Mr Scarface kirjoitti:
Ei hullumpi matsi tuo PHI-VAN lainkaan. Oikeassa olimme, että Vancouver vie. Taitavammat pelaajat, ja joka osa-alueella laadukkaammat muutenkin, tulivat esille yön ottelussa väkisin, niin paljon nuo Phillyn loukkaantumiset näkyivät pelissä. Hyvän kirin Flyers sai lopussa ja Kapasen maali oli tuoreimmasta päästä, mutta Canucks oli kyllä 60 minuutilla parempi joukkue. Maalivahdit eivät vakuuttaneet kummassakaan päässä. Mielestäni Flyers aloitti väärällä kassarilla, loukkaantunut pelaaja oli ilmeisesti tolppien välissä alusta lähtien.
Mielestäni Canucks pelasi Rangersia vastaan paremman ja ennen kaikkea ehjemmän ottelun kuin Philadelphiaa vastaan. Canucks-puolustajille tuli ennen kaikkea pelin alussa hirveitä oman pään pelinlukuvirheitä ja näiden lisäksi liian monta puolustajaa kunnostautui nyt kiekon menetyksissä omassa päässä. Steve McCarthylla ei tahdo voima riittää omassa päässä isoja joukkueita vastaan ja siksi mies pelasikin vain reilut kuusi minuuttia. Oma lukunsa oli jälleen puolustajaksi palannut Wade Brookbank. Mies pelasi ottelussa kaksi vaihtoa ja teki näissä kaksi isoa virhettä, joista toisesta Mike Richards pääsi läpiajoon. Onneksi Auld paikkasi molemmat Brookbankin virheet. Olen sanonut tämän aikaisemminkin, Brookbankia ei puolustajana kannattaisi missään nimessä peluuttaa.
Canucks tuli pelin alussa hyvin ja teki paljon töitä, mutta jotenkin joukkueen vauhti pysähtyi erikoistilanteiden myötä ja Flyers hallitsi lievästi ensimmäisen erän loppua. Toinen erä oli melko tasaista pelaamista ja molemmille maalivahdeille meni yksi helppo maali. Flyers-maalivahti Esche imaisi Nolan Baumgartnerin siniviivasutaisun ja Auld puolestaan nukkui Mike Knublen laukauksessa. Daniel Sedinin hylätty maali jäi erän lopussa harmittamaan. Pari kymmenystä aikaisemmin lähtenyt laukaus ja Canucks olisi tasoittanut ottelun.
Pelkäsin etukäteen kolmatta erää, sillä ei ole hyvä asema lähteä kolmanteen erään tappioasemassa ja vielä vieraskiertueella, mutta onneksi pelkoni oli turha. Canucks tuli kolmanteen erään hyvin ja onnistui tekemään kolme maalia ensimmäiseen 10 minuuttiin. Tämän jälkeen tilanteessa 3-5 kävi kuten näissä lukemissa usein käy. Canucksin peli muuttui hieman passiivisemmaksi ja Flyers sai kiekonhallinnan. Flyers laukoi lopulta erässä 20 kertaa, mutta onneksi puolustus maalivahti Auldin kanssa kesti. Kolmas iso itäisen konferenssin joukkue kaatui putkeen ja kaksi näistä otteluista on vielä pelattu vieraissa, jossa Vancouverilla on ollut tällä kaudella suuria ongelmia.
Sedinin kaksoset pitää nostaa jälleen esiin. Esimerkillistä työtä alivoimalla ja kolmannessa erässä ketjulle kaksi maalia. Alivoimapelissä oli muuten hieno katsoa, kuinka hyvin kaksoset tuntevat toisensa. He lukevat toisiaan ja peliä muutenkin hienosti ja pakottavat vastustajan hieman passiivisempaan peliin. Vastaiskuissa kaksoset ovat parhaimmillaan ja alivoimilla näitä tulee. Daniel Sedinin laukaus näytti tehonsa toisen erän viimeisellä sekunnilla ja kolmannessa erässä Daniel ampui samoilta paikoilta ylärimaan. Vaikka Esche nukkuikin pelissä, Daniel Sedinin laukaukselle pitää antaa oma arvostus. Kenenkään toisen Canucks-pelaajan laukauksen kanssa Eschella ei nimittäin samanlaisia hankaluuksia ollut.
Mattias Öhlund pelasi puolestaan jo kolmannen superkentän/supertähden tehottomaksi. Forsberg ei kirjannut pistettäkään Canucksia vastaan ja tässä Öhlundilla oli suuri rooli. Ensimmäisessä erässä Forsberg sai koko pelin parhaan maalipaikan, kun Öhlund ei ollut kentällä mutta Auld teki onneksi "Hasekit".
Mr Scarface kirjoitti:
Bertuzzi oli pelipäällä alusta asti, miehestä tulee väkisin mieleen sarjakuva hahmo Hulk, on täysin mahdoton lyötävä voimassa ja nopeudessa, silloin kun hän ottaa pelin 110 lasissa. Sitten on se toinen puoli, se raivo puoli, josta saimme näytteen yön ottelussakin. Sai sellaisen flippauksen vaihtoaitiossa, että huomasi kun omat pelitoveritkin hieman väistyivät jo tieltä. Ja sitten oli se Mooren puolimurha, näistä voi tehdä helpon yhteenvedon: Mies on The Hulk. Aivan poikkeuksellista muuten tuo Bertuzzin liike kentällä, mies vaihtelee luistinten suuntaa nopeasti täysin omalaatuisesti mielestäni, nopeita suunnan vaihtoja ja herran liuku on jotain käsittämätöntä.
Totta. Bertuzzi on pelipäällä ollessaan erittäin hankala hyökkääjä pelata vastaan, sillä hänen monipuolisuutensa taitojen ja fyysisen puolen suhteen niin uskomaton. Harvalla Bertuzzin kokoisella pelaajalla kiekko pysyy yhtä hyvin hallussa ja harva antaa niin kovia taklauksia kuin Buzz. Tällä kaudella miestä on vaivannut pieni tehottomuus ja eilenkin paikkoja olisi ollut, mutta maaleja mies ei vaan saanut aikaan. Uskon kuitenkin, että niitä tulee jatkossa paremmin, sillä mies pelaa itselleen paikkoja hienoilla nousuillaan. Toisaalta on aivan sama, kuka ne maalit tekee, kunhan niitä vain tulee. Näslund ja Morrison saavat ykkösen jäällä ollessa hyvin tilaa Bertuzzin raivatessa tietä.
Mr Scarface kirjoitti:
Piti muuten kysyä Trevor Lindenistä sen verran, että silloin kun Näslundista tuli Canucksin kapteeni, niin tekikö media asiasta suurenkin kohun? Tai nousiko muuten isoakin älämölöä?
Näslund (joka ammensi johtajuutta hyvältä ystävältään ja NHL-historian parhaalta johtajalta Mark Messierilta kun tämä pelasi kolme kautta Canucksissa 1990-luvun lopussa) valittiin Canucksin kapteeniksi Canucksin Ruotsissa pidetyllä harjoitusleirillä kesällä 2000. Linden puolestaan siirtyi Vancouveriin syksyllä 2001. Mediassa oli puhetta kapteenin roolista tuolloin, mutta joukkueelle tämä ei aiheuttanut keskustelua. Linden sanoi heti siirtonsa jälkeen, että Näslund on hieno kapteeni ja hän tulee vain auttamaan Näslundia kaikessa mitä tuohon rooliin tulee.
Mr Scarface kirjoitti:
Lindenhän on tavallaan Canucks ikoni, ja melko harvinaista tuollainen kai on, että nuoresta pelaajasta tehdään kapteeni, kun toinen on vielä Kanadalainen ja pelannut seurassa kauan, pelannut seuransa mukana vielä Stanley cupin finaaleissakin. Linden oli joskus 90-luvun puolivälin aikoihin suosikki pelaajiani, ja omaa pelityyliäni joukkuetoverini vertasivat joskus häneen. Ottaako mies vielä yhtä hyvin aloituksia, kun silloin 90-luvulla? Tänään ainakin koko Vancouver vei aloituksia kovalla prosentilla.
Linden on Canucks-ikoni ja vaikkei kapteeni olekaan, mies on hyvin tärkeä johtaja joukkueelle. Kovissa paikoissa Linden astuu esiin ja silloin pelaajat varmasti kuuntelevat tarkasti mitä Linden kertoo. Lindenilla on tämän lisäksi erittäin suuri rooli joukkueen tulokkaiden ja nuorten pelaajien ohjaajana kentällä ja sen ulkopuolella. NHL:n pelaajayhdistyksen presidentiksi ei ketä tahansa valita ja kun miehellä on arvostusta muuallakin, voi vain kuvitella millainen arvostus miestä kohtaan on Vancouverissa, jossa hän viettää päivänsä.
Linden ottaa aloituksia vieläkin paljon, mutta ei pelaa enää kärkikentissä ja tämän vuoksi hän on ottanut tällä kaudella vasta joukkueen neljänneksi eniten aloituksia. Canucksin paras aloittaja on Henrik Sedin, joka aikanaan Elitserienissa pelatessaan voitti parikymppisenä aloituksia päälle 65% teholla. NHL:ssä H.Sedin ei ole ollut yhtä hyvä aloittaja, mutta parantaa edelleen tätä koko ajan. Flyersia vastaan Henrik voitti aloitukset 57% teholla. Tuossa pelissä nuori Ryan Kesler oli aloitusympyrän kuningas - 87% voittoprosenteillaan.
