Vancouver Canucks(1) - Chicago Blackhawks(8), Playoffs 2011, Länsi neljännesvälierät

[Wiesellike]

Hawks jäi ensimmäisessä erässä täysin Vancouverin jyrän alle. Kaksinkamppailut hävittiin solkenaan, Canucks luisteli ja taklasi haukoilta ilmat pihalle heti kättelyssä. Sitten Chicagon onnistuneet ketjumuutokset ja Vancouverin hyökkäysvaiheen rauhoittuminen tasoittivat peliä ja päästivät haukat peliin mukaan.

Alku oli niin vaikea kuin odotettiinkin. Vähän aikaa sätkittiin mukana, mutta sitten onnekas ohjaus ja munaus hyökkäyssiniviivalla olivat taittaa selän lopullisesti. Siinä vaiheessa tuntui, että Canucks lataa tauluun rumat lukemat, mutta hyvin haukat kuitenkin kokosivat itsensä. Uudet ketjukoostumukset toimivat hyvin ja ihmettelen, miksei niillä lähdetty heti alussa. Varsinkin Smith-Frolik-Kane ketju oli täysi katastrofi. Sharp-Toews-Kane näyttää olevan ainoa kokonaisuus, joka pystyy tasaiseen tahtiin luomaan paikkoja. Brouwer-Frolik-Hossa väläytteli ajoittain, mutta pääosin se on Hossan varassa. Suurin pelkoni syvyyden puutteesta näkyi selvästi haukkojen pelissä. Mutta onneksi meillä on kuitenkin nuo kärkijätkät. Jos ne neljä tolppaa olisivat menneet sisään ja Campbell olisi saanut avopaikkansa käytettyä, niin olisi ollut ihan erilainen peli. Mutta se on sitä turhaa jossittelua. Vancouver oli selkeästi parempi ja Luongo pelasi unelmaa, joten se siitä. Nyt katseet seuraavaan peliin ja sieltä hakemaan voittoa. Toivottavasti Kopecky ei loukkaantunut pahemmin ja Bolland tulee pian takaisin. Nyt tarvitaan joka ukkoa.

Lopuksi voisi nostaa esiin muutamia onnistujia ja epäonnistujia Chicagon puolelta:

Crawford +
- Ei voinut maaleille mitään ja piti haukkoja mukana pelissä toisessa ja kolmannessa erässä. Vähän sylki kiekkoja eteen ja pelasi itsensä ulos muutamissa tilanteissa, mutta kokonaisuutena hyvä esitys.

Sharp +
- Aloitti hyvin, laukoi paljon ja teki töitä. Seuraavassa pelissä osuu satavarmasti.

Smith -
- Oli vähän liian isoissa ympyröissä. Karmeita harhasyöttöjä. Paransi kuitenkin päästyään pienempään rooliin.

Keith -
- Ei ollut Norris-voittajan arvoinen suoritus tänään.

 

[kausi]

Ei tämä sarja vielä ole tässä !

Ei todellakaan ole, enkä nyt maalaa piruja seinille mutta kahtena aiempana vuotena Canucks on voittanut aina VAN-CHI sarjojen ensimmäisen ottelun ja kuinkas sit kävikään.

Mutta olipa hieno matsi jossa onnella oli myös osuutensa puolin ja toisin, tolpat kun kilis niin moneen otteeseen. Hamhuis koitti ottelun lopussa kuumentaa Kanea ja siinä onnistuen. Noita Chicagon nuoria tähtiä pitääkin vähän horjuttaa henkisesti, mutta toivottavasti sarja pysyy rehtinä fyysisellä puolella ettei mitään ylilyöntejä ainakaan pääse syntymään.

 

[secord]

Vancouver tuli todella päättäväisesti päälle ensimmäisestä erässä ja varsinkin puolustajat tukivat aggressiivisesti karvausta, mikä vei Blackhawksin hyökkäyksiltä tilan pois. Ensimmäinen erä oli täydellinen Vancouverin kannalta ja se riitti voittoon. Oli varmasti aika täydellisesti V:n käsikirjoituksen mukainen alku kotijoukkueelle. Luongolle henkisesti tärkeä niskalenkki nollapelillä. Mukaan tarvitaan aina vähän onneakin ja tolpat olivat parhaimmat kaverit, mutta olihan Roberto itse varmuus maalilla.

Eipä tässä muuta voi toivoa, kuin että Chicago jatkaa siitä mihin jäi. Jos vaikka onneakin olisi ripaus matkassa. Toki parannettavaakin jäi. Vielä hanakammin on ajettava Luongon maalin eteen ja hyökkäyksiä on päätettävä suoraviivaisemmin. Pelissä oli muutamia tilanteita, joissa Chicagon hyökkääjät hakivat sitä viimeistä täydellistä syöttöä, kun olisi ollut jo tilaisuus itse laukoa.

Chicagon puolelta olen erityisen tyytyväinen Crawfordin, Seabrookin, Toewsin ja varsinkin Frolikin esityksiin. Saas nähdä vaan kuinka kauan kapteeni jaksaa raataa tuolla työmäärällä? Nick Leddy oli mielestäni myös erittäin hyvä kiekollisena ensimmäisessä pudotuspeliottelussaan. Hjalmarsson voisi ottaa ihan rauhallisesti niiden avaustensa kanssa, eikä sutaista kiekkoa laidan kautta minne sattuu.

 

[reme]

Ei todellakaan ole, enkä nyt maalaa piruja seinille mutta kahtena aiempana vuotena Canucks on voittanut aina VAN-CHI sarjojen ensimmäisen ottelun ja kuinkas sit kävikään.

Mutta olipa hieno matsi jossa onnella oli myös osuutensa puolin ja toisin, tolpat kun kilis niin moneen otteeseen. Hamhuis koitti ottelun lopussa kuumentaa Kanea ja siinä onnistuen. Noita Chicagon nuoria tähtiä pitääkin vähän horjuttaa henkisesti, mutta toivottavasti sarja pysyy rehtinä fyysisellä puolella ettei mitään ylilyöntejä ainakaan pääse syntymään.

Ehdottomasti samaa mieltä, kyllä näitä pelejä on kiva katsoa.

Sellainen huomio Chicagon leiristä, että ns. syvyysmiehet hoitivat leiviskänsä omiin päin kunnialla. Kenellekään heistä ei tullut miinuksia. Ajoittain nelosvitjakin sai peliä pyörimään Vancouver päädyssä.

 

[Wiesellike]

Sellainen huomio Chicagon leiristä, että ns. syvyysmiehet hoitivat leiviskänsä omiin päin kunnialla. Kenellekään heistä ei tullut miinuksia. Ajoittain nelosvitjakin sai peliä pyörimään Vancouver päädyssä.

Huomasin itse saman. Varsinkin kolmannessa erässä, kun Smith siirrettiin alempiin ketjuihin ja Stålberg alkoi luistella enemmän, niin saivat hyviäkin myllyjä Vancouverin päätyyn. Seuraavassa pelissä voi tulla yllättäviäkin ratkaisijoita, kun pojat huomasivat ettei se pleijarimaailma niin kummoinen ole.

 

[Kaner]

Ensimmäistä erää lukuun ottamatta vahva esitys Hawksilta. Kyllä tämä antaa uskoa tuleviin otteluihin. Fyysisellä puolella oltiin odotetusti jäljessä, mutta ihan näin suurta eroa en kuitenkaan odottanut. Canucks ajoi miestä laidalle huomattavasti ahkerammin kuin mitä runkosarjan otteet ja tilastot antoivat ymmärtää. Blackhawks sen sijaan oli tällä osa-alueella omalla säälittävällä tasollaan. Brouwerille ei merkattu tilastoihin yhtään taklausta, mutta näkemäni perusteella en tuota täysin niele. Brouwerin pitää joka tapauksessa astua näkyvämmin esiin fyysisellä puolella. Ihan sama, mikä tuntuma ja pelikunto on. Jos on valmis hyppäämään kaukaloon, niin silloin hemmetti tehdään niitä asioita, joita sinulta pyydetään. Bickelliltä odotan myös enemmän tällä saralla, vaikka muutaman asiallisen pusun nyt antoikin.

Leddy ja Seabrook ansaitsevat puolustajista isoimmat plussat. Leddyn peli oli varsinkin kiekollisena erittäin ennakkoluulotonta, niin kuin secord jo edellä totesikin. Seabrook taas oli merkittävin yksittäinen syy siihen, että Sedinit pysyivät nollilla. Keith taas pelasi omalla tämän kauden tasollaan, mikä ei vastaa Norris Trophya. Ei Duncsia toisaalta viitsisi hirveästi moittiakaan muutamasta nukahduksesta huolimatta, sillä tärkein tehtävä eli siskosten nollaaminen onnistui yhdessä Seabsin kanssa. Campbell oli ehkä hieman yllättäen pakiston heikoin lenkki.

Kane kuuluu Sharpin ja Toewsin rinnalle ykkösketjuun. Hossan kohdalla on käytännössä ihan sama, että kenen kanssa pelaa, koska hän ei kuitenkaan osaa hyödyntää ketjukavereitaan optimaalisella tavalla. Hossa luo paikat itselleen sekä muille yksilötaidolla, ei yhteispelillä. Tämä on toki tullut esiin niin monta kertaa aiemmin, että turha edes paapoa asiasta sen enempää. Smithin kohdalla kokemattomuus näkyi vähän turhankin rajusti. Kauden aiemmat otteet eivät antaneet viitteitä mistään tällaisesta. Dowell taas paransi paljon viime peleistä. Kopeckyn lisäksi myös Johnson otti pientä osumaa. Johnsonin pitäisi kuitenkin olla hyvässä hapessa, Kopeekan tilanne sen sijaan arvioidaan tarkemmin tänään. Toivottavasti on kunnossa, sillä en halua enää nähdä Pisania pelaavassa kokoonpanossa.

 

[The Hawks]

Ei voi muuta kuin toivoa että Kopecky on kondiksessa ja Bolland palaa mahdollisimman nopeasti kokoonpanoon. Vaikka Keith onnistuikin nollaamaan Sedinit niin ehdottomasti myös Bollyn apuja "varjostuksessa" tarvitaan. Canucksin syvyys on kuitenkin sitä luokkaa että pelkästään kaksosten pimentäminen ei riitä mihinkään.

Kova luotto on Hawkseihin edelleenkin, mutta selkeästi joukkueen täytyy nykyistä Canucksia vastaan pelata paljon tasaisemmin ja vahvemmin kuin aiemmilla kausilla. Vaikuttaa Nucks entistäkin paremmalta jengiltä ja Luongo saaneen vihdoinkin itseluottamuksensa parempaan kuntoon. Toki joku voisi ottaa Byfuglienilta jääneen viitan hartioillensa ja alkaa Game 2:sta lähtien murtamaan itseään Luun "ihon alle".. Ties vaikka se taso siitä alkaisi taas horjumaan.

 

[Hiisi_van_Holten]

Noniin sarja saatiin käyntiin ja kylläpä oli huikea ensimmäinen erä kotijoukkueelta. Mielettömällä dravilla painettiin ja pakit nousivat taklaamaan välillä melkoisella riskillä, yleensä kuitenkin hyvin tuloksin. Jäätävä paine Chicagon päädyssä ja hetken näytti, ettei haukoista ole mitään vastusta.

Toisessa erässä oli kuitenkin toinen ääni kellossa ja hallinta siirtyi vierasjoukkueelle. Canucksien kannalta hyvä asia oli se, että vierashallinnasta johtuen saimme kuitenkin kuitenkin luotua vaarallisia maalipaikkoja vastahyökkäyksiä Chicagon hallinnasta huolimatta. Tuntui, että Chicagolla oli vaikeuksia Canucksien hyökkäyksien kanssa ja Chicagon kannalta Vancouver sai aivan liikaa ylivoimahyökkäyksiä. Toisaalta Chicagon puolustus sai varsinkin alun jälkeen Sedinit pidettyä melko pimennossa. Crawford oli kuitenkin maalilla terävänä, eikä Canucks saanut rokotetua kuin yhdestä nopeasta hyökkäyksestä. Chicago taasen taas sai paikkansa rakennettua enemmänkin mylläköiden kanssa, mutta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta Vancouverin keskialueen puolustus toimi hyvin.

Kuitenkin kuten Mr. Smith sanoi, niin Canucks puolustuksessa Bieksa ja Ballard eivät olleet parhaimmillaan. Etenkään ensiksi mainittu ei ollut terävimmillään, huonoja purkuja sekä ensimmäisessä erässä jäi mieleen tilanne, jossa Kevin ajoi keskialueen taklauksensa selvästi ohi ja tästä seurasikin vastustajan ylivoimahyökkäys. Onneksi Hammer oli hyvin hereillä ja pelasti partnerinsa jokusen kerran. Ehrhoffkaan ei pelannut mielestäni mitenkään häikäisevästi ja parannettavaa jäi hänelläkin. Hamhuisin lisäksi onnistujiksi laskisin Salon ja etenkin Edlerin joka pelasi huilinsa jälkeen huikealla tasolla. Salosta puheen ollen särähti selostajan kommentti pelin lopulla: two of the most physical defenceman in Vancouver, Edler and Salo. Ei kovin montaa kertaa ole jäänyt mieleen selostajan sanovan Salon olleen joukkueen fyysisimpiä puolustajia, ei siinä Sami taklasi kyllä ihan raikkaasti.

Mielestäni Chicagon hallinta ei ollut mikään kauhea yllätys toisessa erässä. Jos Canucks olisi ollut tappiolla eiköhän hallinta olisi silloin mennyt toisinpäin. Kyllä nämä sen verran tasaisia joukkueita ovat, että molemmat pystynevät ottamaan pelin haltuunsa avaamalla peliään.

Kuten jo tässä ketjussa on sanottu, niin tämä sarja ole vielä ohi (tulkaapa kertomaan sellainen paras 7-sarja, joka on ensimmäisen pelin jälkeen selvä?). Yhtä lailla täytyy sanoa, että kyllä -etukäteen sarjaa pohtiessani- Chicagon paras mahdollisuus olisi ollut yllättää heti alussa ja sysätä Canucksille jäätävät paineet tokaan matsiin. Varmaa on vain se, että henkisesti Canucksien on paljon helpompi lähteä seuraavaan koitokseen voitto alla kuin tappion jälkeen.

Jotenkin minulla on sellainen tunne, että tässä sarjassa kotiedulla ei tule olemaan kovinkaan suurta merkitystä, kuten ei aiempinakaan vuosina. Tämän vuoden Canucks on ollut niin jäätävä vierasjoukkue, joten minua ei erityisesti pelottaisi lähteä ratkomaan sarjaa "Madhouseen". Toisaalta taasen en ole mitenkään vakuuttunut, että Nucks vie kaikki kotimatsit.

Voitto ei tänään tuntunut kovinkaan mahtavalta. Tuntui kuin olisi vain alkanut jälleen uusi erätauko. Mielestäni yksi Vancouverin kannalta avaimista voittoon olisi bisnesmäinen kylmäpäinen asenne. Vancouverin leirissä on puhuttu pitkään whistle-to-whistle pelaamisesta ja muutoinkin kurinalaisesta pelaamisesta. Uskonkin, että -niin hieno kuin tämä mahdollisuus kostoon onkin- on Vancouverin etu jos peleissä ei tule aivan järjettömästi tunnetta. Siltä kannalta tarkasteltuna tämän öinen ottelu sujui hyvin, pelin aikana olimme fyysisiä, mutta kurittomia vihellysten jälkeisiä tökkimisiä ei juurikaan nähty.

Nyt Vancouver tarvitsee juurikin tätä kylmäpäisyyttä nollatessaan tämän ottelun. Seuraavaan matsiin täytyy lähteä kuin game seveniin, sillä edellis vuosina juuri toisessa matsissa peli on lähtenyt käänytmään väärään suuntaan. Molempia edellisiä kakkosmatseja Canucks on jo johtanut 2-0, mutta molemmilla kerroilla Hawks on noussut voittoon. Jos nuo pelit olisivat menneet toisinpäin, niin olisimmeko päässeet konferenssi finaaliin? En tiedä, eikä sillä ole väliäkään, mutta nyt pojat perk**** tarkkana seuraavassa matsissa.

 

[Doctor Doom]

Syvyydestä puheen ollen kiinnostava katsella jääaikatilastoja.

Chicago top-6:

1. Keith 27:30
2. Campbell 26:11
3. Kane 23:58
4. Seabrook 23:39
5. Toews 23:17
6. Hossa 21:40

Vancouver top-6:

1. Hamhuis 22:31
2. Edler 21:32
3. Kesler 20:46
4. Bieksa 20:39
5. Ehrhoff 20:09
6. Samuelsson 19:38

Vancouverin taktiikka iskeä alkuun kovaa toimi ja he pystyivät sen myötä peluuttamaan kenttiään tasaisemmin, kun Chicago joutui hakemaan maaleja ykköspelaajiltaan. Hyvää valmennusta, kun yritetään maksimoida joukkueen vahvuuksia (syvyys) ja minimoida vastustajan heikkouksia (kärkipelaajat) pitkässä sarjassa. Quenneville totesikin haastattelussa pelin aikana, että kivahan niitä matchuppeja olisi hakea, mutta nyt ei ole 2-0 tilanteessa siihen paljon varaa.

 

[Turboteippi]

Hamhuis koitti ottelun lopussa kuumentaa Kanea ja siinä onnistuen. Noita Chicagon nuoria tähtiä pitääkin vähän horjuttaa henkisesti, mutta toivottavasti sarja pysyy rehtinä fyysisellä puolella ettei mitään ylilyöntejä ainakaan pääse syntymään.

Taisi tämä mennä niin, että Kane huitaisi vähän reippaammin Hamhuisin mailaan ja Hamhuis ei tästä oikein tykännyt. Pientä muistutusta siinä näytti olevan, että jätähän nuo huitaisut tekemättä. Sharp siihen tuli aika nopeasti väliin ja Kane jäi sivumpaan leikkimään hammassuojillaan.

Itse pelistä onkin muuten kaikki oleellinen jo sanottu. Canucks vei ensimmäistä erää ja se riitti voittoon. Toivottavasti seuraava peli ei jatku siitä mihin tämä jäi, vaan Canucks lähtee heti alkuun samalla asenteella kun tähän ensimmäiseen. Olisi henkisesti huomattavasti helpompi mennä eteenpäin jos kotietu säilyisi. Ei pääsisi muutaman vuoden ajan ollut playoff-peikko nimeltä Chicago kiipeämään lähellekkään hartioita. :)

Edellä mainituihin yksittäisiin pelaajiin haluaisin Canucksin puolelta nostaa Lapierren. Taisi olla pelin ahkerin taklaaja ja muutenkin tekee töitä hyvällä asenteella. Hyvä hankinta mielestäni Gillisiltä siirtotakarajalla. Nyt kun Malhotra vielä loukkaantui, niin miehen rooli vaan korostuu joukkueessa. Aloituksetkin Lapierre kouhi hyvin (5/7).

Hieno sarja tästä on tulossa, niin kuin edellisetkin Chicago-Canucks sarjat on ollut. Perjantaiyönä sitten jatketaan.

 

[Ben Marco]

Tällä onkin läpikäyty ottelu jo kattavasti ja ei siitä sen enempiä. Game-2:seen lähdettäessä täytyy Blackhawksien löytää jostain lääkettä viemään tuo peli nimiinsä. Aloittaa voisi vaikka siitä, että ottelun alkuun täytyy tulla samaan tyyliin kuin Canucks tänään. Maali on vielä tekemättä, joten ideaalitilanteessa Hawks pääsee taululle nopsasti. Ja eikun lauantaita odottamaan.

 

[Kaner]

Hawksin ylivoimapeliltä ei muuten kannata odottaa ihmeitä, jos Keith jatkaa Seabrookin tilalla ykkösylivoimassa. Keithin peluuttamista ykkösylivoimassa voi perustella mielestäni vain sillä, että hänellä sopii kätisyydet yhteen toisena miehenä viivassa olevan Sharpin kanssa, toisin kuin Seabrookilla. Empiirinen tutkimukseni (joka kattaa kauden kaikki pelit) sanoo kuitenkin, että Hawksin ylivoima on ollut vaarallisimmillaan silloin, kun ykkösylivoiman viivassa ovat pelanneet Sharp ja Seabrook ja kakkosylivoiman takana Keith ja Campbell. Enkä ole ainut, kuka on tätä mieltä, että sikäli. Seabrook myös pelasi suurimman osan runkosarjasta tuossa ykkösylivoimassa, että jo senkin takia ihmetyttää, miksi viime peleissä on pitänyt ruveta säätämään tämän kanssa, kun mitään järisyttävän suurta ongelmaakaan ei ole ollut.

- Seabrook takaisin ykkösylivoimaan.
- Luongon vartioimalle maalille enemmän liikennettä.
- Ei uusia ketjukoostumuksia joka erään.
- Brouwerin ja Bickellin päähän tulee istuttaa ajatus, että vain taklaamisella on väliä.
- Muutkin saa pelata fyysisesti.
- Hereillä heti ensimmäisestä vaihdosta lähtien
- Leddylle enemmän peliaikaa, jos otteet säilyvät ensimmäisen pelin tasolla.
- Jos Kopy ei pysty pelaamaan, Pisani pysykööt katsomossa. Krüger sisään mieluummin.

Tuossa omat toiveet ensi peliä ajatellen.

 

[nuck]

Game#1

Tosiaan täällä on jo kerrattu pelistä olennainen, joten tyydyn komppaamaan. Peli oli mielestäni vauhdikas, tapahtumarikas ja tasokas. Kummatkin joukkueet pelasivat pääosin järkevästi, eikä ylivoimahyökkäyksiä nähty kovin montaa. Canucks hallitsi ensimmäistä erää ja koko pelissä fyysistä peliä, mutta Chicagollakin oli omat paikkansa kahden viimeisen erän aikana.

Vancouver tuli peliin vauhdilla ja fyysisesti. Ensimmäisen erän 2-0 johto laittoi joukkueen vähän "istumaan", Chicago vastaavasti pisti sen jälkeen jatkuvasti parhaita miehiään askiin ja saikin hyvänä kiekollisena joukkueena painetta Canucks-päähän. Luongo piti kuitenkin yhdessä hänen "parhaiden kavereiden" kanssa numerot nollassa ja pelin käsikirjoitusta ei jouduttu enää muokkaamaan uudelleen.

Chicagosta erottuivat mielestäni parhaiten alakerrassa todella varman pelin pelannut Seabrook, maalivahti Crawford ja hyökkäyksestä jatkuvasti oikeita asioita tekevä Toews, hanakasti laukonut Sharp sekä taitava Frolik, joka nousi esiin erityisesti sen jälkeen kun Chicago alkoi pitämään tappiolla ollessaan kiekkoa. Sen sijaan Chicagon haalariosasto ei mielestäni tässä ensimmäisessä pelissä oikein onnistunut.

Vancouverista parhaat olivat mielestäni Luongo, puolustuksessa erittäin hyvin pelanneet Edler ja Salo sekä hyökkäyksestä kolmosketjun Hansen ja Raymond sekä oikeastaan koko kakkos- ja nelosketjut. Kakkosketju oli järjestämässä kumpaakin Vancouverin maalia (ja vielä tasakentin), joten se runkosarjan lopun hyökkäyspään tädellinen hiljaiselo katkesi tähän peliin.

Nimimerkki Jäkälän esiin poimima Maxim Lapierre veti puolestaan nelosketjussa peräti kahdeksan taklausta ja poimi aloituksetkin 71%:sti. Oreskovich ja Glass kunnostautuivat hekin mielestäni hyvin rouhivassa pelissä. Cody Hodgsonin pelasi mielestäni mallikkaan pelin ja järjesteli pari paikkaa, mutta V ei selvästikään vielä luota täysin CoHoon: hän sai Vancouverista selvästi vähiten peliaikaa (noin 7 minuuttia) ja istui aika pitkälle koko kolmannen erän, vaikka ei tehnyt mitään isompaa virhettä ja ehti noidenkin minuuttien aikana laukoa kuitenkin kolme kertaa.

Sedineilta, Ballardilta ja Bieksalta jäin kaipaamaan enemmän ja sen myönsi myös Henrik Sedin. Sedineiden puolustukseksi on sanottava se, että heillä oli ensimmäisessä erässä pari hyvää vaihtoa, mutta sen jälkeen heitä kuormitettiin vähän. Vertailun vuoksi siinä kun Chicagon Kane pelasi yli 21 minuuttia tasakenttä-aikaa, Daniel Sedin jäi 15 minuuttiin. Pitää toivoa, että tuo säästeliäämpi avainpelaajien peluutus palvelee Vancouveria sarjan myöhemmissä vaiheissa.

Ensimmäisen pelin kotivoitto oli harvinainen, sillä Canucksilla on ollut järkyttäviä ongelmia Chicagoa vastaan kahden aikaisemman kauden aikana playoffeissa nimen omaan kotona - otteluvoitot viimeisistä seitsemästä kotona pelatusta playoff-pelistä Hawksia vastaan 1-6 ja maaliero 17-30 (vieraissa saldo kahden kauden aikana on puolestaan 3-3 ja maaliero meille 20-16). Etukäteen kotietu ei ollut siis mikään etu tilastollisesti, mutta joukkueiden muuttuessa ottelutkin muuttuvat.

Tietenkään mitään ei olla vielä sarjassa ratkaistu ja kuten täällä on todettu, kahden edellisen kauden aikana ensimmäisen pelin voittanut Canucks on hävinnyt kumpanakin vuonna sarjan. Toivottavasti tuo taika nujerretaan tällä kaudella. Selvää on ainakin se, että Chicago tulee seuraavaan peliin erittäin nälkäisenä ja ennen kaikkea fyysisesti heti alkuun. Canucksin on pidettävä pää kylmänä ja vastattava taklauksiin.

 

[reme]

Blackhawks on kutsutnut ylös lisää väkeä seitsemän peluria. Ylös nostetut nimet ovat tässä: Kyle Beach, Jeremy Morin, Rob Klinkhammer, Brandon Pirri, molari Alec Richards ja pakistoa Ryan Stanton, Shawn Lalonde, Brian Connelly.

Kopeekan kunto ei ole aivan sata seuraavaan matsiin. Kyllähän tuo joukkue kaipaisi kipeästi Klinkhammeria rymistelemään.

 

[Wiesellike]

Kopeekan kunto ei ole aivan sata seuraavaan matsiin. Kyllähän tuo joukkue kaipaisi kipeästi Klinkhammeria rymistelemään.

Rottaakaan ei nähdä game kakkosessa. Vancouver asetti rajun fyysisen haasteen eilen ja ehdottomasti tarvitaan sillä osastolla taistelukirveen kaivamista esille meiltäkin. Pisani on ikävä kyllä tulossa Kopeckyn tilalle joukkueeseen.

 

[secord]

Pisani on ikävä kyllä tulossa Kopeckyn tilalle joukkueeseen.

Näin vahvasti vaikuttaa käyvän. Sassonen twiittailujen mukaan Quenneville on todennut, että John Scott saattaa pukea seuraavaan otteluun. En kyllä ilahdu tuostakaan vaihtoehdosta.

Jos jotain ylläri pylläriä tässä sarjassa Chicago haluaa järjestää, niin nyt olisi oiva paikka ottaa voitto. Blackhawksin kotisaldo runkosarjassa ei ole ollut kovinkaan kaksinen ja toisaalta Canucks on ollut erittäin hyvä myös vieraissa, joten nyt olisi, jos ei aivan pakkovoiton paikka, niin melkein ainakin.

Varmaan yhdellekään Chicagon pelaajalle ei ole jäänyt epäselväksi, että fyysisen pelin on aktivoiduttuva ja ottelun alusta asti on oltava täysi kiima päällä. Temppu, joka on helpommin sanottu kuin tehty. Kun tästä joukkueesta ei ole saanut fyysistä 82 runkosarja ottelun aikana, niin miten yhdessä yössä kelkka käännetään? Katseet kohdistuvat lähinnä Troy Brouweriin ja Brian Bickelliin. Näiden kahden pelaajan on nostettava tasoaan huomattavasti tällä alueella. Brouwer kyllä pystyy tuohon ja oli esimerkiksi toissa keväänä nimenomaan Vancouveria vastaan todella vahva, mutta rajoittaako kuitenkin loukattu olkapää halukkuutta kontaktiin? Bickell on niin ailahtelevainen pelaaja, että en jaksa uskoa taikatemppuihin hänen kohdallaan. Meikäläinen Q:n asemassa tiputtaisi äijän nelosketjuun ja pienemmille minuuteille. Sitä kautta sitten kaikki energia fyysiseen peliin, maalinteko ja taitokiekko muiden harteille sanoisin ma!

Tapahtukoon kuten tapahtuu, mutta mikäli tässäkin pelissä Vancouver jyrää meitin taklaustilastoissa, niin Bowman tulee varmasti korjaamaan asiaa ensi kesänä tai ainakin kovasti toivon näin tapahtuvan. Mutta sitä ennen Vancouver saa kolmanteen peliin lisää lihaksia Raffi Torresin hahmossa, toivottavasti Bolly on tuolloin myös askissa.

Huomenna aamusta sitten taas huudetaan talitinttien kanssa kilpaa ja toivotaan Blackhawks-pelaajilta urotekoja. Ja nyt äijät tomahawkit tanassa sinne askiin!

 

[Kaner]

Kopeckyn poissaolo varmistui hetki sitten. Kopyn paikan kokoonpanosta nappaa Pisani. Ketjut olivat päivän aamujäillä tätä yhtä muutosta lukuun ottamatta samat kuin millä ensimmäinen matsi aloitettiin. Haluan kuitenkin uskoa siihen, että itse peliin lähdetään niillä ketjuilla, joilla viime matsi päätettiin.

Itse olen ihan luottavaisin fiiliksin, vaikka jännitys onkin jo aivan tapissa. Nyt voitto kotiin ja sarja tasoihin. Tasatilanteesta on huomattavasti mukavampi lähteä United Centeriin. LET'S GO HAWKS.

 

[Wiesellike]

Peli loppui juuri ja kyllähän tästä jäi turhautunut olo päällimmäisenä mieleen. Positiivista kuitenkin Chicagon kannalta oli, että saatiin kuparinen rikki ja vielä maaleilla, jotka verottivat Luongon sädekehää. Kun paikka tulee, niin kyllä se sinne uppoaa.

Ensimmäinen erä oli hyvää peliä haukoilta. Vancouver ei saanut sitä ekan pelin mahtialoitusta. Toinen erä oli puolestaan sellaista muniinpuhaltamista, että oksat pois. Tietenkin se sekoittaa pakan, kun vihulainen osuu heti erän alkuun, mutta silti sekaannus jatkui aivan liian pitkään. Nämä erien alut ja loput pitää pelata paremmin. tänään tuli kaksi maalia henkisesti tosi pahoihin paikkoihin. Onneksi ensimmäisessä pelissä kritisoimani Ben Smith sitten lopulta onnistui ohittamaan Luongon. Tulevia pelejä silmällä pitäen todella tärkeä maali. Smith kävi räkäsemässä kolmannessa erässä toisenkin maalin ja osoitti kunnon taisteluilmettä, mikä puuttui suuremmalta osalta joukkueesta.

Ei siitä pääse mihinkään, että meidän suurimmilla tähdillä on hirveä tuska päällä. Todella väkinäistä ja turhautunutta touhua veljiltä Toews, Sharp, Hossa ja Kane. Toivottavasti ketsuppipullo aukeaa seuraavassa pelissä, sillä kesäloma kutsuu, jos ollaan joka pelissä 3. ja 4.ketjujen varassa. Crawfordilta jälleen hyvä peli. Hän todella ansaitsisi, että joukkue pelaisi edessä paremmin. Edelleen tuosta Chicagon pelistä puskee läpi jonkinlainen epävarmuus ja epätietoisuus, mitä kentällä pitäisi tehdä. Tietenkään asiaa ei helpota joka peliin ja pelin sisällä muuttuvat ketjut. Viisikoiden etäisyydet karkaavat liian usein liian suuriksi. Ei Vancouver ole mielestäni antanut itsestään mitenkään ylivoimaista kuvaa. He käyttävät paikkansa vain paremmin ja puolustavat tiiviimmin.

Crawfordin ja Smithin lisäksi Chicagon puolelta minut vakuuttivat Krüger ja Leddy. Krüger pelasi todella vakuuttavasti. Syötöt napsahtivat oikeille miehille todella varmasti. Leddylle voisi puolestaan surutta antaa lisäminuutteja ja ottaa niitä Keithiltä pois. Duncsilla ei nyt vain kulje ollenkaan.

Toisessa erässä oli jo sweepin makua, mutta kolmas erä toi uskon takaisin. Kotipeleistä nyt vain voitot ja sitten hakemaan se Big Steal Vancouverista.

GO HAWKS!

 

[Andrew]

Peli loppui juuri ja kyllähän tästä jäi turhautunut olo päällimmäisenä mieleen. Positiivista kuitenkin Chicagon kannalta oli, että saatiin kuparinen rikki ja vielä maaleilla, jotka verottivat Luongon sädekehää. Kun paikka tulee, niin kyllä se sinne uppoaa.

Roberto Luongosta samaa mieltä. Omasta mielestäni liigan yliarvostetuin maalivahti. Nyt ei kuitenkaan puhuta mistään rookiesta vaan kokeneesta maalivahdista, joka haparoi joka vuosi poffeissa. Vancouver voittaa, koska joukkue on käytännössä katsoen täydellisesti koottu ja kaikki tuntuu toimivan paitsi maalivahtipeli.

Missä vaiheessa se sitten näkyy tuloksissa onkin eri asia mutta itse jos olisin Canucks fani tarvitsisin kyllä nitroja, kun katsoo tuota Luongon peliä. Vancouver Canucksille kyllä soisin Cupin, niin pitkään yrittäneet sitä ja joukkueella hieno historia takana.

 

[secord]

Chicago oli tässä pelissä paremmin hereillä ottelun alussa ja niitä kaivattuja taklauksia jaeltiin varmaan ensimmäisessä erässä enemmän kuin ekassa pelissä yhteensä. Taklauksista huolimatta Vancouver oli kuitenkin kuskin paikalla hyvin nopeasti. Kahden ottelun perusteella näyttää siltä, että Canucks on ottanut herruuden omalla alueellaan ja Hawks ei pääse ykkössektorille kiekon kanssa. Hyökkäyksetkin vyöryvät pääasiassa laitojen kautta ja siellä laidalla Chicagon peli hyökkäysalueella lähinnä pyörii.

Ongelmana on myös se, kun kaikki hyökkääjät ovat syvällä kulmissa ja menettevät kiekon, niin Vancouver hyödyntää tilannetta hienosti avaamalla nopeasti hyökkäyksensä. Usein tilanne ajautuu siihen, että Blackhawksilla on vain pakit ottamassa vastaan vastustajan hyökkäykset, kun hyökkääjät ovat vielä syvällä hyökkäysalueella. Tilannetta pahentaa ajoittaiset puolustajien nousut syvälle, josta hyvä esimerkki oli Sedinien 2-1-hyökkäys ottelun alussa.

Ei tässä silti tarvitse mitään hävetä Chicagon puolesta. Vancouver on todella kova porukka ja pelaavat tällä hetkellä erittäin fiksusti hyvällä itseluottamuksella. Chicagon tähdet on riisuttu aseista, mutta onneksi syvyyspuolelta löytyy tason nostajia kuten Stalberg ja Smith. Aseistariisumisesta puheenollen Edlerin mälli Kaneen ekassa erässä vei heti alkuun #88 parhaan terän, vaikka lopussa P.Caddy hieman piristyikin.

Tärkeää oli, että Luongon nolla saatiin rikottua, mutta United Centerissä on jo starojenkin onnistuttava. Nuorten pelaajien otteista on oltava iloinen ja Ben Smith, Nick Leddy ja vähälle peliajalle jäänyt Marcus Kruger hoitivat leiviskänsä hienosti. Vancouverilta on nostettava esiin Edler ja Kesler, jotka pelaavat hienoa kokonaisvaltaista kiekkoa. Myös Sedineiltä vahva peli ja Raymond aiheuttaa nopeudellaan jatkuvasti harmia Chicagon puolustajille.

Jatkoa ajatellen Toewsin, Kanen, Sharpin ja Hossan on jostain löydettevä lisää kikkoja tehojen löytymiseksi. Kotiareenalla Q voi vaihtoetunsa ansiosta auttaa asiassa. Myös ylivoimapeliin on löydyttävä enemmän munaa, jos otteluita meinaavat voittaa. Ongelmana tuppaa myös olemaan Vancouverin loistava alivoima.

Nokka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!

 

[Hiisi_van_Holten]

Roberto Luongosta samaa mieltä. Omasta mielestäni liigan yliarvostetuin maalivahti. Nyt ei kuitenkaan puhuta mistään rookiesta vaan kokeneesta maalivahdista, joka haparoi joka vuosi poffeissa. Vancouver voittaa, koska joukkue on käytännössä katsoen täydellisesti koottu ja kaikki tuntuu toimivan paitsi maalivahtipeli.

Missä vaiheessa se sitten näkyy tuloksissa onkin eri asia mutta itse jos olisin Canucks fani tarvitsisin kyllä nitroja, kun katsoo tuota Luongon peliä. Vancouver Canucksille kyllä soisin Cupin, niin pitkään yrittäneet sitä ja joukkueella hieno historia takana.

No huh huh nyt on kyllä melkoista liioittelua. Kyllä Vancouverissa on nähty nekin päivät kun maalivahdin takia ollaan tarvittu nitroja. Ne eivät todellakaan ole olleet Luongon aikana. D.Cloutier tulee ensimmäisenä mieleen. Chicago Blackhawks on oikeastaan ainoa playoffvastustaja, jota vastaan Luongo on alisuorittanut. Esimerkiksi viime keväinen Los Angeles sarja kääntyi pitkälti Luongon ansiosta meille. Voisin perustella pidempäänkin, mutta vaikutat päättäneen asian olevan näin kunnes näet Roberton nostamassa kannua. Eikö niin? Toisekseen jos Luongo sattuisi nyt kuitenkin jäätymään niin kakkosveskan paikalta löytyy kuitenkin erinomaisen kauden pelannut Cory Schneider, jonka ainakin minä voisin heittää aivan luottavaisena heittää tolppien väliin, joten en kyllä kyllä tämä joukkue on rakennettu hyvin myös tolppien välistä.

No mutta asiaan. En varmasti ollut ainoa Canucks-kannattaja joka ajatteli Chicagon kaventaessa kerta toisensa jälkeen, että taasko sitä mennään. Kuten aiemmin mainitisin edellisvuosien sarjoissa johdimme jo toisia matseja 2-0, mutta hävisimme. Tällä kertaa saimme kuitenkin pidettyä johdosta kiinni ja ensimmäistä kertaa näinä kolmena keväänä voitimme kaksi ottelua peräjälkeen ja siirryimme sarjassa kahdella voitolla johtoon. Olivat sarjan ennakkoasetelmat mitkä hyvänsä, on seuraavassa ottelussa paineet ovat selvästi Chicagolla.

- Sedinit pääsivät vihdoin taululle ja ratkaisivat pelin. He olivat muutoinkin paljon parempia kuin ensimmäisessä pelissä.
- Edler oli jälleen loistava.

Bottom line 2/16 voittoa plakkarissa keväällä ja ei muuta kuin nöyrällä asenteella voittoa hakemaan Chicagosta.

 

[secord]

Crawfordin ja Smithin lisäksi Chicagon puolelta minut vakuuttivat Krüger ja Leddy.

Tätä täytyy vielä ehdottomasti kompata. Hienoa, että näitä nuoria pelaajia kasvaa isompiin saappaisiin. Tämä on Chicagolle erittäin tärkeää tulevaisuuden kannalta. Stalberg on voittamassa otteillaan ainakin meikäläisen puolelleen. Tuollaisella pelaamisella kuin nyt nähtiin, niin vähintään nelosketjussa on paikka ensi kaudellakin. Ja kun tilastoja tarkastelee, niin Leddy sai todella vähän peliaikaa. Krugerkin pelasi enemmän. Campbellin peliajasta olisi voinut hyvinkin nipistää muutaman minuutin. Kalkkuna oli mielestäni pahiten pihalla kaikista pakeista.

Ihmeellisesti Toews hiipui varjojen maille tässä pelissä. Ottelun alussa nähty spurtti puolittaiseen läpiajoon antoi viitteitä, että kapteenilta on odotettavissa huikea matsi. Mutta tuo väläytys jäikin sitten ainoaksi valopilkuksi tämän ottelun aikana.

Näissä kahdessa pelissä on tullut todella vähän jäähyjä ja Blackhawks olisi voinut säästyä tässä toisessa matsissa helposti ilman minuutteja, jos esim. Sharp olisi ollut terävämpänä ensimmäisen erän lopussa. Todella typerä jäähy häneltä, joka sitten kostautui heti toisen erän alussa. Seabrookin estämisjäähy oli myös harkitsematon, sillä Keith oli tulossa tueksi eikä Burrows(?) olisi ehtinyt kiekkoon millään ennen Duncania. Tuo alivoima sentään selvittiin ilman takaiskuja.

 

[Andrew]

Toisekseen jos Luongo sattuisi nyt kuitenkin jäätymään niin kakkosveskan paikalta löytyy kuitenkin erinomaisen kauden pelannut Cory Schneider, jonka ainakin minä voisin heittää aivan luottavaisena heittää tolppien väliin, joten en kyllä kyllä tämä joukkue on rakennettu hyvin myös tolppien välistä.

Tämähän onkin paradoksaalista. Cory Schneider on ehkä kokematon mutta kaveri hoitaisi maalivahtipelin luultavasti paremmin kuin Luongo, jos kaverilla olisi enemmän pelejä alla. Ja murto osalla palkasta mitä Luongo nauttii...

Mutta olet oikeassa, jos Canucks voittaa Cupin Luongo maalissa niin sitten myönnän olevani väärässä tai Luongo pelaa niin hyvin ettei joukkue yksinkertaisesti kaadu häneen. Poffeissa marginaalit ovat pieniä ja aina uskomaton pelikään ei riitä voittoon.

Ehkä kirjoitin vähän liian kärjistyneesti mutta seison silti mielipiteeni takana.

 

[Ben Marco]

Vancouver pääsi jälleen taululle ensimmäisenä ja Chicagon maalia saatiin lopulta odottaa tässä sarjassa aika tovi. Smith paukutti kaksi maalia ja onko nyt niin, että mies on pelaamassa itselleen pelipaikkaa ensikaudeksi? Jotenkin semmoinen pieni munattomuus paistaa Q:n porukasta, vaikka tämä ottelu kääntyikin lopulta aika tasaiseksi. Fyysisellä puolella tosiaan nähtiin parannusta, mutta silti ollaan vielä perässä. Tätä ei tietysti auta yhtään se, että Bickell satutti itseään tuossa benchien edessä sattuneessa töötissä. Lähtökohdat game-3:seen on tietysti selkeät: Pakkovoitto kotijoukkueelle. Tosiaan nimimiesten täytyy onnistua näissä tuulisen citin koitoksissa, jos sarjaa aiotaan rimpuilla vielä etiäpäin. Canucks saa vielä takaisin Raffi Torresin, kun taas Kopeekan, Bickelin ja Bollyn pelaaminen epävarmaa.

Muutama plussa:

+ Leddyn tekeminen jäällä fiksua

+ Smith, jolla rightin puolinen kätisyys, energiaa ja voimaa löytyy. Yksi parhaista inkkareista tänään.

+ Ståhlberg, "kun vain tällä kaverilla olisi käsiä"


Muutama miinus:

- Hawksien nimimiehet

- Pieni nöyristely


Vancouverin peliä on myös hieno katsella, sillä viimekeväänä meillä oli samanlainen palo tuossa tekemisessä. Sarja pysynyt kuitenkin ehkä yllättäen tunteiden osalta vielä kurissa ja pientä aktionia kaivattaisiin jäälle.

 

[Wiesellike]

Ja kun tilastoja tarkastelee, niin Leddy sai todella vähän peliaikaa. Krugerkin pelasi enemmän. Campbellin peliajasta olisi voinut hyvinkin nipistää muutaman minuutin. Kalkkuna oli mielestäni pahiten pihalla kaikista pakeista.

Leddyn 8 minuuttia on kyllä noilla otteilla aikamoinen vitsi, kun Keith ja Campbell koomailevat yli 25 minuuttia. Keithille taas -2 tauluun. Myös pakkipari Campolin minuutteja voisi lisätä. 16 minuuttia ja +3.