjänä moneen tärkeään maaliin. Hän osasi jo juniorivuosista tutun kasvamisen ja pelasi parhaiten kovissa paikoissa. Hänestä tuli monien suosikkipelaaja Vancouverissa nopeasti ja hänestä oli kasvamassa tulevaisuuden joukkueen kasvot - tulevaisuuden Trevor Linden. Mikä hieno pelaaja meillä olikaan.

Henkilökohtaisilla mielipiteillä ja uskomuksilla ei ollut kuitenkaan mitään väliä, kun Mike Gillis teki todella isoja munia vaatineen pelaajakaupan. Gillis kauppasi Henrik Sedinin ja Keslerin takana polkeneen ja hienoa tulokaskautta pelaavan, peliälyltään toisella asteella olevan nuorukaisen pois ja sai tilalle ehkä kolmos-/nelosketjun lihapalan. Tai noin monissa paikoissa ainakin alkuun ajateltiin. Hyvää tuossa uudessa voimahyökkääjässä on kuitenkin se, että hän ei ole tullut vuokralle, eikä hän ole väärällä puolella 35 vuoden ikää. Hyvää on myös se, että taitoa Vancouverilla on, voimahyökkääjää joukkue on sen sijaan kieltämättä kaivannut jo kauan. Ja kolmanneksi Zack Kassien on kokonaisuutena paketti, joka on melkein pakko katsoa, jos saa siihen mahdollisuuden.

ZACK KASSIANIN PELAAJAKORTTI

ASSETS: Has tremendous size and strength, as well as the ability to dominate in the corners. Is aggressive, can fight and boasts a lot of scoring upside.

FLAWS: Is a questionable skater, which could hinder his ability to put up points at the highest level. Takes bad penalties on occasion.

CAREER POTENTIAL: Power forward with upside.

Zack Kassian on Codya vuoden nuorempi. Hänellä ei ole Hogdsonin peliälyä, laukausvalikoimaa, hyökkäystaitoja, eikä myöskään johtajuutta, mutta hänellä on kokoa (6-3, 228), voimaa, ilkeyttä ja myös toivottavasti riittävästi kiekollista lahjakkuutta. Silti, olin ladannut Hodgsonin harteille niin paljon toivoa, että sydän itkee vieläkin tätä kauppaa. En olisi uskonut tätä näkeväni, joten kauppa yllätti minut täysin. Kaupan upside saattaa olla korkea, mutta Gillis otti kaupassa hemmetinmoisen riskin.

Kauppa on suuresta menetyksestä huolimatta erittäin mielenkiintoinen ja sitä voi peilata myös historiaan. Vertauksia voi tehdä esimerkiksi Näslund-Stojanov -kauppaan. Lahjakas Näslund jäi aikanaan Pittsburghissa kahden sen ajan suurpelaajan Lemieuxin ja Jagr'in varjoon. Stojanov oli puolestaan tunnettu pelaajana, joka oli peitonnut junioreissa jopa Eric Lindrosin fyysisesti ja josta odotettiin tulevaisuuden voimahyökkääjää. Jokainen tietää mitä kävi. Se ero tässä kaupassa on tuohon takavuosien kauppaan, että Kassian on selvästi Stojanovia lahjakkaampi kiekollisessa pelissä.

Tai kauppaa voi verrata Gillisin omaan kauppaan "tulevaisuuden voimahyökkääjästä" Steve Bernierista, jolle tarjottiin elämän tilaisuutta Sedinien ketjussa. Pienellä erolla toki myös tuolloin; "Hänellä on paljon kokoa ja kohtalaisesti kiekollisen pelin lahjakkuutta"... kuulostaa Steve Bernierilta. "Hänellä on tuon päälle myös ilkeyttä, luisteluvoimaa ja todellista halua ladata vastustaja levyksi"... ei kuulosta enää Bernierilta. Kassian on Bernieriin verrattuna nopeampi ja paljon ilkeämpi. Hän on pelaaja, josta voi tulla Milan Lucicin tyylinen kauhua herättävä voimahyökkääjä.

Kassian on myös pelaaja, jollaisia kasvaa harvassa ja minkä Gillis halusi katsoa kun sai siihen mahdollisuuden. Kassian saattaa olla myös pelaaja, jonka sai vielä tässä vaiheessa irti, kun vain kaupan vastapainona oli riittävän lahjakas ja kiinnostava pelaaja. Totta on, että Kassianin alku NHL:ssä ei ole herättänyt isoja otsikoita. Hän jäi huonosti menestyneessä joukkueessa odotetustikin raakiletulokkaana pieneen rooliin.

Mutta kun katsotaan vähän kauemmas, niin hänen tämän kauden AHL-tilastonsa lupaavat hyvää - ne ovat jopa paremmat mitä odotin. Kassian on tehnyt Rochesterille tulokkaana lähes "piste per peli" tahdilla pisteitä (26 pistettä 30 pelissä). Nuo pisteet hän on tehnyt joukkueessa, joka on tehnyt AHL:ssä hyvin vähän maaleja (vertailun vuoksi Hodgson teki viime kaudella AHL:ssa 52 pelissä 30 pistettä). Luultavasti Kassian olisi ollut joukkueensa tehokkain pelaaja AHL:ssa tällä kaudella, mikäli ei olisi saanut kutsua ylös. Nuoreksi voimahyökkääjäksi tuo on hyvin. AHL:ssa todella harva tulokas on pelannut paremmissakaan joukkueissa tuolla tahdilla. Ja ne harvat, jotka ovat pelanneet, ovat a) vanhempia tai b) katkaravun kokoisia.

Kassian ei tule kuitenkaan luultavasti tekemään koskaan NHL:ssä yhtä paljon pisteitä kuin CoHo tulee, mutta hän täydentää kokonaisuutta ja hän voi olla jo nyt Vancouverille arvokkaampi pelaaja playoffeissa. Canucksilla on hyökkäystaitoa ja hyvät sentterit Henrik Sedinin ja Keslerin ansiosta. Hodgson olisi ollut tuohon lisä ja syvyyspelaaja. Mutta Canucksilla on huonosti ilkeitä ja isoja voimahyökkääjiä, taklausvoimaa ja maalineduskamppailuvoimaa. Tuossa Kassian tulee tarpeeseen.

Mahdoton vielä sanoa, mutta oma mutuni on se, että Hodgson - Pählsson -siirrolla Vancouverin kolmosen kokonaisuus vahvistui nimen omaan tämän kauden playoffeihin. Lisänä Kassian tuo nyt mukanaan laidalle pelaajan, jollaista meillä ei ollut. Tuon lisäksi Kassian tuo tulevaisuuteenkin pelaajan, jolla voi olla paljon kasvun varaa - toivottavasti enemmän kasvun varaa kuin CoHolla. Kassianin avauspeli NHL:ssä Vancouverin paidassa oli ainakin toiveita herättävä: pisteitä ei tullut, mutta tuli sen sijaan viisi taklausta ja hän näytti parempaa peliälyä kuin olisin odottanut. Kassian aloitti nelosessa, mutta nousi jopa kakkoseen ja sai pelata myös jatkoajalla. Vigneaultin veteraanisuosion keskellä tuo oli harvinaista - milloin viimeksi tulokas on saanut vastaavaa vastuuta ensimmäisessä pelissään valmentaja Veelta?

Kaupassa siirtyi Kassianin lisäksi myös puolustaja Marc-Andre Gragnani.

MARC-ANDRE GRAGNANIN PELAAJAKORTTI

ASSETS: Skilled, he has a lot of offensive acumen from the blueline position, and is especially effective on the power play, where he moves the puck with aplomb. Has the makeup needed to log big minutes. Can also play forward if need be.

FLAWS: Lacks defensive polish and physicality. Also lacks consistency, which he will need in order to thrive at the highest level over time.

CAREER POTENTIAL: Offensive depth defenseman with upside.

Parhaiten hänet muistetaan varmaan viime kaudelta, jolloin Gragnani koki NHL:n playoffeissa suonenvedon ja iski seitsemässä playoff-pelissä pakille komeat seitsemän (1+6) pistettä. Viime kaudella hän teki myös AHL:ssä pakille harvinaisen kovat 60 pistettä 63 pelissä. Odotetusti hänet valittiin viime kaudella AHL:n parhaaksi puolustajaksi ja ykköstähdistöön. Kauden jälkeen Gragnani kävi vetäsemässä myös MM-kisat ja teki kuudessa pelissä 1+1 tehot.

Canucksin johdon mukaan lahjakas kiekollinen pakki oli melkein samanlainen harvinaisuus saada kuin Kassianin kaltainen voimahyökkääjä. Gragnanin suhteen AHL tehot ja viime kauden NHL:n playoffit herättävät toiveita, mutta tämä kausi on ollut ehkä pettymys Buffalossa (vain reilut 16 minuuttia peliaikaa ottelua kohden ja 44 peliin 12 pistettä). Vancouverissa varmaan toivotaan maisemanvaihdon piristävän otteita ja yllätys yllätys... onhan Marc-Andre valmentaja Veen entinen pelaaja junioriajoilta Prince Edward Islandilta - samassa joukkueessahan pelasivat Ässät-tähti Mark Leen lisäksi myös Maxim Lapierre, joka hankittiin puolestaaan viime kauden siirtotakarajalla.

Arvio kaupasta:

Alkuun vihasin kauppaa, Gillista ja kaikkea mitä kauppaan kuului. Kauppahan oli yksi seurahistorian yllättävimmistä kaupoista: Mahdollinen tämän kauden Calder-voittaja ja tulevaisuuden joukkueen kasvot ja johtajatyyppi kaupataan pelaajaan, joka ei ole vielä päässyt edes kunnolla alkuun NHL:ssä. NHL:n kärkijoukkueelta iso riski - Gillis näytti, ettei välitä hiton vertaa ihmisten mielipiteistä ja hän romutti omat tulevaisuuden haavekuvat täysin.

Sittemmin tunteet kauppaa kohtaan ovat hieman laantuneet ja kaupan suhteen on tällä hetkellä positiivisen odottavat tunteet. Kassianilla on selvästi lahjakkuutta, jollaista on harvoin mahdollista päästä testaamaan. Lisäksi vaikka CoHo on yksilövertailussa parempi kiekkoilija tällä hetkellä, Kassianilla on ominaisuuksia, joita Canucks kaipasi valmennuksen silmissä jo nyt enemmän kuin hyökkäyssyvyyttä keskellä (etenkin kun tiedostaa Påhlssonin tulon).

Haluttiin sitä tai ei, Hodgson olisi ollut todennäköisesti Canucksin mestaruusikkunan aikana Henrik Sedinin ja Keslerin takana. Gillis on puolestaan hakenut jo vuosia voimahyökkääjää turhaan (esimerkkeinä Bernier ja offer sheet Backesille). Nyt kun hänelle tuli mahdollisuus hankkia noin lahjakas voimahyökkääjä, hän oli valmis käyttämään tilanteen hyväkseen, vaikka joutui maksamaan siitä kovan hinnan.

CoHolle ja Buffalolle kauppa oli varmasti hyvä. Hodgson pääsee Buffalossa paljon parempaan kilpailutilanteeseen keskellä kuin meillä. Veikkaan, että mikäli selkä kestää, hänestä kehittyy vielä erinomainen sentteri, tärkeiden maalien erikoismies ja johtaja Sabresille - parempi versio Chris Drurysta. Toivon kaikkea hyvää CoHolle. Kokonaisuutena Sabres pelasi paljon varmemman päälle tässä kuin Canucks, mutta Canucksilla on mahdollisuus saada lopulta esiin parempi pelaaja ja mahdollisesti enemmän hyötyä jo tämän kevään playoffeihin.

 

[nuck]

Vancouver otti voiton ennakkoon vaikeasta pelistä Bluesia vastaan maalein 2-0 ja nousi ensimmäisenä joukkueena 90 pisteeseen. Alex Burrows ja Chris Higgins (tyhjiin) hoitivat illan maalintekopuolen ja Luongo pelasi nollan. Voitto tarkoitti sitä, että Canucksilla ei ole vieläkään yhtään päälle kahden tappion putkea tältä kaudelta.

Tämän kauden joukkue on pystynyt keräämään pisteitä todella tasaisesti, ilman ainuttakaan suurempaa pudotusta koko kaudella. Tuon tasaisuuden seurauksena Canucks on 65 pelin jälkeen kerännyt yhden pisteen enemmän kuin viime kaudella tähän aikaan. Hyvää pistemäärässä ja tilanteessa on myös se, että Phoenix-peliin loppunut vieraspeliputki oli ennakkoon kauden vaikein ajanjakso ja siitä selvittiin kuitenkin melko hyvin (saldo 3-1-2). Nyt loppukaudesta Canucks pelaa 12 peliä kotona ja viisi vieraissa.

Bluesia vastaan kaksi ylintä ketjua olivat vähän tukossa (Burrows tosin teki tuon voittomaalin), mutta alinta ketjua toimivat mallikkaasti. Etenkin nelosketju Lapierre-Malhotra-Kassian oli mielestäni erittäin toimiva kokonaisuus: Lapierrelle peräti 10 taklausta ja pelin kolmostähdeksi valitulle Kassianille neljä taklausta ja neljä laukausta. Nelosen hyvän pelin vuoksi jokainen Vancouverin pelaaja pelasi päälle 11 minuuttia. Hyvä kokonaisuus pitkän vieraskiertueen jälkeen ja tärkeä voitto Läntisen konferenssin yhdestä kärkijoukkueesta.

Viivoja uusista pelaajista:

- Kassian on aloittanut mielestäni hyvin. Fyysinen peli toimii ja iso mies on yllättävän hyvä kiekollisena. Hän sai pari vaihtoa Sedinienkin kanssa Burrowsin käytyä pelaamassa erikoistilanteita. Kahteen peliin yhdeksän taklausta, mutta ei vielä pisteitä. Malhotra on ottanut kokeneena pelaajana selvästi Kassianin siipensä suojaan.

- Påhlsson tekee paljon näkymätöntä ja arvokasta työtä kolmosen keskellä, kuten odottaa sopikin. Pelaa hyvin linjoja ja miehiä kiinni, pysyen jatkuvasti pelin sisällä. Ei ole vielä saanut kuitenkaan sellaista alivoimavastuuta mitä odotan jatkossa.

- Gragnani vaikutti ensimmäisessä erässsä hermostuneelta, mutta paransi pelin aikana. Hän tekee yllättäviä liikkeitä hyökkäysalueella, jotka repivät vastustajan puolustusta, mutta noiden vastapainona on se, että hän jättää samalla oman puolensa tyhjäksi. Hyökkääjien pitääkin olla tarkkana, nyt Blues oli lähellä saamassa pariin kertaa ylivoimahyökkäyksen miehen liikkeiden vuoksi.

 

[Moustache Dave #44]

Hyvä kokonaisuus pitkän vieraskiertueen jälkeen ja tärkeä voitto Läntisen konferenssin yhdestä kärkijoukkueesta.

Jos Blues olisi voittanut, johtaisi se nyt koko NHL:ää. Pirun kova, mutta edelleen monelle huomaamaton, sakki on kyseessä, oikeastaan muutaman marraskuun pelin aikana havahduin lopullisesti siihen, että Blues ei hevin tule sarjataulukossa putoamaan. Onneksi, hyvin todennäköisesti, sijat 4 ja 5 menee Centralin jengeille, saavat sitten väsyttää toisiaan playoffien ekalla kierroksella.

Hyvin playoff-tyylinen tuo Blues-peli, fyysinen, mutta tappelemaan ei kuitenkaan lähdetty. Ihan kuin Canucks olisi pelannut jotenkin ”isomman” joukkueen peliä, en tiedä voiko yhdellä Kassianilla olla tällainen vaikutus. Lapierre nyt tosiaan näkyvimmin Kassianin ”suojeluksessa” oli täydessä tykinkuulamoodissa. Ilahduttavaa oli tavallaan myös Sedinien peli. Tehoja ei tullut, mutta kaksoset puolustivat ja väänsivät tiukassa ja fyysisessä pelissä hyvällä asenteella, kun aiemmin kaudella oman alueen peli on ollut monesti lepsua. Backes oli kaksosia pimentämässä ja välillä vaikutti, että osat kääntyivät, josta Backes meni vähän hämilleen mitäs sää nyt siinä roikut, kun sun pitäs seurata kiekkoa. Tietysti se on tavallaan voitto Backesille, kun Sedinit eivät saa pisteitä, mutta hyvä silti nähdä Sedineiltäkin vähän playoff-asetelmien hakumeininkiä

Gragnani, mitähän tuosta sanoisi. Olen edelleen sitä mieltä, että Keith Ballard on meidän viidenneksi paras puolustaja.

Lauantaina sitten Hoffin ja Hodgsonin paluu.

 

[nuck]

Gragnani, mitähän tuosta sanoisi. Olen edelleen sitä mieltä, että Keith Ballard on meidän viidenneksi paras puolustaja.

Blues-pelin perusteella ehdottomasti. Ja "Jumala" Rome tai Tanev kuudenneksi. Mutta annetaan nyt Gragnanille aikaa. Kyseessä oli vasta miehen ensimmäinen peli Canucks-paidassa ja pakille se on usein vaikea. Kuka muistaa Andrew Albertsin ensimmäisen pelin? Hän on parantanut siitä noin puolella, vaikkei mahdu tällä hetkellä kokoonpanoon. Uskon ja toivon, että Gragnanikin pystyy petraamaan kokonaisvaltaista peliä jatkossa ja ehkä hän jättää nuo hyökkäysalueen syöksynsä tekemättä (tai ainakin vähentää niitä).

 

[nuck]

Vancouverin edellisestä Sabres-pelistä voisi vielä sanoa pari sanaa, kun ei ole ehtinyt aikaisemmin. Pelihän oli mielenkiintoinen laajennuskavereiden kohtaaminen Kassian-Hodgson -asetelman vuoksi. Hodgsonin Buffalo vei pelin nimiinsä vierasvoitolla 3-5, mutta yksilötasolla Kassian onnistui jälleen erittäin hyvin ja onnistui nyt viimein tekemään tehojakin (1+1) saatuaan enemmänkin kakkosketjun roolia pelin edetessä. Toivottavasti tuo kakkonen (Kesler ja Booth ovat muut kakkosen pelaajat) pysyisi yhdessä tuollaisena. Ketjussa olisi varmasti laatua, mikäli Kassian vain onnistuisi: Vahva kahden suunnan sentteri Kesler - erittäin nopea Booth - voimakas ja iso voimahyökkääjä Kassian.

Kassian on ollut todella positiivinen yllätys toistaiseksi. Sabres vanhana joukkueena varmasti sytytti hänet parhaimpaansa, mutta hän on ollut myös kaikissa muissa pelaamissaan peleissä hyvä ja esittänyt taitoja, jotka kertovat monipuolisesta ja joukkueelle arvokkaasta lahjakkuudesta: toistaiseksi Kassian on pelannut Canucksin paidassa kolme peliä, tehnyt 1+1 pistettä, taklannut yhteensä 16 kertaa ja hän on ollut pelien tähdillä kahdessa viime pelissä - vain miehen ensimmäinen peli Phoenixia vastaan jätti hänet pelin tähtivalintojen ulkopuolelle, mutta sekin meni hyvin.

Vaikka seuravaihdon jälkeen nykyinen tahti hiipuisikin (kuten se varmaan tullee tekemään, kun puhutaan tulokkaasta) jatkossa, niin kyseessä on selvästi pelaaja, jolla on lahjakkuutta ja monipuolisuutta nousta korkealle tasolle. Vielä on liian aikaista luoda tarkempaa kuvaa ja paljon ehtii matkalla vielä tapahtua, mutta sen voi jo nähdyn perusteella sanoa, että noilla lahjakkuuksilla varustettua hyökkääjää on nähty todella harvoin Vancouverissa. Toivottavasti hänellä olisi lahjoja nousta muutaman kauden päästä jopa idolinsa Todd Bertuzzin kaltaiseksi pelejä dominoivaksi voimahyökkääjäksi (ja puhun tässä nyt Canucks-aikojen Bertuzzista).

Muuten Buffaloa vastaan Sabres vei ensimmäistä erää ja Canucksin puolelta etenkin Luongo/Rome -kaksikko avitti tuota vieraiden peliä. Luongo ottikin vastuun maalilla itselleen toteamalla pelin jälkeen; “It’s really too bad Schneids has to take the loss because it should be mine,” said the new “own it” *Luongo. “It’s my job to be there to make those saves.” Harvinainen peli Luongolta, joka on ollut muuten hyvä jo pitkään. Esimerkiksi joulun jälkeen hänellä on vain neljä varsinaisen peliajan tappiota 22 peliin ja hän on ollut pelin ykköstähti noissa 22 viime pelissään keskimäärin noin kerran joka neljään peliin.

Pitää kyllä antaa myös tunnustus Buffalolle, joka pelasi hyvän vieraspelin ja onnistui laajalla rintamalla. Sabres on kokonaisuutena lennossa juuri nyt: Joukkue on voittanut seitsemästä viime pelistään kuusi ja noiden pelien sisällä ainoa tappiokin tuli vieraissa "selkä-selkä -tilanteessa" ja vasta jatkoajalla. Ennen Canucksia Buffalo nollasi juuri Anaheimin ja San Josen vieraissa. Buffalo yrittää vielä kaikin voimin roikkua playoff-junassa kiinni ja sen näki joukkueen nälästä voittaa. Kun Sabres on vielä muutenkin laadukas joukkue, niin viime pelien hyvät tulokset eivät yllätä.

Hienoa oli nähdä myös Buffalolla CoHon saama vastuu. Hodgson pelasi Sabresin hyökkäyksestä toiseksi eniten (16:52), laukoi kolme kertaa ja aloitti tulokkaalle kelvollisesti 50%:sti (5/5). Vaikka hänen ja Kassianin urakehityksiä tullaankin nyt varmasti vertaamaan toisiinsa ja joissakin paikoissa olen ollut huomaavinani CoHon otteiden polkemista, niin pitää toivoa hänelle vain parasta jatkoon.

Viivoja:

- Sedineilla on menossa hankala jakso: He pelasivat vahvan pelin Detroitia vastaan 23. päivä helmikuuta, mutta sen jälkeen tahti on ollut vaisua. Danielin saldo viimeisistä viidestä pelistä on yksi syöttö, Henrik on kokonaan pisteittä viimeisten viiden pelin sisään. Buffaloa vastaankin heiltä olisi tarvittu selvästi enemmän ja vielä kun katsoo heidän saamaa peliaikaa, niin tehoja olisi jo syytä odottaa. Ed Willes kirjoitti juttua Kaksosista.

- Mikäli Kassianista tulee kakkosketjun toinen laita, kuten toivoa sopii, Raymondilla tekee tiukkaa jatkossa. Nopea laituri putosi neloseen Sabresia vastaan, eikä tuo ole hänelle ihanteellisin rooli. Lapierre ja Malhotra pitänevät kuitenkin nelosen paikkansa, joten vaihtoehtoina nelosen toiseen laitaan olisivat vahvasti farmissa parhaillaan vääntävä isokokoinen Byron Bitz, välillä oikein hyviä näyttöjä nelosen roolissa esittänyt tulokas Dale Weise ja Raymond. Tietysti hyvä kun syvyyttä löytyy, mutta Raymondin tulevaisuus Vancouverissa voisi näyttää paremmaltakin.

- Gragnani pelasi mielestäni selvästi paremman pelin Buffaloa vastaan kuin ensimmäisessä pelissä. Saa nähdä kuinka suuri merkitys tuolla hänen vanhalla joukkueellaan oli tuohon, mutta hänkin näytti, että kykyjä löytyy. Miehen syöttötaito on ehdottomasti yksi joukkueen parhaimmista.

Pari katsottavaa videota:

After Hours with Zack Kassian

After Hours with Kevin Bieksa

 

[nuck]

Ensi yönä olisi vastassa Dallas Stars. Dallasia vastaan pelattiin tällä kaudella ensimmäistä kertaa reilu viikko sitten ja tuolloin Stars teki harvinaisen tempun nousemalla kotonaan kahden maalin takaa Vancouverin ohi lopulta jatkoajalla. Tuolloin Dallas vielä tavoitteli playoff-viivaa ja nyt joukkue on jo Tyynenmeren divisioonan kärjessä ja samalla Läntisen konferenssin kolmantena - nousu on ollut todella nopeaa. Dallas ja Canucks pelaavat toisiaan vastaan tässä kuussa kolme kertaa, joten joukkueet tulevat toisilleen tutuiksi.

Dallas on vähän kuin Canucksin edellinen vastustaja Buffalo (ja monet muut playoff-junaa tavoittelevat joukkueet) tässä vaiheessa kautta. Teksaslaisilla on seitsemästä edellisestä pelistä kuusi voittoa ja ainoa tappio on tullut Penguisia vastaan vasta rankuilla. Dallas on voittanut neljä edellistä vieraspeliään ja noissa neljässä voitossa Dallas on päästänyt omiin vain neljä kiekkoa. TSN:n mukaan Starsilta puuttuisivat Brenden Morrow, Toby Peterson ja Jake Dowell.

Vancouver on voittanut joukkueiden väliset viisi edellisistä peliä kotonaan. Vancouverin neljä viime peliä ovat menneet kuitenkin aika heikosti (saldo 1-1-2). Playoff-paikka on käytännössä varma ja se näkyy jollain tasolla otteissa kuten myös esimerkiksi Detroitilla (kaksi voittoa viimeisistä kuudesta). Canucks on päästänyt harvinaisesti vastustajan takaa kolmannessa erässä tasoihin ja lopulta ohi kahdessa pelissä edellisten neljän ottelun aikana - erikoinen tilasto, sillä viimeisten neljän kauden sisään Canucksin johtoasema kolmanteen erään on tiennyt lähes automaattista voittoa. Vancouverin saldo viime kausien aikana, kun Canucks on johtanut kahden erän jälkeen on nyt 126-1-8 (kaksi noista kahdeksasta jatkoaika-/rankkutappiosta on siis tullut nyt viimeisten neljän pelin sisällä).

Näin Canucks-fanin näkökulmasta katsottuna katseet kohdistuvat Dallas-pelissä David Boothiin, joka teki kaksi maalia edellisessä pelissä, Zack Kassianiin ja Marc-Andre Gragnaniin (miten he jatkavat uraansa meillä) ja Sedinin kaksosiin, joilta pitää saada joukkueen tilanteesta huolimatta nähtyä enemmän. Vancouverin kokoonpanosta puuttuu edelleen Keith Ballard, mutta muuten joukkueen pitäisi olla kunnossa.

Dallasilla eniten omaa mielenkiintoa herättävä pelaaja tulee olemaan BC-lähtöinen Jamie Benn, joka puuttui joukkueiden edellisestä pelistä. Benn teki noin kaksi ja puoli vuotta sitten uransa ensimmäisen NHL-maalin juuri Vancouveria vastaan Vancouverissa (3-3 tasoitus reilu minuutti ennen loppua). Bennin perhe ja suku olivat tuolloin todistamassa tuota osumaa ja varmaan tälläkin kertaa Bennilla riittää omia faneja katsomossa.

Joukkueiden kokoonpanot ovat vielä auki, mutta voisi kuvitella jotain seuraavaa:

VANCOUVER

Dank Sedin - Hank Sedin - Alexandre Burrows
David Booth - KesLORD - Zack Kassian
Jannik Hansen - Sammy Pahlsson - Chris Higgins
Mason Raymond - Manny Malhotra - Maxim Lapierre

Dan Hamhuis - Kevin Bieksa
Alex Edler - Sami Salo
Marc-Andre Gragnani - Aaron Rome

Schneider

DALLAS

Steve Ott - Jamie Benn - Adam Burish
Loui Eriksson - Mike Ribeiro - Michael Ryder
Eric Nystrom - Vernon Fiddler - Radek Dvorak
Ryan Garbutt - Tom Wandell - Tomas Vincour

Sheldon Souray - Stephane Robidas
Alex Goligoski - Philip Larsen
Mark Fistric - Trevor Daley

Lehtonen

***

Farmissa isokokoinen ruotsalaisvahti Eddie Läck on pelannut taas erittäin hyvää peliä. Hänen viimeiset 10 ottelua ovat tuottaneet 95.51 torjuntaprosentin ja päästettyjä maaleja on mennyt noissa peleissä omiin keskimäärin 1,5 keskiarvolla. Koko kauden tilastot ovat nyt tällä hetkellä 92.6% ja 2.31 - kokemattomaksi maalivahdiksi kovia lukuja ja aika lailla identtisiä viime kauden koviin lukuihin (92.6% ja 2.26), joilla Läck valittiin AHL:n tulokastähdistöön.

 

[Mr. Smith]

- Mikäli Kassianista tulee kakkosketjun toinen laita, kuten toivoa sopii, Raymondilla tekee tiukkaa jatkossa. Nopea laituri putosi neloseen Sabresia vastaan, eikä tuo ole hänelle ihanteellisin rooli.

Tietysti hyvä kun syvyyttä löytyy, mutta Raymondin tulevaisuus Vancouverissa voisi näyttää paremmaltakin.

Raymond on nyt saanut viimeisessä kolmessa pelissä hyvin näytön paikkoja sen jälkeen kun teki kahdessa edellisessä pelissä maalin. Näytöt eivät olleet oikein häävit, vaikka Raymond sai aloittaa kakkosketjussa ja sai jopa ylivoimalla hyvin vastuuta. Peliaikaakin tuli ensin reilut 18 minuuttia, jota seurasi vielä vajaat 17 minuuttia ennen sitten reilua 13 minuuttia viime pelissä. Kyllähän Kassian käytti paikkansa kakkosketjussa paljon paremmin hyväksi kuin Raymond.

Itse kokeilisin Raymondia nelosessa tuomassa vauhtia ja vähän käsiäkin sinne. Toisaalta Lapierre näytti nauttivan pelaamisesta Kassianin kanssa taklaten melkoisia määriä matseissa. Siinä mielessä Weise voi sopia paremmin neloseen kuin Raymond, mutta onpahan nyt ainakin vaihtoehtoja sinne.

 

[nuck]

Dallas pelaa tällä hetkellä tasonsa ylärajoilla ja taistelee paikasta playoffeihin, mutta olipa hirveä peli Vancouverilta aamulla. Tuolla esityksellä pääsee kauden kahden huonoimman esityksen joukkoon - vain se alkukauden Minnesota peli, jossa Schneider seisoi päällään ja piti Wildin viidessä maalissa, on samalla tasolla. Mutta se pelattiin vieraissa. Nyt jos Dallasilla olisi ollut Stamkos riveissä, lukemat olisivat olleet kaksinumeroiset. Järkyttävä määrä sekä ylivoimahyökkäyksiä, että vapaita miehiä Luongon nenän alla. Puolustaminen unohtuu aina kun ajatus ei ole täysillä mukana ja nyt se ei sitä selvästikään ole ollut.

Viidestä viime pelistä on tullut nyt neljä tappiota ja vaikka kaksi noista tappioista onkin tullut vasta jatkoilla/rankuissa, Vancouver on tämän kauden suurimmassa aallonpohjassa. Kahdessa viime pelissä 10 maalia omiin ja ensimmäistä kertaa sitten marraskuun alun (3. ja 4.11), kun Canucks häviää kaksi peliä varsinaisella peliajalla peräkkäin. Paniikkiin ei ole silti huolta. Joukkueen asema on hyvä ja turvallinen, joten ymmärrän täysin, että tällä hetkellä peleihin on vaikea saada ehjää 60 minuuttista ja tehdä töitä riittävästi - ja ero korostuu etenkin vastustajiin nähden, jotka pelaavat omaa peliään niin täysillä kuin pystyvät kisatessaan playoff-paikasta.

Vancouverin paras puolustaja Dallasia vastaan oli Aaron Rome ja paras ketju kolmosketju (Hansen - Påhlsson - Higgins). Joukkue tuskin tulee voittamaan jatkossakaan montaakaan peliä, jos parhaat miehet ovat tuossa. Dallasille pitää antaa kyllä samalla myös tunnustus; joukkueen puolustus liikuttaa hyvin kiekkoa, hyökkäyksestä löytyy vaarallisia ratkaisijoita, alemmissa ketjuissa on hyvin töitä tekeviä pelaajia ja systeemi on hyvä. Parhaimmillaan Dallas on monipuolinen ja vaarallinen joukkue.

 

[Shark99]

Marc-Andre Gragnani pelasi viime yön ottelussa 1.ylivoimassa, mutta Kassian ei ylivoimavastuuta saanut. Kassianilla oli paikka ottelun alussa iskeä johtomaali rankkarista, mutta ei maistunut.

 

[Timbit]

Kyllä tuossa pelissä oli puolustus- ja hyökkäyspelin tasapaino täysin hukassa, ja sen lisäksi puolustuspään pelaaminen melkoisen heikkoa. Liian usein pakki ei ollut paikalla, tai jos oli niin ei pidetty miestä tai mailaa, vaan ikäänkuin vaan oltiin siinä. Todella **ttumainen peli pelata maalivahdille, ja eihän se sitten sujunutkaan. Luongoa en todellakaan syytä tappiosta, kun ei hän liikaa apuja kentältä saanut.

Nuckin mainitsema kolmosketju hoiti osansa hyvin, eikä nelosketjustakaan moitittavaa juuri löydä. Mitä ykkös- ja kakkosketjuista sitten voisikaan sanoa... No ainakin sen, että tehkää itsenne paremmin pelattavaksi kiekottomana ollessanne, tukekaa puolustusta, katsokaa minne syötätte, ja se itsestäänselvyys - tehkää niitä maaleja! En minäkään paniikkiin vielä mene, mutta kyllähän tässä alkaa vähän hermostuttaa, jos trendi ei pian muutu.

 

[Mr. Smith]

Kyllä tuossa pelissä oli puolustus- ja hyökkäyspelin tasapaino täysin hukassa, ja sen lisäksi puolustuspään pelaaminen melkoisen heikkoa. Liian usein pakki ei ollut paikalla, tai jos oli niin ei pidetty miestä tai mailaa, vaan ikäänkuin vaan oltiin siinä.

Kyllähän aamulla joutui useampaan kertaan kelaamaan tilanteita taaksepäin ja tsekkaamaan, että minnehän piruun pakki tai pakit tuossa tilanteessa ovat kadonneet. Jos oli edellinen peli jo vähän heikko niin tää oli aivan uskomattoman huono esitys ja vielä kotona.

Ykkösketju on vaeltanut ihan riittävän pitkään varjojen mailla, joten kohta pitää jotain aktivointia tapahtua. Voisi vaikka nyt sitten ottaa Weisen kokoonpanoon tuomaan edes fyysisyyttä, josko se vähän sytyttäisi joukkuetta.

Onhan tätä samaa lamaa nähtävissä muissakin hyvin pelanneissa porukoissa, kuten Detroitissa ja Phoenixissä. Jostain syystä trade deadlinen jälkeinen ajanjakso tuntuu vaikealta. Ehkä tästä on vielä riittävän pitkä matka playoffeihin, mutta joukkueeseen ei silti voi enää suuria muutoksia (eli kauppoja) tehdä.

 

[nuck]

Ykkösketju on vaeltanut ihan riittävän pitkään varjojen mailla, joten kohta pitää jotain aktivointia tapahtua.

Ihan mielenkiintoinen tilasto muuten kuvaamaan Sedinien tämän hetken kuntoa, kun katsoo, koska he ovat pelanneet viimeksi kuusi peliä näin huonolla tuloksella (yhteensä viimeiset kuusi peliä ovat tuottaneet heille 0+1 pistettä). Elettiin nimittäin vuoden 2003 marraskuuta, kun Sedineilla alkoi viimeksi näin pitkä pisteetön putki Calgaryssa - tuolloin pisteetön putki kesti kymmenen peliä ja vasta joulun jälkeen he pääsivät taas paremmin lentoon (Daniel'han teki tuolla kaudella helmikuussa muuten neljä maalia Detroitia vastaan).

Tuo lähes yhdeksän vuoden mittainen rupeama kuvastaa kyllä tämän hetken harvinaisten ongelmien lisäksi myös Kaksosten kovaa tasaisuutta hyökkäävinä pelaajina. He ovat takoneet pisteitä todella tasaisen kovaa vauhtia jo kauan. Uskon, että tämä nykyinen mollipelaaminenkaan ei kauaa kestä, vaan he tulevat vielä kovaa kauden lopussa. Niitä Hankin piste-ennätysjuhlia saadaan nyt tosin ilmeisesti odotella vasta ensi kaudeksi, sen verran tämä pisteetön putki taisi tehdä.

Onhan tätä samaa lamaa nähtävissä muissakin hyvin pelanneissa porukoissa, kuten Detroitissa ja Phoenixissä. Jostain syystä trade deadlinen jälkeinen ajanjakso tuntuu vaikealta. Ehkä tästä on vielä riittävän pitkä matka playoffeihin, mutta joukkueeseen ei silti voi enää suuria muutoksia (eli kauppoja) tehdä.

On joo, eikä tämä Vancouverin lama nyt todennäköisesti mitenkään kovin vakava ole, vaikka Dallasia vastaan peli oli surkeaa. Vancouver on pelannut viimeisistä 16 pelistä 10 vieraissa ja voittanut noista kuitenkin 10 ottelua. Lisäksi vaikka nyt on tullut kaksi varsinaisen peliajan tappiota peräkkäin, tätä ennen ehdittiin pelaamaan kuitenkin peräti 51 peliä välissä, ennen kuin Canucks hävisi kahta peräkkäistä peliä varsinaisella peliajalla.

Monet Canucks-fanit (myönnän, että kuulun itsekin osin tuohon ryhmään) panikoivat kyllä tämän aikajakson joukkueen suhteen hyvin herkästi suurten odotusten vuoksi. Ajatelkaa jos mikä tahansa ammattilaisjoukkue, missä tahansa jääkiekon pääsarjassa, pelaisi 51 peliä peräkkäin siten, että joukkue ei häviäisi kahta peliä peräkkäin varsinaisella peliajalla, niin olisihan tuo ryhmä melkoinen harvinaisuus. Nyt kun Canucks on tuon komean ja harvinaisen putken jälkeen hävinnyt kaksi peliä putkeen varsinaisella peliajalla (olkoonkin, että otteissa oli pelillisesti paljon parantamista), sormi alkaa heti hapuilla punaisen "PANIIKKI" -nappulan suuntaan (edit: enkä puhu nyt teistä Designer tai Mr. Smith, vaan yleisesti monista Canucks-kirjoittajista keskustelupalstoilla).

 

[Timbit]

Nyt kun Canucks on tuon komean ja harvinaisen putken jälkeen hävinnyt kaksi peliä putkeen varsinaisella peliajalla (olkoonkin, että otteissa oli pelillisesti paljon parantamista), sormi alkaa heti hapuilla punaisen "PANIIKKI" -nappulan suuntaan (edit: enkä puhu nyt teistä Designer tai Mr. Smith, vaan yleisesti monista Canucks-kirjoittajista keskustelupalstoilla).

Juu, en ainakaan minä tuota itseeni kohdistettuna ottanutkaan. Sinällään ymmärrän kyllä kannattajia, joilla alkaa puntti tutista; viime vuoden raju pettymys, ja nyt pelin heikentyminen pudotuspelien lähestyessä. Canucksin kohdalla pätee sama, mitä päti pitkään toisen suosikkini eli Kerhon kohdalla: kannattajien reaktiot olivat voimakkaita niin hyvässä kuin huonossa, koska se kirkkain oli monta kertaa ihan siinä hilkulla mutta jäi saamatta. Ja sitten kun se tuli, niin meno oli sen mukaista. Samoin monella kasvaa nälkä syödessä, eli kun tähänkin asti kausi on mennyt erinomaisesti, niin tottakai sen haluasi sellaisena jatkuvankin.

 

[nuck]

Sinällään ymmärrän kyllä kannattajia, joilla alkaa puntti tutista; viime vuoden raju pettymys, ja nyt pelin heikentyminen pudotuspelien lähestyessä.

Toisaalta se pelin selvä heikentyminen on kestänyt nyt kaksi peliä.

Sitä ennen Vancouver voitti kuitenkin (viime viikon perjantaina, eli alle viikko sitten) nyt koko NHL:ää johtavan ja hurjassa iskussa olevan St. Louisin.

Tuota Blues-peliä ennen Canucks pelasi 10 päivään seitsemän peliä, kiikuttaen matkalaukkuja seitsemässä eri kaupungissa, katkaisten reissullaan muun muassa Detroitin 23 peräkkäisen kotivoiton putken ja häviten tuon pitkän matkalaukkuelämän keskellä seitsemään peliin varsinaisella peliajalla yhden pelin.

Ymmärtäisin paniikkinappulat, jos joukkueen selvästi huono kurssi olisi kestänyt vaikka pari viikkoa, mutta kaksi peliä... En tiedä, minä en ymmärrä. Toisaalta pitkään Canucks-kirjoittelua seuranneena tämä ei tule yllätyksenä.

Mutta... Olen kyllä ihan samaa mieltä, että kun kausi on mennyt erinomaisesti, sen haluaisi sellaisena myös jatkuvan. Sekin on totta, että joukkueen otteissa on ollut nähtävillä heikentymistä viime aikoina ja pelit eivät ole menneet aina nappiin, vaikka suoria tappioita ei olekaan juuri tullut. Mutta toisaalta Canucks on pelannut myös jo pitkään erittäin raskasta vaihetta kaudesta (esimerkiksi helmikuussa 13 viimeisestä pelistä 10 vieraissa - saldo noissa vieraspeleissä kuitenkin hyvä 6-1-3, eli vain yksi varsinaisen peliajan tappio 10 vieraspeliin), jolloin otteissa on näkynyt pakostakin väsymystä.

Kaikista peleistä saa luonnollisesti saman määrän pisteitä, mutta jotkut pelit ovat silti toisia arvokkaampia ja kertovat joukkueesta ja sen tilasta...

Ennen kauden alkua ympyröin joukkueen sarjaohjelmasta punaisella kaikki viime kauden playoff-vastustajien (Chicago, Nashville, San Jose ja Boston) ensimmäiset pelit Vancouveria vastaan, sillä niissä peleissä tiesi olevan tavallista enemmän latausta ja niistä peleistä tiesi tulevan vaikeita - etenkin, kun Chicago, San Jose ja Boston kohdattiin vieraissa. Lisäksi ympyröin tämän viimeisimmän ja kauden raskaimman vieraskiertueen, sillä senkin uskoin olevan nyt kevään korvilla hyvä mittari missä mennään.

Canucks voitti kaikki viime kauden playoff-vastustajansa joukkueiden välisissä ensimmäisissä peleissä. Nashville kaatui 5-1, Chicago 2-6, San Jose 2-3 ja Boston (joka oli huippuiskussa ja voittanut ennen Canucks-peliä viimeisistä 10 pelistään yhdeksän maalierolla 49-13) 3-4. Tuon viimeisen vieraskiertueen saldoksi tuli puolestaan tilanne huomioiden hyvä 3-1-2.

Vieraskiertueen aikana yhdeksi isoksi peliksi nousi peli hirmukuntoista ja itseluottamus huipussaan pelaavaa Detroitia vastaan - Canucks katkaisi Detroitin ennätysputken. Vieraskiertueen jälkeen hyväksi mittariksi nousi puolestaan toinen hirmukuntoinen joukkue St. Louis, joka olisi noussut keskinäisen pelin voitolla Vancouverin ohi - tuostakin pelistä tuli voitto.

En tiedä, enkö osaa nähdä isoa kuvaa, mutta minulla ei ole vielä minkäänlaista aihetta paniikkiin. Vancouver voitti viime kaudella runkosarjan, menestys poikii aina viha-rakkaus -suhteita ja jokainen joukkue haluaa pelata tuollaista ryhmää vastaan täysillä, joten takavuosilta tuttuja ns. helpompia iltoja ei ole tällä kaudella ollut. Jokaisessa pelissä on joutunut puristamaan ehkä tavallista enemmän, mutta silti Canucks on NHL:n kolmantena ja vain pisteen kärjestä.

Jos Canucks jatkaa tuota Stars-pelin surkeaa peliään tämän menossa olevan kotipelien ryppään loppuun, niin sitten on näidenkin näppisten takana aihetta miettiä tarkemmin missä mennään ja mihin joukkueen eväät voivat riittää. Tässä vaiheessa katson kuitenkin vielä tulevaisuuteen luottavaisena. Uusien pelaajien ja ketjujen sisäänajo, viime aikojen raskas peliohjelma, Vancouverin hyvä asema sarjassa ja vastaavasti tiettyjen vastustajien pelaaminen kautensa puolesta luovat loppukaudelle omat haasteensa, mutta tilanne on kokonaisuutena vielä tällä hetkellä oikein hyvä.

 

[Moustache Dave #44]

Samoin monella kasvaa nälkä syödessä, eli kun tähänkin asti kausi on mennyt erinomaisesti, niin tottakai sen haluasi sellaisena jatkuvankin.

Niin, kärkipaikalta putoaminen on aina katkerampaa, kuin kärkipaikan tuntumaan nouseminen. Ennen kauden alkua en uskonut runkosarjavoittoon olevan mahdollisuuksia, viime kausi oli sen verran kuluttava. Nyt kun Canucks on kuitenkin keikkunut kärjessä, niin kyllähän se juuri tuon nälkä kasvaa syödessä efektin aiheuttaa.

Epätasainen peli-ilme on leimannut joukkuetta kauttaaltaan, vaikka pisteitä on tullut tasaisesti, tasaiset 60-minuutin suoritukset ovat olleet harvinaisempia. Pisteet on otettu usein yhden erän spurtilla. Eikä homma ole ollut pelkästään Sedineistä, tai joistakin muista yksittäisistä pelaajista kiinni. Viime vuosina kertyneet kovat pelimäärät, playoffit ja Olympialaiset mukaan lukien, näkyvät väkisinkin jossain. Canucksin runkopelaajat ovat kuitenkin liigan muihin tähtiin verraten mututuntumalla pelanneet pelimäärällisesti ja pistetahdillisesti hyvin tasaisesti. Joku Stamkos ehkä tulee mieleen tällaisena tasaisena huippusuorittajana, mutta muuten viime vuosina useat kärkipelaajat ovat joko missanneet pelejä tai kärsineet paljon pahemmista slumpeista.

Canucks pelaa nyt paljon sellaisia joukkueita vastaan, joille playoffit ovat ikään kuin jo alkaneet. Canucksilla sen sijaan on 13 pisteen kaula kolmossijaan ja 16 pisteen kaula divarin kakkoseen. Väistämättä joukkueen ajatukset välillä ehkä karkaavat vähän tätä päivää edemmäksi ja valmennuksellakin on varaa tehdä omia kokeilujaan. Konferenssin voitto olisi hieno lähtökohta, mutta Canucks ei ensisijaisesti pelaa siitä, eikä minulla sijoitukseen liittyen ole mitään paniikkia. Canucks pyrkii pelaamaan siten, että joukkueen iskukyky on parhaimmillaan, kun playoffit alkavat. Jos tuo iskukyky saadaan viritettyä huippuunsa, on samantekevää lähdetäänkö sotaan sijalta 1, 2 tai 3. Helppoja vastustajia playoffeissa ei kuitenkaan ole… Paitsi tietty Sharks, jos Murrayn aataminomena nyt edes suvaitsee heidän osallistua näihin karkeloihin.

**
AHL:n roster clear tuli ja meni ja Tanev & Kassian puuttuivat Wolvesin listalta, joten he eivät tule pelaamaan AHL:ssä enää tällä kaudella. Pahlsson ja Kassian ovat aloittaneet yllättävänkin hyvin. Gragnani ei ole vielä päässyt ihan kuvioihin sisään. Salolla on myös oma slumppi päällä ja Gragnani sai tuota ylivoimaa kokeilla. Enkä nyt oikein tiedä siitä, Salolla on näkymätöntä arvoa ylivoimassa, kun vastustajat ottavat hänet usein melko tiukasti, jolloin Sedineillä on aavistuksen enemmän tilaa. Gragnanin ollessa viivassa, tuntui että kaikki paine oli Sedineitä vastaan, Gragnanin pitäisi sitten osata näissä paikoissa ottaa tila haltuun.

Treeneissä Kassian on palautettu nelosketjuun, kakkoseen on koottu vaihteeksi American Express, eli hyvin pelannut Higgins sai ylennyksen, Raymondin mennessä kolmosketjuun. Kolmas ja neljäs pakkipari ovat olleet Gragnani – Tanev ja Alberts – Rome. Vaikea lukea tuosta kuka jää katsomoon. Olisiko V:llä pokkaa ottaa viime pelissä onnistunut Rome sivuun ja laittaa ”AHL” pari Winnipegia vastaan.

Ykkösketju on vaeltanut ihan riittävän pitkään varjojen mailla, joten kohta pitää jotain aktivointia tapahtua. Voisi vaikka nyt sitten ottaa Weisen kokoonpanoon tuomaan edes fyysisyyttä, josko se vähän sytyttäisi joukkuetta.

Jos tuo Sedinien tehottomuus jatkuu, nostaisin Bitzin ykköseen keventämään tunnelmaa, vaikka ihan pelin tai kahden ajaksi. Edellinen stintti lähti häneltä hyvin ja nauru oli Sedineillä herkässä, kun Bitz pääsi tehoille. Voimakkaampi pelaaja voisi välillä tehdä Sedinien iltaa hieman kevyemmäksi. Kassian voisi sopia myös, mutta ehkä ei kannata tässä vaiheessa laittaa paineita ykkösketjun tehoista hänen harteilleen.

 

[Timbit]

Niin, kärkipaikalta putoaminen on aina katkerampaa, kuin kärkipaikan tuntumaan nouseminen.

Toisaalta se pelin selvä heikentyminen on kestänyt nyt kaksi peliä.

Lainaan nämä pätkät tässä järjestyksessä, koska mielestäni ensimmäinen tiivistää hyvin sen, miksi osa kannattajista hermoilee tuelta, ja toinen sen, miksei hermoilulle oikeasti ole syytä.

Notkahdus tässä vaiheessa ei haittaa yhtään, koska pudotuspelien alkamiseen on vielä aikaa ja käytännössähän pudotuspelipaikka on varmistunut jo melko kauan sitten. Kuitenkin, otteen pitää tiivistyä jo runkosarjan viimeisten pelien aikana, jotta peli on täysin uomissaan heti ensimmäisestä pudotuspelistä lähtien. Jalosen Kerho aikanaan kokeili tuota runkosarjan viimeisten pelien löysästi pelaamista, ja oli aina vaikeuksissa ensimmäisillä pudotuspelikierroksilla. Paitsi siis vuonna 2006, mutta se on kokonaan toinen juttu.

 

[nuck]

Notkahdus tässä vaiheessa ei haittaa yhtään, koska pudotuspelien alkamiseen on vielä aikaa ja käytännössähän pudotuspelipaikka on varmistunut jo melko kauan sitten. Kuitenkin, otteen pitää tiivistyä jo runkosarjan viimeisten pelien aikana, jotta peli on täysin uomissaan heti ensimmäisestä pudotuspelistä lähtien.

Ihan samaa mieltä tuosta, otteiden on pakko tiivistyä runkosarjan lopussa.

Kun katsotaan muuten kahden edellisen kauden mestareita Chicagoa ja Bostonia, niin kummallakin peli oli hakemista juuri tässä vaiheessa kautta. Chicago pelasi kaudella 2009-10 maaliskuun 7. päivästä eteenpäin maaliskuun 30. päivään saldolla 3-6-2, mutta tiivisti sen jälkeen pakettiaan ja vei mestaruuden. Boston pelasi puolestaan viime kaudella maaliskuun 5. päivästä maaliskuun 26. päivään 10 peliä, joista se voitti kolme, tiivisti peliään ja vei mestaruuden. Veen Canucks on siis suunnitelmassa...

Mielenkiintoinen peli ensi yönä, kun Winnipeg tulee Vancouveriin. Vanhat muistot heräävät henkiin, kun Canucks ja Jets iskevät ensimmäistä kertaa viimeisiin 16 vuoteen yhteen. Joukkueilla oli takavuosina useita tiukkoja vääntöjä myös playoffeissa. Jetsilla on tuttuja pelaajia, kuten Tanner Glass, Dustin "Ass" Byfuglien, Kyle Wellwood ja Andrew "Elbow" Ladd. Ikävä vaan, että taistelija Rick Rypienia ei ole enää joukkueen vahvuudessa - en koskaan unohda häntä. Toivoa vain sopii, että Rypienin perhe voi hyvin.

Vancouverin puolelta Moustache Dave kertoi jo muutoksista, eli hyvin esiintynyt Canucksin tämän kauden Unsung Hero Chris Higgins nousee kakkoseen, Raymond tulee kolmoseen ja Kassian palautetaan Lapierren ja Malhotran viereen neloseen - siellä hän pelasi erinomaista kiekkoa esimerkiksi St. Louisia vastaan ja etenkin Lapierren peli nousi parilla pykälällä tuolloin. Odotettavissa lienee aika tasaista peluutusta hyökkäyksessä ja toiveissa olisi selvä tason nosto Dallas-peliin.

 

[Mr. Smith]

Vancouver Canucks have little to show from 2007 draft - Hockey's Future

Hockey's Futuren artikkeli koskien Vancouverin 2007 draftin varauksia. Kun tuon taas luki niin pakko myöntää, että tuon on pakko olla yksi kaikkien aikojen heikoimpia draftauksia koko NHL:ssä. Varsinkin kun käytössä oli ensimmäisten kierrosten varauksetkin (#25, #33). Toisaalta kolmos- ja neloskierrokset puuttuivat Vancouverilta, mutta se taisi olla vain onni, että ne treidattiin ennen draftia pois.

Saldo siis 0 NHL-peliä ja tähän mennessä 41 ottelua AHL:ssä koko porukalta (6 pelaajaa).

Pakko samassa yhteydessä mainita vuosi 2002, jolloin saatiin 11 varauksella yhteensä 12 NHL-peliä. Mutta tuon vuoden onni oli, että ensimmäisen kierroksen varaus oli treidattu eteenpäin, joten saldo ei omasta mielestä ole niin huono kuin 2007.