To Secord and Mahavishnu
Secordille ja Mahavishnulle:
Joo, ei Tuomon polvissa taida tosiaan mitään olla. Suuren kohun ne ovat kyllä herättäneet, mutta varmaankin turhaan. Toivon Tuomolle tietenkin kaikkea hyvää ja toivottavasti hän pelaa komean uran NHL:ssä, mutta niin kuin tuossa aikaisemmin jo sanoin, vielä on turhan aikaista sanoa mitään. Tuomolla on
lahjoja korkealle, mutta entä pelityyli? Tuomo pelaa mielestäni erittäin kuluttavalla tyylillä ja kestääkö hän huomattavasti fyysisempää peliä kuin SM-liigassa tai nuorten maajoukkueessa kokonaisen kauden? Yhden harjoituspelin perusteella taivas on rajana, mutta entä kokonainen kausi oikeaa kiekkoa?
Tässä yhdessä harjoitusottelussa Tuomo näytti parhaat puolensa ja valittiin ykköstähdeksi. Hieno peli ja yleisö oli haltioissaan kun joukkueella on sitten Jeremy Roenickin erittäin lupaava tulokas. Samalla yleisö lisää kuitenkin paineita joihin täällä ei ole tottunut kukaan. On ihan turha väittää, että ei välitä paineista, koska sellaisia paineita joihin Tuomo joutuu nyt tottumaan NHL:ssä, ei täällä Suomessa ole koskaan nähty - eikä nähdä. Näiden paineiden pitempiaikaisesta kestämisestä ei VOI vielä tietää ja vaikka Tuomo vaikuttaakin kypsältä kaverilta ikäisekseen, myös paineet ovat valtavat. Paljon isommat kuin sitä täällä voisi kuvitella. Maailma, johon Tuomo Ruutu on nyt astunut, on täysin erilainen kuin missä hän on 20 vuotta asunut. Eli, syy miksi "ärryin", johtui tästä. Mielestäni aika vaikea sanoa mitään pyyhkimisestä jos takana on nolla NHL ottelua ja ura on vasta tässä vaiheessa.
Sopel on mielestäni Canucksin kolmospakki. Tai ainakin hänellä olisi lahjoja tähän jos pelaisi joka ilta omalla tasollaan. Vancouverissa Sopel ei oikeastaan isompaa roolia enää voisi saada, koska Ed Jovanovski ja Mattias Öhlund ovat molemmat NHL:n kymmenen parhaan pakin joukossa. Perustan tämän väittämän sille faktalle, että viimeksi kun kaksikko pelasi ehjän kauden ( 2001-2002 ) molemmat äänestettiin parhaan pakin äänestyksessä, Norris Trophy äänestyksessä, kymmenen joukkoon. Mutta Sopelin ei mielestäni kannata itkeä tätä kohtaloaan olla "vasta" kolmospakki. Ei ole mikään häpeä olla Jovanovskin ja Öhlundin takana ja Salon edessä.
Olisi erittäin mielenkiintoista saada tietää, mihin Sopel kykenisi isommassa roolissa. Olisi mielenkiintoista tietää, millainen pelaaja hänestä tulisi jos hän saisi pelata jossain joukkueessa ykkösparissa, ykkösylivoimassa ja saisi muutenkin rajattomasti vastuuta. Sopelinkin peli paranee aina sen mukaan, mitä
enemmän hän saa jääaikaa. 37 pistettä ei ole huono saavutus kakkosylivoimasta pakille, joka on Sopelin ikäinen, mutta enempäänkin olisi varmasti mahdollisuuksia muualla. Totta on se, että Sopelin valmiuksista toimia ykköspakkina ei ole tietoa, mutta juuri näin Blackhawksin pitää ykköspakkinsa ottaa. Ei kukaan tule tarjoamaan heille Jovanovskia tai Reddenia vaihdossa mihinkään ja Wirtz ei maksa ykköspakille UFA:na sitä mitä ne haluavat.
Sopelilla voisi olla mahdollisuuksia ottaa ykköspakin rooli. Tämä ei ole varmaa, mutta kannattaa ottaa joskus riskejä saadakseen tärkeitä pelaajia.
Sopel ei olisi suoraan verrattavissa Dazeen, mutta mielestäni Chicagon puolustus kaipaisi kipeästi lisäapuja ja hyökkäyksestä niitä olisi otettavissa. Moni manageri tietää Sopelissa olevat kyvyt ja Burke ei olisi misään nimessä valmis treidaamaan Sopelia alihintaan. Chicagon maalimäärät vähenisivät Dazen lähdöllä tietysti, mutta kuinka paljon se oikeasti vaikuttaisi joukkueen
pistemäärään, olisikin sitten toinen juttu.
Karkeasti voidaan ajatella pelkillä tilastoilla, että Daze on 30 maalin mies ja Chubarov on 10 maalin mies. Näillä kahdella on eroa siis 20 maalia. Tämä 20 maalia tarkoittaa sitä, että Daze tekee joka neljännessä ottelussa ( 80 ottelua, 20 maalia ) yhden maalin. Kuinka monta pistettä joka neljännen ottelun plusmaali tekee kauden lopussa. En usko, että kovinkaan paljon.
Entä kuinka paljon ykköspakki ja ykkösylivoimapakki, sekä kolmosen hyvä puolustava sentteri ja ykkös- kakkosalivoima hyökkääjä tekevät kauden lopussa. Uskon, että enemmän, koska erikoistilanteet parantuvat. Lisäksi joukkueen pelaajabudjetti olisi pienentynyt ja yksi tai kaksi puolustajaa olisi ollut mahdollista treidata. Dazea jäisi tietenkin kaipaamaan lukuisat fanit, mutta se
tuskin olisi vaikuttanut älyttömästi katsojakeskiarvoon ( tällä hetkellä siinä tasossa, että ei voi enää paljon alaspäin mennä ja moni fani kaipaisi toisaalta mieluummin ykköspakkia kuin ykkös- kolmoshyökkääjää ). Samalla Dazen lähtö olisi tarkoittanut sitä, että Vorobjevin ja Radulovin mahdollisuudet saada nykyistä parempi näyttöpaikka olisivat parantuneet.
Jos ajatellaan fantasiamaailmaa, jossa treidi Sopel+Chubarov to Daze olisi tapahtunut, Chicagon ketjut näyttäisivät tältä ( olen laskenut nämä ketjun ilman Fleurya, jos Fleury tekee onnistuneen paluun, hän ottanee Radulovin paikan );
1. Radulov - Zhamnov - Sullivan
Keskellä Chicagon automaattinen ykkössentteri, kahteen suuntaan pelaava Venäläinen, jolla on pelisilmää ja käsiä. Radulov tämän kauden tulokkaana saisi puolustavan Zhamnovin vierellä hyvän paikan keskittyä hyökkäyspeliin. Radulov on hyvin maalille etenevä, suoraviivainen laituri, joten Zhamnovin hyvät syötöt sinisen sisällä pystyyn sopisivat Raduloville hyvin. Ketjun toinen laita Sullivan pystyy tekemään maaleja Radulovia kauempaa, joten ketjun syvyys ( 1-1-1 ) toimisi hyvin. Sullivanilla myös tärkeä rooli alivoimassa. Ei fyysinen ketju, mutta taitava, melko nopea ja kahteen suuntaan pelaava.
2. Calder - Arnason - Bell
Ketju, joka tämän hetkisen tilanteen mukaan taitaa olla Chicagon kakkonen myös oikeassa elämässä. Laidoilla fyysisyyttä, keskellä taitoa. Melko nuori kolmikko, jonka kehitys ollut hyvää ja tämän ketjun pelaajien kehittyminen mahdollistaisi myös Dazen treidin - tietenkin Daze voisi pelata myös Radulovin / Fleuryn paikalla ykkösessä, mutta niin kuin aikaisemmin jo kirjoitin, mieluummin yksi runkohyökkääjä pois jos se mahdollistaa ykköspakin verran paremman puolustuksen.
3. Nieminen - Chubarov - Ruutu
Ruutu aloittaisi laidalla puolustavan sentterin vierellä ja toisella laidalla pelaisi toinen Suomalainen. Jos Ruudun pelit menisivät putkeen NHL:n runkosarjassa, Arnasonin voisi mahdollisesti treidata ja antaa Ruudulle isompaa roolia jo kakkosesta. Mikäli pelit eivät taas menisi niin hyvin, kuin moni odottaa, Ruutu voisi pelata vähän pienemmässä roolissa vielä tämän ensimmäisen
kauden. Chubarov antaisi Ruudulle alussa mahdollisesti syntyvät puolustuspään virheet anteeksi ja toisaalta Chubarov olisi riittävän taitava ruokkimaan Tuomoa ( Matt Cooke kykeni roolistaan huolimatta Artemin vierellä 40 pisteeseen ). Fanien palvoma Ruutu pääsisi pelaamaan ykkösylivoimaa kun Daze olisi
lähtenyt ja Chubarov toisi alivoimaan erittäin pätevän pelaajan. Nieminen tekisi tässä ketjussa tilaa, toisi energiaa ja tekisi pieniä ja tärkeitä asioita.
4. Vorobjev - Nichol - VandenBussce
Vorobjev voisi päästä pelaamaan nelosessa tulokaskauttaan. Nichol energisenä nelosen sentterinä sopisi oikeastaan tähän ketjuun parhaiten. Toisella puolella VandenBussce toisi kokoa, fyysisyyttä ja pelotetta nyrkeillä. Vorobjevilla kaksi kädetöntä, mutta toisaalta isoa pelaajaa ketjussaan. Ei paras paikka, mutta kun joukkueessa on jo kaksi muutakin tulokashyökkääjää, ei kannattane sijoittaa kahta tulokasta samaan ketjuun ja toisaalta Vorobjeville ei taida vielä taitojenkaan puolesta isompaa roolia tulla.
Sitten pakkeihin;
1. Sopel - Klemm
Selkeä asetelma, hyökkäävä pakki puolustavan pakin vierellä. Vähän samanlainen asetelma kuin Vancouverissa viime kaudella, jolloin Marek Malik luisteli Ed Jovanovskin vierellä ja mahdollisti Jovanovskin hyökkäyksiin lähdön. Sopel pelaisi ykkösylivoimaa, Klemm ykkösalivoimaa. Ihan kohtuullinen ykköspakkipari NHL tasolle. Vaikka kumpikaan eivät ole suuria tähtiä, täydentävät hyvin toisiaan ja isoa heikkoutta ei löydy.
2. McCarthy - Poapst
Vähän samanlainen asetelma kuin ykkösparissakin. McCarthy ottaisi entistä isompaa roolia taistelevan Poapstin rinnalla. Poapst täydentää pakkikaveriaan hyvin. Ei mikään loistava pakkipari, mutta jos Poapst pelaa samalla tavalla kuin viime kaudella ja McCarthy kehittyy, varsin kelvollinen kuitenkin.
3. Karpotshev - Strudwick
Kaksi puolustavaa pakkia samassa parissa, ok kolmospakkipari. Strudwickin ottaisin pelaavaan kokoonpanoon täysin siitä syystä, että puolustus kaipaisi lisää voimaa ja kokoa. Karpotshev yhtenä NHL:n parhaista laukausten blokkaajista pelaisi ykkösalivoimaa ja pelaisi pelien tärkeitä minuutteja pois.
Dempsey ja Quint jäisivät täten yli. Molemmat ovat hyviä farmipakkeja, mutta eivät omaa esimerksi Sopelin offensiivisia taitoja, joten ykköspariin heitä ei voida sijoittaa. Kakkosessa näkisin mieluummin McCarthyn peliä tekevänä pakkina ja kolmoseen herrat ovat jo liiankin offensiivisia, vaikka osaavatkin puolustaa - jos ajatellaan peluuttaa kolmosessa kahta puolustavaa pakkia pelaamassa vastustajan ykköstä vastaan nolla nollaa, näkisin mielummin Karpon ja Strudwickin. Hyvin harjoituspeleissä onnistunut Kukkonen pelaisi vielä ensi kauden Norfolkissa ennen siirtymistään NHL:ään.
Eli näin. Dazen paikkaajaksi Sopelista ja Chubarovista ei ole, mutta näkisin mieluummin puolustuksen Sopelin verran parempana, kolmosessa pelaajan, jonka tiedetään VARMASTI pelaavan hyvää puolustusta siinä paikassa ja antaisin Raduloville näyttöpaikan. Jos kaveri ei siinä paikassa onnistu marraskuuhun mennessä, Fleury olisi seuraava vaihtoehto. Jos onnistuu, Fleuryn sopimuksen voisi ostaa ulos ja luottaa siihen, että nuorella pelaajalla pohkeet riittävät koko kauden pelaamiseen.
Sitten vielä kerran tuosta Chubarovista. Chubarov on tosiaan arvokas pelaaja Canuckseille ( jos ei ole tullut jo selväksi ;) ). Minulle on oikeastaan hänen suhteen ihan sama, kehuuko media häntä vai ei. Olen nähnyt riittävästi hänen pelejään tietääkseni millainen pelaaja hän on. Olen seurannut häntä Venäjän nuorten maajoukkueessa, olen nähnyt AHL otteluita, joissa Artem pelaa ja olen nähnyt hänet tietysti NHL:ssä. Hän teki minuun heti ensimmäisellä kerralla vaikutuksen. Artem pelasi tuolloin nuorten MM-kisoja ja onnistui niissä hyvin, ampuen mm. voittomaalin Venäjän ja Kanadan välisessä ottelussa. Sittemmin hän siirtyi Pohjois-Amerikkaan ja odotin hänen läpimurtoaan, mutta hän loukkaantui koko kaudeksi ( 2000-2001? ) ja se siirtyi.
Nyt hän on pelannut pari kautta terveenä ja on onnistunut mielestäni erittäin hyvin. Hän pelaa puolustavaa roolia, vaikka kykyjä olisi mielestäni hyökkäykseenkin. Tämä rooli sopii Artemille hyvin ja minulla ei ole mitään tätä vastaan, mutta yleisesti hän ei ole päässyt siihen suosioon, mihin hänen lahjansa riittäisivät. Näitä puolustavia hyökkääjiä noteerataan kyllä Pohjois-Amerikassa hyvin ja Vancouverin media noteeraa ainakin myös muiden joukkueiden työhevoset.
Yleisestihän heillä on iso merkitys joukkueilleen ja tästä oli osoituksena mm. tämän kesän kauppa, jossa Mike Sillinger oli samassa treidissä Darryl Sydorin ja Teppo Nummisen kanssa. Sillingerilla alkaa kohta loppumaan vuodet tankista, Artemilla ne ovat vasta alussa, joten tämäkin kertoo siitä vaihtoarvosta jotain, mikä Chubarovilla on tietyissä joukkueissa. Hänen suhteensa en usko myöskään sillä olevan merkitystä, että menestyksen huumassa olen tullut sokeaksi hänen suhteensa.
Pidinhän Artemia jo 19-vuotiaana erittäin hyvänä pelaajana, se käsitys vain kasvoi kun näin häneltä farmiotteluita ja vaikka Canucks ei ollut hänen tulokaskaudellaan aivan huippujoukkue, Artem pelasi Cooken kanssa mielestäni erittäin hyvin yhteen ja onnistui.
Secordille ja Mahavishnulle:
Joo, ei Tuomon polvissa taida tosiaan mitään olla. Suuren kohun ne ovat kyllä herättäneet, mutta varmaankin turhaan. Toivon Tuomolle tietenkin kaikkea hyvää ja toivottavasti hän pelaa komean uran NHL:ssä, mutta niin kuin tuossa aikaisemmin jo sanoin, vielä on turhan aikaista sanoa mitään. Tuomolla on
lahjoja korkealle, mutta entä pelityyli? Tuomo pelaa mielestäni erittäin kuluttavalla tyylillä ja kestääkö hän huomattavasti fyysisempää peliä kuin SM-liigassa tai nuorten maajoukkueessa kokonaisen kauden? Yhden harjoituspelin perusteella taivas on rajana, mutta entä kokonainen kausi oikeaa kiekkoa?
Tässä yhdessä harjoitusottelussa Tuomo näytti parhaat puolensa ja valittiin ykköstähdeksi. Hieno peli ja yleisö oli haltioissaan kun joukkueella on sitten Jeremy Roenickin erittäin lupaava tulokas. Samalla yleisö lisää kuitenkin paineita joihin täällä ei ole tottunut kukaan. On ihan turha väittää, että ei välitä paineista, koska sellaisia paineita joihin Tuomo joutuu nyt tottumaan NHL:ssä, ei täällä Suomessa ole koskaan nähty - eikä nähdä. Näiden paineiden pitempiaikaisesta kestämisestä ei VOI vielä tietää ja vaikka Tuomo vaikuttaakin kypsältä kaverilta ikäisekseen, myös paineet ovat valtavat. Paljon isommat kuin sitä täällä voisi kuvitella. Maailma, johon Tuomo Ruutu on nyt astunut, on täysin erilainen kuin missä hän on 20 vuotta asunut. Eli, syy miksi "ärryin", johtui tästä. Mielestäni aika vaikea sanoa mitään pyyhkimisestä jos takana on nolla NHL ottelua ja ura on vasta tässä vaiheessa.
Sopel on mielestäni Canucksin kolmospakki. Tai ainakin hänellä olisi lahjoja tähän jos pelaisi joka ilta omalla tasollaan. Vancouverissa Sopel ei oikeastaan isompaa roolia enää voisi saada, koska Ed Jovanovski ja Mattias Öhlund ovat molemmat NHL:n kymmenen parhaan pakin joukossa. Perustan tämän väittämän sille faktalle, että viimeksi kun kaksikko pelasi ehjän kauden ( 2001-2002 ) molemmat äänestettiin parhaan pakin äänestyksessä, Norris Trophy äänestyksessä, kymmenen joukkoon. Mutta Sopelin ei mielestäni kannata itkeä tätä kohtaloaan olla "vasta" kolmospakki. Ei ole mikään häpeä olla Jovanovskin ja Öhlundin takana ja Salon edessä.
Olisi erittäin mielenkiintoista saada tietää, mihin Sopel kykenisi isommassa roolissa. Olisi mielenkiintoista tietää, millainen pelaaja hänestä tulisi jos hän saisi pelata jossain joukkueessa ykkösparissa, ykkösylivoimassa ja saisi muutenkin rajattomasti vastuuta. Sopelinkin peli paranee aina sen mukaan, mitä
enemmän hän saa jääaikaa. 37 pistettä ei ole huono saavutus kakkosylivoimasta pakille, joka on Sopelin ikäinen, mutta enempäänkin olisi varmasti mahdollisuuksia muualla. Totta on se, että Sopelin valmiuksista toimia ykköspakkina ei ole tietoa, mutta juuri näin Blackhawksin pitää ykköspakkinsa ottaa. Ei kukaan tule tarjoamaan heille Jovanovskia tai Reddenia vaihdossa mihinkään ja Wirtz ei maksa ykköspakille UFA:na sitä mitä ne haluavat.
Sopelilla voisi olla mahdollisuuksia ottaa ykköspakin rooli. Tämä ei ole varmaa, mutta kannattaa ottaa joskus riskejä saadakseen tärkeitä pelaajia.
Sopel ei olisi suoraan verrattavissa Dazeen, mutta mielestäni Chicagon puolustus kaipaisi kipeästi lisäapuja ja hyökkäyksestä niitä olisi otettavissa. Moni manageri tietää Sopelissa olevat kyvyt ja Burke ei olisi misään nimessä valmis treidaamaan Sopelia alihintaan. Chicagon maalimäärät vähenisivät Dazen lähdöllä tietysti, mutta kuinka paljon se oikeasti vaikuttaisi joukkueen
pistemäärään, olisikin sitten toinen juttu.
Karkeasti voidaan ajatella pelkillä tilastoilla, että Daze on 30 maalin mies ja Chubarov on 10 maalin mies. Näillä kahdella on eroa siis 20 maalia. Tämä 20 maalia tarkoittaa sitä, että Daze tekee joka neljännessä ottelussa ( 80 ottelua, 20 maalia ) yhden maalin. Kuinka monta pistettä joka neljännen ottelun plusmaali tekee kauden lopussa. En usko, että kovinkaan paljon.
Entä kuinka paljon ykköspakki ja ykkösylivoimapakki, sekä kolmosen hyvä puolustava sentteri ja ykkös- kakkosalivoima hyökkääjä tekevät kauden lopussa. Uskon, että enemmän, koska erikoistilanteet parantuvat. Lisäksi joukkueen pelaajabudjetti olisi pienentynyt ja yksi tai kaksi puolustajaa olisi ollut mahdollista treidata. Dazea jäisi tietenkin kaipaamaan lukuisat fanit, mutta se
tuskin olisi vaikuttanut älyttömästi katsojakeskiarvoon ( tällä hetkellä siinä tasossa, että ei voi enää paljon alaspäin mennä ja moni fani kaipaisi toisaalta mieluummin ykköspakkia kuin ykkös- kolmoshyökkääjää ). Samalla Dazen lähtö olisi tarkoittanut sitä, että Vorobjevin ja Radulovin mahdollisuudet saada nykyistä parempi näyttöpaikka olisivat parantuneet.
Jos ajatellaan fantasiamaailmaa, jossa treidi Sopel+Chubarov to Daze olisi tapahtunut, Chicagon ketjut näyttäisivät tältä ( olen laskenut nämä ketjun ilman Fleurya, jos Fleury tekee onnistuneen paluun, hän ottanee Radulovin paikan );
1. Radulov - Zhamnov - Sullivan
Keskellä Chicagon automaattinen ykkössentteri, kahteen suuntaan pelaava Venäläinen, jolla on pelisilmää ja käsiä. Radulov tämän kauden tulokkaana saisi puolustavan Zhamnovin vierellä hyvän paikan keskittyä hyökkäyspeliin. Radulov on hyvin maalille etenevä, suoraviivainen laituri, joten Zhamnovin hyvät syötöt sinisen sisällä pystyyn sopisivat Raduloville hyvin. Ketjun toinen laita Sullivan pystyy tekemään maaleja Radulovia kauempaa, joten ketjun syvyys ( 1-1-1 ) toimisi hyvin. Sullivanilla myös tärkeä rooli alivoimassa. Ei fyysinen ketju, mutta taitava, melko nopea ja kahteen suuntaan pelaava.
2. Calder - Arnason - Bell
Ketju, joka tämän hetkisen tilanteen mukaan taitaa olla Chicagon kakkonen myös oikeassa elämässä. Laidoilla fyysisyyttä, keskellä taitoa. Melko nuori kolmikko, jonka kehitys ollut hyvää ja tämän ketjun pelaajien kehittyminen mahdollistaisi myös Dazen treidin - tietenkin Daze voisi pelata myös Radulovin / Fleuryn paikalla ykkösessä, mutta niin kuin aikaisemmin jo kirjoitin, mieluummin yksi runkohyökkääjä pois jos se mahdollistaa ykköspakin verran paremman puolustuksen.
3. Nieminen - Chubarov - Ruutu
Ruutu aloittaisi laidalla puolustavan sentterin vierellä ja toisella laidalla pelaisi toinen Suomalainen. Jos Ruudun pelit menisivät putkeen NHL:n runkosarjassa, Arnasonin voisi mahdollisesti treidata ja antaa Ruudulle isompaa roolia jo kakkosesta. Mikäli pelit eivät taas menisi niin hyvin, kuin moni odottaa, Ruutu voisi pelata vähän pienemmässä roolissa vielä tämän ensimmäisen
kauden. Chubarov antaisi Ruudulle alussa mahdollisesti syntyvät puolustuspään virheet anteeksi ja toisaalta Chubarov olisi riittävän taitava ruokkimaan Tuomoa ( Matt Cooke kykeni roolistaan huolimatta Artemin vierellä 40 pisteeseen ). Fanien palvoma Ruutu pääsisi pelaamaan ykkösylivoimaa kun Daze olisi
lähtenyt ja Chubarov toisi alivoimaan erittäin pätevän pelaajan. Nieminen tekisi tässä ketjussa tilaa, toisi energiaa ja tekisi pieniä ja tärkeitä asioita.
4. Vorobjev - Nichol - VandenBussce
Vorobjev voisi päästä pelaamaan nelosessa tulokaskauttaan. Nichol energisenä nelosen sentterinä sopisi oikeastaan tähän ketjuun parhaiten. Toisella puolella VandenBussce toisi kokoa, fyysisyyttä ja pelotetta nyrkeillä. Vorobjevilla kaksi kädetöntä, mutta toisaalta isoa pelaajaa ketjussaan. Ei paras paikka, mutta kun joukkueessa on jo kaksi muutakin tulokashyökkääjää, ei kannattane sijoittaa kahta tulokasta samaan ketjuun ja toisaalta Vorobjeville ei taida vielä taitojenkaan puolesta isompaa roolia tulla.
Sitten pakkeihin;
1. Sopel - Klemm
Selkeä asetelma, hyökkäävä pakki puolustavan pakin vierellä. Vähän samanlainen asetelma kuin Vancouverissa viime kaudella, jolloin Marek Malik luisteli Ed Jovanovskin vierellä ja mahdollisti Jovanovskin hyökkäyksiin lähdön. Sopel pelaisi ykkösylivoimaa, Klemm ykkösalivoimaa. Ihan kohtuullinen ykköspakkipari NHL tasolle. Vaikka kumpikaan eivät ole suuria tähtiä, täydentävät hyvin toisiaan ja isoa heikkoutta ei löydy.
2. McCarthy - Poapst
Vähän samanlainen asetelma kuin ykkösparissakin. McCarthy ottaisi entistä isompaa roolia taistelevan Poapstin rinnalla. Poapst täydentää pakkikaveriaan hyvin. Ei mikään loistava pakkipari, mutta jos Poapst pelaa samalla tavalla kuin viime kaudella ja McCarthy kehittyy, varsin kelvollinen kuitenkin.
3. Karpotshev - Strudwick
Kaksi puolustavaa pakkia samassa parissa, ok kolmospakkipari. Strudwickin ottaisin pelaavaan kokoonpanoon täysin siitä syystä, että puolustus kaipaisi lisää voimaa ja kokoa. Karpotshev yhtenä NHL:n parhaista laukausten blokkaajista pelaisi ykkösalivoimaa ja pelaisi pelien tärkeitä minuutteja pois.
Dempsey ja Quint jäisivät täten yli. Molemmat ovat hyviä farmipakkeja, mutta eivät omaa esimerksi Sopelin offensiivisia taitoja, joten ykköspariin heitä ei voida sijoittaa. Kakkosessa näkisin mieluummin McCarthyn peliä tekevänä pakkina ja kolmoseen herrat ovat jo liiankin offensiivisia, vaikka osaavatkin puolustaa - jos ajatellaan peluuttaa kolmosessa kahta puolustavaa pakkia pelaamassa vastustajan ykköstä vastaan nolla nollaa, näkisin mielummin Karpon ja Strudwickin. Hyvin harjoituspeleissä onnistunut Kukkonen pelaisi vielä ensi kauden Norfolkissa ennen siirtymistään NHL:ään.
Eli näin. Dazen paikkaajaksi Sopelista ja Chubarovista ei ole, mutta näkisin mieluummin puolustuksen Sopelin verran parempana, kolmosessa pelaajan, jonka tiedetään VARMASTI pelaavan hyvää puolustusta siinä paikassa ja antaisin Raduloville näyttöpaikan. Jos kaveri ei siinä paikassa onnistu marraskuuhun mennessä, Fleury olisi seuraava vaihtoehto. Jos onnistuu, Fleuryn sopimuksen voisi ostaa ulos ja luottaa siihen, että nuorella pelaajalla pohkeet riittävät koko kauden pelaamiseen.
Sitten vielä kerran tuosta Chubarovista. Chubarov on tosiaan arvokas pelaaja Canuckseille ( jos ei ole tullut jo selväksi ;) ). Minulle on oikeastaan hänen suhteen ihan sama, kehuuko media häntä vai ei. Olen nähnyt riittävästi hänen pelejään tietääkseni millainen pelaaja hän on. Olen seurannut häntä Venäjän nuorten maajoukkueessa, olen nähnyt AHL otteluita, joissa Artem pelaa ja olen nähnyt hänet tietysti NHL:ssä. Hän teki minuun heti ensimmäisellä kerralla vaikutuksen. Artem pelasi tuolloin nuorten MM-kisoja ja onnistui niissä hyvin, ampuen mm. voittomaalin Venäjän ja Kanadan välisessä ottelussa. Sittemmin hän siirtyi Pohjois-Amerikkaan ja odotin hänen läpimurtoaan, mutta hän loukkaantui koko kaudeksi ( 2000-2001? ) ja se siirtyi.
Nyt hän on pelannut pari kautta terveenä ja on onnistunut mielestäni erittäin hyvin. Hän pelaa puolustavaa roolia, vaikka kykyjä olisi mielestäni hyökkäykseenkin. Tämä rooli sopii Artemille hyvin ja minulla ei ole mitään tätä vastaan, mutta yleisesti hän ei ole päässyt siihen suosioon, mihin hänen lahjansa riittäisivät. Näitä puolustavia hyökkääjiä noteerataan kyllä Pohjois-Amerikassa hyvin ja Vancouverin media noteeraa ainakin myös muiden joukkueiden työhevoset.
Yleisestihän heillä on iso merkitys joukkueilleen ja tästä oli osoituksena mm. tämän kesän kauppa, jossa Mike Sillinger oli samassa treidissä Darryl Sydorin ja Teppo Nummisen kanssa. Sillingerilla alkaa kohta loppumaan vuodet tankista, Artemilla ne ovat vasta alussa, joten tämäkin kertoo siitä vaihtoarvosta jotain, mikä Chubarovilla on tietyissä joukkueissa. Hänen suhteensa en usko myöskään sillä olevan merkitystä, että menestyksen huumassa olen tullut sokeaksi hänen suhteensa.
Pidinhän Artemia jo 19-vuotiaana erittäin hyvänä pelaajana, se käsitys vain kasvoi kun näin häneltä farmiotteluita ja vaikka Canucks ei ollut hänen tulokaskaudellaan aivan huippujoukkue, Artem pelasi Cooken kanssa mielestäni erittäin hyvin yhteen ja onnistui.