nuck kirjoitti:
Ryhdyn seuraamaan kuviokelluntaa. Toivottavasti löydän tästä lajin, jossa pysytään paremmin pinnalla.
En löytänyt, joten palataan uimahallista takaisin tuttuun ja turvalliseen ympäristöön.
Olen miettinyt kyllä sitäkin, että toisaalta ehkä minun pitäisi pysyä tästä ketjusta erossa, sillä kun viimeisimmässä viestissäni manasin joukkueen syvälle helvettiin onnettomine peliesityksineen, joukkue paransi heti esityksiään. Lisäksi kun aiemmin tämän kauden aikana julistin voimani tunnossa sanaa, että "joukkue pystyy voittamaan kenet tahansa halutessaan", joukkueen palikat alkoivat sinkoilla tämän jälkeen oikein kunnolla. Toivottavasti nyt siis antaessani jälleen Canucksin joukkueelle porkkanaa kepin sijaan, palikat pysyisivät kasassa.
Canucksin ja Oilersin välisestä kolmen ottelun sarjasta on pelattu nyt kaksi ottelua ja Canucksilla on näistä erittäin tärkeistä peleistä kasassa mukavasti neljä pistettä. Tämä on paljon enemmän, mitä itse odotin Oilersia vastaan edes kolmen pelin jälkeen, joten tyytyväinen pitää olla. Parasta on se, että onnettomasti Torinon kisojen jälkeen pelannut joukkue on tullut kuitenkin mukaan playoff-taisteluun näillä kahdella voitolla.
Jos jätetään tilastot pois ja keskitytään pelkästään joukkueen pelilliseen antiin kahdessa viime ottelussa, niin joukkue on kohentanut pelillistä ilmettään täysin siitä muutaman viime viikon aikaisesta haluttomasta ja onnettomasta lammasjoukkiosta nykyiseen energiseen ja taistelevaan ryhmään nähden. Ennen Öljymäen-pelejä joukkueen edessä näkyi pelkästään rantapallo, mutta nyt joukkue näkee jo vähän muutakin kuin aikaisen kesäloman. Ja mikäli joukkue pelaa jatkossa samalla intensiteetillä kuin se on Öljy-pelit pelannut, playoffit ovat todennäköiset.
Tämän viikon maanantai oli Canucksin joukkueelle hyvin merkittävä päivä. Joukkue piti tuolloin "suljettujen ovien päivän". Se kävi keskenään isoja pelillisiä ja henkisiä asioita läpi. Pelaajat saivat kertoa yksitellen, mikä mättää itsessä ja mikä ärsyttää muissa. Jokainen sai kertoa asiansa julki ja muut kuuntelivat. Yksikään ei keskeyttänyt, eikä yksikään halunnut pilata tärkeätä hetkeä huutokilpailulla. Tämä oli viimeinen mahdollisuus saada joukkueen peli kasaan, ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä. Ja toistaiseksi tuntuu, että tämä yhteinen tärkeä hetki toimi.
"Everything you can imagine we touched on but I think the guys who are our leaders are taking responsibility for this. It sounds simple but that’s really it. You’ve got 75 per cent of the guys buying in and 25 per cent who aren’t, it’s not going to work", Brendan Morrison kertoi tästä päivästä ja joukkueen aikaisemmasta ongelmasta. Joukkueella oli siis monien veikkaama henkinen ongelma päällä. Nämä henkisen puolen ongelmat heijastuivat tietenkin pelillisiksi ongelmiksi, mutta kuten Canucksista pystyy helposti lukemaan, joukkue ei ole läheskään niin huono (loukkaantumisista huolimatta), mitä sen peli on viime aikoina ollut.
Tämän tärkeän päivän jälkeen Vancouver pelasi henkisesti suuren ottelunsa tällä kaudella Canucksille voittamatonta Edmontonia vastaan keskiviikkona. Joukkue oli pessyt kasvonsa ja laittanut uudet haalarit päälleen, joten Oilersia kyykytettiin voitolla (1-4) ensimmäistä kertaa tällä kaudella ja vielä itse Öljymäellä, jossa on kauden aikana tullut enemmän raippaa kuin muualla yhteensä. Voitto oli Canucksille joka suhteessa erittäin tärkeä ja etenkin henkisesti tällä voitolla oli valtava merkitys. Tappio kun olisi ollut suljettujen ovien takana vietetyn päivän jälkeen varmaa lopun alkua.
Joukkueet pelasivat seuraavan keskinäisen ottelunsa torstain ja perjantain välisenä yönä Vancouverissa. Tässä ottelussa Canucks joutui itse asiassa vasta ensimmäistä kertaa uudistuneella ilmeellään todelliseen henkiseen testiin, sillä tämä ensimmäinen Öljy-ottelu oli enemmän hengen ottama pakkovoitto. Lisäksi toisessa pelissä Oilers halusi hinnalla millä hyvänsä maksaa kotitappionsa takaisin veriviholliselleen, joka taistelee vielä samoista sijoista. Ottelusta tulikin erittäin raskas, kova ja myös kipeä testi, jossa Canucksia ei myöskään juuri suosittu, mutta tästä huolimatta joukkue väänsi toisen erittäin tärkeän voittonsa ja näytti henkisen kanttinsa tämän hetkisen tilan.
Canucks aloitti ottelun hyvin ja meni Todd Bertuzzin maalilla ensimmäisessä erässä 1-0 kotijohtoon. Maali oli tämän päälle viisi miljoonaa taalaa ansaitsevan pelaajan ensimmäinen tasakenttämaali sitten tammikuun. Pirteästi pelannut Canucks lisäsi johtoaan toisessa erässä piste- ja tehopörssikärkensä Henrik Sedinin toimesta jo 2-0 lukemiin ja Canucks näytti etenevän tässäkin pelissä vakuuttavasti omilla raiteillaan. Tosiasiassa vasta tämän Sedinin maalin jälkeen testattiin kotijoukkuetta kuitenkin tosissaan.
Öljy sai ensin kavennuksen Canucks-tappaja Raffi Torresin (tällä kaudella seitsemän maalia yhtä monesta Canucks-ottelusta) toimesta. Erän lopussa linjatuomari Mike Cvik halusi tulla torppaamaan erinomaisen pelin jälleen pelannutta Keith Carneyta ja tämä linjatuomarin blokkipeli maksoi tasoitusmaalin. Kun tämän lisäksi vielä Anson Carter kikkaili oman maalinsa kulmalla alimpana miehenä ja lahjoitti helpossa tilanteessa Edmontonin Fernando Pisanille ilmaisen maalin, Canucksin polvet nytkähtivät. Maassa joukkue ei kuitenkaan käynyt.
Canucks nousi ottelun kolmannen erän aikana tasoihin kapteeni Näslundin osumalla. Maali -jossa Näslund esitteli pitkästä aikaa parasta asettaan rannelaukausta- oli Näslundin 30 maali tällä kaudella, joten mies on tehnyt nyt viitenä kautena peräkkäin vähintään 30 maalia. Näslundin yhden kauden maaliennätys on edelleen kaudelta 2002-03, jolloin mies iski 48 osumaa. Näslundin maali merkitsi muuten samalla sitä, että Canucksin ykkösketjussa joukkueen palkkabudjettia yhteensä 11.2 miljoonaa syövät tähdet Näslund ja Bertuzzi onnistuivat maalinteossa ensimmäistä kertaa samassa pelissä sitten tammikuun.
Canucks oli tullut henkisen testin läpi tasoihin ja kun joukkue vielä käänsi rangaistuslaukaukset itselleen Jarkko Ruudun, Näslundin ja Bertuzzin onnistuttua yrityksissään, joukkue taisteli kaksi tärkeää pistettä itselleen ja sai varmasti lisää itseluottamusta. “It’s a good question but probably not. We probably would have found a way to self destruct. We were a team that was thinking more than reacting and you can’t play that way. We got some odd bounces tonight but we didn’t quit.” Puolustaja Keith Carneyn vastaus, kun mieheltä kysyttiin pelin jälkeen, olisiko Canucks kääntänyt pelin itselleen nyt nähtyjen tapahtumien jälkeen vielä ennen maanantaita.
Canucksin uudistuneen ilmeen selvin tason nostaja on ollut kahdessa Oilers-pelissä ykkösketjun laituri Bertuzzi. Bertuzzi on pelannut pitkästä aikaa lähellä omaa tasoaan taklaamalla hyvin ja onnistumalla ratkaisujen tekemisessä. Toisessa Oilers-ottelussa Bertuzzi iski pelin tärkeän avausmaalin, syötti ottelun tasoittaneen 3-3 osuman ja iski itse lopullisesti voiton varmistaneen rangaistuslaukausosuman. Bertuzzin lisäksi myös Näslundin peli oli etenkin jälkimmäisessä Oilers-ottelussa lähes niin hyvää kuin mieheltä voi odottaa. Kapteeni iski tärkeän tasoituksen kolmannessa erässä pitkään kateissa olleella rannelaukauksellaan.
Bertuzzin ja Näslundin keskellä nähtiin etenkin ottelun kolmannessa erässä nuori Ryan Kesler, joka saattoi samalla ottaa ykkössentterin roolin vahvalla pelillään ainakin välillisesti itselleen. Kesler on pelannut koko kauden selvästi puolustavassa roolissa, eikä miehen pistetili ole karttunut kuin 19 pisteen verran, mutta nyt kun Kesler sai hyökkäävän roolin (oikeastaan ensimmäistä kertaa tällä kaudella), tämä AHL-joukkue Manitoban viime kauden arvokkain pelaaja iski taululle tehot 0+2, voitti aloituksensa Oilersin vahvoja aloittajia (Peca, Horcoff, Stoll) vastaan 64.3%:sti ja valittiin ansaitusti ottelun parhaana pelaajana.
Vähän aikaa Keslerin ketjun laidassa pelaava Todd Bertuzzi kertoi ketjunsa sentteristä seuraavasti; "I like playing with him. He gets in the corner and gets dirty and he’ll take the hit. But it’s his speed. It’s outstanding and I see a bright future for him … if he continues that way.” Niin, monet muutkin näkevät miehellä hyvän tulevaisuuden. Pisteitä Kesler ei varmaankaan tule koskaan tekemään älyttömiä määriä, mutta tämä Canucksin nopein luistelija tulee olemaan vielä vuosia erittäin hyvä ja monipuolinen kahden suunnan sentteri.
Saapa nähdä, ottaako Kesler pysyvämpää roolia tämän kauden ykkösessä. Joka tapauksessa ykkönen näyttäisi juuri tällä hetkellä olevansa tulossa ja tämä mahdollistaisi Canucksista vaarallisen joukkueen mille tahansa vastustajalle tahansa. Sedineiden ketju pystyy iskemään tehoja vähän pienemmälläkin jääajalla, mutta yksi offensiivisesti onnistuva ketju ei pitkälle riitä. Mielenkiintoinen tilanne joukkueella sikäli, että jos joukkue saisi ykkösensä iskuun, joukkueella olisi kaksi hyvää offensiivista ketjua ja kohta ehkä kaikkien aikojen paras Canucks-puolustus takanaan.
Ed Jovanovskin pitäisi nimittäin aloittaa joukkueen jääharjoitukset ensi viikon puolessa välissä. Pelikunnossa Jovocop olisi näin ehkä heti ensi viikon jälkeen. Sami Salon paluusta on ollut kahdenlaista tietoa, mutta tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Salon paluu menee aina mahdollisten playoffien kynnykselle saakka. Mahdollisissa playoffeissa Salon siniviivalaukaus pitäisi kuitenkin jälleen näkyä. Salon ja Jovanovskin liittyminen ryhmään olisi luonnollisesti valtava apu ja tämä tekisi joukkueen puolustuksen tilan erittäin hyväksi.
Joukkueen uudet, siirtotakarajalla tulleet puolustajat Keith Carney ja Eric Weinrich ovat pelanneet toistaiseksi vahvasti. Carney pelasi jälkimmäisessä Oilers-pelissä peräti 28:23 ja muutenkin mies on kellottanut jatkuvasti noin 25 minuutin jääaikoja. Weinrich on pelannut puolestaan noin 22 minuuttia ottelussa myös Vancouverissa. Weinrichilla oli yksi heikko ottelu (Nashville), mutta muuten myös hän on ollut erittäin kokeneena puolustajana selvä vahvistus joukkueen puolustukseen.