Vancouver Canucks 2005-2006

[nuck]

Koulua käydään ja opitaan

"I think we got fooled the first three games by the results and we really didn't play as well as we should have" - Mattias Öhlund (17.10.05).

Niinpä. Canucksin ensimmäiset tämän kauden pelit olivat heikkoasenteisia pelejä, joissa vastustajat päästettiin ilta illan jälkeen liian helposti johtoon. Eikä tässä kaikki. Vastustajille tarjottiin paitsi johtoa tulostaululla, myös hyvää otetta pelistä.

Yksi osoitus Canucksin heikosta kauden alusta on ollut myös joukkueen surkea erikoistilannepelaaminen. Joukkue oli alkukaudella suorastaan surkea alivoimajoukkue (viiden pelin jälkeen onneton 68% tilasto), eikä ylivoimillakaan juuri hurraamista ollut 11.4% tilastoilla. Kun tähän päälle lisättiin vielä joukkueen kautta linjan onnettomat aloitusprosentit, tilastot eivät Canucksia juurikaan mairitelleet.

Kaikkien tärkeimpien yksittäisten tilastojen mukaan Canucks olikin kauden ensimmäisten pelien aikana suorastaan surkea. Tähän nähden joukkueen keräämät pisteet (seitsemän pistettä viidestä pelistä) olivat suoranainen ihme. Edes joukkueen pelaajien mukaan (kuten Öhlund yllä kertoo) joukkue ei olisi ansainnut niin paljon mitä sai.

Joukkue kävi näitä asioita läpi ja mikä positiivisinta, myös oppi näistä - hyvän joukkueen merkki. Toinen Minnesota peli viime perjantaina oli jo erittäin hyvää kiekkoa. Kun joukkue tiedosti hyvin pelien alun merkityksen ja keskittyi tähän, tulokset myös puhuivat puolestaan.

Edellisessä Minnesota pelissä (pelattiin viime viikon keskiviikkona) Canucksia 6-0 pöllyttänyt Wild päästettiin laukomaan perjantain pelissä ensimmäisessä erässä tasan kerran (!) - uskomaton suoritus nykypäivän avoimemman pelin NHL:ssä. Canucks oli tosiaan ottanut opiksi avauserän merkityksen ja joukkue vei erää miten halusi.

Koko ottelussa Minnesota laukoi 13 kertaa Canucksin 41 kertaa vastaan. Canucksin kotisivujen mukaan tuomarit pitivät kiekkoa enemmän hallussaan kuin Wildin pelaajat. Kuitenkin pitää sanoa tästä pelistä myös se, että koska Wild oli Canucksin vastustajana, ei liene kenellekään yllätys se, että ottelussa mentiin tulostaululla kenttätapahtumista huolimatta tasaisissa merkeissä. Esimerkiksi toisassa erässä Minnesota johti peliä 2-1, vaikka oli laukauksissa tappiolla lukemin 30-6.

Tämän kaltainen pelin kulku olisi tullut ketä tahansa muuta joukkuetta vastaan suurena yllätyksenä, mutta Canucksia vastaan tämä oli enemmänkin normaalitilanne. Wild saa Canucksia vastaan maalinsa aina kun joukkue viitsii laukoa kohti Canucks maalia. Aina jostain löytyy joku kimmoke, pelaajan ahteri tai pieni musta aukko, johon kiekko löytää tiensä. Nämä ovat uskomattomia pelejä!

Kuitenkin, vaikka Wild valmentaja Lemaire onkin harrastanut Canucks nallelle Woodoota jo vuosia menestyksellä, Canucks onnistui voittamaan Minnesotassa vahvalla pelillä. Pelin alku oli selvästi parempaa kuin kertaakaan tällä kaudella. Pelin ainoa miinus Canucksille tuli alivoimapelaamisesta ja aloittamisesta, jotka pysyivät heikkoina. Minnesota teki kolmen ylivoimansa aikana kaksi ylivoimamaalia. Aloituksissa Canucks paransi edellisen Wild pelin tilastoja 36%:sta, mutta jäi silti vaatimattomaan 42%:iin.

Toisen Minnesota pelin jälkeen Canucksin pelaama neljän vierasottelun putki oli ohi. Vierasotteluiden putki oli opettanut joukkuetta hyvin. Pelien alkuun pitää keskittyä jatkossa paremmin. Alivoimapeli on pakko saada toimimaan. Aloituksissa on menestyttävä paremmin. Myös ylivoimapeli olisi pakko saada toimimaan paremmin, mutta Wild ottelu herätti ennen kaikkea enemmän alivoimaa.

Erikoistilanteissa joukkuetta ovat painaneet paljon juuri hävityt aloitukset. Aloitusten merkitys on kasvanut tällä kaudella vielä entisestään, sillä joukkueen, joka häviää kiekon aloituksessa, on entistä hankalampaa taistella kiekko itselle. Vanhoilla säännöillä kiekko saatettiin saada laittamalla maila kiekollisen vastustajan kainaloon, mutta tämä ei onnistu nykyisillä estämissäännöillä. Joukkue joka vie aloituksen, saa selvän edun ja tämä korostuu erikoistilanteissa.

Canucks pelasi viime yönä Dallasia vastaan kotona mainituilla uusilla opeilla. Pelin alkuun keskityttiin hyvin ja 2-0 voitetun avauserän laukaukset menivätkin Canucksille 13-6. Alivoimapelin toimivuudesta saatiin hyvä näyte heti erän alkuun kun joukkue tappoi Anson Carterin ensimmäisellä minuutilla saadun kakkosen. Jäähyrikkaassa avauserässä Canucks tappoi neljä kakkostaan.

Ylivoimapeliä oltiin puolestaan yksinkertaistettu entisestä ja joukkue tekikin avauserässä kaksi ylivoimamaalia. Avauserän onnistuneiden erikoistilanteiden yksi avain oli onnistuminen aloituksissa; Canucks otti aloitukset 65% tehokkuudella. Vaikka Minnesota pelin avauserä olikin Canucksilta hieno, nyt joukkue paransi vielä tuosta. Kaikki, mihin joukkue todella keskittyi, pystyttiin hoitamaan hienosti.

Dallas tuli toisessa erässä kahdella Jere Lehtisen maalilla tasoihin, mutta Canucks vastasi heti kolmannen erän alussa, kun farmissa viime kaudella 32 maalia iskenyt voimahyökkääjä Lee Goren teki tämän kauden ensimmäisensä Jarkko Ruudun syötöstä. Dallas pelissä toimimaan saatu ylivoima näytti uudelleen kyntensä erän puolenvälin jälkeen, kun Todd Bertuzzi iski toisessa peräkkäisessä pelissä maalin tänään kolme syöttöä keränneen ja All-Stars ottelun pelanneen Ed Jovanovskin syötöstä. Erän lopulla edellisessä Wild ottelussa tehot 1+2 kirjannut Richard Park jatkoi vahvoja esityksiään tekemällä Canucksin viidennen maalin - jälleen syöttäjänä toimi Jovanovski.

Dallas pelin voittomaalin tekijä Lee Goren on muuten esittänyt otteita, joilla mies saattaa hyvinkin ottaa pysyvän paikan pelaavasta kokoonpanosta. Hän teki Dallasia vastaan voittomaalin sekä voitti nyrkkeilyottelussa Philippe Boucherin. Edellisessä Minnesota ottelussa Goren tappeli Wild puolustaja Scott Fergusonin kanssa - mies todella haluaa näyttää valmennukselle, että häntä kiinnostaa pelipaikka ylhäällä ja on valmis maksamaan tästä hintaa.

Dallas pelissä Canucks joukkueen puolustuksen suuri kolmonen Jovanovski, Salo ja Öhlund oli jälleen pelipäällä. Salo pelasi pelin korkeimmat minuuttimäärät, 26:25 ja teki yhden maalin hyvän Todd Bertuzzin maskin ansiosta. Öhlund kellotti 21:43, pelasi lähes viisi minuuttia alivoimaa ja laukoi Canucks joukkueen korkeimmat viisi laukausta. Jovanovski pelasi puolestaan ehkä tämän kauden parhaan pelinsä. Hän pelasi 21:16, syötti kolme maalia, laukoi kolme kertaa ja oli jatkuvana uhkana nousemalla Dallas maalille.

Tämän puolustuksen suuren kolmikon taakse ja aivan näiden kantaan on tullut tällä kaudella jo pariin kertaan ylistetty puolustaja Bryan Allen. Allen oli Dallas pelissä pelin fyysisin pelaaja ja omassa päässä jälleen vakuuttava. Miehen tämän hetken tasosta fyysisellä puolella kertoo se, että hän nousi hienosti esiin, vaikka ei edes pelannut tilastojen mukaan kauden fyysisintä peliään. Esimerkiksi edellisessä Wild pelissä isokokoinen Allen taklasi jälleen kerran pelin korkeimmat taklaukset, viisi taklausta ja otti tämän päälle kaksi blokkia. Mies pelaakin vihdoin tällä kaudella kauan odotettua läpimurtokauttaan.

 

[Yorgos]

Joukkue oli alkukaudella suorastaan surkea alivoimajoukkue (viiden pelin jälkeen onneton 68% tilasto)

Laiskuuttani kysyn, että minkälaisilla miehityksillä tätä alivoimaan on kauden mittaan pelattu ja onko av-kentällisissä tapahtunut paljon muutoksia? Eli toisin sanoen meneekö ekat pelit vielä hakemisen piikkiin vai onko tällä osastolla syytä todelliseen huoleen.

 

[Mr. Smith]

Nuck tuossa kävi hyvin läpi Canucksien pelejä, joten huomion voisi keskittää Manitobaan. Moose on pelannut 5 ottelua ja alun kahden tappion jälkeen on otettu kolme voittoa. Yllättävän paljon näkyy ylös nousseiden Keslerin, Kingin ja Gorenin sekä muualle lähteneiden Jeff Heereman ja Peter Sarnon poistumiset joukkueesta.

Manitoba on tehnyt parhaimmillaan kolme maalia ottelussa, joten voitot ovat tulleet pitkälti loistavien maalivahtien ansiosta. Wade Flaherty pelasi neljä ensimmäistä matsia ja prosentti on loistava 94,7. Viimeisimmän ottelun pelasi Rob McVicar ja hyvin pelasikin (1 päästetty, 96,4 %).

Puolustus Manitoballa on AHL:ään varsin hyvä, siitä pitävät huolen Jason Doig, Sven Butenschon, Brett Skinner ja Tomas Mojzis sekä loukkaantuneena oleva Kevin Bieksa. Hyökkäys vastaavasti vaatisi 1-2 kädellistä kaveria. Kokeneet Craig Darby ja Mike Keane eivät ainakaan vielä ole ottaneet poistuneiden hyökkääjien paikkoja haltuunsa.

Jozef Balej on kyllä loistava vahvistus joukkueeseen ja uskomatonta että mies saatiin Fedor Fedorovilla. Balej on nyt tehnyt neljässä pelissä 1+1 ja varmasti voidaan odottaa paranevia tehoja, kunhan hän sopeutuu joukkueeseen. Onhan toki Fedorkin suostunut menemään Rangersin farmiin ja tehnyt tehoja piste per ottelu tahtiin, mutta tuo Fedorin into alaspäin näyttäisi olevan "se perinteinen" eli -5 kolmessa ottelussa. Sinällään jännä että seuraavalla hyökkääjällä on -2...

 

[nuck]

Laiskuuttani kysyn, että minkälaisilla miehityksillä tätä alivoimaan on kauden mittaan pelattu ja onko av-kentällisissä tapahtunut paljon muutoksia? Eli toisin sanoen meneekö ekat pelit vielä hakemisen piikkiin vai onko tällä osastolla syytä todelliseen huoleen.

Canucks on peluuttanut hyökkäyksen suhteen alivoimalla aika sekalaista joukkoa ja mitään selkeitä alivoimapareja ei ole tullut, ellei sellaiseksi lasketa jo harjoituspeleissä hienosti yhteen pelanneita Ryan Kesleria ja Matt Cookea. Muita enemmän pelanneita alivoimahyökkääjiä ovat olleet mm. Brendan Morrison, Richard Park, Trevor Linden ja Jarkko Ruutu. Puolustuksessa Mattias Öhlund, Bryan Allen ja Sami Salo ovat pelanneet eniten.

Viimeisten kahden ottelun alivoimaminuutit ovat jakaantuneet seuraavasti:

Hyökkäys:

1. Park 4:32
2. Morrison 3:42
3. Linden 3:33
4. Kesler 3:26
5. Ruutu 3:23
6. Cooke 3:00
----
7. Carter 1:03

Puolustus:

1. Öhlund 6:08
2. Salo 5:48
3. Allen 4:38
4. Jovanovski 3:22
5. McCarthy 1:09
6. Baumgartner 0:33

Suurempaa huolta joukkueen alivoimapelaamisen suhteen en näe. Joukkue oli edellisellä NHL kaudella NHL:n kolmanneksi paras alivoimajoukkue ja mikäli katsotaan kokoonpanoa, joukkue ei ole mennyt ainakaan taaksepäin alivoimapelaamisessaan. Kesällä Minnesotasta siitynyt nopea Richard Park saattaa olla uutena pelaajana joukkueen eniten alivoimaminuutteja kellottava hyökkääjä. Ryan Kesleristä on tullut nuoresta iästään huolimatta kantavia alivoimapelaajia ja muu kokoonpano Trevor Linden, Jarkko Ruutu, Matt Cooke ja Brandan Morrison on riittävän hyvää menestyvään alivoimapeliin.

Puolustuksen suhteen onkin sitten toki siinä mielessä ongelmallisempaa, että paljon riippuu joukkueen puolustajien kyvystä siivota maalin edusta riittävän kovaa saamatta jäähyjä. Bryan Allenilla, Mattias Öhlundilla, Ed Jovanovskilla ja myös Sami Salolla riittää kyllä vääntövoimaa, mutta toinen asia onkin sitten se, pääsevätkö nämä käyttämään tätä avua. Mainitut aloitukset ovat erittäin tärkeässä asemassa myös siinä, että oman maalin edessä jouduttaisiin vääntämään mahdollisimman vähän. Kun hyökkäysaluetta on suurennettu ja peliä on helpompi pyörittää siellä, hävityillä aloituksilla taataan vain pitkään kestäneitä painostuksia ja runsaasti maskeja omalla maalilla.

 

[nuck]

Nuck tuossa kävi hyvin läpi Canucksien pelejä, joten huomion voisi keskittää Manitobaan. Moose on pelannut 5 ottelua ja alun kahden tappion jälkeen on otettu kolme voittoa. Yllättävän paljon näkyy ylös nousseiden Keslerin, Kingin ja Gorenin sekä muualle lähteneiden Jeff Heereman ja Peter Sarnon poistumiset joukkueesta.

Moosen kauden alku oli tosiaan kaikkea muuta kuin helppo. Tämä oli myös odotettua. Joukkueessa oli uusi valmentaja, peräti 12 uutta pelaajaa (22 pelaajan kokoonpanossa) ja ellei tässä ollut jo riittävästi, Moose ei pelannut yhtään harjoituspeliä AHL tason vastustajia vastaan. AHL muutti sääntöjään tälle kaudelle saadakseen estämislinjan yhtenäiseksi NHL:n kanssa. Hyvä lähteä kauteen kun ei tiedä edes missä mennään tuomarilinjan kanssa.

Entä joukkueen muuttuminen? Playoffien sankari ja kotikaupungin (Winnipeg) suuri mies Lee Goren pelaa Canuckseissa. Samoin viime kauden joukkueen paras / toiseksi paras puolustaja Nolan Baumgartner ja viime kauden paras hyökkääjä Ryan Kesler. Viime kauden ykkösmaalivahti Alex Auld torjuu kiekkoja niin ikään Vancouverissa.

Ja tottakai, Randy Carlyle on näyttämässä osaamistaan aurinkoisessa Kaliforniassa. Hänen paikkaajansa, Alain Vigneault on saanut helpon tehtävän Moosen johdolta: Häviäminen ei tule kuuloonkaan Winnipegissa, jonka yleisö on tottunut viime kauden jälkeen menestykseen. Voittoja on pakko tulla, vaikka joukkueen tärkeimmät palaset eivät joukkueessa pelaakaan.

Mainittujen Gorenin, Keslerin, Auldin ja Baumgartnerin lisäksi Peter Sarno lähti Columbuksen organisaatioon, Jeff Heerema Ottawan organisaatioon, Kevin Bieksa on loukkaantuneena, Tomas Mojzis on loukkaantuneena, Brett Skinner on loukkaantuneena, Prestin Ryan on loukkaantuneena.

Joukkueen runkopakkeihin lukeutuu tällä hetkellä mm. James Demone, mies joka voitti viime kaudella CBC-TV kanavan tosi-tv ohjelman kautta paikan Canucksin harjoitusleiriltä. Toinen puolustuksen runkopakki on Maxime Fortunus, puolustaja, joka viime kaudella pelasi Lousianan ECHL joukkueessa. Näiden kahden puolustajan lisäksi tämän hetken puolustukseen lukeutuu Nathan McIver, joka pelaa ensimmäistä AHL kauttaan sekä juuri puolustusta auttamaan saapuneet Gustav Engman ja Nathan Lutz. Tältä puolustukselta odotetaan voittavia otteita kovassa AHL:ssa.

Hyökkäyksessä Moose esittelee Keslerin, Heereman, Gorenin ja Sarnon tilalla mm. viime kaudella Saksassa Iserlohnissa pelanneen Brett Lysakin, QMJHL:ssa alle piste/ottelu tehoilleen Marc-Andre Bernierin, Michiganin yliopistossa viime kaudella kahdeksan pistettä tehneen Mike Brownin sekä kovaan peliin pystyvän Jeff Smithin, joka tehoili viime kaudella AHL:n Phantomseissa viisi pistettä. Näillä miehillä sekä tällä puolustuksella joukkueelta odotetaan viime kauden tapaista menestystä.

Alkukauden pelit ovat menneet kokoonpanoon nähden jopa yllättävän hyvin. Josef Balej on hyvä vahvistus, Jason Doig ja Sven Butenschon ovat olleet hyviä lisiä puolustukseen, Rick Rypien ja superpest Alexander Burrows ovat menneet viime kaudesta eteenpäin ja maalilla niin kokenut Flaherty kuin nuori McVicar ovat pelanneet hyvin. Joukkue on tällä hetkellä oman North Divisioonansa kärjessä Grand Rapidsin ja Rochesterin kanssa samoissa pisteissä.

 

[Yorgos]

Viimeisten kahden ottelun alivoimaminuutit ovat jakaantuneet seuraavasti:

Kaivoin nuo tilastot sitten kuitenkin tarkempaan syyniin kaikkien pelien osalta ja seuraavasta taulukosta on luettavissa, että keitä siellä alivoimassa sitten (tilastojen valossa) kannattaisi peluuttaa.

               SHTOI GA   SH TOI/GA
Hyökkäys:
1. Cooke       13:43  1   13:43
2. Carter       7:03  0
3. Kesler      13:48  2    6:54
4. Park        11:24  2    5:42
5. Morrison    13:52  3    4:37
6. Linden      16:38  4    4:10
7. Ruutu        7:04  2    3:32
8. Bertuzzi     1:36  0
9. Näslund      0:54  0
10.H Sedin      0:49  0
11.D Sedin      0:20  0

Puolustus:
1. Allen       19:21  2    9:41
2. Jovanovski  20:09  3    6:43
3. Öhlund      25:17  4    6:19
4. Salo        22:31  5    4:30
5. McCarthy     3:29  0
6. Baumgartner  0:33  0

 

[Henkka]

nuckilta haluaisin tietoa tästä Hawgoodista.

http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=29930

Tänne jos saisi infoa. Kiitos jo etukäteen. ;)

 

[Hiisi_van_Holten]

Nyt on päässyt käymään niin onnellisesti, että Canucksit ovat saaneet kasaan koko NHL:län eniten pisteitä! Tehoja on tullut erittäin laajalta rintamalta ja tästä osoitukseksi kelpaa tilasto, jonka mukaan Canuckseista on jäänyt maaleitta vain 4 pelaajaa (Vertailun vuoksi esim. Detroitilla vastaava luku on 9). Nämä pelaajat ovat: Trevor Linden, Jarkko Ruutu, Steve McCarthy sekä Bryan Allen. Ja jokainen maalittomista pelaajista pelaa puolustavassa roolissa, joten tällä hetkellä Canucksien joukkueessa ei taida kenelläkään roikkua apina selässä...

Seuraavaksi Nucksit yrittävät kasvattaa voittoputkea jo viiden ottelun mittaiseksi Coloradon kustannuksella...

 

[nuck]

Nyt on päässyt käymään niin onnellisesti, että Canucksit ovat saaneet kasaan koko NHL:län eniten pisteitä! Tehoja on tullut erittäin laajalta rintamalta ja tästä osoitukseksi kelpaa tilasto, jonka mukaan Canuckseista on jäänyt maaleitta vain 4 pelaajaa (Vertailun vuoksi esim. Detroitilla vastaava luku on 9). Nämä pelaajat ovat: Trevor Linden, Jarkko Ruutu, Steve McCarthy sekä Bryan Allen. Ja jokainen maalittomista pelaajista pelaa puolustavassa roolissa, joten tällä hetkellä Canucksien joukkueessa ei taida kenelläkään roikkua apina selässä...

Seuraavaksi Nucksit yrittävät kasvattaa voittoputkea jo viiden ottelun mittaiseksi Coloradon kustannuksella...

Tehoja on tosiaankin tullut laajalta rintamalta ja juuri tämä onnistumisten leviäminen kolmeen ketjuun sekä laajalle puolustuksessa on ollut joukkueen alkukauden menestyksen takana. Canucks on perinteisesti silloin parhaimmillaan, kun tehoja löytyy takalinjoilta ja nyt viime peleissä tätä on nähty.

Dallas ottelussa (16.10) puolustus laukoi 10 kertaa, Ed Jovanovski syötti kolme maalia ja Sami Salo teki yhden. Seuraavassa Chicago ottelussa (18.10) Mattias Öhlund teki kaksi maalia ja Sami Salo yhden. Koko puolustus keräsi tuosta pelistä hienot seitsemän pistettä. Viimeisimmässä Phoenix ottelussa (20.10) puolustus vastasi kahdesta maalista ja kahdesta maalisyötöstä Canucksin tehtyä yhteensä kolme osumaa. Aktiivisen puolustuksen onnistumisesta kertoi myös se, että puolustus laukoi yhteensä 14 kertaa, kun koko joukkue keräsi 38 laukausta.

Puolustuksessa Sami Salo pelaa elämänsä syksyä ja hän on saanut pelata Brent Sopelin lähdön jälkeen selvästi suurempia ylivoimaminuuttimääriä aikaisempaan verrattuna. Salolla on kahdeksan pelin jälkeen kasassa yhdeksän (3+6) pistettä ja hän on kellottanut joukkueen korkeimmat peliaikamäärät, 26:20 ottelua kohden. Salo on joukkueen sisäisen pistepörssin kakkosena. Heti Salon takana kolmantena on Ed Jovanovski, joka on parantanut viime peleissä paljon. Jovanovski on tehnyt kolmessa viime pelissä tehot 1+5.

Koko harjoitusleiriltä loukkaantumisen takia sivussa ollut Mattias Öhlund on hänkin pelaamassa normaalin vahvaa peliään ja pelituntumaan nähden yllättävän valmista peliä koko kauden pelannut Öhlund parantaa koko ajan. Chicago pelissä mies ampui kaksi maalia ja Phoenix ottelussa Öhlund pelasi muuten tutun monipuolista peliään, jossa taklauksia ja blokkeja ei säästellä.

Salon, Jovanovskin ja Öhlundin lisäksi on pakko nostaa esiin vielä maaleitta kautta pelaava Bryan Allen, joka on ollut omassa päässä erittäin hyvä ja monen Canucks fanin silmissä yksi joukkueen alkukauden arvokkaimpia pelaajia. Canucksin muuten kiekollinen puolustus kaipaa juuri Allenin kaltaista kovaa pelaavaa puolustajaa. Ilta illan jälkeen Allen on ollut pelin ahkerin taklaaja (tai ainakin kolmen ahkerimman joukossa) ja hän ottaa enemmän blokkeja kuin Murray Baron aikanaan. Miehen fyysiseen peliin nähden onkin ollut kerrassaan ihmeellistä, että hän on säästynyt lähes kokonaan jäähyiltä. Tähän mennessä Allen on ottanut vain kuusi minuuttia jäähyjä.

Tässä Vancouver Provincen pari päivää vanha juttu Allenista:

http://www.canada.com/sports/hockey/canucksstory.html?id=d04617c3-15ac-41b9-8288-79c0ba5d8bee

Tämän laadukkaan nelikon takana pelaavat Steve McCarthy ja Nolan Baumgartner ovat toistaiseksi jääneet vähän pienemmälle huomiolle, mutta siinä mielessä tämäkin kaksikko on merkittävä, että liikkuvalla Baumgartnerille uudet estämissäännöt tuntuvat sopivan paljon paremmin kuin vanhat ja hän onkin ollut yksi alkukauden yllättäjistä. Kahdeksan pelin jälkeen kasassa on neljä pistettä (1+3) ja tehopörssissä luku +2. Hän on kantanut hyvin roolinsa 15 minuuttia pelissä pelaavana puolustajana. McCarthy on puolestaan parantanut viime peleissä peliään ja hän pelasi kauden parhaan pelinsä entistä joukkuettaan Chicagoa vastaan pari päivää sitten.

Tässä juttua McCarthysta ja Baumgartnerista:

http://www.canucks.com/subpage.asp?sectionID=29

Ja tässä McCarthyn tuorein blogjuttu (21.10):

http://blog.canucks.com/

Canucksin tuleva otteluohjelma on varsin mielenkiintoinen. Neljän kotiottelun putki loppuu Coloradoa vastaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja Bertuzzi kohtaa ensimmäisen haasteen sitten tapaus Mooren. Välttämättä tästä yhteenotosta ei kuitenkaan tule niin fyysistä, mitä vielä vuosi sitten olisi voinut veikata. Aikaa on kuitenkin kulunut ja Avsin pelaajista Sakic, Blake ja Tanguay kertoivat ainakin Kanadan Olympialeirin yhteydessä olevansa jo Bertuzzin joukkuekavereita (Olympiajoukkueessa). Heidän silmissään koko tapaus olisi ainakin saanut unohtua.

Brad Mayn paluusta Vancouveriin ollaan puhuttu paljon, mutta May Day Bertuzzin ystävänä tuskin minkäänlaista kostoa tulee tekemään ja kun muistaa, että May puhui itse lehdistölle Mooren (Näslundiin kohdistuneen) taklauksen jälkeen "palkkiosta Mooren päästä", Mayn kosto jäänee ainakin tekemättä. Vaikkei mitään ihmeempiä kostotoimenpiteitä enää tehtäisikään, kaikille on selvää se, että Bertuzzi on merkitty mies tämän kauden kahdeksassa Canucks-Avs ottelussa. Joukkueethan kohtaavat toisensa heti perään uudelleen, kun Canucks pelaa Avsia vastaan ensi viikon torstaina ja lauantaina Colorodassa, sekä 10. marraskuuta Vancouverissa. Neljä peliä Coloradoa vastaan siis reilussa parissa viikossa. Mielenkiintoisia pelejä luvassa.

 

[nuck]

Prospecteista

Kautta on jo pelattu sen verran, että lienee aika tarkastella Canucksin prospect tilannetta vähän tarkemmin.

Aloitetaan ylhäältä;

Viime kaudella joukkueen lahjakkaimpina prospecteina pidetyt keskushyökkääjä Ryan Kesler ja maalivahti Alex Auld ovat pelanneet alkukauden NHL:ssä ja molemmat ovat tähän mennessä onnistuneet omissa rooleissaan vähintäänkin tyydyttävästi. Isokokoinen maalivahti Auld, jolle jotkut veikkasivat epävarmaa tulevaisuutta uusilla patjoilla pelatessa, on voittanut molemmat pelaamansa ottelut Detroitia ja Dallasia vastaan. Kesler on puolestaan ollut kolmosketjussa tärkeä puolustava sentteri, joka on ottanut aloituksia ja pelannut alivoimaa.

Auldin suhteen kaikki on tähän mennessä hyvin, mutta Keslerille toivoisi kuitenkin vähän enemmän myös hyökkäysvastuuta. Viime kaudella mies näytti, että saadessaan kahden suunnan roolin, tulosta tulee. Nyt hänen roolinaan on pelata varmasti omaa päätä kahden nopean laiturin välissä ja hyökkäystehot ovat jääneet tähän mennessä vain yhteen maaliin. Kahdeksassa pelaamassaan ottelussa Kesler on laukonut vain kahdeksan kertaa, eli mies ei ole päässyt edes paikkoihin.

Ehkä Keslerillekin tulisi enemmän hyökkäysvastuuta jossakin heikommassa joukkueessa, mutta tällä hetkellä Canucksille riittää karkeasti sanottuna hienosti se, että kun kaikki muut kolmen ensimmäisen ketjun hyökkääjät pelaavat offensiivista peliä, joukosta löytyy myös yksi jolle puolustaminen on tärkeämpää. Toisaalta Keslerin suhteen Canucksin valmennusjohto pelaa kuitenkin myös kärsivällistä peliä. Tällä kaudella mies saa tehdä sitä missä on luontaisesti ollut koko peliuransa parhaimmillaan ja hyökkäysvastuun aika tulee sitten myöhemmin. Allekirjoittanut toivoisi Keslerille kuitenkin sitä ylivoima-aikaakin jossakin vaiheessa kautta, jotta mies kehittyisi tällä osa-alueella myös NHL:ssä.

Keslerin ja Auldin jälkeen seuraavina portailla olisivat AHL joukkue Manitoban nuoret ja lahjakkaat puolustajat Kevin Bieksa, Brett Skinner ja Tomas Mojzis, mutta koko kolmikko on ollut loukkaantuneena alkukauden ja herrojen kauden arviointi pitää tämän vuoksi aloittaa myöhemmin. Niinpä siirrytään portailla alaspäin juniorisarjoihin, jossa kiinnostavimmat nimet ovat tällä kaudella QMJHL:n Shawiniganin maalivahti Julien Ellis, QMJHL:n Val-D'Orin puolustaja Luc Bourdon, QMJHL:n Chicoutimin maalivahti Alexandre Vincent ja kaksi WHL tulokasta, Kelownan ruotsalainen puolustaja Alexander Edler sekä Portlandin tanskalainen hyökkääjä Jannik Hansen.

Canucksin tämän vuoden harjoitusleirillä loppuun saakka roikkunut ja erittäin hyvin pelannut viime kesän (2005) ykkösvaraus (10 kaikista) puolustaja Luc Bourdon on aloittanut pelinsä QMJHL:n Val-D'Orissa tyypilliseen tapaansa. Peliminuutteja tulee pelistä toiseen päälle 30, mutta heikossa joukkueessa tämä vastuu näkyy ennen kaikkea tehopörssissä, jossa Bourdonilla on seitsemän pelin jälkeen lukema -9. Pisteitä Bourdon on tehnyt alkukaudella viime kauteen verrattuna mukavasti yhdeksän (1+8). Hän syötti viime yönä kaksi maalia kun hänen joukkueensa Foreurs voitti Shawiniganin maalein 3-4. Shawiniganin tähtihyökkääjälle Alex Bourretille merkittiin kolme maalia.

Bourdon on ollut alkukaudella erittäin vahvasti näkyvissä jokaisessa pelissä, missä hän on pelannut. Hän pelaa joukkueensa eniten ylivoimaa, alivoimaa ja tasakentin ja nuorukaiselle ollaan kirjattu keskimäärin noin 6.5 taklausta peliä kohden, kun seuraavina Q:n taklaustilastossa olevilla on noin 3.5 taklausta pelissä. Viime yönä Bourdon kirjautti tilastoihinsa kuusi taklausta kun koko muu joukkue kasasi niitä kahdeksan. Bourdonille on jatkossakin luvassa paljon taklauksia ja toivottavasti myös paljon pisteitä.

Hockey Future kirjoitti Bourdonista kolumnin:

http://www.hockeysfuture.com/article.php?sid=8031

Samassa sarjassa Bourdonin kanssa (QMJHL) Canucksilla on kaksi lahjakasta maalivahtia. Viime kaudella QMJHL:n parhaaksi maalivahdiksi ja ykkös all-stars kenttään valittu Julien Ellis pelasi hänkin Canucksin harjoitusleirillä kuuleman mukaan varsin hyvin. Viime kaudella nähtiin kuinka Ellisin joukkue Shawinigan olisi ilman tähtimaalivahtiaan todellisessa liemessä ja tämä toistui jälleen tällä kaudella. Kun Ellis oli alkukaudesta Canucksin mukana QMJHL:n pelien jo alettua, Shawiniganin alakerta vuosi kolmen pelin ajan totaalisesti. Kolmessa ensimmäisessä pelissä Shawinigan otti vastaan 20 maalia ja hävisi näistä peleistä kaikki. Kun Ellis palasi joukkueensa avuksi kauden neljänteen otteluun, Shawinigan voitti ensimmäisen pelinsä Ellisin pelatessa nollapelin.

Ilman Ellista onnettomasti pelannut Shawinigan voitti Ellisin kauden viisi ensimmäistä ottelua. Tämän jälkeen Ellis pelasi yhden heikon pelin Rouyn-Norandaa vastaan päästämällä taakseen kuusi maalia, mutta nosti jälleen tasoaan kahteen Drummondville otteluun (16. ja 19.10) olemalla molempien pelien ykköstähti. Ellisin tavoitteena on pelata tällä kaudella Kanadan nuorten maajoukkueessa nuorten MM-kisat ja ainakin toistaiseksi kaikki näyttää tämän suhteen hyvältä.

Toinen QMJHL:n Canucksin maalivahtilupaus, isokokoinen Alexandre Vincent (Canucksin neljännen kierroksen varaus tämän vuoden Draftista) aloitti kautensa Chicoutimissa hienosti. Vincentilla oli Ellisin tavoin varsin suuri ja lähes identtinen merkitys joukkueensa peleihin. Pari ensimmäistä kauden peliä kontannut Chicoutimi voitti Vincentin kauden pelaaman ensimmäisen pelin ja Vincent pelasi nollan, ollen ottelun kolmostähti. Seuraavassa pelissään Vincent torjui 29 kiekkoa ja päästi taakseen yhden maalin (kakkostähti) ja kauden kolmannessa pelissä Vincent otti kiinni 36 kiekkoa 4-3 tappiossa, mutta loukkaantui tämän jälkeen. Hän pääsee peleihin mukaan ensi viikon alussa - luultavasti 29. päivä pelattavaan Shawinigan otteluun. Mikäli näin, tässä ottelussa kohtaisivat Canucksin maalivahtiprospectit.

WHL:n puolelta alkukauden positiivinen yllättäjä on ollut eittämättä Kelownan isokokoinen ruotsalaispakki Alexander Edler, joka saalisti viime yönä kaksi syöttöä joukkueensa 5-2 voitossa Vancouver Giantseista. Vielä 17-vuotiaana kaukana ruotsin kiekkokeskuksista pelannut Edler varattiin Canucksiin vuoden 2004 Draftissa kolmannella kierroksella, vaikka miestä ei oltu rankattu CSB:n toimesta ollenkaan. Edler olikin täysin Canucksin euroopan scoutin, ex-Canucks pelaajan Tomas Gradinin löytöjä. Viime kauden Edler pelasi MoDon junioreissa ja oli ruotsin a-nuorten tehokkain puolustaja.

Tälle kaudelle nuorukainen päätti lähteä kokeilemaan siipiään WHL:aan ja ainakin toistaiseksi kaikki on mennyt hänen suhteensa paremmin kuin olisi voinut toivoa. 14 pelin jälkeen Edler on koko WHL:n pistepörssissä sijalla seitsemän tehoin 2+15=17. Hän pelasi myös Canucksin prospect leirillä ja vakuutti monet ennen kaikkea liikkeellä ja pelisilmällä. Kaiken kaikkieen Edler on varsin mielenkiintoinen seurattava tällä kaudella ja hän saattaa päästä ensimmäistä kertaa Ruotsin nuorten maajoukkueeseen tuleviin nuorten kisoihin. Ehkä saamme tulevaisuudessa miehestä yhden ruotsalaisen lisää.

Yliopisto- ja muissa sarjoissa pelaavia prospecteja kuten maalivahtia Cory Schneider, hyökkääjiä Mason Raymond, Matt Butcher ja Evgeny Gladskikh en ole seurannut syystä tai toisesta alkukaudella riittävästi. Näistä kuitenkin Gladskikh on aloittanut pelinsä Magnitogorskissa hyvin. 17 pelin jälkeen Evgenylla on kasassa 11 (7+4) pistettä ja sijoitus Magnitogorskin sisäisessä pistepörssissä Malkinin ja Chistovin jälkeen kolmas.

Viime kaudella Boston Collegessa 18 peliä pelannut ja näistä vain yhden pelin hävinnyt, Canucksin ykkösvaraus (26 kaikista) vuodelta 2003, maalivahti Cory Schneider on pelannut alkukaudella vasta kaksi ottelua. Ensimmäisessä Boston hävisi Michiganille vieraissa maalein 3-2 ja Schneiderille ammattiin 38 laukausta. Toisessa ottelussa nähtiin maaleja enemmänkin, kun Boston kukisti Kevin Bieksan ex-joukkueen Bowling Greenin maalein 9-6. Scheider otti kiinni 34 laukausta. Boston pelaa ensi yönä seuraavan pelinsä Northeasternia vastaan.

Palaan Canucksin nuorten pariin jälleen uudelleen kun mennään kautta vähän eteenpäin.

 

[nuck]

Hirveää perseilyä

Canucks johti Coloradoa vastaan kolmannen erän 17. minuutilla vielä 5-1 ja ottelu oli täysin hallinnassa, mutta sitten tapahtui jotain kummaa. Paikalla olleiden kannattajien mukaan joukkue lopetti luistelun, kuin olisi uskonut varmaan voittoon ja Colorado kiri hetkessä tilanteeksi 5-4. Ihmiset, jotka harjoittavat päivittäin Pierre Turgeon ja Patrice Brisebois woodoota, eivät malttaneet katsoa pelin loppua ja oman suosikkinsa perseilyä tärkeässä oman divisioonan ottelussa. Joukkueen onneksi voitto otettiin, mutta tuolla loppupelin asenteella joukkue olisi ansainnut yhtä hyvin tappion. Itse asiassa se olisi ollut hyvä opetus. Ei uskoisi, että tällä tasolla pelataan näin.

Niin..Bertuzzi sai olla pelissä rauhassa. Trevor Linden ja Bryan Allen avasivat kauden maalihanansa.

 

[Idän ihme]

Niin..Bertuzzi sai olla pelissä rauhassa.

Eikä siis ollut mitään kontaktia Brad Mayn kanssa? Liittyen tietysti tapaus Steve Mooreen.

 

[Gunners]

Eikä siis ollut mitään kontaktia Brad Mayn kanssa? Liittyen tietysti tapaus Steve Mooreen.

Olisi se May ollut kyllä aika poika jos olisi lähtenyt Bertuzzile kostamaan :)
Missäs seurassa se May pelasikaan viime vuonna?

 

[nuck]

Eikä siis ollut mitään kontaktia Brad Mayn kanssa? Liittyen tietysti tapaus Steve Mooreen.

Ei ollut.

May tuli vanhaan kaupunkiinsa vain pelaamaan kiekkoa ja tekikin hienon maalin kolmannen erän lopussa. Ennen peliä May vitsaili joidenkin Canucks pelaajien ja valmentaja Crawfordin kanssa - pelaajien joukossa oli myös Bertuzzi. Canucksin valmennusjohto tiesi hyvin missä mennään ja ei edes pukenut gooniaan Wade Brookbankia. Jatkossakaan en usko ainakaan Mayn aiheuttavan minkäänlaisia kostotoimenpiteitä vanhaa seuraansa kohtaan. Tapaus Mooren vuoksi kostotoimenpiteitä tuskin tullaan muutenkaan näkemään, mutta toinen asia on sitten joukkueiden jäljellä olevat seitsemän keskinäistä ottelua. Joukkueiden välillä on ja tulee olemaan historiasta johtuen tietyt jännitteet ja yksikin rajatapaus saattaa herättää nämä pintaan.

Maysta muuten sen verran, että miehen alku uudessa seurassaan ei ole kovin hyvin alkanut. Hän on ollut vihattu pelaaja Avs fanien kesken jo pidempään pelatessaan Canucksissa ja nyt fanit ovat näyttäneet tämän selvästi. Kotona miehelle ollaan vihelletty lähes enemmän kuin Larry Murphylle aikanaan Torontossa ja tekipä eräs paikallinen kolumnisti jopa e-mail osoitteen, jonne siirrosta tyytymättömät ihmiset pystyivät laittamaan katkeria viestejä Avalanchen päämajassa tiedottamisesta vastaavalle Jean Martineulle. Ihmisten viestit täyttivät kuuleman mukaan Martineun koneen parissa päivässä.

 

[nuck]

Minnesotaa ja Coloradoa

Viime yönä Canucks kävi kaatamassa aina vaikean Minnesotan maalein 1-3. Ottelu oli jo kolmas tällä kaudella Minnesotassa pelattu asemasotataistelu näiden kahden "rakkaan" joukkueen välillä. Ensimmäisen voitti Wild peräti 6-0 ja aiheutti Canucksille joukkueen tämän kauden toistaiseksi ainoan tappion varsinaisella peliajalla. Tämän mustan illan jälkeen Canucks kuitenkin heräsi ja on voittanut nyt kuusi peliä putkeen. Pitää kiittää Minnesotaa tästä. Jos vaikka laittaisi ylipappi Lemairelle joulukortin. Korttiin tietysti Todd Bertuzzin, Jarkko Ruudun ja Matt Cooken kuvat.

Katsellessani Canucksin parhaillaan meneillään olevaa sarjaohjelmaa, huomaa kuinka NHL on muuttanut tälle kaudelle runkosarjan otteluohjelmaa. Minnesota, Minnesota, pari muuta vastustajaa välissä ja tämän jälkeen Colorado, Minnesota, Colorado, Colorado, Minnesota... Ihan kiva, että näitä Rivalry pelejä tulee tällä kaudella paljon, mutta onko nämä pakko mahduttaa näin tiiviiseen pötköön? Juuri parhaillaan Canucksilla on menossa putki, johon on mahdutettu seitsemän Rivalrypeliä 10 pelin sisään. Tämän putken jälkeen pelataan yksi pakkopulla-ottelu jotain Columbusta vastaan ja taas seuraavat marssijärjestyksessä Calgary, Calgary ja Colorado.

Vaikka sisäiset pelit näiden willien, avsien ja flamesien kanssa ovatkin hieno asia, myös tämä pelien jatkuva toisinto, kuten (lähes..) mikä tahansa muukin hieno ja toistuva asia alkaa pidemmän päälle maistua jo sukalta. Jotain muutakin olisi hieno syödä kuin joulun molemmin puolin pari viikkoa lanttulaatikkoa tai pääsiäisen ja juhannuksen välinen aika mämmiä. Kaksi ottelua jotain tiettyä ja samaa vastustajaa vastaan aika ajoin on hieno asia, ei siinä mitään. Revanssipelit ovat yleensä erinomaista viihdettä. Mutta kun joukkue pelaa 10 Rivelrypeliä 14 pelin joukkoon, nämä revanssipelit alkavat merkittää merkitystään. Kun joka ilta pelataan revanssipeli, tämä on jo normaalipeli, ei liigan haluama revanssiottelu.

Katsokaa nyt tuota Canucksin sarjaohjelmaa ja kertokaa, olenko mistään kiittämätön kannattaja. Olenko saanut lapsena yhden leikkiauton liikaa kun pitää narista tällaisesta asiasta?

http://sports.espn.go.com/nhl/teams/schedule?team=van

Niin, toisaalta voin kääntää tämän koko narinan positiiviseksi asiaksi ja ajatella, että kun joukkue pelaa juuri nyt niin hyvin, että mistään muusta ei enää keksi narisemista, pitää narista narinan vuoksi. Narinan suhdehan on tunnetusti vakio.

 

[nuck]

Todd Bertuzzille korvatulpat

Avalanchen fanit lupaavat ensi yönä Todd Bertuzzille kovaa kannatusta:

http://sports.espn.go.com/nhl/news/story?id=2204484

Erittäin mielenkiintoinen ottelu luvassa tässä Canalplussallakin näytettävässä kaksintaistelussa. Bertuzzi pelaa ensimmäisen pelinsä Coloradossa sitten tapaus Mooren ja Avs fanit eivät ole unohtaneet suosikkiaan. Suoria kostotoimenpiteitä ei pitäisi olla ilmassa, mutta saapa nähdä, onko edelleen katkera Moore luvannut palkkiota Bertuzzin päästä.

Canucks on voittanut kuusi edellistä peliään. Tällä kaudella joukkueet ovat kohdanneet toisensa kertaalleen ja tuolloin (viime lauantaina) Canucks voitti runsasmaalisen ottelun kotonaan maalein 6-4. Peli oli sikäli erikoinen, että Canucks johti tuota ottelua vielä 57 minuutin kohdalla maalein 5-1, mutta löysäsi otettaan selvässä johdossa ja Colorado tuli hetkessä maalin päähän.

Canucksin puolustus on pelannut alkukaudella erittäin hyvin ja joukkueen voima lepääkin tämän osaston onnistumisessa. Tällä hetkellä joukkueen kuusi puolustajaa (Ed Jovanovski, Mattias Öhlund, Sami Salo, Bryan Allen, Steve McCarthy ja Nolan Baumgartner) ovat keränneet yhteensä 34 pistettä. Joukkueen puolustus on paitsi tehokas ja liikkuva, myös fyysinen.

Joukkueen puolustuksella oli juuri vähän aikaa sitten tehoputki, jonka aikana se oli mukana 16 peräkkäisessä Canucks maalissa. Putki katkesi lauantain Colorado pelin toisessa erässä, kun Sedinien ketju (H.Sedin-D.Sadin-Carter) iski osuman, johon yksikään puolustaja ei saanut merkintää. Seuraavassa Minnesota ottelussa puolustus oli jälleen kahdessa Canucksin kolmesta maalissa mukana.

Puolustajien pisteistä puhuttaessa, illan ottelussa mielenkiintoista on se, että vaikka Canucksin alakerta onkin onnistunut hienosti, Coloradon alakerta on ollut yhtä tehokas 34 pisteellä. Itse asiassa Canucks ja Colorado ovat NHL:n kärjessä puolustuksen kokonaispisteissä. Canucksilla Sami Salo ja Ed Jovanovski ovat tehneet 10 pistettä mieheen. Coloradolla John-Michael Liles johtaa seuransa pistepörssiä 11 pisteellä. Rob Blake on Avs puolustajien pistekakkonen kahdeksalla pisteellään ja Patrice Briseboisilta löytyy seitsemän pistettä.

Ottelun yksi merkittävä asia onkin puolustusten onnistuminen. Toinen merkittävä asia Canucksin kannalta on se, saavatko Sedinin kaksoset onnistumisia. Niissä tämän kauden peleissä, joissa molemmat kaksosista ovat päässeet pisteille, Canucks on voittanut kaikki viisi otteluaan. Koko Sedinien NHL uralla Canucks on voittanut 63, hävinnyt vain 13 ja pelannut tasan seitsemässä pelissä niistä, joissa molemmat Sedinit ovat päässeet pisteille.

Tästä tilastosta voidaankin lukea leikkimielisesti se, että mikäli Sedinit pääsevät pisteille, Canucks ei tule tappiota ottamaan. Tällä kaudella Henrik Sedin on muuten tehnyt 10 pelissä yhdeksän pistettä. Danielin vastaavat lukemat ovat 10 ottelua ja seitsemän pistettä. Tämän kauden ihmeenä voidaan pitää muuten kaksosista puhuttaessa sitä, että Minnesotan valmentaja Jacques Lemaire on jo liittynyt kaksosten fanclubiin.

 

[Mr. Smith]

Katsellessani Canucksin parhaillaan meneillään olevaa sarjaohjelmaa, huomaa kuinka NHL on muuttanut tälle kaudelle runkosarjan otteluohjelmaa. Minnesota, Minnesota, pari muuta vastustajaa välissä ja tämän jälkeen Colorado, Minnesota, Colorado, Colorado, Minnesota... Ihan kiva, että näitä Rivalry pelejä tulee tällä kaudella paljon, mutta onko nämä pakko mahduttaa näin tiiviiseen pötköön?

Katsokaa nyt tuota Canucksin sarjaohjelmaa ja kertokaa, olenko mistään kiittämätön kannattaja. Olenko saanut lapsena yhden leikkiauton liikaa kun pitää narista tällaisesta asiasta?

Kyllähän tuohon otteluohjelmaan on tullut itsekin kiinnitettyä huomiota. Mieluitenhan noin 8 Colorado kohtaamista olisi joko 10 pelin välein tai sitten 20 pelin välein tuplakohtaamiset. Nyt on ensimmäiseen 26 peliin 6 Colorado peliä ja sitten 55 peliin yksi kohtaaminen, kunnes kausi päättyy Colorado matsiin.

Jason Doig teki sitten sopimuksen Vancouverin kanssa. Enpä tiedä oikein mitä asiasta pitäisi ajatella. Vaikea nähdä Doigin mahtuvan Canuckien rosteriin, vaikka loukkaantumisia tulisikin. Tosin onhan reservipakit kärsineet paljon loukkaantumisista, joten Doigin mahdollisuudet ovat nousseet sitä kautta.

 

[nuck]

Jason Doig teki sitten sopimuksen Vancouverin kanssa. Enpä tiedä oikein mitä asiasta pitäisi ajatella. Vaikea nähdä Doigin mahtuvan Canuckien rosteriin, vaikka loukkaantumisia tulisikin. Tosin onhan reservipakit kärsineet paljon loukkaantumisista, joten Doigin mahdollisuudet ovat nousseet sitä kautta.

Doig oli Moosessa 25 pelin tryoutilla ja joukkue teki sopimuksen hänen kanssaan jo viiden pelin jälkeen, joten Heisinger ja kumppanit olivat selvästi tyytyväisiä miehen otteisiin. Ei minulla tosin olekaan mitään epäilyksiä miehen AHL esitysten suhteen. Calder Cup mestari, joka on tehnyt 258 AHL ottelussa 106 (15+91) pistettä ja ottanut tämän päälle 713 jäähyminuuttia, on joukkueelle kuin joukkueelle vahvistus.

Mutta vaikka farmissa Doig onkin minun papereissani hyvän tason kakkospuolustaja, minäkään en näe miehen mahdollisuuksia Canucksin suhteen tällä hetkellä kovin hyvinä. Nykyinen puolustuksen kokoonpano tulee pelaamaan varmasti niin kauan yhdessä kuin se pysyy kunnossa. Mikäli loukkaantumisia tulee, Doig, Butenschon ja alkukauden loukkaantuneena ollut Bieksa ovat varalla.

Näkisin, että Doigin sopimuksella saatiin vain yksi lisävaihtoehto mukaan ja häntä voidaankin pitää reservinä, joka nousee Canucksiin mikäli joukkue kaipaa esimerkiksi fyysiselle Bryan Allenille korvaajaa. Doig on mielestäni kolmikosta Bieksa, Butenschon (ja Doig) se selvästi puhtaasti fyysinen puolustaja. Bieksa on enemmän all-around puolustaja (joka saattaa kuitenkin olla Doigia kovempi) ja Butenschon on iso, mutta tyyppinä marekmalik.

Doigin hyvänä puolena Canucksiin nousemisen suhteen voidaan pitää sitä, että miehellä on NHL kokemusta kaudelta 2003-04. Hän pelasi Washingtonissa lähes koko kauden ja vaikka Caps kannattajat eivät miehen esityksiä suurin sanoin (ymmärrettävästi) kehukaan, pitää muista surkea joukkue ja tämän tason joukkueessa tapahtunut ylipeluutus. Pienemmillä minuuteilla isokokoinen ja hyvin taklaava puolustaja pystyisi todennäköisesti keskittymään omaan tehtäväänsä fyysisessä pelissä paremmin.

 

[Grainger]

Avalanchen fanit lupaavat ensi yönä Todd Bertuzzille kovaa kannatusta:

Tämäpäs hieno uutinen.

Vaikken varsinaisesti Tuzzia inhoakaan, niin kyllä tapaus-Moore sai jonkinlaisen antipatian valloilleen. Minkä takia Bertuzzi saa pelata, mutta Moore ei?

Noo, ollutta ja mennyttä. Ensi yönä Canucks saa, toivottavasti, poistua Pepsistä pisteittä. Näin siis enneunessani.

Jännä peli ja yksi valvottu yö lisää tiedossa.

 

[nuck]

Canucks ja Avs pelaajien ajatuksia pelin alla

"Are you fishing for something?"

"Put yourself in my shoes. Sometimes I don't feel like talking and today I don't feel like talking."

http://www.canada.com/vancouver/the....html?id=5fad669b-6c87-4954-aeea-ca516ec20233

 

[CorporalSyd]

Nyt on päässyt käymään niin onnellisesti, että Canucksit ovat saaneet kasaan koko NHL:län eniten pisteitä! Tehoja on tullut erittäin laajalta rintamalta ja tästä osoitukseksi kelpaa tilasto, jonka mukaan Canuckseista on jäänyt maaleitta vain 4 pelaajaa (Vertailun vuoksi esim. Detroitilla vastaava luku on 9). Nämä pelaajat ovat: Trevor Linden, Jarkko Ruutu, Steve McCarthy sekä Bryan Allen.

Enää McCarthy ja "uusi mies" Wade Brookbank ilman maalia. \o/

 

[nuck]

Toinen merkittävä asia Canucksin kannalta on se, saavatko Sedinin kaksoset onnistumisia. Niissä tämän kauden peleissä, joissa molemmat kaksosista ovat päässeet pisteille, Canucks on voittanut kaikki viisi otteluaan. Koko Sedinien NHL uralla Canucks on voittanut 63, hävinnyt vain 13 ja pelannut tasan seitsemässä pelissä niistä, joissa molemmat Sedinit ovat päässeet pisteille.

Eipä osunut tämä tilasto sitten lähellekään. Colorado oli tänään kahdessa ensimmäisessä erässä selvästi terävämpi ja ansaitsi voittonsa. Avs karvasi hyvin, käyttäen kahta kärkikarvaajaa monessa tilanteessa, joukkue pelasi aktiivista alivoimaa ja teki Canucksin taitavien puolustajien olon viivalla hankalaksi ja ylivoimalla Colorado oli (kuten koko kauden tilastoistakin voidaan lukea) erittäin hyvä. Kiekko kulki tasakentinkin hyvin ja kokonaisuudessaan todella hyvää peliä kotijoukkueelta.

Näitä suurinumeroisia tappioita olemme tottuneet ennenkin ottamaan Denverista. Tällä kerralla pitää tosin sanoa, että numeroiden valossa peli ei ollut näin epätasaista ainakaan minun lasieni takaa. Pari Avs maalia meni sisään nimittäin vähintääkin pienen sählingin tai pompun jälkeen. Pelin voittomaaliksi jääneessä 3-1 maalissa Ed Jovanovski menetti mailansa oman maalin edessä ja Avsille avautui 2-0 tilanne, 5-1 maali tuli, kun kiekko pelasi flipperiä Sami Salon luistimen kanssa ja ajautui tästä suoraan tuhannen taalan paikalle Hejdukille ja 6-1 maali syntyi nollakulmasta.

Canucksin joukkueesta ei kolmatta erää ja Sedinien ketjua lukuun ottamatta kovin montaa positiivista sanaa voi sanoa. Ykköstä en ole nähnyt pitkään aikaan yhtä tehottomana. Todd Bertuzzilla esimerkiksi oli pelissä varmasti kolme-neljä hyvää maalipaikkaa. Kolmannessa erässä mies pääsi vapaasti yrittämään Aebischeria vastaan Ryan Keslerin syötön jälkeen. Normaalisti hän olisi laukonut tuosta miljoonan paikalta kovan rannelaukauksen, mutta nyt hän päätti tehdä ristipistotöitä ja tilanne kuivui tähän. Tämän jälkeen hänellä oli edessään tyhjä maali, mutta mies huitoi ilmaa.

Bertuzzista puhuttaessa, huomaa hyvin tällä hetkellä sen, että kun miehelle ei ole tullut onnistumisia, maalinteko on todella tuskaista. Tässä pelissä hän yritti joko liian vaikeita ja hienoja asioita tai sitten laukoi tilanteesta, josta ei olisi kannattanut laukoa. Edellisessä Minnesota ottelussa tahti oli sama. Tuolloin hän pääsi nokikkain Fernandezin kanssa tilanteessa, jossa ei ollut ketään lähelläkään, mutta mies syötti kaikkien yllätykseksi erittäin hyvältä maalipaikalta taaksepäin pelaajaruuhkaan (!) ja tilanne meni siihen. Maalinteko on usein itseluottamuksesta kiinni ja tällä hetkellä Bertuzzilla ei ole tämä asia kunnossa. Hyvää on kuitenkin se, että mies pääsee maalipaikoille pelistä toiseen muutamaan kertaan. Kyllä ne maalitkin sieltä vielä tulevat.

Colorado ottelusta ei jää jälkipolville mitään sanottavaa. Ottelu oli ainakin allekirjoittaneelle valtava pettymys. Ensimmäinen Canalplussalta tullut Canucksin ottelu ikuisuudelta kestäneen tauon jälkeen ja hävitään se tietysti 6-2. Jotenkin niin tyypillistä, että kun Canucks on voittanut kuusi peräkkäistä otteluaan, tämä C+ ottelu pitää tietysti hävitä ja vielä näillä numeroilla. Kolmannen erä hieno peli (laukaukset 23-0!) ei paljon lohduttanut ja tässä tilanteessa Coloradollakaan ei ollut enää kovimmat panokset pelissä. Wade Brookbank olisi ollut meidän ainoa lohtumme tappelullaan, mutta kun hänkään ei saanut tappelukaveria Brad Mayn poistuttua tilanteesta, niin pitää tyytyä pettymykseen. No, Ryan Kesler pelasi hienon kolmannen erän ja Sedinit tosiaan muuten hyvän pelin.

 

[Grainger]

Todd Bertuzzilla esimerkiksi oli pelissä varmasti kolme-neljä hyvää maalipaikkaa.

Mutta oli Bertuzzilla huonon itseluottamuksen lisäksi karmean huono munkki. Kolmannen erän alussa pääsi nokikkain Abbyn kanssa ja pisti jo veskarin sivuun tilanteesta, mutta 95 prosenttisesti tuurilla Aebischer sai kiekon pysähtymään jalallaan. Liekkö Tuzzin peliin vaikuttanut myös paineet esiintyä denveriläisten edessä? Jos jotain positiivista Big B:stä, niin ainakin osui monesti kameroiden eteen...

Todellakin, kuten nuck jo totesikin, ei peli ollut niin selvä kuin numeroiden valossa näyttää. Kolmas erähän nyt oli täysin Canucksin, mutta ei ne kaksi ensimmäistäkään erää mitään Avalanchen näytöksiä olleet. Tasainen peli, joka ratkesi meikäläisten parempaan viimeistelyyn. Sakicin ketju oli ykkösistä parempi. Morrisonit jäivät kyllä pahasti jyrän alle.

 

[nuck]

Mutta oli Bertuzzilla huonon itseluottamuksen lisäksi karmean huono munkki. Kolmannen erän alussa pääsi nokikkain Abbyn kanssa ja pisti jo veskarin sivuun tilanteesta, mutta 95 prosenttisesti tuurilla Aebischer sai kiekon pysähtymään jalallaan. Liekkö Tuzzin peliin vaikuttanut myös paineet esiintyä denveriläisten edessä? Jos jotain positiivista Big B:stä, niin ainakin osui monesti kameroiden eteen...

Niinhän se useimmiten on, että kun pelaajalla kulkee, pelaajalla käy maalipaikoissa myös tuuria ja silloin kun ei mene, mikään ei mene. Tällä hetkellä Bertuzzin pelistä huokuu epäonnistumisen pelko. Maalipaikoissa kikkaillaan turhia ja yritetään liian hankalia asioita ja silloin kun päästään ylivoimahyökkäykseen, vastuuta siirrellään paikoissa, joissa sitä ei pitäisi tehdä. Mutta, kuten todettua, maalipaikkoihin pääseminenkin on jo sinällään hyvä asia ja maalit ovat tulossa.

Yksi asia kentän ulkopuolelta tuota Canucksin Denverin debyyttia koskien. Näslund ja Bertuzzi olivat kuulemma syömässä eräässä hienossa ravintolassa keskiviikkona, kun Jovanovski ja Morrison tulivat ravintolaan peruukit päässään. Kaksikolla oli tarkoitus tulla katsomaan, kuinka kauan Näslundilta ja Bertuzzilta kestää ennen kuin he huomaavat nämä "häiriköt", eikä siinä kuulemma kauaa mennyt. Ennen peliä Morrison käytti sitten tuota samaa peruukkia lämmittelyssä ja sanoi medialle, että koko joukkueen olisi pitänyt laittaa peruukit päälleen ja pelipaidat väärinpäin päälleen, jotta Denverilaisyleisö ei olisi tunnistanut Bertuzzia. Sinällään tästä kaikesta huomaa, että joukkueen sisällä oli kieltämättä pientä jännitettä ennen ottelua.

 

[nuck]

Moosen veteraaneilla hermot tiukilla

Manitoba Moosen veteraanipelaajat, maalivahti Wade Flaherty ja hyökkääjä Josh Green ottivat nyrkein yhteen Moosen torstain harjoituksissa. Ensin Green oli luistellut Flahertyn maalille ja ajanut Flahertya päin. Flaherty ei tästä tietenkään pitänyt, joten Flaherty oli yrittänyt mailalla huitomalla kaataa Greenin. Green oli iskenyt tämän jälkeen kevyen suoran Flahertyn maskiin ja kaksikon välillä oli muutama muukin isku, jonka jälkeen Moosen pelaajat olivat käyneet irrottamassa riitelevän kaksikon. Myöhemmin samoissa harjoituksissa Green oli tullut Flahertyn maalin lähelle ja laukonut kiekon tahallaan Flahertyn maskiin. Flaherty hermostui tästä uudelleen ja veti kunnon viikateiskun kohti Greenia. Maila osui Greenin olkapäähän/mailaan, mutta mitään vakavampaa tilanteessa ei päässyt käymään.

Pelaajat sopivat pienen riitansa harjoitusten jälkeen. Monet tilanteen nähneet pitivät tätä kovana yhteenottona, mutta tilanne oli vain osoitus siitä, kuinka tuskastuneita veteraanipelaajat olivat viime aikojen esityksiinsä. Välillä on hyvä päästää höyryjä vähän pois. Seuraavassa pelissä Moose kaatoikin Clevelandin maalein 5-4. Alex Burrows nousi pelin sankariksi loppuhetken maalillaan. Burrowsin kokonaispisteet pelistä olivat 2+1 ja hänellä on nyt kasassa kahdeksasta pelistä kahdeksan (2+6) pistettä, tehosaldo +4 ja 21 jäähyminuuttia. Burrows pelasi hyvän Canucksin harjoitusleirin ja sai kehuja Crawfordilta karvauksestaan.

Miehen kehitys on ollut lupaavaa viimeisen parin vuoden aikana. Viime kaudella Burrows pelasi Moosessa 72 ottelua ja teki näissä 26 (9+17) pistettä sekä keräsi 107 jäähyminuuttia. Kausina 2002-03 ja 2003-04 miehen pelipaikka oli ECHL, jossa hän otti kahdella kaudella peräkkäin noin 200 jäähyminuuttia. Kaudella 2003-04 hän teki 64 pelissä 73 pistettä ja tätä edeltävällä kaudella 66 pelissä 32 pistettä. Tähän taustaan nähden ei välttämättä uskoisi, että mies johtaa Moosen pistepörssiä tällä hetkellä.