Vancouver Canucks 2009-2010

[nuck]

Varmasti on olemassa riski että Kyle saapuu leirille burgeri kädessä ja 20 vyötäröllä. Viime kaudella hänestä saatiin kuitenkin kohtalaiset tehot irti silloin kun tämä oli faktaa. Nyt taas on olemassa mahdollisuus että kaveri olisi skarpannut saatuaan Vancouverissa "viimeisen" mahdollisuuden. Tämän myötä voitaisiin todellakin odottaa hänen pelinsäkin menevän pykälän eteenpäin. Silloin varsinkin uskoisin miehen olevan pienen lisän arvoinen.

Tuo on totta, Wellwoodista voisi saada paljon lisää jos hän olisi ottanut kesän kunnolla. Viime kesää (anteeksi, oikea kuva on tässä) haittasi myös keväällä jalkapallossa tullut polvivamma, mikä esti kaikenlaisen jaloilla tehdyn fyysisen rasituksen ja sysäsi hänen harjoittelunsa alkamisen vasta heinä-elokuun vaihteeseen. Ehkä ei ollut lopulta niin ihmekään, että hänen peruskuntonsa ei noussut kuukauden harjoittelulla kovinkaan ylös, kun sitä ennen oli ollut pitkä tauko ja kunto oli ehtinyt laskemaan uima-altaalla.

Viime vuonna Wellwoodiln kannalta olisi toivonut, että kausi olisi kestänyt vielä parikymmentä peliä pidempään. Hän selvästi sai kuntoaan takaisin kauden mittaan ja nosti samalla pelinsä tasoa kahteen suuntaan pelaamisessa. Tuo mainitsemasi sitoutuminen oli häneltä hyvää luokkaa ja tietysti tuossa tilanteessa se oli pakkokin.

Wellwood kertoi itse kaudestaan keväällä keväällä Provincen jutussa;

"But this year, going to a new team and not really finding a role, I've had to focus on other things like faceoffs and checking and making sure I'm working harder defensively than I normally would. It's been a bit of a change and I've got less points but I've been able to stick around and that's the goal.

"It was tough, but I made it through. I was on the chopping block a few times."

Kyllä tuo puhtaan taitopelaajan muutos kahden suunnan pelaajaksi oli osoitus juuri tuosta sitoutumisesta ja joukkueen eteen pelaamisesta - asioista, joita minä epäilin jostain syystä (joidenkin Leafs-fanien jutut, joissa oli varmasti myös perää) vahvasti juuri Kylen pystyvän toteuttamaan. Kun hän meille tuli viime kesänä, minä näin hänessä siirron aikaan yhtäläisyyksiä aikaisempiin "Canucks-tähtiin" Harold Drunkeniin, Brandon Converyyn, Fedor Fedoroviin ja legendaariseen Krutoviin. Onneksi olin väärässä.

Tuossa Provincen jutussa Canucksin kakkosvalmentaja, kokenut Rick Bowness kertoi tuosta Wellwoodin puolustuspelistä seuraavaa;

"I keep telling Kyle he's our best forward at coming down low and helping our defence break out. He has the ability to come in, sniff out the loose puck and he's so calm with it that he never throws it away, never turns it over. We didn't see it early on, but as the games go on, you see him where he's supposed to be. He's got great hockey sense and now with the improved conditioning he gets there a little quicker."

Jostain syystä en uskonut ennen viime kautta valmennuksen sanovan Wellwoodista "he's our best forward at coming down low and helping our defence break out"... Mutta keväällä tuota sanottiin, kun kuntopohja oli parantunut, hän oli ottanut uuden roolinsa vastaan ja vielä omaksunut tuon hienosti.

Hodgson tulee siis mitä todennäköisimmin liittymään joukkueeseen suoraan ja nuck spekuloi korvaisiko Cody Wellwoodin. Näin voi hyvinkin käydä. Mutta on myös mahdollista että Codysta ei ole pyörittämään kakkos YV-tä, pelaamaan yhtäjaksoisesti 82 peliä n. 17 min/peli tai kantamaan TOP6-ketjua. Jos Wellwoodia ei sainata uudelleen, ketä tässä roolissa peluutettaisiin? Kesleriä tietysti, mutta yksikin epäonninen loukkaantuminen keskellä ja pulassa ollaan.

En tarkoittanut, että Hodgson korvaisi Wellwoodia kakkosen keskellä, vaan kolmosen keskellä. Vancouver ei ole paras paikka 19-vuotiaalle pelaajalle, jos puhutaan suuren (heti vuosi varauksesta TOP6 -rooli) vastuun antamisesta suoraan. Cody on tulevaisuutta katsoen aivan liian tärkeä pala joukkuetta, jotta hänen kanssaan kannattaisi tehdä mitään riskiä. Scott Arniel viittasikin juuri noihin median ja fanien kärsivällisyyteen järkevästi, kun puhui Hodgsonista.

Jos suoraan sanotaan, niin ennemmin minä laittaisin hänet kauden alussa vaikka AHL:aan vielä kehittymään lisää suureen rooliin, kun nostaisin hänet NHL:aan. Ikävä kyllä tuo ei ole hänen kanssaan mahdollista (nuo CHL/AHL -säännöt, joita en ymmärrä, miksi ne menevät nuorilla pelaajilla noin). Hänen mahdollisuutensa on siis pelata vielä kausi junioreissa tai sitten NHL:ssä. Junioreissa hän oli jo viime kaudella CHL:n paras pelaaja, joten siellä tuskin kehittymistä tulisi tapahtumaan. NHL:ssä edessä olisi uudet haasteet, mutta sisään ajamisessa pitää olla ehdottoman varovainen.

Kesler olisi minun valintani kakkosen keskelle siinä tapauksessa, jos Wellwoodin kanssa ei päästä jatkosopimukseen. Hänen loukkaantumisensa olisi totta kai paha isku (noin kokonaisuuttakin ajatellen - joukkueen viime kauden MVP, jonka parhaat vuodet ovat vielä edessä), mutta Demitrakin pystyisi pelaamaan kakkosen keskellä. Hänestä ei vain tiedä, onko hän edes pelikunnossa vielä kauden alussakaan leikkauksen jälkeen. Näin ollen kyllä minä lähden siitä, että Vancouverin pitää tehdä yksi sentterihankinta tai pitää Wellwood.

Wellwoodissa on muutama isompi hyvä puoli, minkä vuoksi hänen jatkonsa olisi perusteltua. Ensimmäinen on miehen odotettu hinta, mikä tulee olemaan noin reilun miljoonan. Toinen on monikäyttöisyys: häntä voidaan peluuttaa mahdollisesti hyökkäävissä tai puolustavissa rooleissa. Ja kolmas on tietenkin noiden kahden yhdistelmä: mistä muualta voimme löytää sentterin, jolla on kykyjä tehdä 50-60 pistettä noin miljoonan hintaan ja joka menestyy kahden suunnan pelissä sekä aloituksissa samalla yhtä hyvin kuin Kyle? Emme varmaan mistään.

Lähtökohtaisesti Wellwoodin paikkana olisi siis minun mielestä kakkosen keskusta ja Hodgsonin paikkana kolmosen keskusta. Jos kuitenkin niin hyvin käy, että bust ottaa oikeasti isompaa roolia mitä odotan heti ensimmäisellä kaudella Vancouverissa, niin Wellwood voisi palata viime kauden ketjuunsa ja Hodgsonille voisi tarjota niitä hyökkääviä minuutteja. Wellwoodin yhteistyö etenkin Bernierin kanssa toimi viime kaudellakin hyvin, joten kaksikko olisi turvallista laittaa yhteen jatkossakin.

Eli;

D. Sedin - H. Sedin - Burrows/Samuelsson
Kesler - Wellwood - Samuelsson/Burrows
Demitra - Bust - Bernier
Hordi/(Raymond) - Johnson - Rypien/Hansen

Oikeastaan tuossa Wellwoodin jatkossa olisi vain se huonompi puoli, että Raymondin pelipaikka olisi vaarassa. Ellei sitten tosiaan Demitraa pystytä kauppaamaan (miehen pelikunto leikkauksen jäljiltä voi vaikuttaa tuohon mahdollisuuteen).

Oikeastaan Vancouverin ongelma ei ole keskellä (koska on viimeksi ollut näin?!?) vaan laitureiden turhan suuri määrä. Samuelssonin hankinta tuntui varsin kummalta, mutta sopparin pituuden perusteella uskoisin että hänelle on oikeasti kaavailtu roolia joukkueen sisällä.

Näin on, Vancouverin sentteritilanne on parantunut aika paljon parin viime vuoden sisällä. Henrik Sedin on ollut tietysti jo pidempään siellä, mutta KesLORDIN kehitys ja bustin onnistunut varaaminen on saanut keskustan näyttämään jopa vahvalta tulevaisuudessa. Kesler saattaa tosin mennä laidallekin, ja tuossa tapauksessa kaksikko Henrik Sedin - Hodgson kantaisi keskellä suurimman vastuun.

Tämän vuoden ykkösvaraus Jordan Schroeder on pelannut hänkin sentterinä, joten lisää mahdollisuuksia on tulossa. Itse tosin uskon, että hän kääntyy laituriksi tulevaisuudessa ja taistelee ainakin kakkosketjun laiturin paikasta yhdessä Shirokovin ja Grabnerin kanssa. Keskusta näyttää kaiken kaikkiaan kuitenkin sen verran hyvältä, että Patrick Whiteen käytetty todennäköinen huti ensimmäisellä kierroksella ei harmita enää juuri ollenkaan (tosin olisihan sillä varauksella voinut varata myös mm. P.K Subbania tai jonkun toisen puolustajan, jos jossitella saa).

Samuelssonin hankinta tuntui minustakin vähän turhalta, mutta kun Vancouverin mahdollisuus ei ole tällä hetkellä ykkösketjussa (kuten oli Näslund-Bertuzzi-Morrison -aikoina), vaan syvyyden-, nuorten pelaajien kehittymisen- ja maalivahti Luongon onnistumisessa, niin siinä mielessä tuo hankinta täytti paikkansa. Tuollahan hankittiin vain lisää syvyyttä (+ kokemusta mm. Stanley Cupin voittamisesta) joukkueeseen. Lisäksi tuolla hankittiin ylivoimaan yksi "pointtimies" lisää, kun Salo tuskin täyttä kautta pystyy kuitenkaan pelaamaan.

Jatkuu...

 

[nuck]

Jatkuu edellisestä viestistä...

Pakeista nyt kun tuli puhe niin mitäs muut ovat mieltä Ossi Väänäsen jatkomahdollisuuksista? Joko KHL kutsuu vai olisiko Ossista vielä Canucksille iloa? Viime kaudella ei liikaa tilaisuuksia tullut, mutta jos hän olisi kauden alusta asti mukana ja pääsisi joukkueen systeemeihin heti sisään voisi Väänänen olla kova luu 5-7 pakin roolissa.

Minä kyllä liputan Väänäsen jatkon puolesta, jos (ja kun) hinta saadaan kohdalleen ja hän hyväksyisi roolinsa. Ongelmana on vain se, että selkeä ykkösprioriteetti (koko joukkueen ykkösprioriteetti) olisi hankkia se yksi top5 pakki, joka saisi olla kiekollinen. Väänänen ei täytä tuota vaatimusta, vaan hän kilpailee lähinnä SOB:ia vastaan kutospakin paikasta, ja uskon V:n luottavan edelleen SOB:iin. Toki loukkaantumisia tulee varmasti taas jonkin verran, ja siinä tapauksessa Väänänen saisi mahdollisuutensa.

Salo - Mitchell
Edler - ? (Schneider?*)
Bieksa - SOB
Väänänen (UFA) / Dandenault*
Rome/Nycholat

*= Gillisin entisiä asiakkaita, jotka ovat UFA-puolustajia.

Eli, tuota kakkosparin paikkaa en Väänäsen usko tällä hetkellä pystyvän täyttämään. Näin ollen paikat ovat vähän kiven alla ja ehkä hän hakee isompaa roolia jostain toisesta joukkueesta? Jos hän kuitenkin hyväksyisi mahdollisuutensa syvyyspakkina, niin ehdottomasti ottaisin hänet takaisin.

Minä päästäisin Wellwoodin menemään, ja sitten toivotaan ettei loukkaantumisia tule normaalia enempää. Pakeissahan me tarvitaan syvyyttä just noiden loukkaantumisten suhteen enempi ku hyökkääjissä. ;)

Olen samaa mieltä tuosta pakkitarpeesta. Vaikka kannatankin Wellwoodin jatkoa, niin ensin joukkueen pitäisi varmistaa puolustuksen toimivuus. Nimittäin juuri siihen joukkue nähdäkseni kaatui Chicagoa vastaan viime kaudella, menetti playoff-paikan sitä edeltävällä kaudella, kadotti parhaan teränsä sitä edeltävällä kaudella (runkopakkien loukkaantumiset playoffeissa) ja menetti pakkien loukkaantumisten vuoksi playoff-paikkansa (+ joutui hankkimaan varauksilla lisää pakkeja) sitä edeltävällä kaudella. Itse asiassa Moosekin kaatui juuri puolustajiinsa AHL:n finaaleissa viime kaudella.

Tuon osaston toimivuus pitää siis varmistaa ensimmäisenä ja satsata syvyyteen. Tällä hetkellä joukkue on vain menettänyt tuolta osastolta pelaajan, kun Öhlund lähti meiltä Tampaan (Aaron Romea tai Michael Funkia en laske korvaajiksi), joten puolustus ei ole kuin heikentynyt. Iso taka-askel elintärkeälle pelipaikalle, kun tuolla osastolla olisi pitänyt mennä eteenpäin.

 

[SaucerPass]

Mitä muuten täällä ollaan mieltä välimiehelle sopimuksensa kanssa menneen Kyle Wellwoodin jatkosta seurassa? Jos veikkaa, että hän tulisi saamaan 1.25 miljoonan dollarin yksivuotisen sopimuksen, niin kannattaisiko joukkueen tarttua siihen?

Kukaanhan ei Leafs- fanin mielipidettä kysynyt, mutta täältä sitä pukkaa kuitenkin.

Ensinnäkin kun jo katsoo Wellwoodin maalimäärää viime kaudelta, niin ei voi uskoa, että kyseessä on kaveri jota Leafs- vuosina pidettiin puhtaasti set-up- pelaajana, jolle veto oli noin viides vaihtoehto. Set-up-guy:han Kyle varmaan on pohjimmiltaan vieläkin, mutta voisikohan viime kauden maalimäärä (eritoten alkukauden maalivire) kertoa jotain siitä potentiaalista, mitä Wellwoodilla on hyökkäyspäässä.

Pelintekijänä ja syöttäjänä Wellwood on maaginen, vaikkeivat viime kauden syöttölukemat ehkä sitä puolla. Oikeastaan en edes ymmärrä, miten Wellwoodin tyyppisellä pelaajalla voi olla maaleja kaksi kertaa enemmän kuin syöttöjä. Aloituksissa Wellwood dominoi puolilaittomalla jalkakikallaan ja on rankkareissakin käyttökelpoinen pelaaja. Ylivoimallakin Nucks voisi saada paljon enemmän Wellwoodista irti, jos antaisi tämän pyörittää peliä toisin kuin viime kaudella, jolloin Kyle pelasi käsittääkseni paljon Sedinien kanssa, ja kaksoset tietysti heiluttivat tahtipuikkoa. Tosin kaksosten kanssa pelaaminen osittain selittää tuota maalimäärää. Ensi kaudeksi vaikka sitten kakkos yv:hen pelintekijäksi. Jos Wellwood on vielä parantanut puolustuspeliään, niin en oikeastaan voi käsittää, miksi miestä ei kannattaisi signata vähän yli miljoonalla.

Motivoitunut ja hyvä kuntoinen Wellwood on bargain jolloin noin $1.2 miljoonalla, ja ne parhaan Leafs- kauden (tehot 12+30 42 ottelussa) nostamat odotukset voivat hyninkin vihdoin realisoitua. Jos tosiaan Kylen haastatteluista voi jotain päätellä, niin juuri asennepuolella on tapahtunut melkoista kehitystä, ja kun loukkaantumisiakaan ei ole ollut riesana, niin voisi luulla, että Kyle on kerrankin jättänyt bisse- ja roskaruokakuurin väliin tänä kesänä. Tämä kortti kannattaa ehdottomasti siis katsoa.

Tietysti jokainen Wellwoodia koskeva kirjoitus on päätettävä samalla kaneetilla: Miksi tälle miehelle ei voitu antaa Torontossa yhtä mahdollisuutta lisää?

 

[Ferris]

Moose on sainannut 2 maalivahtia, Hersheyssä mestaruuden penkillä istuen voittaneen Darren Machesneyn sekä ECHL:ssä pelanneen John Murrayn. Lisäksi kesken viime kauden Hersheystä hankittu Tommy Maxwell jatkaa seurassa.

 

[Bosco]

Canucks on ilmeisesti signannut tänä kesänä varaamatta jääneen, pienikokoisen ja taitavan 18-vuotiaan Kellen Tochkinin. Viime kaudella tehoili WHL:ssä yli piste-per-peli tahtia. Mielenkiintoinen signaus kieltämättä, ja ainakin itselle tuli yllätyksenä, että se edes on mahdollista, sillä Tochkin olisi vielä ollut varauskelpoinen pelaaja ainakin ensi kesän draftissa ja vielä sitäkin seuraavassa(?).

 

[Ronning]

7th Canuck

Onko asia nyt niin että Vancouverissa on myös jäädytetty numero 7? Yleisöhän on yleensä se kuudes kenttäpelaaja mutta Kanadassa siis näemmä arvostetaan myös maalivahteja =) http://www.youtube.com/watch?v=ZGyYTofYPwA&feature=rec-HM-fresh+div


En oikein osaa suhtautua tähän. 7 on suosikkinumeroni ja numero minun pelipaidassani (tai siis olisi jos aktiivisesti jotain pelaisin) joten olen hyvin harmissani mikäli Canucksissa ei uusia seiskapaidan legendoja pääse syntymään. TOISAALTA se että juuri kaikkien aikojen suurin suosikkini Cliff Ronning oli henkilö joka luovutti numeron faneille tekee asiasta huomattavasti helpommin hyväksyttävämmän. Mutta siis onko tämä virallinen jäädytys, vai voiko joku vielä pelata vanhalla kunnon seiskalla Canuckseissa?

 

[nuck]

Onko asia nyt niin että Vancouverissa on myös jäädytetty numero 7? Yleisöhän on yleensä se kuudes kenttäpelaaja mutta Kanadassa siis näemmä arvostetaan myös maalivahteja =)

Näin on. Harvinainen kansa, kun heidän mukaansa kentällä on yhdellä joukkueella kerrallaan normaalisti kuusi pelaajaa...

Mutta ei hätää, Vancouverissa voi edelleen tulla mm. Cliff Ronningin, Brendan Morrisonin, Jamie Huscroftin ja David Robertsin tavoin tähdeksi myös numero #7:lla. Ensinnäkään tuo ei ollut varsinainen pelipaitajäädytys. Lisäksi tuo viime kauden alussa surkean vastaanoton saanut "Sevent Canuck program" kuopattiin. Ajatuksena tuo NFL:n Seattle Seahawksilta poimittu (oma tulkintani) oli joiltakin osin mielestäni hyvä, mutta tuo ei vain sopinut kokonaisuuteen. Lisäksi jo alussa ihmettelin sitä, miten tradition voi perustaa ilman mitään pohjia.

Canucks on ilmeisesti signannut tänä kesänä varaamatta jääneen, pienikokoisen ja taitavan 18-vuotiaan Kellen Tochkinin. Viime kaudella tehoili WHL:ssä yli piste-per-peli tahtia. Mielenkiintoinen signaus kieltämättä, ja ainakin itselle tuli yllätyksenä, että se edes on mahdollista, sillä Tochkin olisi vielä ollut varauskelpoinen pelaaja ainakin ensi kesän draftissa ja vielä sitäkin seuraavassa(?).

Tochkin on "ilmeiseksi pelaajaksi" tosiaan ihan kohtalaisen mielenkiintoinen prospecti. Hän oli aikanaan Everettin ensimmäisen kierroksen varaus Bantamissa. Viime kaudella hän oli Everettin paras pistemies WHL-tulokkaana ja samalla hän voitti WHL-tulokkaiden pistepörssin (72 peliä, 20+54=74). Häntä parempia -91 syntyneitä pistemiehiä olivat WHL:ssa vain top5 joukossa menneet Evander Kane ja Brayden Schenn.

Tochkinin vahvuutena ovat erinomainen pelisilmä ja hyvät kädet. Hän on laiturina enemmän peliä järjestävä pelaaja kuin varsinainen maalikone, mistä tehotkin kertovat. Heikkoina puolina pidetään pientä kokoa (jälleen siis yksi pygmi prospect-rinkiin) ja hänen kokoiselle pelaajalle vain keskinkertaista luistelua.

Siis pieni koko ja heikko luistelu... ei toisaalta mikään ihme, että yksikään joukkue ei varannut häntä kohtalaisen hyvistä tehoista huolimatta. Vancouver uskoo kuitenkin varmasti, että Gagnerin (+harjoituskeskuksen henkilökunnan, johon luisteluvalmentajat kuuluvat tietysti myös) alaisuudessa hänen luistelustaan saadaan irti enemmän jatkossa.

Kokoa on tietysti sitten vaikeampi parantaa, vaikka miten venyttäisi, mutta pitää vain toivoa, että sitä tulisi vielä vähän lisää. Fyysisellä puolella on joka tapauksessa paljonkin tekemistä, joten kokonaisuutena Tochkin vaikuttaa projektilta, joka voi olla parin seuraavan kauden aikana tehokas pelaaja WHL:ssä, mutta jonka matka NHL:aan ei ole välttämättä ihan lähellä. Hyvä kuitenkin, että prospectien syvyyttä saatiin jälleen lisää.

Tochkinille itselleen sopimus juuri Vancouverin kanssa oli varmasti luonteva ja hieno asia, kun hieman taustaa kaivaa. Kun suosikkijoukkueena on Vancouver Canucks ja suosikkipelaajana Trevor Linden, niin "Toch" vaikuttaa kaikin puolin tervejärkiseltä nuorelta mieheltä.

ISS:n raportti Tochkinista oli seuraava:

141. KELLAN TOCHKIN

Everett Silvertips-WHL
Position: Right Wing
Born: 15 Feb 91
Height: 5.09 Weight: 176

Scouting Report:

Tochkin is a very highly skilled forward
who has the ability to change a game.
Has put up great offensive numbers. Is
small in stature and needs to improve
his strength to truly be a dominant
force. Does need to work on the
defensive side of the puck. His skating is
a definite question mark. Has a very
high hockey IQ and can always find the
open man. With many changes in the
Silvertips lineup and a change in
coaching staff, it will be a true test for
Tochkin to see what a true player he
could be. Creative RW has handled the
rough going in the WHL better than we
expected.
,
***

Virallisesti Canucksin taholta julkistettiin nyt sopimukset fyysisten hyökkääjien Guillaume Desbiensin ja Tanner Glassin sekä puolustaja Michael Funkin kanssa. Kolmikko pelaa pääosan kaudesta AHL:ssa Moosessa, mutta saattavat he saada näyttöpaikkoja myös NHL:ssä. Vahvan kauden Moosessa pelanneen Desbiensin kehityksen seuraaminen on kolmikon mielenkiintoisinta. Monet näkevät hänessä yhtäläisyyksiä Alex Burrowsin kehitykseen.

***

Spector'sissa oli mielenkiintoisia arvioita kesän sopimustilanteesta ympäri NHL:n. Etenkin nuo "paras jatkosopimus" ja "best bargain" olivat mielenkiintoisia näin Canucks-laseilla lukien.

 

[nuck]

Taylor Pyatt

Vancouverissa kolme edellistä kautta pelannut Taylor Pyatt kertoi kotiseutunsa lehdelle tietävänsä tilanteensa ja hakevan uutta seuraa:

"I don’t think I’ll be back there this year. I really enjoyed my time there. The organization treated me great and my teammates were great to me, but I guess it’s time for me to move on"

Viime kausi meni Pyattilta penkin alle (69 peliä, 10+9=19), sillä Steve Bernier vei hänen rooliaan joukkueessa ja kauden lopussa Pyattin kihlattu vielä kuoli traagisesti. Viime kautta edeltävillä kahdella kaudella Pyatt teki Canucksissa kummallakin kaudella 37 pistettä ja ensimmäisellä noista kausista vielä 23 maalia.

Pyatt on yksi isoimmista kahden suunnan NHL-pelaajista (6-4, 230), joita joukkueet voivat käyttää kolmessa ensimmäisessä ketjussa säännöllisesti. Hän on myös onnistunut urallaan aikaisemmin playoffeissa tärkeillä hetkillä (viime kaudella hän ei tosin ollut playoffeissa entisensä, mutta se oli ymmärrettävää...). Siinä mielessä minulle on tullut vähän yllätyksenä se, ettei yksikään joukkue ole ollut vielä kiinnostut hänestä.

Toisaalta Pyatt saisi pelata useimmin kokonsa mukaisesti. Lisäksi hänen maalinsa tulivat ennätyskaudella pitkälle Kaksosten kanssa pelatessa, hän saisi pelata tasaisemmin, hän tuhlaa paikkoja ja hän ei ole lähtönopeudeltaan parhaita pelaajia. Mutta kuitenkin olisin luullut, että hän ei olisi näin kauan ilman joukkuetta. Ei hän mikään huono pelaaja ole ja monikäyttöisenä isona pelaajana hän voisi olla monelle ketjujaan vaihtavalle valmentajalle käyttökelpoinen pelaaja.

No, ehkä Pyatt pyytää liikaa. Hänen sopimuksensa Vancouverissa oli kuitenkin 1.5 miljoonaa dollaria, eikä hän tuollaisia rahoja tule saamaan viime kauden jälkeen. Mielenkiinnolla seuraan hänenkin tilannettaan markkinoilla.

Taylor Pyatt tribute

 

[stunt cock]

Pyatt on itselleni ollut yksi niistä korkealla varatuista voimahyökkääjä protoista, joilta olen odottanut paljon, mutta potenttiaalista on osa jäänyt lunastamatta. Jason Wiemer, Dave Roche, Todd Bertuzzi, Brad Isbister, Shane Doan, Mike Rupp ja Wayne Primeau tulevat näin äkkiseltään mieleen, lupaavia voimahyökkääjiä mietittäessä, joista osa on lyönyt itsensä läpi ja ottanut täyden potenttiaalisa käyttöön ja osa on löytänyt itsensä alempien ketjujen rouhijoina. Sedinien laidalla kiekkoillessaan näyttikin jo, että Pyatt nousee voimahyökkääjien eliittiin, mutta syystä tai toisesta viimekaudella tuli takapakkia ja viimeinen askel jäi ottamatta.

On yllättävää, että Pyatt on vielä ilman seuraa, kun todennäköinen hintakin on suhteellisen kohtuullinen. Olisin uskonut hänen jatkavan vielä Vancouverissa kaikestesta kauden aikana tapahtuneesta siirtohuhuilusta huolimatta. Niissä Canucksien otteluissa, joissa näin Pyattin, Wellwoodin ja Bernierin muodostaman kolmosketjun koossa, ketju vaikutti erittäin toimivalta, minkä seurauksesta olen yllättynyt canucksien halusta hajoittaa näinkin toimiva kokonaisuus.

Mikäli Pyattin palkka asettuisi hieman alle viimekautisen, ei hinta olisi paha pätevästä kolmosketjun laiturista, joka tarvittaessa pystyy stunttaamaan myös isommassa roolissa olevaa pelimannia. Ärimmillään onnistuessaan 30 maalin rajapyykin rikkominenkaan ei olisi Pyattille mahdotonta. Jos verrataan Pyattia vaikka viimekaudella haipaidassa esiintyneisiin Mike Grieriin ja Travis Moeniin, pitäisin Pyattia huonosta viimekaudesta huolimatta parempana vaihtoehtona. Moen sai 1,5 miljoonaa, mutta ei vakuuttanut allekirjoittanutta otteillaan San Josessa. Moenin kohdalla pistepotenttiaali on äärimmillään saman verran, kuin Pyatilla huonoimmillaan. Puolustuspelissa kummatkin ovat aikalailla samalla viivalla. Ainoa asia, missä Moen on mielestäni Pyattia edellä on tasaisuus. Kovin tarkasti en canucksien otteita ole seurannut, mutta silti allekirjoittaneelle on jäänyt Pyattista kuva jotenkin flegmaattisena pelaajana. Jo pelkästään sillä, että Pyatt olisi tiputtanut hanskojaa tiheämpään tahtiin, olisi ottaja varmasti löytynyt jo kakkosella alkavalla summalla.

Ehkä vaakakupissa monellakin potettiaalisella ottajalla on ollut mielessä viimekautisen tragedian vaikutukset tulevaisuuden Pyattiin ja siksi sopimuksen kanssa on oltu varovaisia. Itse toivoisin Pyattin olevan yksi niistä pelaajista, jonka suuntaan Doug Wilsonin faksi on syytänyt kuponkeja. Pyatt taitaa olla yksi niistä vapaista agenteista, joiden kanssa on mahdollisuus pienella riskinotolla löytää arvokas palanen kohtuullisella hinnalla täydentämään joukkuetta, kuten eräs Detroitissa kiekkoileva joukkue tuntuu tekevän onnistuneesti vuodesta toiseen.

 

[nuck]

Sedinien laidalla kiekkoillessaan näyttikin jo, että Pyatt nousee voimahyökkääjien eliittiin, mutta syystä tai toisesta viimekaudella tuli takapakkia ja viimeinen askel jäi ottamatta.

Näin oli, Sedinien kanssa pelatessa Pyatt tuntui viimein murtautuvan nelos- ja kolmosketjun pelaajasta eturiviin. Sen jälkeen hän meni kuitenkin kaksi seuraavaa kautta koko ajan hieman taaksepäin ja tuon putoamisen "kliimaksina" oli se traaginen kihlatun kuolema keväänä ja tuota seurannut (ei saisi näin ilkeästi sanoa tuollaisen tapauksen jälkeen...) hyödyttömyys kevään peleissä.

Ennen kihlatun kuolemaa Pyattilla oli kuitenkin melko iso rooli joukkueessa. Hän oli peliajoissa Kaksosten, Keslerin, Burrowsin, Sundinin ja Demitran jälkeen seuraavaksi eniten pelaava hyökkääjä (pelasi enemmän kuin mm. Wellwood ja Bernier). Hänen loukkaantumisensa avasi portit kuitenkin Mason Raymondille. Raymondin nousu Wellwoodin ketjuun sai puolestaan aikaan vielä aikaisempaa paremman kolmosketjun (nopeus lisääntyi) ja ketju oli isossa roolissa St. Louisia vastaan playoffien avauskierroksella - esimerkiksi Bernier teki kahden pelin voittomaalit, vaikka toinen niistä merkittiinkin Salolle.

Jatkossa Pyatt olisi kuitenkin turvallisempi vaihtoehto kolmosen laitaan kuin viime keväänä siinä onnistunut Raymond. Häneltä tietäisi mitä saa, ja siksi hän jää ehkä yllättäenkin Vancouverin suunnitelmista ulos. Vancouver uskoo (ja ennen kaikkea toivoo) kuitenkin Raymondin, Grabnerin tai Shirokovin (mahdollisesti myös Hansenin) ottavan paikan kolmesta ensimmäisestä ketjusta ja tuovan samat noin 30 pistettä puolet halvemmalla hinnalla. Päätös ei ole välttämättä hyvä ensi kautta ajatellen(?), mutta ei joukkue ainakaan siihen kaadu. Lisäksi ehkä tulevaisuutta ajatellen se kääntyy voitoksi.

 

[stunt cock]

Jatkossa Pyatt olisi kuitenkin turvallisempi vaihtoehto kolmosen laitaan kuin viime keväänä siinä onnistunut Raymond. Häneltä tietäisi mitä saa, ja siksi hän jää ehkä yllättäenkin Vancouverin suunnitelmista ulos. Vancouver uskoo (ja ennen kaikkea toivoo) kuitenkin Raymondin, Grabnerin tai Shirokovin (mahdollisesti myös Hansenin) ottavan paikan kolmesta ensimmäisestä ketjusta ja tuovan samat noin 30 pistettä puolet halvemmalla hinnalla. Päätös ei ole välttämättä hyvä ensi kautta ajatellen(?), mutta ei joukkue ainakaan siihen kaadu. Lisäksi ehkä tulevaisuutta ajatellen se kääntyy voitoksi.

Tämä ei nyt varsinaisesti liity mitenkään nuckin viestiin tai kirjoituksiin, vaan on enemmänkin yleistä vuodatusta liittyen tuotokseen, mitä varsinkin hfboardsien puolella viljellään.

NHL:n aliarvostetuimpia pelaajia fanien keskuudessa taitavat olla kakkos/kolmosketjujen jyrät, jotka ovat jo todistaneet paikkansa NHL:n vakiokalustossa. Tälläisillä jyrillä, kuten juuri Pyatt, on takanaan useita kausia todistetulla tasolla ja edessä monia kausia, silti jokaisena keväänä fanit ovat korvaamassa heitä milloin milläkin AHL:n kolmosketjulaisella "prospectilla". Näiden huippulupausten otteita ollaan mahdollisesti nähty kovimmalla sarjatasolla about 10 ottelua, mutta silti verrattuna juuri siihen "Pyattiin" heillä on parista muutamaan vuotta vähemmän ikää, jonka takia heillä on prospectin leima. Prospectin leimahan faneille tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa kyseessä on vähintään kolmosketjun peluri varmasti. Tälläisen prospectin ollessa kentällä hänen esitykset nähdään voimakkailla värilaseilla. Negatiiviset esityksiä ei noteerata, jos noteerataan ne kuitataan luonnollisena kokemuksen puutteesta johtuvina. Yksi hyvä ottelu kuittaa automaattisesti 10 huonoa peliä. Jos tulosta ei ole tullut syyhän on tietenkin peliajan vähyydestä johtuen valmentajassa. Siirtotakarajalla kumminkin fanien ohella varsinkin managerit tuntuva olevan valmiita maksamaan hunajaa kokeneista pelureista.

Vancouverin kohdalla uskoisin että Pyatt olisi saatu kiinnitettyä riskittömallä yksi tai kaksi vuotisella sopparilla. Vancouverin ollessa joukkue jolta ei voida poissulkea vaikka ihan kannun nostoa ensi kesänä, niin tuntuu oudolta ettei Pyattilla nähdä käyttöä ja oletetaan hänet helposti korvattavaksi pelaajaksi. Voi tietysti olla, että itse yliarvioin Pyattin kaltaiset kakkos/kolmosketjujen jyrien merkityksen. Vancouverin kohdalla hyökkäyksen kärjen ollessa terävän ja tylpän välimaastossa, tuntuisi viisaalta pyrkiä varustamaan teamin hyökkäys mahdollisimman leveällä terällä. Cappiaikana edes kaikkein rikkaimmat joukkueet eivät voi varustaa kokoonpanoaan pelkästään riskittömillä pelaajilla, jos tavoitteena on urheilullinen menestys. Tässä suhteessa Pyattin jatkaminen ja aikaisempina kausina osoitettu merkitys joukkueelle tuntuisi yhdessä kohtuullisen hinnan kanssa pätevänä perusteena jatkon sorvaamiselle. Viisi vuotta vanhemman Samuelssonin värvääminen omassa pienssä päässäni on kuin täydellinen uusinto Mangnus Arvedsonin värväämiselle menneinä vuosina ja verrattuna Pyattiin en usko ruotsin jampan vahvistavan hyökkäystä yhtään enempää.

 

[nuck]

Tämä ei nyt varsinaisesti liity mitenkään nuckin viestiin tai kirjoituksiin, vaan on enemmänkin yleistä vuodatusta liittyen tuotokseen, mitä varsinkin hfboardsien puolella viljellään.

Ihan hyvä aihe, ja olen samaa mieltä kanssasi hyvin pitkälle. Eikä tuo "kakkos/kolmosketjujen jyrien" aliarviointi ulotu pelkästään HF:lle, vaan aika moneen muuhunkin paikkaan. Mutta välillä on sopiva aika luopua yhdestä kokeneemmasta pelaajasta, jos tilalle on tulossa oikeasti mielenkiintoisia pelaajia.

Tälläisillä jyrillä, kuten juuri Pyatt, on takanaan useita kausia todistetulla tasolla ja edessä monia kausia, silti jokaisena keväänä fanit ovat korvaamassa heitä milloin milläkin AHL:n kolmosketjulaisella "prospectilla".

Pitää muistaa se, että tämä kesä on vasta ensimmäinen, kun Pyattia ollaan myös yleisemmin ulostamassa useimpien fanien ajatuksissa pois seurasta. Heikko viime kausi on tietysti suurena syynä tuohon, mutta ei pelkästään se. Vancouverilla kun on tulossa kerralla nyt ihan oikeasti mielenkiintoinen nippu pelaajia (ei mitään AHL:n kolmosketjulaisia, vaan oikeasti lahjakkaita pelaajia), jotka ovat kypsyneet eteenpäin parin viime kauden aikana.

Ensimmäinen Pyattin mahdollisesti korvaava pelaaja on Canucksin kesän 2005 toisen kierroksen varaus Mason Raymond. Hän on joukkueen nopein luistelija ja hän teki viime kaudella enemmän tehoja kuin heikon kauden pelannut Pyatt. Loppukaudesta Raymond muodosti tosiaan toimivan ketjun Wellwoodin ja Bernierin kanssa, joten hänen suhteen on jo olemassa tiettyjä odotuksia kolmosketjun hyökkääjänä.

Raymond on Pyattin tavoin epätasainen pelaaja, mutta kieltämättä hänen vähäinen kokemuksensa saa tuossa asiassa enemmän anteeksi kuin Pyattin päälle 500 pelin kokemus. Se mikä tekee Raymondista mielenkiintoisen pelaajan (tuon nopeuden lisäksi), on hänen kehittyvä fyysinen puolensa. Hän aloitti voimaharjoittelun vasta varausvuotenaan (2005) ja on kehittynyt tuossa sen jälkeen hyvin askelin.

Tällä hetkellä hänen suurin heikkoutensa pelaajana on kaikesta huolimatta se, että hän häviää vielä NHL-tasolla useimmat irtokiekot, joista hän joutuu painimaan. Samoin hän on melkoinen rukkanen ykkösalueella, mikä estää häneltä tehokkaan pelaamisen hyökkäysalueella. Koska Raymondin nopeus ei ole pudonnut kuitenkaan tuon voimaharjoittelun seurauksena, niin voisi ajatella/toivoa, että hän menisi pelaajana koko ajan eteenpäin ja pystyisi kehittymään noilla heikoimmilla alueillaan jatkossa. Saa nähdä miten käy.

Toinen mahdollinen Pyattin korvaava pelaaja voisi olla Pyattia kuusi vuotta nuorempi Michael Grabner. Grabner oli kesän 2006 Canucksin ykkösvaraus ja teki viime kaudella AHL:ssa Manitobassa (joka tunnettiin lähinnä hyvästä puolustuspelistään joukkuetasolla) 30 maalia vajaasta kaudesta huolimatta. Hän oli Moosen paras maalintekijä sekä runkosarjassa, että playoffeissa ja oli koko AHL:n toiseksi nuorin 30 maalia iskenyt pelaaja.

Aikanaan pelkkänä maalikoneena tunnettu itävaltalainen Grabner on kehittynyt kahden viime kauden aikana Manitobassa kokonaisuudessa, ja nyt on pienistä asioista kiinni, katsotaanko hänen tarvitsevan vielä lisää kokonaispelin kehitystä ensi kaudella, vai onko hän jo nyt valmis. Vancouverin pelaajakehityksestä vastaava Dave Gagner kertoi radio 1040:lla tässä kuussa aikaisemmin tuosta valmiudesta seuraavaa:

Michael Grabner is very close. He's a guy that can really create a lot from nothing - He's got great speed and a good shot. It's the smaller things in the tighter areas that are things he's had to work on, and he's improving in those areas. He will play in the NHL, it's just trying to get him on a regular basis.

Hän oli viime kaudella hyvin lähellä saada ensimmäinen NHL-peli vyölle, kun Demitran piti olla sivussa ja Grabner oli jo matkalla Canucksin mukaan. Demitra kuitenkin pystyi pelaamaan ja Grabner palautettiin näin takaisin. Tulevalla kaudella Grabner on jo hyvin lähellä NHL-paikkaa, vaikka tällä hetkellä Raymond onkin sisäradalla kokemuksen vuoksi.

Vancouver on ajanut häntä sisään kärsivällisesti ilman NHL-näyttöjä, ja nyt kun takana on kaksi farmikautta isossa roolissa, niin olisi aika ottaa seuraava askel. Jos veikata pitäisi, niin uskon Grabnerinkin saavan ainakin muutamia pelejä.

Kolmas mahdollisuus tuohon Pyattin paikkaan olisi venäläishyökkääjä Sergei Shirokov, jonka Vancouver varasi kesällä 2006. Hän pelasi varauksen jälkeen kolme kautta CSKA:n joukkueessa ja oli viime kaudella joukkueensa paras pistemies. Hän veti viime kaudella KHL:ssa enemmän tehoja kuin mm. Josef Stumpel, Josef Vasicek, Petr Cajanek, Oleg Kvasha, Niko Kapanen, Petr Shastlivy ja jäi vain kahdeksan pisteen päähän saman ikäisestä Aleksandr Radulovista.

Shirokov on ehkä kolmikon kovin kysymysmerkki. Hän on pelaaja, joka saattaa olla todella hyvä vahvistus tuohon kolmosketjun paikkaan (etenkin, jos menee vieläkin eteenpäin) tai sitten hän ei sopeudu Vancouveriin, pelaa yhden keskinkertaisen kauden Moosessa ja pyytää siirtoa takaisin.

Voi olla, että minä katson tuota kolmikkoa liian suurten värilasien takaa, mutta olen sitä mieltä, että Vancouveriin on harvoin ollut tulossa neljää (kun joukkueen lupaavin nuori pelaaja Cody Hodgson lasketaan vielä mukaan) tuollaista - Raymond nyt tosin on jo ottanut melkein varman pelipaikan - hyökkääjää yhden kesän aikana mukaan taistelemaan samasta pelipaikasta.

Missään nimessä tuollekaan ryhmälle ei saa kuitenkaan pedata liian helppoa paikkaa pelipaikan saamiseksi ja en kannata kolmen tulokkaan saman aikaista nostoa kolmeen ensimmäiseen ketjuun. Mutta kyllähän se niin olisi ollut, että Pyattin noin miljoonan dollarin jatko olisi melkoisella varmuudella estänyt jonkun nuoren pelaajan kykyjen pitkän kartoittamisen kauden alussa, eikä se olisi ollut välttämättä vain hyvä asia.

Tilannehan kun on nyt suunnilleen seuraava (epäselvä syvyyskartta, mutta yrittäkää saada selvää):

D. Sedin - H. Sedin - Burrows/Samuelsson
Demitra - Kesler/Wellwood* - Burrows/Samuelsson
Raymond/? - Hodgson/Wellwood* - Bernier
Hordichuk/Desbiens - Johnson - Rypien/Hansen*/Glass

* = ei vielä sopimusta.

Ykkösketjuun nuorista ei ole vielä missään nimessä. Myös kakkosen laitureiksi suunniteltujen Demitran ja/tai Samuelssonin/Burrowsin/Keslerin tilan viejiksi heistä ei ole. Nelosessa V haluaa pitää varmuudella fyysisen osaston laidoilla ja toisaalta Pyattin hinnan en usko sopivan nelosketjuun Vancouverin kattotilanteessa (yksi päälle miljoonan nelosketjun hyökkääjä riittää). Näin ollen ainoaksi paikaksi jää melkein tuo kolmosketjun toisen laidan paikka.

Jos Pyattin kanssa oltaisi tehty jatkosopimus, niin samalla noiden nuorten suhteen oltaisiin voitu melkein sanoa jälleen kerran "yritetään myöhemmin uudelleen". Koska uudet tulokkaat (+Raymond) ovat oikeasti mielenkiintoisia pelaajia ja ovat kehittyneet nyt viimein (Grabnerilla ja Shirokovilla kummallakin pari kautta alla aikuisten sarjoissa) NHL:n porteille saakka, niin kyllä minä heille tarjoaisin myös rehellistä mahdollisuutta tässä vaiheessa.

Yksi mahdollisuus olisi kuitenkin ollut Samuelssonin hankkimatta jättäminen ja Pyattille jatkosopimuksen tarjoaminen. Nyt kesällä on ollut kuitenkin aikaa katsoa useita (n. kymmenkunta) kolmen viime vuoden aikaisia pelejä Detroitilta (ja Samuelssonilta) ja kyllä minun valintani noista kahdesta osuisi noiden perusteella Samuelssoniin. Toki hän näyttää olevan välillä melkoinen sählääjä kiekon kanssa ja hän ampuu liikaa päin (riski nousta Canucks-fanien silmätikuksi Pyattin tavoin noiden perusteella), mutta hän on tästä huolimatta minun mielestä kokonaisuudessaan joukkueelle parempi pelaaja.

Samuelsson on nähdäkseni melko lailla samoissa Pyattin kanssa kahden suunnan pelissä. Pyatt on isompi (Samuelssonkaan ei ole tosin mikään kentän pienin pelaaja: 6-2, 213), taklaa kovempaa sekä parempi tappelemaan. Samuelsson on sen sijaan nopeampi, tasaisempi ja astetta energisempi, hän tuo ylivoimaan yhden pointtimiehen lisää, hänellä on yhteistä pelitaustaa Kaksosten kanssa, hänellä on sellaista kokemusta (Stanley Cup, MM-kulta, Olympiakulta), mitä Vancouverista on puuttunut, hän on luontainen oikea laitahyökkääjä ja hän laukoo oikealta.

Toki on olemassa riski, että Samuelssonista tulee seuraava Arvedson. Saattaa olla, että Samuelsson (joka pelasi katsomissani peleissä paljon Detroitin kolmosketjussa) hyötyi Detroitissa tähtiluokan muiden pelaajien panoksesta ja hyytyy nyt Vancouverissa kahdessa ensimmäisessä ketjussa totaalisesti. Minulla ei ole kykyä ennustaa tulevaa, mutta katsotaan. Voihan olla olemassa myös se toinen vaihtoehto, sillä etenkin kaksosilla on ollut tapana tehdä melkein kenestä tahansa heidän kanssaan pelaavasta pelaajasta tehokas.

Kun puhuit muuten stunt cock vielä tuosta hyökkäyksen leveydestä, niin kyllä tuo minun silmiin ainakin aika leveältä vaikuttaa. Toki Pyatt olisi ollut tuonne kolmosketjun toiselle puolelle varmempi leveyttä tuova pelaaja kuin joku noista nuorista, mutta toisaalta minä näen (ainakin toivon) yhden noista nuorista paikkaavan menestyksellä Pyattia ja tuovan tulevaisuudessa paremman arvon joukkueelle. Uskon, että myös joukkue ajattelee noin.

 

[nuck]

NHL.comissa on tarinaa Vancouverin ensi kauden otteluohjelmasta. Vancouverin pisin kotiotteluiden putki kestää kahdeksan peliä (joulukuun 10-26), mutta mikä erikoisinta, joukkue pelaa tammikuun 30. päivästä maaliskuun 10. päivään peräti 14 peliä peräkkäin vieraissa. Kyseessä on NHL-ennätys. Onneksi tuohon väliin tulee parin viikon tauko Vancouverissa pidettävien Olympialaisten vuoksi (Olympialaisten vuoksi Canucks tuon ennätyksen tekeekin), joten joukkue ei joudu sentään koko aikaa olemaan lentokoneessa.

Ensi kauden aikana Canucks pelaa 14 "selkä-selkä -peliä" sekä 29 viikonloppupeliä ja noista 19 kotona. Lauantaisin on joukkueella eniten pelejä, sillä 18 ottelua osuu lauantaille. Viime kauden tapaan Vancouverin kauden ensimmäinen peli pelataan Calgarya vastaan. Kuka muistaa vielä viime tuon viime kauden ensimmäisen pelin?

NHL.comin jutussa otetaan kantaa tuohon Gillisin mukaan tuomaan ja Global Fatigue Management Inc'in suunnittelemaan "nukkumatti-ohjelmaan.

If Gillis has any concerns, he certainly isn't saying. Perhaps the fact he commissioned a military sleep expert from Canadian-based Global Fatigue Management Inc. to work with his players last season is the reason.

"It was more of an intellectual and educational exercise than anything else and the players realized that, travel-wise, we're doing what we have to do to be as competitive as we possibly can," Gillis said. "We use sleep analysis as a methodology of analyzing our travel and allowing our players to understand why we traveled a certain way and to maximize their sleep. So it will be taken full advantage of during this road trip."

During a six-game, 11-day trip last season, players wore rhythm monitors, or "sleep bands," that measured their waking and sleeping hours. The information was downloaded to a software program, and each player's rest and energy pattern was evaluated and used to determine roommate pairings, practice times on the road and optimal flying times.

Jutun yhteydessä Gillis kertoo Sundinin jatkosuunnitelmista puolestaan;

We have sat down and talked about a number of things, but Mats hasn't spoken to me yet about what he intends to do. We do know he really enjoyed his time here in Vancouver and we're hopeful that he'll want to come back and play.

Samoin hän kertoo joukkueen satsanneen syvyyteen ja suunnittelee antavansa nuorille pelaajille mahdollisuuden;

I felt we needed to continue to get as quick as we possibly could while we continue to give our younger players an opportunity. We've created a lot more depth over the past 14 months and we're heading into this season with depth at every position. In today's NHL, you're constantly dealing with injuries and depth issues and we feel we've come a long way in addressing those areas.

***

Vancouver Province kirjoitti puolestaan juttua Kyle Wellwoodin välimiesennakosta. Wellwoodin sopimus menee tänään ensimmäistä kertaa välimiehelle ja tuossa jutussa muisteltiin niitä aikoja, kun Brendan Morrisonin sopimus koki saman kohtalon.

Six years ago, then Vancouver Canuck centre Brendan Morrison went to salary arbitration and had to listen while the team's lawyer compared him to a mouse that was riding the back of an elephant (actually, two, named Markus Naslund and Todd Bertuzzi).

Myöskään Wellwoodilla ei tule olemaan kovin helppoa tuo käsittely, sillä hänestä löytää helposti kritisoitavaa. Välimiehen päätöksessä kriittinen raja on 1.57 miljoonaa dollaria. Mikäli välimies arvioi Wellwoodin sopimuksen tuon alle, Canucks joutuu maksumieheksi.

Both sides exchanged briefs 48 hours before today's hearing. Those briefs include the salary number each side is seeking.

After hearing briefs from both sides today, the arbitrator is free to choose either number or anything in between. A ruling is expected no later than Thursday, 48 hours after the hearing.

If Wellwood happened to be awarded a contract worth more than $1.57 million, the Canucks could choose not to pay it and Wellwood would become an unrestricted free agent. The Canucks would be obliged to pay anything less than a salary of $1.57 million.

***

Vancouver ilmoitti jo pari päivää sitten täälläkin keskustellun Kellan Tochkinin sopimuksen viralliseksi.

Nuori, Vancouveria kannattanut ja Trevor Lindenia suosikkinaan pitänyt hyökkääjä oli innokas tilanteestaan;

“I’m guessing they were happy with my performance at development camp, and felt they could take a chance on me. I’m still just in shock. I have an NHL contract with my favourite team, and if I do what I need to do, I’m going to be in the NHL in four or five years.”

Dave Gagner (Canucks director of player development) said to me, ‘To be honest, you were out of shape last year. If you’re able to score 74 points when you’re out of shape, what are you going to do when you’re in shape?’ I want to go into camp this fall in the best possible condition I can be in.

***

Vancouver Province kertoi, että Canucksin tämän kesän kolmannen kierroksen varaus Kevin Connauton siirtyy yliopistosarjasta Canucksin takapihalle WHL:n Vancouver Giantsiin. Varmasti kova päätös jättää opinnot kesken nuorelle pelaajalle, mutta pitää vain toivoa, että päätös oli oikea. Connautonille on luvassa WHL:ssa ainakin isoa roolia kiekollisena puolustajana (Giants menettää viime kauden runkopakkejaan).

 

[nuck]

Vancouver pääsi sitten sopimukseen välimiehen kautta hyökkääjä Kyle Wellwoodin kanssa. Sopimus tuo Wellwoodille 1.2 miljoonan dollarin tulot ensi kaudelta, jonka jälkeen hän on rajoittamaton vapaa agentti. Aika lailla odotetun hintainen sopimus siis.

Ei mikään paha sopimus pelaajalle, jolla on joukkueen parhaat kädet, joka teki viime kaudella 18 maalia ja joka oli joukkueen paras aloittaja (57.5% - koko NHL:ssä 9. paras päälle 500 aloitusta ottanut pelaaja). Kun tuohon lisätään ne 'erikoisuudet', että hän nosti joukkueesta eniten tasoaan playoffeissa ja kakkosvalmentaja Bowness sanoi hänelle loppukaudesta, että hän osallistuu hyökkääjistä parhaiten pakkien tukemiseen, niin aika monta asiaa hänen suhteen on kunnossa.

Toisaalta... Eihän Wellwoodilta fyysisyyttä saa (toisaalta ei myöskään jäähyjä), hän on joskus ärsyttävänkin epätasainen, hän on pieni, loukkaantumisherkkä ja hänen taustansa herättää aina kysymyksiä. Noista kaikista huolimatta kokonaisuus on minun mielestä siltikin lähempänä kääntyä plussaksi. Etenkin tuolla noin miljoonan sopimuksella ja hänen ensi kesän UFA-tilanteella Kyle saattaa olla vaikka pelaaja, jonka sopimus voi kääntyä todelliseksi helmeksi kauden aikana. Ja jos ei käänny, niin ei tuo rahassa mitattuna ainakaan mikään katastrofi ole.

Mielenkiinnolla pitää seurata hänen asemaansa joukkueen ylivoimissa. Viime kaudella hän oli menossa vielä vuodenvaihteen jälkeen ennen Sundinin tuloa yli 30 maalin kauteen, kun hän pääsi pelaamaan Kaksosten kanssa ylivoimaa. Loppukausi meni sitten tehojen suhteen paljon hiljaisemmin, mutta toisaalta hänen asemansakin muuttui Sundinin tulon jälkeen. Saa nähdä, pitääkö valmennus hänet ensi kaudella vielä Kaksosten kanssa maaleja tekemässä (+ tuomassa ykkösylivoimaan toisen vahvan aloittajan), vai saako hän paikan kakkosylivoimasta ja siellä suuremman kiekollisen roolin.

Pari Wellwood-videota (youtubesta) viime kaudelta:

- Kyle Wellwood - little warrior: tsn:n asiantuntijapaneeli puhuu Kylesta playoffien toisen kierroksen ensimmäisen pelin jälkeen.

- Wellwood - Redemption song: Joukkuekaverit puhuvat Wellwoodista ja lisää tsn:n mielipidettä.

- Kädet toimivat: Budgen maaleja on mukava katsella.

Nyt kun Wellwood saatiin sopimukseen kiinni, joukkueen hyökkäys alkaa olla kasassa. Vain Jannik Hansen (RFA) on vielä ilman sopimusta. Lisäksi Gillis on puhunut Sundinin tulon puolesta kertomalla olevansa toiveikas. Mutta eihän Sundinille ole toisaalta palkkatilaa, ja toisaalta hänen tulonsa saisi vielä sekavamman hyökkääjätilanteen aikaan:

Sedin, Henrik
Sedin, Daniel
Burrows, Alex
Kesler, Ryan
Demitra, Pavol
Samuelsson, Mikael
Bernier, Steve
Wellwood, Kyle
Raymond, Mason
Johnson, Ryan
Hordichuk, Darcy
Rypien, Rick
Hansen, Jannik (RFA)
Bust (=Hodgson Cody)

Tuossa on 14 hyökkääjää, joilta voisi odottaa pelipaikkaa, joten kaksi tuosta ryhmästä putoaa pois. Demitra saattaa puuttua leikkauksen vuoksi alkukaudesta, joten hän olisi ehkä alkuun toinen. Hansen voisi olla sitten valitettavasti tuo toinen, kun hänen sopimuksensa kestää. Mutta vaikka Demitra puuttuisikin alkukauden, niin mitä sitten tehdään kun DeMo palaa kentille?

Ainakaan nuorten tilanne ei näytä kovin varmalta, kun edes CHL:n viime kauden parhaan pelaajan Bustin paikka ei ole varma. Minun nähdäkseni Canucksin top6-hyökkäys olisi terveenä Sedinit, Burrows, Kesler, Demitra ja Samuelsson. Kolmosen laitaan ainoa varma tapaus on Bernier, joka tuo fyysisyyttä. Kolmosen senttereiksi olisivat tarjolla puolestaan Wellwood ja Bust sekä laidalle Raymond ja Wellwood.

D. Sedin - H. Sedin - Burrows
Demitra - Kesler - Samuelsson
Raymond/Wellwood - Bust/Wellwood - Bernier
Hordchuk/Desbiens - Johnson - Rypien/Hansen(?)/Glass

Wellwood
Hodgson
Raymond
Grabner
Shirokov?
Hansen
Desbiens
Glass
Bolduc
Pope
Schroeder

Mitä muut uskovat, miten tuo hyökkäys tulee oikein muotoutumaan?

 

[Old Ray]

Burrows lyönyt mailallaan kesäliigassa maalivahti Koray Celikia kasvoihin. Ei kai vain Burrows astele Bertuzzin jalanjälkiä...?

http://yle.fi/urheilu/lajit/jaakiek...assa_-_iski_maalivahtia_kasvoihin_155400.html

 

[Chip Whitley]

Mitä muut uskovat, miten tuo hyökkäys tulee oikein muotoutumaan?

Canucksin hyökkäyksessä on kyllä laajuutta ja leveyttä tällä hetkellä, mutta laatu on hieman kysymysmerkkien alla (Sedinien ulkopuolella). Ykköskentässä Kaksoset tulevat tekemään taattuja tehoja ja tuohon kenttään kolmanneksi lenkiksi sijoitettava pelaaja (Burrows/Samuelsson) menestynee yhtälailla, mutta kakkoskentän onnistumisesta tällä materiaalla ei voi oikein täyteen takuuseen mennä.

Kakkoskenttään olisi tarjolla kaiken karvaista pelaajaa. Nuorta, vanhempaa, fyysistä, pehmeää, taitavaa, puukättä, hitaampaa, nopeaa... mutta yksikään ei oikein varman kakkoskentän pelaajan kriteereitä täytä. Kesler, Burrows/Samuelsson, Demitra, Wellwood, Raymond, Hodgson... tuosta joukosta on aika vaikea löytää sitä nimeä jonka voisi odottaa johtavan Canucksin kakkoskenttää koko kauden ajan hyvillä otteilla ja tehoilla. Jos katsotaan ennakkospekulaatioissa eniten esiintyneitä nimiä, Kesleria, Demitraa ja Burrowsia/Sammya (se kumpi ei Sedinien kentässä pelaa), on näissäkin ihan tarpeeksi kysymysmerkkejä.

Kesler pelasi viime kaudella hyvin ensin kolmoskentässä sentterinä ja myöhemmin kakkoskentässä laiturina, mutta en ole varma onko hänestä kakkoskentän pelilliseksi johtajaksi, varsinkaan jos hän joutuu pelaamaan sentterin tontilla. Mielestäni Kesler on parhaimmillaan sentterin roolissa, hänen vahvuudet tulevat tuossa paikassa parhaiten esiin, mutta en osaa sanoa riittääkö miehen rahkeet kakkoskentän sentterin rooliin vielä kun laituritkaan eivät mitään popiorreja ole. Jotenkin Kesler jää minun papereissani vielä tällä hetkellä vähän väliinputoajan rooliin; periaatteessa kaikki mahdollisuudet kakkoskentässä pelaamiseen olisi olemassa, mutta toistaiseksi on vain jäänyt sellainen kuva että isojen minuuttien kolmossentterin rooli olisi hänelle se paras paikka pelata (jossa ei siis mitään vikaa ole).

Burrows menee vähän samaan Keslerin kanssa. Todellinen läpimurto tuli viime kaudella Sedinien vierellä pelatessa, enkä osaa sanoa mitä siitä syntyisi jos ensi kauden kakkoskenttä rakennettaisiin tuon kaksikon varaan. Demitran kontolle kakkoskentän jättäminen olisi puolestaan sama kuin ampuisi itseään jalkaan, niin epävarma kaveri on kyseessä. Ihan tason heittelyn, ja tietysti loukkaantumisten takia. Samuelssonista on puolestaan paha sanoa miten hän Vancouveriin sopeutuu, ja minkä vaikutuksen suurempi vastuu hänen peliinsä tekee.

Wellwoodin, Hodgsonin, Raymondin ja kumppaneiden erilaisia vikoja ja puutteita onkin täällä jo pohdittu, ja samaa mantraa toistaen näistäkin voi todeta sen saman mitä yllämainituista kakkoskenttäkokelaista: suoritusvarmuus isossa kakkoskentän roolissa, jossa pitäisi tehoja syntyä, on kysymysmerkki.

Pitää myös muistaa, että Canucksilta vielä puuttuu se kiekollinen, mielellään top 4 pakki rosterista. Ja kun UFA-markkinoilla ei kiinnostavia nimiä enää ole tarjolla (joku Schneider ei kauheasti nappaa), jää treidit ainoaksi mahdollisuudeksi hankkia sellainen. Ehkä tässä olisi hyvä sama lievittää tuota keskinkertaisuuden tungosta hyökkäyksessä, treidaamalla yksi (vaikkapa Raymond) vaihdossa nuorehkoon pakkiin.

Burrows lyönyt mailallaan kesäliigassa maalivahti Koray Celikia kasvoihin. Ei kai vain Burrows astele Bertuzzin jalanjälkiä...?

Itselle puolestaan tuli mieleen ensimmäisenä: ei kai vain Celik astele Mooren jalanjälkiä...?

---

Muun muassa tuon "7. paidan jäädytys" -fiaskon pääpiruna pyörinyt Canucksin "presidentti" Chris Zimmerman on päättänyt erota. Ei tule ikävä ei, aika monta kommellusta hänen lyhyen Canucks-uran aikana pääsi sattumaan.

 

[Jay79]

No niin löytyyhän näitä typeryksiä muittenkin jengeistä, saa ensi kaudella olla varovaisena muutkin liigassa kun Phillyn vastustajat. Saa nähdä tuleeko penaltia siviilistä, nyt vaan nimi ylös herra Campbell.

 

[nuck]

Tuosta "tapaus-Burrowsista" kerrottiin Canucks.comilla noin kuukausi sitten ensimmäisen kerran erään nimimerkin taholta. Tuolloin kukaan(?) ei uskonut häntä, kun hänellä ei ollut mitään linkkiä tapahtuneeseen. Nyt kun RDS.ca on kertonut tuosta, niin kai tuolla sitten jotain perää on. Koska en ole tietenkään nähnyt kyseistä tilannetta ja koska syytteitä ei ole vielä edes nostettu, niin paha mennä sanomaan sen enempää. HF:lla nimimerkki Oleg Petrov kertoo tuosta tapahtumasta näin (onko tähänkään luottaminen..?):

Have to chime in here. Seeing as how I am very familar with what happened that night.

What happened was an on-ice incident. As you can imagine, Burrows takes a boatload of crap from the other players in the league. The goalie in question was chopping him every time the ref would turn his back on the play, finally with the result of the game no longer in doubt the goalie took one last whack. A delayed penalty was going to be called, but instead Burrows took matters into his own hands and cross-checked the goalie in the face. He hit him so hard he broke 75 – 80% of the goalie’s two front teeth (through his mask).

What happened after was somewhat embarassing, the goalie is walking around the rink with his cell….he calls his mother, father, the cops and his lawyer…..What kind of a kid has his lawyer’s cell number on him??

At any rate, I think they are looking for some kind of a settlement. It’s total BS in my opinion, but Burrows being a pro in all should probably not have been there in the 1st place and definitley should have acted as if he has more to lose, because he DOES.

Katsotaan josko tuosta tulisi lisää tietoa julkisuuteen. Kesäliigoissa on kuuleman mukaan välillä aika kuumia tunteita ja Burrowsin tietäen ei tuokaan niin hirveästi yllättäisi, mutta "ehkä" jutussa pitää päästä vähän pidemmälle tai sitten nähdä itse tuo tilanne (ei liene mahdollista), ennen kuin voi mitään tuomioita puoleen ja toiseen julistaa.

***

Chip palasi näköjään kesälomilta, joten kommentoidaan hänen kirjoitusta vielä.

Olen täysin samaa mieltä Chipin kanssa siitä, että Vancouverin hyökkäyksen(kin) tilanne herättää oikeastaan pelkkiä kysymysmerkkejä tällä hetkellä: Miten Keslerin ja Burrowsin peli hyökkäävissä rooleissa tulee onnistumaan jatkossa? Miten Hodgson onnistuu ensimmäisellä NHL-kaudellaan? Onnistuuko Samuelsson esimerkiksi Kaksosten kanssa? Parantavatko Wellwood, Bernier tai Raymond viime kaudesta? Miten Demitra pysyy kunnossa? jne.

Ykkösketju on periaatteessa ainoana alueena kasassa Kaksosten ansiosta. Ykkösketjussakin - joka vaikutti viime kauden jälkeen olevan varmuudella ensi kaudellekin mallia Kaksoset-Burrows - toisen laidan paikka on auki Samuelssonin hankinnan jälkeen. Itse aloittaisin kauden kuitenkin Burrowsilla ja muokkaisin tuota sitten tarpeen mukaan Samuelssoneilla tai Berniereilla.

Burrows (ja samoin Kesler) on pelannut lähes koko NHL-uransa puolustavassa roolissa. Isona syynä tuohon on paitsi heidän hyvät puolustustaidot, mutta myös se, että V on halunnut antaa vastustajan tähtiä paimentavalle kolmoselle hyökkäyksen toiseksi suurimman roolin (muistamalla Anaheimia vastaan pelatun playoff-sarjan keväältä 2007, jolloin Ducksin kolmonen nousi sarjassa erittäin suureen rooliin), sillä pelaajina kaksikko Kesler/Burrows on ollut joukkueen hyökkääjien A-ryhmää Kaksosten lisäksi.

Viime kaudella he pääsivät vasta ensimmäisen kerran urallaan kunnolla hyökkäävään rooliin. Tuon seurauksena Burrows paukutti Kaksosten laidalla 27 pelissä 15 maalia (tasaisen vauhdin taulukolla olisi tullut koko kaudessa peräti 45 maalia tuota tahtia jatkamalla). Kesler iski puolestaan kakkosketjun laidalla 34 pelissä 15 maalia ja 34 pistettä - tasaisen vauhdin taulukolla hänen vastaavat lukemat olisivat olleet 36 maalia ja 82 pistettä... kakkosketjusta.

Nuo miesten viime kauden lukemat ovat kovia, ehkä liiankin kovia odotettaviksi ensi kaudelle. Mutta samalla pitää muistaa se, että he eivät olleet mitään shawnantoskeja viime kauden alussakaan kolmosen varjostavassa roolissa pelatessaan. Kesler oli menossa kolmosessa 50 ensimmäisessä pelissä noin 20 maaliin ja 45 pisteeseen. Burrows oli menossa puolestaan 55 ensimmäisessä pelissä kolmosketjussa noin 20 maaliin ja 43 pisteeseen (hänen suhteen pitää vielä muistaa se, että hän pelasi koko kaudella peliä kohden vain noin 25 sekuntia ylivoimaa).

He olivat siis jo tuossa kolmosketjun puolustavassa roolissa melkein 50 pisteen pelaajia viime kauden ensimmäiset noin 50 peliä. Nyt, jos ja kun he saavat koko kaudeksi tuon hyökkäävämmän roolin kahdessa ensimmäisessä ketjussa, niin heiltä on realistista odottaa vähintään tuota 50 pistettä. Kummatkin ovat menneet vielä toistaiseksi eteenpäin pelaajina joka kausi, joten en näe tuossa oikeastaan mitään isompaa tekijää, miksi tuota ei voisi odottaa.

Minä olen pitänyt usein tuota 50 pisteen rajapyykkiä jonkinlaisena mittarina joukkueiden hyökkäyksien syvyyden suhteen. Jos Kesler ja Burrows tuohon yltäisivät ensi kaudellakin (niin kuin uskon), niin Vancouverissa olisi mitä luultavimmin viisi päälle 50 pisteen pelaajaa viime kauden tapaan: Kesler, Burrows, Kaksoset ja Demitra. Viime kaudella tuohon samaan vähintään viiteen pääsi NHL:ssä Canucksin lisäksi kahdeksan (Anaheim, Boston, Chicago, Detroit, New Jersey, Philadelphia, San Jose ja Washington - mukana siis kaikki kuusi divisioonavoittajaa) muuta joukkuetta. Mielenkiintoisesti mestari Pittsburghilla oli vain kaksi päälle 50 pelaajaa ja samoin Luoteisen divarin kilpailijoista Calgarylla oli kaksi, Coloradolla kaksi, Edmontonilla kolme ja Minnesotalla kaksi.

Vancouverilla tuota rajapyykkiä saattaisivat uhata vielä tuon viisikon lisäksi Samuelsson (jos pelaa paljon Kaksosten kanssa) ja ehkä Bieksakin, joka jäi viime kaudella tuosta seitsemän pistettä. Wellwoodin, Bernierin, Edlerin ja mahdollisesti Hodgsonin pitäisi puolestaan onnistua melkein täydellisesti, että heillä olisi mahdollisuuksia tuohon, mutta 40 pistettä (syvyyttä syvyyden taakse...) ei liene täysin ulottumattomissa kuitenkaan.

Eli mitä tällä selvityksellä yritän tuoda esille; Olen täysin samaa mieltä Chipin kanssa siitä, että hyökkäyksessä on paljon kysymyksiä. Noista kysymyksistä huolimatta tilanne ei ole välttämättä kuitenkaan kovin paha, sillä ainakin syvyyttä pitäisi riittää ensi kaudella riittävästi, ja toisaalta myös kärkeä pitäisi olla, sillä Kaksoset olivat viime kaudella Läntisen konferenssin pistepörssissä sijoilla kuusi ja seitsemän.

***

The Hockey Writers kirjoitti Vancouverin puolustustilanteesta mm. seuraavaa:

But maybe we should take another look at this team and ask, is that what we really need? Let’s examine the existing defense corps: Kevin Bieksa, for example, put up 11 goals, 32 assists, and 43 points this past season (compares well against Jay Bouwmeester’s 15-27-42) and 12-30-42 in 2006-2007. Yet Bieksa is mentioned more often as trade bait these days than as the offensive catalyst that he has been and should continue to be.

What about Sami Salo? We all know about his injury woes over the years, but when he is in the lineup he is a dependable puck mover. With his booming point shot, he should be scoring much more than he has in the past couple of years, however (5 goals last year, 8 the year before).

Lest we forget, we also have Alex Edler, whose 37-point (10g, 27a) breakout season may be a sign of even better offensive production to come. Shane O’Brien also showed some decent ability to handle the puck.

At this point, it seems pretty obvious that the Canucks are not short on offensive talent on the backend. In a nutshell, this is what they need:

* 65+ games from Sami Salo: A full season is too much to wish for, so let’s not bother. If the Canucks can get 65 or more games from Salo, the power play will be in great shape.
* Fewer risky plays from Kevin Bieksa (and Willie Mitchell, for that matter): The only thing holding back Bieksa is sheer boneheadedness. If he can cut down his mental mistakes, he is a potential all-star. Willie Mitchell was very steady during the regular season and the first playoff series, and much less so against the Blackhawks. He needs to get back to playing steady defense; doing so would help ease the loss of Mattias Ohlund.
* Continued development from Alex Edler: If Edler can continue to improve, all this talk of needing a new offensive defenseman will disappear in a flash.
* A dependable sixth defenseman: Salo, Bieksa, Mitchell, Edler, O’Brien. That’s five. There will be ample opportunity for the likes of Lawrence Nycholat, Aaron Rome, Evan Oberg, or a Mike Gillis acquisition-to-be-named-later to step up and fill the void.
* Some way to convince Kirill Koltsov to play in Vancouver: If only.

Ihan asiansa tuntevan kuuloista teksiä noin kokonaisuudessaan, mutta mitä ihmettä nuo Koltsov ja Oberg tuolla spekulaatioissa tekevät? Koltsovin puolustuspeli ei vain toimi vieläkään ja toisekseen hän tuskin lähtee yrittämään, sillä "vaarana" on joutua taistelemaan pelipaikasta farmin kautta muiden tavoin. Oberg on puolestaan vasta tulossa yliopistokentiltä, joten aika lailla utopistista mielestäni odottaa häneltä vielä edes syvyyspakin roolia ensi kaudelle.

 

[nuck]

Muun muassa tuon "7. paidan jäädytys" -fiaskon pääpiruna pyörinyt Canucksin "presidentti" Chris Zimmerman on päättänyt erota. Ei tule ikävä ei, aika monta kommellusta hänen lyhyen Canucks-uran aikana pääsi sattumaan.

Jäi tuosta kommentoimatta se, että vaikka en itsekään itke miehen lähdön perään, Zimmermanin panosta on kyllä melkein mahdoton lähteä arvioimaan. Joukkue tekee hyvää tulosta, mutta kuinka suuri osa tuosta menee sitten esimerkiksi Zimmermanin markkinointipuolen piikkiin, kuinka suuri osa menee seuran kohtalaisen menestyksen piikkiin ja kuinka suuri osa puolestaan kanadalaisen, jo valmiiksi jääkiekosta kiinnostuneen väestön piikkiin? Mahdoton sanoa.

Varmuudella hänen vastuulleen voidaan tosiaan laittaa esimerkiksi tuo 7. paita-kikkailu ja muutama muukin asia, mitkä eivät toimineet. Toisaalta organisaatiolla lienee kovia myyntiodotuksia seuraavista Olympialaisista. Tuo paidassa lukeva "VANCOUVER" teksti yrittää varmasti kaupata paitoja kisojen aikana kovia määriä, mutta onnistuuko tuo? Lopputulos tuosta nähdään vasta myöhemmin.

Mielenkiintoista seurata, kuka jatkaa hänen työtään organisaatiossa. Jotkut fanit ovat ehdottomassa Lindenia tuolle(kin) paikalle, mutta ehkä hänen paikkansa olisi ennemmin jossain muualla organisaatiota.

***

Tuore The Hockey News veikkaa Cody Hodgsonin vievän ensi kaudella Calder Trophyn. Etukäteen hänen kovina kilpailijoina pidetään esimerkiksi John Tavaresia, jota bust nuiji seuratasolla OHL:ssä viime kaudella. Toisaalta Tavares saanee ensi kaudella NHL:ssä helpomman tien suurempaan rooliin ja ylivoimaan, ja on tuota kautta ehkä lähempänä Calderia jos nyt asiaa mietitään. Muitakin nimiä tulee taas kauden aikana mukaan ja mukana on varmasti perinteiseen tyyliin taas hieman yllättäviäkin nimiä.

***

Kun tässä puhuttiin aikaisemmin joukkueen hyökkääjätilanteesta kärjen osalta, niin pitää nyt samalla laittaa video joukkueen nelosketjun pelaajastakin. Paras videokooste Rick Rypienista mielestäni mitä löytyy. Miehen käsien vaihtaminen on kyllä vaikuttavaa luokkaa ja selvästi huomaa tuon nyrkkeilytaustan.

 

[nuck]

Mielenkiintoista seurata, kuka jatkaa hänen työtään organisaatiossa. Jotkut fanit ovat ehdottamassa Lindenia tuolle(kin) paikalle, mutta ehkä hänen paikkansa olisi ennemmin jossain muualla organisaatiota.

Eipä tarvinnut kovin pitkään odottaa Zimmermanin seuraajaa. Manageri Mike Gillisista tuli myös seuran presidentti ja näin hänen valtakuntansa laajenee entisestään. Kauan eläköön King Mike!

Gillista tulevat tukemaan organisaation sisältä organisaatiossa vuodesta 1994 asti työskennellyt Victor de Bonis sekä lisäksi NFL:n Seattle Seahawksin CEO:na (Chief Executive Officer) työskentelevä, entinen Minnesota Wildin presidentti Tod Leiweke tulee mukaan neuvonantajaksi Seattlen hommien ohella. Leiweke on työskennellyt aikaisemmin urallaan myös Canucksissa, joten kaupunki on tuttu (ja yhtä sateinen kuin rajan eteläpuoleinen Seattle).

In 2006 under Leiweke's direction, the Seahawks sold out of season tickets for the first time since the early 1990's and developed Blue Pride, the team's season ticket waiting list. Seattle has extended their sellout streak at Qwest Field to 44 consecutive games. In 2005, Qwest Field was named by The Sporting News as the finest venue in the National Football League. Under Leiweke's leadership, 2005 was a historic year both on and off the field. In addition to winning the NFC Championship and advancing to the team's first Super Bowl, the Seahawks won the 2005 NFL Sports Fan's Quality Award as the league's "Fan Friendliest" team.

Before joining the Seahawks, Leiweke served as president of the Minnesota Wild and chief operating officer of Minnesota Sports & Entertainment (MSE). Under Leiweke's leadership the Sports Fans of America Association, Inc. awarded its 2003 NHL Sports Fan's Quality Award to the Wild as the league's "Fan Friendliest" team. In an ESPN survey conducted in 2003, the team was ranked number one for stadium experience and number two for fan relationships among 123 sports franchises. The Wild played to sellouts for every game in each of its first four seasons.

Zimmerman kertoi, että hän lähti seurasta perhesyistä, ja että tulee muistamaan lämmöllä faneja:

He cited family reasons for the move. Zimmerman has a 17-year-old daughter entering her final year of high school and a 14-year-old son. He also has an elderly mother in the greater New York area. His children are her only grandchildren.

“It’s always hard to leave a great situation and I’ve had a great time here in Vancouver,” Zimmerman said. “What will I remember most? I’ll remember the passion the city has for this team and all the different ways I got to experience that. I believe it’s the greatest hockey city in the world and I loved being a part of every minute of it.

“If there was an on-ice moment, I remember the feeling of Game 7 vs. Dallas in my first year here,” he continued. “I’ve been part of a lot of great sporting events, but being part of the organization and the exhilaration of winning a Game 7 at home, and what the building felt like, I’ll remember that forever.”

 

[stunt cock]

Vancouverin ketjuun kommentoiminen tuntuu jo muodostuvan tavaksi... Canucksien hyökkäyksen tilanne näyttää tänne "pöydän toiselle puolelle" hyvälle. Toki pakkaan mahtuu kysymysmerkkejä, mutta itse näkisin osaksi katsomattomat kortit, Burrows, Kesler, Wellwood ja Hodgson canucksien hyökkäyksen vahvuudeksi.

Kovan työn kautta tähteyteen nousseella Burrowsilla on nähdäkseni taskussa vielä lahjakkuutta, josta ammentaa nousevaa kehityskäyrää vielä tulevaisuudessakin. Sama tilanne on myös Keslerillä, josta on kehittymässä aivan jotain muuta, kuin canucksien luotettava kolmossentteri tuleville vuosille. Itse asiassa tälläi vähän kauempaa katsottuna canucksien hyökkäys näyttää hyvältä. Sedinit muodostavat pätevän ykkösketjun ja Burrowsin ja Keslerin ympärille pystyy rakentamaan liigan "parhaan" puolustavan ketjun (oli näitä kahta sitten täydentämässä vaikka Samuelsson), jota voi luotettavasti tilanteessa, kuin tilanteessa heittää vastustajan vaarallisinta ketjua vastaan. Peluutuksen kannalta itse rakentaisin Keslerin ja Burrowsin ympärille kakkosketjun, jota peluuttaisin vastustajan ykkösketjuja vastaan. Kumpienkin herrojen itseluottamukselle loppukausi teki varmaan hyvää ja aijemmin jo toimineen yhteispelin voisikin olettaa tuottavan aikaisempaakin parempaa tulosta. En näkisi mitenkään mahdottomana, että yhdessä pelatessaan Kesler rikkoisi 60 pinnan rajan ja Burrows 30 maalin rajan, ja siinä oheessa pelaisivat vastustajan parasta kejua vastaan. Sedinien paukuttaessa sen 80+ pistettä ja kakkosketjun em. mukaiset tehot, ei Canucksien hyökkäyksen laadukkuus olisi enää kenellekkään kysymysmerkki tasoa.

Näiden neljän em. pelaajan lisäksi Demitran, Samuelssonin, Bernierin, Wellwoodin ja Hodgsonin voi odottaa odottaa täydentävän hyökkäyksen top-9 hyvälle tasolle. Erityisesti Bernierin kohdalla monet tuntuvat unohtavan, että hän on vasta 85 syntynyt pelaaja, ja voimahyökkääjien kehityksen tunnetusti vievän reilusti aikaa. Jos Bernieri otteet alkaisivat näyttää samalta, kuin tulokaskaudella sharkseissa Marleaun ja Michalekin kanssa samassa ketjussa, olisi Canucksien top 6 tason hyökkäys laajentunut taas yhdellä hyökkääjällä. Itse suhtaudun varauksellisesti nuorten pelaajien potenttiaaliin vältelleen ylioptimismia, mutta Bernierin tulokaskauden otteet, vaikka pari viimeistä kautta ovat olleet heikompia, ylläpitävät vielä uskoani Bernieriin. Ihan vakavalla naamalla voin sanoa odottavani Bernierin rikkovan vielä 30 maalin rajapyykin, jos raja ei tule vielä ensikaudella rikottua ehkä seuraavalla tai sitä seuraavalla. Ikä hänellä ei tule vielä muutamaan kauteneen kehityksen esteeksi.

Palatakseni Kesleriin ja Burrowsiin, heidän kaltaiset pelaajat ovat mielestäni niitä kaikkein arvokkaimpia palasia hintalaatusuhteeltaan joukkueen rakennuksessa. Toki Crosbyt, Getzlafit ja Thorntonit ovat palasia, joiden esitykset eniten määräävät joukkueen menestystä, mutta heti näiden isojen starojen jälkeen tulevat Burrowsit, Påhlssonit ja Keslerit, joiden kyky pimentää tähtiä ja nostaa tasoaan ratkaisuhetkellä antavat sen viimeisen tarvittavan silauksen äärimmäiseen menestykseen tähdättäessä, johon pelkkä tähtien loistaminen ei enää riitä. Puolustusspesialistien muodostama kakkosketju, joka saa tuhoja aikaan myös hyökkäyspäässä, on mielestäni paljon arvokkaampi, kuin kakkosketju jolta odotetaan oikeastaan pelkästään hyökkäyspään onnistumisia. Monesti ajatuksena joukkueenrakentamisessa keskustelupalstoilla tuntuu olevan kaava, ketjut 1-2 tekee maalit, kolmosketju puolustaa (ei loista hyökkäyspäässä) ja nelosketju taklaa ja pitää vauhtia yllä. Peluutuksen kannalta mielestäni paras vaihtoehto on tilanne, jossa luontevasti vastustajan parasta ketjua vastaan voidaan heittää oma paras puolustava ketju ja silti odottaa puolustavalta ketjulta runsaan peliajan vaatimia tehoja myös hyökkäyssuuntaan. Esimerkiksi sharkseissa tilanne on se, että vastustajan parasta ketjua vastaan on käytännössä pakko peluuttaa "puolustusspesialisti", Joe Thorntonin, ketjua, koska muista ketjuista yksikään ei ole tarpeeksi luotettava heitettäväksi kaikken tiukimpaan tilanteeseen. Peluutuksen kannalta monipuolisuutta toisi, jos Thorntonin ketjun lisäksi jokin muu ketju selviäisi vastuusta vastustajien suurimpien tähtien ollessa jäällä.

San Jose on ollut jo muutaman kauden yksi niistä joukkueista, joille povataan kannun nostoa kesällä, ja joukkueen hyökkäystä pidetään yhtenä NHL laajimmista. Silti itseni ei tarvitsisi kauaa miettiä jos eteeni asettuisi mahdollisuus auttaa Doug Willsonia ja edessä olisi mahdollisuus treidata "kakkosketjun pelaajia" vancouveriin vaihdossa vancouverin vastaaviin, Burrowssiin ja Kesleriin. Michalek, Pavelski tai Clowe lätisivät oitis yksi yhteen vaidossa edellä mainittuihin Burrowsiin ja Kesleriin.

 

[Ferris]

Capgeek.comin mukaan Jannik Hansen on tehnyt yksivuotisen, kahdensuunnan sopimuksen arvoltaan $550k.

 

[vilpertti]

Esimerkiksi sharkseissa tilanne on se, että vastustajan parasta ketjua vastaan on käytännössä pakko peluuttaa "puolustusspesialisti", Joe Thorntonin, ketjua, koska muista ketjuista yksikään ei ole tarpeeksi luotettava heitettäväksi kaikken tiukimpaan tilanteeseen. Peluutuksen kannalta monipuolisuutta toisi, jos Thorntonin ketjun lisäksi jokin muu ketju selviäisi vastuusta vastustajien suurimpien tähtien ollessa jäällä.

San Jose on ollut jo muutaman kauden yksi niistä joukkueista, joille povataan kannun nostoa kesällä, ja joukkueen hyökkäystä pidetään yhtenä NHL laajimmista. Silti itseni ei tarvitsisi kauaa miettiä jos eteeni asettuisi mahdollisuus auttaa Doug Willsonia ja edessä olisi mahdollisuus treidata "kakkosketjun pelaajia" vancouveriin vaihdossa vancouverin vastaaviin, Burrowssiin ja Kesleriin. Michalek, Pavelski tai Clowe lätisivät oitis yksi yhteen vaidossa edellä mainittuihin Burrowsiin ja Kesleriin.

Thorntonin ketjun peluutus vastustajan ykköstä vastaan perustuu myös siihen loogiseen ajatelmaan, että he pitävät kiekkoa paljon ja ulottuvina ja nopeina pelaajina saavat kiekon usein karvattua itselleen. Kun kiekko on omilla, poislukien Semenov, ja useimmiten pyörii vastustajan päässä, puolustustyö on helppoa.

Pavs ei välttämättä lähtisi omissa kirjoissani mihinkään, kaveri kun on sen verran halpa tuotteliaaksi kakkossentteriksi, että etenkin kun joukkue on selkä palkkakattoa vasten, hänen korvaamisensa olisi jokseenkin mahdotonta. Muuten joo, erityisesti Michalekin ja Clowen täytyy viedä pelinsä uudelle tasolle ensi kaudella ja erityisesti pudotuspeleissä. Mikäli he nyt ensi kaudella joukkueessa pelaavat. Jos luutivat muualla, saavat luvan pelata niin paskasti kuin voivat.

 

[stunt cock]

Thorntonin ketjun peluutus vastustajan ykköstä vastaan perustuu myös siihen loogiseen ajatelmaan, että he pitävät kiekkoa paljon ja ulottuvina ja nopeina pelaajina saavat kiekon usein karvattua itselleen. Kun kiekko on omilla, poislukien Semenov, ja useimmiten pyörii vastustajan päässä, puolustustyö on helppoa.

Lainauksen kansaa olen täysin samaa mieltä ajatuksesta liittyen Thorntonin ketjun puolustuspeliin, mutta keskeisin syy, miksi Thorntonin ketju pelasi vastustajan parasta ketjua vastaan on, ettei ketju arsenaalista lyötynyt muita ketjuja joille vastuun olisi voinut sysätä.

Pavelski ja Kesler kummatkin ovat tilanteessa, jossa vuodenpäästä kummankin hinta pompsahtaa parilla miljoonalla.

 

[nuck]

Mukavaa, että olet innostunut kirjoittamaan tännekin stunt cock.

Ei kuitenkaan enempää särki-juttuja tänne, jookos ;)

Peluutuksen kannalta itse rakentaisin Keslerin ja Burrowsin ympärille kakkosketjun, jota peluuttaisin vastustajan ykkösketjuja vastaan.

Itse asiassa Kesler ja Burrows ovat muodostaneet jo parinkin kauden ajan joukkueen todellisen kakkosketjun, jos tuota katsoo peliajoista. Viime kaudella heitä enemmän pelasi hyökkäyksessä vain Sedinit. Myös toissa kaudella he pelasivat joukkueen top6 minuutteja. He ovat olleet paperilla siis kolmosketjussa, mutta todellisuudessa kakkosessa.

He ovat myös pelanneet juuri tuota mainitsemaasi roolia vastustajien tähtiä vastaan jo pidempään. Viime kaudella he olivat menossa tuossa roolissa noin 20 maaliin ja 45 pisteeseen kumpikin, kunnes heidät sitten rikottiin helmikuun 1. päivä toisistaan irti. Tuo kaksikon erottaminen oli alkuun yllättävää ja en oikein hyväksynyt tuota (mielestäni joukkueen parhaiten toiminut parivaljakko hajotettiin), mutta se poiki viime kaudella lopulta hyökkäyksessä selvästi laatua leveämmälle ja paransi kokonaisuutta.

Ykkösketjun hieman flegmaattisen oloiset, mutta taitavat Kaksoset hyötyivät selvästi Burrowsin energiasta ja kiekottomasta pelistä. Burrows osasi myös hyödyntää kiitettävällä tehokkuudella Kaksosten petaamat paikat hyväksi, auttoi puolustuspäässä joukkuetta ja meni hyökkäyksessä maalille hyvin.

Lopulta hän iski nuo 15 maalia 27 peliin ja paransi Sedinienkin peliä siten, että esimerkiksi alkukauden 0.89 pisteen (per peli) tahdilla pelannut Henrik Sedin nousi loppukaudella noissa vajaissa 30 pelissä 1.22 pistettä per peli tekeväksi (koko kausi tuolla tahdilla ja kasassa olisi ollut yli 100 pistettä) sentteriksi.

Ainoastaan playoffit menivät Burrowsilta hieman penkin alle. Ensimmäisellä kierroksella hän teki tosin St. Louisia vastaan kolme maalia neljään peliin, mutta kärsi sitten Chicago-sarjassa loukkaantumisista (käsi, ranne ja lonkka), eikä ollut entisensä. Chicago-sarjan saldoksi jäikin vaatimattomat 0+1 pistettä viiteen peliin ja faneilta ihmettelyä, loppuiko kunto...

Kesler siirrettiin puolestaan jo hieman ennen Burrowsia (1. helmikuuta pelissä Carolinaa vastaan, jossa Canucks katkaisi masentavan kahdeksan pelin tappioputkensa Burrowsin tekemällä alivoimamaalilla - syöttäjänä Kesler) kolmosketjusta kakkoseen Sundinin laitaan. Sundin sanoi tuolloin Keslerista, että hän on ollut joukkueen paras pelaaja Sundinin tulon jälkeen (7.1) ja kaksikon yhteistyö toimikin hienosti.

Kesler sai aikaisempaa vapaammat kädet laidalla hyökkäyssuuntaan ja teki kakkosessa uransa ensimmäistä kertaa pidempään pelatessaan 32 pelissä 15 maalia ja 32 pistettä. Hänestä tuli kakkosessa laidalla pelatessaan ehkä hieman aikaisempaa huonompi hyökkääjä omaan päähän (oli edelleen tuossakin hommassa hyvä, mutta ei ehkä ihan niin hyvä kuin kolmosessa), mutta paljon parempi pelaaja hyökkäyspäähän.

Hän teki paljon pisteitä maalivahtien edestä tai muuten ykkössektorilta, ei järjestänyt peliä tai loistanut kiekollisena, mutta pelasi suoraviivaista ja tehokasta peliä. Kauden jälkeen tuli valinta Canucksin arvokkaimmaksi pelaajaksi sekä ehdokkuus Selke Trophyyn, jota ei ehkä olisi tullut tuossa kolmosen selkeästi puolustavassa roolissa.

Mutta vaikka Kesler olikin tehokas laidalla ja joidenkin mielestä hän oli kokonaisuutena laidalla jopa parempi kuin keskellä (yllättäen ainakin minut laidalla pelatessaan), niin olen kyllä tavallaan samaa mieltä mm. Chip Whitleyn ja sinun kanssasi siitä, että sentterinä hänen vahvuutensa tulevat ehkä vieläkin paremmin hyödyksi.

Toisaalta laidalla pelatessa hänellä on omat vahvuutensa, kuten nopeus, suoraviivaisuus ja hyvä rannelaukaus, mutta sentterinä hän pystyy käyttämään lisäksi pelisilmäänsä kahteen suuntaan pelaamisessa. Toisaalta hän ei ole sentterinä peliä järjestävä pelaaja ja hänellä ei ole NHL:n parhaita käsiä, joten hyvän sentterin apuja jää hieman käyttämättä hyökkäyssuuntaan.

Tällä hetkellä tilanne heidän suhteen on kuitenkin se, että viime kausi antoi odotuksia tehokkaammasta huomisesta eri ketjuissa. Burrowsin yhteistyö kaksosten kanssa toimi erittäin hyvin (paremmin kuin kenelläkään toisella Sedineiden kanssa pelanneella pelaajalla toistaiseksi) ja olisi jopa tyhmää olla jatkamatta tuota - jos tuo toimii ensi kaudella samalla tavalla.

Kesler nyt menisi periaatteessa kakkosessa tai kolmosessa, sentterinä tai laidalla yhtä hyvin, kunhan saa vain joukkueen monikäyttöisimpänä hyökkääjänä ja hyökkäyksen todellisena sieluna paljon peliaikaa. Silti ei ole mikään pois suljettu vaihtoehto olla peluuttamatta heitä edelleen yhdessä, mutta minä ainakin aloittaisin laadun jakamisella hieman leveämmälle ja näkisin siksi Burrowsin yhteistyön Kaksosten kanssa.

Alivoimissa he tulevat kuitenkin jatkamaan yhdessä ja varmasti Vigneault tulee taas sotkemaan muutenkin ketjujaan siten, että heille tulee yhteisiäkin vaihtoja. Jokerikortti Sedinien ketjuun voisi olla tuo hieman väritön ja mauton Samuelsson, jonka sopimus voisi kertoa siitä, että joukkue suunnittelee häntä jossain vaiheessa Sedinien kanssa.

Eli minä aloittaisin (jos Demitra on mukana) kauden näillä ketjuilla:

D. Sedin - H. Sedin - Burrows
Demitra - Kesler - Samuelsson
Wellwood/Raymond/? - Hodgson - Bernier
Hordichuk - Johnson - Rypien/Hansen

Ykkönen toimii nähdäkseni varmasti hyvin. Kakkosessa Kesler olisi mennyt toivottavasti jälleen eteenpäin ja Demitra on melko tehokas (viime kaudella 69 pelissä 53 pistettä) kun pelaa sekä hyvä pitämään kiekkoa. Samuelsson on tuossa toisella laidalla kahden suunnan hyökkääjä, joten tämäkin ketju voisi pelata myös tuota puolustavampaa peliä. Ellei tuo ketju onnistu, niin ehkä sitten tulisi kyseeseen Kesler-Burrows -yhdistelmän kokoaminen uudelleen, sillä V haluaa todennäköisesti jälleen yhden päällystakkiketjun.

Kolmosessa antaisin paikan Hodgsonille keskeltä omalta paikaltaan ja laittaisin toiselle puolelle fyysisemmän Bernierin ja toiselle puolelle joko nopeutta (Raymond) tai käsiä (Wellwood). Ketju, jossa olisi sekä Hodgson, että Wellwood, olisi mielenkiintoinen nähtävä miesten pelinluvun ansiosta. Bernier olisi toisella laidalla pelaaja, jonka fyysistä panosta tuollainen ketju vaatisi.

Erityisesti Bernierin kohdalla monet tuntuvat unohtavan, että hän on vasta 85 syntynyt pelaaja, ja voimahyökkääjien kehityksen tunnetusti vievän reilusti aikaa.

En usko, että ainakaan kovin moni Canucks-fani on vielä haudannut toiveita Bernieria kohtaan. Hänellä on vielä kaikki mahdollisuudet isoon rooliin (kakkosketjuun ainakin) ja ainakin 25 maalin rajapyykkiin - tuokin on lukema, johon pääsi viime kaudella keskimäärin vain noin kaksi pelaajaa jokaisesta seurasta.

Hän voi olla ensi kaudella meillä yksi joukkueen yllättäjiä, jos hän menee hieman eteenpäin ja alkaa osumaan paikoista. Hyvää hänessä on se, että hän taklaa paljon ja saa niitä paikkoja (ei pyöri pelin ulkopuolella koko aikaa), huonoa puolestaan se, että hän tuhlaa paikkoja liikaa. Toivottavasti kuti alkaa mennä jatkossa entistä paremmin läheltä ylös.

Capgeek.comin mukaan Jannik Hansen on tehnyt yksivuotisen, kahdensuunnan sopimuksen arvoltaan $550k.

Hyvä sopimus. Hansen on hyvä alempien ketjujen pelaaja, jolta onnistuu periaatteessa kaikki mitä vaaditaan hänen rooliinsa. Viime kausi meni loukkaantumisten kanssa taistellessa ja muutenkin hänelle on tullut harmittavan paljon noita loukkaantumisia, mutta uskon, että terveenä hänestä olisi mahdollista saada kolmosketjuun hyvä pelaaja. Kiistaa oli tuosta yksi- vai kaksisuuntaisuudesta, joten siksi sopimus kesti.