Luultavasti noin, mutta toisaalta tämän kauden jälkeen muun muassa New Jerseyssa ja Tampassa saatetaan kartoittaa maalivahtitilannetta ja joukkueet saattavat olla valmiit satsaamaan oikeaan palaan isonkin satsauksen. Kuvittelisin esimerkiksi noiden joukkueiden olevan kartalla maalivahtiensa tulevaisuudesta ja tarkkailevan jo nyt tarkasti ympäri NHL:n mahdollisia tulevaisuuden maalivahteja.
Kuvittelisin myös, että Schneiderin nimi on noillakin joukkueilla korkealla listalla. He varmasti ajattelevat Canucksin kauppaavan mahdollisesti juuri Schneiderin ja Coryn tämän kauden näytöt ovat aivan varmasti jo nostaneet hänen arvoaan. Todennäköisesti muualla NHL:ssä tiedostetaan se, että Schneiderista tulee olemaan kilpailua ja nuoreen ja hyvään tulevaisuuden maalivahtiin ollaan myös valmiita satsaamaan.
Mitä tulee muuten noihin Canucksin syvyysvahteihin, niin Climien ja Läckin lisäksi Joe "Ei" Cannata pelaa erinomaista kautta yliopistojoukkue Merrimackissa. Cannatan joukkuetta pidetään tasoltaan kehnona, mutta Cannata on hinannut ryhmänsä erinomaiseen alkukauteen. Yhdeksän pelin jälkeen Cannatalla on kahdeksan voittoa, yksi jatkoaikatappio, 1.32 päästettyä maalia pelissä ja 94.4% torjuntaprosentti.
Cannata oli ehdolla jo vuosi sitten Hobey Bakeriin ja näillä näytöillä tänä vuonna tuon pystin lunastaminen on hyvinkin lähellä. Kaiken kaikkiaan Cannatan yliopistotilastot ja taustat vaikuttavat kovin lähelle Schneiderin vastaavia. Isona erona on vain tuo varausnumero: Schneider oli aikanaan ensimmäisen kierroksen varaus ja Cannata puolestaan kesällä 2009 kuudennen kierroksen varaus.
***
Nashville kävi sitten ryöstämässä meiltä pisteet 5-6 voitolla erikoisten tapahtumien jälkeen. Ottelussa riitti paljon paikkoja ja tapahtumia ja pelissä nähtiin hyvinkin erikoinen draaman kaari. Tappio oli moraalinen vääryys kun ajattelee paikkojen määrän jakautumista (Canucksille suunnilleen viiden suhde yhteen), mutta toisaalta jos kaveri upottaa tuolla teholla paikoista ja itse ampuu tolppiin ja hukkaa vapaita paikkoja sutimalla kiekkoa ohi tai yli maalin, niin saa katsella myös peiliin pelin jälkeen.
Predators pääsi laukomaan ensimmäisessä erässä viisi kertaa ja teki kolme maalia Schneiderin taakse. Noista osumista en Corya lähtisi kuitenkaan syyttämään sen suuremmin: ensimmäinen tuli Legwandin täysosumalaukauksen seurauksena, toisen Bieksa ohjasi yläkulmaan ja kolmas tuli Weberin ylivoimatykityksen jälkeen. Toki kaksi maaleista oli ns. suoria vetoja, jotka maalivahtien pitäisi periaatteessa ottaa kiinni, mutta nyt oli myös laukausten laatu kohdallaan. Hodgson teki avauserässä Vancouverin ainoan ylivoimalla.
Toisen erän alku oli täysin Vancouverin, joka oli laittanut Luongon maalille. Daniel Sedin kavensi erän alkuun, Volpatti tasoitti kauden ensimmäisellään, Burrows pelasi itsensä jälleen hienosti vapaaksi erän 8. minuutilla maalin eteen ja erän neljännen osuman ampui Hansen laidasta. Neljä tehtyä maalia noin 10 minuuttiin riitti Rinteelle ja myös Nashville vaihtoi maalivahtia. Vancouverin 5-3 johto näytti jo kääntäneen pelin ja Canucks vei peliä kahden maalin johdossa.
Toisen erän loppuun nähtiin kuitenkin erikoinen jakso ja osoitus siitä, kuinka nopeasti tapahtumat voivat muuttua jääkiekossa. Vancouverin pelihuumori näytti hyvältä ja joukkue loi paikkoja melkein vaihto vaihdon perään. Erän loppuun kuitenkin yksi lepsusti pelattu vaihto omissa ja Nashville kavensi Tootoon toimesta. Kavennusmaalin jälkeen Canucksin kakkoselta jälleen vahva vaihto, jonka Lindbäck onnistui kuitenkin selvittämään. Torjunnan jälkeen Keslerilta tyhmä ja varomaton hyökkäyspään jäähy, jonka aikana erässä täytenä vastaantulijana ollut Predators tasoitti pelin 5-5 lukemiin. Canucks tulitti toisessa erässä 21 kutia ja noista 10 maalin edestä.
Kolmanteen erään nähtiin toisen erän toisen erän toisinto. Vancouver vei peliä ja loi paljon paikkoja, mutta hukkasi monta A-luokan tilannetta huolimattomiin laukauksiin. Nashville iski erässä vain pari kertaa, mutta onnistui tekemään erän loppuun voittomaalin kaksi maalia pelissä tehneen Fisherin toimesta ylivoimahyökkäyksen jälkeen. Predators sai näin varmasti kaivatun voiton viime kauden pettymyksen jälkeen.
- Vancouver ampui pelissä yhteensä 81 kertaa Nashvillen 37 laukausta vastaan. Predators blokkasi kuitenkin peräti 21 kutia ja Vancouver ampui lisäksi peräti 23 kutia joko ohi tai yli.
- Daniel Sedin teki toisessa erässä ylivoimamaalin, jonka ansiosta nousi Vancouverin seurahistoriassa Trevor Lindenin ohi ylivoimamaalien määrässä.
- Hodgsonilta erittäin hyvä peli vaisun viime pelin jälkeen. CoHo teki Canucksin avausmaalin, pelasi hyvin oman pään ja teki paljon oikeita liikkeitä kentällä. Harmi kun hän ampui kolmannessa erässä tasatilanteessa vain tolppaan.
- Nashvillen valmentaja Trotz: "We’ll get out of here very, very quiet because I don’t think we deserved to win the game." Olen aina pitänyt Trotzin rehellisyydestä ja tässä jälleen yksi osoitus tuosta.