Mainos

Vancouver Canucks 2008-2009

  • 168 269
  • 784

eh

Jäsen
Suosikkijoukkue
Frank Turner Hockey Club
Vancouver Sunin jutussa on mielenkiintoista tarinaa Gillisin tilastopohjaisesta lähestymistavasta. Siitä huolimatta, että hänellä on runsaastikin jääkiekkoasiantuntemusta, Gillis aikoo ilmeisesti pyrkiä johtamaan seuraa numeroiden pohjalta.

Itse toivon, että Gillis onnistuu yrityksessään tuoda matematiikkaa jääkiekkomanagerointiin. Jos tuolla lähestymistavalla saisi hyviä tuloksia aikaan, sillä voisi olla hyvinkin kauaskantoisia seurauksia. Pelkään kyllä, että tilastointi ei tällä hetkellä yksinkertaisesti ole riittävällä tasolla, että sen pohjalta voisi tehdä oikeita päätöksiä.
 

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Se, mitä yritin tuoda esille puhuessani hyvästä tilanteesta, oli ihan pelkästään Canucksin pakkiosaston vertausta NHL:n keskiarvoon. Siis siihen veteen piirrettyyn viivaan, minkä johdosta jonkun osa-alueen tilanne on joko hyvä tai huono. Ja meillä tuo pakkien tulevaisuus näyttää kyllä ennemminkin hyvältä, kun tätä vertaa keskiarvoon

Pitäähän tuo paikkansa kun tilannetta verrataan koko NHL'ään, ja mikäli omat poikaset täyttävät potentiaalinsa edes jokseenkin, ei seuraavaan viiteen vuoteen tarvitse UFA-markkinoilta ainakaan profiilipuolustajia hakea. Jos käy kuitenkin niin että esimerkiksi Ellingtonin perustaidot eivät riitäkään NHL-tasolle, tai että Bourdon ei missään vaiheessa opikaan lukemaan peliä, tilanne kääntyy täysin päälaelleen kun ottaa huomioon Ohlien, Willien ja erityisesti Salon iän.

Minä en pidä häntä sinun sanojasi mukaillen "tyhmä ko saapas -pakkina", vaan vielä muuten vihreänä pakkina, jonka muutamat loppukauden virheet nostettiin kauden aikana mielestäni liian isoin otsikoin ylös.

En sanoisi asiaa ihan noin. En pitänyt Bourdonin kautta niin epätasaisena, vaikka se ajoittain siltä näyttikin. Mielestäni se suurin ero tuli mainitsemassasi joukkueen pelissä; kun muun joukkueen peli on sulavampaa, Lucin virheet eivät nousseet niin selvästi esiin kuin myöhemmin, kun joukkueen peli oli kokonaisuudessaan heikompaa. Mielestäni Luc oli yhtä hukassa omassa päässä kauden alussa kuin keskivaiheilla tai lopussa, mutta se ei vain paistanut niin kirkkaasti läpi. Huonompia ja parempia pelejä Lucillekin tietenkin sattui, mutta ne pelinlukuongelmat säilyivät kyllä koko kauden.

Bourdonin tehosaldo antaa vääristyneen kuvan hänen kaudesta. Kyllähän tuo +/- saldo hyvä on (ja kuten mainitsit "...jonka aikana omiin ei mennyt ainuttakaan osumaa..."), mutta suurin osa näistä pelatuista minuuteista - noin 13min/peli - tuli helpoimpia vastustajan kenttiä vastaan, kiitos Bownessin pakkiruletin. Tuo pelaamisen rajoitushan oli vain ja ainoastaan hyvä asia, mutta ei samalla anna täyttä kuvaa Lucin kaudesta (peli ei yleensä pyörinyt omalla alueella, kun vastassa on kaverin neloskenttä). Jos tilastoitaisiin esimerkiksi "vastustajan maalipaikat pelaajan x ollessa kentällä", Bourdon olisi listan kärkisijoilla. Ja tiedämmehän omasta kokemuksesta pelaajien kuten Ritchien, Cowanin ja Rypienin viimeistelytaidot...

"Tyhmä ko saapas" -ilmaisu tuli lähinnä siitä mitä Bourdon on kentällä ja kentän ulkopuolella tähän mennessä esittänyt. Hänessä on hieman "spezzamaisia goofy-piirteitä" haastatteluissa, ja kun oman pään pelaamista ja kentällä ajattelemista voisi verrata peuraan sumuvaloissa, annoin hänelle tuon kunnianmaininnan. Lucissa on vähän jonipitkästä mukana, etuna vain fyysinen puoli kun taas tissiposken puolella on kiekollinen puoli.

Ihan tyypillistä nuoren puolustajan peliä siis kaiken kaikkiaan, ja kun roolina oli pelata niin AHL:ssa kuin NHL:ssä puolustavan puolustajan paikkaa, niin olihan se myös luonnollista, että Canucksin loppukauden vuoksi myös Bourdonin otteet eivät häikäisseet.

Mielestäni Bourdon pelasi kauden parhaan pelinsä viimeisessä ottelussa Flamesia vastaan (tuo surullinen 7-1 tappio). Tässä pelissä hän oli saanut selvästi enemmän vapauksia (liittyi mukaan hyökkäyksiin, pelasi eikä pelkästään miettinyt - normaalisti suuri ongelma hänen kohdalla), ja kiekollinen peli sekä fyysinenkin peli jo merkityksensä menettäneessä ottelussa tuli hyvin esiin. Luc pelasi paljon "vapaammin", ikään kuin kahleet irrotettuina. Silti, edelleen tästä kaikesta hyvästä huolimatta, oman pään ongelmat olivat edelleen todella suuret. Väärää lukua väärän luvun perään, ja täten mm. Iginla sai viisikymppisensä täyteen.

Olen melko negatiivinen Bourdonin suhteen kun vieressä ruotsalainen ikätoveri porskuttaa NHL'ssa jo top4-roolissa. Myönnän, että tilannetta pitäisi vähän suhteuttaa ja katsoa muualle liigaan, sillä Edler on kuitenkin poikkeustapaus. Yritänkin tätä tehdä, todella yritän, älä usko jos et halua, mutta en vain pääse ylitse Lucin yliluonnollisen suurista ongelmista omalla alueella.

Yritän tiivistää Lucin ongelmat seuraavaan kahteen kohtaan, järjestyksessä (siten miten allekirjoittanut ne näkee): 1) Luc ei osaa lukea peliä "automaattisesti", ns. luonnostaan, siten että sijoittautuminen, mailan käyttö, ja pelinluku kokonaisuudessaan tapahtuisi kentällä ilman ylisuuria ongelmia (joku voisi sanoa "jääkiekkoilijan common sense") 2) tästä seuraa suoraan jatkumona valmentajien keskittyminen tälle alueelle, ja tästä seuraa paljon palavereja ja paljon videota josta Lucille pyritään opettamaan miten reagoida tilanteisiin oikeaoppisesti. Tämän jälkeen Bourdon keskittyykin kentällä ollessaan enemmän miettimiseen kuin pelaamiseen, ja kun miettiminen ei ole muutenkaan Lucin mikään vahvin osa-alue, hän näyttää olevan ajoittain täysin hukassa.

Olen hyvin pitkälle samaa mieltä Steve Tambellinin kanssa siitä, että kaikki mitä Bourdon tarvitsee, on enemmän ammattilaispelejä ja näistä tulevaa kokemusta. Tuo kokemus poistaa noita virheitä / tuo tasaisuutta ja sen jälkeen, kun mies on saanut oman päänsä kuntoon korkeimmalla tasolla, voidaan odotella myös hyökkäysten tukemisia.

Tämä onkin se ainut lääke Bourdonin tulevaisuudelle. Saa nähdä riittääkö pelkkä kokemus ja ikä "pelilliseen parantumiseen", vai jääkö nuo loistavat työkalut kokonaan käyttämättä.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Pitäähän tuo paikkansa kun tilannetta verrataan koko NHL'ään, ja mikäli omat poikaset täyttävät potentiaalinsa edes jokseenkin, ei seuraavaan viiteen vuoteen tarvitse UFA-markkinoilta ainakaan profiilipuolustajia hakea. Jos käy kuitenkin niin että esimerkiksi Ellingtonin perustaidot eivät riitäkään NHL-tasolle, tai että Bourdon ei missään vaiheessa opikaan lukemaan peliä, tilanne kääntyy täysin päälaelleen kun ottaa huomioon Ohlien, Willien ja erityisesti Salon iän.
No nyt me puhumme siis jo samaa kieltä. Eli se, mitä olen tuonut täällä nyt parin viestin ajan esiin, on: Vancouverin tilanne nuorissa pakeissa ja maalilla on Nonisin työrupeaman jälkeen tällä hetkellä hyvä (tulevaisuudesta ei tiedä ja siitä on ihan turha spekuloida). Ihan kuin ylhäälläkin. Nyt Gillisin olisi sitten satsattava tosissaan hyökkäykseen niin prospecteissa kuin ylhäälläkin. Mikäli hän tämän tekee, eikä menetä maalilta tai puolustuksesta merkittäviä pelaajia, Nonisin aloittama projekti tullaan viemään vielä kunnialla (toivottavasti) loppuun.

Chip Whitley kirjoitti:
En pitänyt Bourdonin kautta niin epätasaisena, vaikka se ajoittain siltä näyttikin. Mielestäni se suurin ero tuli mainitsemassasi joukkueen pelissä; kun muun joukkueen peli on sulavampaa, Lucin virheet eivät nousseet niin selvästi esiin kuin myöhemmin, kun joukkueen peli oli kokonaisuudessaan heikompaa. Mielestäni Luc oli yhtä hukassa omassa päässä kauden alussa kuin keskivaiheilla tai lopussa, mutta se ei vain paistanut niin kirkkaasti läpi.
Ilmeisesti me olemme tästä asiasta aika lailla eri mieltä, joten enpä tiedä, kannattaako tätä inttämistä jatkaa tämän enempää. Mutta oma mielipide on se, että NHL:ssä virheistä rokotetaan lähes aina vähintäänkin maalipaikalla ja jos nuori puolustaja on virhealtis, hänen virheensä näkyvät kyllä voittavassakin joukkueessa paljon selvemmin, mitä Bourdonin ensimmäisen visiitin "virheet" näkyivät (oliko niitä? - siis sellaisia, joita olisi voinut oikeasti sanoa virheiksi).

Minun silmääni nimen omaan Bourdonin omassa pelissä oli ajoittain aika isojakin eroja ensimmäisen ja toisen visiitin välillä. Suurena syynä oli varmasti koko joukkueen menestys ja etenkin loppukauden "negatiivinen ketsuppipullokierre" osui nuoreen tulokaspakkiin kohtalokkaasti. Suorittamisen paine kasvoi koko ajan ja harva pystyy tuolla kokemuksella käsittelemään asioita oikein. Mutta kyllä hänen pelissään mielestäni selkeää eroa oli siis nähtävissä alku- ja loppukauden välillä - eikä tuo ole edes mikään ihme, kun miettii Canucksin loppukauden tilannetta ja suhteuttaa tätä keltanokkapakin omaan tilanteeseen tuossa raossa.

Chip Whitley kirjoitti:
Bourdonin tehosaldo antaa vääristyneen kuvan hänen kaudesta.
Niin vähän antaakin, mutta kyllä tuolla tehosaldolla joku merkitys aina on. Bourdonin selkeä rooli oli puolustavan puolustajan roolin pelaaminen, hyökkäysten tukemiset olivat vielä pannassa, vaikka hänellä olisikin kykyjä tähän. Kun Luc ei saanut oikeastaan yhtään hyökkäysvastuuta, se tarkoitti usein sitä, että aika harvoin Bourdonin kanssa pistettiin kuitenkaan Canucksin parhaita hyökkäyspään pelaajia (Kaksosia) kentälle samaan aikaan.

Peli ei siis pyörinyt pelkästään vastustajan päässä, vaan kyllä Bourdonillekin painetta tuli. Toki peluuttamisella pyrittiin viemään niitä kaikkein pahimpia paikkoja muille miehille, etenkin pelien tärkeillä hetkillä jne. mutta muuten Bourdonia käytettiin aika paljon erilaisissa tilanteissa ja erilaisia hyökkäysvariaatioita vastaan.

Tehosaldosta voi jokainen päätellä erilaisia asioita, mutta puolustavalle tulokaspakille tuo +7 on hyvä lukema playoffien ulkopuolelle jääneessä joukkueessa - se olisi hyvä lukema hänelle, vaikka Bourdonia oltaisiin peluutettu aina vastustajan kolmos- ja nelosketjuja vastaan. Se on sitten toinen juttunsa, onko tuolla tehosaldolla jotain virkaa, jos sen perusteella pitäisi rankata puolustajia oman pään pelin mukaan.

Toisaalta kun katsoo Canucksin viime kauden pakkien tehosaldoja...:

Salo +8
Bourdon +7
Edler +6
Mitchell +6
Weaver +1
Öhlund -1
Miller -1
Krajicek -3
McIver -8
Bieksa -11

...niin aika hyvin ne lopulta osuvat siihen, miten luotettavasti kaverit omaa päätä pelasivat. Salo, Mitchell ja Edler olivat kokonaisuutena parhaita, Bieksalla oli kokonaisuutena eniten vaikeuksia kaikkien loukkaantumisten vuoksi. Bourdonille ei kuuluisi tuossa porukassa kakkossija, mutta minun mielestäni hänelle kuuluisi kaikesta huolimatta kokonaisuutena kuitenkin + -merkkinen saldo.

Chip Whitley kirjoitti:
Olen melko negatiivinen Bourdonin suhteen kun vieressä ruotsalainen ikätoveri porskuttaa NHL'ssa jo top4-roolissa. Myönnän, että tilannetta pitäisi vähän suhteuttaa ja katsoa muualle liigaan, sillä Edler on kuitenkin poikkeustapaus. Yritänkin tätä tehdä, todella yritän, älä usko jos et halua, mutta en vain pääse ylitse Lucin yliluonnollisen suurista ongelmista omalla alueella.
No, sen verran monen nuoren Canucks-pakin uran alkuaskeleita olen minäkin nähnyt, että voin sanoa Bourdonista tällä hetkellä vain: katsotaan tilannetta tosissaan kolmen vuoden päästä. Tällä hetkellä Luc on minun papereissani ainakin lahjakkaamman oloinen, mitä Adrian Aucoin tai Brent Sopel olivat aikanaan. Kummastakin kehittyi ihan hyvän luokan puolustaja NHL:ään, vaikka alussa heillä olikin omat ongelmansa.

Pitää muistaa se, että puolustajan roolin pelaaminen on maalivahtitontin jälkeen haastavin paikka pelata nimen omaan siksi, että virheet näkyvät yleensä heti (ja maalivahti ei edes pääse NHL:ään useammaksi otteluksi, ellei ole ns. varma tapaus). Hyökkääjä voi kurvailla pelin ulkopuolella puoli erää, eikä kukaan narise, mutta pakin virhe näkyy välittömästi. Näiden nuorten pakkien kanssa pitää olla vain kärsivällinen ja antaa heille aikaa. Ja Bourdonin "upside" on näkemykseni mukaan niin hyvä, että etenkin hänen tapauksessa pitää antaa aikaa.

Jotenkin minusta vain tuntuu siltä, että tapaus Bourdoniin palataan täällä myöhemmin kauden mittaan...

Chip Whitley kirjoitti:
Yritän tiivistää Lucin ongelmat seuraavaan kahteen kohtaan, järjestyksessä (siten miten allekirjoittanut ne näkee): 1) Luc ei osaa lukea peliä "automaattisesti", ns. luonnostaan, siten että sijoittautuminen, mailan käyttö, ja pelinluku kokonaisuudessaan tapahtuisi kentällä ilman ylisuuria ongelmia (joku voisi sanoa "jääkiekkoilijan common sense")
Uskon tämän ongelman olevan enemmänkin sarjasta ja vaativuustasosta, kuin pelisilmästä kiinni. Bourdonia ei tunnettu varausiässä parhaana oman pään pelaajana, mutta myöhemmin hänestä kasvoi kuitenkin Q:n paras puolustava puolustaja (varjosti mm. Radulovin Memorial Cupissa). Tämän jälkeen hän teki Kanadan nuorten maajoukkueessa joitakin oman pään virheitä ensimmäisellä kerralla, mutta pelasi sitten jo paljon varmemmin seuraavalla kerralla. Sama on jatkunut AHL:ssä: alun epävarmoja otteita on seurannut yleinen pelin tason varmentuminen.

Saa nyt sitten nähdä, miten käy NHL:ssä. Nyt tällä ensimmäisellä kaudella tuo historia ei kuitenkaan siinä mielessä toistanut itseään, että hän pelasi mielestäni kauden heikoimmat pelinsä kauden loppupuolella. Tosin tuohon vaikutti aivan varmasti paljon Canucksin tilanne. Ensi kaudella nähdäänkin sitten enemmän, kehittyykö hän myös NHL:ssä ajan ja vaativuustason mittaan.

Chip Whitley kirjoitti:
2) tästä seuraa suoraan jatkumona valmentajien keskittyminen tälle alueelle, ja tästä seuraa paljon palavereja ja paljon videota josta Lucille pyritään opettamaan miten reagoida tilanteisiin oikeaoppisesti. Tämän jälkeen Bourdon keskittyykin kentällä ollessaan enemmän miettimiseen kuin pelaamiseen, ja kun miettiminen ei ole muutenkaan Lucin mikään vahvin osa-alue, hän näyttää olevan ajoittain täysin hukassa.
Vaikea mennä sanomaan mitään valmentajien fläppitaulupalavereista Bourdonin kanssa ja vielä vaikeampaa on mennä Bourdonin pään sisään. Mutta selvästi Bourdon käy nyt koulua tyypilliseen tapaan sen kanssa, että ensin hänen pitää saada oman pään peli toimimaan vielä nykyistäkin paremmin ja sen jälkeen on vasta muiden avujen hyödyntämien aika. Valmis paketti voi olla ehkä kolmen kauden päästä.

eh kirjoitti:
Vancouver Sunin jutussa on mielenkiintoista tarinaa Gillisin tilastopohjaisesta lähestymistavasta. Siitä huolimatta, että hänellä on runsaastikin jääkiekkoasiantuntemusta, Gillis aikoo ilmeisesti pyrkiä johtamaan seuraa numeroiden pohjalta.

Itse toivon, että Gillis onnistuu yrityksessään tuoda matematiikkaa jääkiekkomanagerointiin. Jos tuolla lähestymistavalla saisi hyviä tuloksia aikaan, sillä voisi olla hyvinkin kauaskantoisia seurauksia. Pelkään kyllä, että tilastointi ei tällä hetkellä yksinkertaisesti ole riittävällä tasolla, että sen pohjalta voisi tehdä oikeita päätöksiä.
Chip Whitleyn painajainen on siis koittanut... ;)

Tämä on kyllä muuten mielenkiintoinen ja aika yllättävä lähestymistapa kiekkojohtamiseen Gillisilta. Saapa nähdä sitten, mitä "tilastokauppoja" sieltä tulee, jos on tulossa. Jos muita tilastoja katsoo kuin pistepörssejä, niin pakiksi Mike Komisarek (ykköspaikat tällä kaudella pakkien blokeissa ja taklauksissa) nyt olisi ehdoton ja oikeaksi laituriksi sopisi hyvin Islandersin Trent Hunter (oikeiden laitureiden ylivoimainen piikkipaikka taklauksissa ja kuudes blokeissa).
 
Viimeksi muokattu:

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Mutta oma mielipide on se, että NHL:ssä virheistä rokotetaan lähes aina vähintäänkin maalipaikalla ja jos nuori puolustaja on virhealtis, hänen virheensä näkyvät kyllä voittavassakin joukkueessa paljon selvemmin, mitä Bourdonin ensimmäisen visiitin "virheet" näkyivät (oliko niitä? - siis sellaisia, joita olisi voinut oikeasti sanoa virheiksi).

Kyllä ne virheet näkyivät tuolloinkin, ainakin kentällä, mutta tulostaululle ne eivät niin usein päässeet kuin loppukaudesta. Luongo oli ihan eri tasolla Bourdonin ensimmäisen stintin aikana, ja joukkue pelasi kokonaisuudessaan paljon paremmin ja järkevämmin joten yhden haahuilemisesta ei syntynyt niin katastrofaalisia seurauksia.

Minun silmääni nimen omaan Bourdonin omassa pelissä oli ajoittain aika isojakin eroja ensimmäisen ja toisen visiitin välillä. Suurena syynä oli varmasti koko joukkueen menestys ja etenkin loppukauden "negatiivinen ketsuppipullokierre" osui nuoreen tulokaspakkiin kohtalokkaasti.

Väitän edelleen että oman pään pelinluvussa Bourdon oli yhtä hukassa koko kauden ajan. Muilla osa-alueilla tilanne olikin toinen, ja eroa otteiden välillä oli havaittavissa.

Peli ei siis pyörinyt pelkästään vastustajan päässä, vaan kyllä Bourdonillekin painetta tuli. Toki peluuttamisella pyrittiin viemään niitä kaikkein pahimpia paikkoja muille miehille, etenkin pelien tärkeillä hetkillä jne. mutta muuten Bourdonia käytettiin aika paljon erilaisissa tilanteissa ja erilaisia hyökkäysvariaatioita vastaan.

Normaaleissa tilanteissa Bourdon pelasi pakkiparinsa kanssa aina vastustajan neloskenttää vastaan, mutta erinäiset "henkilöstöongelmat" (jäähyt, loukkaantumiset, tiettyjen pakkien ajoittainen liikakuormitus jne) nostivat hänen peliminuuttejaan ja sitä kautta vastuuta. Tätä on tämän takia paha lähteä arvioimaan sen enempää, mutta näiden "normaaleiden tilanteiden" aikana takaiskuilta vältyttiin kovalla prosentilla, kun vastassa oli loppupeleissä paikallinen Cowan, ja Bourdonin alla pelaava Luongo.

Hyökkääjä voi kurvailla pelin ulkopuolella puoli erää, eikä kukaan narise, mutta pakin virhe näkyy välittömästi. Näiden nuorten pakkien kanssa pitää olla vain kärsivällinen ja antaa heille aikaa. Ja Bourdonin "upside" on näkemykseni mukaan niin hyvä, että etenkin hänen tapauksessa pitää antaa aikaa.

Tiedostan tämän kyllä selvästi, mutta en ole vielä tavannut lyhyellä (ainakin sinuun verrattuna) Canucks-fanius urallani puolustajaan (olkoot nuori tai vanha), joka olisi näin hukassa oman alueen pelinluvuissa. Tätä suuren suurta puutetta lukuun ottamatta pidän Lucia erinomaisena nuorena pelaajana, ja erityisesti pelaajatyyppinä jota on erittäin helppo kannattaa (pelaa tunteella ja fyysisesti). Pakostakin siis sitä miettii, että riittääköhän pelkkä aika ja kokemus tuon korjaamiseen?

Jotenkin minusta vain tuntuu siltä, että tapaus Bourdoniin palataan täällä myöhemmin kauden mittaan...

Tästä voit olla varma, jos ei Gillis mene ja säästä Jatkoajan serverin elinikää kauppaamalla Bourdonin kesällä pois...

Uskon tämän ongelman olevan enemmänkin sarjasta ja vaativuustasosta, kuin pelisilmästä kiinni. Bourdonia ei tunnettu varausiässä parhaana oman pään pelaajana, mutta myöhemmin hänestä kasvoi kuitenkin Q:n paras puolustava puolustaja (varjosti mm. Radulovin Memorial Cupissa). Tämän jälkeen hän teki Kanadan nuorten maajoukkueessa joitakin oman pään virheitä ensimmäisellä kerralla, mutta pelasi sitten jo paljon varmemmin seuraavalla kerralla. Sama on jatkunut AHL:ssä: alun epävarmoja otteita on seurannut yleinen pelin tason varmentuminen.

Tuo "Q'n paras puolustava puolustaja" -titteli on mennyt allekirjoittaneelta täysin ohi. Jostain joskus luin valmentajan sanoneen että kun Luc pitää pelinsä yksinkertaisena hän on yksi Q'n johtavista (ei paras puolustava) puolustajista, mutta en muuta tosiaan muista. Näin tuolloin nuo Memorial Cupin ottelut, mutta muistaakseni Luc ei pahemmin noussut näissä esiin kun ikävä nilkkavamma vielä vaivasi. Radulov ja kumppanithan tuon koko roskan lopulta veivät, ja parhaiten jäi mieleen kuinka Brule ajoi Bourdonin levyiksi ja myöhemmin ottelussa Luc iski Brulelle maalin edessä "spearin".

En siis ota sen enempää kantaa kuinka hyvä Luc oli junioreissa mitä oman pään peliin tulee. Nuorten MM-kisoistakaan ei parasta kuvaa tälle osa-alueelle saanut, kun Kanada oli loppupeleissä aika ylivoimainen.

Vaikea mennä sanomaan mitään valmentajien fläppitaulupalavereista Bourdonin kanssa ja vielä vaikeampaa on mennä Bourdonin pään sisään. Mutta selvästi Bourdon käy nyt koulua tyypilliseen tapaan sen kanssa, että ensin hänen pitää saada oman pään peli toimimaan vielä nykyistäkin paremmin ja sen jälkeen on vasta muiden avujen hyödyntämien aika. Valmis paketti voi olla ehkä kolmen kauden päästä.

Onhan tuo mahdotonta, mutta siltä (=mietitään, ei reagoida) se kentällä vaikuttaa. Bourdon on haastatteluissa todennut että Moosessa on tehty paljon hommia videoiden kanssa, ja että sitä kautta opeteltu miten sitä nyt oikeasti puolustetaankaan.

Chip Whitleyn painajainen on siis koittanut... ;)

Tämä on kyllä muuten mielenkiintoinen ja aika yllättävä lähestymistapa kiekkojohtamiseen Gillisilta. Saapa nähdä sitten, mitä "tilastokauppoja" sieltä tulee, jos on tulossa. Jos muita tilastoja katsoo kuin pistepörssejä, niin pakiksi Mike Komisarek (ykköspaikat tällä kaudella pakkien blokeissa ja taklauksissa) nyt olisi ehdoton ja oikeaksi laituriksi sopisi hyvin Islandersin Trent Hunter (oikeiden laitureiden ylivoimainen piikkipaikka taklauksissa ja kuudes blokeissa).

Voi perkele. Bourdon siis taitaa luutia ensi kaudella meillä ykköspakkina? Ja Näslund tulee takaisin 10 vuoden ja 100 miljoonan sopimuksella. No joo, paha sanoa tuleeko tuo "moneypuck" lopulta käyttöön. Artikkelista ja Gillisin kommenteista huolimatta en tähän jaksa, tai uskalla uskoa. Jääkiekko kun on hieman monipuolisempi laji kuin pesäpallo, ja tilastoita löytyy muitakin kuin "osuu" tai "ei osu".

Editoidaan Moosen kohtalosta: kausi loppui viime yönä kun Crunch vei Syracusessa kuudennen osaottelun luvuin 3-2, jälleen jatkoajalla, ja koko sarjan lukemin 4-2. Moosen jatkoaikatilasto sarjassa oli 1-4 (jokainen häviö siis jatkoajalla), joten todella tasaista oli, mutta Mooselta jäi vain se viimeinen rypistys puuttumaan. Schneider torjui viime yönä 40 laukausta 43 mahdollisesta, ja sai jälleen loistavat paperit vaikka takkiin tulikin. Ensi viikonloppuna (tai ensi viikolla) voisin jotain raapustaa Moosen kaudesta kokonaisuudessaan, kun kerran aikaisemmin kävin junioreissa/yliopistoissa pelaavat prospectit läpi.

Canucksin ECHL-joukkue Victoria Salmon Kings jatkaa vielä kauttaan, ja pelaa toisen kierroksen sarjaa vastassaan Utah Grizzlies (sarja tasan 1-1, jatkuu torstaina Salt Lake Cityssa). Samalla Kings on ainoa B.C.'ssa pelaava ammattilais- junioriseura, joka vielä jatkaa kauttaan. Saa nähdä ketä Moosesta tippuu tasoa alemmas playoffeita pelaamaan.

Ja MM-kisoista vielä sen verran, että Ruotsin Alex Edler taitaa olla ainoa Canucks-peluri mukana kisoissa, jos ei sitten Moosen Hansen liity Tanskan miehistöön nyt kun kausi päättyi.
 
Viimeksi muokattu:

eh

Jäsen
Suosikkijoukkue
Frank Turner Hockey Club
Tämä on kyllä muuten mielenkiintoinen ja aika yllättävä lähestymistapa kiekkojohtamiseen Gillisilta. Saapa nähdä sitten, mitä "tilastokauppoja" sieltä tulee, jos on tulossa. Jos muita tilastoja katsoo kuin pistepörssejä, niin pakiksi Mike Komisarek (ykköspaikat tällä kaudella pakkien blokeissa ja taklauksissa) nyt olisi ehdoton ja oikeaksi laituriksi sopisi hyvin Islandersin Trent Hunter (oikeiden laitureiden ylivoimainen piikkipaikka taklauksissa ja kuudes blokeissa).
Vähän luulen, että tilastoja kaivellaan baseballmaisesti pintaa syvemmältä ja pyritään löytämään pelaajia, jotka esimerkiksi ovat 5-5-pelissä saamaansa peliaikaan nähden tehokkaita tai saavat kanssapelaajien tilastot näyttämään paremmilta kuin olisi syytä olettaa.

Nuo tilastot ovat NHL:n osalta julkisestikin saatavilla, mutta mitenköhän muun maailman suhteen. Jos haluaa numeroiden pohjalta seuraa hoitaa, pitäisi amatööriskauttauskin hoitaa samalla kaavalla. Samalla pitäisi kehittää tilastointia niin, että löytyisi uusia tapoja todeta Mikko Koivun ylivoi..., eikun laittaa pelaajia paremmuusjärjestykseen.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Kyllä ne virheet näkyivät tuolloinkin, ainakin kentällä, mutta tulostaululle ne eivät niin usein päässeet kuin loppukaudesta. Luongo oli ihan eri tasolla Bourdonin ensimmäisen stintin aikana, ja joukkue pelasi kokonaisuudessaan paljon paremmin ja järkevämmin joten yhden haahuilemisesta ei syntynyt niin katastrofaalisia seurauksia.
Siitä olen samaa mieltä, että Luongo oli eri tasolla tuolloin kuin loppukaudesta ja muutenkin Canucks pelasi paremmin. Eli parempi paikka myöskin Bourdonilla oli tuolloin. Mutta tuosta haahuilusta... eipä ainakaan (minun lisäkseni) valmennusjohto tainnut nähdä tuota haahuilua, kun Bourdon pelasi kuitenkin koko ajan noita samoja minuutteja, eikä farmista nostettu esimerkiksi hyvin pelannutta McIver'ia ylös korvaamaan tuota joukkueen ainoaa (Jeff Cowanin ohella tietenkin) "haahuilijaa".

Minä olisin kyllä valmentajana laittanut Bourdonin heti alas (voitoista huolimatta) ja kutsunut ylös farmissa hyvin pelanneen McIverin ainakin kokeeksi, jos olisin huomannut tuon yhden kaverin taitotason selväksi riskiksi. Mutta ilmeisesti valmennus ei jostain muusta syystä tätä kuitenkaan tehnyt. No, ihan turha tästä on vääntää. Molemmilla on omat mielipiteemme, eikä tämä tästä mene mihinkään.

Chip Whitley kirjoitti:
Tuo "Q'n paras puolustava puolustaja" -titteli on mennyt allekirjoittaneelta täysin ohi. Jostain joskus luin valmentajan sanoneen että kun Luc pitää pelinsä yksinkertaisena hän on yksi Q'n johtavista (ei paras puolustava) puolustajista, mutta en muuta tosiaan muista.
No et ole voinut sellaista lukea, kun tuo oli ihan omaa "järkevää" ajattelutyötä Bourdonin Q:n ajoista. Bourdon'han oli Q:ssa alkuun kahden suunnan puolustaja, mutta hän muutti peliään selvästi hyvinkin puolustavaksi mennessään Nolanin joukkueeseen Monctoniin (jossa pelasivat jo hyökkäävän pelin lupaukset Keith Yandle ja Nathan Welton). Tuon kauden jälkeen CHL:n junioripelaajiin erikoistunut Prospect Hockey Magazine (CHL:n virallinen media) äänesti junioripelaajiin erikoistuneiden 19 toimittajan äänestyksen CHL:n parhaasta pelaajasta.

En saanut enää linkkiä toimimaan, mutta juttu oli seuraava:

Justin Pogge has been named the top player in the Canadian Hockey League by a 19-member panel commissioned by Prospects Hockey magazine.

The 19-year-old from Penticton, B.C., is enjoying a stellar season, highlighted by his 5-0 shutout win over Russia in the gold medal game at the 2006 World Junior Hockey Championship in Vancouver. Pogge currently leads the WHL in GAA, shutouts and save percentage, and is second in wins. He was a third-round (90th overall) selection of the Toronto Maple Leafs in the 2004 NHL Entry Draft.

"In a tournament full of pleasant Canadian surprises, Justin Pogge was probably the biggest one in Vancouver," said Prospects Hockey managing editor, Peter Robinson. "But, if anything, Pogge's play for Calgary in the WHL has probably been even better. Right now he is clearly the most dominant player in the Canadian Hockey League."

Defenceman Marc Staal of the Sudbury Wolves was voted No. 2, with fellow Team Canada rearguard Luc Bourdon of the Moncton Wildcats at No. 3. Owen Sound Attack forward Bobby Ryan and Medicine Hat Tigers defenceman Cam Barker, also a Team Canada member, rounded out the top 5 at Nos. 4 and 5, respectively.

This year's rankings are the third edition. Former Red Deer Rebels defenceman Dion Phaneuf, now in his rookie season with the Calgary Flames, was voted the No. 1 player in both previous polls. Current Pittsburgh Penguins rookie and former Rimouski Oceanic star Sidney Crosby was No. 2 on both occasions.

A panel of 19 junior hockey media from across Canada picked the top five players from across the CHL's 58 teams, and the next 10 from each of the CHL's three member leagues (OHL, QMJHL and WHL). The magazine is available in CHL arenas this weekend and on newsstands across Canada next week.

Prospects Hockey is the official magazine of the CHL, produced by CCMC, a Toronto-based media company. CCMC also publishes SCOREGolf and are the official publishers of the NHL and Canadian Football League.
Ainakin täällä on linkitettynä tuo sama juttu.

Eli Bourdon sai CHL:n junioripelaajiin erikoistuneelta 19 henkiseltä raadilta valinnan koko CHL:n kolmanneksi parhaaksi pelaajaksi Monctonin aikoina. Toisin sanoen hänet valittiin puolustavana pakkina koko Quebecin junioriliigasta ainoana pelaajana viiden parhaan CHL-pelaajan joukkoon. Tämähän ei ns. virallinen CHL:n palkintotilaisuus (vaikka Prospect Hockey Magazine on virallinen CHL:n media), joten siinä mielessä tämä valinta tuli vain epävirallisena. Mutta se tuli kuitenkin raadilta, joka seuraa CHL:n pelejä päivittäin ja tuntee sarjat varmasti paremmin kuin muu media. Tämän äänestyksen jälkeen järkeilin omassa päässäni Bourdonin sarjan parhaaksi puolustavaksi puolustajaksi. Tuo arvio voi olla kuitenkin hukassa, jos Q:ssa olisi pelannut joku parempi, vielä enemmän oman maalin edessä viihtynyt puolustaja. Minä en vain tällaista tunne.

Chip Whitley kirjoitti:
Näin tuolloin nuo Memorial Cupin ottelut, mutta muistaakseni Luc ei pahemmin noussut näissä esiin kun ikävä nilkkavamma vielä vaivasi. Radulov ja kumppanithan tuon koko roskan lopulta veivät, ja parhaiten jäi mieleen kuinka Brule ajoi Bourdonin levyiksi ja myöhemmin ottelussa Luc iski Brulelle maalin edessä "spearin".
Bourdon pelasi tosiaan ruuvit jalassa, mutta menihän Moncton kuitenkin osin Bourdonin johdolla finaaleihin Quebecia vastaan. Semifinaalissa Bourdon sai päällystakkiroolin tuon vuoden Memorial Cupin pistepörssin voittanutta Brulea vastaan ja onnistui tehtävässään hyvin (tosin Brule teki yhden maalin, mutta Bourdon ei ollut tuolloin kentällä). Tuo Brulen taklaus (nähtävissä ainakin täällä sivun alaosan linkissä) nähtiin juuri tuossa pelissä (ei mielestäni kuitenkaan mikään erikoinen niitti, vauhtia oli vain aika hyvin).

Bourdon onnistui Memorial Cupin ensimmäisessä Moncton-Quebec -pelissä radulovien pitämisessä (ketjussa muut pelaajat olivat Angelo Esposito ja Mathieu Melanson) pakkiparinsa Andrew MacDonaldin kanssa hyvin. Finaalissa jalkavamma äityi kuitenkin niin pahaksi, että Luc ei pystynyt paljon pelaamaan. Radulov nakuttikin heti pisteet 2+3, kun hänelle ei ollut laittaa Monctonin puolelta kunnon "päällystakkia".

Tuohon aikaan Ted Nolanin valmentama Moncton ja Patrick Royn valmentama Quebec pelasivat samalla kaudella jo ennen Memorial Cupia Quebecin junioriliigan mestaruudesta (President Cup). Bourdon pelasi koko playoffit läpi tuota vastustajan ykkösen päällystakkiroolia ja onnistui hienosti tehtävässään. Hyvänä esimerkkinä tuosta oli se, että ennen finaaleita Radulov oli tehnyt 18 playoff-pelissä 46 pistettä (n.2.6 pistettä ottelussa), mutta finaaleissa hän ei tehnyt kuudessa pelissä kuin yhdeksän pistettä (1.5 pistettä ottelussa). Samanlaisen kohtalon koki Radulovin ketjukaveri ja playoffien maalikuningas Melanson, joka oli tehnyt ennen finaaleita 18 pelissä 23 maalia, mutta jäi sitten finaaleissa kuudessa pelissä kahteen maaliin.

Niin, ja Moncton'han vei tuolla kaudella Quebecin junioriliigan mestaruuden.

Chip Whitley kirjoitti:
En siis ota sen enempää kantaa kuinka hyvä Luc oli junioreissa mitä oman pään peliin tulee. Nuorten MM-kisoistakaan ei parasta kuvaa tälle osa-alueelle saanut, kun Kanada oli loppupeleissä aika ylivoimainen.
Juuri oman pään Bourdon kasvoi junioriaikoina valtavasti kaikista loukkaantumisistaan huolimatta. Hän ei ollut varausiässä mitenkään erikoinen oman pään puolustaja Val-d'Or'ssa, mutta hänestä kehittyi monen papereissa sarjan paras - tai vähintäänkin sarjan parhaita - oman pään puolustajia. Hyvistä peruslahjoista kertoi aikanaan jo se, että 18-vuotisten kisoissa Bourdon valittiin ennen varausta kisojen parhaaksi puolustajaksi, vaikka hän jäi muistaakseni nollille pistepörssissä.

Ensimmäisissä nuorten 20-vuotisten kisoissa Bourdon valittiin tähdistökentälliseen, mutta tuolloin hänellä oli tapana vielä ulospelata itseään lähtiessään taklaamaan. Peli oli kuitenkin näyttävää - en ollut lähellekään ainoa, joka näki yhtäläisyyksiä Ed Jovanovskiin. Seuraavissa kisoissa tätä ulospelaamista ei enää näkynyt, vaan peli oli paljon varmemman oloista - tuli lähinnä mieleen Willie Mitchell. Tosin toisissa kisoissa roolikin oli ensimmäisiin nähden erilainen ja takana oli tuoretta loukkaantumistaustaa (minkä vuoksi aikaisempaa kahden suunnan roolia paljon luistelevana pakkina olisikin ollut vaikeampi toteuttaa).

Jos jotakin kiinnostaa, niin täällä on muuten juttua noista Bourdonin Q:n ajoista juuri finaaleiden kynnyksellä.
 
Viimeksi muokattu:

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Juuri oman pään Bourdon kasvoi junioriaikoina valtavasti kaikista loukkaantumisistaan huolimatta. Hän ei ollut varausiässä mitenkään erikoinen oman pään puolustaja Val-d'Or'ssa, mutta hänestä kehittyi monen papereissa sarjan paras - tai vähintäänkin sarjan parhaita - oman pään puolustajia. Hyvistä peruslahjoista kertoi aikanaan jo se, että 18-vuotisten kisoissa Bourdon valittiin ennen varausta kisojen parhaaksi puolustajaksi, vaikka hän jäi muistaakseni nollille pistepörssissä.

Val-d'Or'ssahan Bourdon oli käytännössä koko joukkue, hän teki kaiken mitä vain yksi pystyy tekemään, ja peliaika pyöri usein 35-40 minuutissa. Puolustuspelaaminen jäi siis näissä olosuhteissa vähän pienemmälle kun koko kenttä oli hänen kontollaan, eikä yksikään scoutti voinut saada kunnon kuvaa Lucin oman pään pelinlukutaidoista, kun joukkue oli vielä kokonaisuudessakin huono.

Tämän jälkeen Monctonissa Luc vaihtoi pelityyliään kuten kerroit, mutta on edelleen vaikea sanoa hänen oman pään pelinlukutaidoista mitään kun ottaa huomioon kuinka ylivertainen Luc oli muilla pelin osa-alueilla. Hän oli erinomainen luistelija, fyysinen ja isokokoinen (ja vastassa pyöri lähinnä 70 kiloisia ranskalaisia). Näitä hän on vieläkin, mutta QMJHL-tasolla oman pään pelinlukuvirheiden paikkaaminen käy huomattavasti helpommin kun omaa tällaiset työkalut. NHL'ssa, ja miksei AHL'ssakin, veteraanien vieressä tuo ei enää niin helposti puolustajalta käykään, vaikka olisit kuinka nopea ja hyvin rakennettu.

En ota Lucilta sen enempää arvoa tuosta "Q'n paras puolustaja" -tittelistä pois, mutta kun katsoo Q'sta tulleita puolustajaprospecteja, on hieman helpompi suhteuttaa tuota paras puolustaja -käsitystä ja mikä arvo sillä loppupeleissä on. QMJHL ei mikään puolustus-paratiisi todellakaan ole, ja Bourdon taitanee olla aikalailla ainoa puolustaja tuosta liigasta (Sharksin Vlasicin lisäksi) jolta jotain voisi ammattilais-tasolla edes odottaa.

En siis edelleenkään ota kantaa hänen junnuvuosien oman pään pelinlukutaitoihin, sillä sitä ei tilastoista näe, eikä nuo äänestyksetkään koko totuutta kerro kun tähtäimessä on nimenomaan tuo oman pään pelinluku (kokonaisuudessaan mies oli varmasti Q'n paras pakki). En ainakaan itse keksi mitään muuta luotettavaa keinoa selvittää tuota asiaa kuin itse pelejä katsomalla, ja tähän ei ollut valitettavasti mahdollisuutta. Esimerkkinä vaikka se, että NHL'ssäkin hänen tehotilastonsa oli hyvä (toiseksi paras Canucksin pakeista niin kuin kerroit), mutta tästä huolimatta hän oli omalla alueella pahasti hukassa joka vaihdossa kun peli vaan Luongon ympärillä pyöri. Ja tuota ei näe muuten kuin pelejä katsomalla.

---

Gillis teki ensimmäisen siirtonsa palkkaamalla hänen ja Tambellinin lisäksi kiekkopuolen johtoon henkilön joka huolehtii kaikesta CBA'han liittyvästä, erityisesti palkkakatosta. Miehen nimi on Laurence Gilman, ja kokemusta löytyy Jetsin/Coyotesin organisaatiosta monen vuoden edestä. Myös Coyotesin AHL-joukkueen GM-kokemusta löytyy, joten ihan hyvältä tämä näin päällisin puolin näyttää.

Loppuun vielä Canucks.comin juttu Ruotsin paidassa MM-kisoissa pelaavasta Alexander Edlerista.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Val-d'Or'ssahan Bourdon oli käytännössä koko joukkue, hän teki kaiken mitä vain yksi pystyy tekemään, ja peliaika pyöri usein 35-40 minuutissa. Puolustuspelaaminen jäi siis näissä olosuhteissa vähän pienemmälle kun koko kenttä oli hänen kontollaan, eikä yksikään scoutti voinut saada kunnon kuvaa Lucin oman pään pelinlukutaidoista, kun joukkue oli vielä kokonaisuudessakin huono.
Tämä on kyllä totta, sillä Bourdonin vastuu koko kentän tapahtumista Val-d'Ori'ssa oli niin suurta, mitä yksi pelaaja ylipäätään voi saada. Ainoastaan Kristopher Letang ja Olivier Latendresse (etenkin kaudella 2005-06) saivat vastuuta edes lähelle Bourdonia. Aika vaikea Bourdonin oli siis tuossa joukkueessa loistaakaan oman pään pelissä, kun hänen olisi pitänyt kantaa nuorena juniorina vastuuta myös hyökkäyksistä. Lähinnä suurin kritiikki kohdistuikin siihen, että hän pelaa omassa päässä perustilanteet liian aggressiivisesti.

Chip Whitley kirjoitti:
Tämän jälkeen Monctonissa Luc vaihtoi pelityyliään kuten kerroit, mutta on edelleen vaikea sanoa hänen oman pään pelinlukutaidoista mitään kun ottaa huomioon kuinka ylivertainen Luc oli muilla pelin osa-alueilla.
Niin, kysymyshän olikin nimen omaan siitä, että Bourdonista kehittyi koko ajan parempi puolustava puolustaja Q:ssa ja Kanadan nuorten maajoukkueessa. Se, miten hän roolissaan kehittyi, johtui luonnollisesti monenkin asian kehittymisestä. Yhtenä isona asiana on kaikesta huolimatta pelisilmän ja ennen kaikkea maltin kehittyminen varausiästä eteenpäin.

Alkuaikoina Bourdon tunnettiin niin Q:ssa, Kanadan nuorissa kuin Canucksin leirilläkin pakkina, joka saattoi jakaa peliä kohden usein viidestä kymmeneenkin niittiä lähtiessään haastamaan hyökkääjiä. Tästä seurasi paitsi hyviä taklauksia ja vertauksia jovanovskeihin, mutta samalla myös pelaamista tilanteiden ulkopuolelle. Tästä hän sai myös kritiikkinsä, sillä pelityyli oli liian aktiivinen.

Myöhemmin hän rajoitti oman pään peliä paljon maltillisemmaksi. Tämä vei palstatilaa ja hehkutusta fanien keskusteluissa, mutta samaan aikaan valmentajat alkoivat kiitellä Lucia lausunnoissa. Minullakin on vahvana se mielipide, että Bourdonin alkuaikojen pelityyli oli liian riskialtis NHL:ään ja hänen piti saada malttia tilanteisiin.

Nyt tätä malttia tuntuisi olevan hyvin, sillä esimerkiksi viime kaudella Bourdon pelasi käytännössä niin yksinkertaista peliä, mitä puolustaja vaan voi pelata. Perustaidot myös aktiivisempaan peliin ovat kuitenkin olemassa (iso koko, hyvä kiekon suojaus, lähes 100 mailin laukaus ja Canucksin nopein luistelija [taitokisassa viime kaudella]). Kysymys on vain siitä, koska hän saa vastuun pelata monipuolisemmin.

Nyt hänen pitää saada kuitenkin ensin kehittyä tuossa oman pään pelissä vielä paremmaksi puolustajaksi, ja tämä tapahtuu vain sillä, että hän saa nyt rauhan kehittää oman pään peliä. Tällä hetkellä suunta on valmennusjohdon puolelta mielestäni hyvä. Kuten sanottu, puolustajilla kestää usein kauan kehittyä täyteen mittaansa ja vasta kolmen vuoden päästä nähdään se taso, mille Bourdon'kin tulee kehittymään.

Chip Whitley kirjoitti:
En ota Lucilta sen enempää arvoa tuosta "Q'n paras puolustaja" -tittelistä pois, mutta kun katsoo Q'sta tulleita puolustajaprospecteja, on hieman helpompi suhteuttaa tuota paras puolustaja -käsitystä ja mikä arvo sillä loppupeleissä on. QMJHL ei mikään puolustus-paratiisi todellakaan ole, ja Bourdon taitanee olla aikalailla ainoa puolustaja tuosta liigasta (Sharksin Vlasicin lisäksi) jolta jotain voisi ammattilais-tasolla edes odottaa.
Ylipäänsä noin parikymppisten puolustajien tarjonta on vähäistä ympäri NHL:n, sillä pakkien tie on usein pitkä. Quebecin juniorisarjaa ei tosiaan tunneta vahvasta oman alueen pelistä (tilanne on tosin huomattavasti tasoittunut vuosien aikana, jos sitä vertaa vaikka 1990-lukuun). Vielä on kuitenkin liian aikaista rajata sitä, kenellä Q:sta tulleella nuorella puolustajalla olisi tulevaisuudessa mahdollisuuksia keskiarvon yläpuolelle NHL:ssä. Tällä hetkellä Bourdon ja Vlasic vaikuttavat ehkä lupaavimmilta, mutta myös Yandle'lla, Letangilla ja ehkä jopa Picardilla (joka on jo periaatteessa saavuttanut runkopakin aseman NHL:ssa) on omat mahdollisuutensa. Q:sta tulleiden nuorten puolustajien "long-shotteina" pidän tällä hetkellä Gragnania, Carlea ja Grantia.

Chip Whitley kirjoitti:
Esimerkkinä vaikka se, että NHL'ssäkin hänen tehotilastonsa oli hyvä (toiseksi paras Canucksin pakeista niin kuin kerroit), mutta tästä huolimatta hän oli omalla alueella pahasti hukassa joka vaihdossa kun peli vaan Luongon ympärillä pyöri. Ja tuota ei näe muuten kuin pelejä katsomalla.
Oikeat pelithän oman pään pelaamisenkin tietenkin ratkaisevat. Minä olen nähnyt Bourdonilta n. parikymmentä NHL-peliä, ja minun mielestä hänen pelissään oli eroa alkukauden ja loppukauden välillä. Sinulla on toinen mielipide, valmennuksella kolmas jne. Se, mitä me näemme kentällä ja miten eri lailla me osaamme tätä arvostaa, riippuu tietenkin monestakin asiasta.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
MM-kisoja tulee seurattua lähinnä NHL-suosikkeja tiiraillen - eipä olisi siksikään uskonut että ensimmäisessä pelissä loistaa Manitoba/Vancouverin "ysikierros" Jannik Hansen. Komea maali tuo Tanskan toinen.

Löytyykö Hansenille peliaikaa ylhäältä ensi kaudella?
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
MM-kisoja tulee seurattua lähinnä NHL-suosikkeja tiiraillen - eipä olisi siksikään uskonut että ensimmäisessä pelissä loistaa Manitoba/Vancouverin "ysikierros" Jannik Hansen. Komea maali tuo Tanskan toinen.

Löytyykö Hansenille peliaikaa ylhäältä ensi kaudella?
Ihan hienon maalin Hansen tosiaan teki.

Pelipaikka voi hyvinkin löytyä, kun yksi tai pari kokeneempaa, mutta taidoiltaan huonompaa pelaajaa lähtee pois. Hansen on ollut yksi suosikeistani jo varauksesta lähtien - tanskalainen pelaaja saa aina lisäpisteitä ihan jo pelkästä taustasta - ja hyvin hän on kehittynytkin joka kausi. Tulevaisuuden roolina voisi olla lähinnä kolmosketjun laiturin paikka (tällä hetkellä nämä menevät tosin Burrowsille ja Pettingerille).

Hansen'han pelasi Vancouverissa kymmenkunta peliä jo viime kaudella playoffeissa. Pelit kaikkein kovimmassa paikassa menivät ihan hyvin ja siksi moni odotti Hansenille jonkinlaista roolia tämän kauden joukkueessa. Hän olisi mielestäni tuonutkin mukaan hyvin taitoa, nopeutta ja energiaa, mutta valitettavasti loukkaantumiset (sormi ja aivotärähdys) pilasivat juutin kauden aika pahasti.

Hansen tuli leirille kovassa kunnossa ja erottui hyvin positiivisena pelaajana leirillä. Leirinäytöillä Hansenia olisi ollut vaikea passittaa farmiin, mutta hän loukkasi leirillä pahasti sormensa ja joutui aloittamaan kauden toivuttuaan Moosessa. Canucks nosti Hansenin ylös antamaan uusia näyttöjä marraskuussa viideksi peliksi, mutta sen jälkeen ei uusia näyttöjä tullut. Ikävää Hansenille, sillä hän olisi mielestäni ansainnut ainakin muutamia pelejä erittäin hyvillä AHL-peleillä.

Farmissa Hansen oli etenkin keväällä liekeissä ja lopulta hän iski taululle loukkaantumisiinsa nähden ihan hyvät tehot 21+22=43 pistettä 50 pelissä. Pisteiden lisäksi miehen tehosaldo (+23) oli Manitoban paras. Hansen on pelannut nyt AHL:ssä kaksi kautta ja selvää kehitystä on tapahtunut näiden aikana. Tämä kehitys lupailee hyvää hänen tulevaisuuteensa ja ainakin minulla on uskoa, että Hansen ottaa jonkinlaisen paikan Vancouverista ensi kaudella.
 

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Niin, kysymyshän olikin nimen omaan siitä, että Bourdonista kehittyi koko ajan parempi puolustava puolustaja Q:ssa ja Kanadan nuorten maajoukkueessa. Se, miten hän roolissaan kehittyi, johtui luonnollisesti monenkin asian kehittymisestä. Yhtenä isona asiana on kaikesta huolimatta pelisilmän ja ennen kaikkea maltin kehittyminen varausiästä eteenpäin.

Varmasti hän koko ajan on kehittynyt kaikilla osa-alueilla, mutta pointtini oli, että Lucin oli paljon helpompi korjata oman pään virheet junioreissa verrattuna ammattilais-liigoihin. Bourdon kun oli nopeampi, isokokoisempi ja paremmassa fyysisessä kunnossa kuin (mututuntumalla) 95% hänen kanssapelaajistaan. En osaa sanoa oliko hänellä samat ongelmat (eli siis pelinluku omassa päässä) junioreissa kuin nykyään NHL'ssa tai AHL'ssa, kun ne eivät missään tilastoissa näy, enkä itse otteluita päässyt katsomaan. Oletukseni on, että samat ongelmat Lucilla oli tuolloinkin, mutta ne eivät niin selvästi tuossa ympäristössä esiin nousseet.

Tästä hän sai myös kritiikkinsä, sillä pelityyli oli liian aktiivinen....Myöhemmin hän rajoitti oman pään peliä paljon maltillisemmaksi...Minullakin on vahvana se mielipide, että Bourdonin alkuaikojen pelityyli oli liian riskialtis NHL:ään ja hänen piti saada malttia tilanteisiin.

Olen samaa mieltä siitä, että puolustajan on erittäin vaikea murtautua NHL-kokoonpanoon tuolla tyylillä jolla Bourdon vielä Val-d'Orissa pelasi. Suurimmaksi osaksi sen takia, kun tuollainen tyyli ei enää NHL-tasolla toimi (enemmän haittaa kuin hyötyä). Oli siis ainoa oikea vaihtoehto että Bourdonille on viime vuosina taottu päähän puolustamisen alkeita. Eri asia onkin miten se luonnistuu.

Nyt tätä malttia tuntuisi olevan hyvin, sillä esimerkiksi viime kaudella Bourdon pelasi käytännössä niin yksinkertaista peliä, mitä puolustaja vaan voi pelata. Perustaidot myös aktiivisempaan peliin ovat kuitenkin olemassa (iso koko, hyvä kiekon suojaus, lähes 100 mailin laukaus ja Canucksin nopein luistelija [taitokisassa viime kaudella]). Kysymys on vain siitä, koska hän saa vastuun pelata monipuolisemmin.

Olen varma, että hän Luc saa vastuun pelata monipuolisemmin vahvuuksiaan käyttäen sen jälkeen kun juuri tuo mainitsemasi "yksinkertainen peli", toisin sanottuna pelivarmuus (=pelinluku) omassa päässä, alkaa sujumaan. Luc pelasi vahvuuksillaan kauden viimeisen ottelun Flamesia vastaan, ja pelasikin samalla kauden parhaan ottelunsa. Tuo ottelu oli merkityksetön, ja sen takia valmennusjohto Lucille vapaudet antoikin (virheillä ei väliä). Edelleen Luc oli tuossa ottelussa ulapalla mitä omassa päässä sijoittautumiseen tulee (se oman pään pelinluku), mutta pelasi muuten vahvuuksiaan käyttäen hyvin, ja kokonaisuudessaan kauden parhaan ottelunsa NHL'ssa.

Tällä hetkellä Bourdon ja Vlasic vaikuttavat ehkä lupaavimmilta, mutta myös Yandle'lla, Letangilla ja ehkä jopa Picardilla (joka on jo periaatteessa saavuttanut runkopakin aseman NHL:ssa) on omat mahdollisuutensa.

Yandle ja Letang'han ovat erittäin yksipuolisia kiekollisia pakkeja, ja Bourdon kokonaisvaltaisempana pelaajana varmasti menee kaikissa äänestyksissä näiden edelle vaikka puutteita joillain alueilla olisi. Ja mikäli puhumme samasta Picardista, eikö hän pelannut jo AHL'ssa kaudella 05/06 kun Luc tuon "Q'n paras puolustaja" kunnian sai? Muistan vain kun paikallisissa lehdissä oli Bourdonin varaamisaikoihin juttua Q'sta tulleista ykköskierroksen puolustajista, jossa kerrottiin varausten osumisista. Aika heikko tuo record oli, ja aika heikolta tulevaisuuskin näyttää vaikka Bourdon onnistuisi.

Minä olen nähnyt Bourdonilta n. parikymmentä NHL-peliä, ja minun mielestä hänen pelissään oli eroa alkukauden ja loppukauden välillä.

Itse olen nähnyt ehkä yhtä vajaa kaikki, ja minunkin mielestä eroa alkukauden ja loppukauden välillä oli. Se pelinluku omassa päässä pysyi kuitenkin koko kauden stabiilissa, ja sehän tässä allekirjoittaneen kohdalla suurin kysymysmerkki onkin.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Varmasti hän koko ajan on kehittynyt kaikilla osa-alueilla, mutta pointtini oli, että Lucin oli paljon helpompi korjata oman pään virheet junioreissa verrattuna ammattilais-liigoihin. Bourdon kun oli nopeampi, isokokoisempi ja paremmassa fyysisessä kunnossa kuin (mututuntumalla) 95% hänen kanssapelaajistaan.
Totta kai oli. Olihan Bourdon pari vuotta sitten aika monen mielestä Quebecin juniorisarjan paras puolustaja ja siksi hänen oli helppo nousta esiin. Yhtenä suurimpana syynä puolustuspelin parantumiseen oli kuitenkin varmasti se, että Bourdon muutti pelityyliään paljon "rauhallisemmaksi" ollessaan Cape Bretonissa valmentaja Pascal Vincent'in koulussa.

Chip Whitley kirjoitti:
En osaa sanoa oliko hänellä samat ongelmat (eli siis pelinluku omassa päässä) junioreissa kuin nykyään NHL'ssa tai AHL'ssa, kun ne eivät missään tilastoissa näy, enkä itse otteluita päässyt katsomaan. Oletukseni on, että samat ongelmat Lucilla oli tuolloinkin, mutta ne eivät niin selvästi tuossa ympäristössä esiin nousseet.
Voihan se olla niinkin, että Bourdonilla oli suurimpana ongelmana silloinkin tuo oman pään pelinluku - hänen pelejään seuranneet ihmiset eivät sitä erikseen esiin nostaneet -, mutta sitä ei niin selvästi vain huomannut. Toisaalta sarjassa pelasi kuitenkin samaan aikaan paljon hyviä hyökkäyspään prospecteja - Radulov, Latendresse, Giroux, Sheppard, Brassard, Bourret, Boisclair, Esposito, Zagrapan jne. -, joten mikäli Bourdonilla olisi ollut ongelmia oman pään pelinluvussa (puolustajalle kuitenkin "aika" tärkeä asia - ilman kelvollista pelinlukua aika harvasta tulee missään mitään erikoista), hän olisi ollut ongelmissa noita pelaajia ja noiden pelaajien ympärille koottuja ketjuja vastaan pelaavana puolustajana. Hänestä tuskin olisi tullut tuossa tapauksessa puolustavassa roolissa sarjansa parasta puolustajaa.

Minä en siis usko siihen, että pelkästään isolla koolla, hyvällä suoraluistelulla, kovalla lämärillä ja hyvällä fyysisellä kunnolla kukaan isossa sarjassa pelaava puolustaja pystyisi peittämään kunnolla niin isoa aukkoa puolustajalle, kuin oman pään pelinlukua. En etenkään, kun kyse on kuitenkin sarjasta, jossa peli on hyökkäävää ja tilanteita tulee joka pelissä paljon. Tuntuisi oudolta, mikäli tällaisessa sarjassa pelaava ja oman pään pelinluvusta kärsivä puolustaja nousisi sarjansa parhaaksi puolustajaksi ns. puolueettoman raadin mielestä.

Enkä muuten usko siihenkään, että puolustaja, joka olisi omassa päässä sanojesi mukaan "tyhmä ko saapas" tai "peura sumuvaloissa", ja jolla olisi "väärää lukua väärän luvun perään" tai "yliluonnollisen suuria ongelmia omalla alueella", saisi pelata NHL:ssä edes 27 peliä. Kun tähän vielä lisätään se, että tämä sama puolustaja sai tehotilastoonsa +7 ja sama puolustaja sai pitää peliminuuttinsa koko ajan vakiona tilanteessa, jossa joukkueen oli pakko saada voittoja, niin tämä tuntuu oudolta yhtälöltä kaiken kaikkiaan.

Vaikka nuo Bourdonille kertyneet ottelut tulivatkin pitkälle pakkiosaston loukkaantumisista johtuen ja vaikka tuo tehotilasto vähän valehteleekin, niin Canucksilla olisi ollut heittää Lucin tilalle muitakin pakkeja (jos oman pään ongelmat olisivat olleet yhtä suuria kuin kuvailit) ja tehotilasto olisi mennyt "paikallisia cowaneitakin" vastaan varmasti noin suurilla ongelmilla pahasti pakkaselle.

Mielestäni tässä nyt suurennallaan ongelmaa ja otetaan se yksi musta lammas porukasta piikittelyn kohteeksi liian terävästi. Bourdon'kin toki ansaitsee osansa kritiikistä (siinä kuin moni muu Canucks-pelaaja), ja jos Bourdonin pelin heikkouksia miettii, niin tuo oman pään pelinluku on tietenkin juuri se suurin ja lähes ainoa (tuli esiin etenkin loppukaudella, kun Luc joutui pelaamaan liiankin isoa roolia tuohon saumaan), mutta ei hänen pelinsä ollut niin huonoa (ainakaan minun tai peliminuuteista päätellen valmennusjohdon mielestä), mitä annat ymmärtää.

Pitää muistaa se, että Bourdon on vasta kehittymässä oleva puolustaja ja hänen parhaat vuotensa tulevat olemaan vasta kolmen-> vuoden päästä. Annetaan hänelle nyt aikaa kehittyä ja odotetaan tuloksia kärsivällisesti. Turha keskeneräistä projektia on kivittää sen enempää, vaikka varmasti osin kohteeseen se osuisikin.

Chip Whitley kirjoitti:
Olen varma, että hän Luc saa vastuun pelata monipuolisemmin vahvuuksiaan käyttäen sen jälkeen kun juuri tuo mainitsemasi "yksinkertainen peli", toisin sanottuna pelivarmuus (=pelinluku) omassa päässä, alkaa sujumaan.
Minäkin olen totta kai tästä varma. Bourdon käy tällä hetkellä tyypillistä koulua nuorena NHL-puolustajana ja tärkeintä NHL:ssä on oman pään pelin varmistuminen. Tällä hetkellä tuo on aika ajoin jo hyvää (alkukausi lähes kokonaisuudessaan), mutta tasaisuutta kaivataan otteisiin lisää. Toivottavasti ensi kausi menisi jo vähän tasaisemmin, jotta tätä seuraavalla kaudella Bourdon saisi monipuolisemman aseman Canucksin alakerrassa.

Chip Whitley kirjoitti:
Yandle ja Letang'han ovat erittäin yksipuolisia kiekollisia pakkeja, ja Bourdon kokonaisvaltaisempana pelaajana varmasti menee kaikissa äänestyksissä näiden edelle vaikka puutteita joillain alueilla olisi. Ja mikäli puhumme samasta Picardista, eikö hän pelannut jo AHL'ssa kaudella 05/06 kun Luc tuon "Q'n paras puolustaja" kunnian sai? Muistan vain kun paikallisissa lehdissä oli Bourdonin varaamisaikoihin juttua Q'sta tulleista ykköskierroksen puolustajista, jossa kerrottiin varausten osumisista. Aika heikko tuo record oli, ja aika heikolta tulevaisuuskin näyttää vaikka Bourdon onnistuisi.
Record on heikko ja suurpakkeja ei ole montaa Q:sta tullut (Ray Bourque varmasti paras), mutta record on vähän parantumassa. Letangilla ja Yandle'lla on mahdollisuudet TOP4, ylivoimaa pyörittäviksi puolustajiksi tulevaisuudessa ja Bourdonilla on mahdollisuudet TOP2 pakiksi. Picard (joka pelasi tällä kaudella kuitenkin päälle 20 minuutin aikoja) on vähän vanhempi puolustaja (synt. -85), mutta otin hänet mukaan tuohon joukkoon lähinnä siksi, että se kertoo nuorten pakkien erittäin vaikeasta tulevaisuuden ennustamisesta jotain.

Chip Whitley kirjoitti:
Itse olen nähnyt ehkä yhtä vajaa kaikki, ja minunkin mielestä eroa alkukauden ja loppukauden välillä oli. Se pelinluku omassa päässä pysyi kuitenkin koko kauden stabiilissa, ja sehän tässä allekirjoittaneen kohdalla suurin kysymysmerkki onkin.
Hattu pois päästä, sinähän olet ollut todella aktiivinen Bourdonin ja Canucksin viime kauden seuraamisessa. Veikkaan, että monikaan fani ei pääse samoille luvuille kanssasi. Tästä huolimatta niissä noin parissakymmenessä pelissä, mitä minä näin alku- ja loppukaudella, Bourdonin pelissä oli mielestäni melko selvääkin eroa virheiden määrässä. No, kuten jo pariin kertaan sanottu, tästä me emme pääse varmaankaan millään eteenpäin.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Ilves, Bulls, Arsenal, Canucks ja Three Lions
Scott Mellanby Canucksien toimistoon. Mellanbyn toimenkuva on vissiinkin olla Gillisin pelaaja puolen konsulttina. Linkki uutiseen:

TSN

Jos jotain hyvää näin suokkarilta tästä "hankinnasta" voi sanoa, niin on se ihan hyvä, ettei Gillis ainakaan tee kaikkia hankintojaan yksin NHL.comin stats sivuja selaten... ;)
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Mellanbyn tulo joukkueen eturivin avustajaksi on mielenkiintoinen veto Gillisilta. Toissa kaudella päälle 20 kautta kestäneen pelaajauransa lopettanut Mellanby tuntee hyvin pelaajat, hän toimi aikanaan kahdessakin eri joukkueessa (Florida ja Atlanta) kapteenina, hänet tunnetaan vahvana johtajana ja hänen näkemyksensä pelaajista ja kiekosta ylipäätään ovat vaikuttaneet medioissa järkeviltä.

Tässä Vancouver Provincen jutussa valoitetaan Mellanbyn toimenkuvaa enemmän.

"There is no threat and no intended threat (to Henning)," said Gillis. "It's simply to augment and give us a different voice from a player who's played 20 years in the league and who's recently retired. (Mellanby) spent the majority of his time in the east recently and I want to have someone who can help us to take a hard look at those players who will become free agents this summer."

In his role with the Canucks, Mellanby will assist Gillis in consulting in all areas of the hockey operations department and specifically professional player personnel.

Mellanbyn ensimmäisiä tehtäviä joukkueessa tulee siis olemaan tämän kesän siirtomarkkinoiden avustaminen. Toivottavasti pitkästä pelaajataustasta on oma tärkeä hyötynsä joukkueelle. Alustavastihan Canucksin kerrotaan olevan vahvasti kiinnostunut Gillisin entisestä asiakkaasta, slovakkihyökkääjä Pavol Demitrasta (UFA). Tämä vahvana vellova huhu Demitrasta ja Mellanbyn taannoinen kapteenius Atlantasta... tietäisivätköhän nämä sitä, että Canucks nousisi myös Marian Hossan (UFA) yhdeksi todelliseksi vaihtoehdoksi kesällä?
 

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Muuttuu vaan oudommaksi mitä pidemmälle mennään. Minkä takia Vigneault potkisi pois kaksi valitsemaansa apulaista (Smith oli ainoa jäljelle jäänyt Crawford-aikakaudelta, mutta kuitenkin V'n hyväksynnän saanut joten tavallaan valitsema)? En itse keksi järkevää syytä tuohon, joten oletan että nämä olivat 100% Gillisin päätöksiä. Nonisin kanssa toimittiin siten että päävalmentaja päätti kenen kanssa ammattiaan harjoittaa, Gillisin kanssa näköjään mennään eri tavalla.

Tietty jos Vigneault saa kohta puolin itsekin kenkää, tämän ymmärtää paljon paremmin. Mutta jos ei, ja siltähän se vahvasti nyt vaikuttaisi, jään itse ainakin suu auki ihmettelemään.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Ja Gillis paukuttaa jälleen uutta uutista tuutista:

Canucks fire assistant coaches Smith, Kelly
Eli kaksi kakkosvalmentajaa lähti, mutta yksi kahden viime kauden kakkosvalmentajista, Rick Bowness, saa kuitenkin ainakin toistaiseksi jatkaa seurassa. Mielenkiintoista. Tietääköhän tämä sitä, että Vigneault ja Bownesss jatkavat edelleen Vancouverissa? Minä toivoisin ainakin, että näin tapahtuisi.

Muutenhan Smith-Kelly-kaksikon erottaminen liikuttaa Canucksia. Smith kuului organisaatioon kuitenkin jo vuodesta 1999 saakka. Hän oli ensin joukkueen farmivalmentajia (mm. Randy Carlylen apulaisena Manitobassa) ja oli tämän jälkeen kolme kautta yksi Canucksin kakkosvalmentajista. Smithin pitkä kokemus Canucks-organisaatiossa olisi ollut käyttökelpoinen jatkossakin, mutta muutoksia selvästi halutaan tehdä - välillä näissä aina tuntuu, että muutoksia halutaan tehdä vain muutosten vuoksi. No, ilmeisesti tässä on jokin syvempi aate takana.

Mike Kelly siirtyi puolestaan vasta kaudeksi 2005-06 Manitoban penkin taakse kakkosvalmentajaksi. Hänellä oli 17 vuoden valmentajakokemus takanaan (mm. WHL:n Brandonin vastuuvalmentajana, Kanadan MM-kultaa voittaneen 18-vuotisten joukkueen vastuuvalmentajana 2003 ja Kanadan MM-joukkueen apuvalmentaja 2003) ja yhteistyö Vigneaultin kanssa toimi ilmeisesti farmissa hyvin, sillä V halusi Kellyn toissa kaudella apuvalmentajakseen NHL:ään. Kelly ei ehtinyt tekemään Canucks-organisaatiossa töitä kuin pari vuotta, joten hänen menetyksensä ei ole historiaa peilaten niin merkittävä kuin Smithin.

Nyt Gillis on siis vahvistanut joukkueen eturivistöä Gilmanilla ja Mellanbylla. Kakkostasolta kenkää on saanut kaksi kakkosvalmentajaa, eli Smith ja Kelly. Heidän tilalleen palkataan varmasti kaksi miestä ja itse toivoisin, että toinen näistä olisi Trevor Linden (ellei Linden jatka kaikesta huolimatta vielä uraansa). Myös ykkösvalmentajan kysymys on edelleen auki, joten kuka tietää, jos myös Vigneault saa vielä lähteä (toivottavasti ei siis lähde).
 
Suosikkijoukkue
Canucks
Eli kaksi kakkosvalmentajaa lähti, mutta yksi kahden viime kauden kakkosvalmentajista, Rick Bowness, saa kuitenkin ainakin toistaiseksi jatkaa seurassa... välillä näissä aina tuntuu, että muutoksia halutaan tehdä vain muutosten vuoksi. No, ilmeisesti tässä on jokin syvempi aate takana.

Bownessin vastuulla on enemmän pakit ja tuo osasto tuskin on niin suurten muutosten kourissa kuin hyökkäys, joten tässä mielessä ihan loogista, että Bowness jää ja hyökkäystä ja YV:tä lähdetään rakentamaan valmennusta myöten uusiksi.
 
Suosikkijoukkue
Ilves, Bulls, Arsenal, Canucks ja Three Lions
Sen lisäksi, että Vigneault jäi seuraan teki hän vuoden mittaisen jatkosopimuksen, joka pitää hänet seurassa ainakin kauden 09-10 loppuun.

Ensinnäkin: jos lähdetään siittä, että olen sitä mieltä, että kuka tahansa joukkuetta valmentaakin on hyvä, että sama valmentaja pysyy samassa seurassa pitkään. Lähes järjestään valmentajat pystyvät parempiin tuloksiin kun ovat olleet seurassa pidempään ja pidempi sopimus kuvastaa joukkueenjohdon todellista luottamustaan valittuun valmentajaan.

Vigneault on kuitenkin näyttänyt kykynsä ja parhaimmillaan on saanut joukkueen menestymään aika keskikertaisellakin joukkueella ja kun ensi vuonna - toivottavasti - saamme kasaan - ainakin paperilla - paremman joukkueen on mielenkiintoista nähdä mihin hän pystyy. Valmentajan erottamisessa piilee kuitenkin huomattavasti riskejä ja pahimmassa tapauksessa hyväkin joukkue voi mennä huonon valmentajan takia pilalle.

Ja mitä apuvalmentajien erottamiseen tulee, niin ainakin Kellyn erottaminen kuullostaa minulle järkevältä. Jos kaveri on vastuussa ylivoimapelistä ja ylivoimapeli on surkeaa, niin miksi mies pitäisi pitää? No toki tiedän, ettei asia ole niin yksinkertainen onhan otettava henkilökemia asiatkin huomioon (vrt. Summanen <-> Westerlund case maajoukkueessa), mutta toisaalta ei kivaa kaveria seurassa täydy väkisellä pitää jos hän epäonnistuu tehtävässään. Toivottavasti tämä osan koutseista erottaminen ei herätä organisaation sisässä pahaa verta ja kaikki pystyvät toimivaan yhdessä, hyvässä hengessä. Tosin taitavat nuo NHL:län valmennusryhmät olla sen verran suuria, ettei koko sakkia useinkaan potkaista pihalle, joten luulisi kaverien olevan tottuneen siihen, että kaverit rinnalla vaihtuvat.

No tärkeintä lienee varmasti jokaisen Canucks-henkisen mielestä se, että nämä valmentaja kysymykset selviävät mahdollisimman pian.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Ja mitä apuvalmentajien erottamiseen tulee, niin ainakin Kellyn erottaminen kuullostaa minulle järkevältä. Jos kaveri on vastuussa ylivoimapelistä ja ylivoimapeli on surkeaa, niin miksi mies pitäisi pitää? No toki tiedän, ettei asia ole niin yksinkertainen
Totta, asia ei ole todellakaan niin yksinkertainen. Vaikka yksi mies ottaisi vastuun yhdestä alueesta, pelkästään hänen piikkiin ei yhden alueen menestymättömyyttä / menestystä voida laittaa. Kyllähän ylivoimaisesti suurin merkitys on edelleen pelaajilla ja lisäksi koko muu valmennusjohto vaikuttaa aina "ristiin" kaikkien alueiden kohdalla.

Eli vaikka esimerkiksi Bowness ottaa vastuun puolustuksesta, puolustajien pelaamiseen on myös Vigneaultilla ja osin muillakin valmentajilla merkitystä. Toki vastuu menee yhden miehen harteille, mutta ei kai kukaan kuvittele, että muu valmennus ummistaa kokonaan silmänsä, jos joku alue - kuten tässä tapauksessa ylivoimapeli - pettää?

Vigneaultin jatkosopimus on hieno uutinen. Gillis ja Vigneault olivat käyneet pitkiä keskusteluja yhdessä. Keskustelut kestivät kaksi viikkoa, pari tuntia päivässä ja nämä vakuuttivat Gillis'in V'n pätevyydestä. Vigneault kertoi jutussa olleensa erittäin tyytyväinen Gillisin kanssa käymiinsä keskusteluihin.

“They were great meetings. Mike’s an up front and direct person and it was two people who were trying to get to know each other. We discussed everything from philosophy to how we manage people to how we can make the Canucks the best possible team to win the Stanley Cup. The first two weeks I was there (in Vancouver after Gillis’ hiring), we had long, couple hour meetings every day and we did that for two straight weeks.

I always felt confident in my abilities and felt pretty good about the culture impact that we’ve had here in my two years. And I just expressed those things with Mike. It was a good process. It covered every base and I felt as we were moving forward it looked like I was becoming his guy.”

Olisi ollut muuten mielenkiintoista kuulla Gillis'in ja Vigneault'in keskusteluja. Gillis on puheiden mukaan ehkä Brian Burkeakin suorasanaisempi mies, eikä Vigneaultinkaan tyyliin ole kuulunut koskaan kiertely ja poliittiset löpinät. Ennakkoon näiden kahden herran keskustelusta ei siis voinut odottaa mitään siloiteltua "keskitietä". Hyvä juttu, että keskustelut päättyivät tässä tapauksessa näin.

Itse vähän pelkäsin Vigneaultin jatkoa - vaikka hänet valittiinkin juuri toissa kaudella NHL:n parhaaksi valmentajaksi -, sillä viime kauden menestys oli odotettua heikompaa ja usein uudet managerit ottavat ns. "oman miehensä" joukkueen uudeksi vetäjäksi. Vigneault'han oli täysin entisen managerin "Nonisin mies", joten hyvä huomata, että Gillis oli valmis katsomaan Vigneault-korttia avoimin mielin ja teki tosiaan päätöksensä pitkien keskustelujen jälkeen.

Vigneaultin jatkaminen seurassa oli kuitenkin uskoakseni kaikkien etujen mukaista. Tosin Markus Näslund ei ehkä tule nyt jatkamaan meillä, sillä Näslund haluaa puheiden mukaan joukkueeseen, jossa hän saa pelata paremmin omilla vahvuuksillaan. Tuttu valmentaja ja tuttu pelisysteemi tulee kuitenkin jatkumaan ja vaikka tämä puolustavampi tyyli ei valloitakaan kaikkien Canucks-fanien sydämiä, Vigneault muistutti kannattajia Vancouver Sunin jutussa siitä, että Canucks pelaa hyvin paljon samalla tyylillä, millä Pittsburgh meni Vigneault'in hyvän ystävän Michel Terrierin johdolla finaaleihin;

"The system in Pittsburgh is almost identical to ours -- and I know, because I taught it to [Penguins head coach] Michel Therrien throughout the years,"

Penguinsilla on vain "hieman" lahjakkaampia hyökkääjiä. Toisaalta Canucksilla on terveenä ollessaan parempi alakerta ja parempi maalivahti.

Mutta vaikka tämä sopimuksen jatkaminen olikin mielestäni isossa kuvassa hyvä asia, liittyyhän tähänkin riskinsä. Vancouver Provincen toimittaja Jim Jamieson pohti tulevaisuutta jutussaan ihan hyviä kohtia esiin nostamalla.

- Ensimmäinen näistä koski Luongon viime kauden ylipeluuttamista:

Luongo aloitti tosiaan Vancouverin 31 viimeistä peliä, vaikka kakkosmaalivahtina oli melko kokenut Curtis Sanford. Tämän rupeaman jälkeen Luongo kertoikin kauden jälkeen, että hänen tankkinsa oli tyhjä. Normaalisti Luongo on tunnettu siitä, että hän osallistuu kaikkiin mahdollisiin harjoituksiin (vaikka joukkueen ylimääräisiin sellaisiin) ja pelaa vaikka suoraan tiputuksesta tulleena, mutta kun Luongolla oli viime kaudella pelien lisäksi muitakin keskittymisen aiheita - koskien lähinnä vaimonsa raskauden kanssa olleita ongelmia -, näin voimakas peluuttaminen oli V'lta riskiveto, joka epäonnistui.

V kertoikin kauden jälkeen, että hän olisi voinut toimia asiassa myös toisin;

"If I could do it over again, yeah, I would probably do things differently. That being said, we're in a playoff push where every game is huge and I don't know how I can't play our best player."

- Toinen Jamieson'in esiin ottama asia oli Vigneaultin lehdistölle suoraan antama kritiikki Willie Mitchellin pelaamisesta kauden alkupuolella.

Mitchell vastasi tuolloin V'n kommentteihin lehdistölle ja kertoi, että hän ei olisi halunnut V'n kommentteja mediaan. Ihan ymmärrettävää, sillä yleensähän nämä asiat puhutaan joukkueen sisällä. Toki Mitchell teki tuossa pelissä virheen, mutta Vigneault'in kritiikki olisi voinut kohdistua samalla keneen tahansa toiseen pelaajaan ja moniin vielä suuremmilla syillä - niin heikosti Canucks tuolloin pelasi. Luultavasti Vigneault valitsi kuitenkin kohteeksi Mitchellin siksi, että Mitchell joukkueen luottopuolustajana ja erittäin arvokkaana henkisenä johtajana oli hänen mielestään hyvä "kohde" (erittäin merkittävä pelaaja) koko joukkueen ansaitsemaan kritiikkiin.

- Kolmas Jamiesonin esiin nostama asia oli Markus Näslundin peli.

Kapteeni ei ole selvästikään sinut nykyisessä asemassaan joukkueen sisällä. Hän pelasi usein kauden aikana paremmin, mitä monen kritiikki antoi ymmärtää, mutta oli kuitenkin kaukana siitä tasosta, millä hän pystyisi ehkä vielä pelaamaan. Näslund oli usein pelin ulkopuolella ja hänelle ei löytynyt hyvää roolia palapelissä. Nyt kun V sai jatkoa, yleinen oletus taitaa olla se, että Näslund etsii itselleen rajoittamattomana vapaana agenttina paremman paikan käyttää vahvuuksiaan.

- Neljäs Jamiesonin esiin nostama asia koski Sedinin kaksosten otteita.

Vigneault teki kauden lopulla rohkean (joku voisi sanoa tyhmänkin, kun kausi päättyi playoffien ulkopuolelle) teon ja erotti kaksoset toisistaan, kun nämä eivät onnistuneet pitkään aikaan yhdessä. Merkitseeköhän tämä jotain heidän tulevaisuudelle Vigneaultin alaisuudessa Vancouverissa?

- Viides Jamiesonin esiin nostama asia koski joukkueen yleistä pelaamista.

Kun Canucks hävisi kauden lopussa seitsemän runkosarjan viimeisistä kahdeksasta pelistä, esiin nousi kysymys joukkueen halusta tehdä töitä yhdessä ja Vigneaultin johtajuudesta Vancouverissa. Ensi kausi näyttää suuntaa sille, onko V menettänyt lopullisesti otettaan joukkueen sisällä, vai oliko loppukauden mahalasku seurausta pienestä paniikista, joka kasvoi joukkueen sisällä avainpelaajien loukkaantumisten, muutaman tärkeän pelaajan alavireen (joista Luongo oli ehkä se tärkein) ja kauden lopun merkityksellä.

Eli isossa kuvassa Vigneaultin jatko oli mielestäni hyvä asia, mutta asiassa on myös kysymysmerkkejä. Kuitenkin Vigneault on näyttänyt Vancouverissa ja aikaisemmin urallaan, että parhaimmillaan hän on NHL:n parhaita valmentajia - viisi kautta NHL:ssä ja kahdesti hän on ollut kahden parhaan joukossa, kun NHL on valinnut parasta valmentajaa. Aika harvalla valmentajalla on laittaa samanlaisia meriittejä pöytään. Lisäksi Vigneaultin puolesta puhuu miehen menestys AHL:n Moosessa.

***

Gillis kertoi medialle, että hän haluaa joukkueen uusiksi kakkosvalmentajiksi Kellya ja Smithia kokeneemmat miehet. Eli kun Gillis ei kerran halunnut vaikuttaa joukkueen ykkösvalmentajan tulevaisuuteen, hän haluaa kuitenkin oman käden jälkensä joukkueen valmennukseen. Tässä mielessä voin ymmärtää Kellyn ja Smithin potkuja. Turha heitä on kuitenkaan lähteä syyttämään tiettyjen alueiden menestymättömyydestä, kun joukkueelta puuttuivat esimerkiksi luonnolliset oikeat laiturit kokonaan ja muukin valmennus aivan varmasti teki töitä esimerkiksi ylivoiman kanssa.

***

Laitan tänne vielä Canucks.comin muutamia päiviä vanhan jutun Vancouverin viime kauden ehkä parhaasta yllättäjästä - ainakin hyökkääjien osalta. Alex Burrowsin tie päälle 30 pistettä tekeväksi puolustavaksi laituriksi on ollut erittäin pitkä, mutta ankara työnteko alkoi viime kaudella poikia hienoa tulosta. Hän on tehnyt Vigneaultin kanssa loistavaa yhteistyötä, mennyt hienosti uralla eteenpäin vielä vähän vanhempanakin ja toivottavasti Burr ottaa ensi kaudella Keslerin kanssa vielä viimekin kautta suurempaa roolia joukkueessa. Tosin viime kausi oli jo odotuksiin nähden A+ -kausi, joten vaikea tuosta on parantaa.
 
Viimeksi muokattu:

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Totta, asia ei ole todellakaan niin yksinkertainen. Vaikka yksi mies ottaisi vastuun yhdestä alueesta, pelkästään hänen piikkiin ei yhden alueen menestymättömyyttä / menestystä voida laittaa. Kyllähän ylivoimaisesti suurin merkitys on edelleen pelaajilla ja lisäksi koko muu valmennusjohto vaikuttaa aina "ristiin" kaikkien alueiden kohdalla.

Näinhän se on, mutta Gillisin puheista sai käsityksen että asia itse asiassa on melko yksinkertainen. Kelly sai potkut kun YV ei toiminut, ja Smith kun... niin, video-scouttaus ei toiminut? Joka tapauksessa, en ainakaan itse pysty mitään muuta lausunnoista ja haastatteluista päättelemään, joten on aika vahva oletus että näillä syillä mentiin. Tähän kun vielä lisätään se fakta että V olisi halunnut pitää nämä miehet Canucksissa (pitkä historia Kellyn kanssa, Smith ansainnut luottamuksen), niin kyllähän se pistää miettimään.

En ole varmasti ainoa jossa tämä kikkailu koutsien kanssa aiheuttaa pientä skeptisyyttä. Kuten sanottu, valmentaminen on tiimityötä siinä missä pelaaminenkin, ja vaikuttaa oudolta kun oletetaan että hierarkian 3. ja 4. nimiä vaihtamalla yö muuttuisi päiväksi ja vesi Pepsi Maxiksi. Strategiahan on sama kuin Nonisilla viime kesinä pelaajien kanssa; ongelmia on ollut hyökkäyksessä vähän enemmänkin, mutta oikeastaan neloskentän miehet ovat ainoat joissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Ja tietenkin V'n vain yhden vuoden jatko (ensi kauden lisäksi) on joissain määrin epäilyttävä kun ottaa huomioon, että Gillis on toimessaan viiden vuoden pahvilla.

Näistä tuuraajista sen verran, että Gillis totesi ettei ole koskaan uskonut siihen, että päävalmentaja päättäisi itse oman valmennustiiminsä. Gillis siis tuo omat miehet penkin taakse, ja onkin mielenkiintoista seurata miten tämä toimii (kenelle nämä apuvalmentajat oikeasti vastaavat, millaiseksi pelaajasuhteet kehittyvät?). Jos ei muuta niin ennakolta tämän(kin) toimivuus vähän epäilyttää.

Vigneaultin jatkaminen seurassa oli kuitenkin uskoakseni kaikkien etujen mukaista. Tosin Markus Näslund ei ehkä tule nyt jatkamaan meillä, sillä Näslund haluaa puheiden mukaan joukkueeseen, jossa hän saa pelata paremmin omilla vahvuuksillaan.

Heh, millä vahvuuksilla? Jos Näslund löytää kellaristaan aikakoneen ja matkaa 5 vuotta ajassa taaksepäin, voin sanoa että minuakin harmittaa jos hän uraansa vahvuuksineen päivineen jossain muualla jatkaa. En kuitenkaan usko tuohon, joten pääsen sanomaan että V'n jatkon paras puoli on se, että kapteeni tuskin tulee takaisin.

- Ensimmäinen näistä koski Luongon viime kauden ylipeluuttamista.

Itse en näe suurta ongelmaa tässä. Luongo on todistanut monella kaudella kuinka hän pelaa paremmin mitä enemmän pelaa, viime kausi oli vain kaikin puolin hänelle vaikea. Vaikka se on vaikeaa sanoakin, uskon että jossain syvällä Luongon alitajunnassa oli ajatus että jos kausi loppuu runkosarjaan, näkee taas vaimon ja oman vastasyntyneen lapsen. Tuo ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys viime kaudella, sillä Bobby ei vaimon kanssaan montaa päivää viettänyt.

Neljäs Jamiesonin esiin nostama asia koski Sedinin kaksosten otteita.

Tämä on mielenkiintoinen pointti, sillä Gillishän on todennut ettei tiedä rakentaako joukkueen hyökkäystä kaksosten varaan. Tämähän esimerkiksi HF'ää riemastutti ja ehdotusta tulee joka tuutista treidata kaksoset pois. Itsekin olen tuota mielessäni pyöritellyt, mutta tullut siihen tulokseen, että eihän tuossa ole järkeä. Canucksilla on tasan kaksi varmaa top6-hyökkääjää NHL-tasolla, kaksoset, joten pelolla odottaisin mitä joukkue tekisi ilman punapäitä. Gillisillä pitäisi olla helvetinmoinen "backup plan", jotta minä kaksosten kauppaamisen hyväksyisin.

Viides Jamiesonin esiin nostama asia koski joukkueen yleistä pelaamista.

Kun Canucks hävisi kauden lopussa seitsemän runkosarjan viimeisistä kahdeksasta pelistä, esiin nousi kysymys joukkueen halusta tehdä töitä yhdessä ja Vigneaultin johtajuudesta Vancouverissa. Ensi kausi näyttää suuntaa sille, onko V menettänyt lopullisesti otettaan joukkueen sisällä, vai oliko loppukauden mahalasku seurausta pienestä paniikista, joka kasvoi joukkueen sisällä avainpelaajien loukkaantumisten, muutaman tärkeän pelaajan alavireen (joista Luongo oli ehkä se tärkein) ja kauden lopun merkityksellä.

Tämä on se suurin kysymysmerkki minun mielestäni. Tuskin kukaan voi sanoa että joukkue olisi näyttänyt yhtä motivoituneelta ja yhtä kovasti töitä paiskivalta kuin Vigneaultin ensimmäisen vuoden joukkue. Enkä jaksa uskoa että Bulisin lähtö kesällä, tai Cooken lähtö deadlinella olisi muun joukkueen työmoraalia pahasti laskenut (=eli siis muutoksia ei pahemmin nähty, lähes samalla rosterilla mentiin).
 
Suosikkijoukkue
Ilves, Bulls, Arsenal, Canucks ja Three Lions
Eli isossa kuvassa Vigneaultin jatko oli mielestäni hyvä asia, mutta asiassa on myös kysymysmerkkejä. Kuitenkin Vigneault on näyttänyt Vancouverissa ja aikaisemmin urallaan, että parhaimmillaan hän on NHL:n parhaita valmentajia - viisi kautta NHL:ssä ja kahdesti hän on ollut kahden parhaan joukossa, kun NHL on valinnut parasta valmentajaa. Aika harvalla valmentajalla on laittaa samanlaisia meriittejä pöytään. Lisäksi Vigneaultin puolesta puhuu miehen menestys AHL:n Moosessa.

Totta kai tilanteessa, jossa joukkue on jäänyt pudotuspelien ulkopuolelle ja joukkueelle pitäisi valita valmentajaa, ei mielestäni ole mahdollista tehdä ratkaisua, joka ei tuo tullessaan kysymysmerkkejä. Kuitenkin, jos verrataan tilannetta siihen, että nyt oltaisiinkin potkaistu Vigneault pihalle, niin kysymysmerkkejä on huomattavasti vähemmän. Uutta valmentajaa etsittäessä kysymysmerkkejä tulisi niin paljon, etten edes jaksa alkaa luettelemaan.

- Neljäs Jamiesonin esiin nostama asia koski Sedinin kaksosten otteita.

Vigneault teki kauden lopulla rohkean (joku voisi sanoa tyhmänkin, kun kausi päättyi playoffien ulkopuolelle) teon ja erotti kaksoset toisistaan, kun nämä eivät onnistuneet pitkään aikaan yhdessä. Merkitseeköhän tämä jotain heidän tulevaisuudelle Vigneaultin alaisuudessa Vancouverissa?

Millaisena muut Canucks kirjoittajat (ja miksei muutkin, jos nyt haluattte kommentoida) näette Sedinien tulevaisuuden seurassa? Pitäisikö jatkosopimusten kanssa odottaa vai kiirehtiä? Minkä arvoisia jatkosopimuksia kavereille voisi lykätä kouraan? Vai olisiko huhuissa liikkunut veljesten myyminen paras ratkaisu?

Mielestäni Sedinien jatkosopimuksen kanssa ei tulisi kiiruhtaa. Jos kaksosille saataisiin kunnon rightin laituri, niin sen jälkeen tulisi katsoa, kuinka pelit sujuvat hänen kanssaan ja arvioida sitten tilannetta uudelleen. Meidän pitäisi mielestäni hommata varteen otettava kakkossentteri pitemmäksi, aikaa joka ei jättäisi meitä "tyhjän päälle", jos Sedinit eivät jatkaisikaan seurassa (En toki halua vähätellä Kesleriä, mutta näen hänet jatkossakin -ainakin pari seuraavaa kautta- hyvänä kolmossentterinä). Uusi todella hyvä sentteri takaisi sen, ettei Canucksien olisi "pakko" tehdä Sedinien kanssa sopimusta hintaan mihin hyvänsä.

Mielestäni passeli hinta veljeksille olisi sellaiset 4-5 miljoonaa per punapää. Juuri suurempia summia en heistä maksaisi (ellei tuleva kausi olisi todellinen dynamiitti kausi).

On aika vaikea nähdä sellaisen treidin tapahtuvan, jossa Sedinit vaihtaisivat seuraa, jonka jälkeen olisin onnellinen. Jos nyt kuitenkin olettaisiin, että veljekset treidattaisiin täytyisi toiseen suuntaan liikkua joku franchise hyökkääjä siirtyisi toiseen suuntaan. Tämä pelaaja olisi mieluiten sentteri. Oikeastaan ainut kehen Sedinit vaihtaisi (ja joka olisi "realistinen" ;)) olisi Vinny Tampasta. Btw toivottavasti Gillis on hereillä 09 heinäkuussa kun kaveri toivottavasti vapautuu...
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Näinhän se on, mutta Gillisin puheista sai käsityksen että asia itse asiassa on melko yksinkertainen. Kelly sai potkut kun YV ei toiminut, ja Smith kun... niin, video-scouttaus ei toiminut?
Totta, viralliset syyt ovat usein erilaisia kuin todelliset syyt.

Gillis'illekin oli parempi sanoa julkisuuteen joku ns. järkevältä kuulostava syy, kuin mennä suoraan sanomaan, että "en syytä Smithia ja Kellya valmennusviisikon sisällä mitenkään erityisesti (kun en tiedä pätkääkään herrojen osaamisesta - V ei ainakaan kaksikkoa kritisoinut), mutta haluan vain 'omat mieheni' tilalle omien juttujeni vuoksi".

Chip Whitley kirjoitti:
En ole varmasti ainoa jossa tämä kikkailu koutsien kanssa aiheuttaa pientä skeptisyyttä.
Et ole ainoa.

Tosin kahden valmentajan muutos on siinä mielessä ymmärrettävä, että Gillis halusi "omat miehensä" tilalle vaikka vähän pienempäänkin rooliin. Se onkin sitten eri asia, onko kahden apuvalmentajan vaihtamisella mitään todellista merkitystä. Aikaisemmalla valmennustiimillä oli selvät roolijaot ja varmastikin hyvä sisäinen kemia, uudesta tulevasta tiimistä ei vielä tiedä mitään. Onhan siinä toki mahdollisuus mennä eteenpäinkin, jos Gillis osaa valita sopivat miehet joukkueen muuhun valmennustiimiin. Minä luotan kuitenkin enemmän mm. Nonisin linjaan, jossa päävalmentaja valitsee miehensä. Uskon päävalmentajan ammattitaidon olevan selvästi merkittävämpi muuta valmennusta valitessa kuin managerin kyvyn löytää oikeat miehet rinnalle.

Chip Whitley kirjoitti:
Heh, millä vahvuuksilla? Jos Näslund löytää kellaristaan aikakoneen ja matkaa 5 vuotta ajassa taaksepäin, voin sanoa että minuakin harmittaa jos hän uraansa vahvuuksineen päivineen jossain muualla jatkaa. En kuitenkaan usko tuohon, joten pääsen sanomaan että V'n jatkon paras puoli on se, että kapteeni tuskin tulee takaisin.
No, katsotaan myöhemmin, millaisen aikakoneen Näslund löytää, vaan löytääkö minkäänlaista. Ei hänen välttämättä tarvitse löytää edes parasta aikakonetta, vaan aikakoneen, jossa hän pääsee hänelle sopivampaan paikkaan. Uskon siihen, että tällaisiakin on olemassa.

Chip Whitley kirjoitti:
Itse en näe suurta ongelmaa tässä. Luongo on todistanut monella kaudella kuinka hän pelaa paremmin mitä enemmän pelaa, viime kausi oli vain kaikin puolin hänelle vaikea. Vaikka se on vaikeaa sanoakin, uskon että jossain syvällä Luongon alitajunnassa oli ajatus että jos kausi loppuu runkosarjaan, näkee taas vaimon ja oman vastasyntyneen lapsen. Tuo ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys viime kaudella, sillä Bobby ei vaimon kanssaan montaa päivää viettänyt.
Tuossa boldatussa tekstissähän se on jo periaatteessa sanottu, miksi Luongon erittäin kova peluuttaminen ei ollut välttämättä paras ratkaisu. Viime kausi oli Luongolle poikkeuskausi hänen urallaan ja vaikka mies oli tästä huolimatta joukkueen paras pelaaja, pienet lepotauot silloin tällöin olisivat voineet olla henkisesti arvokkaita kaiken sen keskellä. Tuon asian myös V osittain myönsi - tietysti toki "ehkällä".

Hiisi_van_Holten kirjoitti:
Millaisena muut Canucks kirjoittajat (ja miksei muutkin, jos nyt haluattte kommentoida) näette Sedinien tulevaisuuden seurassa? Pitäisikö jatkosopimusten kanssa odottaa vai kiirehtiä? Minkä arvoisia jatkosopimuksia kavereille voisi lykätä kouraan? Vai olisiko huhuissa liikkunut veljesten myyminen paras ratkaisu?
Kaksosten asema joukkueessa on tällä hetkellä tärkein asia päättää. Mutta tuo on kaikkea muuta kuin helppo päättää. Kaksoset ovat joukkueen ainoat selvät TOP6 hyökkääjät ja heillä on vielä todella paljon pelivuosia jäljellä, mutta he ovat jo kahtena peräkkäisenä vuonna flopanneet silloin, kun joukkue olisi kaivannut heiltä eniten panosta (viime kauden loppu ja toissa kauden playoffit). Tämä pistää väkisinkin miettimään heidän tulevaisuuttaan seurassa.

Oma kantani on tällä hetkellä se, että kaksosia olisi hyvä pitää mukana, mutta kuten Gillis on todennut, heidän asemansa hyökkäyksen ehdottomina avainpelaajina on kyseenalainen. Pelkästään heidän ympärille ei ole siis tämän hetkisillä näytöillä kovin hyvä rakentaa. He olisivatkin ehdottomasti parhaimmillaan tilanteessa, jossa Canucks saisi samantason kentän Kaksosten kentän rinnalle. Esimerkkinä huhuissa vahvasti mukana pyörinyt Demitra, yhdessä Hossan mahdollisen tulon kanssa (tosin Hossan hankintaan liittyisi niin paljon kysymyksiä, että en tiedä, kannattaako hänen hankkimisensa), toisi meille toisen vahvan kaksikon Sedineiden rinnalle. Tämä helpottaisi aivan varmasti myös kaksosten peliä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös