Mainos

Vancouver Canucks 2008-2009

  • 168 269
  • 784

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Mutta me emme tiedä mitä suoritusbonareita, jotka vanhan CBA:n aikaan olivat melko suoria automaatteja, Umberger halusi.

Jos Umberger halusi maksimeita niin en ihmettele yhtään miksei Burke suostunut. Pointti on siinä että emme tiedä mitä Umberger halusi bonareiden osalta, jos halusi maksimeista niin puhutaaan useista miljoonista dollareista kun peruspalkan osalta puhutaan "vain" sadoista tuhansista.
Emme tiedäkään varmaksi. Oma ja monen muun villi veikkaus on vain se, että kun edes peruspalkkaa ei kerran saatu maksimiin, todennäköisesti myöskään suoritusbonukset eivät olisi olleet mitään huikeita. Mutta varmuuttahan tuosta ei saa.

Silti; joukkueen tuon hetken parhaalle hyökkääjäprospectille olisi ehdottomasti pitänyt tarjota korkeita bonuksia - etenkin, kun puhutaan pelaajasta, jollaisia ei koko organisaatiossa ollut yhtään (nuori, kahden ensimmäisen ketjun tuleva hyökkääjä). Jos hän olisi ne saavuttanut, hyvä joukkueelle. Jos hän olisi jäänyt niistä, allekirjoitus tuli ainakin halvemmaksi.

Pitää muistaa se, että silloin kun tästä sopimuksesta kiisteltiin, palkkakatosta ei ollut vielä tietoa. Myöskään John McCaw'n rahoista tämä ei jäänyt kiinni. Ja jos olisikin jäänyt, niin Martin Rucinskyn parin pelin laina oli mahdollisimman huono korvaus joukkueen parhaasta hyökkäyspään lupauksesta.
 
Suosikkijoukkue
Canucks
Vituttaa Nonisin puolesta... miehen elinkaari Canucksin managerina oli lyhykäisyydessään: taloon tuleminen uudelleen rakentamisvaiheessa -> tämän tehtävän erinomainen aloittaminen (Luongo+puolustus) -> potkut kesken projektin. Näin kärsivällinen paikka se on toimia Vancouverin managerina. Rakenna tässä nyt sitten kärsivällisesti uutta. Tuleva manageri saa nyt sitten keräillä hedelmiä niiden vahvojen perusrakenteiden päälle, mihin Nonis on rakentanut taloa jo neljä vuotta.

Tuohon omat ajatuksetkin aikalailla tiivistyy. Lievästi tulee mitävittua olo Aquillinin heittäessä lehdistölle jotain strategiaprosessin kliseitä visioineen päivineen – siis juurihan meillä oli strategia. Kaverit ei vaan uskalla pitää organisaatiota samassa suunnassa sen vaatimaa aikaa, kun pelko persiissä seilaillaan. Uusi GM saa Aquillinin mukaan päättää tarvitaanko uusi valmentaja ja se millaista kiekkoa pelataan, on kuulemma aivan sama, kunhan voitetaan. Vau! Olisiko tätäkään rulettia nähty, jos oltaisiin otettu pari pistettä enemmän ja voitettu 2-3 peliä Detroitia tai San Josea vastaan playoffeissa…

Tambellinin ja vanhan tiimin johdolla varmaan hoidetaan kesän drafti joka tapauksessa. Jos GM:n pestiin kaapataan joku jostain toisesta organisaatiosta, on tällaiselta kaverilta varmasti sopimuksella estetty uuden seuran toimintaan osallistuminen ennen draftia. Menisikin mielenkiintoiseksi mitenkä joukkue osallistuisi mahdollisesti drafti viikonlopun kaupankäynteihin ilman GM:ää ja mitkä olisivat Tambellinin valtuudet tällaisessa tilanteessa.

Jatkoa ajatellen potkut Nonisille ja Tambellinin nostaminen tilalle tuntuisi kyllä äärimmäisen turhalta ratkaisulta, ellei näillä herroilla sitten ole jotain suuria kulissien takaisia näkemyseroja.

Brunnströmin tilanteesta tulee ikävä kyllä hieman sellainen kuva, että Nonis on mennyt lupailemaan pelipaikkaa ja nyt Fabian miettii, että mitäs mitäs ei kai tässä nyt herranjumala sentään ihan pelaamalla joudu näyttöjä antamaan pelipaikkaa varten…
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
http://blog.mlive.com/snapshots/2008/04/wings_will_just_say_no_to_canu.html

Ei ilmeisesti ole Nill lähdössä Detroitista mihinkään.

Nill has repeatedly indicated that he's quite happy to be the key cog that connects the front office to its amateur and pro scouts, he's the man who makes the final decisions on draft day, and in addition to a superb salary, his contract includes a clause that prevents him from discussing job opportunities with other teams unless the Ilitches OK any advances.

That's not going to happen, despite the fact that Nill and Holland's names will be bantered about in both the Vancouver and Toronto rumour mills for the rest of the spring and summer.


Eli Detroitin omistaja Mike Ilitch voi antaa hänelle luvan halutessaan mennä, ei kukaan muu.

Nillin sopimus jatkuu Detroitin kanssa vuoteen 2011 asti ja sopimuksen päättyminen voisi hyvinkin olla sama hetki, jolloin Ken Holland siirtyy syrjään ja Nill nousee Red Wingsin GM:n paikalle.
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Jos Nill pyytää luvan Ilitchiltä jutella muiden kanssa niin voit olla aivan satavarma että se lupa tippuu nanosekunnissa. Sen verran arvostusta nauttii Wingsien organisaatiossa.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Lievästi tulee mitävittua olo Aquillinin heittäessä lehdistölle jotain strategiaprosessin kliseitä visioineen päivineen – siis juurihan meillä oli strategia. Kaverit ei vaan uskalla pitää organisaatiota samassa suunnassa sen vaatimaa aikaa, kun pelko persiissä seilaillaan.
Niinpä, Aquilinin esiintyminen jätti kyllä paljon kysymysmerkkejä ilmoille. Kaksi asiaa, mitkä tuosta skeidasta nousivat esiin, olivat juuri nuo uuden "strategiaprosessin oppimäärä" ja uuden managerin päätäntävalta palkata seuraava valmentaja - tai pitää nykyinen (!!!!). Hän tuli myös varsin myötämieliseksi lehdistön edessä sanoessaan, että hän antaa tuon uuden managerin päättää, millaista kiekkoa joukkue pelaa (tämähän on ihan selvästi Aquilinin keksimä uusi, ja kaikki kiekkojoukkueet kohta valloittava idea - loistavaa neroutta kerrassaan).

Nyt on sitten Nonis'kin pitänyt lehdistötilaisuuden.

Lyhyesti tuosta sen verran, että;

Nonisin mukaan hän ei tekisi mitään eri lailla.

- Minä komppaan tätä isossa kuvassa. Toki matkalle osui huteja (kuten Marc Chouinardin palkkaaminen tai sen yhden TOP6-hyökkääjän hankkimatta jättäminen), mutta iso kuva oli hyvin positiivinen. Rakennustyö jäi väin kesken, kun tuo uusi omistajataho (tervetuloa vaan, pakkohan teitä on jaksaa - ainakin roolia otatte heti alkuun) tuli sotkemaan visioitaan strategiaprosessista.

Nonis kertoi myös, että edes nyt hän ei lähtisi kauppaamaan joukkueen tulevaisuuden lupauksia pois, vaikka olisi saanut näillä kaupoilla pelastettua oman nahkansa.

''If it was make the playoffs or be fired, I wouldn't trade away our best young players to save my skin. That's a pretty dangerous cycle to get into. If you want to win you have to do the hard things.

- Kertoo hyvin siitä, miten suurella tunteella Canucksia koko elämänsä kannattanut mies teki töitään joukkueen peräsimessä. Edelleen hän asetti joukkueen tulevaisuuden oman tulevaisuutensa edelle. Hänellä täytyi olla jo siirtotakarajalla pelko siitä, että uusi omistajataho haluaisi varmaan perinteisesti ns. oman miehen joukkuetta vetämään ja jääminen playoffien ulkopuolelle saattaisi viedä oman paikan. Mutta hän ei tästä huolimatta lähtenyt kauppaamaan tulevaisuutta epävarmassa tilanteessa. Ei "tietenkään" lähtenyt, sillä tuo olisi vienyt joukkueen tulevaisuudelta pohjaa pois.

Nonis toivoi myös joukkueelle parasta jatkoa eron hetkellä;

''This team is pretty well positioned to take a serious step forward. If they hire the right person there is no reason to think that can't happen. I hope it does because then I will be able to look back and say those are the pieces I put there.''

- Helppo yhtyä noihin sanoihin.

Nonisin mielestä Steve Tambellini olisi oikea mies vetämään tätä laivaa jatkossa.

- Olen tavallaan samaa mieltä, vaikka Tambellinin kykyjä ei olla testattu todella kuin mm. kakkosmanagerina. Kokemusta riittää kuitenkin hyvin ja samoin kaikesta päätellen tietotaitoa kiekkoasioista. Mutta onko hän liiankin samanlaisen ajattelutavan manageri kuin Nonis oli? Ja mikäli hänet palkataan, Nonisin erottaminen kuulostaa vielä aikaisempaa typerämmältä, kun saman linjan mies istuisi tilalle. Ehkä joukkue kaipaisi vähän enemmän ulkopuolelta tulevia ajatuksia.

Toistaiseksi Tambellini ottaa kuitenkin vastuun kiekkoasioista. Siitähän on nyt muuten jo 11 vuotta aikaa, kun Tambellinilla oli viimeksi periaatteessa suurin päätäntävalta joukkueen kiekkoasioista (tosin yhdessä neljän muun miehen - Keenan, Penny, Bellringer ja McCammon - kanssa), vaikka hän ei ollut varsinainen manageri.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Linden seisoo Nonisin takana

Trevor Linden kertoi Vancouver Sunissa mielipiteensä Nonisista mm. seuraavasti:

"I think it takes someone with a very strong will to be in this market because you can't worry about what would make you popular for one day," Linden said Tuesday, the day after Nonis was fired by Canuck owner Francesco Aquilini. "What I liked about Dave is he didn't give in to what would make him popular. I think he has a good understanding of what it takes to build a good team.

"So I am surprised [at the dismissal] because I thought - and still think - Dave had a good vision on how to build a team the right way."

"You can't look at just one season because that's a real small snapshot. When you look at the pieces, and the possibility of adding a couple of more pieces up front, overall, big picture, we were definitely headed in the right direction."

"I don't think a lot of people understand that we have young assets on the team - and everybody knows that's the key - that we didn't have three years ago. Dave was committed to doing what he thought was right for the franchise.

"As a player in that locker room, I would have loved to have some scorer come in [at the trade deadline]. But I also know what it means to still have Alex Edler and Ryan Kesler and Mason Raymond and Kevin Bieksa. These guys are very good, young players. You have to realize how important these guys are to the future of the franchise."


***

Hockey's Futuren kevään Canucksin prospect-listalla ei suuria yllätyksiä ole. Järjestyksestä voidaan toki keskustella. Whiten uskon ensi kaudella nostavan tasoaan tuosta nykyisestä, kun hän saa viimein kunnolla peliaikaa, Bourdon kasvaa ehkä tuosta listasta lopullisesti jo ylös, Brunnström voisi tullessaan kiilata itsensä melko korkealle ja kesän kymppivaraus menee sekin varmaan korkealle.

1. Luc Bourdon, D
2. Cory Schneider, G
3. Mason Raymond, LW
4. Jannik Hansen, RW
5. Michael Grabner, RW
6. Pat White, C
7. Taylor Ellington, D
8. Juraj Simek, RW
9. Nathan McIver, D
10. Ilja Kablukov, LW
11. Rick Rypien, C
12. Mike Brown, RW
13. Dan Gendur, RW
14. Pierre-Cedric Labrie, LW
15. Sergei Shirokov, LW
16. Charles-Antoine Messier, C
17. Mario Bliznak, C
18. Julien Ellis, G
19. Matt Butcher, C
20. Kris Fredheim, D

Edler on kasvanut tuosta listasta jo ylös ja Venäjälle jumittunut Koltsov alas.
 

ipaz

Jäsen
Saas nähdä tuleeko Canucksin tuleva GM tuulettamaan joukkuetta enemmänkin. Näslund, Morrison, Linden, Ritchie, Isbister, Miller ja Sanford ovat kaikki UFA statuksella 1.7. alkaen ja en usko monenkaan tuosta porukasta palaavan. Linden ja Miller mahdollisesti lopettavat, vaikka toivon että "Captain Trevor" vielä jatkaisi. Näslund ei voi enää pyytää kuutta miljoonaa noilla näytöillä, mutta joku muu sen voi kuitenkin maksaa. Morrison kärsi kaudella loukkaantumisesta ja mutta uskoisin miehen haluavan jatkaa kotikonnuillaan. Sanford nyt voi olla tulevillakin kausilla Luongon kakkonen. Kolmekymppiset Isbister ja Ritchie varmaan testaavat (olemattoman) arvonsa ja menevät sinne missä eniten maksetaan.

Maalintekijää tuonne tarvittaisiin. D. Sedin, Näslund ja Kessler olivat ainoat yli 20 maalin miehet tällä kaudella, eikä noissa nuorissa näyttäisi kunnon potentiaalia olevan, ellei sitten Jannik Hansen yllätä ensi kaudella. Joku Hossa tai Huselius saattaisi UFA-markkinoilla olla sellainen pelaaja jota kannattaisi jahdata kun Samsonovkin jo meni tekemään jatkon Carolinaan. Hossa vaan on liian kallis varsinkin jos Näslund jatkaa. Ehkäpä Ladislav Nagy voisi löytää uuden kipinän uralleen Rannikkovuorten kupeesta.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Saas nähdä tuleeko Canucksin tuleva GM tuulettamaan joukkuetta enemmänkin. Näslund, Morrison, Linden, Ritchie, Isbister, Miller ja Sanford ovat kaikki UFA statuksella 1.7. alkaen ja en usko monenkaan tuosta porukasta palaavan.

Joku Hossa tai Huselius saattaisi UFA-markkinoilla olla sellainen pelaaja jota kannattaisi jahdata kun Samsonovkin jo meni tekemään jatkon Carolinaan. Hossa vaan on liian kallis varsinkin jos Näslund jatkaa. Ehkäpä Ladislav Nagy voisi löytää uuden kipinän uralleen Rannikkovuorten kupeesta.

Juu eipä noista UFA-pelaajista moni varmaan palaa.

Myös tuon seuraavan joukon voisi jättää rauhaan, Hossaa lukuunottamatta. Ei todellakaan pidä lähteä hakemaan Nagya ja toivoa, että hän virkoaisi. Jos jotain hankitaan niin sen pitää olla laatua tai siinä pitää olla potentiaalia parantaa (= nuori / nuorehko lupaus).

Noniksen potkut tulivat kyllä yllätyksenä itselle, vaikka tämä kausi oli suuri pettymys itsellekin. Silti, kuten moni on kirjoittanut, työ jäi pahasti kesken. Olisi ollut mielenkiintoista seurata mitä Nonis olisi kesällä keksinyt, kun varaa capissakin olisi ollut. Tähän asti hänen tärkeät palaset (Luongo kauppa, pakiston jatkot) olivat osuneet hyvin kohdilleen, rosterin täyttö ei niinkään (Chouinard, Isbister, Ritchie...).

Mutta jäädään odottamaan mitä tapahtuu. Ensimmäinen toive olisi, että Brunnströmin soppari julkistettaisiin heti kun mahdollista. Mikäli tuokin diili meni Noniksen potkujen takia pieleen niin voihan perse.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Saas nähdä tuleeko Canucksin tuleva GM tuulettamaan joukkuetta enemmänkin. Näslund, Morrison, Linden, Ritchie, Isbister, Miller ja Sanford ovat kaikki UFA statuksella 1.7. alkaen ja en usko monenkaan tuosta porukasta palaavan.
Jos pitäisi veikata, niin joukkueessa jatkavat tuosta porukasta Linden ja Morrison. Linden siksi, että uskon (ainakin toivon) hänellä olevan kaikesta huolimatta vielä virtaa ainakin yhteen kauteen. Morrison puolestaan siksi, että hän on henkisesti tärkeä pelaaja joukkueelle, hän on edelleen terveenä ollessaan 50-60 pisteen kahden suunnan sentteri ja kesän kuivilta vapaiden agenttien markkinoilta on vaikea saada samalla tasolla varustettua pelaajaa kohtuulliseen hintaan.

Toki yksi vaihtoehto olisi lähteä kaupoille, mutta kun katseli NHL:n siirtoja viimekin kaudella, niin en oikein usko, että Canucks saisi Morrisonia parempaa miestä millään järkevällä kaupalla. Loukkaantumisten vuoksi alakanttiin menneen kauden jälkeen Morrison tuskin nostaa hintaansa korkealle, hänellä on varmasti kovaa halua auttaa tätä joukkuetta parempaan menestykseen ja kotiseutu+tuttu joukkue kiinnostaa varmasti niin paljon, että muualle hän ole itseään tyrkyttämässä, jos vain Canucks näyttää pientäkään kiinnostusta.

ipaz kirjoitti:
Sanford nyt voi olla tulevillakin kausilla Luongon kakkonen.
Voisi olla, mutta uskoisin kuitenkin, että Canucks nostaa kakkoseksi farmista viime kaudella AHL:n kakkostähdistöön valitun Drew MacIntyren. Samallahan joukkueen "secondary scoring" nousisi pykälän, kun meille tulisi pelaaja, jolta voisi toivoa enemmän maaleja kuin Jeff Cowanilta (ellei pointti auennut, niin MacIntyre teki maalin tällä kaudella Moosessa)... Tämä siirto avaisi joukkueen lahjakkaimmalle maalivahdille Cory Schneiderille selkeän paikan Manitoban ykkösvahtina ja samalla Canucksin ECHL-joukkueessa Victoria Salmon Kingsissa viime kauden pelannut Julien Ellis nousisi Moosen kakkoseksi. Tämä kolmen lahjakkaan maalivahdin asteittainen nostaminen porrasta ylöspäin olisi mielestäni nyt paikallaan, kun Schneider on näyttänyt pystyvänsä olemaan AHL:ssä voittava maalivahti.

ipaz kirjoitti:
Maalintekijää tuonne tarvittaisiin. D. Sedin, Näslund ja Kessler olivat ainoat yli 20 maalin miehet tällä kaudella, eikä noissa nuorissa näyttäisi kunnon potentiaalia olevan, ellei sitten Jannik Hansen yllätä ensi kaudella.
Ehdottomasti tarvittaisiin. Nuorista Michael Grabnerilla on eniten lahjoja maalintekoon, mutta hän on vielä aivan liian epätasainen. Hansenin kokonaispeli on hyvää, mutta puhdas maalintekijä hän ei ole. Viime kauden tulokkaan Mason Raymondin peli lupaili hyvää heti avauskaudella ja hän olisikin tehnyt "tasaisen vauhdin taulukolla" 15 maalia, mikäli olisi pelannut tuolla vauhdilla kaikki pelit.

Raymond'han valittiin viime kaudella (2006-07) WCHA:n ykköstähdistöön ja Chicagon Jonathan Toews vasta kakkostähdistöön, joten Raymond on selvästikin huippulupaus ja lyö ihan kirkkaasti Toews'in. Vain taivas on rajana. No joo, ehkä ei kuitenkaan, mutta viime kauden "tasaisen vauhdin taulukon 15 maalia" voi hyvin nousta ensi kaudella vaikka 20 osumaan, jos hän saa kesällä lisää voimaa ja kaikki menee muutenkin kauden aikana hyvin. Toinen vaihtoehto on sitten "toisen kauden kirous"...
 

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Se tilanne, missä Nonis tuli Vancouveriin, ei ollut tietyllä tavalla missään nimessä terve palkkakaton asettamiin vaatimuksiin: joukkueen vanha runko oli pelannut vanhan valmentajan alaisuudessa yhdessä vuosia (joidenkin mielestä liiankin kauan) saamatta menestystä, pari tärkeää pelaajaa (esimerkiksi puolustaja Jovanovski) oli kasvamassa ulos sopimuksista, periaatteessa kaikilla avainpelaajilla oli sopimukset katkolla ja nuoria ei ollut tulossa ollenkaan tilalle.

Pitää paikkansa, mutta ei se poista sitä tosiasiaa etteikö Nonisilla ollut mahdollisuus aloittaa "puhtaalta pöydältä". Nyt kuitenkin päätettiin yrittää omilla tutuilla pelaajilla, ja tulos oli kaamea. Enkä siis moiti tästä Nonisia, hän teki sen mitä tuolloin oli loogisinta tehdä, mutta kuten Dave itse lehdistötilaisuudessa eilen sanoi; helpot päätökset harvoin tuovat menestystä... Toki aika ankaraa jossittelua, ja jätän sen tähän.

Uskotko todella, että mikäli Canucksilla olisi ollut käytössään tuo kakkosvaraus, joukkue olisi osannut käyttää sen juuri Lucic'iin? Minä kyllä epäilen tuota vahvasti, kun puhutaan kuitenkin delormejen osumista WHL'ssä.

Älähän nyt, Lucic'han on ihan Delormen näköinen pelaaja. Jos Fuller sai varauksen kun Delorme näki hänen tappelevan Kassiania vastan, voin kuvitella kuinka hanakasti Delorme spiikkasi Lucicin puolesta - jo ensimmäisellä kierroksella.

Tambellinista sen verran, että vaikka se vähän oudolta tuntuukin, olisi hän minun ykkössuosikkini uudeksi manageriksi. Tamby on kuitenkin toiminut Canucksissa erinäisissä rooleissa jo lähes 20 vuotta, tietää metkut erinomaisesti, ja ennen kaikkea tietää ja tuntee eniten joukkueen ulkopuolella pelaavista nuorista pelaajista (tärkeä alue Canucksissa tällä hetkellä - emme voi antaa ulkopuolisen tulla ja hävittää Nonisin hankkimat laadukkaat prospectit pakko-päästä-playoffeihin -asenteella). Tambyhan oli Canucksin johtoportaasta käsittääkseni se aktiivisin, hän ramppasi Minnesotan, Manitoban ja Vancouverin välillä enemmän kuin kukaan (nytkin scouttaamassa U18-turnausta). Hän on myös toiminut Hockey Canadan manageritehtävissä, ja käynyt niin monissa haastatteluissa liigan ympäri, että on ihme että mies ylipäänsä Canucksissa vielä toimii. Olisi korkea aika saada ylennys ennen kuin joku vie hänet muualle.

Nonisin tilannehan oli se, että hänellä oli vuosi sopimusta jäljellä. Ja koska tämä kesä määrittää pitkälti Canucksin lähitulevaisuuden noin viiden vuoden päähän, jäi Aquilineilla kaksi vaihtoehtoa: joko antaa potkut, tai sopimukseen jatkoa (ei olisi järkeä antaa Nonisin käyttää kaikki kattotila tänä kesänä, ja tuoda uusi nimi ensi kesänä jumittamaan miljoonan pelivaralla). He valitsivat nyt tämän ensimmäisen, ja tilalle olisi pakko saada joku - ja nopeasti. On mahdoton sanoa tekivätkö omistajat oikean päätöksen, sillä tilanne on vähän sama kuin draftissa; pitää odottaa ja katsoa mitä uusi lisäys saa aikaan ennen lopullista analyysia.

Tällä hetkellähän ongelma on suuri, sillä kaikki Canucksin organisaatiossa toimineet vastasivat Nonisille. Nyt ei ole ketään jolle vastata tekemisistään, tilanne on vähän "jäissä" (mukaan lukien tuo case-Brunnström). Ei ollenkaan hyvä asia kun puhutaan kuitenkin kesästä joka on organisaatiolle todella tärkeä. Tambyn ylennys olisi tässäkin suhteessa oikea teko, päästäisiin aloittamaan nopeasti eivätkä yltiöpäiset muutokset kaukalon ulkopuolella olisi niin "must".
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Pitää paikkansa, mutta ei se poista sitä tosiasiaa etteikö Nonisilla ollut mahdollisuus aloittaa "puhtaalta pöydältä". Nyt kuitenkin päätettiin yrittää omilla tutuilla pelaajilla, ja tulos oli kaamea. Enkä siis moiti tästä Nonisia, hän teki sen mitä tuolloin oli loogisinta tehdä, mutta kuten Dave itse lehdistötilaisuudessa eilen sanoi; helpot päätökset harvoin tuovat menestystä... Toki aika ankaraa jossittelua, ja jätän sen tähän.
No joo, olisihan hän toki voinut mennä kauppaamaan suoraan koko orkesterin ykkösketjusta Jovanovskiin, niin pöytä olisi ollut puhdas ja Canucks olisi varmaan saanut noista kavereista tuolloin vielä enemmän, mitä lopulta saikaan (Luongo mm. Bertuzzilla). Mutta tosiaan ankaraa jossittelua ja minäkin jätän sen nyt tähän.

Chip Whitley kirjoitti:
Älähän nyt, Lucic'han on ihan Delormen näköinen pelaaja. Jos Fuller sai varauksen kun Delorme näki hänen tappelevan Kassiania vastan, voin kuvitella kuinka hanakasti Delorme spiikkasi Lucicin puolesta - jo ensimmäisellä kierroksella.
Lucic on tosiaan ihan Delormen näköinen pelaaja, mutta silti uskon, että Chief ei olisi huomannut Lucic'ia, vaikka tämä olisi pelannut joka päivä Delormen takapihalla. Nuo CHL-pelaajat, jotka ovat kovia, mutta pelillisesti heikkoja, kyllä huomataan ja niiden puolesta jännätään, vaikka jokainen näkee kauas kavereiden NHL-mahdollisuudet.

Tosin ei tuo "haluan tuon kaverin, kun näin hänen kerran tappelevan -asenne" silti mitään uutta meillä ole. Halusihan Quinn jo aikanaan ykkösvarauksellaan Stojanovin, kun Alex oli pistellyt Lindrosia käkättimeen OHL:ssa. Ihan turha siinä oli muiden selittää, että "otetaan nyt kuitenkin se Matvichuk tai Lapointe, kun näistä kavereista voi olla ihan oikeaakin hyötyä".

Chip Whitley kirjoitti:
Tambellinista sen verran, että vaikka se vähän oudolta tuntuukin, olisi hän minun ykkössuosikkini uudeksi manageriksi... Tambyhan oli Canucksin johtoportaasta käsittääkseni se aktiivisin, hän ramppasi Minnesotan, Manitoban ja Vancouverin välillä enemmän kuin kukaan (nytkin scouttaamassa U18-turnausta).
Hyvät perustelut Tambellinin puolesta ja kyllähän noihin yhtyy. Tambellini on kyllä minunkin toinen (tai kolmas...) suosikkini tuohon tehtävään ja onhan hän niin kauan meillä jaksanut töitä tehdä (kiitettävällä motivaatiolla), että nyt olisi viimein ylennys paikallaan. Jotenkin sitä vain ajattelee, että ulkopuolelta tulevat ajatukset olisivat tähän väliin ehkä parhaita, sillä pelkästään Nonisia ei voida syyttää esimerkiksi siitä, että joukkue ei onnistunut hankkimaan vahvistusta hyökkäykseen. Toki Nonis kantaa/kantoi tuosta vastuun.

Chip Whitley kirjoitti:
Nonisin tilannehan oli se, että hänellä oli vuosi sopimusta jäljellä. Ja koska tämä kesä määrittää pitkälti Canucksin lähitulevaisuuden noin viiden vuoden päähän, jäi Aquilineilla kaksi vaihtoehtoa: joko antaa potkut, tai sopimukseen jatkoa (ei olisi järkeä antaa Nonisin käyttää kaikki kattotila tänä kesänä, ja tuoda uusi nimi ensi kesänä jumittamaan miljoonan pelivaralla).
He potkivat nyt kuitenkin kovia näyttöjä antaneen miehen pihalle - tämä tapahtui kesken kolmivuotiskauden ja kesken selkeän projektin. Tämä kesä on toki elintärkeä tulevaisuuden kannalta ja olisihan se ollut kamalaa, jos Nonis olisi nyt mokannut. Jännä nähdä kuitenkin, miten Aquilinit aikovat suorittaa, mikäli heidän uusi ja valloittava strategiaprosessinsa karahtaa kiville uuden managerin palkkaamisen jälkeen.

Pahimmassa tapauksesssa uudella strategiaprosessin oppimäärällä varustettu Canucks-laiva karahtaa ensi kaudella jälleen lomille, kun muut vielä seilaavat eteenpäin. Onko tuolloin jälleen managerin vaihtamisen aika, kun porukan kärsivällisyys näyttää olevan samaa tasoa kuin yksivuotiaalla lapsella?

Chip Whitley kirjoitti:
Nyt ei ole ketään jolle vastata tekemisistään, tilanne on vähän "jäissä" (mukaan lukien tuo case-Brunnström). Ei ollenkaan hyvä asia kun puhutaan kuitenkin kesästä joka on organisaatiolle todella tärkeä. Tambyn ylennys olisi tässäkin suhteessa oikea teko, päästäisiin aloittamaan nopeasti eivätkä yltiöpäiset muutokset kaukalon ulkopuolella olisi niin "must".
Totta, joku nopea ratkaisu tähän tilanteeseen olisi paikallaan. Viimeksi, kun Canucks vaihtoi manageria (Burkesta Nonisiin) potkujen ja palkkaamisen välillä oli viisi päivää. Saapa nyt sitten nähdä, kuinka pitkään omistajataho nyt katsoo tilannetta. Tuo, että Tambellini on nimetty ns. virallisesti vain väliaikaismanageriksi (tai kiekkoasioista päättäväksi ihmiseksi, miten vain)... voisikohan se tarkoittaa sitä, että joukkueen suunnitelmissa on palkata kuitenkin joku henkilö ulkopuolelta. Muutenhan tuntuisi ainakin minulle luontevalta, että Tambellinista oltaisiin tehty jo tässä vaiheessa ns. virallinen manageri.

Oli miten oli, omat suosikkin joukkueen seuraavaksi manageriksi ovat:

STEVE TAMBELLINI:

Vancouverin entinen pelaaja, "director of player personnel" ja nykyinen kakkosmanageri. Tambellini on tehnyt Canucksin lisäksi paljon hyvää työtä maansa kiekon eteen. Oli mm. Kanadan Salt Lake Cityn Olympiakultaa voittaneen joukkueen pelaajatarkkailusta- ja hankinnoista vastaava henkilö ja Kanadan vuoden 2003 MM-kisojen GM, jolloin Kanada voitti myös kultaa.

Tambellini haki aikanaan mm. Toronton managerin paikkaan ja pääsikin kolmen finalistin joukkoon, joten haluja ylöspäin on. Erittäin kova paiskimaan töitä ja kiekkonäkemystä löytyy monilta alueilta. Miinuksena kuitenkin se, että ei ole tehnyt esimerkiksi Noniksen tavoin raskaita sopimusneuvotteluja ennen mahdollista siirtymistään manageriksi. Muutenkin Nonis tuntui työskentelevän vielä lähemmin Burken vierellä, mitä Tambellini on työskennellyt nyt Nonisin kanssa.

JIM NILL:

Detroitin kakkos GM:nä pitkään toimineella Nillillä on myös jonkin verran Canucks-taustaa. Hän pelasi kolme vuotta Vancouverissa 1980-luvun alussa ja kuului mm. kevään 1982 joukkueeseen, jolloin Canucks eteni finaaleihin (omien sanojensa mukaan tuo on parasta, missä hän on ollut mukana pelaajana). Nill on nähnyt menestyksekkään jääkiekkojoukkueen rakentamisen ja kasassa pitämisen Detroitissa, saanut siitä tietotaitoa ja olisi siksi varteenotettava ehdokas. Nill toimi mm. aikanaan Tshekeissä pelatuissa MM-kisoissa Kanadan maajoukkueen managerina. Nill ei ole koskaan johtanut omaa NHL joukkuetta, mutta hän oli aikanaan Detroitin AHL:n farmijoukkueen Adirondackin manageri.

BOB NICHOLSON:

Pitkään Kanadan jääkiekkoliiton presidenttinä työskenneellä Nicholsonilla on myös pitkä kokemus jääkiekosta. Hän on kotoisin Pentictonista, Vancouverin läheltä ja on entinen Brian Burken joukkuekaveri Providence Collegesta. Työskenteli aikaisemmin urallaan Brittiläisen Columbian amatöörijääkiekkoliiton teknisenä johtajana ja teki noin 25 vuotta uraa Brittiläisessä Columbiassa kiekkoasioiden parissa. Nicholsonia pidetään hyvänä taktikkona ja hänellä olisi varmasti annettavana uusia ideoita myös Canucksille. Oli yhtenä ehdokkaana Vancouverin manageriksi myös edellisen kerran, kun joukkueeseen haettiin manageria.
 
Viimeksi muokattu:

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
He potkivat nyt kuitenkin kovia näyttöjä antaneen miehen pihalle - tämä tapahtui kesken kolmivuotiskauden ja kesken selkeän projektin. Tämä kesä on toki elintärkeä tulevaisuuden kannalta ja olisihan se ollut kamalaa, jos Nonis olisi nyt mokannut. Jännä nähdä kuitenkin, miten Aquilinit aikovat suorittaa, mikäli heidän uusi ja valloittava strategiaprosessinsa karahtaa kiville uuden managerin palkkaamisen jälkeen.

Olen tässä viime päivinä lukenut monia artikkeleita Nonisin puolesta ja vastaan, ja pakko myöntää, että aika tuuliviirinä tässä tanssitaan. Artikkeli jossa puhutaan Nonisin puolesta, ja allekirjoittanut ei vain pysty käsittämään potkujen syytä, ja päällimmäisenä ajatuksena on suosikkijoukkueen vaihto (niin kuin niin moneen kertaan tässä hienossa turhauttavassa Canucks-maailmassa, heh). Sitten lukee artikkelin jossa ollaan Aquilinien puolella, että Nonisin potkut oli oikea päätös, ja minä komppaan iloisesti. Kyllä erinäisissä äänestyksissä molemmat puolet ovat saaneet paljon ääniä, joten ehkä kuvastan sitten koko Canucks-fanikuntaa, ja sitä ei-osaa-päättää -mentaliteettia joka aika hyvin on esillä ollut.

Kaipa tässä tulee siihen lopputulokseen, että molemmat puolet on hyvin argumentoitu. Nonisin puolesta; 1) projekti oli kesken, vain ne loppusilaukset jotka tänä kesänä olivat vuorossa jäivät puuttumaan, 2) pyrittiin menestymään samaan aikaan kun organisaation syvyyttä parannettiin (ei mikään helppo tehtävä). Ja vastaan; 1) tuossa jälkimmäisessä ei kovin hyvin onnistuttu sillä menestystä ei kummoisesti tullut, eikä se prospect-varastokaan niin hyvältä näytä (toki parannusta havaittavissa, mutta ympäri liigan olemme silti vielä pohjamudissa), 2) koko projekti oli näköjään alunperinkin vain tämän vuoden kesän odottelua, tavallaan pelailtiin pari kautta puolivaloilla ja odotettiin että saadaan kattotilaa tarvittavien muutosten tekoon (ikään kuin sitä kattotilaa ei olisi voinut tehdä aikaisemmin, ettei paria kautta olisi tarvinnut heittää hukkaan).

Mielestäni Nonisin Canucks oli playoff-joukkue. Ja koska hän potkut sai juuri sen takia että playoffeihin ei päästy, ottaen huomioon puolustuksen loukkaantumiset, otteluohjelman ja joukkueen tärkeimmän pelaajaan normaalia heikommat otteet, vaikuttaa omistajan päätös hieman paniikkiratkaisulta. Luulisi että valmentaja on se joka kenkää ensimmäisenä saa. Mutta toisaalta, Nonisin Canucks ei missään vaiheessa ollut Stanley Cup-joukkue, ja se oli Aquilininkin mielestä se painavin syy potkuihin.

Kun joku käyttää montasataa miljoonaa vuodessa johonkin hankkeeseen, voi olettaa että pettymys on suuri kun sijoituksen kohde minimitavoitteessaan (playoffeihin pääsy) epäonnistuu. Kun GM saa käyttöönsä niin paljon rahaa kuin vain mahdollista on saada, voisi olettaa että maksimitavoitteen (Stanley Cup) saavuttaminen olisi realismia. Nyt ei näin kuitenkaan ollut, ja kun Nonis ei tehnyt asialle mitään (odotti vain parempaa aikaa, tavallaan heittäen pari kautta hukkaan toivoen että nykyiset pelaajat jossain onnistuisi), itse sijoittaja teki tällaisen ratkaisun.

Tuo, että Tambellini on nimetty ns. virallisesti vain väliaikaismanageriksi (tai kiekkoasioista päättäväksi ihmiseksi, miten vain)... voisikohan se tarkoittaa sitä, että joukkueen suunnitelmissa on palkata kuitenkin joku henkilö ulkopuolelta. Muutenhan tuntuisi ainakin minulle luontevalta, että Tambellinista oltaisiin tehty jo tässä vaiheessa ns. virallinen manageri.

Kyllähän tuo aika epärealistiselta vaikuttaa. Tosin olihan Vigneault'kin aikanaan valmentajavalinnassa se suurin suosikki vaikka monia muita tuohon virkaan haastateltiinkin. Kyllä, hieman eri asia kuitenkin, joten eiköhän se GM jostain toisesta osoitteesta tule. Hieman pelottaa nämä viime aikoina liikkuneet huhut ja tiedot, joiden mukaan muutamia pelaaja-agentteja olisi toimeen haastateltu.

---

Vaikka tämä onkin 08/09 -ketju, niin Moosella on vielä vanha kausi käynnissä joten laitetaan tänne siitä päivityksiä. Playoffit käynnistyivät viime yönä Syracusessa, ja Moose koki harmittavan 1-2 tappion jatkoajalla. Moosen maalin teki Simek, ja Schneider valittiin tappiosta huolimatta kolmostähdeksi. Schneider siis vei AHL-allstar MacIntyrelta aloittavan maalivahdin paikan kiitos loistavan toisen jakson, ja jatkaa luultavasti maalilla tänä yönä pelattavassa toisessa ottelussa.
 
Suosikkijoukkue
Ilves, Bulls, Arsenal, Canucks ja Three Lions
Täytyy kyllä sanoa, että olen ruvennut viime aikoina peesaamaan monia Canucks faneja eräässä kysymyksessä, nimittäin:

Jeff Carterin hommamisessa olen kyllä nyt viimeistään täysillä hänen hommaamisensa kannalla. Niissä peleissä mitä olen Flyersiltä loppukaudesta nähnyt Carter on ollut jokaisessa kentän parhaita ja rahakkaan sopimuksen jo tehnyttä Mike Richardsia selvästi parempi. Kaiken kaikkiaan Carter olisi Canuckseille oiva hankinta, sillä hän takaisi joukkueelle jatkuvuutta, sillä Sedinien jatko seurassa ensi kautta pidempään ei ole selviö. Tämä veisi johdolta paineita signata Sedinit "hinnalla millä hyvänsä".

Bieksa, Schneider ja kenties White voisi olla kelvollinen hinta Carterista.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Kyllä erinäisissä äänestyksissä molemmat puolet ovat saaneet paljon ääniä, joten ehkä kuvastan sitten koko Canucks-fanikuntaa, ja sitä ei-osaa-päättää -mentaliteettia joka aika hyvin on esillä ollut.
Oma arvioni tästä on se, että potkujen kannalla oli alunperin vain noin 25% faneista - ne, jotka eivät nähneet NHL:n tasaisuutta edes kesken kauden, eivät huomanneet, kuinka kapealla rintamalla joukkue oikeastaan pelasikaan ja pitivät Canucksin playoff-paikkaa jotenkin automaationa. Heille tämä varmasti kolahti kaikkein eniten, "mitä hemmettiä, Canucks ulkona playoffeista, Nonisille, Vigneaultille ja Larcheidille kenkää, Luongo lihoiksi, Robson Street matalaksi jne."

Nyt jälkeenpäin Canucks-faneissa alkaa olemaan mielestäni jo enemmän niitä, jotka yrittävät sulattaa tämän tempun ja mielipiteet erottamisen puolesta on kasvaneet. Selkeästi siis aika normaalikin, tulevaisuuden vihreä maalaaminen ja uuden managerin (kuka nyt sitten onkaan) poppakonsteihin luottaminen, on jo osin alkanut.

Chip Whitley kirjoitti:
Nonisin puolesta; 1) projekti oli kesken, vain ne loppusilaukset jotka tänä kesänä olivat vuorossa jäivät puuttumaan, 2) pyrittiin menestymään samaan aikaan kun organisaation syvyyttä parannettiin (ei mikään helppo tehtävä). Ja vastaan; 1) tuossa jälkimmäisessä ei kovin hyvin onnistuttu sillä menestystä ei kummoisesti tullut, eikä se prospect-varastokaan niin hyvältä näytä (toki parannusta havaittavissa, mutta ympäri liigan olemme silti vielä pohjamudissa), 2) koko projekti oli näköjään alunperinkin vain tämän vuoden kesän odottelua, tavallaan pelailtiin pari kautta puolivaloilla ja odotettiin että saadaan kattotilaa tarvittavien muutosten tekoon (ikään kuin sitä kattotilaa ei olisi voinut tehdä aikaisemmin, ettei paria kautta olisi tarvinnut heittää hukkaan).
Missään nimessä joukkueen pelaajistossa, eikä varmasti myöskään johto-/valmennuspuolella ajateltu näitä kahta kautta mentäviksi puolivaloilla. Aivan varmasti siellä yritettiin kaikin tavoin menestystä, vaikka projekti olikin kesken. Hyökkäys nyt oli mitä oli, mutta joukkue varmasti luotti siihen, että (monen mielestä) NHL:n paras maalivahti, terveenä kova puolustus, playoff-vääntöihin sopivan tuntuinen pelitapa olisi riittänyt playoffeissa pitkälle, ja Luongo olisi seissyt päällään ne kaikkein isoimmat pelit.

Vaikea skenaario toteutua tuollaisena, mutta ainahan finaaleihin menevän joukkueen tie on vaikea ja usein tiellä tulee useita ratkaisevia "pomppuja". Ei tuossa siinä mielessä mitään erikoista ole ja tuo joukkueen selkäranka oli kuitenkin viime kauden (2006-07) perusteella(kin) koko NHL:stä niitä harvoja yksittäisiä pelaajia, jonka kohdalle tuollaista päällä seisomista olisi voinut odotella.

Tietyllä tavalla komppaan kyllä tuota heittämääsi "kahden välivuoden ajatusta", mutta vain osittain. Nimittäin onhan se selvää, että Nonis yritti rakentaa joukkuetta maalilta puolustukseen ja sieltä hyökkäykseen. Nuo kaksi ensimmäistä hän sai kasaan hyvin, mutta tuota kolmatta ei, ja siksi voisi sanoa, että nämä kaksi vuotta olivat tavallaan välikausia. Mutta voihan hyvin olla, että Nonis yritti saada tosissaan myös hyökkäystä toimimaan paremmin jo tällä kaudella, mutta ei vaan saanut omasta mielestään riittävän hyvää siirtoa aikaan (vastustajat kysyivät Edleria ja Kesleria ja näitä DN ei halunnut antaa).

Näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että Nonisin olisi sittenkin kannattanut kaupata kesken kauden yksi tai pari pelaajaa tulevaisuuteen. Mutta tätä nyt ei vaan tehdä, jos ollaan vielä siirtotakarajalla täysillä mukana playoff-taistelussa ja jos joukkueen paras pelaaja on vain vuosi sitten loistanut playoffeissa huikeilla otteilla. Vaikka Nonis laittoikin joukkueen edun oman etunsa edelle siirtotakarajalla (ei kaupannut tulevaisuutta esimerkiksi hetken lainaan), hän ei ole kuitenkaan niin tyhmä, että olisi mennyt ottamaan vielä varmemmat potkut uusilta omistajilta.

Mitä tulee noihin Canucksin prospecteihin, niin selkeästi sielläkin on ollut vallalla maalivahti -> puolustus -> hyökkäys -linja (prospecteista puhuttaessa tuo on tosin enemmän sattuman kauppaa, että homma on muokkautunut noin).

Maalilla Vancouverilla on yksi pelin parhaista prospecteista Cory Schneider (hänen takanaan vielä kaksi ihan kohtalaista nuorta maalivahtia MacIntyre ja Ellis), nuoria NHL-luokan tulevaisuuden pakkeja riittää hienosti (Edler, Bourdon, Ellington, McIver, varauksin vanhemmat Bieksa ja Krajicek), mutta sielläkin hyökkäys on ongelmana (Raymond, Hansen, White ja Grabner lupaavimpina, mutta tähtilahjakkuutta uupuu). Ja juuri tuo hyökkäyksen tähtilahjakkuuden puute pudottaa Canucksia kaikilla yleisillä prospect-listoilla.

Tänä kesänä joukkueella on kuitenkin mahdollisuus napata aika syvästä draftista kymppipaikalta tulevaisuuden kahden ensimmäisen ketjun hyökkääjä. Lisäksi Nonisilla oli tuo Brunnström kiikarissa vakavasti. White menee todennäköisesti ensi kaudella isoin askelin eteenpäin, kun saa peliaikaa (hän pelasi peliaikaansa nähden ihan hyvän kauden jo menneellä kaudella), ja Hansen saattaa hyvinkin nousta NHL:ään vakituisesti. Grabner ja Raymond tuovat taitoa ja maalintekoa tuohon porukkaan.

Ensi vuonna tähän samaan aikaan olisikin voinut hyvin olla edessä se tilanne, että Canucks ei olisi ollut enää viimeisen kolmanneksen joukossa, kun nuorista puhutaan kokonaisuutena (maalivahti ja puolustus riittäisi hyvin keskiarvon päällekin). Mutta nyt Brunnström saattaakin uida muualle ja tuon uuden managerin visiot tulevaisuuden joukkueen rakentamisesta ovat tuntemattomat. Pahimmassa tapauksessa me emme saa nyt Brunnströmiä, ja uusi manageri voi vielä kaiken lisäksi kaupata tuon meidän kymppivarauksemme, mikäli haluaa rakentaa (Aquilinin tavat huomatessaan) valmista joukkuetta nopeammin.

Chip Whitley kirjoitti:
Mielestäni Nonisin Canucks oli playoff-joukkue. Ja koska hän potkut sai juuri sen takia että playoffeihin ei päästy, ottaen huomioon puolustuksen loukkaantumiset, otteluohjelman ja joukkueen tärkeimmän pelaajaan normaalia heikommat otteet, vaikuttaa omistajan päätös hieman paniikkiratkaisulta. Luulisi että valmentaja on se joka kenkää ensimmäisenä saa. Mutta toisaalta, Nonisin Canucks ei missään vaiheessa ollut Stanley Cup-joukkue, ja se oli Aquilininkin mielestä se painavin syy potkuihin.
Samaa mieltä, Nonisin Canucks oli "playoff-joukkue". Siitäkin olen samaa mieltä, että vaikka joukkueen sisällä varmasti uskottiin parasta, Canucks ei ollut ns. "Stanley Cup -joukkue" (todella harva joukkue on). Mutta pienellä hienosäädöllä tuosta joukkueesta olisi saanut erittäin kilpailukykyisen ryhmän myös paperilla. Tätä Nonis ei kuitenkaan saanut nyt toteuttaa, vaikka on muuten rakentanut joukkueensa hienosti. Tämä on kyllä minulle valtava pettymys. En voi mitään, mutta minusta tuntuu, että meidän omistajat menevät koko ajan vain huonompaan suuntaan. Toivottavasti olen väärässä.

Chip Whitley kirjoitti:
Hieman pelottaa nämä viime aikoina liikkuneet huhut ja tiedot, joiden mukaan muutamia pelaaja-agentteja olisi toimeen haastateltu.
Niin, agenteista tulee mieleen jostakin syystä ensin Michael Barnett ja vasta sitten Coloradon suuruuden luoja Pierre Lacroix. Ensin mainittua en kelpuuttaisi, jälkimmäinen teki erinomaista työtä kokonaisuutena. Minä en siis Lacroix-esimerkin vuoksi suoralta kädeltä tyrmää ajatusta agentin palkkaamisesta manageriksi, mutta kyllähän tuo aina jonkin verran pistää pelkoa puseroon (Barnett-esimerkki), kun uusi mies tulisi kuitenkin vähän oudommasta paikasta.

Vancouver Provincen Tony Gallagher otti esiin spekulaatioihin mielestäni kuitenkin mielenkiintoisen "uuden" nimen jutussaan:

Canucks GM race heats up
 
Viimeksi muokattu:

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Hyökkäys nyt oli mitä oli, mutta joukkue varmasti luotti siihen, että (monen mielestä) NHL:n paras maalivahti, terveenä kova puolustus, playoff-vääntöihin sopivan tuntuinen pelitapa olisi riittänyt playoffeissa pitkälle, ja Luongo olisi seissyt päällään ne kaikkein isoimmat pelit.

Tässä kuviossa on vain liikaa "jossittelua", liikaa toivomista, ja ehkä myös liikaa luottoa. Nonishan oli kaikkien juttujen mukaan erittäin mukava kaveri sanan varsinaisessa merkityksessä, ja ehkä tämä hieman väritti hänen kuvaansa Canucksista joukkueena (tiettyjen pelaajien yliarviointia, tai halua pitää pelaaja joukkueessa vaikka se ei välttämättä olisi paras ratkaisu - tunnesiteet liian suuressa arvossa?). Esimerkkinä vaikkapa nyt Näslund, jonka kanssa Nonis toimi monta vuotta työkaverina ja hyvänä ystävänä töiden ulkopuolellakin. Tai aikaisemmin pohdittu Delorme & muu "staff", jotka saivat jatkaa huonoista tilastoista huolimatta.

Keenan'han potki aikoinaan Lindenin pihalle Canucksista kun Trevorin ura aloitti alamäen. Iron Mike tiesi että koko provinssi tulee kivittämään hänet tästä hyvästä, mutta teki silti kyseisen kaupan koska se oli joukkueelle sillä hetkellä oikein. Nonis ei toiminut Näslundin kanssa näin, vaan käsittääkseni yritti hoitaa homman kunniakkaasti ilman skandaaleja loppuun. Tuosta Nonisin viimeisestä lehdistötilaisuudesta pystyi rivien välistä lukemaan kuinka hän oli kattotilaa innolla odottanut. Tästä voisi siis päätellä että hän kyllä Näslundin pelillisen hidastumisen havaitsi, mutta ei vain halunnut tehdä asialle mitään muuta kuin toivoa, että joukkue taistelisi itsensä playoffeihin ja kauden päätyttyä sitten tyylikkäästi lähteä kapteenin kanssa "eri suuntaan" ilman särkyneitä sydämiä.

Fakta kuitenkin on, että Näslund oli joukkueen ylivoimaisesti kovapalkkaisin hyökkääjä, ja joukkueen ehdottomasti suurin ongelma oli juuri tuolla alueella. Ei tähän siis tarvitse mitään avaruusfyysikkoa laskemaan miten ongelman olisi saanut helpoiten korjattua.

Mutta voihan hyvin olla, että Nonis yritti saada tosissaan myös hyökkäystä toimimaan paremmin jo tällä kaudella, mutta ei vaan saanut omasta mielestään riittävän hyvää siirtoa aikaan (vastustajat kysyivät Edleria ja Kesleria ja näitä DN ei halunnut antaa).

Ja tuosta olin samaa mieltä Nonisin kanssa. Eihän tuossa nuorten ulostamisessa olisi ollut mitään järkeä kun organisaatio on tällaisessa rakennusvaiheessa (riippuu toki mitä olisi tullut vaihdossa, mutta olettaen). Itse olisin alkanut rakentamaan hyökkäystä uusiksi, enkä lisäämään pelaajia auttamaan nykyistä hyökkäystä.

Näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että Nonisin olisi sittenkin kannattanut kaupata kesken kauden yksi tai pari pelaajaa tulevaisuuteen.

Itse sanoin tuon ennen deadlineakin ;) No joo, onhan tuo epärealistista, ja fanin näkökulmasta paljon helpompi toteuttaa.

Ja juuri tuo hyökkäyksen tähtilahjakkuuden puute pudottaa Canucksia kaikilla yleisillä prospect-listoilla.

Sekin, mutta myös se, että kun meidän prospect-tilannetta tarkastelee ulkopuolinen, se ei niin hyvältä loppupeleissä näytäkään. Normaalit Canucks-fanithan ovat nykytilanteesta ihan kermoissaan, sillä tämä on moneen vuoteen ehdottomasti paras tilanne tällä osa-alueella. Mutta kun omaa varastoa verrataan muihin liigan joukkueisiin, ei se tulevaisuus enää niin normaalista poikkeava olekaan vaikka moni sitä hehkuttaakin.

Tätä Nonis ei kuitenkaan saanut nyt toteuttaa, vaikka on muuten rakentanut joukkueensa hienosti. Tämä on kyllä minulle valtava pettymys. En voi mitään, mutta minusta tuntuu, että meidän omistajat menevät koko ajan vain huonompaan suuntaan. Toivottavasti olen väärässä.

Tästä samaa mieltä. Vaikka en tietyissä asioissa Nonisin kanssa samaa mieltä ollutkaan, suurimmaksi osaksi Nonis hyvää työtä teki. Ja on harmi ettei hän saanut visiotaan loppuun asti viedä. Minäkin uskon että tässä mennään vain ja ainoastaan huonompaan suuntaan, mutta se alkaa olemaan jo tuttua touhua.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Tässä kuviossa on vain liikaa "jossittelua", liikaa toivomista, ja ehkä myös liikaa luottoa.
Tietysti on, mutta siltikin tuo luotto pohjautui johonkin sellaiseen, mitä aikaisemmin käytännössä näki joukkueen parhaalta pelaajalta (Luongon huikeat otteet playoffeissa viime kaudella). Eihän tuo luotto mikään suuri ollut ja vain yksi joukkue 30:stä joukkueesta menee tappiin, mutta ei kauden alla muutenkaan voi jakaa lopullisia tuomioita menestyksestä. Tai aina voi jakaa, mutta ne ovat yhtä tyhjän kanssa.

Chip Whitley kirjoitti:
Nonishan oli kaikkien juttujen mukaan erittäin mukava kaveri sanan varsinaisessa merkityksessä, ja ehkä tämä hieman väritti hänen kuvaansa Canucksista joukkueena...
Tässä saattoi olla Nonisin heikkous, jos sen haluaa nähdä noin. Liian hyvä kaveri pelaajilleen ja läheisille työntekijöilleen. Ei mikään diktaattorijohtaja, vaan enemmänkin sosiaalinen johtaja. Mutta eihän tuo mitään harvinaista ole. Edellinen manageri sai samaa syytöstä, kun piti kynsin ja hampain vuosia kiinni Cloutierista. Kärkkäimpien kommenttien mukaan tuo "kaveruus" saattoi maksaa vaikka Stanley Cupin.

Chip Whitley kirjoitti:
Keenan'han potki aikoinaan Lindenin pihalle Canucksista kun Trevorin ura aloitti alamäen. Iron Mike tiesi että koko provinssi tulee kivittämään hänet tästä hyvästä, mutta teki silti kyseisen kaupan koska se oli joukkueelle sillä hetkellä oikein.
Keenan antoi kenkää siitä syystä, että hän halusi ulkopuolisena rakentaa joukkuetta alusta saakka ilman tunnesiteitä ja kaikkien fanien suursuosikilla Lindenilla oli paljon kauppa-arvoa. Linden oli vielä Keenaninkin aikana pitkään hyvin lähellä piste-/ottelu-keskiarvoa kaudella 1997-98 (pelasi siis meillä hyvin, ei mennyt alamäkeen - meni sitten kuitenkin nopeasti siirron jälkeen pisteissä alaspäin), mutta romahti sitten yrittämään liioilla kierroksilla ennen siirtoaan (pelasi varmasti päälle 10 peliä ilman pisteitä ennen siirtoa), kun tajusi pelin hengen. Samalla romahti koko Vancouverin joukkue ja tuloksena oli Läntisen konferenssin jumbosija.

Mutta saihan Keenan tahtonsa läpi. Matalalla käytiin ja suurta tuskaa koettiin, mutta Lindenilla saatiin kuitenkin McCabe, Bertuzzi ja Ruudun varaukseen oikeuttava varausvuoro. Lisäksi surkea menestys poiki draftista Allenin, joka oli myöhemmin Luongo-kaupassa toinen avaintekijä mainitun Bertuzzin ohella. Keenanin rakennustyö aiheutti samalla myös sen, että seuraavallakin kaudella saatiin kokea todellista kärsimysnäytelmää - Canucks keräsi NHL:n toiseksi vähiten pisteitä.

Mutta ei se näin jälkeenpäin enää haittaa, sillä tuolla "menestyksellä" uusi manageri Burke onnistui tekemään kauppoja kummankin kaksosen saamiseksi joukkueeseen. Ilman Keenanin vanhan joukkueen todellista hajoittamista kaksoset eivät meillä pelaisi. Tuo aika oli kaiken kaikkiaan hyvin ikävää, mutta onneksi joukkue pystyi kääntämään kurssia sitten myöhemmin - ja osakiitos tästä menee Keenanille (en uskonut sanovani tätä koskaan).

Tämän hetken tilanne ei ole kuitenkaan missään nimessä vertailukelpoinen tuohon tilanteeseen. Tämän hetken joukkue ei nimittäin ole vastaavassa hajoittamispisteessä. Toki luonnollisia hajoittamisia tulee tapahtumaan, mutta mitään totaalista joukkueen kemian pilaamista ei missään nimessä nähdä. Tai jos nähdään, niin voimme olla ainakin varmoja, että esimerkiksi Luongo ei meillä pelaa tämän sopimuskauden jälkeen.

Chip Whitley kirjoitti:
Nonis ei toiminut Näslundin kanssa näin, vaan käsittääkseni yritti hoitaa homman kunniakkaasti ilman skandaaleja loppuun. Tuosta Nonisin viimeisestä lehdistötilaisuudesta pystyi rivien välistä lukemaan kuinka hän oli kattotilaa innolla odottanut. Tästä voisi siis päätellä että hän kyllä Näslundin pelillisen hidastumisen havaitsi, mutta ei vain halunnut tehdä asialle mitään muuta kuin toivoa, että joukkue taistelisi itsensä playoffeihin ja kauden päätyttyä sitten tyylikkäästi lähteä kapteenin kanssa "eri suuntaan" ilman särkyneitä sydämiä.
Totta kai Nonis huomasi Näslundin pelillisen hidastumisen, sillä olihan se niin selvää. Se, että hän ei tehnyt sitä siirtoa, mitä joissakin paikoissa toivottiin, johtui uskoakseni vain siitä, että Nonis kuitenkin uskoi (luonnollisesti, kun manageri oli) tähän rakentamaansa joukkueeseen. Kapteenin ja viime kauden parhaan playoff-hyökkääjän (Lindenin ohella tietenkin) kauppaaminen olisi saattanut sinetöidä jo tuossa vaiheessa tämän kauden viimeisetkin mahdollisuudet. Tulevaisuudelle se olisi voinut tehdä hyvää, mutta vain todellinen häviäjä lähtisi kauppaamaan täysillä playoff-paikasta taistelevasta joukkueesta joukkueen kapteenin ja playoffien uskotun tason nostajan.

Chip Whitley kirjoitti:
Sekin, mutta myös se, että kun meidän prospect-tilannetta tarkastelee ulkopuolinen, se ei niin hyvältä loppupeleissä näytäkään.
Kyllä maalivahti- ja puolustajatilanne näyttää ulospäinkin hyvältä, jos me katsomme noita alueita sekä prospecti-, että NHL-tulokas -mittareilla. Tai jos tuota ei näe, niin ei sitten mitään nuorista pelaajista ymmärräkään.

Canucksilla on lahjakkaimpana maalivahtina pelin kymmenen lahjakkaimman maalivahdin joukossa oleva maalivahti, joka meni vielä koko kauden eteenpäin. Jos minä saisin tällä hetkellä valita kaikista nuorista maalivahdeista (joko prospecti tai NHL-tulokas), ykkösvalintani olisi Price ja heti tämän jälkeen joko Bernier (QMJHL), Pavelec (AHL), Rask (AHL) tai Schneider (AHL). Näistä Bernier pelasi vielä Q:ssa, joten hänen ammattilaispeleistä ei tiedä (vaikka pari peliä saikin myös NHL:ssä). Schneider oli puolestaan kauden viimeisen puolikkaan aikana (sen jälkeen, kun lämmitysajot olivat ohi) paras AHL-vahti tuosta kolmikosta.

Puolustuksessa Vancouverilla on kaksi nuorta puolustajaa (Edler ja Bourdon), joista kummatkin voivat kehittyä tulevaisuudessa ykkösparin puolustajiksi sekä kaksi laadukasta tulevaisuuden syvyyspakkiprospectia (Ellington ja McIver). Ei mikään ihme, että monet Canucks-fanit ovat tällä hetkellä tyytyväisiä tilanteeseen, sillä neljän noin lahjakkaan puolustajan saman aikaista tuloa ei meillä ole usein nähty.

Olen aina ajatellut asiaa siten, että joukkueen tulevaisuuden tilanne on silloin hyvällä tasolla yhtä paikkaa kohden, kun joukkueella on:

A) koko NHL:n vertailussa TOP5 maalivahtiprospecti (meillä mielestäni on).

B) koko NHL:n vertailussa kahdesta kolmeen tulevaisuuden TOP4 pakiksi uskottua nuorta pakkia (meillä on kaksi mahdollista tulevaisuuden ykkösparin pakkia - vähintään kaksi tulevaisuuden kakkosparin pakkia).

C) koko NHL:n vertailussa kolmesta neljään hyökkääjää, joista voi odottaa kahden ensimmäisen ketjun tulevaisuuden hyökkääjiä (meillä on Grabner ja Raymond [tällä hetkellä suurin varauksin White], joista kumpikin on prospecteina lähinnä tulevaisuuden kakkosketjuun veikattuja pelaajia).

Eli selkeä puute on tällä hetkellä nuorissa ja lupaavissa hyökkääjissä. Maalivahti- ja pakkiosastot täyttävät oikein hyvin kriteerit hyvistä osastoista. Kuten sanottua, Nonis yritti paikkailla tätä hyökkäystä Brunnströmin allekirjoituksella, mutta nyt tästä ei ehkä sittenkään tule mitään. Onneksi kesän draftista saattaisi olla mahdollista saada joku tulevaisuuden ykkösketjuun menevä pelaaja ja pitääkin sitten vain toivoa, että uusi GM ei mene kauppaamaan tuota vuoroa nopeampaan apuun (tai jos tuolla saadaan joku kyleturris, niin sitten...).

Jos nyt noista Canucksin nuorista puolustajista sanoisi kehuja, niin Edler oli tällä kaudella ehdottomasti yksi parhaista tulokaspakeista (mielestäni viiden parhaimman joukossa). Bourdonilla on puolestaan kaikki lahjat olemassa ja hän näytti jo tällä kaudella lupaavia otteita. Hockey Newssin Future Watchissa 21 NHL scouttia oli muuten rankannut Bourdonin edelle koko NHL:n pakkiprospecteista vain Capsin Karl Alznerin, eli asiantuntijapiireissä(kin) Bourdon saa suurta arvostusta.

Tuleva williemitchell, eli Taylor Ellington oli puolestaan selvästi yksi WHL:n parhaista puolustavista puolustajista kaikkien lukemieni raporttien mukaan. Tätä sanomaa vain vahvisti WHL-median/seurajohdon/pelaajien kauden lopun äänestys, jossa Ellington äänestettiin Luke Schenn'in jälkeen WHL:n Läntisen konferenssin toiseksi parhaaksi puolustavaksi puolustajaksi vajaasta kaudesta huolimatta. Neljäs Canucksin pakkiprospecti McIver on puolestaan aika lähellä NHL-paikkaa jo nyt, mutta häneltä voi odotella enemmän vain kolmosparin roolia.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Draft-ennakkoa

Runkosarja meni miten meni ja miehet ovat jo suurimmaksi osaksi golfkentillä (Luongo ei ehdi), mutta kesällä Vancouver saa varata hyvältä paikalta hyvään draftiin, kun organisaatio nousee diktaattori Aquilinin, Steve Tambellinin ja Ron Delormen johdolla estradille varaustilaisuuden kymmenentenä seurana. Joukkueen kauden viimeisimmän ottelun surullinen lopputulos ja muutenkin odotuksiin nähden heikosti mennyt kausi alkaa näyttämään tuossa vaiheessa jo ihan kohtuulliselta. Tänä vuonna varaustilaisuuden taso ja Canucksin numero ovat nimittäin sellaisia, joilla olisi oikeasti kohtalainen mahdollisuus napata tulevaisuuden avainpelaaja.

Käydään tämän vuoden vuosikerran kermaa läpi ISS'n listan kautta. Otan nyt tähän ennakkoon mukaan 15 ensimmäistä pelaajaa ISS'n huhtikuun listalta, sillä ainahan Vancouverilla on mahdollisuus kaupata myös ylöspäin ja sikäli tietyt pelaajat voivat tulla kyseeseen, vaikka heitä ei alunperin Canucksin varauksiksi laskisikaan. Pituudet ja painot ovat myös ISS'n lukuja.

ISS:n huhtikuun tuoreimmalla listalla TOP15 kärki oli seuraava:


1. Steven Stamkos (C, Sarnia, OHL, 5-11, 176)

- Stamkos on ollut scouttien tarkan seurannan alla sen jälkeen, kun hänet varattiin kesällä 2006 ensimmäisenä pelaajana OHL'n draftissa tuolloin surkeaan Sarnian joukkueeseen. Enää Sarnia ei ole surkea ja suurin syy tähän on Stamkos. Tämän vuoden OHL:n runkosarjassa hän iski 61 pelissä 58 maalia, 105 pistettä ja teki sitten playoffeissa yhdeksässä ottelussa 11 maalia. Lopetti kauden vahvasti, kun hänet valittiin sekä helmi- että maaliskuussa OHL'n parhaaksi pelaajaksi. On loistanut kaikissa nuorten kansainvälisissä peleissä niin kauan kuin on niitä pelannut.

TSN'n Bob McKenzie puki hyvin Stamkosin vahvuudet parisen viikkoa sitten;

If there is a scout who believes the Sarnia Sting centre isn't in a class all by himself, we haven't been able to find him. Stamkos is a dynamic offensive presence with a shining personality.



2. Nikita Filatov (LW, CSKA-2, RUS, 6-0, 165)

- Draftin kakkosnimi hyökkääjien osalta on erittäin taitava kiekollinen hyökkääjä. Nopea, hyvät kädet ja osaa tehdä sekä peliä, että maaleja. Pelaa yllättävän hyvin myös puolustuspäätä. Pieni riski varauksena venäläisenä pelaajana, mutta on kertonut haluavansa siirtyä pelaamaan Pohjois-Amerikkaan. Puhuu hyvää lontoota. On loistanut aina kansainvälisillä kentillä, on parhaillaan pistepörssin toisena U-18 MM-kisoissa. Filatovin asenne erottaa hänet joistakin aikaisemmista venäläiskiekkoilijoista nimen omaan positiivisessa mielessä.

Tuntemattomaksi jäänyt scoutti kertoo Filatovista Hockey Newssissa:

"Alexei Cherepanov was skilled, but everybody worried about his work ethic. This guy's more talented and he plays real hard, too."



3. Zach Bogosian (D, Peterborough Petes, OHL, 6-2, 197)

- Peterborough Petesin varakapteeni Zach Bogosian on erittäin fyysisesti omaa päätä pelaava ja samalla kuitenkin pisteitä tekevä kahden suunnan jenkkipakki. Bogosian voitti ainoana OHL-pakkina joukkueensa sisäisen pistepörssin, kun hän teki 60 pelissä 11+50=61 pistettä. OHL'n valmentajat äänestivät Bogosianin kauden aikana Itäisen konferenssin kolmanneksi älykkäimmäksi pelaajaksi, kolmanneksi kovimmaksi työntekijäksi, toiseksi parhaaksi hyökkääväksi puolustajaksi ja jaetulle ykkössijalle puolustavien puolustajien osalta. Bogosiania kuvaillaan joissakin lähteissä Chris Cheliosin kaltaiseksi "täydelliseksi" puolustajaksi.

Peterboroughin valmentaja Vince Malette kuvaili suojattiaan seuraavasti:

“Zach is a very physical defenceman who is a complete player. He’s solid defensively and at the same time he can skate with the puck and
never loses any speed when he has the puck. He is very competitive and that separates him from other defencemen in the league.”



4. Drew Doughty (D, Guelph, OHL, 6-0, 219)

- Doughty valittiin menneellä kaudella OHL-valmentajien äänestyksessä Läntisen konferenssin parhaaksi hyökkääväksi puolustajaksi ja toiseksi parhaaksi puolustavaksi puolustajaksi. Loisti kansainvälisillä kentillä ja oli nuorten MM-kisojen paras puolustaja, vaikka pelasi loukkaantuneena. Ollut aina upea kiekollinen puolustaja ja kehittynyt puolustuspelissä hyvin viime kauden aikana. Edessä saattaa olla tähtiluokan tulevaisuus NHL:ssä.

Tuntemattomaksi jäänyt scoutti Hockey Newssissa:

"The hockey gods gave him a great mind for the game. He relies on that and does a phenomenal job reading and reacting."



5. Alex Pietrangelo (D, Niagara, OHL, 6-3, 206)

- Isokokoinen, taitava, hyvin liikkuva ja älykäs puolustaja, joka on kehittänyt aikaisempaa pientä heikkouttaan, fyysistä peliä, tämän kauden aikana. Johtaa Ice Dogseja sekä jäällä, että sen ulkopuolella. Kokonaisuutena Pietrangelo ei ole vielä tällä hetkellä välttämättä draftin paras puolustaja, mutta hän voi olla hyvinkin draftin suurin lahjakkuus monipuolisuutensa ansiosta. Isän serkku Frank Pietrangelo voitti uralla kaksi Stanley Cupia.

Niagaran valmentaja Mario Ciccillo kertoi suojatistaan seuraavaa:

“Alex is every coach’s dream. He’s a joy to coach. He has a great work ethic on and off the ice. He’s not afraid to try new things. I believe he has the potential of being a Chris Pronger type of defenceman in the NHL. Alex is the complete package. He can score, make plays, check and hit.



6. Luke Schenn (D, Kelowna, WHL, 6-2, 216)

- Kelownan johtajaa ja varakapteenia, 190 senttistä ja pian 100 kiloista saskatoonilaista järkälettä verrataan pelaajatyyppinä Adam Footeen: iso, vahva, fyysinen ja ilkeä alakerran isäntä. Pelaa ilta illan jälkeen vastustajien kärkihyökkääjiä vastaan. Edusti kotimaataan nuorten kansainvälisissä peleissä kauden aikana edukseen. Lisäksi fanit äänestivät Schenn'in CHL:n tähdistöottelun parhaaksi pelaajaksi. Melko riskitön valinta, kovat perustaidot kehittyä kovan luokan fyysiseksi ja puolustavaksi NHL-pakiksi, mutta onko lahjoja eturivin monipuolisemmaksi kahden suunnan NHL-puolustajaksi?

Hockey Newsissa tuntemattomaksi jäänyt scoutti Schennista:

"He's a warhorse. He stands up, forces the play and blocks shots."



7. Mikkel Boedker (C, Kitchener Rangers, OHL, 5-11, 195)

- Tanska tekee hiljaista, mutta tasaista tuloaan kansainväliselle tasolle. Viime kesänä St. Louis varasi ensimmäisellä kierroksella tanskalaishyökkääjä Lars Ellerin ja tänä kesänä varataan ehkä kaikkien aikojen lahjakkain juuttipelaaja, kun joku seura huutaa Mikkel Boedkerin nimen ensimmäisellä kierroksella. OHL-seura Kitchenerissa tämän kauden tulokkaana pelannut Boedker on taitava ja erittäin hyvin luisteleva hyökkäävä pelaaja, joka muistuttaa ISS:n mukaan Alexander Mogilnya. Rinnakkaisuutta tällä vertailulle löytyy paitsi pelinumeroista (#89), mutta myös pelaajien parhaista puolista. Boedkerin heikkoutena pidetään tosin joskus liikaakin laukausten säästöä, mistä Mogilnya ei puolestaan tunnettu.

Boedker pelasi kauden aikana vahvasti nuorten MM-kisoissa, joissa hän teki kuusi pistettä ja oli Tanskan paras pelaaja. Lisäksi hän oli Kitchenerin toiseksi paras pistemies OHL:n runkosarjassa ja jatkaa hyviä otteitaan tällä hetkellä OHL:n playoffeissa (juuri nyt Kitchener pelaa Läntisen konferenssin finaalissa Sault Ste. Marie Greyhoundsia vastaan). Boegker on tehnyt OHL'n playoffeissa nyt 11 pelissä 6+12=18 pistettä. Loppukauden peleillä tulee olemaan hänen lopulliseen draft-sijoitukseensa vielä oma merkityksensä, sillä vahvalla Kitchenerilla on mahdollisuuksia pitkälle, tässä menestyksessä ykkösketjun hyökkääjällä Boedkerilla on sanansa sanottavana ja Kitchener isännöi tämän vuoden CHL:n merkittävintä tapahtumaa Memorial Cupia, joka kerää varmuudella todella suuren huomion ilman Boedkeriakin.

Tuntemattomaksi jäänyt OHL:n Itäisen konferenssin scoutti kertoi Boedkerista Hockey Now'n jutussa seuraavasti:

“He’s a very safe first round pick in my opinion. He really has no major deficiencies. He’s an excellent skater who handles the puck very well. His hockey I.Q. is very high. He reminds me of (Buffalo Sabres forward) Maxim Afinogenov. If he continues to play well, being chosen in the top ten in the draft isn’t out of the question.”

ISS kirjoitti huhtikuun raportissaan Boedgerista seuraavasti:

This young man has a very bright future ahead of him. His speed allows him an opportunity to dominate on each shift. He is a very creative playmaker who uses all of his wingers and defense when looking for options. He plays the point on the PP and gives Kitchener the time to set up various options. He has continued to improve each month during the season, and he is a top 10 pick for us in this year’s draft.

Jatkuu...
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Draft-ennkkoa #2

8. Colin Wilson (C, Boston Univ., H.E, 6-1, 215)

- Colin Wilson on isokokoinen, voimakas ja taitava jenkkisentteri Bostonin yliopistosta. Wilson oli nuorten MM-kisoissa paras maalintekijä kuudella maalillaan ja esiintyi muutenkin vahvasti. Kanadan Winnipegissa varttunut, mutta USA:ta kansainvälisellä tasolla edustava Wilson on monipuolinen ja kovan työmoraalin omaava hyökkääjä, joka pystyy pelaamaan mitä tahansa hyökkäyksen paikkaa ja kaikkia rooleja ylivoimasta alivoimaan. Luistelua pidetään joissakin paikoissa lähes 100 kiloisen hyökkääjän kysymysmerkkinä, mutta itse en ole näkemäni perusteella tästä kovinkaan huolestunut: isoilla kavereilla kestää useinkin vähän pidempään liikkeen kanssa, eikä luistelu minun silmääni mitenkään heikkoa ole.

Wilsonin isä Carey pelasi aikanaan pari kautta HIFK:ssa ja päälle 500 peliä NHL'ssä. Isoisä Jerry pelasi myös muutaman pelin NHL'ssä. Geenien pitäisi olla siis hyvin kunnossa, eikä työmoraalissakaan ole moittimista.

Tuntemattomaksi jäänyt scoutti Hockey Newssissa:

"He combines power and skill. He can play any type of game you want."



9. Cody Hodgson (C, Brampton, OHL, 6-0, 185)

- Sentteri Cody Hodgson oli menneellä kaudella OHL-seura Bramptonin paras maalintekijä sekä toiseksi tehokkain pelaaja runkosarjassa, kun hän teki 40 maalia ja 85 pistettä 68 ottelussa. Hodgson jatkoi hyviä otteitaan playoffeissa, joissa hän teki viisi maalia joukkueensa yhteensä yhdeksästä maalista. OHL-valmentajat äänestivät Hodgsonin menneellä kaudella Itäisen konferenssin älykkäimmäksi pelaajaksi ja kolmanneksi parhaaksi laukojaksi. Hodgsonia pidetään yleisesti erittäin hyvänä kahden suunnan hyökkääjänä ja arvokkaana johtajatyyppinä. Kehittynyt isoin harppauksin hyökkäyspelissä parin vuoden sisään, eikä kattoa vielä näy.

Rotoworld'in Ryan Dadoun mielipide Hodgsonista:

"Hodgson is primarily known as a goal scorer and he is dangerous around the net. However, he is also a complete player who is an asset in all three zones. He is effective on the power play and is capable of killing penalties. He has leadership qualities and could find a C on his jersey someday. Hodgson has been favourably compared to Chris Drury and that's the type of player you should keep in mind when you think about Hodgson down the road."



10. Luca Sbisa (D, Lethbridge, WHL, 6-1, 190)

- Sveitsiläispuolustaja Luca Sbisa pelasi WHL:n Lethbridgessa vahvan runkosarjan (62 peliä, 33 pistettä, +19). Hän nousi joukkueensa ykköspakiksi yhdessä Ben Wrightin kanssa ja nosti kauden mittaan asemiaan tasaisesti kaikilla listoilla. Kuitenkin vasta playoffeissa Sbisa on iskeytynyt voimalla kaikkien WHL'ää seuraavien tietoisuuteen. Tällä hetkellä tulokaspakki johtaa WHL:n playoffien pistepörssiä puolustajien osalta (13 peliä, 14 pistettä) ja kun Lethbridge pelaa joukkueena hyvin, myös Sbisan osakkeet nousevat.

Sbisa on monipuolisen hyvä puolustaja. Hän pelaa joukkueensa ylivoimat, alivoimat, saa runsaasti vastuuta tasakentin ja menestyy näissä kaikissa kiitettävin paperein. Hän on vahva luistelija, hänellä on erittäin hyvät avaukset, hyvä pelisilmä omassa päässä, hän taklaa kovaa, eikä epäröi pudottaa hanskojaan tarvittaessa. Parhaimmillaan Sbisa on hyökkäävänä puolustajana vahvan luistelunsa ja kovan rannelaukauksen ansiosta. Heikkouksia ei juurikaan ole, ehkä pieni liiallinenkin itsevarmuus tietyissä tilanteissa.

Sbisa on kokonaisuutena ehdottomasti yksi draftin mielenkiintoisimmista pelaajista. Todella hyvä sopeutuminen WHL:ään, tason nosto kauden mittaan ja sitten todellinen läpimurto kauden tärkeimmillä hetkillä. Jatkuva, tasainen kehitys, monipuolisuus ja kylmäpäisyys tärkeillä hetkillä lupailee hyvää jatkoa ajatellen.

"I feel I am more of an offensive defender who can play the puck quickly and move my feet well, maybe wheel with the puck sometimes. I play the power play and have a good wrist shot. I think I move the puck well, but I am really working hard to increase my strenght, especially for the one-on-one battles."



11. Joshua Bailey (C, Windsor, OHL, 6-1, 188)

- Joshua Bailey on OHL-seura Windsor Spitfiresin lahjakas kahden suunnan hyökkääjä. Menneellä kaudella Bailey teki Windsorissa 67 pelissä 29+67=96 pistettä ja oli joukkueensa pistepörssin ykkönen. Pisteillä mitattuna Bailey ei jäänyt OHL:n runkosarjassa tämän vuoden odotetusta ykkösvarauksesta Steven Stamkosista kuin alle kymmenen pistettä. Muutenkaan Baileyn peli ei rajoitu pelkkiin pisteisiin, sillä nuorella ontariolaisella on erittäin hyvä pelinäkemys, vahva työmoraali, hyvät johtajantaidot ja hän ottaa puolustusvelvoitteet tunnollisesti.

Mailankäsittely on hyvää ja kokonaisuutena Bailey on "varman oloinen" varaus. Baileyn kysymysmerkkeinä pidetään keskitason luistelua ja laukausta. Joidenkin arvioiden mukaan Bailey voisi hyvinkin olla TOP5 varaus tämän kesän draftissa, mikäli hän olisi vähän parempi liikkumaan. Tätä ominaisuutta voi kuitenkin kehittää jatkossa. Nuoren hyökkääjän kovaa luontaista asennetta koko kentän peliin on noin yleisesti ottaen monilla muilla pelaajilla vaikeampi saada kehitettyä.

Saginaw Spiritin scoutti David Burstyn kuvaili Bailey'ta seuraavasti:

“Bailey is a cerebral player. He is very patient with the puck, but also has the presence of mind to distribute it when he is pressured. He makes strong plays in all three zones. He is known for his defensive acumen, but is also a very effective scorer. His skating hinders him slightly but his anticipation offsets that. I like the fact that he competes and is willing to do the dirty work down low to create. He is not afraid to engage. He is also very strong on faceoffs."



12. Zach Boychuk (C, Lethbridge Hurricanes, WHL, 5-9, 176)

- Zach Boychuk on WHL-seura Lethbridge Hurricanesin pienikokoinen, mutta taitava ja suurella sydämellä pelaava keskushyökkääjä. Boychukin mennyt kausi oli tyypilliseen "kärkiprospectityyliin" täynnä pelejä ja niistä hän suoriutui vähintäänkin hyvin. Hän oli WHL:n runkosarjassa joukkueensa toiseksi tehokkain pelaaja tekemällä 33+39=72 pistettä 61 ottelussa. Parhaillaan Lethbridge pelaa parasta kauttaan viimeisiin 11 vuoteen ja tässä on Boychukilla suuri ansio: Boychuk on joukkueensa ylivoimainen maalikuningas playoffeissa (12 peliä, 11 maalia) ja koko WHL'n playoffien pistepörssissä Zach on tällä hetkellä toisena.

Vahvojen sarjanäyttöjen lisäksi Boychuk pelasi kauden aikana perinteisen Kanada-Venäjä-sarjan marraskuussa, pelasi nuorten MM-kisoissa Kanadan väreissä ja otti tietysti vielä osaa CHL:n tähdistöotteluun, jossa hänet valittiin voittaneen joukkueen "Team Whiten" parhaaksi pelaajaksi. Toistaiseksi Boychuk on ollut lyhyellä urallaan pelaaja, joka on onnistunut tekemään suuren määrän ns. tärkeitä maaleja isoissa peleissä. Tämä tärkeissä paikoissa venyminen kertoo osittain siitä, kuinka iso pelaajansydän nuorella albertalaisella on. Toisaalta pieni koko rajoittaa seurojen kiinnostusta, mutta Boychukin onneksi NHL:ssä pienetkin kaverit voivat menestyä nykyisin entistä paremmin, jos löytyy pelirohkeutta. Ja sitähän Boychukilla riittää.

“You see a lot of smaller guys putting up a lot of points in the NHL now. Sidney Crosby isn’t that big and same with a guy like Brian Gionta in New Jersey. That really motivates us to make it to the NHL. In the past there might not have even been a chance for a guy under six feet tall to get drafted in the first round. But now there is a chance and it’s nice that the enforcement of the rules maybe works a bit in our favor.”


jatkuu...
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Draft-ennakkoa #3

13. Kyle Beach (C, Everett, WHL, 6-3, 203)

- WHL-seura Everettin paha poika Kyle Beach on tämän vuosikerran yksi ehdottomasti lahjakkaimpia pelaajia: iso, ilkeä ja lahjakas voimahyökkääjän alku, joka iski WHL:n runkosarjassa 60 pelissä 27+33=60 pistettä ja otti peräti 222 jäähyminuuttia. Beach on suurella intohimolla pelaava pelaaja, jota vastustajat rakastavat vihata ja jonka tekemisiä omat yrittävät ymmärtää.

Viime kaudella Beach valittiin WHL:n vuoden tulokkaaksi. Tämän(kin) meriitin ansiosta hän oli ennen tätä kautta pelaaja, josta monet odottivat kesän kärkivarausta. Joulukuussa Beach sai kuitenkin tappelussa aivotärähdyksen ja tämä sama uusiutui heti tammikuussa. Näiden tapausten jälkeen Beach ei ollut enää loppukaudesta se sama pelaaja, mitä ennen näitä.

Everettin valmentaja John Becanic kertoi Beachin kaudesta HeraldNetin jutussa seuraavasti;

"His first half was just so outrageously good. But the second half he's struggled offensively. Now, were the injuries (responsible for) his lack of offensive production? I don't know. But in the first half he also drew more penalties than he took, and in the second half he took more penalties than he drew. So his effectiveness dropped somewhat, but he's also (18) years old. And when you're (18) years old, you expect some of that."

Niinpä, oliko tuo kauden toisen puoliskon osittainen floppaaminen kokemuksesta kiinni, vai johtuiko tuo aivotärähdyksistä? Minä pelkään jälkimmäistä ja pelkään, että kovalla tunteella pelaavalla Beachilla tulee olemaan koko loppu-uransa ajan ainakin jonkin verran aivotärähdyskierrettä. Veikkaan myös, että monet joukkueet pelkäävät juuri tätä puolta muuten lahjakkaassa nuoressa voimahyökkääjässä.



14. Mattias Tedenby (LW, HV71, Elitserien, 5-9, 165)

- Mattias Tedenbya ei ole pilattu koolla (tai on pilattu, ihan miten vaan), mutta hän on erittäin nopea ja taitava hyökkääjä. Pelisilmä on draftin parasta A-ryhmää ja syöttäjänä Tedenby on loistava. Pelaa intensiivisesti ja suurella sydämellä. Joidenkin mielestä Tedenby on tulevaisuuden Martin St. Louis. Pieni koko rajoittaa kuitenkin kiinnostusta. Mikäli hän olisi kymmenen senttiä pidempi, Tedenby olisi varma TOP10 varaus. On pelannut U-18 kisoissa nyt neljä peliä tehoilla 3+4=7 pistettä. Piste enemmän ja Tedenby olisi samoissa tehoissa Nikita Filatovin kanssa kisojen pistepörssin toisena.



15. Tyler Myers (D, Kelowna Rockets, WHL, 6-7, 204)

- Myers on WHL-joukkue Kelownan (Luke Schenn'in joukkuekaveri siis) parimetrinen texasilaispuolustaja, joka saanut kuitenkin kiekko-oppinsa Kanadassa. Erittäin isokokoinen puolustaja on kokoisekseen sulava luistelija ja pärjää kiekollisena. Pohjimmiltaan Myers on vahva puolustava puolustaja, joka pelaa ulottuvalla mailallaan kiekot varmasti pois. Fyysinen peli on kohtalaista, mutta voisi kuvitella, että kun parimetrinen 18-vuotias saa vähän lisää ikää ja voimaa, hänen kanssaan voi olla tuskallista taistella kiekoista. Arviot Myersin lahjoista jakautuvat aika paljon. Parhaimmillaan Myers voi mennä helposti kympin sakissa, heikoimmillaan taas jossain 15-20 paikkeilla.

Tuntemattomaksi jäänyt scoutti Myersista Hockey Newssissa:

"Chara bumbled around in junior, but this kid's feet are fine. He can move the puck and it's hard to beat him with his massive wingspan."

***

Tässä olivat ISS'n tuoreimman listan 15 parasta pelaajaa. Jokaisella on oma suosikkinsa, mutta minun listani kärjessä ovat ns. "realistisista vaihtoehdoista" Colin Wilson, Cody Hodgson ja Mikkel Boedger.

Perustelut:

- Ikäisekseen voimakas Wilson voisi olla tulevaisuudessa jopa ykkösketjun maalintekijä ja monipuolisuutensa ansiosta hän saattaa pystyä pelaamaan laidallakin tehokkaasti. Nuoren hyökkääjän työmoraalia on kehuttu joissakin lähteissä ja minun silmääni hän on tehnyt jo vaikutuksen.

- Hodgson teki jo 40 maalia OHL:ssa ja häntä pidetään lisäksi hyvänä kahden suunnan hyökkääjänä sekä johtajatyyppinä. Kuulostaa siis hyvältä päällisin puolin, mutta en ole nähnyt häntä tarpeeksi pystyäkseni arvioimaan paremmin.

- Boedker on sitä, mitä Canucks tarvitsisi: taitoa ja nopeutta hyökkäykseen - ykkösketjuun suunniteltu prospecti. Boedger on mennyt kauden aikana hienosti eteenpäin, joten siinäkin mielessä hän kiinnostaa. Lisäksi hän olisi mielenkiintoinen varaus tanskalaisena pelaajana ja kun meillä on jo Hansen, niin kaksi tulevaisuuden juuttipelaajaa tietäisi yhden maan valloitusta (Suomihan ollaan jo hävitty ruotsalaisten pelaajien vuoksi).

Muista raaputetuista pelaajista Beachissa pelottaa aivotärähdystausta (ja asenne), Tedenbyssa ja Boychukissa puolestaan pieni koko ja Bailey'ssa se, että hänellä ei ole hyökkäyspäähän pelatessa ykkösketjun lahjoja raporttien mukaan. Sbisa olisi mielenkiintoinen vaihtoehto, mutta Canucks tarvitsisi hyökkääjiä. Tosin joukkue tulee varaamaan taas listansa mukaan paremmuusjärjestyksessä ja jättää nuo ensisijaisuusjutut fanien huoleksi.

Kesän draftissa minun suurimmat mielenkiinnot kohdistuvat ykkösvarauksen ohella siihen, mitä Canucks tekee OHL-pelaajien suhteen. Joukkuehan on viettänyt OHL:ssä jo pitkään todella kuivaa kautta (edellisten 66 Canucks-varauksen joukkoon on mahtunut vain neljä varausta OHL'sta) ja syystä. Viime kesänä Nonis palkkasi meille kuitenkin ihan oiken uuden OHL-scoutin Ray Paynen(!), joka on tehnyt pitkällä urallaan hyvää työtä aikaisemmin San Josessa ja Washingtonissa. Saa nyt sitten nähdä, kasvaako OHL-pelaajien rooli vihdoin meillä. Ainakin olisi jo korkea aika tälle.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Jukoliste Nuck! Kiitos ja kummarrus mielenkiintoisesta aiheesta. Tarjoon pastillit kun nähdään..
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Suosikkijoukkue
Ilves, Bulls, Arsenal, Canucks ja Three Lions
Ja Mike Gillis sieltä ilmeisesti sitten tuli. http://www.nhl.com/nhl/app?articleid=361326&page=NewsPage&service=page

Itsellä ei suurempaa havaintoa Gillisistä ole, mitä nyt noita juttuja hänestä lukenut. Saas nähdä kuinka Gillis hoitaa Naslundin, jonka agenttina hän on toiminut.

Mike Gillis siis todellakin varmistui Canucks GM:ksi eilen pidetyssä tiedotustilaisuudessa. Kokoan tähän viestiin hieman fanien poimintoja (HF boardsilta) tilaisuuden annista.

- Gillis korostaa odotetustikin hyökkäyksen vahvistamisen tärkeyttä. Hän sanoo, että ensi kauden joukkueen tulisi olla fyysisempi ja nopeampi kuin edellis kauden porukan.

- Gillis antoi Vigneaultille positiivista palautetta ja vaikka hän toivoikin hyökkäävämpää pelityyliä joukkueelle hän ei syyttänyt Vigneaultia puolustavasta pelityylistää. Sen sijaan hän kiitti Vigneaultia siittä, että hän pelasi niillä korteilla mitä hänellä oli ja haki menestystä niillä vahvuuksilla mitä joukkueella oli. Vigneaultin mahdollinen jatko joukkueessa ratkennee perusteellisten keskustelujen Gillet'n kanssa perusteella. Valtaosa faneista kuitenkin uskoi tiedotustilaisuuden antavan vihiä pikemminkin V:n jatkosta kuin lähdöstä.

- Tambellini jatkaa joukkueessa.

- Gillet ei pitänyt Sedineitä pelaajina jonka ympärille joukkuetta rakennettaisiin. Tämä käynnisti fanien keskuudessa heti Sedinit - vastaan tieskuka siirtohuhut.

- Gillet sanoi, että skouttaukseen ja nuorten pelaajien kasvatukseen on panostettava entistä enenmän. Monet pitävät näitä kommentteja lähtölaukauksena Ron Delmorelle Canuckseista.

Kaiken kaikkiaan erittäin suuri osa faneista oli tyytyväinen tilaisuuden antiin ja monen suhtautuminen kaveriin muuttui tilaisuuden aikana.

Minä ainakin olen mielissäni, jos Gillet päättää pitää Vigneault seurassa. Huippuvalmentajia ei ole liikaa vapaana ja uuden koutsin palkkaamisessa piilee aina suuri riski. Lisäksi uskon, että ensi kauden alku menisi paremmin Vigneaultin komennossa kun ei tarvitsisi opetella uusia kuvioita.
 
Viimeksi muokattu:

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Kyllä maalivahti- ja puolustajatilanne näyttää ulospäinkin hyvältä, jos me katsomme noita alueita sekä prospecti-, että NHL-tulokas -mittareilla. Tai jos tuota ei näe, niin ei sitten mitään nuorista pelaajista ymmärräkään.

Maalivahtitilanteesta olen samaa mieltä, sillä Schneider näyttää tällä hetkellä erinomaiselta varaukselta ja parin vuoden päästä ykkösmaalivahdilta NHL'ssa. Mutta puolustuksessa Edleria lukuun ottamatta en näe tilannetta niin lupaavana kuin sinä. Toki löytyy nimiä kuten Bourdon, Ellington ja McIver, mutta mitä heistä loppuen lopuksi tulee on mahdotonta ennustaa.

McIver nyt on maksimissaan kolmosparin puolustaja (oikeastaan on jo), ja Ellingtonin paikka puolustuksen top4'ssa on kysymysmerkki, ei todellakaan mikään varma tapaus. Itsekin tykkään liittää Willie Mitchellin mukaan keskusteluun kun Ellingtonista puhutaan, verrata häntä Willieen, mutta realistisesti pidän kuitenkin todennäköisempänä että Ellington jää kolmosparin puolustajaksi (nuo "williemitchellit" ovat kuitenkin erittäin harvassa, vaikka rooli yksinkertaiselta näyttääkin). Bourdon on erittäin vaikea tapaus, eikä hänen tulevaisuudesta voi sanoa yhtään mitään. Kaikki työkalut kyllä löytyy, mutta "tyhmä ko saapas". Mahdoton sanoa mihin suuntaan ura lähtee.

Parhaimmassa tapauksessa tuo nuorten puolustajien tilanne näyttää kyllä erinomaiselta. Harvoin kuitenkin käy niin, että kaikki onnistuu niin kuin toivotaan. Pelaajia kuten Schneider tai Edler, eli ns. varmoja tapauksia, ei löydy yhtään enempää, ja tästä syystä en ole niin luottavainen kuin jotkut muut ovat. Enkä siis sano etteikö olisi mahdollista että Ellingtonista tulisi uusi Mitchell tai että Bourdonista tulisi uusi Jovanovski. Mielestäni tässä vain asetettaisiin liikaa odotuksia, ja luultavasti petyttäisiin lopussa pahasti.

---

Mike Gillis sieltä sitten tosiaan tuli. Hieman ollut kiirettä viikolla, joten katsotaan tuota palkkausta nyt kun savu on hieman kaikonnut. Hiisi tuossa tiivistikin, mutta laitan omat kantani myös näkyviin niin miehestä itsestään, kuin myös lehdistötilaisuuden annista (saattaa olla toistoa):

- Gillisin pelaajaura jäi torsoksi polvivammojen takia. Gillis kuitenkin pysyi jääkiekon parissa, ja aloitti agenttihommat heti lakimiehen tutkinnon suoritettuaan 90-luvun alussa. Nimekkäimpiä asiakkaita mm. Pavel Bure, Courtnallin veljekset ja Markus Näslund.

- Gillis toimi kotitoimistostaan Kingstonista ennen viime kesänä tapahtunutta muuttoa Länteen, Vancouveriin. Gillisin tytär pelaa Kanadan maahockey-joukkueessa joka toimii Vancouverissa. Mike siis halusi pitää perheen kasassa, joten pakkasi kamat ja tuli tyttärensä mukana länsirannikolle. Muuton ei pitänyt olla pysyvä, mutta perhe tykästyi kaupunkiin ja päätti jäädä ainakin pariksi vuodeksi paikalleen.

- Paikka Canucksin GM'nä siis tuli aika ihanteelliseen ajankohtaan, ja tuohon pariin vuoteen lisättäneen muutama vuosi lisää, sillä sopimus jonka hän Aquilinien kanssa allekirjoitti on viisivuotinen. Gillis oli aikaisemminkin mukana Canucksin GM-kuvioissa, mutta tuolloin Burke vei pidemmän korren.

- Aquilinit ei missään vaiheessa tosissaan edes toista vaihtoehtoa katsoneet, vaan Gillis oli heidän valinta jo alusta asti. Jääkin sitten spekuloitavaksi oliko Gillisin muutto Vancouveriin viime kesänä tyttären maahockey-kuvioiden perässä juoksemista...

- Gillisiä on luonnehdittu adjektiiveilla rehellinen, suoraan puhuva, aggressiivinen, kilpailuhenkinen... aika lähellä entistä Canucks-manageria Burkea siis. Myös valmentaja Vigneault sopii tähän sapluunaan erinomaisesti.

- Gillis tulee Canucksiin puhtaalta pöydältä. Hänellä ei ole mitään ennakkopäätöksiä tehtynä liittyen mihinkään, hänellä ei ole "omaa väkeä" (sillä tämä on ensimmäinen kerta kun hänellä on alaisia), joten kaikki nykyiset työntekijät jatkavat rooleissaan toistaiseksi. Muutoksia tehdään sitten jos niitä tarvitsee tehdä, mutta Gillis ei tule tekemään muutoksia ihan vain muutosten tekemisen ilosta. Hän analysoi scoutit ihan siinä missä pelaajatkin; suoritusten perusteella. Draftin jälkeen on amatööriscoutit suurennuslasin alla, ja heinäkuun jälkeen ammattilaisscoutit.

- Tambellini jatkaa apulaistoimitusjohtajana, sillä hän on suuri hyöty kokeneena Canucks-sotaratsuna uudelle tulokkaalle Gillisille, liittyen kaikkeen, niin pelaajiin kuin muihinkin osa-alueisiin. Suunnitelmissa on palkata yksi henkilö huolehtimaan palkkakatosta ja CBA'sta.

- Gillis ei pidä Canucksia joukkueena joka on lähellä Stanley Cupia. Joukkue tarvitsee enemmän nopeutta, enemmän kovuutta, enemmän kilpailuhenkisyyttä. Enemmän suoraviivaisia pelaajia niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin.

- Gillis käy Vigneaultin kanssa keskusteluja filosofiasta lähiaikoina, ja valmentajan nimeäminen on hänen sanojensa mukaan suurin päätös. Gillis ei pitänyt Vigneaultin viime kauden suoritusta huonona, vaan enemmänkin syytti Nonisia palikoiden heikosta laadusta. Tiedosti kuitenkin että kauden lopun syväsukellus oli hälyttävä, ja syyt tälle on pakko löytää, ja sen jälkeen poistaa (valmentaja tietty yksi mahdollinen syy).

- Gillis piti Sedineitä ykköskentän pelaajina, mutta ei välttämättä pelaajina joiden varaan joukkuetta rakentaisi. Tämä oli tavallaan kuitenkin selviö, sillä eihän kukaan Sedineitä minään franchise-pelaajina missään vaiheessa pitänytkään. Luongo on prioriteetti numero yksi, ja hänen kanssaan on pakko päästä yhteisymmärrykseen joukkueen tulevaisuudesta.

Mitä tästä nyt sitten voisi päätellä? Gillis tulee organisaatioon ja tuo mukanaan uusia tuulia, mutta puskutraktoreilla nyky-Canucksia ei matalaksi vedetä. Aika näyttää mitä tapahtuu, mutta ei tämä ennakolta ole niin paha mitä ainakin itse odotin. Aikeethan Gillisilla on lähes tulkoon täsmälleen samat kuin Nonisilla kauden jälkeen oli, mutta Aquilinit uskovat että Gillis saavuttaa päämääränsä ja toteuttaa visionsa jämäkämmin ja aggressiivisemmin kuin Nonis, joka ei ollut Aquilinien valitsema GM.

Onhan tuo erittäin ikävää Nonisin kannalta, joka kaikkien juttujen mukaan on erinomainen työkaveri ja teki töitä paljon ensi vuoden joukkuetta varten (mm. matkat Ruotsiin Brunnströmmiin liittyen). Bisnes on kuitenkin julmaa, ja jää nähtäväksi tekivätkö Aquilinit oikean päätöksen.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Maalivahtitilanteesta olen samaa mieltä, sillä Schneider näyttää tällä hetkellä erinomaiselta varaukselta ja parin vuoden päästä ykkösmaalivahdilta NHL'ssa. Mutta puolustuksessa Edleria lukuun ottamatta en näe tilannetta niin lupaavana kuin sinä. Toki löytyy nimiä kuten Bourdon, Ellington ja McIver, mutta mitä heistä loppuen lopuksi tulee on mahdotonta ennustaa.
Me taidamme puhua nyt eri asiasta.

Minä en ole sanonut, että meidän nuorista puolustajista kehittyisi Mitchellin tai Jovanovskin tasoisia puolustajia (Ellington on vain pelityyliltään samanlainen kuin Mitchell). Parhaimmillaan heistä voisi kehittyä vaikka mitä, mutta tämä ei ole todennäköistä. Todennäköisempää on sen sijaan se, että ainakin yhden nuoren kohdalla petytään pahasti ja yhdestä tulee "rajatapauspakki" NHL:ään, kuin se, että tuossa joukossa olisi suorassa rivissä tulevaisuuden Norris-kandinaatteja.

Se, mitä yritin tuoda esille puhuessani hyvästä tilanteesta, oli ihan pelkästään Canucksin pakkiosaston vertausta NHL:n keskiarvoon. Siis siihen veteen piirrettyyn viivaan, minkä johdosta jonkun osa-alueen tilanne on joko hyvä tai huono. Ja meillä tuo pakkien tulevaisuus näyttää kyllä ennemminkin hyvältä, kun tätä vertaa keskiarvoon.

Toistan itseäni; Vancouverilla on yksi nuori puolustaja riveissä (Edler), josta voi hyvällä syyllä odottaa tulevaisuuden ykkösparin pakkia NHL:ään. Toinen nuori puolustaja (Bourdon) on 21 NHL-scoutin tekemässä listassa tällä hetkellä koko kiekkomaailman toiseksi lahjakkain puolustaja NHL:n ulkopuolella (varattujen pakkien joukossa - hedmanit jätetään siis laskuista pois). Puolueettomien ammattitarkkailijoiden papereissa siis lahjakkaampi kuin Hickey, McDonagh, Sanguinetti, Franson, Sekera, Lee, Kindl, Parent, Shattenkirk, Lashoff, Ericsson, Wishart, Blum jne.

Näitä kahta puolustajaa voidaan pitää "formulaluokan" pakkiprospecteina koko NHL:n mittarilla ja harvalla joukkueella on kaksi näin lahjakasta pakkia tulossa. Eikä tämä arvio tule pelkästään valaslasien takaa, vaan tälle löytyy ihan ulkopuolistakin taustaa. Ja kun näiden pakkoprospectien takana tulee vielä tällä hetkellä kaksi kelvollista syvyyspakkiprospectia (Ellington [joka esiintyi todella edukseen leirillä] ja McIver), niin tilanne näyttää hyvältä, vaikka sitä katsoisi millaisten lasien läpi.

Mitä tulee Bourdonin kehitykseen, niin hänen kautensa on ollut kaksijakoinen. Minä en pidä häntä sinun sanojasi mukaillen "tyhmä ko saapas -pakkina", vaan vielä muuten vihreänä pakkina, jonka muutamat loppukauden virheet nostettiin kauden aikana mielestäni liian isoin otsikoin ylös. Pitää muistaa noita virheitä muistellen se, että Bourdon joutui ottamaan (Canucksin pakkien loukkaantumistilanteesta johtuen) ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan paljon isomman roolin ylhäällä, mitä hänelle olisi vielä kuulunut ja tuo kostautui etenkin loppukaudesta.

Lucin alkukausi oli kuitenkin vähintäänkin hyvä. Ensin hyviä otteita AHL:ssä ja sitten marraskuussa yhdeksän ottelun rupeama NHL:ssä, jonka aikana omiin ei mennyt ainuttakaan osumaa (ei edes alivoimalla) niiden noin kahden tunnin (tehokas peliaika) sisällä, jotka Bourdon pelasi. Tuon visiitin jälkeen kauden toinen visiitti ylhäällä ei ollut kuitenkaan niin hyvä. Tuohonkin jaksoon mahtui toki paljon hyviä pelejä, mutta myös alkukautta enemmän näkyviä virheitä (ja nämä virheet muistetaan).

Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että Bourdon meni ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan paljon joukkueen menestyksen mukana. Silloin kun viereltä löytyi tukea ja joukkue menestyi, myös Bourdon pelasi hyvin ja silloin kun joukkue vierellä ei menestynyt, Lucin'kin pelissä alkoi näkyä virheitä. Ihan tyypillistä nuoren puolustajan peliä siis kaiken kaikkiaan, ja kun roolina oli pelata niin AHL:ssa kuin NHL:ssä puolustavan puolustajan paikkaa, niin olihan se myös luonnollista, että Canucksin loppukauden vuoksi myös Bourdonin otteet eivät häikäisseet.

Kuten sanoit, Bourdonilla on kuitenkin kaikki lahjat olemassa; hyvin luisteleva, iso, fyysinen ja kovaa ampuva puolustaja. Olen hyvin pitkälle samaa mieltä Steve Tambellinin kanssa siitä, että kaikki mitä Bourdon tarvitsee, on enemmän ammattilaispelejä ja näistä tulevaa kokemusta. Tuo kokemus poistaa noita virheitä / tuo tasaisuutta ja sen jälkeen, kun mies on saanut oman päänsä kuntoon korkeimmalla tasolla, voidaan odotella myös hyökkäysten tukemisia. Tällä hetkellä suunta on mielestäni kuitenkin loppukauden ongelmista huolimatta hyvä.

***

Moose on selkä seinää vasten AHL:n playoffeissa kovaa Syracusen joukkuetta vastaan (otteluvoitot Crunchille 3-2). Sarjan neljä peliä on mennyt jatkoille, joten tasaista on ollut. Sarjan mahdollinen viimeinen ottelu pelataan ensi yönä Syracusen kotihallissa. Mikäli Moose onnistuisi vielä tuon väännön voittamaan, seitsemäs peli pelattaisiin heti seuraavana iltana ja sekin Crunchin kotiareenalla.

Tulokasvuottaan ammattilaisena pelaava Cory Schneider on kasvanut todelliseksi voittajaksi sarjan tappiollisesta tilanteesta huolimatta ja pelien tähtipalkintoja satelee joka ilta. Tällä hetkellä Coryn torjuntaprosentit ovat 94.1% ja taakse on mennyt keskiarvolta 1.76 maalia ottelussa. AHL:n runkosarjan lopun paras joukkue Crunch on erittäin fyysisenä (ja jopa osin likaisena) joukkueena ajellut Schneiderin päälle sarjassa useita kertoja, mutta toistaiseksi Corya ei olla näillä horjutettu. Tom Sestito sai onneksi sarjan loppuun kestävän pelikiellon, kun tämä löi Schneideria päähän.

Schneiderille alkaa löytyä mukavasti arvostusta myös vastustajien riveistä. Esimerkiksi Crunch Hockey'n blogia pitävä Lindsay Kramer kertoi blogissaan Corysta seuraavaa:

Cory Schneider should be starting for the Canucks next season.
Tuo lause kertoo siitä tasosta, millä Cory on sarjassa pelannut, ja oikeastaan hän on pelannut tuolla tasolla jo pitkään - sen jälkeen, kun syksyn lämmitysajot AHL:ssä olivat takana. Ehkä Kramer ei kuitenkaan muista, kuka pelaa Canucksin maalilla... No, joka tapauksessa Schneider on tekemässä erittäin vahvaa nousua portaissa ylöspäin.

Schneiderilta pystyi vahvoja pelejä odottamaan hienon kauden jälkimmäisen puolikkaan johdosta. Positiivinen yllätys on ollut sen sijaan Michael Grabnerin otteet. Aikaisemmin vähän pehmeänä ja ailahtelevana pelaajana tunnettu itävaltalaisnuorukainen on näyttänyt sarjassa, että hän pelaa sitä paremmin, mitä enemmän peleillä on panosta. Grabner on jättänyt kolmella maalillaan Crunchin lupaukset Brulen ja Brassardin telineisiin ja myös tämä lupailee hyvää jatkoon.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös