Game#3
Myöhässä tulee postaus loman vuoksi, mutta jotain pitää kirjoitella kuitenkin.
Enpä olisi uskonut, että tässä vaiheessa sarjaa Vancouver johtaa 3-0 otteluvoitoin. Mutta en laita mitään sitä vastaankaan. Mielestäni ilman värilaseja ansaittukin johto, vaikka Chicago onkin antanut tiukan pelillisen vastuksen kiekollisessa pelissä.
Kolmannessa ottelussa pakkovoiton edessä ollut Chicago tuli peliin kovaa ja kun Canucks samalla jäähyili ensimmäisessä erässä kahdeksan minuutin edestä (pari jäähyä tuli mielestäni ihmeellisista syistä, mutta ei niistä enää enempää), niin Vancouver oli isossa hädässä. Blackhawks pääsi pelaamaan esimerkiksi 1-0 johdossa yli minuutin 5-3 ylivoimaa, mutta Luongo piti vierasjoukkueen pinnalla ja vain maalin päässä.
Jälleen kerran Luongo oli siis tiukalla hetkellä joukkueen tärkein pelaaja. Omasta mielestäni hän petasi voiton ja hänet olisi pitänyt valita tärkeimmäksi kenttäpelaajaksi, mutta samalla laillahan tässä kävi kuin usein runkosarjassa, eli muut miehet saavat ansiosta kun Canucks tekee maaleja. Ilman ensimmäisen erän loistokasta maalivahtipeliä Chicago olisi kuitenkin karannut karkuun jo alussa.
Toisessa erässä Vancouver rauhoittui (Torresta lukuun ottamatta) ja kun tuomaritkaan eivät pistäneet enää joka hipaisusta vierasjoukkueen pelaajaa jäähylle, peli tasoittui. Ja kun Chicagolle ei ensimmäisessä erässä kerran kelvannut, niin Vancouver iski erän puolivälissä alle minuutin sisään kahdesti: ensin NHL-pelaajan irvikuva John Scott otti estämisjäähyn ja Ehrhoff laukoi tasoituksen. Saksalaisen maalista alle minuutin sisään Edler kiersi puolestaan Nick Leddyn, syötti takatolpalle luistelleelle Daniel Sedinille ja Sedin ei tyhjästä maalista erehtynyt.
Canucksin kahden maalin jälkeen peliä olisi pitänyt rauhoittaa, mutta kentille palannut Torres oli liikenteessä liiallisella energialla ja jyräsi Brent Seabrookin Chicagon maalin takana osin päähän osuneella taklauksella. Chicago teki tilannetta seuranneella ylivoimalla tasoituksen Sharpin toimesta, joten Torres aiheutti yhdellä liikkeellä nyt vahinkoa hyödyn sijaan, eikä valmennus siitä varmasti miestä kiitellyt.
Tilanne oli "siinä ja siinä" lisärangaistavuuden suhteen nykysäännöillä, mutta siitä ei kuitenkaan lisää sanktioita tuomittu. Pitää sanoa Torresista se, että hän pelaa kovaa ja välillä räiskyy yli, mutta Eberle-taklaus oli kokeneen miehen ensimmäinen taklauksesta laittomaksi todettu liike. Nyt oli sitten heti toinenkin lähellä, mutta kovin ahkerana rikoksen uusijana Torresia ei voi pitää.
Vancouverin kannalta oli tärkeää, että Torres ei lisäsanktioita joudu kärsimään, sillä vasta nyt eletään oikeasti niitä aikoja, jonka vuoksi Torres kesällä hankittiin. Hänellä on iso vastuu joukkueen taklauspelissä kolmosketjussa (jostakin sellaisesta siis, mitä ei viime kaudella ollut ollenkaan syvyyspuolella) ja se puoli on näissä peleissä tärkeää, mutta jatkossa hänen pitää valita paikkansa paremmin. Etenkin nuo maalien jälkeiset tilanteet on vain pakko pelata oikein.
Kolmannessa erässä Vancouver ratkaisi pelin Samuelssonin osumalla. Edellisen pelin huilannut ruotsalaishyökkääjä on ottamassa jälleen runkosarjaan nähden isompaa roolia, vaikka tuo keskimmäinen peli menikin flunssassa ja ensimmäisessä pelissä ei tullut hänelle kuin pari tolppaa. Kokenut ja voittamiseen Detroitissa oppinut hyökkääjä on kevään pelaajia.
Nyt Chicago on puristettu selkä seinää vasten. Joukkueella oli kaikki valtit kolmannessa pelissä ottelun voittamiseen (esimerkiksi kotiyleisö, vaihtoetu, avausmaali ja peräti 7-2 omaksi eduksi menneet jäähyt), mutta joukkue hävisi ja on nyt 0-3 tappiolla ottelusarjassa. Voisi kysyä, että minkälaisen ottelun Chicago voi tässä sarjassa voittaa, kun se häviää noilla valteillakin? No, toki jokainen peli on omanlaisensa ja kaikki mahdollisuudet tässä on vielä olemassa, mutta ei kovin hyvältä vaikuta intiaanileirin tilanne juuri nyt.
Tuosta sillasta on hankala enää nousta ja erityisen hankalaa tuo on siksi, että Canucks on pelannut tässä sarjassa vain tuon yhden huonon erän ja senkään aikana Chicago ei pystynyt ottamaan (kiitos Luongon) kuin yhden maalin eron. Runkosarjassa Chicago oli NHL:n kakkonen voittojen määrässä otteluissa, joita se johti yhden erän jälkeen saldolla 26-8-3 (vain Vancouverilla oli enemmän voittoja), joten todennäköisyys voittoon oli iso, mutta se menetettiin.
Ei siis tavallaan mikään ihme, että saatiin kuulla Jonathan Toewsilta todella katkeraa tilitystä pelin jälkeen;
"Everyone wants to look at the stats all year and talk about what (the Canucks) do well and how good of a team they are. We're not exposing them for what they are. I think a lot of people outside this locker room are giving them too much credit and maybe we are as well. We know that we can be a better team than them, but we just haven't shown it yet."
Ymmärrän katkeruuden, mutta Toews voisi katsella peiliin.
***
Pari tilastoa;
- Kolmen pelin jälkeen Roberto Luongon torjuntaprosentti on tasakentin komea 96.1%. Vancouver on rakennettu aika pitkälle myös maalivahdin varaan (vrt. esimerkiksi Chicago) ja toistaiseksi Luongo on ollut palkkansa arvoinen. Viime vuonna Luongon torjuntaprosentti tasakentin Chicagoa vastaan oli muuten surkea 89.6%. Toisaalta iso ero on ollut nyt siinä, että kerrankin Canucksin puolustus on ollut terveenä
- Vancouver on ollut johdossa sarjassa toistaiseksi 120 minuuttia ja 22 sekuntia. Chicagon johto on kestänyt puolestaan sarjassa 23 minuuttia ja yhdeksän sekuntia.
- Laukausmääriin johto ei ole kuitenkaan juuri vaikuttanut. Yleensä tasakentin takaa-ajajana olevat joukkueet laukovat selvästi enemmän, mutta nyt tasakenttälaukaukset ovat käytännössä tasan; Chicago on laukonut 77 kertaa tasakentin ja Canucks 76 kertaa.
- Huolimatta Vancouverin 3-0 sarjajohdosta, joukkueen laukausprosentit eivät ole olleet tänä vuonna kovinkaan korkeita tasakentin. Vancouver on onnistunut 9.2%:n teholla, kun viime kaudella vastaava luku oli Chicagoa vastaan 10.5% ja vuotta aikaisemmin 9.8%.
- Yksilöistä pitää nostaa esiin Vancouverista puolustaja Dan Hamhuis. Hammer palasi juuri vähän aikaa sitten kentille loukkaantumisen jälkeen, mutta hän on ollut erittäin varma sarjassa tähän saakka: Hamhuis on pelannut Canucksin eniten ottelua kohden (23:30), saanut vastaan paljon Chicagon ykkösketjua ja hän on ollut yhteensä kaikki tilanteet huomioiden vain yhden omiin tulleen maalin aikana kentällä.