Mr. Smith kirjoitti:
Ensimmäisestä pelistä voitto, hieno homma. Pääosissa olivat pakit ykkösketjun lisäksi. Ohlund, Salo ja Baumgartner avasivat pistetilinsä. Ketjut ottelussa olivat lähes täysin sellaiset mitä itse olin ajatellut, ainoana erona Gorenin ja Parkin paikat.
Markus Naslund - Brendan Morrison - Todd Bertuzzi
Daniel Sedin - Henrik Sedin - Anson Carter
Matt Cooke - Ryan Kesler - Richard Park
Jarkko Ruutu - Trevor Linden - Lee Goren
Näistä ketjuista sen verran, että itse asiassa tuota nelosen oikean laidan paikkaa suunniteltiin energiapelaaja Tyler Bouckille, mutta mies loukkaantui tiistaina ja tämä varmisti Gorenin pääsyn pelaavaan kokoonpanoon. Canucks kasasi uuden kolmosen harjoituspeleissä, joissa Richard Park oli niin hyvä (vaikkei kovin paljon pisteitä tehnytkään), että miestä ei yksinkertaisesti voitu laittaa neloseen. Uudet estämissäännöt sopivat tälle pienikokoiselle, mutta erinomaiselle luistelijalle loistavasti.
Kokonaisuudessaan tämä uusi Canucksin kolmonen on varsin mielenkiintoinen ketju jos mietitään pelaajien luistelutaitoa ja puolustustaitoa. Melkoinen pikaluisteluosasto on nimittäin kasassa. Kun Matt Cooke tuo tähän ketjuun vielä pelaajan, joka on hanakka ja hyvä taklaaja sekä osaa laittaa kiekon maaliinkin, ketjulta voi odottaa paljon.
Tietysti ikuisena Trevor Linden fanina itseäni vähän harmittaa miehen jääminen neloseen, mutta vaikka hän onkin parhaimmillaan laidalla ja hän pystyisi varmasti pelaamaan vielä kolmosessa, Canucks on kasannut uuden kolmosen nimenomaan näiden uusien estämissääntöjen puitteissa ja pakko myöntää, että kolmikko Kesler, Cooke ja Park sopii uusien estämissääntöjen alle ehkä paremmin kuin Linden.
Trevor Lindenista on tullut nimittäin kokemuksen myötä yhä enemmän ja enemmän puolustava hyökkääjä ja Linden onkin parhaimmillaan laitojen vieressä, jossa mies voi isona ja vahvana pelaajana vääntää kiekkoja omille. Hän käyttää laitojen lähellä kaksinkamppailuissa kuitenkin normaaliin tapaan paljon käsiään ja mailaansa, mutta ongelmana on se, että uusiin estämissääntöihin tämä ei sovi. Lisäksi koska Park on nopeampi kuin Linden, kolmonen on oikea paikka hänelle.
Ryan Keslerin ensimmäinen peli tällä kaudella oli muuten aloitusten osalta niin hyvä, mitä mieheltä pystyi viime kauden perusteella odottamaan. Kesler otti Canucksin eniten aloituksia ja myös voitti nämä 58% tehokkuudella. Myös puolustuspelissä Kesler oli tapansa mukaan erittäin vahva, pelaten Brendan Morrisonin kanssa joukkueen hyökkäyksen selvästi suurimmat alivoimaminuutit.
Ykkösketjusta Markus Näslundin panosta ei voi tuttuun tapaan aliarvioida. Kaksi maalia kauden ensimmäisessä pelissä on vahva osoitus miehen taidoista ja nykykunnosta. Näslundin hieno peli saa lisäarvoa siitä, että harjoituspeleissä loukkaantunut Todd Bertuzzi ei ollut vielä täydessä pelikunnossa. Toisaalta Bertuzzin pelin viisi taklausta osoittaa kuitenkin sen, että mies haluaa tosissaan pelata edelleen fyysistä peliä.
Harjoituspelien paras Canucks ketju eli Sedinien ketju oli avauspelissä vaisu. Ylivoima-aikaa kolmikolle Sedin-Sedin-Carter tuli kaikille kolmelle päälle kolme minuuttia, mutta Carter ja Henrik Sedin jäivät kokonaan ilman laukauksia ja Daniel Sedinkin laukoi vain kerran. Usko tähän kolmikkoon on kuitenkin kova ja toivottavasti seuraavassa pelissä tulisi onnistumisia.
Mr. Smith kirjoitti:
Pakkipareista Salo-McCarthy oli helppo aavistaa, mutta loput parit hieman yllättivät. Vieläkään ei laitettu Jovonovskia ja Ohlundia samaan pariin, tuskin laitetaankaan. Peliajat jakautuivat varsin epätasaisesti ykköspakkiparia lukuunottamatta. McCarthy sai vain 14 minuuttia, kun Salo sai 26 minuuttia. Samoin Baumgartner 13 minuuttia ja Ohlund 20 minuuttia. Tähän tietysti vaikutti ottelun tasaisuus ja halu voittaa ensimmäinen peli. Allen näyttäisi kyllä saavuttavan viimeinkin tuon 20 minuutin peliajan, pitkälti sen takia että alivoima aikaa on luvassa runsaasti, kun Baumgartner ja McCarthy eivät sitä juuri pelanne.
Bryan Allen - Ed Jovanovski
Mattias Ohlund - Nolan Baumgartner
Steve McCarthy - Sami Salo
Allen-Jovanovski oli varsin odotettu kaksikko. Allenista on suunniteltu tämän vuoden marekmalikia/scottlachancea, eli Jovanovskin vierellä pelaavaa, selkeää puolustavaa puolustajaa, jonka tehtävänä on antaa hyviä avauksia ja pelata melko suuria minuutteja yksinkertaista peliä. Allenhan tuli harjoitusleirille erittäin hyvässä kunnossa ja kun mies on ollut myös aina fyysisempi kuin Marek Malik tai Scott Lachance, hän sopii tähän paikkaan hienosti. Avauspelissä Canucksin eniten alivoima-aikaa sekä pelin korkeimmat taklausmäärät, seitsemän taklausta. Vastustajien kannattaa pitää päätä ylhäällä pelatessa parivaljakkoa Jovanovski-Allen vastaan.
Öhlundin paluu oli loistava. Mies oli sivussa koko harjoitusleirin ja kaikki harjoituspelit ja tästä huolimatta tämä Canucks puolustuksen MVP pelasi päälle 20 minuuttia, teki Canucksin kauden avausmaalin, taklasi kolme kertaa ja keräsi saldon +2. Jatkossa miehen minuuttimäärät tulevat nousemaan paljon ja uskoisinkin, että mies tulee kellottamaan jälleen päälle 26 minuuttia - tärkeimmissä peleissä vielä enemmän.
Myös Sami Salon kauden avauspeli oli hyvä ja Salolla onkin jälleen suuri rooli joukkueessa. Salo kellotti 26:34, antoi yhden syötön, laukoi viisi kertaa, sai Öhlundin tavoin +2 tehomerkinnän ja taklasi kaksi kertaa. Salon parina pelaava McCarthy pelasi varmaa peruspeliä ja hyvin sijoittuvana sekä liikkuvana puolustaja hän antaa Salolle mahdollisuuden nousta hyökkäyksiin mukaan.
Mr. Smith kirjoitti:
Manitoba sai kokeneen vahvistuksen joukkueeseensa, kun Mike Keane liittyi porukkaan.
Tämä Keanen sopimus on muuten 25 pelin tryout sopimus, jossa on NHL pykälä. Urallaan kolme Stanley Cupia pelannut ex-Montreal kapteeni on luistellut ja harjoitellut viisi kuukautta ja kokeneen johtajan tavoitteena oli päästä vielä NHL kiekkoon käsiksi, mutta hän ei saanut sopimusta aikaiseksi.
Viime kaudella Keane yhdistettiin huhuissa Mooseen, mutta koska Moosella paukkui veteraanikiintiö muutenkin yli, mies ei joukkueessa pelannut. Sentteri Josh Greenillahan oli viime kaudella niin ikään 25 pelin tryout päällä ja tuolloin oli puhetta, että joukkue saattaisi luopua hyvin pelanneesta ja urallaan päälle 200 NHL ottelua pelanneesta Greenista nimenomaan Keanen vuoksi. Onneksi Green kuitenkin jatkoi seurassa, sillä miehellä oli loukkaantumisista huolimatta varsin suuri merkitys joukkueen loppukauteen.
Keanella oli viime kaudella kausikortti Moosen peleihin ja hän seurasikin kaikki kotipelit. Keanen hyvä ystävä Craig Heisinger on Moosen GM, Keane on kotoisin Winnipegista ja hän myös asuu siellä kauden ulkopuolella, joten ei ole mikään yllätys, että Keane joukkueen paidan ylleen vetää. Keane on joukkueelle tärkeä kokenut johtaja, josta saattaa hyvinkin olla vielä apua myös pisteiden valossa. Vaikka Keane ei tehnytkään Canuckseissa kaudella 2003-04 64 pelissä kuin 17 (8+9) pistettä, pitää muistaa miehen selkeä puolustava rooli. Moosessa rooli saattaa olla hieman hyökkäävämpi.
Moose sai muuten myös toisen mielenkiintoisen pelaajan, kun Canucksin harjoitusleirillä näytillä ollut ja viime NHL kaudella Washingtonissa pelannut, entinen Jets puolustaja Jason Doig liittyi joukkueeseen myös tryout sopimuksen kautta. Doig tuo joukkueen kiekollisesti taitavaan ja liikkuvaan alakertaan kovuutta. Urallaan AHL:ssa Doig on pelannut 253 ottelua ja tehnyt näissä tehot 15+89=104. Lisäksi isokokoinen puolustaja on napannut mukavat 707 jäähyminuuttia.
Mielenkiintoinen juttu Doigia koskien; Viime kaudella entiset Jets pelaajat pääsivät Winnipeg Sunissa muistelemaan parhaita aikojaan Jetseissa ja pari näistä muisti tapauksen, joka sattui kaudella 1995-96 kun Jets piti oman taitokisansa Winnipegilaisyleisölle. Doig osallistui laukauskisaan ja ampui kaksi kiekon kaksi kertaa maalin ohi kovuuslaukauskisassa. Joku kertoi, että tapaus oli pelaajien tekemää pilaa nuorelle puolustajalle. Doigin kaksi mailaa oltiin kuulemma sahattu osittain poikki.