Vancouver Canucks 2008-2009

[Chip Whitley]

Varaustilaisuus on ohi, eikä ensi kauden joukkueelle tehty vielä mitään. Hiemanhan tämä alkaa pelottaa kun ottaa huomioon kuinka Coyotes ryöväsi Jokisen ja naapurissa Calgary hankki Cammallerin, vaikka toki onhan Gillisilla paljon aikaa jäljellä. Silti, samassa konferenssissa pelaavien joukkueiden kilpavarustelu jo tässä vaiheessa laittaa miettimään.

Molemmat Jokinen ja Cammalleri ovat vielä suhteellisen fyysisiä, tai ainakin suoraviivaisia top6 hyökkääjiä - Canucksilla ei ole ainuttakaan tällaista tulossa nyt kun Hodgson otettiin ja Beach jätettiin, eikä Pyattillakaan pitkälle pötkitä. Ehkä heinäkuun ensimmäisenä panikoidaan ja penaillaan Malonelle järjetön yli 4.5 miljoonan pahvi tämän puutteen "ratkaisemiseksi"? Saa nähdä, realistinen kauhuskenaario tuo kuitenkin on.

Canucksilla ei ollut varauksia kolmos- eikä neloskierroksilla. Hodgsonin lisäksi haaviin tarttui:

2ND ROUND - Yann Sauve

Sauve on isokokoinen, hyvin luisteleva ja fyysinen peruspakki. Mielestäni aika selvä Bourdon-stuntti, sillä aika samat ominaisuudet miehillä erinäisten raporttien mukaan on (Sauvenkin ongelmat ovat pelinluvussa). Eivätkä tietenkään nuo perustaidot ole Sauvella samalla tasolla kuin Bourdonilla, sehän on selvää kun toinen varattiin kymmenentenä ja toinen vuorolla #41. Mutta näin pääpiirteittäin (kokonaistaidoiltaan huonompi) korvaaja Lucille.

Sauve oli vuoden 2006 QMJHL'n bantam draftin ykkösnimi, ja luonnollisesti odotukset olivat suuret. Ajoittain hän pelaakin näiden odotusten mukaisesti, mutta tasaisuus on kateissa. Mahdollisuuksia siis löytyy, ja hyvällä tuurilla Canucks löysi timantin jos Yann vaan saa pelinsä kokemuksen myötä kasaan.

5TH ROUND - Prab Rai

Indo-Kanukki mahtavalla nimellä varustettuna, Surreysta kotoisin oleva Rai on selvä projekti. Rai on erittäin nopea luistelija ja pystyy laidallaan hyvään kiekolliseen peliin ainakin junioritasolla. Aika mahdoton lähteä arvioimaan tulevaa, niin kuin yleensä näiden myöhempien varausten kanssa käy.

6TH ROUND - Mats Froshaug

Norjalainen sentteri Froshaug on mielenkiintoinen nimi. Froshag pelasi menneellä kaudella mm. Norjan mukana ihan miesten MM-kisoissa, sekä Linköpingin juniorijoukkueessa Ruotsissa (35 ottelussa tehot 18+18). Ensi kausi taitaa mennä Linköpingin edustusjoukkueessa, joten mielenkiinnolla odotetaan miten tämän varauksen kanssa käy. Ei haittaisi ollenkaan jos Canucks saisi houkuteltua Froshaugin ensi kaudeksi WHL'ään. Näin tuskin kuitenkaan käy mikäli paikka Elitserienistä vain aukeaa.

7TH ROUND - Morgan Clark

Clark on maalivahti. Morgan Clark, kun Roberto Luongo, Cory Schneider tai Julien Ellis ei riitä. Samalla Clark on Canucksin maalivahtikonsultantin Ian Clarkin poika. Viime kauden tilastot 10-30, torjunta% 88.4. Eiköhän tuo riitä? Tällaiset varaukset jättävät Evan Fullerin varjoonsa.

Tässä vielä varaustilaisuus Canucksin osalta kokonaisuudessaan.

 

[Hiisi_van_Holten]

Varaustilaisuus on ohi, eikä ensi kauden joukkueelle tehty vielä mitään. Hiemanhan tämä alkaa pelottaa kun ottaa huomioon kuinka Coyotes ryöväsi Jokisen ja naapurissa Calgary hankki Cammallerin, vaikka toki onhan Gillisilla paljon aikaa jäljellä. Silti, samassa konferenssissa pelaavien joukkueiden kilpavarustelu jo tässä vaiheessa laittaa miettimään.

Molemmat Jokinen ja Cammalleri ovat vielä suhteellisen fyysisiä, tai ainakin suoraviivaisia top6 hyökkääjiä - Canucksilla ei ole ainuttakaan tällaista tulossa nyt kun Hodgson otettiin ja Beach jätettiin, eikä Pyattillakaan pitkälle pötkitä. Ehkä heinäkuun ensimmäisenä panikoidaan ja penaillaan Malonelle järjetön yli 4.5 miljoonan pahvi tämän puutteen "ratkaisemiseksi"? Saa nähdä, realistinen kauhuskenaario tuo kuitenkin on.

No näytti Gillis kuitenkin ainakin sen, ettei hän nyt väkisellä tehnyt treidiä, vaikka vähän jo kansan puolelta siihen luotiin painetta. No mutta asiaan minusta oli ihan hyvä ratkaisu jättää Jokisen Olli hankkimatta. Meillä on noita nuoria hyviä pelaajia sen verran vähän, että Jokisen hankkiminen olisi lähes välttämättä vienyt ainakin tuon kymmenennen varauksen ja todennäköisesti vielä jonkun kärki lupauksistamme. Ja kaikella kunnioituksella Ollia kohtaan ei hän mielestäni ihan sen arvoinen ole. Kuten varmaan Chipinkin ymmärtää Canucksien hyvä draftivuoro ja nuorien lupausten vähäinen määrä teki ja tekee treidauksen hyvin vaikeaksi. Lisäksi kun joukkueessa ei ole juuri sellaisia kokoneita ylihintaisia pelaajia joista haluttaisiin eroon (vrt. Tanguay), on treidaaminen entistä hankalampaa.

Nyt eniten Mediassa ja palstoilla pyörivä meihin liittyvä huhu on seuraava: Carolina haluaa Kevin Bieksan. Toiseen suuntaan liikkuviksi pelaajiksi on liitetty ennen kaikkea Justin Williams sekä Erik Cole. Myös Tuomo Ruudun nimi on heitetty ilmoille näissä spelulaatiossa mahdollisena kauppatavarana.

Itse näkisin oikeastaan kumman tahansa Colesta tai Williamsista mielellläni Canucksissa, mutta hinnan tulisi olla tietysti "oikea". Colen näkisin Vancouverissa varsinkin siinä tapauksessa, että joukkue päätyisi -voidaan kai jo sanoa oletetusti- hommaamaan Demitran joukkueeseen. Hänet voisi sijoittaa Demitran rinnalle tuomaan ketjuun fyysisyyttä mitä Pavolilta taas puuttuu. Jos vielä Demitralla ja rahalla saisimme Hossan houkuteltua länsirannikolle voitaisiin jo puhua todella kovan luokan kakkosvitjasta.

Colen kohdalla kysymysmerkkejä ovat lähinnä loukkaantumiset sekä sopimustilanne (vuosi enää sopimusta jäljellä). Bieksaan vaihdettaessa siis todennäköisesti siis ei puhuttaisi pelkästä Colesta vaan hänen lisäksi vähintään ehdollisesta varausvuorosta (jos Cole ei tee jatkosopimusta).

Jos ykkös ja kakkosketjumme näyttäisivät ensi kauden alussa tällaisilta lupaan mennä Hämeensillalle tanssimaan saksanpolkkaa:

Sedin - Sedin - Ryder
Cole - Demitra - Hossa

Tässä nyt hieman haja ajatuksia, mutta mielestäni kaupassa Carolinan kanssa voisi olla itua.

Ja mitä draftiin tulee, niin en ole nähnyt kenenkään Canucksiin spekuloidun/varatun pelaajan pelaavan, joten en voi kommentoida kuin lukemieni tekstien ja youtuben perusteella. Kokonaisuudesta jäi ihan positiivinen kuva.

Hodgsonilla on hieman erikoinen luistelu asento, joka tuo minulle hieman Sedinit mieleen. Kuitenkin hänessä on monta mielyttävää asiaa ja mielestäni hyviä senttereitä ei juuri koskaan voi olla liikaa. Lisäksi kun kaveri on ilmeisen hyvä johtaja ja kun hän on vielä rightin hyökkääjä (Beachkin olisi kyllä ollut tiedän) vaikuttaa kaveri varsin hyvältä valinnalta.

Ja mitään merkitsemättömänä sivu huomatuksena on sanottava, että kaverista tuli heti mieleen CSI:stä tuttu näyttelijä Liev Schreiber. Mielestäni yhdennäköisyys on huomattava...

 

[Chip Whitley]

No mutta asiaan minusta oli ihan hyvä ratkaisu jättää Jokisen Olli hankkimatta. Meillä on noita nuoria hyviä pelaajia sen verran vähän, että Jokisen hankkiminen olisi lähes välttämättä vienyt ainakin tuon kymmenennen varauksen ja todennäköisesti vielä jonkun kärki lupauksistamme. Ja kaikella kunnioituksella Ollia kohtaan ei hän mielestäni ihan sen arvoinen ole. Kuten varmaan Chipinkin ymmärtää Canucksien hyvä draftivuoro ja nuorien lupausten vähäinen määrä teki ja tekee treidauksen hyvin vaikeaksi.

Kuten sanoin aikaisemmin, mikäli kymppivuoro olisi ollut "must" jotta Jokinen oltaisiin Vancouveriin saatu, olisi kauppa saanut jäädä minunkin puolestani tekemättä. Mutta, kun katsoo tuota kauppaa jolla Jokinen sieltä loppuen lopuksi Coyotesiin irtosi, luulisi ettei tuota nyt kovin vaikea olisi ollut ylittää. Ballard, Boynton ja #49. Perskele, Bieksa ja #41 olisi ollut Floridan kannalta paljon järkevämpi veto!

"We didn't think he was the player we wanted to fit in with our team," Gillis said of Jokinen, an established star. "The reports that we had were problematic for me and I don't really want to expand on it. It's unfair. We just didn't want to go in that direction." - Mike "idiootti" Gillis

Lisäksi kun joukkueessa ei ole juuri sellaisia kokoneita ylihintaisia pelaajia joista haluttaisiin eroon (vrt. Tanguay), on treidaaminen entistä hankalampaa.

Tämä pitää paikkansa. Tosin, tällainen tilanne oli vuosi sitten kesällä ja viime kaudella, mutta Nonis sössi sen silloin.

Nyt eniten Mediassa ja palstoilla pyörivä meihin liittyvä huhu on seuraava: Carolina haluaa Kevin Bieksan. Toiseen suuntaan liikkuviksi pelaajiksi on liitetty ennen kaikkea Justin Williams sekä Erik Cole. Myös Tuomo Ruudun nimi on heitetty ilmoille näissä spelulaatiossa mahdollisena kauppatavarana.

Mikäli Bieksa tänä kesänä lähtee Carolinaan, ja tilalle tulee joku tuosta kolmikosta, en tiedä itkeäkö vai nauraako. Jokinen >>>>> kuka tahansa tuosta kolmikosta.

Gillis muuten tarjosi draftissa ykkösvaraustamme Cammalleriin, mutta halusi vielä jotain muutakin vaihdossa Canucksiin, idea jolle LA ei syttynyt. Luojalle kiitos tästä, ei sieltä mitään kummoista olisi kuitenkaan tullut (ehkä semihyvä prospect tai kakkoskierroksen varaus). Oma #10 vuoro (nyt tässä tapauksesa Hodgson) >>>>> tuo Losin paketti.

 

[nuck]

Linden on poissa

Pitää palata kesätauolta. Aikaa kirjoittelulle olisi ollut, mutta ei löytynyt mielenkiintoa. Lindenin lopettamispäätöksen jälkeen kun keskustelupalstan kirjoitteluhalut olivat alhaalla. Kaikkien aikojen suosikkipelaajan lopettamispäätöstä osasi kyllä odottaa, mutta silti se raapaisi syvältä.

Trevor Linden oli viimeinen dinosaurus sille mielestäni parhaalle Canucks-historian joukkueelle, joka joskus tempaisi minutkin kunnolla mukaansa. Tätä ennen oli ollut mm. Tony Tantia ja Petri Skrikoa, mutta Trevor Lindenin ympärille koottu joukkue oli silti jotain sellaista, mikä vei lopullisesti todella jalat alta.

Trevor Lindenin yleistä arvostusta Vancouverissa ei täällä pystytä millään käsittämään. Arvostukselle ei löydy pohjaa mistään tilastoista tai voitettujen mestaruuksien määrästä. Arvostus tulee lojaalisuudesta joukkueelle, lojaalisuudesta faneille, lojaalisuudesta yhteiskunnalle ja lojaalisuudesta pelille.

Trevor Linden oli suuri johtaja. Hän oli sellainen jo Medicine Hatin juniorijoukkueessa. Vancouverin kapteeni hänestä tuli jo 21-vuoden iässä - harvinaislaatuisen aikaisin, puhutaan sitten mistä ykkösluokan ammattilaistason joukkueesta tahansa ja missä päin maailmaa tahansa. Hieman vanhemmalla iällä Linden nostettiin vielä NHL:n pelaajayhdistyksen presidentin virkaan vuosikausiksi.

Linden perusti jo 25-vuotiaana säätiön, joka keräsi erilaisilla tempauksilla rahaa sairaiden lasten auttamiseen. Hän vei sairaita lapsia peleihin omaan aitioonsa, tutustutti näitä joukkueen muihin pelaajiin, antoi näille nimikirjoituksilla varustettuja mailoja, pelipaitoja jne. Vancouverista löytyy tänä päivänä varmasti satoja perheitä, joille Linden oli paljon isompaa kuin pelkkä seuran kapteeni.

Linden oli valtavan arvostettu myös kentällä. Hänen arvostuksensa ympäri NHL:ää tuli miehen uskomattomasta taistelutahdosta ja erityisesti siitä, että vaikka Linden pelasi kovaa, koskaan hän ei ollut likainen pelaaja. Hän oli ympäri NHL:ää samalla paitsi taistelutahdon ilmentymä, mutta myös kovan, rehellisen pelin sanansaattaja. Minulle hän oli täydellinen pelaaja, mitä pelaajan pelityyliin tulee.

Parhaiten minä muistan Lindenin peleistä ehkä vuoden 1994 Stanley Cupin finaalit. Lindenilta iskettiin ottelusarjan seitsemännessä pelissä purukalustoa uusiksi ja muutenkin häneen käytettiin äärimmäisen kovia otteita, mutta tästä huolimatta Linden iski pelissä kaksi maalia, joista toisen vielä alivoimalla - pelkällä tahdonvoimalla.

Canucks hävisi pelin 2-3, eikä voittanut tuolloin mestaruutta kaikkien aikojen parhaassa finaalisarjassa, mutta joukkueen kapteeni teki ainakin kaiken sen, mitä yhdeltä pelaajalta voi toivoa, ehkä jopa enemmän. Jos minulta olisi tuolloin kysytty, voittaako Linden vielä joskus Stanley Cupin, ei vastausta olisi tarvinnut miettiä hetkeäkään. Mutta Linden oli lojaali ja lopulta monen mielestä ehkä liiankin seurauskollinen. Se suurin voitto jäi lopulta saavuttamatta.

Lindenin ura on muutenkin täynnä upeita yksittäisiä pudotuspelejä. Hän oli Vancouverissa pelatessaan selvästi useimmin häviävässä joukkueessa kuin voittavassa, mutta tästä huolimatta hänen uran playoff-tilastot, 124 ottelua, 34+65=99 pistettä, ovat komeita. Paljon suuremmiksi ne kasvaisivat, jos tilastoista näkyisi jollakin tavalla tärkeillä hetkillä oikein tehty likainen työ ja muuhun joukkueeseen iskostettu taistelutahto.

Lindenin upeasta tahdonvoimasta viimeisin merkki oli kevään 2007 NHL:n playoffit. Linden oli tuolloin jo 37-vuotiaana kaukana parhaista päivistään, mutta yhä edelleen mies nosti tasoaan silloin, kun oli tosipaikka. Hän oli ollut runkosarjan aikana useita pelejä katsomossa tai minimaalisilla peliajoilla nelosketjussa, mutta tosipaikassa Linden nousi ryhmästä eturivin johtajaksi.

Linden oli kevään pudotuspeleissä puolustaja Mattias Öhlundin kanssa joukkueensa pistepörssin kärki ja upotti ensimmäisellä kierroksella seitsemännen pelin voittomaalilla Dallas Starsin. Tuon voittomaalin (ja samassa pelissä saadun yhden syötön) jälkeen Lindenin uran playoffien seitsemänsien pelien saldoksi jäi yhdeksän ottelua ja näissä tehdyt 6+6=12 pistettä.

Yksikään aktiivipelaaja ei pääse / päässyt Lindenin kanssa lähellekään samoihin lukemiin, kun puhutaan playoffien seitsemänsien pelien tehoista. Mutta ei se mitään, joku pelaaja kunnostautuu marraskuun peleissä sarjajumboja vastaan ja toinen taas silloin, kun kyseessä on kaikkein suurimmat panokset. Trevor Linden ei voittanut koskaan Stanley Cupia, mutta hän oli suurten pelien mies, jos joku.

Lindenin voima pelaajana oli monen tekijän summa. Hän ei ole seurahistorian taitavin pelaaja, hän ei ollut useimmin ”tv-maalien” kärjessä, häneltä ei löydy värikkäimpiä vastauksia mediaan, eikä hän ole edes seurahistorian paras puolustava hyökkääjä tai taklaaja. Sen sijaan Linden oli monessa asiassa parhaita, paras tärkeiden maalien ja pelien mies, kaikkein lojaalein seuralle ja yhteiskunnalle sekä ehdottomasti seurahistorian paras johtaja.

Nyt kun Linden on luultavasti lopullisesti pois pelikentiltä, minulle jää selkeä aukko seuran ikoneita kohtaan. Minä en pysty pitämään Markus Näslundia tai Brendan Morrisonia sellaisena (eivätkä he ehkä edes jatka Vancouverissa), tuleva johtaja Ryan Kesler on vielä liian nuori ja Willie Mitchell tai Roberto Luongo eivät ole pelanneet meillä riittävän kauan.

Lindenin lopettamispäätöksen jälkeen edessä on siis iso tyhjiö, jota ei pysty yksikään yksittäinen pelaaja paikkaamaan. Johtaja on poissa, joten pitää siis vain toivoa, että pelaajat tekisivät tämän johtajuuden paikkaamisen yhdessä. Positiivista on onneksi se, että nyt luultavasti joku nousee takaa Lindenin tilalle eturiviin. Linden antoi onneksi urallaan jokaiselle nuorelle Canucks-pelaajalle esimerkkiä johtajuudesta ja tätä tietä on nyt jonkun tulevan johtajan helpompi seurata.

Muista asioista kirjoittelen myöhemmin.

 

[nuck]

Ryan Walter - johtajuutta penkin taakse

Ryan Walterista tuli tämän oman ’Jatkoaikakeskustelulomani’ aikana Vancouverin kakkosvalmentaja. Nimityksen otan mielenkiinnolla vastaan. Vaikka Walter ei olekaan toiminut valmentajana aikaisemmin, uskon hänellä olevan paljon annettavaa seuralle.

Pitkä, ja johtajuudeltaan ansioitunut pelaajatausta on Walterin isona etuna. Kun valmennuksesta löytyy jo ”valmentajavalmentajaa” Vigneaultia ja Bownessia, niin samaa mieltä olen Chip Whitleyn kanssa siitä, että enemmän pelaajien puoleen kääntyvää valmentajaa tuossa kokonaisuudessa nyt mielestäni tarvitaankin.

Kuten Chip Whitley kirjoittikin, Walter on tosiaan kotoisin Vancouverin lähistöltä ja hänellä on lyhyttä historiaa seurassa. Hänet varattiin aikanaan ensimmäisellä kierroksella Washingtoniin kesän 1978 Draftin toisena pelaajana. Pitää ottaa tässä yhteydessä erikseen esiin se, että samassa Draftissa viidentenä varattiin eräs Mike Gillis, joka toimii tätä nykyä Vancouver Canucksin managerina.

Walter tunnettiin koko uransa ajan johtajana. Juniorina Walter toimi ensin juniorijoukkue Seattlen (WCHL) kapteenina ja Team Canadan juniorijoukkueen kapteenina (1978 - Kanada voitti pronssia). Tämän jälkeen hänestä tuli Washingtonissa aikanaan oman aikansa kaikkien aikojen nuorin NHL-kapteeni, kun hänet valittiin seuran kapteeniksi jo toisella (pienen pieni pilkun viilaus; ei siis neljännellä, kuten Chip Whitley ehti kirjoittamaan) NHL-kaudellaan. Lisäksi Walter toimi myöhemmin pelaajaurallaan NHL:n pelaajayhdistyksen varapresidenttinä.

Walter pelasi hienoimmat kautensa Washingtonissa ja Montrealissa. Washingtonissa hän sijoittui tulokaskaudellaan Calder-kisassa toiseksi ja hän teki kaikilla neljällä kaudellaan päälle 20 maalia (parhaimmalla 38 maalia). Montrealissa hän pelasi myös useamman päälle 20 maalin kauden, pääsi kerran NHL:n tähdistöotteluun (1983) ja voitti kerran Stanley Cupin (tähänkin pieni viilaus Chip Whitleyn viestiin; Walter oli tuon kauden playoffeissa suuren osaa loukkaantuneena, ei siis pistepörssin kolmonen). Neljä kertaa Walter nähtiin Kanadan paidassa MM-kisoissa.

Kesällä 1991 Walter siirtyi kotiseudulleen Vancouveriin pitkän ja hienonkin Montreal-uran jälkeen paikkaamaan vapaa-agentti Steve Bozekin lähtöä San Joseen. Walterin ensimmäisellä Canucks-kaudella seurassa teki ensiesiintymisensä Pavel Bure, joukkueen pistepörssin vei nimiinsä Trevor Linden 101 pisteellä ja kun mukana olivat näiden lisäksi mm. Igor Larionov, Greg Adams, Geoff Courtnall, Jyrki Lumme, Doug Lidster, Dave Babych, Dana Murzyn ja Kirk McLean, niin varsin hienoon joukkueeseen Walter tuli.

Tuon ensimmäisen Canucks-kauden jälkeen Walter palkittiin Bud Light NHL Man of the Year -palkinnolla työstään yhteiskunnan hyväksi. Lisäksi hän oli Canucksin ehdokas Masterton Trophyyn. Nuokin ovat osoituksia miehen arvosta kentän ulkopuolella.

Uran jälkeen Walter on toiminut erilaisissa jääkiekkoon liittyvissä tehtävissä; mm. eri kanavilla kiekkoanalyytikkona, kirjoittanut jääkiekkoaiheisia kirjoja, toiminut The Miracle -elokuvassa teknisenä avustajana elokuvan kiekkokohtauksissa jne. Walterin poika Ben Walter pelasi muuten menneellä kaudella kahdeksan ottelua NY Islandersissa.

Kaiken kaikkiaan Walterin pitkä ja menestyksekäs (päälle 1000 ottelua) ura NHL:ssä on mielenkiintoinen. Hän on osoittanut joka tasolla olevansa johtaja ja kuten Chip Whitley kirjoitti, kiinnostusta miehen palveluksia kohtaan olisi ollut monellakin seuralla. Hän on kuitenkin pysynyt uskollisena kotiseudulleen ja kun töitä on riittänyt valmennushommien puuttumisesta huolimatta ihan mukavasti, niin toimettomana entinen pelaaja ei ole ehtinyt olla.

Edessä oleva pesti on kuitenkin Walterille itselleenkin varmasti mielenkiintoinen. Minulla on takaraivossa ajatus, että hän ei ole halunnut ottaa tietoisesti aika rasittavia (jatkuva matkustelu ym. - korostuu vielä Vancouverin valmentajana) valmennushommia vastaan perheensä vuoksi ja ilmeisesti nyt oli sitten oikea aika näille, kun jälkikasvu on jo sen verran varttunutta, että poikakin kiekkoilee NHL:ssä.

Vaikka Walterin tehtävänä on suurelle yleisölle vähän pimentoon jäävät kakkosvalmentajan tehtävät, minä katson miehen onnistumista näin fanin kannalta erittäin suurella mielenkiinnolla. Miehen vankka johtajuustausta kaikista sarjoista on sen verran vakuuttavaa luettavaa, että vaikea Canucksin olisi ollut löytää parempaakaan miestä Walterin tilalle. Toki yksi numero #16 olisi kuitenkin vielä tulossa, mikäli hän niin haluaa.

Ihan mielenkiintoinen joukkue kauppakohteena olisi muuten nyt tuo NY Islanders - ainakin farmisiirtoja ajatellen. Seurassa kun kiekkoilevat Canucksin kakkosmanagerin Steve Tambellinin poika Jeff Tambellini ja Canucksin kakkosvalmentajan Ryan Walterin poika Ben Walter. Kumpikin pelaajista on rajoitetun vapaan agentin papereilla toistaiseksi.

Varaustilaisuudesta jne. taas myöhemmin.

 

[hannes_ko]

Onnea Canucks!

Vancouver siis nappasi Kyle Wellwoodin. Kyle varmaan tykkää, ettei joutunut minnekään perläpeen, vaan ihan tyylikkääseen suurkaupunkiin. Lisäksi Vancouver on kaupunki, jossa kuka tahansa lätkäjengin rivipelaaja voi olla suuri tähti. Toisin on jossain muualla.

On edelleen mahdollista, että Wellwood tekee 14+81 ja ratkaisee muutaman rankkarikisan päälle. Jos on kuitenkin kirjoitettava isolla.

Toivon ilmiömäiselle jääkiekkoilijalle kaikkea hyvää, mutta en usko hyvää tästä moniongelmaisesta nuorukaisesta. Valitettavasti.

 

[nuck]

Voi helvetti. Gillisin ensimmäinen pelaajahankinta on tapahtunut. Näyttää muuten hyvältä Nonisin vaihto Gillisiin ja Morrisonin vaihto Wellwoodiin. Tämä on varmaan tätä Gillisin markkinoimaa uutta lähestymistapaa siirtomarkkinoilla, jossa katsellaan pelaajia tilastojen kautta. Dynastia on vasta alussa.

 

[Dominator39]

Vancouver siis nappasi Kyle Wellwoodin.

On edelleen mahdollista, että Wellwood tekee 14+81 ja ratkaisee muutaman rankkarikisan päälle. Jos on kuitenkin kirjoitettava isolla.

Toivon ilmiömäiselle jääkiekkoilijalle kaikkea hyvää, mutta en usko hyvää tästä moniongelmaisesta nuorukaisesta. Valitettavasti.

Kertokaan tietäjät kaverista enemmän. Mikä tekee miehestä "kulttipelaajan". Itselläni tämän kaverin otteet ovat menneet hieman sivu suun.

Siis mikä tekee miehestä ns. vihatun esim juuri Torontossa?

 

[hannes_ko]

Kertokaan tietäjät kaverista enemmän. Mikä tekee miehestä "kulttipelaajan".

Wellwood on maaginen mailansa kanssa. Olisikohan joku Pavel Datsjuk hyvä vertailukohta. Ketään ei yllätä, jos Wellwood tekee joku ilta neljä maalia, jotka kaikki voisi laittaa Power Weekin kauden top kymppiin. Lisäksi Wellwood on hyvä pelintekijä.

Mutta.

Wellwood ei ole urheilija. Hän on myöntänyt jopa itse, että on liigan heikoimmassa fyysisessä kunnossa oleva pelaaja. Viime kesänä koko Toronto repi hiuksia päästä, kun kerrottiin, ettei Wellwood viitsinyt kuntouttaa itseään loukkaantumisten jäljiltä. Tänä kesänä, kuten kuvista näkyy, murtunutta jalkaa on hoidettu jälleen donitseilla ja kaljalla. (Huhujen mukaan Wellwood suosisi myös muita stimulantteja kuin alkoholia, mutta so not.)

Wellwoodin isä on kärsinyt mielenterveysongelmista, ja tästä on raportoitu varsin laajasti. Itse en ole jaksanut aiheeseen perehtyä, kuten en myöskään noihin kalja- ja huumejuttuihin, mutta hankala niiltä on välttyäkään. Jääkiekon kannalta pahinta on ilmeinen motivaation puute. Kyllä crackpöllyssä (en tarkoita Wellwoodia, vaan muutama muuta pelaajaa) voisi NHL:ää pelata, mutta ei jos ei hotsita.

P.S. Pitää vielä sanoa, ettei Wellwood todellakaan ole vihattu Torontossa. Turhautuminen kuvannee tunnelmia paremmin.

 

[Chip Whitley]

Ei Gretzkykaan nostellut painoja...

Jos tämä Gillisin ensimmäinen oikea pelaajahankinta tehtiin top 6 -hyökkääjäkuusikkoa silmällä pitäen, niin ei muuta kuin kenkää ja uutta toimaria tilalle. Näin tuskin (toivottavasti) kuitenkaan on, mutta en silti pidä tästä siirrosta muutenkaan, ihan sama mitä suunnitelmia Wellwoodin varalle on rakenneltu. Huomenna varmaan saadaan lukea Canucksin fysiikkavalmentaja Roger Takahashin itsemurhasta?

Muutenkin olen alkanut pitämään Gillisin sanomisia hieman ristiriitaisina. Ensin hän sanoo että pyrkii tuomaan "moneypuck" -ajatusmaailmaa mukanaan Canucksiin, mutta sitten sanotaan että kolme ylivoimaisesti suurimpaa pelaajaominaisuutta joita hankinnan/draftauksen yhteydessä katsotaan, ovat "character, integrity and intelligence". Eli toisin sanottuna tilastot jätetään pois laskuista ja katsotaan ihan toisaalle. Onko joku saanut järkevämpää, tai loogisempaa yhteyttä näiden kahden välille?

Jokisesta ei oltu kiinnostuneita, kuulema "character issues". Myös Beach hypättiin yli, ja otettiin pienikokoinen ja hidasjalkainen shakinpelaaja, joka omaa hyvät johtajan taidot. Tämän jälkeen Wellwood kuitenkin otetaan iloisesti vastaan. Olenko kenties ainoa joka raapii päätään tällä hetkellä?

Ironiaa, jos ei muuta, on Canucks tänä kesänä faneilleen tarjonnut.

 

[nuck]

Eli toisin sanottuna tilastot jätetään pois laskuista ja katsotaan ihan toisaalle. Onko joku saanut järkevämpää, tai loogisempaa yhteyttä näiden kahden välille?

Ei ole. Tilastoja katseltiin Wellin hankinnassa, ykkösvarauksen suhteen mentiin paitsi pelitaitojen, mutta myös johtajuuden perässä.

]Jokisesta ei oltu kiinnostuneita, kuulema "character issues". Myös Beach hypättiin yli, ja otettiin pienikokoinen ja hidasjalkainen shakinpelaaja, joka omaa hyvät johtajan taidot. Tämän jälkeen Wellwood kuitenkin otetaan iloisesti vastaan. Olenko kenties ainoa joka raapii päätään tällä hetkellä?

Et varmasti ole ainoa. Minä tosin hypin riemusta Hodgsonin kohdalla (hänestä kirjoittelen myöhemmin), mutta Wellwoodin kanssa en voi sanoa samaa. Jos mies joskus ymmärtäisi sen, että olemalla ihan oikea urheilija ja tekemällä joskus hommia, noita vammojakin voisi ehkäistä, hänestä voi olla vaikka hyötyä. Tämä toive taitaa olla kuitenkin turha.

 

[Disaster]

Wellwood on maaginen mailansa kanssa. Olisikohan joku Pavel Datsjuk hyvä vertailukohta. Ketään ei yllätä, jos Wellwood tekee joku ilta neljä maalia, jotka kaikki voisi laittaa Power Weekin kauden top kymppiin. Lisäksi Wellwood on hyvä pelintekijä.

Mutta.

Wellwood ei ole urheilija. Hän on myöntänyt jopa itse, että on liigan heikoimmassa fyysisessä kunnossa oleva pelaaja. Viime kesänä koko Toronto repi hiuksia päästä, kun kerrottiin, ettei Wellwood viitsinyt kuntouttaa itseään loukkaantumisten jäljiltä. Tänä kesänä, kuten kuvista näkyy, murtunutta jalkaa on hoidettu jälleen donitseilla ja kaljalla. (Huhujen mukaan Wellwood suosisi myös muita stimulantteja kuin alkoholia, mutta so not.)

Wellwoodin isä on kärsinyt mielenterveysongelmista, ja tästä on raportoitu varsin laajasti. Itse en ole jaksanut aiheeseen perehtyä, kuten en myöskään noihin kalja- ja huumejuttuihin, mutta hankala niiltä on välttyäkään. Jääkiekon kannalta pahinta on ilmeinen motivaation puute. Kyllä crackpöllyssä (en tarkoita Wellwoodia, vaan muutama muuta pelaajaa) voisi NHL:ää pelata, mutta ei jos ei hotsita.

P.S. Pitää vielä sanoa, ettei Wellwood todellakaan ole vihattu Torontossa. Turhautuminen kuvannee tunnelmia paremmin.

Hmmm... kaljaa, crack-kokaiinia, mielenterveysongelmia, asennevamma ja donitseja.. Kevin Stevens??? No ei nyt sentään.


Mielenkiinnolla odottelen että miten kaverille käy, kovaa treeniä, vähemmän kaljaa ja asenne kohdilleen niin eiköhän se siitä. Kaljaa kerkeää ottamaan sitten nelikymppisenä kun on selkä ja polvet paskana ja ura takana.

 

[nuck]

Mielenkiinnolla odottelen että miten kaverille käy, kovaa treeniä, vähemmän kaljaa ja asenne kohdilleen niin eiköhän se siitä. Kaljaa kerkeää ottamaan sitten nelikymppisenä kun on selkä ja polvet paskana ja ura takana.

Tuo asennepuoli on vaan huomattavasti helpompi sanoa kuin muuttaa sitä käytännössä. Tällä hetkellä Wellwood tulee joukkueeseen asemassa, jossa hän taistelee etukäteen kovaa kisaansa Vancouverin kaikkien aikojen laiskimman pelaajan tittelistä Harold "Drunken" Drukenia, Brandon Converya ja Vladimir "Tank" Krutovia vastaan.

Mutta toisaalta tämä on nyt Wellwoodin viimeinen mahdollisuus NHL-uralla. Mikäli hän tämän sössii, hänestä ei kannata enää odottaa mitään.

 

[Raippacoo]

Wellwood ei ole saanut kahdella viime kaudella pelaamissaan 107 ottelussa minuuttiakaan jäähyjä. Kertoo jotain "taistelijan" luonteesta..

 

[Chip Whitley]

Wellwood ei ole saanut kahdella viime kaudella pelaamissaan 107 ottelussa minuuttiakaan jäähyjä. Kertoo jotain "taistelijan" luonteesta..

Viedään tätä vielä hieman pidemmälle: Wellwood pelasi 01-02, 02-03 ja 03-04 kausien aikana neljässä joukkueessa yhteensä 211 ottelua, ja otti näissä huimat viisi (5!) kahden minuutin jäähyä. Tässä mukana oli kausi 02-03, jolla Wellwood nakutti Spitfiresin riveissä 100 pistettä 57 ottelussa, ja tilille kertyi nolla minuuttia jäähyjä.

Kyllä nyt puhutaan kaiken kaikkiaan juuri sellaisesta pelaajasta joka sopii Canucksiin todella hyvin. Wellwood tuo mukanaan juuri sitä suoraviivaisuutta ja "fyysistä taitoa" jota Canucks tarvitsee enemmän kuin mitään muuta. Tuskin maltan odottaa kuinka San Joset, Phoenixit, Los Angelesit, Calgaryt, Dallasit, Anaheimit jne. pelkäävät Canucksin monipuolista ja pelottavaa hyökkäyspeliä.

Edit: "He can play a puck-possession game and that's what they [Canucks] want to do, because dump-and-chase is not his style." - Wellwoodin agentti Michael Liut kertoo faktoja Canucksin pelityylistä. Jos ei Wellwood tuntenut ainuttakaan Canucks-pelaajaa tai yleensäkään organisaatioon kuuluvaa henkilöä entuudestaan, niin eipä tuo agentinkaan tietotaito mitenkään vakuuta. Sanotaan näin että saattaa Kyle-poikaa odottaa mukava yllätys jos/kun campille syksyllä kerkeää, jos agenttinsa puheisiin uskoo.

 

[nuck]

Wellwood ei ole saanut kahdella viime kaudella pelaamissaan 107 ottelussa minuuttiakaan jäähyjä. Kertoo jotain "taistelijan" luonteesta..

NHL:n tilastojen mukaan Wellwood taklasi viime kaudella kuitenkin viisi kertaa, joten mistään ihan pehmeästä pelaajasta ei kannata Kylen kohdalla puhua.

Se seikka pitää kuitenkin huomioida, että kun esimerkiksi Canucksin sivuilla lukee monen Leafs-fanin mielipiteitä Kylesta, niin tilanteita pelkäämättömänä pelaajana häntä ei juuri pidetä. Pienenä ja voimattomana kyllä (sen näkee jokainen), mutta ei pelaajana, joka varsinaisesti karttaisi ahtaisiin paikkoihin menemistä.

Pari videopätkää Kylesta;

Tässä Wellwoodin maaleja - maalinteko onnistuu kaukaa ja läheltä.

Ei sen tarvitse olla niin monimutkaista - näitä oltaisiin tarvittu viime kaudella.

Minua turhauttaa liian monen Canucks-hyökkääjän jäätyminen "yksinläpi-tilanteissa" - näin helppoa se on.


Siltikin, jos Wellwoodia ajatellaan ajettavaksi Morrisonin tilalle, tämä hankinta on aivan liian iso riski. Ja kun miettii todennäköistä paikkaa mihin Wellwood voitaisiin sijoittaa, niin eipä häntä taideta muualle suunnitella kuin kakkosen keskelle.

 

[Chip Whitley]

Se seikka pitää kuitenkin huomioida, että kun esimerkiksi Canucksin sivuilla lukee monen Leafs-fanin mielipiteitä Kylesta, niin tilanteita pelkäämättömänä pelaajana häntä ei juuri pidetä. Pienenä ja voimattomana kyllä (sen näkee jokainen), mutta ei pelaajana, joka varsinaisesti karttaisi ahtaisiin paikkoihin menemistä.

Voimaton? Kyllä. Pieni? No jaa. Kyllä tuolla massalla aina muutama Krajicek maalin edestä siirretään. Jos ei muuta niin sanalle "kuntoutus" Kyle on löytänyt oikean merkityksen.

Siltikin, jos Wellwoodia ajatellaan ajettavaksi Morrisonin tilalle, tämä hankinta on aivan liian iso riski. Ja kun miettii todennäköistä paikkaa mihin Wellwood voitaisiin sijoittaa, niin eipä häntä taideta muualle suunnitella kuin kakkosen keskelle.

Kyllä, ehdottomasti samaa mieltä. Gillis totesi ettei tämä vaikuta mitenkään Morrisonin tulevaisuuteen, että tämä oli pelkkä "depth move", ja suurin osa HF-kirjoittajistakin oli tätä mieltä. Mutta kysymys tässä kuuluu; miten Wellwoodin tapaisen pelaajan hankinta voi olla syvyyssiirto?

En ensinnäkään osaa edes kuvitella että Wellwood yleensäkään sopisi Vigneaultin joukkueeseen mukaan, saatikka sitten vielä "syvyyspaikoille" neloskenttään. Kerrassaan mahdoton yhtälö. Myös nämä ns. "YV-spesialistit" eivät toimi, se on nähty moneen kertaan. Kyllä NHL-pelaaja tarvitsee pelaamisen rytmin ja kemiat ketjukavereiden kanssa jotta jotain aikaansaannoksia olisi nähtävissä, ylivoimatilanteissa kentällä oleminen mutta muuten penkillä istuminen ei vain toimi.

Olen jonkun verran tätä miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että tämä oli vain Gillisin "hätävarahankinta" siltä varalta ettei mitään muuta verkkoihin tartu. Ei täysin riskitön, mutta ilmainen. Ykköskenttään kaksosten vierelle Wellwood ei joka tapauksessa sovi, eikä kakkoskenttäänkään mikäli Raymond tässä kentässä kauden aloittaa (menee taas ihan liian pehmeäksi). Jos siis Wellwood syksyllä campille kunnossa ilmoittautuu (iso jos), olettaisin että 13. hyökkääjänä hän kauden aloittaa (roolina tuurata top6 hyökkääjiä loukkaantumisten sattuessa). Tai jos ei aloita, niin Gillis on epäonnistunut kesän hankinnoissaan todella pahasti.

 

[nuck]

Olen jonkun verran tätä miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että tämä oli vain Gillisin "hätävarahankinta" siltä varalta ettei mitään muuta verkkoihin tartu. Ei täysin riskitön, mutta ilmainen.

Minäkin olen pyöritellyt mielessäni tätä siirtoa jonkun verran. Aluksi tämä tuntui todella oudolta, sillä en osannut nähdä tätä mitenkään muuten, kuin UFA-pelaajaksi parin päivän päästä tulevan Morrisonin tilalle tulevana siirtona. Wellwood kun on pelaajatyypiltään Morrisonin tavoin selkeä kakkossentteri (vain paljon yksipuolisempi ja etenkin likaisen työn määrässä mitattuna kaukana BMo'sta).

Siinä mielessä yritin tavallaan ymmärtää tätä, että Morrisonin kaksi viimeistä kautta on mennyt enemmän tai vähemmän (viime kaudella enemmän) pilalle loukkaantumisten vuoksi, joukkueen keskustan peli on kärsinyt kokonaisuutena paljonkin tästä kakkosketjun sentterin loukkaantumiskierteestä (minkä joukkueen peli ei kärsisi noin ison roolin pelaajan vammoista?) ja ikääkin alkaa Morrisonilla olemaan jo reilusti päälle 30-vuotta. Ei sinällään kuitenkaan vielä paljon, kun hän on vain kuukauden nuorempi kuin minä ja minähän olen (vaimoni mielestä) joskus teini-iässä, mutta NHL-pelaajana ikä alkaa jo vähän vaikuttaa.

Wellwood olisi siis nuorempi ja halvempi vaihtoehto Morrisonille. Ikävää vain, että hänenkin kohdallaan puhutaan loukkaantumisista. Lisäksi miehen kokonaispeli on muutenkin aika kaukana Morrisonin kokonaispelistä; nopeus ei ole samalla tasolla, puolustuspeli on todella paljon huonompaa ja joukkueen henkisiin johtopelaajiin kuuluvana Wellwoodia - toisin kuin Morrisonia - ei voi todellakaan pitää. Lisäksi entisestä NHL:n Iron Manista Morrisonista voidaan käyttää termiä "taistelija". Wellwoodista tätä piirrettä ei ihan heti löydy. Ehkä hän taistelee altaan vierellä, mutta ei kentällä.

Mieleeni tuli tämän jälkeen myös ajatukset, että; "tuskin Wellwoodia Morrisonia paikkaamaan hankitaan... syvyys ole koskaan pahasta, etenkään meillä, kun puhutaan taidon lisäämisestä puukätiseen ryhmään... ylivoimamme ainakin paranee tämän siirron jälkeen... Tämä siirto oli ilmainen... Wellwood pelasi heti toisella NHL-kaudellaan 42 pisteen kauden vain 48 ottelussa - harva pystyy samaan... tämä on meidän vastaus Dallasille ja Mike Ribeirolle... Torontosta on ennenkin hankittu hyviä pelaajia waiversien kautta... jne."

Tämän jälkeen ajatukset tästä siirrosta alkoivat olla jo vähän positiivisempia. Sitten alkoivat perinteiset ketjukaavailut...

Ykköseen Wellwoodia ei voida laittaa, sillä ketju menisi liian pehmeäksi, eikä Wellwood ole parhaimmillaan laidalla (ei hyvä näin)... kakkosessa hän veisi paikan Morrisonilta, jos pelaisi keskellä (ei hyvä näinkään). Mikäli hän pelaisi puolestaan laidalla, tulevaisuuden pelaaja Raymondia tuskin ainakaan nähtäisiin kokoonpanossa, kun taas menisi liian pehmeäksi (ei hyvä näinkään)... kolmosessa on Kesler, Burrows ja ehkä Pettinger, joten sinne häntä ei ainakaan voida laittaa puolustelemaan (ei sovi sinnekään)...

No mihin Wellwood sitten menisi? Kun mestareita on tapana kopioida, niin olisikohan Detroitin kaltaisessa systeemissä järkeä? Siellähän toinen vähän samanlainen pelaaja (pieni, mutta taitava), Jiri Hudler, pelaa nelosessa ja ottaa samalla tasaisesti vastuuta myös ylivoimilla - viime kaudella keskimäärin lähes kolme minuuttia ylivoima-aikaa peliä kohden.

Wellwood toisi meidän ylivoimaamme käsiä, tasakentin hän lisäisi muuten puukäsien porukkaan lisää hyökkäysominaisuutta ja tarvittaessa hänet voitaisiin siirtää ylemmäs paikkaamaan loukkaantumisia. Kakkossentterin loukkaantuminenkaan ei tuntuisi enää niin valtavasti, kun olisi kelvollinen tuuraaja tilalle. Vigneaultia ei tosin tunneta valmentajana, jonka nelosen peli perustuisi pienessäkään määrin taitavan pelaajan ympärille, mutta varmasti hänkin haluaisi lisää käsiä peliin.

Eli jos Wellwood nähtäisiin nelosessa, niin ketjut voisivat olla vaikka mallia:

Sedin - Sedin - ?
Raymond - Morrison - Pyatt
Burrows - Kesler - Pettinger
Brown - Wellwood - Hansen / Cowan / Grabner
Rypien (korvaamaan Wellwoodia, mikäli tämän peli ei toimi)

Ykkosen laitaan kaivattaisiin korkean tason hyökkääjää Näslundin tilalle. Tämä hyökkääjä, yhdistettynä Wellwoodilla, lisäisi parin viime kauden yhden suurimman puutteemme, ylivoiman, mahdollisuuksia nousta keskitasoa paremmaksi. Samalla Wellwood pystyisi tuuraamaan tarvittaessa Morrisonia kakkosessa, mikäli hänen vammakierre jatkuisi. Tässä tapauksessa voitaisiin tosin tarvita uutta hankintaa (fyysisemmän osaston laitahyökkääjä) kesken kauden, mikäli Morrisonin loukkaantuminen olisi pidempi.

Tuossa ketjukaaviossa ykkösketjun peliä pyrittäisiin parantamaan uudella korkean profiilin hankinnalla. Kakkosessa olisi keskellä kokonaisuutena riittävän laadukas kakkossentteri, toisella laidalla nopeutta / nuoruuden intoa ja toisella laidalla kokoa sekä laitavääntövoimaa. Kolmonen olisi korkean tason puolustava ketju, joka pystyisi myös ratkaisuihin. Nelosessa olisi viime kautta enemmän käsiä, yksi NHL-elämästä taisteleva energiapelaaja ja toisella laidalla joku, joka ansaitsisi tuon paikan taistelun kautta.

Kaksi johtajaa (Linden ja Näslund) luultavasti menettävä joukkue ei ehkä kuitenkaan muuttuisi liikaa, mitä pidän kuitenkin hyvin tärkeänä asiana ensi kaudelle lähdettäessä. Samalla joukkueelle jäisi rahaa loukkaantumisherkän puolustuspään yhteen hankintaan (Jason Smith / Brooks Orpik - näistä etenkin kokenut Smith olisi hyvä hankinta johtajuutta menettävälle ryhmälle, Orpik olisi puolestaan tulevaisuuteen kelvollinen hankinta) vielä ihan mukavasti.

Ajatuksia tästä. Miten Wellwoodin tulo joukkueen neloseen sopisi, onko riittävä muutos epäonnistuneen kauden jälkeen jne.

 

[Chip Whitley]

Ajatuksia tästä. Miten Wellwoodin tulo joukkueen neloseen sopisi, onko riittävä muutos epäonnistuneen kauden jälkeen jne.

Hyvää pohdintaa, ja olen pitkälti samaa mieltä. Ei Wellwoodille suurempaa roolia uskalla ainakaan näillä näytöillä antaa, joten kyllä se neloskentän keskusta/13. hyökkääjä (tilanteissa jossa tarvitaan lisäfyysisyyttä esim. Rypienin muodossa) olisi optimaalinen paikka. Tämä ei kuitenkaan tarkoita vielä sitä, että tuo veto onnistuisi.

Tuossa teoriassa ihan hyvässä suunnitelmassa on kaksi suurta muuttujaa; Wellwood ja Vigneault. Miten Wellwood reagoisi, kun peliaika tasakentällisin tulisi lähinnä kahden koohottajan keskellä, ja suurimmat energiavarat pitäisi keskittää pelikatkoilla tapahtuviin tosimiesten penisten kolisteluun? Tuossa paikassa ei yksikään taitopelaaja loista, ja kun ottaa huomioon että tässä tapauksessa puhutaan Kyle Wellwoodista, on epäonnistuminen paljon todennäköisempi vaihtoehto kuin onnistuminen. Ujon puoleinen Shannon tai vaikkapa esimerkkisi Detroitin Hudler tuossa vielä menisikin, mutta epäilen että vastaava onnistuisi Wellwoodin kanssa.

Vigneault myöskään tuskin katselisi Wellwoodia kauan, mikäli hän neloskentässä motivaatio lattiatasolla laiskottelisi. Pressiboksikomennus tulisi nopeasti, kun vuoroaan odottelisi joka vaihdossa täysillä paahtava Rypien. Ja viimeistään tässä vaiheessa alkaisi Vancouverin paikalliset lehdet revittelemään Wellwoodin seikkailuista, eikä tämä olisi todellakaan hyvä asia muun joukkueen kannalta (case-Bertuzzi työsulun jälkeen). En siis jaksa uskoa että "Wellwood syvyyspelaajana" -kokeilu onnistuisi. Sen takia, vaikka tämä lähes tulkoon ilmainen ja lähes tulkoon riskitön siirto olikin, pidän Gillisin ensimmäistä pelaajahankintaa turhana, kun top 6 paikkakin on näillä näytöillä utopiaa.

Tuosta kakkossentterin paikasta sen verran, että nyt kun Jokisesta "ei oltu kiinnostuneita" (menee muuten hetki ennen kuin allekirjoittanut pääsee tuosta penailusta yli), on Morrison mielestäni paras vapaana oleva vaihtoehto. Toki en tiedä kaikkia jotka vapaaksi jossain vaiheessa mahdollisesti tulee, mutta näin huhuasteella kun tilannetta tarkastelee. Carterit sun muut näyttävät pysyvän omissa seuroissaan, ja kun OJ'n kohdalla hommat kustiin totaalisesti, Gillisille ei jääne muuta vaihtoehtoa kuin palkata alunperin se "viimeinen vaihtoehto" Morrison takaisin Canucksiin. Jos ei sitten Hodgsonista odoteta pelastajaa jo ensi kaudella...? Toivottavasti ei.

Tuo nuckin kokoonpano näyttäisi siis aika realistiselta. Ehkä Pyatt saattaisi siirtyä Kaksosten kenttään jos Hossa tarttuisi karmivalla ylipalkkauksella Gillisin verkkoihin (Raymond-Morrison?-Hossa kakkoskenttänä), tai sitten Pyatt pysyisi kakkoskentässä ja karmivalla ylipalkkauksella Malone liittyisi Kaksosten kenttään. Jotain tällaista on odotettavissa. Plus tietenkin se Demitra pitäisi ängetä johonkin koloon.

 

[nuck]

Tuossa teoriassa ihan hyvässä suunnitelmassa on kaksi suurta muuttujaa; Wellwood ja Vigneault. Miten Wellwood reagoisi, kun peliaika tasakentällisin tulisi lähinnä kahden koohottajan keskellä,

Totta, tuossa on riskinsä. Mutta parempaakaan vaihtoehtoa en kaksi tällä hetkellä. Mikäli niin hienosti käy (meille on muutenkin mennyt kaikki niin hienosti, että usko on todella kova...!), että Wellwood on muuttunut mies kesän jälkeen, kokee uuden, terveemmän, urheilijaelämän omakseen ja löytää Toronton yökerhoihin kadotetun halunsa olla ammattilainen, hän saattaa jopa tyytyä paikkaan nelosketjussa ja ylivoimassa. Mikäli hän puolestaan odottaa uima-allaskesän jälkeen varmaa paikkaa kakkosketjussa laiskan puolustuspelin kanssa, häntä ei Vancouverissa nähdä enää marraskuussa.

Tavallaan meillä on tässä asiassa pelillisesti vain voitettavaa. Tosin, mikäli joukkue laskee Wellwoodin tässä vaiheessa suoraan TOP6 hyökkääjäksi ja reagoi kesällä hankintoihin tämä mielessään, meillä on tässä todella paljon hävittävää.

Tuosta kakkossentterin paikasta sen verran, että nyt kun Jokisesta "ei oltu kiinnostuneita" (menee muuten hetki ennen kuin allekirjoittanut pääsee tuosta penailusta yli), on Morrison mielestäni paras vapaana oleva vaihtoehto.

Jokisesta sen verran, että kun ei tiedä, mitä Florida olisi Vancouverilta pyytänyt, niin vaikea on lähteä kritisoimaankaan. Voi olla, että kun Floridakin näkee Canucksin sentteritilanteen ja mm. loukkaantumisista tulleet ongelmat siellä, he ovat yrittäneet pelata Jokisella "kovaa peliä" Canucksin kanssa ja saatuaan Phoenixilta tarjouksen, jossa oli Ballard mukana, he ovat sitten kokeneet tämän omakseen. Gillis tosin sanoi, että he eivät olleet muutenkaan kovin kiinnostuneita Ollista, mutta nämä ovat managerien puheita.

Mitä varauspäivän toiseen siirtyjään Cammalleriin tulee, niin hänestä tulee ensi kesänä UFA ja olisi ollut mielestäni liian kova riski hankkia hänet vaihdossa ykköskierroksen varaukseen (Hodgsonilla on kykyjä Cammalleria korkeammalle). Mutta tottahan se on, että vaikea paikka Canucksilla nyt on. Morrison ei ollut ensimmäinen vaihtoehto keväällä tuohon kakkossentterin rooliin, mutta ehkä hän on nyt tuohon (johtajuus ja Canucksin muutokset johtajuuspuolella) nähden jopa paras - ainakin hinta/laatusuhteeltaan.

 

[Hiisi_van_Holten]

Minä näkisin parhaimpana vaihtoehtona todella kovan kakkosnyrkin luomisen, jolloin Sedinien paineet tuottaa tehoja laskisivat huomattavasti eikä heidän tarvitsisi pelata aina vastustajan parasta puolustavaa viisikkoa vastaan. Jos ensi kauden kakkosketju olisi Raymond-Morrison-Pyatt olisin hyvin hyvin pettynyt.

Kakkosketjun sentteriksi voisi olla tarjolla Mats Sundin ja mielestäni hän täyttäisi tuon paikan paremmin kuin hyvin. Varsinkin siksi, että hänet voisi saada yhden vuoden sopimuksella ja monethan ovat jo voivotelleet, että millä saada tilaa Sedinien jatkosopimuksille sekä Öhlundin uudelle diilille. Yhden vuoden kallis sopimus voisi sitten taata sen, että palkkakatossa löytyisi tilaa kalliille sopimuksille kauden päästä. Sundiinin saamisen todennäköisyyttä en nyt lähde arvioimaan, mutta voihan sitä aina yrittää kysykää vaikka Gaineyltä.

Ja mitä näiden mahdollisten korkeanprofiilin hankintoihin saamiseen tulee, niin olen erittäin optimistinen, että voisimme saada todella kärkiluokan pelaajia tänne. Monet ovat silti veikanneet, että Gillis ei saa onkeensa ketään tai korkeintaan Demitran ainoastaan. Pidän näitä veikkauksia yhtä realistisina kuin Hossa 6,5 miljoonalla ehdotuksia.

Miettikää nyt itsenne Gillisin asemaan ja jos olisitte tehnyt yhtä paljon lupauksia kuin hän ennnen siirtorajaa. Rohkeampi ratkaisu olisi jättää pelaajia hankkimatta kuin hankkia. Jos Gillis nyt tyrii, eikä tee mitään merkittäviä hankintoja, hänestä tulee koko Vancouverin vihatuin henkilö yhdessä hujauksessa. HFboardseille tulisi jo 2 heinäkuuta vähintään 15 topiccia joiden otsikossa olisivat sanat Fire Gillis. Ja kuten tiedämme omistajatahot (Aquilinit) eivät myöskään vaikuta kaikista kärsivällisemmältä sakilta, joten voisin jopa pitää varmana, että he ovat ohjeistaneet Gillisiä, että rahaa pitää käyttää laatuun.

Kyllä minä toki niitäkin kirjoittajia ymmärän, jotka näkevät tilanteen näin. Yleensähän kun olemme havitelleet tähtipelaajia on syynä pelaajan mahdolliseen Vancouverin valintaan on ollut: kiva kaupunki, vanha lapsuuden kaveri pelaa Canuckseissa, sukulaisuhteet tai, että pelaaja on kotoisin BC:stä. Nämä ovat kuitenkin pelaajalle sellaisia enenmän tai vähemmän merkitseviä tekijöitä ja niiden todellisesta vaikutuksesta pelaajan seuravalintaan ei voida tietää. Nyt kuitenkin meillä on tarjota pelaajille jotain sellaista mitä me tiedämme aivan varmasti heidän arvostavan lähes eniten (sanovat he mitä sanovat), nimittäin rahaa ja paljon.

Kaikki nämä seikat yhteenlaskettuna en näe mitenkään mahdollisena, että Gillis vetäisi tämän free agent päivän matalalla profiililla. Huomattavasti suurempana uhkakuvana näkisin liian pitkät ja aivan liian kalliit sopimukset (vrt. Nylander viime kesänä). Toisaalta pitkien ja ylihintaisten sopimusten riskiä pienetää se, että palkkakatto on noussut joka vuosi ja tuskin kasvu ihan äkkiä pysähtyy (Varsinkin kun Venäjä on hönkimässä niskaan). Mitä kovemmaksi Venäjän palkkatasot nousevat sitä enenmän palkkakattoa on nostettava.

- Eli suurin pelkoni heinäkuun alkua odotellessa on se, että tulee sellaisia sopimuksia joista Chip jaksaa muistutella vielä vuosien päästä ja kenties vielä verrata vielä Jokisen sopimukseen.

Ostoslistani heinäkuun alkuun:

1. Huippuhyökkääjä kakkosketjuun. Top-3 pelaaja tarjolla olevista.

2. Sedinien laituri. Rightin laituri = Ryder, tai Perry tai Treidi.

3. Hyvä hyökkääjä kakkoseen tukemaan kovaa hankintaa ja tekemään kentästä hyvän kokonaisuuden.

Palaillaan lisää...

 

[nuck]

Minä näkisin parhaimpana vaihtoehtona todella kovan kakkosnyrkin luomisen, jolloin Sedinien paineet tuottaa tehoja laskisivat huomattavasti eikä heidän tarvitsisi pelata aina vastustajan parasta puolustavaa viisikkoa vastaan. Jos ensi kauden kakkosketju olisi Raymond-Morrison-Pyatt olisin hyvin hyvin pettynyt.

Kyllähän minäkin näkisin tavallaan näin, mutta vain jos vain saadaan aikaan järkevältä kuulostava sopimus / sopimukset. Se, mitä eniten pelkään tällä hetkellä, kulminoituu monen fanin sanomaan "Gillisin on pakko tehdä nyt joku iso hankinta". Kun monien fanien tekstejä lukee, niin saa vähän väkisin sen käsityksen, että ensi kausi olisi historian viimeinen NHL-kausi tai sen, että muutoksia pitää tehdä vain muutosten vuoksi.

Kun katsotaan joukkueen rakentamista myös pidemmällä tähtäimellä (pelit jatkuvat ensi kauden jälkeenkin), niin ainakin tulevaisuuden hyökkääjä Raymondille - joka pelasi odotuksiin nähden vahvan viime kauden, ja joka on selvästi myöhäiskehittyvä pelaaja - pitäisi pedata paikkaa kahdesta ensimmäisestä ketjusta. Tämä Raymondin kiinnittäminen sulkisi toisen laiturin hankinnan pois, mutta jäähän ketjuun vielä kaksi paikkaa auki.

Huhuissa on ollut vahvana Gillisin entisen "asiakkaan" Demitran tulo joukkueeseen. Pelaajana en pidä häntä tervettä Morrisonia parempana (oikeastaan vähän päin vastoin, kun katsotaan Morrisonin monipuolisuutta). Siksi en välttämättä ole niin suoraan hyökkäämässä Demitra-kelkkaan.

Muutenkin olen sitä mieltä, että mikäli Gillis ei saa hankittua selvästi Morrisonia parempaa miestä hänen tilalleen, uutta miestä ei pidä hankkia vain muutosten vuoksi. Morrisonin isona etuna on paitsi monipuolisuus kahden suunnan sentterinä, mutta myös johtajuus ja se, että hän ei pelaa vaihtoja puolivaloilla.

Kolmen kokeneimman hyökkääjän (Linden, Näslund, Morrison) vaihtuminen kerralla ei kuulosta minun korvaani muutenkaan hyvältä ratkaisulta. Ei etenkään, kun puhutaan kolmesta hyökkääjästä, joihin voi liittää sanan "johtajuus" mukaan. Ja vaikka paperilla tätä ei ehkä huomaa, kentälle tämä johtajuuden muutos tulee kuitenkin heijastumaan - mikäli Morrisonkin vielä lähtee, niin muutos on erittäin huomattava.

Demitran tuloa Morrisonin tilalle voisi tosin auttaa se, että tällä saataisiin mukaan myös Hossa (Demitran avulla Hossa olisi uskoakseni mahdollisuuksien rajoissa). Hossa kun olisi aika ihanteellinen pelaaja, kun puhutaan maalinteosta (=joukkueen suurin ongelma minun papereissa). Hossaakaan en olisi kuitenkaan lähdössä metsästämään hinnalla millä hyvänsä. Ja minulla on vähän sellainen kutina, että hänet saadakseen, häntä pitäisi lähteä metsästämään hinnalla millä hyvänsä.

Eli; Gillis voi lähteä hakemaan paperilla parempaa joukkuetta minun puolestani ihan vapaasti, mutta hänen pitää huomioida tuo johtajuus-asia jotenkin (mikäli Morrison päätetään vaihtaa Demitraan, johtajuutta pitää ehdottomasti saada lisää vaikka sitten puolustukseen - onko enää kuitenkaan Hossan ja Demitran jälkeen 'paukkuja' jäljellä tähän?). Samalla hänen pitää ehdottomasti ottaa huomioon joukkueen tulevaisuus ja pedata paikkaa Raymondille tai ehkä jopa Grabnerille, josta huomaa kaukaakin, että voimaharjoittelu alkaa tehdä pikku hiljaa tulosta.

 

[Chip Whitley]

Minä näkisin parhaimpana vaihtoehtona todella kovan kakkosnyrkin luomisen, jolloin Sedinien paineet tuottaa tehoja laskisivat huomattavasti eikä heidän tarvitsisi pelata aina vastustajan parasta puolustavaa viisikkoa vastaan. Jos ensi kauden kakkosketju olisi Raymond-Morrison-Pyatt olisin hyvin hyvin pettynyt.

Niin minäkin. Vigneaultin peluutustyyli vielä mahdollistaisi kahden hyvän kentän käytön erinomaisesti, sillä Sedinit eivät viime kaudellakaan (kaudella jolla Canucksilla ei edes ollut kakkoskenttää) saaneet huomattavasti suurempaa peliaikaa kuin muut hyökkääjät. Näkisin siis itsekin tärkeämpänä vahvistaa kakkoskenttää kuin Sedinien kentän toisen laiturin paikkaa, vaikkakin olisihan sellainenkin pitkästä aikaa ihan mukava juttu.

Ongelma vain on, että ei niitä pelaajia kakkoskenttää oikeasti vahvistamaan pahemmin vapaana ole (nyt kun OJ meni!). Mainitsemasi Sundin olisi erinomainen vaihtoehto kun hänen kohdallaan kahden vuoden sopimus olisi maksimi ja hän tietää itsekin sen. Tämän jälkeen Hodgson olisi jo valmis ottamaan ohjat, ja Sundin voisi lähteä viettämään eläkepäiviään. En kuitenkaan pidä Sundinin hankintaa realistisena (uskon että jää Itään, ei pappa jaksa enää matkustaa), ja toisihan Sundinin hankinta vielä senkin kauhuskenaarion että Näslund palaisi takaisin Canucksiin, ja luultavasti veisi Raymondin paikan.

Miettikää nyt itsenne Gillisin asemaan ja jos olisitte tehnyt yhtä paljon lupauksia kuin hän ennnen siirtorajaa. Rohkeampi ratkaisu olisi jättää pelaajia hankkimatta kuin hankkia. Jos Gillis nyt tyrii, eikä tee mitään merkittäviä hankintoja, hänestä tulee koko Vancouverin vihatuin henkilö yhdessä hujauksessa. HFboardseille tulisi jo 2 heinäkuuta vähintään 15 topiccia joiden otsikossa olisivat sanat Fire Gillis. Ja kuten tiedämme omistajatahot (Aquilinit) eivät myöskään vaikuta kaikista kärsivällisemmältä sakilta, joten voisin jopa pitää varmana, että he ovat ohjeistaneet Gillisiä, että rahaa pitää käyttää laatuun.

Jep, kyllä Gillis on ajanut itsensä hieman umpikujaan näillä sanomisillaan. Ensin heti paikkansa saatuaan hän totesi että muutoksia tulee varmasti, ja nyt viime aikoina (draftin jälkeen, kun OJ meni!) on sanonut että tulee olemaan aggressiivinen tiistaina uusien pelaajien hankinnassa. Itsekin olen sitä mieltä että hänen on pakko tehdä jokin hankinta (jotta media/fanit ei syö häntä elävältä), ja kuten nuck'kin ounasteli, odotettavissa on luultavasti jotain kauheaa joka muistetaan vielä seitsemän vuoden päästä.

- Eli suurin pelkoni heinäkuun alkua odotellessa on se, että tulee sellaisia sopimuksia joista Chip jaksaa muistutella vielä vuosien päästä ja kenties vielä verrata vielä Jokisen sopimukseen.

Onko pelkosi nuo mahdolliset sopimukset, vai minun muistuttelu niistä? Joka tapauksessa, olen otettu, ja tunnen että olen saavuttanut päämääräni. Toki paasaukseni ei tähän lopu, sillä onhan Sipsi mahtava pelaaja erinomaisella sopimuksella. Ota OJ, etkä aja ojaan. this add is sponsored by Olli Jokinen support group.

Huhuissa on ollut vahvana Gillisin entisen "asiakkaan" Demitran tulo joukkueeseen. Pelaajana en pidä häntä tervettä Morrisonia parempana (oikeastaan vähän päin vastoin, kun katsotaan Morrisonin monipuolisuutta). Siksi en välttämättä ole niin suoraan hyökkäämässä Demitra-kelkkaan.

En itsekään haluaisi nähdä Demitraa Vancouverissa. Ensinnäkään hän ei enää pärjää sentterinä, joten hänet olisi lähes tulkoon pakko sijoittaa laitaan mikäli hänestä jotain hyötyä haluaisi. Morrison olisi kakkoskentän sentterinä siis monta kertaa parempi vaihtoehto kuin Demitra. Toisekseen, kun tarkastellaan laiturien tontteja, ei Raymond-Demitra kaksikosta tulisi yhtään mitään. Sedinien kenttä puolestaan olisi Demitralle myös taattu epäonnistuminen.

Samalla hänen pitää ehdottomasti ottaa huomioon joukkueen tulevaisuus ja pedata paikkaa Raymondille tai ehkä jopa Grabnerille, josta huomaa kaukaakin, että voimaharjoittelu alkaa tehdä pikku hiljaa tulosta.

Grabner tosiaan oli campilla loistavassa kunnossa, näytti muihin prospecteihin verrattuna kehonrakentajalta... toivottavasti ahkera työskentely salilla näkyy myös otteissa kentällä. Ongelma vain on, että Canucksin koko prospect-ryhmä hyökkäyksen osalta on pehmeä kuin Kleenex. Sitä kokoa ja voimaa olisi pakko saada jostain tuohon mukaan. Jos ajatellaan hyökkäystä kolmen vuoden päästä, niin kenttä Raymond-Hodgson-Grabner olisi kyllä pirun nopea ja taitava, mutta niin pieni.

 

[Hiisi_van_Holten]

Onko pelkosi nuo mahdolliset sopimukset, vai minun muistuttelu niistä? Joka tapauksessa, olen otettu, ja tunnen että olen saavuttanut päämääräni. Toki paasaukseni ei tähän lopu, sillä onhan Sipsi mahtava pelaaja erinomaisella sopimuksella. Ota OJ, etkä aja ojaan. this add is sponsored by Olli Jokinen support group.

Pelkoni ovat sekä ylihintaiset sopimukset, että muistuttelusi.

Mutta kun jälleen kerran pohdin tätä tilannetta, niin tärkeintä olisi nyt hankkia laatua yli määrän. Canucks tarvitsee huippulaatua hyökkäykseen ja pahinta kai olisi hankkia keskitason hyökkääjiä ja antaa heille huippupelaajan palkka ja sitten uskotella sen jälkeen, että kuinka hyvä kyseinen pelaaja oli kun hänelle oli pakko antaa noin kallis sopimus. Chipin esille tuoma Ryan Malone taitaisi olla heistä paras esimerkki.

Ja kun aiemmin mainitsin tuon Venäjän liigan tason nousun, niin en näkisi hieman liian kalliiden ja pitkien sopimusten tekoa niin suurena uhkakuvana kuin aiemmin. Palkkakaton on noustava jatkossakin mikäli kiekkomaailman herruus halutaan pitää sillä puolen Atlanttia.

Eli siis jos ja kun (kun hyviä pelaajia halutaan vapailta markkinoilta) joudutaan heistä maksamaan ylihintaa, niin mieluummin laitetaan se ylimääräinen miljoona kärkipelaajille kuin keskikastin pelaajille.

 

[secord]

Sallinette tälläisen vääräuskoisen liittyvän keskusteluun, vaikka Vancouverin asioista en niin hyvin perillä olekaan? Täällä sentään keskustelu on vireää..

Mutta kun jälleen kerran pohdin tätä tilannetta, niin tärkeintä olisi nyt hankkia laatua yli määrän.

Täysin samaa mieltä. Jos Näslund ei jatka Canucksin paidassa, olisin Gillisinä erittäin aktiivinen Marian Hossan suhteen. Unohdetaan Demitrat, kyllä Hossa osaa rahaa arvostaa ja isketään pöytään sellainen tarjous, josta on vaikea kieltäytyä. Kuusi vuotta Näslundia nuorempana ja selvästi laadukkaampana pelaajana ei juuri parempaa korvaaja voisi ex-kapteenille toivoa. Ykkösprioriteetti.

Se, mitä eniten pelkään tällä hetkellä, kulminoituu monen fanin sanomaan "Gillisin on pakko tehdä nyt joku iso hankinta". Kun monien fanien tekstejä lukee, niin saa vähän väkisin sen käsityksen, että ensi kausi olisi historian viimeinen NHL-kausi tai sen, että muutoksia pitää tehdä vain muutosten vuoksi.

Ymmärrän, mutta uskoisin jokaisen uuden GM:n haluavan näyttää seuran omistajille sekä faneille aktiivista otetta organisaation ruorissa. Etenkin ensimmäisellä kaudella. Toki ylilyönteihin on myös vaara sortua.

Ota OJ, etkä aja ojaan.

Saako sanoa suoraan? Okei (ottaa huomioon todennäköisen palstapahoinpitelyn kohteeksi joutumisen), Olli on kyllä hyvä pelaaja, mutta.. Mielestäni OJ on yliarvostettu pelaaja, eikä missään nimessä sellainen difference maker, joka nostaa yhtäkkiä Phoenixin pleijareihin tai Vancouverin Stanley Cupin finaaliin. Eipä ollut Vancouver ainoa joukkue, joka sanoi ei kiitos O.Jokisen kohdalla. Loistaa huonossa joukkueessa, mutta miten pärjää astetta kovemmassa seurassa? Get over with it, it´s not a big deal!

Gillisin pöksyissä yrittäisin toki aktiivisesti treidin kautta etsiä Sedinien laidalle hieman suoraviivaisuutta ja nimi, mikä nyt pompsahti sattumoisin mieleen on Erik Cole. Vaihdossa vaikkapa Bieksaan (miten nyt sattuikin tulemaan mieleen?). Morrisonista pitäisin yhä kiinni, koska parempaa vaihtoehtoa kakkosen keskelle en heti näe, ainakaan UFA-verkoilta. Ja jos vielä Hossa olisi tarttunut rahakkaseen täkyyn, ei tilanne niin pahalta näyttäisikään. Pleijarien ulkopuolelle jäänyt, pitkään samaan runkoon hyökkäyksessä uskonut joukkue kaipaisikin nyt pientä piristysruisketta muutosten kautta. Wellwood ei ehkä yksi ihan vielä riitä.

Nyt saa hakkaa..