Mennään tällä kerralla vähän rohkeammalla tyylillä, vaikka tämä ei Canucks-fanina kannatakaan.
Mutta kun jälleen kerran pohdin tätä tilannetta, niin tärkeintä olisi nyt hankkia laatua yli määrän.
Luonnollisesti näin. Kun katsoo Canucksin kokoonpanoa, niin pakkohan sen on myös niin päin mennä. Joukkueella kun on jo täynnä bottom6-paikat (Kesler, Burrows, Pettinger, Wellwood (minun papereissani ainakin aloittaa täältä), Brown, Cowan, Rypien, Hansen, ehkä Grabner'kin. Viimeisin ei tosin sovi alimpiin ketjuihin pelityylinsä vuoksi. Ei tosin sovi Wellwood'kaan, mutta yksi tuollainen katkaravun kokoinen vielä menee.
Joukkueella on siis jo nyt kiveen hakattuina alimmat seitsemän tai jopa kahdeksan bottom6-pelaajaa ja laatuakin on näissä ihan mukavasti. Tämä ainakin toivottavasti varmistaa sen, että tänä kesänä ei nähdä ritchieiden ja isbistereiden joukkomarssia Garagen porteille viime kesän tapaan. Tosin, yhdellä suomalaisella agitaattorilla on edelleen voimassaoleva kausikortti minun papereissani Canucksin koppiin, mikäli hän niin haluaa.
Sen sijaan joukkueella on nyt rahaa käytössään ja kerrankin niin paljon, että kunnollisiin (=ykkös/kakkosketjutason pelaajat) pelaajahankintoihin on realistisia mahdollisuuksia. Jokainen asiansa osaava manageri yrittäisi tässä tilanteessa ainakin Hossaa - kenelle ei vielä alle kolmekymppinen, ehjää uraa pelannut ja kuusi kertaa päälle 30 maalia tehnyt slovakki kelpaisi - vaikka sitten ylipalkkauksella (=Canucksin viime kauden jälkeen ainoa mahdollisuus saada todellinen tähti mukaan)?
Mainitsemasi Sundin olisi myös hyvä vaihtoehto lyhyellä sopimuksella tähän rakoon, mutta minäkään en usko hänen tuloonsa. Vaikka hän nimittäin saisikin kuunnella Abbaa muiden ruotsalaisten kanssa, epäilen vahvasti miehen jaksamista lennellä ympäri mannerta viime kaudella playoffien ulkopuolelle jääneen ryhmän kanssa.
Monissa paikoissa puhuttu Ryder olisi maalintekijänä Sedinien ketjuun ehkä sopiva pelaaja. Vahvalla 'ehkällä', mutta voisi olla kuitenkin kokeiltava pelaaja. Ryder olisi kuitenkin tavallaan myös määrän lisäämistä yli laadun. Kokonaisuutena hän ei täytä nimittäin ykkösketjun pelaajan titteliä, mutta jos hän löytää kaksosten kanssa sopivan yhteistyön kaksosten kanssa, hän voi hyvin tehdä ansoncarterit. Pitäisin sitä jopa enemmän mahdollisena kuin mahdottomana.
* * *
Alla oleva Secordin fantasia-ajatus saa kokonaisuutena kannatusta. Paria kohtaa kuitenkin epäilen, kun todellisuudessa hommat eivät mene yleensä niin hyvin, kuin paperilla. Minunkin hahmotelmani on tosin yltiöpositiivinen kaikessa karuudessaan, mutta laitetaan se nyt tänne kuitenkin.
Secord kirjoitti:
Jos Näslund ei jatka Canucksin paidassa, olisin Gillisinä erittäin aktiivinen Marian Hossan suhteen. Unohdetaan Demitrat, kyllä Hossa osaa rahaa arvostaa ja isketään pöytään sellainen tarjous, josta on vaikea kieltäytyä. Kuusi vuotta Näslundia nuorempana ja selvästi laadukkaampana pelaajana ei juuri parempaa korvaaja voisi ex-kapteenille toivoa. Ykkösprioriteetti.
Ymmärrän hyvin ykkösprioriteetin (kerrankin huippuluokan oikea laita) ja Näslundin korvaajan, mutta Hossalle löytyy varmasti montakin ottajaa, jotka ovat valmiita maksamaan miehelle erittäin kovia summia. Monilla muillakin joukkueilla on joko nyt suoraan tilaa katossa Hossan isoon sopimukseen tai sitten sitä pystyy parilla liikkeellä sinne melko helposti tekemään - jos Hossa vaan kiinnostaa. Ja kuten sanottu, miksi ei vielä alle kolmekymppinen, ehjää uraa pelannut ja kuusi kertaa päälle 30 maalia tehnyt slovakki kelpaisi?
Mikäli homma menisi niin helpoksi, että Hossa valitsisi Vancouverin ihan pelkästä rahasta, niin hienoa. Aquilinit ovat käsittääkseni valmiita maksamaan, jotta Canucksista saadaan menestyvä joukkue. Aina kovasanainen Gillis on luultavasti valmis käyttämään rahaa, jotta sama tavoite täyttyisi. Ja fanit sekä media ovat nälkäisinä odottamassa, kun joukkue tulee ehkä kerrankin käyttämään rahaa.
Mutta minulla on kuitenkin se tunne, että rahalla Canucks ei pysty kisaa niin selvästi viemään, että Hossa valitsisi Vancouverin sen vuoksi. Canucks ei pysty myöskään taistelemaan Hossasta sen varjolla, että "tulevaisuutemme näyttää niin loistavalta". Emmekä me pärjää viime kauden jälkeen enää edes "meillä on realistiset mahdollisuudet Stanley Cupiin -kisassa". Hossalle ei ehkä kelpaa edes hieno kaupunki.
Millä me voimme sitten menestyä?
Vahvalla ehkällä erittäin isolla rahalla
ja Demitran hankinnalla (vaikka en tätä suoranaisesti tuekaan). Demitra on käsittääkseni monille slovakkipelaajille eräänlainen isähahmo tämän hetken NHL:ssä ja hänen avullaan Hossakin voisi kokea olonsa meillä paremmaksi. Demitraan uskon myös mahdollisuuksiemme - Gillisin entinen asiakas kun on - hyviksi, joten homma tuskin tökkää tähän.
Mikäli Gillis onnistuisi saamaan isolla rahalla mukaan sekä Demitran, että Hossan, joukkueen kakkosketjusta (Demitra - Morrison - Hossa) tulisi kiekollisessa pelissä olemaan varmasti hyvä. Tämä tietäisi vain sitä, että Mason Raymondille tai Michael Grabnerille ei paikkaa aukeaisi kahdesta ensimmäisestä ketjusta (ykköseenkään kaksikko ei vielä sovi).
Olisihan tuo ketju pehmeä, mutta kerrankin Vancouverilla olisi maalintekoon kykenevä kakkonen sopimuskauttaan pelaavien Sedinien takana / edessä. Tähän yhdistettynä korkean tason kolmosketju, uudistettu ja toivottavasti viime kautta toimivampi nelonen, Luongon toivottavasti (uskon tähän vakaasti) paranevat otteet vaikean viime kauden jälkeen ja ainakin terveenä hyvä puolustus, niin tilanne voisi olla jo ihan hyvä.
Rahaahan tuossa palaisi, mutta maassa olisi ainakin toistaiseksi rauha, eikä Robson Streetia tuhottaisi. Joukkue olisi kiekollisessa pelissä selvästi viime kautta parempi kokonaisuus (kun mukana on myös toivottavasti onnistuva Wellwood - ainakin parantamassa ylivoimaa) ja Gillisin kuvia nostettaisiin ympäri kaupunkia lipputankoihin.
Ainoa paperilla näkyvämpi ongelma olisi fyysisen pelin mahdolliset ongelmat, mutta mestaruutta ei viety viime kaudella, eikä myöskään kaudella 2005-06 niinkään fyysisellä pelillä, vaan enemmän hyvällä kiekollisella kahden suunnan pelillä. Eikä tätä pidä tulkita niin, ettenkö arvostaisi Brenden Morrowia tai Jarome Iginlaa hyvin korkealle myös Vancouverissa.
Näkemykseni mukaan joukkue vain kaipaa kaikkein eniten maalintekotaitoa. Lisäksi uskon siihen, että kannua voidaan nostella ilman voimahyökkääjää, mutta ei ilman kahta hyökkäyspäässä toimivaa ketjua (+hyvää maalivahtipeliä ja hyvää puolustusta).
Ja vielä; Onneksi myös Vigneaultin ketjulottoon tottuneena voisin uskoa siihen, että Raymondille tai Grabnerille saattaisi kuitenkin aueta myöhemmin kauden mittaan paikka kahdesta ensimmäisestä ketjusta. Kun myös loukkaantumisilta ei voi koskaan välttyä, niin näidenkin kautta nuorille tulevaisuuden hyökkääjille aukeaisi varmasti mahdollisuuksia hyökkäävissä ketjuissa.
Eli ketjut voisivat olla vaikka mallia:
Sedin - Sedin - Pyatt (3.575 + 3.575 + 1.575)
Demitra - Morrison - Hossa (3.5 + 2.7 + 8.5)
Burrows - Kesler - Raymond (kokeillaan, josko onnistuisi tuossa) / Pettinger (0.487 + 1.75 + 0.883 / 1
Brown- Wellwood - Pettinger / Raymond (mikäli ei onnistu Keslerin ketjussa) ( Cowan, Rypien, Hansen, Grabner, Jaffray ) (0.525 / 0.725? + 1 / 0.883)
Hyökkäys yhteensä 13 hyökkääjällä n. 28.7 miljoonaa USD.
- Ykkösketjussa Kaksoset ja Pyatt muodostavat tutun kolmikon toissa kaudelta. Viime kaudella tuota kokoonpanoa ei jostain syystä nähty niin paljon yhdessä, vaikka se selvästi toimi aikaisemmin. Viime kaudella Daniel Sedin oli Läntisen konferenssin laitahyökkääjien TOP10:ssa maaleissa, vaikka jäi heikosti hyökänneessä joukkueessa seitsemän maalia edelliskaudesta.
Nyt Daniel tekee taas toivottavasti päälle 30 maalia, Pyatt toivottavasti taas päälle 20 osumaa ja Henrik Sedin ottaa sen tyypillisen 60-70 syöttöä, vaikka pelaisi wadebrookbankien kanssa. Ketjun kokonaisuutta nostaa puolustuspeli - kaksoset osaavat pitää hienosti kiekkoa kaukana omasta maalista ja isokokoinen Pyatt tekee hyvin töitä kulmissa.
- Kakkosketju olisi tuollaisenaan puolestaan selvästi viime kautta terävämpi kokonaisuus, ja se alue, mikä erottaisi viime kauden hyökkäyksen ensi kauden hyökkäyksestä. Hossalta voitaisiin odottaa Canucksin'kin systeemissä varmaa 30 maalia ja takuuvarmaa ylivoimapelin parannusta pariin viime kauteen. Demitra on edelleen kunnossa pysyessään yli 60 pisteen hyökkääjä, jos pelaa laidalla.
Morrison jäisi seuraan tuomaan kipeästi kaivattua johtajuutta ja terveenä pysyessään hän on hyvän puolustuspelin lisäksi takuuvarma vähintään 20 maalin ja 50 pisteen hyökkääjä. Mikäli Morrisonin kausi muistuttaisi hänen paria viime kauttaan loukkaantumisten kanssa, tilalle olisi heittää NHL:ssä aikaisemmin tasonsa näyttänyt Wellwood, jota "viimeinen mahdollisuus" toivottavasti piristää.
- Kolmosketju oli mielestäni meidän viime kauden paras hyökkäyksen alue. Kesler on mennyt joka kausi eteenpäin, eikä kehitykselle näy ainakaan vielä loppua. Viime kaudella hän oli joukkueen paras puolustava hyökkääjä, selvästi paras aloittaja ja lisäksi hän blokkasi hyökkääjistä selvästi eniten vetoja. Maalimääräkin (21) yli tuplaantui miehen edelliseen ennätykseen nähden.
Pitkän tien NHL-pelaajaksi tehnyt, ankara työntekijä Burrows on mennyt laidalla myös hienosti eteenpäin parin viime kauden aikana. Etenkin viime kauden 31 pistettä oli hänen roolissaan kunnioitettava suoritus. Toiselle laidalle kokeilisin viime kaudella lupaavia otteita esittänyttä Raymondia, joka toisi ketjun hyviin vastaiskuihin lisää vaarallisuutta nopeudella ja kiekonpitotaidoilla. Tarvittaessa hänen tilalleen voisi heittää yhden ylimääräisen hyökkääjän (Brown, Cowan) tuomaan ketjuun kovuutta, mikäli sille on tarvetta.
jatkuu...