Vancouver Canucks 2003-2004

[Waky]

Tässä voisi myös kysyä, kuten Cube tuossa aiemmin aihetta sivusi, että jääkiekko vaikuttaa ainoalta lajilta, jossa katsotaan sääntöjen vastaiset rikkeet sallituiksi?

Minä itse kannattaisin Cuben esittämää linjaa, että rangaistuksia kovennetaan niin kautta linjan (oli sitten mailalla lyöminen, sikamainen taklaus, cheap shot jne. itse lisäisin tappelun), että siellä kentällä pelataan sääntöjen mukaan. Tällä periaatteella esimerkiksi Moore ei välttämättä olisi edes pelannut kyseisessä matsissa jne.

En oikein ymmärrä miksi kiekkoon on tehty sääntökirja, jos sitä ei noudateta.

 

[dana77]

Viestin lähetti secord
Enpä pysty olemaan vastaamatta. Siis mitä höpötät ? Kiekossahan ei voi kostaa kuin sääntöjen vastaisilla teoilla niinkö?Siis jos en halua nähdä mailalla päähän lyömistä, pitäisi siirtyä sulkapalloa seuraamaan?

No noin en todellakaan sanonut. Tappelut ovat pääasiallinen kostamisen muoto. Tappelut ovat aina kuulunut jääkiekkoon samalla tavalla kuin potkiminen kick-boxingiin, vaikka molempia jotkut voivat pitää sairaina. Samoin alkuperäiseen jääkiekkoon on kuulunut se, että pelaajat ovat vastuussa myös toisille pelaajille tekemisistään, vaikka tämä ei monien oikeuskäsitykseen millään sovi. Moore ei vastannut Bertuzzille tekemisestään, joten hän rikkoi kiekkoilun periaatteita siinä ja heitti siten bensaa Bertuzzin liekkeihin.

Viestin lähetti secord
Lisätään vielä, että Moore ei mielestäni ansainnut takaapäin suuntautunutta hyökkäystä, jolla oli ikävät seuraukset. Asian olisi voinut hoitaa muillakin tavoilla, esim. pelin henkeen kuuluvilla konsteilla vai mitä?

Asian oli voinut hoitaa toisella tavoin, mutta Moore ei Bertuzzin kanssa suostunut tappelemaan, eikä näinollen ollen sitä hoitanut sillä toisella tavalla. Bertuzzi siihen oli valmis ja sen tilanteessa _melko_ selvästi osoittikin. Silti on ikävää, että Bertuzzi löi sucker punchilla niin kovaa, että Moore loukkaantui ja asiasta tuli näinkin iso kohu.

Paras perustelu tappeluiden oikeutukselle jääkiekossa ei minun mielestäni ole se, että ne toisivat jotain täydellistä oikeudenmukaisuutta kaukaloon (sillä sitä ne eivät tee), VAAN se että ne ovat mainio keino purkaa liian kuumana käyvät tunteet, jottei tuollaisiä ylilyöntejä tapahdu.

Omasta puolestani olen sitä mieltä, että vastustajan parasta pelaajaa saa tarkoituksella sääntöjen kirjaimen mukaisesti taklata päähän tai ottaa muutoin kovasti, mutta silloin on syytä olla valmis vastaamaan tekemisistään vastustajan poliiseille, eikä piilotella tuomarin ja sääntökirjan selän takana.

 

[dana77]

"En oikein ymmärrä miksi kiekkoon on tehty sääntökirja, jos sitä ei noudateta."

Minä en tätä väitettä ymmärrä. Mitä sääntöä ei noudateta? ei säännöissä lue "jääkiekossa ei saa tapella". Jääkiekon sääntöihin on kirjoitettu että tappelusta rangaistus on 5 minuuttia ja jos joku tappelee, niin silloin siitä tuomitaan 5 min ja sääntöjä nimenomaan on noudatettu.

Jotkut perustelevat, että tappelu ei kuulu jääkiekkoon koska siitä tuomitaan 5 minuutin jäähy. Sehän nimenomaan todistaa että tappelut KUULUVAT jääkiekkoon!! Paljonko pesäpallossa tulee tappelusta?, entä lentopallossa, jalkapallossa, hiihdossa? Sääntökirjoissa ei ole sellaisia kohtia, sillä niihin lajeihin tappelut EIVÄT kuulu!

 

[finnjewel]

Viestin lähetti dana77
Omasta puolestani olen sitä mieltä, että vastustajan parasta pelaajaa saa tarkoituksella sääntöjen kirjaimen mukaisesti taklata päähän tai ottaa muutoin kovasti, mutta silloin on syytä olla valmis vastaamaan tekemisistään vastustajan poliiseille, eikä piilotella tuomarin ja sääntökirjan selän takana.

Tämä nyt on taas teoriaa, mutta entä jos jollain joukkueella sattuisi olemaan todellinen "kingi" poliisina; sellainen, jolle muut eivät fyysisen ylivoiman takia nyrkkihommissa pärjäisi. Saisiko tällainen supermies siis ajella tähtipelaajia aivan vapaasti, koska pystyisi halutessaan murjomaan myös goonit maan rakoon? Toki "varustelukierre" lähtisi käyntiin ja vielä kauheampi supergooni ennen pitkää löytyisi. Huom! tämä oli siis teoriaa..

 

[dana77]

Onhan tämän kaltaisia tilanteita ollut, joten ei esimerkki mitenkään teoreettinen tai kaukaa haettu ole. En ole mikään tappelu-fani, enkä heidän tekemisiään tai yhteenottojaan aktiivisesti seuraa, mutta esim. JA:n artikkelissa on annettu ymmärtää esim. Derek Boogardin maineen alasarjoissa olleen sellainen, ettei aina vapaaehtoista vastusta löytynyt (ja kyllähän samaa voisi sanoajossakin määrin joistain NHL-gooneistakin heidän huippuaikoinaan). Kyllähän tälläinen pelaaja pystyi/pystyy ottamaan huomattavia vapauksia vastustajan pelaajien suhteen, mutta kyllähän häntä edelleenkin säännöt koskevat. Ja kyllä sellainen varmasti vaikuttaa vastustajan tähtipelaajien halukkuuteen pitää kiekkoa hallussaan, joten sikäli tälläinen fyysinen yliote/peloite voi hyvinkin olla ratkaiseva pelin lopputuloksen kannalta.

 

[nuck]

Secord: "Ja koska kostomentaliteetti kuuluu olennaisesti suuren NHL:n perinteisiin ja tähtipelaajien erityiskohtelun nimissä pieni muistutus on aina paikallaan, pitää Bertuzzin seuraavan kerran pelatessaan saada vielä kentällä mojova attentaatti tapahtuneesta ja lähi-itä-meininki jatkuu. Ai niin, mutta Moorehan ei ollut tähtipelaaja."

En missään nimessä tarkoittanutkaan, että tähtipelaajille pitäisi olla erilaiset säännöt kuin muille, mutta törkeät, loukkaantumisiin asti johtaneet taklaukset, kuten tämä Mooren taklaus aiheuttavat - ja ovat aina aiheuttaneet - kostotoimenpiteitä. Tähtipelaajat ovat tässä erityisasemassa ( koska vaikuttavat lopputuloksiin enemmän ), vaikka tietenkin kaikki pelaajat ovat
ihmisinä samanarvoisia. Tämä on NHL:ssä pitkä ( ja riippuen näkökulmasta ja lopputuloksesta ikäväkin ) perinne, alkaen aina Eddie Shoren ajoista nykypäivään. Missään nimessä tämä ei ole olennainen osa perinnettä ( en ole missään sanonutkaan näin ), mutta osa kuitenkin. Jos sinun on vaikea kestää tätä, ei voi mitään. Näin se kuitenkin menee ja tulee menemään. Toki saat kritisoida tätä asiaa niin paljon kuin haluat.

Olen täysin samaa mieltä noista TBK:n ja Dana77:n kirjoittamista viesteistä ja molemmat tiivistivät hyvin sen, mitä hain; Mooren teko oli koston arvoinen ja ei ollut yllätys, että kosto tapahtui. Bertuzzin teko oli tuomittava ja raukkamainen ja toisaalta myös Moorelta oli raukkamaista vastata teoistaan. Bertuzzi olisi voinut toimia toisinkin ja ikävää, että näin kävi. Tässä asiassa ei päästä
näköjään puusta pitkälle. Yritän vetää jonkinlaista loppuvetoa tähän sen perusteella mitä olen täältäkin eri kirjoittajilta lukenut:

1. Kaikkien mielestä Bertuzzi toimi asiassa väärin.
2. Monen ( kaikkien? ) mielestä hän sai riittävän tuomion tästä.
3. Useimpien mielestä Moore sai ansionsa mukaan.

Se siitä. Sitten päästäänkin sivuamaan oikein kunnolla aihetta.


Secord: "Sen verran haluaisin tuohon tunne-elämä puoleen puuttua, että kuinka niin jääkiekossa ovat suuremmat tunteet pinnassa kuin siviilielämässä? Vaikka nyt aihe karkaa sivuraiteille ja pahasti, niin enpä voisi olla enempää erimieltä. Eiköhän siviilielämän tunneskaala ole huomattavasti laajempi kuin pelaajilla jääkiekkokaukalossa, toivottavasti ainakin."

Niin, minä en tietenkään voi tietää, millaista elämää kukin tahollaan viettää, mutta sanotaanko näin, että jääkiekko ottelussa ehtii yhden tunnin aikana elämään aika suuret tunteet verrattuna esimerkiksi yhteen tuntiin sunnuntai aamuna. Kokonaisuudessaan siviilielämässä on varmasti suuremmat tunteet koko elämän aikana, mutta kun puhutaan näistä ilon ja pettymyksen vaihteluista ja tunteista, niin kyllä minulle ainakin yksi jääkiekko ottelu tuottaa suuremmat tunneskaalan vaihtelut kuin sama tunti sunnuntai aamuna - riippuu tietysti aamusta ja seurasta...

Kun lyhyessä ajassa näinkin vauhdikkaassa urhailulajissa ehtii tapahtumaan todella paljon, tämä vaikuttaa tekoihin. Pelaajilla ei ole kauheasti aikaa harkita tekemisiään ja kun tunteet ovat pinnalla, ylilyöntejäkin tapahtuu. Jos Bertuzzi olisi saanut rauhassa miettiä pelin aikana, miten kostoa ei missään nimessä tulisi tehdä, uskoisin lopputuloksen olleen toinen. Hänen tarkoituksensa oli varmasti vain tapella Mooren kanssa tässä ottelussa, mutta kun Moore ei tähän suostunut, eikä näin ollen suostunut vastaamaan tekemisistään, Bertuzzilla "paloi kiinni" ja lopputulos oli ikävä.

Ja näkeehän tämän jääkiekon tuottaman tunneskaalan kirjon jo täältä Jatkoajastakin. Tästä Bertuzzin tapauksestakin on jaksettu jauhaa jo suhteellisen reippaasti. Tälläinenkin tapaus nostattaa pintaan ( ainakin minulla ) paljon suuremmat tunteet kuin tunti kaupassa tai tunti shakkipöydän ääressä siviilielämässä. Olen seurannut ja ( vähän pelaillutkin ) aktiivisesti jääkiekkoa 25 vuotta ja pitää sanoa, että tässä ajassa on ehtinyt kokemaan aika paljon erilaisia tunteita. Itsekin varmaan muistat näistä joitakin... ;)

Pelaajilla nämä tunneskaalan vaihtelut elävät uskoakseni myös voimakkaina. Kun puhutaan ammatista, isoista palkinnoista ja rahoista, maaleista, taklauksista, tappeluista, loukkaantumisista ja siitä, että päälle 20 pelaajaa antaa kaikkensa joukkueensa eteen pitkän kauden ajan 20000 ihimisen huutaessa joka ottelussa katsomossa, uskon tunteiden olevan voimakkaita. Yksi esimerkki tästä tunteiden näyttämisestä oli hiljattain pelattu Ottawa-Buffalo ottelu, jossa varmasti jokainen pelaaja eli koko ottelun ajan täysillä mukana. Tietenkään en voi olla varma, millaista elämää nämä samat ihmiset viettävät vapaa-aikoinaan. Voihan olla, että tästä joukosta löytyy vaikka millaisia elämän taiteilijoita, joiden vapaa-aika on hyvinkin kirjavaa.

Se tästä.

 

[JimmyMac]

Viestin lähetti finnjewel
Tämä nyt on taas teoriaa, mutta entä jos jollain joukkueella sattuisi olemaan todellinen "kingi" poliisina; sellainen, jolle muut eivät fyysisen ylivoiman takia nyrkkihommissa pärjäisi. Saisiko tällainen supermies siis ajella tähtipelaajia aivan vapaasti, koska pystyisi halutessaan murjomaan myös goonit maan rakoon? Toki "varustelukierre" lähtisi käyntiin ja vielä kauheampi supergooni ennen pitkää löytyisi. Huom! tämä oli siis teoriaa..

Ei varsinaisesti minulta kysytty, mutta...tuollainen tilanne on - kuten finnjewelkin sanoin - puhdasta teoriaa ja käytännössä mahdoton, sillä vaikka olisi kuinka hyvä kiekkotappelija, niin aina tulee tilanteita, jolloin etukäteen alivoimainen vastustaja yllättää. Näin kävi parhaina päivinään mm. Probertille (esim. Todd Ewen) ja Twistille (esim. Leroux).

Ja mikä tärkeämpää, niin ei niissä tilanteissa ole aina pääasiana se, että kumpi saa enemmän iskuja perille, vaan se, että näytetään vastustajalle, että takaisin tulee. Esim. muistaakseni viime viikolla Flyers-Devils-ottelussa Donald Brashear taklasi Sergei Brylinin selästä laitaan. Devilsin Sean Brown aloitti saman tien tappelun Brashearin kanssa, vaikka kaikki hyvin tietävät, että he taistelevat aivan eri sarjassa. Brashear voittikin tappelun helposti, mutta myös Brown sai osumia sisälle ja mikä tärkeintä, niin Brashear varmasti huomasi, että aina tulee kuitti.

 

[Waky]

Viestin lähetti nuckhead
Pelaajilla nämä tunneskaalan vaihtelut elävät uskoakseni myös voimakkaina. Kun puhutaan ammatista, isoista palkinnoista ja rahoista, maaleista, taklauksista, tappeluista, loukkaantumisista ja siitä, että päälle 20 pelaajaa antaa kaikkensa joukkueensa eteen pitkän kauden ajan 20000 ihimisen huutaessa joka ottelussa katsomossa, uskon tunteiden olevan voimakkaita. Yksi esimerkki tästä tunteiden näyttämisestä oli hiljattain pelattu Ottawa-Buffalo ottelu, jossa varmasti jokainen pelaaja eli koko ottelun ajan täysillä mukana. Tietenkään en voi olla varma, millaista elämää nämä samat ihmiset viettävät vapaa-aikoinaan. Voihan olla, että tästä joukosta löytyy vaikka millaisia elämän taiteilijoita, joiden vapaa-aika on hyvinkin kirjavaa.

Edelleenkään kukaan ei ole selittänyt miksi muissa joukkueurheilulajeissa, esimerkiksi, tällaista ei sallita. Ja varsinkin fanien keskuudessa.

 

[nuck]

Viestin lähetti Waky
Edelleenkään kukaan ei ole selittänyt miksi muissa joukkueurheilulajeissa, esimerkiksi, tällaista ei sallita. Ja varsinkin fanien keskuudessa.

On on, mutta eikö tämä ole jääkiekkopalsta ja aihealueena NHL?

 

[dana77]

Viestin lähetti Waky
Edelleenkään kukaan ei ole selittänyt miksi muissa joukkueurheilulajeissa, esimerkiksi, tällaista ei sallita.

Kulttuurikysymys. Ehkä se alunperin on Kadanalaisessa luonteessa oleva piirre, ehkä ei; ei siihen välttämättä mitään syytä ole. Jotkut lajit ovat erilaisia kuin toiset. Jääkiekko on luonteeltaan erittäin paljon sellaista, että siinä kamppailutilanteita on paljon ja niissä jää helposti jotain hampaan koloon. Tilanteet ovat nopeita, käytössä on mailat ja tuomarin silmien takana tapahtuu paljon.

Vaikka tappelut ovat vain hyvin pieni osa peliä, niin minulle ne ovat juuri SE asia, joka nostaa jääkiekon juuri THE peliksi. Urheilu on kuitenkin loppupelissä nimenomaan keino tyydyttää ihmisisille evoluution myötä kehittynyt kilpailuvietti sekä purkaa aggressioita(johon arkielämä ei enää nykyisin useinkaan mahdollisuuksia tarjoa).

Kamppailulajit olisivat varmasti hyvä keino tyydyttää näitä ihmiselle hyvin luonnollisia viettejä, mutta minä en näe kyseisten lajien seuraamista ehkäpä siksi mielekkäänä, sillä eihän niissä osallistujilla ole mitään syytä "tapella" keskenään (sama pätee myös osaa goonien välisistä kíekkotappeluista). Jääkiekko on taas luonteeltaan mainio laji siksi, että siinä on tyypillisesti näitä tilanteita, joissa aggressioita syntyy *) ja sitten lajissa on vielä keino niiden purkamiseenkiin eli tappeluita. Siinähän kilpailuvietti tyydyttyy kaikkein puhtaimmillaan ja aggressio purkautuu täydellisimmin ja kun vääryyttä kokenut oma pelaaja "kostaa" rikkojalle ja _voittaa_ tämän tappelussa.

*) eihän nämä tunteet jääkiekossa synny, sillä tunteet ovat jokaisessa ihmisessä sisällään jo valmiina, peli vain tuo ne pintaan. Katsomossa siis hellästä perheen isästä tulee lähes raivohullu psykopaatti joka huutaa naama punaisena että AJA, mutta mikä tärkeintä hän saa purettua aggressionsa siihen soveltuvassa ympäristössä.

Minun mielestäni SM-liiga kiekkoa (ja monia muita lajeja) on erittäin turhauttavaa katsella jonkun "vääryyden" tapahtuessa, jos sen vain annetaan tapahtua, eikä ärsytetylle tai rikotulle pelaajalla (ja häneen samaistuneelle katsojalle) tule mahdollisuutta purkaa liian kuumana käyviä tunteita. Ja itseasiassa kuten JimmyMac sanoikin varsinaisessa tappelussa tärkeintä ei edes ole voitto, vaan osallistuminen (ja se ettei nyt ihan pystyyn häviä) sillä nyrkkitappelu on niin raskasta hommaa, että matsin jälkeen takki on ihan tyhjä ja aggressiot ovat varmasti purkautuneet.

Ja mitä tulee siihen, ettei muissa lajeissa tapahtuisi ylilyöntejä, niin omalta kohdaltani pidän niitä puheita häränpaskana. Minä olen ainakin nähnyt jenkki-futiksessa törkeimmän teon urheilussa koskaan. Siinä puolustava pelaaja täysin tahallaan ja tarkoituksella vahingoitti kyynerpäällään vastajoukkueen pallotonta pelaajaa ja murskasi tämän leuan siitä syystä että vastustaja oli tummaihoinen.

 

[KPL]

Viestin lähetti dana77
Vaikka tappelut ovat vain hyvin pieni osa peliä, niin minulle ne ovat juuri SE asia, joka nostaa jääkiekon juuri THE peliksi.

Et olisi voinut paremmin sanoa. Ja myös tämä on NHL-palsta, joten jos ei miellytä, niin ainahan on SM-liiga.

 

[tant gredulin]

Viestin lähetti finnjewel
Tämä nyt on taas teoriaa, mutta entä jos jollain joukkueella sattuisi olemaan todellinen "kingi" poliisina; sellainen, jolle muut eivät fyysisen ylivoiman takia nyrkkihommissa pärjäisi.

Aika läheltä taitaa liipoa Link Gaetzin rooli:
http://www.aftonbladet.se/vss/sport/story/0,2789,447445,00.html

Onko muuten missään esitetty arveluja mitä Bertuzzi sanoo Moorelle ennen tätä ikävää tapahtumaa? Suu näytti käyvän, ja yrittihän tuo Mooren pysäyttää paidastakin, joten ei kai se punch Moorelle aivan täytenä yllätyksenä tullut?

 

[secord]

Viestin lähetti nuckhead
Niin, minä en tietenkään voi tietää, millaista elämää kukin tahollaan viettää, mutta sanotaanko näin, että jääkiekko ottelussa ehtii yhden tunnin aikana elämään aika suuret tunteet verrattuna esimerkiksi yhteen tuntiin sunnuntai aamuna.

Raide viisi edelleen. Pystyt kuitenkin kiteyttämään jääkiekko-ottelussa koetut tunteet noin yleisesti. Puhut kuitenkin varmaan ihan omista kokemuksistasi, vai mitä?

p.s. jatketaan tätä keskustelua vaikka yksityisviestein

 

[nuck]

Viestin lähetti secord
Raide viisi edelleen. Pystyt kuitenkin kiteyttämään jääkiekko-ottelussa koetut tunteet noin yleisesti. Puhut kuitenkin varmaan ihan omista kokemuksistasi, vai mitä?

p.s. jatketaan tätä keskustelua vaikka yksityisviestein

Sanoinhan, että sivutaan aihetta sitten oikein kunnolla kun sille tielle mennään. Samalla taidettiin ajaa tieltä metsään ;) Jatketaan vielä metsässä sen verran, että puhun täällä yleisesti niistä tunteista, mitä jääkiekko ottelun aikana minun kohdalla tapahtuu. Pelaajista näkee hyvin, mitä nämä tunteet heidän kohdallaan tarkoittavat ja tiedän, että kovinkaan moni pelaaja ei olisi valmis kentän ulkopuolella samanlaisiin tekoihin kuin kaukalossa.

Ja sen verran jatketaan vielä aiheesta "NHL kontra muut joukkueurheilulajit", että ei NHL ole tosiaan ainoa sarja, missä ylilyöntejä tapahtuu. Baseballissa Red Soxin ja Yankeesin välisessä ottelussa viime vuonna sai valtavasti mediatilaa tapaus, jossa Red Soxien "pitcheri" Pedro Martinez kävi käsiksi 72-vuotiaaseen Yankeesin faniin Don Zimmeriin ja kaatoi hänet maahan. Zimmerille ei käynyt tässä asiassa vakavasti ja Martinez selvisi suuremmitta rangaistuksitta, mutta Zimmerille olisi hyvinkin voinut käydä ikänsä puolesta huonosti.

Tämän tapauksen lisäksi baseballissa puhutaan paljon head-huntingista ja toisten pelaajien arvostuksen puutteesta. Lajinahan baseball eroaa jääkiekosta paljon siinä, että kontaktitilanteita tulee pelin luonteesta johtuen selvästi vähemmän ja siksi myös loukkaantumisia sattuu vähemmän. Jenkkifutiksestakin muistan itse muutaman törkeän taklauksen ja samoin näitä, sekä kyynerpäälyöntejä on ollut NBA:ssa ihan riittävästi. En tiedä, vaikuttaako jääkiekossa pelaajien suojat tähän toisten pelaajien arvostuksen puutteeseen, mutta siinä voisi olla yksi mahdollisuus.

Nyt lopetan tämän metsässä kulkemisen minun osaltani tähän...

 

[dana77]

Viestin lähetti nuckhead
Baseballissa Red Soxin ja Yankeesin välisessä ottelussa viime vuonna sai valtavasti mediatilaa tapaus, jossa Red Soxien "pitcheri" Pedro Martinez kävi käsiksi 72-vuotiaaseen Yankeesin faniin Don Zimmeriin ja kaatoi hänet maahan. Zimmerille ei käynyt tässä asiassa vakavasti ja Martinez selvisi suuremmitta rangaistuksitta, mutta Zimmerille olisi hyvinkin voinut käydä ikänsä puolesta huonosti.

jatketaan ot:ta vielä lisää. Olin juuri jenkeissä kun tämä tapahtui ja näin tilanteen liioittelematta kymmeniä kertoja ja siinä ei ihan noin käynyt.

Zimmer oli Yankeesin joku pienempi coach ja HÄN oli tilanteessa se joka kävi Martinezin päälle (ihan totta, 72 v äijä). Tai tarkasti tilanne meni niin, että hän tuli Pedroa kohti "hyökkäysmielialalla", jolloin Pedro tarttui häntä niskasta ja tuuppasi tämän maahan. Tietenkin tämän syntyi pieni hässäkä kun joukkueet tulivat väliin, mutta sekin jäi täysin tönimisen asteelle. Vaikka tilanne oli todella nolo Pedron kannalta, niin hän ei oikein voinut mitään tilanteelle ellei olisi antanut vanhan äijän itseään mätkiä.

nuckhead on kuitenkin aivan oikeassa viestissään, että kaikissa näissä muissakin lajeissa ylilyöntejä tapahtuu.

 

[nuck]

Viestin lähetti dana77
jatketaan ot:ta vielä lisää. Olin juuri jenkeissä kun tämä tapahtui ja näin tilanteen liioittelematta kymmeniä kertoja ja siinä ei ihan noin käynyt.

Zimmer oli Yankeesin joku pienempi coach ja HÄN oli tilanteessa se joka kävi Martinezin päälle (ihan totta, 72 v äijä). Tai tarkasti tilanne meni niin, että hän tuli Pedroa kohti "hyökkäysmielialalla", jolloin Pedro tarttui häntä niskasta ja tuuppasi tämän maahan. Tietenkin tämän syntyi pieni hässäkä kun joukkueet tulivat väliin, mutta sekin jäi täysin tönimisen asteelle. Vaikka tilanne oli todella nolo Pedron kannalta, niin hän ei oikein voinut mitään tilanteelle ellei olisi antanut vanhan äijän itseään mätkiä.

nuckhead on kuitenkin aivan oikeassa viestissään, että kaikissa näissä muissakin lajeissa ylilyöntejä tapahtuu.

Kiitos Danalle korjauksesta. En itse seuraa baseballia kovinkaan tarkasti, mutta muistin tämän tapauksen kun siitä oli paljon juttua tuohon aikaan. Muistaakseni tämä Zimmer kertoi tämän tapauksen jälkeen "kauhun hetkiä" tästä medialle aika vakavana, mutta tässä taisi olla enemmän kyse sitten vanhan miehen halusta saada tilanne näyttämään pahemmalta kuin se todellisuudessa olikaan.

Joka tapauksessa, kertoihan tämä siitä, että ei baseballissakaan kaikki ole ihan kohdillaan kun tälläistä tapahtuu vaikka laji ei ole mikään kontaktilaji. Ja tämän lisäksi lajissa on ollut tosiaan puhetta head-huntingeista, joten siinäkin mielessä pelaajilla ei taida olla tässäkään lajissa toisiaan kohtaan riittävästi kunnioitusta.

 

[JLand]

Viestin lähetti nuckhead
Muistaakseni tämä Zimmer kertoi tämän tapauksen jälkeen "kauhun hetkiä" tästä medialle aika vakavana, mutta tässä taisi olla enemmän kyse sitten vanhan miehen halusta saada tilanne näyttämään pahemmalta kuin se todellisuudessa olikaan.

Joka tapauksessa, kertoihan tämä siitä, että ei baseballissakaan kaikki ole ihan kohdillaan kun tälläistä tapahtuu vaikka laji ei ole mikään kontaktilaji. Ja tämän lisäksi lajissa on ollut tosiaan puhetta head-huntingeista, joten siinäkin mielessä pelaajilla ei taida olla tässäkään lajissa toisiaan kohtaan riittävästi kunnioitusta.

Jatketaanpa nyt vähän off topicilla...

Zimmer tarkoitti tuolla "kauhun hetkiä" kommentillaan Pedron 90+ MPH syöttöä, joka oli osua Yankeesin Karim Garcian päähän, mutta Garcia ehti viime hetkellä väistää. Zimmer oli itse aikoinaan kuolla 50-luvulla saatuaan samanlaisen syötön päähänsä ja kun Pedro osoitti seuraavaksi sormellaan omaa päätään ja sen jälkeen Yankeesin catcher Jorge Posadaa huutaen "you're next!", Zimmerilla pimeni täydellisesti. Pedro tunnetaankin lajissa juuri edellämainitun kaltaisten tekojen ansioista kaikkein raukkamaisimpana head-hunterina, jota suojelee se, että hän saa syöttää American Leaguessa.

Muutenhan baseballissa inside syötöt, joilla syöttäjät heittävät vaikkapa lyöjää reiteen ovat olleet aina osa lajia ja tulevat aina olemaan. Toki nekin ovat kiellettyjä eli tuomarit varoittavat syöttäjää ja heittävät sen jälkeen hänet ulos ottelusta, jos varoitus ei tehoa.

 

[nuck]

Moose ja Clouty

Linnut laulavat, ruohikko alkaa vihertää ja muutenkin varma kevään merkki on saavuttanut vihdoin myös Vancouverin. Maalivahtipeli näyttää nimittäin jälleen hyvin sekavalta. Dan Cloutier loukkaantui 0-3 tappion tuoneessa Dallas ottelussa ja hänen paikkansa otti Johan Hedberg, joka loisti seuraavissa
Chicago ja Columbus otteluissa - ja loisti nimenomaan negatiivisessa mielessä. Kaksi surkeaa esitystä ( Dallasia ja Chicagoa vastaan ) koko joukkueelta peräkkäin, mutta merkille pantavaa oli maalivahtipelin heikko taso.

Hedberg jatkaa nyt ykkösenä niin kauan kun Cloutier palaa takaisin. Moni ei tähän asetelmaan luota, mutta minä en jää kaipaamaan myöskään sitä Cloutieria, joka maaliskuussa on "pelannut". Cloutierin ainoa voitto helmikuun 26. päivän
jälkeen on tullut Edmontonia vastaan ja siinäkin pelissä hän päästi taakseen kolme maalia. Viimeisissä seitsemässä pelissä Cloutierilla on suorastaan masentavat tilastot; 87.1% ja 3.38 päästettyä maalia ottelua kohden. Ei mikään ihme, että tilillä on seitsemässä viimeisessä ottelussa vain yksi voitto.

Hedbergilla tilastot viime ajoilta olivat paremmassa kunnossa, mutta pelituntuma ei. Umpisurkea Chicago ottelu heikensi hänen tilastojaan, sillä hän tuli kehiin pitkän tauon jälkeen. Toisaalta tätä peliä edeltäneissä kuudesta pelistä hän oli sentään voittanut kolme ja tilastot olivat varsin hyvät; 93.8% ja 1.84 päästettyä maalia pelissä. Nyt Canucksin joukkue katsoo maalillaan Hedbergiin ja toivoo, että Hirvessä on vastaus Lampaille, joita Canucks on viime otteluissa esittänyt, mutta ei hyvältä näytä. Moose on laitumilla sorkat syvällä mudassa ja etsii epätoivoisena peliään.

Columbus ottelussa Canucks johti kolmannessa erässä jo 4-2, mutta niin vain Moose onnistui tekemään mahdottomasta mahdollisen ja päästi läntisen konferenssin huonoimman joukkueen kolmannessa erässä ensin tasoihin ja sitten ohi. Ymmärrettävää, että joukkue on edelleen sekaisin loukkaantumisistaan, Bertuzzin kohtalosta ja pelaajasiirroista, mutta kun ratkaisupelit lähestyvät, joukkueen olisi pakko saada peli kulkemaan juuri nyt. Eikä tätä auta yhtään Moosen sekava peli. Alex Auldista saattaisi olla enemmän apua, jos Crawford
vain keksii laittaa hänet maaliin.

Ja sitten positiivisiin uutisiin. Ed Jovanovskin piti joidenkin lähteiden mukaan palata jo Dallas otteluun, mutta eipä näkynyt Jovocoppia kentällä tuolloin. Eikä myöskään seuraavassa Chicago pelissä. Mutta Columbus pelissä näkyi ja hyvin näkyikin, sillä Jovanovskin saaliina oli heti pelin alussa kaksi syöttöä, joiden avulla Canucks meni ottelussa 2-0 johtoon. Hänen fyysinen
pelinsä ei ollut vielä parhaimmillaan yli kuukauden kestävän loukkaantumisen jäljiltä, mutta se on tulossa. Myös toinen pitkäaikaispotilas, Henrik Sedin palasi kentälle ja hänenkin panoksensa oli vahva, pelin toinen maali.

Nyt Canucks pääsee vihdoinkin pelaamaan sillä kokoonpanolla, millä joukkue tulee menestymään tai kaatumaan playoffeissa. Jovanovskin paluu auttaa surkeaa ylivoimaa, vähentää pakkien ylikuormitusta selvästi ja antaa muutenkin vakautta takalinjoille. Hän on puolustaja, jonka voi laittaa kentälle milloin tahansa ja
hän on joukkueen paras pakki hyökkäysten tukemisessa. Henrik Sedinin paluu auttaa varmasti merkittävästi joukkueen kakkosketjun peliin ja toivottavasti viime peleissä vähän alamaissa ollut velipoika Daniel saisi pelinsä taas kulkemaan. Mielenkiintoista seurata myös, mitä Henrikin paluu tekee Geoff
Sandersonille. Ei muuta kuin Laa-Laa miesten kaatoon Canalplussalta tulevassa pelissä torstai aamuna! Toivottavasti maalissa nähtäisiin silloin Auld. Toivossa on hyvä elää niin kauan kun on pelejä jäljellä.

 

[Mr. Smith]

Re: Moose ja Clouty

Viestin lähetti nuckhead
Hedbergilla tilastot viime ajoilta olivat paremmassa kunnossa, mutta pelituntuma ei. Umpisurkea Chicago ottelu heikensi hänen tilastojaan, sillä hän tuli kehiin pitkän tauon jälkeen. Toisaalta tätä peliä edeltäneissä kuudesta pelistä hän oli sentään voittanut kolme ja tilastot olivat varsin hyvät; 93.8% ja 1.84 päästettyä maalia pelissä. Nyt Canucksin joukkue katsoo maalillaan Hedbergiin ja toivoo, että Hirvessä on vastaus Lampaille, joita Canucks on viime otteluissa esittänyt, mutta ei hyvältä näytä. Moose on laitumilla sorkat syvällä mudassa ja etsii epätoivoisena peliään.

Eikä tätä auta yhtään Moosen sekava peli. Alex Auldista saattaisi olla enemmän apua, jos Crawford
vain keksii laittaa hänet maaliin.

Itse ehdottelin jo kuukausi-pari siten Hedbergin heivaamista farmiin ja Auldin nostamista kakkoseksi. Vuodenvaihteen jälkeen Auld on pelannut kolmessa pelissä, prosentit niistä;

96,9 %
93,5 %
95,0 %

Viimeisin peli oli Chicagoa vastaan, joka oli ajassa 27 minuuttia 3-1 Chicagolle. Hedberg vaihtoon ja Auld nosti Vancouverin mukaan matsiin ja jatkoajalle torjuen 18 kertaa normaali peliajalla ja oli päästämättä yhtään.

Hedbergin otteet vuodenvaihteen jälkeen:

93,9 %
82,1 %
93,9 %
83,3 %
100 %
100 %
80,0 %
90,0 %
80,0 %
78,2 %

Välillä näytti jo hyvältä (2 nollapeliä putkee), mutta sitten taas neljä viimeistä ja kerran yli 80:n torjuntaprossa. Ei helvetti, siis oikeesti joka viides veto uponnut! Noh, onneksi ei ole tullut 30-40 vetoa otteluissa...

Nyt uskoisin, että joukkueen luottamuksen kannalta olisi tärkeää, että maalinsuulla pelaisi Auld. Hän pelasti kumminkin toissapelissä pisteen joukkueelle ja Hedberg yksin onnistui kääntämään 2 maalin johdon tappioksi viimeisessä erässä Columbusta vastaan.

 

[nuck]

Re: Re: Moose ja Clouty

Viestin lähetti Mr. Smith
Itse ehdottelin jo kuukausi-pari siten Hedbergin heivaamista farmiin ja Auldin nostamista kakkoseksi. Vuodenvaihteen jälkeen Auld on pelannut kolmessa pelissä, prosentit niistä;

96,9 %
93,5 %
95,0 %

Viimeisin peli oli Chicagoa vastaan, joka oli ajassa 27 minuuttia 3-1 Chicagolle. Hedberg vaihtoon ja Auld nosti Vancouverin mukaan matsiin ja jatkoajalle torjuen 18 kertaa normaali peliajalla ja oli päästämättä yhtään.

Hedbergin otteet vuodenvaihteen jälkeen:

93,9 %
82,1 %
93,9 %
83,3 %
100 %
100 %
80,0 %
90,0 %
80,0 %
78,2 %

Välillä näytti jo hyvältä (2 nollapeliä putkee), mutta sitten taas neljä viimeistä ja kerran yli 80:n torjuntaprossa. Ei helvetti, siis oikeesti joka viides veto uponnut! Noh, onneksi ei ole tullut 30-40 vetoa otteluissa...

Nyt uskoisin, että joukkueen luottamuksen kannalta olisi tärkeää, että maalinsuulla pelaisi Auld. Hän pelasti kumminkin toissapelissä pisteen joukkueelle ja Hedberg yksin onnistui kääntämään 2 maalin johdon tappioksi viimeisessä erässä Columbusta vastaan.

Oikeassa olit. Hedberg vakuuttaa tällä hetkellä yhtä paljon kuin Martin Brochy aikanaan ja Auld on puolestaan pelannut aina NHL:ssä erittäin hyvin. Tämä tekee Canucksin tulevaisuuden maalivahtirintamalla helpoksi. Ei nimittäin tarvitse olla suurikaan ennustaja, jos veikkaa Moosen päätyvän ensi kaudella muihin metsiin mylvimään. Näin jälkikäteen on tietysti helppo sanoa, mutta Canucks teki viime syksynä melkoisen mokan treidatessaan Hedbergin itselleen. Kakkoskierroksen varauksen menettämistä en sure, mutta joku toinen maalivahti olisi ollut varmasti pätevämpi. Toisaalta NHL:stä ei tainnut löytyä silloin muita vapaita Ruotsalaismaalivahteja...

 

[nuck]

Erikoinen alku

Aloitetaan täälläkin vihdoin playoff kirjoittelut.

Canucksin ja Flamesin sarjasta piti tulla "bone-on-bone war" ja sellainen se on tähän mennessä ollutkin; miestä ollaan taklattu kovaa ja jokainen tilanne taisteltu loppuun saakka. Tuomarit tosin ovat olleet hereillä ja he ovatkin tehneet kaikkensa karsiakseen turhat ylilyönnit kovalla linjallaan. Ensimmäisessä ottelussa nähtiin peräti 16 kahden minuutin jäähyä - kymmenen
näistä vihellettiin Canucksille - ja toisessakin kakkosia vihellettiin 14 kappaletta. Erikoisen paljon playoff otteluille.

Erikoisia maalejakin ollaan jo nähty. Runkosarjassa ylivoimapelissään vähemmän loistanut Canucksin ylivoima teki ensimmäisessä ottelussa neljä ylivoimamaalia ja yhden kuudella pelaajalla ( Calgary oli saamassa jäähyn ). Kolmessa näistä
Ville Nieminen oli jäähyllä ja saikin kuulla pelin jälkeen kehuja mm. Andrew Ferencelta kun tämä huusi Niemiselle toimittajien ollessa isoin joukoin paikalla; "Hey, Nemo, How many penalties you gonna take next game?" Erikoisen tehokas ylivoima Canucksilta ja erikoinen sattuma, että aina Niemisen ollessa boxissa Canucks onnistui tekemään maalin.

Toisessa pelissä nähtiin kaksi maalia, jotka oltaisi voitu hyvin hylätä. Ensin Chris Simon horjutti Dan Cloutieria ensimmäisen erän alussa ja Jarome Iginla pääsi laittamaan kiekon tyhjiin. Sitten Ed Jovanovski teki saman Miikka Kiprusoffille toisessa erässä ja Markus Näslund iski kiekon maaliin. Myös Calgaryn toinen maaleista meni sisään ihmeellisesti. Kiekko juuttui Cloutierin torjunnasta Sami Salon varusteisiin, josta se putosi suoraan Mathew Lombardille maalin eteen - tämä kiitti ja laittoi lahjakiekon nopealla ohjauksella maaliin.

Erikoisia maaleja ja siinä mielessä erikoinen pelin alku, että alle neljässä minuutissa Calgary teki pelin ainoat kaksi maaliaan, vaikka Canucksilla oli alussa huomattavasti enemmän paikkoja - Salo laukoi tolppaan ja lisäksi Henrik Sedinilla, Rucinskylla ja Morrisonilla oli kaikilla loistavat maalipaikat. Sarja tasoittui kaikesta huolimatta 1-1:een ja Calgary otti tärkeän vierasvoiton. Canucks hävisi muuten ensimmäistä kertaa sitten kahdeksaan viime otteluun. Siitä lähtien kun joukkue teki ketjuvaihdoksia ja muutti oleellisesti pelityyliään se oli voittanut kaikki pelinsä ja runkosarjan lopussa jopa kauden parhaalla pelillään - viimeisissä kuudessa runkosarjan pelissä kuusi voittoa ja vain seitsemän maalia omiin kertoo tästä paljon.

Seuraavat kaksi peliä pelataan Calgaryssa. Onneksi Canucks on pelannut viime aikoina todella hyvin siellä. Joukkue ei ole hävinnyt viimeiseen yhdeksään peliin Sadledomessa ( seitsemän voittoa ja kaksi tasapeliä ), eikä mikään puhu sitä vastaan nytkään. Joukkue on ollut Calgarya vastaan hyvä, vaikka toisen pelin hävisikin. Vastustajan maalille pitäisi mennä samalla raivolla kun sarjan ensimmäisessä ottelussa ja saada ensimmäisen pelin kaltaisia maskeja Kiprusoffin eteen.

Omat erikoistilanteet toimivat tällä hetkellä todella hyvin. Alivoima on päästänyt omiin kaksi maalia 15 alivoimasta ja näiden joukossa on kaksi 3-5 tilannetta. Mainittu ylivoimakin kulkee nyt kun sitä eniten tarvitaan. Lisäksi Ohlund on saanut Iginlan hyvin kuriin ja Jovanovskilla, Morrisonilla ja Näslundilla kulkee paremmin kuin pitkään aikaan. Myös Cloutier on ollut hyvä. Calgaryn toisen pelin ihmeellisille maaleille hän ei mahtanut mitään ja ensimmäisessä ottelussa Calgary sai pelata niin paljon ylivoimaa, että ei ollut mikään ihme että kolme maalia meni taakse.

Sarjasta tulee vielä mielenkiintoinen ja kun seuraava peli näytetään lisäksi Canalplussalta, niin ei voisi enää enempää toivoa.

 

[nuck]

Erikoistilannepelaamisesta

Canucksin ja Flamesin kolmas peli jatkoi sarjalle tyypillistä kaavaa. Peli oli fyysinen, vauhdikas ja jäähyjen täyttämä. Canucks otti tärkeän vierasvoiton, palautti edun ja pelasi jo kymmenennen peräkkäisen tappiottoman pelinsä C-townissa - näistä kahdeksan voittoa. Negatiivisena puolena joukkue menetti
selkeän ykkösmaalivahtinsa Dan Cloutierin, joka oli pelannut seitsemän erää tätä sarjaa hyvin. Ikävä loukkaantuminen tapahtui sikäli erikoisesti, että vaikka hänen päälleen ollaan ajettu tässä sarjassa taukoamatta, loukkaantumistilanteessa kukaan ei koskenut Cloutieriin.

Korvaajaan Johan Hedbergiin ei ainakaan minulta löydy runkosarjan lopun perusteella luottoa, joten toivottavasti Cloutierin loukkaantuminen jäisi lyhyeksi. Olisi ikävä hävitä tämä sarja maalivahdin loukkaantumisen vuoksi. Toisaalta Hedberg on aikaisemmin urallaan pelannut hyviä pelejä juuri playoffeissa ( johdatti Pittsburghin konferenssin finaaleihin ), joten sekin on tietysti mahdollista, että hänestä on myös paljon apua. Kaikkea toivoa Canucksin ei siis kannata heittää hukkaan, vaikka Hedberg maalilla pidempäänkin pelaisi. Hänen runkosarjansa päästettyjen maalien keskiarvo oli vain kohtalainen, noin 2.5 per ottelussa, mutta alkukaudesta hän pelasikin ihan hyvin, kevät oli vain synkkää aikaa.

Sitten tuohon monia faneja muissa foorumeissa hämmästyttävään asiaan, eli tuomarilinjaan. Tuomarilinjan heitto on ollut tälle sarjalle huomiota herättävä. Ensimmäisessä ottelussa raitapaidat jakoivat jäähyjä playoff pelille ihmeellisen paljon ( 16 kakkosta ) ja ottivat rikkeet turhankin tarkasti pois.
Toisessa pelissä tuomarit eivät puuttuneet mihinkään törkeään ja vihelsivät kaikki pikkurikkeet. Esimerkiksi Denis Gauthier ajoi kolmannen erän alussa Ed Jovanovskin pää edellä laitaan - usein tälläisistä tempuista on saanut 2+2 tai vastaavaa -, mutta tästä ei tullut edes jäähyä ja samassa erässä Mattias Öhlund sai kakkosen kun piti reilun sekunnin Calgaryn pelaajaa paidasta kiinni.

Tätä toisen pelin tuomarilinjaa ihmettelivät monet peliä seuranneet ja mm. Fox Sportsin Colin Tiggeraal kirjoitti seuraavasti; "I don't know what's going on out there. If I were a player or a coach on either side, i'd be confused. You just don't know what they'll call and what they won't. I thought that was
pretty flagrant ( Jovanovski - Öhlund tapaus ). Gauthier pretty much drives Jovanovski into the boards and it's let go, then down at the other end they call a chincy holding penalty when Ohlund holds him for two seconds. It's totally noticeable that the league's mandate for this year is obstruction calls."

Monet Calgaryn pelaajat kertoivat pitäneen toisen pelin tuomarilinjasta. Pakki Gauthier, joka luonnollisesti oli tyytyväinen linjaan joka jätti törkeydet viheltämättä; "Tonight they let the players play. It was just a hard uncompromising game between two aggressive teams. I'm sure it was far more enjoyable for the fans than seeing 35 minutes of powerplay time. I know it was
more enjoyable for the players." Niinpä, olihan tuomarilinja sopiva varmaan hänelle ja Flamesin pelaajille kun voitto tuli ja törkeydet jäivät viheltämättä, mutta mikään hyvä linja se missään nimessä ollut.

Kolmannessa pelissä tuomarilinjaan tuli jälleen selvä heitto ja tässä pelissä palattiin jälleen enemmän ensimmäisen pelin linjaan. Pikkurikkeistä, kuten Trevor Lindenin mitättömästä tuuppaisusta ylivoimalla Calgaryn maalin edessä tuli kakkonen ja toisaalta monta vaarallista tilannetta jätettiin viheltämättä. Myös Marc Bergevinin estämisjäähy menee sarjaan "estämisjäähyjen viheltämisen ylikorostuneisuus verrattuna esimerkiksi kyynerpäätaklauksiin".

No, näille ei voi enää mitään. Puhallettu mikä puhallettu. Canucksille erikoistilanteet sopivat selvästi Calgarya paremmin ja siksi näin Canucks fanina on tavallaan turha näistä valittaa, mutta ei voi mitään, että kun tässä mättää ja pahasti, niin pakko tästä on sanoa. Erikoistilanteiden menestys on joukkueille todella tärkeää, sillä ne ratkaisevat paljon etenkin playoffeissa, joissa tasakentin on todella vähän tilaa ja mahdollisuuksia tehdä maaleja. Canucksin alivoima toimii tällä hetkellä loistavasti, eikä ylivoimassakaan ( yllättäen? ) ole mitään vikaa. Calgarylla on puolestaan molemmissa vaikeuksia ja tässä on ollut tähän mennessä joukkueiden ero.

Canucksin alivoima on tappanut jäähyjä Calgarya vastaan yli 90%:n teholla ( 2 päästettyä maalia 22 alivoimasta ) ja tämä ei tule varmaan kenellekään yllätyksenä, sillä olihan joukkue jo runkosarjassa NHL:n kolmanneksi paras, päälle 86%:n jäähyntapolla. Chubarov, Keane, Linden, Ruutu, Morrison, Öhlund ja kumppanit osaavat tämän alueen erittäin hyvin. Calgaryn alivoima puolestaan tökkii ja kun katsoo runkosarjaa, tämä ei ole järkyttävän iso yllätys. Calgaryn alivoima oli runkosarjassa 13 paras, mikä ei ole tosin kovin huonosti, mutta selvästi Canucksia heikompi. Joukkueiden materiaalierossa tässä osa-alueessa on
iso ero.

Jos joukkueiden alivoimat ovat lähes odotetun kaltaisia, samaa ei voi sanoa Canucksin ylivoimasta, joka on toiminut selvästi paremmin kuin odotin. Joukkueella oli yllättäen isoja vaikeuksia runkosarjassa ylivoimassaan ( viime kaudella NHL:n kolmanneksi paras, tällä kaudella NHL:n 22 paras samalla kokoonpanolla ), mutta nyt näistä vaikeuksista ei näy merkkiäkään. Joukkue
liikuttaa kiekkoa hyvin, saa sitä maalille riittävästi, pystyy tekemään häirintää ja maskia maalille ja tekemään pelistä yksinkertaista. Siinä onkin tällä hetkellä kaikki elementit, mitä hyvään ylivoimaan tarvitaan. Yksinkertaista ja tehokasta.

Toisaalta tämä Canucksin menestys ylivoimalla ei tule yllätyksenä. Joukkueella on valtavasti laukaisuvoimaa siniviivalla ( Jovanovski, Salo, Sopel, Öhlund ), riittävästi käsiä ( Näslund, Morrison, Sedinit, Rucinsky, Sanderson ) ja hyviä maalinedusmiehiä ( Linden, Cooke, Ruutu ). Kokoonpano on siis sellainen, että tulosta
on myös tultava. Canucksin ylivoiman puolesta puhuu myös historia. NHL:ssä usein huonot runkosarjan ylivoimajoukkueet ovat olleet playoffeissa parhaimmillaan. Esimerkiksi viime kaudella mestari Devilsin erikoistilanne pelaaminen nousi dramaattisen paljon playoffeissa. Runkosarjassahan Devilsit olivat NHL:n huonoin ylivoimajoukkue. Nyt Canucks on tekemässä Devilsin
kaltaisen nousun tässä erittäin tärkeässä osa-alueessa.

Calgaryn ylivoima on tökkinyt pahasti ja tämä ei ole yllätys. Runkosarjassa joukkue oli NHL:n 21 paras ylivoimalla ja nyt kun se saa vastaansa Canucksin hyvin toimivan alivoiman, hyvää tulosta on vaikea edes odottaa. Tasakentin joukkueet pelaavat tasaisesti, mutta Calgarylla on ollut ehkä enemmän koohotusta ja
Canucksilla järkeä. Kokemus auttaa selvästi Canucksia ja kun pitkälle samalla joukkueella ollaan pelattu jo aikaisempia playoffeja, niin joukkue tietää aika tarkkaan, mitä menestymiseen vaaditaan. Calgary voi hyvin voittaa pelin tai parhaassa tapauksessa kaksikin, mutta sen on hyvin vaikea pudottaa Canucksia jatkosta ellei Canucksin maalivahtipeli murene totaalisesti käsiin.

Tuossa kolmannessakin pelissä oli mielenkiintoista seurata taistelua Chris Simon ja Jarome Iginla vastaan Mattias Öhlund. Öhlund pelaa lähes jokaisen vaihdon Iginlaa vastaan ja on tähän mennessä onnistunut tässä tehtävässä erittäin hyvin. Iginlalla on yksi maali ja sekin tuli lähes ilmaiseksi kun Simon esti ensin Cloutieria. Runkosarjassa Calgaryn 41 maalia tehnyt ykköstykki
onnistui Canucksia vastaan kuudessa pelissä kolmesti, mutta vain yksi näistä maaleista tuli tasakentin, muut maalit tulivat ylivoimalla ja tyhjiin. Nyt sekä Öhlundilla, että Iginlalla on kasassa yksi maali ja onkin mielenkiintoista nähdä, kumpi voittaa näiden herrojen keskinäisen pistepörssin, Calgaryn ykköspelaaja vai Canucksin 14 maalia tehnyt ja vastustajan supertähtiä koko kauden varjostanut puolustaja...

Molemmat pelaajat arvostavat toisiaan erittäin paljon. Iginla on loistava voimahyökkääjä ja Öhlund yksi NHL:n parhaista puolustajista. Kun he kohtaavat kaudessa kuusi kertaa, molemmat tuntevat toistensa vahvuudet ja osaavat antaa näille arvoa. Tämän vuoksi ei olekaan ihme, että kaksikon välille on kasvanut melkoinen kaksintaistelu. Nyt kun Calgary on saanut ykköseensä Iginlan lisäksi Simonin, Öhlundin urakka käy todella raskaaksi. Simonin ja Iginlan kanssa vääntäminen ilta illan jälkeen olisi kenelle tahansa puolustajalle äärimmäisen raskasta ja se tulee varmasti näkymään jossain vaiheessa myös Öhlundissa jos Crawford peluuttaa häntä jatkossakin joka vaihdossa tätä kaksikkoa vastaan.

Yksi ratkaisu tähän mahdollisesti tulevaan ongelmaan voisi olla Bryan Allen, joka voisi menestyä Calgaryn tehokaksikkoa vastaan fyysisesti väännöissä. Salolla ja Allenilla olikin hyvä keskinäinen kemia ( Salo pelasi enemmän mailalla, Allen kropalla ) silloin kun Allen oli kunnossa, mutta hän loukkaantui valitettavasti juuri runkosarjan lopussa. Nyt Canucks on peluuttanut kokenutta Marc Bergevinia Allenin paikalla ja vaikka Bergevin onkin pelannut ihan hyvin rooliaan 10 minuuttia pelaavana pakkina, Canucksin alakerta kaipaa 18 minuuttia pelaavan Allenin vääntövoimaa. Onneksi hän on palaamassa loukkaantumisen jälkeen kentille ja saattaa olla mukana jo seuraavassa pelissä. Silloin Öhlundn urakka helpottuu. Allen - Salo kaksikko pystyy pelaamaan aina välillä Iginla - Simon kaksikkoa vastaan ja antaa näin lepoaikaa
Öhlund - Sopel parille.

Vääntöä luvassa ja seuraavasta pelistä tulee taas samanlainen taistelu kuin tähänkin asti.

 

[Zeus]

Neljäs peli olikin yhtä Calgaryn riemujuhlaa. Iso sulka Kiprun hattuun. Maine ja tilipussi ovat ripeässä kasvussa.

 

[nuck]

Masentava tulos

Viestin lähetti Zeus
Neljäs peli olikin yhtä Calgaryn riemujuhlaa. Iso sulka Kiprun hattuun. Maine ja tilipussi ovat ripeässä kasvussa.

Neljännessä pelissä Calgary oli tosiaan selvästi parempi. Se voitti useimmat kaksinkamppailut ja teki selvästi enemmän töitä. Kiprusoffille hieno nollapeli. Hedbergille meni yksi liian helppo maali, mutta muuten häntä ei voida tappiosta syyttää. Calgary oli kentällä niin paljon parempi ja ennen kaikkea taistelevampi, että Canucksin tappio oli ottelutapahtumiin nähden täysin oikeutettu.

Viidennessä pelissä oli paljon panosta. Canucks luistelutti maalille Auldin ja tämä oli selvä osoitus Crawfordin kadonneesta luotosta Hedbergia kohtaan. Auld on pelannut hyvät runkosarjan ottelut kahdella viime kaudella, mutta playoffeihin hänellä ei ole kokemusta kuin yhden erän verran. Aika riskialtis tilanne tähän rakoon, mutta sitä enemmän se näyttää Hedbergin luoton Crawfordin silmissä.

Calgary otti viidennestä pelistä äärimmäisen tärkeän voiton. Canucks oli kantällä selvästi parempi kuin edellisessä pelissään ja se voittikin kaikki muut tärkeät tilastot, paitsi maalilukemia ja maalivahdin torjuntoja. Nyt sarja on 2-3 Calgarylle ja sillä on loistava mahdollisuus katkaista sarja seuraavassa pelissä. Tappio harmittaa hienon taistelun jälkeen, mutta kun maaleja ei saada mistään, niin ei voida katsoa kuin peiliin. Kiprusoff on pelannut todella hienosti ja Calgaryn isokokoiset pakit ovat pitäneet Canucksin hyökkääjät pois maalipaikoilta hyvin.

Nyt Canucks on selkä seinää vasten ja kun tuossa aikaisemmin veikkasin Calgaryn voiton olevan todella vaikean, enää se ei sitä ole. Sillä on kaksi ottelupalloa ja se näyttää jaksavan pelata ainakin tämän ensimmäisen sarjan äärimmäisen fyysistä kiekkoa loppuun saakka. Jossain vaiheessa tämän pelityylin on pakko näkyä, mutta ei vielä. Seuraava peli on kohtalon ottelu Canucksille. Loppuuko vivahteikas kausi siihen? Minulla on paha aavistus että loppuu. Hyökkäysteho ei tällä hetkellä riitä ja fyysisessä pelissä Canucks pääsee täysin onnistuessaan vain tasoihin. Lisäksi kun maalivahtipelikin menee Calgarylle, niin ei voi paljon odottaa.


Seuraavassa osoitteessa muuten nhl.comin arvostetun toimittajan Larry Widgen näkemys Canucksin työhevosesta, Mattias Öhlundista.

http://www.nhl.com/cupcrazy2004/seriesg/ohlund041304.shtml

 

[Moustache Dave #44]

Voitolla finaaleihin

Kuudes peli oli ihan selvä juttu. Flames nyt otti neljän maalin johdon kiinni, ei huolen häivää. Eipä jatkoerätkään juuri jännittäneet, mitä nyt pientä tolppalaukausta ja läpiajoa Flameseillä.

Vancouver – Calgary playoff sarjoissa mennään tutulla kaavalla seitsemänteen peliin. Edellisen kerran kohdattiin playoffseissa 1994, ensimmäisellä kierroksella myöskin. Tuolloin sarja meni seitsemänteen peliin, Vancouver voitti ja eteni finaaleihin. Sitä ennen oltiin kohdattu vuoden 1989 ensimmäisellä kierroksella. Seitsemän peliä tarvittiin, Calgary voitti ratkaisevan, eteni finaaleihin ja vei Stanley Cupin. Tästä voimme päätellä, että kumpi hyvänsä joukkueista voittaa seitsemännen pelin nyt 1. kierroksella 2004 tulee tuo voittava joukkue etenemään tänä keväänä finaaleihin. Tämä on siis käytännöllisesti katsoen fakta, ehkä.

Saas nähdä kuinka legendaarinen seitsemäs peli saadaan tällä kertaa. Tuntuu lähes eilispäivältä kun viimeksi mentiin 3 – 3 tilanteessa jatkoajalle. Jatkoajalla Dana Murzyn tumpeloi, josta Reichel, Roberts ja Fleury nousevat 3 – 1 tilanteeseen Lummetta vastaan. Fleury pitää kiekkoa oikealla ja McLean maalissa on aivan oikealla laidalla, Fleury syöttää poikki kentän vasemmalle Reichel ampuu suoraan syötöstä ja näyttää, että kiekko menee tyhjään maaliin, McLean hyppää kuitenkin maalialueen poikki ja saa patjan kärjellä potkaistua kiekkoon tehden uskomattoman torjunnan. Myöhemmin toisessa jatkoerässä Bure ratkaisee läpiajosta voiton Vancouverille. Voiko tuosta tosiaan olla jo kymmenen vuotta!? Huoh, kylläpä playoffit vanhentavat.