Totta. Burkella on ollut myös tuuria tekemisissään, kuten kaikilla hyvillä managereilla. Mutta toisaalta minä nostaisin esiin hänen työpanoksensa ja kokemuksensa. Burke teki Canucksin managerina pääsääntöisesti 14 tunnin työpäiviä ja työskenteli jopa lomalla.
Hänen tehtävänään oli palkata seuraan väkeä ja hän osasi kasata hyviä ihmisiä ympärilleen. Dave Nonis onnistui paremmin kuin hyvin, Steve Tambellini pelaaja tarkkailijana myös erittäin hyvin, Dave Cobb teki erinomaista työtä talouspuolella ja valmentajana Crawfordia ollaan kehuttu paljon.
Burke onnistui palkkauksissaan siis hyvin ja tästä johtuen esim. Dave Noniksen hieromat pelaajasopimukset ( jotka olivat pääsääntöisesti todella hyviä ) auttoivat Burkea kun rahaa pystyttiin säästämään muualle. Canucksissa ei ollut minun mielestäni yhtään ylihinnoiteltua pelaajaa ( koko kautta pelannutta ) sen jälkeen kun Burke ja Nonis kaksikko oli saanut vaikuttaa pari kautta ja siksi joukkue onnistui tekemään hyvää tulosta - tietysti tämä vaati lisäksi menestystä jota tuli.
Burken kasaama joukkio rakennutti Vancouveriin myös pelaaja puolelle joukon, joka halusi pelata nimenomaan joukkueena. Joukkueen supertähdet Näslund ja Bertuzzi oltiin hankittu jo ennen Burken aikaa, samoin kuin pakkipuolelle Öhlund, mutta muuten koko ryhmä oli Burken kasaama.
Pääsääntöisesti ryhmä oli samanikäistä porukkaa ja alussa näille monelle oli yhteisenä tekijänä se, että menestystä ei ollut muualla saatu ja näin ollen pelaajilla oli hirveä halu näyttää muille. Kilpailu oli kovaa ja yhtään vapaamatkustajaa ei nuoressa, halvassa ja motivoituneessa ryhmässä ollut. Joukkueella oli tästä johtuen hyvä kemia ja kun tätä ydinjoukkoa täydennettiin myöhemmin parilla veteraanilla, kuten Lindenilla ja Keanella, koostumuksen pitikin olla hyvä.
Hedbergin hankkiminen oli näin jälkikäteen virhe. Häneen päädyttiin koska Skudrasta ei ollut enää viime kauden jälkeen apua ja joukkue kaipasi kokeneempaa kakkosta. Moose oli ollut Pittsburghissa kuitenkin pari vuotta ykkösenä ja hintalappukaan ei ollut kovin iso sellaiselle maalivahdille.
Oikeastaan Moose aloitti hyvin, mutta menetti Crawfordin luoton samalla tavalla kuin Skudra viime kaudella kun pelasi pari heikompaa peliä pidemmän pelaamattomuuden jälkeen vähän huonommin. Hän kärsi kauden aikana myös loukkaantumisista ( oli loukkaantuneena neljäänkin eri kertaan ), eikä päässyt oikeen missään vaiheessa kunnolla joukkueeseen sisään.
Pelaajat pitivät Hedbergista, mutta valmennus ja etenkin ykkösvalmentaja ei. Hänen piti olla joukkueen turva playoffeissa jos Cloutier pelaa huonosti, mutta hän ei saanut jostain syystä peliaikaa, vaikka Cloutier meni loukkaantumaan. Hän ei pelannut sitä yhtä peliään kovin huonosti, mutta päästi yhden helpomman maalin ja Canucksin valmennusjohto päätti vetää playoffit tämän tappiopelin jälkeen loppuun yhdellä maalivahdilla, joka sattui olemaan nuori ja kokematon Alex Auld. Lopputulos on tiedossa ja Moose ei tule jatkamaan Vancouverissa.
Häneen laitettiin viime kesänä kakkoskierroksen varaus ja nyt voidaan sanoa hankinnan olleen huono. Mutta minä uskon, että neljällä loukkaantumisella oli osuutta hänen kauteensa ja kun itseluottamus pelaamattomuuksien jälkeen oli kateissa, tästä aiheutui oravanpyörä, joka johti ensin helpompiin maaleihin ja tätä kautta valmentajan epäsuosioon ja vielä heikompiin esityksiin.
Salon kaappaus Schaeferia vastaan oli aikanaan hyvä. Schaefer narisi sopimuksestaan ja Burke ei tullut vastaan, joten hän "istui" kauden sivussa ( pelasi TPS:ssä ). Hän oli pelannut Vancouverissa kaksi kautta ennen sopimuksen päättymistään ja tehnyt näiden kausien aikana keskimäärin vähän päälle 30 pistettä kaudessa. Tästä huolimatta hän pyysi noin miljoonan taalan sopimusta, johon Canucks ei suostunut ja hän sai lähteä.
Hänen tilalleen Canucks sai Salon ja uskon Ottawan kanssa tehdyn pelaajakaupan hyödyttäneen molempia joukkueita. Canucks haki hyvää pakkia ja Ottawa syvyyttä hyökkäykseensä.
Totta. Mutta sama pätee näihin alisuorittajiin kuin tuossa yllä, eli Burken hankkimat pelaajat olivat pitkälti nuoria, motivoituneita pelaajia, jotka eivät olleet saaneet kunnon näyttöpaikkaa NHL:ssä. Vancouverissa he tälläisen saivat ja he halusivat näyttää vanhoille joukkueilleen.
Burken hankintalistan onnistumisprosentti on mielestäni liian korkea, jotta voitaisiin puhua tuurista. No, totta kai sitäkin aina tarvitaan pelaaja kaupoissa, mutta iso osa menestyksestä oli kiinni myös siitä, että Burke osasi hankkia juuri sopivan motivoituneita pelaajia, joilla oli potentiaalia enempään kuin olivat näyttäneet.
Olen samaa mieltä, osittain. Drafteista Canucks ei ole saanut pelaajia, joita olisi voinut toivoa. Burken kuuden vuoden manageri ajanjakson aikana joukkue on saanut Drafteista vakirosteriin ainoastaan Allenin, Chubarovin, Ruudun ja Sedinit. Siis viisi pelaajaa kuudesta Draftista.
Ei kauhean paljon, mutta Ryan Keslerista tulee vielä erittäin hyvä, samoin Kingista saattaa tulla. Umbergerilla oli potentiaalia mutta lähti Manhattanille, Koltsov oli Noniksen mielestä kauden aikana eniten eteenpäin mennyt prospecti ja mahdollinen tulevaisuuden NHL pelaaja, Krikunov pelasi kauden hyvin ja pääsi jopa Venäjän nuorten maajoukkueeseen ( ihan ok saavutus 223 varatulta pelaajalta vuoden 2002 Draftista ), Reid on kysymysmerkki, mutta mahdollinen tulevaisuuden NHL pelaaja ja Tim Smith voitti farmin farmin, ECHL:n pistepörssin. Pari pelaajaa näiden viiden joukkoon saattaa siis tulla ja silloin tämä ei ole enää kovin suuri pettymys.
Mutta kuka Fedor Fedorov? Onko joukkueella sellainenkin...? ;)
Vakavasti puhuen, nuorempi Fedorov pistää vihaksi. Hänellä olisi taitoja vaikka kuinka ylös, mutta ei ollenkaan halua. Motivaatiota riittää käydä kuppiloissa, mutta peleissä tätä samaa motivaatiota ei näy ollenkaan. Jos hänellä olisi Matt Cooken motivaatio tehdä töitä, hän olisi tähti NHL:ssä. Nyt hän on tähti ainoastaan omassa mielessään.
Ja kritiikkiähän saa laittaa ja se on myös paikallaan.
Viimeksi muokattu: