Vancouver Canucks 2011-2012

[Napsteri]

Jos Shanahan jatkaa samalla linjalla kuten aikaisemmin niin luulisin Chris Neilin saavan Burrows tilanteesta pelikieltoa. Kun tilanne vertaa Leinon saamaan pelikieltoon niin Neil yritti tarkoituksella osua Burrowsin päähän. CoHo:sta olen saamaa mieltä Dave Moustachen kanssa, kannattaa rauhassa katsoa tuleeko aivotärähdys oireita. Seuraavassa pelissä on vastassa kuitenkin "vaan" Columbus, ja antaisin Malhotralle aikaa hakea peliään kolmoskentän keskellä. Hän löysi pelinsä jo aikaisemmin, mutta pari viime peliä on ollut samanlaista taaperrusta kuin alkukaudella.

 

[nuck]

Kevin Bieksa on yksi NHL:n pahimpia Spotpickereitä niin sanotusti joten tuollaisten kommenttien päästäminen suusta kuulostaa aika hassulta. Mies joka on aina valinnut huolella tanssiparinsa ettei vaan saa pataan voisi lopettaa tuon lehdistölle itkemisen ja tehdä jotain asian hyväksi.

Niin no, jos Canucks haluaa tapella kiekkopelin voitosta, Kevin Bieksan "vaihtaminen" Chris Neiliin on kovin huono vaihtokauppa. Sen sijaan juuri tuomareiden olisi pitänyt puuttua noihin likaisiin otteisiin heti alusta lähtien, kuten Bieksa aiheestakin sanoi. Enkä usko ollenkaan, että Bieksan vastaaminen Neilille tappelun kautta olisi saanut Senatorsin pelaajia lopettamaan tuota joukkueen selvää taktiikkaa. Sen sijaan se olisi saattanut poikia Canucksilta tiettyjen pelaajien peliotteiden herpaantumista itse pääasiaan.

Ylipäänsä Bieksan tappeluiden määrään vaikuttaa muuten paljon se, että hän on top4-puolustaja ja tällaisen pelaajan on usein parempi olla kentällä kuin jäähyllä, ellei sinne jäähylle sitten lähde kaverilta myös joku tärkeä pelaaja. Chris Neil ei kuulu niiden pelaajien joukkoon, jonka kanssa kannattaisi lähteä tekemään tuota vaihtokauppaa - ei etenkään tuossa tilanteessa, missä pelissä pääosa mentiin. Tappeluita en usko Bieksan muuten karttavan, sillä kyllä hän niissä useimmiten hyvin menestyy.

Chris Neilin ottaisin Vancouveriin kyllä mielellään, ei siinä mitään. Vancouverissa hänen paikkansa vain olisi nelosketjussa ja sinne taas hänen tasan kahden miljoonan palkka olisi tässä tilanteessa liian kova. Siirtotakarajalla Canucks saattaa kuitenkin lähteä Neilinkin perään, mikäli Ottawa häntä kauppaa.

 

[Mr. Smith]

Farmissa Chris Tanev on herännyt pelaamaan pettymyksen jälkeen mikä varmasti tuli tiputuksesta farmiin. Ensimmäiset 7 peliä meni tehoilla 0+0, mutta nyt viimeiseen viiteen peliin Tanev on ottanut mukavat 0+8 tehot. Vielä kun muistetaan Tanevin tehot viime kaudelta; AHL 39 ottelua 1+8 ja NHL 29 ottelua ja 0+1 niin kohta alkaa olemaan vastaavat tehot ja kasassa eikä matsejakaan ole vielä edes pariakymmentä. Hienoa jos Tanev ottaa askeleita eteenpäin myös kiekollisessa pelissä. Omassa päässä Tanev on selvästi ollut tällä kaudella vaikeuksissa, siitä osoituksena kaksi kakkosta alkukaudelta.

 

[nuck]

Hienoa jos Tanev ottaa askeleita eteenpäin myös kiekollisessa pelissä. Omassa päässä Tanev on selvästi ollut tällä kaudella vaikeuksissa, siitä osoituksena kaksi kakkosta alkukaudelta.

Kyllä Tanev tulee vielä ihan varmasti. Nuori pakki pelaa sellaisella peliälyllä ja rauhallisuudella, että hän ei voi olla pitkään ulkona NHL:stä. Mutta tietysti on hankala saada kunnon paikkaa Vancouverissa syvyysosastollakaan tällä hetkellä, kun selvästi kokeneemmat ja fyysisemmät Rome ja Alberts tuovat sitä omaa osaamistaan syvyyteen. Lisäksi Sulzer on mielestäni pelannut pääosin hyvin ne pelit, joissa on päässyt pelaamaan, joten hänenkin asemansa vaikeuttaa Tanevin mahdollisuuksia juuri tällä hetkellä.

"In Chris' case, we wanted the young man to play. We thought that so far this year he'd done well but he was fighting for one of those No. 5 to No. 8 spots on our team. As young as he is, with the up-side he has, we wanted him to play (a lot)." - Alain Vigneaultin sanoihin oli melko helppo yhtyä, kun Tanev pistettiin alas. Ainoa asia, mistä en ihan samaa mieltä ollut ja missä luulen V:n kaunistelleen nuoren pakin tilannetta, oli tuo "hyvä kauden alku". Ei Tanev mielestäni huonokaan ollut, mutta odotin vähän enemmän.

Tanev tarvitsi joka tapauksessa paljon peliaikaa ja koska hänet pystyi lisäksi siirtämään alas ilman pelkoa hänen menettämisestään, hän oli luonnollinenkin putoaja. Toki ehkä tuossa oli osansa myös tuosta hänen hieman nihkeästä kauden alusta, mutta puolustukseksi pitää sanoa, että harva muukaan valaspaitainen pelaaja onnistui alussa. Uskon, että Tanev'kin olisi nostanut monen muun tavoin tasoaan, mikäli hän olisi pysynyt ylhäällä vähän pidempään.

Chicagon ykköspakkiparin toinen puolikas (ja siis Tanevin pakkipari) Kevin Connauton johtaa muuten AHL:n pakkien maalipörssiä, joten joukkueen nuoressa ykköspakkiparissa riittää kyllä seurattavaa. Viime kaudella Connauton pelasi ensimmäistä AHL-kauttaan ja teki 11 maalia 73 pelissä. Nyt kasassa on kahdeksan maalia 24 peliin, joten mielenkiinnolla seuraan mihin tuo maalimäärä vielä nousee.

 

[Timbit]

CoHo:sta olen saamaa mieltä Dave Moustachen kanssa, kannattaa rauhassa katsoa tuleeko aivotärähdys oireita. Seuraavassa pelissä on vastassa kuitenkin "vaan" Columbus, ja antaisin Malhotralle aikaa hakea peliään kolmoskentän keskellä.

Aamulla radiosta olin kuulevinani, että Hodgson on kunnossa. Sitä en sitten tiedä, pelaako Columbusta vastaan vai ei.

 

[Moustache Dave #44]

Taaaas Columbus. Ei taida Blue Jackets oikein sytyttää, kun ekassa erässä ei Luongoa lukuun ottamatta oltu hereillä. Yksi piste sentään saatiin, Wildin jäädessä Winnipegissä nollille. Koostepohjalta pari viivaa.

- Raymond jatkaa hyvällä tasolla, nousi pelin edetessä kakkosketjuun Higginsin paikalle.

- Ballard oli myös hyvin esillä, haastaa hyökkääjiä, taklaa, blokkaa, jäi itsekin jyrän alle. 4vs.4 pelissä Ballard varsinkin käyttää tilaa hienosti hyödykseen.

- ”Hieno” tasoitusmaali, Lapierre ryöstää Clitsomen mailan, Higgins kamppaa Nashin, ja sitten kaverukset käy tekemässä maalin, Columbus-miesten hölmistellessä tapahtunutta.

- Hodgson tosiaan pelasi, vain alle kahdeksan minuuttia tosin, Cody pudotettiin pelin edetessä nelosketjuun.

- Bill Sweatt palautettiin farmiin, Aaron Rome oli otettu hyökkääjäksi ja Alberts pakiksi. Tosin kolmannessa erässä Alberts joutui taas vilttiin, Rome otti pakin paikan ja hyökkäys pelasi yhden miehen vajauksella.

- Hyviä koppeja veskareilta, paitsi rankkareissa siltä toiselta…

 

[nuck]

Columbusta vastaan tuli rankkaritappio Läntisen konferenssin jumbolle. Viime yönä kuvittelin näkeväni enemmän töitä tekevän Canucks-joukkueen, mutta nyt hävittiin Itäisen konferenssin jumbolle Carolinalle. Tappio oli toinen varsinaisen peliajan tappio viimeisiin 12 peliin (noista peleistä seitsemän on pelattu vieraissa), Carolina ja Columbus tekivät kyllä kovalla moraalilla töitä, jää Carolinassa oli surkea ja tuomaritkin arpoivat kaikkien muiden vääryyksien päälle jäähyt 6-1 Carolinan eduksi melko tasaisten tapahtumien jälkeen, mutta silti.. kuulostaisi jo ikävältä asennevammalta, ellei tietäisi, että kyseessä olivat ammattilaiset..

Carolina-pelistä pari viivaa:

- Canucks hävisi pelin, vaikka johti sitä jo 0-2

- Carolinan sarja oli ollut ennen peliä 0-11 peleissä, joissa se oli ollut ensimmäisen erän jälkeen tappiolla.

- Daniel Sedin puuttui selkäkipujen vuoksi ja hänen tilalleen oltiin kutsuttu hätäapuna Mark Mancari.

- Carolinan puolelta nuorelle Drayson Bowmanille tuli kaksi maalia, peräti kahdeksan laukausta ja ansaittu ykköstähti.

Pelaajat ovat viettäneet osittaisia vapaita tämän viikon ja toivottavasti ovat nyt sitten iskussa, kun eteen lyödään "isoja pelejä": lauantain ja sunnuntain välisenä yönä pelataan Torontossa kanadalaisia kiinnostava Leafs-Canucks ja ensi viikon alussa olisi kotona vastassa Luoteisen ja koko NHL:n alkukauden suurin yllättäjä Minnesota sekä tuon jälkeen Detroit. Jouluaattoa edeltävänä yönä kohdataan vielä Luoteisen divisioonan "paikallisvastustaja" Flames, joten ennen joulua olisi tarjolla haasteita.

 

[Moustache Dave #44]

Hyvin on kurssi kääntynyt jumbojengeille kärsittyjen tappioiden jälkeen. Toronto-voiton jatkeeksi viime yönä kotona kaatui Wild. Tuo oli pieni pakkovoitto, jolla ero Wildiin saatiin karsittua kolmeen pisteeseen (sen sijaan, että olisi venynyt seitsemään).

Hyökkäysrajoitteinen Wild on ilman Mikko Koivua entistä pahemmissa ongelmissa. Nytkin Canucks tarjosi paikkoja ajatuskatkosten ja kiekonmenetysten muodossa, mutta Luongo ehti jokaisen kiekon eteen. Minnesotan sarjasijoituksesta huolimatta, seuraava vastustaja Detroit on mielenkiintoisempi mittari.

Luongo on löytänyt viime peleissä hyvän vireen, lisäksi Sedinit ovat olleet paikoin pitelemättömiä. Raymond - Kesler ja Hodgson - Hansen parivaljakot ovat myös toimineet hyvin. Näköjään yhden top 6 hyökkääjän vajeen (Raymond / Booth) Canucks pystyy tällä syvyydellä hyvin paikkaamaan.

Mark Mancari on nyt pelannut kolme peliä. Ei mitään häikäisevää, muttei toisaalta mikään rasitekaan. Ehkä Ebbettin heittäisin kuitenkin jo vaihteeksi kehiin, jos hän on kunnossa, ainakin matkusti joukkueen mukana vieraskiertueen loppupuolella.

Puolustukseen on iskenyt pieni loukkaantumissuma. Aaron Romelta on murtunut sormi ja huilia tulee 3-4 viikkoa. Keith Ballard missasi selkävaivojen vuoksi Minnesota pelin, mutta saattaa pelata jo Detroitia vastaan. Sulzer ja Alberts paikkasivat Minnesota-pelissä ihan kohtuullisesti, parista kardinaalimunauksesta huolimatta.

Farmissa Chris Tanev taklattiin numeroista pleksiin, Tanev löi päänsä ikävän näköisesti ja on toistaiseksi sivussa. Aivotärähdysoireita varmaankin pelätään, mutta mitään ei ole vielä tiedotettu. Prospect turnauksesta ”tuttu” Antoine Roussell haki Tanevia taklanneen Marliesin Greg Scottin välittömästi tappeluun, mistä voisi antaa pisteet. Hieman miinusta tosin siitä, että Roussell syyllistyi tappelussa tukistamiseen (josta sai ilmeisesti 10min lisäjäähyn).

 

[nuck]

Luongo on löytänyt viime peleissä hyvän vireen

Kyllä, Luongo on palannut taas sille tasolle, jolla hänet on totuttu näkemään: kahdeksan viimeisen hänen aloittaman pelin saldoina joukkueelle seitsemän voittoa ja yksi rankkutappio, Luongon torjuntaprosentin ollessa päälle 95%. Samalla Canucks-maalivahtien marssijärjestys on jälleen palannut "normaaliksi".

Sedinit ovat olleet paikoin pitelemättömiä.

Todella hyvää peliä Kaksosilta viime peleissä. Paikkoja olisi ollut tuplatakin tekemänsä tehot, mutta onhan tuo toiminut noinkin. Henrik on kiilannut samalla itsensä pistepörssin jaetulle ykköspaikalle ja Daniel on pörssin neljäs, vain pisteen isoveljeään perässä. Olisikohan jo jouluna Kaksosten aika olla pörssin kaksi ensimmäistä?

Raymond - Kesler ja Hodgson - Hansen parivaljakot ovat myös toimineet hyvin. Näköjään yhden top 6 hyökkääjän vajeen (Raymond / Booth) Canucks pystyy tällä syvyydellä hyvin paikkaamaan.

Hansen on pakko nostaa taas esiin. Jannikilla on jo nyt ennen joulua kasassa 11 maalia, kun uran maaliennätys oli ennen tätä kautta yhdeksän osumaa. Nuo 11 osumaa tanskalainen on iskenyt vielä pääosin kolmosketjussa energistä kahden suunnan peliä pelatessaan ja ilman ylivoima-aikaa. Joku voisi nopeasti ajatella, että jos hän saisi ylivoimaa, maaleja voisi olla enemmänkin. Tällä hetkellä Hansen on jo kuitenkin tehnyt koko NHL:n 9. eniten tasakenttämaaleja, mikä sekin ylittää kaikki häneen ladatut odotukset, etenkin kun miettii hänen rooliaan.

Nyt näyttää siltä, että Hansen olisi ottanut sen yhden ison askeleen eteenpäin pelaajana, mikä hänen tapauksessaan tarkoittaa tuota hyökkäyspään peliä - kaikessa muussa Hansen on ollut aiemminkin jo erittäin vahva. Vancouverille Hansenin tasonnosto on tietysti erittäin tärkeää, sillä jos ja kun joukkue saa hänestä yhden 20 maalin pelaajan lisää, niin Canucksilla on noita mahdollisesti jopa kahdeksan (tosin Booth ja Raymond eivät tuohon tule pääsemään tällä kaudella loukkaantumisten vuoksi) ja noiden joukossa on parikin pelaajaa, jotka tavoittelevat terveinä ollessaan 40 maalin rajapyykkiä.

Viime kesänä Hansenin kanssa tehty kolmen vuoden ja 1.35(ch) miljoonan dollarin sopimus näyttää jo nyt erittäin hyvältä. Hyvältä vaikuttaa nyt myös Vigneaultin "Iisakin kirkon kasaaminen" Hansenin uran suhteen. Paljon olen tässä vuosien aikana kritisoinut V:ta Hansenin peluuttamiseen liittyvissä asioissa. Mielestäni kyse oli jo kolme vuotta sitten lupaavasta ja erinomaisia otteita esittäneestä pelaajasta, jolle Vigneault ei antanut 'jostain ihmeen syystä' hänen ansaitsemaa peliaikaa ja vastuuta.

Hansen vaikutti aika ajoin "väliinputoajalta" Canucksin tulevaisuudessa ja ulospäin näytti siltä, kuin valmennus ei olisi ollut ollenkaan samalla sivulla esimerkiksi minun kanssa Hansenin merkityksestä. Nyt voin kuitenkin ottaa sanoja takaisin. Se on huomattu, että V:n systeemissä mikään ei tule pelaajalle tarjottimella, vaan kehitystyö kokonaisvaltaiseksi pelaajaksi on pitkää ja aikaa vievää, mutta samalla nousujohteista ja usein lopulta kuitenkin palkitsevaa.

Nyt Hansenin voidaan sanoa liittyneen esimerkiksi Keslerin, Burrowsin, Bieksan ja Edlerin joukkoon. Omien projektien kyvyt on saatu Vigneaultin aikana nähdäkseni hyödynnettyä hienolla tavalla ja heistä (ehkä Edleria lukuun ottamatta) jokaisella pelaajalla on ollut urallaan selviä kasvukipuja. Toki Hansenia on auttanut tällä kaudella myös sentteri Hodgsonin peli, jossa kiekko tulee laatupaikoille selvästi useammin kuin tuli viime kaudella Malhotran ja Torresin kanssa, mutta suurin ansio tuosta menee mielestäni silti Hansenille itselleen, joka pelaa aikaisempaa älykkäämmin.

Kauas on pitkä matka.. Hansenin kehitys on kulkenut kesän 2004 yhdeksännen kierroksen (287 varattu pelaaja) varauksesta kahden suunnan laituriksi, joka on pääosin kolmosketjussa pelatessaan ja ilman ylivoima-aikaa nyt kiitettävässä 27 maalin vauhdissa. Enpä olisi koskaan uskonut, että siitä nopeasta, mutta "laput silmillä" pelaavasta pelaajasta, jollaisena minä Hansenin ensimmäiseksi näin vuoden 2005 nuorten MM-kisoissa, tulisi joskus näin hyvä NHL-hyökkääjä.

Puolustukseen on iskenyt pieni loukkaantumissuma. Aaron Romelta on murtunut sormi ja huilia tulee 3-4 viikkoa.

Todella harmi, että Rome loukkaantui. Tällä kaudella Norris Trophy tullaan voittamaan siis todennäköisesti melko vaatimattomilla otteilla. No ei, Rome on kyllä peruspakkina sellainen, minkä toivoisin olevan kunnossa ja tänä vuonna myös mukana pelaamassa kauden tärkeimmillä hetkillä. Fyysinen ja luotettava, yksinkertaista peliä pelaava pakki - omasta mielestäni juuri sopiva kutospakki Vancouverille.

Pitää kyllä samalla myös kiittää tässä Albertsia ja Sulzeria. Alberts iski jälleen Wildia vastaan pari oikein toimivaa niittiä ja Sulzerin esitys oli pitkä pelaamattomuus huomioiden vähintäänkin kelvollinen.

Farmissa Chris Tanev taklattiin numeroista pleksiin, Tanev löi päänsä ikävän näköisesti ja on toistaiseksi sivussa. Aivotärähdysoireita varmaankin pelätään, mutta mitään ei ole vielä tiedotettu.

Toivotaan parasta. Tanev alkoi olla farmissa yksi sarjan parhaista pakeista ja sai onnistumisia myös hyökkäyspäässä. Nuorelle pakille aivotärähdys olisi riski tulevaisuuteen, joten ei voi nyt kuin ristiä sormet. Vancouverilla on ollut nuorten pakkien kohdalla muutenkin jo ihan riittävästi huonoa onnea.

Ja nyt kun pakeista on päästy vauhtiin, niin pakko nostaa esiin Kevin Bieksa..

Bieksan alkukausi oli huono ja hän sai mielestäni ansaittua kritiikkiä, mutta sen jälkeen mies on parantanut peliään kuin sika juoksuaan. Viimeisissä 17 pelissä Bieksa on tehnyt 12 pistettä ja kerännyt +14 tehosaldon. Viime kaudella hän sijoittui NHL:n tehosaldossa kolmanneksi lukemalla +32 ja olisi todennäköisesti voittanut tilaston ilman loukkaantumistaan. Tällä kaudella tuo heikko alkukausi antoi liikaa tasoitusta, mutta nyt hän on jo selvässä nousussa. Katsotaan sitten kuinka ylös hän pystyy vielä tuosta nousemaan.

 

[nuck]

Farmissa Chris Tanev taklattiin numeroista pleksiin, Tanev löi päänsä ikävän näköisesti ja on toistaiseksi sivussa. Aivotärähdysoireita varmaankin pelätään, mutta mitään ei ole vielä tiedotettu.

Tanev oli osallistunut Wolvesin kokonaisiin harjoituksiin, joten ilmeisesti kaikki on kuitenkin hyvin.

Ja tähän perään voisi laittaa pari tilastoa joukkueen tilanteesta viime kauteen verrattuna:

- Viime kaudella Canucks oli 33 pelin jälkeen saldossa 20-8-5. Tällä kaudella vastaava tilasto on 20-11-2, joten voittoja on saman verran.

- Viime kaudella Canucks teki 3.19 maalia peliä kohden. Tällä kaudella joukkue on tehnyt toistaiseksi 3.33 maalia pelissä, joten tehokkuus on noussut hieman.

- Viime kaudella Canucks päästi keskimäärin 2.25 maalia pelissä. Tällä kaudella Vancouver on päästänyt toistaiseksi keskimäärin 2.42 maalia pelissä, eli omissa on soinut vähän enemmän kuin vuosi sitten.

- Viime kaudella Vancouverin maaliero oli NHL:n paras +77. Tällä kaudella Canucksin maaliero +30 on NHL:n kolmanneksi paras. Tällä kaudella hitaasti käynnistynyt alkukausi toi takapakkia maalieroon - nyt viimeisissä 14 pelissä maaliero on ollut jo hyvä +31.

- Viime kaudella Vancouverin ylivoimaprosentti oli liigan paras 24.3%. Tällä kaudella ylivoima on toiminut jälleen liigan parhaiten ja on nyt 26.1%, joten ylivoimatehot ovat nousseet hieman (huomiona sanottakoon se, että NHL:n tämän kauden toiseksi paras ylivoimajoukkue Toronto on yllättävän kaukana tehoissa Vancouverin takana, sillä Leafsin yv% on "vain" 21.4%).

- Viime kaudella Canucksin alivoima putosi runkosarjan lopussa NHL:n kolmanneksi 85.6%:iin. Tällä kaudella alivoima on toiminut 85.8%:n tehoilla. Tämän kauden prosentit ovat ihan aavistuksen paremmat kuin vuosi sitten, mutta sijoitus alivoimassa on "vasta" 7. paras.

- Viime kaudella Vancouver oli NHL:n paras aloituksissa 54.9%:n lukemalla. Tällä kaudella sijoitus on 3. paras 52.5%, joten aloituksissa Canucks ei ole ollut ihan niin hyvä kuin vuosi sitten, mutta silti liigan parhaita. Keslerin alkukauden puuttuminen saattaa näkyä tuossa, toisaalta Malhotran loukkaantuminen söi viime kauden tilastoja.

Ehkä tuo ylivoiman parantuminen viime kauteen on noista se, jonka näen eniten positiivisena. Ehrhoffin lähtö on pystytty paikkaamaan täysin ja vähän vielä lisäämään tehoja, kun ylivoimatehoja on tullut nyt laajemmalta rintamalta kuin vuosi sitten.

Puolustuspelissä löytyvät suurimmat pudotukset viime kauteen nähden, mutta tuo on parantumassa - viimeisten 14 pelin sisään omiin on päästetty keskimäärin vain 1.57 maalia pelissä (ja ilman sitä Nashvillea vastaan pelattua "hurlumhei-peliä" viimeisten 13 pelin saldo olisi vain 1.23 päästettyä maalia pelissä).

 

[nuck]

En ehtinyt eilen kirjoittelemaan Detroit-pelistä mitään, mutta laitetaan nyt sitten vähän vielä näin jälkikäteen;

Wings-peli oli etukäteen ajatellen hyvä mittari siitä missä mennään, sillä Detroit ei ollut hävinnyt ennen peliä 15 viimeisestä ottelustaan kuin kolme. Lisäksi kun vastaavasti Vancouver oli hävinnyt ennen peliä viimeisistä 15 pelistään neljä, niin mitattavaa oli varmasti molemmilla puolilla. Molemmat tulivat peliin vielä ns. normaalisti valmistuneina (ei mitään pitkiä peliryppäitä, eikä selkä-selkä -tilanteita takana), joten tuokin toi peliin lisää mielenkiintoa.

Ottelusta tuli lopulta aika kaksijakoinen, mutta mielestäni viihdyttävä, vauhdikas ja tapahtumarikas. Avauserässä Vancouver loi joukkueista enemmän maalipaikkoja - taisivat sanoa studiossa erän jälkeen, että Canucksin erän yhdeksästä laukauksesta peräti kahdeksan laskettiin maalipaikoiksi. Ykkössektorille tultiinkin kiitettävästi. Lisäksi avauserälle leimallista oli Canucksin ahkera taklauspeli - yhteen erään 18 taklausta Detroitin seitsemää vastaan.

Vancouver pystyikin monipuolisilla avauksillaan rikkomaan avauserässä aika hyvin Detroitin keskialueen ja kun lisäksi Wingsin puolustus nukkui pari kertaa, niin Canucks sai paikkoja sopivasti. Raymondille tyypillisestä "laitasyöksystä" tuli 1-0 Higginsin iskiessä karat sisään. Parinkymmenen sekunnin jälkeen Canucks meni CoHon hienolla laukauksella jo 2-0 johtoon, kun Wingsin keskialueen puolustus nukkui joulu-unta. Detroit tuli erässä maalin päähän Bertuzzin maalilla, kun Salo kompuroi Luongon niskaan, mutta Vancouver kuittasi osuman nopeasti, kun Burrows oli unohtunut Wingsin alakerralta maalin eteen vapaaksi.

Toinen erä jakoi peliä. Canucks alkoi pelaamaan kahden maalin johtoasemassa tavoilleen uskollisena astetta varmemmin. Ensimmäisestä erästä tuttuja pitkiä syöttöjä jätettiin pois valikoimasta ja karvausta laskettiin. Toiseen erään taklausmäärät laskivatkin ensimmäisestä huomattavasti, eikä Canucks taklannut enää kuin kolme kertaa. Peli näytti kuitenkin toimivan riittävän hyvin, kunnes Detroit pääsi yllättämään yhden hyvän painevaihdon jälkeen Drew Millerin ohjauksella erän loppuneljänneksellä. Toisesta erästä voisi poimia esiin Daniel Sedinin jalkapallopuskun.

Kolmanteen erään lähdettäessä asetelmat olivat mielenkiintoiset Wingsin toisen erän lopun kavennuksen johdosta. Vancouverin tyylin kolmannen erän johtoasemassa tiesi etukäteen ja vaikka Canucksin tämän kauden saldo oli ennen peliä 15-0-0 peleissä, joita Vancouver oli johtanut kahden erän jälkeen, pieni pelko puserossa oli Detroitin kiekollisesti taitavan joukkueen kirikyky.

Erän ensimmäisen neljänneksen aikana nähtiin pelin lopputulokseen osittain vaikuttanut tapahtuma, kun Niklas Krönwall taklasi päätään alhaalla pitänyttä Kesleria kovalla hyppytaklauksella. Tilanteesta seurasi taklaukseen ja tuomareihin hermonsa menettäneelle Keslerille jäähy ja Canucks joutui alivoimalle. Alivoimalla pelin Canucks-voimakaksikko Edler-Hansen karkasi maalintekoon. Zetterberg pisti mailaa Hansenin kainaloon ja tällä oli "hyvä paikka" kaatua Howardin päälle. Edler seurasi samalla hyökkäyksen loppuun ja pääsi tekemään irtokiekosta ratkaisevan 4-2 osuman.

Parista valas-pelaajasta poimintoja:

- Ryan Keslerilta jälleen hieno taistelu. Kesler pelasi Datsyukin pois (Datyukille yksi laukaus) ja taklasi neljä kertaa. Miinusta Keslerille kuitenkin Kröwallin taklaukseen hermostumisesta (vaikka Canucks alivoimalla maalin tekikin) ja sen jälkeen ilkeästä jalkaosumasta Zetterbergia kohtaan. Kokonaisuutena Ryanilta kuitenkin jälleen peli, joka osoitti Keslerin suuren arvon kovissa peleissä.

- Jannik Hansenille kaksi syöttöä, +2, kuusi taklausta, paljon kovaa työntekoa, erinomaista alivoimaa ja pelin kolmostähti. "Great Dane" on noin 50 pisteen ja 27 maalin vauhdissa kolmosketjusta käsin.

- Roberto Luongolle jälleen kerran peli, jossa torjuntaprosentti pysyi 95%:n paikkeilla. Maaleille Luongo ei voinut mitään, kun Bertuzzi työnsi Wingsin ensimmäisessä osumassa Salon Luongon päälle ja toisen maalin Miller ohjasi juuri Luongon naaman alta. Isoa peliä etenkin kolmannessa erässä Canucksin vetäytyessä kahden maalin johdossa kilpeensä.

- Vancouverille neljä kakkosta ja Detroitille ei yhtään. Ei ole suuremmin valittamista Canucksin jäähyistä, mutta mielestäni tapahtumien perusteella tuntui oudolta, etteivät tuomarit nähneet yhtään rikettä toiseen suuntaan. Eivätkö he halunneet ratkaista peliä päästämällä Canucksia ylivoimalle?

- Hansenin päästyä tärkeissä peleissä isompaan rooliin V:n koulutusohjelmasta, Cody Hodgson on ottanut aseman tuolla. Wingsia vastaan tuli maalista ja voitokkaasta aloitusprosentista huolimatta yhdeksän minuuttia peliaikaa, jolla CoHo oli vain aavistuksen enemmän kentällä kuin Ebbett. CoHo näytti maalissaan kuitenkin sitä osaamistaan laukojana, jota tullaan näkemään tulevaisuudessa vielä paljon.

- Manny Malhotralle syöttö, +1, blokki, taklaus, pari riistoa, aloitukset 65% ja reilut 16 minuuttia peliaikaa - isojen pelien mies.

- Alex Burrowsille jälleen maali - Burrows on osunut jo neljään peräkkäiseen peliin.

- Alex Edlerilta hieno peli ja ykköstähti. Edler joutui jättämään kuitenkin pelin lopussa kesken selän vuoksi. Toivottavasti ei mitään vakavampaa, sillä kunnossa ollessaan Edlerilla on kykyjä olla peliä kääntävä pelaaja.

- Bieksa - Hammer -parilta erittäin hyvää puolustuspeliä. Bieksalle syöttö ja kuusi taklausta, Hamhuisille selvästi pelin korkein blokkimäärä, viisi blokkia. Kaksikko pelasi päälle 25 minuuttia.

Vancouverin sarja 15 viimeisestä pelistä on jo hieno 12-2-1 ja maaliero noista peleistä 58-21, eli +37 osumaa. Samalla joukkue on noussut Läntisessä konferenssissa jo neljänneksi, vain pisteen päähän Läntisen konferenssin kakkosesta Minnesotasta - Wildilla on lisäksi kaksi peliä enemmän pelattuna. Ensi yönä pelataan Calgarya vastaan ja vaikka pelin katsonkin, niin siitä en ehdi kirjoitella. Toivonkin tässä rauhallista joulua kaikille!

 

[Mr. Smith]

Calgary pelistä ei viitsi sanoa sanaakaan, oli sen verran heikko esitys koko tiimiltä pl Luongo. Mutta viime yönä palattiin askiin ja vastaan asettui Edmonton. Tällä kertaa ei peliä tullut nähtyä, kun ei Viasat/Nelonen Pro sitä päättänyt näyttää, joten odotellaan nuckin kertausta ottelusta.

Koosteen perusteella taas saatiin hyvä alku matsiin ja ekaan erään tehtiinkin kolme maalia. Yllättävintä lienee se, että Ebbett teki niistä kaksi, mutta toki niissä oli tuttuja pelaajia (Higgins, Hodgson, Hansen) mukana, joten ihan puhtaasti nelosesta Ebbett ei maaleja tehnyt. Toisessa erässä Weise saa ulosajon ja sen aikana sattuu ja tapahtuu. Kaksi ylivoimamaalia ja yksi hieno Kesler - Burrows kaksikon av-maali. Linkki maaliin http://www.youtube.com/watch?v=dzg3wxiW1qg Kyllähän tuossa viedään Edmontonin pelaajia tai no, eksyvätkö Edmontonin pelaajat lähes itsestään. Burrows kumminkin päivystää alivoimalla yksin vastustajan maalin edessä ja saa tehdä rauhassa maalin.

Kolmannessa erässä nähdään tasavajaalla toinen hieno esimerkki Kesler - Burrows akselin toimimisesta. Linkki maaliin http://www.youtube.com/watch?v=89k0EOqpOgY Tällä kertaa Burrows petaa lähes tyhjän maalin ja Kesler viimeistelee sen. Jälleen Edmontonin pakka on hyvin levällään.

Ei voi taas kuin ihmetellä miten hyvin Burrows sopii Keslerin(kin) rinnalle. No, näyttää riittävän parikin vaihtoa pelissä Keslerin kanssa hyviin tehoihin, joten mennään näillä. Burrowsin maaliputki katkesi Calgary-pelissä, mutta viidessä pelissä viimeisestä kuudesta Burrows on maalin tehnyt ja lisukkeena on kolme syöttöpistettä. Nyt Burrows olisi taas normaalissa 30+ maalin ja 50+ pisteen vauhdissa. Kesler on kanssa ollut hyvässä pistevireessä tehden 15 otteluun 17 pistettä. Vire onkin nostanut Keslerin vauhdin 20+ maalin ja 60+ pisteen tahdiksi, joten enää tiputusta kahden 70+ pisteen kauden jälkeen ei tulisi niin paljoa. Toki maaleja Kesleriltä vielä odottaisi edemmän ylivoimalla siitä maalin edestä. Ja onhan maalimäärä Keslerillä ollut selvästi kasvava, kun viimeiseen kahdeksaan peliin on syntynyt 4 maalia, kun edelliseen 23 peliin tuli vain 5 maalia.

 

[nuck]

Flamesia vastaan nähtiin tosiaan kauden pohjakosketus (tosin Flames'kin pelasi hyvin), joten ei siitä enää enempää. Oilersia vastaan peli oli astetta parempaa, mutta ei otteisiin voi silti kovin tyytyväinen vielä olla. Peli alkoi kuitenkin hyvin ja Canucks iski kolme kertaa avauserässä kahdella Ebbettin ja yhdellä Daniel Sedinin maalilla.

Vancouver vei avauserän laukaukset 13-5, taklaukset 11-4 ja aloitukset 14-9. "Vihattujen pelaajien kansikuvapoika" Ben Eager oli -2 vain kolmen minuutin peliajalla - mies jatkoi näin 'hienosti' pelejään Vancouveria vastaan. Keslerin jäähy oli erässä vähintäänkin erikoinen - toisaalta tyypillinenkin Canucksille sen jälkeeen kun Bieksa avautui Senatorsia vastaan pelatun pelin jälkeen tuomareista.

Toisen erän puolivälissä Weise taklasi Plantea puhtaasti olkapäällä, mutta lensi ulos ilmeisesti siitä syystä, että Plantelle kävi tilanteessa huonosti. Oilersin valmentajan Renneyn näkemys tilanteesta oli aika erilainen kuin V:n. Weise kertoi tilanteesta itse seuraavaa; "Things happen so fast. I thought I caught him on the shoulder and he went in a vulnerable position. I respect the call. Things happen so fast."

Tilanne tarjosi viiden minuutin ikkunan Oilersille tulla vielä peliin mukaan ja sen Edmonton käyttikin kahden maalin edestä (Eberle ja Smyth) hyväkseen. Vancouverin onneksi Burrows teki kauden 14. osumansa alivoimalla Keslerin syötöstä ja Weisen jäähyn jälkeen Canucks johti peliä vielä kahdella maalilla, 4-2 lukemin. Tasakentin Canucks vei toistakin erää, vaikka Oilers paransikin ensimmäisestä.

Kolmas erä oli Vancouverille melko helppo ja tilanne huomioiden myös hyvä. Canucks iski heti erän alkuun Keslerin toimesta viidennen maalin. Oilers tuli Potterin osumalla kahden maalin päähän, mutta muuten Edmontonille ei jätetty takaa-ajoasemassakaan juuri sanaa - Oilers sai takaa-ajajana vain yhden laukauksen ykkössektorilta.

Kokonaisuutena Vancouverin avauserän kolme maalia vähän kuin tappoi pelin. Vaikka Oilers saikin toisessa erässä yhden pitkän kavennusmahdollisuuden ja onnistuikin tekemään sen aikana kaksi maalia, missään vaiheessa peliä Edmonton ei pystynyt tänään kunnolla horjuttamaan Vancouveria. Edmontonin tilanne näyttää ikävä kyllä aika hankalalta hienon alkukauden jälkeen - joukkue on hävinnyt seitsemän viimeisestä yhdeksästä.

- Tilastokummajaisena sen verran, että Keslerilla on pelinumeronsa verran (17) syöttöä ja Burrowsilla taas pelinumeronsa verran (14) verran maaleja.

- Vancouver nousi puolestaan voitolla Luoteisen kärkeen.

 

[Mr. Smith]

Chris Higgins taitaa missata yön pelin, kun jalkaa vaivannut virus? on siirtynyt ilmeisesti käteen ja käsi on nyt turvonnut. Saas nähdä nouseeko Hodgson kakkoseen ja ottavatko Malhota/Lapierre kolmosen ja nelosen senttereiden paikat. Toki myös Ebbett voisi olla yksi vaihtoehto kakkoseen nyt, kun maalihanat ovat mukavasti auki.

Edit. Ja varmistus Higginsin poissaololle tuli Mark Mancarin muodossa. Eiköhän Mancari mene neloseen, joten kakkosen paikka sitten vielä avoinna edellä mainituille.

 

[nuck]

Chris Higgins taitaa missata yön pelin, kun jalkaa vaivannut virus? on siirtynyt ilmeisesti käteen ja käsi on nyt turvonnut.

Higginsin vamma on kyllä erikoinen, sillä mies ei itsekään tiedä mistä on kyse. Vancouver Province kirjoitti juttua tuosta Higginsin tilanteesta; “That’s scary because I don’t know how I got it, Higgins kertoi itse tuosta viruksesta. Myös lääkärit näyttävät olevan melko epätietoisia mistä on kyse. Harmittava pelaajamenetys, sillä Higgins on ollut hyvä - 34 peliin on tullut 10+13=23 pistettä, +7 ja mies on ollut tapansa mukaan jälleen vahva myös kaksinkamppailuissa (mistä kertoo mm. riistojen ja menetysten välinen ero: 25 riistoa ja 9 menetystä).

Vancouver voitti kuitenkin ilman kahta top6-hyökkääjää aina vaarallisen San Josen viime yönä vieraissa jatkoajalla maalein 2-3. Canucks johti peliä jo 0-2 Daniel Sedinin ja Keslerin maaleilla, mutta Sharks tuli kuitenkin tasoihin. Pelin kolmannen erän jälkimmäisellä puolikkaalla San Josella oli tilaisuus pistää peli pakettiin saadessaan jauhaa ylivoimia tyhmien Canucks-jäähyjen seurauksena, mutta onneksi Luongo kesti. Jatkoilla Ebbett iski sitten kolmannen maalinsa viimeisten kahden pelin sisään ja toi valaspaidoille voiton.

- Keslerilla on jo kahdeksan maalia viimeisissä 17 pelissä. Alkukausi oli pitkän sairausloman jäljiltä vaikea, mutta nyt hän on päässyt paremmin mukaan kuvioihin.

- Malhotran ollessa tasakentin jäällä, maalipaikat menivät pelissä tasan 3-3, vaikka Manny toimi aloittajana 12 kertaa puolustuspäässä ja nolla kertaa hyökkäyspäässä. Tässä kuussa Manny on ottanut 106 puolustuspään aloitusta enemmän kuin hyökkäyspään aloitusta ja hänen kentällä ollessaan, maalipaikkoja on tullut omiin 28 ja hyökkäyspäähän 23.

- Edler on neljäntenä pakkien pistepörssissä - edellä vain Karlsson, Campbell ja Weber. Noista pakeista ottaisin vain Weberin ennen Edleria joukkueeseen.

- Vancouverilla on viimeisistä 18 pelistä sarjana 14-3-1.

- Tänä yönä Canucks kohtaa Anaheimin. Vancouverin neljästä tappiosta noiden viimeisten 18 pelin sisään, kolme (Columbus, Carolina ja Calgary) on tullut joukkueita vastaan, jotka eivät ole menossa tällä menolla playoffeihin. Mikä "loistava" tilaisuus ottaa Ducksiakin vastaan tappio "ei playoff-joukkuetta vastaan" pelaamalla laiska ottelu.

 

[nuck]

Vancouver on ollut viime aikoina peliruuhkassa (viisi peliä ja matkat kahdeksan viime päivän sisään) ja otteet eivät ole olleet parhaimmillaan. NHL:n tämän kauden heittosakki Anaheim sentään voitettiin vieraissa 2-5, kun Canucks pelasi ottelun ensimmäisen puolikkaan riittävän tehokkaasti. Kingsia vastaan sunnuntai-aamuna Vancouverin tankki näytti olevan jo melko tyhjä ja pelistä tuli ansaittu 4-1 vierastappio.

Viime yönä Canucks kohtasi neljä viime päivää levänneen San Josen kotonaan ja venyi yllättävän hyvään tulokseen, kun sai sentään pisteen arvoille (2-3) venyneestä ottelusta. Playoffit mukaan laskettuna Vancouverin saldot viimeisiltä kahdelta kaudelta San Josea vastaan olivat ennen peliä 9-1-1, joten voitto - vaikkakin vasta arpomisten jälkeen - tuntui San Joselle varmaan maukkaalta.

Sharksia vastaan Canucksin arvokkain pelaaja oli maalivahti Luongo. San Jose teki kentällä enemmän töitä ja vei etenkin toista erää selvästi, mutta Luongo takasi hienoilla torjunnoillaan illasta yhden pisteen. Toinen Canucksin avainpelaaja ottelussa oli Cody Hodgson, joka oli mukana molemmissa Canucksin maaleissa - CoHon pelin tasoittanut maali tuli kolmannen erän puolivälissä. Hodgson valittiin myös kentän parhaaksi, vaikka omasta mielestäni tuo kunnia olisi kuulunut Luongolle - Hodgsonin arvosanaa laskee sitä paitsi missattu läpiajo, vaikka Hodgson itse tilanteensa loikin.

- Hodgson valittiin joulukuun otteistaan tämän kauden NHL:n tulokaspelaajista kuukauden toiseksi parhaaksi tulokkaaksi. CoHo näyttää parantavan pelejään kauden edetessä; lokakuussa tuli kolme (2+1) pistettä, marraskuussa kahdeksan (2+6), joulukuussa yhdeksän (4+5) ja nyt tammikuu alkoi 1+1 tehoilla. Viimeisistä kahdeksasta pelistä hänellä on kasassa seitsemän (3+4) pistettä ja +3 teholuku. Ehkä suurin kehitys Hodgsonin pelissä näkyy kuitenkin kaksinkamppailuissa - hän ei juurikaan häviä kiekkoja vastustajalle.

- Henrik Sedin valittiin puolestaan joulukuun otteistaan NHL:n joulukuun kolmostähdeksi NHL:ssä. Henrik veti kuukauden läpi 22 pisteellä, kun pikkuveli Daniel teki laidalla 17 pistettä - Daniel teki tosin peräti 10 maalia, kun Hank onnistui vain kahdesti.

- Puolustaja Kevin Bieksa on jo seitsemän pelin mittaisessa pisteputkessa ja yhteistyö Dan Hamhuisin kanssa toimii samalla tavalla kuin viime kaudella. Viimeisistä 10 pelistä Bieksalla on 10 (2+8) pistettä ja +5 teholuku. Sharksia vastaan Bieksa pelasi 26:48 ja syötti Hodgsonin pelin tasoitusmaalin kolmannessa erässä.

- Chris Higgins teki San Josea vastaan paluun sairaalareissuilta kentälle. Higgins pelasi jälleen hyvän ottelun, vaikka ei tehoille päässytkään. Peliaikaa tuli reilut 16 minuuttia.

- Kakkosketjun loukkaantunut hyökkääjä David Booth on aloittanut luistelun, mutta pelikunto on vielä noin viikon päässä. Booth kertoi asettaneensa tavoitteeksi 9. päivän pelin vanhaa seuraansa Floridaa vastaan, mutta tiukkaa tekee. Hänen paluunsa olisi tärkeä joukkueelle. Booth aloitti uransa Vancouverissa hitaasti, mutta päästyään mukaan uuden seuran kuvioihin, hän oli hyvä ja teki loukkaantumistaan edeltävissä 12 pelissä 10 (5+5) pistettä.

- Vancouverin tämän kauden pisin tappioputki on kaksi ottelua. Torstai-aamuna olisi ottelu Minnesotaa vastaan ja mikäli Canucks tuon pelin häviäisi, Canucks kokisi kauden pisimmän tappioputkensa. Kotona Canucks on voittanut Wildin nyt kuitenkin jo yhdeksän kertaa peräkkäin, joten uskotaan tässä Vancouverin jatkavan voittojen tiellä.

 

[Timbit]

Viime yönä Canucks kohtasi neljä viime päivää levänneen San Josen kotonaan ja venyi yllättävän hyvään tulokseen, kun sai sentään pisteen arvoille (2-3) venyneestä ottelusta.

Tuo lepoajan ero näkyi tuossa pelissä selvästi, ja vain korostui pelin lopussa. Jatkoaika oli Canucksilta aivan alkua lukuunottamatta (tolppalaukaus) ihan pelkkää seisoskelua ja kiekon sohimista pois omalta alueelta. Selvästikin yrittivät vain venyttää ratkaisua arpajaisiin, jossa sitten puolestaan ilmeisesti vain luotettiin siihen, että Luongo ottaa kaikki kiinni. Aika kamalia oli yritykset.

Seuraavaan peliin sitten tuoreemmalla jalalla.

 

[Mr. Smith]

Luongo otti 700 voittonsa tyylillä ja tuloksena oli nollapeli tuon merkkipaalun lisäksi. Muuten peli ei mitään hienouksia tarjonnut ensimmäisen kympin jälkeen. Alussa Sedinit olivat iskussa ja tekivätkin tilanteeksi 2-0 D.Sedinin ja Burrowsin maaleilla Henrikin syöttäessä molemmat.

Nyt sitten pari lepopäivää ja toivottavasti hyvä peli lauantaina parhaaseen aikaan Bostonia vastaan. Tunnetta luulisi ainakin riittävän pelissä.

 

[KokkosEsa]

Ei ihan vielä kuitenkaan 700 voitto. Mutta ehkä sekin päivä vielä tulee..

 

[Mr. Smith]

Ei ihan vielä kuitenkaan 700 voitto. Mutta ehkä sekin päivä vielä tulee..

Peli - voitto - sinnepäin.

 

[KokkosEsa]

Ei ihan vielä kuitenkaan 700 voitto. Mutta ehkä sekin päivä vielä tulee..

 

[Mr. Smith]

Byron Bitz palasi lähes kahden vuoden tauon jälkeen peleihin ja teki AHL:ssä ensimmäisessä pelissä voittomaalin. Ei hassummin tuollaisen pelaamattomuuden jälkeen. Samassa pelissä myös Mike Duco onnistui hattutempun muodossa, joten hiljalleen alkaa näyttämään, että neloseen voisi olla vaihtoehtoja tarjolla jossain välissä kautta.

Tällä hetkellä Weise ja Ebbett ovat kyllä pelanneet hyvin ja ansaitsevat paikkansa ylhäällä, mutta Bitz ja Duco toisivat vähän vaihtoehtoja lisää kunhan pääsevät iskuun.

 

[Mr. Smith]

Kauden paras jääkiekkopeli nähtiin viime yönä ja hienosti Vancouver otti voiton Bruinsista. Harmittavan kalliiksi tuli tuo voitto, kun Marchand osoitti olevansa alhaisinta pohjasakkaa ja tahallaan loukkaannutti Sami Salon ehkäpä uran viimeistä kertaa. Tuosta pitäisi tulla se 7-10 peliä, mutta Bruins alennuksilla tullee vain sakko. Myös Ebbett loukkaantui ja joutuu leikkaukseen, joten pisempi saikku tulee myös hänelle.

Pelissä Vancouver onnistui ylivoimilla, kiitos näistä ylivoimista lähinnä Lucicille ja Marchandille, mutta muuten Boston vei peliä tasakentällisin. Ja varsinkin fyysisellä osastolla Boston oli hallitseva, joten edelleen haluaisin lisää lihaksi tuonne kolmoseen/neloseen - varsinkin playoffeihin.

CoHo oli kyllä pelissä mielestäni paras Canucks-pelaaja, joten hienoa että hän onnistuu näissä kovissakin matseissa. Nyt muuten CoHo ylitti Keslerin ensimmäisen kokonaisen kauden pisteet (10+13 vs 10+14), joka oli sen minkä laitoin tavoitteeksi jossain vaiheessa. Mikäli CoHo jatkaa samassa tahdissa niin jopa 20 maalia on mahdollisuuksien rajoissa, mikä on sitten paljon paremmin mitä olisin voinut kuvitella ennen kauden alkua.

 

[Mr. Smith]

Nyt olisi Vancouver Giants legenda eli Gilbert Brule tarjolla "puoleen hintaan". No joo, eipä varmaan maksa vaivaa kokeilla olisiko Brulesta vielä NHL:ään. Toki noi 09-10 kauden tehot 17+20 Edmontonin kolmosketjusta olivat hyvät, mutta sen kauden jälkeen oikein mikään ei ole mennyt putkeen. Potentiaalihan tuossa kaverissa on, mutta saadaanko sitä koskaan täysin esiin NHL:ssä onkin sitten vaikeampi kysymys. Ja kestääkö Brulen pää iskuja ja tappioita?

Edit. David Booth on saanut luvan palata takaisin peleihin, mutta hän ei pelaa vielä ensi yönä. Mike Duco on nostettu farmista.

 

[nuck]

Viime aikoina on riittänyt kaiken näköistä touhua, joten kirjoittelut ovat jääneet vähemmälle. Pelejä on sentään tullut katsottua, joten laitetaan nyt jotain yleistä Canucksin viime aikojen otteista ja joukkueen tapahtumista.

Neljän pelin mittainen vaikea vieraskiertue on nyt takana - tuloksena hienot kolme voittoa. Vancouver kohtasi kiertueen aikana sekä koko NHL:n tämän hetken kärkijoukkueen Bostonin, että valmentajanvaihdon jälkeen liekkeihin yltyneen ja Läntisen konferenssin kakkoseksi nousseen St. Louisin - kahdesta vaikeasta paikasta tuli tilille kaksi vierasvoittoa. Bruinsin ja St. Louisin lisäksi kiertueella kaatui Tampa Bay. Floridalle Canucks hävisi 2-1 lukemilla, kun ei saanut kolmannen erän monista paikoistaan tuona iltana tasoitusta.

Voitoista huolimatta pelissä on näkynyt selviä väsymyksen merkkejä, mikä on ihan luonnollistakin aina jossain vaiheessa kautta. Joulun jälkeen Vancouverin sarjaohjelma on ollut matkustelut mukaan laskien kovin rankka: 18 päivään Canucks on vääntänyt 10 peliä ja noista seitsemän vieraissa. Siihen nähden viimeisten 10 pelin seitsemän voittoa on enemmän kuin olisin odottanut tähän väliin. Nyt onneksi sarjaohjelma vähän helpottaa tässä tammikuun lopussa, eikä Vancouver pelaa kuin viisi peliä kuun lopussa.

Ehkä parasta Vancouverin tässä kaudessa on mielestäni se, että Canucksilla ei ole ollut vieläkään koko kaudella kahta peräkkäistä tappiota enempää - ja nyt eletään sentään jo tammikuun puoltaväliä. Isommassa kuvassa hyvä asia on myös, että Canucks johtaa kehnosta alkukaudesta huolimatta tällä hetkellä NHL:aa, vaikka joukkueen sarjaohjelma on ollut haastavan vieraspainotteinen (26 vieraspeliä ja 19 kotipeliä). Ylivoimalla Vancouver on edelleen NHL:n paras ja alivoimalla viidenneksi paras.

Yksilöistä Sedinit ovat nousseet NHL:n pistepörssin kärkeen - Henrik johtaa pistepörssiä kolmen pisteen erolla ennen Danielia ja Flyersin Claude Girouxia. Maaleissa Daniel Sedin on NHL:n 10. paras ja ketjukaveri Alex Burrows 20. paras. Kaksosten jääaika on edelleen aika vaatimatonta kun sitä vertaa moneen muuhun pörssin kärkipelaajaan lähinnä Canucksin syvyyden vuoksi, mutta hyvin kaksoset ovat jälleen tehoja iskeneet.

Muista pelaajista Luongo ja Schneider ovat onnistuneet maalilla hyvin, tähdistöotteluun ansaitusti valittu Edler on NHL:n pakkien pistepörssissä kolmantena ja Bieksa-Hamhuis -kaksikon peli toimii hyvin (viime peleissä Bieksankin pelissä on tosin näkynyt väsymystä). Hyökkäyksessä Cody Hodgson on alkanut ottamaan isoa roolia joukkueessa. Hänellä on kasassa 10 maalia, 25 pistettä ja pelin taso on nousussa. Nelosketjussa Dale Weise on tehnyt hyvää jälkeä tulokkaana energiapelaajan roolissa.

Loukkaantumistilanteesta sen verran, että Aaron Rome palasi viime yön peliin St. Louisia vastaan (Ballard oli katsomossa "raaputettuna"), mutta Marchantin telomaksi joutunut Sami Salo puuttui edelleen - ja saattaa puuttua jonkin aikaa. Hyökkäyksessä David Boothin pitäisi olla kentillä lähiaikoina. Loukkaantumistilanne on ollut kokonaisuutena onneksi parempi kuin viime kaudella, vaikka tärkeitä pelaajia riveistä aika usein onkin puuttunut (Salo ja Booth nyt ne viimeisimmät).

Tähdistöotteluun Vancouverilta valittiin Sedinit, Edler ja Hodgson. Neljä pelaajaa yhdestä joukkueesta on hieno määrä, vaikka noilla valinnoilla ei suurta merkitystä joukkueelle olekaan. Ihan tyytyväinen olen itse siihen, että Selke-voittaja Kesler jäi tällä kerralla kotiin, sillä alkukauden loukkaantuminen teki kauden alusta vaikean ja hän pelaa kuitenkin Vancouverissa 'vaikeampia minuutteja' ja 'suurempia kilometrejä' kuin esimerkiksi Sedinit, joten lepo on varmasti paikallaan.