Vancouver Canucks 2008-2009

  • 167 547
  • 784

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
TSN kertoo, että Steve Bernier on tehnyt kaksi vuotisen jatkosopimuksen. Sopimus olisi arvoltaa 4 miljoonaa eli cap olisi 2 miljoonaa.
Ihan kohdalleen saatiin tämä sopimus. Odotin ennen kautta ilmeisesti liikoja häneltä, mutta hänellä on edelleen mahdollisuuksia nykyistä suurempaa rooliin hyökkäyspäässä. Jos hän jämähtää tuohon +30 pisteen hyökkääjäksi, hän tuo joka tapauksessa tarvittavaa fyysisyyttä hyökkäykseen. Runkosarjassa Bernier oli Vancouverin ahkerin taklaaja ja pudotuspeleissäkin toiseksi ahkerin taklaaja.

Nyt on yksi "RFA-huoli" vähemmän.

TaoTao kirjoitti:
"Bust" nähdään Moosen paidassa AHL:n konferenssin finaaleissa. Hienoa nähdä onko tämä huikean kauden pelannut nuorukainen myös AHL:ssä yhtä pitelemätön.
Pitää vielä tarttua tuohon TaoTao:n viestiin vain alustuksena sen verran, että tosiaan mielenkiintoista nähdä, miten Bust pääsee AHL:n playoffeissa vauhtiin. Pitää kuitenkin muistaa, että pelaajat eivät ole oikeastaan koskaan hänen ikäisinä (alle vuosi varauksesta) ja juniorikauden jälkeen tehneet AHL:n playoffeissa pisteitä.

Jeff Carter pelasi varaustaan seuranneella kaudella Philadelphia Phantomsin riveissä AHL:n playoffeja 12 peliä ja teki viisi pistettä.

Bryan Little pelasi varaustaan seuranneella kaudella Chicago Wolvesissa kaksi AHL:n playoff-peliä ilman pisteitä.

Jason Spezza pelasi varaustaan seuranneella kaudella Grand Rapidissa AHL:n playoffeja kolme peliä ja teki yhden maalin.

Bobby Ryan pelasi varaustaan seuranneella kaudella AHL:n playoffeja 19 peliä ja teki 1+7=8 pistettä.

Scottie Upshall pelasi varaustaan seuranneella kaudella AHL:n playoffeja kuuden ottelun verran ilman tehoja.

Alex Tanguay pelasi varaustaan seuranneella kaudella AHL:n playoffeja viisi peliä ja teki 0+2.

Lisäksi Benoit Pouliot ja puolustaja Ryan Parent ovat pelanneet OHL-kauden jälkeen AHL:n playoffeja yhteensä 12 peliä ilman tehoja. Muita pelaajia vastaavassa tilanteessa minulle ei tule edes mieleen (jos joku muistaa, voisi laittaa vastaavia esimerkkejä tähän). Mutta noin kokonaisuutena ehkä moni odottaa Bustiltakin liikaa (en tarkoita sinua TaoTao, vaan noin yleisesti).

On kuitenkin kova paikka hypätä tuossa iässä pitkän junnusarjan jälkeen uuteen joukkueeseen, uusiin systeemeihin ja etenkin tilanteeseen, jossa pelataan AHL:n playoffeja kolmatta kierrosta kuten nyt. Moosekaan ei halua rikkoa hyvin aikaisemmissa peleissä toimineita ketjujaan, vaan Bust aloittaa nelosessa pelinsä.
 

TaoTao

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Toisaalta Detroitin sopimuksia ei kannata edes vertailla mihinkään muihin. Ken Holland painii sen verran yksinään ja omassa sarjassaan. Hollandin neuvottelemien sopimusten rinnalla jokainen sopimus tässä liigassa tuntuu ylihintaiselta.

Niin, mutta miksei muka muut voisi tuohon samaan suoritukseen yltää kuin Holland Zetterbergin kanssa? Zetan sopimus on mielestäni täydellinen vertailukohta. Saman ikäinen kaveri, tienaa palkassa alkuvuosina markkinahintansa (tai lähes), mutta takalöysä sopimus pitää hitin pienenä.

Jos halutaan oikein matkia Hollandin Zeta-diiliä niin lyödään Sedineille 3-4 vuotta lisää tuohon ehdottamaani 8 vuoden diiliin. Alkuvuosille vielä vähän isompi liksa ja sitten nelikymppisenä enää muutama miljoona. Cap olisi silti siinä 5,5 miljoonan kohdilla, ja ensimmäisinä vuosina saisi tilille korkoa kasvamaan jopa yli 8 miljoonan maksusuorituksia.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Niin, mutta miksei muka muut voisi tuohon samaan suoritukseen yltää kuin Holland Zetterbergin kanssa? Zetan sopimus on mielestäni täydellinen vertailukohta. Saman ikäinen kaveri, tienaa palkassa alkuvuosina markkinahintansa (tai lähes), mutta takalöysä sopimus pitää hitin pienenä.
Tämä on kyllä mahdollista tosiaan myös Kaksosten kohdalla.

Detroitin ja Zetan lisäksi esimerkiksi Flyers on tehnyt Brierelle tuollaisen etupainotteisen sopimuksen. Briere kuittasi viime kaudesta 10 miljoonaa, tästä ja ensi kaudesta hän saa kahdeksan ja sen jälkeen palkka putoaa 7, 7, 7, 3 ja viimeisenä kautena (2014-2015) 2 miljoonaa. Hitiksi tulee 6.5 miljoonaa.

Saman seuran kapteenin Richardsin sopimus kestää puolestaan aina kauteen 2020-2021 saakka ja se on puolestaan "keskipainotteinen": lukemat ovat 5.4, 5.6, 6.4, 6.6, 8.4, 7.6, 7, 6, 5.5, 4.5, 3 ja viimeisenä kautena 3 miljoonaa. Tuollainenkin olisi mahdollista tehdä, jos haluttaisiin pidempää sopimusta.

Viime kesänähän Sedinien agentti J.P. Barry (sama agentti kuin esimerkiksi Sundinilla muuten), vertasi Kaksosten tulevia sopimuksia mm. toisen asiakkaansa Shawn Horcoffin sopimukseen (kuusi vuotta, cap hit 5.5 miljoonaa) ja sanoi hakevansa Horcoffia tehokkaammille Kaksosille isompaa sopimusta kuin Oilers-pelaajalle. Barryn mukaan hän haki Kaksosille Brieren ja Gomezin kaltaista sopimusta:

So, we're going to see deals like that in the marketplace – the Gomez, Drury deal - for players who go free. They've outpaced both Gomez and Drury over the last three years. You know, they've outscored those players, and those players went free, so I think the question is 'What's the price to stay, and what's the price to go?'"

Tilanne oli tuolloin erilainen, sillä tuolloin puhuttiin sopimuksen jatkosta ja nyt puhutaan edessä olevasta UFA-tilanteesta. Mutta tilanne oli erilainen myös siinä mielessä, että Kaksoset eivät olleet jäätyneet tuolloin kuin kerran playoffeissa ykkösessä pelatessaan ja nyt Danielilla on jo kaksi peräkkäistä hyytymistä kauden ratkaisuvaiheessa.

Gillis voisi ottaa tosiaan tuo Sedinien maamiehen Zetan vertailukohdaksi käydessään keskusteluja Barryn kanssa. Zetterberg saa Detroitilta 12 vuoden ajan keskimäärin noin kuusi miljoonaa kaudessa. Hän on vielä osoittanut pitävänsä tasonsa kovassa paikassa (toisin kuin Kaksoset ovat toistaiseksi tehneet), joten tuossa mielessä kaikki mitä Sedineille tulee päälle 5.5 miljoonan, on mielestäni ylipalkkausta mahdollisessa pitkässä sopimuksessa. Ennemminkin näkisin Zetan sopimusta vertailukohtana käyttäen, että viisi miljoonaa on pitkässä sopimuksessa lähempänä kuin 5.5 miljoonaa.

Mutta toki Barryn kanssa on juttujen ja lausuntojen perusteella erilaista tehdä töitä kuin esimerkiksi Marc Levinen...
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Moose otti viime yönä sarjan ensimmäisessä pelissä voiton Houstonista maalein 2-1. Maalintekijöinä toimivat Dusty Collins ja Mario Bliznak. Pelin tähdiksi valittiin järjestyksessä Schneider, Locke ja Hodgson. Cody syötti tuon Collinsin avausmaalin ja voitti kirjoitusten perusteella suurimmaksi osaksi kaikki aloituksensa. Schneiderille ykköstähtivalinta oli jo kolmas viimeisissä viidessä pelissä (lisäksi noissa peleissä on tullut yksi kolmostähti).

Pelin koostetta voi katsella täältä. Koosteessa näkyy, kuinka CoHo pelasi itsensä huonosti maalipaikkaan, eikä saanut tietenkään maalia. Bust.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Manitoba otti viime yönä Houston-sarjan toisessa pelissä toisen voittonsa, kun joukkue kaatoi Houstonin kotonaan maalein 5-2. Moosen ykkönen Krog, Jaffray ja Grabner oli tehopäällä - Grabnerille kaksi maalia ja Krogille 1+1. Koko ketju palkittiin myös pelin tähdillä.

Toisen pelin koostetta voi katsella täältä.

Joukkueiden kokoonpanot olivat suunnilleen seuraavia (mitä Moosen keskustelupalstalta luin):

Moose:

Schneider (Sanford)

Puolustus:

Heshka - Baumgartner
Fistric - Fortunas
McIver - Ramsey

Hyökkääjät:

Grabner - Krog - Jaffray
Bolduc - Cullen - Sawada
Keane - Bliznak - Desbiens
Rallo - Hodgson - Collins

Aeros:

Maalivahdit:

Khudobin (1. erä) Schaefer (2 & 3)

Puolustus:

Stoner - Rogers
Albers - Teswuide
Falk - Noreau

Hyökkäys:

Lundbohm - Hrkac - Rogers (tai Irmen)
Beaudoin - Pouliot - Locke
Kassian - Ryznar - Irmen
Kolanos - Rosa - Lammers

CoHo teki pelissä AHL-uransa avausmaalin ja näin hänellä kahden pelin jälkeen 1+1 pistettä. Hyvä alku siinä mielessä, että pelipaikka on nelosessa "AHL-tähtien" Greg Rallon ja Dusty Collinsin ketjussa, ja toisaalta tuo liittyminen pitkän OHL-kauden kauden AHL:aan playoffien kolmannelle kierrokselle ei ole helppo asia nuorelle pelaajalle.

Schneider pelasi taas maalilla, otti yhdeksännen peräkkäisen voittonsa ja jäi tällä kerralla hänelle melko huonoihin tilastoihin: 93.3% ja 2.01 AVG. Yhteensä hän on päästänyt taakseen tämän kauden pudotuspeleissä nyt 1.66 maalia pelissä ja torjuntaprosentti on ihan kohtalainen 93.9%. Mutta parasta on tietysti tuo voittosuhde 10-2.

Sarja jatkuu maanantain ja tiistain välisenä yönä Houstonissa, jossa pelataan kolme seuraavaa peliä.
 

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Nuck tuossa edellisellä sivulla kertasi viime kauden tapahtumia, joten ajattelin puolestani seuraavassa kommentoida miten viime kauden siirrot oikein onnistuivatkaan.

Canucks lähti kauteen mielenkiintoisista asetelmista. Joukkueella oli uusi manageri Mike Gillis, joka oli tullut taloon täysin ulkopuolisena pitkäaikaisen Canucks-akselin Burke->Nonis väistettyä. Gillis oli toiminut pelaaja-agenttina pitkään, mutta hänellä ei ollut aikaisempaa kokemusta managerin tehtävistä. Tehtävässään kokemattoman uuden managerin johdosta edessä oli siis varsin paljon kysymysmerkkejä.

Tulokasmanagerin joukkue voitti divisioonansa, keräsi 100 pistettä ja meni playoffeissa konferenssissa neljän parhan joukkoon. Ihan hyvä saavutus sanoisin, kun ottaa huomioon mille sijoille Canucksia ennen kautta sijoiteltiin. Mutta kuinka suuressa osassa Gillis oli tuon joukkueen rakentamisessa onkin eri asia. Gillisin tekemä työ jota hän menneellä kaudella vasta pääsi aloittelemaan on pitkäjänteistä, enemmänkin organisaation sisäistä työtä (työtä, johon Gillis selvästi panosti enemmän kuin aikaisemmat Canucks-managerit), ja sen tulokset alkaa näkymään paremmin vasta tulevaisuudessa. Ensi kaudella jopa, Cody Hodgsonin muodossa.

Puhtaasti viime kauden joukkueen puolella oli hieman hiljaista. Oikeastaan kaikki avaintekijät olivat Vancouverissa jo ennen Gillisin saapumista, eikä Gillis onnistunut täyttämään niitä Nonisinkin aikana nähtyjä aukkoja kokoonpanossa mitenkään erikoisen hyvin, vaikka tilaa katossa roimasti olikin. Plussaa pitää kuitenkin antaa siitä, että mitään älyvapaita sopimuksia ei lähdetty keskinkertaisille UFA-pelaajille antamaan ihan vain antamisen ilosta (tyyliin Rangers), vaan mentiin selvästi alle palkkakaton kun ei mitään dollareiden arvoista tullut eteen. Pieni pelko oli että tulokasmanageri saattaisi sortua "törsäämiseen", mutta onneksi näin ei käynyt.

Monet olivat tyytyväisiä varaustilaisuuden antiin sekä johtoportaan uuteen ilmeeseen, mutta sitten kolahti. Uuden managerin ensimmäinen pelaajahankinta oli Toronton ulostama keskushyökkääjä Kyle Wellwood, jonka Gillis poimi waivereista kesäkuun lopussa. Useimpien mielestä tämä oli varsin erikoinen siirto, mutta joka kuitenkin parhaimmillaan voisi tuottaa hedelmää. Siirrossa oli kyse kuitenkin vain uuden mahdollisuuden antamisesta lahjakkaalle pelaajalle, ei sen suuremmista asioista.

Ehkä hieman yllättäen, Gillisin ensimmäinen pelaajahankinta Wellwood jäi kauden parhaimmaksi hankinnaksi (omasta mielestäni, kun suhteuttaa palkkoja ja peliesityksiä). Itsekin muistan kritisoineeni tätä hankintaa, täysin päinvastainen Gillisin jauhamien "prinsiippien" osalta, mutta Wellwood pelasi itselleen paikan Canucksiin alkukauden vaikeista ajoista huolimatta. Mitä pidemmälle kautta mentiin sen arvokkaammaksi Wellwood Canucksissa nousi (muutamia kuivia putkia lukuun ottamatta), ja playoffeissa Welly oli yksi Canucksin parhaista hyökkääjistä. Pisti kroppaa likoon, teki tärkeitä asioita kentällä, luisteli paljon ja ennen kaikkea nosti tasoaan runkosarjasta ehkä eniten koko joukkueesta.

Gillis tiesi että hän tulee saamaan paljon loskaa niskaan tämän hankinnan myötä, mutta otti ilmaisen riskin ja se kannatti. Väittäisin siis, kaikki asiat huomioiden, että Wellyn hankinta on toistaiseksi Gillisin paras pelaajahankinta Canucksin peräsimessä. Jatkosopparia vaan kesällä kouraan, uskoisin ettei hintakaan pahemmin huimaa.

Gillisin ensimmäinen hankinta vapaiden agenttien markkinoilta oli heti ensimmäisenä päivänä markkinoiden avauduttua Wellwoodin melkein täydellinen vastakohta hyökkääjä Darcy Hordichuk, joka tulisi tuomaan joukkueeseen kokoa ja fyysistä osaamista. Samana päivänä Gillis laittoi kolmen vuoden ja 7.5 miljoonan dollarin sopimustarjouksen St. Louisin rajoitetusta vapaasta agentista, hyökkääjä David Backesista, mutta Blues vastasi tähän odotetusti välittömästi.

Pitäisin näitä molempia myös hyvinä vetoina. Hordi toi joukkueeseen kovuutta, ja myös sellaista kovuutta jota Canucksilla ei pitkään aikaan kokoonpanossa ollut, jota kuitenkin moni fani suosikkijoukkueeltaan kaipasi. Hordi ei täysin yltänyt sille tasolle mitä allekirjoittanut häneltä odotti, mutta eipä tuota voi tästä huolimatta huononakaan sopimuksena pitää. Ensi kaudella Hordi, hänen vaimonsa ja lapsensa ovat asettuneet kaupunkiin paremmin ja toivottavasti tämä näkyy pelikentälläkin kovien taklausten ja tappeluiden muodossa.

Backesin kohdalla Gillis ja kumppanit selvästi tiesivät mihin tämä pelaaja pystyy, ja tällä hetkellä Davison ja kumppanit Bluesin peräsimessä saavat kiittää Canucksia, kun joukkueen avainpelaaja pelaa vielä seuraavat 2 kautta tuollaisella nälkäpalkalla.

Seuraavana päivänä Gillis hankki lisää pelaajia tekemällä sopimukset hyökkääjä Ryan Johnsonin (UFA) sekä kakkosvahti Curtis Sanfordin kanssa. Samana päivänä tehtiin sopimukset myös farmipelaajien Alexandre Bolducin ja Nolan Baumgartnerin kanssa. Kesäkuun kolmantena päivänä kuultiin odotettukin uutinen monivuotisen Canucks-kapteenin Markus Näslundin siirrosta vapaana agenttina NY Rangersiin.

Johnsonin kausi oli rikkonainen eikä hänestä oikein koskaan saanut sellaista tervettä kuvaa mihin hän pystyy. Alkukaudesta hänen pelinsä oli hieman "off", aloitukset hävittiin eikä alivoimapeli onnistunut, ja loppukausi loukkaantumisen jälkeen pelattiinkin yhdellä kädellä. Playoffeissa hän nousi kuitenkin esiin erinomaisesti blokeillaan ja uhrautuvalla pelityylillään, mutta valitettavasti parhaiten muistetaan kuitenkin epäonnistunut purku viidennessä pelissä, jonka seurauksena Hawks meni sarjassa 3-2 johtoon. No, näitä sattuu, mutta joka tapauksessa (kaikki loukkaantumiset jne. mukaan lukien), odottaisin "noinkin kovapalkkaiselta" neloskentän pelaajalta enemmän.

Sanford jatkoi Canucksissa Luongon sparraajana suhteellisen onnistuneen toissakauden jälkeen, mutta viime kaudella Luongon loukkaannuttua ei Sanford pystynyt pelaamaan edes "ok-tasolla". Labarbera hankittiin hänen tilalle, ja onnistuikin hommassaan paremmin.

Näslundhan lopetti uransa epävirallisesti jo työsulkuun, joten on hyvä että Canucksiin puhalsi vihdoin ja viimein uudet tuulet. Gillishan ei edes tarjonnut Näslundille uutta sopimusta, tosin Näslund oli jo päättänyt että ura Vancouverissa on ohitse.

Kesäkuun neljäntenä päivänä Gillis teki epäonnistuneen Backes-hankinnan jälkeen ensimmäisen pelaajakauppansa Buffalo Sabresin kanssa hankkimalla isokokoisen voimahyökkääjän Steve Bernierin. Toiseen suuntaan kaupassa menivät tämän kesän kolmannen kierroksen varausvuoro (vuoro siirtyi Vancouverille Los Angelesilta Dan Cloutierin tehtyä aikanaan jatkosopimuksen Kingsin kanssa) sekä ensi kesän toisen kierroksen varausvuoro.

Olin innoissani tästä kaupasta kun muistissa oli ne muutamat ottelut jotka Bernier pelasi Canucksia vastaan Sharks-paidassa. Totuus ei sitten paljastunutkaan niin kimaltelevaksi. Ehkä odotukset Bernieria kohtaankin oli turhan suuret ihan näin yleisellä tasolla (ei ainoastaan minun), mutta toisaalta olihan Bernierilla aivan järkyttävä määrä maalipaikkoja joista hän ei vain saanut kiekkoa sisään. Jos edes puolet näistä paikoista olisi päätynyt maaliin, olisi Bernier tehnyt luultavasti noin 30 maalia. No, ikäähän kaverilla on vasta 23 vuotta, joten voisi kuvitella että kehitystä tapahtuu, ja uuden kaksivuotisen sopimuksen myötä Bernier kehittyy top6 hyökkääjäksi Canucksissa, jos hän sellaiseksi ylipäänsä on kehittymässä.

Kaksi päivää Backes-Bernier -sekoilujen jälkeen Gillis hankki vapaana agenttina entisen asiakkaansa Pavol Demitran kaksivuotisella sopimuksella tuomaan kokemusta Lindenin, Näslundin ja Morrisonin jättämiin isoihin saappaisiin. Demitran lisäksi Gillis hankki samana päivänä syvyyttä puolustukseen hankkimalla toisen entisen asiakkaansa Rob Davisonin vapaana agenttina vuoden sopimuksella.

Demitra oli vähän kaksipiippuinen hankinta. Toisaalta tuossa ei menetetty kuin dollareita, sillä Canucksilla ei oikein ollut ketään joka tuohon kakkoskenttään olisi omasta takaa noussut ja iskihän Demitra tuossa ihan sopivasti pisteitä, mutta hänestä jäi samalla myös hieman negatiivinen mielikuva. Peli oli välillä laiskaa, tehotonta eikä oikein edes yritystä ollut mukana, ja tuo playoffeissa tapahtunut loukkaantuminen jotenkin kruunasi vielä kauden (ei pääsyt edes mukaan ratkaisupeleihin), vaikka näille loukkaantumisille ei koskaan mitään voikaan. Oli kuitenkin parempi vaihtoehto tuohon kakkoskenttään kuin esimerkiksi Näslund, ja kun sopimustakin on ainoastaan ensi kausi jäljellä, pääsee hänestä helposti eroon mikäli vuoden päästä joku laituri (esim. Bernier, tai vaikkapa Grabner) olisi valmis kakkoskenttään nousemaan.

Davison oli Väänäsen ohella ihan hyvän tason seiskapakki, enkä pistä vastaan mikäli jompikumpi tästä kaksikosta haluaa ensi kaudella samassa roolissa jatkaa.

Yhteenvetona voisi sanoa, että yhtään hasardiliikettä ei Gillisilta nähty, mutta se lottovoittokin jäi näkemättä (Backesin kohdalla oli lähellä). Tämä kausi ei kuitenkaan ole vielä ohitse, ja on mahdollista että Sedinien kohdalla nähdään yksi Canucks-historian suurimmista möhläyksistä (jos kaksoset päästetään lähtemään ilmaiseksi).

O'Brieniin ja Sundiniin ei nuck vielä tarinoinnissaan kerennyt, joten jätän itsekin näiden siirtojen kommentoinnit myöhemmäksi.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Nyt kun pihan laitolta ehtii, niin kerrataan kesää loppuun ja annetaan omatkin arviot kesän siirroista (aika pitkälle Chipin kanssa samoilla linjoilla). Sen jälkeen voikin keskittyä enemmän kertaamaan pelikautta 2008-09.

Jatkuu...

Elokuussa Canucks vietti muun liigan kanssa lomaa ja uutisrintamalla oli yleisesti hiljaista. Esiin nousi Vancouverin suunnalla vain lähinnä uuden "videovalmentajan" Darryl Williamsin palkkaaminen. Williams liittyi näin neljäntenä miehenä valmennustiimiin Vigneaultin, Bownessin ja Walterin keskuuteen.

Syyskuu on perinteisesti eräänlainen käänteen tekevä kuukausi NHL-kiekossa, kun mm. harjoitusleirit alkavat. Vancouverin syyskuu alkoi hyökkääjä Ryan Shannonin kauppaamisella puolustaja Lawrence Nycholatiin. Kaupalla Gillis haki syvyyttä varalle puolustukseen, joka oli kärsinyt pahoista loukkaantumisista koko 2007-08 kauden.

Syyskuun 12. päivä alkoi prospectien harjoitusleiri Whistlerissa. Samoihin aikoihin esiin nousi spekulaatiot Mats Sundinin tulosta Vancouveriin ja Sedineiden jatkosopimuksista. Kaksosten agentti J.P. Barry kertoi, että hän hakisi Gomez/Drury -luokan sopimuksia kaksosille ja sehän sai aikaan keskustelua Kaksosten tulevaisuudesta seurassa.

Juuri ennen kuin pelaajat alkoivat pitämään syyskuussa leirejään, johtoporras piti omaa keskusteluaan Tambellinin lähdön seurauksena. Sen seurauksena Vancouver ilmoitti Scott Mellanbyn siirtymisestä konsultin tehtävistä joukkueen uudeksi kykyjenetsijäksi. Sen jälkeen joukkue ilmoitti Laurence Gilmanin ja Lorne Henningin olevan joukkueen uusia apulaismanagereita sekä Stan Smylin olevan Gillisin läheinen apulainen kaikissa jääkiekkoon liittyvissä tehtävissä.

Syyskuun lopussa Canucks kohahdutti jääkiekkomaailmaa nimeämällä joukkueensa kapteeniksi vastoin yleistä normistoa maalivahdin. Roberto Luongo tulisi toimimaan joukkueen kapteenina ja varakapteeneina tulisivat toimimaan Mattias Öhlund, Ryan Kesler sekä Willie Mitchell. Yllättävä liike sai paljon kehuja Canucks-faneilta, mutta muuten valintaa monissa paikoissa ihmeteltiin.

Vancouverin harjoitusleiri ja harjoituspelit sujuivat hienosti, ja joukkue voitti seitsemästä pelistään kuusi. Harjoitusleirin lopussa Vancouver laittoi laiskasti pelaavan Jeff Cowanin waiver-listalle. Samaan paikkaan joutui myös puolustaja Nathan McIver. Yksikään joukkue ei odotetusti huolinut Cowania, mutta McIver vietiin monen peloksi listalta Anaheimiin.

Harjoitusleirillä edukseen esiintyneen Cody Hodgsonin kanssa tehtiin puolestaan lokakuun alussa kolmevuotinen tulokassopimus, mutta Hodgson laitettiin vielä juniorisarja OHL:aan kasvamaan korkoa. Lokakuun alussa Gillis teki myös toisen pelaajakauppansa Bernier-kaupan jälkeen, kun hän hankki juuri ennen sarjan alkua Tampa Baylta puolustaja Shane O'Brienin sekä hyökkääjä Michel Ouelletin vaihdossa puolustaja Lukas Krajicekiin ja prospecti Juraj Simekiin.

O'Brienin kauppaan loppuivat uutiset ennen kautta ja kesäaika. Edessä oli uusi kausi, josta kirjoittelen tosiaan vähän myöhemmin. Arvioidaan tuo kesäaika nyt vielä ominkin sanoin.

Gillisin uusi alku

Gillis tuli taloon melko hankalaan paikkaan. Joukkueen entinen manageri Nonis oli kasannut joukkuetta (myös yhdessä Brian Burken kanssa) pitkään, hankkinut kaupunkiin mm. Luongon ja Mitchellin, palkannut Vigneaultin, pitänyt mm. Keslerin Flyersin offer sheetilta sekä rakentanut pätevän oloisen puolustuksen. Hyökkäyksen rakentaminen jäi Nonisilta kesken, sillä hänen kätensä olivat parin sopimuksen vuoksi sidotut ennen kesää 2008.

Joistakin (isoistakin) puutteista ja virheistä huolimatta kokonaisuutena Nonis oli tehnyt hyvää työtä lyhyellä managerin urallaan Vancouverissa. Koska joukkue sai kuitenkin uudet omistajat, "entisen omistajan manageri" vaihtui "omaksi manageriksi". Koska media enemmän arvosti Nonisia kuin oli arvostamatta, Gillis sai alkuun medialta kritiikkiä vaikka ei edes tehnyt mitään. Itsekin olin alussa seuraamassa miehen toimia vain sormi hälytysnapilla virheitä hakien.

Gillis vahvisti kuitenkin hänen ympärillä olevaa henkilökuntaa mielenkiintoisilla nimillä. Scott Mellanbyn nimittäminen oli mielenkiintoinen palkkaus, samoin oli Dave Gagnerin. Kaksi pitkän linjan NHL-pelaajaa, joilla uskon olevan annettavaa seuralle. Myös Gillisin lausunnot vaikuttivat hyviltä ja toivat uutta eloa seuraan. Monesta asiasta huomasi, että muutoksia oli tulossa etenkin nuorten pelaajien kehittämiseen.

Kesä ei jatkunut kuitenkaan tapahtumiltaan hyvin. Bourdon kuoli ja Linden lopetti, joten mikään helppo paikka ei tulokasmanagerilla varmasti ollut uudessa talossa. Noita kahta ikävää uutista seurasi vielä Gillisin ensimmäisenä hankintana laiskan pulska nettikuvistakin tuttu Wellwood, ja tunneskaala oli näillä näppäimillä valmis.

Heinäkuun alussa tämän Canucks-fanin suunnitellessa sitä, mihin kaivoon hyppäisi, Giilis teki kuitenkin pari mielenkiintoista hankintaa. Enää ei hankittu vladimirkrutov-tyylisiä pelaajia, vaan hankittiin enemmän kokoa ja erikoisosaamista. Aika isona tekijänä kesän kokonaisuudessa oli fyysisen puolen pelaajien hankinnat.

Steve Bernierin hankinta kuulosti lupaavalta. Hänestä ei tullut ihan sellaista pelaajaa mitä toivoin, mutta 15 maalia kolmosketjusta ja joukkueen kärkipaikka taklauksissa saa kelvollisen arvosanan. Lisänä vielä se, että on toivottavasti kehittyvä pelaaja. Hyvinä hankintoina pidin/pidän myös Johnsonin ja Hordichukin hankintoja.

Muista hankinnoista Demitran kohdalla voi sanoa sen, että hänelle oli tilausta viime kesänä Näslundin lähdön jälkeen. Enää ei niinkään. Kahden vuoden sopimuksessa oli ehkä vuosi liikaa. Toisaalta häntä tuskin oltaisi saatu vuoden sopimuksella. Davison täytti puolestaan hankintana syvyyspakin paikan hyvin, vaikka ei paljon pelannutkaan.

SOB:n hankinta oli mielestäni pääosin hyvä - hänestä nousi jäähyilystään ja epätasaisuudestaan huolimatta yksi minun suosikeistani ja hän kehittyi kauden aikana, vaikka hitailla jaloilla loppuun saakka pelasikin. Alkuun pelätty Wellwood oli rohkea (vaikkakin ilmainen) veto tuohon paikkaan tulokasmanagerilta. Onneksi rohkeuden lisäksi vielä lopulta onnistunut hankinta.

Varaustilaisuuden Gillis käytti niin hyvin hyödykseen kuin tuolla numerolla pystyi. Minä odotin kauppaa ja sellaisesta oli puhettakin, mutta onneksi hän ei sitä tehnyt, sillä Hodgsonin varaaminen oli järkevä liike. Kokonaisuutena Gillis teki siis ihan kelvollisia hankintoja (ei mitään pankkia räjäyttävää, mutta monta järkevää) ja maltti pysyi UFA-pelaajien kanssa käsissä, vaikka uutena managerina markkinoilla pyörikin.

Yksi tärkeimpiä juttuja Gillisissa oli panostaminen tulevaisuuteen: scouttipuolen muutokset, varausvuorojen pitäminen itsellä kesällä ja siirtotakarajalla sekä yliopistopelaajien hankinta. Dave Gagnerin palkkaaminen pelaajakehitystä tekeväksi henkilöksi oli myös mielenkiintoinen liike. Vancouverilla kun ei ole hyvää pelaajakehitystä tehty juuri koskaan, mutta nyt puitteiden pitäisi olla ainakin kunnossa.

Lisämielenkiintoa tuo se, että Gagnerilla on Londonissa harjoittelukeskus, jossa on mukana Gagnerin lisäksi muutakin henkilökuntaa. Gillis sanoi, että koska katto rajoittaa tiettyjä juttuja ja nuorten pelaajien kehitystä ei rajoiteta mitenkään, sitä käytetään hyväksi. Toivottavasti tuo panostus nuoriin pelaajiin kasvaa korkona takaisin.

Kesästä 2008 antaisin Gillisille kokonaisarvosanaksi 8½. Tosiaan mitään isompia pelaajakauppoja ei tehty, mutta ei myöskään menetetty mitään isompaa tai lähdetty maksamaan järjettömiä summia tusinapelaajiin. Hankinnat olivat pääosin perusteltuja ja yksi riskikin osui. Nuorten pelaajien kanssa tehty työ nostaa arvosanaa ja toivottavasti tuo hänen ympärilleen kasattu ryhmä toimii.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Viime yönä pelattiin Manitoban ja Houstonin välinen kolmas Läntisen konferenssin finaalipeli Houstonin kotikentällä. Moose johti kahden erän jälkeen jo 1-3 (maalintekijöinä Keane, Bolduc ja Grabner), mutta Houston tuli takaa tasoihin kolmannen erän seitsemännen minuutin alivoimaosumalla.

Neljä minuuttia ennen loppua Michael Grabner teki kuitenkin pelin toisen maalinsa ja vei Moosen vierasvoittoon. Voitto oli Manitoban hirville jo kolmas peräkkäinen sarjassa, joten sarja on katkolla keskiviikon ja torstain välisenä yönä Houstonissa. Jos Moose tuon seuraavankin pelin pystyisi voittamaan, joukkue olisi voittanut harvinaislaatuisesti kaksi peräkkäistä playoff-sarjaa suoraan 4-0 otteluvoitoin.

Kolmannen pelin sankarit olivat kaksi maalia tehnyt Grabner sekä kaksi syöttöä antanut Jaffray. Grabner on tehnyt kahdessa viime pelissä neljä maalia, joten maaliputki on taas vaihteeksi päällä. Saa nyt sitten nähdä, kuinka kauan se kestää ja kuinka pitkä on maaliputken jälkeinen kuiva jakso.

Grabnerin lisäksi muista Canucksin ykkösvarauksista Bustille ei tullut tällä kertaa tehoja. Schneider pelasi puolestaan maalilla sarjan heikoimman pelinsä ja päästi taakseen kolme, mutta tärkeintä oli tietysti hänellekin joukkueen voitto.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Moose hävisi viime yönä ensimmäistä kertaa viimeisiin 10 peliin playoffeissa, kun Houston voitti kotipelinsä jatkoajalla maalein 5-4. Manitobalta osui Mike Keane (2+1) kahdesti, Mario Bliznak kerran ja Jason Krog (1+1) kerran. Houstonin sankari oli tehot 2+2 tehnyt ja pelin voittomaalin jatkoajalla iskenyt Matt Beaudoin (hän onnistui myös maalinteossa sarjan ensimmäisessä ja kolmannessa pelissä).

Sarja on nyt tilanteessa 3-1 Mooselle ja jäljellä on vielä korkeintaan kolme pelipalloa. Sarja jatkuu perjantain ja lauantain välisenä yönä Houstonissa viidennellä pelillä. Jos Aeros voittaisi sen, sarjan kaksi viimeisintä peliä on merkitty pelattavaksi Moosen kotikentällä.

Canucks-prospecteilta nähtiin tilastojen valossa mitään sanomaton ilta: neljä maalia viimeisissä kahdessa pelissä tehnyt Grabner jäi pisteittä ja laukoi vain kerran, Hodgson jäi myös pisteittä ja laukoi kaksi kertaa ja Schneiderille tuli kauden kolmanneksi huonoin peli prosenteilla mitattuna (83.3%).

***

Scott Niedermayerin agenttia haastateltiin radiokanava 1040:lla. Agentti kertoi haastattelussa mm.

- Scottin mahdollisuus tulla pelaamaan kotiprovinssin joukkueeseen: ei tiedä tarkelleen Canucksin taloudellista kuviota.

- Ei tiedä varmaksi, aikooko Scott vielä pelata.

- On varma, että tulee käymään keskusteluja Vancouverin kanssa.

- Vancouverin Olympia-isännyys suuri juttu Scottille.

- Niedermayerit ovat sanoneet aikaisemmin, että heillä olisi suurta kiinnostusta tulla pelaamaan kotiprovinssiinsa ja LÄHELLE kotikaupunkia.

- Heidän ei tarvitse välttämättä mennä enää samaan joukkueeseen. Stanley Cupin yhdessä voittaminen Anaheimissa 2007 täytti tuon unelman.

- Scott Niedermayer tulee tekemään päätöksensä uran jatkosta ennen heinäkuun 1. päivää helpottaakseen Ducksin manageria Bob Murray'ta.

- On täysin mahdollista, että Niedermayer tulee tekemään sopimuksen Vancouverin kanssa.

Eli yhteenvetona; mahdollisuus on olemassa ja tiettyä kiinnostusta löytyy pelaajan puolelta. Joukkueen puolelta löytyy aivan varmasti kiinnostusta puolustajalle, joka parantaisi alakerran suurinta heikkoutta (liike) merkittävästi sekä auttaisi kovalla kokemuksellaan (mm. 4 Stanley Cupia) joukkueen nuoria pelaajia. Myös rahaa löytyy ja samoin tilaa katosta.

Mutta niin kauan se on vain mahdollisuus, kunnes nimi olisi paperissa. Veikkaan, että tästä huhusta tullaan keskustelemaan monissa paikoissa paljon lähiviikkoina ennen heinäkuun alkua.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Bustista CHL:n vuoden pelaaja

Cody Hodgson valittiin Kanadan jääkiekkoliigojen (OHL, WHL, QMJHL) kauden parhaaksi pelaajaksi: Uutinen. Näin CoHon hieno kausi jatkui mm. nuoren MM-kullan ja OHL:n parhaan pelaajan valinnan lisäksi myös kaikkien isojen junnusarjojen parhaana pelaajana. CoHo oli samalla ehdolla myös CHL:n urheilullisimman pelaajan titteliin, mutta hän jäi kisassa hopealle (bust). Tuon pystin vei toisen kerran peräkkäin Shawiniganin (QMJHL) Cedric Lalonde-McNicoll.

Bust ei tuota CHL:n parhaan pelaajan pyttyä ollut pokkaamassa, sillä hän pelaa AHL:n semifinaaleja Moosen riveissä Houstonia vastaan. Houston voitti tuon viidennen pelin toisessa jatkoerässä ja kavensi näin sarjaa tilanteeseen 3-2. Sarja jatkuu Manitobassa maanantain ja tiistain välisenä yönä ja mikäli Houston tuon pelin vie, sarjan ratkaiseva seitsemäs peli pelataan Manitobassa keskiviikon ja torstain välisenä yönä.

Harmittavasti Moose on hävinnyt nyt 10 peräkkäisen voittopelin jälkeen kaksi viime ottelua jatkoerässä. No, tilastojen valossa on kova usko Manitoban finaalipaikkaan, sillä AHL:n historiassa vain kaksi joukkuetta on tullut 0-3 tilanteesta ottelusarjan voittoon. Mutta luetun perusteella pitää antaa tunnustus Houstonin ex-NHL-valmentaja Kevin Constantinen (valmentanut seitsemällä kaudella NHL:ssä) ryhmälle. Houston pelaa hyvin kurinalaista ja tiivistä peliä (joukkueellahan on yhteys Minnesotaan...) ja seura on taistellut kuilun partaalla jo kaksi peliä voitokkaasti.

tuon viidennen pelin tilastot voi katsoa täältä (Hodgsonilla oli pelissä kuusi vetoa, joten on hän luultavasti ainakin paikkoihin päässyt).
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Kausi 2008-09 jatkuu

Kesä 2008 tuli jo käsiteltyä, joten on aika kerrata hieman kautta 2008-09.

Vancouver Canucksin NHL-kausi 2008-09 alkoi kotipelillä Calgarya vastaan 9. päivä lokakuuta kesällä kuolleen puolustajan Luc Bourdonin muistotilaisuudella. Canucks voitti Luoteisen divisioonan vastustajansa numeroin 6-0 Alex Burrowsin tehtyä kaksi maalia ja Roberto Luongon avatessa kauden nollapelillä. Tunteikkaampaa ja samalla parempaa kauden alkua ei olisi kukaan voinut odottaa.

Kauden avauspelin jälkeisenä päivänä Canucks ilmoitti tehneensä neljän vuoden jatkosopimuksen puolustaja Alex Edlerin kanssa. Noin viikko Edlerin sopimuksen jälkeen Canucks laittoi Kyle Wellwoodin waivereiden kautta farmiin, mutta hänelle ei ollut ottajia. Samalla kun Wellwood oli menettämässä ehkä ainutta mahdollista jäljellä olevaa tilaisuuttaan NHL-pelaajana, ylhäällä tuli hänen onnekseen loukkaantumisia.

Samassa pelissä Chicagoa vastaan 19.10 loukkaantuivat Pavol Demitra, Sami Salo ja Darcy Hordichuk. Näin ollen Wellwood nostettiin uudelleen ylös, eikä vieläkään kukaan huolinut häntä edes ilmaiseksi. Wellwoodin paluu NHL-pelaajaksi oli alkukauden onnekas tuhkimotarina: noston jälkeen Wellwood teki 11 maalia ensimmäisissä 20 pelissään.

Kentällä joukkueen peli oli alussa kaksijakoista. Hyvää alkua Calgarya vastaan (kaksi peräkkäistä voittoa) seurasi viiden vieraspelin jakso, jonka aikana joukkue otti vain yhden jatkoaikavoiton. Lokakuun loppu meni sentään paremmin, ja joukkue voitti neljästä pelistä kolme. Marraskuussa Roberto Luongo alkoi loistamaan: hän pelasi marraskuun alkuun kolme peräkkäistä nollapeliä, ja yhteensä Canucks voitti marraskuun ensimmäisistä 11 pelistään kahdeksan.

Juuri kun joukkue alkoi olla todellisessa nosteessa, tapahtui pahin mahdollinen: Luongo loukkaantui marraskuun 22. päivän ottelussa Pittsburghia vastaan viikoiksi. Luongon tilalle nostettiin farmista AHL:n tämän kauden paras maalivahti Cory Schneider. Canucks joutui pelaamaan Luongon sijaan kaksikolla Sanford - Schneider, ja joukkueen parhaasta osa-alueesta oli tullut heikoin. Joukkueen voittokierre katkesi ja joukkue hävisi seuraavista yhdeksästä pelistään kuusi.

Vaikka kentällä otteet olivat joulukuussa pääosin heikkoja, joulukuun tärkein ottelu sentään voitettiin. Edmonton Oilers tuli Vancouveriin joulukuun 17. päivän ottelussa. Peli oli kauden toinen huipputärkeä ottelu "Bourdon-ottelun" ohella, sillä ottelussa jäädytettiin pitkään Vancouverissa pelanneen Trevor Lindenin paita.

Sundin tulee mukaan

Seuraavana päivänä juhlallisista seremonioista Canucks-fanit saivat lisää juhlimisen aihetta, kun tulokasmanageri Mike Gillis oli onnistunut saamaan Mats Sundinin sopimukseen. Canucks sai paljon mediahuomiota Toronton ex-kapteenin sopimuksella, ja viimein joukkueella piti olla paperilla kaksi eliittiluokan sentteriä.

"I think we'll see a big, strong centre-ice man who skates really well and averages a point a game. He has been the captain of a team in a [Toronto] market that is really challenging and he has handled it impeccably."

"I think the quality we try and get from every player, in terms of character and integrity, are absolutely there,"
Mike Gillis kertoi medialle sopimuksen jälkeen.

Riemua ei kuitenkaan kestänyt kovin pitkään. Canucks hävisi "Linden-pelin" jälkeen seuraavista yhdeksästä pelistään kuusi. Eniten Canucks kärsi maalivahtipelistään, ja siksi joukkue teki kaupat Los Angelesin kanssa joulukuun lopussa. BC-lähtöinen Jason LaBarbera siirtyi Vancouveriin tämän kesän seitsemännen kierroksen varausta vastaan.

Kohuttu, mutta keskenkuntoinen Sundin teki ensiesiintymisen valaspaidassa tammikuun 7. päivän ottelussa Edmontonia vastaan, mutta joukkueen matalalla lentänyt kurssi ei kääntynyt vieläkään. Canucks oli alkanut häviämään kotonaan jo joulukuun lopussa ja joukkueen peli näytti siltä, kuin se ei seisoisi enää valmentaja Vigneaultin takana.

Tammikuussa joukkue teki (Sundin ja kentille tammikuun puolivälissä palannut Luongo riveissään) organisaation negatiivisen ennätyksen peräkkäisten kotitappioiden määrässä, kun Vancouver hävisi Minnesotalle tammikuun viimeisen päivän ottelun. Tappio oli 10. peräkkäinen kotitappio. Hyviä uutisia oli seurannut kentällä siis täydellinen mahalasku ja joukkueen sisältä alkoi kantautua kritiikkiä valmennusta kohtaan, joka oli hyllyttänyt mm. puolustaja Shane O'Brienin.

Uusitut ketjut herättivät joukkueen

Sitten koitti helmikuu, ja joukkue alkoi yht'äkkiä voittamaan. Kaikki alkoi helmikuun ensimmäisestä pelistä Carolinaa vastaan. Tilanne oli kolmannessa erässä 3-3, ja Canucks pelasi alivoimaa erän lopussa. Monet syvästi pettyneet kannattajat odottivat Carolinan voittomaalia, mutta Alex Burrows oli toista mieltä: Burrows pusersi pelin loppuun alivoimamaalin, joka katkaisi 10 peräkkäisen kotitappion putken.

Samassa Carolina-pelissä koottiin kakkosketjuksi yhteen ketju Demitra - Sundin - Kesler. Vaikka monet eivät valmennuksen ratkaisusta (joka rikkoi joukkueen hyökkäyksen parhaan osan, toimivan kolmosketjun, pitäneetkään), siirto oli ainoa oikea valmennukselta. Uuden kakkosketjun kemiat toimivat heti alusta lähtien, ja esimerkiksi ensimmäistä kertaa pysyvästi kahteen ensimmäiseen ketjuun nostettu Kesler pelasi helmikuun alusta runkosarjan loppuun 32 peliä ja teki 15+17=32 pistettä. Myös ruususen unta Canucks-uransa alussa viettänyt Sundin teki 25 pistettä runkosarjan viimeisissä 32 pelissä.

Vastaava hyökkäysketjuja koskeva tuhkimotarina näki päivänvalonsa helmikuun 15. päivän ottelussa Montrealia vastaan. Vancouverissa muutaman kauden arvokasta puolustustyötä nelosessa ja kolmosessa pelannut "koulukiusaaja" Alex Burrows nostettiin monen hämmästykseksi ykkösketjuun Sedinin kaksosten vierelle. Ketju ratkaisi heti ensimmäisen yhdessä pelaamansa pelin Montrealia vastaan, ja teki runkosarjan lopuissa 27 pelissä yhteensä 35 maalia, 88 pistettä sekä merkkautti +46 tehosaldon.

Muuten joukkue pelasi helmikuun alusta lähtien runkosarjaa vielä 32 peliä. Noista se voitti 22 ja hävisi varsinaisella peliajalla seitsemän. Jälleen näkyi se, mitä jääkiekossa merkitsee itseluottamus. Joukkue ei ollut yhtään sen taitavampi kuin tappioputkessa ollessaan, mutta se uskoi itseensä ja oli löytänyt toimivat parit.

Tammikuun 10 peräkkäisen kotitappion ennätysputki kääntyi maaliskuussa ennätyspitkäksi 11 peräkkäisen kotivoiton putkeksi. Joukkue oli siis mennyt keväällä laidasta laitaan. Hienosta lopusta tuli palkinnoksi Luoteisen divisioonan voitto toisen kerran viimeisten kolmen kauden sisään ja kotietu pudotuspelien avauskierrokselle.

Playoffeissa voitosta tappioon

Vancouver lähti playoffeihin täynnä uskoa omaan tekemiseensä. Maalilla Luongo oli kuuma maalivahti runkosarjan lopussa, puolustus oli pitkästä aikaa terveenä ja hyökkäyksessä joukkue oli löytänyt mainitut toimivat ketjut. Joukkueen erikoistilannepeli toimi erinomaisesti, ja joukkue pystyi voittamaan sekä kotona, että vieraissa. Monen pitkään Vancouveria seuranneen mielestä joukkue ei ollut tuskin koskaan lähtenyt pudotuspeleihin yhtä hyvistä asetelmista.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
jatkuu edellisestä...

Avauskierroksella Vancouver sai vastaansa runkosarjan jälkimmäisellä puolikkaalla hurjaa tuhoa ympäri NHL:ään niittäneen St. Louis Bluesin. Blues antoi hyvän vastuksen kaikissa peleissä, mutta Vancouver oli lopulta jokaisella alueella parempi ja meni jatkoon tiukkojen pelien jälkeen suoraan otteluvoitoin 4-0. Luongo valittiin kolmessa sarjan neljästä pelistä pelin parhaaksi ja ykkösketjun Burrows loisti hyökkäyspäässä yhdessä joukkueen uusitun kolmosketjun (Raymond - Wellwood - Bernier) kanssa.

Toisella kierroksella Canucks kohtasi nuoren Chicago Blackhawksin. Joukkueet olivat olleet runkosarjassa tasaisia, mutta Vancouverilla oli kotiedun lisäksi kuumempi maalivahti ja enemmän kokemusta kevään peleistä. Vancouver voitti ensimmäisen pelin kotona, mutta hävisi toisen. Sarjan kolmas peli tuli jälleen Canucksille Chicagon kotikentällä, ja Vancouver johti sarjaa voitoin 2-1. Neljännessä pelissä Vancouver johti vain kolme minuuttia ennen loppua maalilla, mutta Chicago tuli lopussa tasoihin ja voittoon jatkoajalla.

Sarja oli siis tasan neljän pelin jälkeen. Viidennessä pelissä mentiin tasatilanteessa kolmannen erän 14 minuuttia, ennen kuin alkukauden komeetta Kyle Wellwood veti tolppaan. Tuon jälkeen Kevin Bieksa otti typerääkin typerämmän jäähyn, jonka aikana Chicagon Dave Bolland vei joukkueensa johtoon. Martin Havlat teki lopullisen niitin tyhjiin ja Chicago oli voiton päässä jatkopaikasta.

Kauden viimeinen ottelu jäi muistoihin paitsi Chicagon kahden loistavan nuoren pelaajan taidonnäytteistä, mutta myös Roberto Luongon ja Canucks-puolustuksen heikosta pelistä. Patrick Kane teki pelissä hattutempun ja Jonathan Toews iski tehot 2+1 Chicagon voittaessa kuudennen pelin maalein 7-5. Chicago pelasi kokonaisuutena kurinalaisemmin ja hieman paremmin kuin Vancouver ja ansaitsi jatkopaikkansa. Kauden päättyminen olisi voinut tulla paremmalla pelillä, mutta toisaalta nyt ei jäänyt ainakaan jossiteltavaa.

Uutisrintamalla riitti vauhtia

Loppukauden uutisia olivat mm.:

- Puolustaja Nathan McIverin hankkiminen takaisin Anaheimista vaihdossa hyödyttömään Mike Browniin,

- Suomalaispuolustaja Ossi Väänäsen hankinta waiversista

sekä merkittävinä

- Toimivan yhteistyösopimuksen jatkuminen Manitoba Moosen kanssa kauden 2011-2012 loppuun

- Tärkeän hyökkääjän Alex Burrowsin neljän vuoden jatkosopimus.

Nuoriin pelaajiin aikaisempia managereita enemmän huomiota kiinnittävä Gillis hankki organisaation listoille myös kaksi nuorta vapaata agenttia yliopistosarjoista, kun nimensä sopimuksiin piirsivät hyökkääjä Eric Walsky ja puolustaja Evan Oberg. Lisäksi Canucks teki sopimuksen oman varauksensa Taylor Ellingtonin kanssa.

Kauden lopulla tuli myös kunniamainintoja Canucksin nuorista pelaajista. Cody Hodgson voitti kauden aikana nuorten MM-kisojen kultamitalin ja pistepörssin voiton lisäksi OHL:n parhaan pelaajan tittelin ennen John Tavaresia. Lisäksi lempinimen 'bust' ansainnut kesän 2008 Vancouverin ykkösvaraus valittiin Kanadan jääkiekkoliigojen (OHL, WHL, QMJHL) parhaaksi pelaajaksi.

Hodgsonin huippukauden lisäksi Cory Schneider valittiin AHL:n parhaaksi maalivahdiksi, Manitoban valmentaja Scott Arniel AHL:n parhaaksi valmentajaksi ja Vancouverin runkosarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Ryan Kesler sai nimensä myös Selke Trophy -ehdokkaiden listalle kolmen parhaan joukkoon.

Organisaation loppukauden huipentumana voidaan vielä pitää Manitoba Moosen todennäköistä paikkaa AHL:n finaaleissa, mutta ei mennä sen kanssa edemmäs.

Kokonaisuutena hyvä kausi jätti mietittävää

Vancouverin kausi 2008-09 saa minulta arvosanan hyvä. Seuran uusi manageri Gillis ei tehnyt mitään typerää ja tulevaisuutta vaarantavaa. Hän hankki markkinoiden suurimman kalan Sundinin yhden vuoden sopimuksella ja osoitti, että hän on valmis ottamaan hallittuja riskejä. Lisäksi hänen riskipelinsä Wellwoodin kanssa onnistui, hän teki mielenkiintoiselta kuulostavan Bernier-kaupan ja kiinnitti Burrowsin ja Edlerin järkevillä sopimuksilla neljäksi vuodeksi.

Hän varasi Hodgsonin, piti seitsemännen kierroksen varaustaan lukuun ottamatta kaikki muut tämän kesän varauksensa, piti nuoret pelaajansa, hankki muutaman yliopistopelaajan vapaina agentteina ja loi pohjia uudenlaiselle pelaajakehitykselle. Kokonaisuutena Gillisin kesä 2008 sai minulta arvosanan 8½ ja koko kausi saa arvosanan 9.

Kentällä Ryan Kesler ja Alex Burrows näyttivät, että heistä on sopivissa paikoissa top6-hyökkääjiksi. Kesler oli ansaitustikin Vancouverin arvokkain pelaaja ja Burrowsin uran ensimmäiset +30 peliä ykkösketjussa loivat pohjia odotuksille. Puolustuksessa Edler meni taas eteenpäin ja Mitchell pelasi runkosarjassa ehkä uransa parhaan kauden.

Tulevaisuuteen Vancouverin tilanne näyttää tällä hetkellä ihan kelvolliselta, mutta samalla tulevaisuudessa riittää tietysti myös kysymyksiä. Käydään näitä aikanaan paremmin läpi uudessa kausiketjussa, joten käsittelen näitä nyt vain pintapuolisesti.

Ehkä suurin kysymys koskee maalivahtitonttia. Joukkueella on maalilla organisaation historian paras maalivahti Luongo vielä yhden vuoden nykyisellä sopimuksella ja häntä "uhkaa" organisaation historian lahjakkain maalivahti Schneider. Tämän kesän tai viimeistään ensi kauden aikana joukkueen pitää päättää, kummalla mennä jatkossa.

Mikäli joukkue päättää yrittää Schneiderilla, Luongon kaupalla olisi mahdollista saada tulevaisuutta. Toisaalta jos näin käy, minä toivoisin Schneiderin rinnalle varmempaa maalivahtia kuin Jason LaBarbera. Ykkösvaihtoehtona olisi kuitenkin Luongon pitäminen pitkällä sopimuksella ja Schneiderin kauppaaminen johonkin toiseen lahjakkaaseen lupaukseen (mitähän esimerkiksi Flyers pyytäisi Van Riemsdykista?). Luongolla on valtava asema joukkueen sisällä henkisestikin, joten hänen vaihtaminen toisi ison riskitekijän tulevaisuuteen.

Hyökkäyksessä Kaksosten jatko on myös yksi isoista kysymyksistä. Kaksoset tulevat pyytämään luultavasti yhteensä kaudesta noin 12 miljoonaa ja tuskin he suostuvat lyhyeen sopimukseen (veikkaan vielä NTC:ta heidän tuleviin sopimuksiinsa). Tuolla summalla saisi tilalle muitakin hyviä pelaajia ja joka kesä ilmaantuu markkinoille mielenkiintoisia nimiä. Joukkueen pitääkin nyt tarkasti harkita, ovatko Kaksoset niitä tulevaisuuden ykkösketjun hyökkääjiä, joiden kanssa mennä vuosia eteenpäin.

Kakkosketjun Ryan Kesler tulee luultavasti saamaan nopeastikin uuden sopimuksen ja tuo sopimus tulee olemaan nykyistä mahdollisesti tuplasti suurempi. Sopimuksia lukuun ottamatta muuten hyökkäys näyttää olevan suhteellisen hyvällä mallilla. Burrows, Demitra, Bernier, Johnson ja Hordichuk tuovat kokemusta, Hodgson, Raymond, Hansen ja mahdollisesti Grabner haastavat.

Jos ajatellaan, että Sedinit tekevät jatkot, niin hyökkäys voisi olla suunnilleen tällainen:

D. Sedin - H. Sedin - Burrows
Demitra - Hodgson - Kesler
Bernier - ? - Raymond
Hordichuk - Johnson - Rypien/Hansen

Yksi vaihtoehto voisi olla myös esimerkiksi Sundinin jatko, ja bustin peluuttaminen ensi kaudella kolmosessa.

Jos ja kun Keslerinkin kanssa tehdään Kaksosten lisäksi pidempi jatkosopimus, niin tuo top6 -osasto on kiinnitetty viiden pelaajan osalta pidemmäksi ajaksi tulevaisuuteen. Demitra kasvaa tuosta ensi kauden jälkeen ulos, ja sitten tuohon kakkosen laiturin paikkaan voisi ajatella Grabneria, Raymondia, Bernieria tai jotain UFA-hankintaa. Kokonaisuutena osasto on toimiva, jos Kesler ja Burrows pystyvät pitämään viime kauden tasonsa (uskon heistä Keslerin vielä kehittyvän) ja sentteripuoli saadaan kasaan.

Puolustus onkin sitten hieman ongelmallisempi alue. Viime kauden osasto oli parhaimmillaan erittäin hyvä erikoistilanteissa ja onnistui usein taitavia joukkueita (kuten Detroit) vastaan sijoittumisella, kokemuksella ja kärsivällisyydellä. Sen sijaan esimerkiksi Chicagon energisten telaketjumiesten ryskätessä päälle, alakerta näytti haavoittuvaisuutensa. Puolustajien liike ei yksinkertaisesti riittänyt, kun osastolle annettiin rajusti painetta.

Ensi kauden kokoonpanoon pitääkin tehdä leikkaus liikkuvampaan suuntaan. Rajoittamattomaksi vapaaksi agentiksi tulevan Mattias Öhlundin tehokkuus puolustajana on vähentynyt sääntömuutosten jälkeen (virveliä ei enää voi laittaa takavuosien malliin vastustajaan) ja hänen tilalleen haetaan luultavasti liikkuvampaa pelaajaa. Myös Shane O'Brienin asema on tällä hetkellä kyseenalainen, eikä Kevin Bieksakaan parantanut otteitaan playoffeissa kurittomalla pelillään.

Valmennus jatkaa luultavasti ensi kaudelle tutulla koostumuksella. Minulla on tosin yksi suuri haave valmennukseen, mutta haaveillani ei ole tapana toteutua, joten ei siitä sen enempää.

Viime kausi on pintapuolisesti näin käsitelty ja luotu vähän alustusta seuraavaa kautta varten. Seuraavaksi kirjoittelen jossain vaiheessa pelaaja-arvosteluja.
 

Lampinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja Jere Lassilan joukkueet
Mattias Ohlund ei jatka seurassa vaan omien sanojen mukaan "Jag vill prova något nytt, helt enkelt"

Mies myös toteaa samaisessa haastattelussa, että ura jatkuu maksimissaan 3-4 vuotta. Linkki haastatteluun ja uutiseen; http://www.aftonbladet.se/sportbladet/hockeybladet/
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Mattias Ohlund ei jatka seurassa vaan omien sanojen mukaan "Jag vill prova något nytt, helt enkelt"
Odotettu uutinen, joka voitaisiin kääntää myös siten, että Canucks ei jatka Öhlundin kanssa. Öhlund on edelleen hyvä top4 puolustaja, joka menestyy kaikilla kolmella kentän alueella, mutta nyt on vain sopiva aika ottaa ero pelaajan ja joukkueen välillä. Öhlund tarvitsee uralleen uuden haasteen (+ viimeisen ison sopimuksen) ja toisaalta Canucks tarvitsee muutosta liikkuvamman alakerran suuntaan.

Tavallaan kuitenkin ikävää, että tässä käy näin. Öhlundin uraa on tullut seurattua tarkasti varauksen (1994) jälkeen. Vancouverissa hän pelasi 11 vuotta ja hänestä tuli seuran kaikkien aikojen tehokkain puolustaja, vaikka häntä ei ole koskaan tunnettu hyökkäävänä puolustajana. Kaiken kaikkiaan Öhlund pelasi Vancouverissa niin pitkään, että hänestä kasvoi vuosien aikana yksi joukkueen kaikkien aikojen pelaajista.

Öhlund tuli Vancouveriin nuorisotähtenä ja kohuttuna nuorena pelaajana. Toronto yritti hankkia Öhlundia siihen aikaan isolla offer sheetilla, jonka vastaamista sai odottaa kuumeissaan aivan kalkkiviivoille saakka. Hän oli menossa Vancouverissa tähteyteen, ja olisi ansainnut aikanaan Calder Trophyn (Hockey News hänet onneksi valitsikin omalla tulokaspalkinnolla) vuoden tulokkaana.

Paha ja melkein uran lopettanut silmävamma NHL-uran alussa toi kuitenkin takapakkia lupaavan puolustajan uralle. Onneksi ura kuitenkin jatkui ja hänestä kasvoi erinomainen kahden suunnan puolustaja. Parhaimmillaan Öhlund oli mielestäni 2000-luvun alussa Burken kasaaman joukkueen ykköspakkina. Öhlund pelasi joukkueessa kaikkia tilanteita ja oli omassa tehtävässään seuran luotettavin pelaaja.

Hän olisi luultavasti kirjannut myös selvästi paremmat tilastot, ellei olisi "joutunut" kantamaan päävastuuta alivoimista ja vastustajan ykköstä vastaan pelaamisesta. Työsulkukauden jälkeen hänen paras teränsä hieman katosi ja hän meni urallaan koko ajan hieman alaspäin. Edelleenkin Öhlund on kuitenkin siis hyvä top4-puolustaja missä tahansa seurassa.

Aikanaan yritin muuten kerätä kaikki hänestä tehdyt kiekkokortit (kokoelmasta taisi jäädä puuttumaan yksi kortti) ja hän oli minulle toinen suuri suosikki Trevor Lindenin ohella. Edelleen hän on yksi minun kaikkien aikojen suosikkejani joukkueessa, ja hänelle pitääkin toivoa pelkkää hyvää loppu-uralle.

Toivottavasti Mattias löytää heinäkuun 1. päivän jälkeen joukkueen, jossa hän saa sopivan vastuun ja roolin sekä mahdollisuuden ottaa kauan himoittu Stanley Cup seuraavien parin kauden sisään.

***

Monet ovat varmasti jo lukeneet, että Manitoba meni historiansa parhaana saavutuksenaan Calder Cupin finaaleihin voittamalla kuudennessa pelissä Houstonin maalein 3-1. Houston teki pelin ensimmäisen maalin joukkueen tähtipelaajan Corey Locken toimesta ylivoimalla. Joitakin minuutteja myöhemmin Moosen Matt Pope laukoi tasoituksen Matt Climien olkapään yli.

Moosella oli ensimmäisen erän lopussa hyvä tilaisuus johdon lisäämiseen, kun joukkue pääsi pelaamaan 5-3 ylivoimaa, mutta Aeros tappoi tuon ylivoiman hyvin. Ensimmäisessä erässä esiin nousivat raporttien mukaan maalivahdit Schneider ja Climie. Moose vei erän laukaukset (kiitos ylivoimien) 13-5.

Toisessakin erässä Moose pääsi pelaamaan ylivoimaa, mutta ei saanut vieläkään tulosta. Hienosti joukkueeseen sisään päässeellä Cody Hodgsonilla oli erässä kaksi tolppaa ja nuori hyökkääjä pelasi pelin katsoneiden mukaan vahvasti. Manitoba vei erän laukaukset 15-9.

Kolmannen erän alussa Manitoba pääsi jälleen ylivoimalle. Nolan Baumgartner pelasi kiekon Michael Grabnerille, joka laukoi Moosen 2-1 johtoon. Dustin Collins teki maalin edessä hyvää maskia. Tästä muutaman minuutin päästä Hodgson syötti Mark Fistricille, tämä laukoi sinisen tuntumasta ja kiekko muutti matkalla suuntaa... 3-1 johto Manitoballe.

Houston sai kolmannen erän kiritilanteessa vain kolme vetoa kohti Schneideria, joten mitään hätää ei loppupelin aikana enää tullut. Näin Moose vei sarjan nimiinsä voitoin 4-2 ja kohtaa finaaleissa Hersheyn. Runkosarjan Itäisen konferenssin paras joukkue Hershey ja runkosarjan Läntisen konferenssin paras joukkue Manitoba... voisi sanoa, että ihan odotetut finalistit.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Tänään tulee tasan vuosi kuluneeksi siitä, kun lupaava Canucks-puolustaja Luc Bourdon menehtyi moottoripyöräonnettomuudessa. Bourdon oli Vancouverin ensimmäisen kierroksen varaus kesältä 2005. Bourdon oli junioritähti: hänet oli valittu aikanaan 18-vuotisten MM-kisojen parhaaksi puolustajaksi, sen jälkeen 20-vuotisten MM-kisojen ensimmäiseen tähdistöön ja hän oli voittanut Kanadalle kaksi nuorten MM-kultaa.

Lupaavan Bourdonin kuolema kosketti koko NHL:ää ja viime kaudella NHL piti hiljaisen hetken ennen finaalien neljättä peliä. Tuosta finaalien neljännestä pelistä puuttui Bourdonin hyvä ystävä Kris Letang Lucin hautajaisten vuoksi. Hautajaisissa oli mukana myös Canucksin manageri-/johtoporras ja useita joukkueen pelaajia.

Lucin muistoa kunnioitettiin monella tavalla tällä kaudella. Sekä Canucks, että farmijoukkue Manitoba kunnioittivat Bourdonin muistoa avauspelissään. Nuorten MM-kisoissa Kanadan pelaajat olivat ommelluttaneet avauspeliinsä "LB-muistolaatat", eikä kukaan pelaajista käyttänyt Bourdonin numeroa kuutosta. Lisäksi Canucksin pelaajien kypäriä komistivat puolestaan koko kauden "LB-kirjaimet".

Vancouver pelasi tämän kauden Lucille, mutta joukkueen panokset eivät riittäneet. Nyt jäljellä on onneksi vielä kaksi Bourdonille pelaavaa vaihtoehtoa: Manitoba Moose yrittää voittaa historiansa ensimmäistä Calder Cupia Lucille lauantaina alkavissa finaaleissa ja Pittsburghin puolustaja Kris Letang pelaa Stanley Cupin finaaleita Lucille. Toivon, että ainakin toinen yritys onnistuu.

Canucks.comin Bourdon muistoja.
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Ehkä hieman väärä ketju tavallaan mutta uskoisin että jos Öhlund on vielä vapaana heinäkuun 1. päivä niin Öhlundin agentin puhelimeen tulee alta nanosekunnin puhelu Toronton suuntanumerosta. Brian Burke on erittäin (jopa liian) lojaali vanhoille pelaajilleen ja uskoisin että Burke kauppaa Kubinan ja nappaa Öhlundin paikkaamaan.
 

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Ehkä hieman väärä ketju tavallaan mutta uskoisin että jos Öhlund on vielä vapaana heinäkuun 1. päivä niin Öhlundin agentin puhelimeen tulee alta nanosekunnin puhelu Toronton suuntanumerosta. Brian Burke on erittäin (jopa liian) lojaali vanhoille pelaajilleen ja uskoisin että Burke kauppaa Kubinan ja nappaa Öhlundin paikkaamaan.

Paljon mahdollista, tosin eri asia onkin suostuuko Öhlund siirtymään joukkueeseen jolla ei ole mahdollisuuksia Cupin saavuttamiseen lähitulevaisuudessa. Öhlundin peli on mennyt tasaisesti alaspäin vuosi vuodelta ja viime kaudella hän oli tietyissä tilanteissa jo niin hidas ja kankea, että jos sama tahti jatkuu, niin ei hänellä montaa pelivuotta jäljellä enää ole (2-3). Pitäisin 3 vuoden sopimuksen antamista jo suurena riskinä, ja näin Canucks-näkökulmasta en kovin mielelläni noinkaan pitkää sopimusta hänelle antaisi (mikäli siis hän Canucksissa jatkaisi). Ja voisi olettaa, että Leafs ei ihan seuraavan 3 vuoden aikana kannua ole nostelemassa.

Oikealla sopimuksella ja oikeassa roolissa olisin ollut valmis ottamaan Öhlundin takaisin. En ole varma mitkä suunnitelmat Gillisilla oli, mutta joka tapauksessa ymmärrän kuitenkin minkä takia Öhlund ja Canucks tähän ratkaisuun päätyi. Ihmetyttää tosin että tämä joukkueen vaihto selvisi näin aikaisessa vaiheessa kesää (vielä kuukausi UFA-markkinoiden alkuun). Onko sieltä sitten tullut Canucksilta jyrkkä ei jo kauden lopputapaamisessa, onko tähän päädytty yhteisymmärryksessä, vai onko kyseessä ihan Öhlundin oma päätös kokeilla josko muualta saisi vielä tässä vaiheessa uraa suurempaa roolia ja ehkä parempaa mahdollisuutta voittaa Cup. Syy voi hyvinkin olla tuo keskimmäinen/jälkimmäinen, sillä...

...viime kaudella Öhlund ei enää ollutkaan se puolustuksen tukipilari ja luottomies jonka valmennus heittää tärkeissä tilanteissa jäälle, pelattiin sitten erikoistilanteita tai tasakentällisin. Koko rosterin ollessa terveenä Öhlund ei edes ollut kymmenen ylivoimaa pelaavan pelaajan joukossa, ja alivoimassakin häntä käytettiin usein vain kakkosparissa (tämä tosin on ollut trendi jo pari kautta). Myös tasakentällisin Öhlundin vastuu esimerkiksi juuri ottelun viimeisillä minuuteilla oli pienempi kuin edellisinä kausina. Ja tuo kaikki ihan syystä; Öhlund ei yksinkertaisesti pysty enää suorittamaan samalla varmalla tasolla kuin ennen, pääasiassa hitaiden jalkojen ja virherikkaan kiekonkäsittelyn takia.

Näiden edellämainittujen seikkojen takia Öhlundin olisi pitänyt ottaa Canucksissa jatkaessaan pienempi sopimus kuin nykyinen, ja samalla myös luultavasti edelleen kausi kaudelta pienentyvä rooli. En ole ihan varma minkä arvoisena ihmiset Öhlundia tällä hetkellä pitävät (dollari-wise), ja onkin mahdollista että joku maksaa Öhlundille reippaastikin enemmän mitä hän olisi Canucksissa tullut saamaan (2.5-3 miljoonan paikkeilla, uskoisin) suuremman roolin lisäksi.

Canucksillekin tämä on siinä mielessä positiivinen muutos, sillä juuri pakiston jalkanopeutta ja sieltä lähteviä pelin avauksia pitäisi ensi kaudeksi parantaa. Öhlundin mukana takalinjoilta lähti paljon tuota hitautta ja puukätisyyttä pois, ja hänen tilalle on mahdollista saada joku paremmin luisteleva ja peliä avaava pakki tilalle. Muutamaa UFA voisi pitää mahdollisena (Niedermayer, Bouwmeester), ja tietysti kauppojen kautta saattaa tulla lisää mahdollisuuksia.

Henkilökohtaiselta tasolta pitää kuitenkin vielä vähän haukkua Canucksin toimintatapoja, kun jälleen kerran (joissain määrin arvokas) UFA-pelaaja menetetään kesällä ilman mitään korvausta. Ja kyllä, tiedän että harva GM treidaa deadlinella 20 minuuttia ottelussa pelaavaa puolustajaa kun joukkue on menossa playoffeihin ja ehkä jopa divisioonavoittoon, mutta tästä huolimatta tämä jokavuotinen kaava rupee vähitellen vituttamaan. Noh, tällä kertaa mentiin sentään playoffeihin ja siellä jopa voitettiin yksi kierros, joten kaipa tuo on sitten sen arvoista. Jos Sedinit kuitenkin vielä lähtevät, niin ääni kellossa saattanee olla hieman erisävyinen.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Henkilökohtaiselta tasolta pitää kuitenkin vielä vähän haukkua Canucksin toimintatapoja, kun jälleen kerran (joissain määrin arvokas) UFA-pelaaja menetetään kesällä ilman mitään korvausta.
Näin voi ajatella nyt jälkeenpäin. Mutta eipä taida koko NHL:stä löytyä manageria, joka olisi vastaavassa tilanteessa mennyt kauppaamaan siirtotakarajalla Öhlundin. Joukkueen peli kulki hyvin, Öhlund oli puolustuksen runkopelaajia ja kun samassa puolustuksessa on loukkaantumisherkkä Salo (sekä avainpakkina vielä kokematon Edler), niin Gillis olisi ottanut liian suuren riskin kaupatessaan Öhlundin.

Viime kaudella joukkueen peli kulki silloinkin hyvin (siirtotakarajalla), Näslundilla oli NTC, hän oli joukkueen toiseksi paras maalintekijä ja seuran kapteeni, joten ei tuolloinkaan voinut kuvitella kauppaa. Tai olisihan sitä voinut kuvitella, mutta mitenkään realistista se ei mielestäni ollut. No, tästä asiasta olemme keskustelleet jo aiemmin, joten ei siitä sen enempää.

Kuitenkin uskon siihen, että mikään tietoinen linjanveto tuo "ei kauppoja avainpelaajilla siirtotakarajalla" ei ole. Varmasti joka keväänä on oma erilainen tilanteensa ja tilannetta harkitaan aina kevätkohtaisesti. Tänä vuonna tuohon ei ollut käytännön mahdollisuuksia, eikä viimekään kevät kauppaa mahdollistanut.

Toisaalta ymmärrän sen, että näillä toteutumattomilla avainpelaajien kaupoilla voi spekuloida myöhemmin. Etenkin viime kevät oli malliesimerkki siitä, kun kaikki meni pieleen kentällä siirtotakarajan jälkeen ja joukkue ei saanut kuitenkaan enää mitään tulevaisuutta hyödyttävää kaupoilla. Totta kai se pisti miettimään jälkeenpäin, että oltaisi voitu toimia toisin. Mutta se oli turhaa jälkipuintia, sillä tilanne oli siirtotakarajalla vielä melko hyvä ja Näslundin halusta NTC:n purkamiseen ei kenelläkään ole tietoa.

Se siitä, palataan saman asian keskuudessa luultavasti ensi kauden jälkeen näppiksille. Ellei nimittäin niin hyvin käy, että Canucks menisi kahden tai neljän joukkoon 30 joukkueen sarjassa, niin tästä asiasta tullee taas keskusteltavaa.

***

Manitoba hävisi viime yönä avauspelinsä AHL:n finaaleissa Hersheylle jatkoajalla 4-5. Manitoba pääsi ensimmäisessä erässä kolme kertaa peräkkäin ylivoimalle. Kolmas ylivoima oli 5-3 ylivoima ja Moose teki sarjan avausmaalin Mark Cullenin toimesta. Syötöt Jason Krogille ja Michael Grabnerille.

Hetkeä myöhemmin Hershey pääsi kuitenkin tasoittamaan, kun Manitoban pakkien huolimaton yv-peli petasi paikan alivoimalla Alexandre Girouxille. Alivoimamaali toi Hersheylle hallinnan. Hallinta kuitenkin katkesi Cody Hodgsonin avattua Grabnerin vauhtiin ja tämän tehtyä ensimmäisen erän jälkeiseksi tilanteeksi 2-1 Moosen johdon. Erän laukaukset tasan 10-10.

Toinen erä alkoi vahvalla Moosen hallinnalla. Manitoba käytti myös hallintansa hyödykseen, kun Grabner iski illan toisen osuman lentämällä taas laitaansa ja ohittamalla Neuvirthin - 3-1 Mooselle. Manitoba pääsi yrittämään johdon lisäämistä erän 15. minuutilla, kun Matt Pope pääsi laukomaan rankkarin, mutta ilman tulosta.

Rankkarin jälkeen Manitoba pääsi vielä kokeilemaan 5-3 ylivoimaa, mutta joukkue ei saanut tälläkään kerralla tulosta. Toisen erän jälkeinen tilanne oli kuitenkin 3-1 Manitoballe, joten peli näytti jo melkein tulevan kotiin. Toisen erän laukaukset Mooselle 7-6.

Kolmannen erän alku tiedettiin tärkeäksi. Hershey sai heti alussa otetta ja Oskar Osala teki kavennusmaalin erän alkuun. Erän 8. minuutilla Moose pääsi tärkeälle ylivoimalle, mutta pelasi tilaisuutensa niin huonosti, että MTC Centerin kotiyleisö jopa vihelsi joukkueelle. Hetkeä tuon ylivoiman jälkeen Mark Fistric otti turhan jäähyn ja Bears rankaisi Girouxin toimesta ylivoimalla - peli oli tasan 3-3 ja Moosen kahden maalin johto oli menetetty.

Peliä oli enää nelisen minuuttia jäljellä, kun Osala käytti muuten hyvän pelin pelanneen Cory Schneiderin nukahduksen hyödykseen. Osala laukoi kiekon maaliviivalta ja Schneider oli jättänyt etukulman auki - 3-4 johto Hersheylle ja peliä oli jäljellä enää pari minuuttia. Johtomaalin jälkeen Bears joutui kuitenkin jäähysumaan ja Moose tuli tasoihin puolustaja Maxime Fortunusin tasoitettua peli. Kolmannen erän laukaukset Mooselle 11-10.

Jatkoajalla Hersheylla oli parempia paikkoja, mutta Schneider piti Moosea pystyssä. Moose ei kuitenkaan pystynyt hyödyntämään Coryn peliä, sillä Nolan Baumgartner otti erän puolivälin paikkeille tyhmän jäähyn korkeasta mailasta ja Alexander Giroux teki illan kolmannen maalinsa - Hersheylle ensimmäisen pelin jatkoaikavoitto.

Pelin tähdiksi valittiin järjestyksessä Giroux, Grabner ja Cullen.

Moosella on pakkovoiton paikka seuraavasta pelistä, sillä AHL:n pudotuspelien peliformaatin (2-3-2) johdosta kahden kotitappion jälkeen sarjaa olisi pirun vaikea lähteä kääntämään vieraista.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Aloitetaan pelaajien arvostelu maalilta ja mennään askel kerrallaan eteenpäin. Painotan arvioissa kokonaismerkityksen/onnistumisen lisäksi omia odotusarvoja ja huomioin mukaan runkosarjan ja playoffit.

ROBERTO LUONGO: 54GP, 33-13-7, 2.34, 92%

Luongo on parhaimmillaan organisaation keskeisin ja tärkein pelaaja kentällä, ja hän pystyy kääntämään pelejä yksinkin. Hän on myös joukkueen kapteeni, joten kentän ulkopuolinenkin asema on niin suuri kuin se voi joukkueessa ylipäätään olla. Hänestä onkin sanottu usein, että Canucks menee niin pitkälle kuin Luongo antaa mahdollisuuden. Paljon sanottu yhdestä pelaajasta.

Valitettavasti tällä kaudella Luongon kausi ei ollut "hänen mittarilla" mitattuna niin hyvä mitä odotin. Alkukaudesta koko joukkueella oli omat ongelmansa, sen jälkeen Luongo loukkaantui pitkäksi ajaksi, palattuaan kentille hänelle meni joitakin helppoja pistemenetyksiin johtaneita maaleja ja kausi loppui seitsemään päästettyyn maaliin Chicagoa vastaan.

Mutta olihan Luongolla myös hyvät aikansa. Hänen ollessa maalilla Canucksin saldo oli murhaavan ylivoimainen muihin maalilla käyneisiin maalivahteihin. Hän oli loppukaudella joukkueen tukipilari, kun Canucks voitti Luoteisen divisioonan. Lisäksi hänet valittiin playoffeissa St. Louisia vastaan kolme kertaa neljässä pelissä kentän parhaaksi pelaajaksi.

Kokonaisuutena Luongo oli joukkueen kolmen tärkeimmän pelaajan joukossa pitkästä loukkaantumisesta huolimatta. Runkosarja ei ollut kuitenkaan niin hyvä mitä odotin. Playoffeissa hän pelasi yhden vahvan sarjan, mutta oli toisessa sarjassa tavallisen keskivertovahdin arvoinen.

Arvosana: 8+

Sopimus: Sopimus kattaa vielä ensi kauden ja tuo Luongolle 6.75 miljoonan dollarin tulot. Ensi kauden aikana pitää päättää mitä hänen kanssaan tehdään jatkossa.

JASON LABARBERA: 8-10-6, 2,78, 90,1%

Entistä Canucks-vahtia Kirk McLeania nuorena fanittanut ja Vancouverin läheltä kotoisin oleva LaBarbera tuli vuoden vaihteen tienoilla Los Angelesista Luongon kakkosvahdiksi. Toiseen suuntaan meni seitsemännen kierroksen varaus tämän kesän varaustilaisuudesta. Los Angelesissa kurssi oli tällä entisellä AHL:n arvokkaimmalla pelaajalla ja parhaalla maalivahdilla alaspäin, mutta Vancouverissa rooli Luongon takana oli helpompi.

Kokonaisuutena LaBarbera selvisi vähäisistä peleistään hyvin. Hän avasi uransa Canucksin maalilla ykköstähtivalinnalla Nashvillea vastaan. Vahvaa alkua seurasi kaksi peräkkäistä rankkutappiota, vierasvoitto Edmontonista ja kotitappio St. Louisille tammikuun alussa. Tuon tammikuisen Blues-tappion jälkeen hän pelasi vain kaksi ottelua (Dallas ja Colorado), ja onnistui kummassakin pelissä hienosti.

Hieman takavuosien Canucks-vahtia Sean Burkea pelityyliltään (iso ja peittävä maalivahti, jolla on riittävät perustaidot, mutta liikkuminen sivuttain ei ole parasta mahdollista) muistuttava Barbs on kelvollinen kakkosvahti. Hän pelasi vain tavallaan harmittavan vähän, jotta hänestä olisi muodostunut kunnollinen kuva Vancouverissa.

Arvosana: 9-

Sopimus: LaBarberasta tulee heinäkuun 1. päivä rajoittamaton vapaa agentti.

CURTIS SANFORD: 7-8-0, 2,59, 90,6%

Sanford oli pidetty joukkuekaveri Vancouverissa, mutta valitettavasti hän ei pystynyt auttamaan joukkuetta riittävästi Luongon ollessa sivussa (tehtävä, mihin hänet oli periaatteessa hankittu), ja hävisi lopulta taistelunsa LaBarberalle. Pienikokoinen ja ajoittain ruuhkiin jäävä maalivahti pelasi kuitenkin kaksi kelvollista kautta Luongon kakkosvahtina, mutta kokonaisuus olisi kaivannut hieman lisää. Ura on nyt vaakalaudalla NHL:n suhteen. Avaa tällä hetkellä Manitobassa luukkua tulevaisuuden maalivahti Schneiderille.

Arvosana: 7½

Sopimus: Sanfordista tulee heinäkuun 1. päivänä rajoittamaton vapaa agentti.

CORY SCHNEIDER: 2-4-1, 3,38, 87,7%

Vancouverin kesän 2004 ykkösvaraus on noussut pikku hiljaa NHL:n porteille pitkän tien, yliopistosarjojen ja AHL:n kautta. Tällä kaudella tuli valinta AHL:n parhaaksi maalivahdiksi ja AHL:n ensimmäiseen tähdistöön. Luvassa olisi luultavasti vielä palkinto AHL:n playoffien arvokkaimpana pelaajana, jos Manitoba onnistuisi voittamaan Calder Trophyn.

NHL:ssa lupaavan maalivahdin alku olisi voinut olla kuitenkin parempi. Viidessä ensimmäisessä pelissä tuli kaksi voittoa, kaksi varsinaisen peliajan tappiota ja yksi rankkutappio. Yhteen tappioon (Colorado) Schneider oli mielestäni yksin syyllinen. Kauden näyttöpaikat loppuivat kahteen tappioon San Josea (0-5) ja Philadelphiaa (2-3) vastaan.

Kokonaisuutena Cory hävisi NHL:ssä (lukuun ottamatta San Josea vastaan pelattua peliä) tiukkoja pelejä. Hän ei ollut vielä kokonaisuutena voittava maalivahti NHL-tasolla, mutta pystyikö sitä tosissaan vielä odottamaan? Tulevaisuus on joka tapauksessa vahvasti hänen puolellaan.

Arvosana: 7½

Sopimus / tulevaisuus: Sopimus kestää vuoden 2011 loppuun, jonka jälkeen Schneider on rajoitettu vapaa agentti (RFA). Nyt organisaatiolla on edessään kysymys, onko Schneider jo saavuttanut kaiken mahdollisen AHL:ssa ja mikä olisi hänelle parasta jatkossa? Hän on pelipaikkansa ykkönen farmissa ja mahdollinen tuleva mestarijoukkueen vahti, joten onko farmissa enää isoja tavoitteita?

Ensi kauden pelipaikka on tällä hetkellä täysin auki. Hän voisi pelata vielä farmissa isossa vastuussa. Hän voisi toimia Luongon kakkosena NHL:ssä. Hänet voitaisiin nähdä ehkä NHL:ssa isommassa roolissa, jos Canucks aikoo myydä Luongon Schneiderin tieltä. Tai hänet voidaan nähdä jossain toisessa seurassa, jos Canucks saa tehtyä Luongon kanssa jatkon ja saa kaupattua Schneiderin esimerkiksi johonkin nuoreen ja liikkuvaan puolustajaan.

Seuraavaksi puolustajat (aikataululla tiistai - keskiviikko)...
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Laitetaan tähän väliin Hodgsonista tehty juttu AHL:n virallisilta sivuilta:

Hodgson learning the ropes with the Moose

Tuo on muuten aika mielenkiintoinen tilastokohta jutussa:

But talent usually trumps all else, especially when it meets opportunity. Injuries nudged Arniel the way of putting Hodgson onto the second line for Games 5 and 6 of the Houston series, and in the last game the trio of Hodgson, Mark Cullen and Michael Grabner was the biggest force on the ice. Those three combined for 18 shots, one more than the Aeros put up as a team.

"I told him at the very beginning that everything was dictated by his play," Arniel said of Hodgson. "His ice time would improve as his play improved. He accepted that from the beginning. He thinks the game very well, is a well-rounded player. He's recognizing every time I throw a carrot at him, he wants to work hard."

Bustin ketju oli erittäin näkyvä myös tuossa ensimmäisessä pelissä. Grabner iski kaksi maalia, Cullen yhden ja CoHo syötti tuon toisen Grabnerin osuman. Grabnerista puhuttaessa, hänellä on 30 laukausta ja kahdeksan maalia viimeisistä kuudesta playoff-pelistä. Hienoa nähdä, että hän on pystynyt pelaamaan tuolla tasolla kauden tässä vaiheessa.

Lorne Henning sanoi juuri Winnipeg Sunissa Grabnerista seuraavaa;

By adding an assist last night for a six-point effort, Grabner now has 15 points (nine goals) in 15 games this spring.

Although Grabner, the 14th overall pick in the 2006 NHL Entry Draft, has yet to play a game in the NHL, Vancouver Canucks assistant general manager Lorne Henning is happy with the way the speedy winger has progressed since his rookie season.

“Overall, his game has been great,” said Henning, who attended the game last night. “I’m sure he’s frustrated that he’s not getting things sooner, but we’re very happy with him. He’s progressing and he’s getting better all the time. He’s a big-time prospect. We love the things he’s doing, we love his speed, his skill package and what he brings. He’s maturing and he’s shown a lot of character.

“His acceleration is phenomenal. He’s got another gear there. When he takes, if you’re a defenceman and you miss a step, you’re dead.”

Edit: Hersheyn valmentaja Bob Woods kertoi puolestaan Moosen sivuilla, kuinka Hershey yritti ottaa Grabnerin erityisvartiointiin ensimmäisessä pelissä, mutta ei oikein onnistunut.

The Bears spoke plenty about defending fleet-footed Moose forward Michael Grabner, but that didn't prevent the Austrian from producing two goals and an assist.

"You've got show him some respect and you have to be aware of him," said Woods. "We talked about him in our meetings and that was the frustrating thing about it. He did exactly what we thought he was capable of doing."

Ihan mielenkiinnolla pitää seurata playoffit loppuun hänenkin osaltaan ja katsoa taas, miten hän on mennyt eteenpäin syksyllä harjoitusleirien alkaessa.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Puolustajat - kausi 2008-09

Seuraavassa oma näkemykseni Canucks-pakkien kaudesta 2008-09:

MATTIAS ÖHLUND: 82GP, 6+19, +14, 105PIM

Iso ja vahva puolustaja, joka pelasi jo 11 kautensa Vancouverissa. Sijoittuu hyvin ja lukee peliä kokemuksensa kautta hienosti. Menestyy vääntötilanteissa ja taklaa tarvittaessa kovaa. Tuo tiettyä varmuutta alakertaan, mutta ei ole jaloilla puolustuksen nopeimpia pelaajia. Jäähyherkkä: otti kaikista NHL:n puolustajista neljänneksi eniten kakkosia.

Pelasi pitkän uransa vasta toisen täyden kauden, mutta teki otteluihin nähden uransa heikoimmat pisteet. Oli joukkueen ylivoima- ja alivoimakoostumuksissa kakkospareissa. Vastapainoksi voitti Canucks-pakkien blokkitilastot. Ura kokonaisuutena menossa hieman alaspäin. Täydestä kaudesta huolimatta jäin kaipaamaan hieman lisää.

Arvosana: 8

Sopimus: Öhlundista tulee heinäkuun 1. päivä rajoittamaton vapaa agentti ja ura jatkuu muualla. Pitkä liitto Vancouverin kanssa tulee päättymään, mikä on tavallaan sääli, mutta enemmänkin ymmärrettävää.

KEVIN BIEKSA: 72, 11+32=43, -4, 97

Bieksa pelasi kelvollisen kauden hyökkäyspäähän: piste-ennätys tuli hieman vajaasta kaudesta huolimatta, ja hän keräsi enemmän yv-pisteitä kuin mm. enemmän pelanneet Brian Campbell, Sheldon Souray, Jay Bouwmeester tai Shea Weber. Hän oli myös Vancouverin puolustuksen ahkerin taklaaja ja keräsi puolustuksen eniten jääaikaa peliä kohden.

Hyvin liikkuva ja fyysisesti pelaava puolustaja oli monessa asiassa tärkeä ja näkyvä pala joukkueen alakertaa. Bieksaa enemmän keränneistä puolustajista vain kolme puolustajaa keräsi enemmän taklauksia. Vakuuttavia tilastoja, mutta kokonaisuutena Bieksan kausi oli kuitenkin mielestäni parempi tilastoissa, kuin kentällä.

Bieksan pelissä negatiivista oli tyhmät jäähyt tärkeillä hetkillä ja puolustuspäässä aika ajoin toistuvat näkyvät virheet. Fyysisyyskin oli aika usein turhanpäiväistä jälkipelaamista. Yksittäisistä hetkistä mieleeni ei jäänyt hyvä syöttö tai maali, vaan Chicago-sarjan tärkeän viidennen pelin kolmannen erän idioottijäähy, jonka aikana Hawks teki pelin voittomaalin. Vastaavia "aivot narikkaan -tempauksia" nähtiin valitettavan paljon kauden aikana.

Arvosana: 8

ROB DAVISON: 23, 0+2, -4, 51

Syvyyspakiksi ennen kautta hankittu pelaaja täytti pienen roolinsa kohtalaisesti. Sai ehkä odotuksia pienemmän roolin puolustuksen pysyessä hyvin kunnossa. Lisäksi toisen vastaavanlaisen puolustajan Shane O'Brienin hankinta juuri ennen kauden alkua pienensi Davisonin roolia.

Davison pärjäsi vääntötilanteissa fyysisten ominaisuuksien ansiosta ja iski muutaman todellisen pommin puhtaalla taklauksella, mutta ei osannut liikuttaa kiekkoa riittävän hyvin. Ossi Väänäsen hankinta seitsemänneksi puolustajaksi loppukaudesta kuvasti osaltaan organisaation luottoa Davisoniin.

Arvosana: 7½

Sopimus / tulevaisuus: Davisonista tulee heinäkuun 1. päivä rajoittamaton vapaa agentti. Hän on syvyyspuolustajaksi kohtalainen pelaaja, mutta ehkä joukkueen pitäisi keskittyä myös syvyysosastolla enemmän liikkuviin pakkeihin. Tosin ei Davisonin jatkokaan ole poissuljettu vaihtoehto


OSSI VÄÄNÄNEN: 49, 1+10, +8, 22

Ossi Väänänen tuli kauden loppupuolella Vancouveriin Philadelphian laitettua isokokoisen puolustajan waivereihin. Väänäsen rooliksi jäi lopulta ehkä odotettuakin pienempi vastuu (vain kolme runkosarjapeliä), sillä joukkueen alakerta toimi runkosarjan lopulla ja pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella hyvin.

Pienellä jääajalla Väänänen ei ymmärrettävästi noussut kunnolla esiin, mutta ei myöskään pettänyt roolissaan. Kokonaisuutena Väänänen pelasi niin vähän, että hänen onnistumistaan on hieman turha edes arvostella.

Arvosana: -

Sopimus / tulevaisuus: Väänäsestä tulee heinäkuun 1. päivä rajoittamaton vapaa agentti. Isokokoisella ja melko kokeneella puolustajalla olisi vielä NHL-mahdollisuuksia, mutta riittääkö tahtoa jatkaa epävarman pelipaikan metsästystä, kun toisella puolella olisi iso rooli jossakin eurooppalaisessa suurseurassa?


SAMI SALO: 60, 5+20, +5, 26

Salo pelasi kunnossa ollessaan kaiken kaikkiaan vahvan kauden. Hän oli alkukaudesta joukkueen puolustuksessa hieman pienemmässä roolissa tasakantin, mutta muodosti loppukaudella erittäin hyvin toimivan varjostavan pakkiparin Willie Mitchellin kanssa ja oli pudotuspeleissä todellisissa liekeissä ennen loukkaantumistaan Chicago-sarjassa.

Salo tekee monta asiaa hyvin, ja varsinaisia puutteita hänessä ei juuri ole. Hän lukee kokeneena puolustajana hienosti peliä alakerrassa, antaa hyviä avauksia, laukoo erittäin kovaa, ei tee juurikaan virheitä, ei ota turhia jäähyjä ja pelaa rauhallisesti. Hän menestyy isona puolustajana myös vääntötilanteissa, mutta ehkä ainoana miinuksena loukkaantumisherkkyyden kanssa hän ei jaa itse paljon taklauksia.

Arvosana: 8½

Sopimus / tulevaisuus: Salon nykyinen sopimus jatkuu vielä kaksi kautta. Hän tulee olemaan (jos vain pysyy kunnossa) nuo vuodet joukkueen neljän avainpuolustajan joukossa.


WILLIE MITCHELL: 82, 3+20, +29, 59

Mitchell pelasi uransa parhaan runkosarjan. Hän pelasi jälleen ilta toisensa jälkeen vastustajien ykkösketjuja vastaan ja oli tuttuun tapaansa joukkueen paras puolustuspään puolustaja. Hän voitti joukkueen puolustajien tehopörssin 15 merkinnällä ennen seuraavaa, pelasi kaikista NHL-puolustajista neljänneksi eniten alivoimaa ja oli Canucks-pakkien ykkönen tasakenttäpisteissä.

Hieno kausi sai ikävän jälkimaun pudotuspeleissä, sillä hänet muistetaan lähinnä neljännen pelin lopun virheestä, joka maksoi Vancouverille osaltaan tuon pelin. Tuo yksi virhe ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Mitchellin puolustuspeli oli kokonaisuutena erinomaista. Omassa roolissaan puolustavana puolustajana hän on ehdottomia huippuja koko NHL:ssä.

Arvosana: 9+

Sopimus / tulevaisuus: Mitchellin sopimus kestää enää ensi kauden, joten joukkueen pitää tehdä jatkosopimus nyt mahdollisimman nopeasti. Willie voisi olla puolustuksen tuleva isähahmo vuosiksi (n. +5 vuotta) kokemuksen ja johtajantaitojen vuoksi, eikä häntä saisi menettää.


ALEXANDER EDLER: 80, 10+27, +11, 54

Edler pelasi hyvän toisen NHL-kauden, vaikka pientä pelkoa tuosta toisen kauden kirouksesta olikin ennen kautta. Edler paransi pistesaldoaan tuntuvasti edelliskaudesta ja hän oli yhdessä Salon kanssa joukkueen puolustuksen onnistuja playoffeissa. Tällä kaudella ei nähty viime kauden kaltaista pientä hyytymistä loppukauden peleissä, vaikka vähän pelkäsin tuotakin.

Isokokoinen ja lahjakas tulevaisuuden puolustaja on Salon tavoin monessa asiassa hyvä. Edler liikkuu hyvin, laukoo kovaa, lukee peliä riittävän hyvin, antaa teräviä avauksia ja häntä on ulottuvana puolustaja vaikea kiertää. Miinuspuolena hän teki omassa päässä joitakin nukahtamis-virheitä, jotka toivottavasti jäävät pois jatkossa kokemuksen karttuessa.

Arvosana: 9-

Sopimus / tulevaisuus: Edlerin sopimus kestää vuoden 2013 loppuun. Uskon, että hänestä kehittyy joukkueen ykkösparin puolustaja lähitulevaisuudessa ja hänellä tulee olemaan hyvin iso rooli tulevaisuudessa.


SHANE O'BRIEN: 77, 0+10, +5, 196

O'Brien tuli Tampa Baysta juuri ennen kauden alkua tuomaan fyysisyyttä alakertaan. Hän pelasi omassa roolissaan vaihtelevan kauden, mutta kehittyi mielestäni kauden mittaan kokonaisuutena. Välillä SOB oli valmennuksen koirankopissa tyhmien jäähyjen ja hitautensa vuoksi, mutta miehen onnistumisesta ja kehittymisestä kertoo se, että hän otti lopulta pysyvän pelipaikan, vaikka hänen tilalle oltaisi voitu laittaa esimerkiksi Väänänen.

SOB:n ei joidenkin mukaan periaatteessa edes kuuluisi olla NHL:ssä tänä päivänä. Hän on hidas paitsi jaloilla ja käsillä, mutta myös päällä. Hitaudesta seuraa jäähyjä, ja kun fyysinen pelityyli poikii niitä lisää, niin ongelma on valmis - NHL-pakkien selvä ykköspaikka jäähyissä ei ole pelkkä meriitti.

SOB onnistui kuitenkin pelaamaan loppukaudella vähemmän joukkuetta rasittaen, mistä menee plussaa hänelle. Kokonaisuutena O'Brien on ottanut pelipaikkansa kuuden puolustajan joukosta omilla hyvillä avuillaan: fyysisyydellä, ulottuvuudella ja taistelutahdolla. Hän on isona puolustajana vieläkin kehittyvä puolustaja, mistä viime kausi kertoi. Toisaalta hänellä hyvän ja huonon illan välinen ero on usein turhan suuri, joten mies toi usein oman riskinsä tullessaan kaukaloon.

Arvosana: 7½

Sopimus / tulevaisuus: O'Brienista tulee heinäkuun 1. päivä rajoitettu vapaa agentti (RFA). Hänen hitautensa ei suosisi seurassa jatkamista, mutta Canucks tarvitsee yhden kehittyvän ja fyysisen peruspuolustajan riveihinsä. Pelkkään liikkeeseen kun ei kannata liikaakaan tuijottaa.
 

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
SOB:n ei joidenkin mukaan periaatteessa edes kuuluisi olla NHL:ssä tänä päivänä. Hän on hidas paitsi jaloilla ja käsillä, mutta myös päällä. Hitaudesta seuraa jäähyjä, ja kun fyysinen pelityyli poikii niitä lisää, niin ongelma on valmis - NHL-pakkien selvä ykköspaikka jäähyissä ei ole pelkkä meriitti.

SOB onnistui kuitenkin pelaamaan loppukaudella vähemmän joukkuetta rasittaen, mistä menee plussaa hänelle. Kokonaisuutena O'Brien on ottanut pelipaikkansa kuuden puolustajan joukosta omilla hyvillä avuillaan: fyysisyydellä, ulottuvuudella ja taistelutahdolla. Hän on isona puolustajana vieläkin kehittyvä puolustaja, mistä viime kausi kertoi. Toisaalta hänellä hyvän ja huonon illan välinen ero on usein turhan suuri, joten mies toi usein oman riskinsä tullessaan kaukaloon.

Vanha viesti, mutta kommentoidaan silti. Kuten nuck, myös minä tykästyin SOBiin kauden aikana suurin määrin. Kaverilla on sitä äijämäisyyttä otteissa tekihän mitä tahansa, ja hieman tavoista poikkeavaa käyttäytymistä (itseluottamusta vai ylimielisyyttä, sitä voi kysyä itseltään - ei kuitenkaan sitä normaalia muniinpuhaltelua), joka näin katsojan näkökulmasta antaa hieman uutta tuulta koko joukkueen seuraamiseen. Puhuttaisiin sitten tapahtumista kentällä (esim. voiton jälkeen, penkillä jne.) tai ihan medialle suunnatuista haastatteluista, vaikuttaisi että SOB tuo joukkueelle paljonkin hyvää näin "kulissien takana". Joukkuepelaaja, pitää tunnelman rentona ja tätä kautta uskoisin hänen olevan suuri palanen joukkueen koppikemioissa.

Mitä otteisiin kentällä tulee, mielestäni SOB on vähän väärin perustein "leimattu" tiettyyn kastiin. Kyllä, hän on jalalla hieman verkkainen, tekee välillä vääriä pelinlukuja eikä tuon edellämainitun syyn takia kerkeä paikkaamaan niitä, mutta muuten pitäisin SOBia hieman normaalista poikkeavana puolustajana, kun katsoo puolustajia ympäri liigan jotka tekee samoja virheitä kuin SOB. Yleensä kun nämä hitaamman puoleiset ja joissain määrin virhealttiit pakit ovat puhtaita kolmosparin "stay at home" pakkeja, poikkeaa SOB positiivisella tavalla tuosta ryhmästä.

SOB pelaa erittäin rauhallisesti kiekon kanssa (välillä tosin liiankin rauhallisesti), oli Canucksin pakistosta yksi parhaimpia avaussyötön antajia (edelleen se rauhallisuus nousee suureen kuvaan tuossa), on aliarvostetusti hyvä kiekonkäsittelijä ja tietysti pelaa erittäin fyysisesti. Hän myös nousee mukaan hyökkäyksiin, tukee hyökkäyksiä kiitettävästi ja vielä ihan hyvällä tasolla. Turhan moni fani jotenkin automaattisesti on leimannut SOBin siihen telaketju/puukäsiosastoon, eikä edes halua nähdä sitä kun SOB ohittaa vastustajan kärkikarvaajaan näppärällä spin-o-rama -liikkellä ja pistää hyökkääjälle passin teipistä teippiin.

Tietty tuo rauhallisuus/hitaus kostautuu turhankin usein, olisi se sitten takaiskujen tai jäähyjen merkeissä. Tosin se pitää muistaa, että SOB selvästi pienensi kakkosten määrää loppukaudella (nekin kakkoset mitä tuli olivat suurimmaksi osaksi väkivaltaisuudesta), siinä missä esimerkiksi Öhlund koukki ja kahvasi itseään paljon enemmän boksin puolelle.

Itse antaisin ehdottomasti jatkosopparia, kun ei tuo hintakaan kovaksi kohoa.

---

Tässä on viimeiset päivät huhuiltu että Canucks olisi saamassa yhden venäläisistä prospecteistaan, Sergei Shirokovin (#163 varaus vuoden 2006 draftissa), sopimukseen ja tuo juttu alkaisi olemaan vihdoin varmistumaan päin. Jotain ongelmaa vissiin vielä CSKAn kanssa on (ylläripylläri), mutta sen verran näitä kuvioita seuranneenna voinee sanoa että on vain ajan kysymys kun homma varmistuu. Shirokov ja Canucks siis ovat yhteisymmärryksessä, joten se vaikein on sen myötä hoidettu pois alta.

Shirokov on mielenkiintoinen tapaus. Kyseessä on pelaaja joka heti ensimmäisellä kunnon kaudellaan nousi Bykovin avainmieheksi CSKAn miesten joukkueessa, sai varakapteenin merkin rintaan ja paljon peliaikaa. Samassa myös pisteitä on tullut hyvin, kahdella ensimmäisellä kaudella 34 pistettä ja männäkaudella syntyi piste-ennätys 41 pistettä (17+24). Varmasti joku siellä kyselee että onko nuo sitten hyviä pistelukemia Venäjän liigassa, johon voin vastata että kyllä ne ovat. Oikeastaan paras mittari on joukkueen sisäiset tilastot, ja viime kaudella Shirokov voitti CSKAn sisäisen pistepörssin kuuden pisteen erolla seuraavaan (Oleg Saprykin 35 pistettä), ja teki myös toiseksi eniten maaleja (edellä ainoastaan Petr Schastlivy 19 maalilla).

Mielenkiintoista katsoa miten hän sopeutuu Pohjois-amerikan kaukaloihin. Tällä hetkellä hän on kuitenkin Hodgsonin jälkeen yhdessä Grabnerin kanssa organisaation lupaavimpia (= ainoita) hyökkääjäprospecteja.

---

Se pitää vielä sanoa, että Gillis on hieman raottanut "pelifilosofiaansa" pelaajahankitojen osalta. Tähtäimessä on alle 25-vuotiaita pelaajia päälle 10 maalin pelaajia (siis hyökkääjiä), joiden hankinta on suhteessa halpaa, ja joiden uskotaan kehittyvän ja sitä kautta tuplaavan maalimääränsä Canucksin kehitysohjelmassa, pelaten edelleen niillä halvoilla sopimuksilla. Pelaajien kehitykseenhän saa käyttää resursseja niin paljon kuin omistaja sallii, joten ihan järkevää jos vain löytyy osaavaa porukkaa kehittämään näitä hylkiöitä jotka eivät ole lyöneet itseään läpi liigassa toistaiseksi.

Viime kesänä Bernier ja Wellwood edusti tätä ryhmää, eivätkä nuo hankinnat nyt mönkään menneet. Katsellaan ketä tänä kesänä tulee, Eric Fehrista Gillis on kuulema puhunut, ja hänhän sopisi tähän ryhmään juuri täydellisesti.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
SOB pelaa erittäin rauhallisesti kiekon kanssa (välillä tosin liiankin rauhallisesti), oli Canucksin pakistosta yksi parhaimpia avaussyötön antajia (edelleen se rauhallisuus nousee suureen kuvaan tuossa), on aliarvostetusti hyvä kiekonkäsittelijä
Hyvästä kiekonkäsittelykyvystä kertoi mm. tämä pätkä viime kaudelta.

No joo, ei ollut pelkästään SOB:n "ansiota" ja olen kyllä samaa mieltä siitä, että kyllä NHL:ssä paljon puukätisimpiäkin pakkeja löytyy. Tuollainen O'Brienin kaltainen fyysinen ja vielä kehittyvä, melko halpa puolustaja on juuri sellainen mitä joukkue hakeekin kolmosparin puolustajaksi.

Chip Whitley kirjoitti:
Tässä on viimeiset päivät huhuiltu että Canucks olisi saamassa yhden venäläisistä prospecteistaan, Sergei Shirokovin (#163 varaus vuoden 2006 draftissa), sopimukseen ja tuo juttu alkaisi olemaan vihdoin varmistumaan päin.
Tosiaan periaatteessa hieno uutinen (katsotaan nyt vielä, millaisesta sopimuksesta on tarkemmin kyse), sillä eipä noita lahjakkaita hyökkääjiä ainakaan liikaa löydy prospecteista. Pakko sanoa, että olin kyllä varauksen aikoihin hyvin epäileväinen tämän varauksen suhteen. En siksi, ettenkö olisi uskonut hänen kykyihinsä, vaan siksi, koska en uskonut hänen koskaan tulevan Vancouveriin.

Shirokov oli kuitenkin sanonut varauksen aikaan haluavansa opetella Pohjois-Amerikkalaista peliä AHL:ssa ja haluavansa pelata NHL:ssa. Nyt tuo tavoite tulee toteutumaan ainakin AHL:n osalta. Ensi kausi tulee olemaan mielenkiintoinen seurattava jälleen, kun farmissa (jossa hän ilmeisesti pääsee ainakin aloittamaan) on Shirokovin kaltainen prospecti.

Mitä noihin taustoihin tulee, niin nuorten MM-kisoissa hän oli mielestäni oikein hyvän oloinen pelaaja. Hieman lyhyt, mutta erittäin tasapainoinen luistimilla ja hyvä mailatekniikka tyypilliseen venäläiseen tyyliin. Myös viime kaudella CSKA:n sisäisen pistepörssin voitto oli hyvä ja kehitystä osoittava saavutus tuon ikäiseltä pelaajalta, kun samassa joukkueessa pelasi mm. paljon kokeneempi ja NHL:ssä päälle 300 peliä pelannut Oleg Saprykin.

Tuo kesän 2006 varaustilaisuus alkoi muuten jo näyttää hukkaan heitetyltä tapaukselta, mutta nyt kun Grabner on esiintynyt AHL:ssa edukseen ja Shirokov saatiin sopimukseen, niin ei tuo enää niin pahalta näytäkään. Tietysti kummankin pelaajan pitää vielä tehdä töitä päästäkseen NHL:ään, mutta hyvällä tiellä he ainakin ovat.

Shirokovista tehty noin neliminuuttinen video antaa jotain kuvaa millaisesta pelaajasta on kyse.

***

Moosehan on muuten tilanteessa 2-3 tappiolla Hersheylle AHL:n finaaleissa. Kirjoittelin jonkin verran tuosta sarjasta ja noista joukkueista tuonne AHL-ketjuun, joten ei laiteta tänne nyt enempää, mutta tuon viidennen pelin video näyttää jälleen kerran Cory Schneiderin aika hyvässä valossa (vaikka kaksi maalia sinne menikin).

Tästä linkistä pääsee katsomaan mm. tuon viidennen pelin tähtihetkiä (valikosta oikealta).
 
Viimeksi muokattu:

Disaster

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs
Kuten nuck, myös minä tykästyin SOBiin kauden aikana suurin määrin.

Sama täällä, pelityyli ja olemus miellyttävät myös minua. Kaveria tuli seurattua myös tulokaskaudella, mutta siirto Tampaan kadotti tyypin meikäläisen tutkasta siihen asti, kunnes hän siirtyi Nucksiin. Aika paljon Eric Cairns-tyylinen pakki, nyrkeiltään ei yhtä kova, mutta kiekon kanssa huomattavasti taitavampi. Niin kuin aiemmin mainittiin, niin SOBilla on potentiaalia kehittyä luotettavaksi luutijaksi, eikä ikääkään ole vasta kuin varttihuntti. Ehdottomasti jatkoa.
 

Ferris

Jäsen
Tosiaan periaatteessa hieno uutinen (katsotaan nyt vielä, millaisesta sopimuksesta on tarkemmin kyse), sillä eipä noita lahjakkaita hyökkääjiä ainakaan liikaa löydy prospecteista. Pakko sanoa, että olin kyllä varauksen aikoihin hyvin epäileväinen tämän varauksen suhteen. En siksi, ettenkö olisi uskonut hänen kykyihinsä, vaan siksi, koska en uskonut hänen koskaan tulevan Vancouveriin.

Täällä taidetaan puhua kaksivuotisesta kahdensuunnan paperista, jonka arvo on 875k per kausi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös